Astro Foorumi

oon viime aikoina kiinnostunut vielä enemmän entisistä elämistä vaikka jotenkin sen tietää
että en täällä todellakaan esimmäistä kertaa ole..

sitku oon lukenu sitä michael newtonin kirjaa sielujen kohtalo, se valoittaa kyllä tosi paljon
elämää kun osaa katsoa itseään..

mutta jotenkin huvittais tietää mitähän sitä on tehnyt aikaisemmin niin onkohan kellään kokemuksia
selvänäkijästä joka näkee edelliset elämät tai elämistä ..?  :angel:

Entisessä elämässäni olen syntynyt 1880 luvun puolivalissä ja olen kuollut 1926. Koska ihailen sen aikaista muotia, en tiedä miksi.

Minä olen kanssa "vanha sielu". Edellisessä elämässä 1854-1898 olen ollut yhden tietolähteen mukaan kveekari mies USA;ssa, hollantilaista sukua. Mulla on opittavana tässä inkarnaatiossa "elää itseäni varten ei muita". Siinäpä onkin oppimista. Olen myös ollut 1500-luvulla room. kat. nunna Ranskassa. Jotenkin entisten elämien maanosat, uskonnot sekä ammatit viittaa siihen, että osaan nyt ottaa hyvin huomioon eri kansallisuuksia, uskontoja ja kulttuureita.
Mielenkiintoista olisi joskus saada tietää enemmän.

T. jane

Moi Jopelii!

Kyselit, että onko jollain kokemusta selvännäkijästä, joka kertoo entisistä elämistä. No, minä olin jo hetken aikaa ollut kiinnostunut entisistä elämistäni, kunnes tapasin parisen vuotta sitten "sattumalta" miehen, joka kertoi kuinka oli ollut selvännäkijällä, joka kertoi hänen entisistä elämistään. Koska uskoin selvännäkijän aitouteen, pyysin hänen yhteystietonsa ja kohta olinkin jo tapaamassa tuota selvännäkijää!

Kokemus oli kaiken kaikkiaan aivan ihana ja lämminhenkinen. Hän kertoi minulle niistä entisistä elämistäni, joiden "kuvia hänelle näytettiin yläkerrasta".

Olin siis todella kiinnostunut entisistä elämistäni sen vuoksi, koska koen, että olen tässä elämässä edellisten elämieni summa, eli rakennuspalikat tähän elämään tulevat entisistä elämistäni. Toisaalta taas olin turhautunut, koska en voi itse muistaa niinkin yksinkertaista asiaa, kuin entisiä elämiäni :( No, sitten kyselin kovasti tuolta selvännäkijältä, että missä olen elänyt ja mitä olen tehnyt. Sain vastaukset kysymyksiini ja entisten elämien "fiilistely" on auttanut minua todella paljon. En kuitenkaan poissulje muita elämiä, joita tuo selvännäkijä ei kertonut. Mutta kieltämättä noista entisistä elämistä kumpuavat loppujen lopuksi ne todelliset kiinnostukseni kohteet, jotka vaan ovat olleet tässä kaiken hälyn keskellä vähän sumussa...

MUTTA haluan korostaa sitä, että näin jälkikäteen ymmärrän sen, miten tuo selvännäkijäkin yritti tuona hetkenä tuoda minulle viestiä yläkerrasta, että kuinka minun täytyy elää tässä hetkessä ja tätä elämää ja antaa tämän elämän mennä eteenpäin niinkuin sen on tarkoituskin! Eli tuolloin kiinnitin enemmän huomiota siihen, mikä olen joskus ollut, kun taas nykyään olen huomannut sen, että kaikkein tärkeintä on se, kuka tänään olen, juuri tässä hetkessä :) Ja olen varma, että tulevaisuudessa voin vielä itse muistaa nuo entiset elämäni!

Suosittelen siis käyntiä selväväkijällä entisiin elämiin liittyen, kunhan muistaa, että tämä elämä on tällä hetkellä kaikkein tärkein!


Rakkautta kaikille  :smitten:

Minä haluaisin myös käydä näkijällä joka kertoisi edellisistä elämistäni. Jotkut sanovat että pelot ovat perua edellisistä elämistä, ja mulla on kammo pimeällä ajamista kohtaan sekä pimeällä syyssäällä järviä/meriä kohtaan. Joku siinä vedessä kiehtoo, olen joskus jopa ajatellut että miltähän se tuntuisi sinne valua ja vajota, ja tosiaan vain ajatusta olen pyöritellyt, en ole (tässä elämässä ainakaan!) itsetuhoinen...
Ja pimeällä ajamisessa minua pelottaa hirvet. Ei se kyllä mikään fobia ole, ettenkö uskaltaisi auton rattiin lähteä.

Moi Daria!

Kun kerroit tuosta veden varaan joutumisen pelostasi, niin äskeisessä viestissäni kertomani selvännäkijä kertoi, että olisin elänyt Atlantiksella sen tuhoutumisen aikaan ja että tuosta kokemuksesta saattaa olla jotain pelkoja... Meillä on mökki Lappajärvellä ja aina sielä uidessa olen mieluummin uinut rantaan päin kuin poispäin rannasta enkä ole ikinä ollut mikään hyvä uimari, koska minuun vaan iskee kertakaikkiaan semmoinen pakokauhu! Sitten tässä ihan lähiaikoina juttelin poikaystäväni kanssa pitkään yhtenä iltana ja jotenkin juttu meni sitten siihen, että tunsin makaavani pimeässä, meren pohjassa, josta ei pääse pois ja ympärilläni liehuu jotain ihme olentoja...

Että eihän sitä tiedä millainen kohtalo sinullakin on jossain elämässäsi ollut. Jos vaikka olisit myös joutunut veden varaan pimeään... Ja saattaisitpa saada jotain "vinkkejä" selvännäkijältä.

No, sitä tässä vain yritän sanoa, että kai ne omat pelot on joskus kuitenkin kohdattava, joten mikset aloittaisi sitä jo nyt! Pelottavaahan se toki on, ja sitten on muistettava se, että pelko ruokkii pelkoa ja pelon tunteestakin on vaan päästettävä irti. Siis tunnettava se pelon tunne kokonaan ja sitten päästettävä irti ja vielä kiitettävä, että sai tuntea sen!

Rakkautta vieläkin :smitten:

Tein tässä itselleni pitkän psykologisen kokeen. Vuosien aikana hankin tavaroita jollaisia olen tietääkseni käyttänyt joskus aikoinaan saksalaisena asehulluna lääninherrana (siis mikäli en olekaan isoisäni reinkarnaatio, kuten välillä epäilin.) Ajattelin voisinko muun muassa sillä tavalla kohdata ja integroida jonkinlaiset alitajuiset osat itselleni täysin hyväksyttäväksi kokonaisuudeksi.

Ja voila, onnistuihan se. ::) Identiteetti tuotu satojen vuosien takaa ja iskostettu nykyaikaan. Tavallaan sopii, koska Jupiter tekee tänä vuonna yhtymää laskusolmulleni. ::)

Kuoleman pelkoa?

CorvusLeonis.
Kertoisitko lisää siitä kokeestasi?

Tein siitä dokumentaatiota vasta tänä vuonna koska asianlaidat valkenivat mulle vasta muutama kuukausi sitten, vaikka materiaalia on itse asiassa kerääntynyt seitsemän vuoden ajalta. Lähinnä kyseessä oli johtopäätösten tekeminen näiden kaikkien vuosien aikana ilmenneistä toinen toistaan merkillisemmistä, mutta ilmeisesti toisiinsa liittyvistä asioista. Kokeen päätteeksi selvisi ainakin niinkin merkittävä asia kuin meikäläistä pikkulapsesta saakka vaivannut pakkomielteinen kiinnostus tulta, räjähteitä ja tuliaseita kohtaan (oon joutunut asian vuoksi pulaan useamman kerran ja muut ihmiset on olleet, ööh, vähintäänkin huolestuneita, enkä itsekään oikein ymmärtänyt mistä oli kysymys ennenkuin tämä operaatio tuli tehtyä.)

Koe kesti siis seitsemän vuotta joka oli toteutusvaiheessa hankala, koska en ymmärtänyt oikeastaan mistään mitään. Nyt sitä vastoin helpottaa kummasti. ::)

 :coolsmiley:
                    Pitkä ja raskaskin tie?   :'(  ! ! ! ?

                    Tilaisuuden tullen kysyin Jose Stvensiltä,?
                    MIKÄ mättää, siis minulla?

                    Ed. eläm. olin Belgk. ups. 1 maailm. sod. vienyt joukkueeni
                    varmaan kuolemaan ylempien käskystä.           
             
                    Noh, nykyään kannan turhaa huolta, lähes kaikesta ja toistenkin
                    puolesta. Mikä on aivan turhaaaaaa, eli pitäis`niiku päästää
                    IRTI. 

                    EI tuosta tullut karmaa, vaan itse kannan ---
                    TURHAA VASTUUTA! ! !

             :2funny:  UUsivuosi kaiken mUUttaa woi ! ! ?


                 

Olen varmaan myöskin aika vanha... Ennustaja on kertonut että olen mm. elänyt Siperiassa, Ceylonissa, kiinassa ja Egyptissä. Ja itse olen käväissyt mullan alle katsomaan edellisiä elämiäni. Vahvin muistoni siitä "tripistä" kyllä oli big-mama elämäni orjuudessa. Olin nanny valkoisessa perheessä. Tämä oli vähän ennen orjuuden lopettamista, ja oma loppuni oli aika hurrja.
Myöskin intiassa olen ollut, ja tässä elämässa tapasin uudestaan silloisen vaimoni, joka minut silloin surmasi myrkyllä. Enpä ollut niinkään kiva aviomies itsekään silloin  :buck2: Olen myöskin paljon miettinyt tätä, että kohtaa samoja sieluja, ainakin itse olen huomannut sen tapahtuvan yhä uudestaan. Mites teillä?


walk your talk  :)

Heippa!

Tästäkin aiheesta on ollut todella paljon puhetta sekä vanhalla että täällä uudella foorumilla. Aina se aihe välillä nousee pintaan ja hyvä niin että nouseekin. Se entinen ketju on saattanut jo hukkua kauas kaukaisuuteen kaikkien aiheiden sekaan.  ::)

Minä muistan itse entisiä elämiäni ja osan niistä hyvin yksityiskohtaisestikin. Olen kertoillut niitä paljon täällä, joten en ala toistamaan itseäni (jos joku ihan vaatimalla vaatii tietää, niin lähestykää viestillä  ;))

Elämiä pomppii mieleen aina silloin tällöin, yleensä riittää että istun miettimään asiaa saatuani siihen jonkun ärsykkeen (esimerkiksi tapaan ihmisen joka alkaa vaivata mieltäni). Paljon on myös elämiä, joista saatan muistaa vain yhden "kohtauksen", mutta en osaa laittaa sitä mihinkään aikakauteen tai maahan aivan tarkalleen. Tässä kuitenkin muutamia, joita muistan:


* Neanterdalilainen
* Kivikauden asukas
* Jääkauden asukas, mammutit aiheuttavat ikäviä olotiloja vielä nykyäänkin.
* Mahdollisesti Atlantis
* Mahdollisesti Rooma, jotenkin legioonalaisiin liittyen/spartalainen
* Arabialainen tanssijatar, 300-luku. Mies ja yksi poika
* Japanilainen samurai Tanoke joskus 300-luvun paikkeilla (ilmeisesti muun kuin juliaanisen kalenterin mukaan tuleva vuosi)
* Viikinki Leif Tappokirves, 700-luku. Vaimo ja muutama lapsi.
* Nainen Brittein saarilla, 1100-luku. Mies, ja 5 lasta (2 poikaa ja 3 tyttöä). Menin myöhemmin mieheni kuoltua traagisesti naimisiin taloudellisista syistä mieheni hyvän ystävän kanssa.
* Ritarin tytär 1300-luku. Mies, mahdollisesti muutama lapsi, leski-iässä nuori rakastaja.
* Hyvin köyhä tyttö/nainen Italiassa, 1500-luku. Mies ja lapsia.
* Nuorena naimisiin mennyt ja leskeksi jäänyt ylhäinen nainen, 1600-luku. Erittäin ikävä ja surullinen elämä! Mies, pari lasta
* Saksaan naitettu aatelinen nainen Anna, avioliiton myötä krevivitär Bryneksi "ristitty", 1700-luku. Mies ja 5 lasta, joista viimeinen syntyi kahden miehen raiskattua minut.
* Nuori, ruttoon kuollut poika, 1700-1800-lukujen vaihde.
* Hyvin melankolinen kellosepän naisystävä Keski-Euroopassa, 1800-luku. Asuimme yhdessä, mutta en jostain syystä halunnut naimisiin miehen kanssa, vaikka rakastinkin tätä.
* Mahdollisesti elämä joskus 1920-luvun paikkeilla.
* Vietnamilainen mies 1960-luvulla. Kuolin amerikkalaisten sotilaiden rynnäkkökiväärin luoteihin.

Tuossa eivät tietenkään ole kaikki menneet elämäni, eivät suinkaan. Ihminen ottaa mukaansa aina seuraavaan elämään syntyessään ne menneet elämät, joista on jäänyt joitain asioita selvittämättä. Olemme kuitenkin kaikki eläneet niin useita elämiä, että päämme varmasti sekoaisi ja saisimme skitsofrenian jos muistaisimme IHAN kaikki elämät IHAN tarkasti! :P

Hei,

Ajattelin liittää tähän toiselle, englanninkieliselle forumille vähän aikaa sitten koostamani listan entisistä elämistäni. Olen pahoillani, jos joku on kiinnostunut, muttei osaa englantia - mutta en millään jaksa kirjoittaa listaa uudelleen suomeksi..  :-[

Okay, here's my list. But I want to stress that I have no certain proof of any past lives, so these are lives I _THINK_ I've had:

- Life as a black boy/man in Ancient Egypt or Nubia. Possibly around 2000 BC. I was a vizier or something significant like that.

- Life as an Estonian peasant man in the 1200s. I was rebellious and got killed in a fight for freedom and independence from foreign rulers. I had a wife I loved dearly and a baby.

- Life as a little girl, who got drowned on the Orkney Isles, Scotland.

- Life as a poor(ish) woman in Edinburgh, Scotland. I was there when the castle was attacked and got beheaded later. I had a son. I think this was around 1400-1700, but can't say more specifically.

- Life as a devout Catholic Spaniard during the reign of Philip II. Had issues with protestant Dutch people. I'm currently trying to dig deeper with this one, but can't say anything else for the moment.

- Life as religous British man, who left for New England to form a better society and convert people to Christianity in the 17th cwntury.

- Life as an Irish upper-class lady in the 18th century. Had an unhappy marriage, wonderful lover and two sons. Loved horses.

- Life as a poor and abused orphan girl in Northern Sweden at the beginning of the 19th century.

- Life as a privileged "Southern belle" in the U.S. before, during and after the Civil War. Family in politics. Moved a lot, but family's plantation was in South Carolina. Wrote poetry and letters. Had an older husband. Died young when my first and only child was only one year old.

- Life as an upper-class "gentleman" in England in the end of the 19th and the beginning of the 20th century. Served in the Boer War in South Africa and in the WWI. Was married - maybe twice - and had children. Was bisexual and had a male lover in South Africa. Was also in love with a female prostitute and visited brothels a lot. Moved possibly to New York later and had a young mistress.

- Life as a poor and abused black girl in the U.S. - first in North Carolina then in New York (Brooklyn). Father was abusive, moved with momma to New York. Met a man who introduced to drugs and later pimped me to get money for our "habit". Very sad life with a bad ending (the same boyfriend beating me to death).

I have also had very strong feelings of being a Jewish girl/woman in the WWII Europe and moving to New York (seems to be a theme here..), but I might be having someone else's memories. Or not. Not sure of this.

I believe I have also been a Roman soldier around the year 0, led a miserable life in China, had a nice life as a Sikh in India or Pakistan and had lives in Latin America, Ukraine and Slovenia. I'm sure there are others I don't know yet or doesn't remember now. I'm fairly certain I've had something awful happening to me in Japan.

Linn

Black power! ;D

olihan siellä hurma, ei ne ainakaan valkoisia olleet :)

Hyvin kintoisaa luettavaa!
Minä luulen että aina jos joku kaukainen muisto pompaa esiin, niin se voi tarkoittaa sitä että taas on aika yrittää kohdata samantapaisia asioita, ja yrittää ottaa oppia siitä...kohdata pelot/traumat, ja siitä sitten kasvaa...
Että ei kaikkia todellakaan tarvitse mustaa, ne tulevat ehkä takaisin opetus-mahdollisuuksina jossain vaiheessa. Juuri nyt minulla on kaipuu takaisin "Egyptiini" että siinä sitten on miettimistä miksi...Ainakin tiedän että olen tavannut nykyisen äitini siellä, voihan se olla että hän liittyy tähän "opetukseen" jollain tavalla...
Hei, ehkä Linn tavattiin joskus siellä silloin :) !

Niin kai sitten.

"Muinaisen Egyptin perustivat ja rakensivat välimeren alueen valkoihoiset jo 4500-luvulla ekr. Egyptin suuruuden aika oli 3400-luvulta ekr. 1800-luvulle ekr. ja sille oli ominaista sen uskomaton arkkitehtuuri, pyramidit, temppelit ja mestarillisuus matematiikassa ja insinööri-taidoissa, joiden jäänteitä on nähtävissä tänäänkin. Valkoiset egyptiläiset olivat uranuurtajia lääketieteessä, kemiassa, tähtitieteessä ja lakitieteessä; Monissa tapauksissa heidän saavutuksiaan ei vieläkään pystytä päihittämään."

Noin 3400-luvulla ekr. egyptiläinen sivilisaatio alkoi levitä Niiliä pitkin etelään, jolloin se joutui läheiseen kontaktiin mustien nuubialaisten kanssa. Pian he käyttivätkin mustia orjatyövoimana, ja Egyptistä tuli maailman ensimmäinen "sulatusuuni".

Aikanaan neekeriveri levisi alhaalta aina ylös asti egyptiläisessä yhteiskunnassa. Ennenpitkää orjat vapautettiin, he tulivat poliittisesti tasavertaisiksi ja saivat paikkoja hallinnossa.
 Kuningas Tutin aikaan tultaessa (1370-1352 ekr.) jopa hallitsevien luokkien rotu oli sekoittunut."

Hei meLinda!

Olet ihan oikeilla jäljillä tässä pohdiskelussasi, sillä ihminenhän syntyy maan päälle oppimaan ja maksamaan pois vanhoja tekojaan. Ne voivat ilmetä pelkoina tai mieltymyksinä, kummallisina sattumina (vaikka sattumia ei minun mielestä ole olemassakaan, ne ovat aina järjestettyjä juttuja  ;)), hassuina tapahtumina.

Laitoin tuohon aiemmin listaa niistä elämistä, jotka tällä hetkellä muistan edes jotenkin. Kuten näkyy, mieleeni on palautunut todella monta elämää naisena, mutta vain kaksi miehenä. Tämä johtuu siitä, että opettelen naisena olemisen positiivisia puolia vielä tässäkin elämässä. 1100-lukua ja ehkä 1300-lukua laskematta mukaan elämäni naisena ovat aina olleet kaameita ja epämukavia. ..Noh, 1100-luvulla kuoli rakas mieheni josta en enää koskaan toipunut ja 1300-luvulla elelin varsinkin vanhempana naisena todella itserakasta ja tyhjää elämää, joten eivät nekään kokonaisuudessaan niin positiivisia ole olleet... Miehenä vietetyt elämät sen sijaan ovat menneet niin mukavasti, että olisin antanut lapsena mitä tahansa, jotta olisin ollut tytön sijasta poika! Opettelen yhä hyväksymään rooliani fyysisessä maailmassa naisena ihan kaikilla tavoin. Läksy ei kuulosta mitenkään ihmeelliseltä, jos sitä vertaa esimerkiksi ihmiseen, joka maksaa/oppii jotain vammautumisen tai vammaisuuden kautta, mutta henkisesti tämä on elämäni raskain läksy. Kun ei tunne olevansa nainen, ei tyttö, ei mies, ei poika... Ei ole fyysisesti mitään, mikään määritelmä ei täsmää ja tunnen olevani fyysisessä maailmassa "ei mikään".

AthaMaarit, nyt kun sanoit, niin huomasin!
Naisena oleminen voi olla vaikeaa, ja onhan siina omat erityispuolensa jos katsoo miten "eriarvoisesti" naisia ja miehiä vieläkin kohdellaan yhteiskunnassa esim. työelämässä. Ja naisen rooli "patriarkaalisessa" yhteiskunnassa on ollut aika vaihteleva, mutta aina "vähemmän arvoinen", sidottu toisten osoittamiin "tehtäviin". On minullakin vähän vaikeaa sopeutua tähän nais-elämään, mutta enimmäkseen siksi että juuri nämä tasaarvoisuus-kysymykset ovat jo pienestä asti kiinnostaneet. Pienenä jo ihmettelin miksi minä en saanut olla "poikamainen", ja  esim. kiipeillä puissa leikkikoulussa, ja musistan selvästi miten rehtori ällistyi kun alaasteella halusin puutyö-ryhmään tekstiilin sijaan :)

Ja minun mielestä läksyt ovat aina "ihmeellisiä", erilaisia ja jotkut fyysisempiä kuin toiset, mutta kaikkihan ne johtaa lopulta valaistumiseen!
Ja ainakin olemme kaikki fyysisesti ihmisiä, se onkin mielestäni hyvä asia muistaa aina kun miettii näitä erilaisuuksia :)

Jep, ei sattumia ole, me "valitsemme" ne itse.

Hurma, miten määritellä "valkoihoinen"? Olihan Nuubialaiset "mustempia" kuin egyptialaiset, mutta niin on Ghanalaiset yleensä tummempia kuin etiopialaiset tänä päivänäkin, mutta etiopialaisetkin on "neekereitä.
Luulenpa että meidän silmissä silloiset egyptialaiset kuitenkin olisi "neekereitä ;)

ja anteeksi muuten jos tulee kirjoitusvirheitä, mulla on pikkuinen dyslexsia-häiriö joka varsinkin ilmenee kirjoittaessani tietokoneella :) !

Tästä on muistaakseni puhuttukin, tällä uudellakin foorumilla, mutta
voin edelleen lämpimästi suositella reggrsssioterpeutin luona käymista, jos edellisissä
elämissä reissaaminen kiinnostaa. Siinä voit itse nähdä ja kokea jotain merkityksellisiä
(tai miksei ihan tavallisiakin asioita ) edellisistä elämistä. Lisäksi kaikki tapahtuu
asiantuntijan ohjauksella, joka helpottaa ja tukee "reissaamista".

Mitään takeita reggressiokaan ei tietty voi antaa sille, mihin kukin potilas reggression aikana matkustaa, mutta
ainakin itse koin avartavia hetkiä menneisyydessä kun terapeutilla kävin.

Suosittelen!  :smitten:

Se on kyllä ollut pitkäaikainen haave minulle, mutta siihen tarvitaan valitettavast ainakin tässä elämässä rahaa  :-\  eikä ainakaan minulla ole varaa...valitettavasti.

Kaikki tämmöiset jutut kuin maksaa.
Olen äitini opastuksella kuitenkin saanut kosketuksen tähän tietoisuuteen, ja olen siitä hänelle syvästi kiitollinen!
Välillä tuntuu että hänellä on toinen jalka toisen ulottuvuuden maankamaralla :)

Enpä ole tutkinut paljoa Japanin historiaa.
Ehkä mielikuvitkseni värittää sen menneisyyden näkemistä
tässä kun kerron. Tietääkseni samuraiden aikakausi
sijoittui vuosille 700-1700.
...

meLinda,

Myös itseregression oppiminen on mahdollista. Monelle nousee muistoja myös ihan tavallisesti meditoimalla.

Minä saan luotettavimmat viestini unissa, mutta merkityksellisiä välähdyksiä tulee myös esim. juuri ennen nukahtamista tai sitten juuri itseregressiossa. En kuitenkaan luota niihin ihan suoraan, mutta varmistuksia ja vahvistuksia saadessani uskallan lisätä vihjeitä "listaani".

Myös tämä tummaihoisten ihmisten elely Egyptissä on moneen kertaan tutkittu juttu minulle (sen jälkeen, kun näin itseni tuossa elämässä). Silloisten egyptiläisten ihonväri on yhä kiistelty juttu, mutta selvää ainakin on, että hyvinkin tummia variaatioita siellä oli. Ja jos huomasitte, en ole varma sijoittuvatko muistoni itse Egyptiin vai Nuubiaan. Nuubian (lähinnä nykyisen Sudanin alueella) historiaa yhä tutkitaan, mutta siellä ihmiset olivat ainakin tummaihoisia ja kulttuuri näyttäisi tällä hetkellä olleen hyvin lähellä Egyptiä. Sittemmin tosiaan nuubialaiset vielä valtasivat Egyptin ja faraotkin olivat jonkin aikaa mustia. En ole varma muistojeni ajankohdasta.

Vinkkien saaminen on aina niin jännää. Viime yön unessa sain nimen Eva (omaa sukua) Collins ja että hän oli alunperin Puolasta. Minulle tuli heti sellainen olo, että hän oli juutalainen, vaikkei sitä unessa mainittu (enkä tunnista nimea juutalaiseksi). Äsken googletin vähän ja ainakin sen niminen juutalainen kirjailija asuu Australiassa.

En tiedä olenko minä ollut joskus joku alunperin puolalainen Eva Collins, tunsinko hänet vai liittyykö hän jotenkin muuten vihjeenä menneisyyteeni. Olen kuitenkin varma, että tämän nimen kautta minulle selviää taas jotakin uutta.

Linn

Aika mielenkiintoinen seikka kävi mielessä uudenvuodenyönä tulitusta seuratessa; kuin olisin viimeinkin onnistunut yhdistämään täysin tietoisesti menneisyyden ja tulevaisuuden niin henkisesti kuin fyysisestikin. 8)

Kyllä minä nyt vasta olen onnellinen - elämällä retrofutuuria. :P Tai en minä tiedä, todella melankolinen olo kuitenkin. :-[

Voi, eikö edes hengellisissä asioissa pääse retrosta eroon...  :2funny:

Olen aivan varma, että nykyisen elämäni ja persoonallisuuteni melankolia ja itsetuhoisuus on jostain aiemmasta elämästäni tähän elämään tunkeutunut jäänne.  ??? Vain aavistus...

Kadulla lompsiessani Kraftwerkiä kuunnellen kohtasin spirituaalisen näyn kaupungin valojen muodossa. Tuli todella retrofuturistinen olo.

 :smitten:

Niin se minunkin mielestäni sijoittuu, joten olen ymmälläni siitä, miksi minulle tyrkytetään 300-lukua, sillä meidän kalenterimme mukaan samurai-aika on vielä kaukana tulevaisuudessa ??? Mietinkin tuossa olisiko mahdollisesti kyse jostain muusta kuin juliaanisen kalenterin 300-luvusta, onhan maailmassa vielä nykyäänkiin useita erilaisia kalentereita. Toisten mukaan vuoden 2006 sijaan elämme 1450-luvulla ja toisten mukaan 4500-luvulla ;)

Voi Linn, tästä tulee ihan mieleen yksi uneni, jossa näin välähdyksiä tuosta 1700-luvun elämästäni. Unessa sanottiin, että olin Brynen kreivitär. En ollut ikinä kuullutkaan sellaista sanaa kuin Bryne, mutta jotenkin yhdistin sen heti Saksaan. Lisäksi tuli olo, että kyseessä on sukunimi eikä paikan (kartanon) nimi.

Uteliaisuuttani googletin mitä Bryne-sanalla löytyy ja sieltähän löytyi vaikka mitä! Etelä-Norjassa sijaitsee Bryne-niminen kaupunki mutta Bryne on myös vanha saksalainen sukunimi...! Siitä on edelleenkin Saksassa (ja muualla maailmassa) olemassa erilaisia muunnelmia.

Joo, AthaMaarit, on tosi mielenkiintoista saada joskus noita vinkkejä ja sitten löytää jotakin jännää.

Tänään löysin lisää tietoa: jotkut englanninkielisiin maihin muuttaneet Kalisch-nimiset juutalaiset ovat muuttaneet nimensä Collinsiksi. Ja Kalisch on kaupunki sekä alue Puolassa..

Linn

Heips Linn & AthaMaarit,

melkoisen määrään elämiä olettekin päässeet jo käsiksi. Nyt kun otitte puheeksi univihjeet, niin viikko pari sitten näin mielenkiintoista unta, jossa eräs nimi tuli erittäin selvästi esille. En ole varma, onko tämä entinen elämä, mutta enpä sulje poiskaan tätä vaihtoehtoa.

Unessa olin New Yorkissa ja juutuin erään huonekaluliikkeen ikkunan eteen. Liikkeessä myytiin oikein raskaita englantilaistyylisiä huonekaluja (unissani huonekalut ovat aina englantilaistyylisiä). Liikkeen nimi oli Paternak. Jotenkin tuli mielikuva 1920-luvusta. Lienenkö ollut tuohon aikaan siis huonekalukauppias New Yorkissa, mene tiedä. Hämmentävästi tuo nimi muistuttaa Boris Pasternakia, venäläistä kirjailijaa, joka kirjoitti Tohtori Zhivagon. En tiedä, onko näissä mitään kytköksiä tai vihjaavatko unet, että minut pitäisi lukea ko. kirja. Paternak muistuttaa jossain määrin myös nykyistä sukunimeäni.

Toinen uni, jonka yhteydestä entisiin elämiin en ole varma, oli pari vuotta sitten. Tässä olin muinaiskreikkalaisessa asusteessa ja olin yksi harvoista "maailmanlopusta" selviytyneitä. Kyseessä oli tulivuorenpurkaus, varmaankin jollain Kreikan saarista. Selviytyneiden lukumääränkin muistan, 22. En ole varma, onko tämä entinen elämä, koska unessa siirryttiin yhtäkkiä nykyaikaan ja siitä oli löydettävissä paljon symboliikkaakin. Nykyajassa meitä ei ollut enää jäljellä kuin 2.

Ne elämät, joista olen varma ovat Perusta jonain määrittelemättömänä aikana, mutta heiluria apuvälineenä käyttäen saan ajankohdaksi 600-luku jKr. Toinen varma tapaus on n. 1100-luvun Irlantiin sijoittuva elämä naisena. Olin jonkinlainen oraakkeli, erittäin kunnioitettu vieläpä ja katselin näkyjä veden pinnasta. Mahdollisesti kuolin tässä elämässä väkivaltaisesti - raiskaus ja murha.

Muita elämiä, joihin olen tutkimuksissani törmännyt:

Mies Itä-Siperiassa

Tanskalainen viikinki 900-1000-luvuilla. Seilasi Englantiin ja jäi East Angliaan loppuiäkseen. Oikein ikävä tyyppi tutkimuksieni mukaan.

Espanjalaista syntyperää oleva aatelissäätyyn kuulunut mies 1200-luvulla. Asusteli ympäri Eurooppaa, mm. Englannissa ja Portugalissa, liittyi mahdollisesti Temppeliherroihin ja oleskeli pyhällä maalla 1200-luvun loppupuolella viimeisen ristiretken aikana. Oli mukana Akkon taistelussa 1292, jossa kristityt menettivät lopullisesti viimeisetkin tukikohtansa muslimeille. Tässä elämässä olen mahdollisesti oleskellut myös Egyptissä. Oli nuorena kolmesti naimisissa jääden yhtä monta kertaa leskeksi.

Englantilainen aatelissäätyyn kuulunut perijätär 1400-luvulla.  Oli korviaan myöten sekaantunut Ruusujen sotaan, vaikka nainen olikin.

Minä uskon, että nuo kolme viimeksi mainittua elämää ovat ihan totta, koska stressitilanteissa on käyttäytynyt aivan omalaatuisesti. Esim:

Koen niin karvaan pettymyksen rakkaudessa, että murhanhimo herää. Välittömästi visualisoituu viikinkikirves kouraan, jonka kanssa haluan lähteä tekemään petturista hakkelusta. (en kuitenkaan toteuta mielitekoja  ;))

Toisessa stressaavassa tilanteessa tuskastuin niin, että halusin liittyä Punaiseen Ristiin ja lähteä jonnekin sotatila-alueelle ambulanssinkuljettajaksi tms. Tuolloin Jugoslavian alueella oli oikein ikävä meininki ja sinne ajattelin mennä tapatettavaksi. Punainen Risti valkoisella pohjalla oli myös Temppeliherrojen symboli.

Perijättären elämään uskon myös täysin. Kaipa menneet rikkaudet loistavat minusta vieläkin, kun tuttavapiiri näyttää pitävän minua yleisenä pankkina.  ::)

Ai niin,

viime kesänä kävin regressiossa lähinnä uteliaisuudesta. En ollut missään syvässä hypnoosissa ja kyseessä oli ihan ohjattu mielikuvamatka. Tällä mielikuvamatkalla kuitenkin halusin palata siihen muutaman vuoden takaiseen uneen, jossa olin oraakkelina Irlannissa.

Sanoin aikaisemmin, että katsoin näkyni veden pinnasta, sellaisesta kaivon/lähteen tapaisesta. No mielikuvamatkalla seisoskelin sen kaivon äärellä ja terapeutti kehotti minua katsomaan sinne. Tässä vaiheessa tapahtui jotain kummallista - kaivoon katsominen oli hyvin vastentahtoista ja hermostuttavaakin, mutta kun sinne katsoin, niin aloin märsätä kuin vesiputous. Kyllä minä sieltä ihan arvokkaan viestin sain tähän nykypäivään, mutta ihmetyttää, mistä tuo reaktio tuli. Olenkohan nähnyt sieltä aikoinani vain pahoja asioita?

Moi Lilli,

Kiva lukea sinunkin kokemuksistasi.  :)

Minäkin olen ollut vain kerran ohjatussa regressiossa, mutta tein aiemmin paljon itseregressioita. Nyt ne ovat oikeastaan jääneet, koska pelkään juuri mielikuvitukseni saavan liikaa valtaa. Vaikkakin olen kaikista regressionäyistä osannut käsittääkseni erotella myöhemmin ne oikeat - lähinnä intuition avulla.

Eniten olen voinut luottaa spontaaneihin regressionäkyihin. Esim. tuo Egypti/Nuubia -juttu sai alkunsa, kun näin itseni täysin odottamattomassa kehossa ja ympäristössä. Jos taas jo tiedän elämästä valmiiksi, mielikuvitukseni helposti johdattaa asioita. Lähes poikkeuksetta näistäkin sessioista on kuitenkin ollut hyötyä, sillä uskon kaikilla mieleen nousevilla asioilla olevan merkitystä. Voi vain mennä aikaa, ennen kuin merkitykset aukeavat.

Varmasti tuolla sinunkin itkullasi on kertomuksensa ja eiköhän se sieltä vielä selviä! Kun näin käy, kerro meillekin.  :)

Linn

Ps. Olen nyt lukenut Viestejä Michaelilta kirjan ja aloittanut The Michael Handbookin. Mielenkiintoista. Mutta aloittelen varmaan jossain vaiheessa oman ketjunsa kysymyksilleni aiheesta.

Olen julkaissut kirjan yhdesta menneesta elamastani(ei suomeksi),Pohjois Espaniasta:ennen matkaa noin vuosi, kirjoitin nimia joita nain unissani silloin
muistiin todistajien lasnaollessa.Menin sinne yksin ja loysin paikat lahelta Zaragozaa ja nimet ja paikat pitivat niin yksityiskohtaisesti paikkaansa, etta entinen asuntoni loytyi kadulta jonka olin kirjoittanut vuotta aikaisemmin muistiin, asuntoa ei ollut jaljella mutta vanha kaivo kyllakin.Kuvasin paikan todisteeksi ja sain syvan rauhan ollessani siella.Kertomukseni on 1500 luvulta, johon liittyy rotusyrjintaa ja koyhyytta.No,seoli yksi vaihe elamassani jonka sain tehtya ja ymmarrettya.
Terkkuja Diamond

Voisin kokeilla vastaavaa reissua Saksaan. Tosin kämppä lienee raunioina jossain keskellä metsää, tuskin löytyisi. ::)

Olen aina ollut kiinnostunut entisistä elämistä, mutta mitään varsinaisia kokemuksia niistä minulla ei ole, mutta on muutama asia jotka ovat olleet elämässäni aina "kummastukseni" kohteena ja ole nyt vanhempana miettinyt että voisiko niissä olla jotain viitteitä jonnekkin entisiin elämiin.
1.Olen aina rakastanut entisajan vaatteita ja jo pienenä tyttönä tein itselleni mitä kummallisempia pitkiä mekkoja pitseineen ja kaikkineen  :).
2.Intiaanit ja heidän elämä on aina merkinnyt minulle todella paljon ja tänä päivänäkin teen paljon esim käsitöitä jotka kuvaavat heitä.Myös hevoset saavat minut "elämään" jossain tunteessa jota on mahdoton selittää.
2.Rakastan jostain käsittämättömästä syystä kuvaa lumesta, vuorista ja susista.Jo lapsena piirtelin aina kuvia vuorista, jota minun äitini ihmetteli kovasti koska en eläissäni ollut vuorilla käynytkään.Tähän liitty selittämätön tipahtamisen tunne jonka koen usein kun olen nukahtamaisillani ja herään siihen hätkähtäen.Se on todella pelottava ja jatkuu toisinaan edelleen.
3. En mene ikinä talvella jäälle.Olen lapsesta asti pelännyt jäälle menoa vaikka rakastan uimista ja kalastamista ja veneilyä, niin talvella minua ei jäälle saa ja ajatuskin että lapseni ovat menossa jäälle saa minut voimaan pahoin.Olen varma että vaikka kuka vannoo niin minun altani se jää pettää, vaikka minulle ei ikinä ole siellä mitään tapahtunut, koska en jäälle ole koskaan mennyt.
Siinäpä sitä pähkinää purtavaksi  ;)

Hei Taiska
Jos olet kiinnostunut asiasta, siihen taytyy olla syy.Esim. mina en voisi kuvitellakaan asuvani paikassa jossa ei olisi vuoria, niista saa voimaa.
Ehka olet pudonnut entisessa elamassasi koska sinulla on pelko putoamiseen.Koita paasta perille ajattelemalla asiaa, loytaa syy ja paasta pois pelostasi.
Terkkuja Diamond

Kiva lukea kaikkien kokemuksia!

Diamond,

Minä en ole päässyt vieläkään tarkalleen selville elämästäni Espanjassa, mutta samoihin aikoihin se on sinun elämäsi kanssa ollut ja melko varmasti siellä pohjoisessa.

Karmaa keräsin minäkin siinä elämässä siirtomaajuttujen sekä inkvisition takia, mutta käsittääkseni olin lähellä hovia eli jos sinä olit köyhä, emme varmaankaan pyörineet samoissa piireissä.  :)

Linn

Hei Linn
Olin koyha, ainakin osan ajasta, mutta minulla oli luonnon parantajan voimia, siita varmaan kiinnostukseni yrtteihin tanakin paivana ja kunnioitan luontoa ja valon energiaa ja rakastan Espaniaa, mista pain olit?
Tsau Diamond

Diamond,

Tämä ei ole mikään varma fakta, mutta juuri tuo Aragonin alue oli käsittääkseni ainakin jossakin vaiheessa elämää kotini.

Linn

Piti oikein ottaa kirjani esille, minun kertomukseni on Gallur nimisesta kylasta
Rio De Ebron varrelta lahelta Zaragozaa.Mitenkas se nyt noin sattui.Santa Marian luostari on siina melko lahella ja Tuleda on jatkossa oleva kaupunki.Sielta on mahtava kertomukseni, joku jo sanoi minulle, etta sattumia ei ole.Samoilla alueilla olemme olleet, yrita paasta viela perille, mita, milloin ja miksi-kirjoita!!!
Buenos Tardes Diamond

Joo, sattumiin en usko minäkään. Ja yllättäen netin kauttakin on löytynyt ihmisiä menneisyydestä..

Kerron, jos minun annetaan muistaa lisää tuosta elämästä!

Linn

Heips
En ole koskaan käynyt kellään näkijällä joka olis kertonut mulle edellistä elämistäni, kokemukseno rajoittuu siihen et mulle melko tuntematon ihminen sanoi et sää olet ollu masai-mies, tietäjä.. :)
Toisen kerran mulle kerrottiin että olen ollu mies(taas) parantaja korkealla vuoristossa, Tiibetissä .. voip olla et näin on
terv ellepauliina :smitten:

hmm.

Voisikohan se johtua joista menneen elämän traumasta
kun mulle tulee usein nukkumaan mentäessä
sellainen tunne että tipun ja yhtäkkiä kehoni voi reagoida
refleksin omaisesti niin että aivan kuin koittaisin ottaa kiinni
jostain kiellekkeestä tai sitten säpsähdän aivan älyttömästi
sen puotamistunteen takia.  ???

Ei.

Tai kelaa elämiä jonnekin kivihiilikaudella, ehkä sitten valkenee. ::)

Ei?
No sähän sen paremmin tiedät.

Blääh.
Olen kait ollut joku vuorikiipeilijä tai vastaavanlainen.
Mitä kokemuksia porukoilla on Turussa olevista regressiosta,
onko hintansa veroista?

Kyllä putoamisen tunteesi voi johtua jossain,tai useammassakin entisessä elämässäsi tapahtuneisiin tilanteisiin.
Meitä on neljän ryhmä,jotka jostain syystä jo 15;sta vuoden ajan olemme putkahtaneet toistemme elämään milloin mistäkin syystä.Välillä vuosiakin hiljaista ja taas tullut jotain,joka yhdistänyt uudestaan.Asia on selvinnyt viime vuoden aikana ja liittyy nimen omaan menneisiin yhteisiin elämiin.Jossain tilanteissa jo ryhmään kuuluvan yskäisy,voi saada minut hyppäämään kattoon.
Avosiippa tekee näitä juttuja jonkun verran,on Turuust kotoisin.Kysäisen kun kotiutuu minkälaisia kokemuksia.Valitettavasti tää joka ryhmämme kanssa työskentelee ei tietääkseni ota pelkästään regressioon tulevia vastaan.On mahtava"matkanvetäjä"! :D
Mutta hänelläkin varmaan tietoa muista Turussa,tai lähiympäristössä toimivista.

Minulla tulee myös välistä tällaisia refleksisäpsähdyksiä nukkumaan mennessä. Sitä aivan pelästyy sitä pomppaamista vuoteesta!

Nämä entiset elämät ovat melkoisen mielenkiintoista tutkittavaa,ja joskus pääsee yllättävän pitkälle. :D
Aivan ensimmäinen kokemukseni liittyi intiaani-elämääni.Olen lapsesta asti tuntenut selittämätöntä kiinnostusta intiaaneihin.Lähdin etsimään selitystä siihen kevythypnoosin kautta.Muutaman matkan jälkeen sain jopa oman,siskoni,isäni ja äitini nimet.Jäi kuitenkin mietityttämään,olisiko kaikki kuitenkin mielikuvitukseni tuotosta.Koska tiesin myös heimon,jossa olin ollut,lähdimme selvittämään asiaa.Turussa mies,joka tutkii(ONNEKSENI!)lakota-intiaaneja.Avomies,joka"shamaanina"tunsi miehen,lähetti nuo nimet tutkittavaksi
ja voi mieletön,miten mahtavaa!!Ne tosiaan löytyivät sieltä ja sain myös lakotan kielisen nimeni,sekä muitten perheenjäsenten nimet! :D  :D

  Terveisin;WAHANKA TATE KIN  :smitten:

niin, millä tavoin noista entisistä elämistään saisi tietoa?
Osa tässä threadissahan tuntuu olevan selvillä yksityiskohtia myöten niistä, mutta minulla ei oo harmainta aavistustakaan. Ja mistä sen tietää että esim. joku tämän elämän läheinen on ollut juonessa joskus aiemminkin?
Jotain kirjoja? Jotain menetelmää itse toteuttettavaksi?

Tai jos jollain on jotain pätevää näkijää/terapeuttia tvs  tiedossa Pirkanmaalla voi laittaa mulle vaikka yvinä yhteystietoja ja mielellään hintaa, niin ei mene mainostamiseksi tähän ketjuun.

Ainoa mitä itse aavistelen voisi olla että joskus olen kai kuollut sähköön ja joskus hukkunut.
( koska vähän kammoan sekä sähkölaitteita että vettä jne)..

Tässä ketjun alussa, hyvä Enska, oli ihan hyviä vinkkejä entisien elämien tutkimiseen. Kannattaa vielä lukaista sieltä, joskin laitan tähän muutamia asioita ylös muistin virkistämiseksi.

1. Unet
Aika moni on nähnyt menneitä elämiä unissaan, myös minä. Uneen saattaa sotkeutua vähän nykyajan maailman menoa, mutta pikku vinkit kannattaa ottaa mieleen. Itse esimerkiksi nähdessäni unta 1800-luvun aikaisesta elämästäni palloilin Kuopion keskustassa bussien seassa, tosin koko tori oli täynnä 1800-luvun tyyliin pukeutuneita ihmisiä (eli näin se nykyisyys sekoittuu menneeseen).
Entisiä elämiä voi myös opetella näkemään unessa. Päätät vain sinnikkäästi nukkumaan mennessä nähdä unta jostain elämästäni. Ehkä jonkun ajan päästä näet vilauksen jostain, joka voimistuu jatkaessasi tätä harjoitusta. Unessa esiintyneitä nimiä kannattaa etsiä vaikka Googlen kautta, sekin näkyy toimivan hyvin. Jos et saa suoraa vastausta noin, saat ehkä vinkkejä joista jatkaa.

2. Meditointi
Meditoimalla olen itse nähnyt paljon entisiä elämiäni ja saanut osviittaa siitä, miltä olen näyttänyt tai mikä nimeni on ollut milloinkin. Pyydän saada vain nähdä jotain menneen elämäni muistoa. Sanotaan, että jos pyytää Alkulähteeltä johonkin vastausta ja meditoi, vastaus tulee n.20min sisään jos vain malttaa keskittyä ja pysyä rentona (ja toimii todella! ;) ) Minua tässä asiassa ovat auttaneet oppaat ja matkani astraalitasoille.

3. Kanssaihmiset
Jos tapaat jonkun ihmisen, joka jää jälkeenpäin vaivaamaan sinua hyvällä tai pahalla tavalla, olet mitä todennäköisimmin törmännyt entisen elämän tuttavuuteen. Yleensä kaikkein läheisimmät henkilöt ja kaikki vihamiehet ovat tuttuja menneestä. Tällaiseen henkilöön törmätessäni istun meditoimaan ja miettimään, mistä tunnen tämän henkilön ja miksi hänestä tulee tällainen tunne. Näin on selvinnyt paljon asioita ja helpotus varsinkin ahdistavissa tilanteissa on ollut suuri.
Jos ystäväpiiristä löytyy henkilöitä, jotka muistavat myös menneitä elämiä, kannattaa heidän kanssaan keskustella niistä. Olette varmasti tunteneet jossain elämässä tavalla tai toisella ja toinen henkilö sattaa muistaa jotain sellaista, jota itse et enää muista. Tämä on toiminut myös omassa ystäväpiirissäni ja ystävieni omien ystäväpiirien kanssa.

4. Mieltymykset ja pelot
Kuten tiedettyä, yleensä kaikki mieltymykset ja pelot juontavat juurensa menneistä elämistä. Itse pelkään vettä, sillä olen hukkunut joskus, tosin en ole vielä muistanut missä ja milloin. Pelkäsin pitkään myös miehiä, koska miehet ovat yleensä tehneet minulle pahaa ja kohdelleet minua huonosti lähes kaikissa elämissä, joissa olen ollut nainen. Mieltymyksinä mainittakoot vaikka viikingit ja ritarit, joita rakastan yli kaiken! Samoin rakastan kunnon vanhanaikaisia taisteluita ja niiden ääniä (ah, ihan sydän pysähtyy onnesta taisteluhuudon kajahtaessa ilmaan!). Haarniskan kolina on myös yksi ihanimpia ääniä, mitä tiedän. Nämä asiat tulevat menneestä: olen ollut miespuolinen viikinki ja taistellut paljon. Eräässä toisessa elämässä olin ritarin tytär ja vanhalla iällä järjestin paljon turnajaisia (ja minulla oli silmää komeille ritareille :coolsmiley: hehhheh! ;D) Minulla on myös kahtiajakautunut mieltynyt goreen (eli splatter-, silmpomis-, veri-taiteeseeen): yhdessä elämässä silvoin ja kidutin ihmisiä ja nautin siitä. Sitä seuraavassa elämässä maksoin tekoni hoitamalla silvottuja ja kidutettuja ihmisiä ja nautin siitä.
Menneistä elämistä voi periytyä myös fyysisiä arpia tähän elämään, mutta käsittääkseni se on aika harvinaista. Itseltäni tosin löytyy vatsasta valkoinen arven jäännös, jota en ole saanut tässä elämässäni. Ilmeisesti minut on pistetty kuoliaaksi.

5. Selvännäkijät
Sittenhän voi aina mennä selvännäkijän pakeille tai käyttää hypnoosia. Minusta tosin meditointi on eräänlaista itsehypnoosia tarvittaessa  ;)

Huomautan vielä, että jokainen varmasti muistaa entisiä elämiään sitten, kun on sen aika! On paljon elämiä, joita olemme eläneet, mutta emme millään voi muistaa kaikkia, emme ainakaan kunnolla. Muuten olisimme aivan sekaisin siitä, ketä loppujen lopuksi olemme. Menneiden elämien unohtaminen auttaa meitä keskittymään juuri tämän hetkiseen elämään.
Jokainen muistaa myös menneitä elämiään sen verran kuin on hyväksi. Alkulähde ja Toinen Taso avustajineen pyrkii pitämään huolen siitä, ettei ihminen muista mitään sellaista, johon ei ole vielä valmis. Muistat siis menneitä elämiä, jos niistä ei ole mitään haittaa sinulle tähän elämään.

Hei enska,

entisellä foorumilla oli pitkä ketju siitä, miten entisiä elämiä voi tutkia. Itselläni on siis joitakin muistoja, regressiotakin olen kokeillut, muut pääsevät unien kautta elämiinsä käsiksi, mutta ihan simppeleitä apuvälineitäkin on olemassa. Jos et aikoinaan sitä "heiluri"-ketjua lukenut, niin pistän tähän ohjeet uudelleen. Ei näyttänyt olevan AthaMaaritin listassakaan. Eli:

Osta kaupasta tai tee itsellesi heiluri. Väline on yksinkertainen, sen voi tehdä vaikkapa sormuksesta ja langanpätkästä. Itse suosin heiluria, jonka ketjun/langan pituus on n. 15-20 cm. Kokeile, toimiiko väline sinun käsissäsi: eli otat langan päästä kiinni ja pidät heilurin liikkumattomana. Sitten pyydät sitä heilahtamaan edestakaisin, pyörimään myötä -ja vastapäivään. Kädelläsi et tee mitään, sen pidät mahdollisimman vakaana. Pieni liike ei haittaa, kunhan itse tiedät, että et tahallasi kädellä liikuta tätä välinettä.

Jos tämä testi oli onnekas, voit alkaa kysyä heilurilta kysymyksiä. Kysymykset on aseteltava melko selkeästi, kyllä/ei -vastaukset ovat suositeltavimpia, vaikkakin kaikenlaisia järjestelmiä voi kehitellä monimutkaisempiakin asioita varten.

Eli määritä ensin, millainen liike on kyllä, millainen ei. Kysy kysymys, pysy rauhallisena, äläkä yritä vaikuttaa heilurin liikkeeseen mitenkään tietoisesti. Monet kokevat tämän vaikeaksi, mutta se on tärkeää tulosten oikeellisuuden takia. Voit kysyä ensin jotain yksinkertaista, esim. onko nimeni enska ja heiluri vastaa.

Samalla tavoin voit kysyä kysymyksiä menneistä elämistä. Voit kysyä ensin, onko sinulla ollut aikaisempia elämiä, sitten voit lähteä haarukoimaan lukumäärää (yleensä kovin suureen määrään ei pääse käsiksi), sukupuolta, maanosaa, valtiota, karmisia siteitä, jotka vaikuttavat nykyiseen elämään, ehkä avioliittoja ja lapsia, ammattia ja kuolinikää ja -syytä.

Jos kysyt lukumääriä, voit lähteä luettelemaan niitä tyyliin 1,2,3... ja pyytää heiluria liikahtamaan oikean vastauksen kohdalla. Samoin voi tehdä myös valtioiden kohdalla. Ensin kannattaa todella haarukoida maanosat ja lähteä sitten etsimään valtiota/valtioita, joissa on mahdollisesti oleskellut. Heilurin kanssa voi myös käyttää karttakirjaa apuna, itselläni toimii ainakin erinomaisesti. Eli jos olet haarukoinut maanosan kyselemällä, niin voit vain liikuttaa heiluria karttakirjan päällä ja pyytää sitä heilahtamaan sen maan kohdalla, jossa vaikkapa synnyit elämässä 1700-luvulla.

Käytän apuvälineinä paljon myös kaikenlaisia kaavioita. Esim. paperille voi piirtää viuhkakuvion, jossa on epämääräinen määrä sakaroita. Kyllä/ei -vastaukset voi myös tiedustella tällaisesta viuhkasta. Tarvitsee vain piirtää paperille V, toiseen sakaraan kirjoitetaan kyllä, toiseen ei. Heiluria pidetään sitten sakaroiden yhtymäkohdassa, kysytään kysymys ja väline lähtee liikkumaan jompaan kumpaan suuntaan. Suurempien viuhkien sakaroihin voi kirjoitella haluamiaan asioita, vaikkapa ne maanosat.

Tämä on melko työläs menetelmä, mutta aika toimiva mielestäni.

Kiitän myös itse tuosta heilurimenetelmästä! Heiluri kyllä toimii hyvin, mutten ole koskaan kokeillut sitä menneiden elämien selvittämiseen. Oli mukavaa saada ohjetta siihenkin.

Itse olen huomannut, että kaupunkiasunnossa asuessa lattian/pöydän alla menevät vesi-tai lämpöputket vaikuttavat heiluriin. Se ei välttämättä heilu tai alkaa heilua niin paljon, etten saa sitä enää pysäytettyä kuin ottamalla siitä kiinni. Onko mitään tapaa suojata heiluri ja kysymysalusta tällaisilta energioilta?

Hei AthaMaarit,

enpä ole itse huomannutkaan tuota ilmiötä. Mutta voihan sitä käydä koko huushollin lävitse heilurin kanssa ja katsoa, alkaako se liikkumaan esim. vesiputken kohdalla. Tämähän olisi tietysti ihan loogista, välinehän soveltuu veden etsimiseen samalla tavoin kuin varpu tai puikot.

Sitten kun epäsopivat paikat on kartoitettu, niin kysymysten tekemiseen voi katsoa vähän neutraalimman paikan. Itse yleensä teen kartoitukseni pöydän ääressä, en ole ainakaan puupintaisen pöydän olleen erityisen häiritsevä materiaali tällaiseen.

Tiedän että olen elänyt ennenkin. Missä ja milloin, sitä en tiedä. Näen hyvin värikkäitä unia, joka yö melkein näen unen jossa pakenen minua jahtaavia ihmisiä tai ihmistä. En ehkä ole osannut yhdistää asioita entisiin elämiin vaikka joskus mietin miten ihmeessä näin sellaista unta.
Olen nähnyt "enneunia" välillä, unia joissa minulle on näyttäytynyt asioita jotka ovat tapahtuneet. Se lienee sukuvika sillä mummoni näkee niitä myös   :)
Täytyy pohdiskella näitä asioita ja tutkiskella. Usein tulee outoja tuntemuksia ja oloja, joskus tunnen suurta vastenmielisyyttä joitain ihmisiä kohtaan ja toisinaan taas ihastun hullunlailla johonkin uuteen ihmiseen. Ehkä olemme kohdanneet aiemmin...

HEI CHANDRA!!!! Meillä on jotain yhteistä  :D.Intiaanit ja putoaminen (lue aikaisempi tekstini jos kiinnostaa ).

Minä en voi unien perusteella odottaa mitään sillä en uneksi (ainakaan niin että muistaisin) kuin erittäin harvoin , ehkä se johtuu siitäkin että en nuku paljon  :)

Mistäköhän johtuisi lentounet? Näen usein unia että lennän pakoon, lapsuudesta saakka olen paennut hyppäämällä ikkunasta ja lentämällä pakoon.. Onkohan tämän elämän traumoja vai edellisten?

 :o  :D  :)  :smitten: Myös minä olen ollut intiaani, mutta Cheyenne. Silloinen mieheni, nainen kuin tuossakin elämässäni olin oli Lakota intiaani.

Jaa? Kuvailit tavanomaisen tilan jossa lihakset rentoutuvat niin että lihasjännitys katoaa  ennenkuin itse on ehtinyt vaipua uneen, mikä aiheuttaa sen hetkellisen putoamisen tunteen. ::)

Noh, sä näköjään tiedät yhä ton paremmin
jostain lääkäreiden faktoista  :P

Miten te sitten muistatte noita entisiä elämiä?
Alatte yhtäkkiä trippaamaan kun ostatte banaaneja ja muistatte että olette
olleet apinoita vuonna nakki? (paremman esim. puutteessa)
 :crazy2:

Vai onko pikemminkin sellaista että tilanne pamahtaa mieleen
kuin jotku asiat kun katsoo valokuvia?

No tuossa edellä on muutama tapa miten"mennään katsomaan"niitä.Minulle ne tulevat kuin katsoisi filminauhaa.Koska intiaanielämääni menin useamman kerran,siitä pidempi versio.Selvä kuva maisemista,ihmisten ulkonäöstä,koruja ja muita yksityiskohtia,joista lähteä tutkimaan mikä heimo kyseessä.Eläimet,susi lemmikkinä  :D
Sitä vaan tietää kuka minä olen,aivan kuin tässä hetkessäkin.Tässä hetkessä ei aina tiedäkkään  :2funny:.
Tunteet ovat mukana vahvasti.En osaa selittää sitä,miten nuo vuosiluvut ja nimet annetaan.Sitä vaan"kuulee"esim.nämä nimet.Näet kenen kanssa keskustelet ja tiedät sisällön.
Jos nyt ei näin perusteellisesti lähde selvittämään,tulevat välähdyksinä ja tiedät kyllä kuka olet.Minulle näytetään useimmiten miten olen kuollut,tai aiheuttanut jonkun toisen kuoleman.
Niitten kautta olen oppinut ymmärtämään ,miksi esim.joku maa,uskonto,esineet,ovat aina kiehtoneet ja toiset aiheuttavat päinvastaisia tunteita.
Tässä yritys selventää asiaa miten se täälläpäin toimii,,  :smitten:

Taiska  :smitten:

Kipaisehan katsomassa minkälaisissa maisemissa ja heimossa olet ollut!
Tiedä häntä missä ollaan yhdessä törmäilty.Vuoret liittyvät olennaisena osana minun intiaanielämääni,kun näet kuolin sinne nuorena naisena uskollinen susiystävä tukenani.Vuoret vaan taitavat useimmiten kuulua leirien läheisyyteen.
En minäkään unien kautta oikein entisiä elämiä osaa tunnistaa,vaikka unimaailma runsas onkin.

  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Pakkohan tässä on yrittää  :D

Mistä tuollaisia regressioterapeutteja löytää ja paljonko maksaa istunto?

Jos ei tuttavapiirissä ole ketään,joka voisi suositella,niin ei kai muuta keinoa kuin ottaa yhteyttä esim.psykoterapeutteihin ja kysyä onko tätä palvelua tarjolla.
Unohdin muuten tuossa kokemuksia kertoillessani hyvin tärkeän asian,kivun.
Usein todella vahvoja fyysisiä kokemuksia.Elämä kun ollut kovasti paljon rankempaa ja raaempaa kuin nyt.Eivät läheskään aina ole kovin miellyttäviä kokemuksia.

Huh, huh noita elämänkiertoja!

Minä kävin kerran sellaisen auranlukijan luona, joka ensin katsoi terveyteni ja heikkoudet, antoi neuvoja. Se oli tärkeää. Sitten hän tutki valokuvia. Tässä sain kuulla vähän edellisestä elämästäni. Hän oitis näki, että olen mieheni kanssa elänyt monia kertoja yhdessä tavalla tai toisella, viimeksi hän oli pappi ja minä joku kuoripoika. Samalla tämä lukija ilmaisi, että ystäväni, jonka kanssa tulin, on myös tuttu menneistä elämistä. Ja uskokaa tai älkää, mutta senkin voi jotenkin tietää.

Ei sen kummempaa. Jotenkin ajattelen, että en oikeastaan tarvitse tietää niistä sen kummemmin. Jyrään vain rauhassa tätä hetkeä.

Corvus Leonis. Oletko ajatellut, että olet joskus ollut jonkin sortin Pelle Peloton, itse keksijä ja räjähteiden valmistaja? On ehkä sattunut erehdys sinun työssäsi ja joitakin läheisiäsi on kuollut ja itse olet haavoittunut. Se kaikki vaivaa sinua vieläkin.  8)Siis, huom, tämä oli silkkaa mielikuvaani.  :-X

Itselläni muistot ovat vain alkaneet pomppia mieleeni. Varsinainen muistojen ryysis alkoi joskus 2003 vuoden alussa, kun kanavat aukenivat kunnolla. Olihan sitä ennenkin ollut joitain muistoja ja tuntemuksia, mutta tuon aukenemisen jälkeen ne alkoivat tulla mieleen selkeimmiksi ja voimakkaimmaksi ja mukaan mahtui ihan kokonaan uusia muistoja.

Tapoja muistaa ja saada muistoja mieleensä on erilaisia. Yksi ystävistäni muistaa elämiään musiikin kautta. Hän eläytyy musiikkiin, jos se koskettaa erityisen syvältä ja katsoo, minne se musiikki hänet vie. Jotkut ihmiset nostattavat muistoja mieleeni, enkä välttämättä olisi muistanut sitä elämää ja tuota tapausta jostain kaukaa, jos en olisi tätä ihmistä tavannut. Tapaamisen ei tarvitse olla edes pitkä. Sinänsä hauskaa, että satunnaisia ohikulkijoita saattaa muistaa, mutten muista muutamaa hyvää ystävääni mistään elämästä, vaikka varmasti olen tuntenut heidät..

Ja tuo banaaneista trippaaminen on sinänsä ihan hauska esimerkki siitä, miten mennyt muisto saattaa pompsahtaa mieleen mitä ihmeellisimmistä seikoista. Vaikka tuoksusta, äänestä, mausta, tunteesta, näkemisestä. Itse muistin 1300-luvulta tapani seisoa ulkona niityllä isän linnan lähettyvillä katsomassa autingonlaskua, kun näin kerran bussissa matkalla Savonlinnaan aivan erityisen koskettavan auringonlaskun. Siinä oli jotain tuttua ja satumaista, eikä se minusta näyttänyt väreiltään samanlaiselta kuin aiemmat auringonlaskut. Siitä se muisto sitten tuli - se että on nähnyt yhtä erikoisen taivaan 700 vuotta sitten.

AthaMaarit, jos saan kysyä niin miltä sinusta tuntui kun kanavat aukesivat? Teitkö itse jotain mikä sai sen aikaan? Vai tapahtuiko se muuten vaan? Miltä se tuntui, tunsitko sen fyysisesti, olen kuullut että joillain saattaa tulla fyysisiäkin oireita?

Minulle on kerrottu, että olen viettänyt suurimman osan ajastani ns yläkerrassa eräänlaisena suojelijana. Mutta muutaman kerran olen eksynyt myös tänne maan pinnalle, ja saanut lähinnä potea suuria sydänsuruja. Tässä elämässä tarkoitukseni on viimein olla yhdessä sen miehen(sielun) kanssa jonka olen edellisissä elämissäni menettänyt sekä tasapainottaa maailman hyvää ja pahaa (kuulemma) silkalla olemassa olollani.
Olen aina vähän tuntenut itseni irralliseksi täällä, ja se johtunee siitä, etten ole tottunut elämään itse maanpinnalla vaan yläpuolella auttaen heitä jotka täällä ovat.
En ole vielä päässyt kovin syvälle entisiin elämiini, sillä keskustelu asiasta johtaa aina niin moneen asiaan :D

Moi!
Tiesittehän, että entisiä elämiä voi katsoa myös astrologiselta kartalta.
Olen saanut tästä vahvistusta eräältä näkijältä, joka kertoi lisää edellisistä elämistään, kun olin ensin ne kartalta tutkinut hänelle.
Mukavaa kun tietää että koko perheeni on jo kolmatta kertaa kimpassa elossa. ;)
Ihan kaikkea kartta ei kerro, mutta jonkunverran, missä, mikä olit, mihin kuolit, ja inkarnoitumiskaverit voi tutkia synastrialla.

T. Aglaia

Aglaia,

Tämä herättää varmasti monen mielenkiinnon, joten voitko kertoa perusteet käyttämästäsi metodista?

Minulle on tehty parikin erilaista EE-luentaa astrologisesti ja osittain ne ovat olleet yhteneväisiä omien muistojeni kanssa. Ei kuitenkaan aukottomasti, mutta en tiedä, kumpi on väärässä.  ;)

Linn

Juu,
planeettojen sijainnit, kuun ala-solmu ja aspketit siihen + vahva intuitio.

T. Aglaia

Minä näen vähän vaarojakin näissä keskusteluissa, joskin ne ovat hyvin mielenkiintoisia. Kanavointia, heilurin käyttöä yms. voi huomaamatta suunnata toiveajattelulla ja kaipuulla olla jonkinlainen, ehkä enemmän kuin tuntee olevansa. Sitten jos tuollainen 'entisillä elämillä herkuttelu tai peloittelu' rupeaa ruokkimaan egoa, kannattaa miettiä sen taustatarkoitusta. Myös se, että 'ilmankos olen aina tuntenut itseni vieraaksi tässä ajassa ja juuri täällä', voi olla myös tiedostamatonta pakoa siitä tilanteesta, mihin ei ole täysin tyytyväinen ja jota osin haluaa paeta, pimittää tai toisaalta jopa ruokkia.

Jokaisellahan tähän on vapaus, mutta on myös vastuu omaan itseensä ja elämäänsä tässä ja nyt. Voihan olla että jokin tieto valaisee ongelmia ja niiden purkua, mutta jos vanhojen elämien tietoa tosissaan tarvitsisimme, niin me muistaisimme ne. Kysyä siis voi myös, olemmeko tarpeeksi kypsiä ottamaan sitä tietoa vastaan. Kysyä voi myös millaisista tietolähteistä tieto tulee, tuleeko se vain rahan ja jännityksen voimalla. Ja miten sitten, kun hermot eivät kestäkään tietoa. Sen vuoksi regressioita ja hypnoosi-istuntoja antavat ottavat suuren vastuun tästä työstä. Viimeiseksi vastuu kuitenkin on itse pyytäjällä, jos hän on täysi-ikäinen.

Toivon, että voisimme keskustella myös tällaisista asioista.

Vai kuulostaako tämä ihan tympeältä ja moraalisoivalta? Taisin olla ilonpillaaja. ???

Moi metsis
et kylläkään ole ilonpilaaja vaan tuot ihan syystäkin toisenlaisen näkökulman näihin asioihin.
Eihän jokaista selittämätöntä tunnetta voi selittää jollain entisen elämän kokemuksella. Esim. tuolla aiemmin oli pätkä siitä putoamistunteesta ennen nukahtamista joka ei todellakaan tarkoita että jossain elämässä olisi pudottu rotkoon vaan ihan totta lihasrentoutumisesta. Samahan se olisi ajatella että elohiiri silmässä viittaa siihen että aiemmassa elämässä joutui luopumaan näöstään jne.
Ja totta nuo heiluri- ja unimenetelmät ovat liian subjektiivisia kelvatakseen todisteeksi. Alitajunta myllertää miten sattuu rem-vaiheissa ja käsikään ei koskaan ole tarpeeksi vakaa. Joskus, kun teen itselleni tarot-pöytää, tuntuu että vastaukset ovat niitä mitä haluaisinkin niiden olevan. Niin, ja hypnoosi ei tehoa kaikkiin.
Toisaalta, jos joku on näitten eri menetelmien kautta löytänyt sitten vaikka guuglettamalla vahvistusta esim.asioista joita ei muuten tässä elämässä ole voinut tietää, niin silloin ehkä on oikeastikin löydetty jotain. Ja oikeasti tunnen tiettyä kunnioituksensekaista jotain? heitä kohtaan, jotka pystyvät tietoisia unia tvs. näkemällä saamaan joitain välähdykisä entisistä elämistään tai jostain muunlaisista yhteyksistä. ( Terminologia ei ole mulla märkäkorvalla hallussa mutta toiv. tästä nyt jotain ymmärsi joku)

Ja voi olla että osa haluaa metsätontun sanoin paeta jotain tiedostamatonta tässä ajassa jne, mutta varmaan on niitäkin jotka toivoisivat entisten elämien kautta jonkinlaista "karmallista kokonaiskuvaa" siihen miten  tähän aikaan ja elämään on päästy.

Ihan hyviä pointteja Metsätonttu, ja toivon että muutkin laittavat vielä tästä jotain näkökantaa tulemaan

Nyt täytyy ihan heti tunnustaa, etten kyllä lukenut ihan jokaista tämän ketjun juttua, joten toivottavasti en nyt kirjoita jotain samaa, mitä joku toinen on kirjoittanut tänne jo aiemmin...

Itse en tiedä mitään entisistä elämistäni, mutta olen aina olettanut että ainakin Egyptissä olen ollut. Jo lapsena ns. tunsin sen vain niin kotoisaksi, vaikken siellä tässä elämässäni ole koskaan päässyt käymäänkään.

Sitten minulle tuli teini-ikäisenä yht´äkkiä jostain ihan mahdoton hukkumiskammo, ja kummallista tässä on se, että olen todella pienestä pitäen ollut kova uimaan ja vielä kaiken lisäksi hyvä siinä. Tämä kammoni tuli esiin järvessä, jossa todella moni ihminen oli hukkunut, mutta tästä en ollut edes tietoinen silloin kun tämän hirveän olotilani sain. En sitten tiedä, että aistinko jotenkin ne hukkuneet siinä järvessä koska uin siellä silloin ensimmäistä kertaani, vai onko minulla jossain aikaisemmassa elämässäni ollut tämä hukkumiskokemus.

Kolmas asia joka tuo minulle jonkin häilyvän muiston, on tuli. Tuli kylläkin on aina ollut minulle todella rauhoittava elementti, jota voisin tuijottaa vaikka maailman tappiin saakkaa. Mutta jostain mieleeni aina tulee kuva jossa seison roviolla. Näen siis liekit jalkojeni juuressa, mutta tiedän tienneeni kohtaloni, enkä koe sitä millään tavalla pelottavaksi, vaan hassua kyllä, oloni on aina tätä kuvaa katsellessa kovin tyyni ja rauhallinen ja ehkä jotenkin vapaakin...

Itse ainakin aikoinaan kiinnosti entiset elämäni juuri lähinnä tämän seikan takia. Olin toki muutenkin utelias...  :) Ne "muistovälähdykseni" muutamasta elämästäni tulivat kuitenkin itsestään ilman mitään regressioita yms.

Uskonkin, että muistamme luonnostaan ja omalla ajallamme vain ne elämät, tai osia niistä joita on tarkoitus syystä taikka toisesta tässä elämässä muistaa. Toisien on tarkoitus käydä niitä enemmän läpi, toisien vähemmän tai ei jopa ollenkaan.
 
Tällä hetkellä itseäni ei enää juurikaan kiinnosta, enkä koe tarvetta muistaa entisiä elämiäni yhtään nykyistä tarkemmin...

Taidan jossain vaiheessa etsiä buddhalaisten
mestarien tietoja siitä miten he ovat muistaneet entiset elämänsä.
Millä tavoin tieto niistä on tullut niistä heidän päähänsä ja minkä
vaikuttimie/motiivien voimasta.
Kunpa tästä opiskelusta heruisi aikaa vain siihen   :crazy2:

Luulenpa,että vastuuntuntoiset ammattilaiset eivät sen takia tätä puolta työssään mainostakkaan,koska pitää tietää ihmisestä ainakin jonkun verran ennenkuin lähtee"matkoille"viemään.
Ja kyseenalaistaminen on aika tärkeä pointti myös.
Esim.kaikki jutut kyseenalaistan,jotka yksin teen.Alitajunta voi tosiaan maalailla mitä värikkäämpiä elämiä.Voivat osa olla totta,vaan en noteeraa niitä.
Ne jotka on tulleet jollekin muulle suhteellisen samanlaisina ja mielellään vielä eri aikaan kun omani,alan jo uskoa että mahdollisesti,, ???
Juuri tuo EnskAn mainitsema guuglettaminen tai vastaava on hyvä juttu.
Eipä niillä kai mitään merkitystä olekkaan,ihan mielenkiintoista ajanvietettä joskus.
Minulla on aivan pienestä asti ollut selittämätön hämähäkkikammo.Sitä en ikinä tietoisesti lähtisi selvittämään.Eli tuollaiset varjopuolet pitää myös ottaa huomioon.

Oikea meditaatiohan auttaa kohtamaan näitä tilanteita
ja saamaan selkeyttä entisistä elämistä..
jep jep

Nimenomaan näin Puma  :)

Kirjastosta löydät varmaan Denise Linnin kirjan Kohti valoa.
Siinä keinoja miten lähteä matkustelemaan.

Metsätonttu,

Ihan hyviä pointteja tuot tähän keskusteluun mielestäni.

Nämä(kin) kokemukset ovat toki jokaisen omia, eikä kukaan voi sanoa toisen puolesta, mikä on totta ja mikä ei.

Ei menneisiin tietenkään kannata liikaa uppoutua, mutta kohtuullisuuden rajoissa olen EE-tutkimuksesta pitkälti samaa mieltä kuin astrologiasta ja monesta muusta vastaavasta asiasta: Itsetutkiskelu tekee aina hyvää, vaikka joskus todettaisiinkin joltakin korkeammalta taholta, että astrologia tai reinkarnaatio on hölynpölyä. En ole hirveästi osallistunut näihin EE-keskusteluihin tällä forumilla "harrastuneisuudestani" huolimatta, koska täällä on tosi paljon nuoria ja vaikutuksille alttiita ihmisiä.

Kyllä jokainen löytää etsimänsä vastaukset ennemmin tai myöhemmin!  :smitten:

Linn

Ihan oikeasti mitä te tarkoitatte tuolla, että putoamisen tunne johtuu lihaksien rentoutumisesta ????? Olen oikeasti kärsinyt tästä vaivasta niin kauan kuin jaksan muistaa ja olo on kauhea !!!!!!!!!!!! En myöskään pysty telkkarista katsomaan mitään sellaisia kohtia kun ihmiset hyppäävät lentokoneesta laskuvarjolla.Se saa minut voimaan pahoin ja tarraan sohvaan kiinni kuin heikkopäinen.En pelkää korkeita paikkoja, en voi pahoin minkään huvipuiston pahimmassakaan laitteessa ja olen aina ollut hirveän rohkea jne... niin että mitään oikeita kammoja ei , eikä kokemuksia ole.Kerran kun tämä putoamisen tunne tuli, niin ajattelin että jospa minä pääsen siitä eroon kun annan sen mennä loppuun asti, niin juuri ennen törmäämistä nousinkin ylöspäin ja sitten taas syöksyttiin....... sitten olen yrittänyt kuvitella viereen vaikka mitä josta voin pitää kiinni, mutta heikoin tuloksin  :).Monen yön unet on mennyt pilalle tuon takia  :idiot2:
Minä siis oikeasti näen kuinka puut vilistää silmistä ja joskus putoaminen on tapahtunut myös jonkun korkean talon katolta!!!!!!!!

Hei Taiska  :)

Näin nopeasti luettuna ihmiset varmaan olettivat sen tarkoittavan tätä varsin yleistä,nopeaa säpsähtämistä juuri uneenvaipumishetkellä.
Täällä kun tulee noita väärinymmärryksiä,kun pakko yrittää lyhyesti asiat kuvata.
Sinulla nuo tuntemukset aivan toiset  :D

Moi!

Mulle selvänäkijä sanoi että olen entisesssä elämässäni asunut suuressa perheessa. Nyt oon ainoo lapsi.

Ja olen aina kuollu nuorena, mulla on parikymppisen sielu, joten mun on vaikee hyväksyä vanhenemista. Ja tuun pysyyn aina nuorekkaana. Siinä selvis sit sekin että päätin aikanaan kun täystin 21 että nyt riitti vuosien laskeminen.

Niin ja oon lääkäri ollu kans. Siitä kiinnostus opiskella vaihtoehtohoitoja.

Tarviipa joskus kysellä lisää.

 :coolsmiley:  K U U L O S T A A siltä, olet kysellyt, kyllä,   mutta oletko
                    kuunnellut vastauksia. ! ?

                     Siis liian kiire Elämään, ja sitten pois !

                       KÄRSIVÄLLISYYS, tuo paise,   joka

                         odottaa puhkaisuaan ! ON ego !

                         

Tällä foorumilla on varmasti kaiken ikäisiä, ja kokeneempia ja kokemattomampia entisten elämien tutkiskelijoita. Jos aihe kuitenkin kiinnostaa, niin mielestäni sitä kannattaa tutkia. Tärkeää on vaan tosiaan se, että muistaa tämän meneillään olevan elämän tärkeyden. Jollekin saattaa olla hyvinkin uutta ja ihmeellistä, kun saa tuntemuksia entisistä elämistä, mutta tuntemuksia ei voi pitää varmoina, vaan ne on vielä sillä "ehkä"-tasolla. Kuitenkin saattaa olla sellainen tarve tutustua omaan sisimpäänsä ja varmasti moni pohtii, että haluaako se oma ego vain tietää entisistä elämistä... Mielestäni niistä voi saada kuitenkin hyviä vinkkejä. Sitten olen miettinyt tuota egoa, että eikös sekin ole vain yksi osa jumaluutta ja sitä äärettömyyttä? Vai mitenkäs se nyt sitten meneekään...

:coolsmiley:
                Hyvä kysymys, ja   todennäköisesti paljon vastauksia ! ?

                 Eihän se tieto, vaan ! ! ! Ehkä aavistus, kuinka ja nyt !

                   

Listasinpa minäkin tusinan verran edellisiä elämiäni:
 
- 1800-luvulla olin itäeurooppalainen aatelistyttö. Olin varattomasta suvusta, ulkonäkö ok, ei mikään superkaunotar. Äitini oli englantilainen, ja 'onnistuin' 19-vuotiaana avioitumaan vanhan englantilaisen aatelismiehen kanssa. Avioliitto oli aika onneton, tai ainakin olin tyytymätön ja masentunut. Saimme neljä lasta. Mieheni kuoltua menin uudelleen naimisiin venäläisen miehen kanssa. Elin suht. vanhaksi, kuolin kai johonkin tautiin.
 
-1700 luvulla venäläinen kangaskauppias. Matkustelin paljon Baltiassa ja asuin Tallinnassakin (hyvää aikaa). Vaimoni oli osin eestiläissyntyinen. Meillä oli kuusi lasta. Kuolin 35-vuotiaana juopotellessani Moskovassa, turhassa kännitappelussa.
 
- 1600-luvulla sveitsiläinen nunna. Rauhallinen, pitkä elämä. Luostari houkutteli, koska edellisessä elämässäni olin...
 
- 1500-1600-lukujen vaihteessa temppelitanssijatar ja prostituoitu jossakin Burman tienoilla. Varsin sievä. Kuolin alle kaksikymppisenä keskenmenon komplikaatioihin ja nälkään.
 
- 1400-luvulla paimentolaismies, ehkä Mongoliassa, Himalajan sillä laidalla kuitenkin. Olin aika paljon hevosten kanssa tekemisissä. Minulla oli yhdeksän lasta. Kuolin noin viisikymppisenä kostoon liittyvässä heimokahakassa.
 
- 1300-luvulla saksalainen pikkupoika, ehkä kauppiassukua. Pääsin matkustelemaan lapseksi yllättävän paljon. Kuolin kymmenvuotiaana johonkin lastentautiin.
 
- 1000-luvulla kelttiläinen yrttieukko. Olin kasvoistani hieman epämuodostunut tai ainakin susiruma, ja elin yhteisön ulkopuolella. Tunsin kasvit hyvin. Kuolin alle kuusikymppisenä pudotessani jyrkänteeltä. Kuolemani oli onnettomuus.
 
- Vuoden 200 tienoilla afrikkalainen poikavauva. Kuolin alle kaksivuotiaana epähygieenisyyden tuomaan vatsatautiin.
 
- Vuoden nolla tienoilla kreikkalainen poika. Jouduin soturiksi aika nuorena. Kuolin miekaniskuun 17-vuotiaana taistelussa Jerusalemin lähistöllä (en tiedä, mitä tein siellä, sillä en taistellut roomalaisten enkä juutalaisten joukoissa).
 
- Ehkä 100 v. eKr tai aiemminkin Egyptissä, kirjurin vaimona. Itse en osannut kirjoittaa. Mieheni ei voinut saada lapsia, mutta hankin kaksi poikaa jonkun ystävän apua käyttäen. Elin yli viisikymppiseksi.
 
- Tuhansia vuosia sitten Australian alkuasukkaana. Olin mies, ja kuolin päälle nelikymppisenä keuhkoputkentulehdukseen tms.
 
-  Monta tuhatta vuotta sitten jossakin Atlantiksen tapaisessa paikassa. Soturi. Kuolin 25-vuotiaana jossakin isommassa myllerryksessä.
 
Aikamääritykset ovat epämääräisiä, varsikin tuhat vuotta ylittävät aikajaksot. Asioita olen varmistellut heilurimenetelmällä. Muitakin elämiä kai olisi, jotkut niistä aika vaatimatonta kerrottavaa.
 
Miehenä olen näemmä kokenut aika väkivaltaisia loppuja, naisena elänyt vanhemmaksi. On pitkä juttu, mitä näistä elämistä olen oppinut, ja mitä kammoja ja mieltymyksiä on jäänyt. Intuitiivisesti luulen, että viimeisin elämä vaikutti niin, että halusin olla nykyisessä elämässä aviosuhteista riippumaton ja päteä muutenkin kuin toisten kautta. Pyrkimys on jopa onnistunut.
 
Erilaiset elämät ovat tuoneet luonteeseeni ristiriitaisuuksiakin. Korkean paikan kammoni selittäisin putoamiskuolemallani, kaipaukseni vuoriin taas sillä, että vuoristo-olosuhteissa olen kokenut kaksikin suht. hyvää elämää.

Itse olen ainakin huomannut sen, että kun pääsee useampaan entiseen elämään käsiksi ja niihin perehtyy kunnolla, niin niissä huomaa tiettyjä toistuvia kaavoja. Niihin kannattaa aivan erityisesti kiinnittää huomiota, on todennäköistä, että kaava toistuu tässäkin elämässä tavalla tai toisella.

Omissa elämissäni olen kiinnittänyt huomiota lähinnä niiden sotaisuuteen. Vallankäytöstä on ollut monessa elämässä kyse ja etenkin viime vuosina olen joutunut tekemisiin juuri tämän asian kanssa. Siis miten valtaa ja voimaa käytetään oikein. Toinen asia, mikä tuntuu kummittelevan, on äkkirikastumisen ja äkkiköyhtymisen teemat. Ei niinkään omalla kohdalla, vaan läheisten parissa. Tiettävästi olin 1400-luvulla siis kumpaakin - ensin suunnattoman omaisuuden perijä, joka keski-iässä menetti kaiken. Oikeastaan tämän ilmiön takia aloinkin tutkia menneitä elämiä, lapsuudella tätä ei voi selittää.

on totta, että jotkut ihmiset pakenevat nykyhetkeään entisiin elämiin ja pönkittävät egoaan ja niin päin pois.

Itse lähinnä ensin ahdistuin ajatuksestakin että olisin joskus elänyt, pitäisi vaikuttaa johonkin ja tehdä jotakin. Nyt asia lähinnä kiinnostaa, vaikka edelleen hämmentää sillä mielestäni tämä elämä, tämä hetki, on parasta mitä voin edes kuvitella!

Tällä hetkellä ns maalliset asiat menevät tosin kaiken edelle. Ensi kertaa elämässäni kun olen näin sanoinkuvaamattoman onnellinen. Joten juuri nyt keskityn tähän, sitten tulevassa voin taas ajatella mennyttä :)

Omissa tähän mennessä muistamissani elämissä toistuu sama ketju : naisena olemisen vaikeus ja negatiivinen ajattelu naisena ollessa. Kaikki parisuhteet kahta lukuunottamatta epäonnistuivat, toisessakin olin melankolinen ja ahdistunut. Minua on aina käytetty hyväksi, alistettu, kahlittu ja olen joutunut vetämään roolia muiden vuoksia peittämällä alleni sen, mitä todella olen ja haluan olla. Sama alkoi näkyä omassa elämässäni, tällainen rajoittaminen ja muiden mielistyely siis, jo lapsena. Nykyään rajoitan itse itseäni, mutta opettelen ajattelemaan positiivisesti, sillä olenhan tavallani optimisti ja uskon parempaan. (Varmaan Oinas tekee minusta positiivisen, mutta melankolinen Kauris ja masentuva Rapu hyökkäävät kimppuuni negatiivisin voimin).

Ianthelle haluaisin sanoa, että hienoa, kun elämässäsi on onnellinen vaihe menossa! ^_^ Minusta henkisen tien ei koskaan pidäkään sulkea pois kokonaan fyysistä, materialistista maailmaa, sillä elämmehän siinä, halusimmepa tai emme. Fyysisistä ja materialisista seikoista tuleekin olla iloinen, onnellinen ja kiitollinen. Meille itsestään selvät asiat ovat luksusta ja haavetta muille (kuten puhdas vesi esimerkiksi).

Mut sä näytät ja säteilet niin penikka energiaa  :o

Sanopa muuta!  ;D Kaikki aina kauhistelevat sitä, lisäksi kun on varreltaankin lyhyt.

Kukaan ei koskaan arvaa ikääni oikein, aina se heittää 4-6 vuodella.

Mutta hei, enpähän rupsahda rusinaksi niin äkkiä, jos jotain positiivista pitää keksiä tästäkin ulkonäöstä  :2funny: Samoin voi ostaa ja pitää esim söpöjä sukkia, kun on niin pieni jalka ja lapsen naama, ettei moinen näytä naurettavalta  :D

Eikä se ulkoinen vaan se sisäinen...  :smitten:

Nätti olet silti Jukoliste varmasti tykkäisin.
Nousu Kauriit yleensä lyhyitä?

*blob*

Siitäkö se lyhyys sitten johtuisikin? Olen miettinyt missä on vika, kun eteenkin isän puolella naiset, sekä tädit että serkkutytöt, ovat 175-195 cm pituisia ja mie olen tällainen alamittainen "häpeäpilkku"  ::)

Kaurisnousuisesta ulkonäköön vaikuttavasta asiasta en tiedä muuta kuin tuon suoran, pitkän ja vaalean tukkani.

Ja nyt kun otettiin ulkonäkö esille, niin oletteko miettineet, miten paljon entiset elämät saattaisivat vaikuttaa nykyiseen ulkonäköönne? Omasta ystäväpiiristäni löytyy ainakin kaksi henkilöä, jotka ovat edelleen aikalailla samannäköisiä kuin siinä elämässä, jossa näin heidät viimeksi.

Tänään tuli kohtalaisen villi kokemus koulutunnilla.
Yhtäkkiä päähän paukahti eräänlainen flashback eräästä oppilaasta
ja muistin siinä samassa hänet sotisovassa jossain toisessa maailmansodassa.
En osaa selittää.
Vähän samanlainen tunne kun on ennen sisaruksen yllätysvierailua että
jostain vain tietää että hän on kohta kylässä

itselleni on tullut vastaan vain pari ihmistä, joista olen saanut todella voimakkaita mielikuvia ja tunteita heti ensinäkemältä.
Toinen on paras ystäväni, jonka nähdessä tunsin heti (istui puistossa koiransa kanssa), kuinka hänellä on ollut vaikeaa ja miten minä olen häntä ollut tukemassa. Tässäkin elämässä kohtasin hänet juuri, kun hän oli ystävää vailla.
Sitten tämä sulhaseni, heti kun näin hänet, tuli todella voimakkaita tunteita ja kuvia silmieni eteen. Sinä iltana, kun kun ns päädyimme yhteen (vain muutama päivä sen jälkeen kun huomasin koko miehen) huomasin ajattelevani, että "tällä kertaa kukaan ei meitä erota" :)

Asiasta toppakenkään:
Testasin muuten eilen tuota usein suositeltua heiluria ja sain sillä paljon näin alkukokeiluna tietoa entisistä elämistä. Osa sai vahvistusta, osa muutoksia (mm. olen muistanut 1700-luvun elämästäni nimeni väärin, sillä se ei ole Anna) sekä täysin uutta tietoa mm. lapsista. Oli jännittävää nähdä kuinka niin pieni laite toimii niin vähällä vaivalla!

Suosittelen kyllä suuresti tätä entisien elämien selvittämisessä. Kaikista kokeilemistani tavoista tämä oli paras ^__^

Kyllä, kyllä...
Vaikka minä kauheasti kritisoin, etsin järjen ääntä, niin sehän on vain pelkoa jotain tuntematonta kohtaan.  :police:

Oikeastaan elämässäni on ollut kuusi pysähdystä, jolloin olen tavannut ihmisen oudolla tavalla, itse nimitän sitä 'valossa näkemiseksi'. Ne ovat järisyttäviä ilmiöitä, ja vasta nyt vanhempana olen uskaltanut alkaa niitä tutkimaan. Siis olen työstänyt noita näkyjä varmaan jo 8 vuotta. Silloin aloin lukemaan tätä 'huuhaa'-kirjallisuutta, satoja. Samassa yhteydessä myös ympäriltäni löytyi yhtäkkiä joukko 'huuhaa'-ihmisiä. Olen joutunut suhteuttamaan maailman ympärilläni aivan eri tavalla! :tickedoff:

Yksi 'teoria' näkemisessäni on juuri tuo: He ovat tuttuja entisistä elämistäni. :smitten:

Mutta arvatkaa, onko tämä ollut helppoa. :-X

Itselläni ei ole ollut minkäänlaisia kokemuksia,välähdyksiä tai muuta sellaista,entisistä elämistä,mutta AthaMaaritin kirjoituksessa tunnistin itseäni.Naisena oleminen on ollut minulle aina ,tässä elämässä,vaikeaa.Teenkin parhaani että hyväksyisin itseni sellaisena kuin olen,joka ei ole helppoa,mutta mutta aikaa,kärsivällisyyttä,kasvamista ja kypsymistä niin eiköhän joskus helpota :smitten: :smitten:

Heiluri ei välttämättä sovi kaikille. Minä ainakin pystyn vaikuttamaan sen kulkuun niin paljon itse, etten osaa enää luottaa siihen. Tiedän, ettei tilanne ole sama kaikilla, joten rohkeasti vain kokeilemaan - kuitenkin kriittisesti!

Sain heilurilla aluksi tosi paljon tietoa, josta osa on osoittautunut myöhemmin pitävän paikkansa, mutta suurin osa kuitenkaan ei. Ja jos en itse ajattele mitään vastausvaihtoehtoa, heiluri ei kädessäni yleensä liiku. Varsinkaan jos en edes katso sitä. Mutta nämä vaihtelevat vähän hetken mukaan.

Linn

Heilurista voisi olla vaikka oma topicinsa. Olen nyt käytellyt heiluria aktiivisesti vuoden verran, ja juttu hämmästyttää minua entistä enemmän. Heiluri pamauttelee sitkeästi samoja vastauksia samoihin kysymyksiin. Osa sen väittämistä tuntuu tällä hetkellä järjenvastaisilta. Saa nähdä, jymäyttääkö se lelu minua, vai onko kohtalo kummallisempi kuin kuvittelenkaan.

Edellisten elämien tutkimiseen heiluri on sikäli hyvä, että menneisyyden kysymyksiin ei liity mitään toiveajattelua.

Onko täällä muuten ketään, jolta tarkkojen aikamääreiden selvittäminen onnistuisi heilurilla? Minulle lähitulevaisuuden tapahtumien ajoittaminen ei onnistu. Edellisistä elämistä näen osapuilleen vuosisatoja, mitä kauemmas ajassa mennään, sen huonommin.


Naisena olemisesta: onhan siinä omat hankaluutensa, mutten kyllä haluaisi olla mieskään. En ainakaan nyt, ehkä joskus taas täytyy:) Miehenä pitäisi vaihtaa renkaita, korjata sähkölaitteita, katsella urheilua, tapella kapakoissa... Naisena tuollaisia ikäviä asioita ei tarvitse tehdä ainakaan niin paljoa.

entisiä elämiäni en ihan tarkkaan muista,  tässä kuitenkin muutama.

kerran näin unen jossa olin tummakiharainen taidemaalari mies jossain hienossa kaupungissa, josta minulle näytettiin keskuspuisto ja sen hieno miespatsas sekä upean kirkontornit. maalasin lähinnä naisten kuvia. sain jotenkin tuntuman elämäni ikäkausista, mistä pidin ja mistä en. nuoruudesta minulle tuli mukava ja iloinen tunne, mutta ehtoo puoli varsinkin oli aika ankeaa... minä kait erakoiduin jotenkin ja epäilen sen johtuneen sotkeentumisestani paikalliseen politiikkaan, missä kävi kait aika köpelösti... :( en aivan tarkkaan muista nimeä minkä unessa kuulin mutta äänneasu oli jotenkin semmoinen kuin pozinelli.... kumma juttu että myöhemmin törmäsin lauantai-illan dokumettejä katsellesäni heppuun nimeltä botticelli, tämä 1500-luvun renessanssi taiteilija.... en ole tarkoituksella hakenut hänestä enempää tietoa ennen kuin ryhdyn selvittämään voinko muistaa enemmänkin itse... olisihan se hienoa olla renessanssitaiteilijan reinkaranaatio, ;D mutta eipäs nuolaista ennen kuin tipahtaa :P
viime aikoina päähäni on jostain kummasta tullut myös ajatus että olisin ollut orjalaivan kapteeni ja siitä hyvästä seuraavassa elämässä orjapoika, joka kidutettiin kuoliaaksi. sen elämän ei ollut tarkoitus päättyä sillä tavalla, lähinnä oli tarkoitus antaa opetus mustan näkökulmasta, etteivät ole eläimiä tai muuta vastaavaa. saattaa olla mielikuvitustakin, mutta merimies olen ainakin jossain elämässäni  ollut. inhoan rasismia ja kaiken näköistä ihmisten syrjimistä. sana kidutus saa vatsani sekaisin.
 olen myös ollut ausseissa aboriginaali työläinen joskus 1800-luvulla. hän kuoli salaman iskuun jossain pellolla töitä tehdessään.
viimeisin elämäni oli kuitenkin pohjoissuomessa tavallisena torpparin muijana.
minulla on jo kauan ollut - ennen näitä väläyksiä - sellainen tunne että olen syntynyt tähän ja edelliseen elämään naiseksi juuri sen tähden, että tietäisin mitä on elää naisena. entiset elämi ovat aika mies voittoisia sillä tiedän vain kaksi elämää joissa olen ollut nainen. ei ole helppoa, mutta tyydyn silti olotilaani, mieheksi en halua. on tässä omat puolensa ;D
 ilmankos olen kuitenkin vähän poikatyttö ja vielä naisiin päin kallellaankin... hih ;) ;D

Tällä foorumilla on varmasti kaiken ikäisiä, ja kokeneempia ja kokemattomampia entisten elämien tutkiskelijoita. Jos aihe kuitenkin kiinnostaa, niin mielestäni sitä kannattaa tutkia. Tärkeää on vaan tosiaan se, että muistaa tämän meneillään olevan elämän tärkeyden.


Totta, totta...ja ei se iästä ole kiinni jos on vaikutusalttiimpi kun toiset.
Ei ainakaan aina.

Itselleni tämä edellisissä elmissä käyminen tapahtui ("kunnolla") "vahingossa"
ensimmäisen kerran kun äitini puhdisti chakrani ja vajosin haudan kautta toiseen maailmaa, ns. transsiin. Ja siellä TUNSIN vartaloni, tuoksut, ja kuulin ääniä niistä elämistä jossa olen elänyt. Ne välähtivät "silmieni edessä", vaihtelevasti, sinne tänne ja takaisin siihen. Sen jälkeen tulin taas haudan kautta takaisin tähän vartalooni.
Olen pienestä asti kylla nähnyt ja kokenut tämmöistä, mutta tämän minä MUISTAN, ja TIEDÄN kokeneeni varmasti.

Minä uskon että kun jotenkin kohtaat ne samat tekemättämät "läksyt" tässä elämässä kuin siinä niin nämä elämät ja tapahtumat, ja valintasi silloin voivat näyttäytyä ja auttaa, tai ainakin vähän valaista tilannettasi.

Samoista vanhoista karmaläksyistä kun kuitenkin on kyse.

Pari viikkoa sitten näin unen jonka KAUTTA sain nähdä ja kokea yhden toisen elämäni taas. Ensin se oli "tavallinen" uni, mutta sitten, en enää muista miten, nämä "henkilöt" unessa veivät minut jonnekkin, jossa ne avasivat oven sieluuni, ja sain katsoa miksi olin siinä. Tuoksut, tunne, äänet, ja käteni hiekassa. Samalla "tavalla" kuin haudan läpi käyntini. Mutta unessa.
Minun "tekniikkani" on siis varsinkin "läpivajoaminen", jonkun "etapin" KAUTTA.
Ja kyllä sen tuntee mikä on unta, ja mikä ei...

Onnea etsimiselle!
But always be a LITTLE BIT sceptic so you dont flush your soul to your ego's hands! :)


 :D

Kävin kauan, kauan sitten eräällä kädestä ennustajan luona ja hän kertoi sen, että edellisessä elämässäni olin mies. Siitä kuulemma tietynlainen "maskuliinisuuteni" juontaa juurensa. Olen kuulemma vahva nainen, jota jotkut miehet jopa pelkäävät sen vuoksi. Olisi vain kiva saada tietää hiukan enemmänkin... Mutta kaikki AIKANAAN, jos niin on TARKOITETTU. Itselleni vain tässä lähipäivinä tullut sellainen tunne, että olisin ollut sotilas tai vastaava joskus, jossain... Ehkäpä siitä johtuu jonkintason viehtymykseni aseisiin, tikareihin, miekkoihin yms. Lisäksi pidän kovasti ampumisesta, se on rentouttavaa ja mukavaa ajanvietettä. Mutta VAIN maalitauluja tms. EI ELÄVIÄ kohteita ! Siihen minusta ei olisi... Huh !

Sama täällä, olin kuulemma peluri mies, haluton rakastamaan. Tässä elämässä synnyin naiseksi, jotta pääsen kosketuksiin feminiinisen puoleni kanssa, koska miehenä en kait onnistunut...

Tunnistan tuon pelurimiehen itsessäni - se oli tosi vaikea myöntää, mutta kun jatkuvasti törmäsin juuri sellaisiin miehiin, tajusin vihdoin, mikä opetus kaiken takana oli...  :uglystupid2:

Hmmm... Minua vaivaa ja pohdituttaa eräs asia, joka "kummitellut" aina silloin tällöin mielessä läpi elämäni. Enkä tajua miksi ja miksi juuri se niin vahvana ??
Sen minulle monia vuosia sitten kertoi eräs kädestä ennustaja, että viime elämässäni olin mies, mutta kuka ja millainen ? Haluaisin sen niin tietää, mutta VASTA, kun olen siihen tietoon TÄYSIN valmis ja tarpeeksi vahva. Eli:

No kaikkihan me tiedämme, miten HIRVEITÄ sodat ovat, vaikkemme niissä osallisina olisi olleetkaan. Mutta minua kaivellut ja vaivannut erityisesti Toinen maailmansota ja erityisesti juutalaisvainot. Jo ihan pienestä pitäen...
Vaikka mitä kaikkea on tapahtunut läpi ihmiskunnan historian, niin juutalaisvainot, natsi-Saksa ovat minulle henk.koht. ne puistattavimmat. Syytä en tiedä. Kaikkein syvimmin ja järkyttävimmin minuun vaikuttavat kaikki näihin liittyvä. Suorastaan tärisen, jos katson esim. TV:stä jotain niihin liittyvää. Itken ja kaikki tuo on minulle niin hirveää... Ja eniten minua vaivaa se, että tuo kaikki tuntuu niin äärimmäisen tutulta... Kaikki nuo paikat, jotkut ihmiset ym. Ihan kuin olisin ollut jossain noista tapahtumapaikoista tms. Jotkut hajutkin tuovat jonkinlaisia mielikuvia... Kerran esim. postia jakaessani tunsin eräässä rapussa hirvittävän ruumiin hajun ja kyllä, siellä oli joku vanha mies kuollut ja liekö kuinka kauan siellä maannut kuolleena, ennekuin haju oli saanut asukkaat reagoimaan. Se haju oli MAAILMAN HIRVEIN ja iski tajuntaani kuin moukari ! Olin suurinpiirtein shokissa sen jälkeen ja tärisin... Sama pätee, jos joltakulta on joskus vaikka tukka tai sormi tms. kärähtänyt vahingossa kynttilässä. Sekin haju on minusta HIRVEÄ ja jotenkin kauhunsekainen. Sama pätee desinfiointi-aineen hajuun... Se puistattaa. Sitten tiedätte, miltä esim. puiset ratakiskot tuoksuvat, tai vuoristorata Linnanmäellä. Sellaiselle vanhalle tervalle. Ratapölkkyjähän tervattiin joskus muinoin ja itsellä tuli joskus lapsena leikittyäkin erään lähipuistomme, jota kutsuttiin Junapuistoksi ratakiskoilla. Siinä kulki harvakseltaan vain tavarajunia, joten vaaraan en koskaan joutunut. Tuo oli, kun olin jo hiukan isompi lapsi, enkä enää pelännyt. Mutta samaiseen puistoon liittyen, muistan, kun menimme sinne melko usein isäni kanssa leikkimään ja AINA, kun kuulin tavarajunan äänen ja junapillin soivan, menin ihan hysteeriseksi suorastaan ! Muistan kuinka halusin isän syliin ja pois koko puistosta, hysteerisesti itkien. Enkä tänä päivänäkään tajua MIKSI ?? Mikä junissa sai minut niin tolaltani ja kauhun valtaan ? Sama päti suomalaiseen Pojat-elokuvaan, jonka ensimmäisen kerran näin pienenä... Siinähän Vesku Loiri poikana pääosassa. Se kohtaus, jossa tuon pojan äiti lähtee saksalais-sotilaan matkassa Saksaan, jättäen poikansa Suomeen sai minut myös aivan tolaltani. Siinä juna lähtee ja poika juoksee sen perässä, yrittäen ottaa sitä kiinni ja itkuisena ja epätoivoisena huutaa ÄITII, ÄITII ja raahautuu kiskoilla pienen matkaa junan perässä. Menin tuostakin siis hysteeriseksi ja kysyin itkuisena, miksi tuo äiti jätti tuon pojan ? Sitten, jos ajatellaan eri uskontoja, niin eniten minua on aina jotenkin kiehtonut juuri juutalaisuus... Itse olen tyypillinen suomalainen, eli Ev.Lut. Muistan, kuinka olimme joskus ala-asteella tutustumassa juutalaiseen synagogaan ja minusta se oli aivan ihana kokemus !! Tuntui tutulta ja ihanalta paikalta ja minusta meille esitelmöivä rabbikin oli tosi ihanan, kiltin, symppiksen, kotoisen oloinen.
Eli kaikki tällainen pannut miettimään, olinko edellisessä elämässäni esim. joku keskitysleirin juutalainen, vai jopa KAUHUNI saksalainen-sotilas tai muu vastaava. Kun kaikki se niin tuttua !! On toisaalta niin ärsyttävää, kun jotkin tällaiset asiat välillä palailevat mieleen tai "kummittelevat"... Nytkin taas melkeinpä tärisen, kun kirjoitin tätä juttua...
Sen ainakin luulisin siis tietäväni, että olin edellisessä elämässäni mies. Mutta tuosta ennustuksesta on niin kauan, etten kaikkea muista... Muistaakseni mies ja sotilas. Mutten TÄYSIN voi olla varma, kun en muista. Noh, tulipas tarinaa, mutta halusin tuoda tämän ulos.
Sekin on kummaa, miten teininä suorastaan "ihannoin" väkivaltaa ja olin itsekin todella agressiivinen ja minulla muutenkin tosi hankala murrosikä. Monet "pimeyteen"liittyvät ja  "pimeät" asiat kiehtoivat... Olen aina pitänyt aseista, tikareista, miekoista...HUH !! Meinasin JOPA hankkia nk. Mustan Raamatun teininä !! HUH !!! Mutta ONNEKSI tuo minun "hullu-aikani" oli ja meni ! Mielelläni kuulisin, mitä nämä tuntemukseni, muistoni ?? teissä herättää !  :o

teillä kun on paljon kokemuksia noista ennustajista/selvännäkijöistä jotka näkevät entisiä elämiä niin haluaisiko joku suositella jota kuta ihan nimeltä?

Tervehdys Gigianne,
maailmansotiin liittyen, en ole ennen sen kummemmin ajatellut elämääni natsi-saksassa, kunnes tuossa yksi yö heräsi päässäni sana "auschwitz". ajatus siitä lähti liikkeelle, että ehkäpä siinä elämässä kuollessani juutalaisena tein päätöksen, etten enää ikinä ole uskovainen..no niin ja sitten tässä elämässä olenkin kasvanut tiukasti kristillisissä ympyröissä koko lapsuuteni ajan enkä ole siihen ikinä sopeutunut ja siksi edelleen jumalat ja enkelit on yksi kompastuskivi. No joo, tuo kaikki yhtä ajatusjuoksua...voihan olla että olin ihan tappaja natsikin. Ehkä se vielä aukeaa jos on tarpeen joskus enemmän  ???

Muuten olen jossain elämässä ollut intiaani ja menettänyt lapseni, Egyptissä olin joku arvostetumpi henkilö...muuta en muista sitten kuin jonkin väläyksen keskiajalta ja mitä nyt tämän elämän tyhjästä opitut taidot ja kiinnostukset: käsityöt ja saksan kieli sekä saksan kieliset maat ja alpit.

Jep, kiitokset kirjoituksestasi sammaletar !
En meinaa vaivata päänuppiani tällaisia pohtimalla ja niissä "piehtaroimalla". Välillä vaan putkahtavat mieleen... Ja tottakai myös kummastuttavatkin, kun ei tajua MIKSI ? Suhtaudun siis olankohautuksella, koska en halua hauraan psyykkeeni romahtavan tällaisten takia. Kaikki selviää aikanaan, jos niin on tarkoitettu ja mikäli ylipäätään olen tarpeeksi vahva tällaiseen. Anyway halusin jakaa tämän kanssanne... Jollain tapaa purkaa sen pois itsestäni ja saada kuulla, onko muilla vastaavia kokemuksia tai tuntemuksia.
Ai niin ja itse taas puolestani  rakastan enkeleitä !  Hmmm... Ei kai kukaan ole huomannut...  ;)

'
hei minäkin ...sanotaan että muistutan sitä aikakautta vaklasivat jopa hömpät asuntolassa ja tunnusti että olen aito. siitten sain asua talossa jonka nähtyäni tiesin tuo on minun!1927 rakennettu kaksikerroksinen talo pohjakellari tullivirkailijoiden ent. asunto joka uudeksi rempattu.. oih. valitettavasti en enää asu siinä. kun menin sinne vuosisadat viuhuivat korvissa käydessäni kaupassa mm.ensimmäinen talo jossa asuin oli tíetämättäni isäni suvussa ollut koko ajan. tunsin sen omaksi ja remontin suunnittelin niin että tietämättä entisöin.. pärekattoa löytyi myös.. selvisi että tuo pieni kylä oli täynn' kolmansia ja neljänsiä serkkujani. ollin kotonani ja koko kahden vuoden vaellusten jälkeen ruotsin puolella olin ensimmäistä kertaa rentoutunut..huoh..
talot säästyneet koska pellon väylän lännenpuoleista puolta ei sodassa poltettu koska se oli siirtynyt ruotsin omistukseen. mutta samat...
sanoinki että tultiin takaísin järjestelemään ...ikävä on paljonkin.
sitten sattui kerran helsingissä katuja astellessani että tiesin mitä tuleman piti kadun kulman takaa näin sataman ja tuon uspenskin katetraalin mutta kuin mustavalkoisena kaiken... selvän.. mitä hämmästelin ja osasin miettiä onko isäni astellut tästä. hänen isänsä oli helsinkiläinen ja isäni ei koskaan tavannut kuin löysi haudan kun oli kaksi viikkoa sitten haudattu.. minäkään en saanut tutustua kuin vähä isääni..karma , isiltä pojille? toisaalta mietin tuota näkyä oliko se geenimuistoista?
**En ollut koskaan aikaisemmin mennyt siitä. pidin vanhasta Helsingin osasta sen ihanista käytöstavoista ja sanokaa mitä sanotte mutta suomi ja ruotsalaisuus jossakin vanhassa kellari ravintolassa missä oli vihreää kaikkialla tarjoilia frakissaan en löytänyt sitä enää koskaan..pidin.. isäni isä oli tuomari helsigissä. Minä olen pieni hyvä noita pohjoisesta.
voi kun voisi tehdä kaiken sen hyvän mitä osaa osaa illman papereita tämän aikakauden.. olisi tuo anti maailmalle.hyvin koulutettu vuosisatoja, -tuhanisia vuosia iäkäs sielu...
Pohjoisen tuulten tytär
enkelini on *gabriel
Tuliheppa, sininen maaginen apina ja afrodite horoskoopissa ja jumalattarissa. on muuten aivan ihanaa kun voi keskustella täällä ja tapaa samoin ajattelevia.
Kiitos teille kaikille. Jo olemassaolostanne. Kuinka muuten olet selvittänyt noin tarkoin päivämäärät. muistitko, auttoiko joku sinua.
 :) :smitten: :smitten:

Itselleni tuli tästä esimerkistä mieleen kaksi itselle sattunutta tapahtumaa. Tiedän eläneeni viikinkimiehenä sekä nuorena tyttönä linnassa keskiajalla (olenkin kertonut näistä elämistä aikaisemmin tässä ketjussa, joten en ala toistamaan itseäni ;])

Pääsin käymään jokunen vuosi sitten Seurasaaressa, jonne oli rakenteilla rautakautinen suomalaiskylä. Se oli vielä keskeneräinen, mutta saimme silti käydä katsomassa rakennuksia. Ja minä itkin. Itkin ikävää, kun astuin pienen kauppiaan varastomajaan, jonka keskellä oli tulisija ja seinän vierellä lavitsat. Sellaisessa minäkin olen asunut, useita kertoja. Tuli hirveä koti-ikävä.

Samoin Olavinlinna ja yleensäkin vanhat kiviset linnat tuovat ihan kamalan koti-ikävän takaisin niihin menneisiin elämiin. Aina kun olen päässyt Savonlinnaan olen pyrkinyt istumaan Olavinlinnan kallioilla ja katsellut linnaa sanattomana tuntikausia. Ihan kuin tulisi kotiin. Saman tunteen aiheuttavat Brittein saarten kiviset rakennukset ja nummet. Voisin vain itkeä ikävääni.

Hei Gigianne,

minulle on tullut se käsitys, että melko monet nykypäivän nuoret aikuiset ovat eläneet ja kuolleet toisen maailmansodan aikoihin. Kysehän ei ole kovin kaukaisesta historiasta ja monella on taatusti hyvinkin traumaattisia ja pelottavia kokemuksia takanaan tuosta sodasta.

Tämä ei ole oma muisto, luin sen Sylvia Brownen kirjasta "Kahdessa maailmassa". Sylvia on selvänäkijä, jonka vastaanotolle tuli kerran nainen, jonka 3-vuotias poika tuli toistuvaksi hysteeriseksi, kun hän meni suihkuun. Sylvia tutki asiaa ja sai selville seuraavaa:

edellisessä elämässään poika oli joutunut Dachau-nimiselle keskitysleirille äitinsä, isänsä ja kahden veljensä mukana. Tuolla leirillä pesutilojen suihkuista tuli välillä vettä, välillä tappavaa myrkkyä ja tämä lapsi joutui todistamaan ensin äitinsä, sitten isänsä ja kahden veljensä kuoleman noissa suihkuissa. Lapsi kuoli itse samalla tavoin neljä kuukautta myöhemmin.

Elikkä tällainen tausta oli suihkukammolla. Vähemmästäkin sitä jää entiset elämät kummittelemaan.  :o

Niin, Lilli, unohdin tuossa lainauksessani mainita, että tämä suihkujuttu minun kohdallani ilmennyt vasta melko hiljakkoin. Aikaisemmin en muista sellaista olleen.
Senkin vielä muistin, että jo lapsesta saakka olen inhonnut ns. yleisiä suihkutiloja tai saunoja. Olen kokenut ne jotenkin ahdistavina. Samaten alastomuuden, jopa ihan tuttujenkin seurassa... Mieluiten käyn suihkussa ja saunomassa ihan yksin. Muistan, kun ala-asteella kävimme koulun kanssa uimahallissa, enkä koskaan oikein siitä tykännyt. Olen myös aina ollut huono uimaan, joten en senkään vuoksi pitänyt uimahalli-reissuista. Meinasinpa kerran melkein hukkuakin... Olen AINA inhonnut uimista !!
Niin ja kirjat, TV-ohjelmat tai elokuvat... Minua on AINA kiinnostanut eniten kaikki juutalaisvainoihin liittyvät asiat, vaikka ovatkin hirveitä, niin silti olen halunnut niitä "ahmia"... Muinoin TV-sarja Pala taivasta, pala maata, elokuva ja kirja Kaikkien rakkaitteni puolesta, (jonka juuri hankin omaksi, kun vihdoin löysin), siitä pidin joskus koulussa esitelmänkin, samoin kirjan Hakaristin ruoska, Anne Frankin päiväkirja, Schindlerin lista, Punatakkinen tyttö yms.yms. Mieleeni juolahti vielä sekin, että jonkinlainen "kommuunielämä" on aina jotenkin tuntunut niin tutulta ja kiehtonut, vaikken olekaan sellaista elänyt. Ja vaikka se kiehtoo, olen aina ahdistunut hyvin ahtaista paikoista ja hirveästä ryysiksestä. Lapsena aina myös menin ihan suunniltani, jos vanhempani menivät johonkin. Luulin usein, että he jättävät, eivät tule enää takaisin. Ja aina kun oli nukkuma-aika ovi oli PAKKO jättää auki, että näen mitä tapahtuu ja jollain tavoin koin niin olevani turvassa kaikenlaisilta "möröiltä" yms. Jos äitini salaa yritti oven sulkea huusin aina komentavasti: Ovi auki ! Enkä alkanut nukkumaan, ennenkuin se oli auki.
Eli jotenkin vain nyt lähiaikoina elämääni "putkahtaa" kaikkea tätä. Vaikken millään tavoin tietoisesti niitä hae, enkä mieti. Rupean olemaan koko ajan vain vakuuttuneempi siitä, että todella olin entisessä elämässäni juutalainen keskitysleirillä...  :o  :'( Niin ja sorry "vaahtoamiseni", mutten mahda itselleni mitään ! Tämän kaiken täytyi nyt ulos tulla !
Niin ja varmaan eniten elämässä inhoan kaikenlaista rasismia ja syrjintää !!

Oletteko sellaista huomanneet, että olisi vetoa tiettyä maanosaa tai maata kohtaan? Minä olen jo päässyt käymään noissa edellisten elämien maissani (Peru ja Intia), joihin hinkusin lapsesta asti - ja myöhemmin vasta minulle kerrottiin, että olen elänyt aikoinani molemmissa maissa!  :smitten:

Itsäni kiehtoo kovasti Englanti, Skotlanti, Irlanti, Wales, sekä Israel.
Joskus teininä muistan olleeni kova USA-intoilija, joka iän ja vuosien myötä laantui... Joten kenpä tietää, ehkäpä joskus muinoin olen jossain noista "palloillut"...

Tuolla taaempana Lilli leiskauttikin että moni nykyajan nuorista olisi viimeksi talsinut täällä joskus 2.maailmansodan aikaan..No en mikään älyttömän nuori ole, mutta jotenkin tuo Hiroshima ja kaikki ydinsotaan/ydinvoimaan liittyvä on aina karminut selkäpiitäni.

Seuraan uutisista kaikkea ydinvoimaan ja tällä hetkellä Iranin ydinvoimakiistaan liittyviä uutisia, aiemmin oli juttua paljon köyhdytetyn uraanin käytöstä mm. Persianlahden 1. sodassa. Sitten tietenkin Tsernobyl ja Kursk...( Voisiko Uranus Asc.illa liittyä tähän myös? ) Lisäksi olen ahminut aika paljon asiasta kertovaa kirjallisuutta mm. hiroshimalaisen lääkärin päiväkirjan sekä tietokirjan Ydintrauma jne..

Lapsena jouduin usein käymään röntgen-kuvauksissa ja muistan, että sen lyijyessun päällepukeminen tuntui kuin olis joutunut elävältä arkkuun.  Joskus olen nähnyt myös painajaisia ydintuhosta ja sen jäljistä.

Mietin olisko tuo pelko jotenkin yhdistynyt lapsuudenkokemuksiin ja ns. itse-aiheutettuun informaatioähkyyn vai olisinko ollut jommassa kummassa japanilaisessa kaupungissa vuonna 1945?..

Onkohan kenelläkään foorumilla vastaavaa tunnetta tuolta Aasian puolelta 2.maailmansodan aikaan?

Kyllä. Vetoa tunnen erityisesti USA:han, Egyptiin sekä Israeliin ja niille nurkille lähi-itään ylipäänsä... Tiedän myös, että noilla on kytköksiä entisiin elämiini...  :coolsmiley:

Gigianne
Mika olet horoskoopiltasi?
Diamond

Hei, diamond !
Olen Härkä...  :smitten:

Aiku ihanaa
Minakin olen harka ja minulle on sanottu joskus, etta haralle sovivat maat ovat Israel ja Irlanti, eli alahan miettia muuttoa :smitten:
Diamond

Wau ! No käymään haluan ainakin !!!  :smitten:  :D

Minä uulen, että olen ollut tekemisissä jotenkin Natsi Saksan kanssa. Olen ollut joko kiihkomielinen natsi tai kiihkomielinen natsismin vastustaja, koska olen ollut lapsesta asti oudon kiinnostunut kaikesta mikä liittyy Hitleriin ja Natsi Saksaan.
 :uglystupid2:
Olen myös joissain asioissa eri mieltä historioitsijoiden kanssa. Ilman, että minulla olisi mitään konkreettista todistusaineistoa. On vain oma intuitio, joka aina välillä näitä kirjoja lukiessa sanoo, että ei se näin mennyt.

Sanottakoon vielä, että nykyminälläni ei ole minkäänlaisia natsisympatioita. Päin vastoin.  :tickedoff:

Minulla on samankaltaisia kokemuksia. Mm. siitä mitä joissain kirjoissa intiaaneista, muinaisesta Egyptistä ja Jeesuksesta on kirjoitettu.  ::)

no JUURI siksi sinulla ei olekaan, että saat tasoitettua karmaasi  ;)

Minulla on sama juttu, mutta Lattareiden kohdalla. Olen todnäk. ollut valloittamassa mannerta ja nyt teen työkseni sitä, että puolustan alkuperäiskansojen oikeuksia.  :smitten:

Eikö minun sitte pitäisi olla jonkun juutalaisvainojen uhrin jälkeläinen?  ???

Karma syntyy aikomuksesta. En ole ehkä paras ihminen selittämään näitä asioita, mutta jos sinua kiinnostaa niin kuuntele Sarahin dharma talkia osoitteessa: http://www.lamrim.com/vensarah/ultimatehealing.html

 :smitten:

Kiitos, pitääpä kuunnella.  :smitten:

Laitan Sinulle vähän tietoa, koska olet niin nuori, kuten tuosta tekstistä olin ymmärtäväni. Sinulle halutaan sanoa, että olet erittäin vanha sielu. Hän on syntynyt miljardeja ja miljardeja vuosia sitten. Hän on elänäyt maan päällä 568 elämää, joista noin puolet miehenä ja puolet naisena. Hänen ystäviensä joukossa on viisi henkilöä, jotka ovat vanhoja tuttuja. Miten? Hänen tulisi löytää viisi saman sieluryhmän jäsentä ystäviensä joukosta. Te olette kaikki tulleet maan päälle yhteisestä sopimuksesta tässä ajassa ja paikassa.

Missäs Artemisu on elänyt aikaisemmin? (Näillä entisillä elämillä ei oikein enää ole mitään merkitystä, sillä nyt pitää elää tässä hetkessä. Kaikki on tässä ja nyt). Onko hän asustellut noissa mainitsemissaan maissa? Hänellä on ollut viisi elämää Brittein saarilla. Kaikissa näissä elämissä hän on ollut miespuolinen henkilö. Hänellä on voimakas sotilastausta takanaan. Sotilas ja sotaherra. Hän on elänyt myös Välimeren rannalla useamman elämän. Näissä elämissä hän on ollut sekä mies että nainen. Onko mitään maita antaa? Kreikan saaristossa hän oli kalastaja. Espanjan maaseudulla maanviljelijän vaimo. Italiassa on ollut useampia elämiä, mm. Venetsiassa aatelisena, Napolissa kalastajana jne.

Sitten minua kiinnostaa tuo sinun susirakkautesi, sillä erään tuttavani sielu on osaksi susisielu. Hänestä nähtiin kerran nousevan suden sielun, kun näkevät häntä katsoivat. Onko tällä jotain merkitystä sinun elämässäsi? Artemisu on elänyt pari elämää sutena. Tällä on suuri merkitys hänen elämässään. Hänellä on sielussaan kaipuu tähän susielämään, sen vapauteen ja villeyteen. Tämä on totuus, ja hän tietää sen itsekin.

Tuota raiskausjuttua en viitsi tähän laittaa, sillä koska olet elänyt maan päällä noinkin monta kertaa, olet kaiketi kaikenlaista naisena kokenut. Yritän ottaa Sinusta energeettisesti mahdollisimman paljon vanhaa pois heti, kun olen tämän tekstin kirjoittanut.

Kysyn lopuksi, onko Artemisulla jokin erikoinen suhde luontoon? Hänen tulee vahvistaa tätä suhdettaan luontoon. Luonto ja sen henget ovat samalla tasolla ihmishenkien ja sielujen kanssa. Hänen tehtävänään voisi olla tämän luonnon ja ihmisen yhteyden vahvistaminen ja tästä kertominen. Kaikkia luonnon: eläinten, kasvien, kivien, mineraalien jne. puolustajia tarvitaan. Jokaisessa näissä on oma henkensä ja jokaisella on oma tarinansa. Tämä luonnollinen yhteys luonnon ja ihmisen välille on palautettava.

Artemisulle
Minusta sinulla on selvia shamaanin oireita.
Terkkuja Diamond

Sunflower, teetkö edellisten elämien lukemista? Tänä aamuna tuli ajatus, että pitäiskö minun yrittää mennä regressiossa aikaan, jossa tapaisin sen miehen, jonka tulen vielä kohtaamaan. Sen, jonka kanssa joissain elämissä tuli vahva rakkaus, ja toisin kuin edelliset / edellinen joka tunnisti menneen rakkauden, tämä ritari saapuisi ja jäisi. Sellaiseen kohtaamiseen liittyy paljon tunnetta ja tarkoituksellisuutta, haluaisin valottaa asiaa jotenkin menneen kautta. Tai siis olen aika varma, että vahva tunne voi tulla vain monen tuntemisen kautta. Minulla on monenlaisia johtavia rooleja ollut menneessä ja mitä niitä luettelemaan, asuinpaikoista uskon että ainakin Välimeren seutu on tuttu (kauppalaivastoni). Astrologia nyt on ainakin sanonut että johtamisrooli (olen ykkönen) tuo yksinäisyyttä, jota sitten eri parisielut tulee lievittämään.

Osaisitko sanoa tällaiseen? Näkyykö joku menneessä oleva sielu ja tilanne, josta aikoisimme jatkaa eteenpäin? En ole edes niin ärtynyt exeille, mutta he tunnistivat aina nämä menneet elämämme. Minulla on tunne että joku tällainen tapaus on tulossa joka heti sanoo, jaahas sitä on ennenkin tunnettu ja sinun kanssasi haluaisin olla nyt kauemmin. Ja tarkoittaisi mitä sanoo. :angel: Mutta tosiaan kiinnostaisi nämä muutkin menneen elämän kumppanit kuin 3 viimeistä. Asia erikseen on kaksoisliekki, olenko missään elämässä ollut jo hänen kanssaan, eihän hän pelkästään taivasmaailmaan ole jäänyt. Kiitos jos tiedät! Ja nyt en kysynyt koska hän ilmestyy, se voi olla 1 tai 5 v (4.5 v oli pisin aika yksin 90 luvun alun jälkeen..) kuluttua, haluaisin tietää mitä menneessä on tapahtunut. Exän kanssa menneen selvittely ei ole enää hedelmällistä, olen tullut siihen tulokseen.

Diamond, Ranska ja Espanja vetävät minuakin, katsotaan onko muutto sinne tulossa, kuvitellapa paikallinen mies hehehe. Riippuu aika monesta asiasta. :-*

Muuten jostain luin että jos on vähänkään kehittyneempi sielu, ihminen ei synny noin 100 vaan 4-500 vuoden välein. Hyvin kehittyneillä menee välitilassa 1000 vuotta. No joka tapauksessa, nuo ammatit mitä minulla kuuluu olleen, vaikuttavat olleen miljoonia vuosia sitten eri sivilisaatiossa ehkä, mutta sitten tuollaisia elämiä jotka olisivat voineet olla koska vaan 1000-1900 lukujen välillä.  Tai miksei aiemminkin, olihan Jeesuksenkin aikana jotain kauppalaivastoja. Regressiossa menin keskiajalle ja eräs elämä taisi olla 1700-1800 luvulla. Egyptin kulta-aika oli kai jotain tuhansia vuosia sitten. Kuvitellaans että olisin syntynyt aina vaikka 300 vuoden välein alkaen 0, 300, 600, 900, 1200, 1500,  1800..niin aika monta selitetyistä elämistä olisi voinut olla noina aikoina. Mutta en tiedä. Mitä Sunflower tietää, olisin erittäin kiinnostunut. Jopa niin kiinnostunut että voisin mennä luetuttamaan näitä.

Ketkä kaikki osaavat suoraan lukea toisten edellisiä elämiä vai pitääkö regressiossa koettaa muistaa?? Se muistikuva on nimittäin joskus hieman hämärä ja ainakin "johdateltu":  :angel:

Tuskin sinun kuitenkaan tarvitsee meedioksi ruveta ja pitää spiritistisiä istuntoja saadaksesi entisiä elämiäsi muistiisi ;) Siihen riittää ihan meditaatio ja oman intuitionsa kuuleminen. Esimerkiksi minulle entisen elämän muistot ovat vain pomppineet päähän itsekseen. Kaikki tapahtuu ajallaan joten uskon, että muistan vielä tulevaisuudessa sellaisia elämiä, joita en muista nyt tai joista ei nyt ole minulle hyötyä. Kaikki elämät ovat kirjautuneina Akaasiin kirjoihin tuonne Toiselle Tasolle, samoin niistä on muisto sielussasi, mutta toiset elämät vain muistaa selvemmin kuin toiset.

Kannattaa tarkastella mieltymyksiä, pelkoja, kenties joitain opittuja tapoja tai ajattelu- tai käytösmalleja.

Tässä jonkin aikaa sitten, kun nukkumaan mennessä oikein keskityin ja rentouduin silmiini nousi kuva (tai oliko uni? ) jossa ensin seisoin sillalla katsellen valkeita kivisiä taloja karussa maastossa sillan oikealla puolella.Sitten pienestä tummatukkaisesta tytöstä keltaisessa villatakissa, punaisissa housuissa  joka istui valkean ilm. (kivisen tai jotain sinnepäin) seinän vierellä penkillä ja nauroi kädet suun edessä.Tyttö ei ollut vanhempi kuin 3-4 vuotta.Seuraavassa hetkessä kuva vaihtui ja tyttö makasi hiekassa vatsallaan eikä liikkunut ja tunne oli ahdistava.Hänen päällään makasi juuri saman näköinen poika kuin kaksoisveljeni pienenä (he olivat saman kokoisia) ja aivan kuin joku olisi kääntänyt hänet pois tytön päältä ja hän lähti velttona valumaan vieressä olevaan hiekkakuoppaan.Siihen hätkähin ja "heräsin".Myöhemmin yritin päästä takaisin tapahtumiin, mutta se ei onnistunut, kunnes yhtäkkiä viime viikolla sama tyttö istui vuorelta lähtevällä kielekkeellä hajareisin ja yhtäkkiä kieleke katkesi (ilm. maanjäristys tai jotain) ja tyttö tippui alas kielekkeen mukana.Mitäs olette mieltä ? Voisiko tämä olla joku tapaus entisistä elämistä ? Ainakin putoamisen kammo ja rakkaus vuoriin voisi selittyä tällä.

Huh... Hyvinkin toden näköistä, että tuo oli sellainen "välähdys" jostain menneestä elämästäsi.  ::) Itselleni myös tullut tuollaisia "kuvia" entisistä elämistä ihan valveilla ollessanikin...

Tässä eräs runoni:

Hyvä pointti "mikä olen ollut, olen myös tänään".  ;)

Tästä vois olla hyötyä :smitten:
http://www.michaelkirjat.fi/menneiden.htm

Miten joku voikaan osua noin oikeaan. Melkein järkyttävää... :P Se oli sitä aikaa kun räjähteitä ja tuliaseita vasta kehiteltiin (uudestaan) Euroopassa, ja suunnittelin tuolloin kanuunoita ja pistooleja. Kun on ylen haltioissaan tuhovoimasta, ja edelleen käsi hamuaa tuliaseiden ja varsinkin liekinheittimien suuntaan. Mikä tunne pitää pistoolia kädessään, jumalattoman upea. Ja olen aivan vakuuttunut että minulla kuuluisi edelleen olla se silmälappu kuten silloinkin. Ja naapurit säikkymässä että mitä tuo hullu taas räjäyttelee tornissaan.

Artemisu,
sinulla on ihana yhteys voimaeläimeesi! :smitten: Muistan kerran kuulleeni eräältä mieheltä, miten hän peiliin katsoessaan huomasi, että puolet kasvojen peilikuvasta muuttui suden pääksi. Hänen voimaeläimensä oli susi ;)

Hei !

Minä taas kävin regressioterapiassa = hypnoosin kautta mentiin entisiin elämiin.Psykologi kirjoitti kaikki menneet elämät ylös ,niitä tuli ainakin kahdeksan. Tuli nimet ,ammatit ,maat jne.. Esim. 1700-luvulla olin kuolemassa keuhkotautiin ( 18-vuotias tyttö).Konkreettisesti puhuin  ja yskin todella pahasti tuon kokemuksen aikana.Kun minulle pappi yritti antaa viimeistä voitelua ,en sitä halunnut ,koska tiesin ,että elämä jatkuu kuoleman jälkeen.

Yhdessä elämässäni olin seppänä ( mies) Ruotsissa 1500-luvulla.Minulla oli iso perhe ja olin takomassa vaimolleni korua lahjaksi ,jostain vanhasta rahasta.Tämän jälkeen ymmärsin ,miksi olen kiinnostunut Ruotsista ja ruotsin kielestä tässä elämässä.Olen siellä asunutkin kolme vuotta 80-luvulla.Ystäväni aina naljailevat minulle ,että olen Ruotsin-hullu...

Kaikista näistä elämistä tehtiin yhteenvetona ,että olin ollut niissäkin hyvin yksinäinen.Niinkuin tunnen nytkin yksinäisyyttä ,vaikka minulla on puoliso ja joitakin kavereita.

En näitä kuitenkaan enää mieti päivittäin ,vaan ne selkeyttivät monta asiaa.

terveisin Elisabet

 :tickedoff:

   Totta ja tarua, mutta kuitenkin unta oli kun kauhulla!!

    katsoin kuningatar Viktorian ( ? ) lähestymistä,

      kauniit silmät hänellä oli, mutta meni pussaa-

        maan viereistä komeaa miestä, joka oli kuin

         pölkky, ei uskaltanut liikahtaakaan, ja

          HÄN, ohi mennessään iski silmää minulle,

           tuli uudestaan PUSSAAMAAN edellistä

             miestä, mutta EI minua!!   :'(


                  :2funny:

Tuo oli hyvin mielenkiintoista luettavaa. :smitten:
Olen varma että minulla on jäänyt selvittämättä jotain erään ihmisen kanssa ja nyt mietin miten saan asian päätökseen.  :smitten: :smitten:

Elämä ollut välillä vaikeaa, kun muistan hyvin entisiä elämiäni ja niissä olleita ihmisiä, mutta kun nämä eivät muista. Olen jollekin aikanaan sanonut, että mehän ollaan vanhoja tuttuja, mutta kun tämä toinen ei ole muistanut. Ja ihmetellyt, että mitä sinä höpiset. Olen nyt tullut "viisaammaksi" ja varomaisemmaksi, enkä enää lauo tällaisia.

Terve

Olisisi aivan ihana tehdä lähempää tuttavuutta entisten elämien kanssa. Tutkia sitä ja katsoa mitä taitoja ja ominaisuuksia sieltä on säilynyt.
 ???  Sieltä varmaan löytyy selitys niin moneen juttuun että huh.

Mutta kaikille onnea omien entisten elämien etsintään  :smitten:

Reinkarnaatio eli jälleensyntymä

Vuonna 1929 kolmevuotias Shanti alkoi viihdyttää vanhempiaan kertomalla tarinoita elämästään miehensä ja lastensa kanssa, mutta vanhemmat pitivät hänen juttujaan mielikuvituksen tuotteina. Ennen kuin täytti seitsemän Shanti ehti kertoa perheestään tarkkoja kuvauksia, joissa hän myös mainitsi monia nimiä. Hän mainitsi myös Muttra -nimisen kaupungin ja kertoi kuolleensa vuonna 1925 neljännen lapsen synnytykseen. Hän väitti, että hänen nimensä oli ollut Ludgi ja hänen miehensä nimi Kedarnath.  Muttra -niminen kaupunki oli tosiaan olemassa, ja Shantin vanhemmat huolestuivat lapsensa mielenterveydestä ja veivät hänet lääkäriin. Tämä kuunteli ällistyneenä tytön kuvauksia lääketieteen menetelmistä, joista tuonikäinen lapsi ei voinut mitenkään olla perillä.
Sitten kohtalo puuttui tapahtumien kulkuun. Eräs Shantin isän tuttava tuli käymään kaupungissa yllättäen, ja Shanti tuli tervehtimään häntä miehensä serkkuna. Mies vahvisti, että hänellä tosiaan oli Kedarnath -niminen serkku, jonka vaimo Ludgi oli kuollut synnytykseen.

Shantin vanhemmat järjestivät tapaamisen kotonaan kertomatta siitä tyttärelleen, ja tämä tunnisti heti Kedarnathin. Silloin tutkijat kiinnostuivat tapauksesta, ja sitä alettiin tutkia tosissaan. Intialaiset tutkijat veivät Shantin side silmillä ensimmäisen kerran Muttraan. Kun side poistettiin, Shanti vei tutkijat suoraa päätä Ludgin entiseen kotiin. Siellä hän tapasi lapsensa sekä miehensä vanhemmat ja veljen ja tunnisti jokaisen heistä. Ainoa, jota hän ei pystynyt tunnistamaan, oli neljäs lapsi, jota synnyttäessään hän oli kuollut.
Kun Shanti kävi seuraavalla vierailulla Ludgin äidin talossa, hän pani heti merkille muutokset, joita siellä oli tehty hänen kuolemansa jälkeen. Sitten hän vei tutkijat paikkaan, johon hän oli piilottanut sormuksensa. Ei edes hänen miehensä tiennyt piilopaikkaa.

(New Age -käsikirja - Paul Roland)

Mitäs mieltä olette tästä jutusta?

Shanti Devistä löytyy myös ihan oma kirja, jossa seurataan tuota tutkimusta. Suosittelen lukemaan, se on varmaan paras "tieteellinen" opus jälleensyntymästä, mitä tarjolla on ^____^

Minulla oli lapsena hirveä pelko jos joku perheenjäsen tai muu läheinen lähti risteilylle. Ripustin kuvan seinälle ja itkin joka päivä jos hän ei tule takas...että laiva voi upota  :( ja tämä ei kyllä johtunut titanicista, koska en ollut k.o elokuvaa nähnyt vielä  :D... mutta voisiko tämä kertoa jotain, että olen entisessä elämässä ehkäpä kuollut laivaonnettomuudessa?

Paljon mahdollista. Koska sinua pelottaa muiden menetys on mahdollista, että olet jossain menneessä elämässäsi menettänyt hukkumalla jonkun läheisen.

Tästäpä tuli kanssa mieleeni
että joskus ennenmuinoin -kauan, kauan sitten-
ex-poikaystävä/avomies harrasti kaukalopalloa ja hän lähti sitten pelireissulle linja-autolla...
Edellisenä iltana ennen lähtöä sain kamalan "paniikki" kohtauksen ja vain itkin ja itkin kun tiesin että hän on lähdössä pelireissulle noin neljäksi päiväksi..
En tiedä mikä minulle tuli, enkä tiedä vieläkään..
Naurattaa nyt näin jälkikäteen...
Olin sen jopa unohtanut ennen kuin nyt vasta tuli mieleen...
Ehkäpä kenties minullekkin entiset elämät nousivat pintaan?!?  :crazy2:

 :tickedoff:

    Eilen  pelkäsin,  että  pieru  tulee!

     Sitten  pelkäsin,  kun  ei  se

           tullutkaan!


                :2funny:

(http://i47.photobucket.com/albums/f178/Alextheangel/Funny_post.gif)
LOL!   :2funny: :D :2funny: :D :2funny:

Ehkäpä, mahdollisesti joku (rakkaasi?) oli lähtenyt luotasi pois jonnekin. Tai jotain..  ???

Sama kävi mielessäni, kun luin tätä ketjua... Hmm..  :idiot2:

  ;)Unissani olen käynyt entisiä elämiäni läpi. Ne ovat aunneet joko spontaanisti, tai energiahoidossa. oma terapeuttini on niin läheinen, ettei hänen työskentelystään voi koskaan olla epäilystä. Osittain on elämiä joita on hyvä käydä läpi, osittain ne voi ohittaa. Käyn terapiassa harvoin silloin kun "omenapuu on kypsä" enkä ylety itse sitä tyhjentämään. Homma toimii. Edellisiä elämiä voi käydä läpi myös psykoosissa. Harmi vain, ettei tyypillinen länsimainen lääketiede niitä näe. Jos jonkin asian läpikäyminen on sielunsuunnitelmassa, jopa psykoosi on kasvun paikka, eikä sitä voi etukäteen auttaa. Itse olen saanut mm. stigmat (kristuksen haavat) merkkinä omasta sielunsuunnitelmastani, ennen kuin koulutus on alkanut... Ihminen tietää mitä tarvitsee. Tärkeintä on anteeksianto itselle kaikesta siitä mitä on tehnyt tai antanut tehdä itselleen. Joskus oma intuitio avaa asian. Mitäpä se haittaa, jos seuraa sitä, vaikka olisikin mielikuvitusta? Koskaan ei voi antaa anteeksi itselleen, tapahtumille ja toisille liikaa anteeksi. :smitten: :smitten: :smitten:

Missä sitä voi siis oikein ottaa selvää noista edellisistä elämistä? Regressioterapiassa? Selvännäkijällä? Psykologilla? Vai tekeekö selvännäkijät myös regressioterapioita? Vai häh? Olen vähän sekaisin tästä hommasta.. :crazy2: Entä muistaako niitä jälkeen päin? Ainakin siinä joskus muutama vuosi sitten tulleessa ohjelmassa "Edelliset elämät" tyypit muistivat.

Regressioterapeutit Anu Wyskiel, Veronica Witikka, suosittelen. :coolsmiley:

Mistä päin Suomea? Siis kävitkö itse? Millaisia kokemuksia?

Nuutisen Liisa (Anna Liisa) toiminimi Tuulikannel löytyy internetsivuilta. Energiahoitaja ym. tarvittaessa käydään läpi tietoisesti edellisiä elämiä. intuitiivien parantaja ja erittäin empaatinen nainen. Vastaanotto Jyväskylässä, ovat muuttaneet Tampereelle äskettäin, joten uskoisin, että hoitaa sielläkin. :smitten:

Kävin itse, Espoossa kumpikin.. käyn vielä. Toistaiseksi kai tarvitsen terapeutin ohjaamaan pääsyni yläilmoihin. Ei onnistu itsekseen. Hyvä kokemus. Kuvailtu jo. Rakkaus ja vapaus ja huolenpito, hetken pelkkää onnea. Semmoista. Tietynlainen tunne vastauksista ja vaikeista sellaisista.  ??? 8)

Witikka on..
Regressioterapeutti, NLP Master Practitioner
Koulutusta, konsultointia

 
Elämän kukka -kurssit
# Elämän kukka -kurssit

    Kursseja keväällä 2006.

# Jatkokurssit
Valonsilta
# Haluatko Valonsilta-postia?
Henkisen kasvun kursseja
# Kurssit
Retriitit
# Retriittiviikonloppuja
Regressioterapia
# Hoidot
Matka luovuuden lähteille
# Kurssit

Kysy lisää!
   

http://www.sunpoint.net/~reikiverkosto/hki.html

www.elamankeha.com
 

 :(

   HUH  HUH !!  Taitaa sittenkin tuo " HOMMA " olla hukassa,

      kun noinkin monet kurssit pitää käydä löytääkseen

          itsestään sen, joka on tosi eksynyt! Ihan

             näille tantereille!   :'(  :'(  :'(


                    :coolsmiley:

Jokaisella meitä on oma polkunsa. On ihmisiä, jotka haluavat aktiivisesti kuoria sipulinsa mahdollisimman syvältä, itse kuulun tähän ryhmään. Se on sisäinen tarpeeni, jolle en voi mitään ( kiitos, Seppo Tanhua, siellä se kartalla köllöttää). Joskus olen taistellut tätä tarvettani vastaan, mutta eipä tuo tunnu onnistuvan. On yhtä hyväksyttävää ja oikein, että elää elämäänsä, tonkimatta sen enempää. :angel:
Ainut yhdistelmä, jonka näen kyseenalaisena, on toista hoitava terapeutti, joka ei itse "opiskele itseään". Minun näköiseni juttu on; on oma työskentely (meditaatio), vertaistuki ja ajoittain tarvitsemani hoito. Myös oma hoitokokemus antaa aina uusia tuulia tekemiini hoitoihin. Vielä tällä hetkellä luontaishoidon terapeutit laittavat monta kertaa koulutuksensa näkyviin. Karson sen olevan välillä tarpeen, koska "vanhat energiat" ovat vielä voimissaan. Vähitellen pääsemme siihen, että jyvät karsiutuvat akanoista ja asiakkaita hyväksi käyttäneet teraputit :knuppel2: poistuvat alueelta. Kentällä (esim Pirkko Lahti, mielenterveysseurasta) on esittänyt tiukkoja mielipiteitä "huu, haa -hoidoista). Äärettömän hyvä, että keskustelua käydään, se puhdistaa ilmaa. Etenkin, me joilla on terveydenhuollon alan koulutus, tunnumme välillä olevan "pettureita". Annetaampa ajan kulua. :smitten: ;)

Harmin paikka, asun Oulussa.. :-\ Mutta pistetään korvantaakse jos joskus Tampereelle eksyn.  ;)

 :smitten:

    Kiitos nyt kuitenkin! Olet oivaltanut jotain? Kyllä.

     Mutta, mutta, se näkemäsi negatiivisuus onkin

       katsojan harmaakaihissa tai jossain siellä!!


                  Jos on puhaltanut itsensä
                  ihan pulleeksi, kuin sadun
                  sammakko, luulee toisten
                  olevan pelkkää ilmaa-aaa!!
                  Katsanto kapenee ja kaikki
                  on hallinnassa, maailma
                  onkin musta / valkoinen.


                  Oma napa, tuo maailman
                  paikallinen keskus, on
                  jo kiertänyt kehänsä
                  umpeen, ja toistaa
                  itseään, alati, kuun-
                  nelkaa, minä tiedän!!


                         :smitten:

 :smitten:

      Ehkä puhdas kokemattomuus!!   :'(

       Jotain on kyllä koettu!!

         Muttei kaikkea vielä!

  Niinkuin kansantansseja eikä sukurutsausta!!


               :2funny:

Voi kauhistus! Minä jouduin lapsena harrastamaan kansantansseja.  :o  Pikkusisko halusi sinne, mutta ei suostunut menemään ilman minua. Olin siis osittain syyntakeeton ja VANNON etten ole kokeillut sukusrutsausta!  :knuppel2:  Vieläkö on toivoa päästä viattomien kastiin?   ???

 :2funny:       ;D        :2funny:

No miepä kerron nyt vaikka tällaisen jutun, joka avautui jollain lailla eilen.

Katselin ystäväni kanssa erästä anmesarjaa, jka loppui siihen, että sarjan päähenkilö joutui pelastaessaan veljeään Totuuden Porttien (eräänlaisen kuoleman portin) toiselle puolelle. Veli pelastui,mutta päähenkilö joutui omasta maailmastaan 1920-luvun Saksaan, josta hän yritti epätoivoisesti päästä takaisin omaan maailmaansa.

Minua on ahdostanut tuon jakson nähtyäni ihan koko ajan ajatus siitä, että itse joutuu pois rakkaimpiensa luota, kotoaan, paikkaan jonne ei kuulu ja josta ei pääse pois. Eräällä tavalla se kuvaa elämää: tulemme Toiselta Tasolta, sielunperheittemme, enkeleiden, kaksoisliekin ja oppaiden luota tänne maan päälle, meille vieraaseen ja väärään maailmaan pois kotoa, eikä täältä olemuuta mahdollisuutta pois kuin kuolema. Tuttuja tietysti täältäkin löytyy (sarjassa päähenkilön seurana Saksassa oli hänen isänsä), mutta emme silti kuulu tänne.

Olen yrittänyt miettiä, mistä tuo poisjoutumisen ja väärän paikkaan juuttumisen ahdistus tulee, mutta ilmeisesti minun ei ole nyt hyvä edes muistaa sitä, etten ahdistu lisää. Tunnetta voisi kuvata vähän samoin kuin että joutuisi äkkiä täältämaan päältä ihan vieraalle planeetalle, vieraitten olentojen ja kulttuurin pariin ja yrittäisi epätoivoisesti keksiä keinoa palata tänne maapallolle.

Mutta AthaMaarit, jotain leikkiä ja seikkailua vartenhan se 3d ja maapallokin luotiin. Voihan täälläkin tavata sieluperhettä.  :angel:

 :tickedoff:

    Onhan se kauheaa, jos yht`äkkiä muistaakin, HALOO!

     Viisi kättä, eikä päätä ollenkaan, mitä teen?


             :-\

En tiedä kuuluuko tämä tähän, mutta kerron kuitenkin.

Minulla oli ennen sellainen tunne, että kun menin johonkin paikkaan missä en ollut ennen käynyt, niin tunsin, että olen ollut ennekin siellä tai että "ihan kuin tämä olisi ennenkin tapahtunut" :idiot2:

     :coolsmiley:

       Ehkä silloin kannattaisi pysähtyä, ja tutkailla

        mitä, missä, milloin?    ::)


                   :smitten:

Minulla on likimain samanlainen ajanjakso mielessäni.
Tunnen olevani kotona, kun tutkin suomalaisen kulttuurielämän tapahtumia 1900 - luvun alun Suomessa.
Sibelius, Gallen-Kallela, Aho, Järnefelt jne. Rakastan tuota aikakautta ja minulle on sanottu, että näytän siltä, että tulen jostain vanhasta elokuvasta tms. Olen jotenkin liian kauno/runosielu tähän aikakauteen.
Minulla on sellainen olo, että olen ollut tuolloin voimakas nainen, tosin melko epäonninen rakkaudessa.
Uskoisin, että tuon ajan jälkeen olen asunut New Yorkin kaduilla tummaihoisena ihmisenä, juuri ennen kuin olen syntynyt vuonna 1984 tänne Suomeen.
Myöskin tunnen kuuluvani muutaman sadan vuoden takaiseen Meksikoon!
Koen olleeni rikkaan diktaattori-isän ainoa onneton tytär. Minulla on melko hyvä kielipää ja koen sen olevan entisten elämieni ansiota. Mahdollisesti olen joskus asunut myös Ranskassa. Sen maan kulttuuri on niin "minun juttu".

Suhtaudun näihin asioihin puolivakavasti. Monelle en viitsi sanoa mitään, kun naurut tulee kuitenkin päälle.

                               :knuppel2:

                     Wähät Wälitä naureskelijoille.

                       Kelaa waan wanhoja aikoja.


                                 :smitten:

Voi hyvänen aika... Minä vannon että en ikinä ole kokeillut kansantansseja, mutta . . .

muuta en voikaan sanoa... :crazy2:  :2funny:

Alkuperäiseen aiheeseen palaten. Kun puhuttiin fobioista ja siitä miten nämä voivat olla perua menneistä elämistä. Pelkään aivan hullusti ruumistani, siis sitä elämää ja sykettä, en voi sietää veren liikkumista kehossani, enkä pulssia..vihaan sitä tunnetta, alan vain kiemurrella ja hakata itseäni eripuolille kehoa, synnyttääkseni erilaista tunnetta. Kipukin on parempi kuin yäk! Tuntuu varmaan hassulta pelolta, mutta minä vihaan verta, neulojen työntämistä ihon alle... Ja joskus nuorempana kun olin itsetuhoinen, en kyennyt vetämään ranteita auki koska ajatus veren valumisessss.. hhhrrrrrrr...  :o veren valumisesta ulos kehostani sai minut suurin piirtein oksentamaan, vedin siis lääkeyliannostuksia. Joten, mietin että olenkohan kuollut jossain menneessä elämässä veren hukkaan esimerkiksi? Seppo Tanhuan Sisäinen Soturi-oppaassa kerrottiin minulla olevan runsaasti intiaanienergiaa, olisikohan minut skalpeerattu ja jätetty hitaasti kuolemaan *pohtii*

Tuleeko jollekulle jokin muu ajatus tästä?? Apuvaaaaa! En osaa selittää tätä ruumiini hullua vierastamista.

                                 ???
                       

Olen lapsesta asti uskonut uudestisyntymiseen. Jotenkin se on aina tuntunut luonnolliselle asialle.

Minulla ei ole mitään kovin selkeitä havaintoja entisistä elämistäni. Olen aina tuntenut jonkinlaista vetoa Irlantiin ja tuntuu siltä, että jokin entisistä elämistäni on sijoittunut sinne.
Mieleeni on myös joskus välähtänyt kuva Afrikkalaisesta naisesta, jolla on värikkäät vaatteet päällä.
Lisäksi viktoriaaninen aika on aina kiinnostanut sekä legenda Kuningas Arthurista.
Hollantikin on aina tuntunut jotenkin kiehtovan.

Äitini kertoi kerran, että kun hän oli muuttanut kotitilallemme, hänestä oli tuntunut kuin hän olisi tullut kotiin ja siltä että hän olisi ennenkin asunut siellä. Pohdimme silloin, että ehkä hän on ollut joku sen tilan entinen emäntä ja nyt hän on syntynyt uudestaan äitinäni ja päässyt takaisin noihin rakkaisiin maisemiin :smitten:

joo, en tiedä tästä aiheesta paljoa, mutta kiinnostaa kovasti :)

Minulla on ystävä, jonka kanssa minulla on hyvin erikoinen ystävyyssuhde. Me ollaan kokoajan jossain henkisemmässä yhteydessä, vaikka konkreettista yhteyttä ei pidetä paljoa. Meidän temperamenttimme ovat hyvin samantyyppiset ja kinastelemme turhista asioista. Kumminkin olemme samaa mieltä lähes kaikesta ja pidämme yhtä hyvinkin vahvasti.

Noh, tämä ystäväni kävi Könkäällä henkisenkasvunkurssilla ja siellä meedion juttusilla, joka kysyi ensiksi häneltä: "tunnetko oman ikäistä, n170cm vaaleaa tyttöä?" tarkoitti siis kai minua. Olemme ystäväni kanssa olleet Etelä-Ranskassa viinitilalla sisaruksina. Hän pikkuveli ja minä isosisko :) 1700-luvun alussa.

Tuo selvitti niin monta asiaa. Olen aina uskonut uudelleen syntymiseen... tämä vahvisti sitä. Kaikki selkini..

Olemme myös ystäväni kanssa molemmat absolutisteja. Ei mikään ihme, jos viinitilalla edellinen lapsuus asuttu  :2funny:

Minulla on myös tällainen ystävyyssuhde. Olemme vain aivan toistemme vastakohtia, yhteläiset piirteet voidaan laskea kahden käden sormilla. Siitä huolimatta meillä on vahva side. Uskon, ettei meillä ole enää minkäänlaista karmaa toisiamme kohtaan, vaan sielullinen yhteytemme perustuu puhtaaseen rakkauteen eli agapeen. ´

Muistamme molemmat vain yhden elämän, jossa olemme olleet toistemme kanssa tekemisissä. Se sijoittuu 1300-luvulle, jolloin ystäväni oli kamarineitoni ja paras ystäväni. Olin aikamoinen villikko tytöksi tuossa elämässä (ehkä syynä oli 3 isoveljeä ja yksinhuoltaja isä) ja ystäväni kanssa suunnittelimme ties millaisia karkuretkiä tylsistä linnantorneistä pois! ;D Kun minut naitettiin, ystäväni lähetettiin toiseen talouteen palvelijaksi, emmekä enää tavanneet siinä elämässä.

Minulla on samanlaisia tuntemuksia ajoittain, eikö sinulla sitten enää ole niitä?

Enpä tiedä onko nuo välttämättä entisistä elämistä. Kaverini isä on ihan haka toimimaan näin. Hän oli eteläruotsissa työreissulla poikansa kanssa ja he puhuivat motocrossista. Yöllä isä oli nähnyt unta ja seuraavana päivänä he ajovat ilman karttaa ja opastusta vieraassa kaupugissa suoraan motocross radalla syrjäiseen paikkaan.

Pojalla on myös tämä taito. Joskus harvoin vaan kertoilee juttuja, kun pitää itseää tavallaan outona.

                      ::)  ::)  ::)


          Outoja olemme vain OMASSA elämässämme.

             Kaikki muu, on perin luonnollista.



                          :smitten:

Lueskelin tätä ketjua aivan alusta lähtien... mielenkiintoista...
Miten oikeasti voi eritellä mahdolliset em. uni viestien todenperäisyydet, että ovatko ne oikeasti menneitä, vai toiveita menneistä, Tai symbolisia asioita nykypäivästä?
Itsellä nousi pintaa kauan, kauan sitten nähty uni... olin jo unohtanut, senkin kuinka paljon se vaivasi minua silloin ja pitkään...
Lyhyesti; olin todella köyhä tyttö rassu (aikaa en osaa ajallista tai määrittää maata, asusteet viittaavat kuitenkin 1500-1600-lukuihin?), jonka varakkaampi mieshenkilö pelasti kadun kurjuudelta ja ajan kanssa he rakastuivat ja menivät naimisiin. Tyttö sai kaksi lasta tällä ja eleli onnellisena, kunnes tuo puoliso sairastui pahasti. Sairastuminen toi rahallista ongelmaa (oletin puolison olleen kauppias)ja puolison veli tuli hätiin. Ehtona oli kuitenkin, että tytön piti saattaa tälle veljelle perillinen... ja näin tehtiin. Tytön puoliso parani ja perhe jatkoi elämää, jossa oli kaksi "isää" ja tämä tyttö jakoi vuoteensa kummankin kanssa... muistan unen lopusta sen tytön tunnelmat, hän oli tyytyväinen elämän materiaan mutta hän oli menettänyt rakkauden ja oli surullinen. Ilmeisesti puoliso ei kestänyt "jakamista" ja niin etääntyi rakkaudesta, koska oli myös kiitollisuuden velassa veljelle oman hengen ja bisnesten pelastamisesta...?

UH  :o  kylläpäs tuo unikuva nousee vahvana vieläkin, kun kävin lukaiseen huvin vuoks kirjotelmani. Silloin kun kirjoitin tuon, olin monta tuntia ihme olotilassa... tuon unen tunnelataus on kyllä mahdoton ja liian realistinen  ??? Vieläkin muistot verhoista, tuoksuista, tuntemuksista kadulta ja hienosto huoneistoista ovat tavallisiksi unikuviksi liian täydelliset!
Mahtasko olla takauma ja varoitus samalla...?

Mielenkiintoinen uni, epäilen entissen elämän muistoa.

Sain taas uuden tulkinnan. Mielenkiintoista kyllä siinä oli 5 ammattia jotka on tulleet toisen näkijän kautta esiin, tai kahden muun. Ja yksi niistä olisi kenties sellainen minkä näin regressiossa Anu Wyskielin luona. Jäänpä miettimään noita ammattien, kokemusten, suhteiden ja oppien määrää, joka on aikamoinen.  :-* Olen ollut nainen ja mies vaihdellen mutta useimmiten mies ja johtaja. Sekin on tuttua eli ei ihan pielessä varmaan ole.  :smitten: Funtsin nyt vähän mikä kuulostaisi tutulta, mikä ei.  :angel: Tämä ei tällä kertaa maininnut pankkiiri, rosvo tai avaruuselämiä, maan päältä tuli monta. Erään mukaan minulla on TODELLA monta mennyttä elämää jo pulkassa.  8)

Lisäksi tuo mitä hän sanoi että olen henkisten asioiden välittäjä voisi  toimia sen kanssa mitä soul sanoi tehtävästäni, jonka tiedän ja korkeasta henkisestä koulutuksesta uniaikana..  :angel:

No mutta heh, tuossa nyt oli ainakin 9 avioliittoa tai salasuhdetta lisää, pitäis varmaan tavata nämä tyypit tässä jossain vaiheessa..tai sitten olen ollut muuten vaan naistenmies! Heh pitäisi sitten varmaan olla ymmärrystä sellaisille miehille, jotka on naistenmiehiä tai sarjaeroajia!!!!!!!  :2funny: :2funny: :2funny: :2funny:

ammatteja:

 :venus: hoviennustaja (sanottu ennenkin)
 :venus: astronomi (on kiinnostusta)
 :mars: sotilas (sanottu ennen)
 :mars: runoilija
 :mars: puunkasvattaja
 :mars: viikinkimies (tämä on jättänyt paljon muistoja kun oli   Ranskassa)
 :mars: viikinki, toinen elämä (merenkävijä sanottu ennenkin)
 :mars: hallitusmies
 :mars: pappi (kuultu ennenkin)
 :venus: maanomistaja (kuultu ennen ja nähty regressiossa)
 :venus: opettaja (mies parlamentissa, tämän elämän olen saattanut nähdä kun olin jonkun varakkaan rouva)
 :mars: maanviljelijä (olin kylläkin mielestäni kartanonrouva) Suomessa..

jäänpä miettimään.. :smitten:

                        ::)  ::)  :-[

          Uskaltaako kysyä? Ja kysyn kuitenkin!!

           Mitä tuosta tiedosta on ollut hyötyä?

            Miten se on vaikuttanut nykyiseen

             elämään ja valinta tilanteissa

              ratkaisuihin? Kysyn vaan.


                        :angel:

Hyötyajattelu.. eikö teitä kiinnosta tarinat?

Jos saatte tarkemmat tulkinnat, on siellä sitäkin että miten kaikki on vaikuttanut sielusi oppimiseen kokemusten kautta. Kykyjä, taitoja, luonteen vahvuuksia ja viisauksia.

Se lisää psykologista silmää ja ymmärrystä kun ajattelee miten joskus on toiminut, ja miten joku toimii NYT vaikka itsellä ei ole siihen enää tarvetta!

Olen viime aikoina tutkinut paljonkin entisiä elämiä ja ajattelin huvin vuoksi pistää tähän päivitetyn listan niistä, mikäli jotakuta kiinnostaa.

Elämä miehenä jollain muinaisen Kreikan saarella, jossa selviydyin yhtenä 22:ta tulivuorenpurkauksesta.

Mies Siperiasta n. 2000 vuotta sitten

Elämä miehenä jossain Titicaca-järven lähettyvillä n. 600 jKr.

Elämä tanskalaisena viikinkinä n. 1000 vuotta sitten. Lähti valloittamaan Englantia Sven Haaraparran johdolla ja asui loppuikänsä East Anglian alueella. Lapseton ja naimaton mies, joka toimi käsityöläisenä silloin kun ei ollut taistelussa.

Normanni (ranskalainen) Vilhelm Valloittajan aikakaudella. Osallistuin mitä todennäköisimmin Hastingsin taisteluun ratsumiehenä v. 1066.

Irlantilainen nainen 1100-luvun loppupuolella. Toimi oraakkelina ja ilmeisesti raiskattiin ja murhattiin 30-40-vuotiaana.

Kataari tai kataareihin myönteisesti suhtautuva henkilö Etelä-Ranskassa 1200-luvun alkupuolella.

Espanjalainen aatelismies 1200-luvulla. Asui useissa paikoissa Euroopassa ja lähi-idässä. Liittyi Temppeliherroihin ja osallistui viimeisellä ristiretkellä Akkon taisteluun 1291, jossa tuo kristittyjen viimeinen tukikohta menetettiin lopullisesti muslimeille. Palasi Englantiin, jossa oli asunut nuorena miehenä ja osallistui ilmeisesti Englannin ja Skotlannin väliseen sotaan englantilaisten puolella.

Warwickin kreivitär 1426-1492 (englantilainen siis). Valtaisan omaisuuden perijä ja tärkeä poliittinen pelinappula omaisuutensa kautta Ruusujen sodassa. Naimisissa miehen kanssa, joka sai liikanimen ”Kingmaker” oltuaan järjestämässä Englannin kruununperimystä uusiksi. Kreivitär menetti koko omaisuutensa miehensä kuoleman jälkeen 1471 vävypojilleen, kun hänet oli kätevästi julistettu kuolleeksi - tällöin hänen omaisuuteensa päästiin käsiksi. Hän sai kuitenkin ennen kuolemaansa osan omaisuudestaan takaisin taisteltuaan siitä miehensä kaatumisesta lähtien.

Espanjankielinen henkilö 1500-luvun alkupuolella. Vuosi 1524 näyttää olleen merkityksellinen ja on mahdollista, että osallistuin Pizarron tutkimus- ja valloitusmatkoille Panamasta Kolumbiaan ja Peruun. Tämä on kuitenkin vielä arvailujen varassa.

Mies(?) Prahassa 30-vuotisen sodan aikana. Kaarlen sillalla on käyty 1630-luvulla taistelu tsekkien ja ruotsalaisten välillä, ja minä olen tähän osallistunut tavalla tai toisella. Ruotsalaiset hävisivät.

1800-1900-luku: siirtolaiselämä, jossa päädyin New Yorkiin. Siellä olin ainakin 1920-luvulla. Jotain tekemistä Paternak-nimisen huonekalukauppiaan kanssa.

Musta nainen USA:n etelävaltioista. Olin mahdollisesti lievästi kehitysvammainen ja hyvin ylipainoinen. Aviomies oli väkivaltainen ja tätä paettiin tyttären kanssa New Yorkiin, jossa kuolin viimeistään 1960-luvulla.

Edelleen näyttää siltä, että minä en ole ennen vanhaan juuri muuta osannut tehdä kuin sotia.

Piti oikein tutkailla ja löysin tämmöisen linkin http://www.wirtualnapolonia.com/opinie.asp?opinia=75071
Nopeasti lukaistuna olin näkevinäni, että siellä tämä australialainen Eva Collins kertoo elämänsä seitsemännestä Puolan matkasta ja pohtii juutalaisuutta. Kiehtovaa sinänsä.  :)
Itse en ole ikinä saanut unissa tai muutenkaan vihjeitä entisistä elämistä, mutta tykkään kirjoitella ylös asioita, jotka kiehtovat minua tai joihin olen viime aikoina kovasti tykästynyt. Sitten aina silloin tällöin luen paperia ja pohdin mistä ne kaikki asiat ja intressit oikein ovat elämääni tulleet. :)

Warwickin kreivitär 1426-1492 (englantilainen siis). Valtaisan omaisuuden perijä ja tärkeä poliittinen pelinappula omaisuutensa kautta Ruusujen sodassa. Naimisissa miehen kanssa, joka sai liikanimen ”Kingmaker” oltuaan järjestämässä Englannin kruununperimystä uusiksi. Kreivitär menetti koko omaisuutensa miehensä kuoleman jälkeen 1471 vävypojilleen, kun hänet oli kätevästi julistettu kuolleeksi - tällöin hänen omaisuuteensa päästiin käsiksi. Hän sai kuitenkin ennen kuolemaansa osan omaisuudestaan takaisin taisteltuaan siitä miehensä kaatumisesta lähtien.

*Lilli, mistä noin tarkkaa tietoa?  :angel: Vanhat sielut muuten syntyvät 400-500 v välein.

SA, pystyin jäljittämään kyseisen entisen elämän nimeä myöten jo useampi vuosi sitten. Vuosi sitten löytyi jonkinlainen elämänkertakin hänestä, josta tiedot ovat peräisin. 

Mainittakoon vielä, että eräs astro-foorumilainen on ollut mitä todennäköisimmin tuolloin tyttäreni.

Minakin olen kuullut vanhojen sielujen syntymisesta 400-500 vuoden valein-mielenkiintoista!!
Lillin aikaisemmassa kertomuksessa on minullekin tuttu juttu.

Lilli, kävitkö koskaan kelttielämässäsi Etelä-Lounais-Englannissa? Minulla on muistikuva kelttielämästä myös, mutta en (kai) asunut Irlannissa.

Glastonbury on minulle tärkeä paikka, ja aina kun maltan irroittautua velvollisuuksista, sinkoan sinne kuin keihäs.

Olen kahteenkin kertaan elänyt Brittein saarilla, mutta kummallakaan kerralla äidinkieleni ei ollut englanti.

Jem, hauskaa että otit esille tuon vanhan Linnin kirjoituksen. Hän tuli pian tuon viestin kirjoittamisen jälkeen raskaaksi ja Eva Collins on ilmeisesti nykyisin hänen tyttärensä tai hänen tyttäreensä läheisesti liittyvä henkilö.

diamond, mikä juttu on sinulle kertomuksessani tuttu?

Julietta, tarkoitat ilmeisesti elämääni irlantilaisena oraakkelina. Saatoin muuten siinäkin olla pikemminkin normanni kuin keltti. En tiedä, olenko käynyt tuolla päin Englantia. Ihan mahdollistahan se on.

Vanhat sielut eivät välttämättä synny 400-500 vuoden välein - itse olen vanha sielu omien tuntemusteni mukaan ja synnyin maan päälle suunnilleen 20 vuoden päästä edellisestä kuolemastani ;) 500-400 vuotta on varmaan keskimääräinen yleistysaika, mutta se ei tietenkään päde kaikkiin. Jokainen sielu syntyy omalla tahdillaan uuteen elämään. Ei ketään sielua ryhdytä väkisin pitämään henkimaailmassa, jos tämä haluaakin syntyä nopeampaan tahtiin! "Joo, ei kuule vielä, odotapas 238 Maan vuotta vielä, sitten pääset takaisin" :D ;D

TOSIN en tiedä, tarkoittaako 400-500 vuotta pelkästään Maapallolle syntyvien vanhojen sielujen keskimääräistä aikaa. Jos tarkoittaa, silloin on mahdollista, että vanhat sielut syntyvät tuossa välillä muillekin planeetoille.

Vanhojen sielujen listassa on eri oppitasoja, aina 1-6 ja erikoisuutena 7 (tosin 7 tason sieluja ei täällä hirveästi ole ja silloinkin he ovat jo tällaisia "ylisieluja", jotka ovat tulleet vapaasta tahdostaan vielä Maapallolle auttamaan muita). Uskoisin, että oppitasokin vaikuttaa siihen, miten nopeasti sielu syntyy/haluaa syntyä/jaksaa syntyä uuteen elämään. Puhumattakaan edellisestä elämästä! Oikein raskaan elämän jälkeen tai vastavaasti erittäin rajun kuoleman jälkeen sielu tarvitsee paljon lepoa ennen kuin se jaksaa ryhtyä tekemään yhtään mitään tai miettimäänkään seuraavaa siirtoa.

Lilli-aatelismies Espaniasta+lahi-ita ja liittyminen temppeliherroihin.Mina kyllakin olen ollut nainen joukossa.

diamond, elitkö samaan aikaan, eli 1200-luvun jälkimmäisellä puoliskolla?

Olisipa hauska tietää aikaisemmista elämistä. Harmi ettei ole suotu sen suuntaista kykyä muistaa.. ???

Lilli
Kylla, Akko on vielakin paikka jossa tulee kylmat vareet.

Näinköhän ollaan törmätty joskus ennenkin. Onko sinulla tarkempaa tietoa syntymäpaikastasi tai suvustasi? Aatelissäädyn edustajista löytyy aika kivasti sukupuita netistäkin.

Mina kuulun tanapaivanakin tahan aatelissukuun-joten lahetan yv:na sinulle aitini sukunimen.
Asuin Espaniassa loppuajan Rio De Ebron varrella-mutta synnyin Sevillassa.

Juuri niin Lilli, tarkoitin sitä elämää.

Pitäisi ehkä tutkia sitä hieman tarkemmin. Muistan sieltä vain joitakin sekalaisia välähdyksiä, esim. yksi on sellainen, että on talvipäivänseisaus ja kovin pimeää, ja olemme (en tiedä keiden kanssa) matkalla jonnekin, voisiko jopa olla Stonehenge, ja tiedän, ettemme tule ehtimään ajoissa perille (enkä muista, miksi se ajoitus oli niin tärkeää).

Kuulostaapa epämääräiseltä näin sanallisena.

Glastonburysta löytyy googlettamalla vaikka mitä, tässä yleislinkki
http://www.crystalinks.com/glastonburytor.html

Heilurin mukaan elin ehkä seitsemänkymppiseksi, olin yrttiparantamista harjoittava, yksinelävä, ulkomuodoltaan kummallinen mummeli.

En muuten tiedä, olinko nyt sitten keltti vai joku muu, mutten ainakaan anglosaksinen.

Siihen aikaan matkusteltiin vähän ja silloinkin lähelle, mutta Irlannista esim. paikka nimeltä Newgrange saattaa liittyä tuohon elämään. Eli http://www.knowth.com/new-grange.htm

Julietta, Newgrange onkin minulle tuttu paikka, kävin siellä muutama vuosi sitten.

Sattumoisin näin ko unen tästä oraakkelista juuri kesäpäivänseisauksena ja arvelen että juhannusmenoista oli kyse. Katsoin näkyjä kaivon veden pinnasta ja seurassani oli 5-6 valkoisiin pukeutunutta nuorta naista. Itse olin pukeutunut eri tavalla ja olin selkeästi muita vanhempi, ehkä naimisissa oleva nainen.

Nimeni oli tuolloin Jane LeRey, joka selvitykseni mukaan on normanniranskalainen muunnos nimestä LeRoy. Elikkä ei kovin kelttiläistä.

Oi vitsi, miten tuo vanha nimesi värähtikään voimakkaasti, Lilli! En tiedä miksi siitä pomppasi sellainen napsahdus minulle, ehkäpä vain siksi, että se näkyy voimakkaasti sinusta :)

Kerro ihmeessä, jos napsahtelee enemmän.  :D

Oi, ihanaa! Rakastan vanhaa kelttibritanniaa ja niitä myyttejä!  :smitten: Muutenkin tuo pritannan varhaiskeskiaika kolahtaa.


Olempa nyt utelias ja kysyn: Kuka?  :D

(http://www.abaxion.com/bv13.jpg)

Ihania mekkoja! (Löytyi googlelta hakusanalla celtic dress)

Toivottavasti Linn ei pahastu, kun kerron että hän se oli. Hän on ollut tyttäreni myös toisen kerran, juuri tätä nykyistä edeltävässä elämässä USA:ssa.

                        :angel:

        HAI, kohtasin naisen, hän oli kertonut kuvani nähdeassään,
         tuota miestä en pelkää. No, se selvisi sillä, että hän
          oli ollut pari kertaa äitini. Tuntuu ihanalta olla
           niin pelottava, että ainoastaan äitini menneisyy-
            destä, ei minua pelkää!! ? Mitä olenkaan muille
             menneisyydessäni tehnyt??? NOO, en kanna
              huolta, jos jollakin on kerrottavaa,
                       
                         k e r t o k a a !


                            :tickedoff:  :smitten:  :knuppel2:


                 

 ;) ...t.aaviisuinen  :smitten:

                             :coolsmiley:

          NO, mutta lakerikengät jalkaan ja menoksi.

            Antaa elämän viedä, nooo viehän se jo

              muutenkin. Tico Tico, sambaillaan.

                Näin se parkettien linkku-

                  veitsikin taittuu.

                    Kiitos runosta.

                           :smitten:


                   

MUOK:  :angel:

Ah sie Kotkansilmä ~olen alkanut oivaltaa  :) viisauttasi ~sitä runsasta viisasta tietoa jota sanoihisi kätket ~ :D  ja tulipa kuin tilauksesta tämä Metatronin Mantra.... ihanhan sieltä löytyy SE mitä olet jo pitkään meille kertonut ......  :-*

.... ja totta maar - kyllähän tämän olen tiennyt  ::) vaan että elää todeksi sitä minkä tietona tietää onkin jo IHAN toista - vai mitä tuumaat rakas Kotkansilmä ...  :angel:

https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=1915.msg145840#msg145840t. kiitollisuudella aaviisuinen .....




Metatron-henkiolentoa kanavoinut Nasrin (www.nasrinsafai.com )
Uutiskirje kesäkuussa 2007
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine, täydentänyt Matti
 
Rakkaat ystävät,
 
Kesäkuun uutiskirjeeseen olen valinnut Metatronin rukousmantran, joka vapauttaa karmallisista suhteista. Metatron selittää, että voimme vapauttaa itsemme näiden suhteiden tuskasta ja kuonasta menemällä Kaikkeuden ykseyteen ja rakastamalla ja kunnioittamalla niitä, jotka kohtaamme.
 
Kesäkuu on kesän alku. Äiti Maan siemenet alkavat itää ja tulla myöhempien kuukausien hedelmiksi. Vapauttamalla itsemme kaikesta kuonasta sallimme valomme loistaa ja jaamme todellisen olemuksemme ja rakkautenne Äiti Maan kanssa. Kesäkuun 21. päivänä on aika juhlia kesäpäivänseisausta kun voimakas pyörre on auki ja tämä planeetta juhlii elämän kypsymistä. Sellaisena juhlana on loistava aika ottaa vaari Metatronin sanoista ja toistaa tätä mantraa avoimin ja rakastavin sydämin, ja tunnette kivun ja kuonan sulavan pois valon ja rakkauden ykseyteen ja saatte mestareiden siunauksen.
 
Suurella rakkaudella toivon teille ihanaa kesäpäivänseisausjuhlaa ja ilon aikaa.
 
MINÄ OLEN -valossa
Nasrin
 
METATRON 21.1.2005
 
Sydämeni rakkaat, minä olen Metatron, El Shaddi. Hengittäkää syvään kanssani.
 
Keskittäkää energianne solar plexukseen. Alan parantaa teitä puhdistaakseni kehonne niistä tunteista, ajatuksista ja fyysisistä oireista, joita karmalliset suhteet ovat aiheuttaneet, ja auttaakseni teitä päästämään ne irti kehostanne ja olemuksestanne.
 
Maailmankaikkeus kohtelee jokaista suurella oikeudenmukaisuudella. Kaksi tai useampia ihmisiä voi yhdistyä ratkaisemaan karmallisia suhteitaan ja he pysyvät yhdessä siihen saakka, kunnes karma on suoritettu. Kuitenkin silloin kun joku heistä on oppinut läksynsä, hänet vapautetaan karmallisesta tilanteesta, vaikka toiset osapuolet eivät olisikaan vapaita karmasta. Voitte vapautua karmasta ja siirtyä eteenpäin niin päättäessänne. Elämä maaplaneetalla perustuu vapaaseen tahtoon. Tämä merkitsee sitä, että ihmisillä on oikeus haluta itsensä johonkin tilanteeseen tai ulos siitä milloin tahansa. Vaikka tuntisittekin olevanne jumissa jossain tilanteissa, voitte siirtyä eteenpäin tahdostanne koska tahansa. On kuitenkin parasta siirtyä sitten kun olette vapautuneet karmallisista suhteistanne ja saattaneet ne päätökseen.
 
Silloin kun ette kestä enää ja päätätte lähteä tilanteesta eteenpäin, siirrätte koko karmatilanteen toiseen elämään. On kuitenkin parasta käsitellä karmalliset kysymykset tässä elämässä, jos mahdollista, eikä lykätä niitä toiseen elämään.
Vaatii vähemmän ponnisteluja ja energiaa suorittaa jokin loppuun kerralla sen sijaan että tulee takaisin tekemään kaikkea taas alusta saakka uudestaan.
 
Seuraava rukous karman vapautuksesta ja anteeksiannosta auttaa teitä vapautumaan eri tilanteiden karmallisista suhteista tässä elämässä, eivätkä ne lykkäänny toiseen ajankohtaan tässä tai kokonaan toisessa elämässä. Se myös auttaa helpottamaan olemassa olevia tilanteita. Jos suhteenne ihmisiin, joiden kanssa olette tekemisissä, eivät ole harmonisia tai helppoja ja tasaisia, voitte toista tämän rukouksen. Vapauttamalla tilanteen karmalliset velat taakat poistuvat ja vaivattomuus ja rauha voivat tulla niiden sijaan. Vaikeasta tilanteesta tulee sitten miellyttävä ja harmoninen, kohtaamisista rauhallisia ja miellyttäviä, lopputuloksesta rakastettava ja ravitseva.
 
Tämän suorittamiseksi teidän on ensiksi mentävä karmallisen suhteen ydinsyyhyn ja vapautettava se. Aloittakaa sanomalla, että mikä tahansa saikin tilanteen aikaan, pidätte sitä nyt maksettuna. Mitään takaisinmaksua ei enää tarvita. Mitään riitoja, epämiellyttäviä kohtaamisia tai lisäkeskusteluja ei enää tarvita. Valmistautukaa hyväksymään se, ettei mitään anteeksipyyntöjäkään tarvita. Joissain tapauksissa, joissa haluatte saada tilanteen täydellisesti päätettyä ilman lisäkontaktia, voitte sanoa, että mitään kohtaamisia ei enää tarvita.
 
Joskus ihmiset suuttuvat toisille ja sanovat: "En halua nähdä sinua enää missään elämässä, et voi tulla edes takaisin palvelemaan minua velkasi vastineeksi." Vaikka onkin mahdollista ymmärtää tämän hyvä puoli ollessanne fyysisessä ruumiissa, se asettaa rajoituksia. Saatatte riistää itseltänne tilaisuuden tulla palvelluksi ja toiselta ihmiseltä tilaisuuden tarjota palveluaan hyvittääkseen aiemmat puutteensa ja karmalliset velkansa.
 
Paras toimintatapa karmallisten suhteiden osalta on kohdata tilanne, hyväksyä sen ratkaisemisen mahdollisuus myötätunnon ja anteeksiannon kautta ja päästää irti tilanteesta rukouksella, tarkoituksella ja tahdolla. Muistakaa, jokaista tilannetta voidaan käsitellä karmaverkon ja ihmisen egoon perustuvasta näkökulmasta. Toisaalta sitä voidaan käsitellä myös jumalaisen järjestyksen myötätuntoisesta näkökulmasta. Jotkut tilanteet ja ihmissuhteet ovat ainoastaan karmallisia, ja kun karma on vapautettu, ihmiset ovat vapaita toisistaan tai tilanteesta.
 
Toisia tilanteita ja ihmissuhteita voidaan jatkaa karman vapauduttua harmonisella ja sovinnollisella tavalla. Tavoitteemme on lopettaa pelkästään karmalliset tilanteet, jotka eivät palvele mitään hyvää tarkoitusta ja synnyttävät suurempaa vahinkoa (esim. vaikea ura, joka ei vie mihinkään). Tavoitteemme on myös tuoda harmoniaa ja jatkaa hyödyllisiä ihmissuhteita ja tilanteita (esim. vanhempi-lapsisuhde, joka on katkeroitunut). Tätä tarkoitusta varten olen tuonut teille seuraavan rukouksen vapauttamaan karmallisista suhteista, tuskasta ja kamppailusta.

 
Rukous anteeksiantamiseksi ja karmallisista suhteista vapautumiseksi
 
Annan anteeksi itselleni, annan anteeksi sinulle ja pyydän täydellistä parannusta meille molemmille,
kaikilla olemuksemme tasoilla, kaikissa viidessä kehojärjestelmässämme, niin etteivät tekosi tai vuorovaikutuksemme koskaan enää vaikuta minuun, häiritse tai viivytä minua eivätkä minun tekoni sinua.
 
Pidän sinua valossa.
Pidän sinua jumalaisessa rakkaudessa.
Pidän sinua jumalaisessa voimassa.
Pidän sinua jumalaisessa viisaudessa.
 
Minä kutsun esiin rakkauden, viisauden ja voiman kolminkertaisen liekin ja vapautan sinut siihen.
Mitä tahansa oppitunteja olemmekin sopineet oppivamme toisiltamme tässä elämässä, pyydän että opin ne ilossa, ja rukoilen, että sinäkin opit ne ilossa.
 
Minä annan sydämeni ytimestä puhtaan valkoisen valon parantaa sinut ja minut.
Minä kutsun puhdasta valkoista valoa MINÄ OLEN MITÄ MINÄ OLEN -olemuksesta laskeutumaan sydämeeni ja sydämeesi, ja annan anteeksi sinulle kaikki hetket, jolloin tunsin sinun pettäneen minut.
Minä annan anteeksi sinulle kaikki ne hetket, jolloin tunsin sinun loukanneen minua.
Minä annan anteeksi sinulle kaikki ne hetket, jolloin tunteeni ovat tuoneet minusta esiin huonoimman puoleni sen vuoksi, mitä olet tehnyt.
 
Minä annan sinulle anteeksi kaikki ne hetket, jolloin ajatukseni ovat värähdelleet matalammalla tasolla sinua kohtaan.
Lisäksi annan anteeksi itselleni kaikki ne matalammalla värähdelleet ajatukset, jotka olen kohdistanut sinuun,
kaikki matalammalla värähdelleet tunteet, jotka olen kohdistanut sinuun,
kaiken fyysisen tuskan, jota olen toivonut sinulle,
kaikki loukkaavat ajatukset ja teot, joita olen kohdistanut sinuun mielessäni ja sydämessäni kehoni ja olemukseni kautta.
Minä annan anteeksi itselleni ja pyydän anteeksiantoasi kaikesta mitä olen aiheuttanut.
 
Meidän molempien puolesta minä pyydän MINÄ OLEN MITÄ MINÄ OLEN -olemuksen nimeen, Kristus Maitreyan, maailmamme opettajan nimeen ja Sanat Kumaran, planeettalogoksemme nimeen, että meille molemmille annetaan anteeksi kaikki hankaus, kaikki tuska, kaikki trauma, kaikki häirintä, kaikki viivytys, kaikki erillisyys, jonka olemme aiheuttaneet tosillemme ja luoneet todelliseksi maan päälle ja sen ulkopuolelle kaikkiin ulottuvuuksiin ja todellisuuksiin.
 
Minä kiitän sinua koko sydämestäni, että päätit opettaa minulle vaikeimmat oppitunnit;
oppitunnit, joita en muuten olisi kohdannut tai oppinut.
Minä kunnioitan sinua siitä, että päätit opettaa minulle nuo oppitunnit ja suostuit esittämään niin tärkeän roolin elämässäni.
 
Sinä olet rakastanut minua koko sydämestäsi.
Sinä olet ollut halukas esittämään niin vaikean roolin, ja kunnioitan jokaista ajan ja energian hetkeä, jonka olet antanut kanssakäymisellemme ja karmalliselle suhteellemme.
Minä annan tämän karmallisen suhteen nyt Jumalan, Äiti-Isä-Lapsi-itsemme, MINÄ OLEN MITÄ MINÄ OLEN -olemuksen ja oman muodossa olevan Jumalitsemme eteen.
 
Minä pyydän täydellistä puhdistusta.
Minä pyydän puhdistamaan, selkeyttämään ja vapauttamaan kaiken, mitä on ilmennyt välillämme menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.
Mitä tahansa ilmeneekin tästä hetkestä eteenpäin, minä annan sen jumalaisen rakkauden, jumalaisen viisauden ja jumalaisen voiman kolminkertaisen liekin läpi Jumalalle.
 
Sillä Jumalassa me olemme yhtä, ja Jumalan ykseyteen palaamme.
Minä pyydän, että saan nähdä Jumalan sinussa ja sinä minussa.
Minä pyydän, että saan nähdä itseni riittävän arvokkaaksi Jumalalle, olemaan yhtä Jumalan kanssa, ilmentämään Jumalaa, tuntemaan Jumalan, hyväksymään Jumalan, tulemaan Jumalaksi ja elämään ykseydessä Jumalan kanssa rinta rinnan sinun kanssasi.
 
Sillä sinä olet heijastus minusta.
Sinä olet olemukseni ulkoinen ilmentymä.
Se mitä on sinun sisälläsi, on minun sisälläni.
Se mikä kulkee sinun ympärilläsi, kulkee minun ympärilläni.
 
Kun me yhdistymme Ykseydessä, erillisyytemme loppuu.
Ja Ykseys saattaa kaikki erimielisyytemme päätökseen.
Mikään pimeys ei voi tunkeutua välillemme.
Sillä siinä ei ole mitään eroa, missä minä lopun ja missä sinä alat.
 
Minä pidän sinua sydämessäni.
Sillä sinun sydämesi sykkii saman Jumalan rytmissä, joka minä olen.
MINÄ OLEN MITÄ MINÄ OLEN -olemus minun sisälläni on sinun sisälläsi olevan MINÄ OLEN MITÄ MINÄ OLEN -olemuksen heijastusta.
Tuossa MINÄ OLEN -olemuksessa minä pidän sinua ykseydessä Jumalan kanssa, ja minä kiitän sinua kaikista teoistasi, mikä tahansa niiden syy on ollutkin ja miten tahansa ne ovat ehkä tapahtuneet yhteisessä todellisuudessamme.
 
Minä annan tämän yhteenkuuluvuuden Ykseydelle.
Mitä tahansa onkin jumalainen tahto minulle ja sinulle, minä kutsun sen nyt esiin.
Minä rukoilen, tahdon ja määrään, että minä hyväksyn itseni tarpeeksi arvokkaaksi pitämään Ykseydessä Jumalan sisälläsi, Jumalan sisälläni ja Jumalan MINÄ OLEN -olemuksen, yhdessä ilman erillisyyttä tästä hetkestä eteenpäin.
 
Minä pyydän tätä sen MINÄ OLEN MITÄ MINÄ OLEN -olemuksen nimiin, joka MINÄ OLEN ja sinä olet.
Niin se on. Se on tehty. Amen.

 
Sovella yllä olevan rukouksen totuutta. Sovella sen tarkoitusta. Sovella sitä siirtymällä sydämeesi ja tuntemalla totuus näiden sanojen välityksellä. Mene tuohon Ykseyteen ja käsitä, että ainoa tapa, jolla voit vapautua jostain tilanteesta, on hyväksyä se, ilmentää se ja tulla siksi. Silloin kun muutat ajattelutapaasi, muutut sisältä käsin. Silloin muutat mikrokosmosta. Mikrokosmos heijastaa sen, mitä sen sisällä on, maailmaan ympärilleen, makrokosmokseen. Silloin sinua ympäröivä maailma voi vain muuttua. Jos se ei muutu, niin se lakkaa olemasta sinua ympäröivä maailma, eikä se voi enää olla todellisuutta kokemassasi makrokosmoksessa. Silloin asiat muuttuvat ja voit kävellä pois huonoista tilanteista.
 
Lopulta tulee hetki, jolloin et enää tunne juuttuneesi karmalliseen suhteeseen. Sinua kohtaa on loppumishetki. Sitten olet vapaa lähtemään. Maailmankaikkeus järjestää sinulle "poistumisen". Se osoittaa sinulle uloskäyntikohtia. Kun se tapahtuu, sinun ei tarvitse jäädä enää sekunniksikaan. Sinun ei tarvitse jäädä kauemmaksi aikaa uhrautumisena eikä valintana. Eikä sinua vaadita jäämään suurempien oppituntien vuoksi, koska niitä yksinkertaisesti odottaa muualla. Lausu näitä rukouksia siihen saakka ja ota taakka harteiltasi ja pyydä Jumalaa auttamaan niiden kantamisessa tai vielä parempi, pyydä Jumalaa muuntamaan kaikki taakkasi ja auttamaan sinua näkemään Ykseys.
 
Katsoessasi peliin näet oman heijastuksesi. Et voi katsoa peiliin ja nähdä heijastusta jostain muusta. Sen vuoksi, jos omassa sydämessäsi on anteeksiantoa, jos omassa mielessäsi on eheyttä, jos pystyt sisälläsi pitämään kuvaa täydellisyydestä, niin se mitä tahansa peiliin heijastuukin, on täydellistä. Sillä niin pitkään kuin voit nähdä täydellisyyden sisälläsi ja ulkopuolellasi, olet onnellinen. Joskus kumppanit, jotka rakastavat toisiaan, puhuvat toistensa kauneudesta. Toisia voi ihmetyttää, miten he näkevät kauneutta toisissaan, kun niiden silmissä, jotka näkevät kauneuden ihon syvyydeltä, näissä kumppanuksissa ei ole selvästikään kauneutta. Kuitenkin kumppanit ovat tietämättömiä kauneuden puuttumisesta ja vajavuuksista toisissaan. He näkevät vajavuudet täydellisyytenä.
 
Samasta syystä te olette saattaneet kokea tilanteen, jolloin ette voi luottaa johonkin ihmiseen tai tunnette olonne epämukavaksi hänen läheisyydessään, ja kuitenkin kaikki muut sanovat: "Voi, hän on niin kaunis, niin kaunis. Hän ei ole kaunis ainoastaan ulkoa, vaan hän on kaunis myös sisältä." Olette paikalla ja sanotte: "Voi, pystyn näkemään ihon syvyydellä kauneutta, mutta se ei vaikuta minuun. Itse asiassa se tekee minusta levottoman, ja todellisuudessa en voi myöskään luottaa tuohon kauneuteen. Haluaisin mieluummin jonkun, joka ei ole niin kaunis, mutta johon voin luottaa." Makrokosmos ilmentää todellisuuksia, jotka ovat heijastusta mikrokosmoksesta. Näette omat pelkonne tai puutteenne tai heijastuneen puutteenne. Jos olisitte tyytyväisiä itseenne, niin sillä ei olisi merkitystä, miltä tuo henkilö tuntuu tai näyttää. Pystytte hyväksymään hänen puutteensa täydellisyytenä, eikä se ole teille uhka.
 
Nämä totuudet ovat tärkeä ja oleellinen osa omaa henkistä kasvuanne. Voitte kantaa taakkaa Jumalan puolesta ja olla luopumatta siitä, ja päästessänne kotiin olette niin väsyneitä, että unohdatte olevanne kotona. Tai voitte rakastaa niin paljon Jumalaa, että unohdatte taakan ja päästätte siitä irti, kun pyritte pääsemään kotiin ettekä edes tiedä jättäneenne taakkaa taaksenne. Totuus on, että ette ole lähteneet kotoa. Vanha sananlasku "Koti on siellä missä sydän on" on hyvin totta. Joskus rakkaudessamme Jumalaa kohtaan, halussamme palvella ja tehdä mahdollisimman paljon jokaisesta elämästämme, päädymme ylitekemiseen, ylivenymiseen ja ylireagoimiseen. Sitten luulemme tekevämme tämän kaikki ylittääksemme erillisyyden tuskan.
 
No, kuka sanoi meidän oleva erillään alun alkaenkaan? Mitä on erillisyys? Olette Jumalan oman olemuksen sirpaleita ja puolia. Miten Jumala voi olla erillään oman olemuksensa osasista? Jos voimme älyllisesti ymmärtää, että kaikki on Jumalaa, niin miten mikään voi olla erillään Jumalasta? Jos voitte tunteena kokea, että kaikki on Jumalaa, silloin tiedätte, että ei ole erillisyyttä. Tämä kokemus ei synny kirjasta lukemanne tiedon kautta, vaan omassa sydämessänne kokeman viisauden kautta.
 
Pidän teitä omassa sydämessäni. Kutsukaa minua osoittamaan teille Ykseys älyllisesti, mutta ennen kaikkea mentaalisesti ja tunteena. Kutsukaa minua avaamaan sydämenne oivallukselle, että olemme kaikki yhtä ja Ykseys ulottuu teistä, sirpaleesta, Jumalaan, kaiken Lähteeseen. On ilo seurata kasvuanne, on ilo kulkea rinnallanne ja on ilo saattaa teidät kotiin Ykseyteen ja vapauttaa erillisyyden tuskasta. Joka hetki kun jatkamme yhdessä Ykseyden oivaltamisen polulla ja pääsemme lähemmäs sen elämistä, pidän teitä sydämessäni.
 
Olen Metatron. El Shaddai. Niin se on.
_______
 
 
Kuka MINÄ olen?  

Korkeamman olemuksemme  eräästä tasosta käytetään usein nimityksiä:
"Minä olen se joka minä olen"
"Minä olen mitä olen"
tai jotain näille läheistä muotoa.
 
Kauan sitten ihmettelin mitä tuo oikein tarkoittaa, kunnes kohtasin selityksen, joka antoi sille jäntevämmän sisällön. Voimme painottaa tuon lauseen myös:
 
"Minä olen se, joka MINÄ olen."
 
Silloin painotetaan, että tuon lauseen lausuja on se henkinen olento, joka vahvistaa ihmisen ja ihmiskunnan minuuden. Hän on se alkuperäinen Minä, joka on yhteinen kaikille ihmisille, rakkaus, joka antaa jokaiselle mahdollisuuden kehittää vapaasti omaa yksilöllisyyttään, ja samalla yksilöllistymisensä ohella säilyttää ja luoda yhteyden toisiin omaan suuntaansa kehittyviin yksilöllisyyksiin.
 
Kokeile lukea tuo lause painottaen tällä tavoin tuota 'MINÄÄ'!
 
Matti
Saat vapaasti välittää Hopeasulkaviestejä myös ystävillesi. Jos haluat viestit suoraan itsellesi, kirjoita minulle osoitteella matti@hopeasulka.com - Matti. 
_____
 

SA, pystyin jäljittämään kyseisen entisen elämän nimeä myöten jo useampi vuosi sitten. Vuosi sitten löytyi jonkinlainen elämänkertakin hänestä, josta tiedot ovat peräisin.

*Miten, Lilli? Itsehypnoosi, regressio, selvänäkijä? Ihmiset siellä kans (menneessä, tunnet heitä nyt)?

Kukahan lapseni on ollut kysyn vaan, kun on HIEMAN vaativa persoona, mahtoi tehdä minulle ennen palveluksia.

Kuten minä erään miehen kanssa toimin ja yhteistyö pelasi, mutta missä luuraa.  8)  

SA, en oikeastaan muista mitään tuosta elämästä ja on todella pitkä kertomus selittää tarina kokonaisuudessaan. Mutta listaanpa pääpiirteissään todistusaineiston:

1. N. 20-vuotiaasta lähtien toistuvat, talousasioihin liittyvät tapahtumat miessuhteissa, joita ei voi selittää lapsuudella.
2. Itsetuntemus (intuitio)
3. Heilurin käyttö, jonka avulla pystyin jäljittämään ko. henkilön
4. Tuolloisen suuren rakkauden muotokuvan näkeminen erään museon seinällä ja sen aiheuttamat tuntemukset. Mitkään historiankirjat eivät kerro romanssista ko. henkilön kanssa, mutta olen tuntenut hänet 100% varmasti.
5. Lähipiiristä tulevat vihjeet ja merkit, että myös he ovat voineet olla samassa paikassa samaan aikaan.
6. Erään ihmisen muistot elämänä tyttärenäni.

Ai siis et ole käynyt regressiossa tms? Jos en laske selvänäkijöitä, itselle ei tule muistikuvia kuin sillä tekniikalla.  :angel: Itselläni ei ole sellaisia merkkejä kuten historialliset henkilökuvat tms.

Jos ajattelen "toistuvia" kuvioita niin ehkä karman maksu, jossain taisin sanoa sen jo, jos tein jotain toiselle, hän sen nyt minulle, tosin asiat ei ole ihan niin yksinkertaisia. Tai jos ei ollut karmaa, ei tule selkeitä teemoja. Tai jos vain tapaa menneen tutun, se ei välttämättä jatku minnekään. Tosin mietin sitä, pitääkö olla menneestä, että joku nappaa. Tai edes muistuttaa ketään muuta, kuin häntä itseään NYT.  ::)

Heilurista en ole tällä hetkellä erityisen varma.. se ei pari v sitten oikein toiminut oikein.

näkeekös kaikki selvännäkijät entisiä elämiä kiinnostais kovasti jotain tietää. kertokaa jotain hyviä näkijöitä jotka tietävät  :smitten: :smitten:
kiitos

Heippa Oopiumi!

En ole varsinainen selvänäkijä, mutta voisin yrittää katsoa, näkisinkö menneitä elämiäsi, jos sinulta vain löytyy valokuva itsestäsi :) Aikaisemmat kokemukset tällaisesta ovat olleet mukavia, sekä minulla että katsottavalla ^_____________^
Laita YV:tä, niin jutellaan lisää!

              ::)
       
        Olettaisin, siis en tiedä, ja kuitenkin sanon sen.
         Jonka jokainen tietää, HÄN, jolta kysyt ja sanoo,
          Yleensä kertoo, mitä haluat tietää, siis jo
           itse sen kerroit,jotenkin.Koska se, mitä
            ehkä tarvitsisit tietää, onkin niin
              kipeää. NO,mistä siihen löytyvät
               lääkkeet? Hae omat kipupisteet!
                  APUA ! Paljasta itsesi,
                      itsellesi.
 
                           :angel:

                           
                         

Meinaatko siis, ettei voi luottaa mitä joku sanoo,
koska se sanoo vain, mitä haluan tietää, eikä puhu totta?
HÖH :-\

Näkijöitä on sen verran moneen junaan, että luottaisin kerrottuun tietoon, jos se herättäisi vahvan 'tämän täytyy olla näin' -fiiliksen.

                                  :coolsmiley:

        Tiedän, etten tiedä, mutta miksi kukaan ei kerro sitä minulle!!



                                      :knuppel2:

Pistänpä tähän yhden entisen elämäni, joka on n. vuosi sitten kummitellut unissa oikein urakalla:

Unessa olin korkeintaan 25-vuotias nuori komea merimies (sellainen Matt Dillonin näköinen) yksinkertaisessa raakapellava-asussa ja kahlasin rantaan yhdessä muutaman muun toverin kanssa laivamme jouduttuamme myrskyssä merihätään. Unessa kävi erittäin selväksi, että olemme Patagoniassa ja maisema oli tundramainen, hieman kuin Suomen Lapissa. Joka paikassa kasvoi sellaista korkeaa heinää. Oli erittäin tuulista ja viileää, vaikkakaan ei jäätävää. Olin mahdollisesti käynyt kyseisessä paikassa ennenkin, koska osasin johdattaa muut miehet yksinkertaiseen majaan, joka toimi purjehtijoiden suojapaikkana. Minua vielä informoitiin, että jos tästä paikasta seilaa vielä etelään, päädytään Etelänapamantereelle.

Toisessa unessa selvisi purjehdusreittejä enemmältikin. Olin kierrellyt niin tropiikin saaria (ehkä Tahitilla) kuin koukannut todellakin Etelänapamantereen rannikkovesillä ja käynyt ehkä jollakin saarella siellä.

Tarkistin tietenkin kaikki unen asiat ja faktat sopivat ensimmäisessä unessa Kap Horniin ja toisen unen faktat 1700-1800-luvun pariinkin tutkimusmatkaan. Nyt vain olen odotellut kieli pitkällä, tuleeko tähän merimieselämään lisää informaatiota.

Muuten jos on kovasti sotaisia elämiä, miten se vaikuttaa seuraavan elämän synt. karttaan? Kun sotakin on jollain tavalla "oikein" siis puolustus ainakin, ja ihmiskunnan historia on sotaisa.

Tai jos on rahvaanomainen elämä/ hovielämä, millaisiin oloihin todennäk. syntyy?

Rahvaaksi maahan jossa oli ennen hovissa tai vice versa? Vaikkapa jos käytti valtaa itsekkäästi, ei synny korkeaan asemaan.. olisko noin. Joskus asema voi seurata ja hyvät olot.

Kappas, olin v 2006 odottanut menneen elämän tuttua ja sehän tuli 2007, eli sieltä ne putkahtelee, nyt vaan haluan tietää agendan vähän paremmin. Olen siis tavannut henkilöitä ainakin Pohjolan ja Egyptin elämistä, jotka mainitsinkin aiemmin. Allaolevaan hmm..

Hänen ystäviensä joukossa on viisi henkilöä, jotka ovat vanhoja tuttuja. Miten? Hänen tulisi löytää viisi saman sieluryhmän jäsentä ystäviensä joukosta. Te olette kaikki tulleet maan päälle yhteisestä sopimuksesta tässä ajassa ja paikassa.

Minulla on eräs tuttava, olemme vain kirjallisessa yhteydessä netin kautta. Jostain käsittämättömästä syystä hän vetää puoleensa, vaikka suurimmasta osasta kommenteistaan en pidäkkään. Onko mahdollisesti "välit selvittämättä", vai mikä ihme??

Mikä taikka kuka olin ja missä elin? :)
Kiitos

Hei,

Olen tosi kiinnostunut entisestä elämästäni, mutta en tiedä mistä saisin selville kuka tai mikä olen ollut :)

Terkuin
Aava1

otappa yhteyttä vaikka yv:nä jospa voisin auttaa asiassa....

Päätinkin sitten treffata tuon mieltäni askarruttavan ihmisen...nousu skorpparina tosin tuntuu vetävän herneen nenäänsä mitä ihmeellisimmistä syistä :o 
Saa nähdä mitä siitä tulee...välillä nostaa minut pilviin ja sitten vauhdilla romauttaa takaisin...huh huh

Sinällään minulla ei ole mitään hajua entisistä elämistä, tuskin niitä vielä kovinkaan paljoa on takana, vaan edessä pitkä ja kivinen retki... ???

Aika jännää tapahtui eilen unen ja valveen rajamailla...mieleen tuli vahvat mielikuvat luostari/kirkko/linna ja nunnia. Valkoisella näkyi vuosiluvut 1200 - 1300. Lisäksi näkyi muutama haarniska, ikäänkuin aula/eteistilassa. Lienenkö ollut nunna? Se selittäis kyllä sen, miksi ärsyynnyn tavattomasti liian ohjatussa ja kontrolloidussa toiminnassa.... :o

Hei
Olen kiinnostunut entisistä elämistäni, mutten oikein tiedä miten saisin lisää selville. Rahaa ei ole :-[, joten jotain omatoimista harjoitusta pitäisi keksiä.. Onko keinoja, vinkkejä, mitä voisin tehdä?

Koen erittäin läheiseksi toisen maailman sodan aikaiset juutalaiset sekä juuri surullisen kuuluisat Auschwitch-Birkenaun. Minulla onkin tunne, että olisin ollut silloin nuori, pienikokoinen surullinen tyttö. (Tämän koen läheisimmäksi ja tuoreimmaksi muistoksi.)
Tummaihoisten ihmisten asiat ja Afrikka ovat myös olleet lähellä sydäntäni aina, orjuus koskettaa syvältä sisältä. (Ehkäpä juuri tästä johtuen mieheni on aito ja oikea afrikkalainen  ;) :smitten:)
Tiedän, että espanjan opiskelu/lukeminen on meille suomalaisille helppoa, mutta pakko mainita, että olin kerran lyhyellä espanjan kurssilla, jossa sain jo toisena opiskelukertana opettajalta kehuja siitä miten hyvin ja sujuvasti osasin lukea tekstiä ääneen luokalle. (En ole ikinä ennen yrittäny/opiskellut saatikka että olisin koskaan edes käynyt Espanjassa.)
Ja intiaanit minullakin, kuten monella muullakin.

Kamala kun näitä viestejä lukiessa kylmät väreet seilaa koko ajan ympäriinsä!! Kylmät väreet ja deja-vut on tuttuja, eikä niinkään häiritse elämääni, mutta tehdä tälle yksinäisyyden tunteelle, yli?tunteellisuudelle ja menettämisen pelon tunteelle?

Uskon, että kaikista vastoin käymisistä huolimatta seuraava elämä on sitten himpun verran helpompi ja parempi. Voimia ja jaksamisia kaikille  :smitten:

Hih, hätänen ku on niin kirjottaa viestiä samantien ja jatkaa sitten lukemista.. Eli kun pääsin sivulle 4 tässä ketjussa niin siellähän niitä neuvoja olikin.. Ajattelin koittaa keskittymistä ym. nukkumaan mennessäni (jo heti tänään, kunhan täällä töistä kotiudun aamulla) ja ehkäpä myös heiluria.

Voiko tämä suunnaton yksinäisyyden ja mihinkään kuulumattomuuden tunne, johtua orjuudesta ja keskitysleireistä..? Vai jos vain kuvittelen... :uglystupid2:

Sain sukututkijan avulla selville olevani kaukaista sukua itselleni. Sellainen on näköjään geneettisesti mahdollista.

Ei sen puoleen, ovat pystyttäneet patsaan Freiburgiin vaikka pahamaineisesta kaverista oli kyse, muistokirjoitukseksi kirjoittivat solvauksia ja tyypistä esitetään saksalaisissa kouluissa joulunäytelmiä vielä tänäkin päivänä.

Eräs kaverini on vähän vastaava tapaus, se on hyvin kaukaista sukua pahamaineiselle sotaherralle, jolle on kuitenkin pystytetty oma pyhättö ja jota palvotaan Japanissa miltei kansallissankarina. Mahtaa digata ajatuksesta että sen pää on haudattuna tokiolaiseen temppeliin.

Sukulaisparat olivat kyllä aika hämmentyneitä sukuseuran julkaisemista kronikoista.

Käsittääkseni on ihan tavallista, että synnytään samaan sukuun. Siten on kätevää ja mahdollista oikaista tekemiään virheitä  ;D Joku voisi puhua jopa karmasta.  ;)

Lisäksi saatetaan inkarnoitua samalle seudulle, jossa on aiemminkin ollut kehollistuneena, mikäli on jäänyt karmaa maalle - jotta kannattaa kahdesti miettiä ennenkuin 'kiroaa maan jalkojensa alla' tahi harrastaa muuta karmaisevaa ...  :coolsmiley:

Aurinko tarkassa yhtymässä Karma-asteroidiin.. ::)

Ei kai tuollaisia asioita silloin voi olla oikein kokematta.

Itseä kiinnostais varsinki se kaikkein viimesin elämä.. Karma ja niin edespäin. Ketkä niistä tyypeistä sieltä on seurannut tähän elämään jos on seurannut ja miksi.  :D Ää.. Muttaku ei vain muista. Siitä Saksasta (tainno en tiedä oliko paikka Saksa, ajatelin vaan arkitehtuurin perusteella. Toisaalta samanlaista arkkitehtuuria on varmaan muuallakin..) en tiedä, epäilen ettei se ihan kaikkein viimeisin elämä ole.. Tainno en tiedä, pätkät olivat niin lyhyitä. En tiedä mikä vuosi tai aikakausi silloin oli. Ellen sitten kuvitellut koko juttua, mutta toisaalta kuvitelmat ei iske niin äkkiä ja tunteella saatika sitten miksi olisin kuvitellut itseni jonnekin Saksaan tai keskieurooppaan varsinkaan kun ei sinne ole koskaan mitään kiinnostusta ollut.

                                       :coolsmiley:

                Ehkäpä, mitä jos, pelkkä kiinnostus ns. entisiin elämiin johtaakin

                   taantumaan ns. kasvussa! ? Koska, prinssit ja prinsessat

                       ovat kuitenkin, suht`koht harvinaisia tapauksia.

                          SE, taas mitä, onkaan tullut tehtyä väärin,

                             saattaa olla hyvinkin arvokasta tietoa.


                                               :smitten:

Olen kokeillut heiluria ja toiminutkin hyvin.  ;D Kysellyt olen jo kaiken laista mm. "suojelusenkeleistä"  ;Dja (kaikilla kuulemma semmoinen on ::)) olen saanut selville jopa omani nimen (Niin outo eikä nimessä ole mtn. järkeä joten en ole voinut itse keksiä...). Heiluriin vastaaja ei ole suojelijani enkä voi olla varsinaisesti yhteydessä siihen edes vastaajan kautta koska se on kai jotenkin "kiellettyä". Sitten aloin kiinnostua entisistä elämistäni ja kysyinkin sitä "vastaajalta" (kysyin myös onko vastaajalla nimeä, sain kielteisen vastauksen  :-\ ) "Sanoi" että olen elänyt kyllä ennenkin ja olen ollut myös mies. Olen elänyt muaallakin kuin Suomessa mm. jossain Euroopan alueella mutta en tiedä oiken tarkemmin... Mitään näkyjä entisitä elämistä en ole koskaan itse saanut mutta lucid-unia nähnyt...  ???

Minusta tuntuu että olen ollut entisessä elämässä Hippi. Minua kiehtoo 1960-luku, se miten pukeuduttiin ja kapinallisuus. Avoimesti ajattelen asioista.
Kiinalainen perinne myös kiehtoo,tiedä vaikka geisha olen ollut  :o. En ole ikinä selvittänyt mikä olen ollut entisessä elämässä,olisi mielenkiintoista tietää.

Kai mä joskus selvitän..  ::) 

Tekaisin iltapuhteiksi 1600-luvulla eläneen esi-isäni kartan, kun löytyi sukututkijoiden ansiosta harvinaisen tarkat syntymätiedot, josko sieltä löytyisi paljonkin perinnöllisiä aspekteja. No nyt on kylmä hiki otsalla, kaverihan on astrologisesti mulle läheisempää sukua kuin mun faija!

 :aurinko: :aspect_con: :pluto: sama
 :aurinko: :aspect_opp: :neptunus: -itselläni sekstiili
 :merkurius: :harka:, minulla Härän huoneessa
 :merkurius: :aspe :aspect_con:ct_sex: :mars:sama
Kuu tulimerkissä, ei aspektoi oikein mitään planeettaa (Void of Course)
 :aurinko: :aspect_con: :chiron: -minulla kvinkunssi
 :venus: :aspect_con: :chiron:-itselläni oppositio
 :mars: :aspect_con: : :jupiter:sama
 :kuunsolmu:  :aspect_con:minun :askendentti:

Psykedeeliset havainnot:

 :chiron:astetta vaille samassa kohdassa kuin minulla
Esi-isän  :aurinko: :pluto: :pluto: :venus: :chiron:-stelliumi synastriassa mun 8.huoneessa linnoittautuneena oman Chironini ympärille, mistä stelliumi opponoi sekä esi-isän omaa Neptunusta mun alasolmulla (oli merenkulkijan tapainen, omisti kauppalaivaston) sekä mun omaa  :venus: :uranus:, tuohon liittyy nyt jokin hillitön karminen trauma, mutta missään päin sukukronikkoja ei mainita, mikä se tarkalleen ottaen mahtaa olla. Joka tapauksessa näyttää siltä, että mun Chiron-dilemmojen taustalla kummittelee näköjään oma esi-isä. :o

Varhaisimman esi-isäni lähimmän tunnetun sukulaisen (fransiskaanimunkki, joten ei suoraa verisukua) karttaa on hankalampi, koska tarkka syntymävuosi ei ole tiedossa.

EDIT: Arveltu syntymävuosi 1313. Jos kokeilen omalla syntymäpäivällä, löytyy variaatiota mun  :aurinko:-aspekteista, prikulleen samoja ovat  :mars: :aspect_con: :jupiter: ja  :venus: :aspect_con: :chiron:  :aspect_sex: :uranus:, variaatio aspektistani  :venus: :aspect_con: :uranus: :aspect_opp: :chiron:.

Eli aspektien perusteella olisi myös astrologista sukua sekä 1600-luvun esi-isälleni että minulle, ja kaiken lisäksi tyypin pitäisi olla sen biologisen ilmiön edustaja jollaisia tällaisissa piireissä sanotaan inkarnaatioiksi.

Ilmiön taustalla on ilmeisesti yhdistelmä sukupolvien myötä ilmaantuvia geneettisiä taipumuksia että sukupolvilta toiselle kulkevia ja yli loikkaavia fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia. Sitä on tutkittu ainakin madoilla, mutta ihmisen kohdalla tekee vaikeaksi pitkät eliniät eli joutuisi urkkimaan monen sukupolven ajalta joka iikan yksityiskohdat. Nämäkin kaksi omasta takaa löytyivät vain siksi, että olivat olleet omana aikanaan ainakin paikallisesti tunnettuja ja siten heistä oli jäänyt muutakin materiaalia kuin esim. nimi.

Toi edellinen on janna juttu-koska esi-isani omisti myos kauppalaivaston noin 1300 luvulla ja jatkossa on sita lisaa, myos huomasin, etta kartallani on paljon samoja tekioita.
Minulla vain on aitini puolelta nama merenkulkiat-Espania ja Englanti ja he ovat kulkeutuneet Ruotsista Suomeen noin 1500 luvulla
Olisi kiva tietaa suvustasi vaikka YV:na-jos alkupaikat ovat samat.

jaha. en taida päästä itäisistä kulttuureista vieläkään. vaikken aivan usko asiaa, eräs kanavoi minulle että olisin elänyt tämän henkilön aikana, tuntenut hänet ja erään kolmannen osapuolen. jolla muuten on siniverta sekä ruotsi-saksa-venäjä että rooma.

Varhainen elämä

Rasputin syntyi talonpojan perheeseen siperialaisessa Pokrovskojen pikkukylässä Tura-joen rannalla. Hänen syntymäpäiväkseen on ilmoitettu eräissä lähteissä 10. tammikuuta 1869. Joka tapauksessa p Rasputin syntyi vuosien 1863–1873 välisenä aikana. Hän vietti lapsuudessaan ja nuoruudessaan paljon vapaa-aikaansa paikallisessa luostarissa. Noin vuonna 1893 Rasputin meni naimisiin naapurikylästä Dubrovista kotoisin olevan talonpoikaistytön Praskovia Fedorovnan kanssa, joka oli miestään kaksi vuotta vanhempi. He saivat viisi lasta, joista vanhin, poika, kuoli puolen vuoden ikäisenä. Muut lapset olivat Dmitri (1895), Mihail (1897), Matrjona (tunnettu Maria Rasputina) (n.1898) ja Varvara (1900). Rasputinin suku elää yhä Maria-tyttären kautta. Hänen jälkeläisiään elää Ranskassa ja Yhdysvalloissa.

[muokkaa] Nikolai II:n hovissa
Keisarinna Aleksandra
Keisarinna Aleksandra

Vuonna 1901 Rasputin lähti kotiseudultaan ja ryhtyi vaeltamaan Venäjällä. Vuonna 1903 hän saapui Pietariin. Hänen maineensa profeettana ja ihmeparantajana oli kiirinyt sinne jo hänen edellään. Vuonna 1904 Rasputin kuuli tarinoita, joiden mukaan keisari Nikolai II:n vastasyntynyt poika ja kruununperijä Aleksei Nikolajevitš Romanov sairasti perinnöllistä verenvuototautia, hemofiliaa. Tämä vaikea, tuohon aikaan yleensä kuolemaan johtavan harvinainen perinnöllinen sairaus oli siirtynyt pojalle keisarinna Aleksandra Fedorovnalta, entiseltä saksalaiselta Hessen- Darmstadtin prinsessalta, joka Ison-Britannian kuningattaren Viktorian tyttärentyttärenä oli yksi niistä onnettomista kuninkaallisista äideistä, jotka 1800- ja 1900-luvuilla välittivät tämän taudin Euroopan hallitsijasukuja rasittamaan.

Aleksein syntymän aikoihin (sairaus paljastui pojan ensimmäisen elinvuoden aikana) keisarinna Aleksandran lähipiiriin kuului kaksi hyvin erikoista naista, nimittäin hänen miehensä tsaari Nikolain serkkujen vaimot, suuriruhtinattaret Miliza ja Anastasia. Näistä kahdesta varsinkin Miliza oli tavattoman kiinnostunut uskonnollisesta mystiikasta ja okkultismista, mikä oli yleensäkin kaikkialla muodissa tuohon aikaan. Paljolti vahvistaakseen omaa asemaansa hovissa Miliza, joka oli luonnollisesti myös kuullut Rasputinista, päätti saattaa yhteen tämän ja niin ikään uskonnollisesta mystiikasta suuresti innostuneen keisarinna Aleksandran, jonka Miliza tiesi tietenkin myös etsivän epätoivoisesti apua sairaalle pojalleen. Koululääketiede ei noihin aikoihin tuntenut mitään keinoa verenvuototaudin kaltaisesta sairaudesta kärsivän auttamiseksi.

Rasputin tapasi keisariparin todennäköisesti marraskuun 1. päivänä vuonna 1905. Kerrotaan, että jo tuon ensimmäisen tapaamisen aikana Rasputin ensi kerran pysäytti verenvuotokohtauksen, jonka kourissa pieni kruununperijä jälleen kerran kärsi hirvittäviä tuskia. Tapaus synnytti pojan kummassakin vanhemmassa, eritoten keisarinnassa, voimakkaan kiitollisuuden ja luottamuksen tunteen erikoislaatuista siperialaista kohtaan, olihan tämä parantanut paitsi heidän poikansa, myös maailman mahtavimman valtakunnan perillisen.

Johtuen ennen muuta merkillisistä parantajankyvyistään – joiden olemassaolon tunnustivat sekä ystävät että viholliset – Rasputin sai nopeasti erittäin voimakkaan vaikutusvallan tsaaripariin, varsinkin tsaarittareen. Hänen huono historiallinen maineensa perustuukin osittain – ehkä merkittävässäkin määrin – niihin uskomattomiin huhuihin ja juoruihin, joita ennen kaikkea kateellinen aatelisto pian alkoi levittää hänestä ja tsaariperheestä, väittäen – ja monet vilpittömästi uskoen – että tsaaritar oli Rasputinin rakastajatar. Rasputin onkin jäänyt historiaan ennen kaikkea häpeämättömänä naistenmiehenä, juoppona ja kieroutuneena poliittisena pelurina, joskin uusimmat tutkimukset (mm. venäläinen kirjailija ja historiantutkija Edvard Radzinski) ovat luodanneet hänen persoonallisuuttaan objektiivisemmin.Ehkä voimakkaimmin Rasputinin yleensä varsin kielteiseen julkisuuskuvaan vaikuttivat hänen lukuisat naissuhteensa, jotka erityisesti tuona äärimmäisen seksuaalikielteisenä aikana herättivät huomattavaa pahennusta. Rasputinin väitettiin kuuluneen erittäin halveksittuun ja ankarasti vainottuun kerettiläiseen venäläiseen uskonlahkoon, joka tunnetaan nimellä hlystit. Hlystien uskonfilosofia perustui osittain kristinoppiin, osittain - suurimmaksi osaksi – se juonsi epämääräisesti juurensa pakanuuden aikojen Venäjän uskomuksista ja rituaaleista. Hlystiläisyyden keskeinen ajatus oli uskomus, että synninteko sitä seuraavan katumuksen kautta jalostaa ihmisen sielua ja tuon hänet lähemmäksi Jumalaa. On erittäin mahdollista, että Rasputin nuoruudessaan, kierrellessään laajoilla vaelluksillaan Siperian syrjäisissä luostareissa oli päätynyt tekemisiin tämän opin harjoittajien kanssa, jotka viettivät jumalanpalveluksiaan yöllisillä orgioilla salaisissa paikoissa. Varsinaisesti Rasputin ei nähtävästi kuitenkaan myöhemmässä elämässään ollut tekemisissä hlystiläisyyden kanssa, mutta sen käsitykset vaikuttivat ilmeisesti voimakkaasti hänen omaan uskonfilosofiaansa. Mitä taas tulee hänen legendoihin hänen hillittömästä juopottelustaan, nuorena miehenä Rasputin oli kotiseudullaan tunnettu hurjastelevista elämäntavoistaan, joihin kuuluivat niin juominen kuin naisseikkailutkin. Koettuaan omien sanojensa mukaan 28-vuotiaana hengellisen herätyksen hän luopui alkoholista – joskaan ei suinkaan naissuhteista – pitkäksi aikaa, mutta sortui uudestaan viimeisinä vuosinaan samaan aikaan, kun hänen toimintansa hovissa alkoivat synnyttää vakavia paineita ja muodostua hänelle itselleen hengenvaaraksi.

Rasputinin Venäjän poliittisella näyttämöllä esittämä rooli oli vähintäänkin erikoinen.Kuten edellä todettu, häntä on usein syytetty ankarasti hovijuonitteluista ja avoimesta puuttumisesta maan hallintoon heikon ja tahdottoman tsaari Nikolain kustannuksella, mitä yhdistettynä hänen huonoon maineeseensa on pidetty yhtenä merkittävimmistä syistä keisarillisen Venäjän romahdukseen helmi-/maaliskuussa 1917. Tämä väite onkin huomattavassa määrin täysin oikea. Erittäin merkityksellinen tosiseikka on, että sen enempää hovilla ja hallitsevilla piireillä kuin Venäjän tavallisella kansallakaan ei ollut selkeää käsitystä Rasputinin eritoten keisarinnaan kohdistuvan suunnattoman vaikutusvallan todellisesta luonteesta. Täytyy muistaa, että kaiken alkuna ja juurena – syynä siihen, miksi Rasputin ylipäänsä oli päätynyt palatsiin – oli kruununperijä Aleksei Nikolajevitshin sairaus. Tsaaritar Aleksandra, joka rakasti syvästi ainoaa poikaansa ja vallanperijää, ripustautui Rasputiniin ennen muuta uskosta, että tämä oli ainoa ihminen maailmassa, joka kykeni auttamaan Alekseita. Keisarinna oli varma siitä, että oli yksinomaan Rasputinin ansiota, että poika oli edelleen hengissä. Ja toinen, tähän liittyvä ja erittäin huomionarvoinen seikka: tsaariperhe pyrki huolellisesti kätkemään poikansa tilan kaikilta tahoilta, uskoen, että jos hovi tai varsinkin kansa saisi tietää, että maan tuleva hallitsija oli vaikeasti parantumattomasti sairas ja että tämän henki oli jatkuvasti hiuskarvan varassa, se merkitsisi entistä kovempia paineita hallitsijasuvun auktoriteettia ja käytännössä yksinvaltaista tsaarinhallintoa vastaan. Toisin sanoen he uskoivat, että jos kruununperijän sairaus paljastuisi, se mahdollisesti olisi viimeinen naula tsarismin arkkuun; sen jälkeen dynastia ja keisarillinen hallintojärjestelmä kaatuisi ja he menettäisivät valtansa – ja mahdollisesti henkensäkin, sen verran he tiesivät itsellään olevan vihollisia omassa maassaan. Niinpä koko suunnattomassa valtakunnassa oli vain muutama ihminen, joilla oli ylipäänsä minkäänlaista käsitystä kruununperijän tilasta, saati sitten sairauden perimmäisestä luonteesta. Tämän vuoksi myöskään Rasputinin parantajan roolia ei voitu ymmärtää oikein, koska äärettömän harvat tosiasiassa yleensä tiesivät siitä mitään. Lisäksi Rasputin onnistui taitavasti kätkemään tsaariperheeltä kansan keskuudessa varsin julkisen yksityiselämänsä pahennusta herättävät yksityiskohdat – joskin niitä on usein suuresti liioiteltu. Muut ihmiset taas eivät tienneet, ettei tsaariperhe ollut tietoinen " hullun munkin todellisesta luonteesta", vaan he uskoivat, että tsaariperhe hyväksyi Rasputinin lähipiiriinsä juuri sellaisena, jollaiselta hän palatsin ulkopuolella monille vaikutti – rietastelevana, humalaisena naistenviettelijänä, täysin moraalittomana henkilönä. Tämä tosiseikka taas rasitti raskaasti tsaariperheen omaa mainetta, etenkin kun tähän kaikkeen liitetään vielä se tosiasia, joka erityisesti aikalaisille tuntui kaikkein tyrmistyttävimmältä: Rasputinin valtava poliittinen vaikutusvalta. Häntä väitettiin oman aikansa Venäjän, ja, johtuen valtakunnan massiivisesta koosta, itse asiassa koko maailman vaikutusvaltaisimmaksi mieheksi.

Itse asiassa tämäkin tosiasia on luonteeltaan melko erikoislaatuinen. Mm. tutkija Edvard Radzinski käsittelee kysymystä laajalti teoksessaan Rasputin (suom. Kari Klemelä, Werner-Söderström OY Juva, v. 2000). Hänen teoksensa tuo esille seuraavanlaisen, vasta 1990- luvulla Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen avautuneeseen uuteen todistusaineistoon pohjaavan johtopäätöksen: Rasputin ei ollut peluri puhtaasti siinä mielessä missä erilaiset mustamaalaustaan suuresti liioittelevat juorut ja legendat hänet yleensä ovat esittäneet. Toisin sanoen, hän ei alun alkaen käyttänyt hovissa saavuttamaansa asemaa ja erityisesti tsaarittaren luottamusta hyväkseen voidakseen toimia politiikassa "ikään kuin tsaarin sijaisena erottaen ja nimittäen ministereitä ja korkeita virkamiehiä silkasta vallanhimosta omien mieltymystensä mukaisesti". Grigori Rasputin ei ollut – hänen historiallinen roolinsa ei ollut olla – arabialaisten tarinoiden kieroileva, manipulatiivinen suurvisiiri. Se oli paljon omalaatuisempi.

Kaiken lähtökohtana oli itse asiassa keisarinna Aleksandran oma persoonallisuus. Kuusivuotiaana äidistään orvoksi jäänyt ja Ison-Britannian hovissa isoäitinsä kuningatar Viktorian kasvatusvallan alla varttunut tsaaritar oli erittäin voimakastahtoinen ja ujon ja pidättyväisen ulkokuorensa alla hyvin kiivas ja kiihkeäluonteinen nainen. Lisäksi hän oli hyvin vallanhimoinen. Aleksandra taisteli paljon miestään kiivaammin levottomana vuonna 1905 esitettyjä tsaarinvallan kaventamisvaatimuksia vastaan eikä koskaan antanut anteeksi silloiselle pääministeri Sergei Wittelle, joka käytännössä pakotti keisari Nikolain allekirjoittamaan mm. kansalaisvapauksiin liittyviä poliittisia uudistuksia koskevan marraskuun manifestin.

Aleksandralle, joka pääasiassa Aleksein vuoksi oli valmis sulkemaan silmänsä kaikilta syytöksiltä, joita Rasputinia vastaan toistuvasti esitettiin, Rasputinia kohtaan osoitettu myötämielisyys merkitsi häntä itseään – Venäjän keisarinnaa – kohtaan osoitettua myötämielisyyttä. Tsaaritar Aleksandra ei koskaan ollut suosittu hovissa tai muuallakaan Venäjällä. Ensinnäkin hän oli syntyperältään saksalainen, eikä tuon ajan Venäjällä suhtauduttu saksalaisiin suopeasti.Toiseksi häntä pidettiin kylmänä, kopeana ja ylimielisenä naisena, mikä johtui paljolti hänen ujoudestaan – erityisesti nuorena Aleksandra todella kärsi huomattavasta ujoudesta, mikä tuntuu yllättävän ristiriitaiselta suhteutettuna hänen muuhun persoonallisuuteensa. Rasputinin tulo hoviin muodostui nopeasti viimeiseksi niitiksi keisarinnan omalle maineelle. Sokeassa uskossaan Rasputiniin keisarinna alkoi hyväksyä lähipiiriinsä vain sellaisia ihmisiä, jotka olivat Rasputinille suosiollisia. Kysymys oli siis eräässä mielessä hänen omasta narsismistaan ja vallanhalustaan. Suunnilleen vuodesta 1912 eteenpäin – Edvard Radzinskin mukaan ("Rasputin", 2000) tsaaritar alkoi oman vaikutusvaltansa nojalla valvoa, että korkeimpiin virkoihin otettiin Rasputiniin myötämielisesti suhtautuvia henkilöitä. Myöhempinä vuosina Rasputin, joka vaistosi oman henkensä olevan vaarassa hovissa (johtuen hänen maineestaan, jonka useimmat hallitseviin piireihin kuuluvat katsoivat vahingoittavan tsaarinhallintoa niin, että hänen pois lähettämisensä tai suorastaan surmaamisensa oli monien toiveena ja tavoitteena) pyrki turvaamaan selustaansa keisarinnan avustuksella, toisin sanoen tuomalla tälle ikään kuin omana ajatuksenaan esiin idean koko virkamieskoneiston puhdistamisesta Rasputininvastaisesta rintamasta. Hän alkoi vaivihkaa esittää tsaarittarelle henkilöitä, jotka sopisivat parhaiten siihen ja siihen virkaan. Aleksandra, joka tietysti itse haaveili myös Rasputinille – toisin sanoen itselleen – kuuliaisesta hallituksesta, alkoi ihastuneena toteuttaa omalaatuisen ystävänsä ehdotuksia. Ensimmäisen maailmansodan aikana Rasputin ja keisarinna todellisuudessa johtivat maan hallintoa sen jälkeen, kun Aleksandra oli saanut savustettua armeijan ylipäällikön tehtävästä miehensä serkun, suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitshin. Syynä erimielisyyksiin oli suuriruhtinaan kielteinen suhtautuminen Rasputiniin – ja sitä kautta keisarinnaan. Kun ylipäällikkö joutui pois tehtävästään, tarvittiin tietenkin uusi tilalle. Sen paikan otti velvollisuudentuntoinen keisari Nikolai itse. Vaihto oli todellisuudessa keisarinna Aleksandran ideoima. Sen kautta hän saisi Rasputinin kanssa vapaat kädet ministerien ja keisarikunnan hallinnon suhteen. Osittain näistä toimista syntyneistä katastrofaalisista sekaannuksista ja Rasputinin (toisin sanoen keisarinnan ja sitä kautta Romanovien dynastian) vastaisista paineista oli seurauksena Venäjän vallankumous.

[muokkaa] Salamurha

[muokkaa] Taustaa

Rasputin sai elämänsä aikana lukuisia – varsinkin naispuolisia – seuraajia liittyen muun muassa hänen uskonnolliseen etsintäänsä ja myöhemmin toimintaansa tsaarin hovissa. Vielä enemmän hänellä oli luonnollisesti katkeria vihollisia, jotka joko kateudesta tai hänen maineensa ja kaikkinaisten tekemistensä järkyttäminä olivat valmiita vainoamaan häntä hautaan asti. Hänen elämänsä aikana häntä vastaan suunniteltiin ainakin kolme vakavaa salamurhahanketta, joista viimeinen lopulta onnistui.

[muokkaa] Ensimmäinen yritys

Tiettävästi ensimmäisen kerran hänet yritettiin murhata vuonna 1914. Hankkeen takana oli ainakin hänen entinen ystävänsä ja myöhempi kiivas vihollisensa munkki Iliodor (s. Sergei Trufanov), joka myös, ensin salaisesti, myöhemmin täysin julkisesti kuului edellä mainittuun hlystien uskonlahkoon. On mahdollista, tiettyjen todisteiden nojalla jopa todennäköistä, että murhan takana oli myös Iliodorin kanssa tätä varten salaa liittoutunut Venäjän salaisen poliisin päällikkö, kenraali Vladimir Dzunkovski, joka oli erittäin vaikutusvaltainen mies ja jolla oli, paitsi yleiset, myös omat henkilökohtaisemmat syynsä olla katkera Rasputinille. Tämä oli näet tehnyt hänet naurunalaiseksi eräässä tärkeässä tilanteessa ja Dzunkovski vannoi kostoa. Mahdollisesti juuri Dzunkovski antoi Iliodorille apua murhan järjestämisessä.

Iliodor lähetti surmatyötä suorittamaan Hionia Guseva-nimisen tsaritsyniläisen entisen prostituoidun, jonka nimi tapausta myöhemmin tutkittaessa liitettiin usein Rasputiniin nimeen - joskin todennäköisesti täysin aiheettomasti – varsin säädyttömissä yhteyksissä. Nainen itse kertoi kuulusteluissa yrittäneensä surmata Rasputinin niiden huhujen ja kertomusten perusteella, joita tästä liikkui. Yleisö "romantisoi" tarinan myöhemmin muotoon, jossa Rasputin oli aikoinaan hyväksikäyttänyt Gusevaa ja tämä oli päättänyt kostaa loukkauksen.

Hionia Guseva yritti heinäkuun lopulla 1914 surmata Grigori Rasputinin tämän kotikylässä puukottamalla tätä vatsaan heidän tavatessaan kylätiellä. Guseva joutui välittömästi pidätetyksi – tapauksella oli lukuisia silminnäkijöitä – ja joutui oikeuteen, jossa hänet julistettiin mielisairaaksi ja suljettiin sairaalaan, mistä hän vapautui vasta vallankumouksen aikana. Rasputinille juttu oli todella koitua kohtalokkaaksi, keisarinnan oli lähetettävä Pietarista kirurgi leikkaamaan hänet, minkä jälkeen hän makasi kaksi kuukautta sairaalassa Tjumenissa ja herätti yleistä ällistystä sillä, että ylipäätään toipui. Sanottiin, että "tuon kirotun musikan sielu näytti olevan ommeltu kiinni ruumiiseen."

[muokkaa] Ministerien yritys

Seuraavan salaliiton Rasputinin pään menoksi suunnittelivat – tai olivat suunnittelevinaan kaksi ministeriä, jotka vuonna 1915 kilpailivat keskenään keisarikunnan hallituksessa ja joihin molempiin Rasputin oli muodostanut huonot välit pitämällä heitä ovelasti pilkkanaan, kun nämä olivat yrittäneet hyötyä hänestä edetäkseen urallaan; tästä muodostui tsaarinhallinnon viimeisinä vuosina eräänlainen tapa hovin virkamiehille, jotka tunsivat erinomaisesti keisarinnan kehittämän säännön: kaikki jotka vastustivat Rasputinia – toisin sanoen keisarinnaa itseään – joutuivat tuhon omiksi, kun taas ne, jotka arvostivat (tai ainakin olivat arvostavinaan) häntä, olivat täten osoittaneet lojaaliutensa myös Rasputinia palvovalle keisarinnalle ja heitä kohdeltiin tietysti sen mukaan.

Ministerien Aleksei Hvostovin ja Stepan Beletskin "yhdessä" suunnittelemasta salamurhahankkeesta kehkeytyi todellisuudessa vain naurettava farssi, jollaiseksi sen ajoi molempien miesten toiselta osapuolelta salaama oman edun tavoittelu. Naiivi Hvostov, joka oli uskonut vuorenvarmasti pääsevänsä pääministeriksi edellisen, Ivan Goremykinin, erottamisen jälkeen, järkyttyi ja raivostui silmittömästi saadessaan Beletskiltä tiedon, että Rasputin ja keisarinna suunnittelivat viran haltijaksi aivan toista miestä, Boris Stürmeriä. Stürmerin tultua nimitetyksi Hvostov päätti kostaa Rasputinille, jonka suhteen sekä hän että Beletski olivat jo aiemmin kokeneet ikäviä yllätyksiä yrittäessään mielistellä ja lahjoa tätä saadakseen siten keisarinnan siunauksen omalle uralleen. Hvostov juoni hankkeen jonka perusajatuksena oli saada Rasputin – jälleen kerran – sotkettua johonkin todella tyrmistyttävään skandaaliin, jonka hän, Hvostov, sitten paljastaisi ja tällä kertaa todellakin saisi tsaarin ajamaan Rasputinin pois hovista. Sen jälkeen hän itse saisi mahtavan kansansuosion, vaikka tietysti menettäisikin rytäkässä ministerinsalkkunsa (Hvostov oli tuolloin sisäministerinä.)

Onnettomuudekseen Hvostov päätti turvautua ideansa järjestelyissä aivan vääränlaiseen viestinviejään – hämäräperäiseen, Rasputinille hyvin läheiseen Manasevitsh-Manuilov- nimiseen henkilöön, eräänlaiseen yleisvakoojaan. Manasevitsh järjesteli salassa asiat tietenkin Rasputinin eduksi, mistä oli seurauksena vain, että Hvostov sekä menetti rahat, joilla oli yrittänyt lahjoa Manasevithsin että epäonnistui suunnitelmansa täytäntöönpanossa. Mikä pahinta, hän ei voinut edes kieliä asiasta kenellekään – hänhän olisi muuten paljastanut oman tulenaran osuutensa jutussa.

Tässä vaiheessa Hvostov oli niin raivoissaan Rasputinille, että alkoi vakavasti suunnitella tämän täydellistä eliminoimista. Tässä asiassa hän turvautui mainittuun Stepan Beletskiin - joka onnettomuudeksi oli tuntuvasti rikostoveriaan terävänäköisempi.Kumpikin mies suunnitteli koko ajan omaa osuuttaan ilmaisematta sanallakaan toisilleen, miten olivat suunnitelleet hyötyvänsä liittolaisestaan. Hvostovin tarkoituksena oli saada Rasputin pois päiviltä ja nousta itse yleiseen suosioon. Beletski puolestaan oli aikeissa olla ensin muka avustavinaan Hvostovia tämän suunnitelmissa ja sitten, sopivan hetken tullen, kääntää kelkkansa ja paljastaa koko juttu ylimmälle taholle, toisin sanoen tsaariparille. Näin hän saisi sekä Hvostovin pois jaloistaan että keisarinnan ymmärtämään, kuinka loistava sisäministeri hänestä itsestään tulisi.

Molempien herrojen suunnitelmat menivät kuitenkin pieleen mahdollisimman nololla tavalla. Kun Hvostov tajusi lopulta, mitä Beletskillä oli mielessään (tämä tapahtui sen jälkeen, kun Beletski oli järjestänyt erään asiamiehensä ikään kuin vahingossa ilmiantamaan Hvostovin), Hvostov kanteli itse Beletskistä suoraan tsaarille tilanteessa, jossa Beletski oli luullut ministeriparan aikovan vain esittää tälle jälleen uusia valituksia Rasputinista – ja siten tietysti allekirjoittavan oman poliittisen kuolemantuomionsa. Kostoksi paljastuksesta Beletski puolestaan esitti nyt ilmiantonsa Hvostovista paljastaen tämän yrityksen Rasputinin murhaamiseksi. Kummastakaan oljenkorresta ei ollut enää apua – molemmat miehet menettivät ministerinpaikkansa.

[muokkaa] Tsaarin sukulaiset toteuttavat murhan

Vuonna 1916 joukko vaikutusvaltaisia venäläisiä aatelisia – joihin kuului muiden muassa tsaarin serkku Dmitri Pavlovitš Romanov – muodosti salaliiton Rasputinin murhaamiseksi. Ruhtinas Feliks Jusupovin johtamina salaliittolaiset kutsuivat Rasputinin luokseen ja tappoivat hänet.

Murhatapahtumista ei ole tarkkaa tietoa, mutta tarinan mukaan salaliittolaiset olivat laittaneet syanidia leivoksiin. Rasputin ei heidän epäonnekseen pitänyt mistään makeasta, joten suunnitelma epäonnistui. Viinissäkin oli nelinkertaisesti tappava annos syanidia, mutta Rasputin vain jatkoi juomista ja juhlimista.

Lopulta eräs salaliittolainen suuttui ja ampui Rasputinia, erään tiedon mukaan jopa kuudesti; ainakin yksi luoti oli myrkyn sekoittaneen lääkäri Lasovertin mukaan osunut sydämeen ja loput päähän.

Rasputin ei kuitenkaan vielä kuollut, joten hänen pääkallonsa murskattiin nuijalla. Nyt ruumis raahattiin Neva-joen rantaan: salaliittolaiset pyrkivät hävittämään ruumiin heittämällä sen hyiseen Nevaan.

Vaikka Rasputin oli sidottu ja suljettu säkkiin, hän oli ennen kuolemaansa onnistunut pääsemään osittain irti siteistään, aivan kuin hän olisi vielä halunnut uhmata taivaita. Oikean käden sanottiin olleen kohotettu pään yläpuolelle siunaavaan eleeseen. Myrkystä, kuudesta luodista ja murskatusta pääkallosta huolimatta Rasputinin keuhkot olivat täynnä vettä - eli hän kuoli hukkumalla.

Rasputinin ruumis löytyi kolme päivää myöhemmin kellumassa joen pinnalla. Hänen viralliseksi kuolinsyykseen ilmoitettiin hukkuminen. Hänen ruumiinsa haudattiin pietarilaiselle hautausmaalle keisarinna Aleksandran käskystä. Vuonna 1917 helmikuun vallankumouksen aikoihin kolme mellakoivaa työläistä kaivoi ruumiin haudastaan ja poltti sen tuhkaksi läheisessä metsikössä. Rasputinin säilöttyä siitintä säilytetään pietarilaisessa museossa.[1]

 Minulla on erään naisen kanavoimia edellisiä elämiä, jotka kolahtelivat hyvin. Synkkää ja vähemmän synkkää menoa siellä :). Muinainen Palestiinan alue, Irlanti, Venäjä, Japani ym. Japanissa onnistuin iiviltyyppinä sotkemaan asiani pahemman kerran keisariperheen kanssa :buck2:.
 Monet noista edellisistä elämistä selittivät hyvin tämän elämän kiinnostuksenkohteita sekä tiettyjä lapsuudenaikaisia fiiliksiä ja haaveita. Lapsuuden leikkejäkin valoitettiin tällä  ;D.
 Aivan sama sinänsä olivatko nämä juuri oikeita elämiäni vai oliko ne nostettu jostain kollektiivisesta tajunnasta, joka tapauksessa tässä selittyi paljon asioita.

Etelä - Kiinassa olit nainen. Olit nerokas suurin ajatuksin, vilkasliikkeinen sekä henkisesti että ruumiillisesti, sinussa oli älyllistä voimaa. Ammatiltasi olit hoviennustaja. Tehtäviäsi oli mm. oraakkelinluukirjoitukset. Sinulla oli terävä arvostelukyky, keskityskyky, taipumusta mystiikkaan, selvänäköisyyttä, ihmisten motivaatioiden ja psykologian tajuamista, kykyä selvittää asioita. Itse et välittänyt huveista, pidit yksinkertaisesta elämästä, pidit huolta omasta edustasi ja tunsit vetoa miehiin. Koit suruja sisarustesi vuoksi, miespuoliset olivat sotilaita ja kaatuivat taisteluissa. Olit vaikuttava puhuja. Sinulla oli taipumus joutua mentaalisiin valtataisteluihin sillä halusit vaikuttaa muihin. Ajattelussasi oli nopeaa käsityskykyä, kekseliäisyyttä, noudatit omia lakejasi ja sisäistä henkistä ääntäsi. Sinussa oli paljon henkistä toimintatarmoa. 1300 eKr.

Väli-Amerikassa, Meksikossa olit mayanainen. Sinulla oli hieno, terävä, riippumaton, omaperäinen ja läpitunkeva mieli. Olit henkisesti korkealla tasolla, sinusta tuli jonkinlainen astronomi, tarkkailit tähtitaivaita. Menestyit ammatissasi. Sait apua myös ystäviltäsi. Olit itsekin ahkera, aloiteherkkä ja itsenäinen luonne. Olosuhteiden pakosta jouduit romanttiseen rakkausseikkailuun. Sinut naitettiin vanhemmalle miehelle, mutta kävikin niin, että rakastuitte toisiinne. Vastoinkäymisiä toimessasi toi huumaavan tupakan käyttäminen. Sen käyttö aiheutti vaihtelevia tietoisuuden tiloja. Harkitsemattomia suhteita, joita seurasi epäsopu. Lopulta terveytesi oli uhattuna, sairastuit aivoistasi. Uskonnolliset taipumuksesi aiheuttivat surua, muutuit täydellisesti. Suostuit vapaaehtoisesti veriuhriksi päästäksesi kolmannelletoista tasolle. 1000 eKr.

Antiikin Kreikassa olit mies. Olit ammatiltasi sotilas. Olit syntynyt yläluokkalaiseksi ja toimit johtavassa asemassa yksikössäsi. Taistelitte usein, koit monia esteitä ja vastustuksia. Jouduit elämään kovissa ja karuissa ympäristöissä, armeijanne liikkui ympäri valtakuntaa. Sinulla oli sisua ja päättäväisyyttä, olit dominoiva, tarkka kunniastasi. Vapaa-aikoina harrastitte myös urheilua ja kilvoittelua. Vaikka olit sotilaana aggressiivinen, osasit olla myös empaattinen, pidit huolta omista ja toistenkin tarpeista. Näiden kahden asian kesken olit tasapainossa. Toinen silmäsi oli vaurioitunut jossain taistelussa. 500 eKr. 

Toinen elämä Antiikin Kreikassa, olit mies. Olit runoilija. Työskentelit yhdessä toisten runoilijoiden sekä muiden taiteellisten ihmisten kanssa. Asuit nyk. Italian alueella, Rooman eteläpuolella. Olit luonteeltasi hyvä, ystävällinen, kaikkien rakastama, intohiominen ja aistillinen. Miehinen komeus sinussa oli täydellinen. Olit hyvin mieltynyt huveihin, olit puoleensavetävä, kykenit aikaansaamaan monia rakkaussuhteita. Sinulla oli monia onnellisia tapaamisia ystävien kanssa sekä rakkauteen perustuen. Olit naimisissa alhaissäätyisemmän naisen kanssa. Koit vastoinkäymisiä avioliitossasi, vanhempasi eivät antaneet runsaita myötäjäisiä koska vaimosi oli alhainen. Olit itsekin vilpillinen rakkaudessa, et ollut uskollinen, pidit yllä salaista rakkautta, josta aiheutui mustasukkaisuutta naistesi kesken. He alkoivat vihollisiksi keskenään. Olit olevinaan, rakastunut, mutta lopulta välinpitämätön kummankin naisen kanssa. Puolisosi kuoli hämärissä olosuhteissa. Vanhuuden vietit yksinäisyydessä omasta halustasi. 400 eKr.

Syyriassa olit mies. Olit pitkä sopusuhtainen keholtasi, Olit iloinen, tarmokas, innostuva, uskollinen, rehellinen, jonkinverran surumielinen, puhelias lempeä ja oppivainen. Tunteesi olivat syviä ja ehdottomia. Olit syntynyt suureen sisarusparveen, mutta teillä oli huonot välit keskenänne. Olit oliivipuiden kasvattaja. Olit naimissa, avioliittosi ei ollut täysin suruton. Teillä oli jokunen lapsi, sait paljon iloa heistä. Olit miellyttävä muille ja sait paljon rakkautta osaksesi. Sinulla oli taiteellisia taipumuksia, osasit soittaa jotain soitinta. Et kuitenkaan omannut järjestysvaistoa, olit helposti huijattavissa kaupanteossa. Koit monia tappioita sopimuksista tai takauksista. Olit saanut oliivitarhasi perintönä. Aleksanteri suuren sotajoukot rynnivät tarhasi lävitse. Yritit estää moisen, mutta saitkin itse miekasta. Jätit haavasi hoitamatta ja siihen lopulta kuolit. 300 eKr.

Pohjois-Norjassa olit viikinkimies. Heimosi alue sijaitsi Narvikin alueella. Olit kunnianhimoinen, vallanhimoinen, diplomaattinen, epäluuloinen, itsekäs, ärtyisä, ilman hienompia tunnelmia, surumielinen, rohkea ja ankara. Koit monia vastoinkäymisiä elämäsi alkutaipaleella, köyhyyttä ja vastoinkäymisiä avioliiton takia. Vanhempasi eivät katsoneet suopeasti naimiskauppaasi Olit avioliitossa itseäsi vanhemman, mustasukkaisen vaimon kanssa. Teillä oli muutama lapsi, lapsenne olivat sairaalloisia, yksi heistä kuoli pienenä. Koit myös murhetta ja vastoinkäymisiä rakkaudessa, vaimosi kuoli vanhuuteensa. Et mennyt uudelleen naimisiin, vaan vietit vanhuutesi yksinäisyydessä. Isäsi oli jonkinlainen päällikkö. Olit perinyt johtajakykyä häneltä, sait myös apua isältäsi, sait oman veneen hallittavaksesi. Veneessäsi oli monta airomiestä, osa heistä ystäviäsi. Matkoillanne jouduitte taistelemaan usein. Sinulla oli myös järjestelykykyä, kestävyyttä, ja ansaitsemishalua. Koit vastoinkäymisiä myös kaupankäynnissä. olit jollain lailla levoton, sinulle oli vaikeaa tehdä myönnytyksiä ideoillesi, tunsit itsesi erilaiseksi kuin muut. Olit tavallaan itse syypää onnettomuuteesi, asenteesi aiheutti sairautesi. Olit kroonisesti sairas sydämestäsi. Kerran meinasit myös hukkua, jollain merimatkallanne, mutta pelastuitte täpärästi. 800-luvun alku

Tanskassa olit mies. Olit viikinki. Sinulla oli hyviä taipumuksia: avomielisyyttä, anteliaisuutta, ystävällisyyttä, vilpittömyyttä, ounastusta, mutta myös ärtyisyyttä, kestämättömyyttä ja intohimoa. Rakkautta urheiluun ja suurin tekoihin. Olit valpas ja toimintavalmis. Olit viikinkipäällikkö Rollon joukoissa. Saavutit toisten kunnioituksen. Onni seurasi sinua. Menestyit raha-asioissa, sopusointua riitti ympärilläsi, oli terveyttä ja huolettomuutta rakkaus asioissa. Menestyit naisten miehenä. Asetuitte aloillenne Seinen rannalle. Teistä tuli normanneja ja käännyitte kristinuskoon. Äitisi ei pitänyt tästä uskonnon vaihdoksesta. Hän edusti tunteita ja asenteita joita varhaiset viikingit olivat ehdollistaneet. Koit itsekin tunteiden muutoksia, kiihkeitä haluja tämän asian tienoilla. Tuli vaikeuksia naisten kanssa, kun vapaat suhteet eivät enää sopineetkaan kuvaan. 900-luvun alku

Islannissa olit mies. Olit vilpitön, rehellinen, vapauttarakastava, avomielinen, levoton, ounastava, urheileva ja kiivas, vaikkakin helposti leppyvä, sinusta pidettiin ja sinua kunnioitettiin. Isäsi oli varakas ja sait häneltä talon perinnöksi. Raha-asioissa olit antelias, usein tuhlaavainen ja hurjasteluihin taipuva. Sait etua korkeasta asemasi ja sinusta tuli käräjöiden, Albingin hallitusmies. Sinulla oli elinvoimaa, kunniaa, mainetta, itsekkyyttä, välinpitämättömyyttä. Menestyit kaikessa olit sopivainen vastuunalaisiin tehtäviin. Sait apua esimiehiltäsi, ansaitsit hyvin ammatissasi .Lopulta sinut kaatoi maksatauti, taisit käyttää liikaa viinaa. 1200-luvun alku 

Sisiliassa Catanian kaupungissa olit mies. Olit katolinen pappi, opettaja. Asuit vanhassa savitiilisessä talossa. Olit perinyt talon isältäsi. Etna-vuori häämötti ikkunoista katseltaessa. Sinulla oli ahkeruutta, tarmoa, toimintakykyä, aloiteherkkyyttä. Olit itsenäinen luonne. Sinulla oli käytännöllistä lahjakkuutta kirjallisuuden ja kasvatuksen alalla. Pidit koulua lapsille. Olit opettajana vaikuttava, sinulla oli valpas ja aktiivinen mieli. Toiset oppilaasi olivat itsepäisiä ja uppiniskaisia, heitä oli välillä vaikea opettaa. Käytit opetuksenasi nopeita ja sattuvia sanontoja. Olit opettajana ankara, päättäväinen ja kestävä. Jouduit kilpailemaan muiden opettajien kanssa oppilaistasi. Sinulla oli epäsopua sisarustesi kanssa, kävit heidän kanssaan kirjeenvaihtoa. Koit vaaroja matkoillasi, kuljit omia, välillä hämäriä teitäsi. Osasit pitää puoliasi roistoja vastaan. Tunne-elämäsi oli voimakasta , koit voimakkaita intohimoja, olit kovin aistillinen, omituisen puoleensavetävä luonne. Koit vastoinkäymisiä rakkaudessa, pidit salaisia suhteita. Tuli avioeron vaara, ystäväsi olivat sinulle vilpillisiä, he kertoivat vaimollesi suhteistasi. 1300-luvun alku

Länsi - Saksassa olit nainen. Olit koleerinen ja hetkellinen luonne, taipuvainen opintoihin, et ollut helposti vaikutettavissa etkä petettävissä. Avioliittosi avulla nousit sosiaalisesti korkeammalle tasolle, kuin missä olit syntynyt. Teillä oli useita lapsia. Omistitte maata, perheelläsi oli peltoviljelmiä. Menestyit viljelijänä ja liiketoimissa, sait paljon kunniaa, elintason kohoamista. Eniten vahingoitit itseäsi hätiköimisellä ja varomattomuudella. Harrastit myös hätäilyä, tahdittomuutta, omahyväisyyttä, röyhkeyttä, taikauskoa ja tuhlausta. 1300-luvun loppu

Irlannissa olit nainen. Halusit muokata toisten mielipiteitä, koit kriisejä ajattelussasi, olit vaikuttava opettaja. Ajattelit syvällisesti. Teit myös tutkimusta opetuksesi ohella. Miehesi oli parlamenttimies. Oli sisällissodan aika. Oliver Cromwell tuli ja tappoi miehesi, tuhosi kaupunkinne. Itse kuolit tulipalossa. 1600-luku

Suomessa olit mies, asuit Kajaanin kaupungissa. Olit naimisissa, ja harjoititte maanviljelyä. Tunsit olevasi onnellinen avioliitossasi, tunsit, että sinulla oli paljon annettavanasi, elit kuitenkin liikaa puolisosi ehdoilla ja myötäilit liikaa muita henkilöitä. Olit komea ja pidit imarteluista. Tapakulttuuri alkoi kehittyä kaupungissa ja estetiikka ja etiketti tulivat arvostetuiksi. Vaimosi halusi tuoda perheeseesi näitä arvoja. Olit myös kätevä käsistäsi ja osasit taitavasti tehdä vaatteita, tästä tuli melkein toinen ammattisi, vaimosi ei kuitenkaan pitänyt siitä, että teillä kävi naisasiakkaita tilaamassa vaatteita, joten uhrasit tämän tavoitteesi päättämättömyytesi, miellyttämishalusi ja toisten vaatimusten vuoksi. Teit vaatteita lopuksi vain omalle perheellesi. 1700-luvun loppu

Kiinassa olit nainen. Asuit Zhouzhuangin kaupungissa Qing-dynastian aikana. Olit ylpeä, viekas, umpimielinen, haaveksiva ja hiljainen luonne. Pidit sairaalan yhteydessä teehuonetta. Koit suruja alaisten vuoksi, he olivat epäluotettavia. He toivat myös oopiumin teehuoneeseesi. Halusit itsekin kokeilla, ja tulit riippuvaiseksi. Koit tietoisuuden menetyksiä, muuttuneita tietoisuuden tiloja, siirtymisiä saavuttamattomiin. Tuli oopiumisodan aika, ja osoitit mieltäsi vallankumouksellisesti, halusit pitää oikeuden myydä ja käyttää tätä huumausainetta. 1800-luvun puoliväli

Tzultacaj; Mistä olet saanut tietää tuon kaiken?

No ei minulla taida olla rahaa noihin.

Itsekin olen yrittänyt omia regressioita, eivät vain vielä onnistu. Täytyy harjoitella.

Halvallakin pääsee, jos on kärsivällisyyttä. Omalla kohdallani helpotti kummasti, kun koko suku riensi ihan omia aikojaan sukuseuran pakeille selvittelemään taustoja, ja loput selvittelin itse ajan kanssa.

Sanoisin että mieluummin omilla aivoilla kuin maksaa jollekin "gurulle" joka heittää että olit nyt sitten joku kiinalainen filosofi monta elämää sitten.

Kunziitti, veden energisointiin
Harvinainen kivi, joka tuo maapallolle tietoa korkeista enkeliulottuvuuksista. Avaa uutta kateenkorvachakraa sydänchakran yläpuolelle. Puhdistaa menneiden elämien kuonaa ja auttaa päästämään irti vanhoista peloista. Läpikuultava, vaaleanpunainen tai kirkas helmiäinen. 3 kpl rumpuhiottuja pikkukiviä yhteishintaan.


http://www.harmoniahuone.com/kurssit_tapahtumat_hoidot_3.html

                                       ::)

             Kuis`ois mutanttininjakilpikonna jossain sopivassa liemessä. ?



                                                     :smitten:

Pakko kirjoittaa jonnekin, vaikka tänne. Olen niin innoissani!! Muistin spontaanisti entiseen elämääni. Tämä on ensimmäinen muistamiseni. En ole miettinyt entiselämä asiaa, enkä mitenkään etsinyt sellaisia muistoja.

Surin menettämiäni asioita nykyisyydessä ja kaikki muistot olivat äärimmäisen kirkkaita, äänet melkein kuuli. Ja näiden muisteloiden surussa huomasin myös eläviä muistoja jostain muusta ajasta.

Olen britti nainen, musta pitkä mekko ja puinen kylmä lattia. On kukkein kesä. En voi hyvin, olen kauhuissani, hätäinen. Odotan jotain kamalaa tapahtuvaksi. Asun pienessä talossa yksin, olen vanhapiika. Minut tunnetaan kylillä, olen leimaantunut kylähulluksi, ja ihmiset välttelevät minua, minä niitä. Ilma on pölyinen ja ikkunasta tuleva auringon valo pimentää kaikki nurkat. Tapettu kissa.

Tämän näyn tai tuntuman jälkeen tuntui, että jokin minussa loksahti kohdalleen ja tiedän hyvin paljon kirkkaammin kuka olen.

Niitä tulee spontaanisti unissa, sen erottaa kyllä mikä on jostain entisestä elämästä ja mikä on unta.
Harjoituksilla pääsee kyllä vilkuilemaan.
Enää en haluais näin kylmään maahan  :D takaisin lämpöön, kiitos.

Mulle tultiin joskus kymmenen vuotta sitten unessa kertomaan minkälainen kusipää olin ollut naisia kohtaan, olin surrut miksi en löydä miestä. Olin siis silloin mies. Nyt on ollutkin sopeutumista tähän naisena oloon.     Tuli aika tarkka millainen olin, missä olin, mitä tein, suunnilleen milloin kuolin, miksi. Hukuin. Laiva upposi. Mä pelkään vettä.

Mä pelkään vielä enemmän korkeita paikkoja, siihen en oo vielä saanut selitystä. Se voi tosin olla geneettistä, faija pelkää kans.

hmm.. en tainnut olla tämä henkilö mutta historiat kiinnostaa.. ja värikästä on ollut. taidan muistaa vain 1 miehen per elämä  :D   no joo..

Catherine the Great's Lovers
This Russian Empress Was Famous for Her Romances

© Kerry Kubilius
May 29, 2009
Catherine the Great's lovers made her famous and became famous. She enjoyed romances during her marriage and continued to take lovers until the last years of her reign.

Catherine the Great's lovers, while not as famous as she, still played an important role in the course of Russian history. From men who were simply diversions to those who were instrumental in the politics of the Russian Empire, Catherine the Great's lovers supported the Empress during her reign. She began to take lovers in 1750 and maintained a string of romances until her death in 1796.
Catherine's Early Lovers

Sergei Saltykov - Sergei Saltykov entered Catherine the Great's life during her unhappy marriage to Peter, whose childlike fascination with toys superseded any interest he had in sex. Saltykov would later jilt Catherine, even though a long-lasting conquest of the future Empress could have merited him wealth and authority.

Stanislas Poniatowski - Stanislas Poniatowski was a kinder individual than Sergei Saltykov. Nevertheless, Catherine the Great snipped romantic ties with this Polish nobleman and supported his ascension to Poland's throne. Stanislas Poniatowski would later be known as King Stanislas II Augustus.

Grigory Orlov - Grigory Orlov was a physically powerful man but not well educated. As one of Catherine's most important romances, he was also one of her biggest supporters. He and his brother, Alexei, helped her to assume the throne of the Russian Empire. Grigory Orlov was awarded titles, land, and was even rumored to be set to marry a newly widowed Catherine. Though Catherine and Grigory Orlov's relationship eventually dissolved, he remained a close friend until his death.
Lovers During the Middle Years of Catherine's Reign

Alexander Vassilchikov - Alexander Vassilchikov entered the scene after Catherine the Great discovered Grigory Orlov had been unfaithful. Vassilchikov was not the man of action that Grigory Orlov was and stood in sharp contrast to Catherine's former lover.

Grigory Potemkin - Next to Orlov, Grigory Potemkin was Catherine the Great's most important lover; he entered her life permanently in the 1770s. Better educated than Orlov, he was decisive and authoritative, though he did suffer from jealousy and moodiness. It was rumored that Catherine and Potemkin were married in secret. During her relationship with Potemkin, Catherine the Great began to enter into multiple romances, often with Potemkin's approval.

Peter Zavadovsky - Peter Zavadovsky performed administrative duties for Catherine and was not the romantic figure Potemkin was. The stress of his responsibilities as Catherine the Great's lover were too much for Zavadovsky to bear, though Catherine was initially passionate about him.
Lovers During the Last Years of Catherine's Reign

Alexander Lanskoy - Alexander Lanskoy, called “Sasha” by Catherine, was a close companion to her until his early death in 1784.

Alexander Mamonov - Alexander Mamonov carried on an affair with Catherine the Great until he admitted being smitten with one of her maids-of-honor. Potemkin disapproved of his behavior, but Mamonov was married to the woman whom had taken his affections away from Catherine.

Valerian Zubov - Valerian Zubov was Catherine the Great's last lover and remained at Court after Potemkin's death. He was interested only in personal gain. Potemkin's death left a hole in Catherine's life that Zubov was unable and unwilling to fill.
Catherine's Most Famous Lovers

Catherine, herself, is famous for the number of lovers she took during her lifetime. History, however, remembers three of these men above all others. Stanislas Poniatowski, who became king of Poland, is more famous for his eventual title than his position as one of Catherine's early lovers. Grigory Orlov, who, with his brother, helped to topple the short reign of Peter III, remains one of Catherine's most famous lovers. Catherine's most famous lover, however, was Grigory Potemkin, who was an essential component to the Empress's reign.

Sources:

Dixon, Simon. Catherine the Great. London: Profile Books, 2009.

Read more: http://russian-ukrainian-belarus-history.suite101.com/article.cfm/catherine_the_greats_lovers#ixzz0UJF5hJRZ


Read more: http://russian-ukrainian-belarus-history.suite101.com/article.cfm/catherine_the_greats_lovers#ixzz0UJCnxmJW

Mä olen lapsesta asti nähnyt aikuisikään asti samaa unta säännöllisesti sellaisesta että olen ollut töissä paperitehtaassa ja siellä sattuu työtapaturma jossa paperirullat kaatuu mun päälle enkä ehdi tehdä mitään. Ja sitten se uni päättyy siihen ja herään kauhuissani ihmetellen missä olen, miten olen elossa?

Kun tarkemmin mietin asiaa. Olin todennäköisesti mies. Mun syntymäpaikan lähettyvillä on paperitehdas.

Onkohan  tää mun edellistä elämää.? Ainaki vahvasti uskon niin

Joku selvännäkijä on sanonut että olen "vanha sielu". Nyt haluaisinkin tietää mitä ja ketä on ollut edellisissä elämissäni..sen verran outo kulku tällä mun tämänhetkisellä elämälläni on..ollut jo pidemmän aikaa.

Kiitos etukäteen, haluaisin saada jonkun selvyyden tähän elämääni

Noviisilla samoja ajatuksia kuin minulla. Luulen muutaman yhtälön avulla luulevani että kuljemme tätä elämää vanhojen sielunveljien/-siskojen avulla eteenpäin. Vaihdamme vain rooleja toistemme kanssa elämästä toiseen. Kaikki opettavaisimmat kokemukset tuntuisi tulevan toisilta "sielunsisaruksilta" joilta tulee ne kipeimmät kokemukset. Kuten myös parhaatkin.

Elämä on tanssia. Ja oppimista.

Jokaisella menee eri reittiä. Joskus kompuroidaan toistemme jaloille ja opitaan niistä. Jossain vaiheessa valssi alkaa sointua...

Haluaisin myös itse saada selvyyden elämääni, miksi koen ja teen asioita mitä teen. Ei taida olla mitään valmiita vastauksia, vaan ne tulee "pikkuhiljaa" vastaan. Siksi me taidetaan tällä Telluksella ollakkin. Muiden valkoisten loistavien yötähtien joukossa keskellä suurta universumia, osuime juurikin tälle pimeälle, kylmälle kivenmurikalle?

Yksin toistemme seurassa?

Edelliset elämät ovat viimeaikoina alkaneet kiinnostaa minuakin, mutta minulla ei ole mitään ideaa mitä olisin niissä ollut... En jaksanut selata koko ketjua läpi niin kysyn tässä, että onko keinoa selvittää mitä olen ollut edellisissä elämissäni? Ainakin regressio tuolla taidettiinkin jo mainita? Ainoa johtolanka minulla on englannin kielen taito. En ole ikinä vaivautunut opettelemaan kieltä, mutta osaan sen jollain kummalla tavalla silti, mikä on minusta hassua. Ja voiko tiedot edellisistä elämistä auttaa määrittämään sitä, mikä on tehtävämme tässä elämässä?  ???

En oo koskaan ajatellut, että unet vois haluta kertoa mulle mun entisistä elämistä jotain. Äiti kysy multa lauantaina, että no ookkos nähnyt nyt enneunia. Kerroin sille mitä näin varastetusta hevosesta ja keskiajan Englannista. Siellä oli vaakunoita. Äiti sanoi nähneensä paljon unia sieltä, että hän on entisessä elämässään ollut siellä. Hevoskärryissä. Sanoi myös, että haluaisi elämään keskiajan Ranskaan. Ihan kuin minä. Sinne mä oon aina halunnu. Mitähän tapahtuu, jos mä joskus vielä pääsen käymään Versaillesissa? Tuleekohan sieltä vastaan joku "oon muuten ollu täällä ennenkin" -tunne, vaikka tässä elämässä en ole Tukholmaa ja Skibotnia kaueampana käyny.

Olen itse vielä kovin nuori, joten ei ole paljon vyön alla vielä elämää josta voisi analysoida ja miettiä mitä siinä voisi olla vinkkiä edellisistä. Sen verran aavistan, että olisin ollut Saudi Arabian alueella matkailevana kauppiaana joka ryöstettiin ja jätettiin aavikolle kuolemaan, ja olen luultavasti ollut melko hyvätuloinen prostituoitu 1900 luvun alkukymmenillä, kulkenut nimellä Maya Newark. Nimi ei tunnu olevan 'Mayan' oma vaan 'taiteilijanimi'. Tunnen myös vetoa Ranskaan, Italiaan ja Japaniin mutta Venäjä on luotaantyöntävä. Muilla mailla mitä mietin ei ole paljon väliä.
Selittämätön pelko on siitä että joku koskee ranteisiini ja joko a) viiltää ne auki tai b) painaa suonet lyttyyn ja pysäyttää verenkierron siten. Tulee refleksi kiskaista käsi pois jos joku erehtyy ottamaan kiinni. Kestän kyllä nähdä verta, mutta ihon läpi näkyvät suonet saavat kovaan ahdistukseen. Siksi en nuorempana piirtänyt käsiini, kuten jotkut lapset tekevät. Korujakaan en pysty käyttämään, en ranteissa (sussiunakkoon EI!) en kaulassa ja vaikka pidän sormuksista ne tuntuvat vain olevan aina tiellä. Liekö siinä jotain symboliikkaa... Korvakorut on eri asia, mutta niitäkin tulee hiplattua aika paljon ja joskus iskee tarve kiskaista ne irti ja heittää menemään.
Äiti on käynyt jututtamassa jotain edellisten elämien tuntijaa ja tutkijaa, ja osasi kertoa äitini ja minun eräästä edellisestä elämästä jossa minä olin äiti ja hän tytär. Olin kuulemma kova kurinpitäjä ja siksi hän karkasi kotoa. Nykyelämässä yhä jäänyt tuo piirre. Kun olin nuorempi äitini sanoi minulle aina että "SINÄ et määrää tässä talossa". Hah, eihän se ole minnekkään mennyt, mutta olen saanut sen lauhtumaan.  :P

Olen itsekki hyvin kiinnostunut entisistä elämistäni ja aina halukas oppimaan lisää ja lukemaan muiden muisteloita aikaisemmista elämistä =)

Mulle ei ole vielä tullut mieleen mitään musiteloa, tai jos on en muista, mutta sen olen huomannut, etten ollenkaan viihdy housuissa muutenkuin pakon alla. Hame / mekko on aina parempi =) Voisko olla menneillä elämillä jotain sanavaltaa asiaan? :P Sen kun tietäis :P

Sen olen kans huomannut että inhoan, kun neulalla otetaa verikoe tai vastaavaa. Se pelottaa. Tosin olen käynyt verta luovuttamassa kuitenkin  :D

Ja huimat laitteet viehättävät :D

Mitä itse olen saanut edellisistä elämistä tietää:

Atlantiksella olen ollut äänellä parantaja, myös muinaisessa egyptissä parantajana
Jääkaudella joku eskimo, joka kuollut nuorena poikana. Lähdin hakemaan perheelle aamuyöstä ruokaa, ja tulikin lumimyrsky joka minut vei.
Jossain muinaisessa inkakulttuurissa olen ollut myös (tässä elämässä ystäväni myös tässä elämässä) oli siskoni (tunnistamme kyllä piirteemme siitä elämästä hienosti tässä elämässä)
Vuosilukuja en muista, mutta olen eälnyt ranskassa taiteilija (täsä elämässä ei kyllä mitään taiteellisuutta ole minussa nähtävissä)
Myös ruotsissa olen elänyt oopperalaulajana, ja kuollut absinttimyrkytykseen (ihme kun absintti ei uponnut vaikka kuinka lantrasin vedellä tsekeissä käydessä)
Sitten olen ollut USAssa? joku nuori nainen, jota mies liehitteli paljon ja rakastuimme, saimme lapsia jne
Olen ollut palvelusneitona nykyisen mieheni talossa joskus 1800-luvulla (myös ystäväni on siinä elämässä ollut ystäväni, toinen palvelusneito) ja tämä talon isäntä (nyk. mieheni) sitten kävi kähmäilemässä minua. ja ilmeisesti nyt sitten maksaa mulle karmavelkoja tässä elämässä.
Olemme olleet mieheni kanssa myös veljeksiä, sellaisissa jengeissä.
JOskus olen myös elänyt jossain hollannissa vauraassa perheessä, jossa monta sisarusta ja yksi heistä kuoli yllättäen. Nyt tämä kuollut siskoni on tässä elämässä löytynyt, ja hän löytänyt näitä muita siskoja myös.
Saksassa olen elänyt silleen et siellä oli paljon omenapuita, joista saimme elantomme. Sain siinä elämässä paljon tuurvaa omenapuusta ja se oli minulle rakas. Tässä elämässä rakastan myös omenoita ja haluisin itsellini omenapuun.

Törmäsin omissa etsinnöissäni amerikkalaisiin sukututkimuksiin, joita on jopa 1600-luvulle asti selvitetty haettavan henkilön tiedot niin lasten lukumäärä, nimet, syntymä-ja kuolinjajat, vanhempien tiedot, elinpaikat, jne jne. Yksi nimi mätsäsi jopa kuukaudelleen niihin tietoihin, joita etsin. Hämmentävää. Muutama minuutti googlettamista, ja tiedot on vapaasi siinä saatavilla. Ei voi olla näin helppoa!

 Onkohan nämä amerikkalaiset sukututkimukset vain "aatelissuvuista" vai onko nämä ihmiset olleet aivan "tavallisia" ihmisiä? Tietääkö joku?

Olen aina ollut vähän skeptinen menneiden elämien suhteen, mutta viimeaikoina olen joutunut jäsentelemään maailmaani uudelleen. Vähän eksyksissä vieläkin, mutta enköhän selviä johonkin vastaukseen jossain vaiheessa.

Muistan leikkineeni tällä ajatuksella jo jokin aikaa. Lapsena keksin itselleni toisia elämiä persoonassani korostuvien piirteiden perusteella. Kuvittelin itseni ruutuessuisena topakkana emäntänä, yksinäisenä kalastajana, vapaamielisenä cabareetanssijana ja turhamaisena aatelisnaisena.

Olen työskennellyt opetustehtävissä pienten lasten parissa ja muistan ihmetelleeni, miten toisen lapsen silmistä näkee välittömästi syvemmälle kun toisen. Ihan kun joku kanava olisi auki pelkästään katsomalla. Kerran olin ihan varma erään pienen pojan silmiin katsomalla, että tuo lapsi on tullut tänne takaisin. Sama lapsi pistäytyy vuosien jälkeen vieläkin unissani. Toivon hänen elämäänsä paljon valoa, koska tiedän että hän tarvitsee sitä ja paljon kasvaakseen. (Samalla kun kirjoitin viimeistä lausetta hämärässä huoneessa loistanut pieni lamppu kirkastui hetkessä niin, että se valaisi koko huoneen. Ohhoh.) Ei näköjään tarvitse kun pyytää, niin saa itsekin osansa valosta.

Onko niin, että meitä tässä elämässä kohdellaan entisten toimiemme mukaan?
Pystyykö entisiä virheitään sovittamaan tässä elämässä niin, että saisi rauhan tähän elämään?

Mä olen aina, jo vuosikausia, uskonut siihen, että seuraava elämä on aina himpun verran parempi ja helpompi. Kaikessa tekemisessäni koitan toimia niin, että se on eettisesti mahdollisimman oikein ja hyvin. Esim. en pidä valehtelusta, enkä edes osaa tätä jaloa taitoa, vielä vähemmän siedän sitä jonkun toisen suunnalta...

Entiset elämät kiinnostavat, mutta en tiedä yhtään mistä asiaa alkaisi tutkimaan.  :-\ Aurasta katsoja tai vastaava sanoi kerran, että olen varmaankin ollut jonkinlainen luonnonhenki jossain vaiheessa, kun niin paljon keijuja on läsnä. En tiedä mitä tuosta ajatella, vähän skeptinen olen, mutta mukava ajatus sinänsä.  ::) Luonto, metsä ja pellot ovat aina olleet kyllä lähellä sydäntä ja kaadettua metsää on todella surullista katsoa.

Jos pitäisi asiaa alkaa nyt jostain kaivelemaan, niin 1700-luku on aina ollut mielenkiintoni kohteena. Sen ajan tyylit, koristeet... hienomman väen mutta myös talonpoikien elo tuntuu ajatuksena jostain syystä läheiseltä. Ja suomessa kyllä. Historia on aina kiinnostanut, mutta tosiaan enimmäkseen pohjoismaiden. Ranska ja englanti ovat ja vähän jostain kumman syystä vetäneet puoleensa. Käsistäni olen hyvä, ehkä olen ollut jokin kädentaidon ammattilainen. Tosin sitä on suvussa muutenkin, esimerkiksi suutareita ja puuseppiä.

No siitä ajatellen entisiä elämiä olen tutkinut että sukututkimuksen kautta olen "etsinyt itseäni". Mistä sitä oikein tullaan sukupolvien ketjua pitkin. Sielullisesti ajatellen asia on itselleni vaikeampi. Kuitenkin, periytyyhän tapahtumat ja niiden muistikuvat sukupolvelta toiselle muutenkin ja ihminen voi muistaa asioita, mitä esimerkiksi iso-vanhemmille on tapahtunut (usein ne traumaattiset valitettavasti, joita ei ole käsitelty). Siksi on hyvä tietää mitä suvussa on tapahtunut. Ehkä jokin pelko voi juontaa esi-isän kokemasta tulipalosta tai muusta hengenvaaraan joutumisesta. Tai epäluottamus miehiin suvun naisten kokemista raiskauksista. Pelkoja on helpompi käsitellä kun tietää mitä joskus on tapahtunut. No, nyt taidan mennä sivuraiteille, kunhan pohdiskelen.  ::) Terveisin iso-äidin keskenmenon kokenut unen kautta.  :P Tällainen vain tuntuu itselleni helpommalta sisäistää ja ajatella, näin kun muulla lailla en ole asiaa edes ennen pohtinut juurikaan.

Jotenkin vain odotan, että joku asiaan perehtynyt fiksu henkilö vain kertoo mulle, että mikä olen ollut.  :D

Lisäänpä kun muistan ja tuli mieleen. Lapsena leikin paljon miekkaseppää, joka oli oikeasti myös ritari ja tilanteen ollessa uhkaava jätti pajansa ja lähti toisen ritariystävänsä kanssa kohti taistoon.  ;D Enpä lapsena leikkinyt tyttöjuttuja enkä nais, kunnon miesten mieshän se piti olla, viisas, hyväntahtoinen ja voimakas.  :smitten: Kuitenkin rakkauden asialla taisin aina lopulta olla.  :D Kumma, nykyään taas olen erittäin naisellinen mutta tuollainen mies kelpaisi.  :angel:

Millaisen kirouksen?

Luin pitkästä aikaa AthaMaaritilta tilaamani menneiden elämien tulkinnan ja huomasin löytäväni siitä yhä enemmän yhtymäkohtia tähän nykyiseen elämään. Esimerkiksi tajuan tekeväni yhäkin useita näistä asioista (olen ollut mm. punapäinen pikkutyttö, joka on seisonut isänsä takana seuraamassa hänen työntekoaan. Kummasti huomaan tekeväni tätä nykyisinkin ja yleensä aina miesten tekemiä töitä! Tuon menneen elämän isää en ole ihan varmasti vielä tunnistanut tässä elämässä, koska epäiltyjä on useampi.  ;))

Lisäksi huomaan myös kaipaavani kipeästi useita "tuttuja" asioita. Yksi suuri haavekin liittyy tähän ja se on ihan toteutettavissa kunhan kaivan itsestäni uskalluksen ja tartun toimeen.

Tulkinnassa nousi esiin muutamakin ylhäisöelämä, jossa minulla on ollut palvelijoita. Nyt kuitenkin olen ihan tavallinen tallaaja, jolta siltikin tietyt ihmiset tulevat tasaisin väliajoin kysymään tarvitsenko jotain tai tarjoutuvat kysymättä hoitamaan/hakemaan. Aivan kuin en itse voisi hoitaa/hakea/mitä milloinkin.  ::) ;D Eräs heistä on tullut elämääni tänä vuonna, mutta voisinpa melkein vannoa meidän olevan vanhoja tuttuja.

Tämä ei aivan suoranaisesti liity aiheeseen mutta, viime aikoina transitoiva noususolmu  :skorpioni::ssa on tehnyt tarkkaa yhtymää mun nataali-laskusolmulle (joka  siis kuvastaa menneisyyttä ylipäänsä) ja aivan kuin eläisin uudelleen kymmenen vuoden takaista elämääni. Jopa uudet ihmiset, joita olen tavannut, tuovat häiritsevän vahvasti mieleen ne, joiden kanssa tuolloin hengailin. Samoin tapahtumat.

Tämän omituisen aikamatkailun seurauksena on jopa tullut mieleen, että aivan kuin olisin NYT aikaansaanut skenaariot, jotka johtivat kymmenen vuoden takaisiin tapahtumiin. Aivan, pimeä miete, mutta aikahan ei ole lineaarista, ja alan olla vakuuttunut että ylä- ja alasolmuilla todellakin on paljon enemmän merkitystä kaiken kannalta kuin voisi kuvitellakaan.

Transiittina tätä noususolmu-alasolmu-yhtymää pidetään huonona, mutta tämän aikamatkailufiiliksen vuoksi koen sen lähinnä herätyskellona.

Kävin eräällä näkijällä joka liitti entisen elämäni kreikkaan, italiaan ja turkkiin. Hämmästyin vähän, en ole koskaan liiemmin ollut kiinnostunut Turkista, en sitten yhtään!!! Kreikkaa ja Italiaa pidän jonkin verran kiehtovana mutta siihen se jääkin.
 Äitini kertoman mukaan pienenä lapsena oli pelännyt sotilaiden tulevan seinän läpi :O Olen aina ollut kiinnostunut Suomen sotahistoriasta ja muutenkin toisen maailman sodan ajasta.

Näkijä myös tiesi sanoa, että eräs mies kuvioissani on karmallisista syistä elämässäni. Hän neuvoi menemään hänen kanssaan kreikkaan katselemaan ja tutkiskelemaan, sanoi että olemme tavanneet siellä jo aiemmin. Unohtui häneltä kysyä että tarkoittaako se että meillä on siis selvittämättömiä asioita toistemme kanssa, vai miten me ollaan taas toisemme löydetty? :D

Mielenkiintoista oli kyllä mutta niin pahoja tietoaukkoja jäi että pakko kyllä nyt tutkia asioita enemmän :D

                                    :coolsmiley:

                 Mayjojen kalenteri saatiin päätökseen.

                      Jotta uusi kausi voisi alkaa.

                         Puhtaalta pöydältä.   :smitten:


                 Tieto menneiden inkarnaatioiden virheistä, on SE.
 
                         Josta kannattaa ottaa opikseen.


                                               :smitten:

No huh, empäs ole aikoihin astrologiaan tai entisiin elämiin huomiota kiinnittäny, kunnes tänään iski kuvat silmille Pico de Neplinasta Braziliasta  :-\ ja kiinnostus kova Karaib intiaaneista, mutta tietoa ei löytynyt :(! Huh kun kuva pienine valkeine mökkineen vuorten juurella oli tuttu !

Olen luultavasti elänyt jossain 1700-1800- luvulla, koska tuon ajan elämä on kovin luontaisen ja tutun tuntuista.
Lopuista en tiedä..

Moikka!

Haluaisiko joku innokas/ystävällinen ihmetellä minun historiaani (esim. pari elämää taakse päin)? Kiitos.  :)

Hei Mariia_59 ja FairyNight! Teen menneiden elämien tulkintoja, olen tehnyt niitä viitisen vuotta. Osaisin auttaa molempia teitä kysymyksienne kanssa :)

Voitte lähettää minulle yksityisviestit, jos tulkintani kiinnostavat. Annan teille tarkempia tietoja mieluiten yksityisviestillä.

Myös sähköpostia voi laittaa allekirjoituksessani olevaan sähköpostiosoitteeseen!

                                   :coolsmiley:

             Kiintoisaa. Palasin taas tänne ja löysin tämän osaston ( tai miksikä näitä kutsutaan ).

                   NO, kotini onkin jossain tuolla tähtien takana.  Joten kait'' voisi sanoa, että

                      kotiin saattaa olla pitkäkin matka. Emmehän kuitenkaan täällä ole yksin!

                                                                         :smitten:



                                                                   

Onkohan meikä joskus elänyt Turkissa..Ku noi Turkkilaiset miähet netissä...mua ns.jahtaa.. ;)  ::) :P  :2funny: :2funny: :2funny:
 :smitten: :smitten: :smitten:

Mä oon elänyt 1600-luvun Englannissa yhdessä nykyisen poikaystäväni kanssa. Tuo ei mua kyllä hirveästi yllätä, sillä oon aina tykännyt 1600-luvusta ja Lontookin tuntui mulle heti hirveän kotoisalta kun sinne ekan kerran matkustin. Ihan kuin olisi tullut takaisin kotiin :) Olenhan mä tietysti nähnyt uniakin tuosta elämästä ja tiedostanut että ollaan ton miehekkeen kanssa eletty ennenkin yhdessä, mutta en vaan oo aikaisemmin osannut paikantaa että missä ja milloin :smitten: ...voisi vaan pikkuhiljaa jo tämä meidän välinen karma selvitä kun en jaksaisi puida sitä enää toiset 400 vuotta ;D

Lisäksi mulla on vahva epäilys että olen elänyt antiikin Kreikassa tai jossain lähistöllä ja ollut jollain lailla tekemisissä Aleksanteri Suuren kanssa, sotajoukoissa varmaankin ::)

Mulle sano selvänäkijä että olin druidi entisessä elämässä.

Onks olemassa suomalaista naista jota turkkilaiset miehet ei jahtaisi? Vai onks kaikki suomalaiset naiset olleet edellisissä elämissään turkkilaisia? :D

NIistä kulttuureista peräisin olevat miehet, joissa eivät naiset kulttuurillisista syistä anna ennen avioliittoa, jahtaavat niin netissä kuin joka paikassa muuallakin pohjoismaisia naisia joista näissä kulttuureissa kerrotaan että antavat kaikille.

Soitin juuri eräälle näkijälle, jolta kyselin entisistä elämistäni. Nykytilanteeseen vaikuttavia elämiä olivat: orpona vailla tukiverkostoa elo n.1000 vuotta eaa, nälässä ja puutteessa elänyt henkilö ja perheenjäseneni ovat kuulemma hylänneet minut konkreettisesti jossain edellisessä elämässä. Nykyinen turvattomuudentunne, tukiverkoston puute (sisäinen tunne) sekä ahmiminen saattaisivat täten jollain tapaa selittyä edellisten elämien kautta. Helpottava tieto tuo kyllä oli  :)

Ikivanha aihe, mutten jaksa uutta aihetta asiani takia pystyttää..

Tämä nyt vähän poikkeaa itse entisistä elämistä, mutta tarinoin kuitenkin.

Minulla on ollut edellisessä elämässä hyvin rakas mies, joka on edelleen vierelläni silloin tällöin. Hän ei siis ole inkarnoitunut tänne uudestaan. Olen tavannut hänet kerran tai pari myös unessa. Eräässä unessa tapasin hänet kotopihassani, hän halasi lämpimästi ja antoi minulle kirjan. Kirja oli muistaakseni mustapunainen ja kannessa oli kasvojen ääriviivat, kuin patsasmainen profiili.

Noh, eilenillalla tuli sellainen tunne, että pitäisi ottaa häneen yhteyttä/ että hän ottaa minuun yhteyttä. Jälleen paljon halauksia ja lämpöä. Hän kertoi, että se päivä (30.1.) on meidän hääpäivä ja että nyt olisi 87:s juhlavuosi. Siinä silmät suljettuina, kun hänen kanssaan keskustelin, näin yhtäkkiä minulle tuotavan valtaisan määrän valkeita kukkia. Siinä jotakin keskustelimme, ja esiin nousi hänen unessa antamansa kirja. En ollut tätä aiemmin tiennyt sen merkitystä, mutta nyt hän sen minulle kertoi. Hän sanoi, että nyt on aika katkaista köysi, joka meidän välillämme on. Näin köyden, joka piti meitä kahta tietyllä etäisyydellä toisistamme. Köysi estäisi meitä menemästä sinne, mihin meidän on nyt määrä kulkea. Tällä selittyi itselleni myös monet asiat, mikä oli hyvin valaisevaa ja huojentavaa. Hän kertoi, että on nyt jatkamassa tiellään toisenlaiseen paikkaan, ja se ei olisi mahdollista köyden kanssa. Kysyin, tapaammeko vielä. Kyllä. Nyt vain on oikea hetki päästää tuosta rajoittavasta köydestä irti. Kirja on muistuttamassa hänestä, se kertoo hänen tarinansa. Näin hän sanoi.
Siitä unesta on 7-8 vuotta aikaa ja nyt sain kirjan auki, tavallaan.

Hämmästyksekseni keskustelumme loputtua näin taas kuvia, mutta tällä kertaa sodasta. Ahdistus ja hätä. Pyyhin kuvat äkkiä pois, olisin halunnut vain jäädä katselemaan saamiani kukkia enkä mitään sotakuvia.
Sotajuttu jäi vähän käsittelemättä, kun taisin siinä sitten jo nukahtaa. Mutta tämmöisiä. Onko muilla vastaavia kokemuksia - valvetilassa tai unissa käyviä vanhoja tuttuja?

Kun saavuin ensimmäistä kertaa Ranskaan, olin haltioissani, haukoin henkeä, hymyilin leveää hymyä sydämet silmillä. En ollut uskoa että olin *taas* siellä. Oli siis todellakin tunne että wau, kotona ollaan taas.
Sittemmin olen kuullut astrologi Jukka Viertomantereelta, että olen ollut edellisessä elämässä Ranskassa. Ehkäpä Pariisissa, koska hän näki Riemukaaren. Kuuluin vastarintaliikkeeseen..
Ilmeisesti melko sotapainotteinen menneisyys (tai lieneekö se edes ihme, kun kaksi maailmansotaa ollut tässä suht lähiaikoina), Jukkakin heti ensimmäisenä mainitsi sen. Muistaakseni Auringon ja Marsin yhtymä kertoi asiasta jotakin. Ja sitten minulla linkittyy näihin kahteen Uranus neliöaspektilla - vapaus, vastarinta, uudistus, kapina.. Noita piirteitä minulla on tässäkin elämässä.

Jossain toisessa keskustelussa taisin joskus mainita kaikki muutkin Jukan esiin nostamat elämät - intiaanielämä, luostarielämä Japanissa, muutama elämä Suomessa (metsäsuomalainen, lappilainen), Ruotsin seutuvilla jonkinmoisena poppamiehenä/ senaikaisena lääkärinä...

Lisäksi tuntuu että olen elänyt myös Sveitsissä, olen nähnyt niin eläviä unia sieltä, vaikken koskaan ole siellä tässä elämässä käynyt.