Astro Foorumi

olen paininut tämän asian kanssa aika kauan ja nyt on taas elämässä sellainen vaihe, että mittailen sisäisesti omaa tahdon voimaa vs. kohtalon voimaa.

itselleni on joku astrologi sanonut, että oinas tahtoo määrätä maailmankaikkeutta ja se olisi kyllä ihanaa. Sitten kun tahtoo, asiat voi tapahtua mutta toisinaan taas ei.

Sitten on näitä tilanteita, mistä nyt puhun:

            TUNTUU SILLE ETTÄ PAINI ON KÄYNNISSÄ.

Äänestäkää. Tämä on minulle tärkeä,  "yleisö saa päättää" asia.

Vaikka skorpioninousuisesta sanotaan, että hän on mustavalkoinen, niin en voisi sanoa jompi kumpi.

Sanon kumpikin.

Siinä tapauksessa, että kohtalosta puhuttaessa puhummekin siitä tehtävästä ja päämäärästä, jonka itse olemme päättäneet ennen tähän hetkeen syntymistä.
Siihenkin 'kohtaloon' puuttuu muiden voimat, eli sehän on vain taistelutanner, johon olet tullut taistelemaan soturina jotakin suorittaaksesi ja kehittääksesi itseäsi. Jos et olekaan siihen valmis, puuttuvat toki suuremmat voimat siihen ja kaikki ei sitten tapahdukaan sinun valitsemasti päämäärän tai tehtävän mukaisesta. Mutta sitä saa yrittää monta kertaa, sanotaan....

Tahdon voiman tiedämme vain tällä persoonalla, joka on olemassa juuri nyt tässä hetkessä, tässä elämässä. Tahto voi tulla monelta taholta. Se voi olla mielihalujen voimien tahto. Tai se voi olla myös sisäisen äänen, intuition tahto. Se voi olla valitettavasti myös tahto, jonka ympäristö määrittelee sinulle hyväksi.

Siis minun ymmärtääkseni nämä asiat ovat hyvin monikuvioisia ja monirakenteisia päällekkäisyyksiä.

Toivottavasti en sekoittanut sinua entistä enempää... ???

Toisaalta voisit kyllä jättää tämän painimisen aivan täysin ja vain elää tätä hetkeä niin kuin se itsellesi parhaimmalta tuntuu juuri nyt.  :smitten:

tahtoni kaikkeuden tahdossa, kun se joskus kohdilleen pompsahtaa pidempiaikaisesti  8)

Oon tutkinu elämää ja itseäni ja huomannut, että tämän touhun taustalla on sellainen supertietoisuus, jolla on huomattavan kauaskantoinen näkökyky ja ymmärrys asioiden juonnemerkityksistä, jotta annan ennemmin sen ohjata kohtalon tietäni kuin lähden tällä päällä tahtomaan sitä tai tätä.. Kun taivaalta näkee kauas..

nimimerkillä Jaakobin painia myös harrastanut..

Mutta tahtomme toiveita myös kuunnellaan ja sitämyöten yhdessä kulkureittejä suunnitellaan..

Kohtalo määrää mitä tässä elämässä on tarkoituksemme kohdata, kokea ja tehdä,
tahtomme vaikuttaa siihen miten sen teemme.

Elämämme alussa meidät asetettiin tielle - minne johtavalle, sen kohtalo yksin tietää -
itse vapaalla tahdollamme päätämme millaista nopeutta tai tyyliä sitä tietä pitkin etenemme.

Kuule kohtalosi kutsu, tunne mihin suuntaa elämän virta sinua tönii -
päätä seurata sitä tai koeta uida vastavirtaan;
voit kelluen antaa sen vain viedä tai vauhdikkaasti kroolata -
Valinta on aina sinun.

Voimakkaalla tahdolla saa paljon aikaan, mutta kohtalo puhuu loppu peleissä  ;)

Suunniteltuja ovat reittimme askelpaalut.. Matkan merkkipisteestä toiseen voi kylläkin tehdä vapaamuotoisesti tahtomallaan tavalla, jonka itselleen sallii.. Perille kyllä pääsemme ryömien tahi pomppien..

