Astro Foorumi

"Eikö odotuksesi toisten käytöksestä tule toteen?"

mitä tämä teissä herättää?

t: pihalla

Meissä vaikuttaa monta ominaisuutta, joiden ilmenemistä ei voida etukäteen ennustaa..

Tajunnassa ui monenlaista tyyppiluokkaa, joiden esilletulon laukaisee tarve tulla kohdatuksi.. Ne voivat olla vaikka samaistumisia julkisuuden henkilöihin tai satuhahmoihin.. Ja ne menneet elämät ja kollektiivinen tietoisuustilanne.. Samoiten tässä toimii sielumme ja psyykkisen rakenteemme värikarttaresonoinnin aaltoilu + eläinluonteidemme väliset reaktiot.. Ja nämäkin voivat olla niiin huomaamattomia..

Mielemme tila on kuin sään vaihtelu kun se kasvattaa pelloilla viljaa..

Olen monta kertaa odottanut(ystavat, vieraat) erilaista kayttaytymista tuttavapiirissa...ja joutunut pettymaan. Sempa vuoksi olen oppinut olemaan odottamatta tietynlaista kayttaytymista ja olen saanut positiivisia yllatyksia(kin)
Mutta yksi asia on varma-jos hymyilen-saan aina hymyn takaisin.

Minen odota toisten käyttäytyvän mitenkään.
On paljon kivempaa vain kokea ja nähdä miten toiset käyttäytyy.
Jos joku ei minulle sovi toisen käyttäytymisessä voin kertoa sen, että ei ihan "stemmaa" minun ajatusmaailmaani tai sitten ohitan. Riippuen ihmisen merkityksellisyydestä elämässäni.
En koe asiakseni säädellä toisten käyttäytymistä. Tietysti omat lapset esim on eri asia.  ;) Ja tietysti riippuu mitä käyttäytymisellä tarkoitetaan?
Tapakasvatustako?  ;) Vai jopa syvempää toisen kohtelemista ja kunnioitusta vai mitä?

Noh, on kuitenkin kivaa, jos on värikkäitä ja vähemmän värikkäitä persoonia, kuitenkin omana itsenään olevia persoonia. Olisi kauheaa jos olisimme harmaata massaa, pokkuroivaa massaa....  ::) Teeskentelevää massaa....
On parempi, että on mitä on ja ilmaisee sen. Rehellisesti, mutta kunnioittaen.

Kannattaa odottaa tuloksia lähinnä itseltään, vaikka tekisi esim tiimityötä.

On ruusuisen utuista odottaa että ihmiset olisivat kuin heidän toivoisi ja odottaisi olevan.  :D Mutta usein ei huomaa sitä oman kuvan ja toiveen voimaa.

Kipiöitä törmäilyjä on ne, kun huomaa, että se maailma jonka itse näkee niiiiinn iiiihanana, ei toisesta ole ollenkaan ihana ja onkin aivan toisenlainen. Mutta mitäs siitä opimme!?
Opimme pikkuhiljaa antamaan arvoa toisen toisenlaiselle maailmalle.

Sitten on surku joidenkin puolesta, kun he vain taistelee ja taistelee, hiki ja sylki roiskuu niiden vihassa, kun toiset eivät huomaa, miten hyvää he tarkoittavat, kun yrittävät (pakottaa) toiset tanssimaan niiden pillin mukaan, jonka itse näkevät maailman parhaaksi.  :knuppel2: Ja sen kuinka he katkeruudessaan käpristyvät itseensä ja tuntevat itsensä maailman murjomiksi.  :(

Käyttäytyminen on myös hyvin erilaista pienellä paikkakunnalla,kuin kaupungissa.
Minun odotukseni ovat vain rauhallinen oma idyllini,mutta täällä ikään kuin kuuluu kaikkien riepoteltavaksi,ennen kuin joku uusi taas muuttaa.
Tykkään kyllä jutellakin ihmisten kanssa,vaan en muitten asioista ja se ei täällä onnistu kuin ainoastaan omassa tutussa piirissä.
Asuin kauan kaupungissa ja toki sielläkin tunnetuksi tulee,mutta ei ihmisiä jaksa niin kovasti kiinnostaa muitten asiat.
Jos en tule jonkun kanssa toimeen,niin en edes yritä.Samoin kaikki eivät voi ymmärtää minua.
Jokainen käyttäytyy omalla tavallaan ja usein ennalta arvaamattomasti,vaikka olisi tuttukin.Se vain pitää hyväksyä.Niinhän käyttäydyn itsekin.Ja onneksi on vapaus valita ystävänsä ja tulla valituksi. :smitten:

Heh

minulle tuli meiliä eräästä lapsuuden ystävästä, joka jätti lähiperheen, erakoitui ja on nyt joku rauhanturvaajalääkäri, tankkeja ja helikoptereita vain näkyy kuvissa. Hän siis teki samanlaisen päätöksen kuin eräs, johon tarvitsen n 50 vuoden etäisyyden. Arvatkaa olettiko lähisuku kuulevansa pojasta jossain, no lehtikuvissa näkee.

Hänen kutsumuksensa oli se, ja se oli muiden paras hyväksyä. On kuulema ollut suht lyhytaikaisia nämä tyttöystäväjutut.

Minulla tämä kysymys herättää kaksiajakoisen ajatusrykelmän:
a) Ihmisen yksityinen käytös johon voi pettyä: liian suuret odotukset toisten suhteen, mikä on epäreilua muita kohtaan koska jokaisella on kuitenkin oikeus tehdä omia päätöksiä itsensä/elämänsä suhteen.

b) julkinen käytös johon voi pettyä: joku ei käyttäydy sosiaalisesti hyväksytyllä ja odotetulla normitavalla, vaan käyttäytyy epäreilusti sinua kohtaan, on töykeä, ei hymyilekään takaisin, tuijottaa ja alentaa katseellaan vaikkei edes tunne sinua yms.

