Astro Foorumi

Hei

En tiedä minne ja miten tästä kertoisin ....

Mutta kuulemma pienestä lähtien olen jännittänyt ja pelännyt enemmän tai vähemmän. Sain äidiltäni kuulla, että olen syönyt paniikkikohtauksiin lääkkeitä ennen kuin aloitin koulun. Tosin äitini ei muista asiasta sen kummemmin ja minä en muista yhtään mitään.

Nyt tässä vuoden sisään olen kiinnittänyt huomiota miten paljon jännitän tai pelkään ja se vaihtelee tietenkin.
Mutta se on ja pysyy näköjään joka tapauksessa.

Välillä pelottaa mennä nukkumaan ja heräilen vähän väliä.

En todellakaan tiedä mitä pelkään ja minkä takia ja miten siitä pääsisi eroon.
Olisin todella kiitollinen jos saisin ideoita ja vinkkejä olotilani parantamiseen tai poistamiseen miten senkin sitten haluaa sanoa  :)

 :smitten:

"Nyt tässä vuoden sisään olen kiinnittänyt huomiota miten paljon jännitän tai pelkään ja se vaihtelee tietenkin."
Millaisissa tilanteissa olet kun pelkäät? Oletko ulkona, sisällä...Mitä ajattelet?
Ajatukset jotka "kuulee" ei sinäänsä aiheuta mitään negatiivista,
vaan se sisäinen puhe mikä käy KOKO ajan sisällä, on se, joka aiheuttaa ne ongelmat.

Onko mahdollista, että lapsuudessasi on tapahtunut jotain jonka olet "pyyhkinyt" pois mielestä?
Ei sen tartte olla mikään hirveän iso juttu, että se jättää jäljen.

Kun taas saat näitä pelkotiloja, etkä edelleenkään tiedä mikä aiheuttaa niitä...Niin hypnoosi voisi auttaa. (esim lääkäri/hypnotisoija) Mutta se on aika tyyristä...

Mutta todella vaikea sanoa miten päästä pelosta irti, jos ei tiedä mikä sen takana on. :<

Voin kans omakohtasesti sanoa, että tämä vuosi on itsellänikin aiheuttanut todella paljon ahdistusta, pelkoa ja terveysongelmia. Omalla kohdalla näytettävästi pluto aiheuttaa sitä tekemällä suuria muutoksia elämässäni, sekä uranus, joka hallitsee kutoshuonettani. (joskus helpottaa nähdä asiat paperilla. Tässä tapauksessa, kartalla.)

Vaikka sinulle tapahtuisi kaikkein kauhein, mitä voit vain pelätä ja kuvitella, on sinun jatkettava elämääsi Usinmiten kuitenkin tapahtuu kauneinta, mitä voit ajatella.

Maailmankaikkeudessa tapahtuu kamalia ja kauniita asioita, mutta kukaan ei saa enempää, kuin jaksaa kantaa - luulen minä.

 :)


Kiitoksia erittäin paljon vastaamisestanne.

Sitäpä kun ei tiedä mistä tämä kaikki alkoi tai johtuu.

Pienestä lähtien on tuntunut siltä että kaikki ei ole sitä miltä näyttää ja elämässä on jotain enemmän jotain suurempaa. Olen erittäin herkkä ja tunteellinen ihminen.

Reipas vuosi sitten pelot alkoivat tulemaan takaisin enemmän vaikka tiedän ettei ole mitään pelättävää.
Useimmiten pelkään yksin ollessani kun olen kotona ja menossa nukkumaan, nytkin taidan nukkua valot päällä. Vaikka tiedän että sillä ei ole merkitystä, mutta kyllä se vähän auttaa... edes sen vähäsen lohduttaa kun näkee kunnolla.

Täällä asuessani aloin taas tuntemaan voimakkaita läsnäolon tunteita vaikkei ketään näy eikä kuulu. Tuntuu vain toisinaan siltä kuin joku katsoisi ja tarkkailisi. Siinä ei sinänsä ole mitään pelottavaa kun tiedän että se tai hän tai mikälie ei satuta minua milläänlailla eikä ole paha.

Välillä tosin vaan jostain syystä alkaa pelottamaan kovasti eikä unestakaan mitään meinaa tulla. En tiedä, oonkohan sekoamassa lopunkin...

Kun alkaa pelottamaan pelkään eniten sitä että joku tulee ja tekee minulle jotain pahaa. Ottaa jotenkin ohjat käsiinsä, kontrollin menettämistä pelkään eniten. (harmi kun en eilen osannut kirjoittaa tätä näin kun nyt.... noh... kumminkin)
Tiedän sen että minusta ei mitkään olennot pysty ottamaan valtaa, olen liian voimakas heille. Mutta silti pelkään jotain... tollasia ajatuksia nyt tuli...
on jotenkin erittäin hankalaa kirjoittaa mitä on mielessä. Vähän kerrallaan.

Toivottavasti tästä nyt jotain saa irti.

Olen ajatellut jonkinmoista terapiaa, en vaan oikeen tiedä millaista ja mistä sitä lähtisin etsimään. Ajattelen että haluan ja saan apua niin sitä sitten ilmaantuu jossain muodossa ja pääsen eteenpäin.


Kauniita unia ^^

Itse kävin aikoinaan psykoterapiassa, joka ei kyllä auttanut kauheasti. Pitäisi kestää kaksi vuotta intensiivisesti, että auttaisi. Pitkä tie kulkea. Olen vuoden aikana kirjoittanut peloistani avoimesti eräälle palstalle ja muuttanut kaikki ikävät asiat elämässäni rakkaudeksi. Ensin täytyi vain opetella rakastamaan itseään.

Pelko on aina merkki siitä, että on aika kurkistaa sisälleen. Oletko kokeillut meditaatiota? Itse en usko pahaan missään muodossa. Kaikki on lähtöisin rakkaudesta. Pelkomme ovat mielemme luomia harhoja ja pitävät meidät erossa siitä mikä todella olemme. Oletko koskaan keskittynyt läsnäoloosi? Siihen syvimpään ja sisimpään mikä on mielesi ja ajatustesi takana. Parhaiten saat kosketuksen läsnäoloosi esim katselemalla luonnon kauneutta. Hiljaa. Tyhjennät ajatukset ja saat kosketuksen siihen kauneuteen joka sisälläsi on. Se ei mieti eilistä, eikä huomista. Se elää tässä ja nyt. Siihen ei pelot pääse, ei halut, ei kontrollin valta. Itse kun vain sanon sanat: Minä Olen Läsnäolo, olen siinä tilassa. Silloin saan ns. perhosia vatsaan. Rakkauden itseeni. Illalla kun laitan nukkumaan ja uni ei tule, otan tuon tilan. Se on tyhjä tila, mutta täynnä kaikkea. Ei ajatuksia, ei murheita, vain täyteyttä siitä rakkaudesta mitä jokainen sisällään kantaa. Sinäkin. Rakkaudella voit muuttaa kaiken. Huomasin että oli helpompi rakastaa muita. Sitten kun ymmärsin antaa anteeksi kaiken elämässäni, myös itselleni ja keskittyä itseeni, aloin myös nähdä rakkauden itsessäni. Nykyään näen sen myös niissä jotka aikaisemmin olivat vihamiehiä minulle.   :smitten:

Olet oivaltanut paljon. Huomaat pelkosi ja haluat siitä eroon. Pelko on moniuloitteinen asia joka tekee elämästämme vaikeaa. Kun pelosta päästää irti, voi sanoa asuvansa paratiisissa. Itselle pelko on ollut uskollinen matkakumppani yli 30 vuotta. Nyt olen sen taakseni jättänyt. Enää ei pimeät kujat, avonaiset kaapit, sängynaluset, kuolema, sairaus ym pelota. Joka paikassa näen rakkauden ja kuka nyt rakkautta pelkää. Moni pelkää rakastumista, mutta sekin on osoitus siitä että ei usko siihen että rakkaus on jotain joka aina itsestä lähtee. Toinen voi meitä rakastaa, mutta se on turhaa ja valuu hukkaan, jos itseään ei rakasta.

Olet rakkaus, siitä et eroon pääse. Pelosta pääset, koska se ei ole sisälläsi, se on harha jonka mielesi on luonut. Paras lääke tuohon harhaan on usko rakkauteen ja valoon.

Tämähän meni jo saarnaamiseksi.  ::) Nosta pelko pöydälle ja rakasta se vapaaksi ;)

Ihanaa Kaarina, kun kirjoitit tämän juuri nyt  :smitten:  Olen pari päivää tuntenut pelottavaa ahdistusta ja rauhoittanut mieltäni pitämällä kättä juuri sydänchakran päälle. Muistaakseni olen tehnyt aiemminkin niin, mutta nyt vasta ymmärrän, miksi! Täysin intuitiivista se on ollut, sillä en tiedä chakroista paljoakaan  :)

Voimia sinulle, Kittuli  :angel:  Minulla on auttanut pelkojen katsominen silmästä silmään, niiden kohtaaminen. Alitajuiset pelot ovat kieltämättä vaikeimpia, koska niiden lähdettä on vaikea selvittää... Unityöskentely voisi auttaa. En tosin tiedä, onko aina välttämätöntäkään tietää syytä - tärkeintä lienee kuunnella itseään, tiedostaa tunteensa ja opetella elämään niiden kanssa. Ei aina ihan helppoa sekään, mutta uskon sen olevan avain peloista vapautumiseen. Tukahdutetut pelot saavat helposti liian suuret mittasuhteet, jolloin tunteen ja järjen vuoropuhelu saattaa katketa. Pelkojen tietoisella käsittelyllä pääsee pidemmälle, ja sillä tiellä näytätkin olevan jo pitkällä, koska jaat kokemuksesi meidänkin kanssamme  :)

Itse käytän mielen rauhoittamiseen syvää, rauhallista hengitystä, jolla koen saavani henkisen ja fyysisen jälleen tasapainoon keskenään. Ja jatkossa yhä tietoisemmin myös tuota sydänchakraa.

Hih. Niinpäs itsellenikin eilen illalla meditoidessa kävi. Käteni liikkui automaattisesti sydänchakran päälle. Toinen meni vatsan päälle. (käsiäni aina meditoidessa "liikutellaan").

Harmi vaan en enää muista mitä kaikkia asioita meni kuin pikakelauksena ajatuksissani läpi meditaation aikana. Tämä viikko on ollut itselleni raskas, liittyen lapseni oireiluun ja näihin yhteishuoltajuuden haasteisiin. Olen taas saanut maistaa egoni lääkettä ja pelothan siellä taustalla on olleet. Nyt on kyllä erittäin  :smitten: olo ja kaikki murheet tuntuu  kovin kaukaisilta ja ei omiltani ollenkaan. Naurattaa oikeastaan vanhat ajatukseni. Minustako ne todellakin.  ::)

Ja nyt alkoi aurinkokin paistaa. Tämä päivä olkoot elämässäni uusi. Se mistä väläyksiä jo näytettiin.

Rakkautta ja auringonvaloa, vilskettä ja elämäniloa.

Sehän oletkin. Valo ja rakkaus. :)

 :smitten: Sahemi

:D  No niinhän nuo minullakin juuri nukkumaan rauhoittuessani useinkin menevät  :smitten:

Kaarinan kirjoitus virtautti silmistäni kyyleneitä  :'(  SE oikea nöyryys Luojansa edessä TUO sen avun AINA  :angel:

Pelko ON ihmisessä syvällä perimässä ja ilman sitä evoluutiomme vaiheissa homo sapiens  ei olisi selvinnyt hengissä  :knuppel2: :tickedoff: :police:

Raamatun enkelit - tietäen tämän - sanoivat aina ensimmäiseksi: "Älkää peljätkö"  :angel:
 
Kittuli - älä sinäkään pelkää  :angel:
 :smitten:

Kokeilepa rosen-terapiaa. Minulla on omakohtaisia kokemuksia kiputiloista, jotka lähtivät yhdellä terapia-käynnilla. Tunnin hoito maksoi 60 €. Lisäksi ystävälläni oli melko vaikea elämäntilanne, ongelmia ihmissuhteissa ja oman itsensä hyväksymisessä. Hän sai rosen-terapiaa 3 kertaa ja muutos oli melkoinen, tälläkin hetkellä 2 kuukauden jälkeen, henkilö on positiivinen ja elämäniloinen. Ongelmia löytyi lapsuudesta sekä entisistä elämistä. Mutta suosittelen

Kiitos ideoistanne kovasti

Paransin itse itseni kohdatessani pelkojen järjettömyyden tasapainopullon kautta
.. (nro.102 jonka sitten tilasin itselleni avukseni) 
Vielä tiedän että menee vielä aikaa päästä peloista täysin, mutta loistava alku kyllä on . :)

Olen kuin uusi ihminen. Ensimmäistä kertaa olen erittäin varma ja luottavainen elämääni.

