Astro Foorumi

Onko muita jotka onnellisia ollessaan alkavat heti pelätä että jotain pahaa tapahtuu? Ettei tavallaan osaa olla onnellinen sillä tietää/pelkää kaiken taas kääntyvän toistepäin. Mistä tekijöistä kartalla tuollaisen voisi tunnistaa? Ja miten päästä tunteesta eroon?
Olisiko plutolla tekemistä asian kanssa vaiko jollain muulla?

Hei Artemis, voi miten tuttua ja miten tuskallista kun aivan tietoisesti yritän päästä tuosta ajatus kuviosta eroon.

Minä kyllä veikkaisin Neptunusta. Joka itselläni tekee Neliötä Kuuhun...

Neptunus on paitsi haaveita myös painajaisia aiheuttava.

Pluto itselläni on päinvastoin auttanut tunnistamaan niitä alitajuisia juuria, josta nämä jatkuvat pelot saavat alkunsa. Ei tunne ansaitsevansa mitään hyvää ja siksi heti onnellisuus saa tumman sävyn kun alkaa miettimään että tämä nyt vain on jokin epänormaali tila, kohta taas jotain kauheaa tapahtuu.
Huomaa reagoivansa useammin omiin mielenliikkeisiinsä kuin todellisiin tilanteisiin.

Pluto voi päinvastoin nostaa sieltä Neptunuksen painajaisista ja auttaa havaitsemaan todellista tilannetta eikä mitään oman mielen illuusiota  :knuppel2:

Heip A:t!
Kylläpä kuulosti tutulta kaikki.. Oisko suomalaisen sananlaskun vika: Kell onni on, se onnen kätkeköön..
Sitten on tietenkin tämä fiilis, että joku hyvä juttu varmaan tuplaantuu pahana, ja jos itse tekee tietoisesti jotain pahaa, niin eikös kohta varmaan salama iske. Näin siis kuvittelee.
Mutta tuosta ajatelusta olen ihan pikkasen yrittänyt kasvaa eroon, sillä eihän mistään tulisi mitään jos vaan tasapainottelisi sellaisessa ettei mitään onnen /epäonnen tilaa nyt järkyttäisi. Sitä paitsi jos pahalle ei aina välttämättä voi mitään, se tulee yllättäen nurkan takaa jos niikseen, niin myös hyvien asioiden kanssa. Ja onhan se myönnettävä, että jotkin pahat siat olisvat saaneet jäädä tapahtumatta, mutta missä maailma/ihmiset/kuka tahansa/minä olismme nyt, jos jotain muutoksia ei olisi syntyynyt, vaikkakin sitten epäonnen kautta... Joskus on vain tietty silmitöntä pahaa jollei ei tunnu löytyvän mitään selitystä ja joista kukaan ei tunnu oppivan mitään, sellainen menee yli pienen ymmärrykseni..
Mutta Neppistä kai on peloista ja painajaisista syyttäminen. Alzbetallahan se tekee neliötä kuuhun, mutta mistä huoneesta ja mihin? Entäs Artemiksellä?
Itelläni Neppis Jouskarissa kolmoskärjeltä on neliössä Merkkariin ja Aurinkoon Kaloihin vitoshuoneessa..

Heip E,

Itse tosiaan liitän vahvasti tuon vastoinkäymisistä oppimisen ja niiden syvällisen merkityksen ymmärtämisen Pluton hyveisiin.

Kartallani  :kuu: :kalat: 11. huoneessa tekee neliötä  :neptunus:  :jousimies: 6. huoneeseen. Tosin Neptunus tekee sekstiiliä Plutolle 5. huoneessa. Varmasti auttaa myös purkamaan niitä Neptunuksen ikävämpiä piirteitä...

Silti tosiaan välillä järkyttää kuinka lujassa tuollaiset ajatuskuviot onnesta/ epäonnesta ja niiden mystisestä suhteesta ovat...

Hei Enska ja Alzbeta. Itselläni neptunus ja pluto tekee paljonkin aspekteja, voisiko johtua siitä. Tuttua on juuri se tunne että jos jotain hyvää tapahtuu niin sitä odottaa pian jotain kamalaa tapahtuvaksi...

Omat aspektit:

 :neptunus:  :aspect_tri:  :aurinko:
 :neptunus: :aspect_tri: :kuu:
 :neptunus: :aspect_tri: :mars:
 :neptunus: :aspect_tri: :venus:
 :neptunus: :aspect_squ: :merkurius:
 :pluto: :aspect_opp: :aurinko:
 :pluto: :aspect_opp: :kuu:
 :pluto: :aspect_opp: :mars:
 :pluto: :aspect_opp: :venus:
 :pluto: :aspect_kvi: :merkurius:
 :neptunus: :aspect_sex: :pluto:

Eli paljon neptunuksen ja pluton aspekteja. Pelkoja löytyy...
Neptunus on huoneessa 6 jousimiehessä joten terveydentilaan liittyy myös paljon pelkoja ja luulotautisuutta  ::)

Artemis :)

Tavallistakin tutumpi mulle tuo pelko, mutta olen opetellut ajattelemaan, että se mitä pelkää sitoo paikalleen ja taatusti käy niin kuin pelkää.

En enää pelkää, opettelen sitä jokahetki, jokaikinen sekuntti, miksi pelätä? Syytä siihen tuskin kuitenkaan lienee.
Sepon sanoin: "onnelliseksi ei voi tulla. Onnellinen voi vain olla"

Mulla  :neptunus: 1.huoneessa, eli pelot tulevat itsestäni. Tässä onkin aika vääntöä kerran jos toisenkin. (lisänee hieman myös harhaisuutta ??? :-[ )
Kun pelkään jotain, katson sitä tarkkaan, tarkastelen sitä, mitä tämä pelko on ja hups :o, äkkiä sitä pelkoa ei olekaan, se katoaa jonnekin.
Aspekteja Neppariin, en ulkomuistista muista, mitähän lie....

Kiitos vastauksesta stareyes!
Tiedän, miksi pelätä... itselläni hyvin vahva mielikuvitus joka tekee sen että päässäni pyörii monenlaisia ajatuksia, myös uhkakuvia vaikkei siihen mitään syytä olisikaan.
Ehkä pääsen siitä eroon vielä  :)

Kyllähän se meissä suomalaisissa taitaa olla yleinen pelko, mutta minä olen ruvennut ajattelemaan näin: Olen Onnellinen silloin kun on aihetta ja ne surut jotka tulee surraan ajallaan  ;)

Pelkoja löytyy ja monenlaisia minulta. :pluto: n ja :neptunus: en aspektit kartallani:

:pluto: :aspect_sex: :kuu:
:pluto: :aspect_squ: :aurinko:
:pluto: :aspect_squ: :merkurius:
:pluto: :aspect_squ: :jupiter: :-[
:pluto: :aspect_sex: :uranus:
:neptunus: :aspect_con: :kuu:
:neptunus: :aspect_con: :venus:
:neptunus: :aspect_con: :uranus:

Mulla on paljon Nepparin ja Pluton aspekteja kartalla ja olin nuorena aika pelokas, eteenkin murrosiässä. Nykyisin pelkotiloja ei enää tule, ja jos tulee, niin paniikki iskee hetkeksi ja sen jälkeen rauhoittuu. Sitä on tavallaan opetellut vaan ulos pelosta, kasvattanut itseään niistä käyttäytymismalleista ja ajatustavoista ulos, joskin joillakin elämän osa-alueilla tuollainen epäilevä mielentila iskee herkemmin.

 :pluto: :aspect_kvi: :merkurius:
 :pluto: :aspect_opp: :venus:
 :pluto: :aspect_opp: :mars:
 :pluto: :aspect_con: :saturnus:
 :pluto: :aspect_sex: :neptunus:
 :neptunus: :aspect_squ: :aurinko:
 :neptunus: :aspect_squ: :merkurius:
 :neptunus: :aspect_tri: :venus:
 :neptunus: :aspect_sex: :saturnus:

Nuorempana pelkoja oli enemmän.
Tai ainankin pelot ovat muuttaneet luonnettaan. Lapsena pelkäsin kaikkea ei näkyvää, pahoja henkiä, metsää, pimeyttä, murhaajia. Johtui varmaan osaltaan siitä että mielikuvitukseni oli vilkas..( :merkurius: :aspect_con: :jupiter: :kaksoset:) ja toisaalta siitä että vanhempani antoivat minun katsoa milloin mitäkin sontaa televisiosta. Twin Peaksit sun muut 13 vuotiaana. ???

Eipä tulisi ihan äkkiä mieleeni antaa omieni katsoa vastaavaa. No joo. Minä katsoin ja pelkäsin. Valvoin öitä kun en uskaltanut nukahtaa. :uglystupid2:

Vanhemmiten pelot liittyvät ehkä enemmän tuohon  :saturnus: teemaan.
Taloudellinen turva?
Entä jos minä telon itseni niin kuka huolehtii lapsistani?

Kartallani on muuten myös   :aurinko: :kuu: :merkurius: :jupiter: :aspect_opp: :neptunus:

Minun perheeni, ystävät ja tuttavat tituleeraavat minua reippaaksi ja rohkeaksi,
mitä tulee elämän eri kysymyksiin, isoihinkin muutoksiin.
Äitini sanoo, että siitä lähtien, kun opin kävelemään, olin siellä missä tapahtuu
ja se, joka yleensä on saanut tapahtumaan.

Muuten tässä ei oltaisi varmaan edes hazardilla ulkomaillakaan asumassa.

No tämä pätee kaikkeen muuhun paitsi sitoutumiseen ja hiiriin, rottiin tai sen näköisiin. ;D :2funny:
Pelkään myöskin satuttaa eläintä aivan sietämättömästi, vaikka kärsin niin pahoin
kärsivästä eläimestä, että saan paniikkikohtauksen.

Olen ollut haiden keskellä sukeltamassa, sota tantereella, ihmisten kateuden
ja sabotoimisyritysten kohteena, rahattomana laskujen kanssa, jätettynä ja petettynä,
onnettomuuksissa ja fyysisten hyökkäysten kohteena, elänyt epätoivon keskellä,
että mistä seuraavan asunnon saa, yksinäisenä, kerännyt pennejä kasaan saadakseni
pastapussin ostettua seuraaviksi 6 viikoksi elämiseen jne just name it,
mutta jos jossain parisuhde asiassa osoitat minua aseella päähäni ja kysyt, että kumman valitset,
luodin vai minut, niin vastaan edelleen, että luoti kiitos. ;D

Tämä on oikeasti tapahtunut minulle. Tosin en saanut luotia ja se aseen pitelijäkin
jäi roikkumaan elämääni, kunnes se päätti kuolla oman käden kautta. :P


Pelkään elämisen vapauteni puolesta niin paljon, että ennemmin kuolen kuin menetän sen
jollekin (epämiellyttävälle), joka haluaa kontrolloida sitä.
No tästä kertoo paljon se, että olen perunut hääni muutamaan otteeseen,
kuin myös kihlautumiset ja en ole edelleenkään pystynyt kohtaamaan kunnolla tuota
pelkoa kokematta toimintakyvyttömäksi tekevää ahdistusta ja masennusta
ja paniikkikohtauksia.
Nuorempana minulla oli vaikeuksia sitoutua samaan työpaikkaan
ja ahdistus iski jo työhaastattelussa kysymyksestä, että mitä teen 5 vuoden päästä,
jos se esitettiin siihen malliin, että sillä odotettiin/toivottiin minun olevan edelleen
samassa virassa ja/tai kun työnantaja kyselee henk.koht. elämäni kuvioista,
koska koen sen kontrollointina. Osa työnantajista pelkää perheenlisäystä,
osa taas toivoo, osa haluaa olla osa henk.koht. elämää.

Elämä tosin opetti, että työhön sitoutuminen ei ole niin elämää
ja sen kuvioita sotkeva  ja stressaava juttu kuin vakava parisuhde.
Kyllä miehessä on enemmän työtä ja stressiä ja sen on 24h/7 ja siitä ei saa edes palkkaa.

Tästä syystä rakastan työntekoa ja uran rakentamista ja opiskelua.
Näistä sitoumuksista saa vain itselleen hyvää. :)


Ystävyyssuhteisiin minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia sitoutua
ja ne kestävät vuosia. Vanhimmat ystäväni ovat lapsuuden aikaisia,
eli 20-30 vuotta vanhoja suhteita.
Kaikki parisuhteeni alkavat ystävyydestä ja jos ei, niin roihunnan jälkeen
muuttuvat ystävyyssuhteiksi. Kaikki parisuhteeni muuttuvat ennen pitkää ystävyyssuhteiksi.

Sitoutumispelollani on varmasti osuutta asiaan, koska ihminen tarvitsee toisia
ihmisiä, vaikka pelkäisi sitoutumista ja tuolloin ihminen hakee sopivamman ilmaisumuodon.
Arvostan enemmän parisuhdetta, joka perustuu ystävyyteen, toisin sanoen,
hengitysilmaan ja vapauteen välissä ja vapauteen olla oma itseni.
Ainoakaan ystäväni ei halua muuttaa huonoja puoliani, eikä ole nalkuttamassa niistä,
vaikka tietää ne ja eivätkä ole määräämässä ja kyselemässä menemisiäni
ja ne ovat aika oleelliset jutut.

Monet väittää, että olen ihminen, joka ei päästä lähelleen todellisesti kovin helposti
ja luottamukseni pitää vähän niin kuin ansaita, kuten se paikka lähipiirissä.
En tunnista itse tuota piirrettä itsessäni, kai olen siihen niin tottunut,
mutta tunnistan sen sijaan pienen varautuneisuuden uusiin ihmisiin,
kun niistä ei aina tiedä, puhuuko ne liikaa ja tuoko ne mukanaan ongelmia
tai/ja ongelmallisia ihmisiä, joita en omaan elämääni halua.

Minulla tapana ottaa pari kysymystä ongelmien ilmennettyä
ja jos en saa tyhjentävää vastausta kysymyksiini, niin minulla on tapana
kadota/ottaa etäisyyttä/vältellä.
Jos kysymykseeni on tullut tyhjentävä vastaus ja tyyppi teettää uuden ongelman,
niin se on usein lopullisesti auf wiedersehen ja sitä toivotettua jälleen näkemistä
ei kannata ihan tosissaan ottaa, muuta kuin kohteliaisuutena.  :P

Ongelmat ja ongelmalliset ihmiset usein kontrolloivat muita niiden ongelmien kautta
ja en minä muutenkaan halua stressiä itselleni asioista, joihin minulla ei ole osaa eikä arpaa.

Minulla on  :pluto: MC:llä  :vaaka::ssa ja tekee  :aspect_tri:  :aurinko: :kaksoset::n
ja  :kuu: :vesimies::n  kanssa, joten triplasti vapautta ja ilmaa ympärilleen kaipaavissa
ilman merkeissä. ;D :2funny:
Lisäksi se on  :aspect_opp: :mars: :jupiter: :oinas: kanssa ja  :aspect_sex: :neptunus: :jousimies:,
joten tulen hyvin kiukkuiseksi ja ahdistuneeksi, jos vapauttani liikkua
tai välttämättömiä tapahtumia/asioiden etenemistä rajoitetaan. :P

aikas vierasta puuhaa itselleni.  ;)

lähdenkin ostamaan sirkuslippuja, ne esittäjät ei paljon saa pelätä!

On tietysti paljon astrologisia indikaattoreita jotka osoittavat pelon eri muotoja.
Esimerkiksi uranus - kuu kontaktit voisivat viitata hysteriaan.

Kuintenkin olen taipuvainen ajattelemaan, että koska meidän todellinen identiteetti on rauha ja rakkaus niin kaikki pelon muodot ovat vain oman ajattelumallimme harhoja ja ne tulisi antaa kohdatessa anteeksi, sillä anteeksi antaminen on pois antamista ja kun puhdistamme mieltämme tällä tavoin tulemme tietoisemmiksi kerta kerralta todellisesta itsestämme.
Mikä voisikaan olla tärkeämpää?  :smitten:
Rakkaus on vapautta. Pelko supistuu ja rajaa. Rakastamalla itseään ihminen vapauttaa itsensä.

http://www.youtube.com/watch?v=HJ25QDeku1I (http://www.youtube.com/watch?v=HJ25QDeku1I)

Komppaan Theusta! Astrokartan tarkoitus on toimia oppaana itseymmärrykseen ja ymmärrykseen muista ihmisistä. Se ei siis ole mikään riippakivi jalassa tyyliin "no kun minulla nyt on kartalla nähtävissä tällainen ominaisuus niin ei siitä pääse yli eikä ympäri... Sellainen minä vain olen".

Kartan on tarkoitus näyttää missä elämänosa-alueissa on vielä työstettävää, sillä kaikki on mahdollista saada tasapainoon keskenään. Sieltä löytyvät ne meidän elämän OPPItunnit, jotka tuleekin oppia. Kun ne on opittu, ne eivät enää vaikuta vaan aspekti muuttuu positiiviseksi tai vastaavasti kertoo, mitä haasteita olet jo voittanut, ja voit taputtaa itseäsi selkään. Se voi näyttää, että "hei, minäkin olin aiemmin tällainen, se näkyy kartastani, mutta voitin tämän, joten muutkin jotka painivat saman asian kanssa, voivat sen voittaa ja kenties voin olla heille esimerkki".

Toit Atha astrologian ehkä tärkeimmän pointin esille, tästä tulisi käydä 'astropiireissä' paaajon enemmän keskustelua!

Itseäni häiritsi joskus sellainen asia kun stressi-aspektit merkitään aina karttaan punaisella, mutta nykyään visualisoin neliöt ja oppositiot violetiksi kun haaste on viimein armahdettu.

Ihanaa!  :D

Totta puhelet.
Minua on välillä häirinnyt se, että jotkin karttani tulkitsijat puhuvat noista
stressi-aspekteistani nykyisinä ja läpi elämän jatkuvina,
vaikka elämässäni pahimmat myrskyt ovat tapahtuneet 0-14 vuotiana,
kunnes siitä se alkoi pikku hiljaa laantumaan.

Isäni kuoli syntymäni aikoihin ja muu perheeni tietenkin oli aikamoisissa vaikeuksissa
tuosta syystä, joten kyllä se kartallanikin näkyy.
Valitettavasti osasta myrkyisistä tapahtumista minula ei ole tietoista muistikuvaa.
Esim. olin kuolla hukkumalla 4 vuotiaana, mutta minulla ei ole muuta muistikuvaa asiasta kuin,
että herättyäni itkin ja vapisin kauttaaltaan kuin syötävä.

Minusta on muutenkin parempi, ettei niitä kaikkia elämän oppiläksyjä muista
tietoisessa muistissa, riittää, että on oppinut välttämään ja estämään vastaavat tapahtumat.

Nykyään välttelen kaikkia ongelmia ja ongelmallisia ihmisiä.
En minä yhtään kaipaa elämääni. Nykyinen elämäni on varsin mukavaa ja mutkatonta
ja sellaisena haluan sen pitääkin. :)

Vaikka olenkin sitä mieltä, että kaikki on mahdollista, oletan yleensä pahinta, ettei sitten vaan pääse tulemaan ikävänä yllätyksenä. Aavistan asioiden laidat ja ihmiset yleensä välittömästi aivan oikein, mutta yleisen hegemonian säilyttämiseksi (tätä nousuvaakaa) saatan olla kuin ei mitään siihen saakka kunnes koen asiakseni viestittää, että olen aavistanut asioiden laidat ja ihmiset aivan oikein. Olen yrittänyt saada tätä välimatkaa kurottua umpeen, koska minun piireissäni hegemonia saavutetaan pääasiassa pelottelulla. ::)

Olen jutellut tästä pelkoaiheesta argentiinalaisen mieheni kanssa, ja hänen suomalaisuuden ulkopuolelta katsovat silmänsä ihmettelevät miksi suomalaiset pelkäävät niin kamalasti.

Olen samaa mieltä, ja tehnyt saman huomion asuessani latinalaisessa amerikassa: yleinen ajattelutapa on todella positiivinen ja huomiseen uskova. Sellainen dynaaminen: nyt toimitaan eikä jäädä märehtimään menneitä sotia.

Olen koettanut miettiä syitä siihen, miksi Suomessa pelätään niin jumalattomasti tulevaa. Sillä tämänhän on järjettömän turvallinen paikka!

Luulen, että koska me synnymme valmiiseen maailmaan, meille jää aikaa pelätä ja keskittyä märehtimään omia tunteitamme sekä tekemään kaikenlaista draamaa. Lisäksi Suomessa maalataan piruja seinille kertomalla uhkakuvista (media) jotka tulevat esimerkiksi Amerikasta, joka on vielä suurempi uhkakuvilla pelkoa lietsova maa.

Mielestäni pelot saa kuriin oman ajatuksen voimalla, ja sillä voimalla muutetaan sitä todellisuutta, missä eletään.

Kyllapa on pakko yhtya joka sanaan joka on kirjoitettu tassa, huomasin jopa omasta tyttarestani-han on muuttanut Suomeen jo 7 vuotta sitten-hanesta on mennyt kaikki entinen avoimmuus pois-jopa mieheni ihmetteli sita.

Niin ikään ulkomailla asuneena tunnustan, että esimerkiksi Espanjassa vaikuttaa me-henki ja katolisena saa anteeksi kun lausuu ave mariat, ne on laumaeläimiä ja esim. vanhempien arvostus on kunnia-asia.
Toisaalta rehellisempää ja luotettavampaa kansaa saa hakea kuin me suomalaiset. We have this thing called reilu meininki.  :smitten:

Niin... minä en tiedä, että ruokitaanko Suomessa niitä pelkokuvia tiedostamatta? :idiot2:

Suomessa pitää olla erityisen varuillaan jokapäiväisissä asioissa,
että maksaa laskunsa ajoissa tai tulee luottotietoihin merkintä, jolloin koko elämä vaikeutuu.

Töissä pitää olla varpaillaan koko ajan, ettet ole jonkun toisen hampaissa
tai/ja potkittavana ulos seuraavassa saneerauksessa.

Kaduilla pitää varoa humalaisia, aineissa olevia ja mielenvikaisia,
koska ne voi käydä päälle tai muuten agressiivisia pelkästä ohi kävelystä.

Omaa menestystä pitää piilotella ja vähätellä, ettei joku ala tehdä pahaa/sabotoida.

Jos arki eletään koko ajan varpaillaan, niin kyllä kait sitä herkemmin pelkää muutakin?

Heitän vain arvailuja. :)

Olen hiukan erimieltä Theuksen kanssa suomalaisten rehellisyydestä ja luotettavuudesta.
Tosin perustan sen omaan kokemukseeni ja minun kokemukseni yksi siitä 5 miljoonasta. :)

Kyllä itävaltalainen on mielestäni kipeää tekevän rehellinen
-muille ja itselleen. Itävaltalainen töksäyttää ja se saisi hiukan opetella mielistelevää
ja omakehuista valkoisten valheiden päästelyä, minkä suomalainen osaa loistavasti.
Itävaltalainen kun päästää valkoisen valheen, niin se tuo kuitenkin esiin,
että valehtelen siksi, koska en halua loukata/en viitsi sanoa suoraan. :buck2:

Itävaltalaisen luotettavuus, jos kysymys on jostain pikku jutusta,
esim. lupaa soittaa ja nähdä ensi viikolla on vähän niin sun näin,
mutta jos olet vaikeassa tilanteessa, niin itävaltalainen auttaa ja on joustava.
Suomalaiset on vähän, että no voi-voi ja saattaa jopa pahentaa tilannettasi
jollain joustamattomuudella ja syyllistää päälle.

Itävaltalainen kun lainaa sinulle rahaa hätään, niin hän ei ole vaatimassa ja muistuttamassa
siitä heti seuraavalla viikolla ja joka päivä, eikä vaatimassa selityksiä.
Hänen tyypillinen vastaus on, että anna sitten joskus ja unohtaa sen.
Suomalainen ystävä on, että silloin ja tuolloin viimeistään
ja muistuttaa lainan jälkeen koko ajan asiasta.

Jos et ole pystynyt maksamaan jotain laskua, niin jos vain pysyt yhteydessä velkojaan,
niin saat itsellesi justiinsa sopivan maksu tai lyhennys aikataulun,
eikä kukaan ole tyly ja syyllistävä ja vaatimassa sitten justiinsa luottotietojen
menetyksen uhalla jotain summaa välittömästi.
Ei onnistu Suomessa. ;D

No tiedä sitten minkälaista luotettavuutta kukin arvostaa,
mutta minä arvostan enemmän luotettavuutta isoissa asioissa ja hädässä,
enkä minä nyt piittaa, jos joku lupaa liikoja rakkaudessa ja tapaamisissa jne
ja parantelee saavutuksiaan tms valheilla, kun sillä ei ole merkitystä isojen linjojen suhteen.

Suomalainen on suorastaan teennäisen rehellinen pikkuasioissa (small talkissa),
mutta tahtoo vähän kadota ja hiljentyä, kun olisi tosi kyseessä tai hätä,
joka ei kosketa muuten kuin sillä, että sattuu olemaan hädässä olevan kaveri.
Mielestäni ei se talvisodan henki enään suomalaisissa elä, kyllä ne sankarit on jo kuolleet. ;)

Suomalainen rehellisyys on myöskin sitä, että kaivetaan viat muista mikroskoopilla ylös
-etenkin, jos kritiikkiä on osunut omalle kohdalle tai vain kokee niin.
Siksi varmaan suomalainen varoo koko ajan sanomisiaan ja tekemisiään
ja siinä on yksi pelko lisää tavalliseen arkipäivään.

En minä tiedä, kuhan nyt heittelen ajatuksia ilmaan yön tunteina.
Huomenna kansallinen pyhäpäivä. ;)

Niin, suomessa on aina se "älä nuolaise ennenkuin tipahtaa" meininki  ;D ettei saa ajatella olevansa tyytyväinen ettei vaan satu jotain.

No, olen päässyt eteenpäin näistä peloistani. Toki niitä vielä on, mutta se ei ole enää samanlaista.

Tuo aloitukseni on vuodelta 2005  ::)

sohasempa mukaan...
Suomi on  :saturnus: maa ja ihmiskunta  :skorpioni: joten pelot kuuluvat siihen katekoriaan, voittaminen. Nyt elämme  :skorpioni: kuuta ja saamme katsella niitä pelkojamme ja mahdollisuuden niinkuin Theo sanoi rakastaa ne pois. Menneiden inkarnaatioiden pelot nousevat poistettavaksi kun ihminen on valmis siihen.
Nuo pelot eivät ole edes totta, vaan ne ovat menneitä ajatusmuotoja ja myös ihmiskunnan pelkoja joita herkemmät ihmiset omivat omikseen. Kannattaa siis katsoa onko tuo minun vai ajan pelkoja.
Kyllä on joskus saannut myös hokea, tuo ei ole totta, tuo ei ole totta, tuo ei...... :tickedoff:

 ;)  Mateve

Tästä aiheesta taitaa oikeastaan jokaisella olla kokemusta.
Ja kun sehän lopulta tarkoittaa juuri sitä, että mitä enemmän pelkäät, sitä huonommaksi kaikki muuttuu. Lopulta huomaa että on menettänyt sen kaiken minkä on pelännyt menettävänsä ja tajuaa ettei ole edes nauttinut siitä hetkestä kun se oli käsillä. Totta kai loogisesti ajattelee, että mitä hyötyä tästä nyt sitten oli? Seuraavalla kerralla pitäisi olla helppoa olla pelkäämättä. Vaan ei tietenkään. Se vaatii hyvin paljon uskallusta heittäytyä siihen ettei nosta niitä suojamuurejaan pystyyn. Vaikka järki samaan aikaan sanookin, etteivät ne muurit mitään tosiasiassa suojaa, pahentavat vaan. Mutta kestäisitkö sitä tikarin iskua suojaamattomaan pintaan? Parempi tasapaksu elämä ilman iloja ja suruja kuin huippu josta seuraa hurja pudotus? Olen eri mieltä. Vain ne hurjat pudotukset ovat niitä, jotka oikeasti opettavat meille jotain. Rohkeasti vain vuoristorataan mukaan.  :)

Niin kanssa luulen, että pelko ruokkii ja houkuttaa kyllä paikalle ne pelottavat kokemukset.

Ja tuosta Suomi-purkauksestani, niin minulla on jo vanhentunutta tietoa.
Tiedän vain sen oman kokemuksen, mikä oli, kun muutin pois.
Suomessa jo varmasti muuttunut paljon systeemit siitä. :)

Nyt nuo Suomi-aikaiset pelkoni tuntuvat ihan absurdeilta. :crazy2:

Pelkäsin kulkea iltaisin kaupungilla yksin, pelkäsin liikaa juovia,
pelkäsin tummempia maahanmuuttajia, pelkäsin aggressiivisia teinejä, mielenvikaisia,
vaihdevuosi-ikäisiä naisia, juoppoja, puliukkoja, huumeiden käyttäjiä, mustiin pukeutujia,
moottoripyöräjengiläisiä ja ilkeitä mummoja ja aggressiivisia ja vainoavia miehiä.. :buck2:

Pelkäsin myös laskuja, että kuinka niistä selviän, pelkäsin luottotietojen menetystä,
pelkäsin työttömyyttä, pelkäsin muiden kateutta ja sabotoimisia,
pelkäsin tanakoita pojalta näyttäviä naisia, jos ne käy päälle tai uhkailee,
pelkäsin töissä potkuja ja savustamista, pelkäsin sairastumista, jos annetaan väärät
lääkkeet/hoito, pelkäsin sairaalabakteeria, pissa -ja hiivatulehdusta
pelkästään jo terveyskeskuksen vessassa, pelkäsin hammaslääkärille menoa,
jos ne tekee jonkin ruman paikan hampaasen ja siitä pitää maksaa vielä jumalaton hinta.

Pelkäsin, että syytetään jostain sellaisesta, mitä en ole tehnyt,
sekoitetaan muiden riitoihin, joku puhuu selän takana pahaa,
joudun ryöstetyksi, raiskatuksi, puukotetuksi tai onnettomuuteen ja kukaan ei auta.

Jotenkin nuo pelot hävisi, kun muutin pois.
Johtuu varmaan siitä psykologisesta muuttoprosessista. ;D :2funny:

Mä aina yritän ihmiset saada katsomaan asioiden valoisia puolia, siksi Suomesta vielä:

Suomessa on maailman paras koulutus.
http://www.pisa2006.helsinki.fi/finland_pisa/results/2006/2006.htm (http://www.pisa2006.helsinki.fi/finland_pisa/results/2006/2006.htm)

Suomion maailman vaurain maa.
http://www.ft.com/cms/s/0/54fd57dc-c18c-11de-b86b-00144feab49a.html (http://www.ft.com/cms/s/0/54fd57dc-c18c-11de-b86b-00144feab49a.html)

Toki asenteissa on paljon hiomista, mutta moni asia on todella hyvin.

Kiitti Theus, vieläkö saat tuolla Hki-miitinkitopicissa kaikki näkemään hyvät puolet,
niin minäkin uskallan osallistua.  ::)

Mutta hetkinen Theus.. eihän tuo linkittämäsi juttu kerro vauraudesta,
vaan yleisestä hyvinvoinnista.

Prosperity index = hyvinvointi-indeksi :)

Tätä minäkin pelkään. Muovit kaikkialla ja keinokuituvaatteet.

Kerran näin hassua unta, että maailma peittyi vanhoihin toppatakeihin.
Ei ollut kuin kapeita polkuja niiden toppatakki vuorien välissä,
eikä maapallo enään hengittänyt, eikä mikään kasvanut ja happea oli huonosti.
Siihen tuli puhuva kettu ja karhu ja sanoivat, että jos tämä olisi pystytty estämään,
niin he olisivat mielellään antaneet turkkinsa ihmisen luonnolliseksi lämmikkeeksi.

On varmaan ollut puhetta turkistarhauksesta siihen aikoihin.  ;D

Sasha, mä ymmärsin hesarin jutusta, että siinä käytetään jotain keskiarvolaskuria hyvinvoinnista joka perustuu vaurauteen.  ::)

Hmm.. esim. Iltalehti on vetänyt ko. jutun pois väärin ymmärretyn,
siis väärän käännöksen vuoksi. :)


Tässä se alkuperäinen tutkimus. :)

http://www.prosperity.com/rankings.aspx (http://www.prosperity.com/rankings.aspx)

Käännös siitä, mitä siinä tutkittiin.


Prosperity index = hyvinvointi-indeksi

Economic Fundamentals = taloudelliset perustat (perusteet)

Entreprenourship & innovation = yrittäjyys ja innovaatio

Demokratic Institutes = demokraattiset instituutiot

Education = koulutus

Health = terveys

Safety and Security = luotettavuus ja turvallisuus

Governance = hallinto

Personal freedom = henkilökohtainen vapaus

Social Capital = sosiaalinen pääoma