Mutta... Luovutanko itseni kohtalon ja taivaisiin kirjoitettujen ennaltamääräävien todennäköisyyksien pelinappulaksi vai otanko ohjat käsiini? Ja mikä minä olen sanomaan mitä tapahtuman pitää? Myönnynkö? Kuka ohjaa liikkeitäni? Miten voin vaikuttaa kohdaltani sopusointuisasti yhteneväisnäytökseen, joka monimuotoisuudessaan ympärilläni kelautuu? Vai onko sillä edes merkitystä, jos jokatapauksessa käy niinkuin korkeimpien tahto sallii tapahtuvan elämän toimintalakien mukaan?

Lieastanko tuon villin varsan kun se niityllä kirmaa vai annanko sen juosta miten tahtoo? Jospa annankin sen tulla luokseni jotta se kesyyntyy.. Ja sitten luottamuksen saatuani nousen selkään.. Ja lähdemme yhdessä matkalle kohti valon ahjoja, joissa taomme suitset seppeleiset ilmavirtojen kulkiaisiksi..

Korjaan: Oppipaaluin merkkaamamme läksyt (+'karmakohtaukset') edistyvät.. Vuolen rasteja ruutuihin.. Sielumaailmassa olemme tutkailleet ns. persoonallisen hahmomme kulkua ja sitä myöten kehitelleet maailmalliset olosuhdepuitteet uusien elämänoppien lukuun.. Olettaisin.

Luominen on syklistä ja liikkumisen värityskirjakenttä on vapaasti maalattavissa.. Hmm.. Ovatko kosmiset tähtisäteet elontapahtumineen 'mitoitettu' kulkemaan täsmällisten koodisuunnitelmien kautta? Jos elämä on avoin kirja niin sitä voi omankaltaisekseen kirjoittaa kuten tietokoneella voi luoda ohjelmia.. Aikaahan kun henkimaailmoissa ei ole niin suunnitteluun ja muokkaukseen on varaa.. Erase & rewind and push the button in your mind.. Täälläolevat itse tapahtumat ilmenevät moninkertaisen tutkimustyön tuloksesta kuten olen vaikkapa astrologian ja numerologian perusteella havainnut.. Synkronoidustihhan tämä etenee..



Luon koko 'ajan'.. Kutomispuikot vain heiluu ja antennit surraa kun kuvajaisia väreilytetään taukoamatta ulottuvuuksien väylävirroissa..


Ollaan vaan hetkessä mukana. Mitäs mulle muuta kuuluu?

Minä aikani kiersin "sfääreissä" ja löysin jotain, palasin "takaisin" elämääni tätä elämääni, Mitä ihmettä teen tiedolla miten voi matemaattisesti/käsitteellisesti selittää Luojan/kohtalon ja oman tahdon suhdetta.... no tein sillä paljonkin, mutta ymmärsin lopulta, että teoilla ja kokemuksilla mennään etiäppäin (tai vaikka sitten ympäri sykähdellen, sillä ei ole mitään merkitystä).
En kuitenkaan löydä mitään "lopullista totuutta", koska ymmärrys ja kokemukset laajenee hetki kerrallansa. Jätän siis a v o i m e k s i !
Nääs se k o h t a l o / L u o ja , pysyy aina askeleen edellä..... ei sitä tavoita teorioilla tai psyykkisillä kokemuksilla. Voihan sitä yrittää.....

1.
Päivä vain ja hetki kerrallansa,
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen.

2.
Joka hetki hän on lähelläni,
joka aamu antaa armonsa.
Herran huomaan uskon elämäni,
hän suo voimansa ja neuvonsa.
Surut, huolet eivät liikaa paina,
ne hän ottaa itse kantaakseen.
"Niin kuin päiväs, niin on voimas aina."
Tähän turvaan yhä uudelleen.

3.
Kiitos, Herra, lupauksestasi,
siinä annat minun levätä!
Kiitos olkoon lohdutuksestasi,
annat voimaa sanan lähteestä!
Suo mun ottaa isänkädestäsi
päivä vain ja hetki kerrallaan,
kunnes johdat minut kädelläsi
riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.
 :D ;) :smitten:

Hyvin kiteytetty Tsuippaduippa,
näin olen itsekin kokenut -

Visioiden 'materialisoiduttua'
tehdyiksi, tapahtuviksi ja olemassaoleviksi
sielu kanavoituu tähän elämään -

muu on haihattelua.

Amen.  :angel:

M-M:
Itse koen tärkeäksi valita eletyssä elämässä hetkessä sen mikä on missäkin hetkessä ja tilanteessa o l e e l l i s t a  ja  t ä r k e ä ä , ei sille tarvitse keksiä sen enempää merkityksiä ja merkityksellisyyksiä.

On se ihan suotuisa juttu sellainen monikerroksellinen realismi niin voi saada tietoa mistä olemassaolostamme ylipäätään on kyse..

Muistan sen episodin: Elämää Paratiisissa... voi kuinka linnut lauloi, mesi virtasi, silmät kiilsi ja sydämet huokuivat puhdasta rakkautta! Oi kuinka elämä on niin ihanaa Eeva.. *bling bling* Hah! Kuin nukketeatteria tai televisiosarjaa! Olimme kuin sätkynukkeja henkiolentojen piilokamerassa luullen elämäämme viattomaksi Jumalan taivaslahjaksi (mitä se eittämättä olikin..).. Tahto oli sitä että toiveesi toteutui.. Sait huumaavasta taikapalatsista kaiken minkä pyysit paitsi sen yhden.. Onneksi sitten kävi niinkuin kävi.. Alaston todellisuus paljastui! Thanks veri much..

MM:
Juuri sitä tarkoitin, että näitä asioita voi käsitteellistää hamaan asti ja joskus se on paikallaan. Sellaista i r r a l l a a n  oloa.
Elämä on kuitenkin e l e t t ä v ä k s i  tarkoitettu, oli se sitten taas merkityksien luomista tahi ei.  ;) On valittava hetkessä, mille antaa merkityksen/tarkoituksen/arvon, sillä joka tapauksessa jollain tasolla aina jollekin antaa. Millaisen merkityksen/arvon/tarkoituksen antaa ja luo omalle ja muiden elämälle. Konkreettisin teoin ja kokemuksin.

Kuten Ikitosi minusta tuolla hyvin kiteyttikin:

Omien elämän kokemuksien myötä, en koe asian olevan näin.
Ajatustaso ei sinällään luo yhtään mitään. Se on kovinkin "vaaraton" vaihtoehtojen punnitsemisen väline.  :) (psyykkistä luomista, jota voi veuloa ees taas, eikä se johda välttämättä mihinkään tekoihin tai todellisuuden luomiseen, aitoon k o k e m i s e e n)
Intention (sille ei ole kunnon suomennosta tai en ole vielä löytänyt) on se jolla jokin alkaa lähestyä konkretiaa ja teoiksi ilmentymisen edellytys.

Oli miten oli, jätän se nyt kohtalon huomaan....  ;D aiheessa pysyäkseni.  ;)

Me vain luulemme tekevämme ja TAHTOvamme......

Luoja = meidät luonut, emme me..........

Jos olisimme itsemme synnyttäneet, siis luoneet,
olisimme oman kohtalomme TAHTOja....

Jos olisimme maailman kaikkeuden tehneet,
olisimme TAHTO ihmisiä....

Kun kuitenkin emme ole mitään luoneet,
emmekä mitään tiedä = ainoa vaihtoehto

   # OLEMME KOHTALON LAPSIA #

 :angel: :smitten: :skorpioni:

Olen aina luullut että Jumala antoi ihmiselle vapaan tahdon......Kohtalo on määrätty mutta ihminen itse voi tehdä valinnan,jos se on oikea tai väärä valinta sehän sitten nähdään. ::)

Sitä on kutsuttu illuusioksi (harhakuvaksi joka näyttää todelliselle) monissa paikoissa..
Mikä sitten on aitoa kysyn ma? Luoja tietenkin. Mikä se Luoja sitten on ja miten voin päästä sen yhteyteen, jotta voisin tiedostaa mikä on toden ja harhan välinen suhde tai ero?

Luoja meidät on kyllä luonut, mutta hassua kyllä metafyysisesti ja mikrokosmoksellisesti tutkailtuna luomme myös Luojaa.. tai siis luotua elämää muovaamme ja muuntelemme ollen Luojan pikku apureita ja työkaluja tässä valtavassa makrokosmisessa skaalassa.. Olemme itseytemme vapaita luojia..

Luomistyön aikaansaannoksissa ei ole yksittäistä mitattavaa kokoa niinkuin voimme mitata vaikka oman fyysisen painomme.. se on aina kokonaisuus, jota voidaan suhteuttaa eri kokoihin.. Täällä painat sen verran ja kun sinut suhteutetaan toiseen mikro/makro ympäristöön muututkin jo ihan toisenlaisiin laajuuksiin.. Kyse on vertailevasta katsannosta.. Muurahainen työskentelee pesässä, jonka tapahtumakirjosta meillä ei ole paljoa hajuakaan.. Voimme vain todeta että siinähän se on.. Muurahaiselle pesä on koko elämä.. Jollekkin muurahaiset taasen näyttävät lähes olemattoman pienelle pensselinliikkeelle, mutta itse muurahainen on täysinäinen luomismaailma..

Kun liikutat jotain (kaikki on rytmitajuisessa liikkeessä) siitä lähtee jotain liikkeelle ja se voi saada aikaan vaikka mitä...  :idiot2:

Kun tehtyä ei saa tekemättömäksi.. joskaan mahdotontahan mikään ei ole..

Niin onhan se myös valinta, jättää jotain muuta tekemättä.  :)
Se onkin jo toinen juttu, mikä sitä sitten ohjaa. Luulisinpa, että siihen löytyy montaa vaihtoehtoa. Ja sitten vielä käsitystä ja ymmärrystä, mitä se itselle merkitsee sisällöltään. Joskus se voi olla emotionaalinen halu, psykologinen pakko(-mielle), joskus psykologinen tahto, pelko ym.... Mutta mikäs se on, kun se tulee jostain syvältä ja pieni pää ja mieli ei ymmärrä edes ajatella, se jokin vain "työntää voimana" tekemään teon...  ??? Sen nimissä tehdään paljon, vaikka kyse olisi psykologisesta halusta, pelosta tai pakosta....
Onko se ihminen yksin omavoipaisuudessaan tahtovana vai sisältyykö siihen jotain muuta....
Minulla on siihen oma uskoni (ei uskonto) enkä tiedä sanoa muuta. Enkä edes tunne tarvetta tietää. Jos joskus on tarkoituksenmukaista tietää, sitten kai tulen tietäneeksi.


Saattaa olla, että samasta puhutaan, mutta olen edelleen eri mieltä siitä, että ajatus ja intentio(aie, aikomus) olisivat samaa asiaa.
Ajatukset on niitä mitkä pyörii päässä ja ne ruokkii emotionaalisia tunteita ja päinvastoin. Ne ei vedä mitään puoleensa, vaan ne sokaisee valikoimaan sen mitä tahtoo nähdä ulkopuolellaan. Ne pois sulkee osan kokonaisuudesta. Se vain tuntuu siltä, että vetää puoleensa jotain, itseasiassa on vain kapea näkö- ja kokemuskenttä. Psyykkinen kokemusmaailma vain käytössä.
Intentio(aie aikomus) tulee syvältä (Luojan/Kohtalon/Korkeimman- tai Suurimman suunnitelman lähteestä säde/ pikku prinsiippi/solu(hippunen?)
Siihen ei sisälly ajatuksia, ei emotionaalisia tunteita. Se ei ole niiden johdannainen. Silti ihminen ajattelee ja tuntee emotionaalisiakin tunteita, mutta painopiste minuudessa on eri kohtaa ja silloin myös ajatukset ja emotionaaliset tunteet näkee eri ja kokee eri tavalla. Niitä ei tarvitse hallita, ei piilottaa eikä antaa johtaa. Ne on osa inhimillisyyttä. Itsen kokeminen on siinä jossain keskellä.
Plaah... sekavaa...  :D ;D

Vastaus on aivan kristllinkirkas eli vapaan tahdon laki. Jokainen valitsee itse miten haluaa elämänsä elää - uskoen ja antautuen kohtaloon vai toimien koko ajan hyvin päämäärätietoisesti. Kaikilla on koko ajan ja joka sekunti tietyt asiat, esineet, materia, arvot, ihmiset, suhteet, asenteet jne. eli elämän palikat käytettävissään. Tiettyjen resurssien keskellä ihminen siis rakentaa oman maailmansa. Samoista palikoista voi rakentaa hyvin erilaisia maailmoja. Osa tekee tietoisesti jotain tiettyä mallia ja toinen  vain oleilee palikoiden keskellä rakentamatta niistä varsinaisesti mitään. Sitä kutsutaan vapaan tahdon laiksi. Toisaalta on siis olemassa kohtalo ja toisaalta tahto. Jokainen päättää ihan itse millaisen maailman itselleen rakentaa. Kohtaloon uskovat ja päämäärätietoiset ovat molemmat oikeassa, koska meillä on vapaa tahto. Kukaan ulkopuolinen taho ei määritä sitä onko elämä tahdon vai kohtalon varassa - itse me elämämme rakennamme.    :)

Jos tähän nyt sotkettaisiin nuo AP ja progekartat, niin onpa sanottu että olemme VALINNEET syntymähetkemme, mistä seuraa tietyt transiitit. Ja silloin voi tuntea että kohtalo heittää jonnekin, mikä ei ollut toisen hetken tahto, mutta lopputulos on kuitenkin ok. Ainakin teoriassa.

Sanotaan nyt vaikka että työ, asunto, suhde jne voi vaihdella, tavoitteena lie hyvä mielentila näistä riippumatta.

Jo ootte "törppejä", kun luulette jotain elevanne,
TE ette oo yhtään mitään maailman kaikkeuteen
verrattuna, ette edes yhtään mitään , mitattuna
meidän mittapuilla, ei sellaisia OLE ELEMASSAKAAN...

VOI KAMALA, MITÄ KUVITTELETTE, HYI, HYI  :D

Hei mutta onhan kärpäsen p*****kin elämää!

Tuolla edellisellä viestillä tarkoitin, että oli kyseessä kosminen jumalentiteetti tai räkättirastas niin sillä elämässä olevalla itsessään on täydellinen olemassaolon yhtäläisyysarvo..

Hauskaa, kun puhutte asioista joissa KAIKKI
olemme oikeassa, kun kohtalo kaiken kuitenkin määrää,
mitä ihmeen mähkimistä niissä =)

Kun luulee, että TAHTO = tahdon asia, hyvä TV juttu tosin,
mutta kun tahtokin = kohtalon asia, ellei kohtaloa olisikaan,
voitaisiin tämäkin Foorumi lopettaa...

Astrologia = todellisuutta ---------- Horoskooppi = hupia

Näillä vissi ero, siis yleis horoskooppi huvia - astrologia
henkilökohtaisesti suunnattuna todellisuutta, KUN
LÄHTÖTIEDOT OVAT OIKEAT, eikä arvattu syntymähetkeä,
niin kuin tiedän suunnattomasti tehdyn. # UGH #

t.timo

 :angel: :smitten: :smitten: :skorpioni:

Mitä jos tulevaisuus on jo olemassa, asioita voi tahtoa, jos ei käy niinkuin tahdot, käy kuitenkin jotenkin. Se on sitten oletettavasti se korkeampi toteuma eikä se mitä halusit, vaikka toiveesi murskautuisi hetkellisesti pahallakin tavalla.

Muuten Auttaja, jos tuleva on jo luotu ja määritelty by God, miten ihmeessä voi tapahtua mitään asioita kellekään, jotka eivät olisi korkeimman tahtoa? Näin kuitenkin tapahtuu. Oli se hyvää tai pahaa, mukavaa tai epämiellyttävää, rakentavaa tai tuhoavaa.

Olikos nyt jo aika siirtyä digiboxiin..

TÄSSÄ SA SEN SANOI  :angel: :smitten: :skorpioni:

Mutta edelleen, menneessä nyt ja tulevassa tapahtuu paljon, mikä ei ole Jumalan tahtoa, vai onko kaikki sitten Jumalan tahtoa, mitä?? Jos joku lähtee vain elämään elämäänsä ajattelematta Jumalan tahtoa, tapahtuuhan hänellekin vaikka mitä.  ???

KYLLÄ  :angel:

Tämä vapauden tahto on minusta vähän höpsö käsitys tai ei aukene mitenkään. Se ei kuulosta siltä että kukaan haluaa mitään, ihminen tai Luoja.  :)