Hieno juttu  :smitten:  Hiljaa hyvä tulee ja luottamus elämään on kertoo, että olet oikealla tiellä. Kaikki on mahdollista, kun uskaltaa luottaa!

Pelko on kai aika yleistä.

Itsekin pelännyt paljon. Paljon.

Minulla auttaa rentouttavan musiikin kuunteleminen. Kynttilävalo ja aromaterapia. Levottomuuden ja pelon tunnen yleensä vatsan seudulla, joten joskus sekoitan muutaman laventelitipan öljyyn ja hieron sitä vatsaan. Yritän ajatella, että pelko on vain tunne, joka ei hallitse minua, ellen anna.
Meditoiminen on varmasti yksi parhaimmista itsehoitokeinoista, mutta onhan niitä erilaisia terapiamuotojakin jos tuntuu, että sellaselle on tarve.

Kävin taideterapiassa vuoden. Se oli mielestäni parempi vaihtoehto kuin menneistä vatvominen puhumalla. Mutta se on tietysti makuasia.

Ja tosiaan. Kannattaahan pelko kohdata. Saattaa olla niinkin, että se tuntuu jälkeenpäin hassulta, miten sitä pelkäsikin niin "turhia" asioita.

Voimia sulle. Kokemuksesta voin sanoa, että elämä kyllä kantaa. Anna sen.

A

TurhaPelko on aika yleistä.

Pelko on sarja käsittelemättömiä tunteita, jotka olisi kohdattava, silloin elämään mahtuu itseluottamusta ja rohkeutta kohdata uusia asioita.

Meditoiminen on yksi hyvä itsehoitokeino.

Rentoutusterapia on yksi hyvä tapa käsitellä pelot ja päästä niistä eroon.

Mennyt on aina historiaa, jolle emme voi mitään ja huominen on tulevaa, jota emme voi ennalta määrätä jolloin on elettävä tätä päivää ja saada siitä historiaamme hyviä muistoja. Asioilla on tapana järjestyä niin että elämä kyllä kantaa loppujen lopuksi.

vanhan kansan viisaus traumoista: Jotta uutta puhdasta vettä ämpäriin sopii niin vanha on heitettävä pois kompostiin.

 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten: 

Juu, olen myös kannatukseni antanut, ei "jälkeis" puhumiselle.

Kirjanoppineet ovat tällaisen "hömpän" saaneet aikaan = että
Heille riittäisi hommia = aivan sama USA:ssa = kaikesta tehdään
sopimuksia, jotta asianajajille riittäisi "sopan keittämistä",
nämä kuuluvat vain ja ainoastaan MARKKINATALOUTEEN.

Mennyt = mennyt ja turhaa niitä = enää märehtiä - uutta emme
tiedä, turha niitäkään = märehtiä etukäteen....

Jokainen omassa "kotona" nämä osaavat hoitaa, hoitaa niin kuin
hoitavat, nekin = ETUKÄTEEN "laadittu" näin meneväksi, tulevaksi
opiksi tarkoitettu.

  # KUN EI PELKÄÄ KUOLEMAA, EI PELKÄÄ MITÄÄN #
 
   # KUOLEMAN JÄLKEINEN ELÄMÄ = KUITENKIN SITÄ PARASTA #


    # ON IHANAA KUN ON SAANUT KÄYNYT RAJAN TOLLA PUOLEN #



t.timo

 :angel:

Kai periaatteessa näin, ::) -mutta-  ::)
kuten pitkään astrossa kirjoittaneet tietävätkin,
niin olen kohdannut kuolemaa perheessäni ja ystäväpiirissäni
enemmän kuin keskivertokansalainen tulee koskaan kohtaamaan
ja kuolema ei pelota minua -suorastaan kiehtoo jumalallisesti-
tuo transformaatio seuraavalle askeleelle, niin silti--

-kammoan hiiriä ja verikokeen ottamista. :2funny:

Et pelkää - vaan kammoat - kammous = eri asia, SE = niin
naisellista, kammoatko miehiä?

t.timo

 :smitten:

Kammo=fobia=pelko  ;)

Juu-juu, totta kai kammoan (tiettyjä) miehiä,
-se on jopa suositeltavaa.  :coolsmiley:

Koska timoa pelkäät, olen kammous, fobiuuttus, pelätys...

Skorppari = arvaamaton = haluat hänet lähellesi, koska
pidät vaaroista kamalista, julmetuista kidutuksista, siitä
voimaa ammennat, siitä hormoonisi pitävät eli rauhasesi.

Jumalan Rauhaa Sinulle "tytön tyllykkä"  :angel: :smitten:

t.timo

 :2funny:  :2funny:

Nyt upposi Kauriin huumoriin ja kunnolla!  :2funny:

Mutta varsinaiseen aiheeseen. Onko sinulla Kittuli todettu paniikkihäiriötä?

Niiin...

Ja jos on, et ole asian kanssa yksin. Siihen voi saada apua!

*hali*

A

SA hyvä, älä loukkaannu! Ihmiset, joilla on hyvä itsetunto, osaavat nauraa myös itselleen!

Ja koska itse kysyit, mitä pelkäät, Timo heitti huumorin pilke silmäkulmassaan vastauksen, joka oli varsin osuva, koska olet itse haukkunut Skorpioneja niin monessa jutussasi.

Älä ota kaikkea niin vakavasti! Kehitä kyky nauraa itsellesi, niin elämä helpottaa.

Kyllä. Palataan aiheeseen.

Kyselin tuossa aikaisemmin Kittulilta, onko hänellä todettu paniikkihäiriötä. Ei ole Kittuli kuulolla?

Onhan olemassa myös muita pelkotiloja aiheuttavia sairauksia, joille ei ole vielä keksitty nimiä. Jokin ahdistushäiriö tai sellainen tulee mieleen.

En ole varma onko sitä todettu, mutta kuulemma ennen koulujen alottamista söin paniikki oireisiin lääkkeitä. Että luultavasti sitten ja se kulkee tiiviisti yhdessä masennuksen kanssa.
Mutta niitäkään ei pahemmin kumpaakaan ole ollut muutamaan kuukauteen...

Tosiaan olen päässyt aika todella hyvään alkuun järjettömien pelkojeni kohtaamisessa.
Eikä niin enää ahdista tai pelota tai jännitä.

Luottavaisin mielin suhtaudun tulevaisuuteeni ensimmäistä kertaa eikä jännitä sekään yhtään.

 :angel:

Aivan ihanaa Kittuli  :angel: :smitten:

tämäkin voisi olla hyvä aihe jatkaa..

Tämä on varsin mielenkiintoinen juttu. Pelko-aiheiset keskustelut yksinkertaisesti alkoivat piirittää minua todella paljon joka suunnalta. Mitä siinä muuta kykeni tekemään, kuin kirjoittamaan ajatuksensa pois mielestä, tässä on minun näkemykseni laajempi versio aiheesta:

http://parantumiseni.blogspot.com/2010/01/pelko-ja-siita-vapautuminen.html (http://parantumiseni.blogspot.com/2010/01/pelko-ja-siita-vapautuminen.html)http://parantumiseni.blogspot.com/2010/01/mita-pelko-on.html (http://parantumiseni.blogspot.com/2010/01/mita-pelko-on.html)

Lyhyesti sanottuna pelko tulee käsitellä erillisenä tunnetilana, tulee eritellä onko pelolle todenperäistä syytä ja aihetta. Mikäli on tulee kiittää pelostamme, koska se varoitti meitä olemaan tarkkaavainen. Mutta jos syy on syntynyt solumuistista niin voimme turvallisin mielin sivuuttaa pelontunteen ulkopuolisena tarkkailijana.

Pelon kohtaaminen vaatii rohkeutta, mutta se vain on valitettavasti ainoa tie. Pelkoa voi tuntea, mutta jos ei ole varsinaista vaaraa sen ei tule antaa vaikuttaa toimintaamme. Siten pääsemme pelosta aikaa myöden eroon.

Pelkotilanteita voi visualisoida mielessään käymällä eri vaihtoehtoja pelon voittamisesta läpi. Sen voi tehdä tietoisessa tilassa tai ns. alfa-tilassa meditoinnin tai syvärentoutuksen kautta. On olemassa lukuisia hyviä menetelmiä, mutta suosittelen niitä käytettävän ammattiohjauksessa. Silva-menetelmää pystyy harjoittamaan itse, mutta tehokkaampi matka-menetelmää en suosittele tekevän itse, se on liian haastava ja voimakas menetelmä siihen. Myös pelosta kirjoittaminen on tehokasta, etenkin, jos polttaa tai repii tekstin.

joskus pelottava tilanne, esim hoitovirhe, voi vaatia lääkärien kyseenalaistamista.. olen seurannut tilannetta. erään lääkärin piti olla erikoistuva, tähän lausuntoon piti luottaa. nyt ei ole lääkäriliiton tiedoissa mitään erikoistumisista.

laita ne pelkäämään, jotka pelottelee sinua. vaikka lain ja politiikan ja henkimaailman kautta-


tai
rakkaus voittaa tjtn   :D  :smitten:  :angel:

vrt--

Huijaus tuli ilmi, kun joku alkoi epäillä miehen taitoja ja tarkasti hänen pätevyytensä sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta.

Minun äitini kuoli hoitovirheen takia aikoinaan. Jonkun aikaa olin katkera, mutta loppu viimein minun oli pakko todeta, että en voi olla vihainen toisen ihmisen tietämättömyydelle ja heikkoudelle. Sellainen olotila tekisi minut heikoksi ja aiheuttaisi negatiivista karmaa.

Minä kyseenalaistan lähes aina kaiken mitä eteeni tulee. Mutta teen sen avoimin mielin. Kuuntelen sydämeni ääntä ja analysoin tilanteen, onko se totuus minun totuuteni arvoinen. Lääkäritkin ovat ihmisiä, siinä missä me muutkin.

Minua on viime vuonna tutkinut niin fysiatrit, neurologit, yleislääkärit kuin psykiatrit, olen todellakin joutunut kyseenalaistamaan heidän ammattitaitonsa. Yksi fysiatri aiheutti tietämättömyydellään minulle pitkäaikaisen vaurion, kolme neurologia oli tekemässä minulle väärää diagnoosia ja estämässä tutkimukset ja yksi psykiatri ei nähnyt tilannettani ja oli täysin ammattitaidoton, yksi yleislääkäri aíheutti tutkimuksillaan minulle todella kivuliaan vuorokauden. Jokainen heistä on myöntänyt, että he olivat väärässä.

Mutta oli minun onneni, että kyseenalaistin heidän tietonsa sillä löysin todelliset auttajat itselleni. Olisi voinut käydä toistekin, olisin voinut alistua ensimmäisen arvioitsijan mielipiteeseen, mutta kun en sitä tehnyt vaan ymmärsin kokonaisuuden sain hyvää hoitoa.

Minä en koskaan laittaisi ketään ihmistä pelkäämään vaikka he kuinka pelottelisivat minua, se on heikkoutta jota en voi sietää enkä ota niskoilleni. Minä voin pistää heidät kyllä ymmärtämään, mutta lähtökohtani ovat aina hyvät, rakkaus voittaa aina, positiivisuus, myötätunto ja toisen hyväksyminen (ei hänen tekojensa hyväksyminen)  voittaa aina-

heitin puolittain huumoria; mutta kyllä ne poliitikkoja ja lakimiestä näkyy pelkäävän.  :D nyt lähden matkalle ja maailma saa.. hmm edistyä sillävälin.  :)

jostain muuten luin ja taisin sanoa aiemminkin;

"Jos joudut tilanteeseen jossa tuntuu voimattomalta, se on mahdollisuus löytää oma voimansa". näin on-- enkelikortit on muuten kivoja pulmatilanteissa.   8)  

Juu minä joskus hieman huonosti ymmärrän tuota huumoria ja valitettavasti sitten kun itse yritän käyttää huumoriani niin se vasta huonosti ymmärretäänkin, etenkin jos huumori on mustaa. Eräs nainen loukkaantui minulle todella pahasti, kun hän puhui itsestään, kuinka on jatkuvasti tarve olla äänessä ja liikkeellä ja se on aika stressaavaa, sanoin hänelle, että minä tiedän ratkaisun, hanki itsellesi aivovamma niin enää ei viitsi jutella turhanpäiväisiä ja ei tarvitse poistua kodista minnekään. En tajua miksi hänestä oli erittäin huonoa huumoria puhua tuolla tavoin noin vakavista asioista. Se oli totta, kun sain aivovamman niin ei minun tehnyt enää mieli juoruilla enkä pystynyt poistumaan kodistani.

Hyvää matkaa sinulle, miten minulla on sellainen olo, että se voi olla hyvinkin yllättävä ja mielenkiintoinen reissu, jos sen osaa katsoa oikealla tavalla.

Tuo oli hyvä lause, tänään oli erittäin huonot fiilikset aamulla ja tuntui, että voisin kiukutella ja kunnolla. Sitten ajattelin, nyt pysähdyn, meditoin ja täytyy sanoa, että se oli varsin miellyttävä kokemus ja antoi enemmän energiaa kuin pieni ydinvoimala. Niin ja tosiaan, kun loukkaannuin ja sain mm. tuon aivovammani, kuinka se, että menetin kaiken sainkin elämääni aivan uuden sisällön ja löysin itseni ja onneni. Niinkin voi käydä.

Mitä haluat tietää adhd:sta?

Jaa adhd, kai sitä voisi alkaa jaarittelemaan tästäkin aiheesta, minulla kai sellainen on, mutta aikuisille ei juuri testejä tehdä enkä koe sitä itselleni kovin kummoiseksi osa-alueeksi ja kun se ei ole itselläni  sairastuttava piirre niin ei tarvetta testeille ole enkä lääkitystä halua, pojallakin epäillään olevan sama juttu, ystäväni on adhd ja kolme hänen lastansa ja kyllähän sitä aikoinaan aihetta kiitettävästi opiskelikin, joten kai minä jotain tiedän.

Siis nyt pitää muistaa, että adhd on luokitus tietyille aivan tavallisille ihmisten toiminnoille, lähes jokaisessa on siis piirteitä, mutta kun näitä piirteitä kuten keskittymiskyvyn puute, hahmottamishäiriö, ylivilkkaus ja impulsiivisuus on ihmisellä hyvin voimakkaasti ja hän oireilee jo sairaudentasolla aletaan tutkimaan adhd:tä, yleisin tuntomerkki on se, että adhd:n kyky ja taitoluokituksessa on jotkut taidot todella korostuneet ja jotkut erittäin heikot. Samoin adhd:n varmistaa usein lääkitys, eli dopamiinipitoinen lääke, joka tekee adhd ihmisistä rauhallisen ja
neurologisesti tavanomaisesta (nentti) ihmisestä erittäin suorituskykyisen, tämä johtuu aivojen dopamiinin säätelyhäiriöstä, josta adhd-on käsittääkseni peräisin.

On otettava huomioon, että ihmisillä saattaa tietyt ns. adhd-piirteet täyttyä vaikka he eivät täyttäisi koko kriteeriä. Monet kinesteettisesti eli käsillään oppivat ihmiset ovat hyvin vilkkaita ja toisaalta lukihäiriö voi esiintyä keskittymiskyvyn puutteena jne. Sinäänsä, jos on jotakin osa-alueita omassa elämässään, jotka tarvitsisivat vahvistusta niin tutustumalla adhd:lle annettuihin elämänohjeisiin saattaa nenttikin saada ihan hyviä neuvoja ja vinkkejä arkeen, sillä monesti nuo ohjeet ovat ihan yleispäteviä.

Okei, tässä vaiheessa kysyisin, miksi ihmisellä on tarve ymmärtää lapsuuttaan, onko silloin tapahtunut jotakin, joka on muuttanut ihmisen luonteenpiirteitä tai tehnyt itsetunnolle heikkoutta. Se mitä kuvasit omasta lapsuudestasi voi hyvin olla myös urheilullisen ja aktiivisen ihmisen tapa oppia ja jos hän on kinesteettisesti oppiva niin silloin koulunpenkillä istuminen tuntuu puulta. Mutta jos se on ollut erittäin häiritsevä piirre ja kulkee edelleen ongelmana nykyelämässä niin silloin voisi miettiä, miten ongelman ratkaisee. Onko se niin sairastuttava, että tarvitsee lääkityksen vai voisiko asioita hoitaa elämänhallinnan kautta?

Kyllä adhd:n vaikea keskittyä, mutta niin on myös muiden lapsien. Kyse voi olla myös lukihäiriöstä, jota ei ole havaittu, jolloin keskittymiskyvyn puute voidaan selittää myös sillä.
Nykymaailmassa on tarpeen kategorioida ihmiset tiettyihin luokkiin, jolloin kyetään yksilöllisesti arvioimaan toisen käytöstä, niin en minäkään pidä tuosta ajatuksesta, on totta, että jotkut lapset hyötyvät diagnoosista, he saavat tukitoimia, joita tarvitsevat, perhe ja koulu ohjausta ja joillekin lääkitys on ollut todella tarpeen. Mutta kun ajatellaan minun poikaani, hän on vilkas, energinen ja joskus hyvin haastava lapsi, mutta ei hän diagnoosia tai lääkitystä tarvitse, koska pärjää hyvin. Concerta ja ritalin ovat äärimmäisen vahvoja lääkkeitä, ne luokitellaan huumausaineeksi ja täytyy sanoa, että joidenkin lapsien elämänhalun ne ovat palauttaneet, mutta pääsääntöisesti niitä myönnetään aivan liian helposti. Minä itse antaisin noille lapsille tietokone ja tv kiellon ja määräisin urheilua ja keskittymisharjoituksia, mutta se nyt on minun mielipiteeni.

Totta kai lääkkeitä on suositeltavaa välttää, mutta on osattava katsoa ihmisen tilanne kokonaisuudessa ja no tällä hetkellä syön itse äärimmäisen vahvoja lääkkeitä ja en kiukuttele, koska tiedän, että tarvitsen niitä. Toista ihmistä ei voi tuomita, voimme vain ja ainoastaan elää omaa elämäämme.

En minäkään lääkkeistä pidä ja haluaisin olla puhdas, mutta joskus se ei vain ole mahdollista.
Yksi adhd-piirre on se, että ei pysty keskittymään pitkäksi aikaa yhteen ja samaan asiaan, jos itselläsi on sellainen ongelma niin se voi liittyä niin moneen muuhunkin ja sinuna keskittyisin siihen, mitä voit tehdä sille asialle. Yksi keino on tehdä ns. montaa työtä yhtä aikaa, jolloin siinä vaiheessa, kun keskittyminen alkaa hiemaakaan herpaantua siirtyy toiseen työhön, jolloin saa stimuloitua aivot uuteen asiaan. Toinen on opetella minuutin tai viiden minuutin meditaatiotekniikan, eli kun keskittyminen herpaantuu laittaa työt pois ja sulkee silmänsä ja meditoi tietyn ajan, sen voi tehdä jonkun rauhoittavan musiikin ajan. Tai nousta jaloittelemaan. Se, että pidät esimerkiksi yhden tunnin aikana aina viiden minuutin lepotauon ei todellisuudessa vähennä työtehoasi vaan voit olla jopa tehokkaampi, koska aivomme kapasiteetti ei kestä pitkäaikaista työtä ja kun annamme niille pienen lepotauon työtehomme on suurempi.

Tosin sitten voi muistaa senkin, että ADHD:hen auttaa äärimmäisen hyvin rutiinien opiskelu, kun elimistö ja aivot tottuu tiettyyn kaavan mukaan suunniteltuun toimintaan niin se helpottaa huomattavasti.
Niin voihan tämä tietysti sielullisenakin katsoa, mutta enemmän kyseessä voi olla lahjakkaiden ja älykkäiden ihmisten ongelma, kun toimintataso on tasollisesti liian matala ihminen niin sanotusti tylsistyy eikä saa riittävää aktivointia aivoilleen.
Kyllähän vankilat ja päihdeklinikat ovat täynnä adhd:sta kärsiviä ihmisiä. Käsitän tämän tilanteen muodostuvan silloin, kun ympäristö on ollut liian vähävirikkeinen, tuomitseva tai alistava, jolloin syntyy vääriä ajatusmalleja ja psyykkisiä oireita. Monet adhd:sta kärsivät etsivät helpotusta tai riittävää draivia elämään juuri negatiivisuuden kautta ja he ovat usein hyvin helposti ympäripuhuttavissa eivätkä välttämättä osaa katsoa asioita siltä turvallisemmalta kannalta.
Mutta toisaalta tunnen niin monta hyvin menestyvää ja pärjäävää adhd:ta, että minusta ei oikein ole uskomaan, että kaikki ihmiset, jolla diagnoosikriteerit täyttyisivät tarvitsisivat hoitoa, kyllä se usein niin on, että nentit voisivat ottaa enemmänkin heistä mallia, kuinka nauttia ja elää elämää.

Toivottavasti tästä pienestä saarnasta oli tyydytystä mielenkiinnollesi, kysy lisää jos jotakin on mielessä.  Ja muista, tämä nyt on minun kantani asiaan, jos kysyisit jolta kulta muulta niin voit saada melkoisen erilaisen vastauksen. Mutta niinhän se aina on, näkökulmia on kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia ja jokaisella meistä on oma versiomme.

Vastauksesi oli hyvä ja mielenkiintoinen. Kuvailit mielestäni varsin onnistuneesti henkisen kasvun polkuja, mutta sitä en ymmärrä miksi et luota itseesi, sinulla on kaikki taidot ja kirjoituksissasi jäsentelet asiat hyvin ja monipuolisesti ja silti sanot, että et osaa kirjoittaa. Nyt itseluottamusta hieman lisää, mieluummin saavillinen tai kaksi.

Niin, jokainen meistä luo oman kokonaisuutensa ja totuutensa, kukaan ei voi sanoa meille valmiita ratkaisuja vaan meidän tulee sisäistää asia ja nähdä oma totuus ja sen jälkeen omaksumme oivalluksemme ja ajatuksemme. Se vie aikaa, mutta on sen arvoista.

Aina kaikkea ei tarvitse nimetä tai analysoida. Menneisyys on menneisyyttä, meillä jokaisella on heikkoutemme ja vahvuutemme. Keskittymällä vahvuuksiin ja etsimällä vaihtoehtoiset keinot ja avut heikkouksiimme pääsemme melko pitkälle.

Tänään minä iloitsin kovin pojastani, joka oli melkoisen toivoton tapaus niin kirjoittamisen kuin kertotaulujenkin suhteen. Tuossa lapsessa on niin paljon energiaa, että sitä ei oikein aina riitä ajatteluun. Mieheni oli löysin netistä tämän linkin: http://www.edu.lahti.fi/~jokelai/Einsteinin%20arvoitus.htm  (http://www.edu.lahti.fi/~jokelai/Einsteinin%20arvoitus.htm) Sen mukaan 2% väestöstä pystyy ratkaisemaan arvoituksen. Minun lapseni 12-vuotiaana ratkaisi tuon itse.

Siinä vaiheessa totesin olkoon lukihäiriö tai adhd kyllä tuo lapsi pärjää ja kunhan vain hänen itsetuntonsa on kohdallaan ja siitä minä olen pitänyt huolen, että hän tosiaan uskoo itseensä.

Kipu on suhteellinen käsite, se on niin laaja aihealue, että siitä en nyt ala jutustelemaan. Niin mielenkiintoista se onkin. Jos kiinnostaa niin voihan sitä jossain vaiheessa kivustakin puhua.

Aivan kuin henkisyyden etsiminen, se vasta mielenkiintoinen alue onkin, henkisyys kutsuu sinua, anna sille mahdollisuus ja vastaa sen kutsuun.

toivon että kaikki saavat ihmeen kautta laki-ja poliittista apua, jos koskaan tulee kiistaa lääkärien kanssa. tänään eräs juttu kääntyi niin, että yilääkäri myönsi osaamattomuutta.. kaikkea sitä saa seurata.

matka liittyi toiseen projektiini, joka etenee omalla painollaan..

On olemassa myös eräs toinen keino saada apua vähän korkeammalta taholta myös lääkäreiden kanssa taisteluun. Nimittäin jos me kykenemme näkemään vastakkaisen osapuolen todelliset tarkoitukset ja hyväksymme hänen kantansa sillä periaatteella, että vastakkaisella osapuolella on heikkous nähdä asiat sinun näkökulmasta ja se oikeus on hänelle tällä hetkellä suotava ja sinun tehtäväsi on opettaa vastakkaiselle osapuolelle myös sinun totuutesi, mutta hyväksyt mikäli hän ei siihen kykene. Kun näkee asioiden riitelevän keskenään, hyväksyt vastakkaisen osapuolen ihmisenä eikä se ole sinua heikentävä, lyö sinulle uhrin leimaa niin silloin olet kunnioituksesi ansainnut ja asiat korjaantuvat lähes itsestään. Olen lukemattomia kertoja tämän niin omassa kuin toisten ihmisten elämässä todistanut. Asiasta hieman lisää: http://parantumiseni.blogspot.com/2010/01/uhrina-olemisen-vaikeus.html

Bella Luz, kyllä sitä tosiaan saa kaikkea kokea ja seurata.

jep-

ja kaikki on energiaa.

on sanottu että on luotu rakkaus ja pelko. siinä ne energiat ovatkin. moni asia voi pelottaa, vaikkapa henkimaailma. sielläkin on rakastavat (korkeat) ja pelottavat (alemmat) olennot, jos sen jakaisi vaikka noin. olen itse ollut jopa sellaisessa tilanteessa, että ei tunnu miltään; ei jaksa pelätä eikä rakastaa.

sellaista se on.  :D  

Kuinka tuttu tuo tunne onkaan, kun ei tunnu miltään. Näinä päivinä siellä ollaan oltu ja usein. Se on tosi metka juttu. Kohtauksissa minä pysähtelen, olen ajattelematta ja vaikka päällä on täysi kipu niin se tosiaan ei tunnu miltään. Sama muuten kävi synnyttäessä ensimmäistä lastani. Ponnistusvaiheen kivuliaimmalla hetkellä sitä ikään kuin sivuutti kivun ja sen sisällä olevan odotuksen, kun tapaa viimein lapsensa.

Niin ja kundalinienergiat ne vasta mielenkiintoisia ovatkin, kun tietty hurmos ja nautinto menee käsityskyvyn yli sitä samalla tavalla tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja ei enää koe mitään. Ihan oikeasti nautintokin voi olla niin suurta, että se vie tajun hetkeksi. Ja sen eteen ei tarvitse tehdä yhtään mitään, sen kun vain sallii kaiken itselleen ja on paikoillaan. Melko mahtavaa, nyt varmaan ihmiset ymmärtävät, miksi minä hymyilen nykyään paljon...

Silloin on saavutettu yksi piste elämässä.

Kunnes...

tulee se seuraava....

Mutta jollain lailla se laimenee...

sitä oppii sietämään,

ei ole niin herkkä kuin ennen...

Jokaiselle sietokykynsä mukaan. :police:

Mutta minusta kauheinta olisi, jos ei mikään tuntuisi miltään...?? ???

t.  :askendentti:  :skorpioni:,
 jonka mielestä ei ole elämää, j
os se ei tunnu edes! :o

Minusta se on aivan päinvastoin, jokaisesta kokemuksesta, jokaisesta tapahtumasta tulee entistä herkemmäksi, mutta se herkkyys on tietoisuutta eli herkistymistä oikeille asioilla. Ja siksi kaikki tapahtumat mitä koemme herkistää meidät oikeille asioille, koska niiden myötä meillä on mahdollisuus nähdä asian ytimeen, näemme sen tärkeimmän.

Ja itseasiassa, se että ei tunne mitään, että on olemassa vain pysähtyneisyys ilman mitään niin minulle se on itseasiassa se kaikkein kaunein hetki, se on puhdasta meditaatiota, joka kerta kun meditoin niin, että minulla ei ole ajatuksia, ei tunteita tasapainoitan itseni ja kun siitä tilasta palaan tavanomaiseen tilaan kykenen vastaanottamaan elämän aivan toisella tavalla. Pysähtymällä näen kirkkaammin. Silloin aivoni, tunteeni koko järjestelmäni uudelleen aktivoituu ja pääsen irti hälyäänistä, stressistä ja olen yhä enemmän läsnä, aistin ja koen voimakkaammin. Siksi minä tavoittelen aika usein tuota tyhjää tilaa. Koska täydellisen tyhjyyden kautta voin nauttia kaikesta enemmän.

Silloin se vasta elämää onkin.

tuolla oli traumoista vapautumisesta.. kaikki näkyy olevan samaa, eli kun on tarpeeksi irti maan tasosta, ei nämä pelot ja traumat kosketa.. siinä on tietysti tekeminen,, että vain toivotut asiat tapahtuvat, nimim. kokemusta on. (ja kylläpä minulle alkoi tapahtua päivä sen jälkeen kun kirjoitin tänne, että mitä pelätä! heh, ja taas ollaan vapauduttu taistelusta)

kausaali, astraali, tunnekeho.. ainahan on tunteita, mutta vain sielu on ikuinen. kaikki kokemus.. jää sielun mieleen, mutta se mikä ei tuntunut
kivalta, on syytä puhdistaa..

http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=29792.0

 
Maaelämänne nykysuunnassa olette ehkä unohtaneet, että pystytte astumaan ajan ulkopuolelle mahdollistamaan spontaanin parantumisen, luomaan suuria ja upeita taideteoksia ja elämään elämää, joka on täynnä rakkautta ja uskomatonta synkronismia. Kun opitte matkustamaan ajan ja paikan ulkopuolelle, pystytte yhdistymään taas korkeampaan itseenne, jota mikään maatasolla kokemanne trauma ja kärsimys ei kosketa.

Ymmärtäkää, että ihmiset rakastavat pelkäämistä, koska se on luonteenne. Rakastatte valoa. Siksi pelkäätte myös pimeää. Siksi menette moniin kauhuelokuviin. Pitkää hauskaa niiden kanssa, sillä se on kaunis ihmiskokemus. Mutta pitkää mielessä, että kyse on vain näkökulmastanne, sillä ei ole sellaista asiaa kuin "todellinen". Pelko on vain valon puutetta. Silloin kun luojajumalat ylläpitävät valon puutetta ja heijastavat sitä, he voivat luoda negatiivisessa energiakentässä aivan yhtä helposti kuin positiivisessa energiakentässä. Muistakaa, rakkaat ystävät, että elämä on itsensä toteuttava profetia. Mitä haluatte tehdä siitä? Mikä on korkein unelmanne tällä hetkellä?
 

On totta, että kun ymmärryksen taso on hyvä ei ole käsitettä pelko, se vain menettää merkityksensä, koska totuudessa pelottavillakin asioilla on merkityksensä ja me koemme ne joka tapauksessa pelkäämme tai emme.

Miten pääsee eroon kontrolloimisen tarpeesta, mustasukkaisuudesta ja menettämisen pelosta  ???? Terapeutin kanssa keskustelimme, että kyse on jostain syvästä oman arvon tunteen puutteesta..Toisaalta, en koe että en pitäisi itseäni minään/arvostaisi itseäni, en ole sellainen jonka yli tallotaan..Ehkä se on sitten suhteessa joihinkin toisiin ihmisiin, jossa se oman arvon tunto kokee kolahduksen....

Mitäköhän minä osaisin teille sanoa.

Kaikki pelkomme, epäluulomme elämää kohtaan on alitajuntaamme iskostuneita ajatusmalleja, jotka ovat syntyneet pienistä negatiivisista kokemuksista vuosien varrella.

Kun seuraavan kerran koette tuon hetken niin pysähtykää, tunnistakaa, että se on vain tunnetila, millä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä todellisuudessa olette. Tunnistamalla heikkouden ja käsittelemällä itse tilanteen erillisenä asiana kykenette pikku hiljaa ohjaamaan toimintaanne oikeaan suuntaan.

Kukaan ei halua teille pahaa ja vaikka haluaisikin ei sen tarvitse vaikuttaa. Ihminen valitsee itse, kuinka häntä kohdellaan. Te kelpaatte itsellenne ja toisille juuri sellaisena kuin olette. Ei ole olemassa mustasukkaisuutta tai menettämisen pelkoa ne ovat vain ja ainoastaan alitajuntanne pelkotiloja, jotka ovat täysin tarpeettomia.

Itseään voi oppia arvostamaan tiedostamalla jatkuvasti pieniä asioita, joissa tuntee olevansa oikeassa, tekevänsä hyvää. Kohdistamalla ajatukset positiivisuuteen ihminen muuttuu automaattisesti.

Nuo tunteet todellakin johtuvat siitä, että itse ette luota itseenne, rakasta itseänne ja arvosta itseänne.

Oma kokemukseni:
Antamalla muiden talloa yli. Koska ei sillä ole enää mitään merkitystä, jos itse luottaa itseensä.
Vahvin ei ole se, joka suojautuu parhaiten, vaan se joka antaa iskujen kolahtaa.
Voisi miettiä miksi pitää kiinni siitä ajatuksesta että "minun ylitseni ei kävellä". Pitäisitkö itseäsi huonompana jos joku onnistuisi kävelemään ylitsesi? Onko itsetuntosi kiinni muista ihmisistä? Pelkäätkö että sinut hylättäisiin, sinua ei arvostettaisi? Rakennatko oman itsetuntosi tosiaan muiden sisältä yhtä herkkien ja pelkäävien ihmisten lauseiden mukaan?

Hyviä pointteja Ave! Nuin se taitaa juurikin minulla olla :o Pitää oikein copy pastata tuo kirjoituksesi muistiin, niin voin miettiä paremmalla ajalla :) Varmasti pitäisin itseäni huonompana/tyhmempänä jos joku kävelisi ylitseni, suojaukset on lisäksi huipussaan ;D Ja tuokin, että jos en olisi jatkuvasti suojuksissa ja antamassa iskuja takaisin niin pelkäisin juuri, että minua ei arvostettaisi, minua käytettäisiin hyväksi ja hylättäisiin...Tuo hyväksikäytetyksi tulemisen ja huijatuksi tulemisen pelko on suurin...Lisäksi imen itseeni jatkuvasti negatiivista tietoa ihmissuhteista eri kanavien kautta, mikä ruokkii pelkojani...Mutta tosiasiahan on, että nykymaailmassa ihmissuhteet ovat melko raadollisia, mikään, avioliittokaan, ei ole enää pyhää :-X Tuntuu, että jos laskisin suojukset pois, tulisi paskaa niin paljon niskaan, että sitä olisi lopulta mahdoton kestää, pakostakin negatiiviset kokemukset vaikuttavat ihmiseen vaikka olisi kuinka hyvä itsetunto, mulla varmaan on sitten niin huono että en kestäisi pienintäkään kolausta..

Tässä mielenkiintoinen juttu siitä, miten pelko voi vaikuttaa jonkin asian toteutumiseen. Tai jos alitajuisesti ei halua tehdä jotain johonkin aikaan, miten asia siirtyy.


Mestarit, luettuamme Michael Newtonin kirjat elämien välistä elämää (EVE) koskevasta hypnoterapiasta, minä olen sisareni kanssa ajatellut terapiaan menemistä. Varasimme terapeutin Englannista huhtikuussa, mutta emme pystyneet menemään perheen sairastapauksen vuoksi. Muutama viikko sitten varasimme ajan marraskuulle toisen terapeutin luota, vain muutaman sadan mailin päässä. Meidän oli taas peruttava terveydellisen syyn vuoksi. Nyt mietimme, pitäisikö meidän olla menemättä tuohon terapiaan, kun olemuksemme on estänyt menemisen kaksi kertaa. Olemme huolissamme, koska syyt siihen, ettemme menneet, olivat vakavia, emmekä haluaisi riskeerata enempää. Kerrotko meille ystävällisesti, sanooko kolmas kerta toden vai eikö meidän ole tarkoitus ollenkaan mennä (spiritistiseen) istuntoon? - CC, Saksa
 
Vastaus:
Meistä on mielenkiintoista, että valitsitte sanan "(spiritistinen) istunto" viittaamaan elämien välisiin muistoihin pääsemiseen. Tämä sana puhuu ulkopuolisen hengen tulemisesta vuorovaikutukseen kanssanne. EVE-istunnot ovat sielunne kohtaamista, silloin kun se ei ole sidottuna tiettyyn elämään, sellaisen tiedon saamiseksi, mikä auttaa teitä nykyelämässä.
 
Sekä sinulla että sisarellasi on sekavia tunteita ja ajatuksia tähän hypnoterapiaan menemisestä. Pyritte löytämään mahdollisimman paljon itsestänne, mutta samaan aikaan pelkäätte sitä, mitä voitte löytää. Toivotte tämän menetelmän vastaavan kysymyksiinne - kuten se tekee - mutta haluttomuutenne kohdata tämän elämän esteiden syitä saa teidät pysähtymään. Haluatte tietää, mitä paljastuu, ennen kuin menette istuntoon.
 
Olette tiedostamatta aistineet sen, milloin ette sallisi itsenne saattaa loppuun tätä harjoitusta ja juuri silloin varasitte edelliset ajat. Näin saatoitte syyttää terveydellistä asiaa regressionne lykkäämisestä, ilman tarvetta käsitellä epäilyksiä ja pelkoja. Tämä aloittamis-lopettamistilanne toi negatiivista energiaa kotiinne ja se on voimistanut pelkoa, mitä teillä on noita kaapissanne olevia varjoja kohtaan.
 
Kumpikin teistä voisi oppia arvokasta tietoa koskien niitä esteitänne ja vahvuuksianne, mitkä aiheuttavat häiriötekijöitä elämäänne. Teidän on ymmärrettävä, että vaikka jotkut kohtaamanne asiat ovat epämiellyttäviä, mikään ei voi vahingoittaa teitä fyysisesti. Informaation saaminen itsestänne auttaa teitä selvittämään ongelmia ja siirtymään tuottavampaan elämään.
 
Rentoutukaa. Jos haluatte varata uudestaan ajan, katsokaa sitä seikkailuna, kuin elokuviin menemisenä. Ainoa ero on siinä, että elokuvan aihe/tähti olette te.