Astro Foorumi

Sanalamaani ihmettelen. Puran tässä olotilaani, foorumiolotilaa.

Siis sitä, että ei löydy enää sanoja kertomaan, vaihtamaan, ripottelemaan ja asettamaan sanoilla ajatuksia täällä foorumilla.

Onko kaikki ajatukset jo jotenkin puhallettu tänne foorumille, koska tuntuu ettei osaa enää sanoa tai osallistua? Onko muilla samanlaista tyhjyyden tunnetta?

Kun kaksi vuotta on aikas ahkeraan täällä osallistunut monenlaisiin keskusteluihin, niin varmaan kai sitä on ittensä antanut aika tyhjiin. On jotenkin tyhjä olo.

Harmittaa sinänsä, kun täällä on niin paljon ihania ihmisiä, haluaisi olla hollilla ja mukana, mutta tuntuu että kaikki on jo sanottu.

Hiljaisuus kai välillä hyväksi. ::)

Mutta luen silti mielelläni, kahlailen ja nyökyttelen....Hyvä kun löytyy uusia kirjoittajia!

Joo, minulla on ihan sama fiilis. Tulee lähinnä kierrettyä foorumilla jo ihan tämän moderoinninkin puolesta katsomassa meininkiä ja uusia ketjuja, mutta mitään varsinaista sanottavaa ei sen entisen puheliripulin tapaan ole ;D Uskon kuitenkin, että kyseessä on ihan normaali elämän jatkuvaan aaltoliikkeeseen kuuluva juttu, eli nyt on kun puhuttu/kirjoitettu/keskusteltu hirveästi, tulee meille aktiivisille ex-juttelijoille hiljaisuuden kausi. Kyllä se puheinto sieltä vielä palaa ajallaan! Annetaan samalla tilaa uusille kirjoittajille ja luetaan heidän juttuja odotellessa.

Ihanaa, että foorumi on kuitenkin sen verran hyvänkokoinen, ettei muutaman hiljaisuus vedä koko foorumia mykäksi, vaan keskustelu jatkuu entiseen malliin ;)

Juuh välillä tuntuu että mitä tässä enää kirjailisi.. ja onko foorumille laittamat sanarivit ja linkit mitä lieneekään olleet tuota ah niin ihanaa mielikuvituksen pölinää.... pelkkää ilmaa vain ja värittyneitä pyristyksiä hahmottaa jotain jotain.....

Muta oikein mukava on ollut saada ajatusmaalauksia ja sisäistä keskustelua maailmojemme välillä.. Kiitos!  :smitten:

Mikä se todellisuus sitten onkaan? Mihin se ulottuu?

Mikä tarkoitus astrolla on ollut?

Ja mitä on jäänyt tajuntaan kasvamaan hedelmää?


tv: missä mennään?  :crazy2:


ps: jutusteluillemme ja reaktioillemme vielä joskus nauretaan....  :D

AthaMaarit tuolta löysikin sen ytimen:

Annetaan samalla tilaa uusille kirjoittajille ja luetaan heidän juttuja odotellessa.

Näinhän sen pitää mennä.

Lumor! Siinäpä se. ME KAIKKI olemme olleet luomassa nettitodellisuutta, uuden maailman tuulahduksia, ah, niin suloisesti ovat laineet siellä liikuttaneet mietteittemme venhettä!

On ollut puhureita, iloista liplatusta, noustu maininkien päälle, ja vajottu välillä syvyyksiin!

No niin....heti tässä innostuu taas!  ;D

Mutta VARMASTI on tällä kaikella tarkoitus! ;)

Tulipa mieleeni myös, että varmasti uusien immeisten myötä tulee myös uusia, freesaantuneita ajatuksiakin, joita ei ehkä ole tullut edes ajatelleeksi ja sitä kautta itselle tulee uutta pohdiskeltavaa ja vatvomista.  ;) Sitä paitsi, sulattelu ja hiljaisuus on ihan hyvästä. Välillä pitää hiöjentyä "sulattelemaan".  :-X

Uutena foorumilaisena yhdyn teidän kirjoituksiinne. Itse olen jo vuosia pähkäillyt näitä asioita yksin ja muutaman ystävän kanssa. Eniten olen ollut "kuunteluoppilaana" ja imenyt itseeni erilaisia tiedon muruja ja ajatuksia ja sitten niitä sulatellut. Kurssejakin on tullut käytyä jos jonkinmoisia. :angel:

Nyt tuntuu siltä, että voisin minäkin vähän pukea sanoiksi joitain ajatuksiani. Huomaan kuitenkin omasta elämästäni, että välillä on ihan mahdoton puheripuli ja pitää päästä "julistamaan" :smiley6600: ja pohtimaan omia ajatuksia ääneen ja välillä vetäydyn syrjemmälle tarkkailijan rooliin kuuntelemaan muiden pohdintoja ja oivalluksia. ??? Saapa nähdä miten paljon intoudun täällä kirjoittelemaan ja kommentoimaan.

Juttunne ovat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä. Hengähtäkää toki välillä ja palatkaa sitten mukaan juttuun, kun tuntuu siltä ja aika on oikea! :smitten: :smitten: :smitten:

Samaa kuuluu tältä suunnalta. :-X
Olen ennenkin pitänyt taukoja,mutta silloin on ollut aina muuta tekemistä.
Tällä kertaa vaan tuntuu,että kaikki aiheet on jo käsitelty,eikä oikein kysyttävääkään enää löydy. :-[

Muutenkin yleisesti kaikki tuntuu jotenkin pysähtyneeltä.Hoidot ovat ainoita,jotka tuntuvat aina uusilta ja mielenkiintoisilta.Kaikki kun reagoivat niin erilailla.
Mutta lamaillaan ja kerätään uusia kokemuksia,joita puidaan sitten,kun niitten aika on. :smitten:

Sanalama tai kollektiivinen tietoisuus.... Monesti foorumia lukiessa haluaisin ajatuksiani tänne kirjoittaa, mutta kas kummaa...joku onkin jo kirjoittanut saman ajatuksen ja tuntuukin turhalta toistaa samaa asiaa enää. Olen joskus miettinyt sitä onko tosiaan kollektiivinen tietoisuus yhtymässä hissukseen, kun nykyisin löytyy todella paljon samalla lailla ajattelevia. Tällä menolla puhuminenkin käy kohta tarpeettomaksi.    ;D   

Mukava lukea ajatuksianne, Atomi ja Miikkulainen! Rohkeasti julistamaan vain!

Kuten tuolla Tulikukka freesailikin jo uusien ajatusvirtausten esilletuomista. Totta on, että tässä jää helposti kieppumaan omalle radalleen siinä jopa kollektiivisestikin jo tutulla spiraalilla. Ei pääse eteenpäin.

Jokainen tarvitsee uutta potkua, herätteitä ja enempää 'kuuntelua'.  :smitten:

Joo, joku lama on pistanyt meille kapulat suuhun, todella tarvitaan uusia tuulia...

Pitäskö sinkahuttaa jollekin komeettaradalle? Sellaisille pitkän ovaalille... :D

Vai kuulutaanko astroilun seniorijoukkoon...

...galaksien palatsin peräkammariin kiikkustuoliin porisemmaan keskenään...muistelemmaan
 
vai... ;D

Ruppee jo naurattaan!

Pitäähän sitä välillä henkeäkin vetää  ;D

Aaltoliikettähän tämä elämä ON ja näkyyhän ne biorytmit täällä foorumillakin - niistäpä voisi ihan oman topicinkin laittaa  ::)
Mutta ei me luovuteta kokonaan, ollaan iäänessä, välillä enemmän ja välillä vähemmän  :-* :smitten:

Kuule mina tuun komeettaradalle mukaan-ainakin se on asia mita en ole kerkinyt kokeilemaan, mutta ei me niin vanhoja olla, etta ruvettas kiikustuolissa istumaan, mina ainakaan en malta

Itse olen ihmetellyta ivan samaa "sanomattomuuttani" jo ainakin puoli vuotta. Tänään heitin sitten uuden topicin, tuli ihan itsestään.
Tuntuu, että muilla on niin viisaita ja jalostuneita ajatuksia heti alkuun ettei itse uskalla heittää mitään omasta ajatusmaailmasta - tuntuu ettei ole kenellekään mitään annettavaa, ihmettelee vain itsekseen. :uglystupid2:

Aamunkoitto, ihana tiirailija sinulla  ;D

Annoit juuri sen tuoreen näkökulman vaikkakin vähän itseäsi vähätellen (saat anteeksi).
Älä luule, että viisaus on aina tuon näköinen. On hurjasti sitä lukijatyyppiä, jotka imevät sitä tietoa kirjoista ja muualta kuin sieni ja purkavat sitä paljon tänne omilla sanoillaan (tässä yksi). Älä anna sen hämätä.

Kiitos, kun annoit puhtaan rehellisen huomion!  :smitten:

                                              :angel:

       )( nyt sain yhteyden toimimaan, aikojen takaa! )(.


                        Edellä kirjoitetut ovat mitä tietoisinta totta!

                (vanha vitsi ) Yhdyn mielelläni edellisiin kirjoittajiin.

           KOSKA, luetut ja ulkoa opitut jutut ovat niin monta kertaa

       täällä ylösluetut, että ne tuntuivat jo omilta ajatuksilta, siis,

   mitä nyt jo lopultakin olisi aika tulla esille, eikä pelkää kuorrutusta!



                                                    :-[   :'(   :angel:

Hei Kotkansilmä!

Hauska tavata vanha tuttu taas....
sieltä kollektiiviselta tasolta.  ;)

                  :angel:

           Tuntui jo, kuin jalka jos toinenkin olisi ollut pois raiteiltaan,

              ilman tätäkin ( ainoaa ) yhteyttä ulkomaailmaan!!

                En todellakaa ole yksin, ( katsoo ympärilleen )

                   Mutta milloin minä, olen minä? Sitä minäkin

                     etsin näiltä tantereilta.  Oikeesti!



                                     :smitten:

Kyllä sinun minuus, armas Kotkansilmä, on väliin ihan mukavasti nostanut omaa päätänsä. Korkeallahan sinä yleensä liitelet, on laajat näköalat!  :smitten:

                                       :angel:


            Kiitos, onneksi olet olemassa.



                :smitten:

Täällä myös yksi, jolla on ollut takki tyhjä jo jonkun aikaa. Edes astrologia ei ole suuremmin kiinnostanut. Nyt tosin olen jo hieman elpynyt takaisin, mutta koko kesä oli aika tyhjää aikaa. Kesällä kyllä luin paljon kaikenlaista, mutta nyt ei enää uppoa mikään elämänfilosofiallinen kirjakaan, taitaa tarvita ihan kunnon maadoitusta...Olenkin vetäissyt pari ihanaa rakkausromaania väliin ja harrastellut kaikkea muuta, marjastellut ja lenkkeillyt ja uusi jumppainnostuskin iski.
Ei kai sitä mitään kannata pakottaa tulemaan, ollaan silloin hiljaa, kun siltä tuntuu ja kun puhekanavat taas aukeaa, niin antaa palaa :smiley6600:

Semmoinen tuli mieleen, että jos uusia tuulia kaipaa varsinkin astron suunnalla, niin suosittelen henkisen astrologian kursseja. Itse olen paljon hyötynyt niistä ja saanut tukea omille ajatuksille ja tuntemuksille. Ns. tavallista astroa en ole kovin paljon opiskellut, mutta mulle ainakin kolahtavat enemmän henkiset tulkinnat, jotka huomioivat menneet elämät ja niiden vaikutuksen tämän elämän karttaan ja kulkuun. Joulukuussa on kuulemma Helsingissä alkamassa uusi henkisen astrologian kurssi, joka siis alkaa "aakkosista". Katsokaa lisää Smiling stars -sivuilta.  :D :smitten:

Aurinkoisin syysterveisin!
 :smitten: :smitten: :smitten:

Varmasti mielenkiintoinen alue! Kiitos vinkistä Miikkulainen!

Mutta ensin nämä perusteet. Olenkin jo nyt saanut osallistua yksille astrologian kursseille. Ja monta juttua, josta haluaisin pähkäillä. Kun kerkiäis.....nyt on vauhti vähän kova monella saralla!  :D

Kyllähän sen foorumilla vaistoaakin, että aika tyhjäksi ollaan puhuttu, kauheasti ollaankin setvitty asioita. Se tyhjyys voi olla myös pysähtymistä. Jotakin tapahtuu... jotakin pitää odottaa...jotakin on ´kypsymässä.

Mutta väännettäiskö tuo sanalama sanalomaksi!  ;)

Jotenkin tässä hämää se, että tässä netteilykirjoittelussa esiintyy eräänlaisessa imagokaavussa kukin muodostaen kaltaisensa näkemyksensä toisistaan.. Asioiden julkituominen ei ole täysin suoraa vaan tässä joutuu tuon ajatusvisuaalisaatiotasojen kanssa pelaamaan suht paljon niin jää se kaivattu läheisyyskontakti puuttumaan.. Mutta asioilla on puolensa joo..  ;)

Tänne kirjoittelu on vähä niinkuin tajunnan raaputtamista ja rapsuttelua...

 :uglystupid2: - Miksi pelaat ajatuksilla??? - Mikset kirjoita itsenäsi??? ???

Eikös juuri aitous ole edellytys luottamukselle, jonka kautta lähestyminen ja yhteyden syntyminen voi tapahtua!

Onko imagokaavun ylläpito tärkeämpää kuin Kaikkeuden perustan Yhdistymishakuisuuden toteuttaminen??? :o

2,5 vuotta foorumilla addiktiivsesti  ;) pörränneenä allekirjoitan myöskin tuon, että jollekin on aina uutta ja jopa tärkeää juuri se, mitä sinä juuri sillä hetkellä haluat sanoa, jotenka rohkeasti vaan  :) myöskin uudet kirjoittelijat  :smitten:
 

Hei täähän on peliä katso peiliin ja näe läpi ihmisen! Muodostettaessa sanoja ruudulle joutuu väistämättömästi toimimaan ajatuksien ja mielikuvatoimintojen kanssa.. Vähä niinkuin leikkisi rakennuspalikoilla!  :D Pyrin niissä kykyjeni mukaan edustamaan sisintäni ja antamaan niiden kautta vilahduksia siitä mitä olen.. Mutta tämä netti on imaginaarinen virtuaaliverho todelliselle olemuksellemme.. Ja todellisuus on sitä miten asiat näet.. Kaikkeus kyllä on perustoiltaan Yhdistynyt ei siitä huolta.. Pääasia on kun se aktuaalisesti/tosiasiallisesti tapahtuisi/olisi läsnä meissä/minuna..

Mitä muuten tarkoitat itsellä? Mikä se sinusta on?

Itse on ilmeisesti ollut muinaissuomalaisen käsityksen mukaan ihmisen sielun osa, sieluun kuuluva muista osista erillinen henkiolento, sieluolento. Itse-olennosta on tullut nykysuomen pronomini itse. Itsen käsittämisestä henkiolennoksi on jäänyt vain joitakin merkkejä itämerensuomalaiselle kielialueelle, mutta joissain etäsukukielissä sanan "itse" vastine tarkoittaa yksinomaan sielun osaa. Esimerkiksi mordvan kielessä issi on sieluolento, joita oli ihmisellä useita. Itseä saattoi jollain tavoin vastata Luonto, joka useimmiten koettiin sielun ulkopuoliseksi suojelushaltijaksi, mutta joka antoi silti nimensä ihmisen sielun perustavanlaatuiselle piirteelle, luonteelle.

Itse on kuin sielun varjo tai varjosielu, se on erillinen minuudesta, mutta rinnakkainen tälle, ikään kuin tämän kuvajainen. Itse voi olla jopa ihmisen ruumiille rinnakkainen kaksoisolento. Itse voi kulkea ihmisen edellä hänen hahmossaan. Edellä kulkeva ihmishahmoinen itse voi aiheuttaa etiäisen.

Itse on voitu menettää, jolloin ihmisestä on tullut itsetön. Itsetön ihminen on pahasti sairastunut, kalpea, masentunut tai menettänyt onnensa. Itsen on voinut viedä esimerkiksi paholainen valansa rikkojalta. Vainajat ovat voineet viedä itsen vainajalaan jo ennen ihmisen kuolemaa. Alkoholismi voi myös viedä itsen. Sen perusteella, miten itsen voi menettää, vaikuttaa siltä, että itse tarkoittaisi jotakuinkin itsetuntoa, omakuvaa tai omaatuntoa, jonka esimerkiksi syyllisyydentunto, itseinho tai syvä masennus voi viedä tai turmella.

Ennen kuolemaa tai kuolemassa itse on lähtenyt omille teilleen, ja voinut esimerkiksi näyttäytyä kaukanakin oleville eläville sukulaisille. Myös itse on lopulta joutunut vainajalaan. Toisaalta kummitukset saattavat olla ihmisen maailmaan jäänyt itse.

Ei ole sanalamaa, mutta niin hyvin Wikipediassa käsitelty tämä aihe, että oli pakko lainata,
vaikka ehkä vähän OT :)

Hyvin määritelty juuh.. Näköjään sanoilla voi kuvailla itsen merkitystä..

Se minussa.. Minä olen se

Noh, siihen sitten sanat loppuivatkin  :crazy2:

Kyllä minusta jokaisen 'itsen' oleminen ja purkaminen, ihastelut ja piikittelytkin ovat olleet kaikki tärkeitä. Kun itse purkautuu, voi se samalla olla kuin toisenkin purkautumista. Emmehän koskaan tiedä, mihin ja kehen jokin asia 'kolahtaa' ja toinen tuntee että kuljetaan samaa pääväylää täällä elämän tantereella. Saa lohtua ja tukea omille jutuilleen. :smitten:

Ja se ärsytyshän on yhtä tärkeää. Silloinhan kannattaa kattoa peiliin ja kysyä itteltä tuota ärsytystäkin. Ties vaikka oppisi jotakin itsestään.

'raivota saa, iloita saa, tonttu voi tulla ikkunan taa'....miten tuo tulikin mieleen.  ;D

 ;D Esmiralda

 
Otsikkoon viitaten ::)
Sanasta miestä, sarvesta härkää :knuppel2:
Uuden luominen, jalostus, tarvitsee edeltäjiensä prosessointia ajassa kuten se on siinä ilmenevä. Ennen taivaaseen astumista, loputtomien eri vaihtoehtojen ja tulkintojen mahdollisuuksien kristallisoitumista Yhteen, pallottelemme sanoja jaloissamme, kunnes koho nostaa ne korkeammalle - Sanoista tekoihin - Sielu tulee lihaksi sanojen kautta. Mistään, edes Henkisyyden tavoitteesta, materian harhasta (siitä lihasta siis) ei voi luopua, ellei sitä ensin 'omista'. Risti on kiltisti kannettava. Sanat muodostuvat käsitteiksi, tekemiseen tarkoitetuin käsin käsiteltäviksi, käsitettäviksi, luojuuden luo(v)uuden muokattavaksi.

Muoks: luo.v.uus. ;D

Sama tunne   ::)

Onko imagokaavun ylläpito tärkeämpää kuin Kaikkeuden perustan Yhdistymishakuisuuden toteuttaminen??? Shocked

Miksi pelaat ajatuksilla??? - Mikset kirjoita itsenäsi??? Huh


Vastaus kysymykseen - siksi että kaikki inhimilliset aiheet eivät näy olevan suotavia , ollaan sitten kireesti henkisiä vaan..  ;)

(E)Onko kaikki ajatukset jo jotenkin puhallettu tänne foorumille, koska tuntuu ettei osaa enää sanoa tai osallistua? Onko muilla samanlaista tyhjyyden tunnetta?

Kun kaksi vuotta on aikas ahkeraan täällä osallistunut monenlaisiin keskusteluihin, niin varmaan kai sitä on ittensä antanut aika tyhjiin. On jotenkin tyhjä olo.

Tätäkö se onkin, minulla vaan meni 3v ja tuntuu että paluuta ei ole.. haja- kommentteja lähinnä. Huomaan että fiilis alkoi jo vuosi sitten ja syynä saattaa olla:

-halua kääntyä sisäänpäin, ei julistaa mitään eikä kiistellä (onko henkinen kokemus sittenkin yksityinen)
-en tunne löytäneeni sielunkumppaneita, ystäviä vaan ehkä sanailijoita täältä (siis  joitain ihan fiksuja näkökulmia)
-halua olla yksityinen ja elää (muussa elämässä todella on kiirettä ja mielenkiintoa)

(Iiris)Enkä enää hirveästi viitsi jakaa henkilökohtaista elämääni tänne, niinkuin tapana on ollut -  koska joitakin se ihmetyttää/ärsyttää/arvosteluttaa. Ehkä jopa itseänikin.

Juuri tuosta sanoin.. mutta olen huomannut, että paria tylsää kommenttia vastaan on yleensä enemmän positiivista, eli siksi täällä välillä vielä käväisee. Se menee aika aaltoliikkeenä. Joskus tosi ikävä maku, joskus tosi hauska, eli riippuen kuka kommentoi.

https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=18724.0

O0

eikös kaikki mene elämässä vähn niinq sykleissä, aikansa kutakin. Ite pohdin paljon asioita, ehkä liikaakin, ja aina kun avaan suni ja sanon et moon vähä miättiny nii kaverit jo karkaa paikalta pitäen käsiä korvillaan ...noo.. yritän itseäni etsiä, löytää palasia sen muurin takaa jonka oon kasannut jo 3-5vuotiaana että selviäisin elämästä. sääli että ne toimintamallit eivät enää päde vaan pitäsi löytää uusia työkaluja..

menipäs vähän asian vierestä mutta pointtini oli että ehkä minäkin tavallaan uutena, kunnioitan teitä vanhempia foorumilaisia (viisaampiakin  ;) ) välillä koen olevani ulkopuolinen ja vaikka olisiskin paljon jaettavaa ja perspektiiviä niin pohdin silti vaan keskenäni..

kaikki osaa puhua mutta harva osaa kuunnella  :smitten: