Astro Foorumi

Ajattelinpa kartoittaa palstalaisten sellaisia henkisiä tai hengellisiä kokemuksia, joita yleensä pidetään yliluonnollisina. Saatan laittaa aiheen pysyväksi jossain vaiheessa, mutta katsotaan nyt, millaiseksi äänestysvilkkaus kehittyy.

Kaikkea kokemaansa voi äänestää, ei siis tarvitse tyytyä yhteen vaihtoehtoon.

No niin, asetin aiheen pysyväksi. Äänestyksellä ei ole sitten takarajaa, joten uudetkin jäsenet voivat käydä ruksimassa omia kokemuksiaan.

Aika jänskä aihe,vaan missä osallistujat? ;)
Enpä lähtenyt minäkään vielä ruksailemaan.Mistäköhän se johtuu,että vain harvat uskaltavat kertoa näistä aivan luonnollisista kokemuksista?

Itsestäni tiedän vain sen,että pelkää jonkun kokevan sen brassailuna,tai itsensä esiin tuojana.Ne ovat kuitenkin herkkiä ja hyvin tärkeitä kokemuksia tuntijalleen/näkijälleen.
Olen koko täällä foorumilla pyörimisen ajan odottanut,että ihmiset uskaltaisivat tuoda näitä enemmän esiin ja syntyisi avointa keskustelua.Antaisi monille paljon.
Nyt jokainen vain tahollaan miettii mitäköhän se oli?
Toivottavasti kaikilla kokijoilla on joku,jonka kanssa keskustella näistä asioista!

En ole se ensimmäinen rohkea,mutta toivon että tämä ketju lähtee rönsyilemään.
Kiitos Lilli aiheesta! :angel: :smitten:

Juu, kokemustensa kommentoijia ei ole vielä astunut esiin, vaikka mielelläni kuulisin tarkempiakin kuvauksia. Arvelin, että tämä foorumi olisi aika turvallinen kokemusten jakamiseen. Tuskin tulee tomaatteja tai mätiä kananmunia niskaan!  ;D

Itse ruksasin 6 kohtaa, joista olen vuorenvarma, muitakin vaihtoehtoja olisin voinut äänestää, mutta niistä en ole yhtä varma.

Eli:

Näen unia, jotka toteutuvat
Olen saanut apua tai opastusta enkeleileiltä tai henkioppailta
Muistan entisiä elämiäni
Olen kokenut hengellisen heräämisen
Minulla on kokemusta kummittelusta
Pystyn tuntemaan muiden ihmisten kivut ja säryt (n. vuoden mittainen jakso vuosituhannen vaihteessa).

Telepatia-kokemukset ja yhteydet oppaisiin tai enkeleihin näyttävät olevan varsin yleisiä foorumilaisten keskuudessa.

Ihana aihe.
Minä  näen enneunia.
Opastus on elämässä vahvasti mukana, unissa ja valveilla.
Muistan yhden entisen elämäni, tai ainakin olen tehnyt jonkun "aikamatkan".
Hengellisesti heräsin v. 83, kun opastus kävi riittävän kuuluvaksi.
Kerran kuulin kummituksen juttelevan, tai onkohan paikoilla muisti. Juttu liittyi tuohon entiseen elämään.
Telepatia on aina ollut matkassa mukana. Erityisesti jotkut ihmiset ovat sillä tavalla läheisiä. Tässä asiassa tuntuu erityisesti nyt tapahtuvan kehitystä. Samoin unien näkemisessä.

Jo vain... Minä olen tällainen tavallinen ihminen - Se oli se yks testi, jossa monille tuli kaikenlaisia henkiolentoja ja minä olin pelkkä ihminen - joten en ruksannut tässäkään kuin kummittelun ja ufon, enkä ole niidenkään nimityksistä oikein varma.

Kummittelua - jos sitä voi siksi kutsua - oli joskus nuoruudessa spiritismin jälkeen ja joskus myöhemmin jotain pientä tuntemusta, joka saattoi olla vain vilkkaasta mielikuvituksesta ja pimeän pelosta johtuvaa.

Jotain tunnistamattomia valoilmiöitä olen kohdannut, mutta nekinhän saattaisivat ehkä olla selitettävissä vaikken itse olekaan niihin ratkaisua keksinyt. Toisaalta yhdelle kerralle ei voisi kukaan keksiä muuta selitystä.
Näkemäni alus oli niin iso, muuntuva kuin eräänlainen maailmanpyörä kiertävine värivaloineen ja lähellä. Turhan lähellä ja minun oli pakko kulkea sitä kohti - yksin pimeässä. Jos minä todella näin mitä näin, niin sitä ei voisi selittää muuksi kuin avaruusalukseksi.
Mutta tuo jos, jospa en kohdannutkaan, jospa vain olen nähnyt unta ja myöhemmin luullut sitä todeksi tai jotain.

Telepatiaakaan en oikeasti koe. Jos ei lasketa sellaista lievää, kun tulee vahva tunne vaikka siskosta, joka seuraavassa hetkessä soittaakin tai jotain tällaista pientä.

Enneuniakaan en arvannut ruksata. Muutaman kerran olen kyllä ajatellut, että näen niitä, mutta tiedä häntä. No, ehkä jotain joistain läheisistä joskus.

Ennustelinkin kyllä joskus, mutta jospahan sekin vain oli viehtymystä aiheeseen vailla todellista tietoa ja vain puhdasta hupia.

Olin joskus myös varma, että kykenisin liikuttamaan ajatuksen voimalla esineitä, mutta sekin oli ehkä vain mielikuvituksen tuotetta. Kuvittelin peräti, että jos harjoittaisin aivojani, niin lentäisin tai levitoisin. Siitä olen nähnyt joskus untakin, mutta en ole rohjennut alkaa kokeilemaan syvällisemmin.
Saisinhan sydärin jos  :2funny:

Taisin moniksi vuosiksi sulkea tietoisesti kaiken ns.rajatiedon pelon takia. En ollut valmis kohtaamaan enää yhtään kummallista juttua.
Olisinkohan jo nyt?
Jospa tämä on etsikkoaikani siinä ja olen sen takia ohjattu tälle foorumille.

Taidan olla melkoinen jossittelija JOS en tiedä varmasti  :-\

Ah, minunkin täytyy heittää korteni kekoon ihan pikaisesti ennen kuin menen nukkumaan.

Elikkäs, minun listaltani löytyvät ainakin telepatia, aurojen ja energioiden aistiminen, kummittelu, avun saaminen enkeleiltä ja oppailta, entisien elämien muistamiset sekä selvänäköisyys (jonkinasteinen). Muita kokemuksiakin löytyy kuten erilaisten olentojen tapaamista: peikkoja, keijuja, luonnonhenkiä, astraalitason olentoja jne.

Enkelin ja oppaiden kanssa pystyn jutustelemaan milloin vain ja mistä tahansa. Oma enkeli on kuin vieressä seisova näkymätön keskustelukaveri, jonka puoleen voi kääntyä milloin vain. Keskustelu käydään yleensä niin, että minä jutustelen ääneen ja enkeli/opas vastaa minulle telepaattisesti (näen heidän keskustelun aikana kuten kenet tahansa keskustelukaverin). Suoraan telepaattinen kommukointi ilman äänen käyttöä vie minulta energiaa ja väsyttää kamalasti. Saan myös apua enkeleiltä ja oppailtani. Ihanin kokemus on edelleen se, kun ensimmäisillä meditointikerroillani silmääni alkoi kutittaa. Olin juuri päässyt ihanaan rentoutumisen tilaan eikä minua innostanut yhtään ajatus rauhan rikkomisesta, jotta saisin raavittua silmääni. Pyysin enkeliäni hoitamaan kutinan pois silmästäni puolestani ja hän pyyhki silmääni peukalollaan. Tunsin sen niin, niin selkeästi, se oli ihanaa ^_____________^

Aurojen ja energioiden (ja eteenkin niiden!) aistiminen on yhtä arkipäiväistä kuin sen aistiminen, onko ulkona kylmä vai kuuma. Vai jotain siltä väliltä. Olen hyvin tarkka sen suhteen, että kotini aura ja energiatasapaino ovat kunnossa eikä energia jumi minnekään. En välttämättä pysty edes menemään paikkoihin, joissa on ahdas energia, sillä alan voida huonosti ja muutun levottomaksi. Aistin myös musiikin energiaa ja kuuntelenkin musiikkia enemmänkin aurallani ja chakroillani kuin korvillani. Juuri tänän piti pyytää kämppisystävää vaihtamaan nettiradion dark electronic-kanava toiseksi, kun istuessani kaiuttimen lähelle tarpeeksi kauan tuo musiikki alkoi oksettaa minua. Nyt on tosin energisesti muutenkin vähän herkkä kausi ja sain samanlaisen oksennusolotilan toisen ystäväni kuunnellessa viikinkihenkistä kansanmusiikkia.

Entisistä elämistä on ollut juttua minun suusta niin paljon, ettei niistä enää xD Selvänäköisyys tulee esille tuolla omassa kyselyketjussa. Edelleen harjoitellaan! Nappaan aurat valokuvista niin, että nähtyäni jonkun henkilön valokuvan minun ei välttämättä tarvitse tavata häntä enää kasvotusten tietääkseni, millainen hän on.

Kummittelua on ollut tosi paljon juuri tänä vuonna, kun muutin ystäväni luo hänen äitinsä kuoltua. Äiti hiimaili täällä talossa monta kuukautta kävellen pitkin yläkertaa jne. Mukana tuli jossain vaiheessa vielä kauan aikaa sitten kuolut tätini mies, joka rymisteli niin kovaa, etten meinannut saada  nukuttua! Onneksi eräs ystävällinen henkilö auttoi minua selvittämään tätini miehen viestin ja kun yhteisymmärrys minun ja herran välillä alkoi pelata, loppui kummittelukin ;)

Ääniä ja musiikkia on tullut kuultua päässä unen ja valveen rajamailla. Ruumiista irtautumisia on ollut useita ja ne ovat aina olleet hyvin dramaattisia. Minä en koskaan vain irtoa mukavasti ja jää leijumaan johonkin ruumiini lähelle, vaan imeydyn jonnekin huitsin nevadaan hirveällä vauhdilla, ihan kuin kosminen pölynimuri imaisi minut kehostani pois! ;D Kuulostaa ehkä hauskalle vertaukselle, mutta se on TODELLA inhottavaa ja pelottavaa - eteenkin, kun en pääse itse takaisin ruumiiseeni. Joudun aina hädissäni huutamaan apuun enkeliäni. Olenkin alkanut pelätä ruumiistairtautumisia niin paljon, että sellaisen "läheltä piti"-tilanteen jälkeen olen aivan paniikissa, enkä uskalla enää nukkua pitkään aikaan.

Muihin kokemuksiin voitaisiin listata myös unen aikana kuunnellut universaalit luennot tuolla Toisella Tasolla, joita joitakin muistan vielä herättyäni. Pystyn saamaan yhteyden myös fiktiiviisiin hahmoihin, kuten sarjakuvien, kirjojen ja elokuvien henkilöihin. Kun tarpeeksi moni ihminen rakastaa jotain fiktiivistä hahmoa se saa itselleen niin paljon energiaa, että pystyy elämään yksilöllisenä energiaolentona henkimaailman tasolla :) He ovat hauskaa seuraa, joskaan eivät yleensä jaksa puhua. Olen tavannut myös Jumaloppaita.

Yksi erikoinen juttu on se, että mukanani kulkee jokin henkimaailman olento. Se on seurannut minua siitä lähtien, kun muutin pois kotoa (tai siis olen ollut siitä tietoinen siitä lähtien). En tiedä mikä se on tai kuka se on. Se ei ole enkeli, eikä virallinen opas, ei sukulainen, eikä kukaan muukaan. Luulen, että ehkä kyseessä on ehkä olento sellaiselta planeetalta, jolla olen itse aikaisemmin asunut tai sitten se on jokin hyvin läheinen sielu, joka ilmentää minulle itseään pitämällä minua silmällä. Hyvin ystävällinen olento, joka on yleensä taka-alalla. Eräs ystävistänikin aistii hänet. Hänellä on kiltti aura ja pidän hänestä kovasti! Ehkä hänelle pitäisi keksiä nimi? ;D

Lahdessa asuessani minun olohuoneeseeni lyöttäytyi kolme harmaata enkeliä. Tai "enkeliä". En ole koskaan nähnyt sellaisia. Hyvin pitkiä, miesmäisiä, silmät kokonaan mustat mutta lempeät. Kaapu harmaa, hiukan sotilaallinen kaikkine hienoine merkkeineen. Siellä ne vaan seistä möllöttivät hiukan puoliympyrässä aina siinä yhdessä ja samassa kohdassa. Koskaan he eivät sanoneet minulle mitään ja minä tuumasin, että herrat saisivat kyllä viipyä siinä ihan niin pitkään kuin haluavat, kunhan eivät häiritse minua. Kun oma enkelini ei osoittanut mitään hätääntymisen merkkejä näitä vieraita kohtaan, herrasmiehet saivat jäädä. Minulta tosin kesti jonkin aikaa tajuta heidät. Aistin vain olohuoneesta energiaa, ihan kuin siellä olisi joku, vaikka energia ei ollutkaan mitenkään negatiivinen. Kieltämättä helpotti tietää, että mitä ja ketä siellä oikein on :D En tiedä, missä kyseiset heput nyt ovat, ehkä edelleen seisoskelemassa siellä olohuoneessa. Täällä niitä ei ole enää näkynyt.

Sittenhän on näkynyt myös yksinään liikkuvia esineitä, jotka jaksavat aina säikäyttää ;D Minua päin heitettiin kerran hiusklipsuni stereoiden päältä. Se lensi puoli metriä ja lävähti jalkojeni juureen.

Kuten huomataan, yliluonnollisia kokemuksia minulla on (iästäni huolimatta) hyvin paljon. En viitsi edes kirjoittaa niitä kaikkia tähän, tukkiintuu vielä koko foorumi ;D ;D Paljon erilaisia kokemuksia! Suurin osa hyviä, mutta muutamia ikäviäkin mahtuu joukkoon. Jutut ovat jo niin arkipäiväisiä, ettei niihin aina edes kiinnitä huomiota.

Rastitin näen tai tunnen auroja/energioita.
Näen unia jotka toteutuvat.
Olen saanut apua tai opastusta enkeleiltä tai henkioppailta.
Minulla on kokemusta kummittelusta.
Olen kokenut hengellisen heräämisen.
Minulla on ollut kuolemanlähikokemus tai olen irtaantunut ruumiista.

Olisin ehkä voinut rastia myös olen nähnyt ufon (erittäin kirkkaan , kutsuvan ja kauniin valon. Tuon jälkeen tunne siitä että olen koko ajan väärässä paikassa voimistui. Samoin yksinäisyyden tunne, vaikea selittää  :crazy2:)
Tavallaan pystyn tuntemaan muiden ihmisten kivut ja säryt. Jostain syystä "vaan tiedän" pahimman pelon.
Aika usein saan kommentteja häiritsevän läpitunkevasta katseesta joka aiheuttaa epämukavan olon. Itse en edes aina huomaa kun "poraudun".
Nykyään olen jo oppinut pälyilemään ympärilleni, ja nyt sitten sanotaan etten ole kiinnostunut  ;D

Tuota kummittelua haluaisin kommentoida vielä:

Kaikkein tavallisinta kai on, että kuollut omainen tai ystävä pyörii unissa, mutta tätä ei voi vielä kummitteluksi sanoa, ellei kyseinen vainaja anna vihjeitä tai neuvoja eläville, joista ei ole aikaisemmin ollut tietoa.

Sitten nämä fyysiset kontaktit voivat olla aika rajujakin ja säikyttää ihmisiä puolikuoliaaksi. Itsekseen lentelevät tai liikkuvat esineet pistävät taatusti ihmettelemään!

Itse todistin erittäin läheltä tapausta, jonka olen tulkinnut possessioksi, eli vainajan sielu valtasi n. viikon ajaksi hyvän ystävänsä kehon. Ystävä ei muista kyseisestä viikosta yhtään mitään, mutta kaikki hänen läheisensä kyllä ihmettelivät hänen käytöstään ja olivat kärrätä hänet psykiatrian poliklinikalle. Tässä vaiheessa "haamun" kuolemasta ei ollut edes varmuutta, mutta myöhemmin kun asia tarkistettiin, niin juuri tuohon aikaan hän oli todellakin kuollut oman käden kautta. Tuon viikon aikana hänen ystävänsä käyttäytyi täsmälleen kuin kyseinen vainaja.

Henkilökohtaisesti olen törmännyt täysin ventovieraaseen haamuun. Käveli mokoma kylkeni yli, kun olin nukkumassa ja käänsi minut selälleni. Eikö näillä ole mitään käytöstapoja!? Säikähdin, juu.  >:(

Minunkin luokse tuli kerran, useita vuosia sitten, minulle täysin tuntematon mies ja poika. Olin juuri mennyt nukkumaan kun huomasin (Kolmannella silmällä) miten vieressäni seisoo mies. Tällaisiin 1900-luvun alun vaatteisiin pukeutunut, näytti torpparilta viiksineen ja lyhyine, sotkuisine hiuksineen. Miehen mukana tuli poika (käsittääkseni miehen oma), sellainen 6-vuotias. Pojalla oli polvipituiset haalarithousut, pieni paita ja lätsä päässä. Mies piti minua kiinni hartioistani ja hoki, että minun pitää auttaa häntä. Poika puolestaan istui jalkojeni päälle.

Olin ihan hädissäni ja hämilläni, että mitä tässä nyt pitää oikein tehdä. En tunne koko tyyppejä eivätkä he tunnu kuuntelevan järkipuhetta vaan ovat epätoivoisesti pyytämässä apua. Yritin kysyä, että mitä apua he kaipaavat, mutta mies vaan hoki peloissaan, että minun täytyy auttaa häntä. Yritin kääntyä enkelinikin puoleen, mutta hän oli ihan yhtä yllättynyt näistä kutsumattomista vieraista kuin minäkin.

Lopulta minun oli pakko pahoitella, etten osaa auttaa heitä, sillä en tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Puolentunnin päästä mies ja poika haihtuivat hiukan pettyneinä pois. Toivottavasti he löysivät jonkun, joka osasi auttaa. Mieleeni on myhemmin tullut, että ehkä he ovat kuolleet jotenkin dramaattisesti ja etsivät loppua perheestään tai eivät osaa mennä valoa kohti.

Osallistuinpa minäkin tähän kyselyyn ja nyt kommentteja lukiessa tuli mieleen vielä lisää asioita, joita en huomannut listata. Ei kai tässä ole kyse kilpailusta vaan kokemusten jakamisesta.  :) Harvemmin näistä asioista ääneen puhutaan, ettei leimaudu hulluksi tai hörhöksi.  :crazy2:
Itse olen hyvin herkkä energiakentille ja jonkin verran näen myös auroja - omasta vireestä riippuen. Olen alkanut vähän harjoittelemaan aurojen näkemistä, koska se kiinnostaa minua. Voisi sitä kautta ehkä vähän ennakoida energioita, ettei ihan yhtäkkiä päälle paukahda negatiivista energiaa. :angel:
Unia en ruksannut, kun yleensä tajuan vasta jälkeenpäin nähneeni unta jostain asiasta/ihmisestä/tilanteesta.  ::)
Olen saanut apua tai opastusta enkeleiltä tai henkioppailta ja kommunikoin heidän kanssaan telepaattisesti ja rukouksen kautta.
Olen irtaantunut ruumiista kerran tahattomasti ja onneksi pääsin takaisin suht pian. Se ei ollut kovin pelottavaa, seurailin tilannetta mielenkiinnolla, mutta en osannut aktiivisesti tehdä mitään. ;D

Kääk, minä tipahdin kisasta alkumetreillä. ;D

Juu Marika.Ja menee se niinkin päin,että on esim.selvännäkökyky,muttei osaa käyttää sitä.
Tiedän yhden naisen,joka näki kuin elokuvana pitkiäkin tarinoita,mutta sanoi,ettei hän niiden tarkoituksesta mitään tolkkua saa.

Rastitin myös mitä rastitin,mutta en nyt lähde niitä erittelemään.
Kummittelua en tunnustanut,kun en ymmärtänyt mitä sillä tarkoitettiin. :idiot2:
Jotain kummitusleikkejä ollaan lapsena leikitty,mutten tuota sanaa oikein enää ymmärrä.
Kokemukseni ovat melkein poikkeuksetta positiivisia ja kauniita.Jokunen pelottava on annettu joukkoon oppiakseni erottamaan eri energiat.Nekin samalta alueelta ja opin,miten tälläinen saadaan yleensä loppumaan,enkä enää pelkää niitä.
Enpä kyllä itse mielelläni haluaisi nähdä,pelkkä energian tunteminen on jo aika hyytävää.
Valoon suuntaan vain ohjaamaan,ja keskittymään itsekin enemmän valoon,on pimeässäkin turvallista kulkea. :angel:

Minulla on kokemusta kummittelusta. Pienenä poikana pukeuduin lakanaan ja säikyttelin serkkuja. Silmät auki meditoidessa esineet saattavat lähteä liikkeelle tai niiden ympärille voi tulla aura. Silloin jeesaa, kun räpyttää pari kertaa silmiä, hih   :o

Kiva aihehan tämä on, mutta mikä on yliluonnollista??? En minäkään ruksannut tuolta mitään, kun en osaa lokeroida kokemuksiani tuonne. Kaikki, mitä olen kokenut, on luonnollista, koska olen sen / ne kokenut ja elänyt = minulle mikään ei ole yliluonnollista.
Ihmiset aistivat asioita niin kovin eri tavoin ja eri tasoilla... ehkäpä sitten valtaosan kokemukset määrittävät yliluonnollisen rajan - mene ja tiedä.

Itse rastitin ainakin energioiden tuntemisen, auroja en näe, tosin enkä aina tunne energioitakaan, chakrat ovat tällähetkellä niin tukossa kun olla ja voi, vain yksi chakra auki ja sekin on kurkkuchakra :(.

Energioista tosin tunnistan vain kylmän ja lämpimän, kylmä on ärsyttävä tosin sitä tuntee niin harvoin ettei se haittaa, mutta lämmintä tunteekin paljon enemmän, muunmuassa bestis hohkaa lämpöä jonka saatan joskus aistia kolmen metrin päähän, ja nyt töissä on yksi työkaveri ruvennut hohkaamaan, oli hassua kun työkaveri oli ensiksi toisella sivulla ja sitten käveli toiselle sivulle ja lämpö siirtyi myös toiselle puolelle. Mutta yleensä kun bestis hohkaa niin silloin on kiva halata, tulee lämmin, ja bestiskin tykkää, se kun tuottaa energiaa niin paljon että luovuttaa miulle sitä ilomielin :smitten:, minä kun käyn säästöliekillä, näpit aina jäässä ja kesälläkin tuppaa jäätymään :uglystupid2:.

Kummittelusta en tiedä, tosin näin parivuotta takaperin meidän olohuoneessa mustan hahmon (varjoihminen), katsoin sitä suoraan parin kolmen sekunnin ajan ja se haihtui pois, en tosin pelännyt ollenkaan, katsoin vain että mikäs se tuossa on.

Ihan ihme hommaa  :crazy2:.

Halloween tulossa ja joku on syönyt miun Ankhin, ei kiva *mutisee*  :tickedoff:

Mun mielestä kylmässäkään energiassa ei ole mitään ärsyttävää. Kun pyydän jokasolun terveyttä menen yleensä jäähän.

Rakkauden lämpöburner voi olla niin kova että tarvis melkein suihkuun mennä.  :)

Onpas kiva ketju  :) Näitä kokemuksia voisi kuunnella loputtomiin. Minulla on oma henkiopas tai mikä lie välillä paremmin kuultavissa, välillä loitommalla. Lapsena oli hyvinkin läsnä, kunnes komensin kauemmas että voisin ajatella itsekin, siinä kokoajan olalla keikkuu neuvomassa... Typerää, koska sittemmin yhteyttä oli hankala saada takaisin. Nyt se kertoo toisinaan selvemmin miten milloinkin kannattaa toimia, toisinaan ei mitään. Välillä on ajanjaksoja jolloin tulee jo ajatuksesta välitön palaute. Vähän niinkuin olisi tällaisia intensiivikursseja aika ajoin..

Yhden unen muistan, jossa kävin pitkät keskustelut kahden tyypin kanssa, käveltiin jossain kukkuloilla vanhan pitkän miehen kanssa joka hoiti puhumisen, ja lyhyen naisen kanssa, joka oli hiljaa ja juro, joskaan ei epäystävällinen, ja sain kuulla kaikkien tuttujen kuulumisia. Muistan etäisesti vaan kuinka kyselin, mitäs sille ja sille kuuluu, entäs tälle.. Puhuttiin jotain toista kieltä ummet ja lammet. Sitten kieli vaihtui äkkiä suomeksi ja rupesin tiukkaamaan tulevaisuuttani, mutta mies sanoi ettei saa kertoa. Yhden asian suostui kertomaan, kertoi vuosiluvunkin, mutta sitä ei sitten tosielämässä tapahtunutkaan. Ehkä juuri siksi että meni lipsauttamaan. Hitsi vie! Sitten niille tuli kiire ja häippäsivät ja minä heräsin.

Mitään selvännäköisyyttä kauas tulevaisuuteen en omaa, mutta asian ollessa käsillä, tai jonkun jo tapahduttua monesti tunnen sen voimakkaasti, ennen kuin mistään olen sitä kullut tai nähnyt. Joistain ihmisistä myös tunnen tavatessani, että tämä tulee olemaan jollain tapaa tärkeä minulle. Ja tapahtumista, että tällä on kauaskantoiset seuraukset. Mm. miehestäni tunsin, että missä hänet tapaan, ja kuinka kauan siihen on aikaa, n. vuotta ennen, ja sitten kun tutustuttiin, henkioppaani kysyi minulta että tämänkö sinä nyt varmasti haluat. Ja jos olet varma, niin kyllähän sinä sen saat. Vähän niinkuin oppaan mielestä parempikin olisi tarjolla jos jaksaisin odottaa.. :2funny: Huumormiehiä.

Noni, eka viesti, nyt tänne virallisille sivuille niin katotaan, mitä tästä tulee  ???
Meinasin ekaks kirjottaa tonne reinkarnaatioketjuun, mut kun siä ei ollut oikein kenenkään kirjotuksia, niin en sit viitsinyt. Ja nämä kokemukset nyt kietoutuvat toisiinsa, että sopii tänne kaikki. Pakko purkaa edes vähän sydäntään, kun on tän viikkoa taas noiden eläinkidutusten takia ajautumassa sellaiseen pimeyteen, että ei oikein jaksais elää. Mut onneks ei tartte olla töissä, et saa maata vain lamaantuneena sohvalla, kun ei muuhun kykene.

No siis tuohon aiheeseen, niin minä näin, olisikohan ollut ehkä viime keväänä, oman elämäni filminauhan. Juuri sellaisen mistä varmasti lähes kaikki ovat kuulleet, että sanotaan ihmisen näkevän kun hän kuolee. Tai on kuolemaisillaan. Kun tämän muutaman vuoden vakavan depression takia olen joutunut uimaan todella syvissä vesissä, että tästä selviäisin, ja olin taas sinä päivänä kirjoittanut ja elänyt jotain ahdistavaa tapahtumaa lävitse, tai joku ihminen.... en muista sitä kyllä tarkasti, että mitä asiaa sinä päivänä olin käsitellyt, mutta sitten tuolla lähimetsän reunassa ulkoillessa minä yhtäkkiä vain näin.

Ja se mitä minä näin oli sellainen ketju tapahtumia ja ihmisiä omasta elämässäni, ja minä ymmärsin niistä tilanteista, tapahtumista ja ihmisistä, ja myös omasta itsestäni kaiken, täydellisesti kaiken. Jotenkin voisi kuvitella, että ihan kuin Jumala? näkee asiat. Ei siinä nauhassa ollut niitä ihmisiä ja tapahtumia koko elämäni varrelta, mutta sitten oli vielä kumma, että se pysyi siinä todella kauan, ja minä pystyin siirtymään tapahtumasta toiseen. Tutkailin ensin yhtä, ja sitten saatoin siirtyä toiseen ja siirtyä katselemaan edes takaisin niitä asioita.
Ja se oli hyvin surullista katseltavaa. Hyvin surullista. Se kaikki mitä minä olin luullut itsestäni, tai se mitä minulle oli joskus syötetty lapsuudessa ja nuoruudessa.
No sitten minä lopetin se katselemisen, kun olin jo saanut niin paljon tietoa ja ymmärrystä, kuin jaksoin sillä hetkellä sisäistää, tai ottaa vastaan. Alkoi väsyttää tosi paljon, ja sitten aloin miettimään juuri tätä tarinaa kuolemasta ja elämän filminauhasta, ja minä todella ajattelin, että kuolenkohan minä nyt. Ja menin sitten yhteen rinteeseen maate, kun olin niin väsynytkin, etten olisi jaksanut enää seisoa, ja jäin odottamaan, että tuleekohan se kuolema, ja ajattelin siinä maatessani sitä kaikkea mitä olin nähnyt.
No sitten oli mennyt varmaan kaksikymmentä minuuttia, ja voimani alkoivat palata, ja huomasin yhä olevani elossa, niin nousin siitä sitten ylös, ja lähdin talsimaan kotia päin.
Siitä on nyt yli puoli vuotta, ja se mikä siinä näyssä oli ehkä kaikista surullisinta, niin se on edelleen, ei niin voimakkaana, mutta jonkin verran ainakin. Ehkä siitä pääsee vielä joskus eroon, lopullisesti.

Että tällanen tarina  ???
Oli toinenkin, mut nyt ei kyllä jaksa kirjottaa enempää....   :) :kauris:

Tällainen filinauha todellakin näytetään ihmiselle hänen kuoltuaan. Jokainen sielu tapaa kuolemansa jälkeen Neuvoston - ryhmän korkealle ehtineitä opettavaisia sieluja - joiden kanssa käydään eletty elämä läpi ja mietitään, mitä on tehty ja olisiko jotain voitu tehdä toisin. Eräänlainen yhteenveto siis eletystä elämästä. Sen aikana sielulle näytetään elämän tapahtumia, kerrotaan miten hän on niissä toiminut ja mitä hyvää hän on saanut aikaiseksi koskien omaa kehitystä ja muita.

Kaikki eletty ja koettu tallentuu universaaleihin Akaasisiin Aikakirjoihin. Se on sielujen kertoman mukaan valtava kirjasto, jossa on mm. jokaisen sielun henkilokohtainen kirja. Eräänlainen päiväkirja. Sitä pääsee tarvittaessa selailemaan niin halutessaan ja silloinkin elämäsi tapahtumat - ihan kaikista elämistäsi - näkyvät tuollaisena filminauhana, jota pysty kontrolloimaan. Kuuluuhan se sinulle. Moni sielu suuntaakin Neuoston tapaamisen jälkeen opiskelemaan itsenäisesti oman Akaasisen kirjansa pariin kasvaakseen taas henkisesti, mutta sielut, jotka eicät halua kirjastoon nyhräämään, saavat jättää kirjasensa sinne rauhaan. :D Teko on vapaa!

Olipas hankalaa... Tälläiset asiat monasti vaan sivuuttaa, eikä jää pohtimaan;" hei! osaan tuotakin"  :)
Tunnen jossakin määrin energia kenttiä ja ihan pikkiriikkisen joskus nähdäkin niitä, mutta sellaisina vaaleina "haamukuvina". Muissa ihmisissä huomaan liikkeistä, asennoista ja olemuksesta toisinaan joitakin ns. kremppoja, mutta pidän sitä normaalina taitona jota jokainen pystyy harjoittamaan tahtoessaan... vaatii vaan mielenkiintoa ja aikaa  :angel:
Näen paljon unia (tullut varmaan huomattua  ::)), jotkut niistä ovat enteellisiä ja saatan seurata joskus tapahtumaa tietäen pitkälle mihin ja kuinka mennään... ihan en ole varma pidänkö siitä vai en  :idiot2: tulee jotensakin outo olo...
Juttelen luonnossa (yksikseni sanoisi joku) ja tiedän tarvittaessani saavani apua myös... ja olen saanut vahvistusta, johdatusta pohdintoihini ja elämääni  :angel:
Minulla on sellainen aavistus, että olen ollut lapsena paljon avonaisempi ja muistan nähneeni kaikkea mielenkiintoistakin... keijuja, tonttuja, maahisia yms. jos nimityksiä näkymille kaivataan. Kasvuympäristöni vain hyvin tehokkaasti sai ruodittua moiset mielikuvitustuotteet hullujen puheina, jotka piti lopettaa  :( Mutta kuinkas ollakkaan... olen paljon tyytyväisempi nykyään kun olen antanut itselleni luvan olla "hullu" ja pistää piutpaut muille tai heidän mielipiteille...  :D

Pelkoon ei ole mitään syytä! Ennen kaikkea tulee muistaa, että me olemme henkiolentoja, joilla on fyysinen keho ja fyysisiä kokemuksia (kuten nimi, perhe, tunteet, harrastukset jne.). Emme siis fyysisiä olentoja, joilla on henkinen keho ja henkisiä kokemuksia! Henkiset kokemukset, joista tässäkin ketjussa puhutaan, ovat meille luonnollisia asioita, paljon luonnollisempia kuin esimerkiksi syöminen ja nukkuminen, sillä henkiolennot eivät syö tai nuku! Fyysisen kehon tulee syödä ja nukkua. Saamme siis henkiolentoina fyysisen kokemuksen ruokailusta ja unesta.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että fyysistä kehoa ja sen tuntemuksia pitäisi laiminlyödä. Ei sen enempää kuin että henkistä kehoa tulisi laiminlyödä, kuten hyvin monet valitettavasti tekevät ja ihan vain tietämättömyyttään. Kaikki liittyy kaikkkeen.

Suosittelen sinua tutustumaan ihan ensiksi vaikkapa täällä Henkimaailman osiossa oleviin kanavointeihin. Kanavoinnit ovat viestejä, joita Korkeammat Henkiolennot lähettävät meille ihmisille tiedoksi. Jos viestit tuntuvat menevän yli hilseen, anna olla. Palaat niihin sitten myöhemmin.

Tulet kuitenkin huomaamaan, että Henkimaailma korostaa Rakkautta. Universaalia Rakkautta, jonka HYYYVIIIINN kalpea muoto ihmisten fyysisesti koettu rakkaus on. Ei tarvitse pelätä, että tulee hulluksi, kohtaa pahoja olentoja tai että muuta ikävää tapahtuu. Aloitat henkimaailmaan tutustumisen vaikka tutustumalla omaan suojelusenkeliisi ja oppaisiisi. Heistäkin löydät tietoa täältä Astron Henkimaailman puolelta hakutoimminnolla tai selailemalla järjestyksessään edellisiä ketjuja.

Suhtaudu kykyihisi ihan luonnollisesti kuin suhtaudut kykyysi kävellä, puhua ja nukkua. Eivät ne sen ihmeempiä ole, ruumiistairtautumiset ja enneunet :D Oikeastaan ihmeellisempää meille sieluina on kaikki tämä fyysinen toiminta!

Kiitos tästä kirjoituksesta AthaMaarit! :angel:

En pelkää henkisiä kokemuksia kokemuksina,sillä mitään ikävää en ole kokenut,vaan pelkästään tuota rakkautta.
Pelkään ehkä enemmänkin tuoda niitä esiin siitä pelosta,että saa aivan höhlän leiman otsaansa. ;D
Kuitenkin ne ovat niin ihania,että niistä haluaisi kertoa,jo siinäkin mielessä,että löytyisi muita kenen kanssa näitä jakaa. :smitten:

Olen pikkulapsena, noin 3-4-vuotiaana meinannut useamman kerran tukehtua kuoliaaksi, kiitos keuhkojeni. Muistan hyvin, hyvin selvästi kun olin tummassa käytävässä, toisessa päässä valoa, toisessa pimeää.
Valo tuntui houkuttelevalta, pimeys pelottavalta, joten lähdin kohti valoa. Ehdin yhden askeleen ottaa kun pimeydestä tuli ns. "sähkövirta" kipinöi sinisiä pisteitä ja vetäisi minut pimeyteen. Tunsin kylmyyttä.

Kai se oli rajakokemus. Muistan ja tunnen sen hyvin selvästi, vaikka olin kovin nuori. Kylmyys saattoi johtua siitä, että äiti aina laukotti minut pakkaseen kartanolle kun löysi minut sinisenä. Kylmyys supistaa keuhkorakkuloita, jolloin hengittäminen helpottuu.

minulla on erittäin paljon yliluonnollisia kokemuksia. olen vaistonnut monesti kun jotakin pahaa tapahtuu, olen nähnyt (jotakin, en tiedä mitä..ihmisiä?) peilin kautta, olen tuntenut kuoleman, olen kokenut paljon telepaattisia asioita,olen tuntenut ja nähnyt monestikkin jonkun? läsnäolon.

tämän takia olen kauhea palkuri,pelkään pimeää,pelkään kaikkea mitä vain on. ja vain siksi että pelkään näkeväni taas jotain yliluonnollista ja luulen tulleeni hulluksi.

hullua vai mitä. mutta samalla niin hiton pelottavaa. :(


 :rapu:

Minullakin on jonkin verran kokemuksia hengistä. Osa näistä on tapahtunut niin sanotusti juuri ennen nukahtamista ja osan varmaan voi valveunillakin selittää... Mutta sitten on kuitenkin asioita, joista olen täysin varma, kuten näin kesäaamuna keittiössä olessani 16-vuotiaan pojan juoksevan olohuoneen poikki makuuhuoneeseen ja kuulin jopa askeleet. Ainoa kerta jolloin olen nähnyt selvästi silmilläni, muut ovat olleet yleensä hengen läsnäolon aistimista tai nähnyt jonkun hahmon seisovan sängyn vieressä. 

Tämän takia minäkin olen ja pelkään vieläkin hieman pimeää, mutten niin paljoa enää kuin pari vuotta sitten, jolloin tapasin poikaystäväni, joka on onneksi osannut auttaa minua käsittelemään näitä asioita ja loppujen lopuksi nämä asiat eivät ole edes yliluonnollisia. :)

Mukavaa oloa kaikille!

Kummittelusta tuli vielä mieleeni...

Onko muilla kokemusta siitä, että syntymättömät lapset "kummittelesivat", toisin sanoen tavalla tai toisella ilmoittaisivat, että he ovat tulossa tänne fyysiselle tasolle temmeltämään? Itselleni on käynyt näin pari kertaa, eikä kyse ole edes omista lapsista, niitähän minulla ei edes ole.

Ensimmäisessä tapauksessa lapsi on ilmoitellut itsestään niin lapsen äidille kuin minullekin n. vuosi ennen syntymäänsä, toisessa tapauksessa ilmoitusta tuli siinä vaiheessa, kun raskaus oli jo alkanut, muttei vielä todettu.

Minulla on kaikista näistä kokemuksia.
Asiat ovat niin jokapäiväisiä ja tuttuja etten enää ihmettele mitään.
Ystäväni joka on itsekin selvänäkötaipuvainen ja selvätuntevainen, ihmettelee kuinka tyynesti otan kaiken.

En kauheasti viitsi puhua näistä asioista.
Henkisissä piireissä on kateutta ja niinkuin joku sanoi, se mielletään usein brassailuna. Siitä syystä vaikenen usein  :-X

Olisi se mielenkiintoista puhua näistä asioista.
Joskus itseäkin hämmästyttää, miten tyynesti sitä ohittaa olankohautuksella kaikenlaiset asiat.

Syntymättömät lapset ovat metkoja. Omani ilmottautui minulle kahta vuotta aiemmin kun syntyi.
Ja hän on itsekin vahva näkijä; leikkii henkimaailmaan siirtyneiden kanssa.
Karvat nousi minullakin pystyyn kun hän kertoi keitten kanssa leikkii.
Muutoinkin mikään ei jää ohitse tämän lapsen "silmien".

Selvänäkö, tunto ja kuulo on rasittavia.
Joskus kaihdan ihmisten seuraa pelkästään sen takia, etten halua tietää mitään ylimääräistä.
Kiire ja hälinä hermostuttavat, vaikka kuinka suojaisi.

Ihan sama täällä! Aina ei ole kivaa tietää asioita, joita toinen ei ole tarkoittanut tiedättäväksi. Ja miten helposti huomaa ihmisten todeliset tarkoitusperät, vaikka päällisin puolin esitettäisiin jotain muuta.
Minun pitää joka päivä saada istua hetki rauhassa tekemättä mitään tärkeää ja polttaa kynttilöitä. Matkoilla on tietysti eri asia, silloin pitää nauttia itse matkasta sekä ystävän seurasta! Nykyinen työpaikkani on hyvin hälyisä, kun teen töitä ala-asteella ja lapset ovat niin herkkiä, että he tuntuvat sekoavan ihan raunioiksi pienemmästäkin ärsykkeestä, joka lisää työilmapiirin rauhattomuutta ja saa kaikki voimaan huonosti. Käsittämätön rooli päällä, mutta heti, kun pahimmankin luokkahirviön kanssa jää kaksin, tästä tulee todellinen enkeli. Opettajat juoksuttavat paikasta toiseen ja hyvä kun syömään ehtii. Kotiin tullessa pitäisi jaksaa kiirehtiä tuota sarjista eli minun toista työtä eteenpäin mahdollisimman ponnekkaasti ja välillä meinaa vaan palaa käpy ihan kokonaan. Tänään oli ainakin niin masentava päivä jo noin muutenkin (masennun hirmu helposti liiasta häiriöstä ja rutiineista).

Täytyy minunkin sitten tänne jotain selitellä...

Lapsena tiedän nähneeni ihmisten aurat ja puhuinkin usein ihmisistä esim. "se keltainen täti" tjms. ja siinä sitten olivat vanhempani ihan huuli pyöreinä, kun toinen jotain värejä aina hetteli kehiin vaikkei tällä ihmisellä ollut mitään keltaista koskaan ollutkaan.. Nooo, onneksi vanhempani pitivätkin minua aina vähän omanlaisenani, joten sain elää omassa maailmassani.

Äitini säikytin joskus lapsena kertomalla, että hänen kuollut isänsä oli käynyt luonani yhtenä yönä juttelemassa (En ollut koskaan nähnyt hänen isäänsä koska tämä oli kuollut äitini ollessa nuori tyttö. Eikä isoisästäni ollut kuviakaan kuin mummoni laatikoissa, joita en siis ollut koskaan aiemmin nähnyt).. Äitini ei ensin meinannut tätä edes uskoa, vaan piti puheitani taas ihan omituisina, mutta jokin mielenkiinto hänelle heräsi, koska alkoi kyselemään isänsä ulkonäöstä, ja ensin luulikin minun hettävän ihan arvalla oikeita vastauksia esim. isänsä hiusten väristä. Mutta kun meni kysymään, että millaiset vaatteet tällä oli ollut päällä meni kalpeaksi kuin lakana kun kuuli vastaukseni... Isällään oli kuulemma ollut juuri ne vaatteet päällään kun hän oli kuollut.

Aina olen nähnyt unia paljon ja niiden kautta tiennyt tulevia tapahtumia. Tosin joskus nekin menivät jo sen verran vaikeaselkoisiksi, etten enää aina ihan ymmärtänyt niiden merkitystä. Siinä teini-iän aikaan.. Mutta niissä enneunissa oli aina sellainen erilainen tunnelataus, joka tavallaan aina herätti minut tulkitemaan ne unet..

Nyttemmin uneni ovat mielestäni tulleet tähän päiväminääni ja nukunkin nykyään kuin tukki, joten en enää kovin paljoa unia edes näe. Ne enteet ja aavistukset tulevat nykyään niin etten aina edes tiedä, että onko ne enteitä, ennen kuin olen tilanteessa jossa jo tiedän mitä pitää seuraavaksi tehdä, joten ne ovat jo niin osa minua etten oikein osaa niitä edes selittää..

Vaikka en enää nykyään auroja näe, niin aistin todella vahvasti kaikki tunteet ja energiat ympärilläni.

Enkeleitä / henkioppaita minulla on  :smitten: Eihän tämä elämä olisikaan niin hauskaa ja ihanaa, ellei niitä päästäisi elämäänsä...

Viimeisin kokemus minun täytyykin teille kertoa..
Eräs lapsuudenystäväni oli päättänyt lopettaa tämän maallisen taistelunsa oman kätensä kautta, vaan hänen yrityksensä jäi sillälailla vajaaksi, että hän ei kuollutkaan heti siihen paikkaan, vaan jäi sairaalaan odottamaan elintoimintojen loppumista.. Tunsin hänen hätänsä.. Pyysin enkeleitäni hänen luokseen pitämään häntä kädestä kiinni ja näyttämään hänelle turvallinen ja rauhallinen tie esiripun taakse. Kun tämän ystäväni lähdön hetki tuli, niin sillä samaisella kellon lyömällä koin todella rauhallisen ja onnellisen olon, tiesin, että nyt ystäväni on löytänyt tiensä kotiin ja voi jatkaa matkaansa sillä puolen rauhassa. Sanoin silloin ääneen tälle ystävälleni heit, ja että vielä me tapaamme.. se sai minut hymyilemään..
Seuraavana päivänä sain tiedon, että tämä ystäväni oli lipunut pois juuri siihen aikaan kun sain enkeleiltäni tämän viestin, että kaikki on nyt hyvin.

Minulle tämä kaikki on periytynyt ilmeisesti isäni äidin kautta, jolla on ollut myös aina vahva yhteys "yliluonnolliseen".

Myös omat lapseni molemmat ovat hyvin henkisiä.. Poikani leikki pienempänä Mikaelin kanssa, ainakin hänen omien sanojensa mukaan.. Ja myös hän on puhunut erivärisistä ihmisistä ;)

Tyttärelläni taas on vahvat unet :)

Niin, miestäni unohtamatta.. Vaikka hän aina sanookin kaiken tällaisen olevan "huuhaata", niin kummastipas vaan hänkin näitä enteitä näkee..mutta miehet ovat aina miehiä ;D

AthaMaarit, olet ihan oikeassa.
Se on rasittavaa ja tympivää välillä kun tietää mitä toinen ajattelee ja aikoo.
Ei se niin mukavaa ole.

Toinen asia mistä en pidä on, että ystävät jotka tietävät tämän näkemisen, soittelevat ja pyytävät katsomista.
Se on eri asia jos haluaa auttaa auttamisesta, mutta kyllä se ahdistaa kun puhelin soi ja toinen pitää pelkästään näkijänä, ei ystävänä.

Mutta nyt taisi mennä offtopiciksi.
Pahoitteluni.

Jooooo no mullaki o muutama kokemus. Näen ihmisten auroja, kun ne tekee niitä asioita mitä ne parhaiten osaa. Oon jopa nähny muutaman koiran auran:o
Tunnen vahvasti muiden energia kentät ja pystyn pyyhkimään vahvalla energia kentällä pahat unet pois,surut, päänsäryt. Se oli pelottavaa ekoina kertoina kun tunsin nämä energiat. Luulin et tuun hulluks. :D

Yks kerta olin menossa kouluun (huom oon ylä-asteella vasta) niin menin metrolla. Okei, meen johonki vaan istuu missä on tilaa. No sitten huomaan, että vasta puolella istuu joku tuntematon mies. Mies kattoo mua oudosti, mutt en välitä. Katon ikkunasta ulos ja uppoudun omiin ajatuksiin. Sitten alkaa yht äkkinen pään särky. Ei mikään tavallinen vaan semmonen kuin joku yrittäisi tunkee mun pään sisään. Se vasta puolella istuva mies tuijottaa ja tunnen hänen energia kentän. Miehellä oli niin vahva, että meinasin pyörtyä. Muutuin kalpeeks ja huonovointiseks. Se yritti tunkea mieleen ja päähän syvästi. Tiedän, tää kuulostaa idioottimaiselle mutta se on totta. Kun vihdoin metro pysähty mun pysäkille, niin meinasin kaatua, siis jalat pettää, kun mies jäi vielä tuijottaa ja yritti päästä mieleen. Koko metro matkan taistelin voimaa vastaa ajatuksen voimalla ja sen jälkeen olisin voinu vaipuu vaikk talvihorrokseen tulin siitä niin väsyneeksi ja se vei mun sen päivän kaikki voimat.. ja aaa.. se oli pelottavaa.  :idiot2: :-X

Enkeleistä ei oo mitään kokemusta, mutta haamuista/aaveista on. Tunnen jos jossain talossa tai huoneesse kummitelee. Se tuntuu pelottavalle kun tunne o nii monimutkainen. Tuntuu pieni tuulen vire ja et joku tuijottaa ja jne jne. Oon yrittäny kommunikoida haamujenkaa, mutta ei mull se onnistu. Välillä jos tunnen tämän tunteen niin jos se on paha, niin se yrittää tunkeutua mun pään sisään. Yht äkkinen pänsärky ja huono-olo.-- mut on niit paljoon muitki kokemuksii:D

Kuten sä Jaspis sanoit, mulla o sama perjaate "olen paljon tyytyväisempi nykyään kun olen antanut itselleni luvan olla "hullu" ja pistää piutpaut muille tai heidän mielipiteille... " :)

Joillakin ihmisillä on tungeksiva aura, sellainen, joka ikään kuin liikehtii valtoimenaan ja vie tilaa toisilta. Henkilö ei välttämättä itse tajua tätä ollenkaan eikä tuon liehuamisen tarvitse olla alunperin negatiivista. Meillä on töissä eräs henkilö, joka on hyvin sosiaalinen ja ottaa erittäin helposti kontaktin toisin ihmisiin, olivatpa he tuttuja tai tuntemattomia. Minua asia ahdistaa, sillä hänen auransa oikein tunkee päin naamaa (hän tulee fyysisestikin todella liki, ihan sama kenellä hän puhuu). Hänestä pidetään hyvin paljon ja hän on sellainen työpaikan hauskuuttaja hyvässä mielessä, mutta minua hänen auransa liehuaminen noin ahdistaa.

Lisäksi me herkemmät ihmiset aistimme myös muiden ajatuksen, jotka pyörivät aurassa. Uskon, Ennari, että metrossa tapaamasi mies oli erittäin, erittäin pahalla tuulella ja jostain syystä hän hermostui lisää, kun istuit siihen likelle. Ehkä hän alkoi vaan ajatella kaikkea ikävää sinua kohtaan, tyyliin "saamarin nainen, on se helevetti ihme, että siihen piti tunkea, perk----" ja sinä herkkänä aistit omalla aurallasi hänen auransa vihaiset ajatukset sinua kohtaan. Tällä periaattella toimii Paha Silmä.

Ja Blanka, oikein hyvä huomio tuo, että ihmiset meinaavat välillä käyttää hyväkseen! Onneksi mitään tuollaista ei ole tapahtunut vielä minulle ja teen tuosta tarottulkintaakin ihan vain oman jaksamiseni mukaan. Ehkä se johtuu siitä, että suurin osa lähipiiristäni ei tiedä tästä mitään ja henkin, jotka tietävät,ovat itse selvänäköisiä ja soittavat yleensä vain varmistaakseen ovatkohan he nähneet nyt ihan oikein jonkun asian.

Kokemuksia yliluonnollisesta kyllä löytyy. Yksikin päivä edesmennyt kaverini ilmestyi viereeni istumaan ja näin hänet ihan selvästi. Tällaisia kokemuksia on jonkin verran.

 Mullakin on yks yliluonnollinen tapahtuma käyny kun olin joku ala-aste ikänen, oli kaverin mummolla säkyläs, ja oltiin si pyöräilemäs siel metäs, ja si nähtiin jonkun toinen polkupyörä mutta ei ketään muuta, si vähän ajan pääs tultiin takasin siin oli joku vanha mies ja se lähti ajaan sil pyöräl ja me lähettiin tietty perään, si edes tuli joen yli kulkeva pieni silta ja se oli niinku 40 senttii maanpinnasta korkeella jollon siitä ei kovin nopeesti pyöräällä päässy, mutta se mies jota me seurattiin meni vaan täysyy tiit yli, jotenkin ja katos sinne puitten taa.  :idiot2:

- :harka:

Tämä mielenkiintoinen ketju sai minutkin rohkaistumaan kirjoittamaan tälle foorumille. Omasta lapsuudestani muistan paljonkin "outoja" kokemuksia. Minulla oli henkiystäviä joille juttelin ja tykkäsin muutenkin leikkiä paljon itsekseni omia mielikuvitusjuttuja. Vahvin ja vieläkin surulliselta tuntuva muisto on kun ensimmäinen koiramme (oli olemassa jo kun synnyin) sairastui kesälomalla. Lähdimme takaisin maalta kaupunkiin ja tarkoitus oli myös viedä koira eläinlääkärille ja selvittää syy ruokahaluttomuuteen.
Kotimatkalla vanhempani kävivät kaupassa ja jäin autoon koiran kanssa kahden. Muistan hyvin hämärästi, että minulle tuli sellainen raskas painon tunne rintakehään ja tuntui siltä että koira olisi halunnut minulta apua. Se ei kuitenkaan ollut levoton vaan vaikutti jotenkin apaattiselta ja surulliselta. Emme olleet puhuneet vanhempieni kanssa mitään koiran sairauden vakavuudesta tai siitä että paraneeko se. En ennen koskaan ollut kuoleman kanssa tekemissä, missään hautajaisissa tms. Kuitenkin vain tunsin vahvasti kuoleman läsnäolon. Kun vanhempani tulivat takaisin autoon minun oli ihan pakko järkyttyneenä kertoa heille että kuolema oli käynyt täällä katsomassa koiraamme, mutta se ei tulisi ihan vielä takaisin. Eläinlääkärissä koiralla todettiin pitkälle edennyt syöpä ja lopulta se kuoli syksyllä. Ikää minulla oli tuolloin n. 5-vuotta.
Sen jälkeen minulla on ollut paljon sellaisia outoa ei aina niin mukaviakaan oloja, että tiedän esim. tarkalleen mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi. Se olo on erilainen kun se tulee ja yhtä-äkkiä vain tietää että kohta toi verho rysähtää alas, niin kuin eräässä aamunavauksessa ala-asteella. Sitä vain haukkoo henkeään muiden mukana, että mitääh, mutta eri syystä.

Nykyään kun olen jo aikuinen en enää koe niin vahvasti. Elän hyvin järkevien ja maallisten ihmisten ja asioiden ympäröimänä ja harvoin haluttaa puhua mitään juttuja. (esim. mieheni pelkää kaikenlaisia "yli"luonnollisia asioita... varmaankin koska niitä ei voi järjellä selittää)

Mietin sitä, että onko vielä mahdollista löytää se sama herkkyys uudelleen? Tai jollakin tapaa vahvistaa avoimuuttaan ympäröivälle todellisuudelle? Haluaisin joskus ehkä saada yhteyden lapsuuden aikaisiin henkiystäviini. Tiedän että he ovat mukana koko ajan (niin paljon "ihmeellisiä" asioiden järjestymisiä ja pelastumisia) mutta en vain enää kuule heitä. En tiedä onko tämä vain tarkoitettu näin että kokemisen herkkyys hiipuu kohdallani pois. Välillä olo on jollain tavalla hyvin repivä ja ristiriitainen kaiken tämän kaoottisen hälinän keskellä ja kaipaisin jotain pitämään kädestä. Toisaalta tuntuu ristiriitaiselta että ympärilläni ihmiset nauravat ja vitsailevat asioista, jotka minä salaa sydämmessäni koen tärkeiksi.

*huokaus*
Ei oo aina helppoo tää  :-\ mutta kiitos jos joku jaksoi lukea  :)

Ihminen on ennenkaikkea henkiolento, jolla on fyysisiä kokemuksia, ei fyysinen olento, jolla on "yliluonnollisia" henkisiä kokemuksia, mutta harva meistä muistaa sitä, kiitos egomme, joka on todellisen Itsen eli sielun vastakohta: maallinen,katoava ja pelokas. Koska olemme henkiolentoja lähtöisin jostain muualta kuin täältä, tunnemme luonnollisestikin kaipuuta vanhaa kotia ja ystäviä kohtaan.

Yleensä ihmisen kehitys menee juuri niin, että lapsuuden avoimuus henkimaailma kohtaan alkaa hiipua aikuisuutta kohden, kun yhteiskunta ja ympäröivä maailma alkavat teilata lapsen juttuja ihan höpöhöpöinä. Kiinnostus henkimaailmaa kohtaan palaa yleensä siinä kolmenkympin kriisin tienoilla, jolloin sielu yrittää huudella, että "hei, minä täällä!" jos siihen ei ole aiemmin kiinnittänyt huomiota. Mitä vähemmän on kuunnellut Itseään sen kovempi kolmenkympin kriisi on.

Henkisyys meissä ei katoa koskaan minnekään. Ainoastaan värähtelytaajuutemme nousee ja laskee, paljolti myös mielialan mukaisesti. kadotettu yhteys on mahdollista saada takaisin! Voit etsiskellä täältä ketjuja, miten esimerkiksi henkioppaisiin ja enkeleihin saa yhteyden (ilmeisesti leikkikaverisi toimii vieläkin henkioppaanasi, koska koet lapsuuden muistot yhä läheisiksi hänestä). Eikä siihen yhteyden saamiseen tarvita toisten uskoa tai tukea. Riittää, että Itse uskoo ja jos meinaa alkaa ahdistaa ja pakko päästä puhumaan henkimaailman jutuista jollekulle, tule tänne foorumille avautumaan!  :laugh:  Sitä varten täällä ollaan etkä taatusti koe mitään niin friikkiä, että sinulle naurettaisiin täällä :coolsmiley:

Mutta nyt kiidän töihin ja palaan asiaan vielä, jos muistan muuta ;D

Itse olen kerran kuullut askeleet, siinä minun kokemukseni :2funny: Olin silloin 3-5 vuotias, olin äitini ja koirani kanssa kolmestaan kotona.Minä ja äitini kuulimme askeleet ja koira pomppasi pystyyn, kun makasi niiden askeleitten "reitillä".
Harmi sinänsä, että kokemukseni rajoittuvat tähän, sillä mielenkiintoa kyllä löytyisi.Vaikka tosin, jostain syystä, ehkä henkisen kehittymättömyyteni ja nuoren ikäni takia pelkään aivan suunnattomasti kummituksia, vaikka toisaalta ne minua kiehtovatkin.Minua kiinnostaisi myös telepatia ja aurojen näkeminen, ei kellään olisi mitään vinkkejä, että miten voisin niitä nähdä?

Hei olenpas muuten yhden etiäisen kerran saanut! Olin yksin kotona, ja kuulin selvästi, että eteisen valot napsautettiin päälle.Ketään ei silti ollut tullut kotiin.Hetken päästä äiti tuli kotiin, ja napsautti eteisen valot päälle :D

onneks kolmenkympin kriisi meni menjaa ilman kriisejä  ;D

eilen aamulla sängyssä makaillessani se alko tärisemään  :o (sänky siis  ;D )
ensin mielessä kävi että alakerrassa käy pesukone (mahdotonta kun alakerran vessa on eri päässä huoneistoo) siten ajattelin että meni lentokone (sen hylkäsin sitten kun mietin että oon nyt kuitenki tässä 5v asunu eikä aikasemminkaa oo mtn vastaavaa tapahtunu) ja kolmas selitys yritys oli että kissa rapsuttaa itteensä  ;D (3kg:n kissahan nyt liikuttaakin koko sänkyä ) 

säikähdin juu mutta itseasias ei pelottanu..

osaakos kukaan selittää?

Minä olen alkanut tuntea samanlaista sängyn värinää joskus nukkumaan mennessäni. Se on ihan uusi juttu ja värinä on hyvin kevyttä. Ajattelin ensin, että ehkä lihakset rentoutuvat ja väristelevät pahimmat jännityksensä pois, mutta värinä tuli selkeästi sängystä,ei kropasta.

Selkeemmät "yliluonnoliset" tapahtumat oli silloin, kun isoisä oli vakavasti sairas ja teki kuolemaa. Heräsin yöllä ja näin hänen kasvot huoneessa, heräsin kerran puhelinsoittoon, ja eka ajatus oli että soittaja on tunnin myöhässä. Muistan myös kun heräsin yhtenä yönä,keuhkot oli kun tulessa, sattui niin pirusti, enkä pystynyt liikkumaan. Mun isoisällä oli keuhkokuume,mihin sitten kuolikin.

Isoisän kuolemisen jälkeen kuului hänen askeleet selvästi hänen ja mummon talossa, hänellä oli tietynlainen kävelytyyli koska toisesta jalasta akillesjänne oli poikki, eli askeleet oli hyvin tunnistettavissa. En ollut ainoa joka kuuli nämä askeleet  :).Myös koputuksia seinään olen kuullut mummolassa, silloin kyllä säikähdin.

Usein olen myös vaistonut kummituksia, ja nähnyt niitä vilahtavan silmäkulmassa entisessä asunnossa. Meidän nykyisessä talossa ei ole kummituksia, en ainakaan ole heitä vaistonut, mutta täällä on jotenkin ahdistava fiilis... Mitenköhän talot puhdistetaan?

Joskus myös tiedän mitä toinen ajattelee tai mitä on sanomassa.

Enteen olen ainakin yhden kerran saanut, muistaakseni. Tuli hirveä, ahdistava fiilis, rupesi itkettämään, vaistoin että jotain pahaa tulee tapahtumaan mummolleni. Tekstasin kaverelleni (ei oltu tunnettu kauan, eikä meillä ole yhteyttä enää), ja hän yritti rauhoitella minua. Pari päivää myöhemmin hän soitti ja kertoi että hänen mummo oli kuollut... Sai meitä molempia aika hämilleen.

Mun vanhin lapsi on pari kertaa puhunut jostain miehestä kun hän oli nuorempi. Muistan elävästi kun istuttiin hänen huoneessaan, ja juteltiin niitä näitä, kun hän kysyi minulta "Kuka toi mies on". Katselin ympärilleni, ja kysyin että mitä miestä hän tarkoittaa. "No tota, joka istuu tuossa" hän sanoi ja osoitti tyhjyyteen. Mitään miestä en nähnyt, mutta ehkä tämä oli mun isoisä joka tuli katsomaan että meillä oli kaikki hyvin  :)

Oli muuten hauskaa lukea kommentin 30-kriisistä, koska tässä on nyt just käymässä näin  :D No,kaikki otetaan ilolla vastaan, nää kyvyt on ihan positiivisia omasta mielestä. 

Minä myös liityn tähän sängynvärinä-porukkaan.  :D
oskus se on tuntunut voimakkaampana, joskus olen ajatellut että mieheni näkee jotain unia ja säpistelee jalkojaan...Tunnen sen sängyn jalkopäässä. Nyt en ole pitkään aikaan tuntenut sellaista tosin, mutta eipä tässä ole ollut oikein aikaa kuulostellakaan.  ;)

Mistä tunnistaa selväkuuloisen? Olen saanut ohjeita henkioppailta tai mitä lieneekään, keskustelemalla mielessäni. Olenko selväkuuloinen vai onko mulla vaan liian vilkas mielikuvitus?
Oon alkanu myös tuntemaan vähän toisten tunteita ja se on välillä raskasta, vie omaa energiaa.

Kyllä tuo selväkuuloisuudeksi lasketaan, kuulipa sitten telepaattisesti tai fyysisesti asioita.
Minäkin keskustelen omien oppaiden ja enkelini kanssa selväkuuloisella telepatialla aina, kun siltä tuntuu, ihan mistä aiheesta tahansa eli et ole sekoamassa ;D Uskon, että vilkas mielikuvitus auttaa, koska silloin tämän todellisuuden ja toisen todellisuuden välillä ei ole niin vahvaa raja-aitaa kuin mielikuvituksettomalla, totisella ihmisellä.

Kiitos Atha maarit. Kauan olen miettinyt asiaa ja välillä ristiriita omien kokemuksien ja tän yhteiskunnan välillä repii mieltä. Mutta kyllä varmaan on tulossa henkinen vallankumous ja silloin muuttuu asenteet henkisiä asioita kohtaan. Se on vielä utopiaa, mutta toivon että näkisin sellasen ajan.

Gmusicin tapaus muistuttaa 1900-luvun puolivälissä (muistaakseni puolivälissä) elänyttä miestä, joka pystyi hävittämään pilven taivaalta pelkällä ajatuksen voimalla. Muistaakseni Valittujen Palojen paranormaaleja ilmiöitä käsittelevässä kokoelmateoksessa on kuvasarja tällaisesta pilven hävittämisestä. En muista kirjan nimeä, mutta se on ISO ja sininen, kannessa on mm. Kuutamo. Olisikohan se ollut Tiedon Tuollapuolen tmv.

Valituilla Paloilla on ainakin paksu ja mielenkiintoinen teos Tiedon rajamailla.

No justiinsa se ;D

Melkein joka kirjastosta pitäisi tuo opus löytyä eli sinne siis!

Olen nähnyt enneunia joskus. Silloin en ymmärtänyt unta, mutta myöhemmin ymmärsin unen tarkoituksen. Olin silloin nuori. :idiot2:

Telepaattisesti olen saanut yhteyden ajattelemaani henkilöön ja tiennyt missä hän on. Yleensä tiedän kuka soittaa. Välillä tiedän mitä tapahtuu seuraavaksi.

Kuka sanoo kummittelee. Itse ajattelin kokemuksestani, että talon emäntä on suuttunut jostain. Hoidin talon vanhaa isäntää isossa huvilassa.Talo oli kaksi kerroksinen ja ihan alhaalla oli pannuhuone. Ensimmäisessä kerroksessa oli minun asunto, askarteluhuone, autotalli ja kodinhoitohuone. Ensimmäisessä kerroksessa yleensä illalla paiskottiin ovia. Kävin katsomassa, mutta siellä ei ollut ketään. Minua pelotti ja menin kerran kesällä yksin taloon ottamaan asiasta selvää. Sinne ei päässyt kukaan ihminen, koska olin laittanut hälytyksen päälle. Asuntoni oli ensimmäisessä kerroksessa. Olin huoneessani, kun oven kahva painettiin alas ja joku tuli eteiseen. En kääntynyt katsomaan häntä, mutta hän lähti pois ja sen jälkeen en pelännyt.  :)

En tiedä varmaksi oliko se ufo. Olin ystävien mökillä syksyllä ja ulkovessaan tuli valo. Ikkunan taakse tuli puoliympyrä varjo. Muuten oli ihan pimeää.

Vähän aikaa sitten keskustelen henkiolennon kanssa muutaman tunnin. Ilmeisesti ratkaistiin asia, koska käsien ja polvien särky meni pois.  :smitten:

Aistin erilaisia energioita ja sen tunnen, kun joku varastaa minulta energiaa. :idiot2:

Tervehdys
Pakko palata tuohon "sängyn värinä"-juttuun ( :2funny: anteeks että asia vähän naurattaa... mulla on universumin huonoin miesmaku, ja tuli mieleen vaan että on se hyvä että joskus edes värisee  :2funny: anteeks... nyt asiaan). Enpä muuten ole asiaan koskaan edes kiinnittänyt huomiota (tosin olen ylipäänsä alkanut kiinnittää asioihin huomiota vasta viime kuukausina). Mutta onkos teillä mitään käsitystä mistä sängyn värinä johtuu? ulkomailla esim. hotellissa olen laittanut sen maanjäristyksen tai väsymyksen piikkiin, mutta maanjäristyksiä ei ole ollut mailla ei halmeilla. Kotona en ole keksinyt syytä moiseen.

Pari kertaa on mua enkeli auttanut pysymään hengissä kun olin muksu. Ekan tapauksen aikaan olin vähän reilu vuoden ikäinen. Olin hoitotätini kotona leikkimässä leikkimökissä. Äitini oli juttelemassa tädin kanssa sisällä ja minä olin yksin leikkimässä ennen kotiinlähtöä. Hoitotädillä oli kaksi omaa tyttöä, kumpikin minusta jokusia vuosia vanhempia. Leikkimökissä oli iso, vanha lipasto jonka laatikot nämä tytöt olivat täyttäneet hiekalla ja kivillä. Minä leikkiessäni olin toki innostunut kurkkaamaan, mitä laatikoista löytyisi. Vedin yhtä laatikkoa ja hetken päästä sisälle kantautui hirmuinen kolahdus! Äiti ja hoitotäti juoksivat kiireesti katsomaan mitä oli tapahtunut. Lipasto oli kaatunut kumoon ja minä seisoin siinä paikalla josta se oli kaatunut, lipaston ja seinän välissä. Äiti hätääntyneenä kyseli että mitä tapahtui. Sanoin vain hymyillen että olin hypännyt toiselle puolelle. Siinä oli suojelusenkelillä töitä, koska muuten olisin jäänyt lipaston alle. Ihan yksivuotiaana ei sentään hypitä kaatuvien lipastojen yli eikä sivuiltakaan olisi päässyt kiertämään.

Toinen tapaus sattui ollessani jo kouluikäinen. Olin isäni kanssa uimassa uimahallissa. Tunnin välein käynnistyi aina aaltokone. Isäni meni aaltojen ajaksi syvemmälle veteen ja minä jäin sellaiseen kohtaan, jossa jalat vielä ylettyivät pohjaan. Kuitenkin, kun aallot suurenivat, ajauduin syvemmälle eikä jalat enää yhtäkkiä yltäneetkään pohjaan. Vettä joutui nieluun ja yskimisen lomasta koitin pyristellä matalammalle päin ja huutaa isääni. Isä ei kuullut, koska uimahallissahan kaikuu kovasti ja etenkin kun allas oli täynnä aalloista nauttijoita. Kyyneleet valui silmistä kun pelkäsin, miten minulle käy. Sitten yhtäkkiä viereeni tuli tukevahko, keski-ikäinen nainen joka ei puhunut mitään -otti vain minua jämäkästi käsivarresta kiinni ja kuljetti matalalle. En muista mihin hän sen jälkeen hävisi mutta isäni tuli pian luokseni. Myöhemmin juttelin isälleni että kun se tummahiuksinen täti auttoi mua sillon kun meinasin aaltojen aikana hukkua ja toi matalalle. Isä sanoi ettei kukaan mua kuljettanut, hän tuli mun luokse ensimmäisenä. Mutta mä muistan ihan tämän naisen ulkonäöltä ja tosiaan sen ettei hän sanonut mitään. Enkelille kiitokset siitäkin pelastuksesta. :)

Tervetuloa joukkoon! Fyysinen ikä on tosiaankin vain kehon ikä, eikä kerro hengen/sielun ikää. Itse olen tallustellut "paranormaalien" ilmiöiden kanssa 7-vuotiaasta lähtien ja kokenut aina olevani erillainen kuin muut. Ikää minulla on nyt 25 vuotta.

Meillä on täällä henkimaailman osiossa pysyvänä aiheena ketju auroista, jossa on myös ohjeita aurojen näkemiseen. Muistaakseni meillä on myös kanavointeja yksisarvisista, jotka ovat pyhiä henkiolentoja, täällä foorumilla. Kannattaa kokeilla tuota Haku-toimintoa! Sanotaan, että jokaisella meistä on oma yksisarvisoppaamme, joka työskentelee kanssamme ja jonka voimme tavata esimerkiksi mietiskellessä tai unissamme, jos niin tahdomme.

Sanoisin, että ajan kanssa taito nähdä ja tuntea vahvistuu, kun sitä vain käyttää, toisin sanoen kuuntelee sydäntään. Minä en vieläkään näe asioita fyysisesti, mutta näen hengelläni/kolmannella silmälläni. Ikään kuin vain tietämällä. Mitä enemmän ihminen on sinut sielunsa eli Itsensä kanssa, sen selkeämmin hän tuntee ja näkee myös tämän näkymättömän maailman :) Tärkeintä on kuunnella sydäntään.

Niin, sinne ne kai vaikka joskus tuntuu että vain unohtuvat. Mutta kai ne on löydettävissä sitten kun ei tarvitse enää unohtaa. TS kun vaikkapa tunnekeho on poissa ja on vain sielu.



Kaikki eletty ja koettu tallentuu universaaleihin Akaasisiin Aikakirjoihin. Se on sielujen kertoman mukaan valtava kirjasto, jossa on mm. jokaisen sielun henkilokohtainen kirja. Eräänlainen päiväkirja. Sitä pääsee tarvittaessa selailemaan niin halutessaan ja silloinkin elämäsi tapahtumat - ihan kaikista elämistäsi - näkyvät tuollaisena filminauhana, jota pysty kontrolloimaan. Kuuluuhan se sinulle. Moni sielu suuntaakin Neuoston tapaamisen jälkeen opiskelemaan itsenäisesti oman Akaasisen kirjansa pariin kasvaakseen taas henkisesti, mutta sielut, jotka eicät halua kirjastoon nyhräämään, saavat jättää kirjasensa sinne rauhaan. Cheesy Teko on vapaa!

Juuri kävin kristalliheilurin avulla keskustelua edesmenneen isäni kanssa. Kysyin välillä "varmistuskysymyksiä" tyyliin oliko sinulla kiharat hiukset. Vastaukset menivät aina oikein. Lopetin ja tulin istumaan koneelle. Koneeni takana on peili. Olen pimeässä huoneessa, täällä palaa vain yksi suolakidelamppu. No, sivusilmällä näin peilistä isän hahmon seisovan selkäni takana. Suljin silmät ja muistutin että tätä olen toivonut, nyt olen rauhallinen enkä pelkää turhaan. Tunsin lämmön hartioillani ja aistin isän käsien lepäävän hartioitteni päällä. Sanoin ääneen, isä en mä pelkää. Ja kuulin päässäni isän äänen, niin elävänä ja todellisena kuin vain kuulla voi "hyvä, sillä ei ole pelättävää".

Hän on edelleenkin täällä. Ihmeellistä.

minulla on myös todella vahvana nuo Enneunet, ja muutenkin pystyn unimaailman kautta näkemään asioita tai ihmisten olotiloja.

telepatia on toinen, monen minulle tärkeän ihmisen kanssa käy useasti niin että ajatukset vaihtuu tai kun pitkästä aikaa jompikumpi ottaa yhteyttä, käy niin että esim puhelin on jo kädessä ja ajattelen että soitanpa hänelle, mutta ennenkun ehdin hänet valikosta etsiä hän jo soittaakin.

useasti käy myös niin että esim kaupungilla tai kaupassa, tulee mieleen joku ihminen, ja menee hetki niin tämä ihminen tulee vastaan.

nuo tilanteet ovat mukavia !!

Minulla on kokemusta telepatiasta sekä enneunista jota olen itsekkin välillä suuresti ihmetellyt. Esim, näin unen, jossa menin eräällä luodolle (jossa yleensä käyn mietiskelemässä). Kysyin unessa tuntamattomalta naiselta; "tiiätkö saako tuonne sillalle mennä, osoitin sormella kyseistä paikkaa; nainen vastasi, että kyllä sinne saa mennä; ei ole kenenkään yksityisaluetta. Uni meni ja tuli aamu. Lähdin päivällä pyöräilemään kyseiselle luodolle, kunnes sinne saapui edelläni "tämä nainen" unesta ja kysyin häneltä, "tiiätkö saako tuonne sillalle mennä". Huh, huh ???

Moi! En tiedä kuuluuko tää seuraava "kyky" :D.. mitenkään yliluonnolliseen, mut omituisiin & astrologiaan kyllä. Hmmph.. ei oikeen tiedä miten aloittaisi, mut mulla on eräänlainen omituinen muisti astrologiaan ja lähemmin siis horoskooppeihin liittyen: kun olen jostain joskus kuullut / lukenut (henkilötiedot) / tms. kenen tahansa horoskooppimerkin, osaan yhdistään henkilön merkkiinsä välittömästi, siis kaikki.. ei yleensä edes tunne koko ihmistä, tiedä nimeä, mitä tekee jne.. poikkeuksia ei ole.. Lisäksi tähän liittyy se, että kun kohtaan ihmisen, ajattelen / käsittelen noin. murto-osassa (en osaa paremmin selittää) hänestä kaiken horoskooppinsa liittyen (olen aika hyvin perehtynyt näihin!), niin yleistietoon(luonne jne..) että ajakohtaiseen (merkin päivä / kuukausiennusteen).. Kaikkein päräyttävintä on se, että kun on useita ihmisiä paikalla, nämä kaikki toimivat jonkinlaisessa käsittämättömässä (tiedollisessa että toiminnallisessa) vuorovaikutksessa, minuun, toisiinsa ja tuntemattomiin, aivan kuin voisi ennalta arvata asioita, (paikalla olevista) ihmistä, joista vain ehkä pienen osan tunnen. Olen myös joitain vaaratilanteita mielestäni osannut vältellä tämän ansioita, mutta ennen kuin joku laittaa se hullun leiman ostaan :D . . niin kiinnostaisi, et onko tämän tapainen tavallista??? :)

Eikös tuo nyt kannattaisi selvittää mikä sinua vetää, minne ja miksi? Joku yhteys tuntuu olevan johonkin..
Viimeisessä irtautumisessa se on kuitenkin edessä.

Täysillä vaan sinne minne matka vie...

Just.. Jos (ja kun) lähtee johonkin suuntaan reissaamaan niin mitä antaumuksellisemmin ja avoimmiten sinne (olkoon sitten helvettejä tai taivasmaailmoja) menee niin sitä vähemmän muodostuu 'kitkaakin' välille ja näin perille eteneminen helpottuu huomattavasti.. Vastaan pyristelyllä voi syntyä matkan varrella hienoisia ongelmia jos rupeaa arastelemaan menoa kun silloin voi mennä 'langat' hieman sikinsokin.. Luottamus 'korkeamman' ohjauksesta ja tietämys sisäisen valon voimasta ensijaisen tärkeää.

Ehkä moni pelkää leimautumista  :crazy2::ksi. Oletteko koskaan kertonut jollekin ei uskovalle kokemuksistanne?

Minä olen kertonut hyvin monille jotka ei usko. Ja sanonut perään että minulle on ihan sama mihin sinä uskot, mutta minä uskon näin tai olen kokenut näin. Viimeksi eilen kerroin eräälle siitä että isä tulee uniini aina kun kaipaan tukea ja koen että ne ovat ihan oikeita tapaamisia siellä henkimaailman puolella, eivätkä pelkkää unta... :)

Tiedän että säästyisin paljolta leimaamiselta jos en puhuisi asioista niin avoimesti, mutta se että en puhuisi tarkottaisi taas sitä, että en uskaltaisi olla kuka olen.. :idiot2: Minusta tässä maailmassa on niin paljon erikoisia ihmisiä, ettei se niin pelottavaa tai epätavallista ole kertoa jutuista avoimesti, vaikka tietää että kuulijalle on ihan uus juttu, epäilee tai suorastaan kieltää mielessään kaiken.

Kuitenkin on käynyt niinkin että muutama ihminen on tullut jälkeen päin kyselemään minulta lisää tai kertomaan jostain omasta yliluonnolisesta kokemuksesta jota eivät ikinä ole kehdanneet kertoa kellekkään muulle. Joten joillekin "skeptikoille" siitä voi olla apuakin, jos he tietävät että on joku kaveri kelle tulla kertomaan, sitten kun heille sattuu joku ennenkuulumaton tapahtuma.. ;)

Totta puhut.
Monella kumminkin on kokemusta yliluonnolllista asioista. Pidän kumminkin varauksen ja "tunnustelen ensin maaperää" onko kyseinen henkilö sen oloinen että voi puhua. Jotenkin sen näkee päältä päin mikä on "miehiänsä". Jotkut heti tyrmää ja kieltää asian,mutta siinä voi olla pelko kohdata asiaa,ja todeta että näin on käynnyt.

 

Mukava kuulla että muillakin on kaikenmoisia kokemuksia.  :) Itse näen noita enneunia harvaseltaan. Eivät ole suoria vaan vähän dramatisoituja aina.. dramaattinen kun olen muutenkin.

Esimerkiksi taannoin näin unta, että luin seuraavan sunnuntain lehdestä kuolinilmoitukseni. Unessa suutuin ja sanoin että minähän en vielä kuole (värikkäin sanankääntein ;)), Herättyäni jännitin kaksipäivää että mitä on luvassa. Noh, kyse oli sitten siitä, että minulle todella tärkeä musiikkiprojektini meinasi hajota toisen aloitteesta seuraavana sunnuntaina. Meinasin tilanteessa luovuttaa, mutta tajusin mistä uni oli ollut ja kieltäydyin sitten "kuolemasta" ja sisullahan siitä selvittiin. :D

Nykyään osaan noita jo lukea ennaltakin. Pitkään oli niin, että tunnistin kyllä että mikä uni oli enne uni ja mikä ei (jotenkin ne tuntuu aina..kirkkaammalta) mutta en tiennyt ihan tarkkaan mitä oli odotettavissa. Siinä sitten odotit että mitä tapahtuu, kun suurinpiirtein tiesi mitä oli luvassa. :S

Tuon lisäksi näen auroja, mikä on välillä vähän häiritsevää kun esimerkiksi laulutunneilla opettajan kädet on joskus niin keltaiset että vähän menee keskittymiskyky.  ;D

Jonkinlainen henkiopas minulla on kanssa, ilmeisesti kaksi. En ole todellakaan puhunut tai nähnyt heitä, enemmänkin aistinut. Joskus olen kyllä saanut viestejä heiltä. :)

Ja eläinten kanssa tulen hyvin toimeen. (n_n) Avopuoliso ihmettelee kun kaikki eläimet aina tulee luokse ja kulkee perässä. Luulen että tuo on varmaan aika yleistä, kun eläimethän vaistoavat ketkä ovat lempeitä ja suhtautuvat niihin kuin vertaisiinsa. :) Mukavaa kun lenkillä linnut ja oravat tulee tarkistamaan että mitä hommaan. :D

Kummittelua en minään oikeen myönnä, kun määritteenä aika epämääräinen.. En usko kummitteluun, mutta en väitä että ilmiöitä ei olisi. Syyn näen vain enemmän tuollaisena omiin voimiin tai vanhoihin karmisiin energiajälkiin liittyvänä kokonaisuutena.

Moi!

Onko kellään kokemuksia orbeista jotka tulee valokuvaan?
Ihmettelin mieheni kanssa kun otimme kotona valokuvia niin minun ympärillä kuvissa "pörrää" orbeja ja savun tyylisiä hahmoja  :o . Yhdessä kuvassa on kirkas pallo. Mieheni kuvissa ei näy mitään sellaisia. Nämä orbit näkyvät eri kohdissa kuvissa, eli linssikään ei ole likainen.

Yhdessä kuvassa oli ikkunan lähelle tullut rykelmä orbeja. Luulin että ne oli kasvot. Voikos niitä video kameralle saada?

 

Tädilläni, joka kuoli muutama vuosi sitten oli kymmeniä kummallisia kuvia, joissa pörräili ties minkä muotoisia valopalloja. Uskomattomin niistä kuitenkin oli Turun linnassa otettu kuva.

Tätini oli kuvannut esihistoriallista luolaihminen-asetelmaa, mutta kun kuvat tulivat kehityksestä,
vasemmassa reunassa seisoi haalea, hienosti polvihousuihin ja pitseihin pukeutunut herrasmies.  :D

Samalla filmillä ei ollut lainkaan kuvia mistään polvihousumiehistä, joten ei ollut kyse mistään kuvien päällekkäin menemisestä...

On kyllä sykähdyttävä kuva!

Kun täti sitten kuoli, muutaman seuraavan kuukauden ajan niitä valopalloja ilmestyi kaikkiin kuviin, jossa hänen läheisensä olivat. Varsinkin hänen pienen poikansa olkapään lähellä oli joka kuvassa valopallo.

Salamalla kun ottaa kuvia huoneissa, ilmassa leijaileva pöly heijastaa salamavaloa takaisin. Ja joskus ihmettelin pitkään joistakin kuvista, että mitähän orbeja nämä sitten ovat, kunnes keksin, että nehän ovat kaikki linjassa ja linja johti jonnekin heijastavaan pintaan. Oli muodostunut ns. lens flare eli linssiheijastus, mikä näkyy sellaisina pyöreinä muotoina. Vähän epäilen, että suuri osa netistä löytyvistä orb-kuvista on linssiheijastuksia, pölyä tai kosteuspisaroita ilmassa. En kuitenkaan väitä, etteikö todellisiakin olisi, kuten ilmeisesti sinulla, jos miehesi kuvissa ei näy mitään eikä pöly selitä savumaista muotoa. Laita ihmeessä kuvia näytille ;)

moro!

Tiedän sen että sekin mahdollista. Hyvin harvoin niitä tulee kuviin. Eikä pelkästään vain harmaan valkoisia palloja, myös yksi keltainen pallo myös kuvaan tuli. Pientä sensurointia ensin kuvaan..siis ei ne mitään naku kuvia ole,mut my picture  :crazy2:

Joku tuolla aiemmin kommentoi, että on hankalaa olla selvänäköinen, kun aistii ihmisten tunnetilat voimakkaasti kaikkialla. Minulla taas on aivan päinvastainen kokemus tuttavastani, joka on todella hyvä kanava ja näkijä. Mutta siis todellakin: vain kanava! Ihminen itse ja hänen omat fyysisen tason oppiläksynsä
ovat aivan toinen juttu. Ei 'kanavointi' vaadi edes kovin korkeaa sielunikää, näkemisen lahjahan on lopulta aivan kuten maallinen näkemisen tai kuulemisen kyky, ei sen 'pyhempää'.

Arkielämässä tämä monen suuresti kunnioittama ihminen on aivan päinvastainen, en tiedä onko hänen sitten vain pakko suojautua herkkyydeltään, mutta on hyvin koomista kuinka huono tämä henkilö on aistimaan arkielämässä ihmisten tunnetiloja. Hän tulkitsee kanssaihmisiään koko ajan väärin, lähinnä omista lähtökohdistaan ja omaa persoonaansa peilaten, omat ennakkoluulonsa ja heikkoutensa paljastaen, ja on usein todella kiusallista ja suorastaan ahdistavaa olla hänen seurassaan.

Tilannetta pahentaa se, että tämä henkilö on ajoittain hyvin asenteellinen, paheksunta, kateus, katkeruus ja vallanhalu ovat hänen määrävimpiä piirteitään. Kun tähän lisätään HALU olla hyvä ja auttava ihminen, on lopputuloksena todella omituinen keitos hyvää/ylevää/epäitsekästä ihmistä ja toisaalta äärimmäisen egoistista ja määräilevää, raadollisen inhimillistä ihmistä.

Inhimillisyys on luonnollsta eikä siinä tietenkään ole mitään tuomittavaa, mutta tällaiset ns. julkihenkiset ihmiset (kuten selvänäkijät, parantajat, henkiset opettajat, papit ym.) ovat iso ongelma, koska ihmiset jotka saavat heiltä apua nostavat heidät jalustalle ja alkavat suhtautua heihin muita parempina, ylevämpinä ja jotakin mystistä, salaista  jumalallista tietoa ja voimaa hallitsevina yli-ihmisinä. Me kaikkihan olemme jumalasta meillä kaikilla on jumalallinen tieto, eikä yksikään meistä jotka fyysisellä tasolla elämme ole parempi tai ylevämpi toista.

Toisaalta: on osoitus suuresta jumalallisesta viisaudesta, että juuri 'henkiset' (hyvät ja laupeat!) ihmiset näyttävät raadollisen, inhimillisen puolensa, että usein juuri se palvotuin guru ja maailmanparantaja joutuu  kasvotusten oman heikkoutensa kanssa, joutuvat kokemaan nöyrtymistä ja häpeää. Sillä niin kauan kuin olemme ihmisiä emme kukaan ole toista jumalallisempia. Ja henkisen ihmisen kaapuun puettuna hyvin helposti unohdamme tämän ja EGO maallisine sädekehineen  alkaa meissä saarnata - jumalallinen viisaus jää varjoon :))

Olen itse viime vuodet pitänyt niin sanotusti kynttilääni vakan alla, eli sulkenut silmäni ns. yliluonnolliselta. Ja jopa saanut uskoteltua itselleni että en ole kokenut paljon mitään. Mutta koska nyt olen jutustelutuulella, puran hieman vastauksiani äänestykseen suhteen tähän ketjuun.

Näen auroja tai tunnen energiakenttiä

Auroja näen todella, todella himmeästi tai en ehkä vielä osaa katsoa suuremmin. Mutta olen kumppanini auran nähnyt välillä ja joskus eräänlaisia ”energiajälkiä”. Enemmänkin tunnen millaista energiaa on missäkin ja toisen ihmisen / hengen energioita. Kerran törmäsin todella ikävän tuntuiseen, suorastaan pahaan energiaan ollessani vaeltelemassa metsässä. Kotini lähellä oli suuria metsäalueita ja kuljin niissä usein. Kuitenkin tuossa joskus 90-luvun loppupuolella metsää alettiin hyödyntämään ja suuria hakkuita tapahtui. Alue alkoi muuttumaan, jotenkin tuntui että maa suri. Kerran kuljin sellaisen kiviröykkiön luokse, nousin sen päälle. Sammal ja kasvit peittivät siis semmoisia suuria kiviä. Ja oloni tuli todella huonoksi ja tunsin suorastaan silmitöntä pelkoa. Jokin käski minun vain juoksemaan pois. Olen toki kokenut epämääräisiä energioita, mutta en koskaan mitään niin pahaa ja toivottavasti en enää koekkaan.

Näen unia, jotka toteutuvat

Yleensä saan kuolemanviestejä unissa ja siksi jossain vaiheessa aloin peloissani estämään näitä unia. Yksi edesmenneistä tädeistäni hyvästeli unessani meidät kaikki sukulaiset ja kun hän oli lähdössä kipuamaan kierreportaita ylöspäin, ilmestyi mitä kaunein kirjoitus hopeisena seinään ”kuka lähtee Ainon matkaan?”. Toisen tätini mies lähti seuramaan, mutta kääntyi takaisin portaissa ja palasi luoksemme. Selvisi, että hänellä oli vakava sairaus josta hän kuitenkin parantui. Tuo sairaus ei ollut vielä tätini kuoleman aikoihin tiedossa.

Olen taas antanut itselleni luvan nähdä tällaisia unia. Yksi oli mielenkiintoinen nyt syksyllä kun ihastuimme yhteen asuntoon joka oli myynnissä hyvin vanhassa kiinteistössä. Mietin, että millainen talon historia on ja kummitteleekohan siellä. En ollut ottanut mitään selville talosta näiden pohdintojen aikana, mutta unessa minulle esiteltiin taloa niin kuin se oli ollut 1900-luvun asussa ja unessa myös kerrottiin talon vakio ”kummituksesta”. Kun kävimme asuntoa katsomassa uudelleen ja menimme vintille, olivat talon rakenteet juuri sellaisia kuin oli unessani olleet. Ja myöhemmin luin myös siitä samaisesta kummituksesta josta minulle kerrottiin unessakin.

Muistan entisiä elämiä

En ole vielä tarpeeksi harjaantunut että osaisi tarkemmin määrittää, mutta lähinnä olen tunnistanut paikkoja ja ihmisiä. Kun muutin Italiaan opiskelemaan löysin sieltä muutaman paikan joihin kaipaan kuin kotiin ja joihin siellä tutustuessani palasin kuin kotiin.
Olen myös saanut eräänlaisia välähdyksiä siitä mitä minulle on voinut tapahtua ja jotkut unet ovat kuin elämästäni jossain muualla, toisessa ajassa.

Myös perheeni on ollut sieluperheeni – olen kasvattilapsi ja olen aina ajatellut, että minun piti kiertoteitse päätyä vanhemmilleni, koska heidän luokseen olin hakeutumassa. Ja nyt kun vanhempani ovat kuolleet, on minullakin ikävä ”kotiin”. Mutta isäni kuolemansa jälkeen tuli kertomaan minulle, että hän olisi tuleva meidän luoksemme minun ja kumppanini lapsena.

Olen saanut apua tai opastusta enkeleiltä tai henkioppailta

Lapsena ja vielä hieman aikuisemmallakin iällä enkelit seurasivat minua aina koulumatkallani. Jouduin nimittäin kävelemään suhteellisen pitkän matkan linja-autolta kotiin kouluaikoina. Etenkin hämärässä heidän valonsa loisti takaani himmeästi. Se häiritsi minua silloin ihan hirveästi, nyt olen kaivannut sitä.

Minulla on kokemusta kummittelusta

Henkiä ja vastaavia näin todella paljon aina niihin aikoihin kun päätin, että nyt riittää. Mutta varsinaisesti kunnon konkreettinen esimerkki kummitellusta on kun Italiassa asuin renessanssi-huvilassa. Siellä kummitus lukitsi kerran erään ystäväni terassille ja minut vessaan. Ja myös jekutti minua usein valojen kanssa ja seurasi portaissa.

Minussa on henkiparantajan vikaa

Äidilläni oli kerran todella pahoja kipuja. Yritin toisesta huoneesta lievittää hänen kipujaan tahdonvoimalla. Hän ei tiennyt tästä, mutta aamulla sanoi, että olin yllätyksekseen pystynytkin nukahtamaan ilman särkylääkettä. Itse olin tuntenut, että olisin onnistunut lievittämään kipua, en ole myöhemmin kokeillut. Mutta kosketuksella olen usein lievittänyt pää tai muita kipuja.

Osaan kommunikoida eläinten kanssa

En mitenkään tyylipuhtaasti, mutta minä olen niitä ihmisiä joiden syliin kipuavat niin kanit, hamsterit (siis muiden lemmikit) ja jota villieläimet tulevat töllistelemään. Omien lemmikkien kanssa on ollut kyllä vahva yhteys.

Jotain muuta, mitä

Kaikenlaista ” selittämätöntä” on ollut, mutta olen aina ajatellut että ne varmaankin voisi selittää. Sinä aamuna kun äitini kuoli ja olin hyvin lohduton. Minulla on isältäni saatu kultainen heiluri jota hän itse käytti eläessään. Minä en juuri ole sitä käyttänyt, muuten kuin silloin kun olen lohduton ja pohjattoman surullinen. Tuon aamuna otin heilurin vitriinikaapista jossa minulla on korurasia jossa heiluria säilytän. Olin jotenkin niin yksin suruni kanssa ja mitä siinä sitten aikani itkinkään ja rauhoituin jne. Kun laitoin heiluria takasin huomasin vitriinilasin sisäpuolella kyyneleen joka hitaasti valui lasia pitkin. Yksi ainoa kyynel. Olen yrittänyt miettiä että miten olisin saattanut huoneen toisella puolella itkiessäni jotenkin räväyttää kyyneleen sinne, etenkin kun kaappi oli suljettuna. Ja käteni olivat kuivat, heiluri oli kuiva, se ei voinut tulla käsistäni. Ja jos olisikin, niin kohta oli outo. Mutta mene ja tiedä.

Tulipas pitkä selostus…Innostuin hieman kertaamaan omassa mielessänikin….

nyt vissiin on aihetta kirjottaa tähän ketjuun. oon liian amatööri ymmärtääkseni kunnolla näitä juttuja..

mutta tossa ke-to yönä näin unta, jossa joku henkilö makas/nukku ja näky kun siitä henkilöstä sielu irtaantu ruumiista vai miten sen vois sanoa? en tiiä onko tää joku tavistapa nähä jotain, onko tuttu selitys niille jotka näkee muutenkin enneunia tms..?

säpsähin vähän hereille ja ajattelin automaattisesti erästä ihmistä. tiesin, että hänen isänsä on ollu huonossa kunnossa..

noh, to-aamuna ei tullu mitään viestiä asiasta, mutta tänä aamuna eka uutinen oli että tämän henkilön isä oli kuollut yöllä.

*huiskii pölyjä pois*

marix, täällä samantyyppinen kokemus:

enoni sairasti koko elämänsä reumaa ja vahvan lääkityksen takia hänen munaisensa ja maksa pettivät. Eno joutui sairaalaan 2006 loka-maaraskuun vaihteessa ja vierailimme äidin kanssa hänen luonaan usein. En voinut katsoa enoa kunnolla silmiin, koska en nähnyt niissä enää mitään elämää. Kuin sielu olisi jo siirtynyt pois ruumiista tai jotain sellaista.

Viimeisen vierailun aikana, kun istuin enon vuoteen vierellä ja äiti lähti soittamaan ulos, näin sivusilmällä varjon enon vuoteen jalkopäässä. Lävitseni kulki semmoinen kylmä sävähdys.

Viikko tapaamisen jälkeen eno nukkui pois, ehti juuri ja juuri "nähdä" vuoden vaihtumisen.

______________

Se onkin (onneksi) jäänyt ensimmäiseksi ja viimeiseksi kokemukseksi kuoleman läheisyydestä.

Joskus näen ennenäkyjä, pieniä tai pitkiä välähdyksiä tulevaisuudesta. En oikein tiedä, miten tätä lahjaa voisi lähteä kehittämään, sillä näen välähdykset aina unessa, enkä muista niitä enenn kuin uni tapahtuu todellisuudessa. Yhdessä vaiheessa näin enneunia melkein joka yö ja näkyjen kestot kasvoivat, niin että ehdin ensin ymmärtää nähneeni tilanteen aikaisemmin ja ennustamaan, mitä kukin sitten sanoisi. Kerran taisin muuttaa tulevaisuutta, sillä yhden pitkän näkemisen aikana en nostanutkaan puhelinta sohvapöydältä niin kuin olin nähnyt. Ha! tulevaisuus muuttui kenties radikaalistikin?  ;D

Myös miesystäväni näkee enneunia. Kun hän yo-juhlissani piti minua sylissään, hän ythäkkiä sanoi minulle nähneensä tämän joskus aiemmin. Sitten minä viisaana kysyin: "ai sinäkin näet enneunia?" ja olin aidosti yllättynyt. Tuli lämmin olo, kun kummatkin ovat jollain tasolla pieniä selvänäkijöitä.

 :smitten:

Ja, olen nähnyt tapahtumia joskus vuosia ennen kuin jokin asia tapahtuu. Se on saanut minut miettimään, onko tulevaisuus ennalta määrätty. Esim. nähdessäni sen hetken, kun vietin aikaa nykyisen miesystäväni kanssa, näin jo 14-vuotiaana!

Nyt tuntuu, että olen tukossa: en ole nähnyt enneunia vähään aikaan ja asia enemmänkin huolestuttaa kuin tuntuu helpottavalta...

______________

Työpaikkani kautta tutustuin reikihoitajaan, joka kertoi, että minulla olisi käytettävissä parantavaavoimaa jos ensin itse saan oman terveyteni ja elämäni järjestykseen. Hän sanoi näin vuosi sitten ja ensin ihmettelin, että mitä ihmettä hän mahtoi tarkoittaa mainitessaan terveydestäni ja elämästäni, minullahan oli kaikki hyvin.

Nyt sitten ymmärrän paremmin, mutta itse en eritysiemmin usko parantajankykyihini.

En ruksinut mitään kun en oikein tietäisi mitä ruksisin.

Minä näen ihmisten raskauksia. Eräs kaverini lähti ulkomaille, hänen oli tarkoitus olla siellä useita vuosia, mutta sanoin, että hän tulee sieltä ennen aikoja pois, koska hän on raskaana. Usein kävin lukemassa sähköposteja, että onkohan se jo. Sitten vuoden oltuaan reissussa hän tuli takaisin, kun hän oli raskaana.

Siskostani näin heti. Hän hääri keittiössä tavalliseen tapaansa ja ajattelin, että "hän on raskaana". En uskaltanut kehdannut kuitenkaan kysyä, mutta parin kuukauden sisään hän ilmoitti raskaudestaan.

Sitten aloin vähän luottaa kykyyni.

Kaverini soitti minulle tapansa mukaan. Sanoi: arvaa mitä? ja minä sanoin: ai, sä oot raskaana! säikähdin vähän itsekin ja kaveri säikähti vielä enemmän, oli hiljaa pidemmän hetken, sanoi sitten että kyllä, hän on raskaana, mutta toi on vähän pelottavaa.

muutama raskaus on kyllä mennyt ohikin.

Täytyypä tähän heti vielä lisätä yksi juttu mikä tuli mieleen tästä minun yhteydestäni raskauksiin ja lapsiin.

Näin unen tässä taannoin:
Vedestä nousee poika. Hän kävelee vihollisen luokse ja laskee valkoisessa vyyhdissä yhden vauvan maahan, toisen vauvan viereen. Sanaakaan ei sanota. Poika jatkaa kohti jyrkkiä portaita, selässään vauva valkoisessa käärössä niin, että käärö on vedetty myös kasvojen yli. Lapset eivät ole tämän pojan. Tämä on vain hänen tehtävänsä. Ja vihollinen tietää myös, että tämä on heidän tehtävänsä, heidän yhteytensä toisiina.
Pojan kävellessä portaita ylös ajattelen, että se minne lapsi syntyy, ei määrittele sitä, minne se kuuluu.

Herään, kun ystävältäni tulee tekstiviesti, että hän on synnyttänyt pojan. Ajattelen, että lähettäisin hänelle viestin "se minne lapsi syntyy, ei määrittele sitä, minne hän kuuluu" kunnes onneksi tajuan olla lähettämättä. Tajuan, että hän ei saa pitää lastaan.

Joulun alla oli ihme juttu taas. Olin olohuoneen lattialla paketoimassa puolisoni kanssa joululahjoja. Kun olin nostamassa taas yhtä paketoitua lahjaa pinoon, niin tuntui kun kädestäni tippui jotakin lattialle. Kuului kopsahdus ja näin lattialla noin sentin pituisen ruskean "pötkylän". Yht'äkkiä se alkoi kasvamaan ja pomppimaan kunnes se oli n. 6-7cm pituinen kastemato. Siinä se sätki ja pomppi lattialla niin että kopse kuului. Säikähdimme pahan päiväisesti sitä ja shokista selvittyäni heitin olennon parvekkeelta alas lumihankeen. Emme keksineet asialle mitään selitystä, mutta molemmat tiesimme että tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun minulle näin kävi. Vastaavanlainen tapaus sattui minulle parikymmentä vuotta sitten. Pelasin kaveriden kanssa spiritismiä eräänä tammikuun yönnä. Siinä pidettiin sormia lasin yllä, kun näin jonkin tumman varjon liikkuvan käsivarteni alla. Kun varjo oli ranteeni kohdalla, niin hihastani lensi ampiainen. Säikähdimme sitä niin että lasi lensi pirun ruudusta pois ja ampiainen laskeutui suoraan siihen kohtaan. Paniikissa otin lasin ja löin se ampiaisen päälle, niin että se jäi lasin alle, pirun päälle seisomaan. Ensijärkytyksestä selvittyämme tapoimme sitten ampiaisen. Mistähän mahtaa johtua tämmöinen hyönteisten ilmaantuminen ja vieläpä keskellä talvea?

Korviini on kantautunut se etta ihmiset jotka on tietamattaan seurauksia alkanut seventymaan henkimaailman asioihin,, ja kaikki on nayttanyt laupaavalta,, mutta jonkin ajan paasta oli tapahtunut hirvean kasittamattomia asioita,,, en osaa tarkemmin sanoa,, sen vaa viela etta itsekkin olen vahan tallainen joka aistii ja kokee henkimaailmaa,, mutta voin olla turvallisella mielella etta Jeesus on mun haarniskani ja tiedan missa kohtaa tulee stoppi ja missa pitaa lopettaa  :)  Henkimaailmat ei oo mikaan leikin asia ,, se on oikeasti olemassa ja kukaan ei voi olla 100 prosenttisesti varma,, niitten saannoista tai siis sillee...
 8)

Olkaa varovaisia, kannattaa perehtya aina kun lahtee syventymaan asiaan enemman ;) :smitten:

Joo, KristinAlta hyvä pointti, että henkimaailmaan mahtuu ihan yhtä monta tallaajaa kuin tänne maan päällekin, eivätkä kaikki ole mukavia tapauksia. Kuitenkin, kun luottaa siihen sisäiseen tuntemukseensa ja turvautuu viisaampii Korkeimpiin olentoihin - kuten Jeesukseen, Budhaan, Krishnaan, arkkienkeleihin, omiin oppaisiin, eläinoppaaseen jne. jne. - ei pitäisi olla mitään hätää :) Meitä kyllä opastetaan ja suojellaan!

Hyvin monella on todella pelokas asenne henkimaailmaa ja sen olentoja kohtaan, mikä johtuu juuri siitä, että ihmiset eivät joko tiedä mitään henkimaailmasta ja siitä, miten sen kanssa toimitaan, tai sitten omalle kohdalle tai tuttavan kohdalle on sattunut jotain pelottavaa. Lohdullista sinänsä on, että itse näitä pelottavia kauhutarinoita kuunnellessani olen huomannut, että 9/10 tapauksista kyseessä on ollut täysin normaali ja turvallinen tapaus, mutta ihmisen oma epätietoisuus asiasta on tehnyt kokemuksesta pelottavan. Se mikä on uutta, pelottaa. Muistan erään maahanmuuttajan kertoneen, ettei hän uskaltanut mennä talvella ulos lumisateeseen, koska hän luuli, että se on niin vaarallista että siihen kuolee. Hän ei vaan ollut kotimaassaan nähnyt koskaan lunta.

Aloin tämän ketjun myötä miettimään tarkemmin, että onko minulla sittenkin kokemuksia, joita voisi sanoa "yliluonnolliseksi". Muutamia juttu on jäänyt mietityttämään ja mietin olisiko ne jotain tänne kuuluvia ja olisi kiva kuulla onko nämä tavallisia sattumuksia.

Tässä nykyisessä yksiössäni, puolen vuoden sisään on pamahtanut kymmenen hehkulamppua, kolme isoa loisteputkea niin että alkoi kärytä ja kaksi sulaketta. Stereot ovat kerran riehuneet omia aikojaan, vaikka olivat suljettuna. Myös juomalaseja lentelee käsistäni omituisesti, tuntuu kuin joku riuhtaisisi ne kädestäni. Kerran jäin ihan suu ammollani katsomaan, kun yhtäkkiä lasi herpaantui otteestani ja lensi puolen metrin päähän. Mietin pitkään, että mitä ihmettä siinä oikein kävi. Kaikki siis tässä nykyisessä asunnossani puolenvuoden sisään. Mikään kokemuksista ei ole kuitenkaan ollut pelottava. Tämä on ollut oikein turvallinen koti asua.

Sitten on jotain juttuja ruuvien kanssa, että väännän pitkään jollain työkalulla ja käsin ruuveja irti ja ne eivät liikahdakkaan ja sitten kiroan hetken tai tirautan yhden kyyneleen niin ruuvi on irronnut itsestään.

Viime kesänä istuin kaverin kanssa vanhempieni talossa kahdestaan ja hän puhui asioita joita en halunnut kuulla ja ajattelin, että "ole hiljaa edes hetki" ja samantein lintu pärähti ikkunaan niin, että tärähti. Menimme ulos, mutta emme löytäneet kuollutta tai loukkaantunutta lintua. Siihen ikkunaan on muuten kuollut ja törmännyt niin monta lintua elämäni aikana, etten osaa edes laskea. Eivät koskaan kuolleet talomme muihin ikkunoihin.

Kummallisin juttu mitä muistan oli vuosia sitten, olin viettämässä iltaa. Juttelin jonkun miehen kanssa ja hän alkoi kyselemään minulta, että miten minä pystyn tietämään hänestä sellaisia asioita mitä tiesin, enkä minä oikeastaan tiennyt miten tiesin. Ja se että hän sanoi niin sai minut menemään yhä syvemmälle puhumaan vaan jotenkin automaattisesti ja hän säikähti hirveästi ja kysyi minulta, että olenko minä noita. Että olenko minä se hänelle ennustettu toinen noita, ensimmäinen noita oli sanonut hänelle, että kun hän tapaa kolmannen noidan, hän kuolee, ja hän ajatteli, että minä olen se toinen noita -  että kun hän tapaa toisen noidan hän alkaisi uskoa. Mutta myös minä ajattelin olevani se toinen noita, ja vastasin hänen kysymyksiin hänen elämästään tajuamatta mitä puhuin ja lopulta hän lähti minua karkuun aivan kauhuissaan. Se oli hyvin outo kokemus, mutta ajattelin sitä pitkään ja minusta tuntui, että olin minä, mutten ollut minä. vaikea selittää

hip hei

Ihan luonnolliselta kuulostaa, Vehra. Energia on erilainen eri paikoista ja saattaa olla, että nykyisessä asunnossasi on energiaa valloillaan vähän enemmän. Lisäksi joillakin ihmisillä on luonnostaan niin vahva ja vielä tiedostamattomasti hallitsematon energia, että se posauttelee lamppuja ja sulakkeita, saa sähkölaitteet sekoamaan ja lasit rikkoutumaan käsiin. Tällaisesta lamppujen poksauttelusta on ollut Astrolla keskustelua aiemminkin.
Tärkeintä kuitenkin on, että koet asunnon turvalliseksi ja hyväksi. Jos olo olisi epämukava ja ahdistava, silloin kyseessä olisi matalamman energian ilmentymä. Joskus matalat energiat ovat myös jäännösenergiaa. Asuin itse aikoinaan kämppiksen kanssa kolmiossa, jonka olohuoneen nurkassa oli ikävä energiajäämä. Se ei aiheuttanut koskaan mitään haittaa, tuntui vaan herkille ihmisille ikävänä tunteena. Ystäväni nukkui yhden yön olohuoneessa ja sanoi aamulla, ettei nuku siellä toistamiseen, kun tuo tunne oli pitänyt häntä hereillä. Itse nukuin useitakin öitä olkkarissa vaihtelunvuoksi, enkä koskaan joutunut minkään pahan yllättämäksi. Energiajäämä oli vähän kuin tahra paidassa, joka ei lähde millään irti. Ei siitä sinänsä ole haittaa, mutta ei se kauhean kivaa ole, jos tahra on hiton iso, ruma ja vielä keskellä paitaa :D

Ruuvien kanssa sinua on varmaan auttanut esimerkiksi oma enkeli. Saan itsekin apua siinä vaiheessa, kun omat konstit ja keinot on ihan lopussa ja itku tulee väkisin jo silkasta turhautumisesta.

Mitä miehen lukemiseen tulee, niin se on ihan normaalia. Aura pitää sisällään kaiken ihmisestä, ja siitä voi lukea IHAN mitä vain: menneen, tulevan, nykyisyyden, luonteen, suurimmat toiveet, pelot, haaveet, rakkauden kohteen/kumppanin, lapset, naapurit, menneet elämät, sielun oppiläksyt, kokemukset, aistihavainnot, sairaudet, fyysiset ominaisuudet, henkiset ominaisuudet, karman, dharman, henkioppaat, suojelusenkelin, kuolleet läheiset, mieltymykset, inhot, salatut reaktiot/todellisen suhtautumisen asioihin, totuuden, valheen, tiedostetun, tiedostamattoman..... Aivan kaiken maan ja taivaan, fyysisen ja henkisen välillä. Moni tekee tätä tiedostamattaan ja sellaisia henkilöitä ovat mm. ihmiset, joilla on "hyvä vainu" ihmisten suhteen/hyvä ihmistuntemus. He vain osaavat tutkia tietämättään toisen auraa ja tietävät miten reagoida kenenkin kanssa.

Mitä miehen saamaan ennustukseen tulee, niin sanon, että onpa ollut ihan PIIIP selvänäkijä, kun on tuommosia satuillut miesparalle! Yksikään järkevä ja asiansaomaava selvänäkijä ei KOSKAAN, IKINÄ kerro kuolemasta yhtään mitään. Ei edes vaikka näkisi asiakkaan kuolevan vaikkapa 5 vuoden päästä. Kuolema on väistämätön tosiasia meille kaikille, eikä siitä tarvitse erikseen kellekään hehkuttaa, jos kysyjä ei sitten ihan tosissaan halua tietää kuolintapaansa ja ole valmis kuulemaan sitä (esim. vakavan sairauden yhteydessä). Kuolemalla pelotteleminen kertoo minusta vain osaamattomuudesta ja omien kykyjen vastuullisuuden ja eettisen puolen halventamisesta.

Oletteko muuten huomanneet, että telkkarista tuntuu tulevan nyt ihmeen paljon ohjelmia, jotka käsittelevät paranormaalien asioiden tutkimista? Niistä tosin tahtoo puuttua sellainen lempä henkimaailman ote (lukuunottamatta yhtä meediota näissä ohjelmissa), mutta ennen kaikkea kyseessä on yliluonnollisia asioita tutkivia ohjelmia. Nämä ovat tuntuneet rantautuneen Suomeen hiljattain aikalailla.

Nyt telkkarissa pyörii ainakin

Riivatut talot (Subtv)
Paranormal State (Vii5i)
Totuuden perässä (Jim)

vähän aikaa sitten oli myös

Piiri (Sub)
Haamutiimi (Jim)

"""   aaight   ;D  :)


 :smitten:

Urmh, nähty ja katsottu on jotakin noista ohjelmista ja sen verran närkästynyt olen noiden ohjelmien sensaatiohakuisuuteen, että katsominen on jäänyt parin episoden tasolle. Ja todellakin: henkimaailman lempeä puoli jää näkemättä.

Totuuden perässä ohjelmaa, enkä haamutiimiä ole katsonut, mutta nimistä päätellen eivät poikkea näkemistäni.

Meikäläinen katsoo kyllä ihan mielenkiinnosta kyseiset ohjelmat, vaikka tosiaan ne ovat niin sensaatiohakuisia juttuja että huh. Eniten minua säälittää niiden sielujen puolesta, joita tullaan vaan tutkimaan sen sijaan, että oltaisiin oikeasti avuksi.

Lisäksi olen itse närkästynyt siitä, että asioita on yleensä tutkimassa ihmisiä, jotka joko suhtautuvat henkimaailmaan vaan tieteenä tieteiden joukossa tai vastaavasti eivät tiedä mitään henkimaailmasta, muuta kuin sen että se on olemassa. Henkiä kohdellaan todella rumastikin välillä, puhumattakaan siitä, että negatiivisten energia-alueiden luo mennään ilman suojauksia.

Katotaas: Ruumiista olen irtaantunut, psykokinesiaa osaan (ehkä vieläkin), telepatia oli jossain vaiheessa arkipäivää (nyttemmin olen keskittynyt hieman eri aiheisiin), empatia on varmaan vieläkin toiminnassa ainakin lähimpien ystävien kesken, olen kokenut joitakin déjà vu -unia eli päivällä koen "just tämä hetki on tuttu entuudestaan". Mitäs vielä, kaikkea on sattunut ja tapahtunut vuosien varrella, ja jälleen kerran olen siinä taitepisteessä elämääni että jotain suurta uutta on tulossa, tuskin maltan odottaa mitä se on :)

Mulla on tapana harrastaa tuota diskossa kahden daiquirin jälkeen, suosittelen!

Olen absolutisti, joten ei kiitos :)

Täytyypä itsekin kirjoittaa kokemuksistani... Niitä kun ei "voi" ihan kenelle vaan kertoa :)
Aikaa eräästä tapahtumasta on jo monia vuosia,mutta se menee näin:
Näin 2 viikkoa ahdistavaa painajaista että jotakin pahaa tapahtuu. Unessa ei voi sanoa tapahtuneen mitään..enemmänkin tuntemuksia. Todella ahdistavaa. Unessa "kävin läpi" läheisiä,ja sain aina varmistuksen ihmisestä kenellä kaikki ok. Unet loppuivat siihen kun kummilapseni sai aivoverenvuodon,ja joutui sairaalaan...koomaan ja aivoleikkauksiin. Se oli raskasta aikaa. 2 viikkoa kului kuoleman rajamailla ja koomassa.
Eräänä päivänä ollessani koiralenkillä, ohitseni kulki tyttö pienen koiran kanssa. Hetken kuluttua sama tyttö tuli takaisin valkoisissa vaatteissa valkoisen koiran kanssa ja hymyili mennessään. Minä tietysti ÄKKIÄ kotiin kelailemaan mitä ihmettä. Hetken päästä sain puhelun jossa kerrottiin kummilapsen heränneen koomasta ja paranevan. Ja hän parani vaikka pieniä vammoja jäikin.
Asia saa vieläkin ihon kananlihalle.
Olen myös nähnyt unta jossa olin äitini enon mökillä... tuntui kuin olisin ollut jonkinlaisena henkenä ja "lipunut"...Minulla oli hyvän ystäväni "henki" mukana..ja koin vain tunteen että kaikki on hyvin,älä huolehdi. Tämä mökki on ollut minulle tärkeä paikka. Lähipäivinä sain tiedon äidin enon kuolemasta.
Olen nähnyt vastaavia unia vain äitini puolen sukulaisista.
Samankaltaisia kaikki hyvin -unia olen nähnyt myös koirastani,jonka jouduin lopettamaan sen sairastuttua. Unessa koira istui terveenä ja tyytyväisenä ja antoi minun ymmärtää että asia on ok..hänen parempi taivaskodissa.
Seuraavan koirani kohdalla hissin ovet menivät viikon ajan kiinni ja sulki kun kuljin ovesta hissin ohi. Joka kerta. (ja ne aukeavat vain nappia painamalla) Saman koki silloinen mieheni...ei kukaan muu talossa.
Tälläisiä mulla... joskus hieman pelottavaa. Tuntuu myös,että kun saan kännykkäviestin, tunnen sen kautta lähettäneen mielialan ja tuntemukset vaikka teksti olisikin muuta. Siis jos kyseessä minulle läheinen ihminen. :)

ja vielä että mennessäni eräänä aamuna töihin, olivat työkaverini aulassa porukalla. Noin 10 henkeä. Jostain syystä yksi ihminen näkyi minulle selvästi ja loppu porukka oli ikäänkuin sumussa. Ajattelin vaan että ompa outoa ja menin pukkariin. Tämä selkeänä näkynyt sai sitten aivohalvauksen samana päivänä.

Kylläpäs täällä on mielenkiintoisia kokemuksia teillä !  :)
Kai minäkin sitten kerron omat pienet kokemukseni.  :smitten:
Minä näen enneunia, aistin myös välillä energiakenttiä, pystyn juttelemaan henkioppaalleni ja
telepatia erään ystäväni kanssa on erittäin voimakas. Mieleeni on kummitteluista erityisesti mieleen jäänyt eräs yöllinen tapahtuma; en oikeastaan koskaan kiroile sanoilla saatana tai helvetti, sillä pidän sitä paholaisen kutsumisena luokseni. Kevät-talvella kuitenkin jostain syystä hoin noita sanoja viikon putkeen jokaisessa tilanteessa, ja yksi yö heräsin siihen että omakotitalossamme, jossa nukuin sillon yksin alakerrassa, huoneeni seinät alkoivat paukkumaan ihan kuin joku olisi hakannut niitä raivoissaan. Sitten alkoi tömisemään lattiatkin ja sänkyni päädystä kuului erittäin voimakas ja pelottava miehen huuto. Tilanne kävi niin levottomaksi, ettei auttanut kuin rukoilla isä meidän rukous, jonka jälkeen tilanne rauhottui  :smitten: . Uskon, että tuon tapahtuman takana on paholaisen kutsuminen luokse. Tuon tapahtuman kerroin siksi koska se oli pelottavinta kummittelua mitä koskaan olen kokenut.

Minä en usko noihin hyvä/paha~saatana/jumala asetteluun,
koska minusta kaikki on samaa energiaa.

Kolikollakin kaksi puolta.

Esim. kun rukoilee jumalaa, niin haluaa nähdä~kokea kolikon kruunun,
kiroilee, niin haluaa nähdä~kokea kolikon klaavan.
Yhtä kaikki, sama kolikko se silti on.

Kun enkeli-uskovaiset pyytävät esim. arkkienkeli Mikaelia suojelemaan joltain/jonkun "pahalta" aikeelta tms.
niin näyttäytyykö Mikaleli miekkoineen hyvänä tyyppinä sille toiselle?

Jos olet kokenut "pahaa", niin aivan varmasti joku muu on ensin kokenut sinut "pahana". ;)

Olen kasvanut menneisyyden jeesusteluista enkeleiden, valon ja pimeyden sun muitten
uskontojen ja ideologien ja ismien ja yliluonnollisten kokemusten ja niin, kautta tähän,
että herra jumalan perkeles, perspektiivihän tässä laajenee! :o

Minulla on ihan oikeasti sellainen olo itsessäni sisällä,
että tajuan ja hiffaan vähän enemmän kuin keskiverrot ja umpimieliset,
mutta kun sitä ei voi oikeasti sanoa ääneen, ettei kukaan kuulkaas ärsyynny,
mutta suurin ongelma siihen kuitenkin on se, että koen,
ettei sen tiedon ilmaisuun tämän hetkisellä ihmiskielellä ole mahdollisuuksia
tai sitten omaan pirun huonon ja vajavaisen ulosannin. :-\

...ja eikä ne idiootit kuitenkaan mitään tajua, vaikka olisikin. :P

Ns. "yliluonnolliseen" silti uskon. Ne pystytään selittämään~tulevat luonnollisiksi,
kun ihmisjärki tässä taas hiukan kehittyy eteenpäin. ;)

Katoin eilen ensikertaa ihan alusta vain Subilta Piiri-ohjelmaa. Jotenkin tuntui kammottavalta kuinka ne asukkaat ovat kuulleet vieraita ääniä, mm. lapsen naurua, ja herännyt näkemään päättömän armeijapukuisen miehen kävelevän makuuhuoneessa. Perheen lapsi oli herännyt itkien siihen kun tuo mies oli kävellyt lastenhuoneeseen.

Olen miettinyt sitä että varmasti on totta, mutta hyvin vaikea minulla on uskoa, koska en ole koskaan itse vastaanlaista kokenut (kiehtovan että pelottavan kuuloista).

Sasha tuossa puhuia aiemmin saatanasta mm... Onko se totuus sitten se, että piru, saatana vierailee yliluonnollisena tekijänä sellaisen ihmisen elämässä joka on tehnyt jotain saatanallista, tai jotain - ei hyvää-? Olen tuntanut muutamia ihmisiä tällaisia jotka ovat menettänee makunsa tähän elämään. Ovat sellaisia mustanpuhuvia; pukeutumisen, ajatustensa ja asenteintensa kanssa tähän maanpäällä olemiseen. Olen kokenut sellaisen ihmisen seurassa valtavaa ahdistusta! Ei toki lähipiiriini kuulu näitä persoonia, onneksi.

 ;D mielen kiintoista mikä on yliluonnollista ?

itse pidän luonnottomina ihmisiä joilla ei jotain olisi, tai oikeammin en tunne,yhtään ihmistä joka ei jotain kokemusta olisi...
toiset on vain selittäneet itselleen hulluudenpelossa, sattumaksi,närästykseksi, kuuloharhaksi...naapurista kuuluvaksi...

niinkuin on sisäisyytemme heijastuu myös ulos...näemme sen mitä itsessä on...yleensähän ne pahat on niissä muissa ;)

tämä materiaalinen maailma on se raamatun paholainen...halujen maailma...
se on se ihmismieli joka juoksee mielihalujen kokemusten perässä...
Jumalallisuus ja pyhyys on meissä olemassa kaikissa
ja kun peitämme n.s. pahuuttamme siis tunteita jotka luokitellaan negatiivisiksi...
pidättelemme itsejämme ...sitten jokin räjähtää...tulee jostain pois...niitäme luemme lehdistä ja kuuntelemme uutisista... pelko on hyvä ase ja orjuttaja... käytetään vieläkin...hallitsemaan muita ihmisiä varsinkin "hyvät ihmiset"...
paholainen on itsensä kontrollin pelkoa...ja purkautuu vihan avulla...
älä pelkää ei paholaista ole olemassa...

Pakko tulla tänne kertoon, että kun olin tänään yöllä ulkona, pysähdyin kirkon eteen ja mieleni teki rukoilla isä meidän-rukous. Rukoillessani ihan ääneen, (ulkona ei ollut muita) alko yhtäkkiä kirkon pihassa menemään maassa varjo, suunnilleen puolentoista metrin pituinen, näytti kuin joku olisi lentänyt siinä, ja varjo olisi näkynyt maassa. Varjo ei voinut tulla mistään puusta yms, sillä ei tuullut ja se liikkui yksin siinä ihan kirkkomaata ympäri. Kun rukous loppui, hävisi heti varjokin, ja aloin katselemaan ympärilleni, missään ei näkynyt mitään mistä varjo olisi voinut tulla. Pelästyin ja nyt mietin mikäköhän tämä mahtoi olla ja liittyikö jotenkin rukoukseen ? Ajatuksia  ::) ?

Kuulostaa enkelille, minusta :)

Omat kokemukseni jotenkin liittyvät vain uniin ja unen ja valveen väliseen tilaan...

Heräsin eilen viidentoista minuutin päiväunilta ja jäin makaamaan sängylle, kuulin rock-musiikkia hiljaisella ja kuvittelin sen tulevan tv:stä, kun käännyin tv:tä päin, se olikin kiinni ja muistin, etten ollut edes avannut sitä koko päivänä. Eikä musiikkia enää kuulunut.

Kerran heräsin unesta siihen, että miesääni sanoi nimeni. Olen varma, ettei se liittynyt mitenkään uneeni. Olin ihan hereillä hetkessä ja katselin ympärilleni, muttei siellä ketään ollut eikä ääntä enää kuulunut.

Tämä uni oli todentuntuisempi kuin mikään aikoihin... Nukuin kasvot seinäänpäin, minulla on tyynyjä ja päiväpeitto siirrettynä seinänviereen öiksi, mies nousi tyynypäädystä (pääty ei ole seinässä kiinni) sängylle seinänviereen tyynyjen ja päiväpeiton päälle ja kävi makuulle. Aamulla oli niin todentuntuinen olo, että piti oikein tarkistaa, onko siinä joku. Tämän jos minkä toivon olevan enneuni. ;)

Kellään ajatuksia näistä?

Oman käden tietoa on. Sielu etsii sitä omaa pariaan aina kun sä et ole ohjaamassa, eli näin käy myös nukkuessa. Jos sä opit taas hallitusti näkemään unia, sun on helppo etsiä se "sielunkumppanisi" sitä kautta, mutta vaikeaa luultavasti on hahmottaa astraalimaailman paikat fyysisen maailman paikkoihin, jos se ei tapahdu itsestään (joissakin tapauksissa esim. oma kotikylä viittaakin aiemman elämän kotikylään jne.). On yllättävän helppoa alkaa ohjaamaan omia uniaan, ja aiheesta löytyy oppaitakin vaikka muille jakaa. Mielenkiintoista, itse en enää tosin ole jaksanut panostaa tähän aiheeseen niin paljon, mutta ehkä taas lähitulevaisuudessa :)

Mulla kuuluu kanssa tuollaista rock musaa ja iskelmää välillä unen ja valveen rajamailla. Se on naurattanut aika usein - vaikka biisit ovatkin olleet aivan loistavia - koska yleensä tuollaisissa tilanteissa pitäisi kuulua kuulemma enkelikuoroa tai jotain new age-tyyppistä musaa ;D

Astraalitaso on ajaton ja "paikaton". Ymmärrät tämän helposti esim. sillä, et nähdessäsi unta, niiden kesto on useimmiten joitakin sekunteja, ja silti elät niissä "monta tuntia" tai vaikka päivän. Eli kaikki se joka on universumissa olemassa on myös meissä, joten jos haluat mennä vaikkapa käymään toisessa galaksissa, niin terve menoa. Etäisyyksiä, aikaa, tilaa eikä montaa muutakaan "aistimusta" ole olemassa astraalitasolla. Silti tunto, näkö, kuulo, haju ja usein jopa maku on käytettävissä, mutta ne ilmenevät varsin ovelalla tavalla. Jos tietoisesti poistut ruumiistasi, niin tuntoaisti esim. on jotain sellasta, et tunnistat esineet ja vaikkapa seinät sun energeettisellä keholla, joka on huomattavan paljon herkempi kuin normaali tuntoaisti. Eli jos työnnät kätesi seinän läpi, niin aluksi se voi tuntua kummalliselta, mutta sitten tunnet sen seinän sisällä olevat materiaalit myös. Toivottavasti helpottaa ymmärtämistä :)


Jos koet näitä uhkia usein, ne ovat jokin "päähän pinttymä" jostakin aiemmasta elämästäsi, jossa olet vaikkapa kokenut ko. sielun uhkaavaksi itsellesi. Tämä toimii myös toisinpäin, jos tunnet jotain sanoinkuvaamatonta vetoa johonkin tiettyyn ihmiseen, olet ollut aktiivisesti tekemisissä ko. sielun kanssa aiemmin. Toisaalta, jokainen joka havaitsee ympäristön, on vain oman mielen harhakuvitelmaa, eli kaikki mitä näet ja koet, koet omalla tavallasi ja vaikka miten tarkasti yrität selittää miten jonkin asian näet, niin silti (luultavasti) toinen näkee ja kokee sen erilailla.

Yleensä ihmiset riippuen kaupungista ja sun aurasta joko ovat tai eivät ole susta kiinnostuneita ollenkaan. Mitä matalammalla tietoisuudentasolla ihmiset ovat, sitä kiinnostuneempia he ovat sinusta fyysisesti. Mitä korkeammalle taas "kiivetään", sen enemmän empaattinen ja sympaattinen hermosto on kiinnostunut (esim. Intiassa ihmiset eivät fyysisesti välttämättä katso jokaista vastaantulijaa, koska ihmisiä on niin paljon, mutta he havaitsevat helposti nämä ihmiset omassa energiakentässään ja sen pohjalta tekevät sielullaan havainnot). Helsingissä koska olemme vielä toistaiseksi vasta toisella pykälällä menossa, niin ihmiset eivät välttämättä katso sinua silmiin enää, mutta ei tarvitse olla kuin jokin pienempi kaupunki kuten Oulu, niin johan tuijotetaan et mikäs ihminen tää on. :idiot2: Näitä askelmia on olemassa ne perinteiset chakrajärjestelmän 7 kpl, mutta maailmassa ei taida olla vieläkään yhtään maata joka olisi yli anahatan tason. Toivottavasti selvitti asiaa :)

Näin minä mieltäisin. Kirkon keksintöhän se on!
Liekö sitten syynä se, että ihmiset haluttiin ruotuun,
siis vallan alle ja piti kehitellä keino, millä se tehdä
ja sitten kaikki muu oli pahaa saatanaa,
mutta jeesus maria jumala pyhähenki hyvää.

Kirkko ja uskonto ovat olleet erittäin voimakas
poliittinen hallintoväline ja on toki jonninverran edelleen,
vaikka sitä ei niin heti mieltäisikään.

Jokatapuksessa, saatana ja jumala täydentää toisiaan,
eikä toista ole olemassa ilman toista,
joten minulle se on yksi ja sama energia ja voima.

Onhan minussakin ns. hyvät ja huonot puolet
ja silti olen yksi kokonaisuus -Sasha henkilönä-
ja tilanteesta riippuen, joku voi kokea jonkun hyvän puoleni pahana
ja jonkun pahan puolen hyvänä
ja molemmista on hyötyä eri elämän tilanteissa,
joten ne ovat tarpeellisia.

En oikein ymmärtänyt tuota, mutta jos peilistä näit itsesi, niin se vain osoittaa että osaat tulkita hyvin emotionaalisesti omia tunteitasi. Useimmiten ihmiset eivät peilistä näe joko mitään tai sitten jotain todella itseen liittymätöntä (vaikkapa kaapin).

En nyt ihan tätäkään ymmärrä, reissaaminen ei ole mitään sellaista mitä normaali matkustus on, ja hyvin harvalla on taito "napsauttaa" itsensä suoraan pois kehosta (muutoin tämä astraalimatkustus ei ole mahdollista, eli esim. sulkemalla silmät ja kuvittelemalla itsesi jonnekkin se ei onnistu) ilman minkäänlaisia valmisteluita.

Kuten juuri sanoin, niin et voi. Se ei ole mikään pikainen toimitus että "hyppäämpä nyt pois kehostani ja käyn toisella puolella maapalloa". On toki ihmisiä jotka osaavat tehdä tämän nopeammin kuin toiset, mutta keskimäärin "valmisteluihin" menee 30-60min helpostikkin.
[edit]
lisään vielä tuohon luettuani uudestaan vastaukseni ja sun viestin, että on mahdollista poistua jonkin voimakkaan seurauksen myötä kehostaan, mutta ilman kehosta poistumista normaalisti aivojen on mahdotonta sopeutua astraalimaailmaan (meditaation avulla tosin on mahdollista). Eli, jäät kyllä autopilotille, mutta asennon täytyy olla niin vakaa että et missään vaiheessa pääse "romahtamaan" siitä mihinkään, jolloin paluu arkeen koittaa raa'asti, selinmakuu tai tehokas lootus tms. asento toimii aina.
[/edit]

Niin, jokainen luo oman todellisuutensa joka tapauksessa. Ehkä se sun tapauksessa sitten on näin.

Joo, mutta ei päde näihin asioihin. Sun keskittymisen on oltava 101% ruumiistairtaantumisessa jos haluat sellaisen kokea, pienikin "harhautuminen" ja paluu "karuun arkeen" on suorastaan repäisevä.

Aloita jokin oikea henkinen polku, ne lienevät tehokkaimpia näihin. Meditaatioilla esim. saa helposti avattua minkä tahansa chakran, mutta jos ei ole tietoa mitä tekee niin nekin menee täysin "hukkaan". Meditaatiolla pitää aina olla jokin tarkoitus, pelkkä istuminen ei ole meditoimista. Joskin se voi hermoja viedä pois arjesta, mutta silti se ei vastaa alkuperäistä tarkoitusta. Itse omien kokemusten pohjalta voin suositella klassista joogaa (ei siis mitään Astangaa tms. vaan sitä aitoa oikeaa alkuperäistä jota on opetettu kymmeniätuhansia vuosia, ja jossa käydään muutakin kuin pelkkiä venytysliikkeitä). Laita viestiä privaan jos aihe kiinnostaa enemmän, niin en sotke alkuperäistä ketjun sisältöä.

Jokainen asia on johdatusta johonkin, ole vain avoiminmielin kaikkeen ja luultavasti saat jotain siitä irti :) Kyseenalaistaminen on ensimmäinen tie oikeaan suuntaan, jos ei mitään kyseenalaista silloin ei koskaan opikkaan mitään. Kaikelle on olemassa aina jokin selitys, ja jos mä en siihen pysty niin kysyn itseäni viisaammilta ja saadaan sinullekkin oikea vastaus sitä kautta tai kenelle tahansa.  :angel: No, ehkä ihan kaikkia ongelmia en rupea ratkomaan, mutta itselle tutut tai itseä koskettavat aiheet ovat kuitenkin helppoja, joten niihin otan kantaa mieluusti :) Tämä kyseinen asia on itselleni melkolailla tuttu, joten siitä voin kyllä helposti kertoa lisääkin jos tarve vaatii. Hauskaa loppukesän jatkoa sinulle :smitten:

Tunnen energiakenttiä, ja pystyn liikuttamaan esineita ajatuksen voimalla ja kummittelusta on myös kokemusta  :)

Työpaikalla on viime aikoina ilmennyt poltergeistia.

Ihmettelen vaan mitä työsuojelutarkastajat mahtaa siihen sanoa?

Nämä ovat minun vahvat tuntemukset ja kokemukset.

Näen auroja tai tunnen energiakenttiä.
Näen unia, jotka toteutuvat.
Olen saanut apua tai opastusta enkeleiltä tai henkioppailta.
Minulla on kokemusta kummittelusta.
Olen selvänäkijä tai meedio.
Minulla on kokemusta telepatiasta.
Minulla on ollut kuolemanlähikokemus tai olen irtaantunut ruumiista.

 :angel:  :angel:  :smitten:  :angel:  :smitten:  :smitten:

Ruksasin kohdat "Näen auroja tai tunnen energiakenttiä" ja "Muistan entisiä elämiä".

Ihmisten energiat tunnen melko harvoin, mutta sitäkin useammin tunnen/vaistoan henkien, enkelien yms. läsnäolon. En sitten tiedä lasketaanko tuo "kyky" ko. otsikon alle, mutta kunhan mainitsin senkin :)
Entisiä elämiä olen muistanut lähinnä unissa ja kerran valve- ja unitilan rajamailla.

Meinasin ruksittaa myös kohdan "Olen saanut apua tai opastusta enkeleiltä tai henkioppailta", mutta en ollutkaan ihan varma sen paikkaansapitävyydestä... Muutama kuukausi sitten meinasin myöhästyä koulusta, kun jatkoin vain herätyksen torkuttamista. Lopulta suljin koko herätyksen ja päätin jatkaa unia vielä hetken. Ykskaks kuulin äänen, joka muistutti kulkusten helinää, mutta oli paljon pehmeämpi ja kauniimpi. Sitä on vaikea selittää enkä nyt löydä oikeita sanoja kuvaamaan sitä. En reagoinut siihen mitenkään, ja pian kuului kova ääni, joka muistutti patarummun tömähdystä. Samalla hetkellä mun silmät rävähti auki ja kaikki uneliaisuus oli tiessään :D
Voi olla, että kuvittelin äänet, mutta tuli vain mieleen että jospa enkeli olikin asialla ja huolehti etten myöhästy :angel:

Mitä muuten tarkoitatte hengellisellä heräämisellä?

Hmm.. minä mieltäisin sen etsikkoajaksi, jolloin hakee ongelmiinsa/elämäänsä/kysymyksiinsä
vastausta ja sitä, miksi olen olemassa ja mikä tarkoitukseni on,
kun normi-elämä ei sitä (sillä hetkellä) tarjoa.

Sitten sopivaan rakoon tuleva "vastaus", oli se sitten mitä uskontoa, ideologiaa,
ismiä tai what ever antaa suuren ahaa!-elämykseksen ja se on niin valtava,
että siitä humaltuu ja kokee onnellisuutta.

Se kestää, kuten mikä tahansa humala ja rakastuminen, aikansa.
Huom! Henkinen krapula ja tekemisiensä/sanomisiensa katuminen hyvin mahdollista! ;)

Sitten, koska ihminen on tiedon janoinen ja utelias alkaa luonnostaan
etsiä uutta vastausta uuteen kysymykseen, olotilaan, elämään, ongelmaan jne
ja siihen, miksi olen olemassa ja mikä tarkoitukseni on.  :)

Noiden toistuvien prosessien aikana ihminen kerää mukaansa henkistä pääomaa
ja viisautta eri henkisiltä saroilta ja elämästä, toisaalta tulematta siitä hullua hurskaammaksi. ::)
Onnea matkaan!  :smitten:
 

Juu onhan sitä kaikkea tullut koettua ja jotenkin tuntuu näinä päivinä, että elämä saattaa muuttua hieman erikoisemmaksi, kuin sitä on kuvitellutkaan. Onhan sitä vielä melkoisella opintiellä ja jotenkin vielä ei ehkä osaa sanoinkaan kertoa, mihin sitä päänsä on pistänyt.

Mutta kaikkein hauskin ohjaus mitä minulle ihan konkreettisesti tapahtui oli se, että paikkakuntamme kirjasto ilmoitti, että laina-aikoja pidennetään huhtikuulle asti tulevan remontin takia ja kun menin kirjastoon minulle tuli hyvinkin huono olo ja en juurikaan jaksanut katsoa, mitä kirjoja hyllystä otin, sitä piti päästä mahdollisimman nopeasti kotiin ja silmätkään ei oikein toiminut. No kotona sitten oli kaksi kassillista kirjoja ja olen ottanut tavakseni lukemaan alkaessa vaan ottaa jonkun noista kirjoista. Ja jotenkin jos valitsen väärän kirjan en jaksa lukea sen tekstiä lainkaan, mutta yleensä kun kirjan avaan se on mullistavaa kokea, kuinka tuo kirja antaa kokemuksilleni aivan suorat vastaukset ja jos epäröin jossakin asiassa niin saan vastaukseni sieltä.

Kantapään kautta voin sanoa, että sisäistä minäänsä kannattaa kuunnella, jos kokee, että ei saa asioihin vastauksia ja jotenkin elämä on tuntuu tyhjältä niin kannattaa etsiä jostakin auttaja, jonka kanssa voi matkaansa jatkaa. Vaikeimman kautta ei tätä reittiä kannata kulkea niin kuin minä tein, minut todellakin pysäytettiin niin radikaalisti kuin vain ihminen voidaan pysäyttää ja se on aivan tarpeetonta, ainakin yleensä, luulen niin.

Hengellisellä heräämisellä voisi tarkoittaa hyvinkin tätä: www.parantumiseni.blogspot.com
En vielä ole siinä kunnossa, että alkaisin kirjoittamaan samaa tarinaa uudestaan, mutta lähipäivinä varmastikin tulen kertomaan siellä tällä hetkellä olevan tarinani toisesta, paljon mielenkiintoisemmasta näkökulmasta.

Tämän minä haluan teidän kanssa jakaa.

Katsoin elokuvaa ja yht'äkkiä minun tuli huono olo ja kun niskavammasta kärsin niin silloin on paras tehdä rentoutusharjoitus. Rentoutuessa minusta tuntui, että jotakin todella pahaa tapahtuu, jollekin läheiselleni, yritin ajatella positiivisia, kun mielessäni joku sanoi, että katso kelloa. Minä katsoin, se oli 13.13. Nousin ylös, kun koirat alkoivat murista ja haukkua hyvin voimakkaasti. Nuorimmainen koirani on murissut vain kerran aikaisemmin elämässään.

Yritin miettiä, mitä oli tapahtunut ja löysin erään läheistäni todella loukkaavan viestin, joka oli poistettu eräältä keskustelupalstalta moderaattorin toimesta klo. 13.11.

Sattumaa vai tarkoitusta, kukapa sitä tietää. Minä tein hänen eteensä mitä voin ja olen kiitollinen, että minua varoitettiin tuosta, koska muuten en olisi osannut reagoida. Ja totta vieköön sain toimistani kiitoksen, tekoni jälkeen kykenen jälleen monien viikkojen jälkeen kuuntelemaan musiikkia normaalisti. Asia, jota olen kovin surrut, mutta en ole mahtanut sille mitään, koska hermostoni ei sietänyt musiikkia. No nyt sekin on ratkaistu, minä olen aina ajatellut, että hyvistä teoista palkitaan.

Minä voisin myös jakaa täällä yhden kokemuksen.

Menin eilen nukkumaan hirvittävän päivän päätteeksi helpottuneena siitä, että saa levätä. En meinannut alkuun saada unta ajatuksiltani ja kivuiltani.

Yhtäkkiä muistin, että olen kerran samassa sängyssä nähnyt (ja ihan totta - nähnyt) henkioppaani. Tai hän on joku, joka suojelee minua. Muistin tarkasti miten kokemus oli melkeimpä pelottava, mutta vähintään hämmentävä.

Samaan aikaan kun tämä, melkein parin vuoden takainen tapahtumua, tuli mieleen alkoi pikkkuhiljaa kehossani tapahtua. Tunsin kun kipu hävisi aste asteelta. Rentouduin ja kehoni oikoi itseään hitaasti.

En tuntenut enää kipua ja pikkuhiljaa mielenikin rauhoittui uneen.


Että tarvitaanko enää lisää todisteita näiden oppaiden olemassaoloon?

Nope - I'm convinced. And deeply thankful.

/A

Ei tarvitse, sisäinen varmuus riittää. Eikö olekin upea kokemus? Seuraava aste tutustuminen, teillä on vielä paljon edessä, etsi jonkin keino, jolla saat yhteyden, aina ei sanoja tarvita.

Itselläni löytyy aika paljon kaikennäköisiä "yliluonnollisia" kokemuksia. Ensimmäisen jonka muistan on noin 10-vuotiaana, kun koen kohdanneeni edellisestä elämästäni tutun ihmisen, aivan kuin olisin tavallaan katsonut itseäni, mutta en kuitenkaan. Pienenä koin myös erittäin eläviä "mielikuvitusolento"- kokemuksia, ja vielä teini-ikään asti kuvittelin muutaman ihmisen olleen oikea, kunnes keskusteltuani äitini sanoi, etten koskaan ollut leikkinyt sellaisten ihmisten kanssa. Olenkin jälkeenpäin miettinyt olisivatko nämä voineet olla jonkunlaisia kokemuksia hengistä? Muistan vieläkin elävästi miltä Pilvi ja Tuuli näyttivät, kummallakin hohtavat vaaleat hiukset ja hohtava iho, ja ne hymyt.

Myöhemmin teini-ikäisenä tulivat ensimmäiset kokemukset energioista ja telepatiasta tai telepaattisista energioista. Erään ystäväni kanssa tutkimme aikoinaan paljonkin kaikkia aiheeseen liittyviä asioita ja päätinkin sitten eräänä iltana ennen nukkumaanmenoani vähän "leikkiä" energioilla ja ikäänkuin tunnustelin hänen energioitaan ja chakrojaan. Seuraavana päivänä ystäväni kertoi heränneensä johonkin outoon tunteeseen, että joku koskettaa häntä, hän oli tosin luullut sen olleen jonkinlainen henki.

Kokemuksia erilaisista hengistä on ollut aika paljon. Ja luulen saaneeni yhteyden "oppaaseeni", tosin välillä olen kokenut, että oppaani tarvitsee enemmän opastusta kuin minä itse, eikä hän juurikaan ole toiminut suunnannäyttäjänä. Onko siis aivan uutta, että opas voisi olla nuorempi sielu ja kaipaisi oikeastaan itse enemmän opettamista? Olen kokenut, että suhteemme on ollut humoristinen, enkä oikeastaan itse ole juuri ohjausta kaivannut.

Jonkun verran olen nähnyt enneunia, en niinkään tarkkoja esimerkiksi ajallisesti, mutta tapahtumat ovat pysyneet samoina.

Ei uutta, mutta se, että Astraalitasolta joku tulee kysymään neuvoa fyysisestä maailmasta, kun paljon fiksumpia on Kausaalissa, niin on kyllä uutta. Eli en usko, että näin on käynyt, tai sitten on kyseessä "eksynyt sielu" :2funny:

In.

Aivan ihana tuo muistosi Pilvi ja Tuuli nimisistä tytöistä.  :smitten:

Haha, no joo, voihan olla, että oppaani pitää välillä vaan hauskaa minun kustannuksella ^^ Toisaalta voi olla, että en koe tällä hetkellä tarvitsevani opastusta niin ei sitä sitten tulekaan, kyllähän sitä muutenkin voi olla oppaaseensa yhteydessä kuin vain opastusta pyytelemässä =D Tai sitten on tosiaan poloinen eksyksissä =)

Mutta jos yleisesti ottaen puhutaan, niin ovatko oppaat yleensä vanhempia sieluja? Itsestäni se tuntuisi loogiselta, koska kokeneemmalla sielulla olisi enemmän kokemusta ja jaettavaa, vai kuinkas=/
Vai voidaanko ajatella, että oppaan "iällä" ei ole juurikaan merkitystä, sillä jokainen meistä tarvitsee ohjausta eri tavalla ja astraalitasolla ollaan vähän viisaampia kuin me täällä? Toisaalta voiko itse koskaan tietää millainen ohjaus on juuri sillä hetkellä tärkeää, jos se kuitenkin on tavallaan jokaiselle meille "räätälöity".

Minusta tuntuu, että heillä voi olla paljonkin hauskempaa kuin kuvittelenkaan. Niin onhan tuo opastus ihan hyvästä ja jos tiukaksi käy niin neuvotteluja voi aina pitää, joskus niistä on jopa hyötyäkin. Samaa minä olen miettinyt, että tuo on räätälin työtä parhaimmillaan.

Minä en ole ikinä ajatellut tuota kuinka vanhoja oppaat ovat, jotenkin minusta tuntuu, että sillä tasolla ei ole enää ajalla merkitystä, he ovat aina olleet olemassa ja tulevat aina olemaan.

Joo, astraalitasolla aika menettää merkityksensä (tai siitä tulee hyvin paljon erilainen käsite kokonaisuudessaan). Useimmiten ne, jotka ovat jo siirtyneet pois fyysisen maailman kierrosta (eli fyysinen -> astraali -> fyysinen jne), ovat joko monesti valaistuneita ja kaiken karman pois polttaneita ja oppineet sen sielun tarvittavan läksyn fyysisestä maailmasta, tai sitten jonkin muun syyn seurauksella (on esim. tarinoita kuinka eräs ryhmä meni luolaan eikä heitä sen koommin enää nähty, he olivat vaan sanoneet muille, että siirtyvät pois fyysisen maailman rajoitteista).

Sen jälkeen kierto tapahtuu Astraali- -> Kausaalitasojen välillä kunnes sielu on sieltäkin oppinut kaiken tarvittavan. Ikä ja aika ei merkkaa siis juurikaan mitään, vaan se kokemus jota on kartutettu.

Joo, astraalitasolla ei tosiaan ole aikaa ja oppaan ei tosiaan tarvitse olla tai näyttää vanhukselle - opas voi olla astraalitasolla pieni lapsikin. Oppaaksihan koulutetaan henkimaailman puolella, jos sielu niin haluaa.

Kävin eilen moikkaamassa pitkästä aikaa ennen nukkumaanmenoa opastani Iania, jota en ole nähnyt aikoihin. Olin vaan jostain syystä ihan hirveän onnellinen!

Itse olen kokenut, että oppaat eivät välttämättä ole mitään valaistuneita mestareita, vaan opastusta saa oman henkisen kypsyystason mukaisesti. Henkilökohtaisesti aloin kokea oppaiden läsnäoloa parikymppisenä muutettuani pois kotoa, jolloin ne tuntuivat toimivan hyvin käytännöllisellä tasolla, jättäen merkkejä ja vinkkejä ympäristöön ikään kuin johdattaen huomioni johonkin tiettyyn suuntaan. Ne näyttivät myös suojelevan minua ja varoittavan vaarasta. Totuin oppaiden tapaan toimia, joten oli aikamoinen sopeutumisvaihe n. kymmenen vuotta sitten, kun oppaat ilmeisesti vaihtuivat, kun itsellä oli voimakas henkisen kasvun ja kypsymisen aika. Nyt ne toimivat lähinnä unien kautta antaen minulla opetusta ja tehtäviä ja ainakin yksi oppaista tuntuu olevan kuin joku maantiedon professori, joka luennoi ajoittain varsin kuivakkaan, mutta asiantuntevaan tyyliinsä esim. Patagonian ilmasto-oloista.  :crazy2: Nämä oppaat ovat myös sysänneet minut opiskelemaan astrologiaa.

Minusta henkioppaatkin valikoituvat jotenkin järkevästi. Turhauttavaa se on sekä oppaalle että opastettavalle, jos viestit eivät mene perille ja kaikki opetus menee ns. toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, tai oppaan tapaa toimia ei edes huomata.

Lilli hyvin tuossa jo vastasikin, että oppaat eivät tosiaan ole mitään "ah, olen valaistunut mestari, nyt voin opastaa muita". Ei tietenkään. Jokaiselle valikoituu opas tarpeiden ja vaatimusten mukaisesti. Usein oppaat ovat kuulemma henkilöitä, joita olemme tunteneet joskus, tässä elämässä tai jossain muussa, mutta en ainakaan itse ole vielä tunnistanut oppaitani tutuikseni.

Nytkin minulla on varmaan oppaat muuttuneet toisiksi, ainoastaan Ian tuntuu säilyvän. Välillä opastaa enemmän ja välillä vähemmän. Ianhan on tällainen rennosti mustiin pukeutunut mies (yleensä ihan vaan tavallinen paita ja farkut), jolla on pitkä musta tukka melkein lanteille. Juo teetä ihan kauheasti, on varmaan opettanut senkin minulle ;D Ilmeisesti hän toimii opettajana myös jossain henkitason yliopistossa tai vastaavassa, kun hänellä on aina koti täynnä hujan hajan papereita ja kaavioita, joita on piirrelty liitutauluille. Ehkä hän opettaa matikkaa, ehkä fysiikkaa, ehkä alkeamiaa, en tiedä. Pitäisi varmaan kysyä!
EDIT. Tuli ihan tommonen ohimennen flash päähän, että kyseessä taitaa olla pyhä geometria, mitä Ian opettaa henkitasolla, ei tosin minulle.

Sellainen tuli vielä mieleen oppaista, tämä on ystäväni kertomus. Telkkarista tuli joskus vuosi, kaksi sitten ohjelma suomalaisesta meediosta, jonka luo meni nainen. Hän halusi tietää oppaistaan. Meedio vastasi, että naisella on viisi opasta, joista yksi tulee lähemmäs tällä hetkellä. Perään hän lisäsi, että "en voi toistaa tässä nyt mitä oppaasi sanoi, hän on niin rääväsuinen" ;D

Toisella ystävälläni, joka rakastaa merirosvoja ja nauraa paljon, on opas nimeltä Raven, joka on aivan mahdoton hulivilihulttio (sanan positiivisessa mielessä) ja pukeutunut 1600-luvun tyyliseen asuun, tosin ilman sellaista merirosvotakkia. ;)

Mukava saada infoa ja ajatuksia liittyen näihin asioihin, itsellä on ollut toki paljon kokemuksia, mutta varsinaista tietoa ei paljonkaan.

Oma oppaani on nimeltään Ostel ja ehkä silmiinpistävin ominaisuus on se nauru ilkikurinen hymy. Mielestäni hän muistuttaa aika paljon itseäni silloin kun olin lapsi. Ostel on jotenkin iätön, mutta tietyllä tapaa lapsenkaltainen, sellainen eläväinen ja riehka, ainakin ihan pirun hauska ^^ Ainakin estää minua vakavoitumasta liikaa. =D

Ehkä sanoin hieman liian epätarkasti ton lauseeni, mut tarkoituksena oli sanoa, että ne jotka oikeasti ovat siellä opettamassa näitä oppaita, ovat pitkälti henkisiämestareita, ja muilla sinne ei ole asiaa (koska eivät osaa opettaa yksinkertaisesti). Ne, jotka taas fyysisenmaailman olentoja ja entiteettejä opastavat, ovat useimmiten kuolleita läheisiä sielujamme (joilla on joko joskus ollut jokin merkitys meille, tai sitten ihan muuten vaan tuntevat tarvetta auttaa ymmärtämällään polulla meitä).

Aivan, oppaillakin on opettajat, eihän fyysiselläkään tasolla pääse kouluun opettajaksi, jos ei ole koulutusta  ;D

Itse olen käsittänyt tuon "opas" asian myöskin niin, ettei meille kukaan muu auta tai opeta tai puhele mitään kuin oman itsemme joku puoli. Eli edetessämme tietoisuutemme taajuuksilla, otamme ainoastaan käyttöömme itsemme sellaisen puolen, joka on ylempänä kuin se tietoisuutemme sillä hetkellä on.
Olemmehan nimittäin jokainen sen Yhden jokin osanen täällä maan päälläkin niin samalla tavalla se on jakautuneena siellä taivasmaailmoissakin - samaa sukua ja perhettä. Mutta mitä pidemmälle etenee se mielemme, sitä enemmän se on sitä kaikkea yhdessä eli se on sitä eheytymistä kaikki tyyni.
Itseltäni meni kyllä paljonkin aikaa tuohon ennen kuin tuon tajusin, koska se eheytyminen tapahtui aluksi niin pikkuhiljaa, mutta kun kaikki teot nopeutuivat sen tajuamisen myötä niin tuli helpommaksi se käytännössä osoittaakin. Itselle siis nähdä, mitä tarkoitti se ykseys.

Olemme oikeasti itse sekä se oppilas että opettaja vaikka se ehkä vaikeata toisinaan onkin nähdä se kunkin iki oma kaksoisrooli.  :smitten:

Ostin uudehkon auton joka oli täysin tarkastettu.

Kahden päivän jälkeen olin poistumassa kaupungista valtatielle.

Talvi, pakkasta -15. Tie liukas. Kääntyminen valtatielle valo-ohjatusta risteyksestä sillan alta, ei kunnollista näkyvyyttä vasemmalle.

Olin risteyksessä yöllä. Meille valo vihreäksi. Nostin kytkimen ja painoin kaasua... Mitään ei tapahtunut. Kytkin pohjaan ja vaihde uudestaan päälle. Nostin kytkimen ja painoin kaasua. Taaskaan mitään ei tapahtunut. Sanoin kaverille (istui vieressä) että nyt joku vika autossa kun ei kytkin toimi ja kaasu ei toimi (auto pysyi tyhjäkäynnillä vaikka kaasu pohjassa). Samantein tuli 22-pyöräinen täysperävaunurekka täydellä vauhdilla vasemmalta kaikki pyörät lukossa päin punaisia. Juuri kun rekka oli mennyt ohi alkoi auto alkoi toimimaan normaalisti (sutimaan kaasu pohjassa vaihde päällä). Kytkin pohjaan ja kaasu pois ja pieni mietintä ja uudelleen lähtö risteyksestä, auto toimi normaalisti.

Jos auto olisi toiminut normaalisti muutama sekunti aikaisemmin, rekka olisi törmännyt kuskin oveen täydellä vauhdilla. Lehdessä olisi ollut 2 tilastomerkintää lisää.

Mitään vikaa autossa ei ilmennyt vuosien varrella tuon tapahtuman jälkeen.

Itsellä vähän samanlainen kokemus, olin ylittämässä pyörällä suojatietä ja moottoripyörä ajoi päälle. Lensin ilmassa about 20 metriä, mutta ainut haava mitä jäi oli yksi oman pyörän osa joka raapaisi minua, tietysti mustelmia. Lentäessäni ilmassa naureskelin pääni sisällä, että tässäkö tämä nyt oli. Kohta huomasinkin istuvani tiellä. =D Toki siitä meni aivan shokkiin, mutta jälkeen päin olen ihmetellyt kuinka selvisin niin vähällä, nyt on muistona oikeastaan vaan pieni arpi jalassa. Tiedä olisko henkimaailman sekaantunut sitten siihen =)

tänä aamuna kun makasin lattialla patjallani(nukun siskon ja velin kaa samashuonees) näin,et lattialla meni joku,siis silleen,kuin ilma olisi värähdellyt! se tuli siihen mun luokse ja katosi! kuulu sellanen rapiseva ääni! O.o menin ihan kanalihalle! oisko toi ollut joku aave?  :o

miten voi puhua enkeleille?

Ääneen tai hiljaa mielessään, jopa ilman sanoja - tunne riittää  :D

Jännä juttu...

Istuin tietsikal ja katoin kelloo et maate kohta. Kello 2:01. Vaihdoin toiseen välilehteen ja oli aikakatkaisu?

Katoin kelloon niin oli 4:01.

Johonkin hävis 2 tuntia....?

Tarkastin muuten pari palstaa mihin vastasin juuri. Olin kirjoittanu viimeiseen 1:50...

 :o :o

Ei sulla oo mitään tietoa mihin tuo pari tuntia hävis...ei mitään mielikuvaa noista hetkistä? :o

Hui... :o

En tahtos... :(

..paitsi...

jos kaikki muutkin unohtas jotkut parituntiset,
mitkä olen seurassaan viettänyt,
joita häpeän... :-[
( sori mun tyhmät ajatukseni :smitten:)!!!

No kuiten sitten aloin miettimään, mitä aika on...miten se määritellään...onko sitä..???

Onko kaikki kuitenkin vain yhtä....nyt...menneisyys ja tulevaisuus...?

Me ollaan vain luotu sille määre....???[ :o/color]

Minulta hävisi viime viikolla 4 tuntia, kun istuin tietokoneelle ja olin ihan perheen silmien edessä koko ajan, eikä mitään tietoa, mihin aika hävisi - muu perhe oli ihan normaaliajassa. Kumma kokemus!
Minulla noita "yliluonnollisia" kokemuksia on niin pitkältä ajalta ja suunnilleen koko ajan, että siitä on tullut täysin luonnollista, ehkä vähän liiankin. Juuri pari iltaa sitten asunnossamme kuului räjähdys, mutta kaikki oli ihan kunnossa - se oli vain poltergeist, joka piipahti kylässä. Muu väki oli aika hermostunutta, mutta minä tyynnyttelin, että ei siinä mitään, joku ärtsy henki ohikulkiessaan vain yritti säikäyttää. Noh, se on tietysti hyvä, että ei enää säiky kummallisimpiakaan juttuja - niitäkin tulee ja menee. Muistan kyllä, miten jotkut asiat aikoinaan pelottivat, kunnes ne kohtasi silmästä silmään ja näki, että oli itse luonut ne. Haastava jaksohan se oli, mutta piti vaan käydä läpi ja täällä ollaan vieläkin maapalloa tallustelemassa.
 :)

WAUTS!  :D Kirjoitan tänne vaikkei kukaan lukisikaan, olen niin innoissani, enkä tiedä parempaa paikkaa kun tämä minne kertoa!!!

Eli siis paras ystäväni on alkanut seurustella semmoisen miehen kanssa joka on vienyt ystävältäni kaiken"vapauden" Mies on erittäin mustasukkainen, eikä luota tuohon tyttöön, hän on myös erittäin omistushaluinen. Ystävääni en näe enää paljon koskaan koska se mies ei halua päästää sitä minnekkään jos siellä on vaikka "toisia miehiä". Ystäväni on muuttunut paljon sen miehen takia, se on siihen niin rakastunut että se on tehnyt sen niin sokeaksi ettei ystäväni edes tajua että muut huomaa sen ahdistuksen, ja varovaisuuden. Olen yrittänyt sitä hänelle selittää, mies on  täysin väärä jnejne.

Eilen mietin tätä asiaa kokopäivän. Ennenku menin nukkumaan niin viimeisimpänä mietin "neitiX herraX on vienyt sinulta kaiken vapauden, olit ennen Rennompi. etkä enää ole oma itsesi, mieti vielä onko herraX sinun rakkauden arvoinen?"

Niinpä juuri äsken ystäväni soitti ja kertoi että aamulla kun oli heränyt, hän oli kuullut päässään minun ääneni ja nuo yllämainutut sanat, mitä meitin ennenkuin menin nukkumaan! :) Ja hän on vasta tänäaamuna ymmärtänyt kaiken mitä sille olen yrittänyt kertoa kokoajan! WAUTS!!! Toinen juttu:
muutaman yön ajan olen herännyt vähänväliä kun koirani on murissut jollekkin eteisessä... aina kun olen katsonut eteiseen on siellä jokin ollut, tunnen sen läsnäolon! se on joko tumma ihmishahmo tai  erikokoisia kirkkaita kuvioita tai palloja..  :o olen aika pelkuri ja pelkään nyt siis nukkumaanmenoa :-[ onko se tarpeen?

Kohtaa mörkösi, äläkä koskaan käännä niille selkääsi.

Yosa varsin mielenkiintoinen kokemus. Pitääpä, joskus testata toimiiko tuo.

Henkiin olen ajatellut aina itse niin, että jos jotakin vaistoan sanon mielessäni, tämä on minun kotini, minun elämääni te ette kuulu ettekä ole tervetulleita. En halua vaistota teitä kodissani. Kun on päättäväinen niin jotenkin olen taipuvainen uskomaan, että tuolla tavalla ei ylimääräisiä vierailijoita kohtaa.

Pitää yrittää kertoa ettei yöunia saa häiritä! :knuppel2:
Mutta toisaalta haluaisin tietää miksi ne täällä käyvät, onko niillä ehkä jotain asiaa?
 :o

Luultavasti ne on vaan sun karman seurausta jostain aiemmasta elämästä, kummittelevat niin kauan kunnes kohtaat ne.

Haluaa nähdä UFON!!!!  :'( xD

En lukenut koko ketjua, mutta rastitin telepatia-vaihtoehdon. En tiedä mitä tämä on, vai onko mitään, mutta toisinaan saatan ajatella, että pitääpäs ottaa kaveriin yhteyttä ja hetken kuluttua hän jo soittaakin. Tiesin myös ystäväni vielä syntymättömän lapsen sukupuolen, ennen kuin hän kertoi sen minulle. Hassua.

Jollain tavalla tunnen yhteyden myös erääseen työkaveriini - kerran erään yhteenoton jälkeisenä viikonloppuna tuli vahva tunne, että pitäisi laittaa hänelle viesti, että olen ihan ok. En kuitenkaan laittanut, vaan ajattelin hänen kyllä tietävän, että selviän kyllä. Maanantaina hän sanoi aikoneensa laittaa tekstiviestin vointia kysyäkseni, mutta saanut fiiliksen, että kaikki on ihan hyvin.

Toiseenkin työkaveriin tunnen yhteyttä. En (vielä?) ymmärrä, miksi elämämme tuntuvat menevän käsi kädessä, ainakin fiiliksien mukaan. Olemme usein samaan aikaan hieman allapäin ja kun hän kertoo minulle tuntemuksistaan, tuntuu kuin hän puhuisi minun suullani. Juuri samoja asioita, joita olen ajatellut hetki sitten.

Eräs parantaja kertoi minulle muutamia vuosia sitten tarinansa ja kuuntelin sitä äimistyneenä. Lopuksi hän kysyi, tiedänkö, miksi hän sitä minulle kertoo. Olin aivan ihmeissäni, eikä minulla ollut aavistustakaan. Hän sanoi, että minulla on parantamisen lahja, mutta aikani ei ole vielä. Muistan, että olin todella hämmentynyt noista sanoista tuolloin, olinhan vielä aika nuorikin. En tiedä, pitääkö tuo paikkaansa, ainakaan vielä en ole saanut viitteitä asiasta - tai ainakaan en ole osannut tulkita niitä, jos olen saanut.

Olen jo pitkän aikaa käynyt täällä lukemassa ihmisten kokemuksia, mutta päätinpä kerrankin kirjoittaa, josko joku osaisi sanoa minulle jotain viisasta!  ;)

Itse rastitin kohdan "olen saanut enkeleiltä neuvoja tai opastusta". En ole mitenkään kovinkaan kehittynyt tällä saralla, mutta kerronpa oman tarinani. Nimittäin jo useamman vuoden ajan, joka ilta kun olin menossa nukkumaan, tunsin sen että joku on lähellä ja vierellä, ja se tuntui pelottavalta. Jouduin aina ennen nukahtamista avata silmät ja tarkistaa sängynvierustan, ihan vain vakuuttaakseni  itselleni että eihän siinä ketään ole. Tämä toistui joka ikinen ilta. Tämä olo tuli esiin vain iltaisin, todella vahvasti, ja varsinkin sellaisissa elämän vaiheissa jossa jaksaminen oli kortilla ja ongelmia enemmän kuin tarpeeksi.
Viime joulukuussa kuitenkin käytiin niin, että näin todella paljon enkeli-aiheisia unia (olen ollut sellainen jonka pitää asioiden kanssa nukkua yön yli, koska silloin on aina viisaampi). Eräänä tiistai-aamuna heräsin, ja ainut minkä muistin, oli arkki-enkeli Mikael. Noh, tiistaihan on Mikaelin päivä, ja unikirjan mukaan piti valmistautua suuren viestin tuloon. Seuraavana yönä uni oli todella lyhyt, ja ensimmäisessä vaiheessa enkeli sanoi, että harjoitellaan viestin saamista, eli hän lähettää mulle viestin, ja mun pitää ymmärtää se sitten kun sen saan. Ja toisessa vaiheessa minun oli tarkoitus ymmärtää ja huomata viesti, ilman että "he" kertovat minulle sen tulosta etukäteen. Ja kuinkas ollakaan. Heti seuraavana päivänä aloin selata vanhoja (sekä ihan viikon sisällä otettuja) valokuvia, ja niissä näkyi huomattavan paljon orbeja, eli näitä kirkkaita enkelipalloja. Noita palloja on esiintynyt valokuvissani senkin jälkeen.
Tämän kaiken jälkeen tulin niin kovin onnelliseksi!!! Ymmärsin, että elämässäni siis todellakin on paaaaaljon ihania enkeleitä, joita pystyn nykyään kutsumaan avuksi, tai vaan olemaan mukana joissain tilanteissa! Olen ihan innoissani, sillä tämä kaikki tuntuu kovin hyvältä!
 Enkeleiden ilmestymisen jälkeen, tämä iltaisin esiintyvä "joku on lähellä"-olo, sekä eräänlainen pelko on kokonaan poistunut, mikä on ihan ihme juttu. Paitsi että tuo olo on pari kertaa palannut, mutta olen sen tulkinnut niin, että nyt on ehkä jotain vielä tulossa, ja jotain mitä ehkä mun pitäisi tehdä, tai osata reagoida! ...ihan niin kuin kokonaan jotain isompaa on vielä tulon päällä, kunhan vain jaksan pinnistellä.
  Kysymykseni siis kuuluukin, onko muilla kokemuksia vastaavanlaisesta?? Siis vaikka olen varma näistä enkeli-aistimuksistani, niin silti olisi mukava kuulla jonkun muunkin suusta, että näin ne asiat saattaa mennä!  :D     Ja! Miten sitten saan yhteyden tähän hahmoseen, joka nykyään aiheuttaa minulle tämän "joku on lähellä"-olon, sillä uskon, tai ainakin tuntuu siltä, että lähelläni liikkuu myös joku tai joita kuita muitakin, kun vain näitä enkeleitä. Ne kun "tuntuvat" jotenkin erilaisilta, toki en osaa vielä tämän kummemmin selittää että miten, koska olen vielä aika alussa tämän asian kanssa.  :o

Enkelit kuulevat sun ajatukset kokoajan, eli ei sun tartte kuin ajatella jotain tilannetta johon tarvitset apua, ja sen saat (joskin yleensä et sellaisessa muodossa jossa sen odotat saavasi). Toinen tapa on se perinteinen rukous, jota voi hyödyntää lähes kaikkeen (esim. pyytää suojelusenkeliä ottamaan kaikki pahat vaikutukset ruoasta pois tms). Enkelit elävät pääsääntöisesti sun astraalikehon lähellä astraalitasolla, joten ovat hyvinkin lähellä sua ja havaitsevat kaiken sen myös mitä sä itse et. Yleensä suojelusenkelin siipien räpyttelyn tuntee silloin erittäin hyvin, kun hän on tyytyväinen siihen mitä teet, tai sitten jos tarvitset kovasti suojelusta. Omalla kohdallani ainakin yhdessä syvässä meditaatiossa tiesin, että joku käveli taakseni vaikka se ei ollut mahdollista fyysisesti :)

En lähde nyt erittelemään, mitä tuonne rastitin, mutta kerron nyt hieman omista yliluonnollisista kokemuksistani.

*Lapsena olen kuulemma (äidin kertoman mukaan) nähnyt enkelin, myös äiti näki tämän. Olimme päiväunilla (ikä n. 3-4), kun eteiseen ilmestyi jokin kirkas hahmo. Itse tätä tapahtumaa en muista, kuulin tästä n. viisi vuotta sitten.

*Olen keskustellut kuolleen mummuni kanssa. Mummu kuoli, kun olin teini-ikäinen, joten silloin en päässyt (tai silloin ei kai kiinnostanut keskustella mitään vanhan kävyn kanssa :2funny:). vaihtamaan ajatuksia hänen kanssaan, unissa se oli mahdollista.

*Eräs mummi tuli kiittämään unessa hautajaispäivänään hänen hoitamisestaan. Näin hänet tässä unessa kotonaan verannalla, mutta kuolleena. Muutaman tunnin päästä heräämisestä kirkossa hautajaisissa oloni oli äärimmäisen tyyni ja rauhallinen.

*Erään toisen mummin sairauden ja kuoleman pystyin myös näkemään noin 6kk ennen tapahtumaa. Tämän läheisen sairaus yritettiin pimittää minulta, mutta kerroin heille, että tiedän jo!

Energiat yms. pystyn myös aistimaan, samoin toisen ihmisen tunnetilan, jos olen samassa huoneessa. Samoin aistin "pahan tapahtumisen".

Konkreettinen suojelusenkeli-kokemus tapahtui viitisen vuotta sitten, kun ajoin maantietä pimeällä syyskelillä. Ihan kuin lämpimät kädet olisivat laskeutuneet hartioilleni ja pyytäneet minua hiljentämään vauhtia. Totttelin tätä käskyä ja muutaman kilometrin päässä oli kaksi hirveä; jos olisin ajanut yhtään lujempaa, enkä olisi hiljentänyt jälki olisi ollut rumaa.

Nämä yliluonnolliset kokemukset ovat vähentyneet elämäntilanteeni muututtua stabiilimmaksi ja turvallisemmaksi. Viimeisintä, mitä olen aistinut on se aika, kun tapasin avopuoliskoni. Ensimmäisen kerran, kun keskustelin hänen kanssaan, tiesin, että tämä tulee olemaan hän, jonka kanssa elän. Se oli vain jotenkin niin äärimmäisen vahva tunne!
Minulla on myös teini-ikäisestä asti ollut tunne, että jos minulla on joskus lapsi, hänen nimensä olisi Ida. Niin...jos tämä pikkuinen olisi jaksanut 8rv:tä pidemmälle, laskettu aika olisi todellakin ollut Idan nimipäivänä.

Kuulostaa hyvin  :idiot2:, kun niitä tällein kirjaa ylös.

*muoks ja lisäys. En tiedä, onko tämä vain kuvamuistiani vai mitä, mutta mieskin ihmettelee mun kykyä muistaa paikkoja, mihin hän on esimerkiksi jättäny tavaroitaan, mitä hänellä on ollut päällään ko. ajankohtana. Itselläni tuo vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä ja siinä "tilassa" ikäänkuin palaudun hahmona tms. taaksepäin ja koen tilanteen uudelleen. Pimeää!

Todella mielenkiintoisia kokemuksia 12 sivua. :)

Minuun sopii kohdat; Näen auroja tai tunnen energiakenttiä, Olen saanut opastusta enkeleiltä ym., ja Olen kokenut hengellisen heräämisen..

Auroja en näe kuin harvoin, vähän kuin vahingossa silloin kuin esimerkiksi haaveilen jotakin niin huomaan esineiden/ihmisten auran hetken ajan. Tätä on tapahtunut sen jälkeen, kun tietoisesti aloin opettelemaan aurojen näkemistä kerran ihan mielenkiinnosta, ja se onnistui. :)

Tuntoaistini on myös herkkä, meditoidessa olen saanut outoja tuntemuksia (yksi erityisesti toi minulle tunteen että enkeleitä on olemassa :smitten: minulla oli silloin pelkoja pahoista jutuista), ja muutenkin. Ja ihmispaljous esim. supermarketin hälinä saa mut todella stressaantuneeksi ja huonovointiseksi. Aistin myös herkästi toisten tunnetiloja ym. Ja ne tarttuvat minuun todella herkästi.

Opastusta me kaikki saamme, välillä sen voi nähdä paremmin ja joskus se tulee konkreettisina asioina, aina se kuitenkin on olemassa. :smitten: Elämässäni on sattunut rankkoja juttuja joista kaikki on ollut minun "herättelyä", ohjausta, sitä mitä olen tarvinnut ja kaivannut, mutta vasta myöhemmin sen yhteyden tajunnut.

Esimerkkinä edellisestä, olin ex-mieheni kanssa vaikeassa tilanteessa ja tunsin olevani hukassa. En tiennyt silloin taroteista paljoakaan, mutta ex-anoppini minulle niistä katsoi jonkin suuren kortin, ja minua kehotettiin lähtemään etsimään itseäni, ja että tulisin löytämään oppaani. Niin lähdin ja kas kummaa, pian kun asuin yksin lapseni kanssa, ahmin kaikenlaista uutta kirjallisuutta, ja koin mun henkisen heräämiseni niiden kautta. Sitten löysin mun oppaani, nykyisen mieheni, jonka kanssa suhde on opettanut minulle Todella paljon. :smitten: Ohjaus on koko ajan vahvasti läsnä ja vahvistuu vain. :smitten:

Joskus on tosi rankkaa, kun nämä asiat tulevat mulle niin rankkojen kokemusten kautta. Sitä aattelee, että enkö mä vois tajuta noita asioita ilman näin kovaa paukutustakin. :( ;D
Vaan ei kai sitä anneta enempää kuin jaksaa kantaa. :)

Mulla on aika hyvä intuitio, aavistan asioita. Olen tiennyt lasteni sukupuolet, ja toisen lapseni kohdalla todella Tiesin olevani raskaana, ennenkuin raskaustesti edes näytti positiivista. Tiesin silloin kun olin just hedelmöittynyt, että nyt se on tapahtunut. :smitten:

Aistin myös usein että huoneessa/lähelläni on joku, enkeli tai opas tms. En ole saanut heihin yhteyttä, sillä vanha pelkoni jäytää jotenkin välillä, "pahoista" asioista.. Pöhköä, mutta kaikki varmasti ajallaan sitten. :)

Muistui mieleen myös yks juttu lapsuudesta. Olin 7 vuotias, ja oltiin mummolassa sukuloimassa.
Ukki oli joutunut sairaalaan jokin aika sitten. Jostain kumman syystä minun oli tarkoitus herätä aikaisin aamulla, ja halusin että äiti herättäisi ja varmasti heräisin, joten sanoin "Sanokaa vaikka että ukki on kuollut niin mä herään!"
Ja aamulla heräsin äitini itkuun, ukki oli todella mennyt.. Sanoin sen illalla ihan "ohimennen", vailla mitään merkitystä tai aavistusta, mutta aika outo minusta sattumaksi.

Edit. Ja kerran nuoruudessani eräs nainen luki kädestäni, että minulla on joitakin lahjoja ja saisin ne myöhemmin aikuisuudessa käyttööni. En muista puhuiko hän jostakin erityisestä lahjasta, ehkä juuri kädestä lukemisesta tai jostain sellaisesta. :) Sen näkee sitten, joskus.. :)

 Minuun sopi mm. kummittelu ja henkiopas kokemukset.

Minulla on ollut yliluonnollisia kokemuksia lähes koko iän. Mutta jostain syystä kokemukset ovat lisääntyneet viime syksystä ja enneunet lisääntyivät räjähdymäisesti kun vaihdettiin tähän vuoteen, syytä en tiedä.
 Ihmeellisin uni kokemus oli kun näin unta kahdesta peurasta joist toinen oli loukkaantunut, autoin nämä takaisin metsään. Aamulla kysyin kuinka silloinen miesystäväni oli päässyt kotia, hän kertoi että oli mennyt baarin kautta ja tavannut kaverinsa, olivat menneet ystäväni luo ja kun tämä kaveri teki lähtöä hän tippunut portaita ja ystäväni oli joutunut soittamaan ambulanssin. Vähän sekavasti kerrottu.

 Ihanin enneuni oli kun näin ystäväni unessa lähes tasan kaksi vuotta ennen kuin tapasin hänet 'oikeasti'.  :smitten:

Viime yönä tapahtui jotain hyvin erityislaatuista, ainakin omasta mielestäni.

Minua väsytti, mutta en sänkyyn päästyäni en saanut lainkaan unta. Kieriskelin ja mietiskelin kaikkea; tällä hetkellä elän erittäin stressaavaa aikakautta ja tuntuu kuin koko ajan olisi jokin pala kurkussa tai painava taakka harteilla. Suljin silmäni ja pyysin joltakin(henkimaailman olento tms. en oikein osaa tarkentaa keneltä pyysin) apua tähän olotilaan ja voimia jaksaa selvittää kesken jääneitä asioita.
Äänettömiä ajatuksia ajatellessani tunsin, kuin joku olisi koskettanut selkääni ja samassa tunsin olevani kirkkaassa pyörteessä (samanlainen tunne, kuin laskisi sellaisessa vesiliukumäessä, joka on putki) ja oloni rentoutuvan hetkessä. Ennen kovin viileät jalkani tuntuivat lämpimiltä ja koko kropassa oli sellainen rauhallisuuden tunne. Juuri niin kuin se taakka olisi otettu harteilta pois.

Itse olen ollut kovin skeptinen tälläisiin tapahtumiin, enkä henkimaailman juttuja mitenkään tyrmääkään. Tämä oli jotenkin vain niin konkreettinen tapahtuma ja tätä en ainakaan itse pysty selittämään sillä, että kyseessä olisi unen ja valveen rajatila, sillä ko. tapahtuman jälkeen olin vielä tovin hereillä.

Osaisiko joku tulkita, mistä on kysymys?

Olen itsekin kokenut tuon joskus ja monet autettavani ovat kuvailleet samankaltaisia tunteita. Ehkä joku vain tuli koskemaan selkääsi ja lohduttamaan sinua, että sinulla on tukea.

Minä kokisin tuon turvallisena ja hyvänä. Ole huoleti ja onnellinen.

"yliluonnolliset kokemukseni" liittyvät edelleen pääasiassa regressiotilanteeseen, jossa just luetaan
Aikakirjoja kuten Atha sanoi, tai voi tulla enkelikokemus.. tai voi kanavoida spontaanisti.

kai sitä hieman voi suojautua kun sanoo ettei ketään pahisheppuja nyt sitten kuuntelisi.. olen tässä miettinyt pari päivää, miksi kanavoinnit ei kolahda. ehkä ne ovat niin eri tasolla kuin 3d. kuitenkin olen molemmissa maailmoissa.. ehkä olisi paras saada olennainen tieto itse, eikä muiden kanavointina. tai, henkimaailmasta tulee liikaa tietoa.. ?? tai väitteitä?

allaolevaa olen ajatellutkin, että miten fiktion, elokuvan, kirjallisuuden hahmojen laita on, jos kaikki on energiaa ja ihmiset kokevat sankarit niin voimakkaasti.

Muihin kokemuksiin voitaisiin listata myös unen aikana kuunnellut universaalit luennot tuolla Toisella Tasolla, joita joitakin muistan vielä herättyäni. Pystyn saamaan yhteyden myös fiktiiviisiin hahmoihin, kuten sarjakuvien, kirjojen ja elokuvien henkilöihin. Kun tarpeeksi moni ihminen rakastaa jotain fiktiivistä hahmoa se saa itselleen niin paljon energiaa, että pystyy elämään yksilöllisenä energiaolentona henkimaailman tasolla Smiley He ovat hauskaa seuraa, joskaan eivät yleensä jaksa puhua. Olen tavannut myös Jumaloppaita.

tänne voisi lisätä kysymyksen "mitä sitten"?

onko esim lohdullista että omaa enkelin ja oppaita? vai mikä oli jutun pointti?

nyt kun ajattelen, ei välttämättä tule mieleen mitään tilannetta missä enkeli olisi juuri ohjannut jonkun asian. tai, sitten jos tulkitsee niin, jokainen yhteensattuma on jonkun enkelin tai oppaan järkkäämä, että kehen tutustuu ja kehen sen jälkeen jne ymv.

oppaille olen antanut muutamia tehtäviä, joten jos ne rullaavat kuten ovat, ilmeisesti oppaat todella pystyvät järkkäämään käytännön asioita, en sitten tiedä miten. istuvatko toimistoissa ja käskevät henkilöitä tekemään tiettyjä päätöksiä, vai?

Hei onko kellään kokemusta haamujen ilmaantumisesta hajuina. Tajusin vasta äskettäin, että tämä voisi olla mahdollista. Asun 50 vuotta vanhassa kerrostalossa, jossa on täysi LVIS-remontti menossa. Talo on vanhan kartanon mailla, noin 300 metrin päässä pääkartanosta, joka on vielä pystyssä ja jossa kuulemma talon rouva kummittelee. Olen koko kolme asuinvuottani ihmetellyt, että mistä tulee voimakas tupakan/sikarin haju yhteen paikkaan olohuoneessa aina iltaisin klo 21-22 välillä. Olen laittanut syyksi naapuri tupakoinnin, vaikkakin haju tulee myös silloin, kun hän ei ole kotona. Nyt talo on remontin takia täysin tyhjä, vain minä asun talossa. Silti vahva savunhaju tulee joka ilta samaan aikaan. Olen pessyt sohvan ja tyynyt, käynyt läpi kaikki kellarintilat ja naapuriraput. Missään ei ole ketään, eikä hajua tule mistään, ei edes ulkoa, mutta kotiin tullessa haju on voimakas juuri yhdessä kohtaa.

En kehtaa valittaa hajusta isännöitsijälle, sehän vain nauraisi, kun talo on tyhjillään, että mitä se eukko höyryää. Ainut "järkevä" hajun lähde voisi olla joku haamu. Keksiiko joku muu vielä jotain muuta, mitä voisin tarkistaa?

Meillä on myös keskellä kirkasta päivää kuulunut askeleita, jotka koirakin kuuli, koska veti korvat taakse ja tuijotti äänen suuntaan (koirasta tarkistan aina, etten kuule omiani). Askeleet loppuivat,
kun siirsin sängyn paikkaa makuuhuoneessa.

Juu tämä päivätodellisuus on paljon mielenkiintoisempi paikka ja toisaalta mitä kummitukset ovat, siitä saisi kiistellä vaikka kuinka kauan. Ehkä he kuitenkin myös joskus tulevat auttamaan meitä?

Asunnon energiat ovat jännä juttu. Kukat ja viherkasvit on yksi hyvä keino saada energioita asuntoon, siivous, sisustus ja harmonia toiset. Värit, kauniit esineet
ja tunne siitä, että asunto onkin koti eikä talo. Ihminen kuvastaa kodillaan oman sielunsa tilaa.

harjoittelen auran puhdistamista siltä varalta, ettö alan kamujen kaa pelaileen spiritismii. omasta mielestäni harjoittelu on tuottanut tulosta.xD

öh, okei.

 On tullut niin useasti tullut puhuttua vanhoista yliluonnillisista kokemuksista että ei ennää jaksa niitä kovinkaan jauhaa, anteeksi. Täytyypi kertoa kun jotain uutta ja jännittävää tapahtuu tällä saralla.  :laugh:

:)

Amen. Ja toisekseen, onpas typerä sana. Yliluonnollinen ?  :idiot2:

/A

Itse näen enneunia ja valitettavasti ne on aina toteutuneet, samallalailla kun olen ne nähnyt.
Sitten olen kokenut kummittelua kaikenlaisin keinoin,en rupea tässä nyt määrittelemään.Myös nuo hajut on tuttuja.
Ja telepatiaa olen onnistunut harjoittamaan monenkin kanssa.
Ja ilmeisesti jos harjoittaisin taitoja vähän, niin minussa on selvännäkijän ja meedion vikaa.
Nään esim:päivämääriä jona aina on tapahtunut jotain, ja yleensä sille ihmiselle jonka kanssa olen keskustellut juuri.Sitten nään esim:ampulanssin kuvan ihan hereillä ollessa silmissä kun kaverin kanssa juttelin,kaverin tyttö joutui ampulanssilla sairaalaan muutaman tunnin kuluttua jne....
Ja vielä samaisen kaverin kanssa näin sen ampulanssin uudelleenkin,ja kaveri itse lähti ampulanssilla sairaalaan.
Muutama esimerkki :)

Olen ihan uusi täällä ja kirjoitan ensimmäisen viestini...

Omia kokemuksiani ovat: Tiedän tulevia tapahtumia joten kuten etukäteen. Kaikki ei ole aivan tarkkaa, mutta kun ne tapahtuu, olen tietoinen, että mä tiesin. Suurimmat esimerkit, jotka nyt äkkiseltää muistan ovat isäni äkillinen kuolema, kaksi raskautta lähipiirissä (minusta tuli molempien tyttöjen kummi <3 ), oma raskaus... en jaksa tänne selittää mikä siitä teki jotenkin erikoisen tiedon mulle, viimeisenä on tämä... reilun puoli vuotta hoin, että jotain todella kamalaa tulee tapahtumaan, jotain mikä mullistaa kaiken... noh, pikkuveljeni kuoli kuukausi sitten.  :'(
Sitten on tietty niitä sellaisia pienempiä juttuja, joita aina olen selittäny vain järjelläni. Jotenkin olen aina tienny ketkä eroaa ja ketkä palaavat yhteen. Tiedän mitä kenenkäkin elämään kuuluu, vaikka en heistä olisikaan kuullut aikoihin.

Minun luonani on käynyt 3 kertaa "joku". Ensimmäinen vuonna 2000 (mieheni ja minun ensimmäisessä kämpässä), toinen kerta oli joko 2004 tai 2005 (meidän nykyisessä talossa), en muista vuotta ihan tarkkaa. Ja tämä viimeinen oli 2009 (äitini luona, kun nukuin omassa vanhassa huoneessani). Kaikki tapaukset ovat olleet kevät/kesäaikaa, koska aamuyöstä oli valoisaa. Herään kesken unieni (joka ei mulle ole tyypillistä, koska nukun todella sikeästi) kun minun hiukset hulmahtavat tuulahduksesta ja on todella kylmä. Tunnen luissa ja ytimissäni, että huoneessa on joku muu... joku jota en näe. Suljen äkkiä silmäni ja teeskentelen nukkuvaa kun en peloltani ole voinnut muuta tehdä. Olen ollut kauhusta kankeana ja pelännyt. Jossakin vaiheessa olen nukahtanut uudelleen ja kun herään, nii huone on taas lämmin ja mikää ei pelota.
Ensimmäisestä tapahtumasta kerroin miehelleni. Puhuin, että pahuus kävi luonani, koska uskoin niin... Toisesta tapahtumasta en ollu kertonu kenellekään, kun mua pidettäs entistä kahjompana... kolmannesta kerroin viime talvena miehelleni. Nyt kun veljeni kuoli, nii olemme kaikki kertoneet avoimesti tapahtumista ja olen nyt kertonut parille ystävälle, äidilleni ja miehelleni nämä yölliset jutut. Tajusin myös, että jokaisesta tapahtumasta on seurannu kuolema jollekin minun läheiselle. Mun isä kuoli 2001, isomummo 2006 ja veljeni 2010. Isänisä kuoli 2002, mut en ollu koskaa ollu läheinen hänen kanssaan. Ystäväni kertoi toisesta ystävästään, jolla on kykyjä ja kokemuksia kaikista henkimaailman asioista, joten pyysin ystävääni kertomaan tälle hänen ystävälleen mun tapauksesta ja kertomaan oman näkemyksensä. Hänen mielestään mun luona ei olisi käynnyt pahuus, vaan mua olisi varotettu etukäteen tapahtuvasta, mutta minä en kestäny totuutta ja pelästyin ja suljin kaiken pois. Pidin sitä niin hirveänä asiana ja koin vaan hirveää pelkotilaa.
Tähän tahtoisin kovasti kuulla toisten mielipiteitä siitä, että mitä se oli? Oliko se mielestänne varoitus vai mitä?

Sitten muita kokemuksia... no mulla on näitä tuntemuksia että en ole yksin ja mua karmii hirveästi. Olen aina ennen selittäny kaiken mun vilkkaana mielikuvituksena ja että olen kattonu liikaa elokuvia. Myös kissat ovat joskus nähneet "mörköjä", eli siis minä en näe mitään, mutta kissa on näkevinään jotain ja pelkää hirveästi, joka saa tietty minutkin pelkäämään. Kaikkia "kummitteluja" en millää muista, mut niitä on jotain.

Mun isän ja veljen kuoleman jälkeen on tapahtunu paljon niitä selittämättömiä juttuja ja asioita jotka olisivat todella hassuja yhteensattumia jos olisivat vain sattumia.

Sitten mulla on näitä hajuaistikokemuksia. Olen vuosia puhunut, että mulla on hajumuisti ja elän vahvasti vanhoja asioita, jos haistan siihen hetkeen tai aikaan liittyneen hajun. En ole koskaan ennen pitänyt sitä mitenkään erityisenä asiana, vaan että jotkut ihmiset vaan saavat niitä ja ne on lääketieteellisesti selitettyjä asioita. Nyt olen lukenut siitä, että ihmiset kokee enkelit, henget ja kuolleet läheiset heidän omalla tavallaan, eli sillä mikä on heidän vahvin aisti. Uskon, että minulla on hajuaisti, koska olen vuosia aina silloin tällöin saannu selittämättömiä hajuja nenääni.

Olen aina lapsesta asti uskonut, että on paljon muutakin, kun vain se mitä näemme, mutta en ole halunnu työstää tietoani ja uskoani enempää... paitsi nyt!  ::)

Minulla on luontainen yhteys enkeleihin ja olen nähnyt oman enkelini. Tunnen ja näen energiaa, mutten, ainakaan vielä, näe ihmisten auroja.
Kaupassa on tullut näitä energiakenttätörmäyksiä, jotka nostavat ihoni kananlihalle. Saan myös "etiäisiä" ja näen henkiä, kuulen ja haistan. Lapsena olen nähnyt ennalta tapahtumia ja nuoruudessani kokenut ruumiistairtautumisen keskellä päivää julkisessa paikassa. Tämän jälkeen minut maadoitettiin erittäin hyvin ja pyydettiin paussia henkiseen kehitykseen, että pystyin keskittymään ns. normaaliin teinin elämään.

Nyt kehitys on alkanut taas jatkua, kun sille on tilaa elämässä.  :)   

Olisiko kyseessä Kuoleman enkeli? Sehän ei ole paha, se on vain Kuolema. Kyseinen enkeli on vieraillut omissa unissani pari kertaa, ja vaikka viikatemies melko hyytävä näky onkin, niin omissa unissani en sitä pelännyt. Ensimmäisen kerran uskon liittyneen erääseen kadonneeseen henkilöön, joka löytyi lopulta kuolleensa silloisen poikaystäväni asuinalueelta. Toisella kerralla Kuolema oli lähes 3-metrinen ja alkoi puhua Espanjasta. Tulkinta: iso kuolema Espanjassa. 2 viikon päästä olikin se turistibussiturma Espanjassa, jossa kuoli useita suomalaisia. En vain ymmärrä, miksi minua piti tästä asiasta varoittaa. Bussissa ei ollut ketään tuttuja.
 

Meillä oli äsken erittäin voimakas enkelikokemus. Itse en enää enkeleiden ilmestymistä pelkää, mutta tyttäreni (5v9kk) ei vielä ole tottunut enkeleihin ympärillämme. Mitä luultavimmin tyttäreni, ei siis kuitenkaan ensimmäistä kertaa, näki ison enkelin, jota pelästyi niin pahasti, että alkoi hysteerisesti kirkua. Jättiläiseksi hän näkemäänsä nimitti. Samassa hässäkässä tyttäreni puoliunisena pelästyi myös minua ja juoksi minua karkuun, kirkuen. Tunsin enkelini vierelläni erittäin vahvasti ja luulenpa, että tyttäreni näki myös heidät. Vasta hetken kestäneen rauhoittelun jälkeen tyttäreni uskalsi tulla luokseni, muttei uskaltanut mennä omaan sänkyynsä nukkumaan. Myös kissani reagoi hyvin suojelevasti minuun että lapseen. Kovasti kissalla myös oli asiaa, jutteli siis naukumalla enemmän kuin tavallisesti. Enkä nyt tarkoita mitään mouruamista, vaan ihan selkeitä sanoja kissankielellä.

Tietysti voisin laittaa lapsen kokemuksen kuumeen piikkiin, mutta omaani en. Ja kuinka hassua on, ettei poikani herännyt tähän tapahtuneeseen ollenkaan, vaikka sisko kirkui täyttä kurkkua.

Joka ilta maadoitan, suojaan visualisoiden ja pyydän suojausta lapsilleni että itselleni mutta myös kissalle ja vanhemmilleni. Tätä ennen luen kummallekin lapselle iltarukoukset. Ja silloin kun jään tyttäreni viereen viimeiseksi visualisoimaan ja pyytämään suojausta, on poikani myös alkanut omasta halustaan juttelemaan enkeleille, joksi minä omaa visualisointiani ja suojauksen pyytämistä nimitän.

Höyheniä on näkynyt nyt enemmän kuin ennen.  :angel:

Jos mulla olis ollu uni, nii en olisi koskaa pelänny tai ajatellu asiaa sen enempiä, mut mulle nää tapahtu kun olin valveilla.  :o Azrael, vai mikäs se kuoleman enkeli olikaan?

Alan kyllä pikkuhiljaa ajattelemaan, niin että mun luona ei ollut pahuus (kuten alkuu ajattelin), koska kukaa ei sellaista näkökantaa anna. Mutta jos jollakin on omia mielipiteitä asiaan, nii kertokaa ihmeessä.  ;)

Yliluonnollisia tai siltä tuntuvia kokemuksia minulla on ollut useita, mutta yksi on jäänyt mietityttämään jo pitemmäksikin aikaa. En tiedä onko tämä nyt oikea palsta asiasta kysyä mutta keskustelut luettuani ajattelin että joku täällä voisi asiaan osata vastatakkin.

Ihmetyksen aiheena minulla on "ystäväni" johon tutustuin lomamatkallani. Kyseessä siis jonkunlainen henkiolento, mutta en tiedä mikä tai kuinka häneen suhtautua/tutustua. Vierailin eräässä historiallisessa vanhassa linnassa ja palattuani hotelliin seuraavana yönä hän kävi herättämässä minut auringon noustua. Minulla oli hyvin voimakas tunne, että minun pitäisi palata linnalle mutta seuralaisteni nukkuessa sikeästi nukahdin itsekkin. Muutamia päiviä myöhemmin silloisessa majapaikassamme nukkumaan mennessä minulle tuli outo olo että hän seisoo sänkyni vieressä hieman pelotti. Hän ilmestyi vielä muutamia kertoja katsomaan kuinka voin mutta poistui jos häiriinnyin. Tuolloin oloni oli hänen suhteen hyvin epävarmaja ihmettelin moista "kummittelua". Huoneistossa kuului myös askelia jotka muutkin kuulivat, tosin vanhassa kerrostalossa niitä selitti lautalattian lisäksi naapurusto. Kotimatkalle lähdettyäni ystäviäni aijemmin olin ilmeisesti aiheuttanut jotain närää tallustelijalle, koska poistuttuani majapaikasta askelia oli kuulunut normaalia enemmän ja ovikin oli käynyt kuulema muutamia kertoja (ovi oli kuitenkin vaikeasti lukittava ja lukittu lähtiessäni hyvin). Kotimatkallani näin valveunen, jossa hän tuli juttusille luokseni ja näin hänet melko selvästi. Hän ei puhunut vaan jotenkin välitti tietoa sanattomasti ja kertoi ettei voisi seurata pitemmälle ja kertoen myös että minulla oli jäänyt näkemättä jotain aivan kuin olisi pyytänyt palaamaan. Säpsähdin hereille silmissäni kyyneleet ja voimakas ikävän tunne.

Tässä minun outo tarinani jolle toivoisin saavani jotain näkökantoja. Osaisiko kukaan sanoa mikä "ystäväni" on?  :o

Kuulostaa henkimaailmaan siirtyneeltä sielulta, jonka olet tuntenut entisessä elämässäsi. Jos mahdollista, palaa tuonne linnaan joskus. Hän kuitenkin yritti saada sinut sinne kovasti.

Tapaamisesta ei tule minkäänlaisia pahoja energioita!

Mielestäni sinun pitää muistaa jotain entisestä elämästäsi, jota et ehtinyt huomioimaan tällä reisulla, jotain elämän läksyä!

Jotain tuollaista sen uskoisin voivan olla. "Ystäväni" halu saada minut sinne takaisin ja oma haluni palata kyllä hämmentää. Paikalla on todella verinen historia ja siellä puhutaan kummittelevan eikä kummituksia tahdota kohdata. Silti itse koen paikan enemmän mielenkiintoisena ja rauhoittavana vaikkakin pientä varovaisuutta on ilmassa. Itse en paikasta aluksi juurikaan historiaa tuntenut, mutta paikan päällä ja jälkikäteen kiinnostus on vain kasvanut. Aluksi luin aaveista jotka ovat säikytellet väkeä pois, mutta niistä lukiessani tajusin että "ystäväni" ei kyllä aaveelta vaikuta ja on ennemminkin kutsumassa kun häätämässä. Tämän vuoksi paikalla käyminen mietityttää.. eli mitä siellä on ja ketä kohtaa? Ja kuinka turvallinen vierailu on? "Ystäväni" kyllä tahtoisin tavata uudestaan ja paikalla käydä jos vaan matkan saan vielä joskus järjestettyä. Edellinen matka oli useiden "yhteensattumien" summa jota ei juuri oltu suunniteltu.

Aika hiljaiselta vaikuttaa täällä, mutta jospa tämä tästä nousisi.  :)

Itsellä ainakin pariin kertaan ollut enkeleitä matkassa (tätä en sinänsä yliluonnollisena pidä edes). Yksi kerta oli semmoinen, että muutama vuosi sitten silloisen ystäväni kanssa ajoimme autolla (ystävä ajoi, itse kyydissä). Tie oli liukas, elettiin tätä aikaa Marraskuusta. Mutkassa auto sitten lähti luisuun vastaantulevienkaistalle ja sen puolen penkkaan sitä kautta. Penkan iskusta pyörähti 2 (ellei 3:kin) kertaa se rottelo katon kautta ympäri ojan/metsän puolelle. Kamalaa ryminää ja menoa se oli, auton perä oikeasti todella kasassa, ja keulakin rutussa. Ei enää sillä autolla siis ajeltu. Mutta se, että molemmat selvisimme pelkillä kipeillä niskoilla ja parilla mustelmassa, on mielestäni (ja muidenkin jotak auton näkivät) ihme! Oli nimittäin iso mänty, johon auton perä pysähtyi ja rusentui. Jos olisi keula ollut siihen puuhun päin, niin ois tullut huonoa jälkeä!! Ja oma turvavyöni oli huonossa kunnossa (koira purrut), vain ehkä sentin matkalta kiinni (revennyt siis muuten kun rikki purtu), mutta kesti painoni siinä kaikessa rytäkässä ja pelasti hyvin. Ja vieläpä kävi tuuri, että auton takapenkillä ollut koira lensi takalasista pihalle siinä auton pyöriessä. Jos olisi sinne jäänyt, olisi varmaan puun takia henki pois, tai toinen että olisi tullut meidän niskaan... mutta onneksi lensi pois, ja selvisi sekin muuten ilman yhtään ainutta naarmua, vaikka kuinka oli lasista läpi! Aika ihme.  :)
Sekä toinen autoihin liittyvä, jossa oli mielestäni enkeleitä matkassa. Olimme kerran 3 kaverini kanssa ajelemassa. Kuski oli nuori mies (tästä muutama vuosi myös aikaa) ja taisipa olla hiukan esityksenmakua ilmassa, kaahasi siis. Meitä tyttöjä alkoi sitten vähä pelottamaan, niin sanoin kuskille että voisiko vähän hiljentää ja ajaa rajotuksen mukaan, voi olla hirviä liikenteessä. (tiesin että sillä alueella liikkuu hirviä) No, eipä mennyt kuin hetki (puhutaan sekunneista) kun kusk ikerkesi hiljentää aavistuksen, niin näimme vain vilauksen kun iso hirvi juoksi aivan auton edestä! Ja oli siis niin lähellä, että kyllä siinä ilta-aurinko joka paistoi, niin peittyi kokonaan. Ehdin jo tosissaan pienen hetken luulla ett nyt tuli lähtö, filmin tapaista taisi pyöriä jos suoraan sanoo.  :buck2: Hui... säikähdettiin tosi paljon, mutta kylläpä ajo kuski loppu matkan nätisti, ja oltiin kaikki kiitollisia. Hyvä ystäväni istui etupenkillä vieläpä ilman turvavyötä  :( Siinä jos olisi se hirvi rysähtänyt, niin eipä tarvi paljoa arvailla mitä olisi ystävälle käynyt.

Tässä nämä, sekavasti ehkäö kirjoitettu, jospa ymmärtäisitte.  :) Mutta uskon että noissa molemmissa tapahtumissa oli enkelit matkassa, ja siitä heille ikuisesti kiitollinen.  :smitten:

Niin ja vielä pari pientä enkelikokemusta. Itse asiassa toinen on äitini. Oli aikoinaan (90 luvun aikoja) todella sairaana, eikä oikein jaklsanut mitään eikä tiennyt mitä tulevan pitää. Pahimpia aikojaan oli, yöllä sängyssä makasi. Oli kuulemma tullut vain kaunis, valoisa kehä ja enkeli siinä keskellä, kohtuu iso, ainakin aikuisen ihmisen kokoinen. Enkeli lohduttanut ja tuonut turvaa, kertonut että selviää. Oli kuulemma tullut hyvin lämmin ja turvallinen olo äidille silloin, uskaltanut nukahtaa rauhassa. Ja kyllähän hän pikku hiljaa alkoikin parempaan suuntaan mennä.  :smitten: Ja minä olin kuulemma juuri joskus nuina aikoina kun äitini eli vaikeinta aikaa sairautensa kanssa (olin silloin pieni, sanotaanko noin 6 v) kertonut nähneeni enkeleitä (muistaakseni 2) istumassa ulkona kotitalon pihalla, portilla aidan päällä.  :) Ihan tosissaan olin kertonut tuon äitille ja isälle, enkä epäillyt yhtään. Ja itse asiassa muistankin mielestäni tuon tapahtuman hämärästi, ne enkelit siellä istumassa.  :)

Noista autoista muuten sen verran, että jokaisella autolla on oma energiansa, joka saattaa suojella sinua tai tuottaa tuhoa sinulle.On olemassa ns. "devil" autoja, joissa on kuolleet monia ihmisiä ja jos auto on myyty eteenpäin sekin uusi omistaja on kuollut siinä,vaikka auto käyttökunnossa onkin.
Eli jos jostain syystä auto ei lähde käyntiin jonakin päivänä,niin älä mene sillä sinä päivänä.
Joskus taas voi käydä niin että olet joutunut kolariin ja vaaralliseen sellaiseen,sinulle ei kuitenkaan käynyt mitenkään.

En tiedä onkos nää enne unia.. Mut kovin usein lähiaikoina olen nähnyt unessani henkilön, jota en ole edes vuosiin tavannut ja seuraavan aamupäivän aikana tää henkilö tulee esiin jonkun asian yhteydessä.. Onkohan noi enneunia vai silkkaa sattumaa..?? :-\
Mut yksi uni kyllä jäi mietityttämään.. Näin unta että kuolema vieraili läheisessä perheessäni ja soitinkin aamulla kysyäkseni onko jotain tapahtunut ja tosiaan pieni tyttö oli lähtenyt enkeleiden matkaan.. Olin todella hämmentynyt ja tietenkin riipaisi tosi syvältä.. Jos enneunet ovat tällaisia en halua niitä enää nähdä KIITOS!! :(

Minun poikani synt.24.11.1986 Jerusalem on nähnyt paljon enneunia, mutta nyt noin parin viikon ajan hän herää aamulla ja sanoo tapahtumia  kuin Nostredamus, lyhyita lauseita ja muistan viime torstaina hän herätessään sanoi:
TULILIEKKEJÄ JA PALJON MUSTAA SAVUA, kAIKKI ME IHMETELTIIN, ETTÄ MITÄ IHMETTÄ????
Hämmästyneenä kysyimme mistä saat noi lauseet ja poika vaan nauroi ja sanoi että en todellakaan tiedä!!!
Illalla katsoimme uutisia ja todella tuliliekkejä ja paljon mustaa savua ja vieläkään tätä tulipaloa ei olla saatu hallintaan vaikka koko maailmasta on lähetetty apuvoimia!!!
Tässä yksi pieni esimerkki, onko  :neptunus:  :aspect_opp:  :kuu: syyllinen tähän `outoon' saneluun?

Tai miltä kuulostas vaan hieman avoimempi Visshuddha-cakra (intuitio)?

 Voipi ollakkin, koska hänelle on parikin astrologia jopa sanonut hyvästä intuutiosta.

varasin ajan claudia evelle.
kun tää juttu meni näin,
menin naamakirjaan, ja ensimmäisenä näin jonkun kaverini tykkäämisen ko.sivusta.
menin sivulle josta selvis että vapaita aikoja olis tamepreella 12. ja 13. 12.
(mulla siis synttärit 12.12.)
ja matkaahan meiltä treelle on huikeet 30km.
oli 3 aikaa vapaana kun pitään mietin että otanko.

no tein päätöksen että 11:30.
ja laitoin varauksen mailina.

Samantien alko tässä "tuulemaan"
(eikä varmaa johdu ikkuiden vedosta kun tässä istun teipit kädessä kun tiivistin ne )

Minulla on erilaisia kokemuksia, etten tiedä mistä alkaisi....

Minulla on joko hyvä muisti taikka sit jostain syystä muistan asioita, paikkoja, värejä, tapahtumia, ihmisiä. tulvahtavat valokuvan omaisesti mieleen, jopa kapaloiäkäisen ajoista. Vanhempani ovat aina ihmetellee minu hyvää muistia "miten voit muistaa sen omakotitalon verhojen värin kun sinä olit vasta syntynyt sinne, emmekä asuneet siellä kuin pari vuotta".

Olen aina aisitinut ihmisten tunnetilat ja välillä "kuulen" heidän puhuvan vaikka ei suu liikkuisi, tai kuulen mitä 10m päässä ihmiset kuiskuttelevat vaikka omaan huonontuneen kuulon, kiitos rakennustyömaalla työskentelyn.

Paljon  mahtuu asioita joita en aina ymmärrä ja käsitä. Tulen aina hirvittävän surulliseksi ihmisten kylmäkiskoisuudesta ja välillä tuntuu kuin sydäntä puserrettaisiin kokoon. No mutta näistä yliluonnollisista kokemuksista, kerronpa kronologisessa järjestyksessä...

Harrastin muksuna ratsastusta ja olin kova heppahullu. Olimme tallikaverin kanssa taluttelemassa shetlannin poneja talvisessa 15 pakkasessa kuuden aikaa illalla. Siinä käveltii peltotiellä ja yhtäkkiä meidän ympärille tuli sähkönsininen ympyrä jonka halkasia oli noin 15m. Katsoimme ylös mutta ei sieltä tullut  mitää valojuovaa tai ylipäätänsä näkyny mitään. ainoastaan kauniita tähtiä jotka loistivan kirkkaasti. tämä ympyrä oli meidän ympärillä noin 3sekunttia ja sit se hävisi yhtä nopeasti kuin tuliki. mikä lie ollut...

no olin työkkärin järjestämässä työharjoittelussa yhdessä kauniissa vuosisadan vaihteessa rakennetussa lepokodissa. Olin siellä yötä ku piti yhtä mummua ns. vahtia ja nukuin yksinään yläkerrassa yhdessä huoneessa kissa seuranani. Keskellä yötä heräsin siihen ku kissa sähähti jalkopäässäni ja luikki oven raosta pois. Olin naama seinää vasten ja samassa huomasin ku selkäni takana hetekan reuna oli kuopalla (sen todellaki tuntui) ihan kuin siinä olisi istunut joku. Sit äkisti käännyin ympäri ja siinä ei ollut ketään mut sit samantien alkoi kuulua askeleet ovelle päin. lattia laudat narisi. Pelästyin totaalisesti, ja oli pakko laittaa käytävään valo loppu yöksi mut sit yhtäkkiä tuli niin lämmin virtaus koko kroppaan ja mieleni rauhoittui. N äinkin tämän jälkee todella rauhallisia unia.

Näin kerran enneunta ystävästäni joka meni unessa laivalle ja petti siellä elämänsä rakkautta. Kerroin tästä unesta ystävälleni ja hän todella oli varannut matkan 2 päivää ennen  tätä unta. Ystäväni kertoi, et hän muisti yhtäkkiä uneni siellä laivassa kun oli taluttamassa jotai naista hyttiinsä ja sanoki naiselle et, ei mennäkkää. Kiitti minua jälkee päin.

Yks viikoloppu (vuosi takaperin) keskellä yötä soi puhelin, ja siellä ystäväni hengitti ns. kuolon korinaa.  ei puhunu mitää vaikka huusin sinne että puhu rakas ystäväni. tämä toistui 3 kertaa sinä yönä. soitin sinä yönä ystävät läpi ja kysyin ootteko kuulleet tästä ystävästäni. eivät olleet. no soitin sit aamulla tälle ystävälleni josko vastais puhelimeen, ettei mitää oo tapahtunut niin  tää sanoi että on ollu yön töissä ettei hän ole soittanut viime yönä. Olin ihmeissäni. Viikko sen jälkee näin unta että tämä samainen henkilö tapettii ja näin miten se tapettiin. Ja aamulla sain puhelimeen viestin, että kyseinen henkilö on poistunut luotamme...  :-[

puoli vuotta tämän tapahtuman jälkeen asunnossani alkoi tapahtua selittämättömiä tapahtumia, valot räpsyil, istuessani tietokoneella tietokoneen johdot irroitettiin, keittiössä kuului astioitten kilinää. tavaroita oli hukassa ja seuraavana päivänä ne löytyi eri paikasta mihin olin ne jättänyt. nukkumaan mentäessä ja välillä heräsin siihen kun joku kosketti jalkaani. vessassa käydessäni vessan ovi liikkui. Asunnossa oli todella painostava ilma. Kunnes yhden ystäväni kehotettua menin olohuoneen lattialle istumaan ja sanoin: Rakastan sinua, en koskaa hylkää sinua, mene valoon, sinua kaivataan siellä.
tämän jälkeen tuli rauhallinen fiilis tänne asuntoon. en tiedä sit onko täällä vieläl joku henki kun silmä kulmassa aina näkyy jokin varjo. Ja viime viikolla syödessäni olkkarin pöydällä laatikosta pitsaa, se pitsaalaatikon kansi liikkui 3 kertaa edes takaisin. Toissa iltana kun katselin tellkkaria sohvalla peitto päällä ja alkoi varpaita viluttaan kun ne oli ilman peittoa ja sanoinki ääneen "varpaat iha jäässä" ja sit alkoi peitto pikku hiljaa liikahtaa varpaiden päälle. Ja sanoin kiitos, tajusin tämän vasta hetken päästä et mitä olikaan tapahtunut. Tuli lämmin mieli.

 :smitten:

tuli lämmin mieli ku jaoin nämä teidän kanssa. voimaa.  :smitten:

Enkeleitä.  :) Minä näen myös "enkelipölyä" tai kirkkaita tuikkeita, kun luonani on enkeleitä. Toisinaan näen Arkkienkelit väreinä.

Enkeleitä.  :) Minä näen myös "enkelipölyä" tai kirkkaita tuikkeita, kun luonani on enkeleitä. Toisinaan näen Arkkienkelit väreinä.
[/quote]

millaisissa tilanteissa sulle tulee arkkienkelit ja minkä värisinä ne näkyvät, näetkö hahmoa? Minkälainen fiilis sulle tulee niistä?

Minä näen niitä silloin, kun tarvin heidän apuaan ja olen sitä pyytänyt. Tai kun haluan varmistua siitä, että he ovat lähelläni. Suihkussakin olen tätä "enkelipölyä" nähnyt. Minulla on hyvin vahva yhteys enkeleihin. Niin on ollut aina lapsesta saakka.  :)

Onhan näitä yliluonnollisia kokemuksia sattunut :) Ihana rakas suojelijani selkeästi tuntenut sydäsuruni ja raskaan mieleni.. Ja piristi toissa aamuista heräämistäni uskomattoman ihanalla tavalla  :smitten: IKINÄKÄÄN en nuku televisio päällä,sänkyni on siis olohuoneessa. Herään televisioon,sillatavoin pikku hiljaa,ei ollut mitenkään häiritsevän lujalla vaan juuri sopiva volyymi ja ihanan lämmin olo  :) :) Ja voicelta Chisun sama nainen!! Ja niin mun kappale  :smitten: :smitten: Ensimmäinen enkeli kokemukseni liittyy sekin televisioon  :) Lueskelin makuuhuoneessa Diana Cooperin ihanat enkelit kirjaa,kohtaa missä enkelit kuulemma viestittävät olemassa olostaan Ja tietenkin olin ettää juujuu,missäs se mun viestini on?? Hetken päästä menin olohuoneeseen ja Tvstä tuli Uniklubin luotisade kappale  :smitten: Jossa enkeli kävelee tietä pitkin,valkoisten höyhenten ympäröimänä  :angel: :angel:

Ihanaa lukea näitä kaikkia kokemuksia ja tajuta että on muitakin  :smitten:

Lyhyesti jos kertaisin omat kokemukseni elämässäni.

Lapsena kuulin aina puhetta entisessä talossamme. Usein juoksi alakertaan kun luulin vanhempieni tulleen kotiin ja ketään siellä ei yleensä ollut. Myös askelia kuulin, mutta koskaan en ketään nähnyt.

Serkkuni kuoli syöpään ja surin häntä muutaman viikon todella rajusti. Lopulta heräsin siihen kun hän seisoi sänkyni vierellä ja piteli kättä pääni päällä. Sen jälkeen en ole enää surrut.

Muutin toiselle paikkakunnalle ja ihmettelin kun ensimmäisestä yöstä saakka asunnossani oli todella painostava ilmapiiri. Olen aina ollut todella hyvä nukkumaan ja olen nukkunut sikeästi ja pitkiä yöunia. Tuolla asunnossa heräsin 24-03 välillä sen kolme kertaa, tasatunnein. Minulla oli joka järkyttävän kuuma tai kylmä. Edesmennyt koirani nousi usein keskellä yötä murisemaan (mitä ei tehnyt ikinä normaalisti) ja suojeli sänkyämme. Kestin asunnossa 3kk ja tuntui että pää meinasi levitä sen painostavan ilmapiirin myötä. Kuulin myöhemmin, että asunnon entinen omistaja oli kuollut sinne.

Opiskeluaikaan olin todella surullinen ja luin enkelikirjaa ns. apua hakien. Tein enkeliharjoituksen jossa piti ajatella läheistä ihmistä ja lähettää hänelle paljon enkelihalauksia. Ajattelin äitiäni ja 30 sekunttia sen jälkeen äitini soitti ja oli aivan hämillään... hän ei nimittäin tiennyt miksi soitti, mutta sanoi että oli sellainen olo, että on pakko soittaa. Tämän jälkeen puhuimme pitkään enkeleistä ja äitini sai ensikosketuken myös minun aisteihin.

Samoihin aikoihin pyysin apua enkeleiltä. Olin hyvin väsynyt henkisesti enkä vain jaksanut yhtään elämän kolhuja. Sinä yönä heräsin kun joku asetteli peittoani paremmin. Käännyin puoliksi istumaan ja sänkyni vieressä oli suojelijani. Keskustelimme jonkun aikaa ja lopulta hän peitteli minut uudelleen.

Tämän jälkeen suljin itseni 4 vuodeksi. Seurustelin ihmisen kanssa joka ei todellakaan tehnyt aisteilleni hyvää vaan menin totaalisen tukkoon henkisesti.

Nyt erostamme on 7kk ja huomaan voivani taas paremmin. Muutama kuukausi sitten olin Lontoossa serkkuni luona ja klo. 3.00 heräsin siihen että televisio oli päällä ja sieltä tuli 70- luvun murhaelokuva  ::) Olin edellisenä päivänä kuullut että tämä oli tapahtunut kerran aikaisemmin ja serkkuni kämppis oli joutunut yöllä käydä sammuttamassa telkkarin. Lisäksi huomasin heti asuntoon mennessäni, että ilmapiiri oli todella painostava.
Toisaalta olin tyytyväinen, että koin taas jotain kauan kadoksissa ollutta, vaikka jouduinkin nukkumaan valot päällä loppuyön  ;D

Viime viikolla joku kävi taas minua taputtelemassa keskellä yötä  :smitten:

Toivon vaan että pystyisin pitämään itseni etenkin enkeleille avoimena, sillä ne tuovat elämääni todella hyvän olon ja rauhan. Se miten sen aijoin tehdä, ei ole mitään harmainta havaintoa  :buck2:

Mahtavaa, tervetuloa "takaisin" meidän aistievien piiriin, Coon! :D

Parhaiten itsensä pitää henkimaailmalle auki kuuntelemalla intuitiotaan ja tuntemuksiaan, sekä toimimalla niiden mukaan. Aika tekee tehtävänsä ja mitään ihmeempiä poppaskonsteja ei tarvita. Vain halu kehittyä ja kasvaa, sekä kunnioitus Itseään ja tuntemuksiaan kohtaan. Ne tuntemukset ohjaavat aina oikeaan suuntaan, joka taas kasvatta ja kehittää ihmistä.

Vastaanpas sitten minäkin, uutena tulokkaana.  :)

Näen auroja tai tunnen energiakenttiä
En näe, mutta tunnen, jos tunnustelen. Voi kuvitella ihmisen "jonkin väriseksi", mutta en usko sillä olevan tekemistä auran kanssa. Kehon jumikohdat tunnen energeettisesti, mutta vain jos tunnustelen. En siis ole "aina avoin".

Näen unia, jotka toteutuvat
On ollut ehkä muutaman kerran, mutta enemmän ehkä kuitenkin symbolisia unia, joiden merkitys selviää myöhemmin. Eli ei niinkään elokuvamainen pätkä, jonka elän sitten myöhemmin konkreettisesti.

Muistan entisiä elämiä
Pari lyhyttä välähdystä (epämiellyttäviä) ja yksi pitempi, josta en enää tiedä mikä on tapahtunut oikeasti ja mikä on mielikuvitusta, koska olen sitä sen verran pyörittänyt mielessäni ja lisäksi saanut ulkopuolelta infoa asiasta. Ongelmallinen elämä kuitenkin, jota ratkon tässä elämässä, kun meni vähän ketuiks edellisellä reissulla. :-[

Olen saanut apua tai opastusta enkeleiltä tai henkioppailta
Aina kun pyydän ja varmaan pyytämättäkin. Enkelin tai siksi itseään kutsuvan kanssa aloitin kirjoitushommat, mutta myöhemmin (moneen disinformaatioon kyllästyneenä) otin yhteyttä itse päämaestroon. Nykyään keskustelen enemmän sieluni kanssa kuin Jumalan (no, periaatteessa sama asia). Olen vähän niin kuin yksin, vaikka en toisaalta olekaan. Ehkä mulla on nyt sellainen "Mie itte" -elämä tai -kausi. Enkeleitä kutsun avuksi lähinnä parkkipaikkaa tarvitessani. Henkiopas piipahtaa harvoi vierellä, tulee tarvittaessa. Muuten ympärillä ei pyöri, tai ainakaan en ole huomannut, että pyörisi, oppaita tai auttajia.

Minulla on kokemusta kummittelusta
Tämän voisi ehkä peruuttaa. Varsinaisesti en ole nähnyt tai kuullut, vaikka kummitustalon pihapiirissä olenkin asunut. Lähinnä huomaan kummitustalot siitä, että niskavillat nousee pystyyn ja haluan paeta. Olen kyllä yläkertaa ohjeistanut, etten halua olla missään tekemisissä kummitusten, tms. kanssa. Toistaiseksi on toiminut.
   
Olen kokenut hengellisen heräämisen
Parikin kertaa. Niistä on aina lähtenyt edellistä isompi muutos liikkeelle.
   
Minussa on henkiparantajan vikaa
Kuulemma kädet on kuin silitysraudat, tiedä sitten mistä syystä. Fyysiset sormet on kyllä enemmän kylmät kuin kuumat. ::) En tee hoitoja. En halua kohdata ihmisiä. Siinä on yksi kasvun paikka.    

Minulla on kokemusta telepatiasta
No joo. Ajattelen jotain ihmistä ja hetken päästä hän soittaa, tai toisinpäin.
Tai sitten alan puhua jostain samasta asiasta yhtäaikaa toisen kanssa. Tapahtuu harvoin.     

Olen nähnyt ufon
Jep. Läheltä ja kaukaa. Tai sitten tuo "läheltä" oli unihalvaus, tms. Joka tapauksessa henkioppaani silitti sillä aikaa päätäni kun olin kohmeessa sängyssäni ja avaruusveli näytti jotain härpäkettä ja kysyi, halusinko lähteä käymään... kohinaa. Ajattelin siinä, että viettehän te minut muutenkin, mitäs siinä lupaa kyselet. Mut ei se vienytkään. ;) Katosi vaan, samalla kun tärinä/horkka loppui. Myöhemmin, kun olin uudessa koulussa, heräsin keskellä yötä istumaan (siis ajattelematta mitään). Ikkunasta näkyi kaukana puiden latvojen yläpuolella oranssi, hiljalleen lipuva ovaali "ufo". Siellä ei ollut autoteitä, eikä auton valokeilat olisi voineet liukua sillä tavalla tasaisesti. No, minulle siinä sitten välähti, että ne tulivat minua morjestamaan uudella paikkakunnalla, olin siis valinnut oikean tien.

Osaan kommunikoida eläinten kanssa
Suoraan tai sieluni välityksellä. Teen harvoin, vaikka omiakin eläimiä on. Lähinnä otan yhteyttä, jos on tarpeen. Pari kertaa on joku vieras eläin puhunut omasta aloitteestaan. Oman koirani en esimerkiksi kuullut puhuvan kuin kaksi kertaa: ensimmäisen kerran, kun kysyin minkä nimen se haluaa ja toisen kerran kun se ilmoitti aikansa tulleen täyteen.

Jotain muuta, mitä
Keskustelen sieluni kanssa, eli höpötän itsekseni. :P Mutta jos nyt kauniisti sanotaan, niin sieluni kanssa lähentyminen on parasta, mitä minulle on tämän elämän aikana tapahtunut. Olen käytännöllisesti katsoen itse selvittänyt menneitä epämiellyttäviä kokemuksia ja tullut aika pitkälle siitä, mistä aikoinaan lähdin liikkeelle. Toki työsarkaa on vielä vaikka kuinka, mutta helpottaa tietää, että minulla on välineet, joiden avulla selviän mistä tahansa kokemuksesta. Jos vain maltan kuunnella. Luottamus on jo aika hyvällä mallilla, mutta välillä unohdun liikaa tämän konkretian koukkuihin.

Minullekin on ehtinyt kaikenlaista tapahtumaan. Tulokkaana tästä on hyvä lähteä liikkeelle :)

Näen unia, jotka toteutuvat
Lähinnä kuitenkin näen kuvia herellä ollessani, mutta myös toisinaan enneunia.

Muistan entisiä elämiä
Olen lapsesta pitäen tiennyt entisistä elämistäni. Näen niistä joskus unia, mutta tietoisuus on vahva. Jännittävää on se, että niiden järjestys on eri kuin ajallisesti pitäisi olla.

Olen saanut apua tai opastusta henkioppailta
Minulla on paikka mielessäni, jossa käyn kysymässä neuvoa.
 
Minulla on kokemusta kummittelusta
Olen aistinut muutaman kerran kummittelun tietämättä siinä kohdassa joskus jonkun kuolleen väkivaltaisesti. 
 
Minussa on henkiparantajan vikaa
Tältä ainakin tuntuu :) Mutta pelkään ihmisiä...
 
Olen selvänäkijä tai meedio
Harva asia yllättää minut. Tiedän kahta viikkoa - kahta kuukautta ennen, jos joku kuolee tai jos tapaan uuden ja minulle merkittävän henkilön. Kun toivoin lasta, pyysin opastusta, ja sain nähdä perhosen, jota ei ole olemassa, sekä numeroluvun. Luku oli lapseni syntymäpäivä. Sain tavata myös tulevan lapseni entisen elämänsä muodossa unessani. 
 
Olen nähnyt ufon
Mahdollisesti lentokoneesta. Ei se ainakaan sääpallo ollut.

Osaan kommunikoida eläinten kanssa
Tulen niiden kanssa hyvin juttuun, paljon paremmin kuin ihmisten. Tiedän, mitä ne koittavat kertoa.

Haluan kertoa tänne mielettömän koskettavasta kokemuksestani. :angel:

Minulla ja miehelläni oli pieni kriisi. Pyysin ääneen kotonani apua enkeliltäni, että voisin Kuulla tänään kun juttelemme, miestäni todella ja hän kuulisi minua. Pyysin enkeltäni välittämään tämän viestin myös mieheni enkelille. Illalla juttelimme, ja minä ensimmäistä kertaa elämässäni pystyin sanomaan ääneen sellaisia asioita, joita en ennen osannut. Itkin vuolaasti kun sain sanottua kaikki tunteeni. Sain suuren silmiä avaavan kokemuksen, sydäntäni koskettavan. Samaan aikaan, mies sain oman kokemuksensa; hän vain tajusi jotain suurta omalta kohdaltaan myös. Ja itki. Ja itkimme yhdessä. Ja se avasi meidän silmämme, ja muutti paljon. :smitten: Enkelit olivat läsnä..

Tästä kokemuksesta n. viikko. Koko arkemme on saanut "uuden alun". Uudenvuodenyönä, olin meditatiivisessa tilassa. Tunsin, kuinka henkioppaani istuu vierelläni, ja pitelee kädestä. Juttelin hänen kanssaan, hän vastasi kysymyksiini.  Tunsin myös kolmen enkelin läsnäolon päälläni. Se oli mieletöntä, ihan uskamatonta viisautta ja rakkautta tulvi minuun. Kerroin kokemuksesta miehelleni. Hän ei oikein usko mihinkään, on agnostinen. Pyysin häneltä, saanko johdattaa hänet meditatiiviseen tilaan. Hän suostui ja aloitimme. Kun hän oli rentona, pyysin häntä sanomaan ääneen "Enkelini, kerro mulle vastaus mun kysymykseen." Ja hän sanoi. Sitten pyysin häntä miettimään oman kysymyksensä mielessään. Ja johdatin sen jälkeen mielensä tyhjäksi. Ja hän kertoi, että enkeli/joku oli vastannut selkeästi hänelle. :smitten: Ja hän sanoi minulle, että taitaa alkaa uskoa enkeleihin.. :)

Seuraava päivä oli aamusta asti Onnea ja Iloa täynnä. Olimme ymmärtäneet niin paljon, uusi alku vahvistui vain. Aamupäivällä tulin lukeneeksi vanhoista energioista juttua. Käsitin, ettei tänne asuntoon ole tehty energianpuhdistusta. Pyysin opastani tuomaan kotiimme päiväksi, rauhan ja rakkauden enkelit. Puhdistamaan kotimme vanhoista energioista, ja meitä jokaista ihmistä auttamaan päästämään vanhoista tarpeettomista asioista irti, auttamaan tässä uudessa alussamme. Näin mielessäni pitkin päivää välähdyksiä, ensimmäinen oli kuinka oppaani tarttui enkeleitä "kädestä" ja toi tänne. Jutellessani oppaalleni hän aina vastasi minulle. Ja vastaa toki yhä, mutta sinä päivänä se oli niin selkeää, mikä on oppaani sanoja, ja mikä egon tuotosta. :angel: Ennen ei oo ollut..
Päivä oli Mmmieletön, täynnä rakkautta ja iloa ja onnea. Miehellä tuli alaselkä yllättäen hyvin kipeäksi, tasan sakraalichakran kohdalta. Myös muita oireita, jotka kertovat että hänen sakraaliaan oli hoidettu. :smitten: Illalla, kun löysimme kuin "sattumalta" erään yllätyksen, tiesin enkelten lähteneen. :smitten: Kiitin heitä, kiitin opastani. Oppaani vastasi, tottakai, apua saa kun pyytää. :smitten: Kysyin mieheltä, onko ollut jotain erikoista tässä päivässä. Ja sanoi että mielettömän hyvä ja rakkautta täynnä oleva päivä. Kerroin tästä kokeilustani hänelle, ja hän oli vaikuttunut.. :smitten:

Voi miten ihanan kokemuksen olette saaneet yhdessä  :smitten:
Itse kun yritän parhaillaan uutta suhdetta aloitella, niin ei ole kovin helppoa kertoa näistä asioista ja tunteista toiselle.

Voiko joku kertoa mistä johtuu, että aina kun tulen tänne foorumille ja luen vähänkin jotain, niin huomaan hetkessä kyynelien tulvan poskilla?

Metsänkeiju, kiitos, että jaoit kokemuksesi kanssamme  :smitten: Liikuttavaa!

Minulle tapahtui himpun vajaa vuosi sitten surullinen asia kun jouduimme lopettamaan rakkaan hevosemme .Kerrottakoon että heposelle sattui tarhassa tapaturma ja oli pakko tehdä nopeasti päätös .Eläinlääkäri olisi päässyt vasta tuntien päästä paikalle ja sitä tuskaa ei voinut katsoa enään yhtään pidempään. Oli pakko turvautua metsästäjään.Kiittelin ja hyvästelin, itkin siihen pehmeään karvaan ja kuului laukaus. Se oli ohi.Silittelin edelleen kaatunutta ruumista ja sanoin että mene juoksemaan vihreille nurmille. Puettiin vanha loimi ja riimu ettei olisi niin paljaana siinä maannut. Oli luminen talvi päivä ja silloin matalalta taivaan rannasta alkoi aurinko paistaa ja paistoi koko päivän.Tuntui samalla surulliselle ja hyvälle.Samaan kuoppaan lähti tallillta myös vanha pupu ,ei tavinnut ihan yksin lähteä. Kotiin tultiin ja itkettiin tytön kanssa silmät päästä, voi sitä surun määrää. Seuraavana aamuna lähdin alapihan polkua varastolle puita hakemaan ja huomasin aivan polun vieressä hangella harmaavalkoisen sulan, se oli tismalleen saman värinen kuin hevosemme ja kun kävelin eteen päin niitä löytyi lisää.Kävelin edestakaisin ja laskin sulat ihan huviseni ja niitä oli yhtä monta kuin hevosen nimessä! Oliko hän tullut vielä lohduttamaan meitä? Tuli niin hyvä olo. Oli miten oli mutta tunsin että kaikki oli hyvin siellä jossain.
Pisti miettimään että vaikka oli väkivaltainen kuolema niin hyvät  energiat ypärillä auttoi.
Että näin meillä ja vuosi tulee tästä ensi kuun 10 päivä ja sytytämme kynttilän muistiolle  :angel:   

Mulla tuntuu aika pitkälti unet olevan avain itsessäni tähän henkimaailmaan pääsyyn pikkuhiljaa. Olen yrittänyt opetella lukemaan rivien välistä noita, vähän kuin Matrixissa kohta jossa Neo näkee ensimmäisen kerran 3D maailman niiltä symboleilta.

Alkaa olemaan vaihe jossa alan unissa pikkuhiljaa heräilemään vapaaseen pyörimiseen. Myöskin kelailen asioita jotka pyörii mielessä ja saan niihin vastauksia. Tuosta varmaan sitten pikkuhiljaa lucideja joita on myöskin muutama tullut ja toivottavasti noita intergalaktisia matkoja sitten jossain vaiheessa.

Tämmöstä työstämistä. Ensin täällä itseään kondikseen ja sitä rataa pikkuhiljaa matkapassia kouraan tuonne muualle.

Porukkakin venailee siellä. Haluaisin juttusille jo kovasti. Tuli viimeyönäkin niin selvä vinkki mitä pitäisi ilmeisesti ajatella tässä maailmassa uravalinnaksi tulevaisuudessa ja pieni kiitoskin tuli. Mutta tiedä sitten, melkoisen vitsikästä porukkaa mua "kyttäilee".

Muistan elämäni ensimmäisen unen joskus pikkunappulana. Istuttiin siinä rantakivikossa sumuisen harmaan järven rannalla jonkun vanhan miehen kanssa. Jotain juteltiin ja sanoin että olen unessa. Vanha mies sanoi kohteliaasti: "Etkä ole".

Kohta nähdään taas!

Olipa veikeä yö taas takana. Yrittelin taas poistua ruumiista, mutta jäin pään kohdalta kiinni. Samaa vikaa tota on aikasemminkin ollut, mutta nyt oli vähän erilainen "päänsisäinen" yhteenotto.

Kun yritin repeytyä pois kropasta, aivan kuin joku olisi vihaisesti huutanut oikeaan korvaan jotain tähän tyyliin että "sille kuka tätä kroppaa käyttää vois (hämärääkin hämäräpi muistikuva) pitää parempaa huolta jne....

Tuossa sekamelskassa muistan myöskin hämärästi kuinka koin jotain uhkaavaa ja huusin sille ja yritin painia ja purra sitä.

Kivaa tää tietoisuuden jakaminen. Voittaa kyllä linnanmäen laitteet.

Loppujenlopuksi sitten nukahdin kun oli niin sekava kokemus kaikkinensa ja näin unen jossa oli kissoja, hiiriä ja leikkikoiria jahtaamassa toisiaan päättömästi. Leikkikoirat räksytti kissoille, kissat pomppiedestakas ja hiiret juoksi päättömänä koirien kimpussa. Kaiken kruunasi jokin ihme karnevaalimusikki.

Tota.... naurattaa vieläkin. Pitää vetästä lenkkitossua jalkaan. Sitähän ne astronautitkin taitaa tehdä.

Pistin nyt tähän ketjuun kun en muita keksinyt. Kiitos. Miten mun pitääkin aina vetää kaikki niin täydellisesti? Lipsahtas edes kerran vahingossa....  :D

Edit: Jos ihmettelette näitä mun juttuja täällä kaikkinensa niin tuntuu että kaikki mitä heitän ilmoille tapahtuu tavalla tai toisella. Tässä on tullut vedettyä pilkkaa omaan nilkkaan ja hakattua päätä seinään että olisi ihan kiva jo päästä tehtävänantoon. Turhia nämä muuten on. Kumman rauhallisesti jengi vastailee tuolta eteerimaailmasta ja niin edelleen. Kerrankin pelleilivät että mun pitäisi ajatella lääkikseen menoa. Kummastelee tätä tolvanaa. Nytkin on pää kipeä yön sekoiluista. Mut ei se mitään. Jatketaan samaan malliin.

Uutena tulokkaana selailin foorumia ja päätin tutustua tähän enemmän, kun kokemusta on löytynyt itselläni myös. Täällä näyttää muutenkin olevan niin avointa porukkaa, että varmasti teille voi puhua vaikka mistä - useammille ulkopuolisille en oikein voi luottaa näistä asioista, sillä jotkut eivät ole vielä täysin vakuuttuneita näistä erilaisista asioita ja eräs piti minua hullunakin kerrottuani, että olen kokenut ensimmäisen unihalvaukseni.

Olen vielä aloittelija aurojen suhteen, näen aluksi vain läpikuultavan valkoista sävyä auroista, mutta uskon, että olen kehittynyt tämän kyvyn suhteen pikkuhiljaa: olen nähnyt kädestäni vaaleansinisyyden häivähdystä, kynästä ja kasvoistani kellertävää väriäkin. Se tunne on kyllä kiva, kun tietää, että on kehittynyt. :)

Tuntuu myös, että aivan kuin erään mietiskelyn aikana olisin puhunut suojelusenkelilleni ja kieltämättä oli rauhoittavaa ja mukavaa. Viime keväänä ollessani sairaana sain apua myös enkeleiltä, jotka irottivat minut ruumiistani ja auttoivat sen avulla - pian parannuinkin. Ja ainiin, yksisarviseeni olen tutustunut Diana Cooperin kirjan avulla, joka on oikein kätevä! Ihania ja pelottavan hurjia kokemuksia te näytätte kuitenkin olevan kokeneet, niitä on mielenkiintoista lukea!

En tiedä minne tämä kuuluu, mutta kerron sen täällä. Tämä tapahtui jokin aika sitten.

Heräsin ennen kello kuutta alakerrasta kantautuviin ääniin. Hermostuneena laitoin korvatulpat korviini ja toivoin että saisin nukkua edes keskipäivään. Minulla on ollut uniongelmia jo jonkin aikaa, en tahdo pysyä unessa vaan heräilen vähän väliä.

Nukahdin kuitenkin. Mutta tämä uni oli jotakin ennenkuulumatonta jopa minulle jonka unielämä on melko hullua. En muista mitä unessa tapahtui ennen tätä, mutta luulen että olin juuri heräämässä kun yhtäkkiä edessäni oli nainen. "Ei, älä mene, tule tänne." Nainen sanoi ja veti minut, ei luokseen, vaan sisälleen hokien "Tule, tänne, juuri noin, hyvä.." ja minä menin. Sulauduin siihen naiseen.

Tiedättehän, unimaailmassakin, sitä on kuitenkin omassa kropassa, kulkee ympäriinsä, näkee asiat omalla silmillään. Kaikki on vain surrealistisempaa kuin oikeassa elämässä.

Kuitenkin, minä lähdin jopa unikehostani. Minä olin kuin nestettä. En nähnyt mitään konkreettista, lähinnä tunsin. Tunnetta kuvaa parhaiten mielikuva, jossa kaadetaan nestettä toisesta kupista toiseen. Minä liukenin hänen sisälleen. Olla möllötin hetken aikaa siellä, valkeudessa, kunnes päätin lähteä.

Lähteminen ei kuitenkaan ollut niin helppoa. Minä jumituin. Sain oikean silmäi auki mutta vasen oli jumissa ja pysyi kiinni. Oikealla silmälläni näin olevani taas unimaailmassa. Näin alakerran tytön mustan kissan loikkimassa sielä, olin sademetsässä. Niinkuin joku tuolla edellä mainitsi, oli vähän sellaista sirkus-maista meininkiä. Mutta olin puoliksi jumissa naisen sisällä jossakin ihan muualla. Minä kulutin lopun ajasta yrittäen päästä irti.

En muista enää miten onnistuin pääsemään irti tai sitä missä välissä heräsin oikeasti, mutta jopas jotakin. Ainakin sain nukutuksi. Kerroin tämän jo eräällä toisella foorumilla, mutta minusta tuntuu että he pitävät minua siellä hulluna vaikka samanlaista rajaporukkaa ovatkin.  :idiot2:

Kyllä ihan normaalina sinua pidän, vaikkei omakohtaisesti olekaan sellaista kokemusta itselläni ollut. Mutta muita kyllä sellaisia, joita en juurikaan kellekään toisella kerro, koska tuntuu, etten oikein tietäisi, että mitenkä niistä sanoisi sanoin.  :)

Mutta oman valonsa näkeminen ja siihen sulautuminen ei todellakaan ole yhtä kuin hullu. Vaan todellakin päin vastainen teko!  :angel:

Miten "käynyt jonkun toisen elämässä"?  ???

Eileithya, jos unesi nainen tuntui vieraalta, niin silloin olet ikään kuin käynyt kyläilemässä jonkun muun kehossa. Sitä kai nimitetään possessioksi, kun henki valtaa jonkun kehon (voi tapahtua ihmisille, joilla on meediotaipumuksia).

Mutta jos olit sitä mieltä, että unen nainen olit kuitenkin sinä, niin silloin sulautit itseesi tämän uuden puolen. Tällaista on käynyt itsellenikin unissa.

Oli tuttu nainen/henkilö, muttei kumminkaan, tavallaan, ollut hän. Enkä se ollut minäkään.

Tarkoitukseni ei ollut kyllä mennä kenenkään kehoon ainakaan ilman lupaa ja itsehän tämä nainen minut sinne "kutsui" tai veti.

Jos ihmiselle olisi tarkoitus tietää, mikä, kuka tai missä hän on elänyt mahdollisesti aiemmin, kai se tieto olisi hänelle selkeästi  annettu.
Miksi se pitää niin vaikean kautta etsiä?

Hm.. paljonko saat vaikuttaa siihen, mitä sulle oppina syötetään?
Kyllä paljolti sulle syötetään se, mitä yhteiskunnassa oppina tarvitaan
jotta sinusta saadaan kelvollinen veronmaksaja.
Alle kouluikäinen lapsi tuskin saa oppia juuri sitä, mitä haluaa.
Jokainen sitten kiinnostuu siitä, mistä kiinnostuu tai jää... :coolsmiley:

Mikä se sitten on oppimisen tarkoitus?
Ei kai se, mikä jo jossain vaistolla on tiedostamattomissa, mutta tietona...
vaan käytäntö?
Miten sovellat sen?
 :idiot2:

Niin varmaan halusikin minun tulevan itseensä, ei kai muuten olisi uneeni tullutkaan.  :) Ja, no tämä kuuluisi jo kyllä tuonne noituus-topikkiin mutta, olin lausunut mielessäni pienen rukouksen Jumalattarelle että hän auttaisi minua tämän unettomuuden kanssa. Skaalailin mielessäni läpi myös jumalattaria, ketkä mahdollisesti liitetään unimaailmaan. Ajattelin että josko pyytäisin apua joltakulta "alan spesialistilta". Viimeinen mieleeni pulpahtanut nimi ennen nukahtamistani oli "Psyke", en muista mistä olin saanut päähäni että Psyke liitettäisiin uniin tms.

Jo jonkin aikaa sitten olen huomannut, että nykyinen voimaeläimeni on perhonen. Olin myös ostanut kauniin perhosriipuksen vahvistakseni yhteyttä.


Ja kappas vain, aamulla uneni jälkeen kun googlasin tämän Psyken, sain huomata että kyseinen Jumalatar on usein kuvattu perhosen siivet selässä. Myös hänen nimensä tarkoittaa "perhosta". Psyke Jumalatar itse liitetään sieluun. :)

Eileithya, jos unesi nainen tuntui vieraalta, niin silloin olet ikään kuin käynyt kyläilemässä jonkun muun kehossa. Sitä kai nimitetään possessioksi, kun henki valtaa jonkun kehon (voi tapahtua ihmisille, joilla on meediotaipumuksia).

Mutta jos olit sitä mieltä, että unen nainen olit kuitenkin sinä, niin silloin sulautit itseesi tämän uuden puolen. Tällaista on käynyt itsellenikin unissa.

Mielestäni Lilli sanoi tämän lyhyesti ja ytimekkäästi. mutta jos lisäisin perhosen tähän juttuun, niin perhonen todella symbolisoi unimaailmassa juuri sielua tai voimaeläimenä, joten jokin puoli sinusta imeytyi sieluusi, joka on aivan ihana asia.

En minä vaan tiedä. En tiedä edes, että mitä meediot tarkkaan ottaen tekevät tai mitä eroa on meediolla ja selvännäkijällä tai ennustajalla tms. Tjaa, tiedä häntä, en ole koskaan pitänyt itesäni kovinkaan sillä tavalla herkkänä ihmisenä. Itsellä kun kuu on jousimiehessä ja tulimerkin tuntenukset ovat useinkin melko kiinni fyysisyydessä toisin kuin vaikkapa jos olisi kuu vesimerkissä.

Minusta kohtaaminen kuulostaa saksalaissotilaalta. Kyseessä voi olla jäännösenergiaa eli eräänlainen hologrammi, energiajäänne jostakin hengestä. Henget saavat liikkua kuolemansa jälkeen vapaasti sinne tänne, joten ei ole mitenkään erityistä, että vainajat kävisivät vanhoilla elämänsä paikoilla piipahtelemassa.

En usko, että henki on välttämättä pysyvänä paikalla, koska pystyit nukahtamaan kaikessa rauhassa, etkä kokenut mitään ylimääräisiä energioita.

Liityn joukkoonne kysyäkseni yhdestä asiasta mikä on ollut mielessäni jo vähän aikaa ja mistä minulla on itsellä kokemusta... (:
Onko kenelläkään teistä kokemusta ns. ärsyttävistä hengistä? Sellaisista jotka jostain syystä ns. kiusaavat/kettuilevat ja haluavat saada teidät tuntemaan itsenne jotenkin huonoksi?
en siis tarkoita nyt mitään ns. "räyhähenkiä", jotka haluavat pelottelemalla pelotella.

viime kesänä kun minulla oli jotenkin äärimäisen herkkä kausi kaikenlaisten yliluonnollisten asioiden suhteen, niin näin enneunelta tuntuvan unen, joka ei sitä kuitenkaan ollut.. siinä unessa jonkinlainen intiaanityttö kiusas mua ihan toden teolla ja ilman vapaata tahtoani alkoi esittelemään mulle jotain "kuolleita sukulaisiani" hänen mukaansa..
revin itseni tavallaan siitä unesta pois, ja heräsin ihan hiestä märkänä, olin vissiin itkenyt muutenkin kuin siinä unessa. se tunne mikä minulla oli siinä unessa välittyi ihan hereillä olemiseenkin, jotenkin hävetti ja nolotti, tunsin itseni huonoksi.
olin hereillä, mutta silmät kiinni, kun kuulin että joku täällä kämpässäni, aika lähellä minua sanoi jotenkin ärsyttävällä äänellä että "huoh".
tuntui että se jotenkin liittyi tähän uneen ja siihen tyttöön, mutta se oli kyllä miehen ääni joka sanoi sen.
muuten täällä kämpässäni ei ole ikinä ollut mitään..

Onko teillä kokemusta kettuilevista hengistä? :D

amh.. kiitos kaulakoru kun selvensit minulle vähän näitä asioita. (:
tuon luettuani uskon että se tapahtuma oli jotenkin opetus minulle, niin kuin ajattelin oikeastaan tuon jälkeenkin.. ja todennäköisesti tiedän syynkin siihen.
asioita ei varmaan kyllä helpottanut sekään että tosiaan se oli myös sellainen kausi minulle jolloin olin kyllä tosi stressaantunut ja muutenkin aika epä-tasapainossa kaikin puolin..

 :smitten:

Tässä minun kokemukseni jonka kirjoitin eräälle toisellekkin palstalle.

Koin ruumiistairtautumisen. Olen ihan aloittelija näissä jutuissa. Eka kerta siis (tai on ennemminkin ollu) mut tämmönen selvä oli eka kerta nyt niin että olin siinä jännässä tilassa ei normaalitajunta muttei nukkuminenkaan. Jotenkin itse aiheutin sen mutta sitten taas en eli siis jotta voin irtautua piti olla tietty olotila. En nyt yhtäkkiä pytyisi siihen. Jotenkin tiedän mikä siihen johtaa. Silmät on kiinni mutta katson kuitenkin niillä intensiivisesti siihen mustaan mikä on tietysti ympärillä kun silmät on kiinni, sitten lähden. Ekalla kerralla oli vain harjoitusta nousin vain oman ruumiini yläpuolelle omassa kämpässä. Tosin kun katsoin alas että näkisinkö sen hopealangan ja itseni kun en ikinä nää sitä (hopealankaa) niin näin itseni yhdellä kerralla mutta niin korkeelta jottei niin korkeelle mun kämpässä pääse. Hopealankaa en nähny. Pompin pois itsestäni ainaki 4-5 kertaa kun sitten miehen äänellä joku sanoi naurahtaen että "älä nyt enää".

Toinen kerta sitten. Nyt vain lähdin mielestäni kauemmas. Niinkuin olisin nähny galaksin mut en tiedä oliko vain sitä mitä näkyyy kun pitää silmiä kii siis silloinkin voi näkyä värejä ja galaksin muotoja. Pelotti vähän että jos en pääse takasi. Toki kun lähdin niin pyysin mukaan suojelusenkeliä ja opasta että pääsen sitte takasin ruumiiseen. Käväsin vaan tuolla jossain. Sit tulin takasi. Sit lähdin taas jonnekkin mut en muista, sitten mietin kun taas lähdin että nyt haluisin myös aliseen, olis kiva nähdä menninkäisiä mut ei kovin pelottavaa mitään kuitenkaan. No menin johonkin metsään jossa oli niinkuin lapsia mutta en tiedä oliko ne lapsia vai oliko ne niitä menninkäisiä. Se oli niinkuin joku satumetsä ja ne mun mielestä näki mut.

Ja tällä kertaa olin täysin hereillä ainakin silloin ku tulin takasi omaan kehoon. Ja nämä kokemukset tulee mulle silloin kun ennen tuli unihalvaus, eli kun olen nukahtamassa mutta unihalvaus oli pelottava ja kamala mut nää on ihan toista. Kivoja, mukavia.

Ja en tiä oonko hereillä, unessa vai "siinä tilassa" kun nämä tulee. Joku sanoi että näitä matkoja ei sais tehä hereillä, ne on vaarallisia, mitä mieltä te olette?

Ja niitä joitakin videokuvamatkailua tai mitä se oli oli myös viime yönä ennen tätä kokemusta.

Ja joo, otan huomioon myös sen että tämä on vain pelkkää unta tai kuvittelua tms.

Ihmiset voivat siis häiriköidä energiatasolla? Niin vähän olen miettinytkin. On nimittäin kokemusta sellaisesta. Mutta on myös henkisiä ihmisiä jotka ehdottomasti kieltää tämän että ei voi häiriköidä toista.

Juu eläviä ihmisiä tarkoitin, niin sitähän ei sitten tiedä että ymmärtämättömyyttäänkö tai jopa tietämättään. Toivottavasti mä vain en ikinä häiriköi ketään tietämättäni :D (En nyt kyllä tietoisestikkaan aio :D)

tästä tuli jotenkin mieleen, että tuon viime kesäisen pelottavan uneni jälkeen näin aika pian sitten kaksi samantyyppiseltä tuntuvaa unta yhdestä silloisesta kaveristani/tutustani, ja muistaakseni mielessäni kävi silloin että voiko tämä tyyppi liittyä siihen uneeni ja minun kiusaamiseeni.. ihan hyvä syy hänellä sinäänsä olisi ollut, mutta on silti erittäin vaikea uskoa tästä ihmisestä sellaista.. hän on kuitenkin niin kiltti eikä anna pikkuasioiden häiritä elämäänsä.  ::) mutta eipä sitä koskaan tiedä..

Miten sitä kuunnellaan?

Miten tulen tietoiseksi tästä?

Sanoisin, että kuuntelemalla sydäntään. Muuta tietä ei oikeastaan ole. Punnitse kaikki vastaantuleva sydämelläsi, samoin omat tekosi, sanasi ja ajatuksesi. Mene ja toimi sen mukaan, mikä tuntuu sydämestäsi oikealle.

Jokaisella on oma tapansa "tulla tietoiseksi" aka "valaistua" - se mikä sopii minulle, sopii vain minulle. Siksi se sydämen kuunteleminen on tärkeää. Eräs viisas henkilö sanoikin kerran "Punnitse kaikki, mitä sinulle on kerrottu ja hylkää kaikki se, joka loukkaa sisintäsi".

Kiitti AthaMaaritille ja Kaulakorulle. AthaMaaritin tavoin jo vähä tuumasinkn...

Kuulostaa tutulle. Meillä kuului joskus tuollaista ääntä, kun oli justiinsa muutettu uuteen taloon...siellä oli oikeestikkin joku nainen joka otti meidät sinne asumaan hyvin pitkin hampain, mutta tuon aiheuttajaksi epäilin kyllä radiota, joka oli jäänyt mykkänä päälle tjtn.

Minulla oli tuollaisia "kuultuja selostuksia" paljon, kun aloin tietoisesti avautua henkimaailmalle aikoinani. Saatoin kuulla - etenkin ennen nukahtamista, kun olin rauhoittunut - saksan ja ruotsinkielistä keskustelua. Itse en osaa kumpaakaan kieltä. Kirjoitin ylös muutamia saksankielisiä juttuja siihen tapaan mihin kuulin ääntämisen ja tulkin kautta kuulin, että siellä keskusteltiin mm. Jumaläidistä :)


Olen joitakin kertoja havahtunut hereille siihen, että kuulen musiikkia. Olen puoliksi valveilla ja musiikki jatkuu. Kun avaan silmäni, se katoaa. Musiikkia on kuulunut ihan iskelmästä rockiin ja kaikki kappaleet ovat olleet sellaisia, joita en ole kuullut koskaan ennen. Näistäkin musakokemuksista on aikaa vuosikausia.

Mulla on kyllä nyt ollu aika useinkin tommosia musajuttuja...siis lähes päivittäin käsken kaikkien olla hiljaa, kun kuulen jonkun melodian, että onko se puhelin vai mikä, mutta sitten ei kuulukkaan mitään...siitäkin olen ajatellut, että joku lasi vaikkapa vain kilahti niin että sattui kuulostamaan joltain.

eilen tein koruja  noista arkkienkeleistä, jofielia piirtäessäni alko kutittaan vasenta poskee, luulin että tukka osu, mutta oli ponnarilla kii, ste luulin että kärpänen, mutta toistu 2 kertaa. sitten kun siitä kaverille kirjotin fbssä, samaan aikaa tuntu niinku joku olis puhaltanu samaan kohtaan :)

Ihana  :smitten:

Eilen sain tallennettua videolle aika mielenkiintoisen ilmiön. Videossa ympärilläni vipeltää omituinen valopallo. Enimmäkseen se pyörii pääni ympärillä ja se vaihtaa aina välillä muotoa. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Viime aikoina kuviini on ilmestynyt omituisia valopalloja, jotka esiintyvät aina pääni päällä tai vieressä.
Voisivatko nämä olla enkelipalloja?   :angel:

näin auran. kuopusta pistin nukkuun. luin the secretin loppuun tänään. olen pyytänyt auran näkemistä ja aika kauan ja tänään se sitten tapahtu  :smitten:

Näin viime yönä unen, jossa enkeli tai henkiopas puhui minulle.. olen aika suruissani, kun herättyäni muistin vain että olen keskustellut, en sen tarkemmin.  :-[

Pidemmän aikaa, siis monia vuosia oon havainnut, että mun poskilla vierii silloin tällöin näkymättömiä kyyneliä. Se tuntuu lähinnä oudolta, kun se tuntuu niin selvästi mutta kun kokeilee kädellä niin poski on ihan kuiva. Tämä ilmiö sattuu usein silloin jos oikeastikin olen surullinen, mutta joskus on käynyt niinkin että mua ei tietoisesti oo surettanu mutta kyyneleet tuntuu. Vasta lähiaikoina henkisen kasvuni myötä oon alkanut miettiin tämän näkymättömän itkun merkitystä.

Äänestin tuossa alussa, olen kokenut ruumista irtaantuminen kolmannen synnytykseni yhteydessä. Kolmas poikani oli kasvot väärään suuntaan, eli siis otsa edellä tulossa, siispä kätilö pyysi minua nousemaan konttausasentoon, jotta vauva sisälläni pyörähtäisi oikeaan asentoon. Tuo konttaussento sattui niin tajuttoman lujaa, tuntui ettei odotus ja kipu lopu koskaan.

Yhdessä hetkessä katselin katon rajasta tapahtumia, minuuun ei koskenut ollenkaan, katselin ympärille, alas, mietin, että kuka nainen se tuossa sängyssä kontallaan vaikeroi ja ketä nuo ihmiset ovat, jotka ympärillä hääräävät?

Meni tovi ja taas olen sängyllä, kipujen keskellä. Hyvin se synnytys sitten meni, kolmas poikani suostui asennonvaihdolla kääntämään omaa päätään ja syntyi tänne meidän iloksemme. Muistan näkymän katon rajasta vieläkin, sen miltä sairaalan synnytyshuone näytti ja kivun poistumisen kehostani. En ole monellekaan asiasta kertonut, mutta ajattelin jakaa sen nyt kanssanne.

Hienoa, että jaoit kokemuksen meidän kanssamme ja tervetuloa foorumille! :) Täällä on tosiaan sellaista porukkaa ja sellainen yleinen mentaliteetti, että foorumilaiset saavat kyllä pistää parastaan, jos haluavat saada sitä normaalia silmien pyörittelyä tai "hullu"-leimaa otsaansa  kertomuksillaan ;D

Mietin tässä sitä, kun näin unen pojastani, joka kuoli helmikuussa verenmyrkytykseen/aivokalvon-tulehdukseen äkillisesti.

Istuimme laiturin päässä vierekkäin, ja juttelimme erilaisista asioista. Vaikka välillä hän ärtyi, kun ei saanut konetta (jolla pelasi) toimimaan kuten piti, suurimman aikaa hän vain hymyili ja jutteli minulle. Onki välillä kaloja. Istuimme siinä tosi pitkään ja juttelimme koko ajan. Koko "unen" ajan minulla oli lämmin ja valoisa, turvallinen olo siinä hänen vierellään, kaikki oli niin lämpimänvaloisaa. Ympärillämme oli lämpimän ruskeita sävyjä, puut, kasvit, taivaanrannassa oleva aurinko lämmitti. En olisi halunnut millään lähteä pois. Mietin siinä laiturilla istuessani, etten halua lähteä tästä valosta ja lämmöstä, poikani vierestä pois. Antakaa minun jäädä tänne... Minulla oli niin sanoinkuvaamattoman hyvä olla hänen luonaan.

Unessa hän oli hyvin elävä. En missään vaiheessa ajatellut, että hän olisi kuollut. Hän oli elossa, siinä vieressäni, hymyilevä nuori mies, kuten aina kotona olleessaan. Olen lukenut, että unissa, joissa näkee vainajan, eikä ymmärrä että juttelee vainajan kanssa, silloin se on viesti henkimaailmasta.

Oletteko samaa mieltä? Kumpi siinä käy kumman luona? Jos hän minun unessani, miten saan hänet kutsuttua uudelleen? Jos minä hänen luonaan, miten pystyn siihen uudestaan?

No minä olin kai taas "siinä tilassa", en unessa enkä hereillä, niin minulle kertoi joku jotakin jotta se sai mut aattelemaan jotta "nyt tiedän kaiken", mutta sitten tuntui jotta napaa kutitetaan ja heräsin ja muistin vain sen, jotta "nyt tiedän kaiken", heh,mutta en muistanut enää jotta "minkä kaiken", mitä siis tiedän?  ;D

Kirjoittelin yhtenä iltana/yönä koneella miehen ollessa jo nukkumassa, kun selkäpiitäni alkoi karmimaan(nousi oikein karvat pystyyn), kun tunsin, että tässä huoneessa emme ole vain kaksistaan, vaan täällä oli siis joku muukin. Mitään pahaa "hän" ei varmaan tarkoittanut, jos olisin vain päästänyt lähelle, sillä vuoden 2010 keväällä pyysin henkimaailmalta apua tähän vastaavaan tilanteeseen(minun ja miehen välillä) ja tällöin todellakin sängyn vierelle tuli jokin, joka kosketti minua vyötärölle ja sain asiaan rauhan.

Itselläni on ollut lapsesta lähtien (siitä lähtien, kun n.3vuotiaana olin kotikotona nähnyt enkelin) herkkyys vaistota muiden tunteita ja tietää asioita etukäteen ja nyt aikuisiällä olen alkanut tuntemaan  henkimaailman olentojen läsnäolon(enkelit?).

7 rastin tuosta joten taidan ollaoikealla palstalla  :)

Kokeillaas mitä saan. Noh jäi omaa malttamattomuutta pöytä taakse. Kieku kutsuu, kuuleeko kaiku? Kuuntelen.

Minä valitsin tuolta aurat, unet, kummittelun ja eläimet  :)

Minulla on ensi kesänä ripari. Olen kuullut kavereilta tutuilta tarinoita, joissa he kertovat siitä paikasta jossa ripari leiri pidetään. Talon vintillä (eli talo vietämme suurimman osan ajasta riparilla) on kuulema joskus hirttäytynyt joku masentunut poika. Sen jälkeen moni on kuulluut askelia öisin ja nähnyt pojan ikkunassa. Siellä on myös joku tyttö joskus hukkunut. Ja hänet on muutama minulle puoli tuttu ihminenkin nähnyt 12 aikaan yöllä lipputangon vieressä tytön seisomassa.
Minua alkoi tämän jälkeen jännittää riparille meno. Voivathan ne olla vain keksittyjä tarinoita. Mutta minulle on aikaisemminkin tapahtunut kaikkea paranormaalia.
Kaikkea tällaista paranormaalia minulle alkoi tapahtua kun kävin serkkuni kanssa eräässä vanhassa talossa, jossa oli myös hirttäytynyt joskus joku mies. Ja minä tietenkin näin tämän miehen siellä talossa... Sen jälkeen kuulin kotonakin askeleita, kolahduksia ja näin varjoja. Nyt kun olen pääseemässä vihdoinkin näistä paranormaaleista jutuista eroon (kiitos sujelus enkelini  :angel:) pelkään, että kaikki paranormaali alkaa taas tämän riparin jälkeen.
Ajattelin ottaa valohoidon ennen riparia, jolloin uskoisin että minulle ei luultavasti mitään paranormaalia tapahtuisi. Mitä mieltä olette asiasta? Uskaltaisitteko itse mennä viikoksi taloon jossa epäillään olevan paranormaalia toimintaa?

Hyvä, että pohdit asiaa :) Olen sitä mieltä, että taloon meno ei ole vahingollista, kun pitää päänsä. Millään ilmiöllä tai olennolla ei ole mitään oikeuksia tulla häiriköimään, vaan moiset kutsumattomat seikkailijat voi käskeä Rakkauden ja Alkulähteen nimeen poistumaan. Niiden on toteltava.

Halutessaan voi pyytää suojaksi/avuksi arkkienkeli Mikaelia. Aina voi pyytää enkeleitä poistamaan ei-toivotut vieraat paikalta.

Ai niin ja unohdin, että koska henkiolennot ovat ilmeisesti pysyviä asukkaita rippikohteessanne, on minusta ihan kohteliasta esittäytyä. Joskus sekin auttaa, että kertoo (ääneen tai mielessään), että kuka on, miksi on siellä (heidän "kotonaan") ja halutessaan kertoo vielä kuinka kauan aikoo viipyä.

Minulla on kokemus suojelevasta enkelistä.  :smitten:

Kesällä olin kiipeilemässä kaverini kanssa joen reunalla, siinä oli todella jyrkkä reuna. Kapusimme alas ja tutkimme joen rantaa aikamme. Kun lähdimme kiipeämään ylös, jalkani lipesi ja aloin tippua alas. Yhtäkkiä sain otteen puusta ja pääsin ylemmäs. Vieressäni oli valkoinen höyhen, jota ei VARMASTI ollut kun tulimme. Jos olisin tippunut, olisin tippunut jokeen (kova virta ja syvä).

Ihme kyllä ei jäänyt mitään traumoja tms, olen käynyt siellä sen jälkeenkin (tosin varovaisena).

kerran mditoidessa luulen että olisin mahdollisesti kokenut ruumiistairtautumisen jos olisin antanut tunteen viedä...
tuntui siltä, että fyysisen kehoni sisällä olisi keho joka heilautti päätä taaksepäin (tahdostani riippumatta). säikähdin vähän enkä antanut tunteen viedä.
telepatiasta nyt on eniten kokemuksia... tai en itse käyttäisi sanaa telepatia luulen ettämitään telepatiaa ei ole olemassa ja että kyse on vähän muista jutuista... kuten siitä että aurat koskettavat toisiaan ja vaikuttavat toisiinsa...
joskus keskittyessä näen jotakin värejä, sinistä ja vihreää aina, jotka pyörteilevät, energiaa?

Hei, täällä olisi yksi luultavasti paranormaaleille ilmiöille aktiivinen nuori tyttönen, jolla olisi kysymyksiä.  :)
Sukuni isänpuolelta on herkkiä paranormaaleille ilmiöille. Isäni kanssa en ole puhunut, joten hänen aktiivisuudestaan en tiedä, mutta isäni äidin kanssa olen puhunut ja hän on pikkutytöstä asti aistinut paranormaaleja asioita. Muistan hänen kertoneen minulle miten jo ihan pienenä juuri puhumaan oppineena, hän oli osoittanut naapuri perheen vauvaa ja sanonut: " Tuo viedään pois meiltä." Vanhemmat olivat sitten kokeilleet laittaat oman lapsensa ja tuttujen saman ikäisen lapsen vierekkäisiin kehtoihin sekä vaihdelleet niiden paikkoja, mutta joka kerta hän oli kävellyt saman lapsen luo ja sanonut: " Viedään pois." Kyseinen vauva kuoli ennen kuin kerkesi edes vuotta täyttämään... Samanlaisia tarinoita ja henkimaailmankohtaamisia olen kuunnellut häneltä monesti, sekä hän on rohkaissut minua eteenpäin.

Nyt olen pikkuhiljaa huomannut itsekin olevani herkkä erilaisille energioille. Muistan lapsena nähneeni auroja, mutta nykyään, kun olen taas alkanut kiinnostumaan en saa erotettua värejä, vain kirkkaan väreilevän energian ihmisen ympärillä. Haluaisin oppia erottamaan myös värit ja tulkitsemaan niitä oikein.
Viime kesänä olin rippileirillä, majoituspaikkana toimi entinen vanhainkoti. Pääni oli seota, koska jäännösenergiaa oli niin paljon. Eräänä iltana, kun katselimme elokuvaa tunsin vanhan naishenkilön läsnäolon. En nähnyt häntä, mutta tunsin kuitenkin, että emme ole yksin. Jotenkin aamulla tuli emännän kanssa kevyt mielisesti puheeksi paikan erilaiset ilmiöt ja hän sanoin, että vanhojen omistajien mukaan vanhan naisen henki on yksi talon aktiivisimpia. Se löi minut ällikällä, koska luulin vain kuvittelleeni tilanteen,koska olin hyvin väsynyt sinä iltana. Nyt en voi todeta muuta kuin, että tunne henkilöstä ja hänen energiastaan oli totta.
Samalla leirillä tunsin eräässä kohtaa aulaa kuristumisen tunnetta kurkussani, ikään kuin joku olisi joskus kuollut johonkin keuhkosairauteen. Tämä tunne tuntui vain pienellä alueealla ja kun kävelin siitä pois tunne loppui.

Olen kiitollinen lahjastani, mutta pelkään sitä mitä saatan nähdä. En pelkää henkiä, mutta heidän ollessaan negatiivisia ahdistun. Onnekseni en ole saanut minkään energian johdosta epämiellyttäviä kuvia päähäni tai nähnyt mitään kamalaa, mutta se on suurimpia pelkojani. Haluaisin tietää miten pystyisin harjoittamaan silmääni aurojen väreille ( olen lukenut kaikki auratopicit ja kokeillut harjoitteita ) ja yleisestikin aktivoimaan paranormaalia herkkyyttäni?

Hei, enpä ny keksiny parempaakaan paikkaa tästä puhua niin täällä ollaan. Eli  mulla on ollu rankka vuosi ja eilen heikolla hetkellä menin sitten äitini luoksen juomaan kahvia ja vihaamaan maailmaa. No siinä ihmettelin karmaa ja mitäköhän on edellisessä elämässä tullu tehtyä kun äitini kysyi haluaisinko enkelikorttien kanssa neuvotella.. No lähmäsin siinä tapani mukaan kortit ja keskityin tekemiseen, ei onnistunut niin kuin pitäisi ja kortit eivät esiintyneetkään "erin värisiniä" ja uhmasin kohtaloa, otin osoittimen käyttöön ja sillä sain löydettyäkin kortteja. MUTTTA, ja helvetin iso mutta, sain kaksi vai kolme korttia jotka kaikki puhuttelivat selkeästi vanhempaa naista. Korteissa kerrottiin jo edesmenneen rakkaan olevan vielä mukana kaikessa ja jopa enemmän elossa kuin tämä vanhempi rouva itse ( siis tämän rouvan keksin lukemalla nämä kortit) toisessa kortissa puhuttiin menetetyistä lapsista. Ja itsehän olen 22-vuotias ja lapseton. Lapsikortin kohalla mulle tuli mieleen samantien keskenmenot. Mutta tässä haluankin kysellä mitä asialle voin tehdä?
Tämän jälkeen päätin puhaltaa kortit tyhjäksi kaikesta ja ja puhdistus vaikutti toimivankin, seuraavat kortit (KAIKKI) kehottivat minua jatkamaan henkistä ja hengellistä matkaani ja kertoivat minun pystyvän auttamaan sillä tavalla muita ja itseäni. kortit tulivat kyllä oikeaan osoitteeseen muutenkin. Jotain kokemuksia tai vastaavaa. Olen pikkasen hukassa. Ja en tiedä mistä aloittaa.


Tämän kirjotin tuonne toisen aiheen alle mutta löysin tämän nyt myöhemmin..

Hei!
En viitsinyt tehdä omaa keskustelua tästä aiheesta joten päätin tulla tänne kyselemään ja vuodattamaan kokemustani (:

Jostain syystä täällä äitini kotona on ollut jotenkin normaalia ahdistavampaa olla nykyään, ja olemme keskustelleet siitä pikkusiskonikin kanssa, tosin hieman puolivitsillä kun en oikein usko että pikkusisko uskoo näihin henkimaailman juttuihin. Tuntuu että silloin aina kun olemme poikaystävän kanssa olleet täällä satunnaisia viikonloppuja ja kun äiti ei ole ollut paikalla niin täällä ahdistaa normaalia enemmän.. Voihan se tietysti johtua siitäkin että tämä on kuitenkin aika iso talo ja kun täällä on kahdestaan niin on jotenkin tyhjempää...
Viime viikonloppu oli tällainen kun olimme poikaystävän kanssa täällä, poikaystäväni lähti alakerrasta hakemaan minulle silmälasejani kun minä olin jo yläkerrassa ja suunnittelimme nukkumaan menemistä.. poikaystäväni tuli alakerrasta ja sanoi että taas siellä tuli sellainen "ahdistava olo".
Hän pyysi minua tulemaan vielä kanssaan käymään alakerrassa, mutta itse en tuntenut mitään erityistä ja poikaystävä oli siinä vaiheessa samaa mieltä minun kanssani.. "se meni ohi" hän sanoi.

Tosiaan tuntuu että nämä kaikki ovat alkaneet sen jälkeen kun olemme muuttaneet pois täältä poikaystäväni kanssa.. kun asuin täällä ennen niin ehkä kerran kahdessa kuukaudessa tuli sellainen ankea olo kun olin menossa nukkumaan ja ajattelin että joku kuollut sukulainen käy välillä katselemassa että onko meillä kaikki hyvin, mutta nyt tämä on tosiaan ollut jatkuvaa..

Nyt päästään siihen karmivampaan osioon....
Olimme täällä yksi viikonloppu poikaystävän kanssa kahdestaan viettämässä viikonloppua, riitelimme illan aikana ja menin aluksi yksin nukkumaan yläkertaan ja hän meni alakerran vierashuoneeseen.
Jostain syystä minulla tuli kuitenkin todella ahdistava olo ollessani siellä yksin, joten otin peittoni ja tyynyni ja lähdin alakertaan selvittelemään asioita poikaystäväni kanssa. Siinä itkeskeltyämme ja jutellessamme päätimme että alamme jo nukkumaan.. Minun ahdistava tunne jatkui mutta sain kuitenkin melkein samantien unen päästä kiinni.
Näin todella pelottavan "unen" sitten sinä yönä.. Näin että huoneessamme oli joku/jokin, hän seisoi sänkymme vieressä.. Minä istuin jostain syystä lattialla tän sängyn vieressä ja poikaystäväni makasi siinä ihan vieressäni sängyllä.. Huomasin hengen koko ajan mutta minua pelotti ja halusin olla hiljaa siitä poikaystävälleni. Poikaystäväni kuitenkin sanoi minulle että "etkö sinä tunne että täällä on jotain? *nimeni* tee jotain!" Poikaystäväni oli ihan hädissään, mutta minua pelotti niin paljon että menin lukkoon enkä pystynyt tekemään mitään.. Yhtäkkiä minua alkoi ahdistamaan ja heikottamaan todella paljon, ja poikaystäväni alkoi lausumaan siinä unessa muistaakseni Isä Meidän -rukousta. Heräsin pyörryttävään tunteeseen ja siihen etten saa kunnolla henkeä ja pomppasin pystyyn siinä sängylläni. Käänsin kylkeäni samantien ovelle päin, minusta tuntui että täällä oli oikeasti ollut joku.
Seuraavana aamuna kerroin tästä tapahtumasta/unesta poikaystävälleni, ja hän sanoi että häntäkin oli "sillä tietyllä tavalla" ahdistanut sen illan aikana..
Ikinä en ole näin vahvasti ollut yhteyksissä henkiolentoon, niin vahvasti että Jokin olisi oikeasti käynyt minuun käsiksi niinkuin minusta unessa tuntui.. Mitenkään yllättävää sen sijaan ei ole se etten ole päässyt omin avuin eroon niistä, mikä minua hieman ihmetyttää ehkä..

Lisäksi syksyllä kun pari kertaa nukuin yksin yläkerrassa niin juuri ennen nukahtamista olen kuullut kun minulle ollaan puhuttu.. Ei tätä ole tapahtunut kuin korkeintaan kolme kertaa, mutta viimeksi tämä jokin sanoi minulle "Huomenta" jotenkin todella sarkastisella äänen sävyllä.. Meinasin alkaa nauramaan ääneen koska kello oli silloin jotain viisi-kuusi aamulla. :D

Pitäisikö minun pelästyä näistä yhteydenotoista, ja siitä että henget tuntuvat koko ajan käymään minua kohtaan agressiivisimmaksi? Jotenkin tuntuu etten oikeasti itse voi tehdä mitään näissä tilanteissa, viimeksi äiti oli pelastamassa minua ja nyt poikaystävä joka ei sinäänsä ole edes muodostanut kantaansa siihen että uskooko mihinkään vai ei... o.O

Hei Ambrel! Sinulla on täysi määräysvalta siitä, kuka tai ketkä saavat tulla lähellesi. Herkät ihmiset vaistoavat helposti tuollaisia negatiivisia energioita ja ne yleensä voimistavat itsejään ihmisten peloista jne. Sinulla on kuitenkin täysi itsemääräämisoikeus siitä, kenen kanssa olet tekemisissä. Voit yksinkertaisesti pyytää tai käskeä tätä häiritsijää jättämään sinut rauhaan. Sinua ei saa häiritä eikä pelotella. Jos koet tilanteen pelottavaksi tai häiritseväksi, voit aina lopettaa sen yhteydenpidon ko. energiaan. Ole tekemisissä vain sellaista energioiden kanssa, jotka tuntuvat hyvälle.
Jos tunnet äitisi kotona tuollaista epämiellyttävää energiaa, voit lähettää ennen sinne menoasi etukäteen  jo enkeleitä puhdistamaan taloa tai voit itsepuhdistaa taloa ajatuksillasi.
Sinulla on määräämisvalta kaikkeen siihen, mitä koet ja otat vastaan, pidä siitä kiinni!
Valoa ja rakkautta sinulle! :smitten:

Terve!

Oon miettinyt, että mistäköhän mahtoi olla kyse eräänä yönä:

en ole edes varma olinko unessa, mutta muistan joka tapauksessa, että keskellä yötä, kun makasin sängyllä (unessa?) naamani eteen ilmestyi kasvot, ja ne oli tosi lähellä. Ne oli tavallaan pelottavat, kalpeat ja silmien kohdalla muistaakseni vain mustat aukot. Tällä naisella oli hymy päällä, muttei se ollut muistaakseni ystävällinen. Vaikka kasvot olivat pelottavat, ja se ei tuntunut kovin ystävälliseltä, en kuitenkaan pelännyt, ihmettelin vain.

En tunnistanut kasvoja... Mietin nimittäin, että tuliko jokin henki vierailulle (vainaja)? Mutta en tosiaan tunnistanut sen kasvoja.

En ole varma, olinko unessa vai valveilla. Ihmeen todelliselta se ainakin tuntui. Mietin vain, että olisiko jokin aave käynyt luonani, ja miksi? Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Olisin voinut laittaa tämän unet-osastollekin, mutta laitoin nyt tänne, sillä koen, että se oli enemmänkin tällainen kokemus. :)

Ettei olisi ollut humanoidi?  ::)

Tämä tapahtui viime viikolla, kun olin todella, todella pahoillani siitä, että en päässyt katsomaan sairaalaan äkillisesti huonompaan kuntoon mennyttä todella tärkeää ja läheistä mummuani pakkasista johtuneen auto-ongelman vuoksi. Ti-ke-yönä minua ahdisti todella paljon, otti tuon toisen osapuolen kuorsaus todella päähän ja päätin lähteä toiseen huoneeseen nukkumaan, jota toisinaan teen, kun kuorsaus alkaa todellakin tympäisemään. Kello oli tuolloin yöllä 23.45 ja koko ajan oli tunne, että en ollut siinä huoneessa yksin ja hetken kuluttua tunsin, että ihan kuin joku olisi peitellyt peitottomia jalkojani ja tuossa samalla kuulin sellaista kahinaa(mummi siis teki aina näin aikuisenakin, jos olin hänellä ja menin sänkyyn lepäilemään), kello oli tuolloin 00.20. Vaikka tuo tuntuikin todella pelottavalta, ehkä jopa epämiellyttävältä, mutta tuon jälkeen kävelin peittoni kanssa miehen viereen ja nukahdin (ja tässä vaiheessa unettomuudesta ei ollut enää tietoa).

Aamulla minulla oli tarkoitus soittaa sairaalaan ja puhua mummin kanssa, sekä pahoitella, että en päässyt häntä katsomaan. Soitinkin, mutta mummua ei enää ollut, hän oli lähtenyt tästä maailmasta juurikin 00.20.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun tärkeät poisnukkuneet ihmiset käyvät vielä moikkaamassa. Itselle tuli hirmuisen hyvä mieli, enkä näin ollen kanna murhetta siitä, että en mummua enää ehtinyt nähdä. Toisinaan olen tässä viikon aikana tuntenut, miten mummu on läsnä monessa tilanteessa, antamassa sanattomia neuvoja. Kolmisen viikkoa sitten näin mummun viimeistä kertaa ja uskonkin, että tällöin hän jo osittain tiesi lähtevänsä, sillä sain liudan elämänohjeita, joita hän ei ole koskaan minulle vielä sanonut. Ja juurikin nyt on tulossa sellainen tilanne, jos mietin, että teenkö nyt niin, mitä mummu sanoi "tee sitä mitä itse haluat, älä sitä, mitä muut haluavat".

Tosiaan kuulostaa aika karmeelta tyypiltä Iserena  :buck2:

Minä oon ainakin pyytäny, että suojelevat tuommoisilta pelottavilta jutuilta, ja hyvin on suojelu pelannu  :smitten:

Tämä kokemus mullakin on vaikka  negatiivisiakin oon kokenu, tosin en henkiä.

Näen itse joskus enneunia, saatan aistia tulevaa ja näitä en aina osaa "käyttää"oikein.

Huomannut, että kun enneunissa monesti on mukanani tyttäreni(9v) ja mietinkin että miksi näin? Osaisiko joku kertoa syytä/selitystä?
Viimeksi syksyllä näin voimakkaan unen, jossa isäni makasi sairaalassa ja hän teki kuolemaa(oli oikeasti sairaalassa silloin). Halusin olla siinä sängynvieressä, katsomassa sitä monitoria ja seurasin niitä kahta punaista viivaa siinä. Tyttäreni oli mukana ja isäni oli ottamassa häntä mukaansa. Pidin hänestä kovasti kiinni ja sanoin, ettei ole hänen aika lähteä. Huomasin,että sain pidettyä tyttäreni kanssani ja pian kaksi suoraa viivaa piippasi edessä. Mietin unessa, että hän pääsi viimein pois täältä ja niin isäni kuoli.
Heräsin heti tämän unen jälkeen, pidin tytärtäni kiinni(joka nukkui silloin vieressäni) ja katsoin kelloa, se oli yksi yöllä.
Aamulla sain soiton, että isäni oli nukkunut pois juuri yhden aikaa yöllä...

Toinen erikoinen tapaus liittyy tyttäreeni, joka yhtenä päivänä meidän ruokaillessa katseli sivuilleni .. katse vaelteli edes takaisin ja hän kohta tokaisi minulle "hei äiti, aika jännä toi pallo sun ympärillä.. se vain leijailee edes takaisin" ja kohta se katosi hänen sanojen mukaan.
Monesti miettinyt, kun on hyvinkin herkkä ja arka luonteeltaan.. että näkeekö hän oikeasti jotain, mitä itse ei näe..? Kun saattaa olla kausia, että saattaa arkailla jonkun huoneen yms. suhteen ja jos joutuu yksin menemään, niin saattaa hän tokaista ääneen itselleen jotain "hui, mä pelästyin että kuka siellä onkaa.." sitten se menee ns.säikähdyksellä ohi tai ei mene huoneeseen ilman aikuista..  toki voi johtua tuosta luonteesta,joka on herkkä ja arka.

Itselläni on vielä sellainen, että unissa joskus vierailee kuolleita läheisiä ja ainoastaan yksi on jutellut kanssani. Muuten he vain käyvät tuomassa tunteen, että heillä on kaikki hyvin ja sitten poistuu.

Se on luultavasti ollut joku alien. En voi tarkemmin kertoa miksi mutta huonekasvit voi olla huono juttu. Kaikki kostea missä voi kasvaa jotain ylimääräistä.. Kun ei nekään ihan tyhjästä voi niitä juttujaan tehdä. Tunnetiloille ei varmaan paljon voi jos ei ole tietotaitoa. Olen tullut siihen päätelmään että alienit aktivoi traumoja. Mutta alienithan ei ole kaikki pahoja, sielläkin varmaan kahtiajakoa niin kuin ihmisillä.
xxxxx
Kerron nyt tähän perään oman juttuni. Heti kun oli kusipää käynyt kylässä niin eräs tavara tuli alas vaikka ollut kuukausia samassa paikassa liikkumatta.
Mun kaikki ystävät sanoi ettei se tyyppi tule tänään. Aavistin että jotain siinä on takana. Kuulemma kiristetty sanomaan niin. Kysyin että kenelle sitten käy huonosti jos ei valehtele niin ei kuulemma minulle vaan joillekin muille.
En uskaltanut katsoa kusipäätä silmiin, pelkäsin että se kuolee tänne jos näkee silmieni vihan. Tuskin olisi kuollut mutta en halunnut antaa todistusaineistoa pahasti katsomisesta.
Valehteli taas asioista. Ja voi voi miten ystävällistä ollaan. Siksi en voinut katsoa kun mua vitutti se teatteri. Ei ihme että meni niin monta vuotta ennen kuin todella tajusi koska jos ei tiedä niin ei arvaa todellista luonnetta. Ei se tosin ainut. Niitä on niin paljon jotka osaa esittää ystävällistä.
Se on sentään hyvä että mitä aikaisemmin sai neuvoa ystäviltä piti paikkansa. Juridisesti siis. Muulloinkin pitää mutta jos on jotain vähäpätöisempää niin siinä joustavat ja valehtelevat rangaistuksen pelossa.
xxxxx
Kävin juuri siinä missä se tavara tippui niin heti "kävi viherkasvi päälle" eli retkahti niskaan. Ei sellanen pelota mua koska se on syystä "vihamielistä" eli ystävä se kertoilee että tiukat ajat tulossa.

Minulla on usein ollut mukava nk. yliluonnollinen kokemus, kun ihmiset odottaa vauvaa. Esimerkiksi töissä tein työnjakoa ja suunnittelin Katia omalle paikalleen, kun heräsi ajatus,että "eihän Katia voi siihen laittaa, kun on raskaana". Oikeasti kuulimme töissä Katin raskaudesta vasta pari kuukautta tuon jälkeen. Jostakin syystä aistin nämä tulevat sielut usein jo ennen kuin itse tuleva äiti tietää raskaudesta. Tämä nyt on ihan tarpeeton aistimus, mutta silti mukavalta se minusta on tuntunut.  :)

Et ole yksin! Minä pystyn aistimaan myös tulossa olevat lapset, pisimmillään vuosia ennen kuin lapsia on lähimaillakaan. Usein tapaaminen tai valokuva ihmisestä riittää. :)

Myös heilurilla pystyn katsomaan lapsien lukumäärään tai sen, onko lapsia ylipäätään tulossa.

Tuo tulevan lapsen aistiminenhan on ihan mukava taito  :D. Kelpais mullekin. Ikäväkseni en aisti mitään sellaista.
En ole (käsittääkseni) kokenut mitään erikoista, tai sitten blokkaan kaiken sellaisen. Koska myönnän että hiukan pelkäänkin. Mutta, mulle on ihmisen vaikea valehdella, aistin sen heti. Ja näen vielä aika heikosti auroja, olen tietoisesti yrittänyt "oppia" sitäkin, aluillaan on vielä  ;D

Minä näen aika usein odottavasta äidistä sen, että onko sieltä tulossa poika vai tyttö. (:
Isosiskostani olin melkein heti varma että tyttö sieltä on tulossa, ja näin myös sen että isoveljelle tulee poika. Toki nämä voivat olla vain hyviä arvailujakin, mutta aina on ollut tosi varma tunne siittä. :D

Minä vauvakuumeilen tällä hetkellä. :(

Minä väitän kyllä tätä kansantietoa vastaan :)
Väitän että se on ihan 50/50 oli mahan muoto mikä hyvänsä.

Samoin minä. Itselläni kaksi tyttöä ja molemmissa mahat olivat pienet/kapeat. Kaikki aina tuli sanomaan,että poika on tulossa mahan perusteella ja eipä tullut.  :D

Henkiystävät tuntuu nyt vakuuttelevan että pitäis olla rauhallista, vähän sellasta koiravihjailua tuntuis olevan.
http://www.youtube.com/watch?v=SS1gFfZ2wrc&feature=youtu.be

Hoh.
Mikähän nyt on menossa?
SURU! HAIKEUS! Äääh. Kuuntelen vanhoja hittejä, semmosia jokka oli in sillon joskus nuorena, ja tää oikein vielä korostaa näitä valalla olleita fiiliksiä.
Sit näen aina nukkumaan mennessäni otsa chakrani, ja milloin mitäkin...kerran se näytti mulle erilaisia kissoja, jotka meni toinen toisensa jälkeen jotkut korkeet portaat ylös; niinkun temppeliin...siinä oli semmonen egyptiläinen meininki  ???
Lisäks oon hirveen turhautunut, enkä saa mistään asioista oikein otetta.

Ihan tähän ajankuvaan kuuluvaa, että vanhat asiat nousee esiin tavalla tai toisella. Kannattaa vilkaista omaa astrokarttaa, että mitä transiitteja siellä matkustelee tällä hetkellä :coolsmiley:

Kissa on feminiinisyyden ja alitajunnan symboli. Kunnioitatko itseäsi naisena(feminiinisenä) ja sisäisiä kutinoitasi tarpeeksi? ;)

Mulla on nyt ollu kaikenlaisen itsensäkunnioittamisen kanssa ongelmaa, ja aivan varmasti feminiinisen minäni kunnioittamisen ja kuuntelemisen kanssa  :-\
Kartalla on kyllä menossa kaikkea mielenkiintoista,  :uranus: :aspect_con: :kuu: ollu just, ja ystävämme saturnus seikkailee MC;n, retro pluton ja retro saturnuksen tuntumassa. Nehän nyt saa aikaan sopan jos toisenkin.

Mutta nyt on kyllä hyvä ja rauhallinen fiilis :smitten:

Mulla myös nyt pitkään ollu matalalentoa, ja unen saanti vaikeuksia... Karttaani en osaa tulkita, joten ei apua sieltäkään  :idiot2:. Jospa se tästä...

Olipa näitä kokemuksia mielenkiintoista lueskella.

Täälläkin ollut nyt pientä matalalentoa etenkin luovuuden puolella ja varsin huonoon aikaan kun pitäisi ennakkotehtäviä tehdä. Toisin biorytmeissä onkin äly ja tunne molemmat kovassa laskussa joten eipä ihme. Nousua odotellessa!


Omia merkittävempiä "yliluonnollisia" kokemuksia on varmasti nämä.

Ensimmäisenä ehdottomasti tämä mikä tapahtui kuusi vuotta sitten. Olin menossa nukkumaan. Yhtäkkiä näin edessäni ilmielävänä hahmon katsomassa minua. Menin aivan paniikkiin (en vielä uskonut mihinkään ns. huuhaa hölynpölyyn). Soitin työnantajalleni joka oli myös osoittautunut mulle aika tärkeäksi hoitajaksi siinä vaiheessa elämää kun oli vaikeaa. Työnantajani oli mielestäni ihana, mutta vähän hörhö kun huuhaili kaikkea henkimaailma- ja energiajuttuja  :idiot2: Suhtauduin näihin lähinnä lämmölä ja huumorilla.
Työnantaja rauhoitteli minua. Sanoi että näin hänet sillä hän oli juuri meditoimassa ja irtaantui kehostaan ja näki minut. Kertoi mihin aikaan  tuo tapahtui ja se oli tismalleen samaan aikaan kun näin hänet!
Ja sitten yhtäkkiä huomasin jotain outoa. Käteni ympärillä oli violettia ja valkoista valoa ja sormistani tuli kipinöitä. Menin aivan hysteeriseksi ja ajattelin seoneeni lopullisesti. Työnantaja vaan naureskeli ja rauhoitteli minua. Seuraavana päivänä iski mulle käteen kirjan auroista. Se mitä olin nähnyt oli tismalleen sitä mitä siinä luki!!! En ollut koskaan edes kuullut mistään auroista. En ollut kertonut työnantajalle mitä värejä näin. Hänen poikansa näki aurat ja kysyin mitä väriä hän näkee. Vastaus oli violettia ja valkoista sekä ihan vähän keltaista pään alueella.

No kaiken tämä käsittely vei jonkin aikaa, mutta tuo on edelleen ehdottomasti suurimpia kokemuksia elämässäni ja todiste ainakin itselleni että kyse ei ole mistään massahysteriasta kun näin jotakin mistä en ole ikinä kuullutkaan.

Hauskaa vielä oli se että työnantaja sanoi nähneensä jotakin lentävää millä oli isot kynet. Ehkä kotka? No hänen poika näki oppaani mikä ainakin silloin oli leijona millä on siivet  :D
Käsittely sitten tosiaan otti hetken aikaa  ;D


Toinen ihana kokemus on ollut se kun työnantaja antoi mulle taas kerran reikihoitoa. Hän sanoi nähneensä valon laskeutuneen mahaani. Silloin yritettiin lasta, mutta en kertonut siitä mitään. Kolme päivää sitä ennen oltiin heiluteltu peittoja ja kolme viikkoa sen jälkeen tein positiivisen raskaustestin  :smitten: Hän siis näki keskimmäiseni sielun laskeutuvan luokseni.

Ja kolmas mieleenpainuva on kun minulta kerran puuttui 5 euroa. Olisin tahtonut ryhmämeditaatioon ja rahat oli aivan loppu. Seisahdin paikalleni ja toivoin mielessäni viittä euroa. Pistin käden taskuun ja HÄH sielä oli viisi euroa  :D Olin joskus unohtanut sen sinne ja nähtävästi homma oli järkätty niin että se oli sitten sitä meditaatiota varten. Päivittäin olin sitä taskua kaivellut avaimien takia enkä huomannut mitään. Kauan sen oli ollut pakko olla sielä kun minulla ei ollut ollut käteistä pariin viikkoon.

Niin ja kun vielä vähän epäilin vaan olevani hullu tapauhtui kerran niin kun työnantaja tunnusteli auraani hän sanoi että auran kokoa voi säädellä itsekkin. No tuhahdia asialle mielessäni ja mietin että no pistetäänpä sitten oikein iiiso aura ja samalla hän meni kauemmas ihmeteli että kylläpä kasvaa. Tuhahdin taas ja mielessäni vedin auran ihan itseeni kiinni ja hän tuli lähemmäs ihan kiinni ja tämä toistui ja toistui. Oli kai siinä pakko uskoa että on joko aura tai hän osa lukea ajatuksiani.


Sitten korteista on tullut aivan mahdottoman paikaansa pitäviä juttuja. Mulla on Kyllikin Oraakkeli kotit mitkä on varsin eksakteja eikä jätä paljon tulkinnan varaa. Ne on mun ykköskortit kun niistä tulee aina täysin osuvat osumat, mutta käytän vain hädässä. En huvikseni.

Ja reikihoidoissa on ollut aina mielenkiintoista. Reikiopettaja kertoi yhden oppilaan olevan raskaana, vaikka tämä ei tiennyt sitä vielä itsekkään. Oppilasta kyllä vähän harmitti...

Onhan näitä nyt kun alkaa muistelemaan... Uusia odotellessa jos vielä joskus saisi näitä kokea.

Osaisko joku kertoa mikä / kuka mun asunnossa asustelee?

Asunnossani on iltaisin painostava tunnelma. Minusta tuntuu aina siltä, että voisin millätahansa hetkellä nähdä jotakin, mikä ei sinne asuntoon - tai tähän maailmaan - kuulu. Iltaisin, kun olen jo todella väsynyt ja haluaisin nukkua en saa nukahtaa, sillä joka kerta kun suljen silmäni, tunnen jonkin kävelevän nopeasti sänkyni viereen ja pysähtyvän siihen tuijottamaan minua. En siis pelkää että niin tapahtuisi, vaan selkeästi tunnen sen, että jokin on lähellä. Mutta kun räväytän silmäni auki, ketään ei näy.

Kunnes...

Eräänä aamuna raotin silmiäni puoliunessa. Näin harmaan ihmisen jotenkin omituisesti liukuvan mun sänkyni ohitse. Se oli kokonaan harmaa nainen, se ei katsonut muhun päin, vaan meni eteenpäin. Minua ei pelottanut, mutta se tuntui jotenkin epämiellyttävältä.

Eräänä iltana käydessäni nukkumaan sanoin kovaan ääneen jotakin tällaista: "Nyt kaikki kummitukset ja kaikki, haluan ihan OIKEASTI nukkua, joten voitte olla tekemättä temppujanne." Seuraavana päivänä huomasin kaksi punaista kädenjälkeä seinässä, siinä kohdassa, mikä on pääni yläpuolella kun nukun siinä sängyssä. (En koskaan lääpi kotini seiniä, ja jäljet olivat sellaisessa kohdassa etten edes ylettyisi sinne. Enkä tiedä, että mistä tai milloin, olisin muka saanut käsiini jotakin punaista ja läntännyt sen tuohon seinään. Ja ne olivat tosiaan ilmestyneet sen yön aikana. Tuijotan tuota seinää joka päivä, joten olisin huomannut jos jäljet olisivat olleet siinä jo aiemmin.)

Eikä tässä kaikki... juuri sinä samana iltana kun tuo tapahtui pidin hamsteriani kädessäni, ja yhtäkkiä se jähmettyi ihan paikoilleen ja hyppäsi korkealle ilmaan. Se sai ilman mitään syytä tuollaisen sätkyn, eikä se koskaan normaalisti sellaista tee. Ninja näytti jähmettyessään siltä, niinkuin se olisi kuullut tai nähnyt jotakin todella säikäyttävää. Ja me istuimme samassa kohdassa, minkä yläpuolelle ne käden jäljet olivat sitten yön aikana ilmestyneet...

Hm... Muistan pari tapausta missä henki/sielu  on syystä tai toisesta Jäänyt jumiin. Ei riedosta kuolemaansa tai on vain jäänyt kiinni johonkin. Kuollut epämielluttävästi tai epämiellyttävässä tilanteessa.
Näissä ainakin auttaa sek un ohjaa hengen eteenpäin. Eli päästää vapaaksi pois tuosta jumitustilasta. En nyt vaan tarkalleen muista miten se meni...
Joku varmaan osaa neuvoa paremmin. Pahaahan nuo ei fyysisesti pysty tekemään, mutta ovat kiusallisia. Apua kun saavat niin pääsevät pois.
Eläimet usein aistivat enemmän kuin me.

Niin ja minua kerran piinasi exän jokun alitajuntainen mörkö. Ero ei ollut helppo ja jouduin vaihtamaan numerot ja silti soitteli töihin mun perään. Hänen jokin jälki näkyi mun mukana aika pitkään kyyhöttämässä huoneen nurkissa missä olin mustana minua tuijottamassa. Lähti pois kun itse päästin pelkoni hänestä irti.

Millainen fiilis sulla tästä vierailijasta tulee?

Emosta_kiinni: Se tunne on epämiellyttävä ja painostava, vähänkuin olisin vaarassa tai jotakin sellaista. Se ei ole milläänmuotoa "rauhanomainen" tunne.

Mulla on nyt viimeisen puolen vuoden aikana tapahtunut jonkinlainen "hengellinen herääminen", eli vaikka mitään ihmeempää ei ole tapahtunut, niin silti olen tajunnut että jotain erilaista tässä nyt on verrattuna entiseen. Aivan kuin mun sisällä olisi jokin voimavara, joka vain odottaa käyttöön ottamista. Vaikeaa selittää :)

Hiljennyin meditaatioon eilen illalla hetkeksi, ja yritin rentouttaa itseni. Yhtäkkiä kuulin jonkun ihan selvästi kuiskaavan nimeni toiseen korvaani. Tietenkin mä hämäännyin aika paljon ja kesti hetken ennen kuin sain taas koottua itseni ja jatkettua. Kun vihdoin pääsin tähän täysin rentoutuneeseen tilaan ja tavoitin henkioppaani, tapahtui taas jotain mikä sai mut hyvin hämilleen. En osaa tarkalleen kuvailla sitä ääntä minkä kuulin, se oli kuin mehiläisten surinaa, mutta silti erotin siitä puhetta. Se toisti nimeäni ja pyysi saada auttaa minua. Olin juuri vastaamassa sille, kun henkioppaani kielsi minua todella tiukasti. Kyselin asiasta, mutta hän ei suostunut kertomaan siitä sen enempää. Käski vain pysyä kaukana.
Mulla tuli samantien mieleen artikkeli, jonka luin jokin aika sitten; http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/2011/12/1447651/kommunikointia-henkimaailman-kanssa-pirun-naurua-ja-enneunia (http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/2011/12/1447651/kommunikointia-henkimaailman-kanssa-pirun-naurua-ja-enneunia). Mutta eihän tuo nyt voinut olla mitään Paholaisen houkuttelua, eihän?

Muutenkin heti päästyäni meditatiiviseen tilaan mulla iski päälle joku flashback edellisestä elämästäni, jotenkin vaan tajusin että se oli todellista eikä mielikuvitukseni tuotetta. Mun on hirveän vaikea uskoa, että olisin noin herkkä saamaan yhteyden henkimaailmaan, varsinkin kun ikinä aikasemmin niin ei ole käynyt. Tai sitten en vaan oo suostunut huomaamaan sitä ::)

Yukinalle tiedoksi, että kyseessä lienee asuntoon jäänyt vainaja tai asunnossa muuten oleva negatiivinen energia. Energia jää paikkoihin elämään, joten puhdistukset ja suojaukset ovat ihan tervetulleita. Itse teen puhdistuksen aina, kun muutan sekä säännöllisin väliajoin kotonani, kun tuntuu, että energia kaipaa siivoamista. Samoin kuin imuroisi tai pyyhkisi pölyt :)

Suojauksesta meillä on oma ketju ohjeineen, jonka voit lukea täältä (http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=3645.0)

Olet tehnyt oikein komentaessasi henkiä olemaan rauhassa, mutta vielä parempi on ohjata heidät valoon. Pyydä avuksi enkeleitä, he auttavat sinua mielellään. Kukaan henki ei saa rikkoa vapaata tahtoasi, joten sinulla on oikein pitää kotisi kotinasi.

Pidä huoli siitä, että olet itse myös hyvillä mielin, koska samankaltainen vetää puoleensa samankaltaista. Jos oma olo on 24/7 huono syystä X, oman asunnon energiakin tipahtaa samalle tasolle ja se taas ruokkii ikävää oloa.

Puhdistukseen riittää hyvin seuraavat toimenpiteet (vaihtoehtoja on monia! Voit valita mieleisesi ja yhdistellä niitä haluamallasi tavalla):

- Tavallinen siivous ja järjestely asunnossa
- Suitsukkeet (suitsuttele joka nurkka ja kolo)
- Tuuletus. Tuuletuksen aikaan on hyvä taputtaa käsiään/soittaa kelloja tai kulkusia/käskeä ei-toivottuja energioita poistumaan ikkunan kautta
- Suolaa astiaan ja astia vaikkapa oven pieleen. Suola kannattaa hävittää heittämällä suoraan roskakatokseen tai vetämällä vessasta/viemäristä alas. Suola  imee negatiivisuutta pois ja suojelee. Aasiassa tätä käytetään edelleen arkipäiväisessä elämässä. Merisuola on parasta, ei vaatimus kuitenkaan.
- Kynttilöiden polttaminen, tuli puhdistaa
- Hyvä musiikki, itseä ilahduttavat asiat ympärillä. Itse olen vuorannut aina asunnon seinät minulle mieleisillä kuvilla ja ainakin nykyisessä asunnossa ne vaikuttivat makuuhuoneessani energian liikkumiseen dramaattisesti.
- Mantrojen ja/tai suojarukousten tekeminen, löytyvät tuosta suojausketjusta.
- Nauru, ilo, tasapaino.
- Kauniit, mieleiset värit ja esineet.

Aikamatkustus, ajan muuttaminen ja rinnakkaistodellisuudet puuttuivat listalta.

Itse olen ainakin joskus paastotessa huomannut ajan hidastuvan.
Unissani olen lisäksi käynyt rinnakkaistodellisuuksissa ja ihmetellyt miksi kaveripiiri ja elämät ovat erilaisia.

Minä rastitin enneunet, telepatian ja henkiolennoilta/enkeleiltä avun pyytämisen.

Mutta nyt kysymykseni liittyy äitiini.

 Äitini kertoi, että tällä viikolla yksi aamuyö hänen luonaan oli vieraillut pieni lapsi, äitini oli nukkunut tavallisesti, säpsähtänyt hereille siihen, että hänen vieressään sängyllä kieriskeli pieni lapsi, oli yrittänyt nukahtaa vielä uudestaan, mutta säpsähtänyt uudestaan siihen, että lapsi oli laittanut käden hänen kaulan ympärille. Siinä vaiheessa äitini oli jo pompannut ylös sängystä säikähtäneenä ja mennyt olohuoneeseen.
Tämä ei kuulemma ole ensimmäinen kerta kun tämä lapsi on vieraillut hänen luonaan. Kertoessaan tätä, aloitti että hänen asunnossaan kummittelee, minä siihen totesin heti ettei välttämättä ole mistään sellaisesta kyse, että liittyisi hänen asuntoonsa vaan jostain muusta(sen enempää ajattelematta). Meni hetki niin äiti kertoi, että muistaa olleensa kolmen tai neljän vanha kun on ensimmäisen kerran nähnyt tämän lapsen ja muistaa silloin jutelleensa hänen kanssaan.

Niin, että mitäs olette mieltä tästä lapsesta, kuka tai mikä on ja miksiköhän ilmestyy?

Oisko henkiopas? Opashan voi olla myös lapsi.

Sitä mietin itsekin jos kerta koko elämän on ollut mukana kuvioissa..  :)

Tänään oli ystäväni hautajaiset. Illalla päätin huvikseni sytyttää kynttilän olohuoneen pöydälle, siinä se paloi nätisti tovin. Aivan yhtäkkiä tämä kyseinen henkilö tuli mieleeni kuin tyhjästä ja huomasin kuinka kynttilä rupesi lepattamaan. Ihan säikähdin mutta silti tuntui hyvältä. Mietin mielessäni onko hän täällä ja kynttilä rupesi lepattamaan kuin vastauksena. Lämmin olo tuli. Kysyin onko hän nyt onnellinen siellä ja kynttilä rupesi oikein kunnolla ja pitkään lepattamaan. Silloin kunnon hymy levisi kasvoilleni ja itkukin siinä pääsi. Hän taisi käydä luonani?  :smitten: Kynttilä palaa edelleen pöydällä mutta ei lepattele, palaa rauhallisesti :)

Tässä nykyisessä asunnossa ei ole liikkunut ketään silloin kun muutimme tähän, eikä ennen viime- ja tätävuotta. Nyt täällä on liikkunut nuori pitkähiuksinen tyttö yöpaidassaan. Tyttö on alakouluikäinen ja kun hänet näin, kysyin omalta tyttäreltäni, että liikkuiko hän juuri eteisessä. Eipä liikkunut.

Viime viikolla, kun luin Anuirmeli Sallamo-Lavin kirjaa Matka yli ymmärryksen, kuulin huoneen toiselta laidalta voimakasta nukkuvan hengitystä. Luin olohuoneessa kirjaa, eikä sinne kuulu lasteni hengitykset. Hengitys kuitenkin loppui, kun en kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota. Kuitenkin hengitysääniä kuului ainakin sen 15min. ellei enemmän.

Toisaalta nämä tapahtumat saivat säikähtämään, mutta toisaalta harmittaa, että yhteys henkimaailmaan takkuilee kuin rikkinäinen puhelin. Ja sekin harmittaa, että tunnen ajoittain pelkoa näitä asioita kohtaan.

Tosiaan nää "etenemisjutut" jämähtää joskus pitkiksikin ajoiksi ja sitten viedään taas eteenpäin (joskus liiankin kovaa)
Mä tunnistan nykyään ihan helposti ns. henkiperheen joka vierailee silloin tällöin ja heistä lähtevä lämpö ja rakkaus on tuttua jo MUTTA sit kun tuleekin joku muu jota ei tunnista herää mullakin joskus pelko.
Viime yönä tunsin sen fiiliksen " ei muuten olla kahdestaan" mutta jäi hämäräks kuka kävi.
Sulki tietokoneen kun lähestyin tätä läppäriä ja kun laitoin telkkarin sekä digiboxin kiinni, avautui kumpikin masina yhtä aikaa. Meillä on ikivanha tv jota on välillä vaikee saada auki

Nukahdin eilen kolmen aikoihin yöllä olkkariin ja mieheni jäi tsiigaa telkkaria siinä vieressä.
Oli kuullut täällä ihmeääniä. Kuin ovi olisi laitettu kiinni kaksi kertaa ja astiat kolisi keittiössä.
Heräsin hetken nukuttuani ja rakkaani selitti mulle hieman äimistyneenä ne äänet.
Minä tietenkin tutkin koko asunnon ja nappasin eteisestä kiinni eksyneen sielun jota sit auttelin rukouksella ja enkeleiden avulla eteenpäin
Tänään näin hopeasateen suihkussa. Kai mua jotenkin kiitettiin auttamisesta  :)
Me siis edelleenkin vedetään puoleemme näitä kummallisia juttuja. Sen takia meedio Irene Naden kävi täällä meidän luona ja viel ilmaseks kun hän näki istunnossa että me ollaan kumpikin mediaalisia.
Tätä en välttämättä haluis mutta pakkohan siihen on ollut tottua.
Äiti kuuli tällä viikolla taas musiikkia joka tuli "jostain" Oli tarkastanut koko talon, radiot, telkkarin ym ei äänenlähdettä löytynyt.
Tää oli kolmas kerta kun näin tapahtui ja mun mieheni kuuli myös musiikkia pari päivää sitten.
Mä tiedän nykyisin jo etukäteen että jotain kummaa tapahtuu kun mun kädet alkaa jotenkin kihelmöimään
Tärkeintä kuitenkin on että pelko on jo hallinnassa enkä mene paniikkiin kuten aikaisemmin
Kummallinen on tämä maailma  :)

Sain näyn, kun pyysin viestiä...
Uin järvessä perhosuintia, uimamyssy päässä, yläselkä ja käsivarret näkyivät, ja ne olivat voimakkaat, juuri hyppäämässä uudelleen veteen. Siis näin itseni takaa päin.

Sukeltelua tunteissa?..Ei saa unohtaa suojausta?...Selkä? Vastaanottamista?  :idiot2:

Laitan tämän nyt tähän ketjuun, kun en viitsinyt omaakaan aloitusta tehdä.. Mutta nousisiko jollekin jotain ajatuksia seuraavasta pitkästä viestistäni..

Kuka/mikä minä olen?
Tulossa pitkä viesti, pahoitteluni etukäteen.

Tuntuu että olen jotenkin hukassa, kaipaan tietoa, eteenpäinmenoa, opettajaa. En vain tiedä, mihin suuntaan minun pitäisi mennä, vai pitääkö mennä minnekään?

Aloitan alusta.

Jo joskus kymmenen vanhana minulla oli vahva tunne siitä, että kehoni ei ole sama asia kuin minä. Että ruumiini on vain kulkuväline sille todelliselle itselleni, joka tämän kehon sisällä asuu. Välillä tunsin voimakkaasti olevani fyysisen kehoni vanki, kaipasin suunnattomasti irti tästä raskaasta olotilasta, fyysisestä minästä joka ei tuntunut minulta. Varmaan samoihin aikoihin minulla oli lähes joka ilta nukkumaan mennessä kokemus siitä, että irtoan kehostani. Aloin leijumaan ylöspäin, nousin ehkä noin kaksikymmentä tai kolmekymmentä senttiä ylöspäin, kunnes paniikki ja pelko lopullisesta irtaantumisesta sai vallan ja "putosin" takaisin kehooni. Nuo ruumiista irtaantumiset olivat pelottavia enkä pitänyt niistä, sillä en tiennyt mitä minulle oli tapahtumassa.

Sitten alkoi tapahtumaan erikoisia ilmiöitä kotona ollessani. Ensimmäisen kerran muistan, että nämä "omituiset" asiat alkoivat kun olin vielä lapsi ja asuin kotona. Olimme muuttaneet täysin uuteen rivitaloasuntoon uudelle asuntoalueelle. Mutta yksin kotona ollessani näin selvästi, miten keittiön ovi avautui ja sulkeutui itsekseen, samoin suuren viherkasvin lehvät heilahtelivat usein ihan kuin joku olisi kädellä niitä vetänyt syrjään. Ei siis mitään pientä havinaa, vaan oikein kunnon liikettä. Mikään ikkuna tai ovi ei ollut auki, joten kyseessä ei voinut olla tuuli tms. En muista pelänneeni tuolloin.

Sittemmin muutin kotoa pois, ja erinäiset tilanteet on seuranneet mua milloin minnekin. Yhdessä asunnossa eivät kirjat pysyneet hyllyssä, ne tulivat sieltä aina suurella räminällä ja voimalla alas. Hyllykkö itsessään pysyi paikallaan, samoin hyllytaso, mutta kirjat lentelivät jatkuvasti lattialle. Samaisessa asunnossa muistan istuneeni yksin kotona tietokoneella. Mulla paloi pöydällä vieressäni kynttilä sellaisella vanhanaikaisella kynttilätelineellä (semmoinen jolla kaikissa vanhoissa leffoissa kannetaan kynttilää kun liikutaan kartanosa yömyöhällä). Aivan yhtäkkiä kynttilä sammui ja se lensi pidikkeestään sen kynttiläjutun jalustalle siten, kuin joku olisi sen siihen asettanut. Ihmettelin asiaa, nousin ja kävin keittiössä. Kun palasin takaisin, kynttilä oli jälleen pystyssä telineessään ja paloi! Ja olin siis täysin yksin kotona, en ollut väsynyt tai päihteiden vaikutuksen alla tms.

Muissakin asunnoissa on tapahtunut samanmoista. Tavarat ovat liikkuneet itsekseen, välillä niin että olen itse nähnyt tapahtuneen, välillä vain niin että olen kuullut kolinan/räminän jne. Eräässä talossa kuului selkeästi lasten puhetta ja leikkimisen ääniä yläkerrasta kun tulin kotiin, mutta kun kävelin tarkistamaan asian, ketään ei ollut missään. Eikä telkkaria tai radiota auki.

Edesmennyt läheiseni on ottanut minuun yhteyttä. Ensin hän tuli uneeni, sen jälkeen kävi tapaamassa minua myös päivätietoisuudessa. Tunsin läsnäolonsa ja pyysin tiettyjä merkkejä jos hän oli läsnä, jokaisen kerran sen merkin sain. Nyttemmin hän on ilmeisesti poistunut, sillä en ole saanut häneen kontaktia enää vuosiin, vaikka olisin välillä halunnutkin. Samoin kerran tehdessäni kanavointia/selvänäköistä tulkintaa eräälle tuntemattomalle ihmiselle, hänen edesmennyt läheisensä ilmestyi minulle ja välitti rakkaalleen viestin kauttani.

Nykyisessä kodissa joku askeltaa usein keittiössä ja yläkerrassa. Askeleet kuuluvat selkeästi, samoin keittiön oven avaamisesta lähtevä ääni. Pari kertaa olen nähnyt miten joku naishahmo seisoo joko vieressäni tai selkäni takana keittiössä tai keittiön ovensuussa. Myös tässä talossa on tavarat lennelleet, esim kirjahyllystä sinkoutui koriste-esine toiselle puolelle olohuonetta ja särkyi. Eräänä talvi-iltana tallin laipiossa roikkuvat tallilyhdyt olivat syttyneet itsekseen (sisällä olevat tuikkukynttilät siis).. Tässä kodissa olen todistanut myös usein ns. etiäisiä, joita ei muissa kodeissani ole ollut. Näen siis aivan selkeästi ja elävästi, miten joku tulee meille (milloin lapsi koulusta, milloin joku muu perheenjäsen), kuulen oven aukaisun ja repun heilahtamisen lattialle, mutta kun menen katsomaan, ketään ei ole missään. Ja näkemäni asia toteutuu oikeasti noin 15-30 minuutin kuluttua.

Näen, tiedän ja tunnen ennalta asioita, sekä päivätietoisuudessa että unissani. Olen tätä lahjaa käyttänyt myös toisten hyväksi, katsellut sadoille apua tarvitseville ja saanut lähes poikkeuksetta hämmästynyttä positiivista palautetta. Yhdessä vaiheessa noiden katselmusten yhteydessä menin helposti transsiin, valtava rakkaus täytti minut ja joku muu minussa tuntui kirjoittavan vastauksia kysyjille. Jälkikäteen kun olen viestejäni lukenut, en muista niitä kirjoittaneeni vaikka tiedän, että minä se olen ollut. Nyttemmin tuo on minussa sulkeutunut, en kyllä ole selvänäkökykyänikään pitkään aikaan käyttänyt tuossa tarkoituksessa. Kun välitin kaukona energiahoitoja, sain tuntemuksia kohteena olevan ihmisten kipupisteistä, olivat ne sitten henkisiä tai fyysisiä. Tunsin jopa raskaanaolevan naisen kohdun painon, kun vauva painoi kylkiin. Enkä tosiaan tiennyt etukäteen, että energianvastaanottaja edes on raskaana saati sitten nainen! (Tein energiahoitoja netin kautta eräällä keskustelupalstalla).

Entäs sitten uneni.. minulla on aina ollut todella hyvä muisti sen suhteen, että muistan öisin näkemäni unet erityisen selkeästi. Pystyn jopa palaamaan niihin uudelleen, jos haluan. Normaaliunien lisäksi koen välillä erityisen eläviä "unia", joista en tiedä ovatko ne totta vai eivät. Näissä "unissa" olen aina yhteydessä johonkin korkeampaan voimaan henkimaailmassa, minulle tehdään hoitoja tai "virityksiä" ja tunnen ne täysin selkeinä kehossani, samoin ajatukseni ovat täysin selkeitä tuolloin. Tiedostan missä olen, että on yö, minun pitäisi nukkua mutta tietoisuuteni on hereillä. Kehoni nukkuu ja tuntuu raskaalta, tajuntani on hereillä. Noita on sattunut elämässäni ehkä noin viisi kertaa, ja ne kaikki ovat vieläkin selkeinä mielessäni. Yhdessä vaiheessa nukkumaan mennessäni "kuulin" keskusteluita, siis ihan kuin oisin virittynyt jollekin radiokanavalle tai väärälle taajuudelle. Keskustelijat eivät jutelleet minulle, vaan keskenään. Tilanne oli minusta ärsyttävä, ja teinkin kaikkeni päästäkseni tuosta eroon. Nyttemmin se on onneksi loppunut.

En edes muista kaikkea, mitä minulle on sattunut. Paljon kaikenlaista kuitenkin, enkä ole osannut missään kohtaa pelätä. Olen psyykkisesti täysin terve, elän muutoin normaali elämää ja käyn töissä jne. En käytä päihteitä tms, eli nämä juttuni eivät johdu niistä.

Olen jotenkin hämmennyksissä kaikesta. Haluaisin tietää, kuka tai mikä minä olen? Onko tämä kaikki ihan tavallista ja normaalia, vai onko minussa jotain joka odottaa että ymmärtäisin? Onko näillä kaikilla asioilla jokin tarkoituksensa? Mitä seuraavaksi on odotettavissa, vai onko mitään? Minulla on tunne, etten ole vieläkään löytänyt elämäntehtävääni, vaikka olenkin työssä josta pidän. Haluaisin auttaa ihmisiä syvemmin, välittää sitä suurenmoista rakkautta jota itsekin välillä saan tuntea energiana.

Osaako kukaan sanoa tähän mitään? (..jos joku selvisi nääntymättä tämän maratonviestin lukemisesta.. pahoitteluni)

Ihan normaaliltahan nuo asiat kuulostavat, no worries :) Mitä enemmän herkistyy, sen enemmän aukeaa kokemaan energiaa ja sen edustamia asioita aina etiäisistä toisen ihmisen energiaan ja selkeistä unista edesmenneiden henkilöiden tapaamiseen.

Elämäntehtävän ei tarvitse olla mikään suurin suuri. Yleensä elämäntehtävä ymmärretään niin, että se on joku "AAA, HALLELUJAA!"-tyyppinen elämys tai kutsumus, joka on ollut mukana jo lapsesta läthein tyyliin "kun kasvan isoksi, minusta tule..." Eipä se niin (onneksi) mene ;) Simppelisti oman elämäntehtävän tai tehtävänsä (jotka voivat vaihdella elämän aikana useinkin) löytää miettimällä simppelisti "Mistä nautin? Mikä asia saa minut onnelliseksi?" Minulla on niinkin simppeli elämäntehtävä kuin ilon tuominen toisille eikä se ilmene missään suurissa mittasuhteissa mitenkään. Yleismaailmallisten elämäntehtävien lisäksi on vielä henkilökohtaiset elämäntehtävät eli sellaiset itse itsensä kanssa puuhailtavat.

Mitä herkempi ja vanhempi sielu (ei muun muassa tahdo tunnistaa kehoa "omakseen" tai "itsekseen" ja ymmärtää tämän usein jo lapsena), sen pidempään "elämäntehtävän" löytyminen voi viedä. Usein se selviää vasta keski-iässä, joskus 35-45 ikävuoden tienoilla, jolloin elämä vasta alkaa kunnolla, jos sen niin voisi tiivistää. Itselläni tuo pitää paikkaansa. Täytän ensi vuonna 30 enkä vieläkään tiedä tarkemmin mitä varten olen täällä, mitä tahtoisit tehdä "isona", minne minun pitäisi mennä, mihin asettua jne. Olen maailmanmatkaajatyyppinen ilman selkeitä rajoja tai suuntaviivoja tai elämänkutsumuksia.

Kiitos kun jaksoitte kommentoida  :)

AthaMaarit, tiedän ettei elämäntehtävän todellakaan tarvitse olla mitään mullistavaa. Minulla on vain sellainen olo, että mun "elämäntehtävä" on ihan jotain muuta kuin nykyinen juttuni, että mä en ole vielä hoksannut sitä juttua, mitä multa odotetaan. Mulla on sellainen olo, että mua kasvatetaan tai opetetaan johonkin tiettyyn asiaan, mutta en vain tiedä mikä se on. Ajan kanssa se varmasti selviää, mutta en jaksaisi odottaa.

Solnishko, onpa mukavaa kuulla, etten ole ainoa "kummajainen", joka tuollaisia on lapsena miettinyt. En tiedä mistä ne ajatukset mieleeni tulivat, oma perheeni ei ollut mitenkään uskonnollinen koskaan. Mistään tämmöisistä asioista ei lapsuudenkodissani ole koskaan puhuttu. Enkä mä itseasiassa tästä ole ikinä kenellekään tainnut edes kertoa.

Minulla oli myös jotai samansuuntaista irrallisuuden tunnetta lapsena aika ajoin, ei tosin noin voimakkaana mitä te kuvasitte edellä. Koin lähinnä hetkellisiä, kummallisia olotiloja "Miksi olen tässä, miksi minä juuri olen tämä lapsi? Miksi elän tässä perheessä?" Tunne tuli usein jos maltoin hetkeksi pysähtyä ja olin itsekseni. Tunne oli jotenkin humiseva ja pyörryttävä "miksi minua tarkkaillaan, miksi minä esitän pääosaa juuri tässä ja muut kulkevat vain ohi, esittäen sivurooleja?" Joskus pelästyin tunnetta koska koin että siinä häilyy hulluuden raja. Eikä muuten parane vieläkään miettiä tuota liikaa, alkaa humisemaan vaan taas korvissa.. :idiot2:

Minulla on myös lapsuudesta tuollaisia kokemuksia, aikaisimmat ehkä vuoden ikäisenä. Olen mm. mietiskellyt enon soittaessa minulle rockia ja kysyessä miltä kuulostaa, että "Onpas hassua musiikkia, mutta miten vastaan, kun en osaa vielä puhua?"

Mietiskelin kouluikäisenäkin usein, että "jaa, tämä on mun keho a mun kädet. Minun nimeni on X, onpa kummallista..."

Minulla on mielikuva siitä että istun syöttötuolisssa ja äitini raaputtaa teelusikalla banaanin pinnasta mössöä suuhuni. Mietin että jestas tämä banaani se vasta herkkua on!  ;D Mistä edes voin tietää mitä minulle syötetään kun ei kaverilla ole edes hampaita vielä. Makuelämys oli huikea! Tämän takia en siedä sitä miten jotkut äiti-ihmiset ja tädit lässyttää vauvoille koska minusta se on lapsen älykkyyden törkeää aliarvioimista! Olen varma että moni vauva ajattelee että luoja miten typeriä mammoja  :2funny:

No mutta olethan sä nähnyt banaaneja tai ainakin kuullut niistä täällä aiemmin eläessäsi?. :coolsmiley:

No senhän se todistaa kieltämättä  ;)

Olen nähnyt vain pari enneunta ja lisäksi koin viime vuonna etiäisen. Olin unen ja valveen rajalla ja kuulin selvästi, kuinka minulle tuli tekstiviesti. Heräsin ja katsoin puhelinta, ei ollut tullut viestiä. Hetken päästä kuului viestin merkkiääni ja minulle tuli oikeasti tekstiviesti.

Eräs kokemus on hieman viime aikoina askarruttanut. Ajattelin kertoa sen täällä, jos joku osaisi jotain siitä sanoa. Joskus muutama vuosi sitten olin juuri muuttanut kämppiksen kanssa uuteen asuntoon. Eräs päivä tullessani kotiin, peilikaapin ovessa roikkui minulle ennestään tuntematon musta ja puinen koru, jossa oli jotain kaiverruksia. Ihmettelin, mutta ajattelin että kämppikseni on laittanut korun siihen roikkumaan. No myöhemmin hän väitti, ettei ole nähnyt korua aikaisemmin. Myös asunnossamme käynyt ystäväni sanoi, ettei ole korua sinne tuonut. Eli joko jompi kumpi valehtelee tai on unohtanut ripustaneensa korun kaappiin. Ainakaan ensimmäiseen vaihtoehtoon en usko. Kaikki sitten ihmettelimme, mistä koru on tullut. Asuntoomme toki oli avaimet vuokranantajalla ja isännöitsijällä, mutta kumpikaan tuskin on salaa vieraillut asunnossamme ja ripustanut korun kaappiini. Kysyisinkin nyt, onko jollekin muulle ilmaantunut esineitä tyhjästä? Ja voiko tätä selittää jotenkin henkimaailman ilmiöillä?

Esineiden ilmaantuminen tyhjästä ja niiden katoaminen jäljettömiin on melko tavallista. Tällaisissa tapauksissa voi pyytää henkimaailmaa toimimaan toisin: "Kiitos, mutta tämä ei ole minun. Palautapas tämä takaisin sen oikealle omistajalle" tai "Tämä tavarani on hukassa. Jos olette ottaneet sen, palauttakaa se minulle takaisin, kiitos".

Joskus tavaroiden piilottelu voi olla viesti henkioppailta tyyliin "rauhoita tahtiasi, relax".

Sisareni asunnosta katoaa jatkuvasti tavaroita, varsinkin vaatteita - sekä omia että vieraiden.
Minulta katosi ystäväni savusaunan pukuhuoneeseen sukkapari - laitoin ne penkille ja saunasta tultuani niitä ei enää löytynyt mistään.
Erään ystäväni pesukoneen taakse ilmestyi yksikseen tyhjä vodkapullo. Nauroi, että olisi nyt sentään ollut täysi ;D

Meillä häviää ja muuttuilee tavarat...tänään katos tyllerön sukka naps* vaan lattialta :) Ja monesti joku tekee semmosta onpas* eipäs* onpas* juttua jonkun tavaran kanssa. Se siis on ja eipäs olekaan kun taas vilkaisee :D

Mulla nää alko, kun olin pyytänyt että mun elämään tulis tonttuja ja keijuja niin että itekkin niistä jotain tietäisin...niitä ne sitten varmaan on.

Ihan aihe ja hauska alukea muidne kokemuksista :d Itse olen kokenur enneunia :D

Mun lempihameeni oli kateissa monta viikkoa, ja eilen muka sen sitten löysin, vaatehuoneessa roikkui oikein pitkällä ulkona muusta vaatepinosta.

Kummastutti sekä katoaminen että löytyminen, mielestäni olin tarkistanut kaikki paikat moneen kertaan.  :idiot2:

No hui, RV.  :D :smitten:  :smitten:

En tiedä tyhjästä, mutta kun olin pieni niin meillä oli sellanen kippo (tai no, tuhkakuppi :)) jossa oli "tarpeettomia" avaimia ym.
sälää. Niin kauan kun muistan niin siellä oli tämä tietty avain josta jotenkin tykkäsin. Sitten kun olin 11 niin muutimme erääseen
taloon johon äitini mukaan erityisesti minä halusin ihan välttämättä muuttaa. Selvisi että se avain sopi oveen. Vanhempani asuvat
vieläkin siellä, ja minulla on edelleen avain tallessa. Se on ihan erilainen kun talon muut avaimet. Mun avain on valmistettu
Italiassa, ja talon muut avaimet Norjassa, myös valmistaja on siis eri. Melkoinen yhteensattuma, jollei jopa kohtaloa sanoisin :)
Tätä juttua ei tosin kukaan tahdo uskoa, mutta totta se on. Vasta vanhempana on tullut ajatelleeksi että ehkäpä nämä asuinpaikatkin
on ennalta "määrätty", tai ainakin osa.

Nykyistä asuntoanikin ikään kuin "tyrkytettiin" minulle kahteen kertaan. Edellinen asukas asui tässä vain vuoden verran, vähän kuin
"varatakseen" tätä minulle. Kukaan muu ei tästä tosin ollut edes tarjousta jättänyt. Haikailin tähän todellakin jo vuotta ennen.
Sitten tuli vähän kuin pakkomuuto, ja hups, sama asunto oli tullut myyntiin. Ainakin tuntui että tää oli sit kai tarkotus :) Ja se
että rahoitus järjestyi oli sitte ihan oikea ihmeiden ihme.

Hrrrr... :D Toivon että minullakin tulee olemaan sitten vastaava vaikutus mielitiettyyni :) Ja toki olisi mukavaa myös kokea.
Aika hurjaa :D Onneksi olkoon! ...Tai mitä tässä pitäisi sanoa :)  :smitten:

- VB

Hei onko kellään "vilahduksia"?
Jos, on niin varmaan tiedätte mitä tarkoitan. Usein näkökentän laidalla vilahtaa jotain...tummaa, vaaleaa, ruskeaa...nopsaan, eikä siitä ikinä katse kerkiä napata kun vilahduksen vain.
Mä epäilisin heitä tontuiksi tai keijuiksi, samoiksi jotka niitä tavaroitakin vilkuttelee :)
Mutta onko jollekulle selvinnyt että mitä tai keitä nää vilisijät on?
Vai hulluks tullu?

Kuuhilda.
Kyllä näkyy vilauksia silmäkulmissa, viimeksi tänään kotona ihan säpsähdin. Kuka muu täällä on.

Joo...omituisia. Mitähän ne mahtaa ollakaan?
Pitäiskö niille koittaa jutella? :D

Vilahtelut ovat normaaleja. Kertovat yleensä siitä, että energia on hyvää asunnossa. Jos alkaa olla ahdistava energia kodissa ja vilahteluja ilmenee niin sitten vaan kyytiä sekä huonolle energialle että vilauttelijoille! ;D

Voin kyllä sanoa että itselläni on tullut kovasti ns. yliluonnollisia juttuja viime aikoina. Ehkä pari viikkoa sitten sain vähän purettua mieleni peikkoja ja pääsin taas mukavaan zeniin. Silloin alkoi meditaatiossa tapahtua kummia, 8. chakrani avautui ja aloin kokea ihan arkipäivässä 4. ulottuvuuden asioita. Olen nyt nähnyt näkyjä, kokenut universumin opetuksia, hillunut jossain astraalitasolla ihan muualla ajassa ja paikassa tosi helposti, aistinut toisen paikan tapahtumia täysin selvästi ja kikkaillut energioiden kanssa 10x voimakkaammin kuin ennen. Olen myös kokenut voimakasta yhteyttä sieluparini kanssa ja nähnyt hänet pariinkin kertaan näyssä (joka oli ehkä yksi erikoisimpia kokemuksia elämässäni ja opetti itsestäni paljon). Pystymme jo koskettamaan toisiamme etänä, kokemaan rakkauden telepaattisesti jne. Ulkoisia merkkejä näkyy todella paljon ja ajatusten voima on manifestoitunut fyysisessä maailmassa yllättävällä tehokkuudella. Sieluni osalta kaikki on muuttunut lyhyessä ajassa.

Kyllä tämä 2012 on hienoa aikaa, ilmeisesti monilla ihmisillä on alkanut kova hengellinen progressio nyt kesäkuussa. Jakakaa tarinoitanne  :)

Rakkautta teille kaikille  :smitten:

Onkohan tämä jottain yliluonnollista, ko täs yhtenä iltana löysin rintsikoiden välistä hämähäkin  ::) ,nooh tietenki sannoin et uih.. ??? Tuli sit mieleen, et hämis aatteli, et miks mun piti täältä lähteä, ku tääl ois ollu niin kivan lämmintä.. :P :2funny: :2funny:

 :2funny: :2funny:
No ehkei se hämähäkki niin paha vielä ole..kuhan ei seittiä kerkiä tehdä  :P  ;)


Anteeksi Unelmassa, älä ota henk.koht...mutta ethän sä ny otakkaan.

Heh, en mie suutu tommosista, ;)  oon aika vasta ostanu uuvet rintsikat.. :coolsmiley: eikä nämäkään..missä tuo pikku hämis lämmitteli..niin oo vanahat.. :P
 :2funny:

Kuule KH..tiiäkkönää et hämis on ollu sotaaikana ki hyödyllinen.
Kun ne on kutoneet poteron suulle verkkoa..siis siel missä oltiin turvassa vihollisilta.
Niin niiden suille kutoneet verkkoja,hämätäkseen tietty.. :P
Eikookki ihanoita luontoelläimiä..moni suomalainen varmaan säästyi silleen kuolemalta.. :smitten:

Ohoh.. :o ei saa suuttua.. ;) tuli mieleen..et kissas sano..juokse ite vaan niijen hiiruloiden perässä.  :coolsmiley:
Me ei viititä.. :D

Tää on vaan hurttia huumoria..monesti oon itekseen nauranu..niin et maha ollu kippeenä..

Henkilökohtaiset loukkaukset on sitten ihan eri juttu.. ??? joista haluan olla erossa.
En tykkää missään muodoissa riitelystä.. ??? ???
Laitetaan vaan tuo rakkaus kiertämään.  :angel:  niin hyvä tullee.. :smitten: :smitten:

 ;D Näinkin ne mirrit aatteli..Et me ei sotketa käsiämme tuollaisiin..yäks.   ::)
Menköön hiirulaiset ulos ...et mamma sais rauhan.. :smitten:

Mä huomasin ja tajusin eilen illalla, että mulla on myös kuulo vahva kanava aistia kaikenmoista.
Siis silloin kun enkelit kävi, he kävi nimenomaan soittamassa "harppua" ja yrittäessäni joskus telepaattisesti saada yhteyttä johonkuhun, sain vastauksen puheena...tosin en tiedä kenen.
Ja eilen illalla kuulin aivan ylimaallisen kaunista sellomusiikkia kun olin nukahtamassa...se loppui sitten kun hätkähdin tajuamaan asian, enkä enää kuullut sitä...joku oli silloin kyllä paikalla muutenkin, kun peitonpäällä oli niinkuin kissa olisi tullut, mutta ei siinä ketään näkynyt.
Ja monta muutakin kuulo juttua tulee nyt mieleen, kun aloin asiaa miettiä :)

Sellomusiikkia, huii  :smitten:

 :smitten:
Olipas muutaman päivän hurjat energiat ympärillä.  :-\ Musta pilvi pään ympärillä, suorastaan uhkaavaa energiaa ja henkisesti rankkaa. Saa nähdä helpottaako. Lauantain ja sunnuntain olen Anu Shi Astan enkelikurssilla - lähetin jo Anulle kovasti enkeleitä, kun hän matkusti Kaliforniasta Suomeen. Aktivoiko se vastavoimat? Saa nähdä tapahtuuko jotain "yliluonnollista". Mielenkiintoista.  :angel:

OI, se musiikki oli kyllä niin kaunista  :smitten:
Just oli ollu energiahoito siinä, että mahtanee olla sillä vaikutusta asiaan.

Ja ihanaa Sean Conneryn näköistä ääntä soma :)
Hienoa kielilläpuhumista muutenkin  :smitten: Voi hitsi *Marie* kun muistaisit tuon kehtolaulun sanat vieläkin  :smitten:

Nuo kouulostaa ikävältä nuo mustat ja ahdistavat energiat Suomityttö :/ Toivottavasti jättivät sinut nyt rauhaan :)

Minäkin oon niin ihmetelly.  :idiot2:  ja yrittäny sinne laitella hyvvää energiaa.. :angel:
Sano niille et laittakaa RAKKAUTTA kehiin.. :smitten:

Kun oltiin mieheni ja hänen poikansa kanssa anopin luona kuultiin musiikkia yhtä aikaa joka tuli "jostain"
Samana yönä keskustelin sujuvammin kuin koskaan kahden edesmenneen kanssa. Mieheni veli ja isä tulivat ihan viereeni yöllä ja sitä intuitiivista kommunikointia kesti n. puoli tuntia.
Vanha pappi lauloi ortodoksisia kirkkolauluja ja poikansa piti mun kädestä kiinni antaen neuvoja tulevaa koskien.
Tunnelma oli miltei pyhä
Eilen aamulla kun mies vielä nukkui ja oltiin illalla suunniteltu lähtevämme aamutuimaan, kuulin askeleet jotka lähestyivät huonettamme, pysähtyivät ja vaikka pidin silmät kiinni koko ajan tunsin läsnäolon sekä iloisen vilkutuksen  :)
Appiukko ties että lähdetään just sinä päivänä ja tuli moikkaa.
Anoppi on nähnyt hänet myös ja ovat keskustelleet.
Mieheni sanoi et isänsä olis tykännyt minusta joten me tutustutaan hieman eri tavalla toisiimme  :D
Meedion mukaan hän halusi materialisoitua edessäni jo pari vuotta sitten.
Mä tykkään siitä ukosta vaikken ole elävänä nähnyt koskaan. Kuoli viiskymppisenä sydäriin.
Veera-naisen kanssa juttelin alakodin partsilla usein kun tää koti oli rempassa. Ekan kerran näin hänen kuvansa ja olin ihan  :o kun tunsin hänet ulkonäöltään vaikka hän kuoli jo v.1965
Mä näköjään herkistyn koko ajan vaan lisää mut ei se enää haittaa kun tää on jo niin arkeen sopivaa  :)

 :smitten:
Kiitos Unelmassa, kiitos Kuuhilda! Pohjavire on toivorikas, kaikesta selvitään. Ihmetyttää vaan, että mitä tässä näytetään. Olen päättänyt ottaa kaiken opin irti mitä saa.  :smitten: Anun kurssille jouduin vahingossa, vähän vaan ajatus hipaisi, että oi, olisipa kiva. Ja se pääsy toteutui siinä hetkessä.

Lisäys vielä. Olen huomannut tosiaan sen että Suomessa on paljon vanhoja sieluja ja sitä kautta mediaalisia myös
Mä taistelin omaa lahjaani vastaa monta vuotta, pelkäsin ja huonompaan suuntaan vaan meni
Nyt kun hyväksyn tän ominaisuuden itsessäni, pelot on vähentyneet paljon ja kommunikointi on helpottunut.
Tosin haluan vaan lähi- ja perhepiirin yhteydenotot. Toki voin rukoilla harhailijan puolesta ja ohjata Valoon mutta en tosiaankaan halua "jutella" täysin tuntemattoman hengen kanssa.
Tunnen energiosta lähipiirin mutta nää ei-tutut säikäyttää minuu vieläkin. Meedion sanat kun oli 27v " Tulet kommunikoimaan henkimaailman kanssa helposti kun olet 35-40 vuotias. Olen nyt 36 eli hyvin osui sanansa

Mielenkiintoisia ääniä soma...jos sä rupeet kuulemaan niitä useinkin, niin sun tarii pyytää jotain tulkkausta tms....ois hieno kun tietäsit mitä sulle sieltä sanotaan :)

Jaa-a, ehkä sä käyt sitten iskää kattomassa muutoinkin, voihan se hyvin olla :)

Mä tunnen ja nään tosi voimakkasti energian väreilyn/enkelin ympärilläni kun rukoilen toisen ihmisen puolesta.
Siitä ainakin tiedän että jotain tapahtuu ja eteenpäin menee  :smitten:
Mun reiki-kurssi oli aivan kaamee joskus sata vuotta sitten ja tajusin ettei se hoitomuoto ole mulle oikea mutta rukous toisen puolesta on suurin teko mitä voi ihmiselle tehdä tai sit mä oon vaan tosi rajoittunut  :uglystupid2:
Toki mun kädet kuumenee jos koitan parantaa mutta rukoilen koko hoidon ajan
Tosin hoitoni on niin väsyttävää että frendit on nukahtaneet siihen  ;D
Unessahan toki kroppa parantaa itse itseään mutta olen tosi hyvä nukku-maija  :D

Ookko sää sit joku noita.. :P     :2funny:
Kuh oot kurssinki käyny n.sata vuotta sitte.. ???  :D

Mulla on ollut niin paljon yliluonnollisia kokemuksia että koen niiden olevan jo arkipäiväistä. Viimeisin taisi olla kun ystävälläni oli migreeni ja autoin häntä poistamalla sen. Mun kokemuksen mukaan kaikki on energiaa, ajatus jo itsessään on energiaa joten rukous on suurinta ajatusenergiaa millä pyytää enkeleitä ja Jumalaa auttamaan. Energiaa voi kanavoida niin monella eri tavalla, eikä mikään sano mikä tapa on parhain  :smitten:

Mä tajusin näkeväni ilmeisesti ennalta. Siis oon varmaan nähny silleen aina...mutta ei se kyllä siltä tunnu. Asiat tulee vaan semmosina ajatuksina, ihan tavallisina, ja sit ne vaan tapahtuu viim. vuorokauden sisällä. Joku pikkuseikka voi olla toisin, tai sitten se sattuu ihan samalla tavalla.
Niin arkisia juttuja, etten ole osanu aatella, että tässä jotain näkemistä olis...enkä kyllä ihan varma ole vieläkään...jos vaan oon niin taitava ennakoimaan tapahtumia? Vai onko sittenkin kyse siitä että mä luon niitä kun ajattelen niitä?

Wuhuuu!!! Oon näköjään avannu itseäni toiselle todellisuudelle kun huomasin tänään että otin vastaan opastusta! Säikähtämättä! Epäilemättä!

 Vietän kesää pitkästä aikaa suuressa lapsuudenkodissa jossa pyörii paljon muitakin ihmisiä. Sain tänään tietoa siitä, kuka tulee ensimmäisenä kotiin ja kuinka lähellä joku perheenjäsen on kohti kotia. Pakko hehkuttaa!! Ei mulla ennen tämmöisä kokemuksia ole ollut!! Näköjään maailma antaa kun on valmis ottamaan vastaan!! Tämä on vasta alkusoittoa! Ainakin toivottavasti!!  :smitten:

Onnea Verninia  :smitten:

Eilen tsiikailin pilviä..niinku mulla on tapana. :D  Yhteen pilvi rykelmään tuli selvä..vanhan miehen kasvot ja siihen viereen sit kissan kasvot..
Sillä kissalla oli valkoinen naama..ja niinku hymy kasvoilla.. ::) ;D
Tuli mieleen et se mies tais olla mun opas ja hänellä on sit kissa lemmikkinä.. :smitten:

Kiitos! (----:

Kuuhilda, sinul on vahva intuitio ja siitä se sit lähtee eteenpäin... ;)
Älä epäile itsees

Pakko kertoo, kun mulle sattunu samankaltaista, mä kerran katselin ikkunasta ulos rauhalle, kun pilvet purjehti ohi. Mietin siinä että onkohan niitä enkeleitä ja noinkohan he muakin opastaa, niin sinne pilviin muodostu samassa aivan kuin enkeli. Siis se oli kuin suoraan jostain ikonista, aivan selvät ääriviivat, kasvonpiirteet, kaikki. Ja aivan kuin se olisi katsonut suoraan siihen ikkunaan jossa olin. Ja pysyi siellä "pilvissä" varmaan 10-15min, vaikka tuulikin kovasti, sitten alkoi hiljalleen hajota. Mutta hyvä mieli tuli, paitsi nyt harmittaa etten ottanut kuvaa!

Tuskin tämä on mitenkään yliluonnollista, mutta voisin vaikka vannoa nähneeni puun läpi. Äsken. Näin puun osien, minne katsoin, katoavan. Ja säiiikähdin. Katsoin monta kertaa puunrunkoa, uudelleen ja uudelleen, ja kyllä, olen varma, että näin sen läpi. Älejirfvdlks. Sen takaa paistoi aurinko, ja auringonpaiste näkyi puunrungon läpi, vaikka laitoin toisen silmäni kiinni. Peloittavaista. Jajaja.. Jotain.

Olenhan toki kokenut muitakin yliluonnollisia (?) kokemuksia. Mutta viimeisimmästä kunnollisesta on vähän aikaa. Ellei askeleita, joita välillä kuuluu, lasketa. Tai sitä, että toissapäivänä kuulin metsästä ääntä, kuin joku olisi hakannut ontolla metalliputkella puunrunkoa. Siinä oli rytmi. Luulin, että olisi ollut isäni, ja huusin häntä, jolloin rummutus loppui hetkeksi ja alkoi pian uudelleen. Kävelin ääntä kohti, ja kun olin kävellyt jonkin matkaa, ääni loppui, eikä enää kuulunut. Ja muu perheeni oli sisällä ja isä käveli hetkeä myöhemmin täysin päinvastaisesta suunnasta sisälle.

Hhahaha, jotenkin, jälkeenpäin ajattelinki jotai tollasta ja aattelin tulla deletoimaan koko viestin. Mut en sit viittinyt, kun vastaustakin jo tuli. Mä jotenkin säikähdin, mutta mun logiikka tässä asiassa oli aika surkea ja.. Tuota, vähän sellainen outo, muttamutta, tajusin siis saman tuossa viime yönä. d:

Syringe hei, älä ressaa.  :D
Kerran mää luulin tulleeni ihan pipipääksi kun yks pinkki lasiesine näytti yhtäkkiä vaaleansiniseltä. Joskus myöhemmin tajusin kuljettaa sen käsissäni erityyppisten lamppujen ali ja hupshei, sillä valolla olikin yllättävän paljon merkitystä.  :2funny:
Mutta se on rikkaus, kun osaa viehättyä ympäristöstään ja asioista jotka eivät kaikkia niin kiinnosta, kuten puunrungoista tai optisista harhoista.  :)

Hee, aika jännä juttu. Mäkin haluan nähdä kun mänty tai pylväs katoaa!
Mä en oo onnistunu kadottamaan näkökentästäni kun jotain ihan pieniä juttuja, ja nekin on vaan kadonnu, ja palanneet sitten hetken silmiäni järjesteltyäni takaisin siihen mihin kuuluvat eli en ole niiden läpi päässyt näkemään.
Mä luulen että tää johtuu vain jostain väsyneistä silmistä jotka kattelee vähän miten sattuu.
Ois se kyllä kauheen kiva ajatus sekin, että mä olen niin ylevä, että kykenen paikoitellen näkemään miten tän maallisen harhamme verkko rakoilee, mutta ennemmin menee läpi vaihtoehto A  :D

Oijoi, :-*  niin ne pilvet hajoaa noppeesti..tässä kesällä monesti ihhaillu sateenkaaria, niin mahtavat värit ollu .. ::)
Mut nekin vaan vähän aikaa...näkyvissä.. :-* :smitten:

Eikös tälläinen, esineitten läpi näkevä näkökyky ole olemassa? ... ns. eetterinen selvänäkö ,  tällä nähdään myös paljon sellaisia värejä mitä normaalisti ei nähdä ... lisäksi jos tämä kyky on täysin hanskassa siihen sisältyy myös aina selväkuuloisuus.

Hhahaha, niinpä :Dd mulla on tapana hermostua ja panikoida tollasista asioista ja sit jälkeenpäin aatella, et olinpa taas vaihteeks tosi järkevä. Njoo, muttamutta, enpä säikähtänyt enää seuraavana päivänä, kun saman männyn takaa näkyi samalla lailla auringonpaiste d: Oli tosi kauniin näköistä, muuten.
Pitkään aikaan ei mitään yliluonnollista oo oikeestaan täällä tapahtunut, mutta jatkuvasti mun muistissa kolkuttelee yksi vanha - yliluonnollinen, not sure - tapahtuma, joka häiritsee ihan tavattomasti.
Tuoli kaatui siis meillä keskellä yötä selkänojalleen keittiössä ja muutamia kaapin ovia, jotka pääsääntöisesti on kiinni (koska niissä on kaikenlaista turhaa romua), oli auki. Ja heräsin tuohon kolinaan siis siinä kahden aikoihin, muistaakseni, ja menin katsomaan, eipä ollut keittiössä ketään ja kaikki muut, paitsi minä olivat sikeässä unessa, mutta silti oli kaapit auki ja tuoli kaatuneena maassa. Säikähdin paljon ja koetin nukkumaan, en uskaltanut jäädä sinne keittiöön tekemään mitään. Sitten aamulla heräsin uudelleen neljän kieppeillä ja menin katsomaan. Kaapin ovet oli kiinni ja tuoli nostettu ylös. Oli muuten jännä, enkä oikeen tiedä miksi jäi mieleen erikoisemmin, kun täällä on muutakin tuollaista pientä välillä tapahtunut.

Siis sä jätit ne kaapinovet ja tuolin silleen auki ja kaatuneeksi ja sitte ne oli itekseen menny kiinni ja tuoli ylös? Niinkö?

En ole viikkoon nukkunut kokonaisia öitä heräämättä. Öisin kolmen ja viiden välillä herään läsnäoloon ja näen, että valkoista harsoa leijuu sängyn päädyssä tai vieressä, enkelienergiaa siis. Yleensä näitä näkyy kun on joku kriisi meneillään ja tällä tavalla osoitetaan että jaksa vielä. Usein tämän näyn jälkeen nukahtaa helposti taas. Enkelienergiaa on näkyilly jo kuukauden päivät lähes joka yö, mutta kuluneella viikolla en ole nukahtanut näyn jälkeen helposti, koska näkyä on seurannut tunne, että mua suojellaan joltakin.

Toissayönä heräsin taas ja ensin näin valkeaa leijuvaa harsoa ilmassa, jonka taakse alkaa ilmestyä vähitellen 1800-luvun tyylisesti tummiin pukeutunut mieshenkilö. Tuli välittömästi tunne, että enkeli pistää itsensä eteen ja suojelee minua tältä näyltä. Mitä asiaa tuolla miehellä on minulle? Miksi pitää sabotoida uniani??

Vaikka tiedän, ettei henkimaailma pysty minua satuttamaan ja tuolla miehellä on luultavasti jotakin asiaa, säikähdän aina enkä uskalla esittää kysymyksiä. Ehkä vartiossa oleva enkeli tietää että säikähdän ja siksi pehmentää näkyä asettumalla eteen?

Eilen illalla esitin pyynnön, että saisin nukkua tämän yön heräämättä. Pyysin suojelusenkeliltä, esitin ääneen yleisen toiveen ja heitin matkaan rukouksen. Rukouksen aikana tunsin, kuinka minua silitettiin hiuksista. Mutta ei tämä tällä ole ohi, jos tuolla miehellä on jotain asiaa minulle /jos hän tarvitsee minun apuani jossain asiassa, hän palaa vielä. Nyt tarvitaan vaan uskallusta kohdata ja kysyä. Mitä teen?

Minusta toi vaikuttaa ihan selkounelta, todellisuus selkounessa voi tuntua jopa todellisemmalta kun itse valvetilassa ... ja tätä on vaikea ymmärtää, koska ihmiset odottaa että unet on aina jotenkin "hämäriä"  

Nimimerkki kokemusta on :D

Verninia, mulla on ollut vähän samanlaista tässä jonkun aikaa, joku käy öisin herättämässä, jatkunut jo kanssa reilun kuukauden. Olen yrittänyt kysellä että olisko asiaa, muttei ole ollut. Olen myös yrittänyt ehdotella että jos ei kerran oo asiaa niin vois vaikka poistua häiriköimästä. Aika sitkee on kaveri kyllä. Ei mitenkään pelottava, hieman häiritsevä vain.

Saattaa olla :Dd mulla on tapana nähdä tooosi kummallisia unia ja sisko on lisäksi unissa puhuja ja kävelijä, itekin itseasiassa joskus on tultu unissakäveltyä (ainakin muiden puheiden perusteella) ja puhuttua, muttei niin pahasti, kuin sisar. Ja mulla on ollut aina vähän univaikeuksia ja kaikkea. Mutta musta toi ainakin kuulostaa ihan hyvältä selitykseltä, ainakin, jos musta puhutaan.
Ja mullakin muuten toi keskellä yötä herääminen on ollut ongelma. Yleensä siinä kolmen - neljän aikaan yöllä herään, enkä heti saa unta. Mutmut joo, luultavasti oli selkouni, kuten sanoit, tai joku, kun täällä ei mitään kovin paranormaalia koskaan oo tapahtunut.

Kalevanneito, hahaha, ei :Dd vaan siis tuoli oli keskellä yötä kaatunut selkänojallen ja kaapin ovet auennut. Ja kun hyvin aikaisin aamulla (ketään muuta ei ollut hereillä) heräsin, ne oli noussu takas ylös ja kaapin ovet ollu kiinni. (En silloin yöllä uskaltanut sitä nostaa ylös ja kaappeja laittaa kiinni, vaan juoksin huoneeseen ja koetin saada unta)

Eikun tuota justiin tarkoitin että sä et siis nostanut sitä tuolia etkä pannu kaapin ovia kiinni vaan ne oli ite noussu pystyyn ja menny kiinni. En siis tarkottanu jotta sä ne kaadoit ja avasit.

Minä pyysin monta kertaa että saisin nukkua öitä rauhassa, ja nyt en ole heräillyt. Jäi kaivelemaan, että jätinkö jonkun pulaan ja olisiko tämä ilmestynyt henkilö tarvinnut apua jossakin asiassa.

Vieläkö sinä heräilet, onko asia selkeytynyt? (:

Nyt on parantunut kyllä, pyysin myös hyvin tarmokkaasti että nyt vois lähtee, kiitos ;D ja sitten ilmeisesti unessa (aina en ole varma onko unta vaiko ei) kauhee lössi pakkas matkalaukkunsa ja lähti laukkuinensa :D kolme henkeä oli selvempää, yksi tumma pitkätukkainen heppu (!) pääosassa ja pari vanhempaa ja sitten varmaan parisenkymmentä epäselvempää henkeä. mutta tosiaaan nyt olen saanut nukkua rauhassa  :smitten: sitä osaa arvostaa pikkujuttuja kuten nukkumista ihan uudella tavalla  :angel:  :smitten:

Tiedän tasan tarkkaan noista teidän kokemuksista ja pelkoa on mullakin ollut, siks aloitin ketjun "rasittava henkimaailma" Joskus on myös niin että meitä koitetaaan ohjata ja auttaa siltä toiseltä puolelta. Aina se ei mene niin että he tarvitsisivat apua.
Ennen kun lähdettiin täältä homerempan alta menee, näitä ns. yliluonnollisia tapahtumia oli jatkuvasti. Meitä koitettiin varoittaa ja tulkitsin sen aivan väärin. Pelkäsin välillä niin paljon että mies jäi duunista veks kun mua pelotti niin paljon.
Onneks tilanne on muuttunut  :)

Poikkesin normaalilta reitiltä ja pyöräilin teatterin ohi. Valtavasta kivirakennuksesta humahti ulkopuolelle lämmin energia. Joko on todella tehokas ilmastointi fuu-uuuum, tai sitten muuten vaan tapahtuu paljon asioita niiden seinien sisällä. En ihmettele yhtään! Paljon yleisöä, josta jokainen tuo rakennukseen osansa, näyttelijät, tilat ja maailmat. Tuona iltana tuli voimakkaat energiat, toistamiseen olen aistinut lämpöä, mutten yhtä voimakasta humahdusta.

Onko muilla kokemuksia rakennusten energiavarastoista?

Hei vain, liityn keskusteluun kun vaikuttaa tutulta  ::)
Joku on öisin minuakin herätellyt ja välillä en osaa enään tunnistaa herätessä että mikä on unta ja mikä ei  :idiot2:
Toisinaan saan oikeasti unihalvaksia ja samalla tuntuu että kanavat repsottavat auki  :D Tämä on pelottavaa ja erittäin
ahdistavaa, kun heräät niin etten voi liikkua ja tulee paniikki..toisaalta kaikki liittyy unihalvaukseen ja näythän kuuluvat niihin, mutta en siti usko että ainakaan viimekertainen unihalvauksen yhteydessä oleva kanavointi olisi mielikuvitusta. Tämä unihalvaus tapahtu samalla kun sain energiahoitoa ja erittäin vahvasti tunsin hoidon ja olen lopulta siihen nukahtanut  :smitten: Muuten ihana kokemus ja "sain" yhteyden sellaiseen henkeen jota olen ikävöinyt kovin ja toinen tuli jota en tuntenut. Harmi etten osaa tulkita näiden viesejä, mutta ilman halvausta olisi jäänyt positiivisempi kokemus. Toissa yönä nukuinkin sitten pipo päässä kun en saanut päätäni rauhoittumaan ja pakko oli unta saada (aina vaan alkoi näkyä jotain mitä tulisi katsoa simmut kiinni) Säikähdin silti kun joku olkoi aivan selkeästi nauramaan, joku nainen..olikohan sama kuka kävi ed. yönä luonani..näin hänestä kuvankin..Täällä aistitaan myös lämpöä ja viluja / pieniä tuulia asunnossa..sitten luulen kyllä välillä näkeväni kin jotain ja tietty ääniä paukuntaa ja poksuntaa  ;D

Minulla oli samanlainen kokemus kun sukulainen menehtyi, tuli uniini ja käveli ikään kuin lentokentän porteista ulos  :)
Hän hymyili ja vietitti selkeästi että kaikki on hyvin..unessa oli myös silloinen ystävä joka oli erittäin skeptinen ja väitti vieressä että nen väärin..hän ei ollut koskaan tätä menehtynyttä siis tavannut. Vietitstä tulkitsin että minun piti kertoa eteen päin kaiken olevan hyvin. Heräsin omaan itkuuni, mutta olin kuitenkin iloinen jotenkin. Soitin aamusta hänen läheiselleen, joka kertoi heidän hyvästelleen tämän henkiln edellis iltana. Nyt tulleissa ns. kanavoinneissa en ole saanut varmuutta onko kyseessä tämä vai joku muu henkilö, kun en viestejä osaa tulkita..luuen että muutamakin koittanut olla tosiaan yhteyksissä. Jänniä nämä kokemukset  :angel:

Pakko vastata tähän että kyllä vain  :smitten: ja minulla ihan kiehnäsi ja pyöri kunnes käpertyi viekkuun  :smitten:

Mäkin olen miettinyt että haluavatko kaikki apua, ja jos haluavat niin miten saan heille tiedon että en osaa heitä auttaa  :-\
Viimeyönä kun yritin käydä nukkumaan, niin eri kohdassa asuntoa kuin ennen kuului ääniä kuin joku olisi istunut sohvallani ja laahannut jalkoja maassa ees taas  :crazy2:  Luulen myös että minun kolmassilmäni on jotenkin ylliaktiivinen kun kipuee ja ns. vääntää naamaani sisältä päin ja paineen tunne tulee..En saa sitä jotenkin tasapainoon, vaan se koittta aina nukkumaan käytäessä näyttää jotain, ja eilen tunsin taas jonkun läsnä olon. Voisinkin pyytää jotain vilkaisemaan asuntoon, ettei tarvitsisi pipo päässä nukkua  :D
Kolmannesta silmästä vielä, kun se aktivoituu vahvasti niin kuin eilen, tuntuu kuin menisi mustaa valotunnelia, hieveätä vauhtia ja välähdylsiä kuin tähtiä on siellä täällä..Kesken tämän matkan avasin silmät kun en tahtanut muuta kuin nukkumaan..no yhtäkkiä tajusin miltä se energia näyttää tai näin tulkitsin..koko asuntoni näytti pimeässä isteenkokoisilta rakeilta, joka koostui isommista lhkareista joita rakeet täyttivät, värit näkyivät erotettavasti johtuen valo "tähdistä" vaikka oli todella pimeää. Opin eilen myös näkemään vihdoin auroja!

En sitten tiedä, onko tämä rajakokemus vai mikä, mutta kirjoitan nyt kuitenkin. Eli meinasin kerran kuolla ja muistan nähneeni tänä kyseisenä yönä kirkkaan valon ja tunsin itseni äärettömän rauhalliseksi. Pääsin katsomaan, mitä olin tämän elämäni aikana tehnyt ja minulle annettiin valta valita jatkaisinko elämääni vai siirtyisinkö tuonpuoleiseen. Minulle kerrottiin, että minun olisi suotavaa jatkaa tätä elämääni, sillä minulle oli ennen syntymääni määrätty tehtävä, jota en ollut vielä suorittanut. Vaikka tästä on jo noin viisi vuotta, en muista mikä tämä kyseinen tehtävä on. Sitä ei taidettu kertoa, joten luultavasti vain jatkan ihmettelemistä.

Toivottavasti vastasin oikeaan ketjuun.  :laugh:

Upea kokemus! Halusit näköjään palata, kun olet vielä täällä, ja se on hyvä. (: Jatka ihmettelyä!! Kuulostaa aivan rajakokemukselta, ainakin jos vertaan sitä omaani!

Mun kokemus on muutama vuosi taaksepäin, mutta tapahtui tunnelia pitkin ja jonkun pienen henkiolennon johdattelemana. Veikkaisin enkeliä. Mitään dioja en elämästäni päässy näkemään, kun päätin käytävän kaventuessa että hop takasin!

Mielenkiintoinen aihe tosiaan. Mä voisin periaatteessa ruksata monta kohtaa, mutta en ole varma. Mun järki sanoo mulle asioita kuten, sä ite vain kuulit oman äänesi puhuvan sulle tai se oli vain sattumaa tai että kuvittelen vain aistivani mitä toinen ajattelee tuntee. EN ole saanut vedenpitäviä todisteitä mistään ja mulla on todella hyvä mielikuvitus, joten en uskalla sanoa kokeneeni mitään "todellista".

Mutta nä muiden kommentit viittaa siihen, että ehkäpä joku kokemuksista ei ole ollut täysin oma kuvittelua :D

Miekin nyt kirjottelen tänne ku sattu niin hassu tapaus tänään. Kävin hautasmaalla viemässä ystäväni haudalle kynttilän ja aikani siellä palloilin. Lähdin sitten lopulta kävelemään autolle ja tuli tunne pienestä pojasta ja huomio kiinnittyi erääseen hautakiveen. Hautakivi oli vanha, ja siinä oli useampi muistolaatta lumen peitossa. Puhdistelin sitten yhden laatan lumesta ja siinähän olikin noin puolitoista kuisena menehtyneen pojan muistolaatta. Oli tunne niinkuin poika istuisi hautakiven päällä(en tiedä miksi pieni poika, ei kuitenkaan ihan vauva enää)että minäpäs istunkin täällä. Sanoin sitten että istu vaan, mutta älä palelluta varpaitas  :) En muutakaan keksiny. Sitten lähdin ajelemaan kotiin, kiva tunnelma oli.
Ei oo tällasia ennen ollu, lähinnä kaikenlaisia unia, etiäisiä ja aavistuksia.

OI, ihana pikkulapsi  :smitten:

Pisti hymyilyttämään tuo Sannakatin tapaus. (:

Minäkin täs yhtenä päivänä kun laitoin hoitoa yhelle koiralle, jolla on vaiva. ???
Niin sain semmosen ns.kuvan jossa pieni n. 1v vanha enkelilapsi silitteli koiraa päästä , otti kaulasta kiinni.,pusutteli :-* :smitten:
Sanoin koiralle.. kyllä sinä paranet.Koira katsoi lempeästi E.lasta.. :angel: :smitten:

Mihinhän ketjuun sijoittaisin tämän? Pakko saada ulos joka tapauksessa!

Viime kesänä kaaduin ja etuhampaisiini kolahti kaulassani ollut massiivinen koru. Toiseen etuhampaaseen tuli pieni särö, lähinnä halkeaman alku, jonka havaitsi hyvässä valossa tutkiskelemalla. Hammasneurootikkona olin tietenkin hyvin pahoillani tästä ja rupesin käsilläni lähettämään energiaa tähän hampaaseen. Jatkoin tätä pari viikkoa aika satunnaisesti, ja nyt säröä ei enää ole, vaikka missä kulmassa ja valossa tarkastelisi.

Mietin vaan, että oliko näillä mun käsillä jotain vaikutusta asiaan, vai paraniko hammas "itsestään". Käsittääkseni tuollaiset halkeamat ei voi mennä umpeen, koska hammasluu ei uudistu. Mahdollisuus on tietysti, että osa hampaan pinnasta on hankautunut pois ja näinolleen särö mennyt samalla. Tuntuu silti vähän uskomattomalta.

Siitä lähtien oon ruvennu hoitamaan käsilläni hampaita(muun hammashuollon lisäksi tietysti, hehe :D )Käymään vaan ulkopuolelta kämmenillä läpi niin, että lämmin energia tuntuu. En tiedä onko tuolla vaikutusta, mutta toivossa on hyvä elää! Voisin kuvitella, että kun samalla lailla olen suojannut kurkkuani sateessa kylmettymästä, hampaidenkin ympärille voisi tulla joku energiakerros, ainakin hetkellisesti joka suojaisi niitä? Voi apua, kuulostanko ihan kajahtaneelta....

Hammasluu ja kiille kyllä uudistuvat, mutta hyvin hyvin hitaasti. Varmasti hoidolla jota itsellesi annoit on ollut vaikutusta.

Verninia,
minäkin annan hoitoa hampailleni. Sen lisäksi että juuri kävin hammashoitajalla. Ja nyt tuntuu että tehoaa.  :smitten: :angel:
Tuntuu myös että hammasongelmat häviää.

Itsellä on ollut henkimaailman kanssa seuraavanlaisia kokemuksia.
1 Enneuni, joka oli tosi mukava ja josta en ottanut täysin potentiaalista hyötyä irti
Muuten kokemisia että tyyliin jos nostan päätäni niin peilikuvani kumartaa tms tai päinvastoin. Uskon kyllä että peilikuva saattaa olla hyvinkin vaikka "paha kaksoseni" tai jotain vastaavaa :D.
Muuten kokenut erilaisia hajuja, kuten kalma ja hyviä tuoksuja tms kukkasia. sitten kuulen vieläkin jatkuvasti jotain nuijien koputuksia ja muuta joutavaa. Tähän minun yliluonnolliset kokemukseni jäävätkin.

Hienoa kuulla Suomityttö ja Elektikko!
Hyvä kun tuli puheeksi, pitää muistaa juurruttaa tämä rutiini hampaidenhoitoon, jos kerta joku muukin on saanut siitä jotain järkeä! On vaan jotenkin vaikea uskoa, että minä itse voisin vaikuttaa jonkin hammasmädän liikkeeseen tai bakteerien bileisiin omassa purukalustossani. Mulla jyllää suussa ihan sikana kaikkea mitä sinne ei kuulu, vaikka hoidan hampaitani erittäin huolellisesti. Nyt menee ohi aiheen! Lopetan!

Kilpirauhaslääkepurkki löytyi eilen eteisen lattialta. Kysyin mieheltäni miks hän on heitellyt mun napit pois lääkekaapista. Ei ollut koskenutkaan eli taas täällä tavarat liikkuu itsekseen tai sit se oli merkki.
Mulle on määrätty kilpparitestit jo yli puoli vuotta sitten mutta en o mennyt vuosikontrolliin.

Kamalasti aikaa viime vierailusta täällä foorumilla ??? Nyt tarvisin kuitenkin apua kokeneemmilta.. Asun vanhassa kerrostaloasunnossa ja kämpän myyntiin laittamisen jälkeen on alkanut tapahtuun. Yksi yö heräsin siihen, kun arpinaamainen pelottavannäköinen mies tuijotti tosi vihasesti. Viikko tästä eteenpäin niin kylässä oleva ystäväni heräsi samaisen miehen tuijotukseen. Muutama päivä sitten päiväunilta herättyäni miehen ääni hyräili ärsyttävästi keittiössä. Nukkumaanmennessäni on aina tunne, että joku seisoo ovenraossa ja kerran ääni kuiskasi "heeei tyttöneen". Tää on pelottavaa, ärsyttävää ja ahdistavaa. Olen pyytänyt jättämään rauhaan, rukoillut hänen puolestaan mutta ei auta.

Mitä tää voi olla ja miten jatkaisin eteenpäin hänen kanssaan? :-\

Kysäisepä arpinaamalta, mitä asiaa hänellä on vai onko mitään.

Pitkästä aikaa taas tällä foorumilla. Ihmeelliset näyt tänne taas toivat. Tässä jokunen aamu sit kuulin unen läpi jonkun kutsuvan minua miehen äänellä nimeltä. Ensimmäisen kutsun kyllä kuulin, vaan en reagoinut siihen. Toiseen kutsuun vastasin "mitä" ja aukaisin silmäni. Vuoteeni vieressä näin hieman sänkyni yläpuolella "kurttuisen" näköiset ehkä hieman läpinäkyvät miehen kasvot- Tällä miehellä oli oikealla puolellaan pään vieressä hopean värinen rottingista valmistettu tähti...mieleen tuli jouluinen tähti.

Mietin mitähän tämä näky taas tuo tullessaan, aiemmin ollut ikäviä kokemuksia näkyjen ilmaantuessa. Olisiko kellään tietoa mitä tällainen näky merkitsee?

-Limis-

Taas tapahtuu. Heräsin outoon tunteeseen poskessa. Mun tyynyllä oli aloeveravoide. En tasan tarkkaan mene nukkumaan voidepurkit pään alla. Joko mä kävelen unissani ja siirtelen tavaroita tai sit mun kuollut mieheni toimii tosi aktiivisesti
Eilen oli tosi kamala päivä. Ahdisti ja oli fyysisiä vaivoja. Kaikki mitä tein meni jotenkin vinoon.
Sit aamulla toi voidejuttu. Kai mieheni jotenkin viestitti olevansa messis vielä
Ainakin aamulla oli mukava olo vaikka ihmettelin kyllä. Täällä mun kodissa tapahtuu nykyään joka päivä jotain outoa: tavarat siirtyy ja katoilee, seinillä vilkahtelee valonvalähdyksiä, puhelimen herätys toimii itsekseen, tietokoneen skobet pitää vaihetelevia ääniä.
Toissa iltana mieheni valokuvasta lähti kattoa kohti ihan valkoinen, kirkas valo. Olin sinä iltana kiukkuinen hänelle kun muistelin vanhoja yhteenottoja.
Meedion mukaan tällanen hyörinä voi jatkua 4-6kk jonka jälkeen alkaa seesteisempi aika jolloin mieheni ilmestyy enemmänkin uniini.
Kyllä on ollut tässä vajaan kymmenen viikon aikana sellasta menoa ja outouksia ettei ikinä aiemmin.
Joka kerta hämmästyn  :o

Asun vanhassa puutalossa... rakastan kotiani ja siellä on ollut alusta asti hyvä olla  :angel:
Muutaman kerran mulla on ollut yläkerrassa telkkari päällä ja itse olen ollut alhaalla.. sitten jossakin kohtaa olen vaan havahtunut siihen että miksi telkkarin ääntä ei kuulu ja se on sammunut  ??? en osaa sanoa missä kohtaa se on sammunut mutta joku sen on sammuttanut!
ja eilen ajoin auton ikkunoideni alle koska kävin vain hakemassa muutaman tavaran jatkaakseni matkaani niin oli eteisessä valo minkä olin jättänyt niin ihan kuin valkoisen verhoni takana olisi liikkunut jokin hahmo  :o :o en ole mitään vastaavaa koskaan asunnossani kokenut.. kuvittelenko vain vai mitä tapahtuu?? Silti en pelkää kotonani...

Kummallisia tapahtumia on äitin luona minulle ja äidilleni tapahtunut ja edelleen tapahtuu mutta niihin olen tottunut vaikka se teininä olikin pelottavaa  :) Mutta en haluaisi että sama alkaa omassa kodissani...

Jotkut telkkarit sammuvat itsestään, jos kanavia tai äänenvoimakkuutta ei olla säädetty tietyn ajan puitteissa. Joku turvallisuusjuttu kait, ettei telkkarit syty palamaan.

Mitenkään vähättelemättä noita kokemuksia  :angel:

Voi olla Yep että on asia näinkin  :) ja helpottaiskin minun juoksevaa mielikuvitustani...  :D
Telkkari ei ole vain ennen tehnyt sitä... eipä se kyllä usein ole päälläkään..
voi olla että tulen vaan hulluksi  ;D  :idiot2: :uglystupid2:

Löysin melko tuoreen tutkielman ihmisistä, joilla on ollut ainakin 1 yliluonnollinen kokemus. Aineisto on hankittu nettikyselyllä ja vastaajia on tähän päivään mennessä ollut n. 3000. Jos kiinnostaa, niin linkki löytyy alta:

http://psychicrevolution.com/wp-content/uploads/downloads/2011/10/2011-Paranormal-Activity-Analysis-Survey.pdf

Tavallisimmat kokemukset:

-Dejà vu (itse en tajunnut edes laittaa sitä valikkoon, kun se on mielestäni niin normaalia!)
-Ennakkoaavistukset
-Haamut
-Telepatia
-Ruumiista irtaantuminen
-Entisten elämien muistot
-Telekinesia/levitointi
-Aurat
-Mediumismi
-Kuolemanrajakokemukset

Naisilla näitä kokemuksia näyttää olevan selvästi enemmän kuin miehillä. Hyvin tavallista oli, että kokemukset eivät jääneet yhteen, poikkeuksena tästä ehkä NDE ja levitaatio.

Olen ollut masisihminen viikonlopusta asti. Pari tuntia sitten olin parvekkeen ovella tupakalla ja näin niin kummallisen näyn: musta perhonen lensi ulos
Se ei ollut varjo. Minä  :o  Mietin hetken. Sytytin sit kynttilöitä, laiton asuntoon läpivedon ja rukoilin.
Nyt täällä on helevetin kylmä mutta raikasta eikä ylimääräistä jengii.
Tunsin jo aamulla että on jotain outoa ja se pikkupaskiainen teki mulle huonon olon.
Suojauksessa vielä isosti opettelemista  :angel:

Selvis eilen sen mustan perhosen vai mikä lie lentäjäisen alkuperä. Se energia tulee vastapäisestä asunnosta.
En ole mikään kerrostalokyttääjä mutta kun näin sen porukan joka siitä asunnosta tuli viimeyönä ulos joskus kolmen aikoihin tajusin mikä on meininki. Harmaata energiaa.
Huomasin hetki sit että kirjahyllyssä on metallinen rasia joka ei kyllä aiemmin ole ollut siinä hyllyssä ja menin tutkimaan
Vanhoja valokuvia. Tänä viikonloppuna pikaihastuin ihan liian nuoreen mieheen ja näin mulle osoitettiin taas että "mä olen olemassa vieläkin" Kyllä on mustis  :buck2:
Mieheni lapsuudenystävä painottaa että vuosi on suruaika eikä sitä ennen tule uutta miestä. Fuck!
Nyt on ehkä liian aikaista mutta mä on vuotta ole selibaatissa.Piste.
Ihmellistä isovelivalvoo meininkiä. En tottele

Heippa kaikille vaan, ensimmäinen viesti foorumille mutta toivottavasti ei viimeinen. Paljon olen kyllä käynyt lukemassa viestejä. Mutta sitten itse asiaan. En viitsinyt uutta ketjua aloittaa kysymystäni varten joten dumppaan sen tänne kun aihepiirin puolesta sopii kuitenkin. Miten koti siunataan niin että saan häädettyä ERITTÄIN negatiiviset henget ulos. Eikä haittaa jos nuo muutkin häipyy ainakin hetkiseksi   ::)
Sanomattakin siis on selvää että meillä majailee perheen lisäksi myös näkymättömiä asukkeja. Tavarat lentelee (lasit suljetusta kaapista) , koputtelut seiniin, ummehtunut ilma, murina, kylmät kohdat ja raapiminen ovat arkipäivää. Kaikki tapahtumat eivät ole tietenkään negatiivisia mutta osa on ihan kamalia. Lista olisi loputon jos alkaisin sitä tänne raaputtelemaan.
Energiat on seuranneet minua lapsesta asti joten tapahtumat ei niin ikään ole mitenkään uusia, nyt vaan tilanne on mennyt niin rauhattomaksi että ei tätä kukaan enään kestä. Tarvitsen neuvoja pikaisesti. Kiitos kaikille jo etukäteen  :smitten:

Kuullostaa tosi tylsältä Ihme. Tulipa mieleen että voisiko nämä häiriköt olla jotenkin kytköksissä sinuun, esim edesmenneitä sukulaisia tmv jos on seurannut sinut pienestä asti? Joku syyhän niillä on olla lähelläsi. Toivon että siunaaminen auttaa ja ammattitaitoiten meediokin voisi auttaa.

Löytyisikö näistä ketjuista vinkkejä?

http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=26730.0
http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=63627.0
http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=36037.0

Kyllähän tuolta löytyi käyttökelposia ohjeita :) Kiitos kaunis!

Näen enneunia ja tunnen tulevia tapahtumia. Telepatia toimii ja olen tekemisissä niin ihmisten kuin eläintenkin henkien kanssa.

Olin eilen pienessä humalassa kun tulin kotiin baarista. Ei ollut mikään henkimaailma edes mielessä enkä aistinut mitään erikoista kunnes ihan yht`äkkiä alkoi väleillä koko asunnossa. Huomasin sen ensin olohuoneessa kun tulin parvekkeelta sisälle, sit kauhukseni se levisi keittiöön ja makuuhuoneeseen. Kävelin olohuoneen läpi ja tuijotin.
Mun edessä oleva väreily alkoi tulla tiheemmäks ja tajusin sen muuttuvan hahmoksi pikkuhiljaa. Olin n. mertin päässä siitä. Sit petti hermot ja aloin rukoilla
Ja rukoilinkin aika hiton kauan. Se väreily katosi. Miksi näitä tulee vieläkin?
Olen taas puhunut yksinäni ääneen ja hieman kiukustunutkin siitä miksi pitää tulla nurkkiin pyörimään?
Mieheni oli ainakin käynyt yön aikana koska kylpyhuoneen peilikaapin ovet oli sepposen selällään.
Ne avautuu joinain päivänä itsekseen monia kertoja

Jos se kiusaaminen alkaa taas, mä en haluu asuu täällä yksin. Eilenkin jouduin ottaa rauhoittavan vaikka miten koitin rauhoitella itseäni (lauloin lasten lauluja suihkussa  :) )tapahtuman jälkeen
Onneks mulla on aika meedioistuntoon keskiviikkona. M sanokoon kovan sanan siihen suuntaan että jättävät minut rauhaan
Olen tajunnut miljoona kertaa ettei kuolemaa ole joten mitä helvettiä mulle todistellaan????!!!!!!  :tickedoff:

Jatkuu... Taisin tajuta mitä eilen tapahtui. Tunsin nimittäin eteisessä olevan muitakin "henkiä" kuin tää yksi joka koitti materialisoitua edessäni. On käynyt kai niin että mun henkiperhe antoi miehelleni energiaa että hän olisi voinut näyttäytyä. Se nippu (en erottanut henkilöitä koska niin monta) oli erikseen ja tää yks lähempänä

Ärsyttää silti niin paljon että laitoin meediolle viestin. Häneltä tuli iloinen vastaus: nythän on sit oikea aika tavata  :) 
Joo, todellakin  >:(

Oikeassa olin meedion mukaan tossa jutussa. Mieheni halusi näyttäytyä. Meedioistunnossa hän pyysi heti ekana anteeksi sitä sotkua jota elämääni toi kun käyttäytyi huonosti (poliisit kutsuttu monta kertaa)
Hän on nyt ns miettimishuoneessa vieläkin ja kelailee mitä tuli tehtyä
Meillä oli ja on vieläkin tosi vahva side toisiimme. Voimakas sielunkumppanuus tai mikäikänä sana se nyt onkaan
Meedion mukaan vasta sit kun mä kuolen, saamme sen ymmärryksen mitä toisillemme merkitsemme

Tätä mä olen monelle minä-tiedän-kaiken-ihmiselle koittanut kertoa että vasta kuoleman jälkeen me tajutaan kaikki se mitä täällä ollaan tehty ja millä motiivilla
Hieman surullista että jotkut voi jatkaa idioottilinjaansa ja tajuu vasta toisella puolella oman typeryytensä.

Meidän juttu jäi ihan kesken ja se oikeesti harmittaa. No, mä energiaputsailen niin itseni kuin tän kotinikin ja toivotan tervetulleeksi uuden ihmisen elämääni  :smitten: :smitten:

Täällä joku rapisteli muoveja jossakin keittiön suunnalla viime aamyönä viiden aikaan. Ääni toistui, mutta loppui. Ketää ei näkynyt, eikä kuulunut... Ketjuja ja metalliesineitä kuuluu myös tippuvan, vaikkei mitään näy.

Tulin kotiin pitkältä matkalta. Olin valvonut kaksi vuorokautta, kun raahauduin ovelle tavaroineni. Heitin takin naulaan, jätin tavarat, keitin teetä matkaseuralleni ja sytytin pari kynttilää. Jonkin aikaa juteltuamme näin ystäväni vasemmalla puolella ilmassa naisen kasvot. Ihan yhtäkkiä, naisella oli ruskea polkkatukka, otsalta laineilla ja hiuksissa jonkinlainen panta. Kasvot olivat seepiasävyiset: kuin vanhoissa valokuvissa. Sijoittaisin hänet tyylin mukaan 1920-1940 luvuille. Nainen hymyili, näin vain kasvot.

Näky meni ohi yhtä nopeasti ohi kun oli tullutkin ja ihmeellisintä tässä on se, etten säikähtänyt ollenkaan, viestitin vaan naiselle "No moi!", vaikken ollut häntä nähnyt aiemmin. Tuli tunne ettei naisella ollut sen kummempaa asiaa kun näyttäytyä.Ehkä hän kävi kertomassa, että tätä kotia on poissaolon aikana suojeltu, että täällä on ollut väkeä. Toinen vaihtoehto on, että nainen oli ystäväni joku kuollut sukulainen tai läheinen.

Myöhemmin nukkumaanmennessäni näin sivusilmilläni miehen mustan hahmon. Vasta silloin tajusin, että tuo näkemäni seepiasävyinen nainen ei ollutkaan todellinen! Nyt kiinnostaisi selvittää kuka tämä nainen oli, ja jos oli "kodin suojelija" , miksi juuri hän tuli. (Teen aina kotoa lähtiessäni pidemmäksi aikaa joko paikan päällä kodin suojauksen tai jos en ehdi, niin lähetän pyynnön etänä.)

Vai oliko kyseessä jokin vanha sukulaiseni, tai ystävän sukulainen. Rupeampa selaamaan vanhoja suvun valokuvia, tuli mieleen jo eräs sukulainen joka kuoli kun olin hyvin pieni. Hieno nainen, joka asui kaupunkikerrostalossa ja käytti vielä vanhainkodissakin pitsihansikkaita. Hauskaa, jos se olisi hän!

Joka tapauksessa näistä molemmista hahmoista tuli mieleen, että tässä on tyypit, jotka tulivat näyttäytymään että "olimme täällä siksi koska sinä olit poissa". Kaikista siisteintä on, etten säikähtänyt kumpaakaan näkyä.

Päätin kertoa tännekin mitä tuossa juuri itselle tapahtui oliko sitten sattumaa vai ei..

En oikein tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella ja säikähdin kieltämättä jonkun verran.. Tämä tapahtui tänään, yksin kotona ollessani (siis ainoastaan kissat seurana). Satuin istumaan koneella yhdessä huoneessa ja laitoin nettiradion kivasti soimaan taustalle samalla surffatessani netissä. Tuli fiilis, että pitää nousta ja mennä keittiöön ja kuinkas ollakkaan, keittiön radio pauhaa täysiä ja sama radiokanava kuin nettiradiossani.. Kukaan siis ei ollut laittanut radiota päälle. Radio tuskin ihan itsekseen oli mennyt päälle.  :o
Hiukan siinä sitten pulssi nousi ja säikähdystäkin ilmassa. Nyt koittanut sitten miettiä, että halusiko joku viestittää jotain..? Vaiko oliko mikä asialla?  :D

Mulle ei nyt ihan tämän tyyppistä ole koskaan tapahtunut ehkä hiukan pienempiä juttuja. Omistan kyllä vahvan intuition ja vaistoan asioita todella herkästi. Jos joku haluaa ottaa asiaan kantaa niin neuvot on tervetulleita.  :)

Täällä myös musiikki kuuluu joka tulee ei-mistään. Kuulen sen ihan selvästi olohuoneessa ollessani että tulee keittiöstä mutta sinne mennessäni ei kuulu mitään. Olen tarkastanut taas joka huoneen ja rappukäytävän ettei se ääni tule naapurihuoneistosta.
Kolmas kerta kun kävin keittiössä eikä mitään kuulu mutta kun tulen olohuoneeseen, alkaa musikki soida. Ei ole ensimmäinen kerta
Sellasia biisejä vielä joita ei ole ikinä aiemmin kuullut  :idiot2:

Nyt vaihtui biisi. Kävin taas tutkimassa mutta musiikki loppuu heti kun lähestyn keittiötä
Mulla oli tosi raskas päivä henkisesti eilen. Ehkä ne koittaa piristää toiselta puolelta

Mä oon tullut siihen tulokseen, että kovin todentuntuiset ja elävät unet johtuu siitä, että sielu toteuttaa ne ruumiin nukkuessa ja palaa takaisin juuri ennen heräämistä jolloin sielun seikkailut jäävät näin ruumiin muistiin.

Onko asuintalosi ns. ontelolaatoille rakennettu? Ne kantavat ääntä pitkin taloa, ellei asiallisesti ole laitettu tukkeita kunkin laatan onteloitten päihin, jolloin ääni ei seikkaile mistä sattuu ja minne sattuu.
Ontelolaatta kehitetiin, kun elementtitalojen perustukset tulivat liian kalliiksi, kun laatat olivat liian painavia läpivalettuina, eli täyttä betonia. Samoin tarvittiin reittejä vesiputkistoille, puhelinlinjoille ja sähköjohdoille ym, jotka ennen aikaan tehtiin ns. pintavetoina.
Uusimpien remonttien yhteydessä monesta talosta on poistettu äänen kulkua estäviä  ns katkoja eli tukkeita juurikin noista laattojen onteloista tai muista putkimaisista 'nousuista'.
Tämän heikennyksen vuoksi talojen äänieristykset eivät enää toimi kuten niitten on tarkoitettu. Samoin tämä huononnus äänieristyksessä johtaa siihen, ettei meluavien asukkaitten jäljille päästä kovin hyvin ja vääriä valituksia häiritsevyydestä tulee helpommin kuin ennen.
SE mitä tahdon sanoa:
Ei kaikki oudosti kuuluvat äänet ole välttämättä henkiolentojen ääniä.

 Joogan jälkeen olin valmis hieman meditoimaan kun kuulin naisen äänen. Ajattelin sen tulevan ulkoa joten en huomioinnut sitä. Sitten elektroniikkalaite piti oudon naksahtavan äänen. Ihmettelin sitä, mutta jatkoin valmistautumista. Kun pistin silmät kiinni joku kosketti olkapäätä. Hieman ärsyyntyneenä spontaanisti ajattelin viestin, että "ei nyt, en halua tälläistä kontaktia juuri nyt, haluan vain oll yksin ja rauhassa". Lisäksi ajattellin ympärilleni ikään kuin kuplan jonka läpi tama henki ei tule. Tunsin vähän aikaan kuinka henki viipyi ympärilläni kiusaantuneena kun ei halunnut luultavasti häiritä, sitten meni pois.

 Tuo "kupla" juttu oli sinänsä outo. En ajattellut tietoisesti, että nytpä luon tälläisen, yhtäkkiä vain tunsin sen. Mitään vastaavaa ei ole itselle käynyt vaikka henki/kummitus kokemuksia on senkin edestä.  ???

Viimme kesänä, ihmettelin, kun näin täällä missä asun..niin 2 poikaa, jotka oli ihan mun kaksospoikien näköisiä.. ;D ;D
Tännään näin sit sitä toista poikaa..ja piti ihan likeltä kattoa. :coolsmiley:  ettei se ole mun poika.. ::)

Noh ..onneeks en kysynyt siltä pojalta, et mitäs sää täällä teet.. ??? ::) :2funny: :2funny:

 :)
Unelmassa.
Meillä on täällä kaksoisolentoja. Joskus sellainen tulee vastaan jossain toisessa maassa. Tuntuu aika hurjalta.  :smitten:

Suomityttö..juu uskon niin ..kerran yks työkaveri sanoi mulle..et oon niin.. jonku hänen tutun näkönen. ::)  kysyi sitten..  et tunnenko sitä ihmistä.Sannoin etten tunne. ;D ;D   :smitten:

Mulla on ollut niin paljon yliluonnollisia kokemuksia, mutta enkelten näkeminen on aina yhtä sykähdyttävä kokemus.  :smitten:
Olen aina saanut apua kun niin on tarkoitettu ja ihmeellisesti asiat järjestyvät odottamattomilla tavoilla.

Muistui mieleeni lapsuuteni tapaus. Itse en muista ko. tapahtumaa, siitä on minulle kerrottu. Olin pihalla leikkimässä, 2-3vuotias kai. Yhtäkkiä olin pysähtynyt ja alkanut katsomaan hiljaa ja sitten selittänyt että joku menee nurmikon alle, ja sitten jatkanut omia touhujani. Myöhemmin äitini oli puhunut asiasta siskonsa kanssa, ja hänen tyttärellään oli ollut samanlainen kokemus, joku oli mennyt uunin taakse. Hassuinta on että olimme nimittäneetkin "kulkijaa" samalla nimellä!
 Mitä teillä tulee mieleen?

Näin viikonloppuna tutun ihmisen, joka on kuollut pari-kolme vuotta sitten. Hän ilmestyi eteeni kaksi eri kertaa, kun hänellä oli asiaa läheisilleen. Ensimmäisellä kerralla kertoi missä mennään ja mitä pitäisi heille kertoa, toisella kävi hoputtamassa, kun en ihan aamuviideltä malttanut soittaa leskelle - onhan hänellä jo uusi mies kainalossaan.
Tuntui ihan tuhannen rannan partaalta tulevalta näky, kun tykkäsin niin kybällä tuosta miehestä. Oltiin niin samalla aaltopituudella. Siksi olikin helppo ymmärtää, miksi tuli näyttäytymään minulle.
No ohhoh! Nyt tajusin. Tämähän olikin juuri sitä! Minun tulee muuttaa takaisin niille kulmille. Omalle 'maalle'. Hengityskin suju helpommin, kun ajatus pälkähti päähäni.
Joopa joo. Nyt meni mietinnät uusiksi. Eipähän mennäkään pieksämään ketään mäelle vetämään tiedotusvälinettä, vaan lähdetään koti-Suomen metsiin rakentamaan hoilaarilaarilaa- hongista mökkiä. Melkein jo olen lammen rannalla nostamassa aamunuotiolle onkikaloja ja kuuntelemassa lintujen konserttia. Sielu tais mennä jo edeltä. Sitä luonnonkauneutta ei voi kaupunkiin tuoda.

Tuttu edellisestä elämästä.

Herkkyys ja kyky ottaa vastaan. Sen koen tuossa ilmenevän. Apua saa, kun on sillä tasolla, josta sitä voi saada, siis oma minuus värähtelee, jotta auttajat voivat tarpeeseen reagoida.
Suurimmalla osalla ihmisiä, jotka hakevat huomiota, tämä osa minuudesta puuttuu. Pätemisen tarve kertoo sielunnälästä syvään mielenkosketukseen.

Hm... joskus oli telepatian ja enneunen kaltaisia juttuja ja pisti miettimään voiko asioihin vaikuttaa? Sitten nuo asiat lähti kiertoon kun tuntui ettei mihinkään voi vaikuttaa ja oppimisen kaari on kiertänyt jotenkin nurinpäin, että voin "vaikuttaa" asioihin mitä koen ja olenkin pistänyt aika ranttaliksi. Aika arveluttaviakin olen pistänyt komentoketjuun, mutta parhaansa ne tekee kulissien takana, ei voi kuin propseja antaa!  :D Välistä sitten tulee "koulutuksenomaisia" unia väliin, joiden merkitys selviää kun tarpeeksi hakkaa päätään seinään. En vieläkään tiedä onko tämä junarataa, vai vapaataohjausta. Ehkä vain valintoja valmiiksi tehdyssä labyrintissä. Pieni mies täällä vain.

Viimeaikoina paikalla majailevat, huomiota haluavat henget ovat ottaneet käyttöönsä paineaallot. Paineaalto tulee aina jommallekummalle puolelle kasvoja ja saa korvan lukkoon. Paineaalto voi tulla ja mennä tai tulla ja jäädä. Korva, johon aalto tulee, voi jäädä soimaan hetkeksi.
Myös pienet kipinäntapaiset iholla ovat henkien tapa ilmaista itseään, tähän asti se on ollut merkki kosketuksesta. :laugh:

Eilen taas tapahtui. Keittiössä näin likaisen, harmahtavan hopeasateen. Sit illalla kun ystävä oli käymässä tai itseasiassa lähdössä pois kun toinen kenkä katosi ilmestyen hetken kuluttua keskelle eteisen lattiaan niin ettei sitä olis voinut olla huomaamatta.
Ikoni kaatui itsekseen ja tänään heräsin kolinaan eteisessä. Tollanen kengän piilottaminen tai minkä tahansa tärkeen tavaran, paperin katoaminen jäljettömiin ja löytyminen niin ettei sitä voi olla huomaamatta on saatanan ärsyttävää. Aivan kuin kiusantekoa
Ikoniin koskemisesta suutuin
Ystävä lähti kotiin pyörällää ilman kenkiä kun ei halunnu yksikenkäisenä ajella.
Näin pitkästä aikaa myös painajaisen eli täällä oli ei niin mukavat energiat ja sain kuulla sata kysymystä niistä kengistä koska ystävä ei ole koskaan kokenut mitään ihmeilmiöitä.
Olen sanonu ettei niitä tarvitse pelätä ja luultavasti koet joskus mun kodissa jotain erikoista. No, tää oli eka kerta

Olen pienestä tytöstä asti nähnyt/ kokenut kaikenlaista..

Olen mm..nähnyt henkiä,  tuntenut sellaisen koskettavan minua.
Kuullut ääniä/kuiskauksia joissa on ollut selvää asiaa
Nähnyt tavaroiden liikkuvan itsestään

Ystäväni nukkui pois auto-onnettomuudessa, kun onnettomuus tapahtui yöllä, olin juuri noihin aikoihin herännyt kovin lettomana ja katsonut kelloa onnettomuus aikaan ja en saanut enää unta. Makasin sängyssä suuren ketutuksen vallassa kun en voinut nukkua kun ei muka väsyttänyt. Näin jostain pimeydestä kaukaa todella kaukaa hiipuvan kirkkaan valovapallon. Se oli luonnon valoakin kirkkaampi, ihan kuin joku säkenöivä ihmeellinen pallukka. Se tuli aivan lähelleni ja välähti erittäin suurena kunnes katosi nopeasit hiipuen.
Jälkeenpäin ystäväni kuoltua, ymmärsin laskea yhteen 1+1. En pelännyt tuona hetkenä, tuli sellainen olo että ei oo mitään hätää, tajusin että olin herännyt samaan aikaan kun onnettomuus oli sattunut, ja lopuksi ymmärsin että tuo oli ilmeisesti jollain tavalla edesmennyt ystäväni joka kävi hyvästelemässä minut.

Olen tuntenut edesmenneen isäni läsnäolon ajoittain.

Olen nähnyt unia jotka ovat tismalleen toteutuneet.

Joskus pystyn aistimaan toisen surun tai kivun, mutta sitä tapahtuu todella harvoin.

Sitä sattuu hyvinkin usein että tiedän ennalta asioita. Olen työssä jossa täytyy olla erit.sosiaalinen ja tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa jne.Hoidan työkseni ihmisiä. Se on välillä ärsyttävää kun tiedän ennalta mitä joku toinen aikoo esim.töissä tehdä / sanoa.
Huomaan monesti ajattelevani että "katsoppas vain niin tässä käy näin" ja sitten käy juurikin niin.

Joskus sanon mitä joku toinen ajattelee ja ne ihmiset ovat ihmeissään "miten sinä osasit sanoa juuri niinkuin minä ajattelin".

Sitten kaikista oudoin asia, en osaa tätä paremmin selittää mutta koitan kuitenkin selittää jotenkin.

Pystyn tavallaan asettumaan toiseen ihmiseen tai siis sen silmiin. Jotenki muka joskus nään miltä näyttää katsoa toisen ihmisen silmistä en osaa selittää oikein tätä. Ja joskus käy niin että jos ajatellaan nyt leikisti että kiipeäisin jonku ison kukkulanpäälle, niin näen tavallaan hetkellisesti miltä näyttäisi jos katselisin jonku toisen ihmisen silmistä itseäni vastapuolelta maailmaa ja näkisin minut seisomassa siellä kukkulan tai mäen päällä. Ihmeellistä. Tätä tapahtuu hyvinkin,ehkä liiankin usein. Kaupassa,kadulla,töissä kotona lapseni kanssa jne.

Eräs riipivin asia mitä on koskaan tapahtunu on 5 vuotiaan lapseni kokemukset henkimaailmasta.Hän on puhumaan oppiessaan siitä asti selevittänyt kuinka näkee joskus jonkun seuraavan minua.

Karmein kohta on se kun kannoin poikaa sylissäni sänkyynsä. Ihmettelin jo kun nostin hänet sohvalta että hän katsoo jotenkin kummallisesti olkani taakse. Oikein vakavana ja mittaili jotain katseellaan ihmeissään tarkkaavaisesti.
Koko matkan ajan hän tuijotti jotain. Kun laskin lapsen sänkyynsä hän sanoi   "äiti miksi tuo punainen mies seuraa sinua"
silloin niskavillat nousivat pystöön ja minua pelotti suunnattomasti. Lapseni vielä osoitti taakseni ja nyökytti ja totesi "siinä se on".
En tietenkään voinut näyttää pelkoani lapselleni ja iltapusujen ja hyvien öiden toivottelujen jälkeen tutisin itsekseni sohvan nurkassa pitkään ja hartaasti ennen nukkumaan menoa. Tästä tapahtumasta  on parisen vuotta aikaa. Olen usein miettinyt että miksi tuo "mies, ja kummitus on punainen?!" onkose paha, jos se on punainen??!!
Lapseni on myös nähnyt valkoisia valopalloja jotka lentävät seinien ja huonekalujen läpi. Hän kertoi että ne vilahtavat todella nopeasti.

Lapseni ei myöskään ole nähnyt edesmennyttä isääni joka nukkui pois minun ollessani lapsi.

Lapseni on alkanut kysellä isoisästään ja olen näyttänyt vastikaan ensimmäisiä kertoja hänelle valokuvia isästäni.

lapsi katseli kuvia hyvin mietteliäänä ja tuumasi  "kyllähän minä tämän miehen olen nähnyt"

Se pisti miettimään että onko lapseni voinut todella nähdä isoisänsä jossain..

Vuosi sitten laitoin digikameran videokuvaukselle kesäaikaan kun menimme nukkumaan.
Videoon tarttui todellakin hohtavan valkoinen valopallo, noin pingispallon kokoinen joka lenteli edestakaisin olohuonetta ja ihan kuin se oli tippunut välissä jostain jättäen usvaisen vanan hetkellisesti peräänsä. Harmi vain että muistikorttini oli niin pieni,ja siinä kuvia paljon että kuvausaika rajottui n.10 minuuttiin.

voisiko joku kertoa positiivisesta aurasta ja miten valttaa negatiivista!
haluaisin myos harjoitella aurojen aistimista tai nakemista, voisiko joku auttaa? miten sita voisi harjoitella?

Meillä on nyt ollut, joku lasten huoneissa viihtyvä olento. Askeleita kuuluu ja myös herännyt poikanikin sanoi, että on nähnyt kuin joku olisi käynyt pitkäkseen hänen pedille. Muutama yö taakseppäin huomasin, että sängylleni istuttiin ja aloin nähdä silmien kuvia jotka räpsyttelivät. lapseni muuttivat koulun takia nyt tuonne asutuskeskukseen, niin saas nähdä lähtikö henki myös. Mitään kiusaa se ei tee. Pitäisiköhän olla huolissaan? :o
Minun kauttanikohan se on tullut?

muutama kummallinen tapaus, joita en unohda.
olin sairaalassa, vanhin tyttareni juuri syntynyt 6,5 kk ja painoa 950g, syyna raskausmyrkytys. molemmat olimme vaikeassa tilassa.
olin hyvin masentunut ja peloissani, etta ehka vauva ei selvia hengissa.
olin unen ja valveillaolon valilla, uneksin etta kavelin jossain oudossa paikassa ja ihmisia oli paljon, hekin kavelivat eteenpain ja yhtakkia kohdalleni tuli mies ja polvistuin hanen edessaan uskaltamatta katsoa hanta ja han otti kateni ja laittoi kateeni ristin ja sulki kateni sanoen, etta tama auttaa sinua.  sitten herasin ja tuntui oudolta, mutta uskoin, etta vauva selviaa. niin myos kavi. han on tanaan nuori nainen.

vuosia sitten talvella, olin synnyttanyt kolmannen lapseni, han oli vauva silloin. olin makuulla sangylla ja katsoin telkkaria, telkun vieressa oli kaasulammitin. yhtakkia nain telkkarin ja lammittimen valissa miehen mustassa kaavussa. saikahdin, katsoin ja sit han oli poissa.
seuraavana paivana se kaasupullo siina lammittimessa meinasi rajahtaa..tuli oli jo liekissa ja alkoi tarista, onneks viime hetkella mieheni sai sen ruuvattua kunnolla kiinni. ymmarsin silloin, et se mies mustassa tuli varmaan varoittamaan tulevasta pahasta. ajattelin ensin, et naen nakyja, mut kyl se ihan tosi oli. ei muuten ole kaasulammittimia enaa taloon laitettu sen jalkeen!

Hengillä ja tuonpuoleisella taas aktiivinen aika. Ulkona näkyy kaikenlaista liikettä, jota mikään elävä ei tee..  :smitten:

Hei :)
vastasin tuohon kyselyyn
Näen unia, jotka toteutuvat, Muistan entisiä elämiä, Minulla on kokemusta kummittelusta. :) Asun tällä hetkellä asun rintamamiestalossa missä mie ja pikkusiskoni ollaan koettu täällä ehkä eniten kummittelua. Esim. kuuluu kun joku kävelee ympäri taloa, ovia aukee yöllä, outoja ääniä kuuluu, joskus jopa näkee heidät seisovan huoneessa.  Tuntuu että täällä on kaksi henkeä toinen on nainen ja toinen on mies. Tämä nainen ei oikeastaa häirihe meitä, koska vaikka hänet näkisi niin silti on rauhallinen ja hyvä ilma piiri. :) Mutta mies taas aiheuttaa hyvin ahistavan ja pelottavan tuntemuksen jo ennen kun mitään tapahtuu.... En oikeen tiedä miten pitäisi suhtautua tuohon miehen henkeen.....

Mä inhoan kuoleman aistimista ja sellainen olo on ollut koko viikon että kohta tapahtuu ja miltei tapahtuikin. Lääkärin mukaan kyse oli tunnista, siis yhdestä tunnista.
Olen järkyttynyt vieläkin hieman ja kiukkuinen
Mulle tuli tän tapahtuman aikaan (en tiennyt ihmisen olosta mitään ja missä on) aivan järkyttävän kylmä. Mä tärisin vaikka puin päälleni monta kerrosta vaatteita ja makasin peiton alla.
Tajusin että jotain pahaa tapahtuu mutten tullut ihan "kuolema levottomaksi" kuten sinä yönä kun 
ex- mieheni kuoli mutta tää nappas läheltä tosiaan.
Ystävä oli jäänyt nukkumaan juna-asemalle ja ohikulkija soittanut poliisin jotka sit oli tilannut ambulanssin.
Sain tuhannen puhelun jälkeen frendin kiinni sairaalasta josta onneksi jo päässy pois ja sanoin erittäin suorat sanat.
Tollanen itsetuhoisuus järkyttää lähipiiriä  paljon mut ei kaikkia...Hänen oma äitinsä ei välittänyt lainkaan..
Mun empatialla on myös rajansa jos kyse on suoranaisesta typeryydestä mutta mä tarkkailen... Olen rukoillut tänään paljon
Tuli viime yönä tosi elävästi mieleen tän vuoden alku. Mieheni kuolemasta oli joitain viikkoja ja oli tosi kova pakkanen. Täällä etelä-Suomessakin muutamana yönä 30 astetta.
Heräilin silloin välillä keskellä yötä ja tuijotin ikkunasta pimeyttä. Tunsin että olen maailman ainoa ihminen. Viime yönä tuli sama tunne mutta onneksi asiat meni eri tavalla mutta ei tämä tähän lopu jos hänen itsetuhoisuutensa on tätä luokkaa.
No, tällä sielulla on omanlaisensa tie johon ei voi suoranaisesti puuttua koska se on jo ennalta päätetty kuten meillä jokaisella
Harmi olis kuitenkin menettää koska niin lahjakas tapaus. Mitä enemmän työnnän pois, sitä tiiviimmin liimautuu minuun joten valtava ristiriita.
Tätä tapahtumaa ennen oli niin vahvat ilmestykset täällä mun kotona että olen tosiaankin täysin päästäni pyörällä. Kamala viikko ja mä en tajua miksi mä en saa tota "tunnen kuoleman" juttua pois vaikka olen kuinka pyytänyt
Enkä minä ole yksi kotona tälläkään hetkellä vaikkei täällä ihmisiä ole.
Ukko siellä, toinen täällä. Yks elää toinen ei.
Mä haluisin tulla vaan kuntoon ja päästä elämäs eteenpäin. Takasin siihen normaalijuttuun

Viime aikoina meidän talossa on ollut paljon miehiä pyörimässä. Eivät ole uhkaavia, mutta vaeltelevat talossa. Miehiä on aina vain yksi kerrallaan. Mistäköhän voisi johtua?

Huomasin just että pyykinkuivaustelineellä roikkuu kuolleen mieheni paita.
Voin vaikka vannoa ettei se ollut pesussa mukana. Olen säästänyt pari hänen vaatettaan mutta ei ne ole mun vaatteiden seassa. No nyt on
Hän on tosi aktiivisesti mukana mun elämässä vieläkin enkä ole koskaan kokenut näin paljon ilmiöitä kuin kuluneen vuoden aikana ja kuun vaihteessa tulee vuosi kuolemasta.
Ei se oikeestaan haittaa että pyörii messis ja meedio sanoi että jos haluun hänet pois täältä tulis lausua Isä Meidän rukous ja sit pyytää poistumaan.
Olen sen tehnytkin mutta takasin tulee silti.
Kauheeta olis jos joku tuntematon "henki" olis yhtä sitkee mutta tää on ihan ok koska tiedän kenestä on kyse  :)

Vastaan itselleni. Odotan ainakin ultrakuvien perusteella poikaa, eli ehkä täällä pyörivät henget ovat katselukierroksella uudelleen syntymistä varten.

Aq, ihana viesti  :) Onnea odotukseen  :smitten:

hmm...

Näen auroja tai tunnen energiakenttiä   - ehkä, jonkin verran
Näen unia, jotka toteutuvat   - välillä
Olen saanut apua tai opastusta enkeleiltä tai henkioppailta   -Juu :smitten:
Olen nähnyt ufon - En ole varma. Joskus teininä halusin ainakin uskoa nähneeni.

Joo, niin mäkin halusin teininä uskoa, että se oli ufo, mutta näin vanhemmiten olen sitä mieltä, että kyseessä olivat vain revontulet, joskin vähäsen poikkeavat sellaiset  ::)

Kiitos pikkari  :smitten:

Kuinka voisin vahvistaa yhteyttä henkimaailmaan? Välillä tunnen saavani opastusta henkioppaalta, välillä en mitään. Joskus iskee myös täydellinen epäusko kaikkea "normaalien" aistien ulkopuolella olevaa kohtaan. Toivoisin kovasti jotain "todisteita", että näkisin henkiolentoja tai muuta. Mutta ei kai ne näyttäydy todistaakseen minulle mitään? Varmaan päinvastoin. Ehkei niillä ole mulle kerrassaan mitään asiaa?  :( Vai enkö vaan kuule??

fairytiger, voisin luulla, että yhteyttä vahvistetaan elämällä terveellisesti ja rakkaudella. Perus? Ainakin jos haluaa olla hyviin henkiin yhteydessä. Toisaalta tuo epäilys on hyvä asia, mutta veikkaan, että se voi pysäyttää kokemuksen jo melkein alkuunsa. Ja ehkäpä niihin täytyy todella uskoa, jotta ne voivat näyttäytyä kunnolla? Luulen myös, että hengelliset tai yliluonnolliset jutut eivät tule "väkisin", eikä sitä kannata ottaa liian vakavasti. Kaikki tapahtuu juuri ajallaan ja sillä välin on pyrittävä tekemään parhaansa täällä maan päällä inhimillisenä olentona. Näin ihan mututuntumalta sanottuna.

ps. mulla on joku henkiolento vissiin kurkussa, kun heräsin pari tuntia sitten yskintään eikä kutinalle näy loppua. Voi se kyllä tästä taudistakin johtua.   ???

Olin pitkään sitä mieltä, että asunnossani on todella hiljaista, eikä täällä käy henkimaailman vierailijoita.
Äitini koira muutti minun luokseni, jonka jälkeen se on öisin välillä alkanut murista, välillä haukkumaan ja joskus juoksentelee ympäri asuntoa yksin keskellä yötä.

Kuukausi sitten hankin koiranpennun ja viimeyönä makuuhuoneen ovelta kuului erittäin herkkä ja kiltti ääni "tule tule tänne", jonka jälkeen pentu lähti pedistään juoksemaan ovelle. Vanhempi ei nostanut edes päätään.

Joskus yksinollessa hieman puistattaa, mutta silti jotenkin kaunis ajatus, että henki haluaa leikkiä koirieni kanssa, eikä enempää elämääni häiritse.. :smitten:

Kirjoitin aiemmin paidasta joka vaan ilmestyi mun omien pyykkien sekaan. Annoin sen ystävälleni ja eilen vielä toisen eli nämä ovat viimeiset vaatteet mieheltäni.
Ei mennyt kuin vuorokausi siinä asunnossa paidan tuomisen jälkeen eli nyt perjantai aamuna oli kaikki valot päällä ystäväni asunnossa herättyään.Itsestään siis menneet päälle. Ainoastaan sängyn lukuvalo oli off, muuten koko asunto valaistuna
Olen ylpeä ystäväni rohkeudesta koska hän pelkäsi näitä ilmiöitä kun ne alkoivat hänen kodissaan mutta osaa ottaa relasti nykyisin kun jotain ns outoa tapahtuu ja nämä kaikki alkoivat n. puoli vuotta sitten kun hän tapasi minut.
En osaa sanoa voiko näihin juttuihin tottua koska jos sama tapahtuu monta kertaa esim valojen välähdykset seinissä alkaa tosiaan pitää jo suht normaalina mutta tavaroiden siirtyminen on eri juttu samoin kuin se että tuntee vahvan läsnäolon sekä "väreilyn"
Joku vielä tällä astropalstalla ilveili miksi olen niin usein meedion kanssa tekemisissä. Kyllä tällaset ilmiöt pitää selvittää varsinkin silloin jos ei tiedä kenestä on kyse. Tää tapaus on ihan selvä.
Mä muistan vielä sen joka mulle kuittas tästä "meediolla ravaamisesta." Typerys

koko ajan joku kutittelee vasenta kättä hauiksen kohtaa, ei oo mitään mikä vois kutittaa, otin paidanki pois päältä , kävin peilin eessä kattoo että mikä siinon. ihan ku olis hius, tai joku kirppu kävelis mut mitään ei näy

Nyt on joku kumma pahojen henkien/ matalien energioiden purkaus menossa, kun joka paikassa on räkyttäjiä, vinkujia, ruikuttajia ja kinuajia >:(

Mikä kumma purkaus mahtaa olla, mutta päänsäryn se saa mullekin aikaan :buck2:

Se on aina tämä loppuvuosi joka aiheuttaa monille paineita ja stressiä. Luukut kiinni ja töitä saa tehdä että uuden vuoden energiat saa kohille.

Yksi merkittävä stressin aiheuttaja lienee pakkojuominen ja -syöminen.

Jouluna ja uunna vuonna on "pakko" juoda kossua ynnä muuta ja syödä kinkkua sun muuta
niin että napa tirisee?

 :buck2: :crazy2:

Hei,

kysyisin neuvoa mitä teidän mielestä tarkoittaa kun henki ohjailee tekemisiäsi.
Käsittääkseni tarkoitus on hyvä koska aihe liittyy eläimen auttamiseen.

Miten tähän tulisi reagoida vai pitääkö vain mennä ohjauksen mukana?

Kiitos vastauksista jo etukäteen.

Mitähän mahtaa tarkoittaa, kun isäni kertoi kerran nähneensä minun käsissäni vihreitä valopalloja ja äitini oli kuulemma täynnä valkoisia valopalloa?
Mielenkiintoisia nämä jutut. Kun vain tietäisi aina mitä mikäkin tarkoittaa  :)

Mun kodin seinissä on vilkahdellut kirkkaita valoja joka ikinen ilta parin viikon ajan.
Välillä jo heti aamusta kun silmät saan auki, katossa välähtää kirkas tai sininen välkähdys.
Tiedän näiden olevan enkeleitä ja/tai oppaita mutta on täällä ollut myös ääniä.
Viime viikolla ennen nukkumaanmenoa alkoi kuulua musiikkia olohuoneen nurkasta.
Naisen ääni eikä sanoista saanut kunnolla selvää. Sit siihen lauluun liittyi miesääni.
Avasin silmät ja laitoin valot päälle. Musiikki loppui samantien.
Viime yönä kuulin rapinaa ja oli vahva läsnäolontunne eli se, etten ole yksin
Siinä huonessa josta rapina kuului,oli ilmestynyt yön aikana mun farkkuihin iso savitahra
En tajua mistä se sotku on tullut. Lahkeesta polveen asti savea. En ole mitenkään voinut sotkea itseäni kotona noin enkä ole käynyt missään metsikössä tai yleensäkään kaatuillut.
Kuivunutta savea... Tosi outo juttu  :idiot2:
Mun äitini näki ne farkut ja on soitellut tänään kysyäkseen vaan monta kertaa mistä se sotku on tullut. Mistä ihmeestä minä tiedän? Mutsi ei usko mun paranormal juttuihin heti vaikka on itsekin kokenut muutaman erikoistapahtuman mm. samankaltaisia, musiikkia-ei-mistään-kokemuksia meillä kummallakin on.
Mun ex-mieskin kuuli aikoinaan ennen kuin olin itse kokenut edes sellaista
Astro.com sivuilla mulle ennustellaan valaistumiskokemusta. Miten syntymäkartasta voi nähdä muka tollasta etukäteen?
Mä näen vaan värähtelevää ilmaa ja valonvalkähdyksiä jotka ei siis ole enää mitään
uutta.
Savi oli. Miksiköhän nää ilmiöt liittyy usein vaatteisiin?
Kaappien ovet avautuu myös itsestään edelleen. Yleisin on vieläkin kylpyhuoneen peilikaapin ovet mutta myös keittiössä tapahtuu samaa.
Jotenkin niin tottunut jo näihin ilmiöihin ettei enää paljon liikuta
 

laitoin rastin näen enneunia ja kummitteluja mutta olisi pitänyt vielä laittaa jokin muu koska onhan nekin mitä näen erillaisia kokemuksia eikä ainoastaan enne unia. elin näen paljon sieluja lentävän taivaaseen öisin.

oon jo varmaan ihan lapsesta asti nähnyt unia mutta lapsena sitä ihmetteli vaan et miks mun unet toteutuu... ja nuo sielut on tullu iha lähi aikoina unii mun ei tartte ees uutisia kuunnella tai katsoo ku tiiä jo et yö aikana et lentääkö sieluja taivaasee ei joka yö ees näe niitä sillo ilmeisesti ei lennä mutta useinmiten lentelee. alkuu ihmettelin mut en enää.

Itse olen nähnyt vähän auroja ja tuntenut energiakenttiä. Myös henkien läsnäolon aistin, jossain vahvasti, jossain hyvin vähän. Myös pientä tulevaisuuteen ennustamista on sattunut. Aistin myös ihmisistä ovatko nämä hyviä vai pahoja. Uskoisin että nämä kyvyt ovat melkein kaikilla, mutta ne hiipuvat, koska niihin ei uskota.

Onpa täällä paljon kokemuksia ihmisillä. Aivan ihastuneena olen miettinyt, miten herkkiä suomalaiset ovat.  :smitten:

Monenlaisia kokemuksia täälläkin päin - ihmettelyä ja tietoisuutta herätteleviä, henkimaailman saloihin avaavia.

Energioita tunnen ja aistin, kehossa ihmisten tunteita ja kipuja. Pientä mediaalista harjoitusta on ollut kommunikoida henkien kanssa, ja välillä viestiäkin on saanut välitettyä, ihan harrastus ja kokeilumielessä kuitenkin. Enkelin olen nähnyt ja telepatiaa on ollut. Energiahoitoja olen tehnyt ja henkiparannusta. Siihen on kai ollut tähän elämään jonkinlainen tilaus ainakin astrokartankin mukaan. Tähteläisiin on ollut jonkinlaisia yhteyksiä ja runoilu on ollut luontaista.

Pelkojen kohtaamisessa ja elämänilon ja heittäytymisen kanssa on vielä työtä, mutta eteen päin siinäkin suhteessa mennään. Koti ja hiljaisuus vetää paljon puoleensa, vaikka pitäisi enemmänkin alkaa elää ja ihastella ulkomaailmaa. Astrologiasta olen ollut kiinnostunut, mutta vasta nyt keski-iässä olen alkanut tutustumaan kirjallisuuden ja netin kautta planeettoihin ja merkkeihin. Jänskää katsella omaa karttaansa ja miettiä, mikä on koodattu elämän oppimistarkoituksiksi. Joitakin harvoja välähdyksiä on tullut entisistä elämistä.

Pari enneuntakin on tullut  nähtyä ja poistuttua kehosta vahingossa.  :-* Kuitenkin jonkinlaisen henkiolennon ohjauksessa meditaatiotilassa. Kävin silloin avaruudessa reissun.

Kiitos kaikille kirjoittajille jakamisesta.

wau, siinapa kokemus Evea! mulle on usein sattunut, et ajattelen jotain asiaa tai tavaraa, mita tarvitsee(ei mitaan alyttomyyksia vaan jokapaivaista tarvetta) niin todellakin siita tulee totta. tai joku tavara, mika on tarpeellinen eika silla hetkella ole mahdollisuutta sita hankkia, niin muutamassa paivassa se jarjestyy. olisiko se sita ajatuksen voimaa? olen usein huomannut, et se onnistuu. kunhan asia on tarpeellinen ja tarkea. en siis pyyda risteilyaluksia tai lentokonetta heh  :)

Mulla kans tavaroiden "tilaaminen" onnistuu, arvelen sen olevan nimenomaan sitä mielen voimaa kohdistettuna asiaan, jonka täysin rehellisesti haluaa. Yllättävän tarkasti esim.mielikuvien mukaisia vaatteita löytyy, tms. En kyllä oo enää vakuuttunut että siihen tarvittaisiin välikäsiä, näyttäs riittävän kun kohdistaa toiveensa vaan ympäristölle/maailmalle.

Tajusin tässä hetki sitten että onhan minulla sittenkin jonkinnäköinen kokemus pelastumisesta. Olin joskus vuosia takaperin uimassa, hypin siis hyppylaudalta. Vajosin ihan pohjaan, noin 4 metrin syvyyteen mutta en päässytkään tarpeeksi nopeaa ylös koska en saanut pohjasta vauhtia. Siinä sitten yritin potkia pintaan, mutta noin 2,5 metriä pintaan vielä oli. Tuntui kuin olisin hukkunut, mutta yhtäkkoä sain vedettyä ilmaa nenän kautt siis vedessä(senhän pitäisi olla mahdotonta) ja jokin työnsi minut pintaan. Ei mikään pelottava kokemus mutta kyllä sitä olen ihmetellyt..

Yliluonnolliset kokemukset. :angel:
Oletteko kokeneet sellaista tunnetta kuin elämän johdatusta ikäänkuin jotkut asiat vain tapahtuisivat eikä omalla tahdolla olisi mitään vaikutusta tapahtumien kulkuun?  :) Tuo elämänvirrassa kahlaaminen saattaa toisinaan tuoda tunteen jolloin kokee, että on saanut elää saman asian joskus aikaisemminkin ja sille on jollainenkin alitajuinen muisto olemassa. DEJAVU. :coolsmiley:
Unet ja ennustaminen tai edeltäkäsin näkeminen on myös peloittavaa, mutta kokemuksena tapahtunut jolle tapahtuville asioille ei ole voinut mitään. Jotenkin on tullut tunne, että jotkin asiat vain tapahtuvat ennaltasäädetyllä tavalla, tekipä sitten niin tai näin. :crazy2:
 En tarkoita etteikö omalla tahdolla olisi mitään osuutta asioille, mutta siltikin joskus asiat vain soljuvat kuin niiden on tarkoitettu. ::)
Tutkiessani omaa elänyttä elämääni  saan usein itseni kiinni kohtalonomaisesta eletystä elämästä jotka ainakin näin jälkeenpäin katsottuna haluaisin elää uudelleen ja paremmin. Elämällä on aina tarkoitusta ja kaikilla kohtaamisilla on selitys kun tarkemmin ajattelee. tartu hetkeen on hyvä neuvo. :smitten: :laugh: ???
Onko elämä vain sattumaa vai sääteleekö sitä jokin ennestään tuntematon voima siis maailmankaikkeuden henki ja yliluonnolliset voimat, jotka vapauttavat ja kahlehtivat kulkijansa täällä vaelluksella.  ;) :D Uskotko telepatiaan ja onko sinullakin siitä kokemuksia? :2funny:
Sielunvaellus ja kumppanuus erilaisten ihmisten välillä on todellisuutta ja aito asia. Onko olemassa ihmisälyn ylittävää kaikkivaltiasta voimaa joka ohjaa rakkaudella ja valolla ihmistä joka suostuu kulkemaan polullaan oikeaan suuntaan ja valitsemaan oikeita asioita tapahtumaan elämässä, jolloin sattumasta siirrytään säätelyynja kohtalon uskosta oikealle polulle, jonka on edeltäkäsin parhaaksi valittu. Uskothan sen? Profeetat ennustivat tulevista ajoista ja sellaisia profeettoja kenties löytyy tänäkin päivänä joille tuo lahja on siunattu. Uskotko profetioihin elämässä? Itse uskon niin olevan ja tunnen kaksi todella voimallista ja oikeasti koeteltua profeettaa meidän ajassamme. Minun elämäni nuo ovat tunteneet vaikka emme ole koskaan ennen tavanneet ja se on ihme. Uskon selvänäkemiseen ja sen kokeneet tietävät sen olevan mahdollista. Hyvällä tavalla! >:( :( :o Kiitos ja kunnia foorumille!! Voiskohan joku vastata jos sattuu lukemaan tän esityksen. TERE  ;) :angel: :D  :smitten: :2funny: :)

Noh, minä uskon minkä tahansa olevan mahdollista Maan päällä. Kunhan vain kollektiivinen tajunta tavallaan saavuttaa sen uskon asteen, että sekin tajuaa kaiken olevan mahdollista. Mutta ennen sitä varmasti näitä yliluonnollisia kokemuksia ilmaantuu itse kullekin sopivaan tahtiin. Hauska sanakin tuo yliluonnollinen - se on siis vieläkin luonnollisempaa kuin luonnollinen. :)

Uskon kyllä. Kaikki on mahdollista. Uskon telepatiaan ja ennustuksiin myös. Jotkut onnistuvat ennustamaan erinomaisen tarkasti tulevia asioita, vaikka nehän saattavat muuttua aivan hetkessä.  :smitten:

Sain ennen syksyä palautetta siitä että miksi emme käy hoitamassa isovanhempieni hautaa vaikka asumme aivan hautausmaan vieressä. Muu suku asuu toisella paikkakunnalla ja kukaan ei hoida hautaa. Jostain syystä en edes ole ajatellut koskaan käyväni haudalla, kun olivathan isovanhempani minulle täysin vieraita ihmisiä, mummoni ei nähnyt syntymääni ja pappakin nukkui pois syntymäni jälkeen joten he olivat minulle vieraita ihmisiä enkä ollut kokenut näkeväni tarvetta käydä hautaa hoitamassa. Suku tottakai puhui ihan asiaa ja totta, harmitti oma käytökseni että en edes ollut muistanut koko haudan olemassaoloa. Palautteesta muutin tapani ja ostin kukat haudalle ja kävin hautaa pari kertaa viikossa hoitamassa. Sitten meillä alkoi kotona iltaisin tapahtua, tyttäreni nukahdettua vessanoven kahvasta kuului naks ( ääni mikä tulee AINA meidän oven kahvasta kun kahvaa painaa alaspäin) ensimmäisenä iltana ajattelin että ovi on ollut huonosti jotenkin kiinni ja kahva napsahtanut auki vaikka ennen tälläistä ei ole ollut. mutta kun tämä kävi taas uudestaan toisena iltana tyttäreni nukahdettua, säikähdin ja liitin mielessäni jotenkin välittömästi hautausmaan näihin tapahtumiin. peloissani ajatuksissani pyysin heitä poistumaan pelottelemasta ja nämä loppui tähän. En enää uskaltanut käydä hautausmaallakaan. Nyt vasta kuukausi myöhemmin uskalsin puhua tästä, kysyin varovasti ensin tänään äidiltäni että uskooko hän "kummituksiin" ja vastasi uskovansa ja sitten selitin tämän jutun ja hän niin normaalisti vain tuumasi minulle että " Pappa on varmaan käynyt luona kiittämässä!  :smitten: " Nyt tuntuu siltä että uskallan varmaan tänään taas kuukauden tauon jälkeen käydä hautaa hoitamassa  :smitten: vaikka olen aina ollut ja harmikseni olet edelleen hieman skeptinen näihin juttuihin silti uskon tai tahdon uskoa että pappa tai mummo käynyt meidän luona  :smitten:

Olenkin tuonne esittelyketjuun kirjoittanut jo tämän, ja vaihtoehdoista ruksasin kokeneeni kummittelua, vaikka muutakin on:

Olin jonkin aikaa töissä vanhassa huvilassa, jossa kävi kaikenlaista. Olin siellä yksin tekemässä toimistotöitä eräänä iltapäivänä kun yhtäkkiä alkoi kuulumaan pianomusiikkia. Huvilassa ei ollut ketään muita, ei auki radiota, eikä mitään mistä musiikki olisi tullut. Huvilassa järjestettiin juhlia ja eräs toinen työntekijä kertoi yksien juhlien jälkeen jo sammutettujen kynttilöiden syttyneen itsekseen palamaan. Kuulin myös monesti erilaisia ääniä, äidin ja lasten puhetta ulkoa (myöhään illalla lumimyrskyssä keskellä asumatonta aluetta...). Keittiössä haisi monesti tuore tupakka, vaikka kukaan ei polttanut.

Toinen kokemus on kun poikani, silloin 5v, heräsi kerran aamulla ja puhui hyvin huolestuneesti ja varmasti puusta joka kaatuu. Vanhempi poikani oli juuri pihapiirissämme asuvien isovanhempien luona lähdössä kouluun, ja mummo tuli meille pian kertomaan ihan vieressä kaatuneesta puusta. Välimatkaa oli kuitenkin sen verran paljon ettei nuorempi voinut mitenkään havaita tätä kaatumista. Ja se oli kuitenkin ennen sitä. Tällä pojalla on muitakin tällaisia puheita ollut, vaikkei noin tarkkoja.

Mummini näkee välillä enneunia, mm. serkkuni syövästä ja sukulaisten kuolemista.

Ihan viime aikoina elämääni on ilmestynyt ihmeellinen johdatus suuntaan joka ei minulle aiemmin ollut ollenkaan selvillä, tai missään ajatuksissakaan. Johdatus on tullut osittain pyynnöstäni (olen pyytänyt merkkejä elämäni suunnasta). Mutta kun en oikein ole ymmärtänyt merkkejä, koska ne menevät suuntaan joka tosiaan ei ole minulle ollut luontainen, niin merkit ovat alkaneet olla luokkaa "halolla päähän".   :buck2: ;D . Ihan pöllämystyttää, mutta upeaa  :smitten:.

Isäni menehtyi keväällä ja tuntuisi siltä kuin erilaiset kolahdukset esim.astiat keittiössä olisivat lisääntyneet ?
Olen mielessäni välillä keskittynyt ja pyytänyt "anna jokin merkki jos kuulet minua". Isä oli kätevä  käsistään ja sinnikäs ja itsekin tykkään korjailla kaikenlaista esim. autoja ja tuntuu kuin niissäkin hommissa olisi jokin näkymätön käsi auttamassa ja ohjaamassa.

Minulla on ollut ihan pienestä sellainen mielikuva että liikun jossakin paikasta toiseen eri ihmisten luo ajatuksen voimalla, henkimaailmassa ??  Samanlainen unenomainen muisto vauva ajalta kun puhuttiin isästä ja ihmettelin isää katsoessani että eihän tuo ole minun isäni ???
Sellainen vahva muisto on myös jostain taapero ajalta että katsoin meidän autoa ja vaikka se oli sen aikaiseksi uudehko ja hieno, muistan ajatelleeni pettyneenä että täällä tarvitaan vielä renkailla varustettuja ajoneuvoja liikkumiseen.

Perhetutulla oli koira josta tykkäsin ja jota myös pelkäsin, kerran heräsin aamulla ja totesin vanhemmille  että kyseinen koira on kuollut.
Menimme samana päivänä kylään sinne jossa selvisi että koira oli kuollut.

Mitä mieltä näistä ?
 

Näen unia, silmiinpistävästi varsinkin ihmisten kuoleman ennakolta. Tähän mennessä viisi kertaa on kuoleman enne tullut unen kautta. Myös unessa on käyty ilmoittamassa toiselta puolelta että miten menee. Kuollut kissa kävi kiittämässä yhteiselämisestä unessa. Eno kävi kertomassa kuolemansa jälkeen että kuinka onnellinen hän nyt on, maan päällä ei onnea enää ollut. Monenlaista unien kautta olen nähnyt, kaikkea en aina ole ymmärtänyt ainakaan heti mutta sitten kun on joku asia tapahtunut, sitten muistan että tätä se tarkoitti!!

Olen pelastunut kun vähän yliyritin autolla liukkaalla kelillä, liian lujaa kaarteeseen ja auto meinasi kääntyä ympäri, olisi törmännyt valaisinpaaluihin perä edellä ja vastaantuleva autokin oli tulossa. Vauhtia oli mittarissa 100 km/h, ehdin katsoa. Se kauhun tunne ehti tulla, yhtäkkiä olin nypätty auton kera ainakin 30 metriä taaksepäin, sain ajaa kaarteen uudelleen ja auto totteli. Kaikki kävi niin äkkiä etten ehtinyt edes ymmärtää, mielessä vain kävi että mitä kummaa tapahtui!! Viimeinen käsitys oli vastaohjausliikkeestä ja pelon tunteesta. Tänä päivänäkään en osaa sanoa miksi pelastuin, minä joka oon vähän kuriton liikenteessä, ikävä kyllä. Olisin kai ansainnut opetuksen mutta jonkun mielestä sitten kai en, liian kova rangaistus varmaan. Sakoilla vuosien saatossa selvinnyt  :police:

Myös sitä olen huomannut että asiat loksahtaa kohdalle oikealla hetkellä, tapaan oikeat ihmiset täysin oikealla ajoituksella. Ja jos toivon hartaasti jollekkin ystävälle vilpittömästi onnistumista, niin kas kummaa, ystäväni saa asiansa onnistumaan oikealla lailla. Jos olet hyvällä asialla niin onnistut kun pyydät apua. Ja sitten jos ei onnistukaan niin hetken päästä kuitenkin huomaat saaneesi tilalle jotain vielä parempaa.

Edesmenneen äitini isän suvussa oli muinoin "lopetettu" verenseisauttajain lahjan vastaanottaminen noitavainojen aikoihin. Lienen hänen "vastaanottava perillisensä".  :-[

Tämä tapahtui kuukausi sitten.

Olin jo sängyssä vaikkei nukuttanut ja hiljennyin rukoukseen.
Alkoi kuulua joikaamisen ääntä pikkuhiljaa voimistuen. Sitten se muuttui aivan kuin intiaanien seremoniaääniin. Tällainen intuitiivinen tunne tuli juuri inkkareiden menoista.
Jatkoin rukousta ja yllättäen sain viestin kuvana: kaunis, suuri merenneito piti sylissään aivan pientä vauvaa ja ne nousivat synkästä tummasta vedestä kirkasta pintaa kohti.
Pinnalla välähti kuva l`uomo universale.

Aikaisemmassa "näyssä" tämä pieni vauva, aivan kuin sikiövaiheessa vielä, nukkui suuren kukan sisällä ja taivaalla oli kirkkaita tähtiä
Tämän näyn koin energiahoidon aikana ja hoitaja sanoi että se oli viesti henkimaailmasta.

Viime viikolla sängyssä makaillessani otsachakraa ja kruunuchakraa kihelmöi ja sen jälkeen tunne muuttui kovaksi paineen tunteeksi.
Syke oli myös kova.Lepopulssi yli sata.
Energia muuttuu ja meitä avataan. Mitä herkempi ihminen, sen vahvemmin tuntee

Pikkari..sinä oot nähnyt kaunista.. :D :smitten:
Juu näin on. :uglystupid2: sydän voi joskus tikuttaa aika noppeesti ::)
Energia muuttuu ja meitä avataan. Mitä herkempi ihminen, sen vahvemmin tuntee
 :angel: :angel: :angel: :angel: :angel: :angel:

Se tosiaankin oli kaunis näky  :smitten:
Nukahdin pian sen jälkeen. Olen miettinyt sitä l`uomo universale-kuvaa. Mitäköhän se merkitsee? En minä ole yleisnero  ;D :D :D

Hankin vesivärit joululahjaksi itselleni. Ne on tuubeissa enkä aiemmin ole sellaisia käyttänytkään mutta joulun kunniaksi voisin töherrellä jotain mielenkuvia tai vaikka koittaa saada tosta näystä tunnelman väreillä
Voi kun sen onnistuiskin nappaa taululle  :angel:

Löysin regressioterapeutin netistä intuitiivisesti. Meidän yhteistyömme alkaa vuodenvaihteessa.
Olen kantanut mukanani jo yli 30 vuotta oksennusfobiaa ja nyt on irtipäästämisen aika.
Saas nähdä miten pitkälle menneisyyteen uppoan. Mielenkiintoista siitä varmasti tulee   ::)

Viime yönä kuulin taas musiikkia. Se oli kuin iloinen virsi mutta sanoista ei saanut kunnolla selvää. Miesten ja naisten laulua joka muuttui slaavilaisen kirkkomusiikin kaltaiseksi tummaksi "hyminäksi"
Sitten sain näyn.
Valkoista pitsiä näkyi ensin. Sitten kuva laajeni: iso sänky jossa oli paksua pitsiä olevat peitot ja tyyny.
Sängyssä makasi äitini kuolleena ja hänen rintakehänsä päällä oli punainen ruusu.
Siihen musiikki loppui ja näky poistui.

Tämä on toinen kerta kun näen äitini kuolleena.
Mulla on myös tunne että ystävälleni on tapahtunut jotain pahaa.
Hänen puhelinliittymänsä on suljettu.
Meidän yhteiset ystävämme ovat kuolleet joten en tiedä miten saada häneen yhteys.
Mulla on kamala olo.

Varasin ajan meediolle tänään. Nähdään ensi viikolla.
Mietin pari viikkoa mennäkö vai ei mut täällä tapahtuu koko ajan kummia joten haluan selvittää kuka ja miksi.
Viimeisin on ikkuna joka oli avautunut itsestään yön aikana niin että koko kämppä oli kylmä kun heräsin.
En tosiaankaan jätä talvella yöksi ikkunoita auki vaikka paljon kotiani tuuletankin

Öisin olen kuullut myös rapinaa jonka syy ei ole selvinnyt. Tavarat liikkuvat itsestään ja kylpyhuoneen peilikaapin ovet elää omaa elämäänsä.
Kirkkaita valon välähdyksiä on näkynyt seinissä

Viime viikolla koin ihanan kokemuksen makoillessani sängyssäni valveilla keskellä yötä. Aivan valtavan suuri rakkaudentunne täytti minut ihan yllättäen.
Aluksi ihmettelin mut "annoin mennä" enkä ole ikinä kokenut vastaavaa.
Olin täynnä valoa ja niin suurta rakkautta ettei sitä osaa edes sanoin kuvata  :smitten: :smitten: :smitten:  aivan kuin olisi kokenut Pyhän kosketuksen  :angel:

Mitä ajattelinkin tämän kokemuksen aikana, ympäröin mitä suurimmalla rakkaudella, siis aivan kaiken.
Kuudes chakra ja kruunuchakra kihelmöi aluksi ja sitten tuli aika voimakas paineentunne niin otsalle kuin päälaellekin. Kesti ehkä puolisen tuntia
Tämän rakkauskohtauksen kestoksi arvioin n 10 minuttia.
Elämäni ihanimmat minuutit todellakin  :smitten: :smitten: :smitten:

Näitä kokemuksia haluan avata meediolle jota en ole aiemmin tavannutkaan.
Odotan kohtaamistamme :)

Tapasin tänään meedion ja hän vahvisti että mun pyhä hetkeni oli Jumalan rakkaus  :smitten: :smitten: :smitten:
Sain myös hyviä neuvoja arkeen ja tiedon että mummoni hääräilee täällä kodissani. Hän on myös yksi oppaistani nykyisin.
Entinen mieheni seuraa myös rakkaudella kehittymistäni ja vierailee ajoittain luonani. Olen miettinyt muuttoa mutta sen aika ei ole vielä, näin ohjeistettiin
Uudesta ammatistakin sain tiedon mutta työn aika on myöhemmin. Nyt parantelen ja balansoin itseäni kaikessa rauhassa  :)

Seinissä vilkkuvat valonvälähdykset ovat enkeleitä  :angel: :angel: :angel:

Ihana kuulla Pikkari että selvisi ja vielä noin hyvällä tavalla! Hyviä, rakkaudellisia kohtaamisia teille!

Kiitos  :)
Oli tosi kiva käydä tapaamassa uutta ihmistä ja saada tietoa

Kodissani tapahtui kahtena iltana ennen meediolla käyntiä outoja. Sisäilma väreili mutta ei kirkasta puhdasta energiaa vaan enemmänkin nihkeää ja painostavaa.
Mulla oli hieman samanlainen olo kuin silloin kun vaistoan sielun lähtevän henkimaailmaan. Hätäilin ja pelkäsinkin pitkästä aikaa.
Kelmeä energia oli inhottava.
Sit päätin toimia: avasin ikkunat ja parvekkeen oven, sytytin kynttilät, laitoin ortodoksisen kirkkomusiikin pauhaamaan ja rukoilin
Pikkuhiljaa oloni rauhoittui energian puhdistuessa ja tunsin vanhan papin läheisyyden (entisen mieheni isä). Hän tuli lähelleni kera turvallisen energian. Kiltti  :angel:

Kerroin meediolle tästä ja hän sanoi että toimin oikein. Näissä tilanteissa voi käskeä kolmasti energian/ entiteetin poistumaan. Tämä kolmesti käskeminen mainitaan Raamatussa.
Tän paskaenergian lähestyminen tapahtui kahtena peräkkäisenä iltana.
En tiedä miksi se tuli ja mikä se oli. Meedio sanoi että älä anna nyt mielikuvituksesi lentää eli älä kuvittele sille muotoa.

Suosituksena oli laittaa pienet suolakupit jokaisen huoneen nurkkiin jonka tänään teinkin. Kysyin eilen kannattaako mun jäädä tähän asuntoon ja mitä tehdä uuden, homevapaan asunnon saamiseksi. Vastaus oli ei kannata muuttaa, mikä ihmetyttää kyllä hieman.
Täällä on tapahtunut paljon pahaa minulle. En toki halua elää menneessä mutta välillä tulee vahvoja muistoja...

Mua vahvistetaan henkimaailmasta koko ajan luottamuksen lisäämiseksi.
Kysyin suoraan tulenko toimimaan meediona/kanavana. Vastaus kyllä.Tulen tekemään auttamistyötä jossa käytän kanavoitua tietoa apuna.
Maadoituksesta neuvot oli: miel monta kertaa viikossa luontoon miel metsään. Männyt mainittiin kaksi kertaa.
Mun talon pihalla on kuusia. No ok takerrun pikkuseikkaan mut joku tässä asuntoasiassa mua häiritsee...
Mieleen tuli myös Päivi Kaskimäen sanat helmikuun astrossa miten ei tulis luottaa liikaa keneenkään tietäjään vaan omaan itseensä. Nooh, katsellaan mihin tämä johtaa..
Ensi viikolla tulee keittiöukkeli tutkii mestoja koska putkiremontin yhteydes nikkaroidaan uusi keittiö + tulee uudet masinat.
Näillä muutoksilla toki muuttuu energiakin mutta siihen menee niin helvetin pitkä aika, loppuvuodesta vasta
Liikkuminen tosiaan mainittiin myös pari kertaa koska olen muuttunut kotierakoksi joka liitelee irti kentästä.
Ehkä tosiaan kannattaa painua metsään ja olla miettimättä kämppäjuttuja.

Tänään oli ihana auringonpaiste  :smitten:
Selvästi vaikuttaa energian lisääntymisenä. Sunnuntaina on kynttilänpäivä  :)
Siunattua viikonloppua astroväelle  :angel:

Olen ollut kolme viikkoa pois kodistani putkiremontin takia. Oon nyt vanhempieni luona ja täällä tapahtuu outoja: tavaroita katoilee ja ilmestyy.
Ensimmäisenä päivänä täällä ollessani ilmestyi kadoksissa ollut veitsi keittiön pöydälle. Minä en tiennyt siitä mitään mutta äitini oli aivan hämmästynyt. Sanoi että nyt hän viimeistään uskoo mua.
Oon kertonut omassa himassani tapahtuvista jutuista mutta vanhempani eivät ole uskoneet eikä faija usko vieläkään. Hän on nyt etsimässä autotallista laturia mun puhelimeen sillä se laturi on kadonnut kuin maannielemänä. Samoin kävi hammastahnatuubille, meikkipeilille sekä saksille. Peili löytyi katoamisen jälkeen puhtaiden pyykkien pinosta vaatteiden seasta. Sakset löytyivät muutaman päivän jälkeen keskeltä lattiaa. Hammastahna edelleen kadoksissa.
Laturin yllättävästä katoamisesta olen kiukkuinen  :knuppel2: Tää on taas helvetin ärsyttävää pelleilyä enkä tiedä kuka tän aiheuttaa. Akku ihan finaalissa eikä tässä koko talossa ole mun luuriin sopivaa laturia.
Äitini kuulee musiikkia henkimaailmasta miltei päivittäin. Hän diggailee siitä mutta minä en pidä tästä menosta. Tunne jonkun läsnäolosta on vahva varsinkin täällä yläkerrassa. Olen rukoillut päivittäin maankenttään jääneiden sielujen puolesta mutta miksen saa näitä ilmiöitä kuriin? Tässä tarvitaan taas mua viisaampaa ihmistä apuun jos tämä meno jatkuu

Muoks. Olen nähnyt unta henkimaailmassa olevista läheisistä miltei joka yö täällä ollessani mutten ole saanut heiltä mitään viestiä enkä ymmärrä mitä täällä tapahtuu.

Hei olen kokenut jopa sellaisia yliluonnollisia kokemuksia, et piti edellisestä asunnosta sen takia lähteä pois siis muuttaa oli niin rajuja kokemuksia. Ensinnäkin nämä ei ihan perätyste tapahtuneet mutta hyvin lyhyen ajan sisällä sanotaanko noin viikon sisällä. Elikkä mennään asiaanÖ
näin ensin unta se tuntui niin todelta, että jopa heräsin ja menin katsomaan ikkunasta ulos. näin siis sellaista unta et kuolin enkeli kulki ikkunani ohi, samalla oli entinen koirani sängyn päällä murisemassa. heräsin siis tähän ja menin katsoo minne se meni. no tästä ei kauaa mennyt kun siskoni joka ei saanut elää päivääkään alkoi leikkimään vaatekaapissa hän ensin leikki noilla hengareilla kolisutti niitä ja istui eteisen lattialla leikkimässä sekä kulki ees taas mustissa sänkyni vieressä ja jonkin ajan päästä koin vielä semmoisenkin et hirveästi oli ihmisiä olohuoneessa jotka taputtivat ja nauroivat he kaikki olivat kuolleita. tästä unesta ei mennyt kauaa kun veljeni nukkui pois. Täällä uudessa asunnossakin olen joitakin ihmeellisiä kokemuksia saanut ja tuolla kulkiessani. esim. kun kävin veljeni haudalla jokin musta varjo kulki oikean silmäni kulmassa oliko hän minun veljeni esa? Tänään kävin sanomassa hänelle että mene taivaaseen. Tässä tämä lyhyesti.

mulla on kokemusta miltein kaikista noista, paitsi 2/3mesta.. :I

Spiritismin kanssa tuli aikanaan penskana pelleiltyä eikä se ollu mun valmiiksi sekaiselle, keskeneräiselle miellelle mikään hyvä juttu, meinasin joutua suljetulle osastollekkin, eikä vanhemmat tietenkää ymmärtäny mikä mua vaivas, kun kerroin kokemuksistani jne heille, he pitivät mua vaan mielenvikaisena ja passitti tohtorin pakeille. Se mitä silloin näin ja koin, ei mitään suurta, radiokanava vaihtui itsestään, ikkunat huoneissa joissa olin avutu itestään, eikä perheemme koirat käyttäytyneet normisti läsnäollessani, eivät tulleet huoneeseeni tms. Ja kaikkee muuta "pientä" mutta mun psyyke ei tosiaan silloin sitä kestänyt ja olen vasta parin viime vuodenaikana alkanut päästä pelkäämisestä eroon.. Mutta uskon tänäpäivänäkin että sillä pelleilyllä ja pahoilla henngillä on ollut seurauksia, senkin jälkeen kun en enää "leikkinyt" spiritismin kanssa.. Kaikki meni sen jälkeen alamäkeen ja kaikenlaista on tapahtunut. Oon miettiny jopa oonko oikeesti jonkun pahan "otteessa" tms, mutta se kuullostaa samalla siltä kuin yrittäisin keksiä tekosyitä sille kaikelle pa*skalle enkä ole valmis ITSE ottaa vastuuta teoistani tai muuta...

 

Ihmistä on aina kiinnostanut kaikki yliluonnollinen ja siihen liittyvät asiat mitä meidän on vaikea ymmärtää. Minuakin kiinnostaa ne asiat aivan älyttömästi ja on kiinnostanut varmaan siitä asti kun menin kouluun. Monesti ihmiset vaan uteliaisuuksissaan tonkivat asioita jotka eivät meille millään tavalla kuulu tai ovat muuten meille haitallisia. Spiritismin pelaaminen on yksi sellainen asia jota en suosittele kenellekään. Näihin asioihin uskovien kuuluisi ottaa enemmän selvää siitä miten suojata itsensä, puhdistaa kotinsa, toimia hyvän puolella ja saattaa eksynyttä energiaa eteenpäin. Uuden lumoissa ja uteliaisuuden vallitessa moni kutsuu kotiinsa haitallista energiaa, joskus silloinkin vaikka tarkoitusperät olisivatkin hyvät. Kuolleiden sukulaisten tai läheisten henkiin yritetään ottaa usein yhteyttä, mutta usein vastassa on jotain muuta joka haluaa vain imitoida tätä läheistä, ja vaikka tämä läheisen henki olisikin jäänyt pyörimään paikalle, se tulisi yrittää johdattaa ja saattaa lopulliseen päämääräänsä, vaikka olisi kuinka ihanaa saada merkkejä sellaisesta ihmisestä joka joskus on ollut rakas. Harvoin vastassa on mitään todella pahaa, mutta jos näin sattuu käymään, on leikki kaukana. Suosittelen ottamaan selvää asioista ennen mitään toimenpiteitä tai ennustajalle, meediolle tai parantajalle menemistä, uskoi mihin tahansa tai oli uskonto mikä tahansa.

Ihan hyvä kirjoitus sinänsä.
On syytä olla varovainen asioiden kanssa. Itse lähden siitä että en lähtisi avautumaan näihin maailmoihin jos edessä on loputonta "taistelua" hyvän ja pahan kesken. Se tukahduttaa ihmisiä jatkamaan dualistista maailmankatsomusta ja ei siinä enää auta suojautuminen joka on loputonta ja saat jatkaa sitä koko lopun elämäsi.

Minusta on täysin luonnotonta olla yhteydessä kuolleisiin ihmisiin. Heidän lepo ja oma rauha pitää suoda eikä raahata heidät mukaan ihmisten keskuteen. Henkioppaat on myös toinen asia. Opettele ensin kuuntelemaan intuitiotasi ja sydäntäsi.

Kun ja jos lähdet sille tielle että sallit ja ajattelet näin, niin saat suojata itseäsi lopun elämän. Minä en ainakaan, hetken aikaa tätä kokeilleena suosittele kellekään enkä nyt peloittele mutta jos haluat olla jatkuvasti aloillasi ja jatkuvasti puhdistaudut jne niin se on loputonta. Tämä on yksi tapa vangita ihmisiä dualistiseen taisteluun.

Se riittää että saat kosketuksen omaan sydämeesi, sielä tulee se aito ja vilpitön ohjaus joka pitää sinut turvassa.

Tulipa tässä mieleen siivouksen lomassa että jos nyt kuitenkin päätätte avautua tähän maailmaan niin ensimmäinen nyrkkisääntö on -> älä päästä ketään sisäisiin energioihisi olkoon kyse hengestä tai ihmisestä. Siinä menee äkkiä puurot ja vellit ja tunteet sekaisin.

Ja muistakaa tämä. Pelko suojelee myös. On tervettä pelkoa ja sitten aiheetonta pelkoa ja nämä kaksi kannattaa opetella erottamaan.

Mitä suojauksiin tulee niin viisaammat varmaan osaa neuvoa hyviä suojautumistekniikoita ENNEN avautumista eikä vasta sen jälkeen.
Jotta ei mennä perse edellä puuhun. Minä jouduin kantapään kautta opettelemaan tämän suojautumisen ja sen jälkeen päätin että ei oo mun juttu ollenkaan.

Turvallisuus ennen kaikkea. Parempi pelata varman päälle kun katua myöhemmin.

Tätä tässä taas jouduttu vähän harjottelemaan. Kärsin ajoittaisista paniikkikohtauksista, jossa tulee usein psykosomaattisia oireita. Tai sitten ihan normaalit fyysiset oikkuilut voi pistää isotkin paniikit päälle. Nyt on muutaman päivän taas ollut pyörrytystä ja päänsärkyä, ja oon joutunut ärsyttävän ahdistuksen kanssa taistelemaan. Usein on tullut lääkärissäkin juostua, tuloksena se, että tyttö on terve kuin mikä.
On vaan äärimmäisen rasittavaa yrittää päätellä, että onko kyseessä jokin vakava vai sitten "pelkästään" oman mielen metkut.  :-\ ;D

No, nämä kokemukset kyllä tosiaan lisäävät sitä itsetutkiskelua jossa olen tulossa melko eteväksi (viiden planeetan stellium nelos-huoneessa..  ::) ). Toisaalta pelko myös estää vielä voimakkaampaa henkistä avautumista, mikä kismittää melkosesti..

Kohtalotoveri  :)

Minullakin on ollut viimeisten 14 v aikana ajoittaisia paniikkihäiriöitä ja olen opetellut niitten kanssa elämään joten tiedän mitä käyt lävitse.

Ongelmia on monia mutta ihan ensinnäkin paniikit johtuu käsittelemättömästä surusta joka nousee liian voimakkaasti pintaan ja olet ikään kuin liian avoin ja herkistynyt ihmisen keholliseen prosesseihin johon kuuluu myös psyyke.

Ongelma tässä kohdin on se että otat liikaa "valoa" / energiaa systeemeihisi ja samalla nousee käsittelemättömiä tunteita pintaan. Kyse lienee todennäköisesti kundaliinienergian noususta. Minulle tämä nousi spontaanisti vuosia sitten kun kanavat aukesi.

Joten joudut nyt hieman hillitsemään itseäsi äläkä pyydä enemmän valoa tai energiaa tai suurempia avautumisia kun olet nyt jo liian avoin.

Minulle tämä toimii niin että: Ensin reagoin hyvin voimakkaasti johokin ulkoiseen ärsykkeeseen joka laukaisee minussa jonkin trauman joka johtaa kehollisen toimintojen ylivirittyneiseen tilaan, hälytystila. Itsesuojeluvaistojemme ja psykkeemme suojelmiseksi. Seurauksena täysin käsittämätön kauhun tunne ja mulla sen jälkeen hyvin voimakas itku.

Peruspilarina on, energia tekee sinussa hieman liiankin intensiivisesti töitä ja on pakko kaikin keinoin yrittää rauhoitella itseään.

Yksi toimiva keino on että tilanteen ollessa päällä yrität kaikin tavoin rauhoitella itseäsi ja ikään kuin valita myötätunnon ja ystävällisyyden. Ikään kuin unohdat itsesi hetkesi aikaa ja sanot vaikka ystävällisesti jollekin jotain tai ajattelet ystävällisiä sanoja. Mitkään kemialliset rauhoittavat ei auta sinua tässä tilanteessa vaan sinun on keskitettävä huomiosi kaikin kenoin ulkoiseen eikä sisäiseen joka niin voimakkaasti sinua herättää.

Olet siis liian avoin joten älä suotta kiirehdi vaikka nyt kuinka kismittäisi. Ajattele nämä ikään kuin aaltomaisina piikkeinä aina kun energiasi herää eloon ja lähtee nostattamaan niitä tunteita pintaan ja otat liikaa ja liian suuria määriä energiaa itseesi.

Tässä nyt äkkiseltään muutama kokemus ja ajatus. Älä suotta pelkää ja älä anna kismitykselle valtaa, olet nyt jo hieman liian pitkällä ns.

Relax and don`t hurry  :smitten:

Sen verran lisään että älä taistele paniikkia vastaan vaan anna kaiken tulla sellaisenaan kun tulee ja ajattele että tämä ikään kun menee alhaalta ylös ja taivaisiin.

Tukahduttaminen ja vastaan taisteleminen pahentaa vain näitä tilanteita.

Kaikkea hyvää sinulle, tsemppiä  :smitten:

Voi Avicii, kiitos sanoistasi, ihana kuulla että ymmärrystä löytyy.  :smitten: Ja toivottavasti itsekin voit hyvin tuntemuksistasi huolimatta!

Pohdin tosiaan tuota kundaliini-energiaa. Nämä ahdistukset alkoivat rytinällä samaan aikaan kun kolmas silmä melko väkivaltaisesti avautui, joten tunnen että olet ihan oikeassa siinä mitä sanot. Ehkä en koe, että olisin "liian pitkällä". Itse tuota on varmaan aika hankala huomata.  :crazy2: Tosin olen havainnut, että oma "heräämiseni" on tapahtunut keskimääräistä nuoremmalla iällä. Voi olla, että aika ja ikä tuo varmuutta.  ::)

Olen myös kokenut, että huomion kiinnittäminen ulkoisiin asioihin toimii parhaiten! Esimerkiksi jonkun ihan höpön ohjelman katsominen. Monesti myös jos oikein ahdistaa ja joku on läsnä, pyydän heitä kertomaan jotain hassua. Kunnon naurut auttaa pistämään asiat perspektiiviin.  ;D

Pitäisi varmaan alkaa tekemään suojauksia aktiivisemmin. Nämä jutut on kuitenkin nyt harventunut sen verran, että niitä ei oikein osaa ikinä odottaa. Mutta tuskinpa "ylimääräisestä" suojelusta nyt mitään haittaakaan olisi, hahah.

Loistavaa!  ;D

Kiitos. Onhan tämä joskus niin rankkaa että rankka huumori ja myötätunto auttaa  :smitten:

Itse en oikein osaa neuvoa suojauksissa koska olen havainnut että tämä on hyvin yksilöllistä mutta tunnustele itseäsi ja ajattele mikä olisi juuri sinulle sopiva suoja joka rauhoittaa ja antaa tasapainoisen tunteen!  :smitten:

Täällä on niin syvällisiä juttuja että nämä minun höpöttelyt kuulostavat pintapuolisesti ja lapsellisilta ::)

mutta kerron nyt pari juttua... Minulla oli joku vuosi sitten hoitokoira  jota leikilläni kutsuin antenniksi ja minua Vastaanottajaksi kun tämän koiran aikana jostain syystä tapahtui outoja asioita muuten niin tylsässä elämässäni  :D yksikin oli kun vein koiran yöllä ulos 30 asteen pakkasessa ja eräällä omakotitalo alueella huomasin yhden talon katolta laskeutuvan hennon savupilven. Näin sen ensin lipuvan savupiipun edestä sitten kattoa pitkin alas ja siitä se lipui hiljalleen tielle ja se pysyi hahmossaan koko ajan. olin välillä irroittanut katseeni siitä ihan vain varmistaakseeni etten näe näkyjä ja siinä vaiheessa kun pilvi oli tien päällä minulle tuli vain varma tunne että se lipuu tien yli ja laskeutuu lumikasan päälle tien toisella puolella ja haihtuu pois. Ja niin kävi. En tiedä mikä se oli ja oliko sillä tarkoitus mutta voin sanoa että se oli outoa! :crazy2: 

tuo oli selkein outous  sen koiran kanssa, mutta oli vähän muutakin siinä mistä en ole varma mitä ajatella. Pari kertaa ufonkin taisin nähdä tuona aikana. Ja kaikki loppui heti kun luovuin koirasta  ::) eikä kyse ollut univeloista koska unenlaatu parantui iltalenkkien takia  :)

Toinen ihme juttu tapahtui sitten erään ihmisen kanssa. Olin valtavan ihastunut tähän ihmiseen, mutta ujouttani en uskaltanut mennä puhumaan hänelle. Minusta kuitenkin tuntui että tunne oli molemminpuolista vaikka mies ei antanut mitään merkkejä. Sitten alkoi nämä ihmeellisyydet mitä on vaikea selittää. se oli kuin joku olisi sanonut sellaisella vuorenvarmalla äänellä mitä tulee tapahtumaan (mitä en voinut tietää) ja mitä minun pitäisi tehdä. Kerrankin yhtäkkiä tuli vain mieleen ajatus, että tämä mies (joka siis vältteli minua) tulee kohta nurkan takaa ja katsoo minua, joten minun kuuluu nostaa katseeni ja hymyillä hänelle. Ja niin tein ja tosiaan tuo mies tuli sillä hetkellä nurkan takaa ja katsoi minua päin. häkellyttiin molemmat asiasta samalla kun tuijoteltiin pieni ikuisuus toisiamme  ;Dvastaavaa tapahtui 3-4 kertaa ja joka kerta tuntui kuin välillämme olisi ollut jokin voima tai yhteys :idiot2: ... mutta ainakin kiitos näiden tapahtumien niin aloin ymmärtämään, että mies oli kiinnostunut  :coolsmiley:

Älä turhaan vähättele kokemuksiasi, saatika vertaa niitä muiden kokemuksiin. Nuo oli varmasti hienoja hetkiä, ja vastaavia tulee varmasti jatkossakin mikäli vain uskot niihin ja pidät mielen avoimena.  :) luultavasti  kokemuksista tulee vielä "syvällisempiä"  kunhan vaan annat niille aikaa ja tilaa kasvaa. Kandee pitää mielessä, ettei ne tajunnanräjäyttävät kokemukset ilmesty tyhjästä. Luulen, että selvästi suurimmalla osalla herääminen tapahtuu pikku hiljaa. Ja se on luultavasti paljon miellyttävämpi ja armollisempi tapa.  :smitten: sitten sitä ehtii totutella ja sulatella, ja on pienempi todennäkösyys saada niitä paniikkeja sun muuta ikävää.  ;)

oi, ihanan positiivisesti sanottu  :smitten: olisihan se hienoa jos tänä oli tällaista yhteyden avaamista. Pitkään kuuntelin muiden kokemuksia kun vain on sattunut ympärille kerääntymään paljon ihmisiä joilla on kummitushavaintoja ja kaikkea ufojen ja noita sukulaisten väliltä  ;D Mutta sitten kun niitä on tullut kohdalle niin on ollut vaikea uskoa niitä todeksi, on koittanut vain löytää luonnollisen selityksen :D mutta miten voi selittää sen kun päähän pilkahtaa kirkas ajatus mitä oohta tapahtuu ja niin käy vielä? Mieli onkin sanonut, että kannattaa nuo hetket painaa tarkkaan muistiin koska sellaista ei joka päivä koe ja on jotain annettavaa kahvipöytäkeskusteluun  ::)

Mulla sattui eilen yöllä kummallinen juttu. Heräsin siihen että sängyn päädyssä pitkä, hoikka, tosi pitkäkaulainen, vaalea kiharatukkainen minun mielestä mies puuhasteli jotain, asetteli kai peittoa paremmin. Pelästyin kauheasti kun avasin silmät ja näin tämän olennon ja kun kirkaisin se hävisi. Kirkaisu tuli jotenkin vaistomaisesti vaikka ei tilanne eikä olento pelottava ollut. Onko vastaavia kokemuksia, olenko sekoamassa vai oliko vaan kummallinen uni?  :o

Hei, ajattelin tähän ketjuun kirjoittaa kokemuksistani. Telepatia tai jokin sellainen mikä empaatin kykyjä muistuttaa, on tullut minulle viimeisen vuoden aikana tutuksi. Unet antavat minulle paljon tietoa itsestäni ja kertovat asioita, joita järkiminä koettaa kieltää. Näin varmasti monella.

Mutta tämä outo kokemus numero yksi oli keväällä, kun keskellä päivää minut valtasi outo voimakkaan kiihotuksen tunne. Minut, jolla ei ole ollut minkäänlaisia intohimon tunteita (seksihaluja) vuosiin. No, elän parisuhteessa jossa ei ole intohimoa, ja sitä ei osaa enää halutakaan oikein. Tuo voimakas tunne oli sellainen, että siihen en löytänyt mitään syytä. En ajatellut mitään/ketään, se vain tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sitä kesti useita tunteja. Mieleeni tuli vain että "nyt joku ajattelee minua".

Myös, eräs ihminen hiipi viime talvena uniini. Olen aina pitänyt hänestä ihmisenä, hänessä on avoimuutta jota arvostan, ja hän saa minut aina hyvälle tuulelle. Aloin nähdä hänestä eroottisia ja rakkaussävytteisiä unia. En ollut häneen ihastunut (ainakaan tiedostaen) millään lailla. Uskon että hän lähetti minulle näitä ajatuksia. Tai alitajuntani kertoi minulle tunteistani häntä kohtaan. Jotenkin silti tuntuu että sain voimakkaita viestejä häneltä, ensin unissa ja sitten jo valveilla.

Minulla on Neptunus Kauriissa ja samoin Kuu, joten koetan järkeistää nämä asiat...olen koettanut järkeistää pitkään, mutta kummallisia asioita tapahtuu koko ajan. Huomaan, että nousee ajatuksia tätä ihmistä kohtaan, että hän tekee nyt jotakin tiettyä asiaa, tai on matkalla juuri nyt. Juuri nyt hän on Helsingissä, esim. Meillä on syvällinen henkinen yhteys, mielestäni, mutta en ole siitäkään varma kokeeko hän samalla lailla.

Mulla on vähän kaksijakoinen suhtautuminen näihin juttuihin. Olen kyllä paljon kokenut aiheen tiimoilta erilaisia mahdollisia juttuja, mutta kaikki ovat olleet visusti siinä rajamailla, jotta ovatko ne oikeita tapahtumia vai mielikuvituksen tuotetta? Kun järjellä kumminkin ajattelee, vaikka haluaisi uskoa. Tää on ihan hyvä raja olla olemassa.

Vapaata tahtoamme kunnioitetaan täydellisesti henkimaailman toimesta.

Milloin tahansa voi sanoa: Nyt riittää, en halua enempää!

Ja mitkään 'pahat henget' varsinkaan eivät voi tehdä meille mitään ilman että annamme niille itse erikseen  luvan - siis erikseen joka kerta. Edes omalle opas-sopallemme, joka asuu DNA:mme magneettisissa säikeissä ei voi antaa kestolupaa malliin 'saatte auttaa jatkossa aina kun on tarvis', vaan jopa näille meidän omille auttajillemme täytyy antaa lupa ihan joka kerran erikseen.

Kuulostaa pikemminkin siltä, että se mitä on tapahtunut on se että oma tasapainottumisesi on alkanut, eli kaikki mitä olet kokenut on kotoisin ihan vaan omasta alitajunnastasi. Joskus omat traumat voivat ilmetä varsin voimakkaasti.

Mutta kehottaisin nyt ihan ääneen lausuen käskemään "Riittää, en halua nyt enempää, vaan haluan olla rauhassa!"
Tai jos tuntuu että osa kokemastasi on positiivista, mutta liian rankkaa, voit myös niiden kokemusten osalta pyytää että homma etenisi hitaammin.

( Mutta jos et lainkaan usko vapaan tahdon lakiin - uskot siis että sinua voi ilman eri lupaa häiriköidä - niin se on sama kuin antaisit luvan häiriköidä.)

Melkoisen iso osa asioita, jotka ihmiset kokevat kun alkavat tasapainottua tai lähtevät henkiselle tielle on kotoisin ihan heidän omasta alitajunnastaan. Jos tämän kieltää, on hankala tehdä niille mitään...

Henkimaailman/rajatiedon/ynnä muun kuuluvan suhteen kannattaa muistaa, että siihen kuuluva terminologia voi olla joskus sekavaa, koska jokainen tarkoittaa eri asioita eri termein, metaforia ynnä muuta. Ei kannata takertua liikaa niihin, vaan tunnustella ite, että miten mikäkin sopii itelle. Monesti voi olla että tarkoitetaan samaa asiaa, mutta eri termein. Jokaisella on oma tapa kehittyä henkisesti omaan tahtiin, oli se sitten raamattu kädessä tai vaikka eri kanavoijien opastuksien mukaan, henkioppaiden, enkeleiden ynnä muiden kautta. Jokainen tietää ite sisimmässään että mikä tuntuu oikealle ja mikä ei. Enkä tarkoita oikealla sitä että se on se ja ainoa oikea, vaan se että mikä tuntuu itelle mukavimmalle/oikealle. Onkohan siihen sopiva sana, että se mikä "resonoi" itselle.

Tsemppia muutokseen! Suuri muutos sisältää usein kipuja tai tuskaa, sitä voisi verrata Itsensä synnytyskipuihin. Paljon on itselläni ollut kipuja kehossa, etenkin selässä, sekä itkemistä ilman mitään erityistä syytä. Se on vapauttavaa. Kunhan saa pelot ja epätoivon sivummalle, niin pystyy itkemään täysin vapautuneesti ja tulevaa kehitystä ilolla odottaen.

"B. olin rakentanut itselleni tunnetason haarniskan,"

Mielestäni ylempään lauseeseen kiteytyy hyvin osa muutoksesta mitä pyysit. Tunteet avautuvat, tietoisuus mahdollisesti yhdistyy enemmän sydämen tasolle. Tuollaisen pyynnön jälkeen, minulla itselläni olisi taipumus todeta, että se on oma yliminäni joka "tökkii". Miksi ajatella mitään muuta? Mitä hyötyä siitä on? Tekee vain maailmankuvasta heikomman, jos uskoo, että jotkin ulkopuoliset voimat voivat pilata elämäsi. Toivottavasti asia kehittyy parhain päin.

Sieltä alitajunnasta voi tulla vaikka kuinka paljon tavaraa ilman että aistit pettävät, mitä sillä sitten tarkoitatkaan. Alitajunta voi käyttää sinun aistejasi näkö, tunto, kuulo oman sanomansa välittämiseen ilman että mitään yliluonnollista on kehissä. Aistit voivat toimia muuten aivan normaalisti ja sitten välillä välittää sinulle alitajunnan viestejä.

Elohiiri muualla kuin silmän vieressä - sieltä se on useimmille tuttu - on hyvin hämmentävä ilmiö. Aiheutin itselleni vahingossa taannoin tuossa yli kymmenen vuotta sitten magnesiumvajeen, jonka seurauksena ei suinkaan ollut kramppeja, vaan elohiiriä eli sitä nykimistä juuri ihon pinnan alla esim. vatsalihaksissa, reisilihaksissa, käsivarressa... Se tuntui ja näytti todella oudolta ja näytti juurikin siltä kuin olisi tökitty.

Sanoit että pyrit ottamaan maailman juuri sellaisena kuin se on, mutta kuitenkin sitten etsit hankalampia selityksiä asioille kuin ne itsestään selvät selitykset.  :o

(Toki se on hyvä keino väistää sitä tietoisuutta, että olisi ihan oman itsensä kanssa tekemistä ihan sellaisin maallisen psykologian keinoin. En tiedä onko sinun kohdallasi näin, mutta tämä on ihmisille hyvin tyypillistä. Jopa 'pahat henget' on monasti ihmisten helpompi hyväksyä, kuin se että heillä olisi itsensä kanssa tasapainotus ja solmujenavaamistyötä tehtävänä.)

Jooh. Tuli erästä toista kautta eteen tälläiset lauseet.

Gabor Mate: "When you shut down emotion, you're also affecting your immune system, your nervous system. So the repression of emotion, which is a survival strategy, then becomes a source of physiological illness later on."

Johon eräs psykologian alan koulutuksen omaava ihminen vastasi: "Carl Gustav Jung would say that it is an attempt on blocking the expression of the unconscious, which very often, when unrecognised, manifests itself in the form of symptoms. So shutting down the emotion is not a solution, but not shutting it down might be not enough."

Eli lyhyesti, tunteiden rajoittaminen on selviytymismekanismi, joka voi jäädä päälle. Kun sanoit, että sellainen tunnehaarniska on ilmaantunut, niin se ilmaantuu (Ja oireet) psykologian mukaan jos alitajunnan (voi nähdä myös osana yliminää) viestit on blokattu jostain syystä. Jonkin taiteen tekemisen kautta voisi esimerkiksi päästä käsiksi niihin tunteisiin ja aiheisiin, joiden on tarkoitus tulla käsiteltäväksi alitajunnasta. Jung on suositellut mandalan piirtämistä, se on ihan kivaa, eikä turhan vaativaa. Voi tehdä millaisen vain. Sellaistakin metodia voi tutkia kuin "Active imagination".

Tätäkö tarkoitit?

Minulla on nimittäin vaikeuksia ymmärtää mitä sinä puolestasi tarkoitat tällä:


Minä en nimittäin ymmärrä tuota lausetta lankaan, minulle tuo tarkoittaa äkillistä sokeutumista, kuuroutumista ja tuntoaistin menettämistä. MInulla on hitusen kirjaimellinen mieli ja koska inhoan sitä että minun tekstejäni tulkitaan (menee 100% pieleen kokemukseni mukaan) teen muille kuten haluan itselleni tehtävän, eli kysyn sen sijaan että tulkitsen. Eli mitä tuo tarkoittaa, ellei sitä sokeutumista, kuuroutumista ja tuntoaistin täydellistä menetystä?

Tiesitkö, että näköaistimuksesi luodaan samalla tavoin kuin unennäkösi? Se mitä verkkokalvollesi tulee kuvana on suurimmalta osalta mustavalkoinen ja epätarkka. Aivot sitten 'photoshoppaavat' siitä maailman jonka näet, eli tekevät värilliseksi ja tarkaksi muutkin osat näkökenttää kuin pikkuruisen pläntin siinä näkökentän keskellä. Tämä on siis ihan kovaa tiedettä tämä asia.

Eli esimerkkinä: Kun ihan normaalissa valvetilassakin näköaistimuksesi ei vastaa verkkokalvolle lankeavaa kuvaa, vaan photoshopataan samalla aivojen järjestelmällä kuin unennäkö, niin näköharhojen lisääminen alitajunnan toimesta sinne sekaan ei ole mitenkään vaativa temppu.

Thor 5.

Mulla on erittäin paha häirintä ja hyväksikäyttö ja tunkeutumiskokemus tuon "henkimaailman" osalta.

Olin aikani sitä mieltä, että ei todellakaan ole vapaata tahtoa, minä en voinut mitään.

Mutta, se olet AINA sinä itse ja se on AINA omissa käsissäsi.

Voi olla sitä vaikea ymmärtää ja nähdä, mutta se on.

Ja sitähän ne kaikenmoiset tungeksijat toivoo, että sielut kuvittelisivat, ettei niillä ole omaa voimaa, tai että se on vähäinen; että nuo voivat vain tulla ja aloittaa shownsa toiselta kyselemättä, ja ammentaa tämän energiasta mielin määrin.

Enkä siis lukenut keksustelua kuin ihan vain sieltä täältä :D :D  :buck2:

Oman voiman yli ei mikään tai kukaan kävele, ellet itse anna.

Minkä takia, jos kerran ne aistit eivät petä kokonaan, ainoastaan nämä yliluonnolliseksi häirinnäksi luulemasi asiat eivät voisi olla alitajunnatasi kotoisin olevia harhoja, samaan aikaan kun kaiken muun aistisi raportoivat luotettavasti?

MIksi tilanteen pitäisi olla joko/tai, eli että KAIKKI on harhaa tai MIKÄÄN ei ole harhaa? Minä pikemminkin näen nimenomaan todennäköisenä, että esim. juuri tukahdutetut tunteet voivat tuottaa SINNE TÄNNE hieman harha-aistimuksia samaan aikaan, kun kaikki muu aistiesi raportoima vastaa todellisuutta.

(Se mitä olen lukenut/kuullut esimerkiksi ihmisten LSD-tripeistä - edes silloin ei kaikki aistittu  muutu, vaan vain osa siitä)

On mahdollista että vain kokemani häirintä olisi harhaa. On myös mahdollista että kokemani häirintä on todellista ja tämän foorumiviestin kirjoittaminen harhaa. Minusta todennäköisintä kuitenkin on että mikäli kokisin aistiharhoja, niitä esiintyisi tasaisesti kaikkialla elämän saroilla.

Ja mitä tulee tukahdettuisiin tunteisiini, en usko että ne minulla ovat mitenkään erityisen tukahdetettuja. Käsittääkseni valtaosa esim aikuisista miehistä ei juuri itke, koska heille opetettu lapsuudessa virheellisesti että itkeminen on heikkoutta. Elämme emotionaalisesti epärehellisessä maailmassa, ja tukahdetettuja tunteita riittää. Joten en nyt liikaa laittaisi painoarvoa tuolle saralle.

Hei thor5!

Pyydän sinulle illasta suojausta. Jokainen kulkee matkansa yksin
ja kehittyy, niin myös sinä. Se ei silti tarkoita etteikö toiset voisi
auttaa matkan varrella. Tiedätkin itse millä saat epätoivotun loppumaan,
valolla  :) Kehitä taitojasi sillä saralla, neuvoja löytyy tältä foorumilta.

Jaa, kun sekä lääketiede että psykiatria - siis ns 'kova' tiede laittavat kyllä asialle painoarvoa. Kysypä keneltä tahansa psykiatrian ammattilaiselta mitä kaikkia seurauksia - niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin - voi tunteiden tukahduttamisella olla. Ja vihan tunteet tukahduttavilla ihmisillä on ihan tutkimuksin todettu esiintyvän enemmän syöpää, kuin aggressionsa vapaasti ilmaisevilla. Ihmiset pystyvät psyykkisistä syistä aiheuttamaan itselleen sokeuden, neliraajahalvauksen jne (yleensä ohimenevinä ilmiöinä, joille ei löydy fyysistä selitystä). Näkö ja kuuloaistimuksen pieni rukkaaminen, jotta saisit jotain alitajuntasi tärkeänä pitämää viestiä on hyvin hyvin kevyt ja pieni juttu siihen verrattuna.

Että vaikka juuri tämä nykyinen kultturi jossa asut (on muita maita joissa miesten itku on ihan ok ja muukin tunneilmaisu kaikin puolin sallitumpaa kaikille kuin Suomessa) onkin tuossa mielessä melko sairas, niin eihän se että moinen on yleistä yhtään millään logiikalla tee siitä sellaista että se ei vaikuttaisi ihmisiin.

Ei vahingollisia seurauksia tuottava toiminta millään tavoin muutu vähemmän vahingolliseksi sillä, että sitä tekevät monet ihmiset.

Mutta kuten sanoin, ihmiset ovat usein valmiimpia uskomaan ulkopuoliseen riivaajaan kuin myöntämään, että voisi olla ehkä mahdollisesti jotain työskentelyntarvetta sen oman psyyken ja tunteiden kanssa.

thor5, Löytyisikö tästä artikkelista sinulle apuja, kaiken muun ohella, syöminen kunnollisesti, tunnepuhdistusta jne.?
http://ourlightbody.com/index.php/part-iii-human-metamorphosis/chapter-6-all-about-kundalini/what-are-kundalini-kriyas


Olen myös kuuhildan kanssa samaa mieltä, että "se olet AINA sinä itse ja se on AINA omissa käsissäsi. "
Just relax! Jätä vaikka henkimaailman jutut hetkeksi pois, ja keskity perusasioihin? :)

Loppui, kun tajusin, että minulla on kaikki valta, oikeus, voima ja kunnia itseni suhteen :)

Unohda henkimaailman hörvötykset toviksi, ja laskeudu takaisin tänne, omiin energioihisi.
Minä pyysin aikanaan oppailtani sellaisia maanläheisiä energioita, joissa juuri minun on hyvä olla täällä, tässä hetkessä ja tässä elämässä. Pyysin myös maanläheistä, maaelämän kokenutta opasta itselleni, sellaista, joka tietää, minkälaista tämä touhu ja oleminen täällä on.
Ei ylös, vaan alas, ja sinä itse päätät kaikesta ja tiedät parhaiten, kunhan kuuntelet ja luotat itseesi  :smitten:

Palance: Kiitos. Toki otan apua vastaan.

Eklektikko: Sillä ettei kannata antaa liikaa painoarvoa tukahdetetuille tunteille mahdollisten harhojen aiheuttajana, tarkoitin että tällä logiikalla joka kadun kulmassa pitäisi olla ihmisiä harhoissaan. Koska tukahdetetut tunteet ovat todella yleisiä ja jokaisella ihmisellä niitä enemmän tai vähemmän on. Mutta en tosin usko olevani harhainen. Ja itse olin jo työskentelylinjalla oman psyykkeen ja tunteiden kanssa ennen kuin tämä episodi alkoi.

downtempo: Kiitos vinkistä. Luen linkittämäsi tekstin tänään myöhemmin paremmalla ajalla. Perusasioihin keskitynkin, mutta tätäkin vaikeutetaan. Hidastaa matkantekoa, ei ole toistaiseksi ainakaan vielä pysäyttänyt kuitenkaan.

Kuuhilda: Samoilla linjoilla, hyvä että häirintäsi loppui. Kiitos.

Lisäys Eklektikolle vielä: Olen siis samaa mieltä että tukahdetetut tunteet voivat aiheuttaa psyykkisiä häiriötä, mutta en usko että itse olen elämässäni niin pahasti traumatisoitunut että tämä olisi todennäköistä. Tukahdetettujen tunteiden määrää on vaikea ellei mahdoton arvioida, mutta jos ne herkästi saisivat ihmisen kokemaan näin voimakkaita harhoja kuten ilmeisesti oletat minun kokevan, veikkaisin että meillä olisi tosiaankin joka kadunkulmassa vastaavia. Jos taas eivät tee ihmistä herkästi harhaiseksi, silloin se on syynäkin kokemalleni huomattavasti epätodennäköisempi. Mutta tämä osaltani tästä aiheesta. Vastaa toki vielä jos haluat mutta itse en enää halua väitellä tästä aiheesta. Kiitos myös sinulle kyseenalaistamisesta.

Heips!

Mikäli tämä aiheeni ei kuulu tänne, niin mode siirtäköön :)

Tässä muutaman päivän sisällä meillä on kahdesta tuolista mennyt jalka rikki ja tänään aamulla, kun päästin koirat kylppäristä (nukkuvat yön siellä), oli kylppärissä valo :o Sinne ei koskaan jätetä valoa ja minä olen se, joka koirat sinne vie ja sammuttaa kattolampun.
Tämä on toinen kerta, kun aamulla on valo päällä, vaikka se onkin sammutettu yöksi. Viime kerralla se oli olkkarin lamppu muutama vuosi sitten. Olin silloin edellisenä päivänä surrut edesmennyttä isääni.
Nyt kun oli isänpäivä, niin ajattelin taas isää hyvin vahvasti ja itkin ikävääni.

Toki, nämä kaikki voivat olla vain sattumaa, mutta haluaisin uskoa, että näille on jokin muu selitys;)
Olisiko jollain ajatuksia näihin liittyen :)?

En alkanut kahlaamaan koko ketjua läpi, mutta ajattelin jakaa kokemukseni.. tosin itse en pidä sitä mitenkään yliluonnollisena, mutta jollekin se voi sitä olla.

Isoäitini joutui joulukuun 19-20 välisenä yönä sairaalaan ja tieto tuosta tuli minulle 20. päivä noin puolilta päivin. Kun noin tuntia myöhemmin lähdin koiran kanssa lenkille, katsoin ulkoa vielä keittiön ikkunaan ja näin kynttelikön vieressä harmaan "pallon", ikäänkuin kasvot. Tiesin heti, että isoäitini lähtö on lähellä ja kun seuraavana aamuna köllöttelin aamulenkin jälkeen koiran kanssa, huoneessa häivähteli sinivioletit valot ja äitini soittaessa tiesin isoäidin lähteneen. Nyt kun kirjoitin tätä, tuli mieleen eräs uni, jossa katselin itseäni koiran kanssa ikkunasta eli juuri se hetki, kun "hänet" viimeisen kerran näin...  :angel:

"Palloja" näen silloin tällöin. Sinisiä, valkoisia, pinkkejä.. Tunnen muiden kivut, kanavoin viestejä oppailta, tunnen henkiolentojen kosketuksen/energian. Silloin tällöin tulee pienellä varotusajalla "ennakkotietoja" ;D

Tässä tulee mieleen nyt yksi sellanen ennalta tietämisen kokemus. Tai no tiesin vain hetki ennen mitä on käynyt, mutta kuitenkin.. Äitini soitti eräs päivä, ja ennen kuin mitään vielä kukaan kerkesi sanomaan, tiesin hänen joutuneen kolariin.

Sellainenkin tulee mieleen, kun pappani tulee kuoltuaan ns vierailemaan luonani. Silloin en vielä tiennyt hänen poislähdöstään, mutta olihan se ihan kiva saada tieto ensimmäisenä häneltä. Muistan kuinka silloin olin huolissani siitä, osaanko olla surullinen hänen hautajaisissaan  ;D hän piristi minua vierailullaan niin paljon  :smitten:

Tv mennyt päälle itsekseen
Lelukissa alkanut maukua
Pallo liikkunut itsekseen
Joulukoriste liikkunut "väärin" (ilmavirralla ei ole asian kanssa tekemistä)
Olen kuullut askeleita, vanhan kellon millä kutsutaan oppilaan tunnille, puhetta, laulua jne...
Näen enneunia tai juuri sillä hetkellä tapahtuvan. Osaisin kertoa eräästä ryöstötaposta reitin, tekijät, kaiken ja itse siis näin kaiken unessa. Parin päivän päästä sain selville asian oikeasti tapahtuneen.
Saan silloin tällöin hengiltä varoituksia ikävistä tapahtumista, osaan myös kutsua minulle aivan vieraan hengen.

Auttakaa. Koin viimeyönä jotain kamalaa. Heräsin kolmen aikaa yöllä ja näin tumman hahmon istuvan sänkyni laidalla. Se oli selvästi nainen ja olento loisti himmeää valoa sekä oli harsomainen läpikuultava. Olento huomasi että olen hereillä ja kääntyi minua päin. Sillä oli kasvojen edessä jokin metallinen naamio tai jokin sekä kaulassa roikkui pysähtynyt kello. Kädessä olennolla oli jotakin terävää (ehkä viikate tai seiväs en osaa sanoa). Olin hirveän peloissani enkä pystynyt muuta kuin tuijottamaan sitä. Ajattelin vain mielessäni että ”kuka tai mikä olet”. Hämmennyksekseni olento luki ilmeisesti ajatukseni ja sanoi että ”tiedät kuka olen, olet aina tiennyt”. Sillä hetkellä tajusin tuijottavani kuoleman enkeliä tai viikatemiestä. Kysyin sitten puoliääneen että tuliko se hakemaan mua. Olento sanoi vaan että ”olen pahoillani menetyksesi johdosta. Otan vain mikä minulle kuuluu, en enempää enkä vähempää”. Kyseinen lause suututti mua koska ei Kuolema omista mun isää. (Isä kuoli vähän aikaa sitten) tämän jälkeen olento liukeni paikalta.

Mitä mieltä olette? Onko mahdollista että näen tuon olennon vielä? Entä mitä teen jos näen sen?

Tämä on monien kokema ilmiö. Kyseessä on unihalvaus. Se tumma hahmo tunnetaan nimellä Old Hag ja monilla muillakin. Minä ajattelen että Old Hag on ihmisen omien pelkojen luoma astraali-illuusio.

https://en.wikipedia.org/wiki/Night_hag

en tiedä mikä lahja minullakin on olen jutellut äitini kanssa
tässä keväällä tulin  töiostä kotiin niin näinn että vastaani käveli mies joka ei ollu t ästä
ajasta hän oli pitkä,komea,pitkä sateenvarjo,silinteri hattu erikoine se sanoi minulle hei..
en ol e sen jälkeen nähnyt m,utta pelottaa hiukan.,.,,
näin siis jonkun onneksi en näe joka päivä
mutta kämpässä on kolistelua ja tavarat tippuu

Kokemus... Olen töitä tehnyt lähihoitajana kohta vuoden ja työpaikallani oli miesasukas, jota kävin säännöllisesti tervehtimässä, kunnes säännöllinen vierailuni jostain kumman syystä jäi. Hänen kirkas ja onnellinen ilme kasvoilla jäi joka kerralla mieleeni, kun halasin ja jututin hetken.

Mies kuoli marraskuussa ja kotona sytytin kynttilän parvekkeella olevaan lyhtyyn palamaan ja ajattelin häntä ja pyysin antamaan joskus sopivaan saumaan minulle merkin, että kaikki on hyvin. Eräänä yönä ollessani töissä, laitoin silmäni kiinni hetkeksi.meni parisen minuuttia, kunnes havahduin siihen että joku kutsui minua nimeltä sanoen 'Veera'. Näin epämääräisen hahmon joka muistutti  miestä vielä kun minulla oli silmät kiinni.

Olin täysin hereillä vaikka pidin silmiä kiinni. Se oli unenomainen niinkuin unessa aina nähdään jotain hahmoja ja jutellaan niinkuin unessa tapana on niin samoin kuulin nimeni sanottavan. Voiko olla tosiaan, että tämä mies kävi luonani tuona yönä töissä ollessani.

Vaikuttaisi loogiselle, koska elossa ollessaan mies asui kerrosta alempana.

Muutaman kerran olen etupihalla haistanut tupakan vaikka ketään ei ole ollut lähellä polttamassa.
 
Muoks; epäilen kyllä nyt tuota että oliko kyseessä edesmennyt asukas alakerrasta töissä vai oliko se sitten joku muu. Koska hahmosta ei tuossa saanut tarkoin selvää. Oli vähän utuinen ja vaaleahkot hiukset. Kovasti haluaisin saada selvää kuka mahtoi olla kyseessä.

Olen energiahiileri ja meediokin, joten monet henkimaailman jutut ovat tulleet tutuksi. Näen enneuniakin, mutta muuten olen enemmän painottunut energian välittämiseen, kuin selvänäkemiseen. Olen silti selvätuntoinen, eli tunnen heti jos energia muuttuu tai millainen energia missäkin/ kenelläkin, on.

Sain viime viikon keskiviikkona klo 18.30 aikaan todella voimakkaan tunteen isästäni. Hänen läsnäolonsa tuntui silloin todella vahvalta. Viimeisimmän tiedon mukaan hän on elossa mutta en tiedä mitä tuo tuntemus oikein tarkotti..

Viime yönä puoli 2 aikaan aloin kuuntelemaan seuraavaa linkkiä; https://youtu.be/w0wFD9yyRAc

Tarkalleen en tiedä missä vaiheessa olin videota mutta kun piti olla puhelinlinja auki edesmenneeseen rakkaaseen(olin vasemmalla kyljellä) sänky yhtäkkiä tärähti. Aivan kuin joku olisi lyönyt juuri takapuolen kohdalle sänkyyn. Katsoin taakseni ja ketään ei näkynyt. Aivan ihmeellinen tilanne.

Taas tunne tuli aamulla autoa ajaessa. Isän läsnäolo oli kyllä jotenkin niin sama kuin viimeksikin.

Tuli mieleen, että eilettäin töiden jälkeen kävin hautuumaalla edesmenneen isoenon haudalla laittamassa hautakynttilän palamaan. Tuli vain sellainen olo, että nyt pitää käydä haudalla kun töissä kuulin suosikkiartistini kappaleita 2. (Ja vasta hommasin tatuoinnin jalkaani perjantaina jossa on myös suosikkiartistini nimi ja levyn nimikkokappale. Ja nämä kaksi kappaletta on samalla levyllä)

Isosetäni (jota en siis ole koskaan nähnytkään kun on kuollut ennen syntymääni) on henkioppaani ja noista kahdesta kappaleesta tuli olo että isoeno on lähellä varmasti nyt. Kävin tosiaan haudalla laittamassa kynttilän palamaan ja sanoin hiljaa ääneen että 'varmasti olit töissä lähellä ja annoit mulle merkin mutta anna vielä merkki läsnäolostasi jos vaan jaksat tänään sen vielä minulle antaa'. Kiitin tästä ja siitä että minusta huolehtii ja lähdin kotiin.

Eilen illalla kävin tosiaan isäni läsnäolosta päivittämässä tähän ketjuun ja jonkin verran sen jälkeen yhtäkkiä kauhea pamaus kävi vuoteen reunaan. Niin kuin kädellä olisi läimäisty siihen. Meillä on joustinpatja mutta ei varmasti kyllä jouset pamahtaneet koska niistä kuuluu se tietynlainen sointi vielä kun ne palaavat muotoonsa.

Isoeno on siis vierelläni jatkuvasti. ♡♡♡

Eilen illalla lapsen sähköauto liikkui 2 kertaa ja sitä ei kyllä ohjattu ollenkaan. Kummallakaan kerralla en tiennyt missä ohjain on. Viime lauantaina oli myös kokemus kun oikeaa kättä kihelmöi ja jalat meinas lähteä alta kun kuulin Sinisen taivaan sateenkaari kappaleen töissä.

Mulla joskus olen nähnyt enneunen, eli unessa selitettiin jo olemassaoleva asia, vaikka muualta mistään en ollut kuullut hiiskaustakaan. Kyllä siinä taas sai sukulaisia ihmetyksen valtaan, mutta tunteehan ne jo mut.
Takavuosina oli paljon ns. häirintää ja aloin etsiä vastauksia hengellisistä asioista ja käännyin rukouksen puoleen, vaikka ei se aluksi ottanut sujuakseen. Löysin tieni seurakunnan tilaisuuksiin, koska etsin sellaista paikkaa, mistä voisi saada toivoa, lohtua ja rohkaisua, ja omalla kohdallani silloin tällöin käynti kappelin messussa toimii ihan hyvin. Se häirintä väheni, kun muutin toiseen kaupunkiin ja olen asteittain saanut hieman mielenrauhaakin. En suhtaudu kevyesti henkimaailman asioihin, enkä suosittele kenellekään mitään henkien nostattamisia ainakaan omin päin.
Astrologiasta lähti kiinnostukseni henkisiin asioihin ja niistä ajoista on tullut paljon uutta, siihen aikaan kun kävin kirjastossa lainaamassa kirjoja parapsykologian osastolta, toivoin aina, ettei kirjastonhoitaja olisi ehtinyt niin tarkkaan katsoa, mitä lainaan. Koskapa varmaan liiallinen leijailu jossain astraalitasolla aiheutti suurimmat ongelmani, tuo hengellisyys jotain ihanan tavanomaista, maanläheistä ja suorittamisesta vapaata meininkiä elämään.
Ei tän pitänyt olla tällainen selostus, vaan tahtoisin sanoa, että oli joskus aika, kun en pelännyt mitään. Sitten siitä lähtien on ollut monenlaista etiäistä, enkä ole varmaan vieläkään sujut tämän ominaisuuden kanssa. Joskus on hiljaisempia kausia kun tuntuu, ettei mitään tapahdu, mutta sitten jotain kuitenkin tulee. Jokapäiväinen elämä on mulle täynnä yliluonnollisuutta.

Minut on myös elvytetty sydämenpysähdyksestä rääkäisemään ensimmäisen rääkäisyni. Silloin ns. lamppu syttyi minunkin päässä ja tiesin siitä hetkestä, että tätä samaa ei enää tule. Tein päätöksen ratkaista ongelmmani muulla tavalla ja niin sitten on menty eteenpäin. En ketään ole käännyttämässä, mutta mulla kristillinen usko liittyy vahvasti siihen, että lapsuus- ja nuoruusvuosina kotiolot eivät olleet parhaat mahdolliset, piti alkaa etsiä jostain jotain, mihin voisi turvautua. Toisaalta ohjenuoranani ovat kristilliset arvot ja on Raamattuakin tullut vähän luettua, että esim. kannatan uskollisuutta parisuhteessa jne. Se häirintä oli sellaista, että oveen koputettiin, mutta ketään ei ollut. Ikkunaan koputettiin ja sellaista, että joskus pelkäsin ihan hirveästi, yksin kun asuin. Se oli tosi omituista aikaa ja rasittavaa. Jostain piti silloin löytää jokin langanpää ja se oli uskonto. Viime vuosina on sellaista ollut, että "kuulen", kun mies tulee kotiin. Saatan mennä vastaan eteiseen, eikä ketään tullutkaan. Laitan eteiseen valot ja hetken päästä ovi aukeaa ja mies tulee kotiin. Toivoisin olevani tasapainossa sen suhteen mitä nyt on kokemuksia ja olen käynyt pitkän tien siitä, kun välit perheeseen huononivat todella huonoksi ja olisin halunnut ns. jotain selitystä miksi silloin oli sellaista kuin oli. Selitystä en ole saanut tähän päivään mennessä, mutta olen todennut, että ainoa asia, mikä voi todella auttaa, on anteeksianto. On tullut harjoiteltua ja vieläkin sitä teen. Olen mielessäni käynyt läpi asioita ja todennut, että jos haluan päästä eteenpäin elämässä, on syytä antaa anteeksi. Ei ole helppoa, kuulostaa ikävälle, monta kertaa pitää kerrata läksyt, mutta kyllä se siitä taas lähtee menemään. Tämmöstä.

Arjen pieniä ihmeitä: kun kävin sukuaisellani kylässä ensimmäisen kerran kahteen vuoteen, niin hän sanoi sinä aamuna vaimolleen, että nyt on voimakas tunne että tänään tulen kylään. Hän vielä vakuutteli myöhemmin, että ei muina aamuina ole sellaista sanonut.

Mahtoikohan tyttäreni saada tervehdyksen koiraltamme? 

Rakas vanha koiramme kuoli ja olenkin häntä nyt surrut 2 viikkoa ja samalla toivonut saavani jonkinlaista merkkiä häneltä  helpottaakseni omaa oloani.

Minä en ole saanut mitään viestiä, mutta koirani ilmeistyi 5-vuotiaan tyttäreni uneen. Oli kuulemma tullut haudasta yhdessä oman ns. Äitinsä ja isänsä kanssa, käynyt tervehtimässä ja noussut ylös.

Voiko tämä olla jäähyväiset? Asia on minua mietityttänyt joten päätinpä kysyä teiltä.

Olin lomalla ja en ollut seurannut uutisia kahteen päivään.Menin nukkumaan näin unen,josta en tosin muista mitään, mutta unen taustalla soi Boney M:n Rasputin biisi.Tämä laulu soi päässäni herätessäni ja vaisto sanoi,että avaa uutiset.Sota ukrainassa oli syttynyt!Meni aamupala vääräänkurkkuun.

Tässä yksi päivä lähetin pyynnön että siskoni voisi tulla minua "tapaamaan" tai vain ilmoittaa olemassaolostaan. (Sisko on kuollut 25 vuotta sitten).

Tänään tulin kotiin ja tuulikaapin ovi oli auki niinkuin ennenkin. Väsytti ja menin nukkumaan. Näin kummallista unta lyhyehkön ajan sisällä.

Kun heräsin niin  tuulikaapin ovi oli kiinni! Kukaan ei ole käynyt ja asun yksin.

Sitten huomasin että mikä kajastaa makuuhuoneestani. Yövalo paloi. En ikinä jätä sitä päälle niinkuin en mitään muitakaan valoja.

Illan tullessa katsoin ulkovarastoon päin ikkunasta. Ihmettelin että miksi siellä valot palaa. Luulin että isä siellä on käymässä kun kuulin olevinaan jotain auton ääntä. Tuntia myöhemmin uteliaisuus voitti.

Takapihalla ei ollut autoa. Tallin ovet olivat lukossa ja valot paloivat. Aamulla olin käynyt siellä ja varmasti sammuttanut ne. Iltapäivälläkään ne eivät palaneet. Sinne ei pääse kukaan ellei ole avaimia, ovet lukossa aina.

Koko illan on ollut jännä kihelmöivä tunne. Niinkuin en olisi yksin. Mutta tuntuu hyvältä. Siskon kuolemasta on muuten aika lailla tasan 25 vuotta näinä päivinä.

Uudessa työpaikassani on ollut kiva löytää hengenheimolaisia.  On juteltu paljon astrologiasta, merkityksellisistä unista ja yliluonnollisista kokemuksistamme.    Karman lakiinkin uskoo muutkin kuin minä. On ihana saada olla oma "höpsö" itsensä !