Olikohan tarpeeksi kuivasti selitetty, kuulostan itsestänikin ihan sosiaalipsykologian oppikirjalta  ;) :uglystupid2:

Mitä enemmän odotamme toisilta jotain, sitä enemmän koemme pettymyksiä. Toisia emme voi hallita, vain itseämme.

Mutta yhdessä "odotus asiassa" on voimaa. Siinä että uskoo toisen olevan kaikkea mahdollista positiivista mitä mieleen tulee. Ei näe mennyttä, ei muotoa vain sen todellisen puhtaan valon mikä jokaisessa on. Hyvin paljon meillä on toisesta ne tietynlaiset odotukset ihmisenä. Tapaamme anopin ja mietimme: "Taas se alkaa marmattamaan joka asiasta, taas se puuttuu jne jne." Jos ajattelemme toisin heijastamme ajatuksemme ihmiseen ja annamme tälle mahdollisuuden olla se jokin joka on harson takana piilossa...

Nähdä kaikissa rakkaus ja elää tässä hetkessä. Siinä eväät joilla pärjää pitkään  :smitten:

Aivan, tällaista saisi olla enemmänkin.
Mutta on niinkin, jos asetamme toisen ihmisen vain "vaaleanpunaisen harson" ja "täydellisen ihmisen kuvaksi" (hyvyydessä), saatamme pettyä ihmiseen, kun hän joskus osoittaa muitakin inhimillisiä piirteitään ja sitten petymme häneen, pidämme petturina ja ihmettelemme, että miten tuo ihminen, johon niiiiiiiiin luotin, saattoikin olla noin kamala ja katala.  ;)
Toimii siis toiseenkin suuntaan. Sallikaamme kaikille inhimillisyysKIN.  :)

Näinhän yleensä käy. Ehkä odotus sana on väärä kuvaamaan sitä mitä ajoin takaa. Ehkäpä todellakin annan ihmiselle luvan olla muuta mitä häneltä odotetaan. En aseta vaaleanpunaista harsoa hänen eteensä vaan katson sen harson taakse joka hänellä on. Siellähän on se puhdas valo. Se jona jokainen tänne syntyy, mutta yleensä saa paljon pelon ym harsoja, jotka valon peittävät. Ja jos oikein perusteellisesti ajatellaan niin oman pelon harson takaahan minä ihmistä katson jos näen hänessä mitään negatiivista....  :smitten:

Hmm... lieneeköhän kuitenkin niin, että tälläkin toisellakin on oikeus pelkoihin ja hänkin voi niiden takaa katsoa....  :)
Eli saatamme nähdä kokonaisena, jos emme näe vain sitä "valoa".  ;)
Kummallista kyllä, moni haluaisi, että hänen "pimeytensäkin" tulisi nähdyksi. Moni taas ei.  :coolsmiley:

Suosittelen lämpimästi kaikille odotusten ja pettymysten kanssa painiville Anthony de Mellon kirjaa "Havahtuminen".

En uskonut, että yksi ainoa kirja voi muuttaa ihmiskäsitystä ja maailmankuvaa... mutta voi se.

Vuosia ja luettuja kirjoja on kertynyt aika tavalla, mutta Mello on aivan omaa luokkaansa. Kannattaa lukea useampaa kertaan; aukeaa kuin sipuli, kerros kerrokselta.

Valmista ei tule koskaan, mutta auttaa tuo ainakin matkalla.  :angel:

Valoa ja lämpöä toivottaen,
Venny

Heips,

Muutama ajatus tähän. Olen lukenut myös Antonio de Melloa; Havahtuminen. Hyvä kirja ja ah niin totta, joskin näin naisena koen sen kovin yksipuolisesti miesvoimaiseksi,
MUTTA sitten olen mieltynyt myös Joseph Murphyn; Alitajuntasi voima, samoin kuin Annastiina Wrethammarin; Ajattele elämäsi hyväksi. Näissä kahdessa viimeksi mainitussa on juuri asiaa siitä kuinka muihin voi vaikuttaa.

Olen lukenut Amerikkalaisesta tutkimuksesta, jossa kahteen luokkaan sijoitettiin oppilaita joiden lahjakkuutta oli testattu. Opettajalle, jonka luokkaan oli kerätty nk. ei niin lahjakkaat lapset, sanottiin, eli suomeksi sanottuna valehdeltiin, että sinulla on nyt luokassasi kaikki huippulahjakkaat lapset. Kun tämä opettaja oikeasti uskoi asian näin olevan, hän näki lapset älykkäinä ja lahjakkaina ja sellaisia heistä sitten tuli.

Tässä sitä vapaata valintaa taas on erilaisista maailmoista ja eikun kokemuksia hankkimaan. :)

Riemastuin kovin, Avecmoi, viestistäsi, sillä ainoa asia, joka Mellossa on "häirinnyt", on maskuliinisuus. Ihana löytää joku, joka kokee samoin.  :smitten:

Olen kokenut, että Dalai Laman kirjoitukset tasapainottavat Melloa... Siis tuovat sitä feminiinistä energiaa - mikä tietysti ajatuksena on hieman hassu... Puhuvat kyllä ihan samoista asioista! Kuten muuten kaikki Zen-kirjallisuuskin...

Kiitos kirjavinkistä; tuo jälkimmäinen on minulle ihan uusi. -ja SE on aina ilahduttavaa.  :)

Valoa teille kaikille.  :smitten:

Venny

Minakin olen lukenut Josepf Murpfyn Alitajunnan voima-tosi hyva kirja