Astro Foorumi

No niin,aloitetaan vaikka tästä! :D

Koska tällä hetkellä tuntuu olevan kovasti voimakkaat energiat liikenteessä,tehdään nyt vaikka tästä sellainen purku osio.

Tässä voi vähän tuuletella,niin ei koidu ainakaan fyysistä haittaa kellekkään. ;)

Niin,uskallatko sanoa mielipiteesi,vaikka tiedät sen herättävän monissa ärtymystä?

Omista mielipiteistä poikkeavat kommentit herättävät usein voimakkaimmat tunteet.Ehkä juuri siksi ne ovatkin tärkeitä,eikä kaikkea aina tarvitse pitää sisällään.
Liiasta kiltteydestäkin voi"sairastua".
Ei ole tarkoitus lähteä henkilökohtaisiin loukkauksiin,vaan ilmaista miltä itsestä todella tuntuu.

MIELIPITEITÄ  :D :D

Mielipiteitä on aika helppo sanoa suoraan. Joskin sanamuotoa voi muuttaa sen mukaan ja sävytellä, miltä tuntuu, että mitä vastapuoli kestää vastaanottaa, ettei tule kovasti itkua ja hammasten kiristystä.
(kuu-kaloissa juttujako  :D )

Omat kokemukset ja näkemykset tuntuu itsestä ainakin niin radikaaleilta verraten monen muun vastaaviin, että on parempi olla hiljaa, jos haluaa, että on ylipäätään edes jonkun kanssa jotain keskusteltavaa..."räpelletään siis näissä pikkutotuuksissa", ettei kelleen tule paha mieli tyyliin...siis karrikoiden...  ;)
Taidan olla sellainen 'pikajuoksija' tyyppi, että jos jutut junnaa samoissa useita päiviä, jopa kuukausia, jopa vuosia, nostan kytkintä ja vaihdan maisemaa...
Olen sen todennut hyväksi itselleni ja muillekin...jotkut vaan tykkää tahia samojen juttujen käsitteiden kanssa pitkäänkin....ehkä sitten perehtyvät syvällisemmin kuin minä, mene ja tiedä...
Kuitenkin itse melko syvältä kaivelen ja haen ja koen, ennenkuin luovutan...

Mutta että näin...nyt...  :angel:

Useimmiten uskallan kyllä sanoa omat mielipiteeni, mutta olen onneksi oppinut ettei niitä joka paikassa tarvitse tyrkyttää. Joskus on ihan hyvä vaan olla hiljaa ja kuunnella muiden mielipiteitä.

Ja sitä äänensävyä ja tapaa sanoa mielipiteitä on tosiaan hyvä miettiä. Onneksi olen oppinut sitäkin. Tosin joskus "kiireessä" sitä tulee töksäyteltyä jotain asioita välillä vähän pahankuuloisesti.  :-\

Tykkään myös kovasti väittelyistä, silloin kun satun olemaan "sillä päällä" ja eteen sattuu jokin kiinnostava väittelyn aihe.  ;) Ja väittelyssähän on juuri kyse mielipiteiden vaihdosta. Kaikki eivät vain osaa ymmärtää kunnon väittelyä, vaan pitävät sitä riitana.  :idiot2:

 



Kiitos "Chandra"

Täällä on sit yks sellainen ns.  l i i a n   k i l t t i.   :smitten: 
Saanut kärsiäkin siitä melkolailla elämänsä varrella ja ihan omaa tyhmyyttäni.   :idiot2:
Liiaksi miellyttänyt muita.   ;D
Tehnyt kaikkeni, että sopu säilyisi.   :angel:
Oman terveytenikin uhalla.   :uglystupid2:

Olen tainut kolme kertaa eläissäni sanonut suoraan, mitä todella ajattelen. 
Ja ne olivatkin sitten tosi vakavia tilanteita.  :'(      :-[     :tickedoff:


MIKÄ ON KILTTEYDEN HINTA

 :smitten:  Elämänilo   :smitten:

Tuosta olen samaa mieltä ja suoraan sanottuna  ;D, joskus hieman ärsyttää se muiden tyyli; "Mitä täällä taas riidellään"
Ihmettelen vain, etteivätkö koskaan ole kuulleet/kokeneet, että asioista voi ihan suoraan ja kipakastikin keskustella, ja ettei todellakaan on kyse mistään riidasta.
Itsellä ainakin sellainen herättää uusia ajatuksia ja sitä voi jopa mennä itseensä, jos ei ole pelkkää hyminää ja silittelyä...
Ehkä sellaiset ihmiset ovat lapsuudessaan kokeneet riitatilateet jotenkin ahdistaviksi, eivätkä siksi erota riitelyä rakentavastakin keskustelusta.... :idiot2:

Ja toisaalta tuo huumori puoli on myös sellainen, että sitä hiukan kitsaasti käytän näin ainakin foorumilla....
On sen verran outo ainakin itsellä...
Onneksi täälläkin on niitä joilla on samantyyppinen huumorintaju ja saan välillä tyrskiä näppäimistölle kahvikupposen sisältöä...mikä sinällään ei ole kivaa...mutta kuitenkin.... :)

:smitten:

Juuri tuota haeskelin Elämänilo! :D

Ystäväpiirissäni on nainen,joka on aina kaikkien kanssa samaa mieltä,riippuen kenen kanssa milloinkin puhelee.
Jos on useampi paikalla,hän on hiljaa,kaikkia kun ei yhtäaikaa voi miellyttää  :P
Olenkin miettinyt mitä siitä loppupeleissä tulee,kun pinnansa katkee.. :tickedoff:

Tietysti hänelle on helppo tuntojaan purkaa,tietää että tukea saa.
Mutta sen seuraavan kanssa kun onkin taas vallan eri mieltä.

En minäkään ennen uskaltanut olla juuri koskaan oma itseni,ja useasti harmitti jälkeen päin,kun ei edes itseään kyennyt puolustamaan.Itkua vaan väänsin.
Nykyisin ehkä tulee liikaakin ilmaistua itseään ja saa sitäkin välillä katua.
Ei se kuitenkaan jää sillä tavoin ahdistamaan,kuin se ikuinen vaikeneminen ja kaiken nieleminen. :(

Kokeile joskus,ihan pienen jutun aluksi laukaiset,, :D
Voipi siitäkin positiivista seurata,ei välttämättä tappelua. :angel: :smitten:

Totta, siinähän se 'raja' kulkee...
Jos ei ole tarvetta aloittaa persoonan sättimistä omistä syistään, ja pysytään keskustelussa asioista, joista voi puhua ihan suoraan ja vaihtaa hyvinkin erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä, sen olematta mitään 'riitaa'. Päinvastoin se on 'rikastuttavaa'

Hei "Chandra"

Kiitos kannustuksesta. 
Minä taidan olla huono saamaan tappelua aikaan. 
Keskustelulla olen aina sellaiset tilanteet selvittänyt.

Elämääni en halua muuta kuin tasapainoa ja rauhaa.


 :smitten:  Elämänilo   :smitten:

Se kerronko mielipiteeni riippuu siitä kuuluuko asia minulle.Toinen mikä vaikuttaa on asian laatu ja ihminen jonka kanssa asiasta keskustelen.Rauha ja tasapaino on minulle hirveän tärkeää joten en yleensä suoraan paukaise kellekkään omia eriäviä mielipiteitäni vaan pyrin aloittamaan asian kertomisen vaikka pienellä huumorilla höystetyllä lauseella.Jos asia ei muuten mene perille ja koen mielipiteeni tärkeäksi voin sanoa sen kovastikin, mutta se on ehdottomasti viimeinen vaihtoehto jota en monestikkaan ole kyllä elämässäni tarvinnut  :).Kuitenkin olen sitä mieltä että parempi ilmaista oma mielipiteensä ajoissa, kuin tupista sitten selän takana  ;D

Joopas joo.tää on asia joka on siinä kiikun kaakun.periaatteessa joo uskallan siis satasella uskallan olla erimieltä asioista,ja en pelkää sitä että jään mielipiteineni ns.yksin.Mutta en kannata enkä tee niin että tahallani ketään loukkaan tai satutan,vaan silloin koetan muotoilla asian tai siis mielipiteeni niin että se toinen henkilö ei loukkaannu siintä että olen eri mieltä tms.
Vaikee sanoa suoraa että joo ja silti sanon joo uskallan pienellä muotoillulla tarvittaessa. ;)

Mitä todella ajattelet.

ah ha! tulipas sanottua.
(kuiva läppä, myönnän sen)

Mielestäni asiat pitää sanoa suoraan. Riippuen tietenkin
tilanteesta. Joskus asioiden selvittämiseen kiertoteitä voi palaa viikkojakin
vaikka se helpoiten ja mutkattomimmin hoituisi sanomalla
suoraan. Kaikki ei välttämättä vaan ymmärrä mitään
piilo-vinoilua...

Onko muuten niin, että jokainen ihminen jossakin vaiheessa elämäänsä on sellainen, ettei osaa sanoa omaa mielipidettään ainakaan omasta mielestään oikealla tavalla? Siis on yli-itsekriittinen tai liian epävarma...  ???

Vai sattumako tuo lähellesi juuri sellaisia ihmisiä, jotka huomauttavat sanomisistasi, vaikka ne olisivatkin ihan viisaita sanoja? Jos väittely tulee, ei se aina välttämättä ole huono asia tai edes sinun syy, eikö?

Omasta puolestani voin sanoa, että tuntuuhan se pahalta, kun kerrankin kerroin, miten itse toimin eräässä ongelmatilanteessa, niin sain sihisevän vastauksen: tuo kun se määrää, miten muitten pitää elää!    :idiot2:           Tämä samainen henkilö on muulloinkin laukonut vastaavanlaisia asioita - enkä ikinä ymmärtänyt mistä hihasta hän niitä nyhti.    :tickedoff:
Jossakin vaiheessa palautin hänelle sen (ja muutaman muun) tilanteen mieleen, ja hämmästelin, mistä hän saa kaikki nuo jutut päähänsä... Sen jälkeen hän on käyttäytynyt ajattelevaisemmin.  :)

Kait meitä opetetaan kanssaihmisten avulla, mutta miksi asiat menee niin, että nyt aikuisena noita asioita täytyy opetella.
No, parempi myöhään - ehkä loppuelämässä on sitä kautta enemmän väriä, kun uskaltaa sanoa mielipiteensä, uskaltaa puolustaa itseänsä ja jopa suuttua, jos tarve vaatii.    :knuppel2:      ::)          :-*           :angel:

Hei "Chandra" ja muut Ystäväin

Jos joku haluaa keskustella kiltteydestäni astrologisesta kartasta katsottuna
minun tietoni ovat Profiilisivullani.



  :smitten:    Elämänilo   :smitten:

Jonkinlainen pelko tässäkin taustalla on,,
Mutta mitä siinä sitten loppuen lopuksi pelkää?
Loukkaan toista ihmistä?Joskus asia voi kääntyä toisinkin päin.
Ihminen voi nähdä asian,ehkä hetkellisen suuttumuksen jälkeen toisin.

Vai onko se sittenkin nolatuksi tulemisen pelkoa;muut ajattelevat eri tavalla.
Kyllä sitä itsekin välillä ottaa nenuunsa jonkun sanomisesta,vaan nopeasti se ohi menee.
Ja on joutunut omiakin käsityksiä muuttamaan.
Tuo huumori on asia jota saisi viljellä PALJON enemmän.Sitäkin monenlaista,ja totta,sekin vähän erilainen jokaisella.Mutta aivan liian harvoin täällä saa kunnon naurut.Ei nuo henkiset asiatkaan niin hirveän vakavasti otettavia voi olla. :D
Voi olla,että oma huumorini on outoa,mutta mielelläni kohdistan sen käsittelemään myös itseäni.
Jotenkin nuo miehet uskaltavat viljellä huumorinkukkia naisia useammin.
Vai luulenko vain näin?!

      :smitten:  :smitten:  :smitten:

Elämänilo.

kyllähän toi sun tekstisi on aika yltiöposiitivista.
Tulee ihan mieleen
Marco Bjuströmin nami nami.

__________

Ei sitä kai kannata liika miettiä mitä muut ajattelevat.
Eihän tuhatjalkainenkaan minnekkään liikkuisi jos se tarkasti
harkitsisi jokaisen askeleensa.

(Kaipa minullakin jossain määrin vaikuttaa  :merkurius:  ja  :askendentti:  :jousimies: :ssä)

Kommentoimatta nyt tota uskallusta sanoa todelliset ajatukset sen enempää...  ::)

Noissa kiltteysjutuissa pitää mun mielestä erottaa pari asiaa...
eli Miellyttämisen halu on yksi, eli ollaan kaikkien kanssa kaikesta samaa mieltä kuin tuuliviiri. Se on mielestäni usein KIUSALLISTA. nk. "joojoo-mies" ilmiö.

Ihan toinen asia on se, että pystyy tosiaan asettumaan toisen ihmisen asemaan -kai sitä empatiaksi kutsutaan- ja ymmärtämään toista, vaikka käytännössä olisi eri mieltä. Tästä seuraa oman eriävän mielipiteen sanominen kauniisti (ja ehkäpä toisen vastakkaista kantaa myötäillen). Se on hieno taito!  8)

Hei "Puma"

Kiitos kommentistasi.   :smitten:

Helpottiko se yrtti, jonka tiesitt sinulle sopivan. 
Ehdotin migreenisi Homeopaattista hoitoa.


  :smitten: Elämänilo   :smitten:

Yhä enenevässä määrin, kyllä. Onhan se ihan hyvä edes näin "vanhemmalla iällä" oppia ilmaisemaan itseään rehellisemmin. Ei se silti tarkoita sitä, että täytyisi muita talloa alleen. Viisautta on myös se, että tunnistaa ne tilanteet (ja ihmiset!) joiden kanssa pitää olla varovaisempi. Sanojensa ja sanomistensa suhteen. Varovaisuutta puheissa on tuonut moninkertainen Vaakana olo ja taitaa tuo Kuu Kaloissa tuoda herkkyyttäkin siihen viestintään...

Vaikka onkin tärkeää olla rehellinen (ennenkaikkea itselleen), ei ihan kaikkea ole pakko päästää sisältään.

...

Kiitos kysymästä.

Migreeni tuli ja meni.
Sillä se selvisi.
Eipä tarvinnut muuta tehdä kuin levätä.

Toivottavasti et nyt loukkaantunut tekstistäni.
Ei voi mitään. Se vain tuli mieleen.
kun kerran kysyit niin ajattelin että kyllähän sitä
pitää sitten myös vastata...

Mietin tätä asiaa myös vähän"henkisemmältä"kantilta. :angel:
 
Kun löysin tämän foorumin,ajattelin yes,tuolta löytyy vastauksia juttuihin,joita olen kokenut.
Ja jotain uutta,toisten kokemuksia,tietoa JOTAIN!!

Mutta yllätys,sillä saralla onkin melkoinen hiljaisuus. :-X
Tässä kohtaa tulee raja myös sille mitä itse kerron,muutamaa alun poikkeusta lukuunottamatta.
Olen varma että suurella osalla olisi paljon annettavaa muille,jos haluaisi kertoa.
Tässä kohden kai liikutaan sillä alueella,että ei haluta toisten kyseenalaistavan itselle tärkeitä ja selkeitä asioita.
Myös kait pelkoa hullun leiman saamisesta.Ja asiat ovat kovin henkilökohtaisia.
Missä te kaikki puhutte kokemuksistanne?
Minulla opettajani,pari,kolme ystävää,,, :-[
Onko jollain tähän vinkkejä?

    :smitten:  :smitten:  :smitten:

Useinhan tuo "sanomattomuus" jää mylläämään sisällä jos sitä ei sitten kanavoida johonkin luovaan toimintaan.

Olkoon se sitten huonoa tai hyvää, ja tämäkin on oman mielemme rakentama mielikuva sanomisen lopputuloksesta.

Joku todella kaunis ja mukava "tsemppisana" voi loukata toista joka ei ole sillä tuulella, vaan kokee sen huonoksi vitsiksi tai "yrittääköhän toi nyt olla ilkeä", kun taas joku todella loukkaava sana voi olla toiselle "pelastus", you never know.

Tämän olen niin usein kokenut, että välillä oikein naurattaa jälkikäteen omia ja toisten reaktioita ja mielleyhtymiä tai tunteita.

Suoraan voi puhua ilman sanojakin, asento, ilme ja muu kehonkieli kyllä kertoo joskus enemmän kuin sanat.

Ehkä täällä foorumissa kirjoittelu luo alhaisemman kynnyksen olla rohkeampi ja sanoa ehkä suoremmat sanat kuin kasvotusten (koska ilmeet ja asennot ei paljasta todellista tunnetilaa).

Muistan kuinka sinisilmäinen olin aikonaan kun aloitin yhden yrityksen laskutuksen asiakaspalvelussa joka tapahtui puhelimitse.

Korvia ja poskiani punoitti joskus niin, että meinasi luurit sulaa kun en olisi koskaan uskonut että suomalaisista lähtee niin rivoa tai siivotonta kieltä (etenkin naisista), mutta tunnettu on, että puhelimen kautta on huomattavan helpompaa purkaa agressioita täysin vieraille ihmisille, etenkin kun oli laskuista kyse.

Jos itse kokee, että on ollut rohkeutta kertoa jotain vaikeaa tai pitää puoliaan jossain itselleen tärkeässä asiassa, se on jo hienoa, tietenkin joskus saattaa lipsahtaa mutta silloin on ihan reilua pyytää anteeksi  :)

hyvin sanottu

NÄIN ON!

Ja paljon vähemmän syötäis mielialalääkkeitä. :buck2:

Jaa-a, olen kyllä useammin vaiti kuin sanon mielipiteeni. Kuulen kavereilta usein että muutan mielipidettä jatkuvasti tai että ne on jonkun toisen mielipiteitä. ::)

Kyllä asia on niin kuin Chandra sanoi, että liika kiltteys voi sairastuttaa. Itsekin olen oppirahat maksanut kantapään kautta ja nykyään olen läksyni oppinut eli nöyrä pitää olla muttei nöyristelijä. Yleisestä mielipiteistä poikkeavat kommentit herättävät usein voimakkaita tunteita muissa, mutta toivottavasti jokainen meistä oppii käyttämään kielenkäytösään suodatinta. Tärkeitä on, että se minkä haluaa päästää sisältään on annetava tulla. Kommentit on tarkoitettu opetuksesi kaikille osapuolille. Johtuuhan mielenterveys ongelmatkin suurimmalta osin sanomattomista sanoista ja tekemättömistä teoista, kun jäävät päähän rassaamaan mukavaa pientä ihmis poloista.

Ei muutakun höpöttelemään - suu on puhumista varten.  :tickedoff:

Suorat sanat tulevat yleensä ennen kuin ehtii sen kummemmin asiaa miettiä ja tulevat vaikka miettisikin.
Joten suoraan sanottuna pliisu-väreillä kirjoitetut tekstit jäävät minulta kättelyssä lukematta.

Me tuomitsemme voimakkaimmin muissa ihmisissä
ne osat, jotka olemme kieltäneet  tai joita
pelkäämme kohdata itsessämme (Robert M. Pirsig)

Hei,
ymmärrän kyllä että puhumattomuus on yksi syy siihen miksi tunteet patoutuvat ja se aiheuttaa taas sitten ongelmia, MUTTA

mielipide ja sen ilmaiseminen ja sitten taas mieliala ovat käsittääkseni kaksi aivan eri asiaa enkä näin ollen ymmärrä miten mielialalääkkeet tähän aiheeseen liittyvät.

Masentuneen ihmisen älyssä ei ole mitään vikaa ja hänellä on mielipiteitä, epäilemättä vaikka kuinka. Mieliala kuitenkin on ongelma ja tämän mielialan takia hän alkaa itsekin epäilemään omaa älyään, jossa kuitenkaan siis ei ole mitään vikaa.

Ei mielialalääkkeet kenellekään anna mielipiteitä tai kannusta niitä sanomaan, jos niitä ei muutenkaan ole. Masentunut voi sanoa asiat erittäinkin suoraan tai sitten ei riippuen luonteesta. Se mieliala on ongelma eikä siis mielipide ja niiden ilmaiseminen.  :knuppel2: :tickedoff: :tickedoff:

Mitä tunnen ihmisiä niin he ovat seonneet vain pahemmin
mielialalääkkeistä..
Niitä vaan syömään ja aivojen luonnollista serotiinitasoa muuntamaan.

Yleensä sanon asioita vähän liiankin suoraan.... välillä en sitä itse huomaa.  Vasta siinä vaiheessa, kun olen sen suustani jo päästänyt....

Kaksos-nousuinen, ku olen.    ;)  muuten ihan rapu
Mikä möläytys. mutta on siitä jotain hyötyä..

kun moni kiertelee ja kaartelee. niin pelkästään se ärsyttää;
- menisi jo asiaan.

Parempi sanoa suoraan.

kun on näitä suoria tuulia; niin tieto menee perille ainakin nopeasti.

kyllä kaverit välillä loukkaantuu.... mut parempi, et on sanonu asiansa mikä kaivelee...

kyllä ne aika nopeesti sitten leppyy. ja aina siitä jotain hyvää seuraa.

kaveri itse tiedostaa asian, mistä olen sanonut
 ja yrittää parantaa tapansa.

Jälkeenpäin yleensä pahoittelen, jos oon jotenkin loukannu... ja saatan varoittaa kavereita jo etukäteen suorasukaisuudestani.

Kyllä oikeasti masentuneen ihmisen serotoniini taso taitaa olla kaukana normaalista.

Mielen kautta se on muuntunut sellaiseksi.
Mielellään sen voi muuttaa takaisinkin.
Ainakin minun mielestäni.

Asiasta voi olla monta mieltä.
Mieltäisin kuitenkin asian niin että lääkkeiden syöminen siihen
vaivaan on vähän sama kuin puussa olisi juuri rikki/myrkyttynyt ja sen
korjaamiseksi leikkaisit nuukahtaneita lehtiä irti.
Kyllähän se poistaa sen vaivan ulkoisesti sekä sen seuraukset
mutta ei syytä siihen

Puma,
Pirsig lienee oikeassa - sanonhenk.koht. kokemuksella - mutta..
Suoruus ei olekaan tuomitsemista tai arvostelemista, tai ei sen ainakaan tulisi olla.
Sen sijaan oman mieliipiteen tai ajatuksen julkituomista suoraan ja rehellisesti.
Ja sitten ollaankin liukkaalla maaperällä tuon rehellisyyden kanssa, se kun ei ole niin helppoa ja itsestäänselvää itsellekään. Tosin harjoittelemalla siinäkin mestarius saavutetaan ja siinä tarvitaan taas toisia ihmisiä.

Ja pari viestiä ehti väliin

Alzbeta,
Ajatusten ja tunteiden ilmaisemattomuus voi sairastuttaa, ja silloin mielialalääkkeet kuuluvat tämänkin keskustelun piiriin. Nuo lääkkeet eivät vain ratkaise itse ongelmaa.

Koko ajan myöhässä.

Puma,
viitaten edelliseen, eivät ratkaise ongelmia, mutta masentuneen voi vain olla täysin mahdotonta itse/yksin kaivautua masennuksensa syövereistä.

Voihan sen halutessaan noinkin käsittää ja liittää tuohon
asiayhteyteen.
...


Siksi vastuu onkin yhteinen näistä ihmisistä ja heidän auttaminen.

Kyllä se on rehellisyys, joka maailman perii, tämän, kun muistaa. Totuus ei pala tulessakaan, mutta kaikenlainen puukotus, siitä joutuu "poseen". Mitä enemmän tätä maalimaa elää ja seuraa, näin se vain on.  :angel:
On helppo elää, kun pystyy aina ja kaikissa tilanteissa mielipiteestänsä kiinni eikä mene "jonon jatkeena". Tämä myös alkaa herättää mielenkiintoa ko. ihmistä kohtaan, taspäisyys ihan hirvittää - olkaamme yksilöitä eikä massaa. :D
Voi olla juuri niin, että reilu mielipide ja sanominen juuri avaa muidenkin silmät ja sanoma menee perille, mistä alkaa kasvaa isompi juttu ja todelliset teot. Muistakaa ajatuksella on mahdoton voima !

Ongelma on mielessä ja mielen aiheuttama mutta siinä vaiheessa kun aivojen kemiallinen tasapaino on muuttunut niin... the damage is done...
Siitä on TODELLA hankalaa nousta pelkällä tahdonvoimalla ja parilla kannustuksella ja piristävällä sanalla.

Terve puu pudottaa itse pois kuolleet lehdet, mutta jos puu sairastuu niin ne kuolleet lehdet jäävätkin ja kun niitä alkaa olla liikaa niin koko puu lopulta kuolee. Tässä vaiheessa puutarhuri voi tulla leikkaamaan ne kuolleet oksat pois. Se ei poista sitä miksi puu sairastui, mutta vähitellen se auttaa puuta kasvamaan takaisin ja lopulta antaa voimia selvittää sen miksi se sairastui.

Näistä asioista voi todella olla ja ollaankin montaa eri mieltä ja siksi erityisesti kehoitan jokaista kuuntelemaan sitä oman sydämensä ääntä ja toimimaan sen mukaan.

 :smitten:

Kemikaaleilla sen tasapainon saa tuhottua.

Oma pääni on sen verran laho... että...
tuliko sitä sitten liikunnastakin sitä hyvän olon tunnetta..
...

:smitten:
Heips!
Mainitsin mielialalääkket aivan omista kokemuksistani.
Edesmenneen avioliittoni loppuvuosina sairastuin vakavaan masennukseen.
Meni sille tasolle,ettei jaksanut enää sängystä nousta.Kun monella eri lääkärillä olin juossut vaivojani(joita riitti,siis fyysisiäkin)ihmettelemässä,yksi vihdoin tajusi
mistä oli kysymys.
Tuli kuvautettua pääkoppakin siinä sivussa,niin vaikea oli uskoa että masennus voi kätkeä alleen noin julmetun määrän oireita.
Minulle tietysti kirjoitettiin mielialalääkkeitä,,Kun ei tuntunut auttavan,toisia mielialalääkkeitä.En ollut tyytyväinen;annosta nostettiin.
Muutuin puuksi,joka kyllä eli ja oli,törrötti paikallaan.Sen lehtiä ei tuulet heilutelleet,oksista puhumattakaan.
Ensimmäinen askel tervehtymiseen oli ero.Syntyi jotain tunteita käsiteltäväksi.
Puu ei ollut siis täysin kuollut.
Hakeuduin terapeutille puhumaan(  :2funny:  :2funny: )asioistani.
Monien turhien käyntien jälkeen,aloin TODELLA PUHUMAAN ja sitä puhetta tuli.
Kaikki mitä olin pitänyt sisälläni.Ja tästä alkoi tervehtyminen.Kun ymmärsin,mitä olin itselleni tehnyt nielemällä asiat,päätin että pyrin siihen,että kulloisellakin hetkellä,on miten vaikea tahansa,sanon vain mitä asiasta ajattelen.
Lääkkeet jäi melko pian ja nyt olen jo pitkään saanut heilua ja keinua tuulten tuiverruksessa,myrskyjäkään pelkäämättä.Niitä tulee kaikille,vaan turha etukäteen pelätä.
Ai niin,en pistä sairauttani ex:n piikkiin,pompottajia riittää,jos pallona haluaa olla.
Tämä ei myöskään ole kehoitus mennä lääkekaapille viskaamaan sisällystä pihalle.Oli vain oma kokemukseni siitä,mihin kaiken esim.itseään kohtaan saamansa arvostelun nieleminen voi johtaa.

     :smitten:  :smitten:  :smitten:

Oma kokemukseni mielialalääkkeistä taas on ollut positiivinen.

Urheana yritin mahdollisimman pitkälle sinnitellä omin avuin ja uskokaa pois, vaikka kuinka masentunut niin älyssä ei ole vikaa ja tiesin kyllä mitä minun PITÄISI tehdä. Omat kokemukseni lenkkeilystä tosin sitten olivat sellaisia että itkeskelin kotona ja mietin että jotain pitäisi tehdä. Sain jopa itseni lenkille mutta koko lenkin vain tuijottelin johonkin ja kun tulin takaisin kotiin alkoi taas itkettämään. Ei kovin innostanut säännöllisesti lenkkeilemään kun eihän siitä meinannut tulla mitään kun koko ajan itku kurkussa tai sitten vain tuijottaa apaattisena johonkin tyhjyyteen. Vaikka sentään sain itseni välillä lenkille, moni ei pysty edes siihen.

Olen nyttemmin puhunut tunteistani ja asioista, jotka ovat vaivanneet ja teoriassa olin iloinen ja sain uusia oivalluksia ja ajatuksia ja tapoja käsitellä asioita, terapian ansiosta ja omien terapiasta poikineiden pohdintojeni ansiosta. Mutta silti siinä vanhassa vaan junnasi ja junnasi.

Nyt lääkityksen aloitettuani on ollut pitkästä aikaa sellaine olo, että olen saanut itseni takaisin ja jopa aivan oikeasti pystynyt elämään uusien oivallusteni mukaan. Koko ajan paremmin ja paremmin.

Suhtautumiseni vielä vuosi sittenkin oli mielialalääkkeisiin kielteinen, vaikka oloni oli niin vaikea kuin olikin. Nyt ajatukseni todella ovat muuttuneet. En kannusta ensimmäisenä ryntäämään psykiatrille ja pyytämään reseptiä, mutta jokainen tietää itse kun on siinä tilanteessa että yksinkertaisesti ei voi enää mitään muutakaan.

Eikä lääkitystä kerran sen aloitettuaan ja olon helpotuttua kannata heti lopettaa, koska ne eivät ole mitään buranaa. Vaikutukset alkavat näkyä todella vasta kuukausien päästä ja käyttöä siis kannattaa jatkaa ainakin puoli vuotta tai vuosi vähintään, vaikka olo olisikin jo parempi.

Hmm, mutta jos niihin todellisiin syihin nyt halutaan kerran pureutua niin miksi sitten ei mietitä sitä minkä takia joillekin se omien mielipiteiden ja tunteiden ilmaisu on niin vaikeaa että sairastuu?

Kokemuksistani on jo vuosia aikaa,silloin tuo masennuskaan ollut vielä niin tuttu.Oma aikansa jokaisen meneillään olevassa prosessissa.

Joissain tapauksissa mielipidettään ei uskalla sanoa menettämisen pelosta.
Jollen miellytä tuota toista,lähtee varmaan kävelemään tyyliin.
Eikä sitä tajua,et lähtee se kuitenkin.Jos ihmissuhteet,minkälaiset tahansa,perustuvat vaan toisten miellyttämiseen,ei niitä ole luotu kestämään.Kyllä sillä tavalla jokaisella kuuluu oma paikkansa olla,ettei nurkissa tarvitse luurailla. ;)
Ja kukas sitä kauan jaksaa,jos ei ole mielipiteitä joita vaihtaa?
Toinen aina samaa mieltä.
Puhumattomuuden syynä usein myös pelko todellisesta tappelusta.
Kaikki eivät osaa väitellä,toiset tarvitsevat kättä pitempää.
Silloin kai viisasta vaieta.

   :smitten:  :smitten:  :smitten:

No rohkeutta on maailmassa moneen junaan ja kiltteys niistä erilaista kun sähäkät kommentit. Uskalluskin on monia erilaisia reaktioita ja sen kun suhteuttaa omaan kokonaisuuteensa ja olemukseensa niin joskus hiljaa oleminen on ihmiselle se mitä toiselle suunsa aukaisu..

keltainen resonoiva ihminen, aivan totta! Joskus on tosiaan parempi pitää suunsa kiinni ja se on todellista mielipiteen ilmaisua.

Rehellinen ja oma itsensä voi olla hiljaisestikin, olematta aina suuna päänä laukomassa ajatuksiaan ja mielipiteitään joka asiaan, jotka eivät edes itselle kuulu. ( tästä syystä en itse tule yhtään toimeen oinaiden kanssa, sori vaan  :tickedoff: )

 :smitten:

Niinhän se on että rehellisyys se meidät tiellä pitää ja peilikin on hyvä olla mukana matkassa, edes takataskussa, että voi joskus vilkaista..

oinaana voin kertoa, että mielipiteen kertominen on yhtä juhlaa ja tiedän milloin olisi hyväkin olla hiljaa ja että se voi olla älyttömän tuskallista!!

Se, että joskus tuntee tietävänsä kaiken ja elää "sokeudessaan" niin, tuo ympärille hyvin vahvoja tapahtumia ja asioita sekä ihmisiä, joiden on pakko yrittää näyttää, kuinka väärin se onkaan. Miksi näin?
Siksikö, että provosointi ja pakan sekoittaminen, jotta uusi voisi ilmentyä, on joidenkin työtä.. jokaisella meistä on hetkemme!
Yhdellä on liikaa sitä mitä toiselta uupuu..

Hyvä! Täälläkin saralla puhutaan suuria syviä!

Tuli mieleen tällainen asia, kuin että "hyvässä mullassa, missä kukat kilpaa kurkottelevat aurinkoon ja kukoistavat, niin siellä kukoistaa yhtä kilpaa rikkaruohot".

Tämä tällainen tulee esiin esim. healing-muodoissa, jossa on kyseessä energia. Olen hyvin varovainen tällaisten kanssa, sillä sieltä mistä voi saada hyviä energioita, voi saada myös huonoja. Sieltä, mistä voi saada apua, voi myös saada tuhoa.

Sanojen kanssa on vähän sama tilanne. Suorat sanat, rehelliset, totuudenmukaiset. Niitä tarvitsemme niin kipeää kuin ne käyvätkin joskus. Mutta mitä niillä tarkoitamme? Olenko minä varma, että se sana jota tarkoitan toisen parhaaksi, onkin 'pikku pirun kuiskima' ja jokin osa julmasta egostani virnuilee. Tai se sana jota rakkaudella kuiskaan, mihin se toista vie.

Ukkoni sanoo että olen liian suora, joskus jopa pelottava. Siinäpä se.

Voin vain lohduttautua, etten tiedä elämää, en tiedä itseäni enkä osaa käyttää sanoja oikein. Opettelen kaikkea.

:smitten:
Tässä välillä kiitän kaikkia mielipiteistänne!  :coolsmiley:

Pysähdyin ajatuksella lukemaan Metsätontun mietteita,,,
Totta,emme me voi tietää miten sanamme lukijoihin vaikuttavat.Mutta uskon,että mitä tahansa nyt luenkin,ei ole sattumaa.Vaikka en olisi samaa mieltä,tai loukkaannun tmv.Jos en ole asialle välinpitämätön,pitää kai miettiä miksi minussa herää tällaisia tunteita.
Joudun useasti miettimään tätä,ja kerta kerralta pääsen helpommalla.
En haluaisi tietoisesti ketään loukata,mutta valitettavasti niin varmaan teen.
Kun tämän ketjun aloitin,tarkoitus olikin,että jokainen voisi mielipiteensä sanoa.
Että yrittäisimme lukea ikäänkuin ulkopuolisina,oppien mikä minussa herättää mitäkin?
Toivon että oppisin ymmärtämään itseäni muitten kautta,ja päästämään irti vanhoista jääräpäisistä ajatuksistani.

 ETTÄ KIITOSTA VAAN TEILLE KAIKILLE OPETTAJILLENI  :smitten:

:coolsmiley:

               Kyllä te näemmä uskallatte sanoa mitä ajattelette, mutta
               ajatteletteko mitä sanotte?     Yleensä?

      :-\     Tapahtui nuoruudessa: Veljeni ajoi fillarilla päin polun vieressä 
               olevaan kiveen, loukkasi itsensä.  Totesin: mikset ajatellut etu-
               käteen kiertäväsi tuota kiveä! Johon hän hämmästyneenä "
               Voiko etukäteen ajatella? "  NO hän on tietokonealalla!!


               VALOA JA ILOA   :smitten:  Pietro

Oinaan puskun olen tuntenut, mutta valitettavasti en ole tällöin voinut todeta olevani henkisesti kovinkaan korkealla tasolla olevan henkilön kanssa. Uskon, että kaikissa merkeissä henkisyyttä on, mutta täytyy todeta, että kyllä vesimies on aina piirunverran aikaansa edellä, sillä ei puskemisella "pitkässä juoksussa" tule korrektisti mitään positiivista aikaan saamaan, jos on kyse henkisistä arvoista ja niillä maailman rakentamisesta kohti rakkauden energioilla eteenpäin kehitettävää maailmaa ja voimia ja valoa.  :angel:
Mutta syvällä yhtydellä Luojaan ja pyytämällä positiivisia energioita avuksi, jotta vaikeatkin tilanteet voidaan ratkaista tullaan huomattavasti parempaan lopputulokseen. Lisäksi tarvitsemme kollektiivisuutta, jotta pääsemme sanoillamme sinne mihin pyrimme. Pelkät sanat eivät auta vaan yhteisymmärrys ja sen kautta yhteiset teot, niin vaikeatkin vuoret murtuvat ympäriltämme. :coolsmiley: Avatkaa silmät ja miettikää, mikä on teidän oikea tahtotila ja tahto, ja toimikaa sen mukaisesti. Keskittymällä oleellisempaan ja mieluimmin aina yhden asian läpiviemiseen, niin se on ainoa oikea tie.
Tsemppiä ja ovallusta tulevalle vuodelle ! :laugh:.

Olen usein miettinyt mitä henkinen kehitys on. Itse olen tietoinen yleisestä mielipiteestä oinaiden henkisen kehityksen olemuksesta. Ristiriitaa aiheuttaa se että olen kuullut yleisesti arvostettujen henkisesti kehittyneiksi pidettyjen sielujen suusta, että olen hyvin vanha ja laajalle levinnyt valoisa sielu. Se että pidän itseäni tavallisena ihmisenä muiden joukossa ja jalat maassa eläen omaa elämääni on minulle tärkeää. Henkimaailmasta saamani viestit ovat täynnä rakkautta ja kannustusta. Arvostan omia mielipiteitäni enkä pyytele niitä useinkaan anteeksi, vaikka joskus meneekin pieleen...Olemme kaikki yhtä kollektiivisuuden kautta ja siksi kaiken totuuteen kuuluu kaikki mitä luomakunnassa on. Tasapaino löytyy kun näemme rakkauden kaikessa ja sitä täytyy myös tahtoa. Kaikki mielipiteet ovat mielestäni rakkautta totuutta kohtaan tällä pelikentällä nimeltä maa.

:o

En lähtisi kyllä kenenkään henkisyyttä arvostelemaan sen perusteella,minkä merkin alla on syntynyt,,
Ois vähän kuin valmiiksi tuomittu jo.

Tuosta sanojen käytöstä vielä.Itselläni on ollut melkoista myllerrystä ja muutosta koko kulunut vuosi.
Tosi pitkän harkinnan jälkeen,uskalsin yrittää parisuhteessa elämistä 7:n vuoden yksin asumisen jälkeen.
Sanoja on tarvittu ja paljon.Ilman lukemattomia,välillä riitoihin asti johtaneita keskusteluja,ei olisi ollut mahdollista elää tätä nyt jo suhteellisen rauhaisaa yhteiseloa.
Onhan välillä ollut raskasta,kun ei haluaisi loukata toista.Vaan yhteisestä sopimuksesta on sanottu mikä ärsyttää ja pyritty löytämään molemmille sopiva ratkaisu.

   :smitten:  :smitten:  :smitten:

Joskus tuntuu, että en uskalla sanoa tarpeeksi usein, mitä todella ajattelen. Pistän sen varsin usein  hitauteni piikkiin, etten ehdi sano, mitä ajattelen, kun keksin vastauksen vasta viikon päästä.

Osaksi syy sanomattomuuteen on myös se, että lapsuudenkodissani oli isä ainoa perheenjäsen, joka sai sanoa yhtään mitään, eli sitä niinkus kasvatettiin lapset niin , että "älä sinä kuule sano yhtään mitään, kun olet vasta tuollainen napero", tai että. "sinä nyt et tiedä vielä yhtään mitään", tai että "sitten kun tulet tähän ikään, voit jne. ...." blaa, blaa.

Ehkä se on niin, että sitten kun on tarpeeksi vanha ja viisaas (hahhhaaa, sitku ja mutku  :laugh:), niin uskaltaa sanoa sen mitä todella ajattelee.
Ehkä se on sitten vasta viisaampaakin, kun on oppinut, mitä voi todella sanoa....

Ota tästä nyt sitten selvää. Tämä menee nyt niin vaakamaiseks jahkailuks, ettei siitä ota kohta erkkikään selvää.

No jonkinlaisena yhteenvetona voisi sanoa, että en uskalla, koska pelkään loukkaavani toista. Mutta jos kyseessä on esim. vaikka oikeudenmukaisuuden puolustaminen, niin varmasti sanon suoraan, ja TODELLA, mitä ajattelen.

 :) :vaaka:

Mietin kyllä uskallanko kysyä niinkin ilmiselvästi outoa kysymystä kuin että Miksi toisia ei saa loukata? Mutta kun se on niin suuri peikko että mitä se on ja ihan oikeasti voiko siitä kenenkään mielestä syntyä jotain hyvää...Sanoilla voi tietysti leikkiä ja sen tarkoituksella, mutta jos irrottautuu sanasta ja katsoo mitä siinä todellisuudessa tapahtuu. Loukata ja loukkantua voi eri tavoin vai mitä ja kanssakäyminen synnyttää paljon erilaista energiaa. Ihmisen sisäisen olemuksen peseminen voi olla joskus tuottaa likapyykkiä isot kasat ja jos pääsee auttamaan tässä prosessissa voi olla etuoikeutettu. Loukkantumisessa voi olla viesti loukkaajalle jota hän ei halua kuulla. Hyvä niin, mutta jos sen kuuleminen onkin se mitä tarvitsee kasvaakseen. Niin tietysti jos haluaa... Oho kylläpä luotaa oudosti... Uutta Vuotta kuitenkin kaikille loukatuille ja etenkin loukkaajille!

Moi Keltainen resonoiva ihminen

Kyllä uskaltaa kysyä. Kirjoittelinkin tuossa jo hyvän matkaa vastausta, mutta pyyhin sen sitten kaiken  pois. Tämä kysymys liippasi nyt tosi syviä tuntojani ja taidanpa pohtia tätä juttua todella vähän syvempää. Voi harmin paikka, että tässä olis hyvä keskustelun aihe ihan livenä  :( Taidanpa mennä kiusaamaan tällä aiheella armastani !!

Vastaan sulle joskus "kevväämmällä "

Hyvää Uutta Vuotta !

 :) :vaaka:

Hyvä Keltainen resonoiva ihminen; Pyydän huomioimaan, kun seuraavan kerran loukkaat tarkoituksellisesti, taikka muuten vaan, jotakuta; KAIKKI EIVÄT OLE VALMIITA JUURI SINUN SUBJEKTIIVISELLE TOTUUDELLESI. Siis kuka on se Jumala, jolla on oikeus loukata toista? Eikö kasvattavin palaute ole kuitenkin positiivista? (tämän todistaa jo tunnustetut tieteetkin?)

"Loukata ja loukkantua voi eri tavoin vai mitä ja kanssakäyminen synnyttää paljon erilaista energiaa. Ihmisen sisäisen olemuksen peseminen voi olla joskus tuottaa likapyykkiä isot kasat ja jos pääsee auttamaan tässä prosessissa voi olla etuoikeutettu. Loukkantumisessa voi olla viesti loukkaajalle jota hän ei halua kuulla. Hyvä niin, mutta jos sen kuuleminen onkin se mitä tarvitsee kasvaakseen. Niin tietysti jos haluaa.".

Toisaalta, tottakai jokaisella ihmisellä on näitä juttuja, jotka "tarttee kohdata". Ja ne ei aina tule hyvään aikaan ja oikeessa paikassa. Tiedän. Mutta sinunko totuutesi on se joka on kuultava?

Kaikki eivät ole valmiita minun subjektiiviselle totuudelleni; tarkoittaako se sitä, että minun olisi oltava hiljaa tilanteessa kuin tilanteessa? Vai tulisiko minun tieten tahtoen valehdella, etten vain tulisi loukanneeksi?

Minä otan vastuun omista tunteistani, vain ja ainoastaan omistani. Niin kauan kuin olen kanssakäymisessäni muiden kanssa kunnioittava ja totuudellinen, en voi ottaa kantaakseni sinun loukkaantumistasi jos jokin sanomani herättää sinussa loukkaantumisen tunteen. En loukkaa tarkoituksella, mutta en halua myöskään olla epärehellinen. Siispä mieluummin vältän tilanteita, joissa en voi olla rehellinen ja tosi itselleni, sillä haluan olla aito myös toisille.

Totuus tulee aina oikeassa paikassa vastaan  :smitten:

Olen kuullut tuon kommentin usein ennenkin Mathilda, enkä nyt koe tarvetta puolustautua niinkuin aikaisemmin. Selvennän vain sitä että en todellakaan tarkoituksellisesti loukkaa tai aiheuta hämmennystä, vaan omana itsenäni joissakin tilanteissa oleminen luo ristiriitaa. Eikä maailma siihen kaadu! Elämä tuo meille sitä mitä kulloinkin tarvitsemme. Siihen luotan minä ainakin.. Jos puun juuret ovat syvällä maassa ei mikään myrsky voi sitä kaataa...kunnes.. ja sekin on vain elämää.
Halauksia kaikille!!!!

Mutta jos rupeamme miettimään että kaikesta täytyy saada aina hyötyä ja posiitivisia seurauksia ei ole kohta mitään mitä tehdä..? Uhkapeliä tämä eläminen on mielestäni..

Jos AINA pitää jokaisen sanansa asettaa sen mukaan,mikä on toisten elämänkatsomus,pitääkö kieltää itsensä?
Jos seurueessa on useampia,oletetaanko kaikkien olevan samaa mieltä?
Jos eivät ole,kuka saa puhua? :-\

Arvostan kyllä ihmistä,ystävää,joka suoraan kertoo vaikeatkin asiat.
Tiedän kokemuksesta,ettei totuuden sanominenkaan aina ole helppoa.
Joskus pitää pitkäänkin miettiä mitkä seuraukset mahdollisesti ovat.Ja tärkeää on vastata sanomisiensa seurauksista.
Eri asia on mennä möläyttämään ilkeyttään jotain,kääntää selkänsä ja häippästä.
Kiitollinen olen niille ystävilleni,joiden rehellisyyteen ja suoruuteen voin luottaa.

On mahdotonta miellyttää kaikkia,ja miten sillä tavalla mikään asia etenee??

    :smitten:  :smitten:  :smitten:

Kiitos Keho :smitten:
Olen kai elämässäni halunnut tulla loukatuksi.Ja läksyä varmaan riittää,mutta jatkan matkaani,, :D :D

Hei "Puma"

Suora kysymys. Suora vastaus.

ONNEA
ILOA
ELOA
VALOA
HELLYYTTÄ
RAKKAUTTA
MENESTYSTÄ

alkaneelle vuodelle 2006.


 :smitten:  Elämänilo   :smitten:

Samoin hyvää -parempaa!- vuotta  2006 kaikille!  :) Vuosi sitten kirjoitin tuossa, että en kyllä ymmärrä tahallaan loukkamista. (Tai en kyllä tiedä miten sanani pistin, hullusti kai, ja jotakuta loukkasin?!  ;))

Mutta-mutta. Edelleen pysyn kannassani, että totuus on kovin subjektiivinen. En itse ryhtyisi ketään "kouluttamaan" omalla totuudellani. Kuitenkin tahattomastikin tulee loukattua ihmisiä ihan tarpeeksi!

Tai itseasiassa perun puheeni hetimiten. Tänä iltana-aamuna taidan vähän kouluttaa miestä, kun se kehtaa kotiin raahautua joskus  ;)

:coolsmiley:
                Elämän ilon kohdalla herää kysymys?
                Onko lääkitys kohdallaan, kun on NIIN
                värikästä --- tuo elämä?

                VALOA JA ILOA   :smitten:  Pietro

Toki, mutta mikä saa jonkun asettumaan opettajan rooliin, vaikka molemmat toimivat
sekä opettajana että opetettavana?

On tärkeää kyetä olemaan avoin ja elämään oman elämänsä rehellisesti ja omia tunteita kunnioittaen, rohkeutta sanoa ja myöskin rohkeutta nähdä oma osuus jokaisessa tilanteessa.

Loukata tai tulla loukatuksi ei ole mikään mörkö, mutta kun tuo kaksinapaisuus on läsnä, niin tuolloin on aina ihmisen omasta tulkinnasta kiinni, missä asemassa hän kokee olevansa (vaikka hän on molemmassa läsnä) ja vaikka moni näkeekin mitä energeettisellä tasolla tapahtuu, on kokemus aina silti henk.kohtainen ja perustuu omiin tulkintoihin, sen perusteella mielestäni ja jos kykenee, tuolloin tietää, että molemmat toimivat opettajana ja oppilaana, eikä ole tarve, taaskaan ottaa esille omassa itsessään tuon opettajan roolin.

Oma viisas Itsemme ei tietenkään koe koskaan tulevansa loukatuksi, mutta voiko sen perusteella leikkiä tahalteen ihmisten tunteilla, koska olen edelleen sitä mieltä, että tilannetaju on aina hyvä säilyttää, kuten kunnioitus toista ihmistä kohtaan.

Totta on, että joskus kovakin loukkaus toimii sydämmen avaajan, mutta niin kauan kun itse yritän toimia parhaalla tavalla ja silti kunnioittaa omaa elämääni ja kasvuani, se ei tarkoita että en kyseenalaista omia motiiveja loukata toista ja ottaa vastuun niistä asioista jota olen muille sanonut/sanon, ymmärtäen että elämässä kaikki ON.

Tilannetaju on myöskin sellainen, että joskus voi olla parempi olla sanomatta yhtään mitään, koska sanomiset siinä vaiheessa on ihan turhaa ja tuolloin ei mielestäni rajoita omaa itseään olla sanomatta, vaan kunnioittaa tilanteen, tietäen että kohtaamme itsessämme olevaa "likapyykkiä" niin kauan kun oma kasvumme sitä edellyttää, eli on vielä tarvetta työskennellä sisäisesti.

Tottakai, mutta sanoppa se toiselle "itsellesi" joka ei ole tämän sisäistänyt (kokenut) ja kokee
että "puhutaan ja vastataan vain itsellemme toisten minän kautta" ja kaikki olemme YHTÄ.

Tämän sisäistämisen jälkeen kaikki voi näennäisesti muuttua meidän sisäisessä maailmassa ja voi saada aikaiseksi "rauhan" omassa itsessämme, mutta sen jälkeen palataan "pelikentälle" ja jatketaan elämäämme niillä eväillä jolla kulloisena hetkenä on käytettävissä.

Fyysisellä tasolla ollaan vieläkin erikseen, omina yksilöllisinä itseinä vaikkakin korkeammassa tilassa yhtä.

Jos nyt opeteltaisiin edes sisäistämään senkin, että olemme kaikki jumalan lapsia (sisar ja veli ajattelu), sen jälkeen kun sen osaamme ilmentää ja olla sovussa edes hitusen verran, voimme jatkaa matkaa kohti YHTÄ ajattelua ja sen ilmentämistä.[/color]

Ööh, joo. Okei. ::) Ihan miten vain.

Oikein Iloista alkanutta Uutta-Vuotta 2006 Kaikille!  :)

Lueskelin tässä hiukan tätä ketjua ja itselle heräsi joitain ajatuksia.
Jossain kerrottiin siitä, että miten joskus tuntuu, että tarvitsisi 'vääntää rautalangasta' jotain jollekulle, että tulisi ymmärretyksi....jne..
Huomasinpa vain siitä, että enpä ole itse moiseen törmännyt ja huomasin samalla, että en olekkaan sillä mielellä kirjoittelemassa, että joku ymmärtäisi minua tai tarkoitustani, vaan enemmänkin kiinnitän siihen huomiota, ymmärränkö minä itse, mitä toinen tahtoo kertoa sanoillaan....ja jos en ymmärrä, niin miksi en ymmärrä ja jos sittenkään en ymmärrä, kysyn lisää, jos haluan ymmärtää...  ;)

Muutenkin koen ja näen niin, että se, miten itse kokemuksena ja mielensä kautta on jonkun vääntänyt käsitteelliseen muotoon, ei ole se pointti, että se juuri jossain tietyssä muodossa toisille välittyisi, tai että välittyisi laisinkaan.
Pidän sellaista ajatusta tai toivetta manipulatiivisena käytöksenä ja hyvin itsekeskeisestä ajattelusta lähtöisin olevana tarpeena, tulla itse hyväksytyksi toisten hyväksynnän kautta omien käsittellisyksien läpiviemisen tahtona.

Ja nuo 'mielipahan' tahattomat taikka tahalliset aiheutukset....
Niitäkin on todella myös tiedostamattomasti ja tiedostetusti aiheuttettuja...
Myös joskus voi 'vetää itseään nenästä' uskottelemalla itselle, että tämä on tarpeen sanoa, että toinen ymmärtää...se on sitä hyvää 'loukkaamista', joka saattaa 'kasvattaa' toista....
Hmm...  :idiot2: Itse olen sitä mieltä, jos kertoo kokemuksistaan taikka mielipiteistään ja sen takana on jonkinlainen tarkoituksen hakuisuus muuttaa, opettaa tms. muita, kyse on aina manipulatiivisesta käytöksestä.
Tuollaiset asiat välittyy kunnioittaen, ilman mitään tuloshakuisuutta. Kukaan ei voi tietää mikä toiselle on parhaaksi ja itse pidän tärkeänä sitä, että antaa toisille mahdollisuuden valita, mikä on itselle parhaaksi ja oikein. Minusta se on kunnioitusta toisten elämää kohtaan ja ylipäätään kunnoitusta kaikkea kohtaan.
Ja kun ei anna manipulatiivisen mielensä tehdä päätöksiä siitä milloin minkäkin varjolla, mikä on muiden parhaaksi ja on vain sitä mitä on, voi välittää paljon arvokasta tai olla välittämättä. Sillähän ei silloin ole merkitystä, koska ymmärtää, ettei se ole koskaan elämän itseistarkoitus, ohjata muiden valintoja.
 :smitten:

Jostain syystä muokkauksen kautta ei korjaa sanaa kunnoitusta sanaksi kunnioitusta, mutta niin siinä tulisi lukea...  ;)

(Lainaus käyttäjältä Keho)

Minä en pelkää tulevani manipuloiduksi itseni ulkopuolelta mitenkään...olen pahoillani  ;) Kukaan ei meistä erotu tästä kokonaisuudesta niin, että hänen käsiteelliset tarinansa vapauttaisi omasta vastuustaan.



Nämä asiat eivät jakaudu niin, että yksi yksilö ilmentäisi vain toista puolta ja toinen toista, vaan jokainen molempaa ja kaikkia puolia ja kukin oman ymmärryksensä mukaan aistii ja näkee itsensä ulkopuolella ja muissakin yksilöissä nämä kerroksellisuudet. Jos taas näkee ne niin, että toinen yksilö tekee 'jumaluuden kasvun tekoja' ja toinen 'peloilleen', on se silkkaa itsen peilausta itsen ulkopuolelle...kaksijakoisuuden projisoimista itsen ulkopuolelle. Ehyt ihminen näkee itsensä ulkopuolellakin eheyttä.


Missä alussa? Monet ovat aitoja alusta loppuun. Ja sanovat aina sen mitä oikeasti ajattelee, eikä sitä, mitä toivoisi olevan.
 :coolsmiley:

No miten luojamme ja ego vastaa kun kysyt heiltä "manipuloinko toisia" tai "manipuloidaanko minua"?

Ego pelkää tehdä jumaluutemme tahdon mukaisesti?

Eli nyt on osat siirtynyt siihen, että ego on se joka pelkää, vaikkakin egomme on se joka haluaa manipuloida (negatiivinen vaiko positiivinen tapahtuma?), vai haluaako jumaluutemme manipuloida, vai näkeekö jumaluutemme manipuloinnin kaikkien parhaaksi tapahtumaksi?

Muuttuuko manipulointi matkan aikana "sallittavaan omaan totuuden jakamiseen" keinolla millä hyvänsä?

Mitäpä näihin kommenteihin enää lisäisi. Kysymykseen ei voi vastata kyllä tai ei, tähän lopputulokseen tulin minä, eilisen pähkäilyni päätteeksi.

 :) :vaaka:

HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA KAIKILLE JA TASAPUOLISESTI !

:)Vielä on pakko ottaa kantaa tähän keskusteluun. Valitettavasti tämän päivän yhteiskunnassa on paljon virheellistä peilaamista ja jopa jakomielitautisiakain piirteitä, joiden korjaaminen on aloitettava heti, jotta pääsemme oikealle rauhan ja rakkauden tielle ja voimme rakentaa niin keskustelun, kuin teotkin oikeille raiteille.  :angel: Ajat sitten on kadotettu terveisiin elämäntapoihin perustuva oikea arvomaailma ja toisen kunnioitus, vain se joka uskaltaa pelata on "oikea ihminen", tätä en rauhan ja rakkauden nimissä hyväksy ja paljon on nuorisokin ruvennut perusarvojen perään kysymään, koska on paljon niitä, jotka eivät ole esim. oikeaa äidinrakkautta tunteneet. :D Siis palauttakaa oikea rakkaus sydämiimme ja jakakaa sitä kaikille niile, jotka sitä tarvitsevat niin sanoissa kuin myös teoissakin. :angel:

Uskallankohan sanoa mitä ajattelen? Päätin uskaltaa.

Ensinnäkin kuinka voimme tietää sen OIKEAN rakkauden? Joku toinen nimittää omanlaistansa rakkautta oikeaksi, toisen parhaaksi katsomansa vääräksi, kolmas ei hyväksy heidän kummankaan. Kun palaan vanhaan 'hyvään' aikaan, muistan että korean pinnan alla oli paljon teennäistä tekopeliä. Ihmettelen, miten olin niin onnekas, että minulla oli isä ja äiti, jotka molemmat kasvattivat minulle omaa rehellistä näkemystä ja totuuden etsimistä sanojenkin takaa. He jopa kielsivät minulta seurakuntakerhot ja kaikki poliittiset lasten piirit. Se tuntui keljulta kun muut menivät, mutta nyt vanhempana sen ymmärrän. Siltikään en ole kirkkovastainen tai en edes politiikkavastainen, ymmärrän niiden tärkeän merkityksen, näköpuolia on monia.

Mutta paljon valheellistakin on ollut ns. perusarvojen takana, mitä sitten lienevätkään. Luotan nykynuorisoon, he yrittävät luodata selvemmillä vesillä, etsiä rehellisyyttä ja totuutta ehkä pelottomammin kuin edelliset sukupolvet. On uskallettu kyseenalaistaa monta ns. totuutena ja arvona pidettyä asiaa.

Huh, kun nämä on vaikeita juttuja. Todella.

Keho.
Mistä Pohjolan Valoja saa?
Lähimmästä vakuutusliikkeestä?

Tai...

Mene ulos lenkille, etsi tähtitaivas, odota tähdenlento ja toivo. Saat varmasti lisävaloa!

Ehkä pistäisin sen lyhdyn sittenkin
päälle kun valaistus on ollut niin sammuneena
niin enää näe oikein asioita ja siten en oikein
tajua missä meen...

:D
Puma!

Sisäinen sytytin sulla ainakin on kohdallaan  :D  ;D
Muuta kuin liekki loistamaan!!!!

          :smitten:  :smitten:  :smitten:

Näin viimeyönä hauskan unen,jota aloin tuossa tutkimaan.
Unessa oli opettaja,niinpä taas katsoin sen tarkempaa merkitystä.

Kaikki ovat opettajia siinä,miten jokin tulee/ei tule tehdä.Oma vastaanottokykysi herättää sisäisen näkemyksesi:vaikka kaikki ihmiset ovat opettajia,vain harvat vaikuttavat sinuun erityisen voimakkaasti matkasi aikana.Kehoitus huomioda sisäistä opettajaa.Muista olla aina oman itsesi guru.

Tuli mieleen jostain tämä aihe.Kaikkien sanoma on ollut tärkeä,opettanut miettimään miten tuo asian näkee,,
Toiset vaikuttaneet voimakkaammin,toiset ohittaa nopeasti.Niin se taitaa ainakin minun elämässäni mennä.
Ja loppupeleissä valinta ,miten minkäkin kokee on oma.

        :smitten:  :smitten:  :smitten:

Ihmisiä tulee ja menee meidän elämässämme, jotkut ovat läsnä kauemmin ja jotkut vain piiphatavat, mielipiteet vaihtuu, elämämme muuttuu ja kaikilla on oma vaikutus meihin, on vain yksi tekijä jota ei oikein kannata hukata/hylätä tai jättää kuuntelematta -> oma itsesi  :)

Vaikka ei tulisi aina toimeen muiden kanssa tai toiset eivät kohtaa itseämme niin kuin haluaisimme ,itseämme emme voi juosta karkuun, joten on ihan suotavaa "tulla toimeen oman itsensä kanssa", niin elämäkin maistuu toisenlaiselta ja muiden ihmisten sanomiset eivät niin paljon hetkauta suuntaan tai toiseen, ja huomaa, että paras opettaja on minä itse ja elämä yhdessä ;)

Nyt on taas"pakko"palata tähän aiheeseen,kun on omalla kohdalla niiiiin ajankohtainen.
Tuntuu,että vaikka miten yrittäisi välttää sanomasta mitään,niin näitä tilanteita vaan tuodaan eteen. :'(

Olen pari päivää ollut sellaisessa tunnemyrskyssä,että on välillä tuntunut lähes mahdottomalta luovia sieltä taas seesteisemmille vesille. :'(  :idiot2:  :tickedoff:

Yleensä vetäydyn silloin ulkomaailmasta omiin oloihini ,mietiskelemään mikä saa tuntemaan näin yms.
Olen törmännyt yhä uudestaan ja uudestaan siihen,että läheiset ihmiset eivät halua uskoa ja ymmärtää,että mun tapani työstää asioita itsessäni on tämä.
Pitää kysyä tuhannen kertaa mikä vaivaa.Vaikka sanon,että ei juuri sinussa mikään,anna mulle vähän aikaa ja muuta selitystä,niin ei mene perille  :tickedoff:  :tickedoff:

Kun sitten sanon jotain,esim halustani olla vain yksin,niin johan loukkaannutaan.Eli miten tässä nyt sitten piti/pitäis toimia.Kun ei saa olla hiljaa,mutta ei saa sanoa sanoja joita toinen ei halua kuulla??? :uglystupid2:

Onko täällä muita,jotka erakoituvat silloin tällöin?Jos,miten se teillä toimii?

 TULIPAS TAAS PÄÄSTELTYÄ,, :o  ANTEEKSI  :angel:

KIITOS!!! :smitten:

Yksin oleminen ja yksinäisyys kun ovat kaksi aivan eri asiaa.
Vastauset saan vain hiljaisuudessa,silloin kun vaikeista asioista kysymys.
Hyvä tietää,että muitakin kummajaisia on. :D

     :smitten:  :smitten:

 :coolsmiley:  JOS, me kaikki olemme kuin maailmanpyörän koreissa olevia
             
                   sieluperheitä kaikkinemme, niin onko Keho se napa ?

                    Jonka ympäri me kaikki pyörimme ?


                     VALOA JA ILOA  :smitten: Pietro

Minusta tuntuu, että ajattelen liikaa enkä siis voi sanoa kaikkea koska kovin harva sen ymmärtäisi. Niinpä niin....Toisin sanoen omista tunteistani ja usein myös mielipiteeni jätän sanomatta. Siinä voi olla takana pieni pelko ihan tosissaan siitä, ettei muut pääse samalle tasolle ja katsovat mikä hörhö toikin on. Se on vain pinttynyt tapa että mieluummin olen hiljaa. ja erakoidun. valitettavaa....Mutta toisaalta, minulla on myöskin sellainen ajatus, että kun ei puhu liikaa ei voi muut satuttaakaan ja on heikkoutta olla liian avonainen. No, mutta toisinaan on kaikille erakoituneillekin tarpeen puhua-ihan mistä vaan.  :uglystupid2:

Kattokaa ettei mene kehoismin puolelle..

Hei Ystävät

- täälläkös te kaikki luuhaatte
  - olis hengen ravintoa tarjolla  :angel:   :angel:

http://www.astro.fi/index.php?option=com_smf&Itemid=27&topic=2400.new#new

 :smitten:  Elämänilo   :smitten:

Chandralle erakoitumisesta

Metsätonttu erakoitui vuodeksi tänne metsämökkiinsä. Eli otti vuodeksi vuorotteluvapaata. Kun ukon kanssa jutut menevät liian tutuiksi ja tylsiksi, niin pitipähän istahtaa tähän astrofoorumin pöydän ääreen, että pääsis porisemaan.

Näin siinä käy.  Mutta... nautin aihan hirveästi omasta ajasta.

Heh, näkisitpä vaan... ;D Ei toilaan. ilmaisin ehkä asian yli. En ajattele itseäni millään tavoin muitten yläpuolelle, vaan että itse olen vain...ja ajattelen liian monimutkaisesti että hyvä kun itsekään saan selvää. Keuliminen, pois se minusta. :knuppel2:

Ei sitä aina uskalla kaikkea sanoa ääneen. Niinku vaikka ventovieraalle miehelle että "sulla on mahtavat pakarat" :D

Metsätontulle terveiset  :angel:

Kun luonto heräilee talviunestaan,meikkä lähtee mökille  :smitten:  :smitten:
Kallio,vesi ja metsä,,,Linnut,kukat´perhoset ja mitä kaikkea muuta ihanaa,, :D :
Mökissä ei sähköä,ei mukavuuksia,mutta jotain mitä tästä hyörinästä vaikea löytää.
Sitä ei muuten rahalla saa! :D
Asun nytkin metsän reunalla,vaan ei niin nautittavaa tämä kylmä aika.
Pitkän kaupunkikauden jälkeen päädyin syksyllä tänne hiljaisempiin maisemiin,en kadu!
Mielessäni näen aina maisemat kotisi ympärillä,kun niistä kertoilet.
Onnellisuutesi välittyy tänne asti.

 MIELENRAUHAA VAAN KAIKILLE  :smitten:

Valonkantaja

Voit sen tietysti sanoa,mutta kun seurauksia kannattaa joskus ajatella.
Ettei ny vaan sattuis mitään. ::)  :2funny:  :2funny:

Hmm, riippuu ihan mitä mielipidettä kysytään. Sanon yleensä mielipiteeni välittämättä miten muut reagoivat  ja jos sanon mielipiteen, niin olen kyllä valmis väittelemään asiasta koska tyhjän päiväsiä mielipiteitä en sano! Mutta jos kysytään vaikka "miltäs tää paita näyttää mulla?" niin ehkä sillon en sano mielipidettä suoraan !
Näin mulla!  :vesimies:

:coolsmiley:
                  Tosi on, en kiellä, enkä myönnä !   ;D


                  VALOA JA ILOA  :smitten:  Pietro

:D ZuiPPADUIPPA!!!  Vihdoinkin..Löysikö SuSi vihdoin Laumansa??  Lämmin Tervehdys teille olioille,hassunkurisille zetseviikareille!!:) Ihan pikainen"perus"esittely..tässä on varsin hullunkurinen..sekä vallan iloinen 24-vuotias neitonen..joka on "vuosisatoja"etsinyt kaltaisiaan.olen tutkinut astrlogiaa,feng shuita.unia,kirologiaa,fysioterapiaa,anatomia,psylogia,Intiaanit,Ihmiskunnan alkutaipaleet,heimot kautta aikojen,ihmisoikeudet,hyväksikäytöt eri kansojen,maiden.ihmismielen pahoinvointi,vääristynyt päihdehuolto jatkuen kaikkeen mahdolliseen maan että avaruuden välissä..:) ... noin 14 vuotta.lisä mausteena pimeäpuoleni  Sarjamurhaajat..psygologia sairaiden mielten.käytös arjessa jatkuen kokonaisuuteen.KUKA MINÄ OLEN?      Suonen anteeksi pitkästä pohjustuksesta..Olen niin innoissani:) ELI::: Sinä kysyit mielenilmauksista??Riittäkö rahkeet Todellisen minän näyttöön?OI kYLLÄ!!kummallista miltei surullista mutta tästä kyseisestä syystä olen joko VIHATTU taikka RAKASTETTU.Välimuotoja ei ole.Kaverit ovat LOISIA Joita en elämääni kaipaa.YSTÄVÄT Taasen ovat niitä joita on harvassa mutta pysyvät kuin lahti meressä...joo joo,kuuleehan niitä paljon:"KYLLÄ Minä AINAKIN sanon mitä todella olen mieltä"   Vaan kun Todellinen mielten tutkija kertoo asiansa.PÖYTÄ HILJENEE..jokainen "HÄKKIROTTA" odottaa, kuka tyrmää halveksuen "UUDEN" mielipiteen!!JA Tästä MINUN HUVINI alkaa!! Suorastaan himoitsen,janoan ääripäilleen vievää tutkintaa,asioiden todellisista seikoista koostuvaa polemiikkia.Ja Kun "poloilta"lipsahtaa sana .NoRMaaLI...Nautinto on jo käsin kosketeltavissa!! KUKA ON MÄÄRITELLYT SANAN NORMAALI?........Eput?KO?Puhun paljon asiaa Yleisesti,jujuni on REHELLISYYS?kysy mielipidettäni SEN myös kuulet..

Hei pirtsakka Noitavaino! :coolsmiley:

Tässä määrittelyni 'normaalista'. Siihen sisältyy pieni tarina.

Menin masentuneen ystäväni kanssa katsomaan intiaanikulttuurinäyttelyn Tampereella. Olimme lippuluukulla. Ystäväni on eläkeläinen ja minä maksoin täydestä lipusta. Kassaneiti vähän niinkuin itsekseen sanoi: -Siis yksi eläkeläinen ja yksi normaali.
Se särähti korviini, ja ehkä suhteettoman isosti ja yllättyneenä sanoin: -Häh! Normaali. Minäkö? Sen kuulin ensimmäistä kertaa.(Viimeisen lauseen osoitin ystävälleni.)

Se oli jotakin mitä masentunut ystäväni tarvitsi. Hän purskahti raikuvaan nauruun, minä perässä ja koko jono lippuluukulla.  :2funny: :2funny: :2funny:
Kassaneiti oli vain hiljaa ja punainen.
Naurussa suin huomasin siinä vanhan ystävän, 20 vuoden takaa. -Hei, yllätys, tunnetko minua. - No ainakin tiedän että olet normaali, nauroi hän, mutta kohta halattiin kamalasti. :smitten: :smitten:

Siis normaaleille on aivan jotain omaansa. 8)

Hei noitavaino! :D

Astuit esiin rohkeasti ja toit tuulahduksen tuoreutta tullessasi.
Mielenkiinnolla jään odottelemaan mielipiteitäsi maan ja taivaan välillä! :smitten:

Pidän kyllä paljon asioita pääni sisällä. En näe itselläni olevan syytä sanoa mitä minun mielessäni liikkuu, koska se muuttaisi ehkä toisten käsitystä niistä asioista mistä siinä on kyse. Parempi jos oivaltaa itse tekevänsä väärin, sitäpaitsi mikä minä olen päättämään mikä on toisesta väärin mikä ei. Tarkoitus tuolla ei ole että minusta pitäisi kaikki, mutta tarkoitus on tulla toimeen kaikkien kanssa sen paikan tullen. Ja ihmiset olisi monesti hämillään jos avautuisin siitä mitä ajattelen. Eli useammin pidän turpani kiinni, myöskin siksi, koska tykkään olla sivustaseuraaja ja olla todistamassa tapahtumien seurauksia, myöskin omalla kohdalla.

:)      :)      :)      :)      :)      :)      :)      :)      :)      :)      :)

Olen tässä miettinyt termejä: järki-ihminen, tunneihminen...

Ajattelen, että olemme kaikki aika keskeneräisiä, voisiko sanoa, suurimman osan elämästämme. Kehitymme omiksi itseksemme, jos vain jaksamme kohdata yl. vaikeita asioita ja työstää niitä. Joskus joku on niin tottunut huonoon kohteluun, ettei osaa kohdata hyviä asioita...

Perheenjäsenemme, muut lähimmäisemme, kaupan kassat, ihmiset virastoissa, poliisit, kaupunginjohtajat, lääkärit, pultsarit, maahanmuuttajat sun muut, keihin törmäämmekin - vrt. joudumme törmäämään, paljastaa paljon siitä, missä meillä on vielä työstämistä. Väsyn, kiukustun, siedän, pinna kateaa just nyt, nauran hervottomana, en osaa suhtautua, pelkään, varon, en voi olla oma itseni... On vaikeaa tunnistaa ja löytää "omaa itsensä" , kun ei vielä ole hajuakaan kuka on tai keneksi tahtoo. Suunta voi olla oikea, mutta yhtäkaikki voihan se olla vikasuuntakin - kaikki on hakusessa.


Yksi on totta ja pysyy - ja se on RAKKAUS. Minkä teet rakkaudesta ja hyvästä sydämestä, se on totta ja kantaa  hedelmää. Mutta miten rakkaus löytyy...?
Rakkaus on meissä jokaisessa, siitä olen vakuuttunut. Rakkaus ON kokoajan, mutta me etsimme sitä vääristä paikoista, yl. oman itsemme ulkopuolelta, ja väärin keinoin. Miten me voisimme löytää rakkauden helposti, tai yleensäkään ollenkaan, kun meillä voi olla monen sukupolven takaa vääristyneitä tunnesotkuja ja elämisen malleja?
Miten ihminen voi yleensäkään tietää, mikä on oikein, kun sukupolvien perintönä on vääristymiä vääristymien perään...?  

Aale Tynnin runo on koskettanut minua: "Koko salaisuus on tässä,
                                                       koko totuus sydämen:
                                                       sydänmullassa pimeässä
                                                       on juuri valkoinen."

"Sydänmullassa pimeässä on juuri valkoinen." Kaunista, surullista ja lohdullista.
Tulkitsen ja ajattelen runon sanoman niin, että juuressa valkoisessa elää Rakkaus. Mutta jotta rakkaus saadaan esiin, täytyy sydämestä saada tyhjennettyä läjäpäin kuonaa, kaunaa, elämätöntä elämää, tyhjyyttä, vihaa ym. tunteita, jotka negatiivisina painavat. On se kumma, että "tyhjyys" painaa niin paljon...!
Lohdullista sen takia, että meillä kaikilla on mahdollisuus löytää Rakkaus omasta sydämestämme. Työtä tarvitaan enemmän ja vähemmän, mutta kyllä se sieltä löytyy...uskon ja jatkan etsimistä.


Toinen runo on toteava by Matti Kuusi:  " Mitä liekään rihkamaa
                                                        ollut riemunkirjavaa.
                                                        - Yhden sanan loistavan
                                                        muistan, sanan: rakastan.


Miten ed. liittyy järki- tai tunneihmiseen? Harhauduin asiasta kun innostuin rakkaudesta. Luulenpa, että itsensä kanssa sopusoinnussa olevassa ihmisessä järki ja tunne tukevat toisiaan, ne ikäänkuin sulautuvat ihmiseen. Hän ei enää singahtele puoleen tai toiseen sen mukaan heiluttaako tahtipuikkoa järki vai tunne. Oikeasti ei voida enää erottaa järkeä ja tunnetta, koska ihminen on niin kokonainen - onko liian täydellistä? Mitä luulette?

Iloisia tapahtumia ja kohtaamisia kaikille toivon, ja jos ei niin tapahdu, niin kestävyyttä koitoksiin. Tämä on niin elämää!

 

      :smitten:      :smitten:      :smitten:      :smitten:      :smitten:


   Aurinko     Kauris
   Kuu          Rapu
   nousu       Kaksonen

Ajatuksia herättävä oli tekstisi Unssi! :coolsmiley:
Juuri tuo erilaisiin ihmisiin törmääminen on mietityttänyt lähiaikoina,, ???

Useasti tuntuu,että tasapainon säilyttäminen itsessä vaatisi eristäytymistä muusta yhteiskunnasta.
Minä kun suutun useimmiten toisten ihmisten puolesta.Eriarvoisuus täällä suomessakin kasvaa kasvamistaan.
Jatkuvasti törmää siihen,ettei nähdä enää ihmistä ongelmien takana.
Vähävaraiset,vanhukset,mielenterveyspotilaat,alkoholistit,narkomaanit,asunnottomat,muutamia mainitakseni.
Selvimmin asenteisiin törmää,kun lähdet auttamaan heitä johonkin virastoon.
Tuntuu että kukaan ei halua enää nähdä eikä kuulla heitä.Joskus kohtelu menee niin alle ihmisarvon,että ei ole muuta mahdollisuutta(minun luonteellani varustetun),kuin puuttua asiaan varsin kovin sanoin.Tehdä valituksia,mitkä eivät yleensä johda toimenpiteisiin,mutta ehkä edes hetkeksi havahduttavat.

Olen välillä turhautuneena ajatellut,pitäisikö vain ummistaa silmänsä,nauttia omasta hyvinvoinnistaan ja etsiä sitä tasapainoa vaan itsestään.? :idiot2:

Ei vaan taida onnistua,kun tiedän että ongelma vain kasvaa ja ihmisillä on todella hätä.
Elikä mikä neuvoksi??!  :o

Useimmiten uskallan,toisinaan ehkä liian kärkevästikin. Mitäpä sitä turhaan kiertelemään. Toki yritän olla aina ketään ehdoin tahdoin loukkaamatta,ellen sitten satu olemaan kyseiselle henkilölle vihainen.  :smitten:

Rehellinen itselleni ja muille??

Epäilen, että jokainen meistä, myös minä, joskus sortuu selittämään asioita itselleen parhain päin. Onko se epärehellisyyttä vai puolustusmekanismi.. siitä voidaan keskustella.

Alkuperäiseen kysymykseen: uskallatko sanoa jne.. voin vastata myöntävästi. Opettelen kyllä kovasti pitämään mielipiteeni edes joskus omana tietonani  :D Lie skorpionimaista suoruutta etten kykene/ pysty/ halua esittämään muuta kuin mitä todellisuudessa ja tunnen.

Kehittymisen paikka onkin siinä, että opin kuuntelemaan (siis oikeasti kuuntelemaan) myös muita ja esittämään vasta-argumentit vähemmän viiltävästi.

Elämä on tasapainoilua ::)

-annaz-

Kiitos Unssille hienosta ajattelusta ja avoimuudesta!

Tuosta tuli mieleen juuri tuo vuorovaikutuksen vaikeus esim. tunteiden esille tuomisessa. Toinen antaa lahjan tai hyvästä sydämestään jotakin. Kuinka otat sen vastaan? Toinen kehuu ja sanoo jotain kaunista sinulle. Kuinka otat sen vastaan? Toisella on tunteita sinua kohtaan ja ilmaisee sen. Kuinka otat sen vastaan? Eli vastaanottamisessa on usein se ongelma.

Sama kielteisissä ilmaisuissa. Kuinka harvoin jäädään tarkkailemaan asiaa siten, 'miksi tuo loukkasi minua näin paljon, mitä se kertoo minusta itsestä'? Ei. Vaan oikea suora, samalla takaisin tai mökötys.

:)        Kiitoksia kannanotoistanne Chandra ja Metsätonttu.

Chandralle sanoisin, että minä jossakin vaiheessa ajattelin itsestäni, että erakoksi vain jonnekin umpimetsään, ettei tarvitsisi nähdä taikka kuulla kaikkea sitä kurjuutta, mitä ihminen toiselle tekee...
Ei tullut erakkoa, mutta kun sallii itsellensä omaa rauhaa ja antaa päällensä aikaa pyöritellä asioita, niin siitä ne ajatukset kirkastuvat.


Lainaus Chandralta:
"Olen välillä turhautuneena ajatellut,pitäisikö vain ummistaa silmänsä,nauttia omasta hyvinvoinnistaan ja etsiä sitä tasapainoa vaan itsestään.?"

Uskoisin näin, että kun ihminen auttaa ensin itseään ja löytää tasapainon elämäänsä, niin hän löytää myös voiman auttaa muita. Ei jaksa auttaa eikä jaksa olla kärsivällinen, jos oma elämä on hajalla. Alkaa olla liian monta taakkaa...kun on omat taakat ja on lähimmäisten taakat...        :-[

Voi Hyvin -lehdessä nro 8/05 oli muuten aika sävähdyttävä juttu: Vapaaksi tunnetaakoista. Ovatko kaikki tunteet omiani vai kannanko kenties tunnetaakkaa, joka kuuluisi äidilleni? (Vieläkö tämä keskustelu kuuluu tälle palstalle?...    :-\   )

      Auringon paistetta toivottelen    :coolsmiley:

Heipä hei Unssi  :smitten:

Niin,en tiedä miksi olen koko ikäni,murkkuikää lukuunottamatta  ;D,pohtinut asioita nimenomaan vähempiosaisten kannalta.
Jotenkin heitä on aina tielleni osunut,tai olen itse ajautunut paikkoihin,joissa kohtaan erilaisia ihmisiä.Ihmisiä,jotka ovat jollain tavoin syrjäytyneitä.
Aina sillä seurauksella,että alan miettimään miten voisin auttaa.
Yhdessä elämän vaiheessa kyse saattoi olla siitä,että auttamalla muita ei ehtinyt niin paljon omia murheitaan miettimään.
En tarkoita auttamisella nyt mitään energiahoitoja tai vastaavaa,vaan sitä,että kulkee yhdessä ihmisten kanssa jonkun ongelman alusta loppuun.
Esim.asunnotonta saamaan sen asunnon.
Usemmilta ovet on vähän joka puolelta jo suljettu.Pienillä paikkakunnilla puheet kulkevat ja harvoin kukaan vaivautuu puheitten todenperäisyyttä kyselemään.Riittää kun joku on sitä mieltä,että tuo on omituinen,juoppo,vähän sekaisin ymv.
Usein käy sitten niin,että kyseinen ihminen alkaa jo itsekin uskoa,ettei ole tämän kummempaa ansainnutkaan.Ei jaksa enää yrittää,ei halua tulla taas torjutuksi.
Kun tällaisessa tilanteessa voi olla avuksi,ja sitten kun se asunto vihdoin on onnistuttu hankkimaan,ilo on kyllä molemmilla yhtä suuri. :smitten:
Esim.tänä iltana,kun kävin ulkona,ajattelin onnessani,ompa ihanaa mennä lämpimään kotiin.Saunaan ja sen päälle sytyttää kynttilöitä tuikkuihin,kääriytyä vällyn alle ja nautiskella. :smitten:  :smitten:

Äkisti paukahti taas jostain ajatus;Mitä jos ei olisikaan mitään kotia mihin mennä??!!!! :o  :buck2:
Mietin minne esim.yksistään helsingin alueella olevat yli 5000 asunnotonta menevät???

Ei ajatus nyt jäänyt kokoaikaisesti päälle,käväisi illan aikana mielessä kyllä ajoittain.
Minulla on taipumus esim.telkusta(jota muuten harvoin katson)katsella juuri sellaisia ohjelmia,jotka herättävät tämän tyyppisiä ajatuksia.Inhimillinen tekijä,Punainen lanka,Silminnäkijä ja erilaisia dokumentteja.
Ukko-kultani aina ihmettelee,miksi niitä katson,kun tulen surulliseksi,vihaiseksi,mitä milloinkin.En vaan voi olla katsomatta!Mielestäni silmien ummistaminen ei muuta sitä tosiasiaa,että vääryyttä tapahtuu kaiken aikaa aivan joka puolella.Lähellä meitä jokaista.Ja jos yhä useampi auttaisi sitä joka ei enää jaksa,ehkä vähän kerrallaan saataisiin muutosta aikaan.
Ei se niin paljon vaadi.Mennä mukaan ja uskallusta sanoa mitä todella asiosta ajattelee.  :D  :angel:

AURINKOISTA PAKKASPÄIVÄÄ KAIKILLE! :smitten:  :smitten:  :smitten:

Chandra!

Puhut asiaa! :tickedoff:

Voimia sinulle! :smitten: :smitten: :smitten: :smitten:

Kiitos Metsätonttu! :smitten:

Hieman on nyt alkanut pelottamaan tämä yhä laajeneva keskustelu sielunsopimuksista,itsensä rakastamisen tärkeydestä(allekirjoitan sen kyllä)ja omassa tasapainoisessa tilassaan pysymisestä. :-\

Ettei vain nyt ääritapauksissa kävisi niin,että vain minä itse olen tärkeä,muista ei tarvitse huolehtia.
Esimerkkinä vaikka kadulla tapahtuva pahoinpitely,,"En voi puuttua,oppiläksyjään vaan tuossa suorittavat".Tai jonkinlainen sairaskohtaus:"Jaa,hän on päättänyt kuolla tuohon?"Mikäs minä olen kenenkään suunnitelmiin puuttumaan."

Jotkut taas eivät halua nähdä ikäviä asioita siksi,että pelkäävät menettävänsä positiivisuutensa ja horjuttavansa omaa tasapainoaan.
Kuitenkin pienenä maan kamaralla tallovana ihmisenä,katson ainakin omaksi velvollisuudekseni auttaa lapsia,vanhuksia,kaiken ikäisiä ihmisiä.
Luontoa,eläimiä ym.

Miten sitä puolustauduttiinkaan silloin,kun nuo Hitlerin aikaiset keskitysleirien kauheudet tulivat maailman tietoisuuteen?
Minä en tiennyt!

Enkä nyt rakkaat ihmiset halua teitä synkistää. ;)
On vain mietityttänyt tämä asia.

Ai niin Keho!
En ymmärtänyt mistä kirjoitit.Aihe ei kai koskettanut,koska toistaiseksi en muille foorumeille ole kirjoitellut. :coolsmiley:

En ymmärtänyt minäkään mitä Keho tuolla viime tekstillään tarkoitti?
Missä minkä puhumisesta? :o

                 Jospa hän tarkoitti, tuolla rajan takana, ylhäällä.
                 Vakoilevat!

:D      :D      :D      :)      :)      :)      :D      :D      :D    

Hyvät Chandra ja Muut Mietiskelijät,

Chandra, kirjoitit asiastasi niin, että lukiessani tuli olo: olen elänyt tämän ennenkin. Minulla nimittäin on täällä kotikonnuilla yksi ystävä, joka myös jotenkin "törmää apuatarvitseviin" aika ajoin (ei nyt ehkä kodittomiin jne., mutta vakavasti sairaisiin kyllä). Olen iloinen (aikuisten oikeesti) heidän puolestaan, että heillä on teidänlaisianne ihmisiä ja taakkojen kantajia läheisinä.

                            :angel:      :angel:


Jotkin ihmiset tuntuvat olevan niin rakentuneet, että heillä on voisiko sanoa "auttajan lahja". He ovat kuin mangneetteja, jotka vetävät puoleensa apua tarvitsevia - yhtäkaikki nämä apuatarvitsevat voivat itsekin vaistota sen, että TUOSSA on IHMINEN, joka voi, osaa ja haluaa auttaa. Voihan olla, että AUTTAMINEN on JUURI SINUN TEHTÄVÄSI tässä elämässä. Toisen puolestahan ei voi elämää elää, mutta auttaa voi.


Mutta jotta itse auttaja ei luhistuisi kaiken sen riittämättömyyden tunteen (kun autettavia on niin paljon...), huolen, epätoivon yms. tunteen taakan alle, niin ajattelen, että pieni irtiotto asiasta olisi paikallaan aika ajoin. Kuka auttajaa auttaa, kun tulee burn out?

 :-\      ;)      :buck2:      ;)      :-\


Tosin, olen huomannut, ettei sydämeltään auttajaa pidättele mikään, kun joku apua tarvitseva on kohdalla...mentävä on. Voin vain toivoa voimia heille ja sinulle Chandra, - ja niin toivonkin...

                          :smitten:      :smitten:

Onko ihminen sellainen, että löytääkseen kultaisen keskitien, hänen ensiksi TÄYTYY seilata äärilaidasta toiseen?? Olen ajatellut, että taitaa olla: miten muuten hän löytää "keskitien", jollei kokeile ojia tien molemmilla puolilla...?
 ::)      :o      ;D      ::)      :o      ;D      ::)      :o      ;D

Kehon tekstin perusteella hämmästelen hiukan...  Kun taidot (ja tahto) ei riitä asioista keskustelemiseen, niin luodaan foorumi, jossa aletaan keskustella tämän foorumin keskustelijoista? Niinkö se menee...? Voi vain todeta, että VOI, VOI...    :idiot2:      :uglystupid2:

Kiitoksia Keho informaatiosta. Toivotaan heille valaistusta tässä asiassa...  
 :coolsmiley:      :coolsmiley:      :coolsmiley:


 :smitten:       Keskustelemisiin!



Aurinko           Kauris
Kuu                Rapu
Nousu             Kaksonen

Aha! Hm. ???

Ei kaikkia asioita tarvitse varmaan niin paljon ymmärtääkään. ;)

Keho, valaistulla egollasi sinä sokaiset kaikki.
Ne, joille näkö oli vielä tärkeä, lähtivät pois.
Sinä itse lähdit perään "valaisemaan" jo valaistua tietä.
Valoa siellä on tarpeeksi ja siellä pystytään keskustelemaan sulkematta silmiä häikäistykseltä. Se, mitä jäi sanomatta, jäi sanomatta sinun ansiostasi. Kiitos.
Kukaan muuko ei enää pysty näkemään mitään kuin Keho ja hänen iso egonsa?
Onpa mukavaa, että myös valaiset täällä olijoille toisen foorumin sisältöä omilla tulkinnoillasi.

Valaisevaa vuotta sinulle.

oma kokemukseni oli ennenkuin " kasvoin" hieman ulos "opetetusta" kiltteydestä jota
  kasvan edelleenkin,sillä se on vasta alkusoittoa kasvamisessa,että ei saa sanoa ei saa
  tehdä vaan pitää niin ja näin jne.... :-\
  kyllä on sanottava mitä ajattelee,voihan sen sanoa monellakin eritavalla.
  ei saisi olla liian kiltti ettei kävisi kun itselleni...... :'(                                                                                   

                     :) :smitten:

Huomenta Unssi ja Muut Mietiskelijät :smitten:

Kiitos kannustavista ja sydäntä lämmittävistä palautteista! :smitten: :angel:

Ensinnäkin tuosta pitääkö meidän kulkea ojanpohjilla löytääksemme keskitien?
Aika usein kai. ???En puhu muista,mutta ainakin omalla kohdallani näin kävi.Raskastahan se kulkeminen oikein syvässä ojassa oli,vaan sieltä avautui kyllä aivan uusia näkökulmia.Jos ei siellä joskus käy,ei voi tunnistaa muita ojassa kulkevia.
Vaan aika aikaa kutakin ja tärkeää on nousta takaisin tielle myös.

Elämäntehtävä?Kyllä sen olen tiedostanut,että muitten auttamista se kohdallani on.Tällä hetkellä opiskelenkin juuri tuota auttamistyötä.Tietysti siihen pitää olla myös halu auttaa,ei kait muuten onnistu.

Ja tuosta omasta jaksamisesta.Älä suotta huolestu,siitä opin huolehtimaan!Tosin kantapään kautta,eli oman silloisen sairastumisen. ;)
Kun tarvitsen omaa aikaa ja lepoa"en ole kotona",puhelimet pysyvät kiinni.
Lisäksi kesällä mahdollisuus karata maailmasta mökille hiljaisuuteen.Luonto ja monenkirjavat linnut poikasineen seuralaisena.
Olen myös vaihtanut paikkakuntaa hieman tyynemmille vesille,eli sillä tavoin on helpottanut. :D

Vaikeista ajoista huolimatta,olen myös saanut paljon.Asiat ovat nyt niin hyvin omalla kohdallani,etten uskonut moisen olevan mahdollistakaan. :smitten:

KIITOKSET Metsätonttu,Inka ja Unssi!Tuki ja lämmittävät sanat tuovat lisävoimaa!

 LÄMMÖLLÄ:Chandra  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Mielestäni "majakoita" tarvitaan niin siellä kuin täälläkin.  :smitten:

JUUP!
Kävi myös mielessä,että miten tällä foorumilla sitten tiedetään mitä toisaalla kirjoitellaan?Eikös joku sitten ole käynyt"vakoilemassa"myös siellä puolella? ???
Eikai tuo kiellettyä ole.Itsensä kehittämistä jos etsii erilaisia katsantokantoja asioista.
Jos osoitteen saan,kävisin mielelläni lukemassa myös siellä kirjoittavien ajatuksia. :smitten:
Ei tämä nyt niin totista puuhaa voi olla? :o

     :smitten:  :smitten:  :smitten:

Voi voi, mitähän siellä " toisella " linjalla onkaan tapahtunut, kun Keho, tuo
mieliala- ja mielipidepoliisi on niin huolestunut egonsa, tuon pienen pelokkaan kehonkuljettajaan kohdistuneista viittauksista ?  :o

En ole puolesta,

                             enkä ole vastaan.

                             MINÄ OLEN.

Haluaisin kovasti käväistä lukemassa minkälaisesta"mollaamisesta"on kyse ennenkuin äkkiseltään vedän minkäänlaisia johtopäätöksiä hatusta.
Siispa voisiko joku ystävällisesti laittaa tämän toisen foorumin osoitteen vaikka yv:nä minulle?KIITOS! :coolsmiley:

   :smitten:  :smitten:  :smitten:

Rooliasussa varmaankin   :o

 :-\  Miksi näin


 :smitten:Elämänilo   :smitten:

:D :uglystupid2:

En myöskään tiedä,mistä ihmeestä täällä oikein hälistään... Enkä halua vain uteliaisuuttani ruokkia. Noin yleisessä mielessä olen sitä mieltä,että antaa kaikkien kukkien kukkia. Meitä on moneksi ja hyvä niin ! Mutta tieten tahtoen EN ainakaan ITSE halua ketään mollata tms. Koska EN TODELLAKAAN koe olevani ketään toista parempi,fiksumpi tms. Kaikki olemme mielestäni ns.samalla viivalla ja samanarvoisia ! Sanonnat "Ylpeys käy lankeemuksen edellä" ja "Se, joka itsensä ylentää,alennettakoon" ovat mielestäni erittäin osuvia. Samoin sanonnat: "Niin metsä vastaa,kuin sinne huudetaan" tai "Niin makaat,kuin petaat" osuvat myös napakymppiin. SUVAITSEVAISUUTTA,RAUHAA JA RAKKAUTTA peräänkuulutan !!  :smitten: :smitten: :smitten: :smitten:

Eipä täällä enää kovasti viitsi mistään keskustella. Kun tuntuu, että keskustelu käännetään heti aivan muualle ja muihin sfääreihin.  :'( Harmi sinällään, kun alkuun täällä tuntui olevan aivan järjellistä keskustelua. Huumoriakin, jopa!  ;D
Mutta mitäpä näistä, pitäydyn asialinjalla, en häiriköi, en kaunaile enkä kaulaile. Olen se, mikä olen, karmani on kummallinen, mutta se on minun karmani.

Mitäs tässä meikäläinen muuta.  :-X

heh.

Antaa kaikkien kukkien kukkia.

(roskaväen iskulause)

Moderaattoreille ystävällisiä terveisiä.

Poistakaa asialliset viestit.
Tai nämä ovat minun maitani ja täällä määrään minä! :knuppel2:

Siellä toisessa foorumissa ei ole mollattu ketään muuta kuin sinua ja sinun menettelytapojasi, eikä sekään suinkaan ole ainoa foorumi.

Tästä voidaan olla aika montaa mieltä. Kukin tehkööt kuitenkin omat johtopäätöksensä tässä asiassa sekä myöskin siinä, voiko yksi ainoa henkilö olla syynä siihen, että noin moni on päättänyt siirtyä toiselle foorumille. Aikamoinen valta hänellä on toisiin, jos näin on.

Tässä kaikki, mitä minulla on aiheesta sanottavaa tällä hetkellä. Voikaa hyvin, kukin tahoillaan.

No bannauskeskustelu näytti olevan siellä ihan varmasti aiheellisista syistä esillä ja tuskin kellään jäi mitään epäselvää siitä silloin täälläkään.

.

Voi niin olla, eikä se pelkkä Keho ollut. Koko mode jengi jne..

Hävetkää... Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa... Jiihaa.. Juopottelen nyt teellä!

Olenhan tuolla toisella foorumilla käväissyt minäkin, eikä sitä kai nyt vakoilemiseksi voi kutsua. Eiköhän se ole luettavaksi tarkoitettukin.

Miettimään sai sellainen seikka, kuinka eri tavalla samat nimimerkit näillä kahdella eri foorumilla kirjoittavat. Onkohan niin, että erilainen seura saa meissä esiin erilaisen roolin.

En kuitenkaan näe pahaksi, että tällä toisella "seurakunnalla" on paikka, jossa voivat keskustella vertaistensa kanssa kotoisasti.

Btw, kyllä niitä nimiä tältä "ass.fi":ltä on muitakin kuin Keho (esim. sivustomme ylläpitäjä), mutta mitäpä tuosta.

Voi jukran pujut!
Enpä taida välittää toisista foorumeista.

Kun noita mielenkiintoisia huuhaa-kirjoja luin ja luen vieläkin, otin sieltä esiin erään hyvin varteenotettavan neuvon koskien noita kaikkia 'opaskirjoja' joissa käsketään tehdä niin ja näin. Neuvo:" Sellainen teksti, jossa sanotaan että 'vain tämä on oikea, muut vääriä' pitäisi heti varoittaa missä mennään.

On arvostelua ja kritiikkia, ja hyvää silloin, kun se lähtee rakkauden pohjalta kannustaen. Mutta kukapa meistä ei joskus kompastelisi.

Kompuroiva metsätonttu, joka ei ymmärrä vieläkään paljoa mitään...

Ymmärräthän Metsätonttu! ;)

Luit siitä kirjastasi varsin hyvän ja opettavaisen neuvon! :smitten:

En todellakaan voi aina sanoa mielipiteitäni suoraan xD (Vesimiehen vikaa) Eli jos toinen sanoo pitävänsä Nightwishista, ja kysyy pidänkö minä, niin jos yhtye on mielestäni paska, en voi sanoa sitä, koska pelkään loukkaavani muita.
Toinen hyvä esimerkki on ystävissäni. Jos Minua ärsyttää että yksi ystävä haukkuu toista ystävääni, en sano, että se ärsyttää, vaan olen vain hiljaa. Olen nouseva kalat.
Tästä on yleensä vain haittaa, koska pelkään sanovani "väärän mielipiteen". Vaikka tosiasiahan on, että mielipiteiden takia ei voi tuomita. Mitä mieltä olette, voiko ihminen muuttua? (Esim. Minun tapauksessani, kun en osaa sanoa mielipiteitäni.) :/

Voi muuttua.  ;)
Hiukan aluksi se on 'pelotavaa', koska ne 'pintaliitelijät' loittonee...joita ehkä ensin luuli ystäviksi tai syvällisiksi.
Lopun viimeksi jälkikäteen hekin ehkä ymmärtävät.
Tosin, on asioita, joita minä en sano suoraan. Toisista näkee ja aistii, että he kommunikoivat aivan erillä tapaa ja on aivan turhaa alkaa puhumaan suoraan, sen kuin ohittaa sellaiset ihmiset. Ikävää tai ei....  :)

En sano aina suoraan, koska harvoin avaan suuni vapaaehtoisesti. Toisaalta inhoan sitä, kun tulee sanottua jotain suoraan, niin toinen sitten suuttuu siitä ja kuhtuu kavereita mukaansa haukkumaan takaisin.

UPS! Nyt on pakko tuoda valaistulle egollesi pimennyslasit...
Keho, erehdyt. Naamio oli uusi, mutta nimimerkkini on yksi ja ainoa.


Puhut vain egosta ja valoista… vain yleisellä tasolla. Miksi? Kertominen meille kaikille yhteisestä egosta on turhaa.. Jokaiselle meistä on annettu omansa ja kuka mitenkin omaansa kohtelee ja kehittää, ei kuulu ulkopuolisille.
Jokainen on yksilö ja jokaisen yksilön takana on oma egonsa. Niiden kaikkien avulla rakennamme ja ylläpidämme meidän maailmaamme. Jos olisimme yhtä ainoaa egoa kaikki, olisimme geeniteknologian tuotteita.
Egon kehittämiseen ja ylläpitoon ei tarvita kirkkaita valoilmiöitä paitsi, jos yritetään piilottaa kirkkaan valon taakse (missä on paljon pimeämpää) oma mitätön ego, joka on yliruokittu, hattu silmillä ja kivi kengässä.
Se pimeä puoli muistuttaa valtamerten syvyyksiä, missä puolisokeat pimeässä elävät oliot pyydystävät omia uhrejaan valon avulla…

Olen pahoillani, mutta sinä haukuit taas väärää puuta.
Tämä on minun mielipiteeni ilman naamiota.

Tottahan se on, että mitä meillä kaikilla on yhteistä, on jossain hyvin kaukana
" korkeemman käres ".

Maapallosyntyisiä sieluja ei liene enää kovinkaan paljon täällä palloilemassa.

Joten useimmat meistä ovat lähtöisin, mitä moninaisimmista paikoista ympäri
maailmankaikkeutta, tosin jotkut tähdistöt ovat kyllä hyvin edustettuina.  ;)

     :-*

Tästä se taas lähtee:


Noin, irroitetaanpa tuosta tuollainen pätkä. Koetan kaivaa esiin pääni sisältä jotakin järjellistä.

Kyllä, siellä on monen muunkin nimi. Mm. omani. Ja sellaistenkin nimiä siellä on mainittu, joita ei enää edes tällä foorumilla ole!

Mutta sitä kannattaa todellakin miettiä, missä kontekstissa on kenenkin nimi mainittu ja eritoten miksi! Esim. tämän palstan pystyttänyttä henkilöa vastaan ei minulla ole yhtään mitään hampaankolossa, vaikka toisaalla tällä foorumilla olen ollut lukevinani, että kaikki "sillä toisella foorumilla" kirjoittavat,niin tuntisivat?  :coolsmiley: Liian raakaa yleistämistä pitäisi välttää.

Ei se, että kirjoittaa jollekin muulle foorumille anna kenenkään "egolle" lupaa niin väittää, että se olisi yksityisen kirjoittajan vakaa mielipide, mikä on kahden muun henkilön mielipide jollain muulla foorumilla!  :tickedoff: On suorastaan törkeää vetää mutkat suoriksi johtopäätösten kanssa. Ja eiköhän se ole aivan päin vastoin, että koska toisella foorumilla kirjoittavista niin kovasti täällä mesotaan, niin meitä täällä taidetaan kaivata sittenkin aika kovasti? (Tässä esimerkkin "mutkat suoriksi" -johtopäätöksestä)

Mitä minuun tulee: Kirjoitan säännöllisesti, kolmella (olen skitso, olen skitso!!!  ;D) eri nikillä, kolmen eri alan harrastefoorumiin eli minun egollani/egoillani on montakin paikkaa, jossa se voi tuntea olevansa kotona!  :smitten: Ja koskaan en ole huomannut missään, että näin jyrkkiä mielipiteitä esitettäisiin, kuin mitä täällä on tullut eteen! (On tietenkin joskus muuallakin jouduttu käymään vakavia keskusteluja siitä, kuka kirjoittaa, mitä kirjoittaa ja miksi kirjoittaa.)  ???

Toimin itse modena kolmessa pienessä foorumissa, joista suurinkin on 330 nikkinen. Siellä suurimassa kävimme erään kirjoittajan ja muiden moderaattoreiden kanssa "mielenkiintoisen" keskustelun mikä on sopivaa, mikä häirikiöintiä ja mikä on foorumin linja. Asiaan tuli varsin pian tolkku, jolloin myös kirjoittaja ymmärsi oman käytöksensä vaikuttavan koko foorumin ilmapiiriin ja kehitykseen harrastefoorumina.  :-\

Tämä voidaan myös lukea harrastefoorumiksi. Osa täällä olevista on aivan tosissaan kiinnostunut henkimaailman ilmiöistä, astrologian eri muodoista ja muusta "rajatiedosta". Se, että kuinka moni täällä oleva haluaa provota eli häiritä keskustelua tieten tahtoen, ei varmasti näin nikillisesti valtavassa foorumissa ole enää moderaattoreiden hallittavissakaan. Saati, se, että kuinka moni edes pienestä painostuksesta ymmärtää pitää näppiksensä laulun soukemalla!  :-\

Jokaiselle foorumille mahtuu väkeä laidasta laitaan, kansan kaikkien sivistystasojen uumenista, koulutukseen katsomatta, mutta mikä on henkisen kehityksen taso, siihen en ota muuta kantaa kuin sen, että sydämen sivistys näyttää täälläkin puuttuvan valitettavan monilta, joko itse itsensä "henkiseen eliittiin" nostaneilta tai muuten vaan täällä roikkuvilta nikkien haltijoilta. Valitettavasti. Se mikä on tämän ja "toisen" foorumin ero, tulee sanasta ILO. Ja tietenkin käyttäjämäärästä. Täällä on yli 15000 nikkiä, väkisinkin tulee sellainen mielikuva, että niistä on yksi kolmannes sellaisia, jonka haltijalla on useampia nikkejä. Pieniä iloisia ketjuja olen riemukseni täältäkin bongannut. Hyvä niin, sillä toivoa näyttää varjon alla vielä olevan.  :)

Käyn täällä päivittäin, en vakoilemassa vaan luen joitakin itseäni kiinnostavia osa-alueita aktiivisemmin, joitakin vähemmän aktiivisesti, joihinkin ketjuihin jopa vastaan! Sekä tietenkin katsastan ne ketjut, joissa olen ollut osallisena. En aio täältä minnekään poistua, edes "toiseen foorumiin" minkäänlaisesta syystä. En näe siihen mitään todellista syytä. Toisaalta, joskus tuntuu, että täällä käymällä vain pahoittaa mielensä, menen silloin pian "Oman Astron" kautta muille tanhuville.  :'(  

Jatkakaa ketjua ja foorumiin kirjoittelua, mutta rakentavassa hengessä. Kun mielipiteen voi vapaasti sanoa, niin vastaan esitettyyn kysymykseen jo toiseen kertaan, toki, uskallan sanoa mielipiteeni, vaikka se sitten aiheuttaisi myrskyn vesilasissa. Niinkuin varmasti nytkin aiheuttaa...  :2funny:

Valvotun yön jälkeen ei ajatus oikein kulje, mutta toivottavasti tuosta saitte jotenkin kaivettua mielipiteeni esille.  :) Menkin raikkaaseen luontoon virkistämään aivosolujani. Mukavaa päivää itse kullekin säädylle!

t.Sekopää-Dorian

Nämä jutut egosta/mielestä/kollektiosta/henkisyydestä/itsestä/sielusta/kristuksesta/jumaluudesta jne. on muuten äkkiseltään katottuna sellasta puuroo että  :P

Niittäkää pelto ja seisokaa varpaillanne. Tai jotain vastaavaa.

Mitä useampi soppa, sen hätääntyneempi kokki !

                   :2funny:

Hei "Mi-Olea"

Intuutiona tulee mieleen selvinnäkijä, ennustaja tmv.   :crazy2:
- oletko sinä opetellut näitä kykyjä

Onko värisi lila?

Aurinkoista pakkaspäivää   8)


 :smitten:  Elämänilo   :smitten:

Minäkin haluaisin nyt nähdä tämän sivun kääntöpuolen. Voisiko joku laittaa minulle tämän ko. foorumin tiedot vaikkapa yv:nä?

Voi,voi,, :'(
Alan jo hidasälyisenä minäkin ymmärtämään mitä kaikkea kätkeytyy tuon sinänsä viattoman vihjauksen taakse toisen foorumin keskusteluista.
Kaikki se mikä joskus on jäänyt käsittelemättä,nousee esiin,kuin mahdollisuutena viedä asia tällä kertaa loppuun,puhdistavasti ja rakentavasti.

Tulin uutena ja innoissani tälle foorumille heti kun tämä uudistus oli tapahtunut.Pitkään vain lueskelin ja etsin josko löytäisin jotain vastaavia kokemuksia,joita itselleni oli sattunut.Olisin kaivannut enemmän tietoa niistä ja halu asioitten ymmärtämiseen oli kova. ;)
Ilmeisesti tupsahdin aikaan jolloin vähän muut asiat olivat esillä ja kiinnostukseni lopahti joksikin aikaa.
Kun sitten palailin oli vähän seesteisempää ja aloinkin löytämään minua kiinnostavia asioita.

Usein kävi kuitenkin niin,että löydettyäni aiheen johon odotin vastauksia,se lopahti alkuunsa.Syy oli useimmiten:"Ei tällaista enää olekkaan tarpeen tietää"!
Se toistui ja toistui ja herätti turhautumista ja ihmetystä.Minulle on tarpeen ymmärtää!Ja kyllä,haluaisin myös tietää asioista joita olen kokenut,mikäli joku niihin osaa vastata. ???
Varmaan monilla olisi ollut vastauksia antaa,tai ainakin jakaa omia kokemuksiaan.Mutta ehkä pelko tyhmäksi ja ymmärtämättömäksi leimautumisesta lopetti keskusteluhalut.

Se alun into ja ilo,joilla varustautuneena minäkin riensin katsomaan,oisko joku vastannut,on muuttunut lähinnä epävarmuudeksi.Mitähän siellä taas,,, :idiot2:

Miksi emme voi jakaa iloiten niitä kokemuksia,jotka yhteisiltä tuntuvat ja jättää huomiotta ne,jotka eivät tunnu omilta?? ???
Eikö tällöin vältyttäisi ainakin osittain torailulta ja voisimme keskittyä monen kirjaviin mieliä askarruttaviin aiheisiin?
Toki eriäviä mielipiteitä aina on ja pitääkin,niistäkin oppii.Mutta ei tarvitsisi hakemalla hakea aiheita taistoon. :tickedoff:

Jokainen tarvitsee oman aikansa ja oman tiensä henkisellä polullaan.Kukaan ei voi mennä sanomaan,että teet näin ja valmiita ollaan. :knuppel2:

En myöskään koskaan ajatellut sisäpiiriin liittyessäni,etten saisi mitään muita sivuja enää käyttää tai lukea.Ei ole ollut suurta tarvettakaan,vaan nyt kyllä mielenkiinto heräsi.Varsinkin kun selvisi minne niin monet ilosesti kirjoittavat ovat kadonneet.Mielessäni sitä vain olen pähkäillyt.

Itselläni ei salattavaa ole.Jos joku katsoo aiheelliseksi kirjoituksiani jossain arvostella,siitä vaan.Ne ovat mielipiteitäni joitten takana seison. :laugh:
 
  Sitä samaa AURINKOISTA PAKKASPÄIVÄÄ KAIKILLE  :smitten:

Olen samaa mieltä kanssasi Chandra!
Tosin itse olen mainitsemiisi 'paheisiin' kyllä sortunut aina väillä... :-[
Siis väittelyyn yms..

Muuten tuosta 'monen foorumin jutusta' olen aivan 'out'.. :idiot2:
Onko jossain joko 'iloisten ihmisten' foorumi erikseen vai?  ;)

Mi-Olea!

Ei se väittely ollutkaan pahe,opettavaista :coolsmiley:

Ja siksikään ei ole pahe,että harrastan sitä itsekin!  :2funny:

Niin no, en itsekään sitä paheena pidä, vaan enemminkin juuri keskustelua avaavana ja ajatuksia herättävänä, jos keskustelu sisältää tietynlaista väittelyä. Henkilökohtaisuuksiin menevä herjailu, onkin jo asia  erikseen.
En muutenkaan oikein jaksa ymmärtää, miksi kaikesta pitäisi olla samaa mieltä kaikkien kanssa ja miksei eriävyyttä voisi esiin tuoda. :)

Kiitos, Keho, kun kuulit mielipiteeni.

En ole jaaritellut, vaan seison valintojeni takana.
Jos oma egosi ei siedä toisia ympärillään, nauti omasta egostasi häiritsemättä muita.
Muista joskus katsoa taaksepäin.

Valon nimellä sinä kylvät pimeyttä.

Tähän ei ole enempää sanottavaa.

Hei Chandra!

Juuri tuossa yhdellä avaamallani areenalla mietinkin, miten on, että se areena, jonka avaa, niin se kasvaa jotenkin 'omaksi' siten että siitä tuntuu olevansa vastuussa. Vaikka eihän sen näin tarvitse olla. Miksi ei ojentaisi muillekin ideoiden, asioiden, joita tulee mieleen sieltä ehkä intuition syövereistä pompahtaen ihmeteltäväksi.

Ilahtuneena aina istun ::) naputtelemaan jotakin aihetta, koska se inspiroi, herättää kysymyksiä, ajatuksia, muistoja. Minulla on nyt tällaiseen aikaa, ei aina olekaan. Haluan tämän pienen metsämökkini henkevyyden avartuvan elämisen dynamiikkaan tai niinkuin Henri Bergson ilmentää, elämänhyökyille, josta ammentaa uutta näkemistä ja tietoa.

Ja te kaikki siltä osin kuin ymmärrän ja pysyn kärryllä, annatte paljon. Minusta tämä on mahtavaa. Enkelten tie, tai toivon tosiaan, että täälläkin on oppaat ja enkelit pikkuisen katsomassa päältä, ettei synny liian voimakkaita vaikutteita, eikä liian syvältä raavita tunteiden kenttää. En usko, että kukaan tahallaan haluaa loukata ketään.

Uskon ihmisen hyvään  :smitten: :smitten: :smitten: :smitten:

Mielestäni on hyvä muistaa ja olla halukas näkemään oman ja muiden osuutta kaikissa asioissa, mutta jos jättää huomioimatta kokonaisuutta jää vain tuohon akselille jota kutustaan kaksinapaisuudeksi, tai uskaltaa nähdä miten se palvelee kokonaisuutta, on askele lähempänä sellaista viisautta, ettei ole haluja enää erotella kuka on ollut takinkääntäjä ja kuka ei.

Jokainen meistä näkee vain joko ne + tai - ja jos on todella halukas, näkee jokaisessa meissä sen + ja - ja myös KOKONAISUUDEN.

Sielu tekee aivan varmasti ne asiat jotka voivat muiden silmissä näyttää egolta, mutta joka on toteutettava jotta kasvu tapahtuisi itselleen ja myöskin muille.

Meillä jokaisella on omassa sydämmesämme se tieto ja tunne, joka johdattaa meitä erinäisten ilmaisujen ja tunteiden kautta saavuttamaan viisautta ja sydämmen ymmärrystä, mutta ilman muiden apua emme siihen kykenisi.

Jokainen teko, sana ja ilmaisu palvelee kokonaisuutta ja maailmankaikeutta juuri sillä hetkellä kun on se aika, ja vaikka se näyttäisi muiden silmissä kuinka hienolta, typerältä, järjettömältä, niin luottakaa siihen että JOKA IKINEN hetki ja ihminen on se joka johdattaa sinua oman viisautesi ääreen.

Vielä on oltava heitä jotka saavat sinut punnitsemaan omaa totuuttasi, eli kaikissa on se + ja - läsnä, jokaisessa yksilössä ja jokaisessa yhdessä toteutuneessa tapahtumassa.

Jos haluamme viisastua ja hiljentää egomme, meidän on hyvä muistaa että tarvitsemme siihen muiden egoa ja kaksinapaisutta.

Näin minäkin asian koen, paitsi , minä kannatan luonnollisuutta, aitoutta ja spontaanisuutta.
Eli olemalla juuri sitä mitä on, puhumalla niitä sanoja, mitkä ovat omia sanoja ja kokemuksia ja sitä kautta, tuo kaikki mistä kirjoitit voi toteutua luonnollisesti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen.
Minkään klisheiden taa piilottaudutaessa se ei ole luonnollista eikä elämää kunnoittavaa. Toimii kyllä, sen verran minäkin 'katson läpi' monen tapahtuman ja 'näenkin', että se toimii.
Mutta, jos lähtee tarkoituksenhakuisuudesta toimia niin, esittämällä jonkinlaista 'roolia', se on manipulatiivista käytöstä.
Noh, ehkä senkin lävitse voi katsoa...mutta jossain se 'läpikatsomisen' rajakin kuitenkin kulkee. On todellisuus ja tämä hetki ja siinä olkoon rajat. :)

 :smitten: totta !
Vaikka toisaalta, jos sen kokee sisäisyydessä ja hiljaisuudessa, eikä mielessä, niin siihen ei kyllä kai tarvita itsen ulkopuolelta heijasteita..... :idiot2:

Älkää viitsikö olla tollaisia. Olkaa kivoja ja mukavia.

Toisaalta... jokainen valitsee tahoillansa mihin soppaan lusikkansa työntää.
Eikai siinä auta muu kuin kunnioittaa toisen päätöntäkin päätöstä  :idiot2:

Kun on varaa hymyillä sisäänpäin, niin ulos päin... :-*


piis änd lööv...
(http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/helmi/ihmissuhteita/romantiikka/rakkaus/315578.jpg)

Tämänhän tuli juuri sopivasti erittäin hyväksi esimerkiksi  :)

Sinä Keho koit tarvetta ilmaista tälle henkilölle, että olet kulkenut pimeyden lävitse, ihan hyvä ja näin sinä koet että matka on taittunut.

Tässä ilmaisussa joka ilmeni, oli, että meissä jokaisessa on valoa/pimeyttä aina läsnä, jokainen näkee sitten oman kasvunsa tarpeen mukaan sen mitä tarvitsee sillä hetkellä.

Se ei tee Kehosta sen enenmpää valon tai pimeyden kylvääjää, vaan molempia, jos tarkastelemme sen eri näkökulmista ja paikoista, joko ollaan siinä + tekijässä tai - tekijässä.

Meissä jokaisessa on se valo/pimeys läsnä, vaikka olisimme kuinka voittaneet kaksinapaisuuden, olemme maapalolla jossa tämä ei ole vielä voitettu kaikissa ja kaikessa.

Kun hyväksymme sen, että jokainen läsnäolija näkee itsessämme sen valon tai pimeyden, tai sitten molemmat, voimme löytää rauhan ja tasapainoisuuden.

Kun näemme molemmat, huomaamme miten se palvelee jokaista yksilöä ja kokonaisuutta jokaisessa hetkessä ja kuinka täydellistä kaikki on kuinka täydellisesti kaikki tapahtuu.

Vaikka kuinka kuuntelee omaa sydäntään ja omaa jumaluutta ja toimii sen mukaan, tulee aina olemaan sellaisia henkilöitä jotka näkevät meissä sen pimeyden tai valon, tai sitten molempia.

Nämä on niin syviä juttuja, että mahanpohjasta ottaa.  :buck2:

Onkohan niin että käsitteet sielu, ego, persoonallisuus ovat aika vaikeita ja meillä on niin monioita mielikuvia, tulkintoja mitä ne kaikki oikein ovat? Tai ehkä jokainen yrittää niitä selittää omilla sanoilla ja jossakin ne kohtaavat kumminkin.

Joskus tulla tupsahti silmieni eteen, että olen saari. Ja jossakin toinen saari. Jonka luo ihan oikeasti lähelle en pääse koskaan. Sitten toinen hetki mulla tupsahti tietoisuuteeni se, että veden pinnalla saaret ovat saaria ja siellä syvällä ne kaikki kohtaavat kiinnittyneinä veden (tunteiden vesien)alla mantereeseen.

Tyydyn olemaan omalla saarellani vielä ja tutustun pintaan ensin.  :)

Niihän me ollaankin.  ;)
Miksi se ei näy, eikä tunnu?  :idiot2:

Kyllä, mutta mitä tai kuka ulkopuolinen tekijä sai sinut ensin havahtumaan tähän asiaan ja että sen voi kokea sisäisesti kun sen on havainut ensin ulkopuolisesti ja osaa erottaa?  ???

Yksinkertaisesti sanottuna 'kuolema'. Tapahtumat elämässäni, milloin vain sain tarpeekseni 'yrittää olla jotain', että tulisin hyväksytyksi itseni ulkopuolelta.
En osaa nimetä mitään yksittäistä tekijää. Monen tapahtuman yhteinen summa.
Kunnes taas kerrytän lisää samaa jollain toisella alueella itsessäni ja olen saman edessä uudelleen.
Ehkä ne tekijät olivat kuitenkin jotain, jotka osoittivat minun olevan jolain tapaa 'huono' tai 'kelpaamaton', mutta mikään yksittäinen tekijä se ei ole koskaan ollut, vaan ennemminkin niiden kertymä. :)

Hmm ... totta ja kaikki on edessä kokonaisuutena,

itse mielsin sanomaasi siten, että jossain vaiheessa kasvuamme emme tarvitse ulkopuolisia apunamme ja voimme kokea ja oppia hiljentämään tuon egon omassa itsessämme ilman ulkopuolisia impulsseja?

Itse koen asian niin, että meistä jokaista tarvitaan niin kauan kunnes olemme eheitä ja ulkopuolinen apua ei siis ole enää tarpeen, koska itse ajattelen asian niin, että en voi millään yksin lähteä purkamaan ja etsimään kaikkia niitä kipeitä puolia itsessäni, vaan tarvitsen ulkopuolisia siihen, siihen saakka kun työ on ikäänkuin tehty, eli harmonisoita ulkoinen ja sisäinen, koska usein sitä on itse sokea niihin omille uinuville asioille jotka eivät etsimällä löydy tai siis ulkpuolistsen avulla pääsen nopeammin niihin käsiksi kun että itse ne etsin, sisälläni ei välttämättä ole sitä kaksinapaisuuden vertauksia ja tunteita.

Ööhhh  :D menikö sekavaksi  :uglystupid2:

Ei mennyt, kyllä minäkin sen jotenkin tuolla tapaa näen.  :)

Tosin koen niinkin, että kun on saanut jonkinlaisen syvän kokemuksen ja 'otteen' edes kerran tietoisesti tuohon sisällään olevaan 'hiljaisuuteen', niin se on kyllä mukana sen jälkeen joka hetkessä, vaikkakin välillä ihan tiedostamattomana tai taustalla. Ja ehkä sen onkin hyvä olla siellä taustalla, tukena ja ohjaamassa. :idiot2:

En periaatteessa koe, että se koskaan ilmentyy siinä muodossaan tässä ajassa. Vaan on ohjaavana ja tukena taustalla.
Mikä kait tarkoittaa juuri tuota samaa, mistä kirjoititkn, mutta vähän eri kantilta vain... :)

Manipulatiivisuutta ei ole, jos on täysin rehellisesti sitä mitä on tässä hetkessä.
Eli on vaikka sitten manipuloitu jos on sitä.  ;)
On tässä hetkessä, eikä menneessä, eikä tulevaisuuden toiveissa.
Periaatteessa täydellisen tiedostamattomuuteen palaamista ja sitä kautta aitona oloa...
Kaipa tällainen kieppi on tehtävä tässä välissä.. :idiot2:
Lieneekö sitten taas alkavan uusi kierros, vain eri kerroksesta, sitä en tiedä, enkä oikeastaan haluakkaan tietää.. :)

Hmm ... totta ja kaikki on edessä kokonaisuutena,

Itse koen asian niin, että meistä jokaista tarvitaan niin kauan kunnes olemme eheitä ja ulkopuolinen apua ei siis ole enää tarpeen, koska itse ajattelen asian niin, että en voi millään yksin lähteä purkamaan ja etsimään kaikkia niitä kipeitä puolia itsessäni, vaan tarvitsen ulkopuolisia siihen, siihen saakka kun työ on ikäänkuin tehty, eli harmonisoita ulkoinen ja sisäinen, koska usein sitä on itse sokea niihin omille uinuville asioille jotka eivät etsimällä löydy tai siis ulkpuolistsen avulla pääsen nopeammin niihin käsiksi kun että itse ne etsin, sisälläni ei välttämättä ole sitä kaksinapaisuuden vertauksia ja tunteita.

Ööhhh  :D menikö sekavaksi  :uglystupid2:

Enpäs taaskaan voi olla hiljaa. Juuri vuorovaikutukseen minä luotan, vaikka siellä omalla saarellani majailenkin. Niiden vesien, jotka syleilevät muiden rantoja, pitää saada minunkin tuntea, että olen elossa ja tiedän miten olen. Peilaamista. Minulla on eräs upea ystävä, joka joskus väsyneenä kääntää minulle selkänsä, hakee omaa rauhaa. Kerran kysyin häneltä, miksi hän kääntää aina silloin tällöin selkänsä ja vaikenee. Hän vastasi hienosti ja yksinkertaisesti näin: "Jotta voit vähän laajemmasti peilata itseäsi".

Kyllä ja se onkin se joka eheyttää tai tekee sen loppusilauksen ja voimme vetäytyä siihen ja koota sen mitä ollaan kerätty ja havittu, tuo hiljaisuus laskeutuu lempeästi ylle ja irrottaa yhden kerroksen ja taas matka jatkuu, läsnä se on aina ja voimme kohdistaa tietoisuutemme siihen tai tunnistaa sen läsnäolon.

Itse lähinnä koen tuon hiljaisuuden jossa sykkii rakkaus/lepo ja joka on se keskipiste itsessäni mutta kun kohdistan tietoisuuteni siihen, se leviää ympärilleni, ne muut kerrokset on sen syleilyssä  :)

Tuo saari on kaunis ilmaisu ja hyvä ystävä sinulla onkin, näin sen on hyvä välillä tehdä, ottaa etäisyyttä ja levätä, oppia ja pohtia  :)

Puhutteli minuakin tuo Hopeatähden teksti. :)

Tuota meissä jokaisessa olevaa + ja - puolta.
Niitä miinuksia/pimeitä puolia itsestään tosiaan löytää helpoimmin muitten kautta.Olen jo itsekseni muutamia päiviä asiaa pohtinut.Lähinnä siksi,miten tulisi suhtautua tuttavapiirissä olevaan ihmiseen,joka alati tuo ikäviä asioita eteen ja toistaa samaa kaavaa elämässään kohdatessaan pettymyksiä.

Olen miettinyt pitäisikö sulkea vaan ovet ja puhelimet häneltä,kun ei jaksaisi puhua jälleen samoista asioista.Toisaalta tämä henkilö kaipaa rinnalleen kuulijaa,ei osaa olla yksin.
En tiedä muuta,mutta ainakin hän herättää myös itsessäni jotain ikävää,jonka haluisin muuttaa,kunhan löydän sen perimmäisen syyn tunteilleni.

Näitä peilejä matkan varrella on ollut valtava määrä.Iloinen olen siitä,että tuo joukko on supistunut aika olemattomaksi.Silti kaikkia olen tarvinnut kohdatakseni oman pimeyteni ja uusia peilejä varmaan tulee. :D

    :smitten:  :smitten:  :smitten:

 :'(
Näin sivusta on tietysti helppo kiilata kyytiin, liftata toisen ongelmaan.?

Entä jos, menisitkin TÄYSILLÄ mukaan, pistäisi jutut överiksi, toisen omilla
 
ehdoilla ?     :2funny:   Heräisikö hän silloin huomaamaan. ? ?  ::)

:2funny:
Jos tämän kaverin ehdoilla mentäisiin,niin sekaannusta saisimme ainakin aikaan ja monella taholla! ;D
Hänellä kun tapana takertua edelliseen miesystävään kun nykyinen jättää.Edellisellä vielä tunteita,jotka siinä sivussa taas herättää täydelliseen roihuun!
Kun roihu on sytytetty,yleensä nykyinen taas ottaa yhteyttä ja pirstoutuneita sydämiä läjäpäin. :uglystupid2:
Yht äkkiä taas yksin ja sama kierros uudestaan! :knuppel2:
En tajua ja siitä syystä ei oikein myötätuntoni enää herää itkuilleen.
Kysymys ei enää mistään murrosikäisestä,vaan elämää nähneestä naisesta!
AARRRGGG!! :tickedoff:
Huomaatko?Tätä tarkoitin!Joku ISO MIINUS ITSESSÄNI TAAS NOSTAA PÄÄTÄÄN!!!

Metsätonttu, sinulla on ihana ja viisas ystävä. Yhdyn tuohon. Joskus tarvitsemme nimenomaan yksinäisyyttä pystyäksemme peilaamaan omaa sisäistä maailmaamme ja arvioimaan sen sisältöä ja siirtyäksemme eteenpäin kohti uusia kokemuksia ja tietoa.

Voima olkoon kanssanne! 

 :P

Jäi sanomatta, kun heitin että voima olkoon kanssanne, niin että järki myöskin olkoon kanssanne.  :-X

Kyllä mielestäni asia on niin, että jokaiselle mielipiteelle, jokaiselle näkemykselle, jokaiselle meistä, on olemassa tilaa.  :smitten: Sen takaa jo Suomen perustuslaki. Missään, millään keskustelupalstalla, millään oikeudella ei kukaan, ei mikään nimimerkki, ei millään nimellä, ei millään kokemuksella eikä millään muullakaan voi julistaa olevansa muita parempi tai osaavampi tai mitään muutakaan.  :tickedoff: Vaan ainoastaan nöyrtyä sen edessä, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät julista jumaluuttaan eikä muutakaan sellaista, mikä on "olevaisen yläpuolella" sillä silloin sellainen henkilö paljastaa olevansa perkeleestä eikä ole liikkeellä enää puhtain paperein.  :knuppel2:

UGH! Olen puhunut.  :-X

Dorian, veit sanat suustani...  ;) SUVAITSEVAISUUTTA,RAKKAUTTA,ILOA JA VALOA KAIKILLE TOIVOTAN !!  :smitten: :angel:

Onko kukaan teistä koettanut ihan tosissaan ja mahdollisimman kauan täydestä halusta ja rakkaudesta itseään kohtaan ja vielä puhtaalla rakkaudentäyteisellä omallatunnolla itseään kohtaan, kehua ylistää ja nostattaa omaa olemustaan korkeuksiin? Tietäen tietysti samalla olevansa jumalallinen luomus ja siksi näin ylistää kaikkeutta ja valoa sekä täydellisyyttä. Olemme palasia kokonaisuuden rakkaat ihmiset ja jokainen kunnioittaa luojaansa rakastamalla itseään puhtaalla ja valoisalla tavallaan. Se on kuulkaa MIELETTÖMÄN HIENOA! ainakin minusta.
Ei tee mieli tutkiskella toisten kasvunpaikkoja kun on kiire nauttia omasta elämästä ja säteillä valoaan niille jotka vastaan tulevat. Niin ja valoon ja totuuteen kuuluu kaikki mitä elämääni kuuluu omia opinpaikkojani myöten.

Miksi jatkuvat höpinät "toisesta foorumista"? Onko "toinen foorumi" piikki sinun lihassasi vai tuliko ikävä täältä lähteneitä? Rauhoitu jo. Ne, jotka haluavat sinne foorumille löytää, löytävät sinne itse. Sinun ei tarvitse kuljettaa "hiekkaa hiekkalaatikosta toiseen". Jokainen leikkii omilla leluillaan ja omilla ajatuksillaan siellä, missä itse viihtyy... Rauhoitu, jarruta ja mieti, mitä yrität kylvää tällä foorumilla.[/color]

Keho, nimeä ”Ykseys” ilman valo- ja jumalasanoja. Mikä se sinulle on?

Egojen puhdistus – Aivopesu - Koulutus – Diktatuuri. Sitten me olemme kaikki yhtä ja samaa. Silloin meillä on yhteinen ego ja yhteinen maailmankuva. Onko se tavoitteesi…?

Jos olet tasapainossa ja puhdistunut, miksi erottelet ”te” ja ”me”? Me silloin, kun puhut hyvästä ja Te silloin, kun on tahroja ja varjoja näkyvissä.

Tarvitsiko oma egosi Spurgukanavan puhdistuakseen perustaen sen tänne ja purkaen omat pahat energiat viattomalle palstalle naamioimalla sen kanavoinnin ja jumaluuden nimiin…?
 
 

[/color]

Tästä tämä kaikki alkoi


 :smitten:   Elämänilo    :smitten:

Tulipa tässä ykseydestä 'puhuttaessa' mieleen, miten sen itse tällä hetkellä koen ja näen.  :)
Ykseys sanana on käsitteellinen ilmaus, jostain kokemuksesta ihmisen sisimmissä. Tapahtumasta. Olemisen tilasta.

Silloin yksi yksilö, on oman kokemuksensa kautta saattanut, sen ykseyden mielen projisoinnin itsensä ulkopuolelta itsensä sisälle sisäiseksi kokemukseksi, joka on 'kansankielellä' syvällä sisimmissä kokemuksen kautta koettua ymmärrystä, armoa ja myötätuntoa. Tietoa ja ymmärrystä, että itsestä yksilönäkin löytyy samoja 'olemuspuolia', mitä kaikista muista kanssakulkijoista/yksilöistä. Mikä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että jokainen eläisi elämäänsä samalla tapaa, vaan nimenomaa melkein päinvastaista. Jokaisen elämänpolun kunnioitusta erilaisuudessaan ja toistaan täydentävänä osasena.

Se, että ykseys ehkä koetaan jonain 'yhteisöllisyytenä' tai harmoniana ja samankaltaisuutena yksilön ulkopuolella fyysisyydessä, on mielen projisoima kuva ykseyden kokemisesta aikaan ja mielen maailmaan. itsen ulkopuolelle.

'Kiteytys'; Koko tämä tähänastinen vaikka nyt sitten 2006vuotta kestänyt 'kuva', on yhden yksilön sisällä tapahtuva prosessi kokonaisuudessaan, ei mikään 'suuren Jumalan' kuva, yhtenä klönttinä. Vaan yksilön kuva,,,ja siitä voi alkaa elämä tässä ja nyt hetkessä...;)

Tämä nyt vain on tämän hetkinen näkemykseni... :)

Voi voi. Taas sama virsi.
Itämaiset opit ja teokset ovat hyvin luettu… vaan vastausta sinulta en ole saanut.
Mi-Olea kyllä osasi selittää hyvin, ilman ylimääräisiä höpinöitä.

Keho, ole hyvä ja laskeudu maan kamaralle ja katso avoimin silmin (ilman lisävalaistusta) tätä maailmaa. Se on IHANA! Opi nauttimaan päivittäisistä asioista. Jätä egojen ristiretki sikseen ja tee välirauha itsesi kanssa.
Egostani seuraavaa: Tunnen sen valoisan ja pimeä puolen. Niiden ei tarvitse käydä sotaa keskenään. Marssijärjestys on: Ensin minä ja sitten vasta ego.

Peilattuna samaa ajatusta takaisin en halua enkä tarvitse. Sitä sinä harrastat. Tiedän, mitä näen.
Opi elämään ihmisenä, ei välikätenä…
Jokainen ihminen on arvokas juuri sellaisena kuin on.

Keho rakas, ota peili ja katso siihen. Kerro, mitä näet. Kenen katseen kohtaat peilissä? Löydätkö sieltä oman itsesi vai pelkän tyhjyyden ja kuoret, ihmisen olennon jäännökset? Vai katsooko sieltä uusi profeetta? Tähtitaivas ei ole vielä uuden profeetan syntymisestä ilmoittanut. Merkkejä ei ole annettu. Vai olemmeko me kaikki ympärillä olevat sokeita?

Pyysin sinulta vastauksen, jota en ole saanut.
Yritä löytää itsesi, ihmisenä.
Yritä löytää oma sielusi takaisin.
Olen pahoillani sinun puolestasi.
Ehkä todella, kun se aika koittaa, saat vielä 11 apostolia rinnallesi, että pystyt viemään valaistua sanomaa eteenpäin. Anna meille kaikille anteeksi meidän sokeutemme ja ymmärtämättömyytemme.

Valaiskoon Valo sinun polkusi, jotta löytäisit oman sielusi.

Heitänpä tähän väliin omia näkemyksiäni, jotka ovat syntyneet sisäistenkin kokemusteni myötä, ennenkuin herään vuotta vanhempana aamulla.  :)

Itse olen kokenut niin, että kun tulee eteen tilanne elämässä, jolloin on haavoittuvimmillaan ja saa kokemuksen sisällään 'ykseydestä', se ei ole mikään yksinkertainen tai helppo juttu. Se on valtaisa ja hieno kokemus, todella syvästä Armosta ja Myötätunnosta ja jokainen haluaisi sen tietysti jakaa kaikkien kanssa. Se on ymmärrettävää ja inhimillistä.

Mutta kun se todella tapahtuu, ja ikäänkuin imee koko ulkoisen itsen projisoinnin sisäänsä, se on tuskaa ja itkua täynnä oleva kokemus ja ennenkaikkea YKSINÄINEN, sillä ykseys on kaikkinaisuudessaan yksin, ja siinä kokee samalla yksinäisyyden ja yhtenäisyyden paradoksaalisenkin + ja - yhtymisen.
Siinä on käännekohta, alatko elämään siitä käsin, hiljaisuudesta ja 'yhdestä'(yksinäisyydestä) käsin, täydellisestä vastuusta käsin vai haluatko jakaa sen...
Jos haluat jakaa sen, silloin et elä siitä käsin, koska ykseydessä todella on ymmärrettävä yksinäisyyden ja ykseyden yhtäläisyys. Vastuu. Yksilöllisyys.
Sitä ei voi jakaa koskaan millään muotoa, miten mieli sen jakaisi, koska silloin, se ei enää lähtisi 'yhdestä' käsin, ei vastuusta käsin, ei siitä tiedosta(kokemuksesta käsin ,että yksilöllä on yksin ykseytenä vastuu kaikesta.
 :D ;) :angel:
Mukavan sekavaa... :)

Apua, apua, apua!

Osaako kukaan täällä tulkata tuota ihmiskielelle?
Ja mistä Luojasta me puhumme? Onko meillä todella yksi ja sama? Tuossa kirjoituksessa en pystynyt tunnistamaan sitä Luojaani, joka minut loi.

Näytä minulle se totuutesi. Oman sydämeni tunnen. Luojani tunnen. Vaan en sitä näe sinun kirjoituksissasi.

Keho, Pyhät Kirjatkin on laadittu tavalliselle kansalle heidän omalla kielellään. Ja jopa huonommin ymmärtävillekin ne on kirjoitettu selkokielellä. Kuvittele, että minä olen tietämätön lapsi. Selitä minulle. Esitä minulle oma näkemyksesi selkokielellä ilman korulauseita ja sanakäänteitä. Pystytkö? Pystyykö Luojasi?
Hyvää yötä sinullekin.[/color]

Mukavan sekavaa, mutta ah, niin selkeää ja järkevää.
Kiitos ihanasta ajatuksesta, johon yhdyn täysin.

Periaatteessa tässä pätee sama vanha 'klishee', " Sen saat, mistä luovut!"

Kun luovut ykseyden tavoittelusta ja otat vastaan yksinäisyyden yksilönä, olet ykseydessä.
 :)

Keho, käskikö Jumalasi jättää minut ymmärtämättömän raukan pimeyteen?
Mistä lähtien tuo on ollut "sinun oma tapasi" Luojasi teoista kertoa? Etkö olekaan kanava?

Minä en ole lähettänyt egoani minnekään! Puhuitko nyt vain omastasi ja minun egostani vai onko sinulla niitä vielä enemmänkin? Minun egoni pysyy minun mukanani, sillä ilman minua ei ole sitä ja ilman sitä ei ole minua.
Me puhumme eri kielellä. Luoja on kautta aikojen puhunut ihmisille ymmärrettävällä kielellä. Vai toistuuko Babylonin tornin tragedia?[/color]

Keho, uudelleen pyydän:
Ota se peili. Fyysinen peili.
Sen lisäksi ääninauhuri.
Äänitä siihen muutama oma kirjoittamasi viesti. Katso peiliä ja kuuntele. Jaathan sen jälkeen kokemuksesi meidän kanssamme, ymmärsikö peilissä näkyvä ihmisolento kaiken kuulemansa.
Hyvää yötä nyt.

Surunvalittelut.
Otan osaa, että tulit sokeaksi valon loisteessa.
Et pysty enää lukemaan etkä katsomaan peiliin.
Korvatkin ovat tukossa.
Pyydä Luojaasi palauttamaan sinulle ihmisten näkö ja ihmisten kuulo. Edes hetkeksi. Että pystyisit näkemään, kuulemaan, aistimaan elävää elämää.

Turha minun on puhua kuurolle, saati odottaa vastausta.
Toivon sinulle hyvää jatkoa.
Jättäkäämme egot nyt rauhaan ja lopettakaamme tähän, mikäli sinun egosi sen kestää ja kykenee tekemään. Näkemiin.

**************************************************

Uuuups! Minä uskalsin sanoa, mikä oli tarpeen, mutta vastapuoleni,
Kehon Ego, perui ja poisti kaikki valaistuneet Luojansa puheet.

**************************************************

 :angel:  Hei Ystävät Rakkahat   :angel:

Eikö teiltä koskaan lopu tuo energia.   :tickedoff:
Mistä te jaksatte kiistellä.   :knuppel2:

Juttua on sivutolkulla - en ole vaivautunut edes lukemaan,  :buck2:
koska todennäköisesti täällä mennään ihan yksityisellä tasolla.
- ainoa asia joka kiinnitti huomioni oli tuo 2000 lukijan määrä  :-\

  :angel:  Enkeli-ihmiset ovat täältä kaikonneet  :angel:


 :smitten: Elämänilo   :smitten:

Ottamatta kantaa lähteen aitouteen,koska itsekkin luin sen uutena,pistänpä tähän vain pienen ,pienen otteen eräästä kanavoinnista.

Viesti Jeesukselta.Kim Michaelsin kautta Shangra-la joulun aikaan,Uuden vuoden konferenssissa 25.12.2005 Bogotassa,Kolumbiassa.

ON AIKA YMMÄRTÄÄ MINUN TODELLINEN VIESTINI YKSEYDESTÄ

Ykseys:tiedon avain on oivallus siitä,että henkisen polun todellinen päämäärä on tulla yhdeksi Jumalan kanssa ja yhdeksi kaiken elämän kanssa.Ykseys yläpuolella olevan Jumalan kanssa ja ykseys kaiken elämän kanssa niin,kuin Jumala ilmentyy täällä alapuolella.

Kun ihminen alitajuisesti tietää,ettei hän pysty kasvamaan nykyisen tasonsa yläpuolelle ja kun tuo ihminen on kiinni muita parempana olemisen tunteessa,niin ainoa tapa säilyttää harha parempana olemisesta on estää muita kasvamasta!

Ja te näette heitä jokaisessa henkisessä järjestössä,missä he pyörivät ylemmyyden aura ympärillään,vaikkakin se olisi hienovaraista.Tämä taipumus,josta minä puhun ,on egon olemus.

Ja he luulevat,että voidakseen löytää korkeampaa opetusta,sen on oltava jotain,mikä on vaikea ymmärtää,koska ego ja äly järkeilevät niin,että mitä vaikeampaa se on ymmärtää,sitä kehittyneempää sen on oltava.Rakkaat sydämeni,älkää olko kirjanoppineita.

Jeesus kehottaa katsomaan peiliin ja sanomaan mm:Minä haluan löytää sen todellisen polun,jonka Jeesus ja Buddha ja kaikki muut opettajat ovat osoittaneet.Minä haluan katsoa Äiti Teresaa,joka eli koko elämänsä epäitsekkyydessä.Minä haluan katsoa Jeesusta,Mahatma Gandhia,Buddhaa ja muita suurien ihmisten esimerkkejä,jotka elivät epäitsekkään palvelemisen elämää.

            :smitten:  :smitten:  :smitten:

Äiti Teresa auttoi Katolilaisia mutta kieltäytyi auttamasta esim yhtä Protestantti paria.

En muista mistä luin aikanaan, oliko Oshoa vai jotain muuta(useampi kuitenkin saman on todennut), mutta juuri Äiti Teresa ja moni muu 'pyhimykseksi' nostettu, on itseasiassa kaikkea muuta kuin 'pyhimys'.
Juuri mielen kaksijakoisuus luo 'harhoja' että henkinen eheys on pelkän ns.'hyvän'elämistä ja ilmentämistä.
Usein kyseessä on vain oman egon pönkitys (marttyyrius) ja sen kautta oman itsen 'hyvyyden ja hyväksynnän' hakemista itsen ulkopuolelta tekemällä tekoja, jotka mieli luokittelee 'hyvän ihmisen' teoiksi. Tai ns.'henkisesti kehittyneen' ihmisen teoiksi.

Henki ei kehity, se vain saa tilaa muuttua, jos sille sitä annetaan...

Minä en kyseenalaista kenekään 'hyviä' tekoja, mutta en nosta myös heitä sen takia 'pyhimyksiksi' muiden yläpuolelle.
 :)

Elämänilolle! :smitten:
Kaikille tämä ei ole kiistelyä sillä tavoin ,kuin ehkä sinä asian ymmärrät. :angel:
Vaan halua oppia myös eriävistä mielipiteistä ja niistä se paras opinsiemen yleensä löytyykin. :smitten:
Ei tässä mistään kuoleman vakavasta taistosta ole kysymys,vaan halusta ymmärtää muitten näkemyksiä. :angel:

Ja Keholle! :smitten:
En kyseenalaista,enkä sitä voisikaan tehdä,että sanomasi tulee kanavoituna tietona.
Ainoa mitä en voi ymmärtää,on sen ääretön monimutkaisuus.Tästä olen ennenkin kantani ilmaissut.
Yleensä tällaisten sanomien tarkoitus on tavoittaa mahdollisimman monet,eikö?
Tiedän,että nuo kokemukset ovat voimakkaita,ja kanavana toimiva on itsekkin vähän niinkuin toisella taajuudella.
Tässä olisi valtavan suuri kenttä lukijoita,mutta,mutta,,,,
Toivon,että tieto selkeytyy ja monipuolistuu niin,että me,jotka itsemme ymmärtämättömiksi tunnemme,voisimme myös tuon sanoman tavoittaa. :angel:

          :smitten:  :smitten:  :smitten:

Itse koen tuon ns."kivityksen" ilmentävän sitä tapahtumaa, minkä yksilö luo itse itsellensä siinä vaiheessa kun on löytämässä itseään, mutta kokee vielä epävarmuutta itsessään sisimmissään ja se kaikki "kivitys", jonka kokee tulevan ulkopuoleltaan, onkin omaa kuvaa epävarmuudesta omasta itsestä.

Ja kaikki 'taistelu' jonka koemme käytävän 'hengen ja materian' välillä ulkopuoellamme, onkin heijastumaa yhden yksilön sisäpuolelta, itsen ulkopuolelle.

Jokaisella on oma yksilön tiensä ja vapaus valita miten sen kokee ja kulkee. Vapaus valita, mitä heijastelee itseensä ja mistä. Kuitenkin hejastelee vain sitä, mitä todellisuudessa on.

On vain yksi tie, ja se vie omaan sisimpään. Ulkoinen polku voi olla ihan mitä vain.
 :)

:knuppel2:

...ja eikun päätä seinään vain, ystävät hyvät!  :smitten:

Ajattelin sanoa tähän vain, että sisua teillä näyttää piisaavan! Itse en jaksaisi jaanata näin kauaa.

Lykkyä vain, tähän(kin) ketjuu, ehkä se joskus iloksi muuttuu!  :)

Miksi olen harvoin törmännyt tällä foorumilla muunlaisiin kirjoituksiisi kuin sellaisiin, joissa ihmettelet, miksi joku viitsi vatvoa jotain, miksi vaivata päätään, miksi riidellä,????????????

Ja vielä "ehkä se joskus iloksi muuttuu!"
Tämähän on iloa itsessään...jotkut ihmiset ei pelkää vaihdella ajatuksiaan...joillekin se on ilo.
Mutta me olemme niin erilaisia.
Jotkut ei halua 'voimistelututtaa aivojaan' tällä tapaa...

Kun kerran otsikkona on tuo mikä on, kirjoitan nyt siis myös tämän näin, miten sen koen ja ajattelen nyt. ;)
*kyllästyneenä tämäntyyppisiin välihuomautuksiin*  :tickedoff:

Samaa mieltä kanssasi Mi-Olea!

Kuin myös olen kyllästynyt niihin! :coolsmiley:
Voisihan sen sanoa niinkin,että älkää edes yrittäkö ymmärtää toistenne näkemyksiä.
Henkilökohtaisesti en ainakaan tällä hetkellä ajatusmaailmaani puoleen,enkä toiseen ole muuttanut/muuttamassa,mutta yritän ymmärtää mitä nuo toiset yrittävät sanoa.
Olen myös sitä mieltä,että jokaisella oma tiensä kuljettavana,mielenkiintoisia kaikki.
Ihmiset eivät juurikaan käsityksiäni ole muuttaneet,muutokset lähtevät omista kokemuksista/tuntemuksista.
Luen,kirjoitan,kuuntelen,katselen,koen ja elän tätä omaa elämääni. :smitten:

Noniiin! Saihan sieltä Chandralta irti kunnon kommentin! Olen muutenkin todennut kirjoitustesi olevan hyvinkin älykkäitä.

Itse alan kyllästyä siihen, että olen kärkäs huomauttelemaan, enkä lähde mukaan keskusteluun esimerkiksi tarjoamalla ratkaisuja.  :coolsmiley:
Varmaan siksi, että se ei mitään hyödytä, kuten ei tämä huomautteleminenkaan.  :uglystupid2:

Mutta olenpa saanut ainakin jonkilaista älykästä palautetta, kiitos siitä!  :smitten: Menen tästä taas ihmettelemään karttani sisikuntaa. Jos siitä saisin jonkinlaisen selityksen tähän kärkkäyteeni! So long, hetkeksi!

Ai niin, piti vain vielä lisätä, että: Mi-Olea, yritän olla häiritsemättä henkistä tasapainoasi kirjoituksillani, vaihdan vaikka nikkini, ettet hermostu, joohan?  :angel:

 ;D
Mielikuvasi siitä, että olen jotain sellaista minkä 'henkistä tasapainoa'voit järkyttää ja että mielikuvissasi näet minut hermostuneena...on tietyllä tapaa huvittavaa,, surullista ja hämmästyttävää.
Sen on vain kuva, minkä olet minusta luonut kirjoitusteni perusteella, en minä itse.  ;)
Ja sille kuvalle sinä myös vastaat, et minulle.  :)

Toki se pätee myös toiseen suuntaan, minusta sinuun.  ;)

Olen täälä ihan uusi.Kivoja juttuja olen lukennut monesta aiheesta.

Mutta ny vastta huomasin,että mi-Oleaa ärsyttää tuon Dorianin kirjoitukset. Minä näkisin,että Dorian vain yrittää auttaa,etette kokoajan kiertäsi ympyrää. Minusta se on hyvä.Miksi siis Mi-olea hyökkät järkevää kommentia vastaan? Olet ylimielimen ja kuvittelet Dorianin jotenkin sinua tökkivän.Ei varmana ole nin.Olisiko pieni vaiva, jos ajatelisit asiaa uudellen?Voi ola, että auttaisi.Ei se pahaa tarkota mun mielestäni.
Uskallan sanoa milipitteeni,olen aina uskaltannut.  :)

Anteeksi teen palion kirjotusvirheitä.Olen aina ollu huono kirjottaman.Sana sokea,vähäsen

Ärsytyksen pohjalle syntyvät kunnon keskustelut, JOS jokainen uskaltaa sanoa sen, mitä todella ajattelee. Erilaisia mielipiteitä pitäisikin tulla esiin. Silloin keskustelu säilyy elävänä.

Aamutuimaan kävin lukemassa viestejä ja nyt illalla uudelleen. Hämmästyin, kun huomasin, että välistä (jostakin 16-17-sivulta) on poistunut tai poistettu yksi viesti, jossa joku uskalsi lyhyesti ja ytimekkäästi ilmoittaa "profeetan tulosta".
Kysymys on siis: Saatko todella täällä sanoa, mitä ajattelet, vai onko se luvallista vain "erikoisluvalla"?

Aivan totta.
Nimittäin itseltänikin oli moderaattori poistanut Uudet käyttäjät osiosta viestini jossa vain toivotin Tervetuloa.

Aika typerää, mutta osuu kuin nenä päähän tällä foorumilla  :) :) :) :) :) :) :) :) :) :) :) :) :) :) :) :) :) :) :police:

No tuo 'miemulin' juttu nyt oli vain tehty tuohon tiettyä hänen omaa tarkoitustaan varten. Hänhän toi ajatuksia ja tunteita minulle, joita minulla ei koskaan ole edes ollut.  ;D
Mielenkiintoisia nuo kuvat, mitä ihmiset luovat toisistaan ja vastaavat niille kuvilleen.
Koska kuitenkin kohtaa myös ihan kirjoituksienkin välityksellä, ihan aitoa kohtaamista ja asioista keskustelua ja ajatusten vaihtoa.
Mutta jos mehupillin läpi katsoo maailmaa, ei kerralla paljon näy. Yhtään kenekään tiettyyn tätä kohdistamatta vaan ihan vain yleisesti ottaen.  ;)

:police:
              Nomutta sepä oli tehokas viesti !    :angel:

              Poistin sen itse, koska en sittenkään halua

              seistä kuivan puun juurella odottamassa ?

                           :2funny:

anteesi että loukassin.Olen tosian näkövammanen enkä aina näe kunolla.Sekä sanasokea,kestää välillä kauvan lukea näitä kirjotuksia.Mitä Sinä Mi-olea tarkotat tuollasella kirjotuksella.En ymmärtänyt ihan täysin sitä.Kum minä en edes sinua osa kuvitella enkä muutekaa tunne.voin minä mennä poiski josd ete halua tämösttä solkaajaa ja vanmasta tänne.

:-*

Kiitos tiedosta. Minä jo luulin, että pääsen kompostoimaan. Meni sekin ekoteko pilalle. Ehkä kompostiaineksia tulee vielä lisää...

Muistutan tässä, että tälläkin foorumilla on olemassa säännöt: http://www.astro.fi/index.php?option=com_smf&Itemid=27&topic=483.0

Moderaattorit taas ovat olemassa sitä varten, että kirjoittajat voivat luottaa siihen, että joku valvoo näiden sääntöjen noudattamista. Meillä on sivuston ylläpitäjän antama oikeus ja luottamus poistaa asiattomiksi katsomiamme viestejä ja lukita viestiketjuja. Viestejä voi toki myös jokainen kirjoittaja itse poistaa ja näin usein tapahtuukin. Poistetut viestit ovat jokaisen moderaattorin nähtävissä ja melkeinpä jokaisesta poistosta myös keskustellaan moderaattorien kesken.

Felisia, tapauksestasi tullaan myös keskustelemaan. Sinua on myös ystävällisesti kehotettu vaihtamaan kyseenalainen allekirjoituksesi, mitä et kuitenkaan ole nähtävästi tehnyt.

Oletan, että ihmiset jotka haluavat kirjoittaa jollain tietyllä foorumilla, myös haluavat kunnioittaa sen sääntöjä ja luottaa moderaattorien harkintakykyyn. Jos tätä kunnioitusta tai luottamusta ei ole, mitkä ovat motiivit kirjoitella täällä?

Hahahahahaha!!

:)    :)    :)    :)    :)
Sen jälkeen, kun viimeksi, kävin tätä osiota lukemassa, on tullut monta sivua tekstiä. Luin sen kaiken, ja täytyy todeta: vaikeita asioita..., syvältä luodaten mennään..., monimutkaisia sanakäänteitä... - ihan tukka on kipeä, kun yritän ymmärtää.      :o

Jossakin määrin asia on tuttua ja lisää haluan ymmärtää, mutta vaikeata olisi ollut tällaisten keskustelujen väliin kommenttiaan laittaa, kun tunnostaa, että keskustelu on muutaman henkilön välistä ja henkilökohtaistakin.

Hyvä puoli tuossa kumminkin on: Kun pötkössä lukee esim. viimeiset kuusi sivua, pääsee edes jotenkin kiinni juonesta eli siitä, mitä kukin yrittää sanoa ja sanookin. Itse en kykenisi näin päätähuimaavaan keskusteluun edes osallistumaan - vaikka ehkä aavistus em. asioiden todellisuudesta ja mahdollisesta todeksielämisestä onkin.  ::) :coolsmiley: ::)

Ehkäpä minäkin joskus...  :D ;)   Oikeasti!

 :)    :)    :)    :)    :)

Keskustelu on avoin kaikille. Lisää mielipiteitä. Minäkin haluan ymmärtää ja huusin jo apua. Onneksi Mi-Olea tuli pelastukseksi. Kiitokset.

:smitten:


:smitten:  L Y H Y T    I H M I S S U H D E K U R S S I    :smitten:
 
 
  K u u s i   tärkeintä sanaa:
  Olen valmis myöntämään, että olin väärässä 
 
 
  V i i s i   tärkeintä sanaa:
  Sinä hoidit homman todella hienosti 
 
 
  N e l j ä  tärkeintä sanaa:
  Mitä mieltä sinä olet? 
 
 
  K o l m e  tärkeintä sanaa:
  Voitko ystävällisesti auttaa/hoitaa/kertoa?
 
 
  K a k s i   tärkeintä sanaa:
  Kiitos Sinulle
 
 
  T ä r k e i n   s a n a:
  M E
 

 
 :smitten:  Elämänilo   :smitten:

HUHUU UNSSI!!!

Minne taas olet kadonnut? :-\

Luulenpa,että sinulla olisi paljonkin sanottavaa ja ilmeisen mielenkiintoistakin. :coolsmiley:

TUL NYY MUKKA VAA!!! :smitten:

Myönnetään, myönnetään.
Alussa tunsin suurta vetoa tänne juuri sääntöjenne ja moderaattoreiden takia.

Oletuksesi on huono.

Ja tunnustakaa omat henkilökohtaiset intressinne "vihastumiseen" älkääkä syyttäkö minun viattomia allekirjoituksia.
Teidän homo ihannointi on tullut kyllä selväksi.
Tämä on poliittinen kysymys, jossa te käytätte valta-asemaanne väärin.
Pyydän kaikkien forumlaisten nimissä teitä eroamaan moderaattorin asemasta.

Kumpaakohan... tai siis minkähän foorumin forumlaisia mahdat tarkoittaa? :)

Kovasti tuntuu homot kiinnostavan?

Ihan btw, homoihannointi on yhdyssana.
Vähän kuten homofobia...

Olet selvästi hyvin älykäs ihminen.

Ai... no sittenhän meillä on paljon yhteistä. :P

Juutuin tähän jo illalla.  :coolsmiley:

Kummastelen sitä sen takia, että olen naputellut jo himpunverran. Yli 200 viestiä. Pilkunviilaajana tarkistin asian ja löysin kirjoituksistani kymmenkunta ihmettelevää juttua, joissa kummastelen, että mikä teihin on mennyt. Prosentuaalisesti se ei ole suurikaan otos.  :o
Kirjoitustyylini on, myöntää täytyy, vähän sellainen "perse edellä puuhun", joka saattaa yksilöitä tökkiä.  :knuppel2:

Miemulille kiitos yrityksestä olla kilpenä kivien edessä. Mutta juttuhan on niin, että jokainen käsittää asiat omalla tavallaan, ja siinä ei paljon auta se, tuleeko puolustajia vaiko eikö. Mutta aika raa'asti Mi-Olea vastasi hänelle. Tässä huomataan nyt se, että kun on eritasoisia kirjoittajia, eriasteisilla asioilla varustettuna. Toivoakseni hän kuitenkin jää foorumille! Hänenlaisiaan tarvitaan. Ettei pääsisi toinenkin puoli unohtumaan, että tämä ei ole vain henkistyneille ja yliälykkäille yksilöille varattu foorumi.  :-*

No, ny alkaa olla jo kiiru, kun pitää joutua tienpäälle kohden kuntoutusta. Sau!

Heh, vai prosentuaalisesti...joopa joo..Kirjoitinkin, että jostain syystä minä olen sellaisiin törmännyt, en siis varmaankaan ole kaikkia kirjoittamiasi viestejä edes lukenut.
Jostain syystä niitä mainitsemiani viestejäsi, sattuu olemaan silloin tällöin niissä ketjuissa, joissa olen kirjoitellut.  ;)
Ja toisekseen minua ei ärsytä mikään kirjoitustyylissäsi, vaan ylipäätään yleisesti otten se, että jos itsellä ei ole mitään sanottavaa kyseisessä aiheessa, niin miksi edes siis puuttua kyseiseen aiheeseen? *hämästyttää kummastuttaa, pientä kulkijaa*


Kröhöm...ehkä tuo ns.miemuli ei ollut ihan 'todellinen ja tosissaan' aktiivi-kirjoittaja  ;) Tiettyä tarkoitustaan varten tehty nikki.  ;) Joten en oikein jaksa sellaisesta provosoitua ja leikkiä taas jonkun mieliksi jotain 'roolia', että hän saa oman 'näytelmänsä' käytyä läpi.
Ja tuo mainitsemasi 'raakuus', johtuu vain sinun omista emotionaalisista kokemuksista. Siinä ei todellkaan ollut mitään 'raakuutta'. 'Totuus' ei aina nääs tuota mielihyvää, se voi tuottaa myös joskus mielipahaa.
Ja totuudella tässä tarkoitan sitä, että kirjoitan rehellisesti sitä, mitä tunnen ja ajattelen siinä hetkessä kuin kirjoitan. Eikös tässä viestiketjussa sellainen jopa aiheena alunperin ollutkin...
En ole oikein mielelläni 'ruskea kielinen'... en siksi, että joku pitäisi minusta. Jos joku ei pidä, se on hänen ongelmansa.  :angel:


Kirjoitellaanko me eri foorumilla? En ole tuollaisiin yksilöihin minä ainakaan törmännyt... :idiot2:
Mutta jokainen todellakin luo omat kuvansa ja on itse omista kuvistaan vastuussa. Jos siihen kykenee. Kuten huomaat, tuo on sinun näkemyksesi ja sinä koet niin....ei välttämättä kovin moni muu....?
Ja tämä vastaukseni oli taas niitä viestejä, joita pyrin välttämään, nämä eivät ole mitään keskusteluja, vaan ennemminkin jotain 'terapeuttisia istuntoja' ja henkilökohtaisesti ne minusta ei kuulu keskutelu foorumille.
Joskus vain tulee näihin vastattua, ikävä kyllä... :-\

Joten oikein iloista päivää sinullekin Dorian!
Minun puolestani tämä asia on tarpeeksi nyt vatvottu, suhteutettuna siihen, mistä oli kysymys.  ;)

Huh, tämä viestiketju menee kaksi senttiä pääni yläpuolelta ja jatkaa matkaansa, eli yli hilseen.

Niinpä niin. Minen tuon miemulin syvintä olemusta tunne enkä tiedä. Sitä minä ihmettelen, että onko se nyt sitten sen merkki, että haluaa olla jotakin mieltä, että nikki on "tekaistu tiettyä tarkoitusta varten"? Mistä niin päättelet?
Mielummin päättelisin niin, että joku voi olla kiinnostunutkin jopa tästä jauhamisesta.  8)

Mutta ei asiasta enää tämän enempiä, joskus tulee auottua päätään aivan turhaan. Mi-Olean reaktio ko. nimimerkki miemulia kohtaan vain pisti vähän miettimään sitä, että meitä on moneen junaan ja toiset paljastavat törppöytensä toisella tavalla kuin toiset.

Takaisin luontoon. Fysioterapia odottaa! auts...

:)      :coolsmiley:      :)
Halloo Chandra, Täällä reunalla roikun...   :D    ;)

Vierailuni foorumissa harvenee - ainakin joksikin aikaa, sillä pääsin koulutukseen ja se imee ajastani osansa.  Jo kauan toivomani koulutus, muuten...   :)

   :smitten:            Iloista oloa ja eloa Sinulle!       :smitten:

Tällä foorumilla riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joten täytyy täällä poiketa aika ajoin...   :o    ;D

HEIPS UNSSI! :D

Satuinpa sopivasti vilkaisemaan tätä aihetta.Aijoin nimittäin juuri sulkea koneen.
Pakkaset vihdoin ohi ja pääsen metsään kävelemään ja kalliolta komeita maisemia katselemaan. :smitten:

Jos nyt ei ihan näyttäydy nuo puput,ketut,peurat ym.metsäneläimet,niin jälkiä on kiva seurata.Kaikista pienistä piipertäjistä en ota selvää.

HIENOA että olet päässyt toivomaasi koulutukseen!ONNEA! :coolsmiley:

Jos välillä maistuu"puulle",tulethan tänne tuulettumaan!

ONNEA JA ILOA MYÖS SINUN ELOOSI,vaikka tuntuu kyllä siltä,että sitä sinulla jo onkin. :angel:
                      Terveisin:SANTRA  :D

Dorianille kirjoitan,,

Jos juutuit tuohon kommenttiin,niin omalta osaltani ainakin tarkoitin aivan yleisesti.
Mi-Olean puolesta en voi kommentoida,oletin että kokee asian myös näin.
Olen tuohon"älkää nyt viitsikö tai rauha,rauha"juttuun muistaakseni itsekkin "syyllistynyt".
Kun mietin miksi,huomasin etten ollut kai asiasta kiinnostunut,tai tuntui minusta turhalta,mihinkään johtamattomalta. ???
Mutta en kai tullut ajatelleeksi,että niitten jotka keskustelua kävivät,oli tarpeellista viedä aihe loppuun.
Toki aina on ketjuja/kommentteja,jotka eivät kiinnosta.Päiviä jolloin mikään aihe ei puhuttele ja silloin parempi tehdä jotain ihan muuta.Tämä tuosta aiheesta. :angel:

Se mikä taisi itseäni jäädä kaihertamaan jonnekkin aivilohkojen taakse,oli nuo kommentit Äiti Teresasta.Nimensä oli kanavoinnissa,enkä ketään poistanut. ;)
En tiedä mitkä motiivinsa olivat,en ole kuullut/lukenut,mitä itse asiasta olisi sanonut.Mittavaa auttamistyötä kuitenkin teki.Se vähän ihmetyttää,pitääkö auttamiseen löytyä aina jokin oman hyödyn tavoittelu?Onko niin vaikea ymmärtää,että joku voi tuntea puhdasta iloa saadessaan auttaa? :D

Tällaisissa mietteissä taas tänään,, :smitten:

Niinpä. Uskon todella, että hänen auttamisensa motiivit olivat puhtaat, eli RAKKAUS. Ja todellakin jotkut tuntevat puhdasta iloa, tai oikeastaan pelkkää rakkautta saadessaan auttaa. Ei tarvitse olla mitään taka-ajatuksia, minkäänlaista oman hyödyn tavoittelua.  :smitten: :angel:

Mitä höpisette?

Teresan auttamisen takana oli politikointi (yksi syy).
Esimerkkinä tuo minkä kerroin.
Ei siis kaiken aikaa ainakaan PYYTEETÖNTÄ RAKKAUTTA.

Lisäksi äiti auttoi köyhiä yms. lukemalla heille raamattua, ei esim jakanut ruokaa?
Eli minkälaista auttamistyötä hän tarkalleen tekikään?
Tai tälläistä juttua joskus luin.

Tietysti jos haluaa uskoa kaikkea media hypetystä niin voi sanoa, että hänen auttamisen takana oli RAKKAUS, ilman, että itse lukee kyseessä olevasta henkilöstä tarkemmin.

On myös olemassa asioita joihin ei oikeastaan ole mitään syytä ympätä uskoa.
Esim sellaiset joista löytyy faktoja...


Ja sitten aivan alkuperäiseen aiheeseen.
Minua haukuttiin tänään idiootiksi ja ties miksi. (osittain koska olenkin)
Koska en osannut selittää, että samasta asiasta voi olla kahta ja useampaa erimieltä jos lähtökohdat ovat eri alueelta.
Esim jos toinen tähtää sisäiseen rauhaan ja toinen yhteiskunnan hyvinvointiin niin tietenkin syntyy ristiriita, kummankin ollessa oikeassa väitöksessään.

Mutta jos haluaa ymmärtää molempia pitää olla tutustunut sisäänpäin suuntautuvaan toimintaa kuten myös ulospäin suuntautuvaan.

Esim jos sanoo, että ei tule tukahduttaa vihaansa vaan päästää sen valloilleen.
Sisäänpäin se tuo vapautta ja on hyvin rentouttavaa.
Kun taas ulospäin se tuo kaaosta ja epäjärjestystä, esimerkkinä mahdollinen väkivalta.

Mutta molemmat ovat omalla areenallaan täysin oikeassa.

Eikö?

Ja tietysti tulee muistaa sisäisten asioiden paradoksit.
Eli täydellisen vapauden tunteen mukana tulee tunne täydellisestä vastuusta.

Ja noilla perusteilla vihan purkaminen vain harvoissa tapauksissa purkautuisi väkivaltana?

Mutta vaikka esimerkkinä Japani jossa tunteiden näyttäminen on samaa kuin kasvojen menettäminen.
Mutta siellähän onkin todella suuret itsemurha tilastot?
Vai oliko jossain muualla.
(En tietenkään vaivaudu tarkistamaan väittämääni)

Siis siellä uhrataan yhteiskunnalle.
Eletään kuten Helsingissä ZOMBEINA elävinä kuolleina, mitä siellä kaduilla 100% kulkee.

Mutta mitä siis tapahtuisi jos Japanissa yhtäkkiä lopetettaisiin tuo tukahduttaminen ja alettaisiin näyttää tunteensa.
Massamurhia? Sisällissotaa?
Mutta lopussa onnellisempi yhteiskunta?

Kun kerta ihmiset luovat yhteiskuntaa niin minkälainen se olisi jos pohjalla olisi joukko onnellisia ihmisiä?
Olisivatko he silti murhaajia ja raiskaajia?
Voiko onnellinen ihminen tehdä suoraa väkivaltaa?

Ja eihän se yhteiskunta mihinkään häviä jos jokin yksilö näyttää sisäiset tunteensa.
Jos hän kanavoi ne tuhoisasti niin siitä on seurauksia.

Mutta ei ole varmaa, että jokainen ihminen kanavoisi ne niin?

ELI miksi siis tuomita jos joku neuvoo näyttämään vihansa?

No Osho ainakin neuvoo näyttämään vihansa, ei muksimalla toisia ihmisiä, vaan muksimalla esim. TYYNYÄ.

Japanissa ei sentään menetä kasvojaan päästellessään kaasujaan ulos - toisinkuin täällä Suomessa.  :o

Ai niin, se Osho neuvoo valvotussa ympäristössä purkamaan vihansa.

Niin ja esim hänen kirjoistaan tulee muistaa, että puhui yleisölle.
Omalle yleisölleen, ei siis yleistänyt koskemaan jokaikistä henkilöä.

Niin ja luonnollisesti korostaa toisen koskemattomuutta yms.

Ja kun ihminen luo yhteiskuntaa, niin silloin jokaiselle Laille on ollut kysyntään aikanaan?
Tarkoituksena lienee toisen koskemattomuus, kunnioitus ja järjestyksen säilyttäminen?

Mutta se vain näyttää, että jotkut eivät osaa olla "kunnolla" ilman pakottamista ja pelkoa rangaistuksesta.
Toisin sanoen ottaa vastuuta teoistaan?

Mutta ei se sulje pois sitä, että on henkilöitä jotka pystyvät olemaan kunnioittavia ja suomaan toisille heidän koskemattomuutensa ilman rangaistuksen pelkoa?

...Pieni yleisö hartaita meditoijia....

Huh, mikä ketju.
Enpä näköjään ole menettänyt mitään, vaikka en ole ehtinyt tänäiltana foorumilla olemaan.
Hiihtämässä kävin ja sinne purkautui negaatiot ja mirroriin katsoin äsken suihkussa, jotta a vot. :idiot2:

Sinä et ehkä menettänyt mitään.
Mutta nyt lukiessani viestiäsi tajusin minkä aarteen sukset minulta veivät  :'(

Eli jos lähtee käsittämään ja purkamaan neuvoa "älä tukahduta vihaasi" yhteiskuntafilosofin silmin niin on se perusteeltaan anarkistinen ja yhteiskuntaa vastaan?

Mutta jos käsittää sen sisäisenä negaation purkamisena niin on se täysin oikea neuvo?

Onko tämä nyt perusteltua?

::)

      SIIS.   Mikä on terroristin ja pasifistin  SISÄINEN  E R O  ?   :angel:






              :angel:

Hyi!

Vuoden ainoa selvä päivä ja näin filosofisesti käy...

Piti TAAS palata tähän ketjuun,etten aiheuta mielipahaa muitten aiheitten alla. :coolsmiley:
Eipä tainnut ilmapiiri puhdistua vielä,vaikka jo siltä näyttikin.
Eipä tietenkään,koska mitään konkreettista muutosta ei tapahtunut. :-[
Olen samaa mieltä,että nuo alatyylin jutut on syytä poistaa ja muutkin henkilökohtaisuuksiin menemiset.  :knuppel2:  :knuppel2:
Mutta miksi sitä ei tehdä kaikkien kohdalla??!!!
Miten ihmeessä jatkuva toisten ihmisten henkisyyden arviointi on sallittua?
Miten tämän tyyppistä arvostelua katsotaan jatkuvasti läpi sormien,hyvinkin suopein säestyksin? :idiot2:
Siistittäköön vain kielellistä asua,hyvä niin.Mutta kaikkien kohdalla,tasapuolisesti! :tickedoff: :tickedoff:

 ::)
              OLEN PAHOILLANI JOS TÄMÄ LOUKKASI.  !   ?



                           :2funny:

        Onko näin? Se koira älähtää jne.  ? ?  :-*

          Neidit, haloo,, taitaa olla kierrossa A- joko kohdallaan,  tai

            heittoa on enemmän kun tilastot sallii !!!  ?

 
                  :2funny:

Kuka on kuka? Missä minä olen? Kenen kädet nämä ovat? :idiot2:

;D

        Eeesaun jalat, sanoi jooseffi, ja raapi sukukalleuksiaan !!!

                      :2funny:

 :o
         Jos jakamaan alkaa, niin oikea tapa lienee sovittavissa ?

                 :2funny:

 ::)



                                       :-*

Minä olen Kotkansilmämuna.

;D

           Jopas jotakin, jo kaksi munaa!   
                                                           ::)
           Ajatuksien vaihto on kovin vaikeaa ja mutkaistakin.
                                                                                    :-[
           Mutta pää, se lienee helpomaa.


                               :2funny:

Huomenta! :coolsmiley:

Mikä koira?Mikä kalikka??Mikä kotkansilmä????  :o  :o

Juu,en ole edes ajatellut kotkapoikaa,kun tuota tekstiä kirjoitin. :2funny:

Luin Forum poistumo ketjua,ja siitä kai lähti taas kaikenmoisia ajatuksia yksinänsä kiertelemään avarissa tiloissa.
Sama asia tuli muutaman muunkin ketjun alla.Yksi ketju kait,jossa aiheena turha hermoileminen.Siihen heitin vain tuollaisen hymiöketju kommentin,mutta ainakin"olin lukevinani",että ketjussa kaipailtiin rauhaa.
Tästä syystä tulin tänne taas tuulettelemaan. :tickedoff:  :tickedoff:

Itse asiassa todella YRITIN olla kommentoimatta!!!!Mut minkäs voit,kun pää ei pysy kiinni. ;)

Nuo syyt vain,mitä moderaattorit Ivanille esittelivät,poistaisivat valtaosan kirjoituksista.Ei tämäkään kirjoitteluni kai astro-tai henkimaailmanjuttuihin kuulu.
Tuossa vain yksi syy,kirjoitusten poistamiseen.
Hurma myös jossain turhautuneena peräänkuulutti näitten sääntöjen noudattamista kaikille.
En suhtaudu tähän niin tosikkomaisesti,koska mielipiteitten vaihtoa,erilaisten erityisesti,on kiva lukea.
Asia johon olen kiinnittänyt huomiota on se,että omaan totuuteensa nojaten,saa kyllä avoimesti arvioida toisten henkisyyden astetta.Jopa ilmoittaa,kun te valaistutte,pääsen tästä eteenpäin.Odottelen nyt vain tässä muita.Ne jotka ovat samaa mieltä,ovat kai näitä valittuja,toiset poloiset kai kadotuksen tietä kulkevat. :'(

Kyllä mielestäni nuo kirjoituksetkin aika tavalla henkilökohtaisuuksiin menevät.

Sitä tasapuolisuutta vain modeilta peräänkuulutin!!!

AMEN  :smitten:

Mielemme on sellainen energia kehostossamme, joka tuo ajatuksia joko siltä egoltamme taikka Jumalaltamme ja sen mukaan tulkitsee tekojamme, tunteitamme tai ajatuksemme tuottamia kokemuksia teoillemme.
Joten kumpikohan silloin ollut on ajatuksemme tuojana, jos se yhtään tuo mieleemme sellaisia tunteita, että olemme alempiarvoisia tai huonompia kuin joku toinen? Tai jos se aiheuttaa sellaisiakin negaatioita mielemme teiolle kuin häpeä, syyllisyys, kateus tai pelko siitä, ettemme ole rakastettu jokaiselle, sillä ainakaan Jumalamme se ei koskaan silloin ole!  ::) :angel:

Mielemme teoista on hyviä kertovia tekoja myös uuden Minä Olen lehden sivuilla, joten sieltä voivat lukea tästä samasta aiheesta ne ihmiset, jotka eivät täällä jaksa niitä lukea. Vaan kyllä ne tulevat sieltäkin omaksi kokemuksesi jokaiselle vain sen tähden, että sen valaistuman teot ovat jokaiselle nyt mahdollisia ja on vain siitä omasta valinnastamme kiinni, koska sen tuo näkyväksi tähän fyysiseenkin todlelisuuteemme.  :angel:

Joten ensin kuitenkin on se alempi mielemme, joka niitä egojemme ajatuksia esiin tuo, saatava tasapainoon sen toisenkin alemman eli Sielumme mielen teiolla ja vasta sen jälkeen ne kaksi yhdentyvät sen Jumaluutemme eli Korkeamman tietoisuutemme ohjaukseen. Eli siitähän täälläkin kyse on ollut aina, kun olemme niitä molempia täälläkin esitelleet ja sen jälkeen muuntaneet ne aidoilla universaalin Rakkauden teoilla ja siten tehneet sen kokemuksen teoilla totuudeksi omalle kasvullemme. Eikä se muuten tulekaan enää näkyviin kuin sellaisilla teoillamme, että luemmepa mitenkä päin tahansa näitä tekstejä niin mitenkään emme reagoi niihin enää tunteella vaan ainoastaan näemme sen jokaisen sanoihin kätkeytyvän teon, sille yhteisen Luojamme teoille.  :)

Olen Keho samaa mieltä ja sovellankin tätä nyt Ivanin allekirjoitusasiaan.

Löyty liikuntavinkki:

Saako kiviä heittää?
Kivien heittely on aina kiinnostanut lapsia – varsinkin pieniä poikia. Useimmiten kivien heittely kielletään, heittelevätkin kiviä silloin kun aikuisen silmä välttää. Yksi tapa hillitä kivenheittovimmaa on tehdä siitä tiettynä aikana tapahtuva sallittu leikki.

Rannassa, veteen heittäminen on useimmiten turvallista. Mutta aina rantaa ei ole lähellä, siksi kivenheittoleikin voi järjestää myös ihan tavalliselle pihalle. Asettakaa rivi vedellä täytettyjä pesuvateja paikkaan jossa onnettomuuksien vaaraa ei ole. Kun kiviä heittelee pesuvatiin, jokainen loiskahdus on tavallaan palkinto.

Vaikeustaso: *
Osallistujamäärä: ryhmässä
Väline: erikoiset välineet

 :-X ;D  :-[  :smitten: ::)

Aivan eri asia se ei ole, vaan ne ovat liitoksissa toisiinsa. Yhteisömme laki perustuu täysin yhteisön tunteisiin ja se muodostuu niistä, ne eivät ole erillisiä asioita. Laki ei perustu yleensäkään faktaan, vaan on heijastus yhetisön moraalista.

Mitenkäs sitten, kun egomme kokee jotkut egot enemmän uhkaksi kuin toiset, eikö oikeudenmukaisuutta tulisi silti yrittää noudattaa?

Tunnen ja koen paljon samoin kuin sinäkin Keho.
Rakkaudessa on kantava voima ja sen uuden ajan maailmankin näen samanlaisena kuin sinäkin,,,kun aikansa joskus on toteutua. :smitten:
Yksilölle on kuitenkin tärkeää oppia omien kokemusten kautta omat totuutensa.Kun pieni ekaluokkalainen menee kouluun,menee hän sinne oppimaan.Jos opettaja antaa valmiit vastaukset ja peruskoulun päästötodistuksen kouraan,mitä tämä ekaluokkalainen kaikesta voi ymmärtää?

Asioitten itse oivaltaminen omaan tahtiinsa tuo ilon.Oppimisen ja ymmärryksen ilon. :D Myös halun jatkaa etsimistä.Sitä ei voi toinen nopeuttaa,kuin ehkä sellaisten vastausten kautta,jotka oppilas on jo kykeneväinen ymmärtämään.
Oppimisen motivaatio vain saattaa kadota,jos opettaja liian innokkaasti,niskaan hengittäen,haluaa nähdä pelkän valmistumisen.Matkan teko,seikkailu,löytäminen ja välillä hapuileminenkin kuuluvat asiaan.

          :smitten:  :smitten:  :smitten:

::)

    Voi voi KEHO. Lopeta jo tuo toisten kantaminen hennoilla hartioillasi...

        :-*  Anna meidän taivaltaa polkumme ilman sinun kaikkiallista

                viisauttasi, eli koita edes itse elää niinkuin saarnaat...

                         :2funny:

Siis tuota - kuka sen ensimmäisen kiven heittää?

 :2funny: :2funny: :2funny:

Ilman mitään kivenheittelyä, mutta haluaisin vain sanoa, että Keho, sinulla on paljon viestittävää mitä suuremmassa määrin, mutta välitätkö siitä kuka ja kuinka moni lukee viestisi.

Kirjoittamasi teksti on todella vaikealukuista ja -tajuista. Jos minulla olisi noin paljon kerrottavaa, haluaisin tulla myös ymmärretyksi. Tekstistäsi tulee mieleen lähinnä jokin munkkilatina. Haluatko tuoda viestisi näin meidän tietouteemme?

8)

              KIVI, kädessäni joka on, HAAA se onkin Jalokivi.

                Empäs heitäkkään sitä pois!!!!


                     :2funny:

Kuten Mooses kehoitti.
Otan kiinni ensimmäisestä kivestä.
Kivestä saa päähän.

Keho, dont run away.
You cant do nothing... Now you get stoned..

(http://www.crumbmuseum.com/stoned.gif)

Vitsi vitsinä...
Toi on ehkä liikaa että joka päivä..

Mielummin joka toinen päivä  :buck2:

En todellakaan pidä tarpeellisena sanoa sitä kaikkea mitä mieleeni pälkähtelee. Jonkinlaisen suodattimen läpi valikoin sanojani. Ei minun ajatukseni ole mitenkään pahasti ajateltuja, mutta aivostoni yhdistelee ihan omituisesti välillä muodostellen mitä ihmeellisempiä mielleyhtymiä, joita ei todellakaan ole tarpeen saattaa verbaaliseen ilmiasuun.  :crazy2:

ääh... ei taida olla.


Kannatan vihreitä oi jalo, uljaasti
foorumilla kehräävä pallaskissa.

öhhöh. Taisi mennä small talkit vähän
ohi kun otin poliittisen näkemyksen käsiteltäväksi.
Puhutaan mielummin seksin vaikutuksista?  :crazy2:

:smitten:

             Puma, tulihan se sieltä !!?   ::)

               Siis sexistähän se olikin kokoajan kiinni.


                      :2funny:

Jep, jep! Taidankin olla väärällä foorumilla väärään aikaan. Ei meinaa oikeen aueta  :crazy2:

 ;D
        Älä hermostu, Keholla kulkee lujaa, lieneekö itsekkään enää kyydissä?


                       :2funny:

Mä tiedän mä tiedän etten saisi,,, ;D  ;D

Mutta kun en voi olla nauramatta noita sun kommenttejasi Kotkansilmä! ;D


                  :2funny:  :2funny:  :2funny:  :2funny:  :2funny:

Muuta sulla ees mielessä? :-\ :-\

Kehoko on sinunkin miehisen mielesi vallannut? :police:

homma mennä hoonoksi
jos alka lika seksi

Minä ainakin ajattelen näin... JOKAISELLA meistä on sanan- ja mielipiteenvapaus. KUKAAN meistä EI ole toista parempi tai huonompi. JOKAINEN on oma arvokas, ihana persoonansa. KETÄÄN ei saisi haukkua, tuomita tms. koska kun kerran OLEMME KAIKKI ihan yhtä arvokkaita. Ja noista sanoista ja mielipiteistä... Meille on myös JOKAISELLE annettu järki, jotta osaisimme kaikesta huolimatta käyttäytyä fiksusti. Samaa mieltä EI tarvitsekaan kaikesta olla ja jokainen voi henk.koht. ITSEKSEEN olla muista mitä mieltä tahansa, mutta EI nyt hyvät ihmiset sentään käyttäydytä kuin "hölmöt" ! Voisi jokainen hiukan ajatella, ennenkuin toimii, eikä päinvastoin... Luulisin, että suurin osa tällä foorumilla kuitenkin täysi-ikäisiä aikuisia, eli käyttäydytään sitten myös sen mukaisesti, eikä kuin ääliöt. Välillä meno kuin "lastentarhassa" naurettavine nahisteluineen, haukkumisineen yms. Emme kai me ehdoin tahdoin HALUA olla toisillemme, lähimmäisillemme ilkeitä, emmehän !!?? Minä en ainakaan !! Se siitä...  :smitten:

Ozzette  :smitten:

Olen kanssasi suht samaa mieltä.
Itselleni on sama,vaikka olisi 10 rinnakkaisfoorumia.Mielipiteeni eivät muuttuisi mihinkään suuntaan.
Mutta olenkin vihreä täällä,enkä kaikkea ymmärrä.Toisaalta ihan hyvä niin. :angel:

Niinpä minäkin, samat mielipiteet kerron joka paikassa ! Ja täti-vihreänä täällä pyörin myös...  Oppia ikä kaikki ! :2funny:  :smitten:  :angel:

 ::)
          KIITOS KUN NÄET noin paljon:


                  :2funny:

Ole hyvä  :) :angel:

Tällä hetkellä sitä, että elämä EI ole reilua, jotkut saavat kärsiä aivan kohtuuttomasti ! Karmat sinne tai tänne... Toiset ilmeisesti ovat LUOTUJA kärsimään, se on heidän osansa. Toiset ne taas vain porskuttaa ! Ja KYLLÄ, OLEN tällä hetkellä ihan depressiossa, eikä minun muuta tarvitse ollakaan ! Pitkään jaksoin hymyillä, olla iloinen ja positiivinen ! Jaksoin TAISTELLA, USKOA, TOIVOA kaikkea parasta ! Mutta nyt en enää kertakaikkiaan jaksa ! Rajansa kaikella, ei ihminen loputtomiin jaksa, vaikka kuinka yrittäisi ! Ja enhän positiivisuudestanikaan ja hillittömästä yrittämisestäkään huolimatta mitään hyötynyt. Olin VAIN iloisempi, siinä kaikki ! Kaikki muu vain menee jatkuvasti perseelleen... Kaipa sitä taas "lataamoon" joutaisi... Ei näköjään pidäkään paikkaansa ajatuksen mahtava voima ja kärsimysten ihmistä kasvattava voima ! Teen NIIN tai NÄIN, AINA VÄÄRINPÄIN !! Suurimmalta osin elämäni pelkkää KÄRSIMYSTÄ !! No, ainakin punkan pohjalle, peitto korviin asti vedettynä... Energiat kun ihan nollassa, ihan puhki/rikki koko ihmispolo...  :tickedoff:  :uglystupid2:  :'(

No uskallan,, aina! Vaikka asia voi loukatakki toista, mutta tietenki pitää osata vastata / sanoa silleen minkälainen se kuulija on ja loukkaantuuko hän siitä vai ei, .   :)

Ozzette pieni,

nukutaan ensin ja katsotaan miltä uusi päivä näyttää.  ???
Nyt taidan lausua pienen rukouksen.

 :'(   :'(   :'(    :'(    NOMUTTA, tuollahan SE  :angel:

              Kaiken takana on nainen ( tai mies ) ja me uskomme sen !!!

           Peitto, tuo epäluomutuote on pian jyrsitty loppuun, ja mitä siitä

        seuraa, ei liene kertomisen arvoista,,, koska hävettää niin p-------.

              Niska, tuo nelssonille tuttu otepaikka ihmiskehossa, kaipaa

                 lähempää kontaktia, ja kunnon otetta, jopa koko nelssonia !!!


                           :2funny:

Uskallatko myös kuunnella samallaisella antaumuksella?

Voi Ozzette  :crazy2:

Tästä työkaluja.

I. Löydä sekasorron keskeltä yksinkertaisuus.

II. Löydä riitasoinnun keskeltä harmonia.

III. Vaikeuksien keskellä piilee aina tilaisuus.

-Einstein-

Ja alkuperäiseen kysymykseen: uskallan, mutta uskallan myös harkita koska se on tarpeellista.  ;)

Kiitokset, kiitokset taas rakkaat lähimmäiseni !  :smitten: Olo on nyt kieltämättä taas parempi kuin eilen... Ei mieli niin synkkänä ja negatiivisena. JEP !!  :angel: Täytyy vain elellä hetki kerrallaan sairauksiensa kanssa... Kyllä edelleen taistelen, en aio luovuttaa ! Ja sallin itselleni sen, että aina ei tarvitsekaan olla hyvällä tuulella ja jaksaa.

Of course!! Ite oon jo joutunu "painostaa" et ne sanois iha suoraa mitää häpeilemättä,, itse oon sellaista sorttia etten pahota mieltäni vaikka miten rumasti sanotaan ja jos loukkaannun se menee ohi, arvostan suora puheisuutta yli kaiken!! :)

en aina :-\

Kyllä uskallan.

En välttämättä sanallisesti ilmaise kantaani, mutta voin vakuuttaa että vastapuoli huomaa kyllä mielipiteeni.
äänestän herkästi jaloillani, hiljaisuudella, kehonkielellä.
Ilkeilemään en rupea, mutta torjun hyökkäykset ynseydellä.

Sitten on näitä turbomoottoreita jotka porskuttavat eteenpäin huutaen mielipiteitään mukamas kokemuksen syvällä rintaäänellä, vähät välittämättä missä seurassa ovat.  :knuppel2:

Kysyttäessä, jos koen sen tarpeelliseksi.
Noin vuoden verran on nyt ollut olo, että on ihan sama mitä sanon, niin varmasti se ymmärretään väärin. En koe, että osaisin puhua kenenkään kanssa samasta asiasta, joten opettelen kuuntelemaan paremmin.

                                           :coolsmiley:

            Nykyään aika harvoin, paitsi vahingossa. Mikä sinänsä on suuri moka.

              Onneksi lähi ympäristöni on verraten nopea reagoimaan tilanteeseen.

                  Eli, palautteet ovat päällekäyviä, koska en aina osaa olla kaunosielu!

                      Kaikki se, mitä oikeasti " ajattelee ", ei oikeasti ole ollenkaan

                         hyväksi välittää ympärilleen, ! MIKSI? Koska HE eivät

                             halua menettää omaa totuuttaan.   :knuppel2:


                                                            :angel:

Uskomatonta, kuinka aika on muuttanut foormumiakin
eteenpäin! Tämä topic on 4 vuotta vanha ja tämä Chandran
aloitus tuntuu nyt hassulle, koska se rivienvälistä
pyytelee anteeksi, että aloitan tälläisen "radikaalin" topicin,
mutta toki, se oli tosi radikaali tuohon aikaan.

Muistan itsekin, että luin tätä, mutta en vastannut,
koska sehän olisi ollut maailmanloppu tuolloin,
jos olisin sanonut, että uskallan sanoa mitä ajattelen.
...niin ja olin uusi foorumilainen, eikä minua tunnettu hyvin,
joten banni olisi tullut varmasti siksi, että se olisi ärsyttänyt liikaa.

Näiden henk.kohtaisuuksiin menemisten takana on
uskomaton epävarmuus itsestä, kaksinaismoralismi
ja tekopyhyys.

Tokihan ne vaivaa edelleen, mutta minusta on hienoa,
että foorumin puolella on tullut esiin inhimillisiä
ihmisiä omine arkeineen ja kokemuksineen,
eikä vain näitä pyhä-pyhiä, jotka on vain yhtä lööviä
ja/tai jumalaisen täydellisiä ihmisiä vailla mitään inhimillisiä puolia
-siis tarkoitan näitä, jotka ovat luoneet jonkin kuvitteellisen
hahmon ja elämän, josta kertoa.

Varmaan se, että jotkin astrolaiset alkoivat tapaamaan
oikeassa elämässä teki sen, että avoimuus ja inhimillisyys
alkoi kehittyä.
Virtuaalimaailmassa kun nyt voi olla ihan mitä vain,
mutta oikeassa elämässä ollaan omalla persoonalla ja elämällä.

Menee kait off topic nyt.. :P

Sanon kyllä suoraan mitä ajattelen, joka paikassa,
mutta käytän tilannetajuani,
että onko se järkevää, hyödyttääkö se mitään
ja tietenkin, kuinka asetan sanani.
Saman asian kun voi sanoa monella eri tapaa
ja eri ihmiset tajuavat eri tavoin.

Se on kuin shakkia pelaisi. Pitää yrittää ennakoida,
mitä jokin siirtoni aiheuttaa vastapuolen reaktiossa. ;)

Tosin se ei aina toimi! ;D :2funny:

Sasha,joku vois mieltää tuon ennakoinnin myös älykkääksi? manipuloinniksi..
Mut oikeesti tuota Chandran aloitusta otsikoineen kuvaa hyvin senhetkinen karttakin.
 :pallas: :kuu: :merkurius: :pluto: :jousimies: stelliumi,
ja oivallukset,-ismit, mielipiteet oivalluksineen ja reaktio niihin synnytti OIKEESTI keskustelua,
väittelyä ja vaikka mitä,mikä valitettavasti uupuu täältä nykysin.Vuorovaikutteisuus on hävinnyt keskustelijoiden mukana. Jokainen kirjoittaa kuin omaa blogia joka ketjuun; eiks se vähän niin mene?
Kukaan ei antaudu väittelyyn tai olemaan eri mieltä.Jos antautuu tulee  :police: väliin hyssyttelemään.
Onneks niitä kommentteja tulee edes yv:nä jos ei muuten.Tietää olevansa "olemassa",joku reagoikin peräti.
Kartalla on myös vähän tuota uskallatko olla eri mieltä -energiaa,
 :mars: :harka: :aspect_opp: :jupiter: :skorpioni: ja t-ristin kärjeksi  :saturnus: :leijona:,
seisotko sanojesi takana,annatko periksi ja kuitenkin ite  :merkurius: joustaa (fanaatikkona?) jousimiehessä..
Haavoitutko sanomisista, vai ovatko ne ilimaa,jota hengitän,  :venus:rx 0  :vesimies: :aspect_con: :chiron:?  Peräännyt?
 :askendentti: :leijona: ja itseilmaisua kehiin.

Ajankohtainen aihe uudelleen nyt kun  :jupiter: :chiron: :neptunus:retrona  :vesimies::stä hönkii
 :merkurius: :leijona::aa vastapäätä.
Ja  :uranus: :aspect_inc: :merkurius: voi pikkasen lyhentää noita kommentteja?

Uskallan.
 :mars: :leijona: :aspect_squ: :merkurius: :skorpioni:
mutta diplomaattisesti MC  :vaaka:.
Retro  :venus: osaa myös vetäytyä.
Joskus kuulee paremmin kun on hilijoo.

Muistan erään opettajani kouluvuosilta joka oli "niin monessa sopassa keitetty" (hänen on sanonta), että hän kyllä sanoi mitä ajatteli ja tokaisia vieläpä oikeen tomerasti, että " Minun kanssani on turha vetää hernettä nenää".

Eli erilaiset kokemukset, niin kovatkin vastoinkäymiset kasvattavat ihmistä senverran kovaluonteiseksi/"kovaluonteiseksi" että uskaltaa helpommin sanoa mitä todella ajattelee.

Ja parempi minusta on sanoa suoraan kiemurtelematta, kuin jälkeen päin kuulla natinaa vielä! 8)

Mjaa, minä ajattelen taas niin, että jos joku kykenee
jotakuta manipuloimaan, niin kyllä minä lisäisin
tuon kysymysmerkin sen manipuloitavan älykkyyteen,
enkä toisin päin. ;)

Tilannetajua ja ennakointia on esim. sellainen,
että ei päästele suustaan nyt ihan mitä sattuu,
jos tietää, että se esim. loukkaa toista osapuolta ihan turhaan
tai vaikka aiheuttaa jonkun vielä pahemman tilanteen.

Esim. kuka nyt haluaa sanoa iäkkäälle mummolleen,
että kyllä tuo sinun pöperösi nyt oli oksettavan makuista
-mitä, riisipuuroako se olikin?  :2funny:
-kun mummu on sen ihan sinua varten tehnyt
ja kovasti heikossa kunnossa?

Tai jos on jotain palvelusta, apua, rahaa tms. vailla
joltain, niin varmaan paljon auttaa, että laukaisee ensin,
että aikas vtumainen tyyppi olet oikeasti, vaikka se olisi tottakin? ::)

Tai kannattaako laukoa totuuksia ärsyttävästä
työkaverista toiselle tai sille itselleen,
jos tietää, että joutuu tekemään jonkun projektin
sen kanssa ja mahdollisesti vielä matkustamaan sen kanssa yhdessä? :P

Tai sitten keskustella/vastailla jollekulle sellaiselle,
jolla on selkeästi mielenterveysongelmia ja käsittää kaikki
sanasi jotenkin itseään vastaan/jää jankkaamaan/ripustautuu
/alkaa riitelemään/tekee jostain pikkujutusta ison numeron tms.?

Minun mielestäni ei kannata, eikä siinä mitään älykästä niinkään ole
-viisautta enemmänkin.  ::)
Aika normaalia kelle tahansa..?

Tuo toisen manipulointi onkin jo taiteenlaji
ja se kyllä ansaitsisi oman topicin. :)


Niinpä. :-\
Minä luulin ensin, että Seppo vastaanottaa megaluokan
suihinottoja, että ei puututa esim. henkilökohtaisuuksiin menemisiin
ja "käynpä tuolla topicissa vetämässä sen off topic arvostelemalla
kirjoittajien henk.koht. elämää, persoonaa, suhteita, uskontoa jne"
ja omien henk.koht. blogin pitäminen, horoskooppien sun muiden
änkeminen topickeihin sen sijaan, että käyttäsi niihin varsinaista
blogi-toimintoa, mutta tämä (blowjob) lienee puppua.

Tässä on jännä paradoksi, koska kukaan ei oikein uskalla/viitsi
sanoa suoraan (ei siis edes ne, jotka sanoo sanovansa suoraan),
ettei itse saa ongelmia tai ryöpytystä,
koska usein  :police: iskee siinä vaiheessa kimppuusi.

Valitettavasti ei oikein viitsi aloittaa mitään kunnon keskustelua,
koska se aina menee suhteellisen nopeasti
henk.kohtaisuuksiin ja arvostelemiseen,
eikä siitä asiasta vääntämiseen.

Onko se sitten viisautta ja taktikointia, että tekee niitä
syvällisiä kunnon keskusteluja YV:nä, chattinä, e-mailitse,
puhelimetse ja tavatessa niiden asiasta oikeasti kiinnostuneiden kanssa
kuin täällä foorumilla?

Valitettavasti tuon huono puoli on se,
että se kehittyy sellaiseksi "sisäpiiriksi",
jonne uusien on vaikea päästä mukaan tuoreine näkemyksineen,
mutta minkäs voit..? :-\

Kirjoitan nyt tähän, selailtuani muutamia vuoroja läp.
Uskallan sanoa mitä ajattelen. Usein myös ajattelen vasta puhuttuani.  ;)
Se on hienoa. Olen idiootti suurimman osan aikaa ja nauran itselleni. En saisi tehdä niin, olenhan saakutin emäperse vakava kauris, jolla on niin kireät kalsarit että silmät vuotavat verta.

Vakavasti - huomaan itsessäsi sellaisen konservaattorin läsnäolon usein, että olen hiljaa, koska tiedän, että turha mun on mitään tuomarin nuijaa paukuttaa, vaikka jengi on erilaista kuin minä. Satun vaan tykkäämään omasta moraalistani (hah.) ja elämään sen mukaan. En oikeastaan edes pysty puhumaan niin, että puhuisin itseäni vastaan, se vaan tuntuu niin pahalta. Kiltti piltti tyttö, joka puhuu suunsa puhtaaksi niin, että se on kuin paskakaivo. Olen kyllä hirveä uhoaja, mutta se on huumoria  >:(

No jaa. Ihmiset on ihmisiä ja ne nojailee toisiinsa.

                                                     :coolsmiley:

                              Jos puhun.

                                            Ehkä ajattelen!

                                                                Jos ajattelen.

                                                                                  En puhu.


                                                                  :angel:




                                             

"Valitettavasti tuon huono puoli on se,
että se kehittyy sellaiseksi "sisäpiiriksi",
jonne uusien on vaikea päästä mukaan tuoreine näkemyksineen,
mutta minkäs voit..?"

kiitos pointista!


jos tätä foorumia pitäis jotenkin kuvata, se olis saturnus joka on nielaissu merkuriuksen.
meinaan - paljon vampaamman oloisiakin keskustelupaikkoja netissä löytyy ja jonne on helpompi "sujahtaa" uutena vanhojen konkareiden joukkoon. Tosin ei yhtä hyvää astroaiheista. En tiedä sitten, onko täällä ollut joskus paljon kireämpää, vähän huolestuneena luin tämän ketjun aiemmpia viestejä ja ajattelin mielessäni: "ei hemmetti, onko joku joskus todella pelännyt sanoa INTERNETISSÄ ANONYYMINÄ miltä tuntuu/jakaa kokemuksiaan sen uhalla, että häntä tullaan siitä sakottamaan karkoittamalla yhteisöstä? Mikä hemmetin natsimeininki täällä sitten on oikein ollut?"
 ???

ainakin itse miellän netin vielä siinä suhteessa vapaammaksi, että  on helppo foorumilla puhua joistakin mieltä askarruttavista asioista koska sitä ei tehdä etunimi sukunimi -pohjalta ja pärstäkertoimella. sanotaan nyt vaikka niin, että oliko se kenties ellitpalza vai mikä himskatti se olikaan, olin nuorempana olin erityisen kiinnostunut kyselemään ehkäisystä, koska kotona en uskaltanut puhua asiasta ja koko juttu ei vielä muille kavereille ollut edes ajankohtainen. U__u - for example. Mielestäni foorumilla ei siis pitäisi olla tabu puhua eriaiheista, kunhan ketään ei julkisesti loukata. Niinjoo, ja ehkä astrofoorumilla ei ebhkäisystä puhuta, mikä on ymmärrettävää, mutta että ilmapiiri olisi sen verran oikeasti vapaata, että ei pelkää saada kenkää persauksiin jos on vähänkin eriävä mielipide.

Uutukaisena tuntu siltä, että ennen kuin olet ansainnut sosiaalisen statuksen tässä foorumissa, olet pelkkä uusi "joku jostain". No, enää ei tunnu siltä  :laugh: but you got my point here. (...)nyt kun hetken mietin, ehkä se on vähän sama ruudun toisellakin puolen. sillä erotuksella et ruudun takana sulla on hahmo ja kasvot jne. ihmiset kohtelee enemmän ihmisenä kuin sitten pelkkänä uutena profiilina.


noniin, siis piti tulla sanomaan jotain aivan muuta, mutta alkoi sen verran tuon alkupään viestit hirvittää, että suusta tulikin paljon muuta. Ehkä meni aiheen yli,ohi,alitse...so what, ainakin suoraa tekstiä sen puhtaimmassa muodossa.

jotain piti tulla sanomaan tosta suoraan puhumisesta.  :laugh:


ed. aijoo, piti tulla sanomaan et ite oon liian kiltti ihminen. vasta ton miehen myötä oon oppinu sanomaan suoraan silloin, kun pitkään jokin asia on pänniny. harjoiteltiin ihan peilin edessä kuulkaas.

*nostaa kädet pystyyn ja  :2funny:*

Sisälukutaito ilmeisen hukassa..jeah! Vastaukseni koski lähinnä "oikeeta" elämää  :) siis käytöstäni esim.duunissa tai missä tahansa muualla ilman näppäimistöä ja monitoria  ;D

En tajunnu että puhe ilmeisesti oli tekstin suoltamisesta foorumille  ;D ;)
Noh, en koe tänne kirjoittamisen vaikeaa tai tukkoista. Aika moni ketju pistää pohtimaan asioita omalta kohdalta, mut harvoin kirjoitan niistä, ne täytyy ensin "pureskella" sopivaan muotoon  :o.
Ulosanti on suppeaa, koska kaikki asiat kiinnostaa, enkä siksi tiedä juuri mistään mitään  :crazy2: ;D.
Esim.vieläkään en tajua astrosta edes kaikkia perusasioita, ja se tekee osallistumisen keskusteluihin hiukka vaikeaksi  :-[
Mutta kieltämättä, jänniä herne-maissi-paprika-nenään-kohtauksia on  sillon tällön.

                                          :coolsmiley:

                Liian paljon puhetta, jos ajatus kulkee mukana, se yleensä karkaa

                  sivuraiteille, eikä sitä sieltä löydä edes Erkki. Mitä, ja jos

                    voisimme lukea rivien välistä ( ei jaksa ) jotain,

                       se oli jo hukkunut, jonnekin, MINNE?


                                          :knuppel2:   :smitten:

Mistäköhän tämä vanha aihe on ponnahtanut esiin.  :)
Vaikka en tiedä kyllä vanheneeko aihe sillä tavoin koskaan.

Muitutan,että tätä edelsi jokin toinen topic,joka sitten lukittiin (taisi olla aloittajan tahdosta,kun leiskuivat välillä tunteet kovastikin).
Myönnän että mielipiteeni olivat joskus kovinkin kärkkäitä,mutta kuten täällä (taisi olla Sasha) joku mainitsikin,kun elämä näyttää monet kasvonsa ja tarpeeksi kauan "poljetaan" sitä joko alistuu,tai pitää puoliaan,seisoo asiansa takana.

Minut on niin monissa liemissä keitetty,että siksi hieman välillä pääsi tuli irti,kun asiasta mitään tietämättömät kirjoittivat omaa totuuttaan.Toki se oli heidän totuutensa,mutten aina oikein tiennyt,onko tuo ihminen tuota mieltä,vai kirjoittaako vain muitten mieliksi.
Nyt olen muutamaan astrolaiseen tutustunut ihan omassa kodissanikin ja he kyllä ovat olleet sitä,minkä kuvan heistä olen saanutkin.

Tuohon aikaan oli paljon keskusteluja,aiheita laidasta laitaan ja yv:jä en kovin monen kanssa harrastanut.Jos harrastin,oli se melko pitkälti jomman kumman tai molempien omaa elämää koskevaa.
Totuuden nimissä,tuli siinä joskus jokin ärräpää purettua,mitä ei vain voinut tioda julkisesti foorumille,sillä se olisi ollut jo loukkaamista ja iso käsi olisi puuttunut tilanteeseen.

Mutta viihdyin täällä silloin kyllä hyvin.Ihmiset pulppusivat aiheita ja pieniä kiistojakin oli.Sain tietysti itsekin takaisin,mutta aiheesta,koska ajatukset eivät vain kohdanneet ja kiitos vain heille,jotka sen mielipiteensä rohkeasti ilmaisivat.

Chandra  ;D

ah, eppana, tuli jotenkin sellainen olo että:  ;D

"Esim.vieläkään en tajua astrosta edes kaikkia perusasioita, ja se tekee osallistumisen keskusteluihin hiukka vaikeaksi"
- jujuu, samma här ei pidä ottaa stressiä: kun tarpeeks monta kertaa oot päästelly sammakoita suustasi ja mukamas "tiennyt" astrologiasta jotain niin aina tulee jotain uutta = pää seinää päin täysillä vaan. Siinähän sitä oppii. ainakin itse oon semmonen kantapään kautta -ihminen, että välillä rukoilen polvillani ylemmiltä voimilta suurta viisautta ja oivallusta ennen kuin aloitan mitään elämä/kuolema -tärkeää projektia.  :laugh:

                                      :coolsmiley:

                Entäs jos vaihtaa oikeaa nimeään! Onko se mistään kotoisin?



                                                :smitten:  :smitten:  :smitten:  :knuppel2:

Kyllä minä uskallan aina sanoa mitä todella ajattelen, mutta nyt keski-ikäisenä olen jo lopettanut sen tarpeettomana toimintana. Olen siirtynyt siihen, että annan toisten tehdä mitä tekevät ja minä teen mitä haluan. Jos joku haluaa tehdä kuten minä, niin OK ja se siitä sitten.  :P Esimerkiksi täällä astrofoorumilla en kirjoittele nykyisin paljonkaan, koska täällä on niin paljon mielipiteitä aina esillä. Jos joku on jo kirjoittanut saman näkemyksen kuin minulla, niin en sitten enää toista sitä ja jatkan vain ketjun seuraamista.  :)
Töissä autoritaarinen johtaminen on muotia eli turhaapa siellä on leukojaan louskuttaa - pomot päättää joka tapauksessa. En viitsi enää tuhlata aikaani joutavaan mielipiteiden esittämiseen. Vastaan toki, jos joku kysyy minulta mielipidettä mutta muuten keskityn omiin puuhiini ja anna maailman virrata omaa rataansa. Olen siis jättäytynyt henkisesti eläkkeelle töissä. Se on ihan lystiä.  ::)