Astro Foorumi

Kas kun kiukutti äkkiä tuo ...onnellinen, koska... :tickedoff:

Arvaatkaapa vain kuinka usein Esmiralda on näin negatiivinen?

Ei yleensä! Iloa, onnea katselen sinisillä silmilläni!  :D, mutta joskus on näitä päiviä.

On kai niitä muillakin!  :o

Minä olen tänään surullinen, koska pääni pyörii niin hurjasti asioita, ideoita, unelmia ja tekemistä. Eikä resurssit riitä. Ei ulkoinen aika eikä sisäinen energia. On vaikea hiljentyä, rauhoittua. Ja kun se ei muuten onnistu, niin roppa tekee flunssan. En ole sitä sairastanut varmaan viiteen vuoteen, niin ny......

Olen surullinen energiani puutteesta.  :'(

Olen surullinen koska mieheni sähläsi pikku hupelissa välinsä muutamaan sukulaiseen ja minustakin on leivottu piru siinä sivussa suvun silmissä......Vaikken ollut edes paikalla.  :'(

Voi hyvät tyssykät ja maailman meno!

Kun on surullinen ja väsynyt, suree muidenkin murheita. Jospa ne näin voisi tyhjentää tähän paperille...tai öh...nettiruutuun, ja se vähän helpottaisi.

Ainakin ne 'tunteet' lähtevät siitä aika laajalle, kauas...hiivattiin asti!  ;)

Huomenna uusi päivä!

...aina kun tuntuu, että pääsee "jaloilleen" niin sitten taas mätkähtää mahalleen ja taas ja taas ja taas    :tickedoff:

Kiukuttaa  myös ihmiset jotka eivät osaa puhua tai edes jotenkin kommunikoida ja näin saavat sopivaa sotkua aikaiseksi  >:(

Tänään yksi "alainen" alkoi pomottaa, ai että ggrrssttkskljfklisugoföo!!! :knuppel2: Siihen soppui sen työharjoittelu! Kaikenlaisia hörhöjä!!!

Huh, kylläpäs helpotti!
Kiitos ketjusta, tulee tarpeeseen aina välillä.

Ardith, suuri voimahali sinne!  :smitten:
Kyllä elämä kantaa, usko pois.. Kaikella on tarkoitus,
ja sinähän olet selviytyjä, vahva sellainen!  :)

Hyvä kun syljit ulos, Ardith!! Me olemme tässä, sinua tukemassa! Löydä se pieni onnenmurunen. Osaat ainakin kirjoittaa ja ilmaista epätoivoasi. Löydä muutakin.  :-*

...  vanhempi lapseni on lentämässä pois kotoa , opiskelupaikkakunnalle.
 Olen pakannut lapsen tavaroita,cd:t, dvd:t, liinavaateet, astiat, "akkarit" jne... Pakkasin mukaan myös roope-pankin ja vanhan unikaverin, joka on reissannut hänen mukanaan ympäri maailmaa  ;) (ylppärilakin piilotin vaatehuoneeseen, onpahan tultava kotona käymään ennen vappua ;D)

Hyllyköt purettu, tietsikkapöytä , kaikki ...

Toiset ovat iloisia kun lapset muuttavat pois kotoa, minusta tuntuu haikealta  :'(
Tyhjenee yksi huone  :'(

Kuulehan kultainen sulka!

Tuttua on, mutta kyllä se lapsellakin on haikeaa.

Muistan kun vanhin poika kantoi innokkaasti aina pyykkiä minulle kotona vieraillessaan. Ihmettelin, etteikö siellä talossa ole pyykkitupaa. Katsoi poika minua vähän haikeasti ja vastasi: -Mihin muuhun minä sitten sinua tarvitsisin?

 :'(


Tarvitseehan äitiä pakastimen täyttämiseen ja mehujen keittämiseen  :)

Voi Tigrinum miten hyvin sinä kuvailit tuota touhua. :'(
Voin sanoa,että se leikki on jokaisen ulottuvilla oli sitten köyhä tai rikas.
Se on jos vaiheessa pelottava ja useat kuolemat olen minäkin surrut.
Ihania,lämpimiä ihmisiä,joiden elämä on tavalla tai toisella loppunut kesken huumeitten myötä.

Oikein sinä ajattelet!
Ei sinun ole pakko tuota sivusta katsoa,eikä myöskään kuulua edes sellaiseen elämään.
Se vie sinut tavalla tai toisella mukanaan.Sivustakatsojana olet aina toisella sijalla,päihteet voittavat kaiken,aivan kaikin,vaikka selvinpäin ja itsekin katuvina muuta uskottavasti luvataan.Sillä lupaus on lupaajalleen itsellekin sillä hetkellä totta.Silloin on halu lopettaa ja päästä irti kaikesta tuosta.Raja milloin ei enää pääsekkään on hiuksen hieno,eikä kukaan voi edes itse sitä tietää.

En sinulle nyt muuta sano,koska hyvin tiedät missä mennään.
Sydämestäni täällä sinun päätöstäsi hiljaa tuen ja toivon elämääsi tervettä uutta suhdetta,jossa sinä olet etusijalla,ei fantasiamaailma! :smitten:

Surututtaa ihan kamalasti. Taas kyse on muista naisista ja valeista. Mies valehtelee vaikka rehellisesti kysyn, mutta tiedän kuitenkin. Vaikka tällä kertaa kysymyksessä ei olekaan varsinainen pettäminen, vaan pelkkä kahvittelu (ainakin tämä on virallinen raportti pitkällisen totuuden kiristyksen jälkeen), niin sattuu silti, etenkin kun valehdeltu on aiemminkin ja ämmien kanssa räävitty pahemminkin. Vaikka kuinka on sanonut että minun kanssani pärjää vain rehellisyydellä, niin silti valheita syydetään niskaan. Kuulemma siksi, ettei tulisi huutoa. Totta helvetissä tulee huutoa, jos salaa pitää naisia tavata.  :tickedoff: (Mitä en sitäkään ymmärrä, että miksi kutsua itsensä kylään puolitutun luokse?) Ja tehdä asioita, joiden tietää loukkaavan minua ja vahingoittavan koko suhdetta, piittaamatta?

Puhuttu on, ja paljon. En tiedä mitä tässä oikein pitäisi tehdä.  :'(  Pelottaa. Olo on ollut ihan kamala jo vajaan viikon, tekisi mieli vaan kääriytyä peittoon ja kitua.  :-\

Tulikukka..  :'( :smitten: *sympatiaa*

Höh ja voi.

Ollaanko samassa veneessä ja soudetaan kauas pois, jonnekin satumaahan, missä mikään ei voi satuttaa? Tai tehdään se onnen satumaa tähän todellisuuteen.  :)

Tigrinum, minulla nuo samat aspektit. Pluto = luopuminen, yleensä se myös puhdistaa, sitä lopulta kuitenkin nousee tuhkasta kuin Feeniks-lintu. Kertomasi toi mieleen aiemman suhteeni, tiedän mitä on jäädä päihteille kakkoseksi. Yhdyn Chandran sanoihin, pidä kiinni siitä minkä tiedät olevan hyvää. Valintasi palkitaan vielä, niin kävi minullekin. Ympäristösi tulee heijastamaan paremmin omia arvojasi.

En näe eroakaan enää kamalana asiana. Jos asenteet ja arvot eivät käytännön elämässä käy yksiin, sitten on parasta erota. Rakkaus tunteena taas on eri asia kuin arkielämä, rakastaa voi vaikkei jakaisi arkeaan toisen kanssa. Se, mihin pettyy, ovat lopulta vain omat toiveet ja odotukset. Sitä aina niin helposti unohtaa, että toinenkin on oma persoonansa, jolla on valta tehdä omat valintansa.

Jos ajattelee rakkautta vähän syvemmin ja laajemmin, niin sieltä löytyy niin paljon ulottuvuuksia, jotka myös voi liittää rakkauteen.

Se että vapauttaa itsensä tai toisensa suhteesta joka ahdistaa, ehkä molempia, on myös rakkautta. Etääntyminen on rakkautta toisen oman polun kulkemisessa, vaikka se olisi aluksi kipeääkin.

Me emme tiedä miten sielu rakastaa. Me emme tiedä mitkä ovat sielun katsantokannat näihin juttuihin. Mutta varmasti jos kuuntelemme, se sanoo oman rakkautensa ääneen. Se ei varmaankaan ole aina sitä mitä olemme tottuneet rakkaudeksi ilmentämään. Sillä rakkauteen ja sen muotoon on hyvin paljon ympäristön kulttuuri vaikuttanut ja muotouttanut siitä kuvia. Se rakkaus voi palvella yhteisöä, mutta ei yksilöä.

Me emme tiedä miten sielu rakastaa. Me emme tiedä mitkä ovat sielun katsantokannat näihin juttuihin.

*no tämän kyllä voi saada selville jos haluaa vähän nähdä vaivaa, en pidä omaa sieluani tutkimattomana alueena..

Chandra ja Ajatus jo kokolailla muotoilivat sanoiksi sen, mitä minä tunsin sisälläni kun luin kirjoitustasi.

Sinä tarvitset arvokkaan elämäsi ilman ylimääräistä painolastia, koska sinä olet tärkeä. Luopuminen tekee kipeää, se voi tehdä sitä kauankin. Olen kuitenkin varma siitä, että se on hyväksi.

Saman sanoisin sinulle Tulikukka. Muista, että sinä olet tärkeä.

Rakas ystäväni, pieni, niin pieni ja viaton.
Monet kiitolliset kehräykset olet minulle hurissut,
katsellut ymmärtäväisillä viisailla silmilläsi suoraan sieluuni.

Sinä olet jo niin vanha.
En voi silittää sinua, kun keuhkosi eivät enää jaksa kehrätä.
Sinä yskit ja katsot minuun anoen; "mikset silitä minua?"

Kultapieni, en haluaisi että kärsisit,
en haluaisi että sinulle syötetään lääkkeitä, jotka pidentävät elämääsi..
Jos sinun olisi parempi olla jo muualla, mene!
Rakkaat enkelit, viekää pikkuveljeni jo rauhaan,
paikkaan missä häneen ei enää satu,
paikkaan jossa hän voi taas kehrätä reippaasti..

...Vaikka minun sydämeni pakahtuu jo nyt ikävästä..

Voi, anna ihmeessä eläinlääkärin nopeuttaa matkaa toiseen maailmaan, Tigrinum!

Niin minäkin tein reumaa kärsivälle 20-vuotiaalle Iida-kissalleni. Kehräten sylissäni hiljeni.

Ymmärrän. Voi meitä kaikkia! Uskon, että noiden kauniiden sanojen saattamana kissan kaunis sielu tietää jo itsekin mitä tehdä.  :smitten:

Kyyneleet vaan valuvat poskia pitkin vuolaana virtana...

En tunne vääryyttä tai ahdistusta, vaan jotain mikä on pohjattoman rakkauden, pohjattoman kiitollisuuden ja pohjattoman surun väliltä...

En tiedä mitä tekisin.. :'(

Äiti soitti noin tunti sitten että meidän kissa
(joka on nyt pitkään ollut aina vain huonommassa kunnossa)
oli sitten tänä aamuna saanut jonkun kohtauksen ja sitten pissannut alleen..
Se ei ole syönyt mitään ja se vetäytyi saunan
perimmäiseen nurkkaan nukkumaan..

Se kärsii... Tekee kuolemaa..

Kuulin puhelimen kautta kissan
rahisevan ja vinkuvan hengityksen taustalla..

Äiti sanoi että eläinlääkärille ei välttämättä
pääse enää tänään..
Maanantaina taitaa olla jo liian myöhäistä..

Toivon vain sydämeni pohjasta että
pieni rakas kissamme pääsisi jo tuskistaan,
rauhallisesti, kivuttomasti ja unessa ollessaan..
Mahdollisimman pian.

Tekee vain niin kipeää
kun en voi auttaa mitenkään..  :'(

Pieni rakas pikkuveljeni, joka on kulkenut rinnallani 17 vuotta..
Kauniit tuikkivat ja viisaat tähtisilmät,
joiden katse on niin viaton ja rakastava..
Voi, toivon niin sille ihanalle olennolle pelkkää hyvää..

No, hetken hiljaisuuden jälkeen taisin saavuttaa rauhan..
Asia on "korkeampien käsissä"..
Uskon että kissamme on enkeleiden ympäröimä..

Kyllä kai eläimet "osaavat kuolla"..
Ne osaavat muutenkin suhtautua elämän
"raadollisempaan puoleen" luonnollisemmin kuin ihmiset..
Ei kai sillä kissalla mitään hätää ole, hätä on vain minulla,
typerällä ihmisellä. . . .

Voi, tiedän tuon tunteen!

Kun pienellä viattomalla eläimellä on paha olla, on paha olla kaikilla.

Mukanaolollasi voit lohduttaa häntä, voimia!  :smitten:

Eläinlääkäri saatiin sittenkin kiinni..
Kissa saa kohta piikkinsä ja ansaitun levon ja rauhan.
Olen huojentunut vaikkakin edelleen surullinen..

voih.. otan osaa. :'(  nyt kissalla on kuitenkin hyvä olla. :smitten:

Kissasi sielu jatkaa kiertokulkuaan. Hän varmasti oppi luonasi paljon.
Älä huoli.  :angel:

Mikähän meitä loppujen lopuksi yhdistää ? Päässäni vain pyörii ......  ;) .

Luulin pääseväni rajusti särkevän poistetun hampaan takia hammaslääkäriin tänään apua saamaan.
Hammashoitola kiinni välipäivän vuoksi!!! :tickedoff:
Tätä se kuntien yhdistyminen on!
Olisi pitänyt mennä lähimpään kaupunkiin jonottamaan,eikä siihen ollut mahdollisuuta. :'(
On jo antibiotti aloitettu keskiviikkona (päivystävä tk-lääkäri),samoin vahvat särkylääkkeet,mutta mikään ei tunnu auttavan.
Olen aivan turtana lääkkeistä,sillä tuo särky saa ottamaan järjettömiäkin annoksia. :buck2:
Märkää siellä vielä on.
Nyt vaan toivon,että selviän jotenkin maanantaihin,sillä vkl:na päivystys on vielä kauempana!Lähimmän Yliopistollisen sairaalan hammashuollossa ja peräti kaksi tuntia.
Luoja että ottaa pattiin nuo supistukset ja säästöt ja surettaa.
Nyt vain desinfiointiaineella huuhtomista kaiken muun lisäksi.
Rahaa on palanut jo sadan euron verran,että ihan kiva näin joulun alla. :'(

Tuossa tilanteessa minä lopulta jo hakkasin päätäni seinään, kun mitkään pillerit ei auttaneet  :'( särky oli hirveä  !  Seuraavana aamuna (arkipäivä) hampaan poisto kesti 10 min. ! Oli muuten mahtava työpäivä edessä  :D.

Kyllä tekisi itsenikin mieli hakata päätä seinään. :'(
Mutta kun hammas poistettiin jo maanantaina.
Verta ei tullut yhtään ja sitä sitten väkisin yrutettiin saada ronkkimalla aikaiseksi,että tulisi hyytymä,joka estää nämä ongelmat.

Olin kokenut aijemminkin tämän jälkisäryn ja pyysin,että eikö sitä lääketuppoa nyt voisi vaan suoraan laittaa siihen.EI VOINUT!!! :tickedoff:

Eli odotan nyt sitä,että pääsen hammaslääkärille,joka taittaisi pienen sideharsolapun,jossa oitis kivun poistavaa lääkettä.
Voi elämän kevät näitä supistuksia.
Että sadan kilometrin päähän sitä tuppoa nyt jonottamaan,,, :knuppel2:

Voi Chandra  :)

Tapahtukoon tahtosi ja kipusi helpottakoon. "Kaikki ei ole totta".

Helpotusta tulee  :angel:
Hih, puoli suuta halvaantunut ja leipäläppä auki  ;D
Rakkaudella

KIITOS LARI! :smitten: :angel:

Chandra  :'( toivottavasti saat pian hampaan kuntoon  :angel:
Itse en tiedä miltä tuo tuntuu, mutta mieheni varmastikin yhtyy tunteeseen jossa tekee mieli pamauttaa pää seinään kivun vuoksi. Hänellä on noita hammasmurheita toisinaan ja juuri eilen sanoi, että nyt kai sit pitäis jo soittaa aikaa (eli on vaivannut jo aikansa  :tickedoff:)... soitti aamusta ja sanottiin, että päivystykseen vaan koska  seuraava vapaa aika on 17.1.  :o Otti sen ajan ja sanoi kärvistelevänsä  :(  :crazy2:
Kysymys Ippuskalle -mites tuon suutelon laita tälläisessä tilanteessa, kun toisella on  reikä hampaassa?  :idiot2: Karieshan siellä jyllää...  :buck2: Saiskohan ukon hampaitaan hoitaan nopeampaan tahtiin, kun pienentäs suukkoja poskipusuiksi  :-* ;D Ikävä kuunnella kun valittaa unissaan meinaan...  :-\

Jaspis, minä en ainakaan suuteloisi noin akuutissa vaiheessa   :-*

Tuli se tyypillinen joulun alla jo tutuksi tullut ilmoitus.
Taas on yksi ystävä siirtynyt tuonne rajan toiselle puolen. :'(

Miten voi joka joulu!!!!!!!!
Toivottavasti jää ainoaksi,kun on tunne,ettei jää.
Ajattelen nyt vaimoa ja lapsia ja heidän suruaan. :'(

Itselläni valtavasti kauniita muistoja tästä minua nuoremmasta miehestä.Eikä tuo viesti ihan viellä ole ehtinyt tajuntaan asti.
Veli meni vuosia sitten.Hän oli minulle hyvin,hyvin rakas ja olen miettinyt paljon,miten pääsen haudalla käymään aattona.
Nyt siellä ovat todennäköisesti molemmat veljekset.
En taidakkaan kyetä käymään siellä.Pitää antaa ajan kulua hieman.

En voi muuta...tuli raskas huokaus.

On varmasti kauniita muistoja siellä kotonakin...jos huonojakin.

Ja enkeleitä.  :angel:

Chandralle .... http://i40.mindmix.ru/36/2/20236/40/168240/aaa.jpeg



 ... suruasi kuunnellen ja sitä kunnioittaen - lähelläsi aaviisuinen
http://dl4.glitter-graphics.net/pub/344/344814jhcvpgkpxz.gif

Kiitos Esmiralda ja Arkiviisu!

          Chandra  :smitten:

Hajotin juuri pöydällä olleen laipio(katto)lampun, sellaisen lasisen, joka oli vielä ystäväni siskon. Sen siita saa kun huitoo liikaa hiilenkoukulla. Kauhulla odotan ystävääni ja tämän siskoa kotiin palaavaksi, sisko ei muutenkaan tykkää siitä että majailen täällä enää ja menen sitten vieläpä hajottamaan hänen lamppunsa! :-[

Toivottavasti se EI ollut kallis jotta minulla on vara maksaa se takaisin) eikä todellakaan mikään aviomiehen ulkomaantulijainen jostain kaukomaasta  :-X

AthaMaarit, mitenkähän sinun uranushankosi kartalla on, kuin noin hankoja heilutat?!  ;D Lamppu voi saada siskosi pahan kerran purkautuu. Eikö ne hangot ole niitä puhdistajia, hajottajia ja rajojen rikkureita?

Mutta sinä ymmärrät sellaisten asioiden eri näköalat, onneksi. Vaikka...kyllähän siskosikin saa katsoa peiliinsä, jos jotakin purkautuu.

Jos lamppu ei pala enää, niin siinä vasta suru. ???

Ymmärtääkö siskosi näitä henkisiä metafooria?

Ah, kyse oli ystäväni siskosta, ei minun ;D Ja kyllä, hän ymärtää henkisiä asioita ja opiskelee astrologiaa, mutta juuri nyt hänellä on ollut kova stressi, joka tietenkin sitten kulminoituu ympäristötekijöihin, kuten minuun.
Huh! Onneksi lampun rikkoutuminen ei haitannut mitään. Se oli kuulemma jo vähän risakin ja saatu ilmaiseksi. *pyyhkäisee hikeä otsalta*

Siis se suru meni!  :angel:

Minä olen niin surullinen poikani ja hänen tyttöystävänsä vuoksi.
Tytön vanhempien ja itseni.
Minulla ei ole sanoja lohduttaa.
Yritin,mutta ei ole mitään sanoja,
kun omakin sydän itkee,eikä näin suuren asian edessä
voi mitään tehdä.
Olla ja kuunnella ja itkeä yhdessä.

Chandra, paljon voimia sinulle. Mutta elämässä olemme kaikki opettajia ja oppilaita, ja selviytymiseen auttaa myös kyky löytää hyvää kaikesta.. voimia voimia voimia oikein kovasti teille joita tämä asia koskettaa. Sielu kuitenkin jatkaa matkaansa, ja ehkä kohtaatte vielä.  :angel:


Minua harmittaa tänään aika kovasti, kuten on harmittanut jo pitkään.. yritän olla masentumatta sillä se on jo käyty läpi aiemmin. Olen tällä hetkellä koditon, voin tosin asua parissa paikassa väliaikaisesti. Erosin vaikeasta mutta pitkäaikaisesta suhteesta muutama viikko sitten, sekin harmittaa.. aiheutin myös sotkuja muualla, minulla on sellainen vaikutus ihmisiin joskus. Harmittaa myös että ihana kaksoisliekki/sielunkumppanuus meni tavallaan ohitse tässä myös, tavattiin täysin väärään aikaan. Ystaviä tullaan olemaan, mutta olisin itse tahtonut enemmän ihmiseltä, jota olen odottanut koko ikäni- :'( tällaista tämä on aina ollut, kauniit asiat muuttuvat rumiksi ja pahoiksi - liikaa karmavelkoja vai enkö vain itse osaa oppia?

On asioita joihin ei kertakaikkiaan voi vaikuttaa mitenkään.
Oppeja joiden edessä putoaa polvilleen ja yrittää ymmärtää ja hyväksyä tapahtunut.
Niin varmaan sinullakin sita.
Jotkut sielunkumppanitkaan eivät ole tarkoitettu kuin vain käymässä elämässämme ja siitäkin pitää löytää se oppi.

Minä olen itkenyt koko päivän ja tuntuu,että kyyneleet eivät lopu.
Olen itkenyt sitä,että tämä tyttö tosiaan teki kaikkensa,että raskaus menisi hyvin.
Oli kuivilla,meni töihin,kävi NA:ssa ja juuri uskalsin toivoa,että vihdoin hekin saisivat kokea vaihteeksi onnea.
Ei sitä heille suotu.
Suren poikani puolesta,joka on nuoren elämänsä aikana kokenut niin paljon ja totesi nyt,että hänen on vain uskottava,että mikään hyvä ei hänelle kuulu.
Että matto vedettiin taas molemmilta jalkojen alta ja usko huomiseen.
Suren heidän tuskaansa ja sitä,että kaikista tukiverkostoista huolimatta,joita jo ehdimme luoda ja suunnitella,emme saaneet iloita tästä lapsesta.
Kävin ostamassa pienen vaaleanvioletin lapsienkelin,jolla lintu kädessä.
Se on Nikin enkeli.
Tuohon pikkutyttöjen kuvien väliin sen sijoitin ja olen polttanut kynttilää hänelle illalla.
Saman väristä pikkuvenetsialaista.
Siihen se saa jäädä,sillä muuta kuvaa ei minulle tästä lapsesta jäänyt.
Saimme kuitenkin hetken tuntea suurta riemua,se loppuopetus pitää löytää myöhemmin.Sitten joskus,,, 

Jokainen sana on ehka turha
Mutta Chandra ja sita-on asioita, joita meidan on vaikea ymmartaa, mutta tulee paiva kun ymmarramme, ehka vahvistuaksemme, olla vain yhdessa surun keskella ja tuntea yhteenkuuluvuus ja.. vain..ehka tukeaksemme toisiamme
Halauksin

Joulun aikana on tullut taistoa sukulaisten kanssa. Kaikkea hävyttömyyttä ei vaan pysty nielemään Vanhojen köyhien ihmisten hyväksikäyttöä ja röyhkeää käytöstä. Kun siitä antaa palautetta, tulee itselle paha mieli. Mutta sanomattakaan ei voi olla, loukkauksiakin ihminen kestää vain tiettyyn pisteeseen asti.  :'(

No, ehkä rauhoitun kohta ja ymmärrän tehneeni kuitenkin loppupelissä oikein.  :angel: :angel:

Hyvä tuoda esiin, miltä tuntuu.  :smitten: :angel:

Kuulin juuri, että nettituttavani on äkillisesti menehtynyt 26.2.  :'(


R.I.P. Doris

"La vida es un ratico, ratico nada mas..." ~ Juanes

 :'( :'( :'(

     
Gracias a la vida que me ha dado tanto,    Thanks to life which has given me so much,

Me dio dos luceros que cuando los abro,    It gave me two eyes that when I open them,

Perfecto distingo lo negro del blanco,    I can distinguish perfectly black from white,

Y en el alto cielo su fondo estrellado,    And in the high heaven its starry background,

Y en la multitudes el hombre que yo amo.    And in the multitudes the man I love.

     
Gracias a la vida que me ha dado tanto,    Thanks to life which has given me so much,

Me ha dado el sonido y el abecedario,    It's given me sound and the alphabet,
Y con el las palabras que pienso y declaro,    And with it the words that I think and declare,

Madre, amigo, hermano y luz alumbrando,    Mother, friend, brother, and burning light,

La ruta del alma de el que estoy amando.    The route of the sould of the one I am loving.

     
Gracias a la vida que me ha dado tanto,    Thanks to life which has given me so much,

Me ha dado el oído que en todo su ancho,    It's given me sound that in all its magnitude,

Graba noche y día grillos y canarios,    Records night and day crickets and canaries,

Martillos, turbinas, ladridos, chubascos,    Hammers, turbines, dogs' barks, storms,

Y la voz tan tierna de mi buen amado.    And the voice so tender of my good beloved.

     
Gracias a la vida que me ha dado tanto,    Thanks to life which has given me so much,

Me ha dado la marcha de mis pies cansados,    It's given me the steps of my tired feet,

Con ellos anduve ciudades y charcos,    With them I walked though cities and puddles,

Playas y desiertos, montañas y llanos,    Beaches and deserts, mountains and plains,

Y la casa tuya, tu calle y tu patio.    And your house, your street, and your patio.

     
Gracias a la vida que me ha dado tanto,    Thanks to life which has given me so much,

Me ha dado la risa, me ha dado el llanto,    It's given me laughter, it's given me tears,

Así yo distingo dicha de quebranto,    Thereby I distinguish good fortune from ruin,

Los dos materiales que forman mi canto,    `The two materials that make up my song,

Y el canto de ustedes que es mi propio canto.    And the song of all of you that is my own song.

     
¡Gracias a la vida que me ha dado tanto!    Thanks to life which has given me so much!

 
About Gracias a la vida:

     Gracias a la vidais the best-known composition of the Chilean poet, artist, and musician Violeta Parra. Violeta (as she is affectionately known throughout Latin America) traveled all over Chile and collected folk songs. She was friends with Pablo Neruda and shared his vision of art as being from and for the people. Joan Baez recorded a version of this song in the 60's, and there are numerous recordings of it by other artists. The original version (performed by Violeta) is in print but difficult to find.

 

poikani 8 vee aikoo/haluaa muuttaa biologisen isänsä luokse.
Ja kun se on niiiin vaikeeta uskoa ja tajuta, no ehkä se siitä ja ylöspäin ja toivoo tietenki että pojan on hyvä olla..  :-\ Eiköhän se tästä tai pakkohan se on.. :-[

Otan osaa suruihin... surullinen minäkin, siihen on helppo imeä muidenkin mielialoja.

Vaikka aurinko nauraa niin armottomasti! Yritetään huomata sitä.  :buck2:

Hei,
Olen surullinen, koska jouduin käydä kipsauttaa jalkani,
kun siihen tuli viikonloppuna murtuma..  :tickedoff:
Onneksi särky ei ole kova, mutta ikävä juttu silti ja pitkä sairasloma...

Pelkään että kun olen päivät yksin kotona rupee ajatukset menemään synkkyyden ja negatiivisen mietiskelyn puolele..kun elämä ei nyt ole ihan postitiivisesti mennyt lähiaikoina..tietenkin asiat voisivat olla vieläkin pahemmin...
Toivottavasti tämä sairasloma aika menee nopeasti...ja niin positiivisessa mielessä kun vain mahdollista..
Peruuntui sitten suunniteltu ulkomaanreissukin, onneksi matkaa ei oltu vielä varattu

Emisa

Olen surullinen tänään kun kaipaan tuoretta aviomiestäni, joka on kosovossa, enkä tiedä milloin hän pääse luokseni :'(
Tänään olen jostain syystä kamalan surullinen ja tunnen itseni niin yksinäiseksi.
Vaikka olen tähän yksinäisyyteen jo tottunut.

mutta......... :-[

                         :2funny:  :2funny:  :2funny:


       Meillä kaikilla on edessä NS. loistava tulevaisuus.

          Koska HÄN, on viimeinkin löytänyt itsensä.


               TOIVOTTAVASTI! 


                                                :2funny:

Hei,
Kun lääkärissä kerrottiin että on murtuma ja kipsi jalkaan 6 viikoksi..heti ensimmäisenä tuli mieleeni, että jollain tavalla kohtalo puuttui peliin.
Kaaduin pahasti ja olisi voinut käydä vielä pahemminkin.

Elämässäni on mennyt aikas lujaa stressiä ja lepääminenkin on jäänyt vähemmälle, joten uskon että tämä tapahtui juuri sen takia että pysähtyisin ja rauhoittuisin..

Ymmärtääköhän kukaan mitä ajan takaa ?

Vieläkin mieliala on surullinen mutta eiköhän se joka päivä paremmin mene, kuhan tuo kipsatun jalan reisikipu ei pahenisi ja selkäkipukin voisi lähteä.. :)

Emisa

                                   :idiot2:

              En tosin noilla viisauden aakkos tiedostoissa ole

                henk. koht. käynyt, ja jätänkin sen viisaimmille.

                    Koska enhän minä mitenkään vinoile.

                        Ihmettelen vaan, ja vilpittömästi.


                                      :smitten:

Huoli pois Emisa! Täällä varmasti suurin osa ymmärtää ihan jetsulleen mitä ajat takaa.  :)  Minä itse asiassa mielelläni olisin sinun tossuissasi kuusi viikkoa, kun minun elämäni vainoojat saivat minut taas viettämään unettoman yön ja niitä öitä on viime aikoina ollut paljon. Olisi aivan ihanaa saada tauko normaaliin "vainotun" arkeen ja viettää mukavia aikoja ihan kaikessa rauhassa vaikka jalka kipsissä. Aikuisten oikeestihan minua ei voi vainota muut kuin oma alitajuntani, mutta ärsykkeet tulevat kyllä ihan reaalimaailmasta ja tietystä suunnasta. Nyt voisi kyllä Kotkansilmä mullekin jonkin viisauden tähän heittää. Herättävä piikki olisi ihan paikallaan.   :(   

                                          :-\

           Kipsissä oli minunkin jalkani, ja jostain syystä

            poliisit kävivät kyselemässä, että mitä ja

              milloin, mistä syystä! Eivät meinanneet

                uskoa, itse rötöstelin eikä kukaan

                   heitä tuntenut, tai, no ei

                     tunnustanut.  :-\  :-*



                                 PIIKKI

                      omassa lihassa voi jopa

              joskus sattua, ja ihan itseensä.




                Hartiat alas, kädet rennosti etualalle,

           katse käsiin, tiukka ote käsipeiliin, ja vienti

       kohti katsekontaktia omaan naamatauluun, ja

            puhe, tuolle suloiselle, jumalaiselle,

              ihanalle ihmiselle, kenen kanssa

                 saan kulkea tämän matkan.

                                   :smitten:

Tämä liikutti niin kovasti etti itkusta tule loppua ollenkaan.  :'(
Ei riitä mitkään sanat kuvaamaan.


http://www.youtube.com/watch?v=uWow42TCwzg

Rakas isoäitini nukkui ikiuneen tänä aamuna...  :'(


Ja niin surullinen oli tuo Rohanan postaama linkkikin...

Paz, lohtua suureen suruusi. :angel:

Toivoopi 'maarita'

Voi, emme ole yksin suruissamme!

Minäkin olin suruissani viime yönä, kun ajoin jälleen ambulanssin perässä, kun miestäni vietiin sairaalaan korkean kuumeilun ja ripulin vuoksi. Itketti ihan tosissaan, että taasko.

Enkeleitä kuiskailin, ja kun tulin odotussaliin, siellä istuikin tytärpuoleni (jolle olin tilanteen ehtinyt jo kertomaan) sanoen, että tuli vähän minun tuekseni. Se tuntui hyvin hyvältä.  :smitten:

Siis muistakaa pyytää enkeleitä mukaan!

Voi ei teita, tosiaan Enkelien suojelusta Teille!

Pazille ojennan lohduttavaa olkapäätä ja lämpimiä halauksia lähetän. :angel:
Surua nyt tuntuu olevan rakkaitten puolesta.
Olen ollut hyvin levoton ja surullinen myös veljeni ja hänen perheensä puolesta.
Lähetän myös enkeleitä valvomaan veljeni vierelle sairaalaan ja suuren Arkkienkeli Rafaelin suojelemaan ja ehkä tuomaan ihmettä vielä.
Tapahtukoon kuitenkin Taivaallisen tahdon mukaan. :'( :angel:

Huipulla on kuitenkin niin ihana olla,että otan sitten mielellään vastaan myös aallonpohjat.Kuuluvat elämään.
Joskus on kiva tietysti tyyntäkin veden pintaa matkata,vaan pääseekö tyynellä eteenpäin? ::)

Pääsee, työasioissa.

Oikeastaan vain jos aikoo olla yliaistillisessa tilassa koko ajan, voi olla aina huipulla. Muuten on mielenliikkeiden alainen..   8)

Noista pohjista ja nousuista;

Olen aina kuvitellut, että nousua ei voi olla, jos ei jostakin mistä ponnista.

Siis kuvittelen, että kun mennään alaspäin, tulee jokin juttu, joka herättää, ainakin se, että jotenkin tullaan 'pohjaan'. Ja sieltä voi vain ponnistaa ylöspäin.  ::)

Surkeinta olisi elämä _____________________ olkoonpa se sitten huipulla tai alhaalla. Yhtä kuivaa. Koska miten voi tunnistaa huippua, jos ei ole käynyt alhaalla.  ???  Tai huippua, jos ei joudu alamäkeen.

Joku viisas on sanonut, etta alamaen jalkeen tulee AINA ylamaki.

Kyllä varmaan näin...

mutta ajattelen ja uskon, että meillä on tunnekeho, joka on liitoksissa mieleen ja kehoon (voi näitä verkostoja) ja että se kasvu, jolla sielu ratsastaa ylöspäin, tapahtuu vain noiden mielenliikutusten kautta. siis elämän liikunnon tuleekin tapahtua juuri siellä. Vai... ???

Lämmin kiitos jälleen kerran Kotkansilmälle!    :)
Tiesin, että sinuun voin luottaa.     :smitten:

                                    :angel:

                Kiitos luottamuksesta, ja uskoa eiliseen, mistä

                   kasvaa huominen, eli nykyisyys, siis tämä

                      päivä, ja hupsis, sehän menee jo

                           menojaan, ja kaikenaikaa.


                                        :smitten:


                                       

Eilisesta ota oppia, MUTTA ela tata paivaa, huomisesta emme tieda-nain mina luulen...

Olen lähinnä kiukkuinen... :knuppel2:
  ihminen on kuullut minusta, että käyn terapiassa ja
  hän tulee luokseni voivottelemaan ja ihmettelemään
  mitä hyötyä vanhoja asioita on vatvoa..   :uglystupid2:

Surullinen olen hänen puolestaan, että hän on niin
 suppealla ajatusmaailmalla varustettu, ettei pysty
 tajuamaan ettei kaikkea voi vaan kasata "kellariin"..
 kellarikin täyttyy ja poksahtaa jollei sitä tyhjennä  :crazy2:

Teet oikein Sissis! Sanonta, että 'vanhoja ei pidä miettiä' kuuluu vanhan maailman kuluneisiin kliseisiin ja niitä käyttävät helposti he, jotka 'eivät uskalla tehdä näitä siivouksia'.

Ja uskon myös että on ihmisiä, jotka 'tarvitsevat´jostakin ihmeen syystä kantaa kaikkea vanhaa taakkaa. Joten sallitaan sekin.  :smitten:

Niin,kirjoitin hetki sitten tässä hetkessä elämisestä,mutta jotta voisi niin tehdä,niin mielestäni on hyvä olla sujut menneisyytensä kanssa.
Joten Sissis,oikea ja fiksu ratkaisu. :smitten:

Kyllä se jalkakin mennään kipsauttamaan ja tulehtunut umppari poistattamaan.Jostain kumman syystä omaa mieltään,joka on sentään yksi tärkeimmistä ajatuksen ohjaajista,ei saisi hoitaa.
Vielä nytkin törmää asenteisiin,että esim.masennus on jokin ihmeen järjenpuute? :-\ :uglystupid2:

On surullista,että nämä sairaudet luokitellaan yhä johonkin keskiajan muottiin vaikka tietoa pitäisi olla saatavilla.
Kiukuttaa näköjään minuakin hiukan. ::) :knuppel2:

Esmiralda,
 minäkin uskon tekeväni oikein, koska oloni paranee
 hiljalleen ja paljon (turhaa?)vihaa on poistunut..  :)

  Toki sallitaan ..kaikki kukat kukkikoon  :smitten:

Juu, niin törmää ja suorastaan kamalaa on jos "sen" ääneen
uskaltautuu sanomaan..  :crazy2:

Ihanaa, kun ei tarvinnut yksinään kiukutella  :smitten:

koska maailma on julma, paha ja epäoikeudenmukainen.  :knuppel2:

Ymmärrän, jos tunnet niin.  :(

Mutta usein olen nähnyt, että valo sittenkin voittaa. Joskus sitä ei huomaa, kuin aikojen kuluessa, mutta sittenkin... :smitten:

ei se tietenkää koko ajan oo eikä kaikki ..meni vähän kärjistämiseksi kun pedofiilille haetaan vaan ehdollista vankeutta.suomen laki on kyä nii beestä  :tickedoff:
onneks ennoo diktaattori.

Waah! Hajotin juuri kaksi rakkainta Anubis-patsastani, eikä minulla ole varaa ostaa uusia! :'( Toiselta irtosi nenä, enkä ole vieläkään löytänyt sitä ja toinen, se kaikkein rakkain patsas vielä, putosi myös kuonolleen ja nenä meni ihan muruiksi... Myös pohja kärsi vaurioita. Toivon, että saisin pikaliimalla patsaat taas kuntoon.

Noh, onneksi jäi vielä pari ehyttä Anubista....

                               :tickedoff:

       Olen samaa mieltä, minulta loppui olut.  :tickedoff:  :knuppel2:

           Onneksi kaupat ovat auki, olisipa vielä rahaakin,

               niin kaikki hyvin, ja kärsimysnäytelmä voi jatkua,

                  ei se Jeesuksellakaan niin helppoa ollut.


                                         :angel:

olen pakotettu olemaan erossa rakkaistani.  :'(

Otan osaa.  ??? ;D

Pysähdyin sanoihisi. Ja vaikka tiedän mitä tarkoitat, niin jäin miettimään.

Milloin ihminen saa olla rakkaittensa ympäröimä? Todella? Aina joku heistä on kaukana. Minulla ainakin.  :'(

Vai löytyvätkö he aina vierestä?  ???

                                      ???   ::)   :'(


            Ai niin, joo, no, tai mitähän tähänkin kirjoittaisi jotta

               olisi kuin mukana, tai jotain, vai olisinko!!


                                    :2funny:

Yritit sanoa jotakin, Kotkansilmä, hyvä niin...

Uskosin, ettei kukaan koskaan meistä ole sellaisessa tilassa, etteikö kaipaisi ketään tai mitään...

eikö se ole meidän peruselementti?

Niin, mitä on nyyhkäisy? Se on fyysinen näkyvä reaktio, ja varmaan sen olemassaolo voidaan mitata nykyään aivoissa tai hermoimpulseissakin. Mutta mitä se on henkisesti, energisesti?

Sisäänpäin vetäen,kuin imaisi voimaa itseensä lisää ja ulos ikään kuin antaisi surun valua pois.
Jotain tällaista tuli mieleen.

Appi on ollut koko alkuvuoden sairaalassa. Toista viikkoa oli jo kuntoutussairaalassa, opettelemassa kävelyä ja vahvistamassa lihaksia, mutta...  :'(
Nyt oli kuume ja tulehdusarvot taas nousseet ja isovarvas on kipeytynyt pari päivää aiemmin.
Oli siirrety taas OYSiin tavalliselle osastolle  :-\ :'(

..tajusin olevani rakastunut, mutten saa vasta rakkautta. EIKÄ TÄMÄ PERHANAN TUNNE KATOA MIHINKÄÄN KIRVEELLÄKÄÄN!  :'(

Kuinkas kauan tuo tunne on kestänyt? Annatko aikaa sille?

kaikella lämmöllä... :smitten:

Joudun jättämään ihmisen, jota rakastan, koska hän on käyttäytynyt minua kohtaan niin ilkeästi, etten enää jaksa sellaista. Monta vuotta tapailtu, itse olin vakavissani, toinen ilmeisesti ei välittänyt ollenkaan, koska pystyy niin sydämettömästi loukkaamaan. Surullinen ja pettynyt olo,  omat tunteet hävettää  :(

Tiedän tuon tunteen Tuuli-Juulia.

Minulla oli rakas ystävä, joka alkoi käyttäytyä minua kohtaan loukkaavasti, alkoi nimitellä suhdettani mieheeni ilkeästi ja suhdettani tanssiin (varsinkin se  ;D !)

Mutta mietin puolin ja toisin olenko tällaisen suhteen arvoinen. Löysin itsearvostusta niin paljon, etten voinut hyväksyä toiselta tuollaista käytöstä. Kun kysyin syytä hänen käyttäytymiseen, sain sellaisen vihan ryöpyn, että se ratkaisi asian. Sanoin että haluan parantaa sydämeni ja jäädä syrjään hänestä. Sitten ei olekaan kuulunut mitään.

Jokaisella suhteella on oma tehtävänsä ja kun se on täytetty, voi jatkaa omaa tietä. Mutta suru tuntuu pitkään.  :'(   Voimia sinulle!

Mutta älä häpeä omia tunteitasi!!! Mieti mistä ne johtuu ja anna itsellesi anteeksi. ???

Kiitos kannustavista sanoista Esmiralda ja Wild Star :)

 En varsinaisesti häpeäkään tunteitani, vaikka aluksi tuntui siltä. Mutta vielä tässä vaiheessa ainakin (viimeisimmät loukkaukset sain tekstarilla yöllä) häpeän sitä, että olen kertonut hänelle, että rakastan ja myös kertonut että hänen loukkauksensa ovat satuttaneet. Mulla on niin paljon ylpeyttä  - varmaan turhaa  - että en haluaisi toisen huomaavan, miten paljon hänen tekonsa satuttivat. Ehkä tässä sitten onkin tämän suhteen tarkoitus...oppia nöyrtymään...

Oppia nöyrtymään...kauniin asian olet huomannut.

Ja sen että kerroit tunteistasi. Kamalinta mitä toinen näissä suhteissa voi tehdä, on sellainen selän kääntäminen ja kuolettava hiljaisuus. Siihen sisältyy kamalasti pelkoa ja juuri pelkoa oman ylpeytensä menettämisestä. Viiltävä miekka, johon tartutaan kun ei OSATA muuta.

Mutta toinen kasvattaa sillä omaa karmaansa, torjuttua tunnetta. Mikä ei ole hyvä!

Niin, kaipa se on ihan normaalia, että kertoo tunteensa. Mulla on vaan jotenkin sellanen olo, että annan toiselle vallan loukata lisää, kun se tietää että rakastan ja loukkaukset sattuu. Jos olisin niin kuin en välittäisi, toinen ei saisi haluamaansa tyydytystä. Siis koska toi mun kulta on koko ajan ollu sellanen, että kännissä tekstaa tosi inhottavasti ja sitten selvinpäin pyytää anteeks ja toivoo, etten välittäis hänen kännisestä käytöksestä. Mutta eihän humala voi aina olla tekosyy loukata toista.

Kunpa unohtaminen oliskin niin helppoa  :-[ mut yritän. En oikein tiedä, miksi haluaa loukata, enkä taida jaksaa miettiä. Joo, en ehdottanut hänelle, että ollaan silti ystäviä, vaan toivoin ettei pidettäisi mitään yhteyttä enää.

Hauskaa kevättä sinullekin, Wild Star, ja kiitos kommenteista :)

 :smitten: voi voi.. mulla ollu ihan sama et olen tuntenu itteni jotenki heikoksi tai suojattomaksi kun menny puhumaan omista tunteistani. nyt ymmärrän että se oli minulle kova kasvun paikka, koska ennen en ole tällaisiin oikein kyennyt. ja nyt kun luki näitä teidän viestejä, tajusin että enhän minä tässä ole tyhmä jos tarjoan rakkautta vaan se typerys joka ei tajua ottaa sitä vastaan. lisäksi sillä raukalla ei varmasti tunne-elämä ole kohdillaan vielä pitkiin aikoihin kun joka toisesta naisesta yrittää (muka) vaimoa leipoa..
noh ei ole ollut enää suru puserossa kun tähän ketjuun sen sai kirjottaa  ;)

tuo tunne on kestänyt, kas kummaa kaks, kolme kuukautta.. :D uutta minulle.. olen kyllä yrittänyt päästä tunteesta irti kaikin keinoin (yleensä sekin onnistuu) mutta sitten luovutin ja sanoin herralle että se sattuu mutta ei voi mitään.

Ehkäpä se tästä, tiedän ainakin etten ole täysin tunteeton ihminen  ;D

                      :coolsmiley:

         Ohhoh, nyt yleistän. Ovatko naiset todella ihan, ja

           vapaaehtoisesti omien tunteittensa vankeja!

              Eikö teidän äitinne jo opettanut, ettei

                 miehiin kannata rakastua, eikä

                    ainakaan rakentaa ns.

                      kestävää pari- -

                        suhdetta.


                             :knuppel2:  :smitten:

Ohoh!!!  :o

Jokainen poika on äitinsä lapsi!  :smitten:

On toki väärin yleistää että miehet ovat jotakin vaikeaa, itseäänhän siinä tuo esiin!

Ihminen on vaikea.  ;)

 :D Meidän äiti on tuon opettanut ja myös antanut esimerkin että elämästä selviää ilman miehiäkin.. ikänsä sinkkuna. En minäkään miestä mihinkään tarvitse, haluan vain jakaa onnellisen elämäni jonkun kanssa "jaettu ilo on kaksinkertainen ilo"  ::)

Kyllähän nuo miehet on melkoisia mysteerejä  :idiot2:

smitten voi voi.. mulla ollu ihan sama et olen tuntenu itteni jotenki heikoksi tai suojattomaksi kun menny puhumaan omista tunteistani.

*Miehille myös opetetaan viimeistään armeijassa että tunteista ei puhuta, on sentään kyse kansallisesta eloonjäämisestä heheh--  :2funny: :2funny:

 :2funny: joo pelataan!!. sitä palloa siis :2funny:

Eipä äitini opettanut nuin, vaan luottamaan  :-*
Isäni sen sijaan lausui - ensirakkauteni idyllin muserruttua: "Ei KETÄÄN niin hyvää, ettei toista vielä parempaa."  :angel:
 :smitten:

Kuulin tänään, että kotitalomme joudutaan myymään isän minulle aiheuttamien velkojen takia, jottei minulta mene luotot. En surisi asiaa niin paljon, jos tietäisin, että isällä olisi tiukkaa rahallisesti, mutta hän on ihan vain periaatteesta ja oinasmaisesta kostonhimostaan jättänyt tahallaan velan roikkumaan ja kasvamaan minun nimiini, vaikka hänen sen kuuluisi maksaa (hänen omaisuuttaan minun nimissä, kun omat luotot ovat menneet), kun en ole ollut hänelle mieliksi. Viimeisetkin hatarat sidokset siihen mieheen katkesivat tänään ja suren kovasti kotitalon pakkomyyntiä, vaikkei minulta Itseltäni menekään koti alta ja kyseinen koti on vain maallinen, sekä pitkällä tähtäimellä muutos hyväksi.

Tulee raskas kuun vaihde...

Ymmärrän surusi AthaMaarit! :'(

Kun isäni kuoli ja yritys meni siinä samalla konkurssiin,meni kotitalo.
Sen jälkeen ei mikään talo ole enää tuntunut sillä lailla rakkaalta.
Siellä on kaikki ihanat lapsuuden muistot,leikit ja piilot. :smitten:

En tiedä haluaisinko nyt uusien omistajien muutosten jälkeen enää käydä siellä,mutta olisi ihanaa,jos olisi jokin tuttu kiintopiste.
Tuo koti,metsät ja kalliot,leikit ja pienet pahan teotkin ovat silti aina sydämessä.
Joulut ja juhannukset ja se yhteenkuuluvuus,kun molempien puolelta vielä isovanhemmatkin samassa pihapiirissä. :smitten:
En kyllä mennyt enää käymään siellä,kun äitini muutti alta pois.
Saivat rauhassa tapella ja huutaa sitä ja halvalla meni.
Tosin minä en olisi osannut määritellä mistään rahasta sen arvoa.
Voimia sinulle! :smitten:

Kurja tilanne, AthaMaarit! Voimia sinulle.

En tiedä olenko ainoa,eikä sen väliäkään,mutta tunnen suurta myötätuntoa ja suruakin Ilkka Kanervan erottamisen johdosta. :-\

En käsitä näitä tyttösiä,joilla on tarve keinolla millä hyvänsä nousta julkisuuteen.
Tämä neitokainenkaan ei ihan siitä päästä tunnu olevan,joka järkyttyisi aivan pienistä.
Ja olisihan tuon viestittelyn voinut helposti lopettaa,jos ei olisi halunnut ottaa viestejä vastaan.

Onneksi olen tuiki tavallinen ihminen,jonka joka asiaa ei tongita ja asioillani ei ole mitään myyntiarvoa.

En aina oikein jaksa ymmärtää,,,

 Kanervaako sinäkin suret, Chandra? Kyllä minäkin vähän suivaannun noihin naisiin, jotka julkisuuden kaipuusta ottavat esille noita miesasioitaan, mutta...

Toisaalta on hyvä, että otetaan esille sekin, miten miesten tulisi käyttäytyä. Joskus tuntuu, että vallalla on yhä se vanha tapa, että kun mies pääsee pinnalle, on lupa machoilla ja käyttäytyä villisti naisia kohtaan.

Sitten taustalla on vähän tuollainen amerikkalainen 'rohkeat'- filosofia, jossa tikusta tehdään asiaa ja jankutetaan päiväkausia. Miksi sellaisen pitäisi tänne suorasukaiseen Suomeen levitä? Showta se kaikki on!! Suurelta osin. Mutta aina on joku johon nämä jutut kipeästi kolahtaa.

Minunkin sympatiani ovat kyllä nyt Kanervan puolella  >:(. Pilataan ihmisen elämä vaikka työnsä on hoitanut niin hyvin, tuollaisen asian takia. Jos edes viestien saaja olisi ollut ihminen jolle tuollaisten viestien saanti olisi ollut häirintää voisi ymmärtää paremmin, mutta nyt tämä juttu meni käsityskykyni ulkopuolelle  >:( !

Tänään olen surullinen.
Henkilö, johon olin kiintynyt, on nukkunut tänään pois.
Olen surullinen ja voimaton kun en voi lohduttaa hänen perhettään. Voin kuitenkin olla olemassa.

 :'(  :'(  :'(  :'(  :'( 

Kultainen sulka!

Mielestäni lohdutat ja tuet perhettä ajatuksillasi. Sielulla on eri viestintätiet kosmisten kanavien sokkeloissa, mutta menevät varmasti perille.  :smitten:

Näin uskon minä.

Höh  :P täälläkös puhutaan Kanervasta, ja minä menin kirjoittamaan tuonne kahvi ja teetupaan, kun en tätä ketjua huomannut.

Harmittavaa on, ja eniten tässä harmittaa, että toivottavasti tänne ei rantaudu tämä jo jenkeissä mennyt aivan hirveisiin mittasuhteisiin paisunut "syntien" tonkiminen ja siellähän niitä myös tekaistaan, ja keksitään valheitakin, jotta saadaan joku pudotettua pois politiikasta.

Siellähän esim. kirjaimellisesti tehdään puhelinkeskusteluja, kun niitä nauhoitetaan ja sitten viedään leikkaamoon ja liimaamoon, jossa sanoja ja jopa yksittäisiä kirjaimia muokataan niin, että puhe kuulostaa henkilön itsensä puheelta, mutta sanat ja kaikki on siirrelty ja muokattu niin, että ne saadaan kuulostamaan ihan miltä tahansa, eli valheilta.

Sinänsä kun tämä päätös nyt on tehty, niin olen sen kannalla, koska vaikka Suomessa nämä seksiasiat kyetään jättämään omaan arvoonsa, niin tuolla maailmalla on 160 ja ylikin, muuta valtiota, joissa se on edelleen "kuolettava" asia, ja ulkoministeri kun on enemmän juuri näissä maissa ikään kuin töissä, niin vaikeuksia olisi ollut luvassa.

Suomi kun on mielestäni yksi edistyksellisimpiä paikkoja, joissa ei nämä keskiaikaiset lynkkausjärjestelmät toimi, ja jossa tämä typerä ihmisen seksuaalisuuden vihaaminen ja pahuudeksi tuomitseminen, ei ole voimissaan. Nih  :knuppel2:

Olen surullinen koska 95-vuotias isoäitini kuoli pääsiäisviikolla... Hän sai tahtonsa läpi, ja nukkui pois kotonaan, mutta meitä muita surettaa tietenkin. Varsinkin veljeni pieni melkein 2-vuotias tytär etsi häntä kovasti hänen talossaan, mutta totesi sitten että mummu ei ole täällä.  :-\

Eikä se, että hän nukkui pois tietenkään riitä... äitini on hoitanut äitiään nämä viime vuodet, mutta nyt hänen Ruotsissa asuvat siskokset keksivät laittaa kaikkia kapuloita rattaisiin kun tulee paperisotaan... joten surettaa äidinkin puolesta kun hän viime aikoina enemmän vai vähemmän on pitänyt paussia elämästään, ja sitten vielä tämä...  :-\

Onneksi on viikonloppuna Reiki-kurssi, joten on jotain mitä odottaa!  :)

Läheistensä menettäneille myötätuntoa ja voimia kulkea raskaan ajan yli! :angel:

Kiitos Esmiralda, Chandra  :)

Trinity, voimia! Mummu on sydämissänne  :smitten:

Kiitos Chandra ja kultainen sulka! Ja voimia kaikille!  :smitten:

Sain juuri tietää, että en saakaan sitä pleikkaria, josta olen haaveillut ja jota olen odottanut. Myyjä osoittautui huijariksi joka hävisi saatuaan rahansa. Sinne meni yli 300 euroa kuin pieru saharaan vähäisistä rahoistani! Olen itkenyt silmät päästäni koko päivän, sillä tuo rahanmenetys tarkoittaa sitä, että tuskin pääsen lähtemään kesällä ensimmäiselle ulkomaanmatkallenikaan, kun ensi kuun palkka menee pleikkariin ja seuraava kahden kuun vuokraan. :'( :'( :'( :'(

En muista, milloin olisin ollut viimeksi näin pettynyt ja surullinen!

mihin tarvitset pleikkaria?

Onko kakkonen vai kolmonen kyseessä, kakkoseksi ylihintainen, kolmoseksi epäilyttävän halpa oli.

Huuto netissä tuollaisesta huijauksesta saa oikeusjutun, sinuna ottaisin selvää ja soittaisin, että teet siitä ison jutun ja huijaajalle tulee sakot ja merkintä rikosrekisteriin.

Jos huijaus on tapahtunut niin, että olet saanut vain paketin, eikä ilmoituksessa ollut, että sisältää pelin, ei ole mitään tehtävissä.

Älä anna itseäsi huijata näin, saat vielä rahat takaisin, jos nyt pidät puolesi.

En ole saanut vielä mitään. Tunnus on poistettu ja tyyppi kadonnut jäljettömiin. Minulla on kuitenkin vielä tilinumero, jonne olen ostokseni maksanut, tallessa, joten eiköhän tästä selvitä! Otin yhteyttä ylläpitoon ja kysyin, miten menetellään.

Minne teen rikosilmoituksen? Omalle poliisilleko?

Ja WS, Playstation on rakas harrastus, kuten koko konsolipelaaminen, jota olen harrastanut 16 vuotta. PS2:ni on vainaa eikä suostu enää toimimaan, joten ajattelin sponssata itselleni kerralla uuden konsolin.
Pelihahmoista saan inspiraatiota piirtämiseen ja osasta hahmoista on kasvanut tässä useiden vuosien saatossa myös eräänlaisia henkitason oppaita, jotka jelppaavat omalla energiaallaan minua eteenpäin samoin kuin enkelit tai omat oppaani.
Eli minulla on siis hyvin läheinen suhde pleikkariin! Ihan luonnollista kuitenkin,että jos itse ei moista harrasta niin ei sitä sitten ymmärrä,esim. minä en ymmärrä mitä ihanaa on esimerkiksi laskettelussa tai maratonien juoksemisessa tai shakissa tai savenvalannassa ;D

Hei AthaMaarit, ikävä juttu. Tee mieluiten tutkintapyyntö (rikosilmoitus ja tutkintapyyntö ovat eri asioita) ja muista laittaa siihen, että vaadit rangaistusta. Sen voi muistaakseni tehdä netissäkin.

Voi ei! Tosi kurjaa, Atha!

Olenpa minäkin kerran törmännyt nettihuijariin. Hän myi Diana Cooperin UUSIA kirjoja semmoisilla hinnoilla (10-15€), että nosti minunkin tuntosarvet pystyyn... Ja kun ei suostunut postiennakkoon, niin jätin ostamatta. Myöhemmin kuulin minäkin, että useampaa oli onnistunut huijaamaan.

Jos et tiedä, Atha, mitä tehdä, niin soita poliisille ensin - kyllä ne sieltä neuvoo, mutta pidä niittenkin kanssa puolesi.  :police: Usein tuppaavaat vastaamaan tasan siihen, mitä kysyt, mutta jättävät jotakin oleellista sanomatta.  ::)
Rikosilmoitusta varten täytyy mennä asemalla käymään.

Voi AthaMaarit  :'(

Surullinen olen minäkin sinun puolestasi. Noin tärkeässä asiassa kun tämä sinulle on, tulla huijatuksi. Älä silti lannistu, kyllä elämä vie!

Voimia oikein roppakaupalla!!  :smitten:

Voi vahinko sentään!

Lehdissä on kovasti kirjoitettu nettikaupan huijauksista.

Uskon että kun toimit, niin kyllä siitä jotakin saat! Onnea mukaan!

 :'( Olen surullinen, koska olen kertakaikkisen väsynyt murkkupoikani kanssa. Vuoden päivät olen yrittänyt hyvällä ja välillä pahalla  :tickedoff: saada häntä hoitamaan asiansa ja käymään koulussa. Mikään ei tunnu auttavan, enkä ymmärrä, mistä kiikastaa. Aiemmin syksyllä poika kärsi masennuksesta, jonka suhteen paljon, paljon parempi. Ulkopuolista apua haettu. Ollut myös aikanaan koulukiusattu, mikä aiheutti vaikeuksia. Nyt suuri unelma jatkokoulutuksen suhteen, mutta pelkään, ettei siitä mitään tule, kun ei hoida tätä yläastetta kunnialla loppuun.

Tekisin, mitä vain, jotta hän olisi onnellinen poika. Sydämeni on aivan rikki. Olen suorastaan epätoivoinen. Taidanpa olla jopa hieman masentunut. Rakastan  :smitten: häntä paljon, mutta en voi elää hänen puolestaan, enkä tosiaankaan tiedä, mitä tekisin.

Kuinka paljon yhdelle ihmiselle annetaan kannettavaksi? Juuri nyt tuntuu, että minun vahvuutteni suhteen on tullut jokin väärinkäsitys. Huolesta huoleen seilaan, enkä jaksaisi enää yhtään. Tahtoisin vain, että minä ja lapset olisimme onnellisia.

Minulla on kaikki yhteydenpito tallessa lukuunottamatta tekstiviestiä, jossa ilmoitin maksaneeni kohteen, mutta ne tiedot näkyvät tiliotteessanikin.

Kyllä täältä sellainen Oinaan taistelutahto alkaa nousta esiin - tämän naisen kanssa ei kannata ryhtyä taistelutantereelle! :knuppel2:

Kiitoksia neuvoista! Käyn huomenna tekemässä tutkintapyynnön asiasta.

Murrosikään kuuluu tuollainen vaihe, ettei koulu kiinnosta. Aina johonkin lukioon tai amitsuun pääsee. Minusta tuossa vaiheessa on parasta antaa nuoren löytää oma tie, ainakin minä koin sen parhaimmaksi omalla kohdalla. Pääsin nipin napin lukioon ja käyn sitä neljässä vuodessa.

Aikuiseksi kasvaessa tarvitsee oman tilan tehdä valintansa.

Eipä heitetä liian aikaisin kirvestä kaivoon. Mielestäni on hyvä kun nuoret elää murkkuiän nuorena, kuin keski-iässä. Niitä on tullut tavattua. Poikani jonka murkkuiän vanhempi sisko valtasi ja hän eli ne karikot 20 kymppisenä. Miehellä oli kokoa niin paljon että hirvitti ja ongelmat sen mukaiset. Viellä sitä jälkipyykkiä pestään.
Hänellä on elämä edessä ja vuosia jäljellä. Ammatinvalinta voi tehdä vaikka 10 luokan aikana. Siinä samalla korottaa niitä numeroita. Sinä  olet hänelle esimerkkinä, joten mieti toimitko rehdisti ja asiallisesti. Nuoret ovat niin herkkiä näille tunteille ja näytämällä surua ja hätää se lisää kannettavaa taakkaa pojalle.

Athamaarit ja Magne Pää pystyyn, sillä vastoinkäymiset ovat voittamista varten. Voiton te itse määrittelette.

Kiitokset sekku ja hurmerinta kommenteista. Pikkuisen tuntuu paremmalta ja valoisammalta. Ja mukavaa kuulla muiden kommentteja, kun olen loppupeleissä tämän asian kanssa live-elämässä yksin.

Lähinnä minua siis huolettaa se, kun poika ei mene kouluun ollenkaan. Poissaoloja on tosi paljon ja langat kuumina kouluun. Minä en enää jaksa, enkä haluaisi selvitellä yhtään hänen poissaolojaan. Arvosanat ovat minulle sivuseikka. Poika itse sanoo, ettei mene 10-luokalle. Ellei pääse musiikkia lukemaan, ei tee mitään. *iso huokaus*.

Tuo kyllä kolisee, kun sanot sekku "näyttämällä surua ja hätää, se lisää kannettavaa taakkaa pojalle". Olen yrittänyt jutella pojan kanssa ja luullut "tekeväni oikein", kun olen yrittänyt kannustaa ym. ja sanonut, että huolettaa jatko-opintopaikka, kun ei koulussa käy. Täytyypä odotella otollista aikaa jutusteluun ja kannustaa unohtaen tuo pelko/huoli sekä kehua ihan pienestäkin. Kiitos näkövinkkelin laajentamisesta.

Sikäli kyllä olen pojan antanut tehdä omat valinnat, etten ole häntä, mihinkään kouluun pakottanut hakemaan. Tuo musakin on ihan hänen oma juttunsa ja olen siinä yrittänyt kannustaa. Ainoa, missä olen yrittänyt potkiskella, on tuo kouluun meneminen.

Kyllä se sitten, kun tuo uhma hellittää alkaa menemään. Sillä saattaa olla sellainen tarve tehdä päinvastoin, kun vanhemmat haluaa.

Ei se ole vakavaa tuo koulusta poissa oleminen minusta. Ymmärrän hyvin, koska itse olen paljon koulusta ollut pois, varsinkin masentuneena. Onko tuo poikasi puhunut masennuksesta, purkanut asiaa ollenkaan? Minulle tuli lukiossa masennus aika pahana ja sain terapian, kun hain apua. Se on auttanut todella paljon, auttaisikohan tämä vaihtoehto?

En osaa muuten sanoa, kun omalta osaltani, että on auttanut paljon painostuksen poistaminen. Pelkkä tietoisuus siitä, että omat valinnat ovat itseä varten, eikä muiden miellyttämisen takia on ollut iso askel minulla.

Uskon, että poikasi tulee vielä aikuisena kiittämään huolenpidosta. Vanhemman rooli siitä vaikea ainakin minusta, kun joutuu olemaan se idiootti, joka ottaa kaiken vastaan, mutta joutuu pidättäytymään itse aikuisen roolissa.

Magne! Ei ole minullakaan kaukana nuo ajat, kun poikani uhkasi polttaa koko koulun. Pää kipeänä kulki koko yläasteen eikä mikään meinannut maittaa. Olin tosi huolissani

Mutta nyt jo huolehtii äidistään. Ja on sitkeä ja lempeä kuin mikä!  :smitten:

Rakkaus ja mukanaolo on tärkeintä. Hänkin kärsii, kun tietää ettei voi olla sinulle se mitä toivot. Paljon he ajattelevat, mutta paljon pitävät piilossa tunteita.

Magne, teillä on hyvin asiat kun tiedätte paljon. Musiikki ja ei tahdo mennä kouluun. Näen ongelman vain siinä, ette ole löytänyt yhteistä säveltä. Siis mitä olette valmiit tekemään.  Mikä koulussa mättää ( kaverit, opet yleensä sieltä löytyy syyt. Täytyy lypsää)
Kuka selvittää poissa olot, sinä et siis poika itse. Vastuu on hänen.
Mitä hän on valmis tekemään, että pääsee minne haluaa ( musiikki),
kaikki ei putoa valmiina syliin.

Tapahtui syksyllä. Minulla on iltatähti myös murkku. Emme kuulu kirkkoon ja globaalinen suku jossa monia vakaumuksia edustettuna. No tytärelläni on laaja katsomus uskonnoista sekä ehdoton kunnioitus niitä kohtaan. Uskonnon tunnit olivat helvettiä koko perheelleni. Ope pisti meidän perheen arvot monella tavalla koetukselle. Viimeinen tippa oli kun hän väitti olevansa hyvä haltija ja näkevän sekä tietävän kaiken pahan joka koulussa tapahtuu. Hänellä oli myös pussi josta oppilaat nostivat lapun ja siinä oli jotain kirjoitusta yms. Se oli likalle liikaa ja sitten oltiin jo kuraattorin juttusilla. Meinattiin tehdä meistä  ongelmaperhe. Olin valmis marssimaan kouluun, mutta onneksi likka aikoi selvittää asian omin nokin. Niin teki ja perusasiat tehtiin taas kerran selväksi. Nuoret vaatii vastuuta sekä turvallisuutta joka luodaan pelisääntöjen kautta. Täällä osallistutaan tunneille normaalisti ja puheet loppuivat siihen.

Suru on kyllä ohimenevä elämys, todella hyvin ilmaistu! Minuakaan ei enää oikeastaan harmita yhtään tuo huijauspetos, nyt kun sai eilen sen shokin pois. Rahanmenettäminen ei haittaa ja olenkin ajatellut, että jos en saa rahojani takaisin olkoot se sitten vaikka karma, jonka kirjaimellisesti maksan pois ;D Eniten minua vaan harmittaa se, etten nyt päässytkään pelamaan ja toivon, ettei tuo rahanmenetys aja minua vararikkoon kesällä, vaikka tuskin se sitä tekee.

Ja rahaahan saa, totta. Saisi vain enemmänkin tulla, haha ;D Tällä hetkellä palkka riittää ihan kivasti, mitä nyt jokaisesta palkasta on karannut jonnekin tärkeään 400-500 euroa (mm. muutto, vuokra ja uusi tietokone töitä varten) joten vähän nyppii, etten saanut nyt yhtään palkkaa humputella ihan minne halusin ilman isompia hankintoja, jaja ;D Sitten kitkutellaan taas sillä minimituloilla, josta ei saa säästöön mitään ja jos opinnot alkavat syksyllä niin vieläkin pienemmällä tulolla. :-X

Onhan se totta, että suru on ohimenevä elämys. Ilman sitä emme tuntisi iloa ja onnea. Mutta kyllä se on joskus niin piinaavan raskas ainakin minulla ollut rapu-kuukalalla. Se valtaa minun koko 'veden', tekee sen mustaksi ja raskaaksi ja velloo ja viipyy ja viipyy, niin että voimat meinaa mennä. Se jarruttaa maksan ja kaiken kehon toiminnan.

Mutta aina on selvitty! Usko ylöspäin pitää olla! :)

Katsos Atha, jotkut, ei minä, menettävät tällä tavalla. Hyvin kyseenalainen paikka tämä netti.

Toisaalta etkös sinä ole ollut eniten ymmärtäväinen nk pahaa ja pahantekoa kohtaan.. jos minä olin joskus järkyttynyt jostain, sinusta (siis AM) se oli vain "sitä vapautta mitä pallolla saa harjoittaa".

WinCapitaan sijoitettu ainakin 69 miljoonaa euroa

Jopa 10 000 ihmisen arvellaan sijoittaneen rahaa WinCapitaan. Kuva: Lehtikuva.Oulu

Julkaistu: 10.04. klo: 10:28
Päivitetty: 10.04. klo: 13:32
Sijoitusklubi WinCapitaan on sijoitettu varoja ainakin lähemmäs 70 miljoonaa euroa. Keskusrikospoliisin mukaan tämä on käynyt ilmi WinCapitan toimintaa koskevassa esitutkinnassa.

KRP arvioi, että summa tulee vielä kasvamaan. Sijoittajia arvioidaan olevan noin 10 000.

KRP:n mukaan tutkinnan edetessä on vahvistunut näyttö siitä, että WinCapitaan liittyy rikollista toimintaa. Suomesta on oltu yhteydessä ulkomaisiin viranomaisiin ja pyydetty epäiltyjen ulkomailla olevia varoja jäädytettäväksi 69 miljoonan euron edestä.

nternetissä toimineen sijoitusklubin sivut sulkeutuivat yllättäen maaliskuun alkupuolella. Esitutkinnan perusteella WinCapita lakkasi tulouttamasta varoja viime vuoden syyskuussa. Sisäministeriön arpajais- ja asehallintoyksikkö tiedotti samassa kuussa sijoitusklubiin liittyvistä ongelmista ja mahdollisista lainvastaisuuksista. Vielä tämän jälkeenkin klubiin tehtiin huomattava määrä sijoituksia.

Sijoittajat ovat tehneet WinClubina aiemmin tunnetusta WinCapitasta jo yli sata rikosilmoitusta.

Ööööö... Nyt meni ihan totaalisesti ohitse tämän pointti, mutta siis jos kysyit miksi harmistun, kun minun Suurena ja Viisaana henkisenä olentona pitäisi olla harmistumatta, niin tokihan minua harmistuttaa, etten nyt päässyt toteuttamaan unelmaani eli pelaamaan uudella konsolilla, mutta ei tämä ole loppu ;D Uusi konsoli tulee nyt vaan vähän myöhemmin eikä minua haittaisi, vaikka en saisi rahojani petkuttajalta koskaan takaisin. Eniten minua vaan harmittaa, että kyseiset henkilöt nyt keräävät huonoa karmaa moisella tavalla Itselleen ja joutuvat selvittelemään niitä seuraavassa elämässä, jos eivät myöhemmin tässä elämässä.

Petkuttaminenkin on sitä vapautta, mitä täällä saa harjoittaa, mutta jokaisella vapauden teolla, jota ei tehdä sydämestä ja rakkaudella, on samanlainen negatiivinen seuraus Itseä kohtaan. Onhan sitä itsekin kukin tullut tehtyä ties mitä typerää ja kamalaa menneissä elämissä!

Ja ehkä nyt mennään harmistumisen suhteen vähän eriluokan asioissa, jos minua harmistuttaa maksettu mutta saamaton konsoli ja sinua epäonniset parisuhteet/käsittämättömät miehet. ;D

Noista tuloista ja menoista ja niiden myötä huolista!

Nyt kun seuraan omien poikieni sähläystä ja hyppimistä sinne ja tänne ja koskaan ei ole rahaa, onneksi kirpputorit ja kierrätyskeskukset. Mutta kyllä minäkin ihmettelen sitä, että nuorilta vaaditaan niin kauheasti kaiken koulutusta ja sitten on edessä pitkä kituutus kaiken kanssa.

Sellaista se oli minullakin, ei vain enää muista, kun moni muu seikka oli niin tärkeää ja varmaan muillakin, siis itse elämä.

Onko se sitten niin, että lopussa kiitos seisoo. Vaikka jotenkin se ON VÄÄRIN, että sitten kun ei enää jaksa muuta, niin vihdoinkin on raha-asiat jotenkin kunnossa.

Kai joku nuori onnistuu rikastumaankin!? ???

                                ::)

         Jospa se on sitä elämän koulua! Se ei taida olla hyvä

           alku elämälle, jos saa kaiken jo valmiin, perii tai

             syntyy kultalusikka huulilla. Silloin ei ehkä

               synny oikeaa suhdetta " kulutukseen ".


                                         :coolsmiley:

Eikö kukaan kamu lainaa sinulle 300 eu AM? Onko pelaaminen niin iso juttu?

JA sanoit kyllä, että kenttä on vapaa pelata. Yhtaikaa kun ilmeisesti uskot dharmaan jne. Ehkä jouskarina vertailen vain peliä toiseen. Nettihuijaus, suhdevääryys ja oikeus, pelikenttä, pallopeli--

Surun tuottajan ja kokijan välinen karma, nyt tai ennen?

PS Sinunkin kantsuisi lukea viimeisiä viestejäni, että ei olisi väärä käsitys siitä mitä täsmälleen sanon miekkosista. En tosin tiedä miksi astroon sanoa?  Kun jokainen kokemus, sana ja tulkinta nykyisin väännetään väärinpäin??? Juuri kun sanon että joku menee kivasti sen ja sen kanssa, niin luetaan jotain ihan muuta.:)  ;D

En jaksa/kestä/siedä omia ajatuksiani ja tunteitani enää yhtään. Tuntuu että oon hukassa,tiedän ehkä mitä pitäisi tehdä,jos järjellä ajattelisin,mutta en voi jättää tunteita ulkopuolelle,oon yrittänyt. ei tästä mun touhusta vaan tuu mitään,tuntuu ettei oo oikein ratkaisua mihinkään suuntaan.Tunnen itseni säälittäväksi pelleksi joka ei tajua tosiasioita vaan yrittää väkisin pitää kiinni siitä mitä rakastaa ja mistä saa elämään iloa.  :'( Opiskelut ottaa päästä myös,en tajua mitä teen lukiossa,just ja just pääsen kursseista läpi (on toki rästissäkin muutamia...) ja ei oo mitään motivaatiota,en tiedä mihin tulevaisuudessa menisin.Oon poukkoillut opiskeluni kanssa niin paljon siellä sun täällä että kyllä nyt oletetaan että ton lukion saisin edes jotenkin vietyä loppuun.Eikä se toisinaan tunnu niin raskaalta kuin taas joskus..
Tekis mieli kokoajan pakata kamat ja lähteä johonkin kauas kauas pois,mutta eriasia että minne ja mitä ihmettä "pakeneminen" auttais.Ja mitä edes haluan paeta? Eikai itseään ainakaan pääse piiloon? ???
Menkat myös laittaa pään sekaisin vielä enemmän ja maha on järkyttävän kipee ja oksettaa,ei tee mieli syödä mitään.

WS: joo miehestäpä hyvinkin... en mä tiedä,se on vaikeaa ainakin vielä ajatella VAAN ystävänä häntä(muutenkin monimutkainen tarina) :uglystupid2:,mutta ehkä sekin tulee ajallaan kunhan pääsen tästä ihme pakkomielteisyydestä ja jääräpäisyydestä ensin eroon ja näkisin muitakin vaihtoehtoja. :knuppel2: :angel:
Olin just suunnitellut että menisin hänen peliään katsomaan tänään,mutta jätänkin välistä,parempi etten näe sitä nyt,parhain mutta vaikein ratkaisu ehkä olisi jos en näkisi enää ikinä ja alkaisin elämään omaa elämää ajattelematta sitä enää.
Mutta virta vie sinne mihin on viedäkseen...
Eihän se mun "poikakaverikaan" tiedä näistä mun "seikkailuista" yhtään mitään,mutta kait silläkin on omia juttujaan mistä ei kerro..se liittyy kuitenkin enemmän mun menneisyyteen..ei homma oikeen toimi.
liian eri tavat molemmilla.
Treffit EHKÄ ensviikolla yhden kaksos -kuu neitsyen kanssa.. nouseva skorppari.
huvikseni katselen millainen tyyppi kyseessä.  :D jOS sais ajatuksia johonkin muualle. Vaikkei miehet oo avain kaikkeen,ei ne oikeestaan oo avain mihinkään,ongelmiin ainakaan. tai ongelmiahan ne tuo,jos ei muuta.
mutta,enpä avaudu enempää tästä aiheesta. :)

Voi ei, keneltä minä nyt 300e lainaisin, ystävät ovat ihan samoissa tuloissa ja huonommissakin kuin minä, puhumattakaan velkautuneista vanhemmistani ;D Puhumattakaan, että miten maksaisin lainani takaisin, kun työt päättyvät kuukauden  päästä.
Ja kyllä, aina rakas harrastus on iso juttu :D Ihan samoin kuin mitä olen ymmärtänyt, että oikean ja rakastavan kumppanin löytyminen sinulle on, on pelaaminen minulle ihan yhtä iso juttu, vaikka niitä nyt ei välttämättä voikaan verrata keskenään... :) Ystäväni jo nauroi, että minun pitää hankkia virtuaalipoikaystävä (jonka voi laittaa pauselle, kun sitä ei jaksa), sen verran paljon pelaaminen on lähellä sydäntäni - mullahan on avataaranakin pelihahmo! :2funny:

Minusta ei ole vaikea ymmärtää, että pettymyksen tunne Athalla on suuri.  :-[
Jos muistan oikein tämä peli oli sinun aarrekartallakin?
Ei parisuhteen, harrastuksen tai minkään muunkaan unelman kariutumiset ole toistaan vähäpätöisempiä. Erilaisia ollaan, mutta kukaan ei kai ole ilman unelmia?  :smitten:

Joo, oli aarrekartalla ja on nyt edelleen! Peli löytyy jo, mutta konsoli uupuu yhä. Ostanen sen kuitenkin tuossa tämän kuun palkasta, se onkin viimeinen kokonaiselta kuulta tuleva palkka. Koko ajan on sellainen olo, että minulla on se konsoli jo, pitää vaan odottaa milloin se tupsahtaa tähän ihan fyysisesti :)

 :smitten:

Innostuin itsekin tekemään aarrekartan. Siis elämäni ensinmäinen ja siitä syystä olen tätä ketjua seurannut.

Oiskohan siellä tapahtunut jokin lipsahdus vai oliko se oppiläksy. Tätä mietin ja omaa karttaani mietiskelin miten sen käy. Kolme minulle tärkeää asiaa ja aikaa puolivuotta. Ei se ota jos ei annakkaa, aarteet ovat sellaiset.

Voiko siinä tehdä erehyksen ihan noin vain?

Aarrekartan kanssa ei voi tehdä lipsahduksia. Aarrekartan tekeminen on täysin vapaata ja jos Maailmankaikkeus ei nyt anna joitain, niin sillekin on syynsä - syyt, jotka viimeistään kun kuolemme selviävät meille ja huomaamme, että itseasiassa olikin tämän tai tuon sielullisen seikan kannalta minulle hyväksi, etten saanutkaan sitä huvijahtia Välimerelle ;D Jos aarrekartan haaveet eivät toteudu voi YKSI esimerkkisyy siihen olla, että kyseinen henkilö on tullut tänne opettelemaan ehkä vähällä toimeen tulemista tai materiasta irti päästämistä.

Saattoihan minuakin intuitio varoittaa tuosta pleikkariostoksesta, mutta en ainakaan huomannut mitään. Jos en huomannut varoitusta, asia kyllä korjataan ja saan rahani takaisin. Ehkäpä rahani ovatkin nyt maailmankaikkeudella ikäänkuin säästössä ja saan petossyytekorvauksen juuri ennen suunniteltua Lontoon matkaa ja pääsen lähtemään matkalle riittävän mukavalla rahasummalla ;) Jos intuitio ei tarkoituksella varoittanut, se voi tarkoittaa, että maksan jonkun karman tai oppiläksyn ihan kirjaimellisesti rahalla ja mieluummin mie nyt uhraan päälle 300e kuin jätän jonkun tärkeän asian sielutasolle roikkumaan! :o

Aarrekartta kysymykset kannattaa jatkossa laittaa tuonne Aarrekartan omaan ketjuun, niin kaikki ne, jotka aarrekarttaa työstävät tai miettivät, löytävät vastauksia ja voivat osallistua aiheeseen :)

Ja jos luet vielä vähän tarkemmin tekstejäni, niin... ei aina ole niin tärkeää että joku on "oikea" vaan sitä koetaan erilaisia suhteita  :askendentti: :vaaka: (ts että KUN on sielukumppani kehissä, hän sitten suostuisi leikkiin, yleensä suostuvatkin). Varsinkin kun olis aikaa niihin. Joo, lainaisin jos maksaisit takaisin, ihmiset on minulle jo satoja euroja velkaa.

Joka tapauksessa, onneksi ei ole liikaa aikaa pohtia. Nyt hakemaan lentoliput tai maksamaan varaus, viime talvena rasitti kun ei mennyt valoon - vaikka oli kirkasvalolamppu, sitä ei paljon käytetty. Koetan eliminoida kaikki nega-asiat .. onkohan se realistista, tuleeko yksitoikkoista jos ei aio enää surra vaan vain pitää hauskaa. Ja sitten Lahteen !! Viime talvena "surua" tai ärtymystä tuotti sitten vain jotkut sukulaiset, mutta onhan heissä hyvääkin, eli saako tätä pakettia pelkästään kivana-  sukulaisistani tietyt bisnessukulaiset aiheuttaa paljon harmia eräille naisille, koetan piristää.

laittakaa ne surut aisoihin vaan-

Miehistä AM: joo, pojathan tykkää yleensä pelata eli sellaisia poikaystäviä on varmasti helppo löytää ja vaikka mistä.

K-rotta, jos sinun pitää hyväksyä se että joku on vain ystävä niin sitten pitää. Rukoile asian puolesta. Minä ainakin pysyn tyynenä kun olen jo niin monta sielukumppanikuohua kokenut, on itsestäsi kiinni millä itseäsi rassaat. Luulenpa että suhteista tulee ongelma JUST sillä hetkellä kun alat tehdä niistä vakavia, siksi suosin nyt ei-vakavaa. Jos nyt se kaveri ymmärtää mitä asialla tehdä mutta minähän voin kertoa. :2funny: :2funny:

Tuosta 300 eu summasta vaan tulee se mieleen taas kun joku vain laittoi sen käteeni pelimerkkien muodossa casinolla ja olisin VOINUT viedä ne samantien. "Vedä rahaa puoleesi" .Hän ilmeisesti ajatteli että olen hänen kaverinsa tuttu, kun juttelin eri miehille. Minun piti vaihtaa se mutta annoin takas, tilanne oli niin yllättävä. Atha etkö kokeile sitä henkistä rahaoppia, pidä 50 tai 100 eu taskussa ja kuluta se uudelleen mielessäsi, niin alat vain vetää valuuttaa ja kultaa puoleesi- ;) Hra sielukumppani halusi pelata minä en, ja oli vähän ihmeissään jutuista mitä minulle tapahtuu. Ja tarjosi koko illan! En tiedä tuntuiko se edes oikealta, kun siitä viimeksi puhuin? Yhtä hyvin minäkin voin tarjota, tosin se oli mukavaa välillä.

Last but not least: suru auttaa tulemaan empaattiseksi, lahjoittakaa aina rahaa  niille joilla menee huonommin kuin teillä pikku proleemien keskellä.. tässä muuten tuosta, exäni siis  :jousimies: on useinkin huolissaan muista ja jouskarit saattaisivat saada taloutensa sekaisin auttamisella, lahjoituksilla ja anteliai- suudella, olisikin hyvä sellainen  :kauris: mies no ei.. ne muut tulimerkit on tarpeeksi kunnianhimoisia ja ei liian anteliaita?

eräälle..

   
Sun sign Horoscope - Tomorrow, April 13, 2008
   
   You might decide to take a closer look at your personal budget. You're not always good at saving money. Sometimes you are very generous with your loved ones, taking them out to dinner and giving them financial support. This is nice of you, but it doesn't leave you with much savings! Try to make a list of how you have been spending money lately. With focus, you'll soon see a way to build a better financial future for yourself.

Ai niin joo! Hyvä kun muistutit tästä! Pitää varmaan laittaa siitä muistutus vielä tuonne aarrekarttaketjunkin puolelle :) Tosin minulla ei vaan ole ihan noin isoja summija taskuun jemmattavaksi, mutta muuten voin kuvitella, minne laittaisin ylimääräisen rahat. Yksi ISO haave olisi ajokortti ja oikea Hummer tai amerikkalainen pick-up (jollainen on eräällä täällä kylällä ja mie aina itken sen auton perään, kun se on niin ihana)!

Ja pelaavia poikia on loppujen lopuksi yllättävän vähän ainakin omassa ikäluokassa - yleensä minä olen suhteessa se, joka pelaa ja mies katsoo vierestä ;D Pelaava poikaystävä olisikin oikein loistojuttu, voisi yhdessä kehittää ja toteuttaa kunnon peliluolaa ja keskustella uusista pelihankinnoista :) Olisikohan siinä taas ainesta yhdeksi aarrekartan toiveeksi: "henkisistä asioista kiinnostunut konsolipelaajamies, yksi kappale, kiitos" :2funny:

No eiköhän löydy ja jos ei löydy niin yritän koukuttaa hänet pelaamaan, haha ;D Veljeni lisäksi tunnen isosta miestuttavapiiristä huolimatta vain yhden konsoleita pelaavan miehen, hänkin vanha kämppis, jonka kanssa meillä oli varsinainen pelihalli olohuoneessa. Tunnen itseasiassa enemmän pelaavia naisia kuin pelaavia miehiä!

Nyt sitten työpaikkani pilkotaan ja tulevaisuudesta ei ole tietoakaan.
Työpaikkalla on tuullut koko vuoden ja 10 henkilöä on lähtenyt tänä aikana. Osa savustettu surutta.
Paras työkaverini sai uuden pestin ja sen työ ulkoistettiin. Minun työ siirtyy toisen nimen alle josta firma/työ myydään eteenpäin. Se on nyt julki tuotu. En edes tiedä kuka on palkanmaksaja vai loppuuko kokonaan. Huhut vain kiertää.

Itku pukkaa ulos ja nyt tuntuu että olen vanha. Työtä takan vuosia ja taas vuosia. Jaksaako jatkaa vanhaa uraa vai uskaltaisiko vaihtaa täysin alaa. Eläke kurkistelee jossain tuolla vuosien päässä. Ei tahdo huumorikaan irrota ja suru valtaa mielen.

Voi Sekku, älä pelkää!

Kun Dalai Lama ajettiin maanpakoon, voiko hirveämpää ihmiselle sattua. Mutta hän itse on sitä hymyillyt ja sanonut että se oli hänen elämänsä paras onnenpotku.
Siellähän hän yksinänsä nytkin olisi lymyillyt. Maanpakolaisena hänestä on tullut maailman henkisen elämän keulakuvia!!

Joten ensin näkee vain mustaa, koska ei tiedä vielä mitä siellä taustalla sinulle on!  :smitten:

Sanoitpa hienosti Esmiralda!!!

Sinä olisit sen sanonut jos en olisi kerkinyt, Diamond!  :smitten:

                                       :coolsmiley:


                 Näinhän se homma etenee, alkuunsa pahalta

                  näyttävä tilanne kääntyykin paremmaksi.

   
                             Olen surullinen kun määräsin
                              itseni sairaslomalle, ja ottamaan
                               muutenkin rennosti. Koska
                                olkapäässä on paha rasitusvamma.
                                  ( en ole lääkäri )
                                                              :knuppel2:

                  Nyt joutaa tarkkailla kevään tuloa, jäniskin oli

                    viimein saanut vähän harmaata turkkiinsa,

                       kun tuossa ikkunan alla loikki. Talipallon

                         laitoin aivan maanpinnalle, että

                          mustarastas saa jotain irti,

                           lunta on tasaisesti, ja

                             paljon vielä.



                                     :smitten:


             
                               

Nyt tajusin; miksi pitää hornankattilaa kiehumassa. Onhan kaikella aikansa ja paikansa. Kaikki jotka lähteneet ovat onnellisia ja silmät kirkkaina. Näin on paras vaikka murhe painaa mieltä nyt.

Voi kun sen voisi sanoa jokaiselle että on oikein hajoittaa tällainen yksikkö. Eihän se tuota mielihyvää kenellekkään. Kaikki käy parhain päin ja joskus onni löytyy tuskan kautta.

Kiitos oivalluksesta joka löytyi sanoistanne. Voi taas hymyillä ja antaa ajan kulua.
 

oli kauhee riita aamulla kotona isoveljen ja äitinkanssa ja mulla taas tapani mukaan keitti vähän yli,enkä taaskaan osannut hillitä itseäni. >:( :tickedoff: :'(

Kengururotta.. Oliskohan toi joku mars-kaksosissa piirre..
Vaikka muuten melko rauhallinen olenkin, varsinkin murros- ja teini-iässä sain ihan järjettömiä raivareita perheenjäsenille ja hajotin tavaroitakin yms....

hmm.. voi kyllä ollakin. :) Mä sain just pienempänä vielä pahempia raivareita että heittelin tavaroita ihmisten päälle ja sellaista,nykyään oon jo kuitenkin sen verran "iso" että kuvittelisin jo osaavani käyttäytyä.
Päässä vaan joskus niksahtaa ja kaikkea pitää heitellä mitä käsiin tarttuu ja puukon ottaminen meni jo AIVAN LIIAN PITKÄLLE. :knuppel2: Tiedä sitten tulisko nousevasta leijonastakin,en halua antaa periksi ja "alentua" ja haluan pitää hallinnassa oman tilanteeni omalla ihmeellisellä tavallani...
Hermojen hallintaa pitäis alkaa opettelemaan ihan kunnolla. ;D

Kengururotta, lähettäiskö yhessä jollekin vihanhallintakurssille? Meikäläiselläkin taipumusta raivokohtauksiin ja jos oikeesti suutun niin siitä kärsii kaikki sadan metrin säteellä.. Aggressiivinen saatan myös olla, jos tämä tunteenpurkaus menee ihan äärimmilleen.. Mutta sitä nyt käy tooosi harvoin!
 Viime aikoina kyllä joidenkin ihmisten seurassa olen huomaamattani alkanut harjoittaa jos jonkinmoista julmuutta henkisellä tasolla.. Ties sitten mistä johtuu. Havahduin tänään sitten miettimään asiaa tarkemmin kun ihminen, jota tässä maailmassa viimeiseksi haluaisin satuttaa, tokaisi, että mulla olis taas sellainen "kausi", etten siedä ihmisiä ja mut pitäis sulkea johonkin laitokseen missä voisin sitten ajatella vaan itteeni. Tunteetkin kuulemma puuttuu. Se kolahti ja pahasti.
 Olen mä ennenkin kuullut tollasta ja jättänyt sitten omaan arvoonsa moiset mutta.. Räyh. Ymmärrän kyllä, että meikäläisen käytös aiheuttaa pahaa mieltä joillekin, mutta heidän tulis ymmärtää kans miten minäkään en ole täydellinen. Tuo "tunteiden puuttuminen" -kommentti pysäyttää mut aina. Musta löytyy tunteita enemmän kuin kukaan osaa kuvitella, muttakun niiden näyttäminen on niin jumalattoman vaikeeta..
 Ah, tulipa mieleen kun meikäläinen pikkuisena 10v. kersana istuin radan vieressä kuuntelemassa valmentajan neuvoa siitä, miten ajetaan ja voitetaan. "Ei sitten sitä hempeilyä siellä radalla! Puhdas suoritus tulee puhtaalla järjellä! Kokekaa se s*atanan pyörä osana teitä..". Karmivin déjà vu pitkästä aikaa..
 Luulenpa että tää mun äksyily johtuu vaan stressistä tai kenties siitä, että tälläkin hetkellä kuumemittari näyttäis melkein 38 astetta.. Joop. Nyt buranaa nassuun ja nukkumaan.
Jos vaikka sen jälkeen kokois ittensä ja alkais näyttelemään iloisempaa ettei häiritsisi muita.

Uusi suhteeni loppui tänään tuosta vaan ihan yllättäin, ilman ennakkovaroituksia, ilman selityksiä.  :'(

Vaikka mitään ei myöntänyt, niin olen melko varma, että jostakin löytyi uudempi, parempi, nuorempi ja kauniimpi kuin minä.  :-[

... käyn työpaikallani, jonka kanssa ei päästy yhteisymmärrykseen rahasta ja haen omaisuuttani pois  :(
Minua on kiukuttanut koko vk.n ja tiedän, ettei tämä helpota ihan äkkiä... työni oli minulle tärkeä, kuin lapseni... mutta se ei ollut omani  :'(
...olisiko tuossa muuten ajatuksen siemen...  :angel:

Voi Lunerica.Iso halaus sinulle. :smitten:

Lunerica.. ja sinulle löytyy parempi.. se vaan on sellaista peliä tää elämä.. itse olen jo monta kertaa vitsaillut erään kanssa toisista (koska on luonnollista, että vetoa voi tuntea moniin), mutta ei olla lopetettu. Harmi tietty jos menee kovin voimakkaasti suhteeseen! Sitä kannattaa punnita. Yleensä muut asiat kompensoi, jos vaikka suhdepuolella jarruja- ystävät, tuttavat ja työkaverit piristää.

Your Lovescope - Tomorrow, June 5, 2008
The current planetary alignment indicates that you have quite a lot to say for yourself concerning a certain event, but don't actually feel like talking right now. If your relationship is going through a stormy patch, then it is naturally far easier to withdraw in hurt silence than to make the effort to discuss the situation. But this is what you must do if want to make some progress.

Niinhän se on, mutta sitä tuntee itsensä niiiiiiin tyhmäksi.  :buck2:

Ihmettelin kun tarotit pukkaa päättymistä ja irti päästämistä, mutta en ymmärtänyt, että ne liittyivät häneen.  :idiot2:

No, tästä selvitään.

Ei rakastaminen suinkaan ole tyhmää!!! Vaan ihanaa!  :smitten:

Tyhmää oli uskoa sinisilmäisesti kaikki, mitä toinen lyhyen tuttavuuden jälkeen sanoi...  :-[

Lunerica.. Jokaisella tapaamallamme ihmisellä on JOKIN tarkoitus vaikka he eivät kauaa viipyisikään elämässämme...

Vaikka joskus vaan miettii että olisi niin paljon helpompaa, jos ei olisi joitakin tavannut...
Ehkä kaikki tuollaiset ovat meille muistoiksi siitä että joskus on mennyt huonommin kuin juuri nyt.. Tai että kun kohtaamme jotain ihanaa niin osaamme olla siitä entistäkin kiitollisempia ja onnellisempia kun tajuamme ettei se ihanuus ole elämässä aina itsestään selvää..

                             :knuppel2:

            WOI, woi, miehen perustekotulevaisuus on löytää sopiva pesä, mihin munia, ja tuottaa

                myös toivottuja jälkeläisiään. Koska,,, milloinkaan ei voi varmuudella tietää,

                    josko sinne on jo joku ehtinyt heittää omat siemenensä, ihan vaan

                       odottamaan omaa mahdollisuuttaan luoda uutta ja ihmeellistä?



                                                         :'( :tickedoff: :uglystupid2: :2funny:

Voi, voi, tuo niitä perushuolia monellakin!

Tuli mieleen tuo käki joka tuolla langalla äsken keikutteli itseään huolestuneen näköisenä, sanoi, että 'kä'.  ;)

                               :-\

              Jospa ei vielä tiennyt, että oli jo KÄ`ki  !?   Näinhän meille, myös ihmisille (!),

                saattaa käydä! Tiedämmekö edes kaikenaikaa, olevamme " ihmisiä" ! ? ...


                                              :'(   :buck2:   :coolsmiley:   :angel:

Siinäpä se, uskon että emme tiedosta itsestämme saatikka sitten ulkopuolisesta maailmasta kuin pienen osan.
Huolehditaan vain siitä minkä tiedostamme. Siinä on iloa ja surua tarpeeksi asti!  :D ;) :smitten:

Tein juttukeikkaa paikassa, jossa oli aivan kamala valo. Kuvista tuli joko punaisia ja heilahtaneita (lapsia kuvissa ja hirveä vilske koko ajan) tai salamalla liian valottuneita ja kovia. Toivottavasti 3 kuvaa sentään olisi edes jotenkin painokelvollisia....

No olen koska jos kuvia ei saada, lehtijuttuakaan ei saada. :P ja jos kuvista tulee aina huonoja minulta vähenee työkeikat ja näin myös rahat, koska en ole kiinteällä palkalla töissä.

Ei asioiden aina tarvitse olla maata ravisuttavia, jotta ne herättäisivät surullia fiiliksiä, ainakin meissä herkissä (Kuu Rapu).

minua vähän pelottaa. Pieni juttuhan tämä on mutta..

Korvaa särkee ja sain tänään 6 pv lääkekuurin korvatulehdukseen ja muutaman päivän päästä pitäisi lähteä lomalle ja lentokoneella lentää.
Pelkään sitä kipua jos sattuu kun lentää ja korva ei ole kunnossa, tai että lääkekuuri ei tehoa...on joskus joutunut syömään kaksikin kuuria putkeen tuohon samaan vaivaan...

Olen pelkuri kun tekisi mieli peruuttaa jo maksettu ja odotettu matka..

Miksi en osaa ajatella positiivisesti että lääkkeillä on muutama päivä aikaa vaikuttaa ja lääkkeet tehoisi ja onhan lomakohteessakin lääkärit..mutta ei todellaan suomen tasoisia..

Olen niin surullinen kun ajattelen heti negatiivisesti ja pelon vallassa...

Emisa

                                   :'(  :-X  :-\   ::)   :knuppel2:

             OLETAN !  Tokkopa tuohon mitkään lääkkeet auttaa, koska, SE vika, ei ole suinkaan

              ole korvissa, vaan siellä jossain, MITÄ et halua, tai kykene myöntämään kuuleviin

                  korviisikaan. . ! ?  Ehkä kannattaisi hiukan käydä takautumia läpi,

                     jopa -kotaisinkin! ITSE kannamme myös vastaukset, alati. !!


                                                      :angel:

Korvat tai silmat-pidan juuri selektiivisesta kuuntelusta tai nakemisesta-eli kuulen mita haluan ja naen mita haluan-haha

Koneeni meni taas huoltoon, kun se ehti olla kotona jopa kokonaisen viikon. Toivon vain, että huoltotakuu korvaisi tämän korjauskerran, etten joudu taas maksamaan 150 euroa korjauksesta (kun tilillä on rahaa 20e ja tilipäivästä ei tietoakaan)....

 :-* :angel: rainfromheaven
; lukiessani hetki sitten tuota "allaolevaa" tekstiä ( on osa Uriel parantaa koko tekstistä) niin muistin yllättäin - samalla - tämän sinun tekstisi  :-* :angel: ja hetki meni että löysin sen täältä foorumilta - mutta löysinpäs ... ja päätin laittaa " nämä Urielin terveiset sinulle ....  :angel:

Tekstisi kosketti erityisesti SILLÄ koin ihan luissa ja ytimissä mistä kerrot .... minulla on ollut " pitkin matkaa" samankaltaisia kokemuksia - kun " suomuja on pudonnut silmiltä" eli yhtäkkiä alkaa näkemään - eli uskaltaa nähdä itsensä kaikkinensa - tosin myös hyvässä MUTTA nk.pahassa(han) se kolahtaa aikas kipeesti ... toisaalta ON hyvä antaa ja uskaltaa itsensä nähdä itsessään kaikki SE , mutta samalla muistaa ETTÄ olemme  myös inhimillisiä täällä "ihmisinä ollessamme" ELI armoa ja armeliaisuutta " myös kehiin " eli näihin hetkiin - mutta ei niinkään niin että uudelleen sokaisee omilla selityksillään SEN arvikkaan mitä itsessään on nähnyt VAAN kun kokemus ja se hetki raastaa NIIN armahtaa myös itsensä - siinä että SE "paha" ja inhottava ja ällöttävä mitä itsestään on löytänyt EI kuitenkaan olo koko totuus ei ollenkaan ....

Ja kun näin tekee NIIN summasummaarum - sen myötä kun uskaltaa rphkeasti katsoa ja kokea tätä puolta itsessään - ja ymmärryksellä ETTÄ se ei ole koko totuus = Armo armeliaisuus - on muutoksen mahdollisuus NIIN saman voi kokea toisten ihmisten kanssa - eli nähdä ja kokeakin toisissakin jotain inhottavaa ja ties mitä - mutta kun ymmärtää itseään ymmärtää nämä puolet myös toissa ... ei niin että pitäisi hyväksyä esmes toisten huono kohtelu - vaan ymmärrys siitä että se on toisen juttu ja kuuluu hänen polulleen ....

Ennenkaikkea kuitenkin kokemuksena omasta itsestään .......


URIEL PARANTAA

Kirjoittanut ja arkkienkeli Urielia kanavoinut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
Uutiskirjeestä 23.6.2008
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

ARKKIENKELI URIEL: Totuuden kohtaaminen

Kun tietoisuus itsestänne henkisenä olentona kasvaa, näette ihmispuolen eri tavalla ja tietoisuus totuudestanne laajenee. Tämä voi usein pitää sisällään asioita, joista ette pidä itsessänne, koska näette nyt alueita, joissa teiltä on puuttunut luottamusta tai joissa ette ole käyttäneet voimaanne. Joskus ihmisyydestänne selviytyminen henkisyytenne edessä voi tuntua mahdottomalta haasteelta. Miten voitte muuttaa sen, mistä ette pidä ja tulla enemmän sellaiseksi, mistä pidätte, kun tuntuu olevan hyvin paljon sellaista, mistä ette pidä? Miten kohtaatte oman totuutenne ja käytätte tietoa eduksenne?

Totuus jonka näette, voi olla rakkauden ja yltäkylläisyyden puutetta, suurta pelkoa tai hämmennystä. Saattaa olla kyse voimattomien valintojen elämästä, ilon ja harmonian puutteesta tai siitä, ettei saa toisilta sitä, mitä haluaa tai tarvitsee. Saatatte nähdä, missä kohtaa olette tehneet samoja valintoja aina vain uudessaan henkisestä tiedostanne ja ymmärryksestänne huolimatta. Saatatte nähdä vaikeudet, mitä olette kokeneet ja miten olette luoneet ne. Totuus jonka Luoja näkee, on täydellisyytenne, valintoja jotka teitte sielutasolla oppiaksenne myötätuntoa, voimaa ja ehdotonta rakkautta itseänne ja toisia kohtaan.

Totuus paljastuu teille, kun olette valmiita näkemään ja muuntamaan tilanteen. Se tulee teille muistutuksena siitä, missä kohtaa ette seiso omassa voimassanne, missä olette pelossa tai epäilyksessä tai missä unohdatte oman jumaluutenne. Se ei ole muistuttamassa teitä omista vajavuuksistanne, vaikka niin saatatte tilanteen nähdä. Tässä voitte löytää täydellisyyden havaitussa vajavuudessa, ruusun keskellä orjantappuraröykkiötä. Se on hyvin voimallinen oivallus, joka voi vapauttaa teidät elämien kokemuksista, joissa halusitte oppia totuuden oppitunnin. Silloin kun pystytte näkemään totuuden, olette valmis tiedostamaan voimanne. Totuus menneisyydestänne ei ole totuus läsnä olevasta hetkestä. Totuus paljastuu, kun olette valmis selvittämään oppitunnit ja luomaan uusia todellisuuksia.

Olkaa lempeitä itsellenne, silloin kun totuus paljastuu. Tietoinen valintanne ei ole olla voimaton - kyse on voimanne hyväksymisen oppitunnista. Tietoinen valintanne ei ole olla pelossa - kyse on Lähteeseen yhdistymisen ja ehdottoman rakkauden oppitunnista. Tämä on totuus siitä, kuka olette, ja kun näette sen, olette valmis tietämään sen, mitä totuus tuo. Tämä hetki vapauttaa teidät menneisyydestä, pelosta, epäilyksestä - rauhaan joka ylittää kaiken ymmärryksen. Totuus on nähtävänänne ja tunnistettavananne, jotta voitte oppia siitä. Sitten pystytte käyttämään voimaanne uudella tavalla luodaksenne uuden todellisuuden. Näin totuus vapauttaa teidät, ja kun teette tämän itsenne itsellenne, luotte totuuden värähtelyä kaikkien ihmisten koettavaksi ja opittavaksi.

Tietoisuuden kehittäminen

Sen tiedostaminen miten voimakkaita olemme, sallii meidän oivaltaa, missä olisimme voineet valita toisin, tehdä toisenlaisia päätöksiä tai missä saimme merkkejä muutoksen mahdollisuudesta ja hukkasimme tilaisuuden täysin. Sen sijaan että tuomitsemme itsemme tai kritisoimme itseämme, mikä vaan jarruttaa meitä lisää, voimme oppia kehittämään tietoisuutta muuntavista tapahtumista ja siitä, miten niitä käytetään parhaaksi eduksemme.

Muutosmahdollisuuksia on joka hetki, mutta ilman tiedostamista joko hukkaamme nämä tilaisuudet täysin tai teemme samat valinnat joka kerta. Vasta sitten kun valinnat on tehty ja olemme ulkona hetken tunteista, voimme vetäytyä etäämmälle, irrottautua ja käsittää, että olisimme voineet tehdä toistenkin valinnan. Tiedämme, että saamme aina toisia tilaisuuksia oppia oppituntimme - miten siis voimme valmistautua niihin? Tietoisuuden kehittäminen auttaa meitä tunnistamaan muodonmuutostilaisuudet, pysymään läsnä hetkessä ja estää meitä toistamasta vanhaa käyttäytymistä.

Tunteet ja tuntemukset mitä meillä on ihmisistä ja tilanteista, osoittavat parhaiten sen, milloin muodonmuutosta tapahtuu. Toiset osallistuvat oppitunteihimme ja auttavat järjestelmään niitä. Meidän tehtävämme on käyttää niiden antamaa informaatiota valintojen tekemiseen. Jos olemme aina reagointitilassa, teemme päätöksiä ja valintoja tunnetilastamme emmekä käytä kiintymättömyyden ja tarkkailun työkaluja arvioidaksemme sitä, mitä tapahtuu, ja nähdäksemme joukon tilaisuuksia sen yhden sijasta, joka näyttää olevan ilmeisin. Ilman tiedostamista selvin vaihtoehto on se, jonka olemme aina valinneet. Tiedostaen vaihtoehtokenttä on paljon laajempi. Silloin meidän on päätettävä, voimmeko valita eri polun vai emme.

Tämä vaatii kurinalaisuutta ja valmiutta irtautua niistä vanhoista käytösmalleista, jotka luovat meille lisää karmaa. Henkilö joka ärsyttää meitä, tekee sen, koska se on hänen roolinsa elämässämme siihen saakka, kunnes opimme oppitunnin, jossa hän auttaa meitä. Tiedostamalla näemme, että näin tapahtuu ja voimme päättää, haluammeko toimia samalla tavalla joka kerta. Miksi he pystyvät tekemään sen ja mitä voimme tehdä astuaksemme tuosta tilanteesta erilaiseen olemistapaan? Tiedostaen astumme rauhan ja tyyneyden tilaan riippumatta siitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Sitten voimme tehdä valintoja, jotka parhaiten hyödyntävät muodonmuutostilaisuutemme, ja siirtyä polulle, joka lopettaa karman ja luo rauhaa, iloa ja uusia tilaisuuksia todellisuuteemme.

Pelkäätkö lahjojasi?

Äskettäisessä lukemuksessa eräs asiakas kertoi, miten kiitollinen hän oli siitä, että olin valmis käyttämään lahjojani ja miten paljon hän arvosti kanssani työskentelemistä. Olimme keskustelleet hänen intuitiivisista lahjoistaan ja siitä, ettei hän käyttänyt niitä. Hän sanoi, ettei hän halunnut vastuuta liiasta tietämisestä, joten hän sivuutti lahjansa ja toivoi niiden häviävän. Ja ne hävisivät, mutta koska hän pelkäsi lahjojaan, hänen elämässään oli toisia alueita, joihin hän ei ollut yhteydessä ja hän tunsi olevansa jumissa. Hänen "lahjapelkonsa" sai aikaan tukoksia monille alueille, mitkä hän pystyisi poistamaan, kun hän kohtaisi haluttomuutensa avautua ainutlaatuisille kyvyilleen.

Jokainen on intuitiivinen ja jokaisella on lahjoja eri alueilla. Jotkut ihmiset kirjoittavat, toiset laulavat, luovat taidetta, pystyvät työskentelemään lasten tai vanhusten kanssa, ovat hyviä organisoijia, yrittäjiä - luettelo on pitkä. Ne jotka tuntevat, että avoimuus omille lahjoilleen avaa heidät myös informaatiolle, mitä he eivät halua tietää, eivät ymmärrä lahjojensa tarkoitusta. Ne antavat meille sen, mitä tarvitsemme, tehdäksemme ainutlaatuisen osamme maailmassa, tehdäksemme oman työmme. Lahjamme antavat meille intohimon ja kiinnostuksen, jota tarvitsemme keskittyäksemme tiettyyn suuntaan. Ilman niitä tiedämme, että haluamme tehdä jotain, muttemme tiedä, mitä se on, ja meistä voi tuntua hämmentyneelle ja suunnattomalle.

Siinä on eroa, mitä osaamme tehdä ja minkä tekemisestä pidämme. Esim. voimme osata kokata, muttei meillä välttämättä ole intohimoa tai tavoitetta tulla kokiksi. Voimme osata hoitaa lasta, muttei meillä ole kiinnostusta tulla opettajaksi. Voimme osata laittaa siteen haavaan, muttemme ajattelisikaan tulla lääkäriksi tai sairaanhoitajaksi. Ilman halukkuutta käyttää lahjojamme voimme kuluttaa paljon aikaa tehden eri asioita, muttei meillä on intohimoa seurata niitä loppuun saakka. Lahjamme voivat alkaa intuitiosta, mutta voivat mennä paljon pidemmälle. Tähän saattaa liittyä tieto siitä, miten yhdistämme tiettyjä ainesosia luodaksemme upeita aterioita, mitä hoitoja potilaat tarvitsevat tai miten annetaan tietoa tavalla, minkä nuori mieli ymmärtää. Jos pelkäämme lahjojamme, meillä ei ole pääsyä niiden meille antamiin siunauksiin.

Intuitiomme on pieni osa lahjoistamme ja se opastaa meitä parhaaseen suuntaan. Kun olemme valmiita seuraamaan sitä, pääsemme virtaan, jotta teemme työtä, joka on meille juuri oikea. Emme koskaan tiedä enempää, kuin minkä tunnemme mukavaksi ja voimme käyttää lahjojamme auttamaan sen todellisuuden luomisessa, missä teemme sitä, mikä tuo iloa ja yltäkylläisyyttä. Silloin kun olemme avoimia käyttämään lahjojamme, teemme työtämme täällä, täytämme tehtävämme ja luomme tilaisuuksia käyttää energiaamme parhaimmalla ja täydellisimmällä tavalla. Meidän ei pidä pelätä lahjojamme, ne ovat juhlimisen arvoisia, koska ne ovat erityisosamme taivaan tuomisessa maan päälle itseämme ja ihmiskuntaa varten.


Aaviisuinen jatkaa :
Laitan ylläolevan tekstin kokonaisuudessaan " sinne minne se kuuluukin "  :-* :angel:http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=23703.msg203096#msg203096

Minuun kolahtaa  ja minua koskettaa nämä sanat ja kaikkii tämänhenkinen viesti kovin  SILLÄ yksi mun oppijuttu ON OLLUT armeliaisuus itseäni kohtaan - sillä olen ollut todella ankara ja vaativa itseäni kohtaan - ja toisaalta jostain aioneitten takaa tulee sekin että olen vaatinut itseltäni 1000% täydellisyyttä ..... niinpä kovin pitkään henkinen polkuni OLI  henkisenä olemisen suorittamista JA siitä olen viimeisen vuoden aikana herännyt ja siihen havahtunut JA USKO rainfromheaven
että se se vasta herääminen oli KUN oikeastaan piti alkaa kaikki alusta - kun olin laatinut omalle henkisyydelleni >NIIN rankat raamit ja suoritteet - että en niistä millään olisi selvinnyt - ja aina vain koin " että olen huono henkinen  ;) :'( ;) " JA oikeastaan kaikki romahti JA se oli toisaalta mieletön kohta kun " kuviteltu henkisyys" katosi ja jäin nk. tyhjään ja ihmettelin että mitä ja mitä - ja omat raamit ja rakenteet ja kulissit " nk. henkiset kulissit" jotka hyvin pitkälle olivat myös oman olemiseni kulissit ne romahti - kuten Tarot TORNI- kortti ja sitten killuin " tarot-hirtetyn " lailla ylösalaisin ... SIITÄ aloin ensin tutustua siihen kuka oikeastaan olen ITSE ulman kulisseja ja pakkorakenteita ja pakotteita ja suorittamista ja näyttämistä ...

JA mitä henkisyys on minussa ja minulle kun se tulee sisimmästäni .... eikä ulkopuoleltani ELI että olin alkanut suorittaa henkisyyttä niin kuin kuvittelin sen olevan oikein JA alkanut käyttäytymään muka henkisesti - niin kuin kuvittelin ihmisten saavan minusta oikean henkisen kuvan ....  :o :o :'(

Mutta onneksi  ja ONNEKSI en sittenkään ( kuten ei kukaan toinenkaan jäänyt ihan yksin ) vaan oma rakkaudenkipinäni toivonliekkini paloi jossain sisimmässäni koko ajan ja " kaikki taivaallinen apu oli saatavilla KUNHAN vain tulin siihen kohtaan että uskalsin olla täysin paljaana ja täysin haavoittuvana .... siis ilman kulisseja ja peittelyä ....  mutta kaikella on aikansa ja paikkansa - ja jokaisella on oma aikansa ja paikkansa JOTA ei kukaan toinen voi ohjata ei nopeuttaa ei hidastaa - eli ei puuttua JOTTA jokainen saa ja joutuu kokemaan oman hetkensä " nk.pohjia myöten" - täytenä vasta sitten on vapaa ....

Tällaista tähän rakkaudella napsutteli Aaviisuinen  :smitten: oli tämän tekstin aika ja paikka  :D

HAhaa, maailma on pieni. Enkeli Uriel se juuri minullekin tiistaina puhui viisaita, enkä unohda vähään aikaan. Siinä oli 3+ tyyppiä, Jeesuksen äiti siis yksi. Olin kyllä aika otettu, mikäli tuo kaikki piti paikkansa. Olo oli ihan erilainen sen jälkeen, toivon vain etten vajoa maan tasolle sen jälkeen enää. Kun kerran ymmärsin asiat! Ja se oli niin kaunista ja niinkuin olin itsekin kokenut, että tuntee jonkun menneestä. Olin tuollaisissa surufiiliksissä, kunnes minulle kerrottiin mikä oli jutun pointti. Ei ollutkaan niin että joku ei välitä tms, vaan että sielut todella rakastavat    ..
  :angel:   
Totuus paljastuu teille, kun olette valmiita näkemään ja muuntamaan tilanteen. Se tulee teille muistutuksena siitä, missä kohtaa ette seiso omassa voimassanne, missä olette pelossa tai epäilyksessä tai missä unohdatte oman jumaluutenne.

Tämä vaatii kurinalaisuutta ja valmiutta irtautua niistä vanhoista käytösmalleista, jotka luovat meille lisää karmaa. Henkilö joka ärsyttää meitä, tekee sen, koska se on hänen roolinsa elämässämme siihen saakka, kunnes opimme oppitunnin, jossa hän auttaa meitä.  

  :-* :angel:  Kiitos  :angel: rainfromheaven ja totta ~ja osuu ja uppoaaa  ;) monikin juttu sinulta - kiitos kun kerrot  :smitten: minulla myös oli todella " ankaraa uskovaisuutta" lapsuudessani - mummissani oli sitä(kin)  vaikka oli omimmillaan kovinkin aurinkoinen ja oikeesti herttainen NIIN kun " hänen sairaus" laittoi kaiken hänessä ylösalaisin niin hän käyttäyi kuin "  :tickedoff: :tickedoff: ja oli todella synkkä ja ilkeä  :'( hänen tarinaansa liittyi skitsofrenia ... olisi jo pidempi tarina - mutta arvata vain saattaa millaiset jätti lapsenmielen ja kokemusmaailmaan tällainen ennalta-arvaamaton käytös joka ei mitenkään ollut ennakoitavissa - niinpä minä kehitin tutkan ja tuntosarvet jotta osasin olla alati varuillani ja valppaana - ja siitä seurasi sitten tuhat ja yksi kokemusta ja tarinaa  ( sisäisen lapsen maailma jossa mihinkään ei voi luottaa eikä kehenkään uskoa - kuin 100000 varauksella ja varmistamisella , tästä hyvin pitkälle jsyntyi oma täydellisyystarinaani ... )- joita olen aikuisena työstänyt ....

Että Malja elämälle - kiitos Elämälle Gracia ala Vida ... vai mitenkäs se nyt meni  ;) :D :smitten: ja nää seuraavat biisit ja teksti tulee ihan intuitiohatusta ...  :smitten:

Vielä kun sais mun mutsin lukemaan tämän. A S I A A !
  Tätä olenkin jo purkanut kerran kahvituvassa. Alleviivattuja kohtia mun mutsi rikkoo ja pahasti. Pitäs olla sitä ja tätä ja susta tulee se ja se ja sä et tee niin ja niin ja tämä on sun kohtalos ja menet rikkaisiin naimisiin ja se 'jellona' on ihan kamala poika et sä sen kanssa ainakaan voi olla.. Ja jossei tottele ni tulee turpaan.
  Oikeesti mutsi ei välitä pätkän vertaa mun asioista, mutta puuttuu pelkkää sadistisuuttaan joihinkin pikkuasioihin. Nyt olenkin nukkunut yöni siellä täällä, kavereiden sohvilla ja vaellellut pitkin poikin Suomea. Kotona kävin ennen juhannusta pyörähtämässä ja tänään sitten uudestaan, koska mun koira kuolee. Eikö hommassa oo joku vika kun kotiin mennään vaan kuolemantapauksissa..  ::) Ei. Tää on mun oma valinta. Mieluummin pärjään ilman "äitiä" kuin sen kanssa. Mun ei tarvii sietää lähelläni ihmistä, joka kohtelee mua suoraan sanoen kuin jotain saastaa, ampuu alas aina kun on mahdollisuus ja kehumista tai kiitosta ei kuulu mistään asiasta.
  Vaikken mä näin ehkä voikkaan sanoa, niin pistää vähän v*tuttamaan, ettei mulla ollut sellasta huoletonta lapsuutta enää kolmannen luokan jälkeen. Sillon meni velipoika kouluun ja kaikki mutsin resurssit meni sen omasta tahdostaan mun veljen hyysäämiseen ja mä sain pärjätä yksin. (Sisaruskateus on suurempi, kuin mitä voitte kuvitella.) Faija painoi duunia kaksneliseittemä, mitä nyt joskus viikonloppuvapaillaan laitto mun pyöriä autotallissa ja mä katoin vierestä. Ei se homma nyt ihan niin kurjaa ollut kuin miltä tää nyt kuulostaa, mutta silti. Erilaista se oli kuin kavereilla ja erilaista se on edelleen.

Tänään olen surullinen, koska mun henkinen tukeni, unieni vartija, puolustajani, rakas ja luotettavin ystäväni, oma koira, joka on kulkenut mun kanssani tätä kuusitoista vuotista taivalta jo neljäntoista vuoden verran, on multa lähtemässä. Luulen, etten pääse yli siitä millään ja tulee taas vajottua pohjalle kiskomaan taas ties mitä, jotta pääsen vain pois. Just kun niistäkin hommista pääsi eroon. Se on sitten taas goodbye selvä ja valoisa tulevaisuus.

Jouduin pyytämään vuokranmaksupäivän siirtoa, koska työvoimatoimiston hidastelun takia en ehdi saada rahaa ennen vuokranmaksupäivää - pahimmillani en vielä kolmeen viikkoon. Sossun luukulle on pakko mennä ja sinnekin sain ajan vielä niin myöhään etten ehdi saada vuokrarahaa ajoissa. Lainata en voi mistään. Nolottaa kamalasti, vaikka vuokran viivästyminen ei johdukaan minusta vaan ulkopuolisista tekijöistä. Olen itse asiassa niin stressaantunut kaikesta, että voin jo fyysisesti huonosti ja voisin vain itkeä ja saada ahdistuskohtauksen....

 :smitten: AthaMaarit  :-* :angel:

En tiedä helpottaako sinua kuulla - toivon kuitenkin ; että kuulostaa tutulta ja niinkuin Elwyn sanoi :

 :o wau tämä on jo jotain SIIS klikkasin "lainaus" kohtaa Elwynin tekstistä JA tähän tupsahti tuo aiemmin nostamani päivän riimu JOTTA siinä sinulle ilmeisestikin jotain  :D :o :-* :angel: täytyy kertoa vielä tämä - että juuri nanosekunttia ennen kuin klikkasin " sitä lainaus" luukkua NIIN mielessä kävi ETTÄ nostaisinkohan sinulle ATHAMAARIT jonkin riimun  :o no tässä se nyt tuli ....




Että enpä enempiä kirjoittele - tuntuu että tuo SOWELO oli se juttu  ;) :smitten: Aaviisuinen

No onhan minulla yleensä aina jotain pientä tehtävää ja päivätyötä - nytkin ehdin olla vain 1,5 viikkoa työttömänä, kun kehitin itselleni uuden työn. Palkkausjärjestelmän takia en kuitenkaan saa ensimmäistä palkkiota ennen heinäkuun puoliväliä vaikka kuinka tarvitsisin.

Hassua vain, että kannustetaan töihin ja sitten kun itsenäisesti niitä töitä hakee joutuu vaikeuksiin ;D Onneksi alkava opiskelu tuo sinänsä raha-asioihin jonkinlaista säännönmukaisuutta.

Ja ei, en halua 5/7 päivätöihin rutiineja pyörittelemään vielä tässä iässä ja tuskin milloinkaan, en ainakaan muutamaa vuotta pidemmäksi aikaa ;D

Mullekin tulee kesätyöstä palkka vasta heinäkuun 10pv ja vuokranmaksupäivä on 5pv...Onneks sain kuulla työkaveriltani, että näissä opiskelijoiden soluissa tarkistetaan vuokrat vasta 15pv, että onko maksanu, niin ehdin hyvin maksaa ennen sakkoja, huh....Nyt harmittaa vaan ku jouduin exältä vippaamaan satkun, oon ihan mahdoton tuhlari :P No nyt onneksi tajusin pistää jäämäruoat pakkaseen enkä nakata roskiin niin kuin yleensä 8) Oon vähän surullinen kun näin eilen, että exä vieläkin haihattelee perääni :-\ En tiedä miten päin olisin...Välitän hänestä todella paljon, mutta en haluaisi antaa turhaa toivoa tulevaisuuden suhteen...Joten en tiedä, miten tuo kaverihomma lähtee etenemään...

Olen surullinen koska sydämeni oli niin täynnä lämpöä ja toivoa, ehdotonta uskoa jotain sellaista kohtaan, mikä teki minulle pahaa.....


Annoin kaiken, tulin tyhjäksi...

Nyt olen tyhjä tyhjiö, tyhjääkin tyhjempi, onttoakin ontompi, kaikuu vaan...

Haluaisin uskoa ja luottaa johonkin uskottavaan ja luotettavaan,
haluaisin arvostaa jotain arvostettavaa ja rakastaa jotain rakastettavaa,
ei enää mitään harhakuvia ja kuvitelmia paremmasta vaan jotain parasta juuri tässä hetkessä,
jotain niin konkreettisen todellista että siihen tosissaan voi luottaa..

Haluan luottamuksen takaisin...

                                            :'(

            No, se oli silloin! Jospa nyt, kuvien kautta markkinat avautuvat, ja kauppa käy.

              Iloista " messuamista " . 


                                                       :angel:

Huokaus. Tiesin kyllä, että en voi miellyttää sarjakuvallani kaikkia, mutta itse päätoimittaja mollasi sarjakuvaani mitäänsanomattomaksi yhtiön sivuilla! Että kiitos vaan kamalasti, eipä hirveästi innosta enää jatkaa toista osaa.

Aika ironista loppujen lopuksi… sitä tekee vuoden verran töitä tekijän kanssa, vuodattaa litroittain hikeä tämän teoksen puolesta ja valvoo vielä useampia öitä siihen päälle. Mutta sitten kun aika koittaa, ei keksikään lopputuloksesta mitään sanottavaa.

Ehkä niin on parempikin - jokaisenhan kannattaa muodostaa oma mielipiteensä oman kokemuksensa perusteella. Lukekaa näyte jos viitsitte, tulkaa Nekoconiin ostamaan loputkin jos kiinnostaa. Minua ainakin viehättää Maaritin omaperäinen maailmansuunnittelu, ja vaikka teoksen jokainen visuaalinen puute loistaakin silmiini kuin tuhat aurinkoa (en ole niille sokea, kaikkea muuta) en vain voi olla pitämättä tästä teoksesta. Kenties se johtuu omasta työpanoksestani siihen?

No, positiivista sinänsä, että hän kuitenkin osaltaan piti teoksesta. Olen vain pahastunut siitä, että päätoimittaja/kustantaja, jonka pitäisi huolehtia siitä, että teos MYY esittelee siitä enemmän virheitä kuin plussia. Hei, rehellinen mielipide kunniaan, mutta jos sinun kuuluu vastata tuotteen PR:stä kannattaa nyt mainostaa tuotetta muutenkin kuin sellaisena, joka kyllä lämmittää sydäntä, mutta on mitäänsanomaton, ruma ja työpanokseen nähden melkeinpä turha hommaa vaatinut vuoden urakka. En ymmärrä... ???

No jaa, ainakin sarjis möi ekana viikonloppuna julkaisun jälkeen enemmän kuin kustannusyhtiön edellinen julkaisu, vaikka se olikin visuaalisesti hienompi kuin omani tyylini.

No joo, tunnen oloni vain ihan selkään puukotetuksi. Kustantaja nimittäin sanoi minulle sähköpostissa kun sarjis tuli painosta, että jälki on aivan erinomaista (ja paljon huutomerkkejä) ja selän takana haukkuu heti perään sarjiksen todeten että siinä ei ole oikeastaan muuta hyvää kuin hänen oma osallistumisensa siihen.

Erikoista eteenkin kun he itse halusivat minulta työn. Kustantaja on tiennyt koko ajan missä mennään juonen ja visuaalisuuden kanssa, joten hän olisi voinut sanoa milloin vain,että "hei,ei tule mitään, antaa olla".

Ja tosiaankin, ihanaa, että sarjiksella on faneja, samoin päähahmolla fanityttöjä, ahaha. Äidinvaistot vain heräävät, kun poikasta puukotetaan.

Sekä - Harry Potter, Sinuhe, Sormusten Herra ja Tähtien Sota haukuttiin aikoinaan IHAN paskaksi ja katsokaapa mitä ne nykyään ovat :laugh:

AthaMaarit! Älähän anna muutamien negatiivisten sanojen sinua nujertaa. Kritiikkiin kun pitää löytää sitä negatiivista, on suomalainen tapa! Mutta luulen ymmärtäväni sinua vähäsen, olen itsekin joskus saanut tappavaa sellaista ja siitähän nousee vain hyvä uhma.

Sinä itse koet nuo sanat ehkä eri tavalla kuin joku sivullinen. Ainakin siinä herää kiinnostus!! Ja sitähän voi hakea monella tavalla. Tällaista kaikkea taiteilijan täytyy maistella, uskoisin. Ja luotan että sisuunnut siitä!

Lämmöllä ja myötätunnolla sinua ja taidetta kohtaan  :smitten:

Joo, no sisuunnuin kyllä sen verran, että stressi katosi kokonaan ;D Nyt on ihan sama miten teen kakkososan viimeiset sivut, kun tietää mitä kustannusyhtiö tuumailee asiasta. Voi olla vain oma itsensä. ;) Aurinko Oinas ja Kuu Rapu vaan pääsi valloilleen!

Ja kiitos tuesta! Lukijatkin ovat antaneet positiivista palautetta sekä rakentavaa kritiikkiä perinteisen suomalaisen ansgstivinkumisen sijaan. Suomessahan ei saa kehua, aina täytyy löytää jotain mollatavaa, joka ei taas ole koskaan auennut minulle, ahaha ;D

 :o PR-ammattilaisena luin monttu auki tuota tekstiä! :o
Miten tuo jätkä ei tajua rahan ja menestyksen teon päälle mitään? :uglystupid2:
Vaikka työ olisi oikeastikin ollut virhe (jota en jostain rivien välistä lukevana oikeastaan usko)
ottaa kustannettavaksi, niin ei sitä järkevä oman edun päälle tajuava
kustantaja lähde mainostamaan huonona sarjana! :uglystupid2:

Äly hoi...! :uglystupid2: :uglystupid2: Tässä taas näkee sen, että miehen aivot ovat k*rvässä,
joka liukenee keltaisena nesteenä ulos ja jos oikein tuuri käy,
niin se kusi nousee sen verran päähän, että uskaltaa tehdä rahaa.  :coolsmiley:

Näin siis olen kuullut, että jos Suomessa mies on menestyvä, niin sillä on silloin kusta päässä. ::) :P

Vaihda kustantajaa isommaksi ja osaavammaksi Atha, kun sopiva tilaisuus tulee,
-käännä sarjis markkinoille vaikka ulkomaille. ;)

Siis mikäli sinulla on vielä tekijänoikeudet..?

Voi Sasha, etpä olisi paremmin voinut asiaa ilmaista! ;D ;D Minä en ole tehnyt päivääkään PR-työtä, mutta kyllä jo maalaisjärkikin sanoo, että hei, ei omia tuotteita mollata. Mikä yritys tekee niin? "Tässä teille uudet appelsiinit, jotka ovat kuivia, huonosti säilyviä, kitkeriä ja hankalia kuoria, mutta onhan ne ihan kivan värisiä, tosin sekin johtuu vaan siitä, että itse kasasin ne tähän hyllyyn. Osta kuitenkin ja maistapa itse, jos viitsit".

Aion sarjiksen kakkososan jälkeen laittaa napakkaa palautetta kustantajalle aiheesta. Työn ollessa kesken haluan vielä pitää välit kunnossa, jotta homma saadaan kokonaan pakettiin. Tekijänoikeudet taitavat olla kustantajalla, hahmojen oikeudet tosin minulla.

Nokka tuuleen AM  :smitten:
Todelliset taitelijat saavat yleistä arvonantoa vasta pitkän uran jälkeen ja syy -kateus  :) Heistä loistaa se todellinen tekemisen ilo ja taito... kaikki näkee ja kokee sen, mutta kun on nuori, uus alalla tai vaikka vain nainen, jolla esimies on mies  ::) saa tuplapotkut päähän ja puukot selkään selkästään niiden vuoksi  :buck2:

Sinuna ottasin tuon, tyyliin hullu jätkä kun omaa oksaa peffansa alta sahaa  ;D

Olet oikeassa! Suomalaiset ovat kauhean kateellinen kansa!

Mutta...

jos on tutustunut muiden kulttuurien ongelmiin, jossa tuonkin lisäksi (sillä yleensä ihmiset ovat kateellisia), niin köyhissä maissa, jossa ei ole paljoa mitä edes kadehtia, ovat vielä pahemmat ongelmat. Jossa ei ehkä osata edes keskustella ongelmista ja jossa tasa-arvoasiat on päin p....

Suomessa on moni asia hyvin. Ongelmat ovat suhteellisia. Kuitenkin me olemme henkisesti ehkä aikalailla myös kehittyneitä, sivistyneitäkin toisiamme kohtaan monella tavalla.

Tuo kateus on varmaan meidän elämän oppikouluaine. "Miten selviät kademielestä?". Olen törmännyt monenlaiseen tilanteeseen, jossa kademieli on nostattanut kauhean vihanpuuskan. Ryhmissäkin. Mutta...hassua se että se viha ei ole tarttunut ryhmään, vaan päinvastoin. Se viha on kääntynyt takaisin vihaajaa kohtaan. Tosin on syntynyt valtavat keskustelupuumit. Joten kaikki käymme tässä jonkinlaista opinahjoa. Parempi että tämä 'paha' on pinnalla kuin että se piilisi syvällä ja paha kulkisi pimeässä.

Siksi olen aina kiitollinen, jos nämä asiat purkautuvat avoimesti, jolloin jokainen joutuu peilaamaan itseään ja omia heikkouksiaan.

Uskon ihmisen kehitykseen, myös siihen henkiseen!!! :angel: Uskon myös, että meitä autetaan ja tuetaan siinä.

Niin ja kateutta ei myönnetä itselle helposti sillä kukapa haluaa olla kateellinen ihminen?
Sen takia kateus käännetään ylpeydeksi, ylimielisyydeksi, nenän vartta pitkin katsomiseksi, ylemmyyden tunteeksi, jotka ovat 'hyväksytympiä' kuin kateus...

Oon katsellut sivusta kun meidän työpaikalla on kaksi oikein ilopilleri-ihmistä, no toinen on vanha keittiöhenkilökuntalainen ja hänen iloisuutensa hyväksytään melko hyvin (jotkut nauravat hänen jutuille heltyneinä, toiset jäävät näköjään haavi auki ja miettivät päässään what the f...)

Esimerkiksi yksi aamu kun kaikki olivat paikalla ja pidettiin raporttia, hän tuli keittiöstä päiväsaliin, hymyili iloisesti ja heilutteli käsiään ympäri.. "minä tulin nyt pitämään teille aamujumppaa"
joku siihen että miten sä jaksat olla tuollanen tähän aikaan
"no voi kuule! Olen pirteä kun peipponen kun kävin kylmässä suihkussa..se oli ihanaa!"

 ;D

Samainen täti tokaisi erään hoitajan 60v synttärinä kun istuimme kaikki aamutauolla kakkukahveilla
"Kyllä minä olen sitä mieltä että elämässä pitää olla juhlaa! Minä olen aina juhlinut, lapsillekin aika syntymäpäivät ja nimipäivät, vaihdettiin huonekalujen järjestystä ja verhoja ja pidettiin sitten oikein hauskaa yhdessä! Se on niin mukavaa, kutsua sukulaisiakin ja vain olla yhdessä!"

Eräänä päivänä hän kertoi, miten lääkäri oli kietänyt häntä leipomasta ja siivoamasta kaappeja sairaslomallaan ...  :uglystupid2:

Nykyisin kun hän on terve, hänellä on neljä ystävätärtä kenen kaappeja hän käy järjestelemässä,
kun se on hänen mielestään niin mukavaa...

Hän myös puhuu jatkuvasti ruoka-aineista, mikä on terveellistä ja mikä ei, hänellä kuulemma oli yksi pahe, luontaistuotekaupan lakritsi, mutta kun hänen kalium-arvonsa olivat hieman laskeneet, hän lopetti lakritsin syönnin ja syö joka päivä yhden banaani koska siinä on kaliumia....

Anteeks.. ;D :D

Mun oli pakko kertoa tästä tädistä kun mä aina naureskelen ittekseni sille. Sen on pakko olla  :neitsyt: !!

Mutta siis sille ollaan selvästikin kateellisia tuon virkeyden ja jaksamisen takia,
olishan sen jo pitänyt jäädä eläkkeellekin mutta tekee silti töitä!

Toinen työpaikan ilopilleri on sitten sellainen osastonapulaissihteeri joka on tosi ystävällinen ja tosi kohtelias koko ajan ja mielettömän avoin ja mukava... Olen huomannut että jotkut hoitavat matkivat hänen puheitaan, mm siihen he takertuvat että hän sanoo ihmisistä aina "hän" eikä "se"...... :uglystupid2:
Kummallisista asioista ihmiset häiriinytvät ja nurisevat!

Onpa ihanaa nähdä, että tänne on noussut hyviä keskusteluja! Mietiskelin vielä eilen kustantajan ihmeellistä ailahtelua ja tulin siihen tulokseen, että kyseessä on varmastikin omien kasvojen menettämisen pelko. Suomen anime- ja mangayhdistyksen johto - toisin sanoen elittii - koostuu kävelevistä tietosanakirjoista, jotka ovat kuitenkin pohjimmiltaan tosi kovia, kylmiä ja etäisiä, jotka halveksivat hiljaisesti muita harrastajia ja pitävät omaa sisäpiiriään parhaimpana. Kustantaja/päätoimittaja kuuluu eliitin läheisiin ystäviin ja jos hän menee edes markkinoinnin vuoksi kehumaan jotain, jota eliittii halveksii, hän menettää maineensa. Hohhoijaa.

Jotain eliitin ikävästä asenteesta kertoo sekin, että nyt järjestetään uutta tapahtumaa eli conia Lahdessa. Kuitekaan Lahden manga- ja animeseuralle ei ilmoitettu asiasta mitään eikä heidän apuaan järjestämiseen edes kysytty. Kun yhdistys pyysi lupaa auttaa conin järjestelyissä heille mutistiin, että juoksupoikien virkoja on hyvä, mutta ei muuta. Ja tämä kaikki siksi, että conia järjestävä eliitti halveksii Lahden harrastajaryhmää erittäin suuresti. Kun Lahden ryhmä alkoi perätä oikeuksiaan paikallisena harrastajaporukkana conin järjestämiseen/järjestämisen avustamiseen heille tiuskuttiin, että he ovat egoistisia pikku pentuja, jotka itkevät, kun eivät olleet ajoissa mukana ottamassa osaa järjestelyihin. Tosi asiassa järkkärit kertoivat kaksi viikkoa aiemmin, että tällainen tapahtuma lähtee nyt käyntiin ja Lahden harrastajaryhmän hallitusta ei kuunneltu lainkaan.

Kyllä ihmiset osaavat olla kummallisia.  :-X

Kuulin juuri, että isä oli käynyt riehumassa kotona uuden vaimonsa kanssa ja hajottanut meidän lasten nimissä olevaa kotitaloa. Itse lähti kotoa pois ja kun me muut yritämme jatkaa elämäämme normaalisti hän tulee hullun kiilto silmissä ja äkkipikaisena hulluna (oikeasti) riehumaan kotiin ja itkettämään lapsiaan ja sen jälkeen puhelee, ettei tarkoita mitään pahaa. Sanoo pojallensa, että ei kannata ruveta tappalemaan hänen kanssaan, kun uhkaa tappaa omat lapsensa.

En ole enää missään tekemisissä sen ihmisen kanssa. Sillä ihmisellä on ihan oikeasti vääristynyt käsitys todellisuudesta. Harmittaa sen sielun puolesta....

Veljeni joka on minulle se lapsuudenside (pikkuveli),jouduttiin kiidättämään tänä aamuna jälleen sairaalaan.
Hänellä on erittäin harvinainen munuaissairaus ja jokainen takapakki vie hänet pois munuaissiirtojonosta.

Tänään on vaan ollut kovin levoton olo ja koska aistin läheisten kivut,ovat nämä jotenkin niin erilaisia. :'(
Olen kyllä niin valmistautunut kuin asiaan voikin,mihin tahansa tietoon,mutta silti voin pahoin ja jokainen hermosolukin reagoi.
En pysty keskittymään muuhun ja vanhemmat rajan toisella puolen ovat vahvasti suojaamassa tässä.
Silti pelottaa hieman,miten surun jaksaisi nyt ja miten muut läheiseni jaksaisivat,,, :-[

Kovin paljon on tapahtunut viimeisen 1 1/2 :sta viikon aikana ja takki alkaa tyhjetä.
Rukous on nyt vain ainoa lohtu ja hoitojen lähettäminen hänelle ja vaimolleen.
Näin voimakkaasti en ole hänen suhteensa ennen tuntenut,,,

Chandra rakas,  :'( :smitten:  minä rukoilen sinulle, veljellesi ja lähipiirillenne nyt paljon rakkautta, rauhaa ja lohtua...
Enkelten kuningatar Maria ottaa teidät nyt vaaleansinisten siipiensä suojaan, pitää teitä kaikkia sylissään rakastavasti ja eheyttäen lempeästi... Tapahtukoon näin.  :smitten:

Chandra -toivon veljellesi voimia jotta siirre voidaan suorittaa  :angel: Kuin myös sinulle, yritäthän levätä myös?  :smitten:

AM- isäsikö tuollaista ihan selvinpäin ja vailla mitään "syytä"? On siinä paha olla... tuo kommentti, jotta pojan ei päälle parane käydä, kuvastaa paljon myös että pelkää poikaansa. Henkistä ylivaltaa ainoastaan voidaan enään käyttää, mutta toisaalta eipä ihan hullun päälle kannatakaan mennä. Niillä on hullun voimat  :'(

Hui kauhea, mitä huolia, suruja ja vastoinkäymisiä teillä onkaan!

Ja juuri eilen illalla ajattelin, että onko tässä kesässä enemmän rakkauden säteitä ja energioita. Mutta niillekään ei ole tilaa, ennen kuin vanhaa purkaa pois. Sairaudet tulevat esille ja purkautuvat.

Toivon todella teille Chandra ja AM ja monet muut että jaksatte vaikeuksissa. Huolehtikaa ennen kaikkea itsestänne. Terveestä itsestä heijastuu voimia ympäristöönkin.

Minäkin olen ollut surullinen ukkoni puolesta, kun taas iski keuhkokuume. Tosin lääkkeet ovat alkaneet puremaan ja uskon kovasti että hän selviää. Mutta ukko meinaa masentua.

Onneksi on aurinkoa tulossa ja lämpimämpää!  :smitten:

Olen surullinen koska..

En ole nyt ihan tasapainossa ja minulla on hyvin negatiivisia tuntemuksia nyt erästä ihmistä kohtaan..
Olen vihainen, katkera, *ittuuntunut ja loukkaantunut...

Sen lisäksi koen että jotkut asiat ovat niin väärin!

Tiedän että tämä on nyt egoni temppuilua, se haluaa vetää minua väärään suuntaan,
estää minua muuttumasta ja päästämästät irti asioista...

Rakas Jumala, anna minulle kärsivällisyyttä NYTHETI.. ;D ;D
Kun haluan vaan raivota ja olla vihainen ja marttyyri... >:(

Mistä nämä tunteet tulevat, ihan käsittämätöntä, tuli yhtäkkiä niin voimakkaana tämä kaikki päälle että tuntui etten saa henkeä ja alkoi oksettaa ja sattua mahaan.... :(
Tiedän että tämä menee kohta ohi kun vaan rauhoitun ja näen asiat oikeassa valossa..
Mutta tuntuu silti niin hirveältä....  :'(

Kiitos Rv  :D

Ja itse asiassa nyt on taas kaikki hyvin... :) Hengittelin syvään ja nostin itseni niiden kaikkien negaatioiden yläpuolelle ja muistutin siitä kaikesta hyvästä mitä on aikanaan tulossa elämääni.. Nyt eletään vielä vähän tätä etsikkovaihetta lopun ja alun välillä... Pitää vaan olla kärsivällinen ja ymmärtää että tämä aika on sitä varten että päästän viimeisetkin rippeet irti menneestä ja lataudun vastaanottamaan uutta...  :) :)

Kiitos teille kaikille tuesta ja rukouksistanne! :angel: :smitten: :smitten: :smitten:

Kyyneleet silmissä luin,miten jaksatte tukea,vaikka näinä aikoina monien elämässä kuohuu.
Voimia myös teille,jotka koette sairautta nyt lähipiirissänne,tai itsessä. :angel:

Kyllä se varmaan tätä aikaa vain on. Ihmiset, jotka ovat eläneet joko valehdellen muille tai itselleen - lue: eivät ole eläneet intuitionsa mukaisesti vaan lähinnä muiden toiveiden ja omien pelkojen sanelemana - joutuvat nyt kovan paikan eteen, kun tuollaisiin harhoihin perustuneet asiat ja elämät alkavatkin murentua. Valo nousee kirkkaammaksi ja mitä kovempi valo sen kovemmat ovat myös ne varjot kaikista niistä muureista, joita sisään on rakennettu elämän aikana. Siksi en ainakaan itse voi koskaan korostaa liikaa oman Itsen kuuntelemista ja sen mukaan elämistä.

Kiitos ja onnea myös sinullekin.  :smitten: En ole katsonut kompositio karttoja ja ongelma on siinä että en tiedä kultani tarkkaa syntymäaikaa. Ei tiedä hänkään... Kyllä minä aika paljon tiedän hänen kulttuuristaan, mutta en välttämättä vielä tarpeeksi... Riidan jälkeen hän on kuitenkin ollut kovin pahoillaan ja toi minulle jäätelöä  :) koska koki että oli ollut se "pääsyyllinen" riidassamme. Kaikki on hyvin juu, mutta kun välillä tuntuu että on jotain "hämärää" josta en oikein saa otetta. Aivan kuin hän salailisi jotain... Tai jotain...  ::) No mutta kaikki selviää ja järjestyy kyllä aikanaan. Day by day...  ;) :smitten:

                                                   :'(

                 Kukaan ei ymmärrä minua, vaikka olen lähes loistava yksilö!

                   Tosin, tuntuu juuri siltä, että vain omasta mielestäni!

                      SIIS, kukaan ei välitä minusta, vaikka OLEN.


                                              :'(   :-\   :knuppel2:


 

                               
                                                   :-*  :-*  :smitten:

Minä välitän sinusta Kotkansilmä! :smitten:
Olen kaipaillut kirjoituksiasi ja kommenttejasi,jotka niin usein saavat minut nauramaan. :D
Mutta siinä sinä nyt olet,joten HALATAAN!  :-*

Rakkauden Valo! :smitten:
Kuuntele vain itseäsi kaikessa rauhassa päivä kerrallaan.Samaa mieltä olen kuin Athakin että koskaan ei voi kuunnella itseään liikaa ja luottaa kuulemaansa.
Mutta sinä tiedät kyllä,että ihan kaikella on tarkoituksensa ja ehkä se "kummallisuus" selviää sinulle,eikä ole niin paha juttu.Toivon sitä niin,sillä sinä olet suorastaan hehkunut rakkautta.Halaus sinullekin! :-* :smitten:

Olen surullinen siitä, että eilen selvisi ettei viimeinenkään ystäväni olekaan ystäväni vaan minä olen hänelle etäinen opiskelukaveri ja hän kohtelee minua erittäin ikävästi ja suhtautuu ala-arvoisesti.

Tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta minulla on naishuolia.  :idiot2: Nimittäin, ihan oikeasti, kaikki naiset tuntuvat nykyään vihaavan minua ja olevan ilkeitä.  ??? En ymmärrä.

On surullista kun on stressaantunut ja ahdistunut eikä ole yhtään ystävää tai ystäviä, joiden kanssa voisi tunteitaan jakaa.

Lizzy
muista että Pandoran lippaaseen jäi toivo pohjalle..
Pandora 9  :skorpioni:,liekö tuo jupiterisi avannut sen?

Voi hyvät Jyssykät!

Joskus pitää vain olla surullinenkin, sataahan tuo taivaskin koko kesän.

Kyllä minua aina piristää, kun Kotkakin tänne oksalle lehahtaa terävin katsein ja jotain nokkasee! Tuntuu, että aika harvakseltaan täällä itse kukin on tänä kesänä liikkunut. Rapsutan niskaasi mielelläni, Kotkansilmä!

Ja Lizzy, ehkä on aika löytää uusia erilaisia ystäviä. Tuollainen tyhjiöhän on usein merkki siitä, että itse värähtelee uusilla tasoilla ja toiset tuntevat sinut etäiseksi. Arvaa vain, niin kohta tutustut uusiin ihmisiin!

Kaikkea hyvää kaikkien kesään!  :smitten:

Voimia Rakkauden Valo! :smitten: :angel: Monet eivät olisi tuossa tilanteessa noin rauhallisia kuin sinä.
Toivotaan että asiat järjestyy parhain päin. :-*

RV...
en tiedä,mutta jo alusta asti(kertoillessasi täällä) olen tuntenut että ystäväsi ei ole aivan puhtoinen.
Harmittaa itseäni se että, vaikka toinen hehkuu rakkautta..niin mulle nousee kuva joka on negatiivinen.
(Sitten kysynkin itseltäni)..olenko luonut tuon kuvan, joka mahdollisesti toteutuu..vai tiedostinko sen vain heti.

Tuo tyttäresi nivusessa oleva neste..hmm..jotenkin joku minussa sanoo että ota enemmän asiasta selvää..(?)
Se sydän meillä kätkee niin paljon asioita..
Sinulla on kristallilapset. jotka ottaa kaiken kristalliin, silloin kun kaikki on hyvin, he ottavat kristalliinsa sen hyvän ja voivat hyvin..(jos jotakin ikävää, sekin menee heidän kristalliin..)
sellaisia ihania puhdistajia..lapsia ..kristallisia..joka säkenöi puhtaana. ja hajoaa jos prisma ei loista.

tämmöistä kummallista piti kirjoittaa sinulle Rakkauden Valo.
Joka sinä olet.
t:Pirjo halauksin

Ohhoh..

kurjaa.. minulla oli selvää että tuolle sielukumppanille ja minulle tulee toiset JOSSAIN vaiheessa.. kurjaa kun kuulostit olevan aika korkeissa viboissa ITSE, niinhän me henkiset. Huomasin äsken tv:ssa ohjelman paikkakunnasta josta tuo sielun veli oli kotoisin, katsoin kiivaasti mutta pätkä oli ihan pari min. Kuitenkin, tulipahan tunnettua, muuta en osaa sanoa. Kokemus on itsessäni kiihdyttänyt halua ymmärtää sielukumppanuuksia, karmaa, sielun sopimuksia.

Miten se juttu tuli selville ja miten miekkonen selittää sitä sinulle?

On juuri tosi rankan tuntuista, kun NE joiden kanssa ne kemiat ja sielunyhteydet tulee, tekevät jotain.. no tuo teki ainakin ennen kuin itse ehdin (eli asioiden kulku meni vähän dramaattisemmin kuin ajattelin). Eilen toisaalta menin hänen asuinpaikkansa ohi, ja kovin pitkälle ei ole elämässä pötkinyt toistaseksi.  ::)  ;D

Eli vielä en tiedä löysikö hän jonkun, voi olla, voi olla että hänellä mikään ei kestä kauan. Se mitä ihminen sitten oppii oma käytöksensä seuraamuksista, on eri asia. Esim itse lopetin yhden yön jutut, koska niistä tulee tyhjä olo ilman sielua ja rakkautta. Sitten joku sinkoutuu jostain juhlista elämääsi.. eikä ollut yhden yön juttu. Vaikka miehelläsi olisi toinen, ei ole sanottu että sekään jatkuu hänellä! Ja jännä miten sanoit että tuo on rukousvastaus.

Silti aikojen alussa kaikki olivat yhtä ja tulevat olemaan. Seuraavan sielunsopimuksen haluan tietää ajoissa ennen kuin heittäydyn, mutta eihän se nyt niin paljon vahingoittanut.. kesää..! Huomenna en ole maassa. Tästä on puhuttu, että sielukumppanit kyllä löytävät toisiaan nykyään, mutta kestosta ei ole tietoa! Olisko syy todella se että olemme tunteneet niin monia Alkulähteen osia eri elämissä, että ne kaikki tulee tavata!

Ja onnea lapsellesi, minä kasvatan taas asioiden hoidossa eli lemmikkien siivousta ja kesätv-ohjelmia. Huh, elämä on just silleen aika sopivan hurjaa!

Harmi että kaikki jauhavat nyt inflaatiosta ja taantumasta, toivottavasti ei tee massahysteriaa!  :P

AI niin ja RV...


ANTAUTUMINEN & IRTIPÄÄSTÄMINEN

Päästä irti, hellitä ja salli Jumalan ja enkelten auttaa sinua. Kaikki josta päästät irti/luovut, korvautuvat jollakin paremmalla tai palaavat luoksesi parantuneina.

Kun tiukkaan pidät kiinni jostain osasta elämääsi joka ei toimi, sillä ei ole tilaa parantua. Olit sitten onneton rakkauselämän, talousasioiden, uran, kodin, tai terveyden suhteen, tämä kortti pyytää sinua päästämään irti. Jos "roikut" näissä asioissa pelolla, tyyliin: "Mitä jos en löydä jotakuta tai jotain parempaa?" Silloin tilanne vain pahenee.

Jokatapauksessa, jos olet halukas avaamaan kätesi ja antautumaan. Antamaan asioiden vapautua, silloin jompikumpi näistä asioista tulee tapahtumaan: Joko tilanne tulee "peseytymään pois" sinun elämästäsi ja korvautuu paremmalla tilanteella, tai sitten tilanne paranee ihmeellisellä tavalla. Tämän kortin valikoitumisella enkelit pyytävät sinua, ettet yritä kontrolloida tulevaa muutoksen ilmentymistä mieltäsi painavassa asiassa. Päästä irti, ja anna Jumalan auttaa sinua!

Kiitos WS, Nikki ja Esmiralda. Toivotaan todellakin, että tämä on hyvä merkki ja toisi niitä oikeita ja aitoja ystäviä elämääni.

Joskus pitää tapahtua jotain näennäisesti ikävää, jotta asiat voisivat järjestyä oikealle tolalleen.  ;)

Muoks: niin tuosta pandoran lippaasta... olisiko sen avannut tämän kaverini  :aurinko: joka on  :aspect_opp: 10 astetta  :harka:  Tai sitten tämän kaverin  :kuu: joka on luultavasti myös niillä main  :skorpioni: ??? Minun Jupiterini kun on 23  :skorpioni:  :idiot2:

Eroaminen on aina kivuliasta, vaikka se olisi oikea päätös. Kyllä se tunne siitä parantuu ajan kanssa. :)
Hyvä, että hän kerää tavaransa pois asunnostasi. Katso, ettei se "unohda" ainuttakaan "tekosyytä"
mihinkään piiloon.  ;) Ja sitten ei muuta kuin nenä kohti uusia tuulia girl! :smitten:

RV, muista että sinä olet rohkea, kun toimit sydämestäsi. Uskallat rakastaa kun aika on ja uskallat siirtyä eteen päin, kun aika on. Varmasti teillä oli jokin opittavaa toisiltanne, eikä suhteen lyhyt kesto vähennä sen merkityksellisyyttä.. Vaali sen muistoa sydämessäsi ja päästä irti kun tuntuu hyvälle. Voimia sinulle.  :smitten:

RV, kaikella on tarkoituksensa..


Kuinka koen ehdottoman Rakkauden?

Olen paljon tätä nykyisin miettinyt itseni kautta..joten älä loukkaannu sanoistani, sanat ovat lähinnä itselleni.

Minulle ehdoton rakkaus tarkoittaa nykyisin sitä, että kumpikaan osapuoli ei tuo ulkopuolelta toiselle mitään..ei henkisestikään.Sillä jos olen sisältäni löytänyt kaksoisliekin, niin sen vain heijastan ulos.
Se ei tarkoita että olisin jonkun kanssa jing/jang.
Minun pitää olla jo sisälläni jing/jang. Sen kokonaisuuden sitten heijastan ulos.

Ja se Rakkaus silloin JAKAA kaiken..
(ei se ole sitä, että jakaa rakkauden useampaan eri suhteeseen..tai sitten sitä että jos toinen haluaa jakaa suhteitaan niin sitten hän saa/joutuu luotani lähtemään.Petturina..)

Silloin kun myös se toinen puolisko on sisällä itsessään jing/jang..niin silloin ei ole tarvetta "jakaa" rakkauttaan muidenkin kanssa...vaan heijastaa sen kaiken rakkauden ulkopuolelleen..vaikka siihen kaksoisliekkiin joka silloin kyllä saapuu paikalle täydellisenä kumppanina, joka minäkin hänelle silloin kaksoisliekkinsä olen..

Jokohan menin sanoissa itsekin sekaisin..siis ehdollinen rakkaus odottaa jotakin..haluaa jakaa niin että egonsa paisttattelee kaikessa huomiossa..
Ehdoton rakkaus hyväksyy kaiken..
(myös sen että toinen ei vielä olekaan täydellinen..siis kaverinsa ei ole löytänyt jing/jangia sisältään, joten hänen 'täytyy' etsiä vielä ulkoisesti jompaa kumpaa..sinusta ja ehkäpä myös toisista)

..voiko ehdoton rakkaus sitten jatkaa henkilön kanssa joka vielä hakee sisältään jing/jangia..ja siis tarkoittaen sanoin,.. on se petturi?..
EI silloin ei ole kyse ehdottomasta rakkaudesta..jos hän ulkopuolella sellaista sinun kanssasi 'esittää'..silloin on kyse korkeamman 'muistutuksesta' että omassa sisälläni vielä ehdollisuus piilossa lymyää..

Surullinen olen koska nyt tämän ymmärsin itsessäni, ja sitten myös valtavan iloinen että nyt havaitsin tämänkin! :-\ :angel:


RV oikeastaan tää ei ollut sinulle, vaan sinun kokemuksesi avasi minua..Thanks! :-*
-Voimia sinulle- :angel:

RV mainitsi nuo oppitunnit niin tuli yhtäkkiä kamala ahdistus koulun alkamisesta!  :-\

Elämän oppitunneilla viihdyn kyllä hyvin, vaikka välillä kipeitä läksyjä saankin. Tällä hetkellä lukujärjestys näyttää onneksi tarjoavan minulle rakkautta ja opettelen huolehtimaan ja pitämään hyvänä jellonaa, sekä hoivaamaan ja opettamaan Romeota. Tuntuu vaan vähän kireältä tämä oppimistahti, eli kiirettä pitää!

Onneksi jokainen voi muokata oman elämänsä lukujärjestystä mieleisekseen, mutta joitakin kursseja on vain käytävä läpi, olivat ne sitten kuinka vaativia tai tylsiä tahansa. Ja elämän koulustahan ei lintsata!  :knuppel2:

Anteeksi RV, jos nämä pienen mieleni tuotteet tuntuivat ikäviltä.. Mää yritän vaan piristää..  ::) Uskon, että eron kokeminen sattuu, mutta vaikutat vahvalta naiselta, joka kyllä pärjää ja tiedät sen varmaan itsekin. Lähetän voimia ja toivon, että Sinun elämäsi lukujärjestys toisi sulle seuraavaksi jotain uutta ja mukavaa opittavaa  :angel:

Tuulispää, en voi muuta sanoa, kuin loistava kirjoitus! O0 :smitten:

Niin minunkin mielestä  :smitten:

Olen iloinen ja surullinen... Voin hymyillä kyyneleet silmissä... :) :) :'( :)
En sure sitä että en saanutkaan häntä tai en sure yksinäisyyttä...
Olen iloinen siitä että en heti takerru kaikkeen mikä näyttää päälle päin hyvältä..
Suren vain sitä, että hän ei nyt näekään asioita kuten minä, ja on aika synkkänä.
Ei kai se minun tehtäväni ole lohduttaa ja piristää, ei.. En puutu enää.  ???

Pieniä ovat murheeni täällä muiden rinnalla, niin mitättömiä... täytyisi kai olla onnellinen...
Tulin kirjoittamaan kuinka harmittaa tämä helle ja se koirani sairaus tuossa taannoin  :( Nämä kaksi asiaa yhdessä nyt tekivät sen, ettemme voi osallistua näyttelyihin ainakaan kk., vaikka olen ilmoittanut ja maksanutkin ne jo. Täytyy toivoa, että saan omani pois ell. paperilla  ::)

Niin häviän pientä... äsh, poistun ja häpeän turhamaisuuttani  :-[
( ;))

Ps.voiko pienesi paremmin jo RV?  :angel:

Olen surullinen että olen opettanut itseni tykkäämään tupakasta...
Hyvästi röökit, meillä oli monta ihanaa yhteistä vuotta..
Kiitos vaan niistä kaikista savuistanne.

Hyvästi... :'( :'( :'(

Joo ja oon ihan tosissani.. ;D

O0
We know that you will and it will be a very fantastic journey for you. :smitten:

 
Voimia RV,
sinä selviät hienosti.

 :smitten:

Lyhyt suhde tosiaan antaa ja opettaa joskus enemmän kuin monta vuotta jatkunut...
Itsekkin koin sen tähdenlennon, nopea, kirkas ja putosi,
ehdin vain toivoa...

Surullinen surullinen heinäkuu,
odottelen vain syksyä, sitten on aikaa miettiä mennyttä kesää...

Olen surullinen. Kisumme eivät voi jäädä luoksemme, sillä allergiani puhkesi viimeyönä sellaiseen kukkaan, että kurkku on ihan tukossa ynnä kutinat silmissä ja nenässä ja keuhkoissa :buck2:  Eipä tiennyt allergiatesti mitään EI  :'(
Nyt jopa lapsella ovat alaluomet aivan punaiset ja turvonneet  :'(
Enkä tiedä mihin saan kisut ja PIAN  :-\ :-[ :'(

Ippuska! Jos lähellä on Siwa, laita siihen ilmoitus! Ja nettiin tietenkin.  ;)

Voi että... Ikävää...  :( Jos vain asuisin Tampereella, eikä minulla jo olisi kahta kissaa...  :-\ Rukoilen että kisut saisivat pian uuden hyvän kodin.  :smitten: :angel:

Kiitos ihanaiset  :smitten:

Kerron sitten kuinka käy  :angel:

Kiitti ***Wild Star***  :-*

Sekin on surullista, kun en näe tänään tv:stä Perhosvaikutusta, koska digiboxi otti ja päsähti - on nyt huollossa ja ties kuinka kauan  :-\ 
Niin, murheensa kullakin    :-\

 Voi Ippuska. :'(

Suurena kissaystävänä voin kyllä kuvitella miltä sinusta tuntuu.Ja päälle huoli,että saavatko hyvän kodin.
Kyllä saavat,koska tulet pitämään aivan varmasti siitä huolen.
Paikallislehti,noitten Esmiraldan jo neuvomien kaupan ilmoitustaulun lisäksi.
Jaa saako täällä ihan omalla topicilla kysyä,josko joku juuri nyt haluaisi?
Kaikki kun eivät käy tässäkään,,,En tiedä.

Rakkauden Valo!Kaikki kääntyy varmaan hyväksi tyttösi kanssa.Suojelusta hänelle. :angel: :smitten:
Minkälaiset ilmat teillä siellä?Jos samanlaiset kuin meillä,niin aurinko ja heikko juominen tulisivat mieleen.

Kiitos Chandra myötätunnostasi  :-* :smitten:

Rakkauden Valolle  :angel: :angel: :angel:
 :smitten:

Minun murheeni ovat niin vähäpätöisiä...

Mutta minun on aika myöntää, että kaikki ei ole kohdallaan...
Vaikka vietän aikaa ihmisten kanssa ja tapaan uusiakin ihmisiä, tuntuu välillä että olen vain varjo siitä mitä olen. En naura hirveästi ja olen hiljaa, mieluummin jään usein kotiin ajatusteni kanssa kuin lähden mihinkään.

Mitä ihme painotaakkaa kannan harteillani ja miksi. Miksi en nauti olostani, missä on itsevarmuuteni ja iloisuuteni. Olen vain allapäin...

Luotan elämään ja sen kauneuteen... Luotan siihen että saan apua kun pyydän ja pyydän sitä nyt, enkeleiltä ja oppailta ja ikuiselta itseltäni, että näkisin asiat ja elämän tarkoituksen ja kaiken sen rakkauden nyt tässä hetkessä. Osaisin olla kiitollinen siitä mitä minulla nyt on...

Tunteet tulevat ja menevät eikä minulla ole hätää, tiedän sen.
Kiitän teitä kaikkia rakkaita ystäviäni täällä, että olette mukana niin iloissa ja suruissa...
Kyllä tämä olo tästä...

Voi Kayleeta!

Luulenpa että tuollaiset 'aallot' kuuluvat nuoruuteen. Ne hidastuvat kun tulee vanhemmaksi. Nuoruus on sellaista ihanan myrskyisää. Yks päivä aallon pohjalla, sitten yhtäkkiä huipulla.

Nyt mennään mainingeilla... ::)

No mulla on ollut taipumusta aika syväänkin masennukseen ihan lapsesta saakka, että tämä ei ole mikään uusi homma.  :-\  :saturnus: :skorpioni: 12. huoneessa on varmaan sellainen mikä altistaa ihmistä kriittiseen ja tuomitsevaan itsetutkiskeluun... No joka kerta ollaan muututtu ja asiat on sitten joskus taas paremmin...
Mutta tämä olotila on muhinut minussa nyt jo 4kk, että saisi alkaa jo pelastusrenkaita näkymään..
Itsehän oman todellisuuteni luon ja olen omasta olostani vastuussa.. Kovasti yritän tsempata itseäni muuttumaan...

Mutta sen aika ei kai ole vielä, olen vielä niin heikko ja keskeneräinen....

Tarvitsen vielä yksinäisyyttä.

Kauniisti myönnät heikkouden ja keskeneräisyyden.  :smitten:

Kun ei torju puutteitaan, niin pääsee polulla eteenpäin ja löytää taisteluhalua. Pää pystyyn vain!

Mun mielestä yksinäisyys tekee terää joskus...
Ei sitä auta hirveesti lähtee ihmisten keskelle, ennen kuin on ehjännyt itsensä. Muuten toisten ihmisten energiat sekoittavat liikaa omiani. Tiedän että olen nyt liian herkkä.

 
Kävin äsken nostamassa tarotin itselleni ja mitä huomasinkaan,,, :'(  :'(  :'(
Miksi Arkiviisu onkin nyt "vieras"? :-[

Et kai sinä meitä jättänyt ole,sillä toit tänne niin paljon iloa kuvien,musiikin,kirjoitustesi ja aitojen tunteitten myötä.
Kiitos siitä ARKIVIISU! :-* :angel: :smitten:

 
 :smitten:

Voi KIITOS WILD STAR!!!!!!!!!!!!!!!! :-* :smitten: :smitten:
Ihanaa että muistutit!!!!! :angel: :smitten:

                                        ::)

            Yksinäisyys on vaikea valinta, joukkojen keskellä!


                                          :smitten:

Olen surullinen/vihainen/ahdistunut/rauhaton/täysin murtunut, koska KOULU (mikä kamala sana!) alkaa HUOMENNA! Elinaikaa yksi päivä. Tämä yksi päivä. Ja TÄNÄÄN SATAA VETTÄ! VESISADETTA mun viimeisenä vapauden päivänä? Mitä mitä mitä?

Ja kortitkin kääntää mulle tänään selkänsä  :'( Ei sitten niin yhen ainuttakaan kunnon voittoa vielä..

Mutta lionheart, koulussa on tavallaan ihanaa..... Eikä tämä ole nyt v-ttuilua vaikka pahasti siltä kuulostaa.  :laugh:

Näin jälkeen päin mietin että koulussa oli ihanaa kun siellä sai vaan möllätä ja synkistellä ja lintsata ja tuntea olevansa jotenkin kapinallinen kun ei halunnut osallistua siihen kaikkeen.. Ja se tunne kun tiesi että suuri osa muistakin koululaisista tuntee samoin.... Mikä kollektiivinen yhteys!

Ja lukiossa on kivaa... Ajattele, äidinkieltä, musiikkia, kuvista..... Mä niin kaipaan niitä tunteja!
Lukiossa saa olla vielä lapsellinen ja suhteellisen vastuutonkin....
Ei hätää. Se ei ole enää niin ärsyttävää kuin yläasteella, koska kaikki m*lkut karsiutuu pois... ;)

Mutku ne kaikki m*lkut oli just mun kavereita  :-[ Ainoot oikeet kaverit painuu johki rälssitielle opettelemaan autojen saloja tai sähköhommia tai mitälie..

Ja joo, kyllähän mä koulussa viihdyn muttaku MINUU PELOTTAA  :'( Mut osuit kyllä oikeaan kohtaan.. Äikkää, musaa ja kuvista..  ::) Millainenhan se mun tuleva äikänmaikka on.. Toivottavasti edes puoliksi yhtä hyvä kuin edellinen!

 :smitten:

Miksi valita yksinäisyys, Kotkansilmä?  ???

Tänään olen surullinen, koska mut on jätetty. Petetty ja sitten jätetty.

Oon pettyny itteeni kun elän vaan omissa harhakuvissani sokeena todellisuudelle. Pettynyt, koska mä en nähnyt. Koko mun minä-kuva on kerralla muserrettu. Mä oon surullinen ja pettynyt itteeni koska mä olen heikko. Mä sorruin. Mut sorrettiin, mutta mä tein viimeisen päätöksen itse. Mun vika.

Kehenkään ei voi enää luotaa, ei edes näköjään itseensä. Jos ennen mun vahvuus oli itseluottamus, niin mikä se on nyt? Ehkä terävä kieli ja rautaiset nyrkit. Niillähän tässä maailmassa pärjää, mutta miten käy kun tämä maailma mun osaltani loppuu? Ei pärjätä enää nyrkein niissä matseissa.

LIONHEART: voimia sulle paljon  :smitten: :'( :smitten: :-*
Kaikki sanat tuntuu nyt niin merkityksettömiltä kun tiedän kuinka pahalta susta tuntuu...
klikkaa:

http://thebteamangels.com/yahoo_site_admin/assets/images/angel2.77120810_std.jpg

http://i132.photobucket.com/albums/q32/jessey_820/_angels_.jpg

 :angel:
Kyllä sinä tästä selviät! *halaus*
Hengitä syvään ja mieti,että tästä alkaa uusi jakso elämässäsi,uudet tuulet puhaltaa.
Sure vapaasti niin kauan kuin siltä tuntuu,
älä tukahduta mitään tunteita...
Jonain päivänä huomaat taas seisovasi vahvasti omilla jaloillasi valmiina uuteen seikkailuun,koski
se sitten mitä tahansa. :)

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Lappajärvellä+etsittiin+kadonnutta+kalamiestä/1135238564320

 :'( lainaan tähän erään runoa samaisesta järvestä:

Järveni

Järvelleni
Rannallasi olen kasvanut
sinut tuntemaan,
sinua kunnioittamaan,
ja sinua rakastamaan oppinut

vaari opetti minut pikkupoikana
kalastamaan kalojasi
varomaan karikkojasi
pintaasi lukemaan
merkkejäsi seuraamaan

näytti kalapaikat
varoitti itätuulesta
kertoi miten kurotat ylös
uutta vettä kohti sateen edellä
aallon muodosta
joka myrskyä ennustaa

varottelevat järvelle yksin menemästä
tiedä kuulemma mitä voi sattua

mutta minä tiedän
aalloillasi saan huoletta kellua
kalojasi rauhassa kalastaa
rannallesi nuotion sytyttää
lokkeja kuunnellen nukahtaa

ja jos jotain kuitenkin sattuu
niin se on sinun tahtosi
ja minä hyväksyn sen
saanhan silloin olla kanssasi ikuisesti


sinä,
minä veneellä selälläsi
laineesi liplatus
lokkien kirkuna

täälä asuu rauha

kiitos siitä, kun olet olemassa

Voi marix, miten koskettava runo!  :'( :smitten:

Lionheart:  :smitten:  Mitä sitten on sattunutkaan lähetän  :smitten:, Voimia!

marix: onko sinun tuttuja/ sukua tuo etsitty mies?  :'(

No ei niistä tapahtumista tartte sen enempää puhua. Yksinkertaisesti en enää luota edes itteeni.

Jellonasta ei ole kyse, se mulla sentään vielä on.

Kiitos tuestanne.

Mutjoo.. Mikähän tarve ihmisillä on aina ampua mut alas? Kateellisuusko ne sellaisiksi ajaa?

ei sukua, mutta kyllä mä nimen tiiän. kotipaikkakunnalta on ny tän kesän aikana kuollu niiiiin monta ihmistä, että eikö tuo ny jo lopu.. enkä mä usko tuota hukkuneeks ennen ku se todistetaan. ja se runo on yhen leijonan kirjottama samalta paikkakunnalta..

 :angel:  :smitten:  :angel:

Voi sinua! Heikkoudessa on myös voimaa, se on elämistä syvästi, tunteiden kokemista! Itse elämän ydin.
Olet rohkea! Kyllä sinä löydät taas itseluottamuksesi! Varmasti!  :angel:  :smitten:

Lionheartille:

En tiedä mitä on tapahtunut enkä väitä tietäväni, millaiselta sinusta tuntuu.


Minulla on kuitenkin hyvin paljon kokemusta repivien tunteiden kokemisesta koko elämäni ajalta, ja varsinkin sun iässä ne oli vielä aidomman tuntuisia tunteina, oikeaa myrskynsilmää ja aallokkoa ja vaikka mitä, sellaistakin että tunsi hajoavansa ja kuolevansa niihin pelkkiin tunteisiin...


mutta jälkeenpäin katsottuna niistä on aina selvinnyt, eikä ne itseasiassa olekaan todellisia...


siellä niiden voimakkaiden tuntemusten alla sulla on keskus, joka on ihan tyyni ja muuttumaton aina, ja voit löytää sen ja siirtyä siihen kohtaan sisälläsi ja olla ihan rauhassa ja turvassa ja MIKÄÄN tässä maailmassa ei voi silloin sinua horjuttaa, ei omat tunteesi eikä ulkoiset tapahtumat ja sanat.

 :buck2:   :'(  :tickedoff:  :'(  :'(  :'(  :'(  :'(  :'(  :'(  :'(  :'(  :buck2:

Katsoin äsken ohjelman Abu Ghraibin vankien kohtelusta.Oksettaa. :'(

Olen surullinen/vihainen siitä että mun vuokranantaja asuu mun naapurissa ja kyylää kokoajan mitä
teen ja valittaa joka asiasta  :'( Luulin että se olis ollu hyvä kämppä,mutta ei!! ei saa edes suunnilleen
kavereita tuoda kylään! ensin on sovittu selkeät säännöt ja sit alkaa niitä muuttelemaan.
Ja siitä että koirat ei sopeudu eikä pysty jäädä hetkeksikään yksin enkä tiedä mitä teen niiden suhteen  :-\
En mä niitä poiskaan voi antaa.Mutta mihin laitan ne koulupäivien ajaksi? :'(
Ne jää haukkumaan ja repimään tappetteja ja muuta mukavaa.
Kotiin en voi tuoda niitä takas koska isi vihaa niitä ja on onnellinen että vihdoin pääsi
niistä eroon.
Sit tuntuu muutenkin että ihan kaikki asiat kaatuu nyt niskaan,tilillä ei oo yhtään rahaa,
kämpällä ei oo ruokaa,jos käyn kotona syömässä niin saan vaan kuunnella valituksia
vaikka mistä asiasta ja ettei mun elämästä tuu ikinä mitään yms.
EN JAKSA KUUNNELLA sitä samaa virttä jatkuvasti,luuleeko ihmiset että valittamine auttaa
ja kannustaa eteenpäin????!!!!!!!! :knuppel2: :knuppel2: :knuppel2: :knuppel2:
Parhaani yritän mutta ei sekään riitä,
miksi aina tulee eteen jotain esteitä jotka saa mut taas masennuksen partaalle johonkin.
Koulu alkoi ja sitä myötä hirvee stressi siitäkin.

Jaksan sen avulla nyt että aloin juuri seurustelemaan :smitten: ,vaikka
sitäkään ei monet näköjään hyväksy  :'(  Miksi pitää tuomita heti joku ihminen eikä edes
halua tutustua ja ottaa asioista selvää!
Olis sitten hiljaa ja antais mun olla ja elää elämääni niinkuin haluan ja tutustua kehen haluan,
olkoot itse sitten kuinka ahdasmielisiä tahansa ja eläkööt pienessä kaavamaisessa
p*ska elämässään.

Miten kaikki menee niin solmuun että tekis mieli lentää pois.

kiitos ja näkemiin ja anteeksi purkautuminen mutta nyt tuntuu tältä.
Jos myis kaiken ja lähtis ulkomaille kun täällä ei kertakaikkiaan mikään ikinä onnistu
vaikka hetken saattaa siltä tuntua,hetken päästä kaikki kääntyy ympäri.

kengu!

Sellaista se melko usein on...

Kun muuttaa pois kotoa.. Voin kuvitella jos itse olisin tuon ikäisenä muuttanut, niin samanlaista se olisi ollut.
JOUDUIN kuitenkin asumaan kotona 20 vuotiaaksi asti, mikä ei ollut herkkua... Selvisin kuitenkin aika helpolla muutettuani koska olin suunnitellut muuttoa jo niin kauan että olin tiennyt järjestää raha-asiani siihen kuntoon että pärjään, toisekseen muutin soluun niin en ollut kaikesta heti vastuussa yksin.

Sinulla vielä nuo koirat...

Tiedätkö, en lainkaan epäile että et pystyisi saamaan asioitasi järjestykseen.
Olet fiksu tyttö ja pärjäät kyllä ja keksit ratkaisuja.

Vanhemmilla on joskus tapana lähteä arvostelemaan, mutta se johtuu heidän peloistaan,
ovat huolissaan sinusta. Mikä on hyvä merkki, he välittävät  ;D mutta samalla se on rasittavaa,
koska he ruokkivat sinun pärjäämättömyytesi tunnetta TURHAAN!

Älä ikinä usko perheenjäseniä, jotka sanovat ettet pärjää tai elämästäsi ei tule mitään!
Se on naurettavaa sontapuhetta ja tiedät sen kyllä sisimmässäsi.

Kaikki tuntuu nyt vaikealta kun käyt läpi monta muutosta kerralla,
ja se jos mikä tekee ihmiselle herkän olon..
Pyydä enkeleitä elämääsi niinä hetkinä kun et jaksa.
Pyydä heiltä ohjausta ja apua..
Ja ennen kaikkea uskoa itseesi.  :)

Jos sydämestään haluaa jotain asiaa, niin se annetaan ihmiselle. Silloin mikään "maallinen" ongelma, kuten raha-asiat eivät tule esteeksi, vaan asiat järjestyvät "kuin itsestään" joskus mitä ihmeellisimmillä tavoilla - luota siihen!  :angel:

Hei Kengururotta !

Anna haukuille aikaa. Ne tuntevat olonsa turvattomaksi uudessa ympäristössä. :) :)

Kunnon pitkä lenkki aamulla ennen kouluunlähtöä ja namipalat lähtiessä. Totuta viikonloppuisin niitä
lähtöösi. Käy vaikka vaan pihalla monta kertaa peräkkäin. Niin että lähteminen ei olekaan mikään
ihmejuttu. Koita opettaa joku sana, millä koirasi tietävät että olet lähdössä ja he eivät pääse mukaan.
Toistele tätä sanaa jo hyvissä ajoin ennen lähtöä.

Kyllä ne rauhoittuvat kun huomaavat että palaat aina takaisin.  :) 

Minua suretti tänään, kun ajelin autolla sillä seudulla missä asuin exäni kanssa.
Ajoin sen kerrostalon ohi, näin meidän parvekkeen,
näin parkkipaikalla exän autopaikalla toisen auton.. ???

Mieleni läpi pyyhälsi ne kaikki onnen ajat
ja suuret unelmat joita minulla/meillä silloin siellä asuessa oli.  :smitten:

Oikein sydäntä riipaisi, kun hetken aikaa tunsin "olevani matkalla kotiin" kun lähestyin sitä tiehaaraa..

Siitä on vähän yli puoli vuotta kun muutimme sieltä rivitaloon,
jossa ehdin asua vain noin kuukauden kunnes erosimme.

Sen jälkeen olemme olleet hyvin vähän tekemisissä.


Mikä sanoinkuvaamaton haikeus voi joskus täyttää mielen kun muistelee menneitä.

Ne kaikki riidat mitä oli, ne kaikki "ikävät" asiat,
ne eivät jotenkin sureta minua enää yhtään,
en ole katkera niistä...

....Hän olkoon vapaa minun ajatuksistani ja tunteistani......

Mutta myönnän, vaikka en haluaisikaan olla katkera,
enkä jumissa menneisyyteen, niin joskus vaikka kuinka luulee päässeensä yli kaikesta,
niin yhtäkkiä tulee vihaiseksi siitä,
että elämä veti maton kaikkien unelmien alta pois.  :idiot2:

Minä tunsin suuresti ja uskon että hänkin.  :'( :smitten:

Monesti nauroimme ja olimme täynnä rakkautta,
niin monia kauniita asioita.

Sellaista suurtakin suurempaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta joka lämmitti sydäntä.
 :'( :smitten:

Ja nyt olemme ihan erillämme, emmekä ikinä enää palaa yhteen, koska se on mahdotonta,
eikä se enää sopisi meille kummallekaan. Eikä niin enää olisi tarkoitus tapahtua.



Mitä tai ketä ikävöin niin hirveästi.  :idiot2:

Sitä tunnetta että olen turvassa jonkun sylissä,
ja tiedän että hän kuuluu elämääni.

Nyt minulla on vain itseni ja vaikka itseäni rakastankin,

niin joskus olen niin hirveän yksin.  ???  :'(

Vaikka tiedän että tämäkin tunne menee pian ohi ja kohta jo naureskelen tälle ajoittaiselle melankolisuudelleni ja olen taas hyvin tyytyväinen itsenäisyyteeni ja siihen että olen nyt oman elämäni herra, niin TOIVON, toivon yli kaiken, että saan vielä JOSKUS mahdollisuuden ...

Että saisin taas rakastaa jotain ihmistä niin paljon....  :'( :smitten:  :'(

Tigris~miau  :)

Lainaan Sinua itseäsi


 :angel:

astrofriikki.... :D :2funny: :smitten:

Itketät mua vain lisää....  :'( :'( :smitten: :'( :'( :smitten:

Kiitos siitä!  :smitten:

Tigris, olet hyvin NUORENA ajatellut saada sen kaiken.. se voi tulla vasta 30-v. Minun piti odottaa 29-v asti että sain edes hetken asua oman miehen kanssa, sitäkin kesti vain 1.5 v-- seuraavan kanssa sama juttu, ja sen jälkeen ei ole halunnut yhteen muuttoa. Voisi olla paras aina eri asunnot. En tiedä mikä sitoo ihmiset toisiinsa ellei sielunsopimus.

Eiköhän meille kummallekin joku tule, mutta otan nyt rauhallisesti. Astrologisesti olisi oikea aika juuri nyt > 2013 asti.

Sinänsä hämmästelen, että niinkin intensiivistä sai kokea kuin rapu, vaikka tempaus v:aa hieman niin yhä vähemmän. Jos joku on nuori henkisesti ja fyys, ei voi auttaa. Tämän huomasin mm. kun hän tuli katselemaan koneeltani jotain urheilutuloksia.. seuraavan päivän suukko ei joht minnekään. Koko kevät meni siihen että.. mutta.. kun tuntui ettei kumpikaan löytänyt toista  toukokuuhun mennessä!

Halu tietää miksi ne on aina pakko menettää, tämä renkutus rassaa.. vaikka ajattelen että heitä on monta.. ainahan sitä rakastaa saa, jos huvittaa!

Kai se pitää ajatella niin koko juttu, että jostain menneestä ne tunteet tuli ja saipahan tavata taas. Onneksi hän ei kuten  :kauris: alkanut lupailla liikoja. Tuo herra nimittäin koki minut menneen elämän vaimoksi ja kirjoitteli pitkät pätkät asiasta.  ::) En jaksaisi 5, 6, 7. tyypin selostuksia kuulla ja odotella, no niin koska käännyt ympäri.

Tilauksia vaan kaikkeuteen.. huomasin olympicsia katsellessa että vaikka minkä maalaiset voi olla komeita, jopa suomalaiset  :D ;D

Sitä kysyy kohta, mitä sitten että niissä on sellainen valo ja energia, jos se ei jatku, vai etsinkö jotain sieluryhmää joita on kymmeniä, satoja. Mutta kaikissa niissä oli se, energia/ valo joka tuntui. Kolme viidestä puhui jostain ujoudesta tai arkuudesta.. kummallista mutta söpöä. 

Kauriilla tai kaurisnousuilla on tosiaan vaikein elämä ja paljon tuskia.  :skorpioni: ja  :rapu: aika lällyjä ja hyviä äitisuhteita.   :-*

Kiitos tigris ja astrofriikki: eiköhän tää tästä helpota  :smitten: Muut ihmiset luo vaan
niin paljon paineta... eihän kaikki voi hetkessä olla järjestyksessä ja hyvin.
Pitääkin muistaa pyytää enkeleiltä apua  :angel:
Jännä muuten että siinä kämpässä missä nyt asun niin on sellaiset tapetit joissa
lukee pienelle englannin kielistä tekstiä enkeleistä,sielusta ja rakkaudesta yms...
Siskonikin sanoi että nehän oli kuin mulle tehty ne tapetit sinne  :smitten:
Pitää vaan jaksaa uskoa että kaikki järjestyy hyvin,vaikkei aina siltä tunnukaan.
Ja koiria pitäiskin opetella pikkuhiljaa jäämään sinne,mutta se mun vuokranantaja on psyykkisesti
sairas,vanha nainen,ja se pelkää koiria ja sanoi että jos kuulee vielä yhtään haukahdusta sieltä niin
peruu vuokrasopimuksen.Siinähän peruu,muutan sieltä pois kuitenkin heti kun löydän jostain toisen
kämpän!
Ensin lupas vaikka mitä ja vaikutti niin mukavalta vuokranantajalta,mutta heti kun nimet laitettiin
papereihin niin johan vaihtui ääni kellossa... varmaan vahtii mun jokaista liikettäkin ja kyttää
ikkunassa että enhän tuo ketään "sala-asukkaita"  :idiot2:

1. Tämän vuoden Putous sketsihahmo-kisan voitti kaikista huonoin, ärsyttävin ja typerin hahmo eli Leena Hefner o.s. Herppeenluoma.

2. En saa omaa valomiekkaa, vaikka haluaisin sellaisen.

3. Olen niin lapsellinen, että haluan valomiekan, vaikka olen aikuinen.

4. Sauli Niinistöstä tulee Suomen seuraava presidentti, vaikka minä äänestin Pekka Haavistoa.

5. En pääse Ideaparkkiin enkä Tuurin kyläkauppaan, vaikka haluaisin. Sen sijaan joudun käymään ensi kuussa Tampereella, vaikka en haluaisi.

6. Haluaisin asua Tampereella, en vain käydä siellä, mutta en saa muuttaa sinne.

7. Ruotsin kruununprinsessa Victorian ja hänen miehensä Danielin vauva sai mielestäni ruman nimen. Kaiken lisäksi olisin toivonut lapsen olevan poika, olihan hän sentään Danielin ja Victorian esikoinen.

8. En saa päättää itse juuri mistään asioista, jotka liittyvät minuun, esim. rahankäytöstäni, vapaa-ajastani tai melkein mistään muustakaan vain siksi, että olen heikkolahjainen eli henkilö, joka ei ole ns. "normaaliälyinen", mutta ei myöskään kehitysvammainen, vaan jotain siltä väliltä.

9. En osaa olla ystävä kenellekkään ihmiselle, koska olen luultavasti jollain tapaa autistinen ja/tai luonnevikainen.

10. Kaikki muut ihmiset ovat minua parempia, komeampia/kauniimpia, älykkäämpiä, rikkaampia ja arvokkaampia ihmisyydessä.

11. Olen luuseri.

12. Olen pessimisti.

...mulla on vaan surulllinen hetki, kaipaan niin paljon mun poikaani... :'( Vajaan kahteen viikkoon ei oo nähty.. ja menee vielä joko 0,5 vk tai 1,5 vkoa. Soitan joka päivä. Mutta poika ei kerro kuulumisiaan, aina vaan "ihan kivaa".. ei jaksa nyt enää oikein puhuakaan mamin kanssa, kun katsoo aina telkkaria/en tiedä miksi.... :'( Tyhjä sänky lastenhuoneessa, vanhat tärkeät unilelut.. piirrokset seinällä, joihin tulee enää ehkä enää hyvin harvoin lisäystä.. puolilleen jäi seinä.. Paha olla.. Toivottavasti sulla poikani, on hyvä olla. <3

Kiitos kaunis!
:smitten:

Olin konsertissa ja ajattelin puolet ajasta vessan siivoamista.

Tosin jos kyseessä olisi ollut puhallinorkesteri niin olisin luultavasti keskittynyt paremmin.

Voi ei miten kertakaikkisen  :smitten: :smitten: :smitten: :smitten: Sinikiviuhko...minä olen kai kamala, mutta olen iloinen, että itket marjapensaiden tähden...siinä on pala jotain sellaista jota maanpäällä on aivan liian vähän.

Ja Corvus Leonis, sinulle  :buck2: :buck2:  :smitten:

Minä olen tänään (ja kai kaikkina muinakin päivinä, ehkä elämäni loppuun saakka) surullinen, kosken saa kontaktia erääseen ihmiseen.

Munkin tuli melkein surku tuosta...perhoset oli siinä ensin, ja ne on aina jotenkin vähän surullisia, kantaavat suruharsoja siivissään jostain syystä, ja sitten tuo lause siihen päälle  :'(

No se saattas toimiakki, jos joku umpi-outo ( Tai mistäs mää tiedän vaikka olis tuttuki?) menis sanoon sille että Hildalla on ikävä :D
Puhelin...ei. Kyllähän tuo varmaan vastais, mutta työntäisin vaan lopulta kauemmas jos niin tekisin.

Eläkä sinä pelkää vaikuttavas hullulta...siksi kaikki pelkää vaikuttavansa hulluilta, ku kukaan ei niistä hulluuksistaan mitään puhu, vaikka ne on iha normaaleja kuitenkin.

Corvuksen kesyttäjä  :smitten:

Rakkaita eläimiä ja ihmisiä poistuu luotani sateenkaarelle :buck2:

Raskaita duuneja nämä tuonpuoleisen kanavoinnit välillä :'(

Serkkuni lapsi joutui sairaalaan. Ei vielä varmuutta mikä vaivaa, mutta leukemia on vahvoilla omien veikkausten TOP 5:ssä.
Koitan tässä nyt olla sitten tukena serkulleni.

Kiitos :)

Jonkinlainen leukemia se on, että sen verran lääkärit jo ovat saaneet sanottua. Tänään tutkitaan lisää.

Olemme jo tuota syyllisyyttä käsitelleet aikaisemmin tänä syksynä kun serkullani oli "paska mutsi" päivä. Toki hänellä on äitinsä rasitteena ja se kuinka on kasvatettu olemaan marttyyri ja kaiken pitäisi olla niin "ulkokultaista".
Paljon olen jo hänelle saanut uusia ajatuksia ja neuvoja annettua ennen tätä tilannetta. Ja hän tietää että olen käytettävissään koko ajan jos tarve on.

Tää jousimies on kyllä melko inhorealistinen tai jotain sellasta :D

Toivo parasta ja pelkää pahinta olis ehkä mun mottoni.
Nytkin tätä sairaustapausta seuratessani, niin toivon tottakai että lapsi paranee jne, mutta samalla olen jollainlailla varautunut siihen, että kaikki ei menekkään niinkuin Strömössä.

Nuoren ihmisen kuolema, en tiedä oliko itsemurha. Surettaa omaisten surun miettiminen.

Vaikka sitä itsellä onkin kuolemaan luonnollinen suhde ja uskon myös siihen kuoleman jälkeiseen elämään ja siihen että kaikki käsikirjoittaa oman kohtalonsa jne jne jne (että henkisellä tasolla se ei olekaan niin surullista), niin kyllä tää ihmisyys ja egoistinen puoli Minussa kokee tuskan tunnetta Menettämisestä.

Tai ahdistusta siitä, että en voi poistaa surua ja menettämisen tuskaa toisesta ihmisestä. Koen sen niin voimakkaana että meinaan oksentaa. Välillä olen niin läpinäkyvä ja täysin magneetti kaikille ulkopuolelta tuleville tunteille.

Sitten se Menettämisen pelko. Se kun olen ihan hirveän kiitollinen kaikesta mitä mulla on. Todellisuudessa mulla ei ole mitään. Se on silkkaa sattumaa, että mulla on nyt lainassa ne asiat joita mun ympärillä ilmenee. Tai en voi tietää, mitä sieluni on suunnitellut tapahtuvaksi.

Tuo kuva mikä mulla on profiilikuvana, symboloi aika hyvin sitä, miten sattumanvaraista kaikki on elämässä. Kaikki tietää että hetkessä tuo sydämenkuva on hajaantunut ja linnut lentävät jo täysin eri muodostelmassa.

^toimii viimeistään huomenna  :smitten:

... koska olen tuudittautunut johonkin valheiden verkkoon ja ne alkaa pettää, niin että edessä on pudotus kovaa ja korkealta.. ahdistaa  :'(