Astro Foorumi

Auttakaa!!  :-[ Onko teistä ketään lopettanut sauhuttelua? Oletteko saaneet jostakin apua vieroitusoireisiin? Jos, niin mistä?  :laugh:

Kiitos   Kiitos!!!!   

heips!
Mä kokeilin lopettaa tuloksena oli viikkoo ilman ja taas käryää  :( mutta en osaa sanoa muutakun että tarvis keksiä tekemistä sen tupakoinnin tilalle..Mulla pahaks tavaks tuli viikon aikana syöpöttely eli ainakun teki mieli polttaa niin eikun karkkia tai jotain muuta hyvää suuhun tietty jos oisin ollu fiksu ja laittanu suuhunu vain porkkanoita tai kurkkua tai hedelmiä ei olis tarvinnu auhistuneena kattella vaa`an lukuja.. mutta olen mittinyt että kokeilen uusiks tässä jonkun ajan kuluttua ettei tuu liian montaa takapakkia liian peräkkäin..
Inhalaattori sitä ajattelin ite kokeilla, onhan tietty sit noita nikotiini purkkia ja sellasia tapletteja jotak laitetaan kilen alle..mutta ennen kaikkea se vaatii uskomatonta itsekuria ja omaa tahtoa tuo lopettaminen
Tsemppiä sinne  :angel:

Heps
Oon poltellut säännöllisen epäsäännöllisesti noin 10 vuotta. Alkoi armeijassa... Siis opin polttamaan taukohetkinä ja nykyään se on aivan vastaavaa. Aina, tai ei aivan aina, kun ei ole mitään tekemistä käyn sauhuttelemassa. Onneksi olen saanut määrän vähennettyä alle 10:n kpl/per pvä. Koulussa ollessani määräsin itselleni etten polta päivinä joina harrastin liikuntaa. Aloin sitten liikkumaan lähes joka päivä. Valmistumisen jälkeen se ei enää ollut niin yksinkertaista... Tämän vuoden alussa tein tupakka lakon, sitä kesti n.2kk. Apuna käytin nikotiini tapletteja.... Lankesin vappuna....Tabletit Vievät todellakin poltteluhalun ja ovat niin pahoja että käyttö vähenee itsestään. Aion tässä ennen synttäreitä tehdä saman.... Voisin aloittaa vaikka huomenna.....  :knuppel2:

tunnustan, täällä kanssa yksi tervakeuhko, joka manailee pahoja tapojaan. Alkaa tuo terveys mietityttää, ja nyt viikonloppuna kun pitäisi olla rauhallista, aion taas kokeilla, josko tuon kessuttelun onistuisi lopettamaan. Pirusti tahdon voimaa tuo vaatii, se on vissi. Yksikin tyyppi sanoi että laittoi riittävän kovan kiellon itselleen niin onnistui. "kun ei vaa mee virittämään..."  :P

Minä tupakoinut 35 vuotta vähintäin sen askin päivässä  :idiot2: :idiot2:

10.9. alkanut savuton elämä - toivottavasti lopullinen sellainen  ;D
Ihan omin avuin en tuohon pystynyt, työpaikalla on nyt moni lopettanut saman lääkkeen voimin; eli Champix. Vaikuttaa samaan mielihyväreseptoriin kuin nikotiinikin ja hämmästyksestä äimänkäkenä minäkin pystyin lopettamaan. Kannattaa kysyä työpaikkalääkäriltä reseptiä ja jos lisätietoa haluaa lääkkeen vaikutuksista yms. niin Stumpin sivuilta löytyy monta "kohtalotoveria".

Tsemppiä - siihen lopettamiseen pystyy kyllä.  ;D

Tupakka on pirullinen!!!!

Olen itse sauhutellut noin 13-vuotta  :P Ja aikoinaan yritin lopettaakkin ja onnistuinkin. Tyhmänä ja heikkona kuitenkin sorruin uudestaan.

Joinain päivinä poltan vähemmän, joinain enemmän. Ei ole kamalampaa tunnetta kuin se että kun kehosi ja mielesi huutaa tupakkaa etkä saa sitä.
Ja voi sitä ihanaa tunnetta kun saat imeä savua sisääsi sitten vihdoin ja viimein.
Typerää! Mutta sitä ei kukaan savuton voi ymmärtää, riippuvuus voi olla todella voimakas.

Minulla tunne tuntuu pakottavana tunteena rinnassa, sitten alkaa tulla hermostunut olo. Kädet käy ja ajatus harhailee, lopulta ajatuksissa ei pyöri enää mitään muuta kuin tupakka. Jos en vieläkään pääse tupakalle alkaa kiukku tulla pintaan. Ei vaadita paljoakaan että raivostun tuossa tilassa...

Sekin on syy miksi en "uskalla" lopettaa, en halua olla raivohullu esim. työpaikallani.

Lopettaisin jos voisin välttää nuo raivokohtaukset ja sen hermostuneisuuden.

Toinen on tietenkin henkinen puoli, olen "aina" tupakoinut joten miten voisin olla ilman käryävää käärylettä kädessäni? Miten osaan luopua siitä joka rauhoittaa kun olen hermostunut. Miten nautin tietyistä tilanteista ilman tupakkaa? Millä korvaan sen nautinnon? Mitä teen sitten jatkossa ruuan jälkeen, kahvikupillisen jälkeen?

Mistä löytää tahdonvoimaa? Inhoan sitä että olen niin heikko tämän asian edessä!
Vinkkejä otetaan vastaan!

Tupakka on pirullinen!

Tsemppiä kaikille lopettaneille  :)

Hienoa, että yrityksiä riittää. Itse poltin sellaiset 27 vuotta ja ihan ketjussa. Yritin monet kerrat lopettaa onnistumatta kunnes puolitoista vuotta sitten tupakka jäi. Siitä asti olen ollut savuton, joten se on mahdollista muillekin!
Tsemppiä kaikille lopettaneille, lopettamista yrittäville ja sitä suunnitteleville!    :smitten:

Ardith, hienoa jos tahdonvoimaa riittää  :)
Minäkin vielä lopetan...

Täälläkin ollaan raivohulluja kun tupakantuska iskee. Aivan järkyttäväähän tämä kyllä on. Ja mikä on fiksun ihmisen, kun on vaan "pakko" polttaa...

Mun pitäisi päästä jonnekkin yksin olemaan viikoksi, niin olisi helpompaa kanssa eläjille tämä lopettaminen. Kauheita raivareita ja itku kohtauksia, jos on pidempään polttamatta, eikä ole toivettakaan sauhuista. Meinaa miehellä käämi palaa mun kanssa, kun kiukkuan kuin pikkukakara.

 En ole vielä lopettanut, vähentänyt kylläkin aika tavalla. Mutta kyllä minä vielä siihen pystyn!  :knuppel2:

Hienoa lukea tällaisia juttuja. :) Toivottelen tsemppiä saseselle!

Tuo keuhkoahtaumatauti on muuten pirullinen, lähipiirissäni on sitä sairastava henkilö. Ihan jo pelkästään sitä välttääkseen kannattaa yrittää lopettaa tupakointi, koska tupakointi on sen suurin aiheuttaja (yhdeksällä potilaalla kymmenestä sairaus johtuu tupakoinnista). Keuhkoahtaumatauti ei myöskään ole mikään ihan vanhojen ihmisten sairaus, vaan voi tupakoinnin seurauksena kehittyä nuoremmillekin. Lisätietoa: http://www.keuhkoahtaumaonline.fi/

Totta!
Hitsi, minun pitäisi löytää vähän tahtoa taistella!

Ja hienoa Sasese! Jatka samaan malliin  :)

Minä poltin 18 vuotta ja olin tosi, tosi riippuvainen tupakasta. Olin sen kanssa hyvä kaveri aina ja kaikkialla.
Monet kerrat yritin lopettaa nikotiinipurkilla,laastareilla sekä inhalaattorin avulla. Tuloksetta. Toki elämäntilanne oli siihen aikaan sellainen ettei se vain onnistunut.
Viimeisenä oljenkortena kokeilin hypnoosihoitoa. Ja sinne se jäi.
Se todella onnistui sillä oma tahto lopettaa oli valtava.
Tupakan tuskia ei ole ollut, vain fyysiset viekkarit oli hirveät.
Mm. käsien ja jalkojen vapinaa, ripulia ja päänsärkyä. Mutta sen kesti kun ei tupakan tuskaa ollut mukana.
Olen ollut nyt savuton 8 vuotta ja elämä maistuu hyvälle ilman tupakkaa!! :)

Nyt ajattelin minäkin lopettaa,
tunnen että se voi onnistuakin melko varmasti.

Olen nyt vähentänyt polttamista yli puolella, eli noin 4 tupakalla mennään päivässä (tänään en ole vielä polttanut yhtään, vaikka olen klo 8:sta asti ollut hereillä)...

Pikkuhiljaa. Olen nyt ajatellut näin, että vaikka jonain päivänä sitten polttaisinkin enemmän niin ei se mitään, pääasia on että päätös on nyt tehty edistystä tapahtuu. En aio lopettaa väkisin, tiedän että jonain päivänä en enää yksinkertaisesti halua polttaa lainkaan.  :)

Ootko kokeillut vihreetä teetä? Ainakin jos "vahingossa" liotat pussia liian kauan, saat sellaisen myrkyn että jopa maha toimii.   ;)

Nyt kaivataan tsemppiä!
Olen toista päivää tupakoimatta ja himo on valtaisa...

Olin päättänyt lopettaa ensi viikolla, mutta aikaistinkin lopettamista. Fyysiset oireet ovat melko voimakkaita nyt tänään, toisena päivänä.
Mietin että miksi kidutan itseäni kun voisin mennä pihalle sytyttää ihanan savuavan kääryleen ja imeä ihanaa savua sisääni... Mutta en aio sortua, minulla on nikotiinipurkkaa, jota en ole vielä syönyt. Yritän ensin luopua kokonaan, vasta kun himo on niin suuri etten voi olla niin sitten tartun nikotiinipurkkaan. On tämä pirullista. Puolustelen tupakkaa mielessäni ja mietin että josko se ei sittenkään ole vaarallista... Kaikkea se mieli teettääkin.

Pitäkäähän peukkuja! Haluan niin kovasti onnistua  :)

Hyvä Artemis!  ;) :D
Täällä on taas nämä samat kuviot meneillään. Vuorokausi ilman tupakkaa, ei tee sitten YHTÄÄN mieli.  :)

Kiitos Elämänilo, ja hyvä hyvä Tigrinum  :) Olet vahvempi kuin minä. Tosin olen yllättynyt että olen näinkin hyvin selvinnyt  :) 42 tuntia savuttomuutta takana...

Tunne tulee aaltoina, välillä olen tunnin tuskassa ja sitten taas seuraava tunti menee ok. Mutta en ole sortunut enkä aio sortua.
On se jännää miten joku asia voi olla mielessä koko ajan, se on sinulle vaarallista mutta himoitset sitä enemmän kuin mitään muuta, ainakin minulla...

Huomenna on kolmas päivä, silloin nikotiinin pitäisi olla poissa kehosta  :) Odotan sitä. Sen jälkeen on jäljellä psyykkiset puolet, eli esim. seurassa tupakointi jne...

Välillä mieleni huijaa että mene vaan tupakalle, ei se ole niiiiin vaarallista... Silloin kaivan netistä tietoa tupakanhaitoista jotta muistan miksi haluan lopettaa.

Tsemppiä kaikille lopettaneille!

mä poltin 20 vuotta 3 askia päivässä , nyt toistakuukautta ilman.

Tahdonvoimaa lopettamiseen ei ollut, ei motivaatiota eikä edes halua. Mielestäni tupakka oli hyvää jne.

Lääkkeillä mäkin lopetin, champix:lla. päätin että kokeilen jos lopetan hyvä , jos en niin sitten en.

eilen lukaisin kirjan itsehypnoosista, siinä oli hyviä ohjetia nimenomaan tupakoinnin lopettamiseen ja laihduttamiseenkin :) Elaine Sheehan-itsehypnoosi(suggestiot,rentoutuminen,sisäinen voima)

Kyllä kai se siitä.. En tiedä mikä vaivaa, siis kun mä en todellakaan ole päättänyt lopettaa tupakointia enkä ole varma että siinä onnistuisin, mutta en vain eilen polttanut yhtään tupakkaa, kun ei tehnyt mieli.. Ja tänään sitten jatkan samalla linjalla..

Varmaankin se, kun on silloin tällöin ollut välillä pari päivää polttamatta, avartaa hajuaistiakin sen verran että huomaa sillon aina että ne tupakoivat kyllä haisee aika ikävälle....

Ja kun vaikka olen 22v niin huomaan kyllä mitä tupakka tekee iholle - jo tässä vaiheessa.. Olkoot sitten pinnallisia syitä, järkisyitä, rahasyitä tai terveyssyitä, ne kokoo aika laajan vastarinnan mun päässä koko tupakointia vastaan, että ehkä ne ihan mun huomaamatta vähentää halua jatkaa polttamista...

Mjaa. No ostinpa sitten tupakkaa.. Ei se mitään. Ainakin olen taas onnistunut hyvin vähentämään.

Kolmas päivä ilman, viime yönä näin painajaisia.
Tänään aamupäivänä sain kamalan himon mutta pidin pintani. Loppupäivä on mennyt ok. Fyysiset oireet ovat jo poissa, jäljellä on henkinen puoli. Tunteet menee vuoristoratana, mutta yritetään!!!!
Palkitsin savuttomuuteni uusilla saappailla  :)

Artemis, nostan hattua!  :smitten:
Nyt pysyt vain lujana.. Päivä kerrallaan.
Jos tulee sellainen olo, että mitä ihmettä tekisit jossakin tilanteessa, jossa yleensä poltat niin muista että maailma on täynnä savuttomia ihmisiä.. Sinä olet nyt yksi heistä! Toimit vain ihan normaalisti, kuten muutkin savuttomat.  :)

Ja itsensä onkin hyvä palkita... Kuitenkin säästät suuren määrän rahaa!

Tsemppiä Artemis!!!! 

Muistan kun itse kiemurtelin ja olin vihainen muille ihmisille, koska he saivat polttaa tupakkaa.   :2funny:  Noh silloin ei kylläkään naurattanut, mutta nyt jo voi pitää hauskaa itsensä kustannuksella. Päätin silloin, että tottakai saan polttaa tupakkaa ihan niin paljon kuin haluan heti, kun keksin sille pätevän syyn. Kohta on kaksi vuotta kulunut enkä ole vielä keksinyt perusteluja polttaa. Perfektionistin kun pitäisi keksiä aikuisten oikeesti hyvä perustelu.   :uglystupid2: 
Mieti keksitkö itsellesi jonkin sinun omaa lopettamispäätöstäsi tukevan ajatuksen tai voimalauseen. Tämä hyvän perustelun keksiminen sopi minun luonteeseeni, mutta sinulla on varmasti oma porkkana, joka puree.   ;)

Minäkin olin joskus tupakan orja, mutta pääsin siitä onneksi eroon ja nyt takana 7 savutonta vuotta, enkä enää ikinään voisi kuvitellakaan polttavani.

Minusta ei ollut lopettamaan niinkin rakasta suhdetta heti siihen paikkaan, vaan lopetin vähitellen.. Eli ensikis jätin pois ne sauhuttelut, jotka vedin ns. muuten vaan, tai seuran vuoksi, joita ei ollut ihan pakko edes polttaa.. Kaikki ruokasauhut ja varsinkin aamutupakka olivat ne kaikkein vaikeimmat, joten niistäkin jätin ns. helpoimman ensin pois, ja kun se oli päivärytmistäni pois otin seuraavaksi vähemmän tärkeän tupakan pois jne. kunnes viimeisenä minulla olikin enään aamusauhut, mutta ne jäivätkin sitten melko äkkiä pois, koska se huimaava olo oli jo jotain niin kamalaa, etten enää yksinkertaisesti meinannut päästä oksentamatta aamusta.

Ja sitten se salainen aseeni tupakan himoani vastaan oli ihan tavallinen purukumi. Eli, aina kun rupesi tekemään ihan hirvittävästi mieli tupakkaa, niin pistin purukumin suuhuni ja jatkoin puuhiani. Tupakan himo meni yllätyksekseni kyllä melko pian ohi.

Täytyy kyllä myöntää, että jos olisin ollut aseistettu niinä aikoina, niin eipä lähipiirissäni kyllä kovinkaan montaa elävää ihmistä olisi, kyllä nimittäin ainakin itselläni oli pinna aivan kamalan kireällä!! Mutta, kun tämä vieroitusoireeni meni ohi, niin huomasin olevani aivan hirvittävän rauhallinen ihminen. En siis ollutkaan normaalisti se sähköjänis jollaisena itseäni pidin, ja pystyin jopa keskittymään paremmin kaikkiin asioihin.

Ja tarvitsee kyllä varoittaa, että itselläni taisi mennä melkeinpä puoli vuotta, että pääsin kaikista vieroitusoireistani irti, eli maltti on tässäkin asiassa valttia.

Ai, niin myös minulla oli aluksi ummetusta vieroitusoireena, mutta siihen on onneksi saatavissa hyviä lääkkeitä, ja sekin on ohi menevää.

Onnea kaikille lopettajille! Se kannattaa!!! En olisi ikinään uskonut, miten ihanalta maailma tuoksuu ilman tupakkaa...

Olin eilen jo valmis lopettamaan tämän lakon, mietin jo että ei se edes oikeasti ole vaarallista. Otti päähän ja olin sitä mieltä että tämä on turhaa itsensä kidutusta. En sortunut kuitenkaan. Siinä on sellainen juttu että jos nyt sorrun niin tuotan itselleni pettymyksen, ja täydellisyyttä tavoittelen minäkin. En voi sortua koska ruoskin itseni sitten. Täytyy vaan kärsiä. Mutta ottaa päähän, esim. tänään pahoitin mieleni eräästä asiasta ja olisi ollut helppo hakea savukkeesta lohtua, mutta onneksi en hakenut  :)
Seitsemäs päivä ilman. Päivä kerrallaan...

Ja kiitos kaikille tsemppaamisesta. Olen sen verran lapsellinen kaveri että aina kaikki kehut lämmittävät ja varsinkin tälläisessä tilanteessa  ::)  :smitten:

Kuinka Champix vaikutti sinuun?

Viikolla oli televisiossa ohjelma, missä kerrottiin ko. valmisteen aikaansaaneen voimakkaita mielialaongelmia ja jopa itsemurhayrityksiä ja -onnistumisia. Suomessa ei olla vielä laitettu varoitusta purnukkaan, kun EU ei ole käskenyt siihen. Jenkkilässä on jo varoitukset purkin kupeessa.
Suomalainen lääkefirman edustaja oli sitä mieltä, että nämä ovat lähinnä tupakanvieroitusoireita eikä tästä kemiallisesta valmisteesta johtuvia. Tuli vaan mieleen, miten talidomidikin laitettiin kenttäkäyttöön että nähtiin, miten se vaikuttaa. Auttoi pahoinvointiin.  :P

Minulle kirjoitti työpaikka lääkäri juuri tuota lääkettä ja vielä vähän ennen tätä julkista "kohua". Hän kyseli masennustaipumustani ja neuvoi lopettamaan lääkityksen, jos saan voimakkaita mielialan muutoksia ensimmäisen kahden viikon aikana.
Ainakin hän varoitteli ja ohjeisti, vaikkei EU purkkiin olekaan varoitusta käskenyt laittaa. Uskonkin, että lääkärit kyllä (suurin osa ainakin) huomioivat nuo negatiiviset vaikutukset ja opastavat.

Ps. Vielä en ole lääkkeitä hakenut, mutta kerron kokemuksista.... ja puran tupakantuskaan varmaan täällä, kunhan lopettaminen alkaa. Tai minulle prosessi alkoi jo tuon reseptin hankkimisesta. Kyllä tämä tästä  :buck2:

Joskus ei ole ongelmana oma tupakointi, vaan toisten:

http://www.toilette-humor.com/secondhand.html

(varoitus: ei tiukkapipoille  ja laittakaa kajari päälle  ;) )

Toi oli hyvä!  ;D

Tarviipas kokeilla joskus...  ;)

Tässä vielä lopettajille yksi hyvä varoitus, varsinkin niiden kaikkein pahimpien päivien varalle kun se tupakka voi tappaa... http://www.albinoblacksheep.com/flash/smokekills (http://www.albinoblacksheep.com/flash/smokekills)

Tänään 14 päivä ilman tupakkaa  :) Vieläkin tekee välillä mieli. Pitää pitää vaan mieli muissa jutuissa. Edelleen sinnitellään.
Tarve ei ole enää fyysistä, enemmänkin sitä että olisi kiva poltella tai että minulla oli tapana poltella tietyissä tilanteissa.

Tsemppiä muillekkin savuttomuuteen pyrkiville!

Almah  

 ;D ;D ;D

Hehheh.. Oli kyllä hyvä tuo pikku tupakoinninvastainen leffa mutta loppumusiikki alkoi itkettää.. Olenpa herkkä.  ;D

Edelleen tekee mieli, mutta ei koko ajan eikä joka päivä. Mutta ei ole helppoa...
Sinnitellään  :)

Ja mainittakoon että verenpaineeni laski aika roimasti näinkin nopeasti lopettamisesta  :)

Hieno saavutus ja tuloksiakin jo nähtävissä. Kohta kolme viikkoa raittiina!!!! Onnittelut!!!!! Me tukisinnitellään täällä sun kanssa.  :)

Nyt lienee viides tai kuudes viikko ilman, menin jo laskuissa sekasin  :)

Jokatapauksessa, enää ei tee juurikaan mieli. Lopetus oli vaikeaa, mutta helpompaa kuin luulin. Suosittelen kaikille!

2-4 ekaa päivää on vaikemmat, jos lopetat ilman apua, tulet kärsimään fyysisiä oireita. Kehosi himoaa nikotiinia hulluna, mutta jos pidät pääsi niin voitat himon. Se tulee ja menee, eli ei ole koko aika läsnä. Keksi tekemistä!

Sen jälkeen tarve on henkinen, tietyt tilanteet saavat sinut kaipaamaan tupakkaa; kahvin jälkeen, ruuan jälkeen, aamun eka, päivän vika, työkavereiden kanssa, kaverin kanssa, bussipysäkillä.. jne...

Välillä tuntuu ettei elämässä ole enää mitään nautintoa ja tekisi mieli aloittaa uudestaan. Se on virheellinen viesti mitä aivosi sinulle välittää, tupakassa olevat aineet sanovat sinulle niin. Älä usko sitä!

Lupaan kaikille että elämänilo ja nautinnot ei ole tupakassa, jatka vaan lakkoa niin kuukauden tauon jälkeen alat olla jo täysin voitolla  :)

Eräs asia on kuitenkin vähän ikävää... Minulla on koko ajan tajuton nälkä ja himoan herkkuja. Syön kuin hevonen ja koko ajan... En ole koskaan lihonut ja olen aina ollut vähän liiankin laiha. Mutta nyt, olen lihonut kilon per viikko. Eli noin viisi kiloa. Minulle se on toisaalta vaan hyväksi koska kerrankin olen terveemmän näköinen enkä täysin luiseva  :) Mutta kovin paljoa en haluaisi pullistua sillä muuten menee koko vaatevarasto täysin uusiksi.

Tässä kohtaa itse ihmettelin, että jollet koe millään tavalla koukuttuneesi, niin miksi ihmeessä olet 15 vuoden ajan jatkanut tupakointia..? ??? Vai ymmärrämmekö tässä "koukuttumisen" jotenkin eri tavoin?

Luen parhaillaan mielenkiintoista opusta nimeltä Social psychology and health/W. Stroebe. Siinä on laajasti käsitelty myös tupakointia ja siihen liittyviä käyttäytymistapoja. On tietysti totta (tutkimuksissa todettu), että tupakoijissa on oikeasti erilaisia ryhmiä, on addiktiivisuuteen taipuvaisia, on ns. tapapolttajia ja on myös niitä, jotka pitävät tupakan mausta. Kuitenkin kun on myöskin todettu nikotiinin olevan yksi pahimmin addiktoivista aineista ja samalla todettu, että tupakoijista 70 % vastaa kysyttäessä että haluaisi lopettaa (monia tutkimuksia, tässä (http://www.westessexpct.nhs.uk/ournews/news2008item.php?id=64) ainakin tuoreelta näyttävä), niin ainakin itselleni herää kyllä epäilys, että jonkinasteinen fyysinen riippuvuus kuitenkin pakosti olemassa myös niilläkin, jotka selittävät tupakointinsa "vain" tavaksi? "Se on vain paha tapa" kuulostaa toki paremmalta kuin "olen riippuvainen"...vaikka voihan tavastakin tavallaan olla riippuvainen. :)

Tupakointi vaikuttaa sellaiselta tavalta, johon tuntuu näin "ulkopuolisesta" liittyvän melko paljon uskomuksia ja sosiaalisia selityksiä (liittyyhän etenkin sen aloitus erittäin vahvasti sosiaalisiin tilanteisiin). Yksi tuon em. kirjan ajatuksia onkin, että jos tupakointiin(sa) haluaa vaikuttaa, on selvitettävä mitä sen taustalla on: millaiset ovat ns. subjektiiviset normit (omat käsitykset mm. toisten itselle asettamista odotuksista), millainen on usko omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa jne. ja kohdistettava muutos tarvittaessa myös niihin. Terveysfaktathan ovat jo tänä päivänä niin kovat, että jos tupakoiminen perustuisi pelkkään järkeilyyn, niin kukaan ei polttaisi.

 Jaahas, taas kohta alkaa lakko olemaan käsillä. Olen lopettanut "lopullisesti" useamman kerran, eikä mulle tule koskaan mitään kovia vieroitusoireita enkä ajattele asiaa sen kummemmin. Mutta joka kerta siinä parin kuukauden päästä alkaa ahdistaa, pisimpään olin 3 kk polttamatta. Siksi nyt etenenkin lakkomuodossa eteenpäin.
 Mieleni nimittäin aina luo tupakasta ja siihen liittyvästä "sosiaalisesta elämästä" ihanteen ja idyllisen kuvan lopetuksen aikana: silloin kaikki oli hyvin ja olin onnellinen ihminen ja nyt kun en koskaan saa tupakkaa olen ikuisesti onneton, argh. Tähän olen törmännyt joka kerta, siksi kokeilen lakkomuotoa. Ja joka kerta aloittaessani uudestaan olen pian siinä todellisuudessa: eihän tämä ollut ollenkaan sitä mitä mieleni minulle vakuutteli?  :idiot2:
 Odotan sitä tunnetta kun muistan ettei se ollut sen arvoista, ehkä se ei tapahdu ekalla kerralla, eikä toisellakaan mutta se tulee vielä. Uskon että leikkikalut jättää kun on kasvanut niistä yli.

 Tsemppiä teille kaikille! En usko että tässä(kään) on yhtä oikeata tapaa.

Olen huomannut taas uuden asian mitä on tapahtunut lopettaessani sauhuttelun.
Entinen rauhoittumaan kykenemätön pässi joka oli täysin hermoheikko ja kärsimätön on nyt yllättäen hieman rauhoittunut. Minulla on rauhallisempi olo, en saa hirveitä säväreitä ja osaan olla paikallani. Kenties nikotiini korosti rauhattomuuttani?
Olo on hyvä. Painoa tullut taas kilo. Ihmiset sanovat etteivät huomaa sitä, mutta huomaan että pöksyt hiukan kiristää  :) Yhteensä viitisen kiloa, reilu.
En kaipaa enää tupakkaa, paitsi jos olen drinkillä tupakoivien ystävieni kanssa..

savuttomana nyt vähän päälle 4kk, välillä tekee mieli tupakan polttamista, ei tupakkaa  :idiot2: enpä ole uskaltanut sortua kun tiedän että soon sitte siinä..eli pakko sanoa että olen lopettanut, kun en edes maistaa uskalla.

yllättävintä oli se että miten paljon elämä pyörii tupakan ympärillä..autolla kun meni nii n koska on perillä, jun piti valita niin että on savullinen vaihtoehto, baarit sen mukaan saako tupakoida jne..

tupakka itsessään oli mun mielestä hyvää, pidin tupakoinnistakin. motiaaviota lopettamiseen ei ollut, ajattelin että kokeilen champix:ia, jos pääsen eroon;hyvä , jos en niin sitten en. helppoa oli. 20 vuotta takana 3 askia päivässä.

Kyl hattua nostan sinnikkyydelle. Tupakka on vaikein vieroitettavissa oleva "huume". Vain kerran olen onnistunut olemaan lähes 6 vk polttamatta ja se voidaan jo lukea ihmeeksi. Olen äärimmäisen helposti addiktoituvaa sorttia.

Tupakkalakossa onnistuin inhalaattorin avulla. Spontaanisti kirjoittelin ajatuksissa "hyvästi -kirjeitä" tupakalle. Duunikaveri lopetti Champixin avulla ja koki sen helpoksi. Se nostattaa mielialaa. Toinen kokeili hypnoosia, mutta ei onnistunut sillä. Oli sanonut, että jos ei kerralla onnistu tai vähintään 3:n käynnin jälkeen lopettamaan tupakointia hypnoosilla, ei kannata tuhlata rahojaan.

Kun aloittaa tupakkalakon, ei tulisi kertoa itselleen lopettavansa, koska se jää pyörimään päähän, että nyt ei sit enää ikinä polteta. Kiellot on välillä vaikea hyväksyä, vaikka ne asettaisi itselleen.

Sitten on tämä EFT naputtelu vai mikä lyhenne olikaan. Onko kukaan tuon avulla kokeillut?

Koittakaahan jatkaa tupakattomuutta hetkellisistä himoista huolimatta. Niitä tulee ja menee. Jospa jossain vaihees itsekin yrittäin, mut ei nyt.

Kahlasin tuota mainittua kirjaa nyt taas vähän eteenpäin. Siinä puhuttiin näistä samoista tutkimuksista mistä on lehdissäkin juttua ollut, että tupakoiva ihminen nimenomaan ylläpitää tietynlaista elimistölle opetettua tasapainoa tupakoimalla. Jos koehenkilöille annettiin "kevytsavukkeita", niitä poltettiin niin paljon että saatiin lopulta sama määrä nikotiinia kuin tavallisista. Käsitinkin, että juuri pikkuhiljaa asteittain vähentämällä olisi hyvä tapa päästä tupakasta kokonaan eroon ihan ominkin voimin. Näin ainakin, jollei ole mitään "hevijuuseritaustaa".

Tosin yleinen "moka" siinä vaiheessa, kun tupakointia on saatu jo vähennettyä paljon tai ehkä hetkeksi lopetettua pitemmäksi aikaa, tuntuu olevan se, että ajatellaan että homma on hallinnassa ja nytpä poltetaan "vain yksi" hyvässä seurassa. Siitäkös ne tupakoinnin mielihyvään yhdistävät aivoreseptorit kuitenkin vain uudelleen aktivoituvat ja tulee vain pedatuksi tietä luisumiselle vanhaan rytmiin. Se siis toimii vähän kuin "vain yksi olut" alkoholistille.

Ei kuitenkaan pidä masentua repsahduksista, onhan se hetkellinenkin savuttomuus saavutus, ja parempi kuin ei mitään. Kannattaa kuitenkin mahdollisuuksien mukaan yrittää sinnitellä niiden "riskitilanteiden" ohi, koska muutenhan sitä tavallaan elimistönsä kannalta tuhoaa hetkessä koko sen hyvän työn, mitä on siihen asti onnistunut tekemään. En tiedä, tiedostavatko ihmiset yleensä, millaisen karhunpalveluksen "sillä yhdellä" oikein tekevätkään? Harva ehkä on perehtynyt aivojen kemialliseen toimintaan - en minäkään siitä paljon mitään muuten tiedä, mutta ihan mielenkiinnosta on tullut etsiskeltyä tietoa siitä, miksi ihmeessä ihmiset oikein polttavat.

Toivotan lämpimästi tsemppiä teille lopettajat! Teette palveluksen itsellenne, muille ja maailman sademetsille (ks. linkki (http://www.vino.fi/ronsy/index.php?Tupakka)). Mielenkiintoinen sivusto on myös http://www.tupakkaverkko.fi/.

Heips! Kokeile akupunktiota.... ;D Ja todellakin tupakanpolton lopettaminen vaatii tahdon voimaa, että oikeasti haluat lopettaa.  8) Palkitse itseäsi vaikka kerryttämällä tupakkiin menevät rahat ulkomaan matkaa varten tai yms. jokaista savutonta päivää kohti laittaa euron säästöön... ja turha sanoa että ei riitä raha.... Kummasti sitä löytyi siihen tupakkaankin aina...  :-[

Valitettavasti tupakoinnin  lopettaminen taitaa useimpien kohdalla
olla lähes toivotonta. Nikotiini on kuulemma heroiiniakin koukuttavampaa,
mikäli oikein muistan.  Jostain syystä muistaakseni vielä naisten on paljon
vaikeampi lopettaa kuin miesten. Ja jos onnistuukin joksikin aikaa lopettamaan,
vähäsinkin ärsyke saattaa johtaa uudelleen aloittamiseen, kuten muidenkin
huumeiden ollessa kyseessä. Telkussa juuri hiljan kerrottiin, että muuan
nainen, joka lapsen syntymän takia lopetti kokaiinin käytön, lankesi
uudelleen levitettyään talkkia vauvan peppuun.  :o

Yksi merkittävimmistä syistä tupakoinnin lopettamisen vaikeuteen
saattaa olla se, että nikotiini tutkimusten mukaan tiettävästi lisää
nikotiinireseptorien määrää aivoissa. Sitä ei käsittääkseni tiedetä,
väheneekö reseptorien määrä lopettamisen jälkeen.

Joten lienee parasta olla syyllistämättä itseään ja jatkaa vain
sauhuttelua, mahdollisesti kuitenkin pyrkien vähentämään
sen määrää...

Yhtä konstia voisit kyllä ehkä kokeilla. Se on nimeltään paradoksaalinen
intentio. Eli sensijaan että yrität taistella tupakantuskaa vastaan annat
sille periksi ja, mikä tärkeätä, oikein pinnistelet että tuska tulisi vielä
kovemmaksi. Tämä vaatii kyllä eläytymiskykyä, niin että todella pystyt
mahdollisimman aidosti pyrkimään tupakanhimon tietoiseen kasvattamis-
yritykseen...

 ::)

 No mä en usko että aina on edes kyse nikotiiniriippuvuudesta tupakoimisessa. Olen polttanut yli 10 vuotta, mutta tupakka ei ole pakollinen, se voi olla päiviä pois eikä ilman oleminen tuota tuskaa tai kuukausiakin. En vain ajattele koko asiaa tuolloin. Nikotiiniriippuvuustesteissä joita netissä on tulee myös aina pienin mahd. luku. Luulen että lopettaminen olisi kohdallani helpompaa jos olisin ainoastaan riippuvainen nikotiinista, sitähän saa helposti purkan ja muiden muodossa.
 Se mikä minulle tulee suurimpana ongelmana jossain vaiheessa tupakoimattomuutta ovat sosiaaliset tapahtumat ja riitit tiettyjen ihmisten kanssa joissa olen tottunut tupakan läsnäoloon. Niissä olen sitten aina kärähtänyt.
 Minulla tupakkaan on eniten psykologinen riippuvuus.

Olen polttanut noin 20 vuotta ja se alkoi melko viattomasti kaveriseurassa, olin kerran 3 vuotta lakossa ja kerran 8kk ja nyt en tajua miten todella paasen eroon, kun toisaalta olen nahnyt ystavia joilla vyotaro on alkanut kasvamaan, ilmeisesti
juuri nikotiinireseptonien maaraa aivoissa ja pelko lihomisesta.
Muuten en suosittelisi taateleita makean nalkaan, koska niissa on valtava maara sokeria...tomaatti, kurkku..porkkana?

Eilen taisi tulla kahdeksan viikkoa täyteen, luulisin.

Helpompaa tämä on ollut kuin kuvittelinkaan. Ensi viikot olivat hieman vaikeita mutta nyt menee kuin tanssi. En tee mieli lainkaan. Noh, ehkä joskus tekee, mutta hyvin harvoin ja sekin himo menee hetkessä ohi.
Ei ole vaaraa sille että alkaisin tupakoimaan uudestaan, ei vaan himota enää.

Jokainen pystyy siihen jos vain haluaa. Itse lopetin ilman mitään apukeinoa, koska halusin vierottautua nikotiinistäkin mahdollisimman nopeasti.
Tosiaan kaksi ekaa päivää oli fyysinen tarve kova. Siitä pitää vaan päästä yli, pitää pää kovana.
Sen jälkeen pari viikkoa sitä ajattelee paljon mutta siinä testataankin nyt tahdonvoimaa. Itse itsepäisenä pässinä päätin että minähän pystyn, ja että minähän en anna periksi millekkään typerälle myrkylle joka yrittää saada minut jatkamaan tupakointia.

Oikeasti, siitä selviää jos haluaa!!!

Tärkeintä on muistaa tosiaan se että kun nikotiinin himo iskee, keksi jotain tekemistä, lähde reippaalle lenkille esim.
Mutta älä anna periksi, koska himo helpottaa hetken päästä ja saat taas olla hetken rauhassa. Hetken päästä himo tulee takasin, mutta taas sinnittele niin se helpottaa hetken kuluttua. Tätä kestää pari kolme päivää. Sen jälkeen fyysinen riippuvuus jo helpottaa.
Sen jälkeen luulet että elämäsi nautinnot ovat ohi. Luulet ettei mikään ole enää ihanaa, sitä fiilistä kestää pari viikkoa. Sitten huomaat miten nautit uusista asioista, oppii tavallaan nauttimaan oikeista asioista  :)

Olen hirveän onnellinen että onnistuin!!! Ja vaikka joskus mielenhäiriössä sortuisinkin niin tiedän etten aloita enää. Oloni on vaan niin hyvä nyt. Jaksan urheilla hengästymättä, maistan ihania makuja, olen todella hyvässä kunnossa, kurkku ei ole enää karkea tupakoinnista, tuoksun ihanalle  :smitten: ja ihoni suorastaan hehkuu.

Tsemppiä kaikille! Pystyt siihen jos tahdot! Olen silti itsellesi armollinen, älä tuomitse itseäsi jos sorrut, vaan jatka savutonta elämää siitä eteenpäin taas.
Palkitse itseäsi savuttomuudesta, se motivoi.

Hei haloo  :crazy2:

Mä olen ollut kaksi kokonaista päivää polttamatta.
Ja Artemis on mun ehdoton idoli ja johtotähti.  ;D

Meinasin taas äsken seota ollessani täällä yksin kotona ja sitten yhtäkkiä mun tupakoiva ystävä soitti tulevansa käymään - heti!
Yritin sanoo että ei ei älä nyt tuu...  :uglystupid2: ;D Mutta samassa ovikello soi..
Jännästi kuitenkin kävi niin että se oli unohtanut röökiaskinsa jonnekin..
Onneksi!!

Pari päivää vielä kun pystyis vältteleen tupakoivia ihmisiä....  :uglystupid2:

Oon yrittänyt kovasti vaan muistuttaa itselleni niistä asioista, joita saan kun luovun tupakasta.. Todellisuudessa se mitä saan, on paljon paljon parempaa ja tärkeämpää kuin se mistä luovun.. Miksi siis tekisin tästä itselleni ongelman..   :idiot2:

hemmetin hyvä päätös  :) :)

Kiitos, kiitos.  :smitten:

Juu, olen nyt laittanut yhdelle tyhjillään olleelle tilille kahden askin verran jo rahaa.. Ajattelin pari kuukautta säästää ne tupakkarahat ja vähän ylimäärästäkin. Ja ne rahat kyllä tosiaan käytän pelkästään itseni hemmotteluun! Menen johonkin ihanaan ylelliseen kasvohoitoon ainakin.  :)

Ei oikeastaan ole ollut yhtään vaikeeta. Ihan helppo olla polttamatta, kun keksii tekemistä. Äsken tulin just lenkiltä, kävelin 1 ja puol tuntia tuolla Aulangon ihanassa metsässä ja hengitin keväisen raikasta ilmaa ajatellen samalla että se puhdistaa keuhkojani...  :)

Tiedän että tupakattomuus ei tee mulle tyhjää oloa, mutta kuitenkin koko aika on sellanen ihmeellinen. . .niinku ois jano, joka ei lähde juomalla....

Sillon kun tulee fiilis että "nyt tupakkaa heti" niin pistän radion päälle ja alan tanssimaan ihan raivolla, mitä tahansa musiikkia sieltä tuleekaan.. ;D Mulla ei onneksi mitään varsinaista nikotiiniriippuvuutta ole, ei ole pää kipeä tai muita fyysisiä oireita/himoa.. Se on vaan se tapa ja mieliteko.

Noniin. Nyt ei sitten väsytä eikä mitään,
odotan vaan sitä iltatupakkaa,
mikä on ehkä ollut aina se päivän tärkein....

Mitä ihmettä teen että pääsen tästä tunteesta yli???  :uglystupid2:

En mä tässä nyt tupakkaa enää jaksa edes lähteä hakemaan
ja yön yli kun selviän niin aamulla taas ei tee edes mieli,
mutta haluisin nyt oikeasti unohtaa koko asian,
koska tää riivaa nyt tosi pahasti ja tulen kohta hulluksi.  :crazy2:

Ehkä syön jotain. . .  :(

Huomenta  :smitten:

Selvisin tuosta eilis-iltaisesta hulluudesta niin että söin iltapalan ja menin makuulle sänkyyn ja vähän siinä meditoin...

Ajatelkaa, nyt on TAAS uusi päivä ilman tupakkaa.
Jo päiviä, ei enää pelkästään puolta päivää tai yhtä päivää,
vaan kokonaisia päiviä! Aika hurjaa!  :D

Meen taas tuonne puistometsään kävelylle kun on niiiiiiin ihana ilma
ja tää lenkkeily kyllä auttaa paljon mielitekojen poistamiseen...  :)

 Mummini sanoi aina että illan murheille aamu nauraa  :). Kun vaan malttaa odottaa uuteen päivään on maailma taas ihan toisen näköinen.

 Suuret tsempitykset kaikille

 T. Hän joka liittyy joukkoonne viimeinen päivä huhtikuuta  ::) :smitten:

Joo.. Ei ole kyllä lainkaan vaikeeta,
muuta kun ne muutamat melko lyhyet hetket päivässä,
jolloin se kiusaus tulee.

Voisinpa sanoa että olo on mainio,
hajuaisti toimii hyvin ja kurkku on selvä, mutta noh... :crazy2:

Kun mulla alkoi noin viikko sitten hirveä kurkkukipu ja räkätauti,
että vielä on sitä jäljellä ja nyt huomaan kun lopetti polttamisen,
niin tuo liman erittyminenkin alkoi lisääntyä
ja on koko aika aika tukala olo.. :buck2:

Mutta hyvä että elimistö puhdistaa itseään.. Sitähän tämä on..
Ja tätä voi kestää kauan.
Sillon kun viimeksi lopetin polttamisen
ja olin polttamatta 1 ja puol vuotta,
niin lopettamisen jälkeen 2kk olin nuhassa ja yskässä.....

Nyt pitää vaan kestää kaikki paska mitä on itelleen aiheuttanut.  :P

Oon varma että tää onnistuu nyt, olosuhteet on niin hyvät.
Erosin poikakaverista joka poltti myös,
eli en enää asu tupakoijan kanssa.
Sen lisäks oon saanut kaks uutta ystävää, jotka ei polta.
Muuten lähes kaikki kaverit polttaa.

Norna, tervetuloa joukkoon iloiseen.  ;D
Hyvä kun ilmoitit, tuokin että joku toinen lopettaa, vahvistaa ja antaa lisä-tsemppiä (ja vähän vastuutakin, nyt mun pitää näyttää hyvää esimerkkiä  ;))

Lopettamisen hyödyt

1) Miksi lopettaisin?

Tupakkatuotteiden käyttö on
kiistattomasti vaarallista terveydelle.
Tupakkatuotteet aiheuttavat lukuisia vakavia sairauksia
sekä useita elämää hankaloittavia vähäisempiä tauteja.

Lopettaminen vähentää syövän ja sydänkohtauksen riskiä
sekä suu- ja hengitystiesairauksia.
Raskaana olevan mahdollisuudet
synnyttää terve lapsi kasvavat.

Ympäristön tupakansavu on vahingollista
paitsi tupakoijalle itselleen myös hänen läheisilleen,
jos nämä joutuvat oleskelemaan tupakansavuissa tiloissa.

Lisäksi lopettaja säästää rahaa.  :D :D 

2) Parantuuko keuhkoahtaumatauti, jos lopettaa tupakoinnin?

Keuhkoahtaumataudin tärkein aiheuttaja on tupakointi.
Aluksi keuhkoputkien limakalvot tulehtuvat
ja tulee yskää ja runsaita ysköksiä.
Tämä ”tupakkayskä” on ensimmäinen oire.
Kysymys ei silloin ole vielä keuhkoahtaumataudista,
ja tupakoinnin lopettamisen jälkeen
limakalvot tervehtyvät.  :)

Jos jatkaa tupakointia, tupakan sisältämät
haitalliset aineet vaurioittavat keuhkoputkien seinämiä.
Ne menettävät kimmoisuuttaan, paksuuntuvat
ja ilman virtaus keuhkoputkissa vaikeutuu.
Kun lopettaa tupakoinnin,
nämä muutokset voivat osittain palautua.

Sairauden edetessä keuhkorakkulat rikkoutuvat
ja kaasujen vaihto huononee.
Puhutaan keuhkolaajentumasta,
joka on osa keuhkoahtaumatautia.

Kun lopettaa tupakoinnin,
keuhkojen toimintakyvyn huononeminen hidastuu.
Todettua keuhkoahtaumatautia se ei paranna,
mutta jopa vaikeaa keuhkoahtaumatautia sairastavilla
hengitys helpottuu ja päivittäisistä toiminnoista selviytyy paremmin.

Mitä aikaisemmin keuhkoahtaumatauti todetaan,
ja mitä aiemmin lopettaa tupakoinnin,
sitä suuremmat mahdollisuudet on välttyä
ennenaikaiselta keuhkojen toimintakyvyn huononemiselta
ja työkyvyttömyydeltä.

3) Kuinka nopeasti keuhkot puhdistuvat tupakoinnin lopettamisen jälkeen?

Keuhkot alkavat puhdistua limasta jo vuorokausi
tupakoinnin lopettamisen jälkeen.
Kolmen vuorokauden päästä hengittäminen helpottuu
ja keuhkoputkien supistuminen vähenee.

Keuhkoihin kertynyt terva ja muut tupakan jätteet
poistuvat keuhkoista liman ja värekarvojen avulla.
Keuhkojen puhdistuminen riippuu aina
aiemmasta tupakointimäärästä.

4) Miten iho muuttuu tupakoinnin lopettamisen jälkeen?

Tupakointi ohentaa ihoa ja tekee sen harmaaksi ja ryppyiseksi.  :crazy2:
Kun lopettaa tupakoinnin, ihon pintaverenkierto paranee
ja iho tulee kirkkaammaksi.
Tupakoinnin lopettamisen näkee varsinkin naisilla
ensimmäisenä silmistä ja ihosta.
Silmät tulevat kirkkaammiksi
ja iho terveen näköiseksi.  :)

****************************************************

Lopettamisen hyödyistä

Lyhyellä aikavälillä

    * 20 minuuttia lopettamisesta: verenpaine ja sydämen syke normalisoituvat

    * 8 tuntia lopettamisesta: häkäpitoisuus ja nikotiinin määrä laskevat puoleen ja veren happipitoisuus palautuu normaaliksi

    * 24 tuntia lopettamisesta: häkä häviää elimistöstä ja keuhkot alkavat puhdistua

    * 48 tuntia lopettamisesta: nikotiini on poistunut elimistöstä sekä haju- ja makuaisti ovat parantuneet huomattavasti

    * 72 tuntia lopettamisesta: hengittäminen tulee helpommaksi, keuhkoputkien supistutila lakkaa ja energisyys lisääntyy

    * 2-12 viikkoa lopettamisesta: elimistön verenkierto paranee, jolloin käveleminen ja juokseminen on helpompaa.

www.stumppi.fi <-- tuolta lisää..

Tulin tänne taas tsemppaamaan itseäni, hyvin mennyt tämä päivä, tosin jatkuva nälkä ja mieliteko mässäillä....

Kävin tänään työhaastattelusssa paikassa, joka on täysin savuton. Menin siinä sitten lupaamaan itselleni, että jos sen paikan saan niin lopetan tupakanpolton.

Pieni osa minusta toivoo, etten saisi työpaikkaa :)

Ihan älytöntä, miten vaikeana koen tupakanpolton lopettamisen.

Saas nähdä onnistunko siinä - mielessä se on ollut jo pitkään.

 

Tigrinum-oletpa ihanan reipas!!!!

Kiitti diamond, tarvitsin tuota,
sillä nyt ei tosiaankaan -taas- ole niin hirveän reipas olo..... :buck2:

Päätin "palkita" itseni kahdella kaljalla.

Joo, hyvä idea!!

No olipa fiksua, tajusin näin jälkeen päin että alkoholihan se vasta pistääkin himottamaan tupakkaa. . . Tästä opimme siis että EI kaljaa heti sen jälkeen kun on lopettanut polttamisen!!  :-\  Tyhmästä päästä tosiaankin kärsii koko kroppa..

Joo tosiaan, nehan ovat huippuystavia  ;D

 Mua kyllä yllätti viimeksi että pystyin olemaan baarissa ja ottamaan alkomahoolia ilman että meni älyttömyyksiin himo. Kävi se mielessä mutta työnsin sen syrjään ja keskityin vaan muihin asioihin  ::). Muutenkin huomasin että jos työnnän himotuksen syrjään ja valitsen viileästi toisin se ei saa isoa otetta mutta jos annan pikkurillin se alkaa kalvamaan ja kohta ei muuta osaa ajatellakaan.

Noniin, huomenta vaan!

Elämä voittaa  :angel: :angel:

Jos kerran selvisin siitä eilisestä tupakanhimosta,
ahdistuksesta ja v*****ksesta

(piip, anteeksi ruma sana,
mutta kun ei ole kuvaavampaa sanaa sille olotilalle!)

...niin ei enää voi tulla niin
koettelevaa kiusausta,
himottavaa houkutusta,
takertuvaa tarvetta,
periksiantamatonta pakkoa,
mieletöntä mielitekoa,

ettenkö sen ylitse rimpuilisi jotenkin.

(tulipa oiva runo näin aamutuimaan, vaikka itse sanonkin)

Tietenkin eilen olisin voinut vain keskittää
kaikki energiani rauhottumiseen ja olisin rauhottunut..

Mutta ehkä mun tarvitsi vähän kitua ja olla vihainen,
jotta tajuan taas että minkälaisesta aineesta
mä pyristelen irti, kun se tällä tavalla yrittää ottaa valtaa....  :idiot2:

Tähän väliin voin varmaan kertoa palan omasta tarinastani. Vieläkin kahden vuoden tupakattomuuden jälkeen katselen tupakoijia kateellisena. Hallitsijani Nikotiini kuiskii, että jään mukamas jostain kivasta paitsi, jos en polta. Silloin muistelen sitä kuinka orjana ollessani minun oli IHAN PAKKO lähteä röökille joka ikisessä välissä, kun se oli mahdollista. Työkaverit saivat juoda kahvinsa rauhassa, mutta minun piti juosta ketkaravia tupakkipaikalle. Kun muut juttelivat ja pitivät hauskaa, minun piti aina vähän päästä irtautua porukasta käydäkseni tupakilla. Kun näitä tositarinoita pitää mielessä, niin nyt olen onnellinen vapaudestani OLLA POLTTAMATTA.  :D

Jokainen tarvitsee omat tarinansa, joten kandee painaa mieleen mikä on omasta mielestä paremmin silloin, kun ei polta. Ihanaa kuulla, että Artemis on pitänyt pintansa ja päätös on pitänyt. Siitä se homma etenee!    :)

Hei Tigrinum! Vaikuttaa siltä, että olet löytänyt lopettamisen kultaisen avaimen. Jokainen päivä on tärkeä! On aika turhauttavaa suunnitella aikatauluja ja huolehtia ensi viikon savuttomuudesta. Oikeastaan, kun huolehtii tästä hetkestä ja kiittää itseään jokaisesta savuttomasta päivästä, niin rojekti ei käy liian raskaaksi. Tsemppiä sulle!!!!   :)

Kiitos kiitos! Monta päivää on jo takana.  :)
Eikä tee yhtään mieli itse tupakkaa muuta kun iltasin sitä viimestä..
Mutta aika hemmetin ylpeä olen ittestäni.  :) :angel: :angel: :angel:

Eilen oli taas pieni katkera hetki, kun noh..
No tiedättehän näitä kivoja oireita mitä seuraa, ummetus....  :buck2:
Olisin niin ollut valmis polttamaan edes parit hatsit,
kun tiesin että se olis auttanut siihen jumitukseen..
Mutta kun ollaan lopetettu niin sitten ollaan.  :knuppel2:

Eikä jotenkin auta
vaikka mitenkä oon pyrkinyt syömään kuitupitoista ruokaa
ja juomaan hirveesti vettä ja liikkumaan..
Suoli vaan toimii vähän laiskasti.  :-\
Se on aika raivostuttavaa.

Syön muutenkin pähkinöitä ja oliiviöljyä...

Ja just jyrsin porkkanaa välipalaksi.  ;D

No nyt laitoin ruokalusikallisen pellavansiemeniä likoamaan lasilliseen vettä,
minkä juon sitten illalla..
Jos toi ei auta, niin ei mikään...

Hei Tigrinum-osta Tiibettlaista teeta-et takuulla saa ummetusta-ruan jalkeen juot lasillisen sita 5 min haudutettuna ja juokset aamulla vessaan...

Täällähän on ihan upeita "selviytymistarinoita"! :)

En tiedä onko mitään hyötyä lopettajille tästä ei-kokemuksellisesta löpinästä (sanokaa, jos ette jaksa enää kuunnella :uglystupid2:), mutta olen käsittänyt että vieroitusoireet (henkiset ja fyysiset) tulevat lähinnä siitä, että on totuttanut elimistönsä saamaan "helppoa mielihyvää" tietyissä tilanteissa. Tietty määrä nikotiinia säännöllisesti on siis muodostunut elimistölle oletusarvoksi ja kun sitä ei enää saakaan, elimistö kuvittelee ettei vastaavaa mielihyvää voi saada enää mistään muusta kuin siitä tupakasta. Ikään kuin jäisi jostain paitsi, vaikka koko asia on alun perinkin eräänlainen harha.

Mutta mistä sitten oikeasti jäisi paitsi? Elämässähän on tuhansittain asioita, jotka palkitsevat paremmin ja terveellisemmin kuin tupakointi. Se ei ole millään tavalla olennainen osa luonnollista ihmiseloa. Eihän tupakka edes maistu hyvältä kuin niiden suussa, jotka ovat totuttaneet elimistönsä nikotiiniin - muille se maistuu vain myrkyltä, eli siltä mitä se onkin.

Pidän erittäin kannustavia peukkuja teille kaikille lopettajille! Olkaa kärsivällisiä ja armollisia itsellenne, vanhoja tapoja ei hetkessä muuteta, mutta pikkuhiljaa. :)

Tigrinum, kärsin itsekin laiskasta suolesta  :-[
Ja lopetin jo yli 2 kk sitten...
Juon vettä, syön kuituja ja vaikka mitä muttei auta.. Kehoni on toiminut nikotiinilla viimeiset 13 vuotta ja on nyt näköjään jotenkin lukossa.

Muuten sujuu hyvin, enää en juurikaan edes nuuskuttele muiden tupakansavua, se ei tuoksu edes enää hyvälle.

Tigrinum, olen ylpeä sinusta! Siitä se lähtee, ja lupaan sinulle että se helpottaa! Alkuun minäkin kyseenalaistin lakkoani koko ajan mutta nyt olen niin iloinen että lopetin.

Muillekkin tsemppiä! Se helpottaa kyllä, ekat päivät on pahimpia, ekat viikot on vaikeita mutta siitä se helpottuu joka päivä.

 Miten teidän kahvinjuonti? Onko kahvi jäänyt tupakoimattomuuden jälkeen?
 Se minulla ainakin pistää aamulla suolistoon liikettä yksistäänkin :)

Kiitti Artemis tsemppauksesta! Sitä tarvitaan aina.... :)

Norna, kahvia juon kyllä,
mutta en aamuisin ja olen vähentänyt sitä hyvin paljon,
koska se ei tee hyvää mulle.

Mutta en tiedä menikö tämä ummetus nyt ohi,
kun olen tänään käynyt jo neljä kertaa p*skalla.  ;D

Arvatkaa mikä auttoi? Luumukaurapuuro, jossa seassa 1rkl pellavarouhetta..
Kyllä.  ;D Toimii.... Ja varmaan olen eilen ja tänään juonut 3 litraa vettä....
Artemis, elimistölle voi olla kyllä aikamoinen shokki kun on niin pitkään polttanut ja sit yhtäkkiä lopettaa... Mutta kai se suolisto vielä siitä "herää".. ? :idiot2:

Ei ole kahvi jäänyt, päinvastoin. Ennen join 2-4 kuppia päivässä, nyt juon 3-7 kuppia päivässä kahvia. Ilmeisesti korvaan tupakointia sillä että työpäivän aikana juo kahvia koko ajan. Mutta eipä tuo kai paha ole...

Arvatkaa mitä olen huomannut?
Olen unohtanut tupakoinnin.. En enää mieti edes päivittäin että "nyt tupakalle", en vaan yksinkertaisesti muista koko tupakkaa ennen kun joku juuri tupakoinut ihminen tulee viereen hönkimään, ja se vaan vahvistaa mielipidettäni, että onneksi en enää polta.  :)

Ja varmaan se, että teen tämän lopettamisen vielä tällaiseen stressavaan aikaan opiskelun ja ihmissuhteiden osalta, osoittaa, että olen todellakin saavuttanut sen vahvan päätöksen että nyt loppu. Yleensä kun ketuttaa tai surettaa tai jotain, niin ekana meen tupakalle. Nyt olis ollut niitä tilanteita paljon, eli olen hyvin pystynyt vastustaan kiusausta.

Ihanaa Tigris  :smitten:

Mä lopetin sauhuttelun muutamaa kuukautta ennen raskauttani (olen jo tainnut kertoakin  ::)
Ensin vähensin pikkuhiljalleen pariin röökiin päivässä ja sitten vaan LOPPU.

Isäni tapasi syödä pahimpaan tupakantuskaansa rusinoita, mutta hänellä olikin jo siinä vaiheessa tekarit  ;)

Liikunta auttaa jos vaikka mihin himoon  :)

 Minäkin olen nyt sitten ilman tupakkia, näin alussa onkin helppoa kun samoin tein iski joku ihanainen pöpö kurkkuun ja tuntuu että olisi jokin toispuolinen angiina. Ei käy edes mielessä mikään tupakan tapainen...
 Sitten taas katsotaan taisteluasemia uudestaan kunhan tästä tervehtyy  :)

 Raskausaikainen tupakoimattomuus tuntui jotenkin itsestäänselvältä, aloin kuitenkin polttamaan imetyksen loppusuoralla  :(, imetinkin jonkun lähemmäs vuoden. Miksi ihmeessä aloitin uudestaan?  :uglystupid2:
 Sosiaaliset tapaamiset tupakoivien kanssa hermostuttaa jo etukäteen  :-\, niitä kun on jostain syystä pyörinyt tossa...

Hyvä kaikki lopettaneet!!! Ja sitä suunnittelevatkin  :D

Itselläni kolmas kuukausi ilman ja hyvin menee! En kaipaa juurikaan enää typerää käärylettä. Se haiseekin jo kamalalle  ;)

Totta turiset!  ;) ;D ;D ;D

Olen ollut pari päivää työreissussa, niin huomasin olevani liikunnan puutteessa...ja sitten luin tämän...  :laugh: :2funny:

Heissulivei,

tänään tuli kuukausi täyteen savuttomana ja
edelleenkään ei tee pätkääkään mieli kessutella.

Työpaikalla tupakkahuoneen ohi pitää juosta, koska
se haju ON karmee.. kuinka olen ikinä voinu istua siellä..?

Kummallista on myös kaupassa, kun en ollenkaan ole edes
meinannut ostaa tupakkaa (tosin kielsin alkuun myymästä
mulle vaikka anelisin kuinka  ;D), jotenkin vaan ajattelin
sen olevan niin tapa että meinaa ostaa vaikkei ole haluakaan.  :crazy2:

Tsemppiä kaikille irti päässeille ja yrittäjille  :smitten:

Hienoa Sissis!!!! Olen hyvin ylpeä sinusta!!!

Mä olen retkahtanut.. :P

Kiitos Artemis!  :)
Tämä tunne (ja olo) on niin hieno, ihanaa kun saan sen täällä jakaa.
 
~Sissis  :smitten:

Jos retkahtaa niin sitten vaan uusi yritys! Ihmisiä me vaan olemme =D

Elikkä uusi tsemppi päälle!!

Mulla oli lomalla vähän vaikeaa, tuli himoja.. Mutta kyllä se siitä taas. Vaikeita aikoja tulee lopettamisenkin jälkeen silloin tällöin, mutta pitää vaan yrittää olla tiukkana ja se menee ohi!

Hyvä kaikki!!!

Sittenhän olet retkahtanut ja homma etenee. Noin minäkin tein varmaan satoja kertoja ennen kuin lopulta pysyin erossa. Jokainen yritys lopettaa pössyttely vie lähemmäksi onnistumista, joten anna itsellesi retkahdus anteeksi ja pidä mielessä se miten iloinen olit tauon aikana onnistumisestasi. Positiivinen palaute omista onnistumisista auttaa kokeilemaan lopettamista uudelleen. Artemis on ihan oikeassa siinä, että tupakantuska voi yllättää vaikka olisi polttamatta kymmenen vuotta. Tuskan ohittaminen vaan helpottuu vuosien mittaan. Lopulta tupakanhimo on vain ohikiitävä ajatus.    :)

Oikein Lämpimät Onnittelut kaikille lopettamista tai taukoa yrittäville!   :smitten:

Atomi ja Artemis puhuvat asiaa. Noista epämiellyttävistä asioista, jotka nostavat tupakanhimon pintaan...ajatelkaas, että onhan niistä selvittävä meidänkin, jotka emme polta ja ilman tupakkaa tekin selvisitte ennen kuin aloitte polttamaan. Miksette te siis oppisi uudelleen selviämään? :) Ohimeneviä tilanteitahan nekin vain ovat - ja tupakkahan niissä on se ylimääräinen, mikä ei kuulu joukkoon.

Ihan totta! Minäkään en ole tietokoneella jumittava toimistotyöläinen ja sitä olen kuitenkin tehnyt jo vuosia, vaikkakin eri aloilla, ja tiuhaan vaihdellut... Tupakka oli pitkään se mikä sai jaksamaan, tai siis, antoi sellaisen kuvan että sen voimalla jaksaa =D

No nyt en pidä edes niitä taukoja, pidän vain ruokatauon, ei ihme että on selkä jumissa koko ajan... Inhoan tätä jökittämistä. Kumpa keksisin mitä työkseni tekisinkään..

Mutta takaisin aiheeseen. Eli monet joiden kanssa olen puhunut, sanovat että jopa vuosienkin jälkeen voi tulla tupakka fiiliksiä, mutta pitää vaan antaa niiden lipua pois. Ei ne jää vaivaamaan jos vain hetken kestää. Ja se helpottuu.

p.s 7 kiloa on tullut painoa muuten.. Enää ei mene vanhat housut jalkaan..

Minulla on ollut samanlaisia typeriä oletuksia ja mielikuvia tuosta sporttisuudesta vs. älykköhenkisyydestä nuorempana. En suostunut laittamaan mitään sporttista päälleni kun se oli niin noloa.  :P

Niin ja lenkillä ei kehdannut käydä... Voihan asennevamma.  :buck2:

Mitä vanhemmaksi sitä tulee sitä enemmän miettii myös terveyttä tai siis osaa arvostaa sitä.

En tiedä millä saisin mahdutettua liikuntaa elämääni kun se piristäisi niin kovin.

Mutta siis itse asiaan. Olen sellainen satunnainen polttelija, joka kessuttelee ehkä kerran/pari kuukaudessa pari röökiä. En oikeasti muista koska viimeksi olisin kessutellut yhtään, mutta eilen meni kolme röökiä ja voi ällötys muuten on ihan oksettava olo nyt.  :o Ihan järkyttävän tukkoinen ja huono olo kehossa. Se johtuu tuosta tupakasta. En keksi mitään muuta erikoista eiliseen liittyen, joka aiheuttaisi tällaisen olon.  :buck2:

Aikaisemmin ajattelin, että ei se mitään jos silloin tällöin sauhuttelee yhden tai kaksi... Mutta nyt elimistö tuntuu olevan hyvin jyrkästi sitä mieltä, että EI YHTÄÄN ENÄÄ ja sitä nyt kuuntelen.
 :smitten:

http://tibetanaltar.blogspot.com/2007/12/dudjom-on-smoking.html

Noniin rakkaat ystävät, taas tää alkoi.. Viimeksi olin polttamatta 2kk nyt sen jälkeen olen polttanut 2kk ja nyt lopetan JÄLLEEN..

Ei se viimeksi niin pahaa tehnyt, pahin oli ohi 3-5 päivässä.
Joo. Mietin mistä saan oikeasti voimia tähän ja ennen kaikkea siihen etten ala jälleen lipsumaan...

Kaylee Bravó!
Tässä tulee sulle pieni voimapallero - zemppiä  :angel:
 :smitten:

Niin, eihän tuo mun viimesin tupakoinnin lopetus-yritys kästänyt ees puolta päivää...

Joo, nyt on eri meinigit.. Aion palkita itseni jokaisesta savuttomasta päivästä jollain konstilla.
Ja alan taas liikkua enemmän..
Olen ollut nyt vuorokauden käryyttelemättä. Eihän se mikään ihme ole, mutta nyt on aika luottavainen olo. Kurkkukin on sen verran kipeä nyt ettei edes tee mieli.... :)

Loistavaa Kaylee!!!  :smitten: Se ei ole ratkaisevaa kestätkö tunnin vai viisi kuukautta tai loppuiän, vaan se että yhä on uusi päivä ja halu lopettaa. Jokainen lopetuskerta vahvistaa ja sitten tulee se viimeinen kerta, jolloin savuketta ei vaan enää sytytäkään. Tsemppiä jokaiseen savuttomaan tuntiin elämässäsi. Ei voi tietää joko tämä kerta onkin viimeinen.  :)

Kiitoksia tsempistä Atomi  :) :smitten: ja ihan totta, tärkeintä on että on motivaatiota uudelleen ja uudelleen.
On jo suuri asia että olen vähentänyt polttamista taas huomattavan paljon ja ollut silloin tällöin päivän polttamatta. Kyllä se savuttelu loppuu kokonaan kun sen aika on. Mutta tässäkään asiassa ei saa olla liian äkkijyrkkä... Suuri muutoshan se on, sopeutua savuttomuuteen.... Askel kerrallaan...

Miten mä saisin keskitettyä mun tahdonvoiman?

miten voisin hyväksyä sen että olen ihminen joka ei tarvitse tupakkaa?

Miten nyt pääsisin tämän hetken yli, kun tekee mieli.... :crazy2:

Juuri nyt en ole minkään suuren motivaation johdosta ollut kahta päivää polttamatta, vaan siksi että rahat on vähissä ja kurkku on kipeä...

Mietin onnistuisiko lopettaminen helpommin, jos esim. päättäisi ensi alkuun että on joka toinen päivä polttamatta, ja joka toinen päivä saa polttaa fiiliksen mukaan.. Lopulta huomais että polttamattomina päivinä on parempi fiilis... :idiot2:

TERVE!!!

JA TÄÄLLÄ SITÄ OLLAAN! TAAS!  :2funny:

Minä olen lopettanut polttamisen siinä about 2 viikkoa sitten.

Ongelma ei siis ole fyysinen mieliteko, vaan joku hemmetin henkinen ongelma.
Rintakehässä on sellainen tunne.
Tunne, joka "odottaa tupakkaa"..

Se on sellainen ihme painauma keskellä rintalastaa, vähän niinkuin pieni nälkä tai jano, kaipaus...

Onko tää kaipaus vaan kestettävä, meneekö se joskus pois vai auttaisko siihen jokin?
Koska se ei mee pois vaikka mä syön, juon tai juoksen ihan raivona pitkän lenkin,
siihen ei auta vaikka mä nauran tai itken.. Se tekee mut hulluksi.. :crazy2:
Ajaa ihan pähkinöiksi.  ;D

Mutta mä oon päättänyt elää sen kanssa, kunnes se menee ohi.  :(

En halua enää tupakkaa, en usko että enää tarvitsen sitä,
vaikka joku osa mussa näköjään vielä luulee niin.

Jotenkin... Ottaisin mieluummin vaikka stnanmoiset päänsäryt ja tärinät, kun tän IKÄVÄN..  ???

Mä haluaisin että joku laittais nyt mut johonkin kahleisiin et mä voisin raivota ja rimpuilla niissä pääsemättä mihinkään.... :'( :'( :'(

Muistan miten sillon kun ex-exän kanssa oltiin ja lopetin polttamisen (sillon kesti 1,5v se savuttomuus)..
Se mies autto mua tosi paljon siinä alkuvaiheessa pelkästään silleen että sain raivota sille ja se vaan nauroi.. Ja kun löysin yhden tupakan ja meinasin polttaa sen, se otti sen mun kädestä ja katkas sen - vähän mä suutuin ja kävin päälle kuin yleinen syyttäjä.. :tickedoff: Ja sitten me vaan painittiin siellä lumipenkassa.. :2funny: Oi niitä aikoja!!  ;)

Mulla on väkivaltainen olo eikä se oo yhtään tyypillistä mulle.... >:(

Enkä voi enää mennä juoksemaankaan tänään koska treenasin lihakseni eilen ihan kipeeks..

Hyvä me! O0

Joo, päivä kerrallaan, askel askeleelta...

Miks pitää taistella niin hirveesti vaikka tässäkin on vaan kyse että koska mieli "luovuttaa" sen ajatuksen että tarvisi.....?

Onko hölmöä?

Miksi pitää olla niin vaikeeta, vaikka ei edes ole????

Mulla on vaan niin kaksosmaisen hermostunut ja levoton olo.........

Oon ollut nyt peräti 10pv;ää "melkein polttamatta"  Oon muutamana päivänä sauhuttanut töissä pari tupakkaa. Kaikkein vaikeinta on töissä olla polttamatta  >:(

Mä oon yrittänyt motivoitua lopettamiseen, et laitan joka päivä 4€ säästöön se tekee
jo kuukaudessa 112€ ja vuodessa 1344€
Niillä rahoilla ajattelin sit lähtä käymään ulkomailla  :smitten:

Henkinen motivointi on ottanut tosi kovalle mut jos tällä kertaa onnistuisi  ;)

Olen alkanut taas sauhutella, muutaman päivässä.
Olen pettynyt itseeni mutta aion taas kerätä voimia sen muutamankin lopettamiseen. Ärsyttävää, varsinkin kun lopetus sujui melko helposti :(
Käytin tekosyynä syksyä ja pimeyden ankeutta ja retkahdin. En ymmärrä miksi minulla ei ole selkärankaa enempää..

Kerään voimia ja lopetan pian uudestaan.

Tsemppiä teille kaikille!!!

p.s Tigrixin tunne rintakehässä on niin tyypillinen itselleni myös. Se on outoa se tunne.

Hei kaikki kohtalotoverit..

toivotan Teille yhdessä ja erikseen.. tsemppiä, voimia ja jaksuja yrityksissänne!!

Te onnistutte, vaikka sitten pitäisi aloittaa kuinka monesti uudestaan,
jokainen lopetus/lakko/tauko on askel oikeaan suuntaan.

Olen ollut 5,5 kk polttamatta, nyt on ollu muutamana päivänä hankalaa ja
olen nuuskinu nenä pitkällään ohikulkevien sauhuja  :idiot2:  ;D
Mut yllättävän helppoa on ollu siihen nähden et 28 vuotta piti kärventää.

No Siiiisssis hej vaan!! Kuukausi täynnä savuttomia päiviä täällä... :smitten:
HYVÄ ME!! O0

Tänään kävin parin kaverin seurana tupakalla eikä tehnyt yhtään mieli itse polttaa vaikka nuuskin ilmaa että ei se savu hullumalta haise näin...
No pahalta se haisee sitten hetken kuluttua ja hengityksessä, mutta tuore ilmassa leijaileva tupakansavu on musta hyvä tuoksu.. ;D

Mutta yööök, enpä tajunnut miten pahalta olen itsekkin joskus löyhkännyt.. :crazy2:

Loistavaa Tigrix.. näin mennään päivä kerrallaan O0

Juu, ns. tuoreena savu tuoksuu ihanalle, mut tosi pian tekeekin mieli vetäytyä
juuri polttaneesta kauemmas..


Mä en edes uskonu kun savuttomat sanoi hajusta, ajattelin et kunhan liioittelevat  :D

Jatketaan samaa rataa..  :smitten:

Kyllä!

Nyt mun on mahdollista löytää se savuton mieskin itselleni.. ;D :angel:
Koska kyllä tupakointi on jonkin verran turn off.. :buck2:
Se antaa vaikutelma että ihminen laiminlyö itseään...

Hienoa! Olette tsempanneet tosi hyvin :) Jatkakaa samaan malliin!!!!

Minäkin kerään tässä voimia uutta yritystä varten.

Joo..

Ihan jännää kun ennen kaikki mun ystävät poltti ja nyt mulla ei ole ainuttakaan ystävää joka polttaa..
Lopetin yhden parhaan ystävän kanssa intuitiivisesti samaan aikaan ja näimme pari viikkoa sen päätöksen jälkeen ja olimme ihmeissämme molemmat.. ;D

No, kaltainen vetää puoleensa??
En ikinä tuntenut itseäni tupakoitsijaksi,
ja niin moni mulle on sanonutkin ettei se yhtään jotenkin sovi mun olemuksen kanssa yhteen..

No nyt oon sit oma itseni!!

Paino on noussut 5kg, mutta en jaksa nyt ottaa sitä mitenkään vakavasti..
Se vaan johtuu siitä että aineenvaihdunta on hidastunut ja alkuun miun piti mässäillä korvikkeeksi tupakalle..
Kyllä ne tippuu aikanaan pois, olen sitä paitsi treenannut kuukauden ajan 4-6 päivänä viikossa, joten tuossa 5kg:ssä voi olla painoa lihaksistakin vähän..  :)

Ja Artemikselle tsemppiä!!!

 Jätin tupakan pari päivää sitten, nyt vaan sinnitellään!  :crazy2:

DolceVita hyvä hyvä!!!!! O0
Taistele kuin kunnon soturi!  ;D

 Hyvin tää menee, niinkuin aina alussa. Kyse onkin jostain muusta kuin nikotiiniriippuvaisuudesta  :buck2:. No tällä kertaa tiedä edessä tulevat metkut. En jaksa enään sauhutella  :-\

Joo, rahikaisella sama vika.

Olen monta kertaa ollut viikon-jopa 2kk polttamatta..
Yrityksenä lopettaa, mutta sitten olen vain polttanut sen yhden typerän röökin ja ote alkaa lipsumaan..

Se tupakkaan sortuminen on eka reaktio siihen että lumet tippuu katolta suoraan auton tuulilasille tai tentti menee penkin alle tai tukka on huonosti yms joku yhtä järkevä hetkittäisen massiivisen ylitsepääsemättömän v-tutuksen syy.. (öö, toi lause ei ehkä ole ihan "oikein" mutta kai siitä tajuaa) ..

Tavallaan voisin nytkin vaan mennä kauppaan ja ostaa askin ja sytyttää tupakan..
Vaikka ei tee edes mieli. Tai tekee kyllä ihan pikkusen, siksi kun se on kiellettyä.  ;D

edit. mä en tiedä mitä kieltä olin yrittänyt puhua..
korjasin reagtion reaktioksi..  ;D

 Joo Tigrix, mulla on tupakka hypännyt kuvioon jossain vaiheessa kun asia on tarpeeksi romantisoinut päässä  >:( "silloin kun poltin osasin nauttia elämästä sen pienistä iloista ja..." siis oikeasti. Karseeta.
  Pitkiä taukoja mullakin välissä. Tupakka liittyy jotenkin pakenemiseen ja se tyhjiö pitäisi oppia nyt täyttämään jollain. Ei miel. karkilla...

Joo nimenomaan! Siinä on sellainen valtava kaipuu, tupakan polttaminen on jotenkin niin runollista..
Parvekkeelle pimeessä ja on kylmää, hiljaista, kaikki nukkuu jo.. Kuuluu vaan sytkärin ääni ja sitten..
savu leijailee.......


Oih ja voih ja huokaus ja pöh.  :(

 Joo ja joka kerta kun on sitten sortunut on tupakka ollut pettymys.  :crazy2:

Jep, tai jos aamulla heräät. Menet parvekkeelle kuppi kahvia kädessäsi. Aurinko nousee, muut nukkuvat. Katsot auringonnousua savua hitaasti puhallellen  ;D Voi helkkari... miten päästä taas niskan päälle tupakasta. Se on EVIL tavaraa ja se pitäisi unohtaa.

 Onneksi en polttanut aamuisin, yök. Mulla menisi aamu ihan pilalle siitä olosta. Mulla polttamiset ajoittuivat suurimmaksi osaksi iltaan, osaksi omaa rauhaa kun lapset olivat menneet nukkumaan.

 Tupakan on assosioinut melkein synonyymiksi sanoille mielihyvä, rentoutuminen, palkinto. Jos aivot on onnistunut muokkaammaan ajattelemaan noin, sinnikkäällä harjoittelulla, niin varmasti menee myös toisinpäin :). Musta tuntuu että tällä kertaa alan käyttämään kyllä psykologista apua mukana, harjoittamaan EFT:tä ja/tai jotain mielikuvajuttua. Mielen riippuvuuttä tämä kuitenkin on ja mieltä pitää tässä hoitaa. Ei auta jos koettaa syrjäyttää tupakan karkilla ja syömisellä. Sehän on vain oireen hoitamista. Hmm....

Tässä on just se juttu, mitä näin tupakoimattomana ei oikein tajua. Että miksei sinne parvekkeelle voi mennä myös ihan vain pelkän kahvikupin kanssa - tai jopa ilman sitäkin - nauttimaan yksinäisestä aamuhetkestä? :idiot2: :D Jos nimittäin se hetki ei ole yhtä hieno ilman tupakkaa, niin silloinhan se oli alun perinkin vain jotain keinotekoista - tai no, ehkä keinotekoinen on turhan jyrkkä sana, mutta ainakin vain tupakalla tehtyä. If you can get my point?

Noh... Itse en ole ainakaan yhtänäkään aamuna enää mennyt partsille kahvikupin kanssa...
Enkä iltamyöhällä vain seisoskelemaan. Se tuntuu jotenkin ... pöljältä..
En enää ymmärrä mitä varten parvekkeet on. Sitä paitsi kun yrität nauttia siellä olosta, niin eiköhän joku naapuriparvekelainen tule siihen röökille ja kaikki savu leijailee nenään, juuri kun ajattelin että ah nyt hengitän ihanan raikasta ja puhdasta ilmaa ....  ;D

No mut tämä on ollut aika helppoa kuitenkin tämä lopettaminen..
Ei minusta enää tunnu edes siltä että olisi jatkuvasti "jano"...

Hassua sinänsä, että miksi sille partsilla seisoskelulle pitäisi olla jokin syy. Kai sitä nyt voi omalla partsillaan vain oleskella ja nauttia elämästä? :) Tosin useinhan siinä käy just noin, että jostain sitten ilmestyy naapurin tupakankatkut... :knuppel2:

 No tupakka nimenomaan on polttajalle usein tekosyy/nautiskelukaveri jonka kanssa voi nautiskella Extrapaljon tai joka antaa hyvän syyn saada pitää taukoa. Kun sen on vuosikaudet yhdistänyt itsensä palkitsemiseen ja kahviin ja kaikkiin muihinkin vastaaviin asioihin, ei pelkästään se kahvi tai partsilla istuskeleminen tunnu ns oikealta.
 Vähän sama kuin innokkaalle kahvinjuojalle joka tahtoo nauttia kahvinsa parvekkeella mennä muuten vaan sinne istuskelemaan, hänestä se varmaan tuntuisi vähän kummalliselta. Mutta se joka istuskelee siellä muuten vaan varmasti pitää hassuna että miksi se kahvikuppi pitää olla aina mukana, eikö voi vaan nauttia.  :)
 Aivan sama onko mukana vedettävä lelukoira, jos niin on tehnyt vuosikaudet. Aivot yhdistävät sen tunneperäiseen kokemukseen jolloin siitä tulee iso osa rekvisiittaa.
 Tavan ja tottumuksen kierto.

Nyt minun on pakko tulla tänne vähän kehumaan itseäni.  ;D
Ei kun ihan tosiasiaa eli factaa:

MÄ OLEN KAUNISTUNUT NIIN!!!  :smitten:

Ja se johtuu siitä, että on lopettanut polttamisen ja on alkanut harrastaa 4-6 kertaa viikossa hengästyttävää yli 40min kestävää liikuntaa. Ihossa on tapahtunut ihan radikaali muutos, sen väri on paljon terveempi ja raikkaampi ja se on jotenkin kimmoisamman oloinen.. Ihan hehkuu! Muutenkin on paljon nuorekkaampi olo!!

No en tiedä olenko kauniimpi mutta olo on sellainen.. :smitten:
I feel bjuuutifuuul...  ;D

Toivottavasti tämä antaa jollekin intoa lopettaa tupakointi.  :smitten:
Ei ole hetkeäkään kaduttanut ja eilen taas huomasin ettei enää yhtään tee mieli, kun jouduin haistelemaan vieressä käryyttelevää ihmistä..

 Tupakka ei haise kyllä mitenkään houkuttelevalta  :buck2:
 
 Kuinka kauan olet nyt ollut polttamatta Tigrix?

Jotain kuukausi ja viikko? Tai hieman yli?
Lakkasin laskemasta jossakin vaiheessa.. ;D Se on varmaan ihan positiivinen merkki..

Ei mikään äärettömän pitkä aika mutta sellainen jo, että tupakointi tuntuu tavallaan jo aika kaukaiselta ajatukselta. Ei sitä todellakaan tule miettyä hirveästi.

En voi olla kommentoimatta..mulla on mies 20 tupakka-vuoden jälkeen lopettanut sauhuttelun ja on ollut nyt vähän toista kuukautta polttamatta. Champixia meni aluksi mutta se teki hänet ihan älyttömän ärtyneeksi, lisäksi tuli vähän turhan värikkäitä unia yms. joten hän lopetti lääkkeen käytön. Sain käymään vyöhyketerapeutilla ja se on todella auttanut esim. vatsaoireisiin ja muihin vierotusoireisiin. Lisäksi on jotain luontaislääkettäkin menossa. Kyllä se vaan koko perheen projekti on polttamisen lopettaminen. Monta lopetusyritystä nähneenä tiedän sanoa että 3 viikon ja 3 kuukauden kuluttua viimeisestä tupakista ainakin sinniä koetellaan! Tsemppiä!

WAU! Kaikki tsempit sinne miehelle! Well done! O0

 Mä olisin täällä ketjussa aktiivinen taas...

Täältähän löytyi tämmöinenkin threadi  :) Mullekin ajankohtainen asia, kun kuukauden verran olen ollut nyt polttamatta. Takana 10 vuotta sauhuttelua, joten välillä on ollut pinna kireällä  :)

 On ollut muuten jännä huomata miten paljon tupakka kehoon vaikuttaa. Mulla lopettamisen myötä väheni mm. päänsäryt, vatsavaivat ja lihaskrampit huomattavasti.

 Mä olin pitkään, useita vuosia sekalainen kessuttelija, eli en tarvinnut joka päivä tupakkaa tms. Sitten päätin jossain vaiheessa siirtyä virallisesti satunnaiseksi polttelijaksi ja lakkoilin ja kun päätin alkaa uudestaan tupakoimaan (kun sehän on hallussa eikä se vähäinen määrä mitään yms  ::)) niin karkas käsistä koko homma ja poltin enemmän kuin koskaan, koin myös todella että Tarvitsen sitä enemmän kuin koskaan :idiot2:. Heräsin aamulla tupakankäryisenä ja päässä tunsi että on polttanut. Tupakointi varmasti vaikutti myös unenlaatuun koska oon nukkunut nyt tosi hyvin ja herännyt virkeänä.

 Mulle on jostain syystä ihan kauhean rankkaa nyt tämänkertainen lopetus, ehkä syynä on se etten tällä kertaa pidä lakkoa ajankohtaan x asti... Niin karseita tupakanhimoja jotka iskee iltaisin, silloin tupakka toimi mulle rentoutumisvälineenä ja kuului iltarutiineihin. Poltin nimittäin iltaisin paljon enemmän kuin päivällä. Oon mässyttänyt karkkia lohtuna - ja hampaat kiittää :crazy2:.

Kyllähän sitä tuli itselläkin aina keksittyä kaikenlaisia (teko)syitä jatkaa polttamista :)

 Lopettaminen on hankalaa jo pelkästään sen fyysisen riippuvuuden takia, mutta siinä on lisäksi vielä se "henkinen" riippuvuus. Mä poltin enemmän kun oli stressiä tai mieli muuten maassa ja sain tupakoinnista jonkinlaista lohtua. Ja joku nyt yhdistää tämän asian rintaruokintaan... :2funny:

 Tupakanhimo tosiaan iskee yleensä iltaisin, kun istahtaa paikoilleen, eikä ole oikein mitään tekemistä. Myös nälkäisenä alkaa tehdä mieli tupakkaa. Mä juon vihreää teetä aina, kun tulee mieliteko ja sitä onkin mennyt litratolkulla  :)

 Ihan vinkkinä: kannattaa käydä activestop.fi sivulla. Sieltä saa tietoa edistymisestään, neuvoja ja tukea.

 

kokemusta on lopettamisista muttei minullakaan koskaan ole se tauko kestäny kuin viikon kaksi max kolme. 4 kertaa nyt koittanut lopettaa. jostain luin että mitä useimmin yrittää lopettaa sen parempi mahdollisuus on onnistua koska on takana jo yrityksiä ja nekin täytyy katsoa posiitivisesti vaikkakin tupakointi olisikin taassen alkanut. useimmin vaan yrityksiä. itse kerran tai kaksi kertaa kylläki vaan vuodessa yritän lopettaa. ja kait se aikanaan saan lopetettuu. tahdonvoimaa, tekemistä pitää kehittää ja voihan sitä vaikka nikotiini laastareita alkuun kokeilla ja purkkaa mutta ei ne niin helposti kylläkään auta, varsinkaan purkka. koska sitten tarvii sen nikotiinin siitä purkasta ja näin vaan siirtää nikotiinin hankinta tavan purkkaan tupakasta. stemppii lopetuksen yrittäjille. (miettinyt paljon että voisi taassen yrittää lopettaa. yks hyvä keino on vähentää tupakointi asteittain eli vaikka 5 tupakkaan päivä viikoksi, tästä 3tupakkaan esim viikoksi ja siitä 2 tai yhteen viikoksi ja näin sitten lopettaa vähennys ajan jälkeen. kokeillut tätä menetelmää pari kertaa.

 Mulla on ainakin lopetuskerrat olleet hyväksi koska nyt mä tiedän mielen temput paljon paremmin ja osaan varautua siihen mitä edessä on. Eli ne surullisenkuuluisat ajatukset "no kun mä näin hyvin hallitsen tän niin yhtä hyvin voisin polttaa vielä ja sitten myöhemmin lopettaa" yms. Kyllä sitä osaa valehdella itselleen loistavasti...  :D
 
 Mä olen todella kuvitellut että osaan pitää homman hanskassa ja hallitsevani tupakkaa enemmän kuin se mua mut ei se totuus taida ihan niin mennä...  :buck2:

Hihii!Tere!

Täälä viikko takana sauhuttomuutta. Minä olen sellainen kyllä, kun Ajatus ihmetteli miks ei voi mennä partsille ilman röökiä, mä meen. Ja töissäkin meen samalla tavalla, samaan aikaan teemukini kanssa "röökille", ilman röökiä, ja se toimii mulla. Tajusin että rööki on ollut syy sille että voi mennä ulos hengaileen hetkeksi, joten se suurin addiktio on lähinnä siinä hetkessä! ja mua ei tippaakaan haittaa jos joku kattoo kieroon, kattokoon, no worries! sit mä kävelen vielä ylös portaita takasin hommiin, ja se tekkee hyvää(ehkä ei pääsis niitä kiloja tulemaaan) Täytyy ostaa hedelmiä, ettei mene karkin syömiseen tämä juttu. Yritin itse asiassa tammikuussa lopettaa, 1kk meni, mut sit ratkes, mutta nyt taas yritän, ja jos en onnistu yritän taas myöhemmin. Aski kallistu juuri, tällä hetkellä aski maksaa 4,80€, ei kiitos enää!!150€/kk. Juu, ei!!

Olen polttanu about 13 vuotta...Joo, ja keuhkot kyllä tykkää oikeasti tästä, ja viikossa huomaan, että hapenottokyky on parantunu, ällöä limaa tulee, mutta hei, sitä paskaa sielä varmaan onkin!!
Mutta katsotaan miten käy!!

Voi  :tickedoff:  >:(  :knuppel2:  :tickedoff: !!!

Ärsyttää niin perkeleesti näin aamuisin, ja nyt varsinki ihan helvetisti paljon enemmän!!Kiroilin ekat 10 min ihan ääneen tossa, mutta nyt jo naurattaa, huh että sitä on kärty tyyppi  :D  No, ehkä helpottaa jossain vaiheessa.. Mutta savuttomuus jatkuu!!

 Siis kiitos tästä, tää on ollut mulle suuri apu mukana matkassa ja liityin mukaan! Suosittelen kaikille!

No niin!!

7 viikkoa ilman tupakkaa!! Kyllä helpottaa jo pikkuhiljaa, mut edelleen tulee vähän sellasta oloa että mitä mitä.. mut iho on parempi, olo on parempi, aamuisin ei satu mihinkään, ja silleen. Kiloja ei tullut yhtään lisää, koska söin tietoisesti vähän vähemmän kuin ennen, ja muutenki yritän parantaa ruokavaliosta kaikki turhat pois, välillä suklaata ja karkkia menny, mutta en korvannu tupakkaa karkilla, vaan kahvilla. Juon 4 kuppia pvässä. Hyvä minä!!!

Voi vitsi mä antaisin mitä vain jos aikaa voisi kelata sen verrran taaksepäin kun sytytin ensimmäisen kessun.
Nyt tämä on edennyt sille asteelle, että itseä tämä körssittely ällöttää ja nytkin on laastari perssiis, mut välillä himo käy mahdottomaksi ja taas belmontti palaa... :buck2:

Mulla on vaikeinta kun menee hermot, ja elämässä tapahtuu aika paljon myös kaupan päälle nyt. Mutta täytyy myöntää, muutaman kerran tämän nyt jo 8 viikon aikana pari savua ottanu, ku on menny niin perkeleesti hermot, niin et rauhottuu..mutta kokonaista en ole polttanu, ja kerrat ollu todella harvoja!! mut kuitenki

En tiiä, välil miettii, onko tämä sen arvoista...toisaalta, onko terveydelle hintaa??

Toisaalta, mitä sitten jos ei hermot koskaan tasaannu, onko tässä mitään järkeä, terveys, tai se et palaa koko ajan hermot... Vaikeaa, koska en tiedä miten puran sen kiukun, ja siinäpä sitte ollaan....Noooooo, katsotaan..

Hei! Olen ollut jonkun puolitoista vuotta nyt polttamatta, ja on ollut oikein helppoa ja mukavaa, haastavaa toki alussa! Kun poltin, poltin askin päivässä kahdeksan vuoden ajan.

Tavallaan olin lopettanut jo ennen kuin lopetin.

Kiinnitin huomiota ajatuksiini pitkään, tarkkailin niitä, en kritisoinut, en "yrittänyt lopettaa". Tutkin aina tarkkaan, jos mieleeni tuli väitös siitä, että haluan tupakkaa. Halusinko? Miltä se tuntuu, että haluaa? Haluanko tupakan vai rentoutua? Olisinko hermostunut, jos en olisi tupakoitsija? Tarvitsisinko edes taukoa nyt, jos en polttaisi? Nyt kun poltin palkinto tupakan, onko minulla palkittu olo? Nyt kun menin keräämään ajatukseni tupakalle, tuliko ne kerätyksi? Haluanko tupakkaa, vai haluanko oikeastaan väistää tuntemasta ahdistusta ja olla selvittämättä ahdistukseni ja pahan oloni syitä? Voisinko kohdata sen, mitä yritän väistää?

Ja kun olin penkonut ajatuksiani, minua alkoi jotenkin ahdistaa aina, kun mieleeni pulpahti jokin tupakka ajatus, ne alkoivat tuntua vierailta, ei omiltani, aivan kuin päässäni asuisi joku muu, jonka tekee mieli tupakkaa.

Ja sitten ykskaks ykspäivä en jaksanut enää kävellä kioskille ostamaan tupakkaa, enkä ole polttanut sen koommin.

Rahaa säästyi yli satanen kuussa, mutten pistänyt talteen tai mitään, mutta kaupoissa katselin hintoja uudella silmällä. Esimerkiksi juusto. Sallin itselleni ostaa mitä vain juustoa milloin vain. Eikä silti tulisi samanlaista rahankulua kuin tupakoinnista.

Se on varmaan lopettajien yleisin harhaluulo tai pelko, että tupakoinnin loputtua, on ikuisessa tupakan tai jonkin muun kaipuun tilassa, että jää ikuisesti paitsi, että ikuisesti joutuu kieltäytyä, vaikka mieli tekisi.

Vierotusoireita oli, mutta niihin suhtauduin samalla tavalla kuin itse tupakkaan, tutkailin niitä, mitä ne sanoivat. Ne esimerkiksi huusivat että EN KESTÄ! EN KESTÄ, SEKOAN! Sitten hetken aikaa pohdin, että sekoanko, mitä se muka tarkoittaisi etten kestä. Kuvittelin sellaisen tilanteen. Kaatuisin lattialle ja alkaisin itkeä ja raivota? Mitä sitten? Jos raivoo ja itkee hetken aikaa, mitä sitten? Kokeile. Ja sitten tarkkaile; selvisinkö siitä, loppuiko maailma kun itkin, tuhoutuiko kaikki, menetinkö työni, nolasinko itseni niin pahasti, että on rankaistava itseään askilla tupakkaa? Ja pikkuhiljaa vierotusoireetkin väistyivät. Ja tupakka pysyi poissa.

Tai sitten ajatukset huusivat jotain, että ÄLÄ MIETI TUPAKKAA, ÄLÄ MIETI, YRITÄ MIETTIÄ JOTAIN MUUTA. Höpsis. Anna mennä vaan, mieti tupakkaa kaiket päivät jos jaksat. Miksi et saisi miettiä? Ei kaikkien ajatuksien ole johdettava tekoihin. Eihän kaikki muutkaan ajatukset johda välittömiin tekoihin. Mieti tupakkaa, mitä kaikkea se sinussa herättää.

Tupakka ajatuksia tuli varmaan jonkun puolen vuoden ajan lopettamisesta, ehkä lyhyemmän, en muista ja vähitellen ne vaimenivat eivätkä jaksaneet yrittää taivuttaa minua. Enää tupakka ei käy mielessä kuin ihan satunnaisina sekunteina kerran muutamassa kuukaudessa, ja silloinkin yleensä vaan sellaisena suloisena haikeutena, vähän niinkuin muistelisi lapsuutta.

Voi niitä päiviä.


tsemppiä kaikille lopettajille! Tehkää lopettamisesta tutustumismatka omaan päänsisäiseen ajatusmaailmaan. Sieltä löytyy vaikka mitä kummallista, mielenkiintoista ja järjetöntä!

Hellurei.  :D

Mä olen ollut tupakoimatta nyt noin 4 kuukautta.  ;)
Se kävi yllättävän helposti, kun siitä ei tehnyt mitään ongelmaa itselleen.

Mua alkoi niin yököttää se tupakointi,
joka aiheutti päänsärkyä, levotonta oloa,
kiertävää tunnetta mahassa, kurkkukipua,
ällöttävää hajua hengityksessä,
huonommuuden tunnetta kun tiesi olevansa riippuvainen,
syyllisyyttä että tuhosi terveyttään,
syyllisyyttä että tuhlasi rahaa..

Mä sain ton skorpparimiehenkin lopettamaan. Se sentään oli polttanut jo 15 vuotta eikä ikinä ollut edes yrittänyt lopettaa, kun oli niin varma ettei pystyisi.  :)

Tupakka ei ole juuri koskaan mielessä,
asiaa auttaa paljon se että työpaikkanikin on savuton.

Jotenkin tuntuu nyt että en tule tarvitsemaan tupakkaa enää koskaan,
ainakin toivon niin yli kaiken, koska pärjään ilmankin.

Onnea Tigris! Tupakan vaarallisuuden kyllä huomaa bileillan jälkeen: jos ei ole tupakoinut illan aikana, rapulakaan ei ole kummoinen mutta auta armias jos edes vedän henkoset välistä niin aivan kamala pöhnä seuraavana päivänä ja pää- ja kurkkukipu sekä väsymys jatkuvat koko seuraavan viikon ajan... :buck2: