Astro Foorumi

en tajua mikä miulla nyt on, ei päässä ajatuksen ajatusta ja vaan itkettää ja itkettää...  :-[ Olin Johm macGregorin aurinkoisessa konsertissa, sitten alkoi itku.  :idiot2: Ehkä väsymystä, en ole nukkunut hyvin moneen yöhön...

onko mulla kohtalon tovereita?

Tuttu juttu. Minä itken nykyisin aivan kaikkea. Saatan jopa nauraa yhtaikaa sille, että itken ihan sydämeni pohjasta, koska se on niin älytöntä. Elokuvassa hyvä teko, kaunis musiikki, surulliset jäähyväiset, onnistumisen kokemus tai mikä tahansa mihin tahansa tunteeseen vetoava juttu ja meiksi vollottaa silmät turvoksissa. Viimeksi mietin tätä juttua, kun katsoin elokuvaa "pitkä kuuma kesä" ja vollotin ihan sutena, kun pojat (Kalle Päätalo) pääsivät esiintymislavalle ja onnistuivat paremmin kuin olivat osanneet edes kuvitella. Niagaran valuessa poskilla mietin samalla mitä ihmettä minä oikein vollotan ja sitten itkun seassa nauroin maha hytkyen tilanteen koomisuutta. Loppujen lopuksi annan itkun aina tulla ihan loppuun saakka, koska uskon ettei ihminen itke turhan takia ja itku on siis tarpeen. Jotain vanhoja itkemättömiä itkuja ne luullakseni ovat, joten valutnapahan pois ja joskus se sitten loppuu - luulisin.   ::)

Olen minä joskus aatellut, että tuo on joku tasapainottava juttu. Olen koko ikäni ollut oikea viilipytty ja niin Älykäs ja Ajattelevainen ja Faktoihin tukeutuva, että ei jäänyt yhtään kiveä kääntämättä, kun etsin tietoa. Nyt taitaa olla aika tutustua tuohon tunnepuoleen urakalla ja balanssi löytyy, kun nämä Suuret Tunteet on käyty läpi. Vaan totta puhut - ei tätä aina meinaa kestää. Joskus meinaa itkua pukata ihan väärissäkin tilanteissa ja siinä sitä onkin pidättelemistä. Keski-ikä tekee naisen hulluksi.   :crazy2:

Minustakin on tullut omalla tavallaan herkempi, mitä pidemmälle henkinen tiedostaminen on mennyt - tai ehkä olen vain päästänyt herkkyyteni esiin pidättelemättä sitä ;) Nyt ihastellaan ja itketään asioita ihan yhtä mahtipontisesti. Viimeksi alkoi itkettää junassa kuukausi sitten, kun kuuntelin erästä suosikkikappalettani. Olen kuunnellut sitä aiemminkin monet kerrat, mutta nyt se alkoi vain jostain syystä itkettää ihan hirveästi. Piti vaihtaa biisiä, etten vollota junassa täyteen ääneen ;D

Minulla on muutenkin ollut tässä kesän loputtua hirmu surullinen fiilis. Koko ajan vähän alamaissa ja ahdistunut, vaikka kaikki on erittäin hyvin. Ehkäpä käyn vain tuolla jossain toisella tasolla läpi jotain, mikä tulee pintaan ahdistuneisuutena tai vastaavasti kroppani hermoilee jostain, joka ilmenee näin. Mene ja tiedä :D

Hormoonit varmaan  ;)
Hyvää yötä ja kauniita unia  :smitten:

Tänä kesänä olen ollut jopa ylpeä itkuistani... olen herkistellyt koko ikäni, mutta peittänyt ne kärsinyt kovasta palasta kurkussa herkällä hetkellä  :'( Nyt kyynelleet virtaa ja naura raikaa, jos vaan on sellainen tilanne ja saatan tosiaan nauraa sille, että itkettää ja aivan muiden edessä  :o
Minulle suuri saavutus  :angel:
Ja todella elämä on ollut niin kaunista tänä kesänä, että tirauksia on tullut väännettyä jos yhdennentoista kertaa... viimeks täysi kuulla sain päähän piston yöllä koiraa ulos päästäessä, astelin paljain jaloin nurmikolle  :smitten: SE OLI KYLMÄ ja teki yhtä aikaa niin ihanaa sieluun asti  :smitten: ja HUOM aivan selvin päin  :2funny: Siellä sitten muutama kyynel tuli tirautettua ja lopulta oli pakko mennä sulatelemaan varpaita peiton alle  :D
Eipä muuten tule palaa kurkkuun, kun antaa vain tunteen tulla, nousta ja mennä...  :)

Minulla on ihan samanlaista herkistymistä. Itku tulee herkästi, etenkin jos hiemankin pahoitan mieltäni. Toisaalta ihan hyvä, mutta toisaalta ei. Esim. ukko on jo kyllästynyt vollottamiseeni ja saattaa vaan ärähtää että mitä tuossa nyt taas on parkumista?! Ja siitäkös sitä taas innostuu ulvomaan kahta kauheammin. Tänään viimeksi oli tommonen tilanne, mutta nyt jostain kumman syystä naurattaa.. Lähinnä oma reagointi.  ::)

On ollu ihme kesä joo.. Herkässä vaistotilassa monesti ja ihan odottamattomia purkauksia itkuna, karjumisena, nauruna tai muuna vastaavana.... Hauskaa, kaunista ja haurasta! Viime viikonloppuna kavereiden kanssa huudettiin yhteen ääneen yötaivaalle... Ilmeisesti soppakattilan paineet vuotavat niin pääsee uudet tuulet sisälle... Menneisyyden selvittelyä liikenteessä.. Pitää päästä/ä Irti!

 

  # JUMALAN LUOMAN TULEE ITKEÄ ja NAURAA #

            # SE = ELÄMÄÄ,  SE #

                # MUUTAKO SE OLISI #

                     t.timo

      # KIITOS #

 # MUISTAKAA AINA KIITOS #


  # ANTEEKSI ja ANTEEKSI anto #


    # RAHA ja MANNONA ei ole MITÄÄN #

     
      # VAIN KUN RAKASTAT, olet IHMINEN #

        # vain TODELLINEN RAKKAUS on JOTAIN
             ja todelliseen rakkauteen ihminen ei pysty,
               ainostaan Jumala ja Jeesus sekä pyhähenki.

                 Tämän ja ainoastaan minulle ilmoitti Jumala,
                    "tällä kertaa"
                   jonka sanoman Tekin tulette kuulemaan ja kokemaan

         

Musta tuntuu että olen viimeisen puolen vuoden aikana itkenyt koko elämäni itkut (uudelleen, olenhan aina ollut aika itkijä ;) )
Välillä niinkin että nousee oikein kiukku, "halvattu soikoon, mä en jaksa itkeä enää!!"
Mutta onkin ollut melkoista aikaa. Kantamaani surua on vaikea ymmärtää, se vain tuntuu roikkuvan sitkeästi mukana.. ei mitään syytä olla suruissaan, mutta syvässä istuu. Eikä se tunnu niinkään "mun" surulta, vaan joltain.. yhteiseltä.. niinkuin sitä itkisi tässä kaikkien yhteisiä itkuja.
Vähäsen olen tajunnut entisten aikain itkijänaisten työn ja osan yhteisössä.

Oletko SOSSU, kun tasapäistät Jumalan ja ihmisen Rakkauden,
niillä = vissi ERO :D

Rakkaudella t.timo  :smitten: :angel: :angel: :angel:

Jos on vain Jumala.. Niin sen Rakkaudella ei voi olla eroa minkään kanssa..
Miten Yksi Elämä voisi ollakkaan mistään erillään?

Karsee palsta, kaikki jutut päätyy Jumalaan.. :2funny: :2funny:

Siihen SE vain päätyy, Rakas AV....??

Niillä ihmisillä jotka näin valitsevat.

Av? Avalon?

Kaarina Rakas, olet aivan yhtä "oikeassa" kuin minäkin
poloinen rääpäle.

Rakkautta elämääsi - työllesi myös, ihmiskunnan auttajana  :angel: :smitten:

Tätä "lumoavaa" juttua en ymmärtänyt, toisekseen, pitikökään?

Kiitos kuitenkin mielipiteestä = toivottavasti joskus aukeaa???

 :angel: :smitten:

Jotain siihen viittaavaa tarkoitin, ettei ihmisen Rakkaudessa ole eroa verrattuna Jumalan Rakkauteen meitä kohtaan.. Kun Hän/Se asuu meissä ollemme Yhtä ja samaa Elämää..

Rakkaus On Rakkautta tapahtuipa/ilmenipä/tuntuipa/mitensitäsittensanoisikaan Se millaisena hyvänsä   :smitten:  :angel:


ps: Rakkaudessa Jumala on aina läsnä!  :D

Kyllä näinkin Rakkauden voi ilmaista,
hyvä näin, jotenkin minultakin jästipäältä SEKIN sittenkin aukeni :D

Jumala Rauhaa Sinulle ja Teille kaikille  :angel:

 :smiley6600:

(http://oneyearbibleimages.com/god_bless_you.jpg)

Kun ihmisen energiataso nousee (värähtelytaso) hän reagoi helpommin muihin energioihin ja esim tietyllä tasolla värähtelevä musiikki tms voi saada itkun tulemaan.
Silloin olisi itsensä kannalta terveellisempää välttää ns huonoja matalataajuisia energioita/asioita, jotka vetävät omatkin energiat alas ja jopa saattavat vahingoittaa. (esim alkoholi, hevimusiikki, huumeet, agressiiviset ihmiset jne)

On hyvä että tunteet tulevat ulos mutta tietysti niitä täytyy osata hallita/kanavoida oikein etteivät tunteet ala hallita ihmistä ja hänen tekojaan negatiivisessa mielessä. Tunteet ovat osa meitä mutta emme ole yhtä kuin tunteemme! Ne ovat opaskylttejä elämän tiellä. Meidän on hyvä huomioida ne, mutta itse painamme kaasua tai jarrua, eivät kyltit.

edellinen vastaus oli siis Ardithille, ei kaikelle sitä seuranneelle rönsylle ;)

Voi ei, minun on ihan pakko kommentoida tuohon hevimusiikkiin liittyen! :D Minulla on nimittäin käynyt niin, että mitä pidemmälle tietoisesti tämä henkinen tieni on mennyt, sitä raskaammaksi hevimusikkimakunikin on mennyt. Nykyään olen tosi nirso hevin suhteen (tosin minulla on erittäin, erittäin laaja musiikkimaku) ja kuuntelen vain bändejä, jolla on nopeaa rummutusta ja pehmeän tumma sävy musiikissa. Mitä nopeampaa ja raskaampaa sen parempi. Olen nimittäin huomannut, että tuollainen musiikki maadoittaa minua ja auttaa rauhoittumaan tunnemylläkän aikana. Tulee aina paljon parempi mieli, kun on maadoittanut hevillä ikävät fiilikset pois! ^___________^ Rummutus on niin alkukantaista, maanläheistä ja silti henkistä, että mikä tahansa nopea ja voimakas rummutus ajaa saman asian. Sen ei siis tarvitse olla pelkkää hevirumpua :D

Kuuntelen muutenkin vahvasti musiikkia aurallani sekä chakroillani.

Joo kunnon metalli se vasta nostattaakin värähtelytasoa!!! Oksat pois sano ja naula ohtaan. Mikään tämän maailman ilmiö ei vedä vertoja rumpusykkeen ja kunnon riffittelyn kohottavalle vaikutukselle.

Ja alkoholi sekä 'huumeet' niin.. Niiden avullahan vasta pääseekin uskomattomiin taajuusnosteisiin  ;D

Ainemaailmassa kun täällä henkinä ollaan..

En tuossa tapauksessa itse suosittelisi korttien nostamista, en ainakaan ilman asiaan kuuluvaa valmistautumista ja kunnollista maadoitusta (muun kuin tupakan avulla ;D)

Ardith, kiva että ehdit lukea minulle. Ei saisi ottaa noita ihmisten energioita ja tunteita itseensä. Puhdistaudu nyt jollain tavalla. Miten sinä Atha onnistut tekemään sen niin viileän kontrolloidusti? Kun kuitenkin auttaessa pitää jollain tavalla reagoida tunteisiin - tai, eihän sitä tarvitse. Ottaa tapauksena kuin viranomainen tai lakimies. Itse olen myös vähentänyt auttamista, ei niin että itkettäisi, mutta kun ihmisillä on taipumus heittää ongelmansa todellakin sille taholle, joka olisi valmiina auttamaan (mukaan lukien exät), ja kaikilla on kuitenkin sisäänrakennettu oma järjestelmä > tästä johtuu minulla tunne että kaikki esittävät näytelmää, johon minun ei ole pakko reagoida eikä muiden minuun!  Huomasin Ardith että sinulle alkoi tulla hieman raskaita kyselyjä. Valaistunut mestari jaksaa ottaa vastaan ja muuntaa jotenkin ihmeen kaltaisesti niin, ettei itseä väsytä.

Piristystä!  :)

**Mitä puhtaampi on antaumus, sitä enemmän Jumalainen Olemus paljastaa itseään. Ei synny mitään ongelmia, ei kerrassaan mitään. Kaikki ongelmat, kaikki vaikeudet katoavat. Ne johtuvat yhteyden puuttumisesta Korkeimpaan.

Jaa, hyvä kysymys, en nimittäin tiedä enkä ole edes miettinyt :D Ehkä se liittyy siihen, että minä en kysy vaan pyydän vastausta korkeimmilta tahoilta korttien/riimujen kautta, jolloin minä saan välimatkaa kysyjien lähettämiin energioihin niin, etteivät ne jää pyörimään mukaani vaan ovat lähellä ainoastaan viestin välityksien ajan. Luulisin? Tai sitten osaan ottaa jotenkin tiedostamattani välimatkaa kysyjään niin, ettei tämä pääse minun auraan asti, vaan jää aurani lähelle tutkailtavaksi kysymyksen ajaksi ja antaa sitten tilaa seuraavalle kysymykselle (tai vastaavasti omat auttajani pitävät aurani puhtaana tiedostamattani)?
Ehkä tämä kuuluu sitten jollain tapaa sielunsopimukseenikin, jolloin homma ei tunnu niin raskaalle, kun minun kuuluu nyt tällä hetkellä tehdä tällaista auttamishommaa. Sitähän nyt ei tiedä miten kauan minä sitä teen! ;D Lopetan sitten, kun tuntuu siltä, aivan samoin kuin aloitinkin.

Nimen omaan, neutraalisti.

Vaikka myönnän että itse olen joskus ollut kaikkea muuta kuin neutraali, niin sehän on kuitenkin se helpoin suhtautumistapa kaikkeen. Ah, taisi mennä johtamistentti läpi. Jee.. on niin kauan opiskeluista, ettei osaa oikein arvioida enää, varsinkin teknisiä aineita, mutta kirjoittamista se vaan, vähän eri kuin täällä.  :coolsmiley:

jää aurani lähelle tutkailtavaksi kysymyksen ajaksi

(http://www.robbreportcollection.com/eBrochure/asset_upload_file179_19783_midsize.jpg)

Itku on hyvästä, se puhdistaa kehoa sisältä ja ulkoa  :smitten: mie oon oppinut itkemään avoimesti, silloin kun siltä tuntuu ja opetan lapsille samoin, että näyttävät tunteesa itkusta iloon, että ei synny sisäisiä paineita :knuppel2:

Meilläkin itketään itkut "loppuun" tässäjanyt, silloin kun itkettää - mitä niitä panttaamaan; korkoa kun vain kasvavat, mokomat  :'(
 :smitten: