Astro Foorumi

No jopas sulle sattui  ???
Ne on nuo eläimet niin vaistojensa varassa toimivia.
Minäkin olin illalla tyrmistynyt kun lenkillä koiran kanssa se ykskaks pomppasi tienvieruksen pusikkoon ja jahtasi siellä sorsaa, joka ei kyennyt lentämään. Karjuin koirani pois ja vaivoin se malttoi jättää elämänsä ensimmäisen varman saaliin polskimaan ojaan. Soitin sitten erälle linnustajalle, että käy katsomassa tilanteen. Parempi, että pistää lintupolon pataan, kuin että se riutuu siellä ojassa.
Ehkä koiranikin olisi sen lopettanut, mutta kun en tahdo sellaista. Saa se jahdata lintuja lentoon ja pupuja pusikkoihin, mutta että tappaa. Ei.

Elaimilla on omat vaistot-asuivat sitten kaupungissa tai maalla.
Minakin olen kuullut jostain etta jos lintu lentaa kotiin-se tietaa kuolemaa(tassa tapauksessa se oli lintu)-eli kissan vaisto puolusti sinua ja se tuli pissina...

 :2funny:

Vai pissi nahkatuoliin!
Kyllä ne osaavat näyttää mieltään!Että mikset kehunut,kun sinulle toin.
Ja siitäs saat!
Oli kai ylpeä ensimmäisestä saaliistaan.
Noin se Susukin aloitti.Mutta toi ensin elävänä niitä sisään. :o
En ymmärrä miten saikin niin varovasti ensimmäisiä kuljetettua.
En myöskään kyllä kehunut,mutta kun se kulki vapaana luonnossa,niin metsästäjähän hänestä lopulta tuli.Vieläpä varsin hyvä sellainen.
Harvemmin toi lintuja ainakaan näytille,mutta hiiriä ja myyriä kyllä.
Samanarvoisia noitten eläinten kuuluisi meille olla,mutta kyllä minäkin olin vihainen linnuista.
Oravia jos vainusi ruokintapaikan alla,niin johan juoksin ja lujaa paikalle.
Tosin tuntuu,että oravat härnäsivät häntä,mutta en halunnut ottaa sitä riskiä,että kurre kuolleena maassa.
Eläimen vaisto on se,minkä varassa toimii,mutta kissan tapa tappaa on melko julma.
Kun sitä pienempäänsä kuuluu heitellä henkitoreissaan ja vielä kuolleenakin varmuuden vuoksi.Iskisi armeliaasti kerralla.

Tietääkö joku muuten,miksi kissat saaliillaan toimivat näin?
Ei ainakaan luontodokumenteissa ole näytetty,että leijonat sun muut näin toimisivat. ???

Tästä tuli mieleen Diana Cooperin kirja "Atlantis", jossa hän kirjoitti kissojenkin olleen alunperin kasvissyöjiä. Saalistaminen tuli kuvioihin vasta Atlantiksen jälkeen, kun kaikki muukin atlantislainen unohtui.

Olen lukenut myös, että eläimillekin voi opettaa sen, ettei tappaminen edistä mitään. Toisin sanoen opettaa ne kohti rakkautta julmuuden sijaan - vaikka sitten kyse onkin vaistoista. Kun eläimet, joita on kohdeltyu rakkaudella ja joille on osoitettu mitä rakkaudelliset teot ovat, palaava kuoltuaan takaisin entiteettiinsä, ne välittävät tämän tiedon entiteetilleen niin, että seuraava sukupolvi tätä eläinlajia on rakkaudentäytteisempi. Näin tieto välittyy eteenpäin. Jos ihmiset kohtelevat vaikkapa norsuja ystävällisesti, kuolleet norsut välittävät tiedon tästä entiteetilleen, jolloin seuraava sukupolvi norsuja tietää vaistomaisesti, että ihmiset ovat ystävällisiä, eivätkä siksi säiky heitä niin paljoa.

Kissaa voi siis kehua siitä, että se on saanut saalista, mutta selittää samalla ettei se ole hyvä tapa. Saat ruokaasi muutenkin kuin saalistamalla. Jos saalistat, kiitä eläinuhriasi. Tuntuu ehkä typerälle höpöttää eläimille näin, mutta uskon, että kun tuota toista tarpeeksi usein, se jää eläinsielun muistiin ja se voi välittää tiedon eteenpäin kuoltuaan.

Me pelastimme ystäväni kanssa kissalta tuossa viime kuussa peltohiiren poikasen. Kissa leikki sillä ulkona ja ystäväni ryntäsi siihen väliin ajaen kissan pois. Hiiri otettiin hetkeksi lepäämään ja rauhoittumaan tästä höykyytyksestä ja päästettiin se myöhemmin takaisin luontoon suunnilleen samalta paikalta, jos löysimme sen. Tietenkin niin, että kissat oli laitettu sisälle ;) Nykyisin nuo pyydystävät eläimiä ruuaksi ollessaan ulkosalla, eteenkin yöaikaan. Toinen kissoista on varsinainen seikkailija, joka voi olla viikonkin matkoillaan. Välillä verannan oven edestä löytyy linnun sulkia ja viikonloppuna sieltä löytyi jäniksen poikasen korvat ja pääkallo.