Astro Foorumi

Minkälaisia kokemuksia teillä, rakkaat synnyttäneet naiset, on synnytyksen ja mahdollisen imetyksen jälkeisestä ajasta noin naisena olemisesta?

Eli onko hormoonitoimintanne muuttunut?
Onko PMS-oireet muuttuneet?
Onko seksuaalisuus muuttunut (halut, nautinnon tunne tms)?
Ja entä missä iässä olette tehneet lapset, onkohan sillä vaikutusta em asioihin?

Aika on ennen ja jälkeen lasten  :buck2: :angel: hyvässä ja pahassa  :)
Hormoonitoiminta oikein pyörähti käyntiin ekan lapsen jälkeen ja muutuin siksi, jota ei tarvi kuin heittää kalsareilla ja taas itää  :-\
PMS-oireet taitavat olla vain vanhenemisen aiheuttamaa ongelmaa, enemmän kuin synnytysten ja imetysten aiheuttamaa muutosta...
Noilla ajoilla ei ollut minulle mitään suoranaista positiivista merkitystä naisena kokemisen suhteen, päin vastoin... koin olevani suuri, kömpelö, ruma, ensin itualusta ja sitten ruoka-automaatti. Onneksi lapset kasvaa ja saa itsensä takaisin, vaikka toki mieli muuttuu vastuun, velvollisuuden, rakkauden yms johdosta ja se lapsi on siellä tärkeyslistalla ekana.
Joo, olen äiti mutta olen myös nainen ja ne ovat yhdessä, mutta erikseen  ;) Ja muille paitsi lapsilleni en ole "äiti", siihen tyssää hellyyden hetki puolison kanssa :tickedoff:
 :2funny:

PMS -oireet ei kyl palkästään liity vanhuuteen. Mä taisin eniten kärsii niistä lukioaikaan ja silleen parikymppisenä. Sitä oli kuin ois ollu jollain ihme matkalla, eikä tajunnu itestään ja reaktioistaan yhtään. Sitäpaitsi kuukautiskivut oli aivan helvetilliset niihin aikoihin. Vasta myöhemmin gynegologilla tajusin, että kyse oli silloinkin ollut kuukautisten aikaisista supistuksista, jota nyt esiintyy pienellä osalla naisista, mulla kun sattuu olemaan sellainen yliherkkä kohtu, et supistuksii tulee pienimmästäkin syystä.
AMS

Mielenkiintoinen ja itselleni ajankohtainen aihe..johon mieluusti kuulisin lisääkin kokemuksia.

Mulla on 7 -viikkoinen tytär (itse olen 28 .v) , joka on luonnollisesti vielä täysimetyksessä, joten en vielä tiedä PMS -oireista sun muusta kun eivät ole ajankohtainen asia.

Mutta jotain huomioita olen jo toki itsestäni tehnyt..En tiedä johtuuko tosiaankin hormooneista vai mistä, mutta en todellakaan ymmärrä puhetta synnytyksen jälkeisestä haluttomuudesta. Kyllä mulla on toisin päin ollut heti kun vaan vähän olin synnytyksestä toipunut.

Kesti kuitenkin, haluista huolimatta, jonkun aikaa ennenkun sitä itse äksöniä uskalsi taas kokeilla, ja jotenkin yhä tuntuu siltä, että siinä ei ole vielä päästy kunnolla "vauhtiin". Jotenkin sellaista tietynlaista opettelua..en tiedä miksi..sillä meillä säilyi tuo seksielämä raskauteni loppuun asti suht aktiivisena. Ehkä sillä on jotain tekemistä oman kropan muuttumisen kanssa..esim rinnat on tällä hetkellä etupäässä just maitokoneena eikä niitä heti osaa ajatella (ainakaan minä) nautinnon lähteenä.

En koe, että olisin mitenkään enemmän nainen nyt, kun olen synnytyksen läpikäynyt, ja tietyllä tapaa tuntui että se oma itseni ja naiseus katosi johonkin sen synnytyksen jälkeen. Sitä piti alkaa rakentaa vähän niinkuin uudelleen ja uudelle pohjalle. Olihan synntys kuitenkin mullistava kokemus. Nyt on kuitenkin päivä päivältä enemmän sellainen olo, että olen enemmän oma itseni. Pidin ihan tarkoituksellä huolta siitä, että minusta ei tule sellaista äitiä joka raahustaa kotona tukka likaisena kulahtaneissa vaatteissa, vaan yritin (tietyin poikkeuksin) palata nopeasti myös normaaliin itsestäni huoltapito -rytmiin.

Tiedän, että kaikilla se ei ole mahdollista eivätkä kaikki koe sitä tarpeelliseksikaan, mutta minun onnekseni mies pystyy olemaan välillä viikollakin kotona, joten koko aikaa ei ole kauhea kiire ja ehtii välillä tehdä omiakin juttuja. Ja mulla on vaan parempi ja freesimpi olo kaikinpuolin, kun saan vaikka vähän sutaistua tukkaa kunnolla ja vaikka ripsiväriä, vaikka olisinkin vaan kotona. Ja siitä se naiseuskin on lähtenyt taas kukoistamaan alkukankeuksien jälkeen..

Tässä onkin muuten hyvä sauma kysäistä että mitä ehkäisyä olette käyttäneet synnytksen jälkeen? Mulle pillerit ei ole koskaan sopineet kun mielialat on heittäneet volttia, enkä tähän hormonisekamelskaan enää niitä haluaisi. Mutta eipä nyt heti perään uskalla heittäytyä ihan varmojen päivien laskemisen varaankaan...

Uutta usvaa putkeen vaan  :2funny:
Meillä ei myöskään mikään hormoonivalmiste käynyt ja ne muut hilavitkuttimet jäi kunnon tohinassa herkästi laatikkoon  ;) Lopputulos -lauma lapsia  :smitten: ja lopulta johdot poikki  ;)

Onneksi olkoon Sister of Night!!!! :smitten:
Sekä lapsesta, äitiydestä että oikeasta miehestä/isästä!

Itse jouduin lähtemään 3,5kk uusi vauva kainalossa karkuun väkivaltaisesti käyttäytynyttä lapsen isää joten olen todella onnellinen jokaisen naisen puolesta joilla on mies, joka on MIES!

TAI sitten EI miestä ollenkaan - niinkuin meillä on ollut koko ajan ja ihan onnellisia ollaan oltu - niin lapsi kuin äitikin - mikäs tässä, KUN EI VALITA  :-*  :angel: :-* :smitten:

En tiedä, Ippuska, sinun syytäsi "olla ilman lapsen isää" mutta olisi tosi kiva kuulla kuinka olet selvinnyt kaikesta yksin? Mitkä ovat sinun voimavarasi arjessa ja selviytymiskeinosi kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle? Missä vaiheessa palasit työelämään yms.

ja P.S. miksi YH ei saisi valittaa?????
Valittaahan kaikki muutkin, milloin mitäkin!

En halua valittaa, sillä vallitsin itse yh:juuden  ;)

Isäni oli jo kuollut ja äitini niin iäkäs, että ei halunut/uskaltanut ottaa vastuuta vaavista hetkeksikään, muut sukulaiseni ja ystäväni taasen omilla suunnillaan vastuussa perheistään - olin AINA kaksin lapseni kanssa. Mutta olin nuorempana menoni mennyt ja juhlani juhlinut, joten ei kutittanut ENÄÄ menokenkää - olinhan iäkäs ensisynnyttäjä: täytin juuri 36 (ikä jolloin mm. Marilyn Monroe kuoli...).
Voimavarani oli juuri tuo TAHTONI saada tämä lapsi ja olla 100% äitinä hänelle.
Sitä olinkin kotihoidon tuella maksimin, eli kolme vuotiaaksi, jolloin lähdin työhakuun.
Lama oli jo puraissut siinä vaiheessa ja sain kuin sainkin vuosi toisensa jälkeen joko jonkun pätkätyön tai koulutuksen ja lapsi oli päivähoidoissa JOS JONKINLAISISSA  ::) paikoissa sen aikaa  ???

Toki hän kietoi minut pikkusormensa ympärille HETI ja imetyksenkin sain vaivoin katkaistua hänen ollessaan 2v8kk  :uglystupid2: mutta aikansa kutakin  ;D

Jos oikein muistan, niin imetettyäni noin vuoden, alkoivat menkat ihan säännöllisesti tulemaan ja olivat "kellontarkkoja" - tosin kierto lyheni verrattuna ennen synnytystä  :smiley6600:

Halut JA nautinnontunne synnytyksen jälkeen - voin sanoa - lisääntyivät entisestään  :angel: 

Uskoni Luojaamme ON ollut VOIMANI  :smitten:
 :-*

Tää ei varmaan kiinnosta ketään, eikä varsinaisesti liity otsikkoon (muokkaus: eikä varsinkaan astrologiaan  :) ), muuten kuin ihme hormonioireiden takia.
Ensiksikin mullon kainalossa kolmas rinta, joka kipeytyy ennen kuukautisia niin kuin ne loputkin rinnat. No, nyt ehkä puolitoista viikkoa kuukautisten jälkeen, mun pikkusormi meni tunnottomaksi. Ihmettelin, että mulla ei oo mitään sydänoireita ollut (pikkurillistä lähtee sydänmeridiaani), enkä ole myöskään loukkaantunut sydänjuuriani myöten. Arvelin, että nyt taisin ottaa jonkun toisen kipuja päälleni. Muutaman päivän päästä tajusin, että se on mun kolmas rintani joka painaa hermoa, kun nää loputkin rinnat kipeytyi. Nyt tätä on jatkunu pari viikkoa. Muutenkin on ollu vähän niinku hormonit sekaisin, ihme euforia päällä - ja täänään tuli sit kauhee väsymys ja sellainen tärinä niinku jostain hormoniboostista. Paahdoin silti tytön kans menemään tuol kaupungilla ja olin sillai ihme kuutamolla, et välillä en tienny, et missä bussissa mahdoin olla.
Kieltämättä mulla on menossa aika outo ajanjakso ja on tullut vahvasti taas sellaisia "puhdistautumis" -ajatuksia, et niinku kaikki viina ja kahvi pois ja muutenkin tarkkana mitä syö ja metelin suhteen, kun kehokin tuntuu vastustavan noit juttui.
Toivottavasti noi sormet (kaks takimmaista) ei mee kuolioon, kun toi puudutus ei helpota - ja on vähän hankala kirjoittaa, kun ne ei toimi.
AMS

P.S. Muokkaus: Vai vaikuttaakse  :uranus: oppositio mun hormoneihinkin  :-\

Eikös se  :uranus: kin hermostoon vaikuta, vai oliko se  :merkurius:  ??? ::)
Käy ihmeessä lekurissa, jos on jotain outoo  :smiley6600: ::)
 :smitten:

Tarkistin, se on  :venus: joka rulettaa. Nielu ja kurkku sairaudet. angiina, astma, korvatulehdukset, naisilla hormoni- ja virtsahäiriöt Munuaisvaivat, sokeritauti, issias. Nielussa, kurkussa ja korvis ei oo vikaa issiaskaan ei vaivaa. Hmm...koko ajan kyllä pissattaa.
Tällä hetkellä on  :mars: :aspect_sex: :venus:  :merkurius: :aspect_sex: :venus: ja  :venus: :aspect_con: :venus: joo ja periaatteessa myös se  :saturnus: :aspect_con: :venus: eli ei mitään ikäviä kuvioita Venukseen, mut on nyt tällä hetkellä aika voimakkaasti edustettuna, et voisko se boostata tollai?
AMS

Hei AMS, pikkurilli liittyy refleksologisesti hormooneihin!
Kyllä sinuna menisin ensin lääkäriin tarkistamaan ettei mitään vakavaa ja sitten esim diplomirefleksologille tai muulle hyvälle luontaishoitajalle! Refleksologia auttaa normaalisoimaan hormoonitoimintaa.

Hei Ippuska!

Saan oikein voimia tuosta sinun omasta kuvauksesta Yh -äitinä. Vaikka itselläni onkin mies tuossa rinnalla niin silti välillä tuntuu että kaikki on yhtä kaaosta eikä jaksa. Ja kovasti myös ajatteluttaa tulevaisuus..kuinka kauan on "varaa" olla lomalla tösitä kun miehellä ei ole vakitöitä jne. Mutta luettuasi sinun juttusi tuli taas sellainen olo, että kyllä tästä selvitään.  :D

Tämä viikko on taas vaan vähän vaativa kun sunnuntaina on vauvan nimiäiset (järkkäämme kaiken itse kotonamme) ja viime viikolla asunnostamme löytyi hometta!! :buck2: Sen poiston ja syiden etsinnän kanssa sai vääntää kättä isännöitsijän kanssa (vastaus oli tyyliin: maalia päälle niin hyvä tulee) mutta nyt se on kai poistettu. (olen jo Helsingin ympäristökeskuksen vakioasiakas puhelinsoittoineni).Silti haluan tästä pois mahdollisimman pian, joten asunnon etsintäkin vähän stressaa..

No mutta..nyt menee Off topic..
 

Ja Milona..eipä sullakaan ole helppoa ollut pienen lapsen kanssa. Kyllä täytyy nyt sanoa että tuo oma mies on kuitenkin hyvä mies..vaikkei osallistukkaan lapsen hoitoon niin paljon kun ehkä haluaisin ja joskus tuntuu että  minä olen se, joka kantaa yksin kaiken vastuun. Mutta tuo nyt on kuitenkin pientä todella isojen ongelmien rinnalla..

Mutta kaiken keskelllä olen kyllä niin kiitollinen omasta ihanasta lapsestani..ja myös siitä että saa jakaa ajatuksia ja kokemuksia teidän kanssa.  :smitten:

Voi kiitos itsellesi Sister of Night  :smitten:
Olipa ihanaa kuulla kommenttisi  :D

Suloinen vaavini on kohta 14v. ja elämä on kantanut ja kannattanut :angel:

Ja tässä OT vastaus  ;) :
Meillä oli homevaurioasunto lapsen ekat 4 vuotta (huomasin sen hänen ollessaan 3v  :o , kun makkarin ikkunanpielet poksahtelivat kosteudesta sisällepäin AUKI  :knuppel2: ), jolloin muutimme siitä kilometrin päähän "häirikkötaloon", josta muutimme niiden takia Nurmekseen asti  ;D , josta muutimme viime Maaliskuussa Tampereelle ja täällä ollaan  :smiley6600:

Eihän tämä elämä onneksi ole musta-valkoista, vaan kaikki värit sisältyy jokaiseen päivään, sekä duurit ja mollit sävellyksineen   ::)
Toivon sinulle ja kaikille äideille ilon ja kiitollisuuden tunteita kaiken arkisen aherruksen keskellä  :-* :angel: :smitten:
 

Olen tehnyt lapset nuorena. Tytön odotus oli psyykkisesti vaikea, tunteet heitteli todella paljon. Poikien odotukset ovat olleet helppoja ja rauhallisia. Lapseni ovat kaikki olleet isokokoisia, reilusti yli neljä kiloa. Synnytykset olivat kuitenkin helppoja. Synnytyksen jälkeen, lapsen ollessa pieni, elämä on ollut ihanaa, rauhallista. Olen imettänyt kaikkia lapsia pitkään (ihanaa :smitten:)ja ehkä nuo imetyksen myötä vapautuvat hormonit ovat vaikuttaneet siihen, että olo on ollut onnellinen, rauhallinen ja hyvä. Tytön odotuksen aikana haluja oli, ehkä liikaakin, mutta poikien odotuksessa ei ollut yhtään haluja.. Imetys aikana ei myöskään mikään seksiin viittaava kiinnostanut yhtään. Mutta imetyksen loputtua, PAM, ne tuli yht´äkkiä takaisin.. :D Joskus mulla oli todella pahat PMS oireet, muutin ruokavaliota ja ne ovat helpottaneet.

Nyt heittelee mielialat - hetki sitten liikutusta ja sitten hirveä kostonhimo. Ei kyl yhtään natsaa ton harmonisen tähtitaivaan kanssa.
AMS

Minusta tuli äiti pienelle vauvalle, jota itse en synnyttänyt enkä siten imettänytkään.

Koin vahvan leimautumisen vauvaan, arvelen että vähän samankaltaisen kuin synnyttänyt nainenkin luultavasti kokee. Hormonaalisia muutoksia tapahtui, kehoni virittäytyi vauvan tarpeisiin ihan fyysisellä tasolla ja tunsin vauvan omalla kehollani.

Muutaman kuukauden kuluttua kun alkuhässäkästä selvittiin, oma seksuaalisuuteni voimistui valtavasti.

Kyllä äitiys on naisessa niin vahva vaisto, että se syttyy vaikka synnytyskokemusta ei ole. Olen kuullut sellaisistakin äideistä, joilla vastaavassa tilanteessa on alkanut maidon eritys. Meillä kyseessä oli pieni vauva ja luonnolliselta tuntuu, että vauva herättää vahvat vaistot. Käynnistyyköhän isomman lapsen tullessa äitiys eri tavalla? Onko kenelläkään kokemuksia?

onnea Asteroidi!!
On upeaa että olet ryhtynyt äidiksi sellaisen tarvitsevalle lapselle!! Voimia ja onnistumisen hetkiä! :smitten:

Sasese, miten muutit ruokavaliotasi PMS-oireiden paranemiseksi?

Esikoisen syntymän jälkeen hormonitoiminta käynnistyi todella hitaasti, kuukautisetkin tulivat vasta kun hän oli kaksivuotias. No, silloin hän jätti yöimetykset vasta pois, joten siinä kenties syy  ;) Synnytyksestä täysin palautuminen kesti ehkä sen puolisen vuotta, ja vasta silloin halutkin palasivat (täysimetys vie ne kyllä aivan kokonaan, ainakin minulta). Seksuaalisuudesta tuli jotenkin syvällisempää, rikkaampaa ja herkempää lapsen myötä, omaan kehoon suhtautuminen muuttui arvostavammaksi ja hyväksyvämmäksi. Nyt imetän tätä toista, 10-kuista lastamme ja hormonitoiminta on ihan sekaisin! Ruusu-vadelmatee on tuonut jonkin verran apua, mutta luulen, ettei keho "normaalistu" ennen kuin imetys loppuu. Tätäkin lasta olen ajatellut imettää pitkään (esikoista 2v4kk).

Mitään hormonaalista ehkäisyä en enää haluaisi, mutta puoliso kauhistui ajatusta piuhojen kiinni laittamisesta (minun, ei edes hänen  ;D). No, eihän sitä vielä kannata niin lopullista päätöstä tehdä  ::) Toisaalta mihinkään imetyksen ehkäisytehoon tai varmoihin päiviin emme luota  ;)

Voisin allekirjoittaa suurimman osan Pallaskissan ajatuksista. Olen täysimettänyt molempia lapsiani ensimmäiset 6kk ja sen jälkeen jatkanut vielä pitkään osittaisimetyksellä. Esikoisen imetys päättyi vähän ennen hänen 2-vuotispäiviään, olin jo tuolloin kuudennella kuulla raskaana. Kuopus on vasta 9kk:tta, joten imetän tietenkin edelleen.

Esikoisen synnyttyä kuukautiset antoivat odottaa itseään. Yli vuoden ainakin kesti, en tarkalleen muistakaan, mutta ei minulla tainnut ehtiä kuin pari kiertoa välissä olemaan, kun jo aloin sitten (toivotusti) odottaa. Imetys kuivatti pahasti limakalvoja, eikä halut muutenkaan olleet korkealla. Olin vaan niin tohkeissani siitä tuoreesta äitiydestä ja muutenkin melkoisten hormonimyrskyjen vallassa aika ajoin. Vähän ennen kuin kuukautiskiertoni taas käynnistyi (ts. hormonitoiminta palasi normaaliksi) löysin kuitenkin seksuaalisuuteni uudestaan. Tai voisi sanoa, että se heräsi jopa uuteen kukoistukseensa; nautin fyysisestä rakkaudesta enemmän kuin koskaan ja olin todella sinut oman seksualisuuteni kanssa. Henkisesti rankka raskausaika ja erityisesti upea synnytyskokemus lisäsivät oman kehon arvostusta ja rakastamista myös minun kohdallani.

Toinen raskaus vei edetessään kuitenkin valitettavasti taas halut. Jos en nyt järin himokas ollut esikoisen odotusaikana, niin nyt vielä vähemmän. Lihosin enemmän (en järjettömästi, vaan n. 16kg, mikä lienee ihan normaalia tällaiselle hoikkeliinille, mutta se tuntui minusta paljolta) ja tunsin itseni tosi kömpelöksi ja epäviehättäväksi. Ironista kyllä, vaikka olen aina ihaillut muita raskaana olevia naisia ja pitänyt heitä erittäin kauniina, en koskaan ole oppinut nauttimaan omasta kantavasta kehostani.

Synnytyksen jälkeen tilanne on kyllä kohentunut. Limakalvojen kuivuus ei kestänyt tällä kertaa niin pitkään, kuin esikoisen synnyttyä ja toivuin nopeasta synnytyksestäni nopeasti (kuin myös esikoisen kohdalla, mutta nyt vielä pikaisemmin). Hormonimyrskyjäkään ei onneksi nyt ole juuri ollut. Silti pakko rehellisyyden nimissä myöntää, että nyt vielä 9kk;n jälkeenkin kiinnostaa ja inspiroi nää lapset ja oma äitiys enempi kuin seksi ja parisuhde ::) . Ei ne petipuuhat nyt varsinaisesti vastenmielisiäkään ole ja pystyn kyllä jopa nauttimaan niistä, silloin kun ensin saan itseni niistä innostumaan. Mutta nimenomaan se innostus on vaikea löytää. Mieli on vaan niin täynnä kaikkea muuta ja ajatukset ja intressit muualla. En kuitenkaan ole järin huolissani. Uskon, että seksuaalisuuskin herää jälleen unestaan, kunhan kuopuskin kasvaa, imetys vähenee ja kuukautiset taas joskus alkavat. Onneksi parisuhdekin on ollut aina muutoinkin enempi henkistä, kuin fyysistä sorttia, niin sekin kestää kyllä nää ajoittaiset haluttomuudet. Ja kyllä mä ainakin jotenkin itsestäänselvänä odotan mieheltäkin ymmärrystä ja herkkyyttä antaa aikaa sille äitiyden huumalle; onneksi oma Kuu-Rapu kultani näin on tehnytkin.

Minäkään en hormonaalista ehkäisyä halua, enkä sellaista ole sitten teinivuosien lyhyehkön kokeilun käyttänytkään. Se ei vaan kerta kaikkiaan sovi minulle; vie halutkin tehokkaammin kuin mikään raskaus, synnytys tai imetys ja tekee masentuneeksi yms ikävää. Olen sitä paitsi vakaasti sitä mieltä, että on vähintäänkin luonnotonta, ellei jopa sairasta sotkea naisen luonnollinen järjestelmä kenties vuosikymmeniksi keinotekoisilla hormonivalmisteilla. Piuhoja en kuitenkaan vielä uskalla ns. kiinni laittaa. Vaikka nyt tuntuu vakaasti siltä, että nää kaksi tervettä ja ihanaa lasta on enemmän kuin voisi toivoa, niin kyllä olen siinä mielessä realisti, että kun kahdesta alle 30-vuotiaasta ihmisestä on kyse, niin ehtii ehkä mielikin vielä muuttua. Kuparikierukkaa en taas uskalla koettaa muutenkin runsaiden ja kivuliaitten kuukautisten vuoksi, eli eipä siinä jää juuri muita vaihtoehtoja kuin se vanha kunnon kumi.

Esikoisen olen saanut heti kohta 22 täytettyäni, kuopus syntyi tämän vuoden alussa, vielä 24 ollessani.

Jap, ja minä vastaavasti voisin allekirjoittaa Katja-Q:n ajatuksia, varsinkin tuon innostuksen löytämisen osalta  :) Tokihan pikkulapsiperheessä niitä haluja karsii väsymyskin, mutta onneksi sitä sitten pääsee "käyntiin" kun asiaan ryhtyy  :D

Kiitos kovasti teille hyvinkin yksityisten asioidenne jakamisesta. On tosi helpottavaa kuulla samankaltaisia kokemuksia ja tuntemuksia.

Kuinka te, pitkään imettäneet olette "vaientaneet" kauhistelijoiden suut? "MITÄ! Vieläkö sinä imetät!!??"  Vai ettekö ole kertoneet asiasta?
 Entä oletteko sitten pystyneet olemaan yhtään yötä/päivää poissa lapsen luota(ilmeisesti ette koska imetystä on vaikea tehdä etänä...)? 
 YH:na joskus kaipaisi tähän 24/7 "päivystykseen" edes vuorokauden lomaa...

Neuvola kauhisteli kamalimmin ja sanoi, että PIM! puolen vuoden imetyksen jälkeen maito muuttuu PELKÄKSI sokeriliemeksi  :idiot2: :knuppel2:

VASTA paria vuotta myöhemmin SUOSITELTIIN imetettävän ainakin vuoden verran allergioiden vastustuksen aikaansaamiseksi  :coolsmiley:

Lomaa - oliko se jotain syötävää  ;D
 :smitten:

Heh, melkein 11v jälkeen opettelen tätä... nuorin on 3h kerhossa kerran vk.ssa... täällä sitä pyöritään ja ihmetellään kun on hiljaista  :2funny:
Ja APUA ens vuonna on torppa joka päivä hiljanen, koulutielle lähtee tuo kuopus myös  :'(
 :smitten:

 :smitten: :smitten: :smitten:

Suoraan sanottuna ällistyin, kun 8-kuista esikoista vielä imettäessäni kuulin ystävän kommentoivan toiselle ystävälle, joka imetti puolivuotiasta: "Mitä sää sitä enää imetät, sehän syö jo pottua!" (tositarina Pohjanmaalta  :P) Ei siis ihme, että Suomessa vain 1% vauvoista pääsee suositeltuun puolen vuoden ikään täysimetyksellä ja keskimäärin suomalaisvauvoja imetetään n. 7-kuisiksi ylipäätänsäkään, vaikka WHO suosittaa imettämisen jatkamista 2 vuoden ikään kaikissa maissa, ei vain kehitysmaissa  ::) Osittaisimetykseenkin voisi kannustaa nykyistä enemmän, jos äidit kokevat ahdistavana suorittamisena täysimetyksen. Ei ole jyrkkää vastakkainasettelua imetysfanatismin ja korvikeruokinnan välillä, vaan löytyy harmaansävyjäkin...

...Ja eihän se imetys "täysimetyksenä" ole koko aikaa jatkunut, jossain vaiheessa pikku imeväinen kun alkaa syömään ja juomaan jo muutakin eikä äiti ole ainoa ravinnonlähde  ;) Loppuvaiheessa esikoinen oli mummulassa yötäkin ja pärjäsi vallan mainiosti lehmänmaidolla  ;D Jolle oli ensimmäisen elinvuotensa allerginen, BTW. Yli vuoden ikäinen lapsi käy rinnalla niin paljon harvemmin kuin vauva, että imetys on helppo pitää yksityisasiana. Niin kuin se onkin, siis ei siinä mielessä ettei voisi tai saisi imettää julkisesti isompaa lasta, vaan siinä mielessä että se on jokaisen äidin / perheen oma valinta  :)

Harmittaa todella paljon, että mainoksissa ja mediassa ylipäätään imettävä äiti on harvinaisuus, televisiosarjojenkin vauvat ovat pääsääntöisesti pulloruokittuja. Onko rinnoista tullut pelkästään seksuaaliset objektit, niin että niiden yksi elintärkeä funktio yritetään sivuuttaa täysin? ...Ja tämän ketjun aiheeseen liittyen, onko imetyksen kesto nykyään niin lyhyt myös senkin vuoksi, että naisen halujen luonnollista hiipumista (täys)imetysajaksi pidetään epäsuotavana?!? Imetys on ollut ihmislajin historiassa melko tehokas ehkäisykeino ja on näin osaltaan varmistanut lajin säilymisen kun jälkeläisiä ei ole tullut liian tiuhaan  ;)