Astro Foorumi

Ohessa artikkeli joka on julkaistu Helsigin sanomissa 01.05.2006 Osiossa ELÄMÄ JA TERVEYS D2
Artikkelin kirjoittaja Janne Viljamaa (Sosiaalipsykologi, Yhteistyötaitojen aikuisopettaja.) on antanut luvan artikkelin julkaisuun.

                                                                    "SAISIT KYLLÄ HÄVETÄ!"

"HÄPEÄ SULKEE IHMISEN YHTEISÖN ULKOPUOLELLE"

" Et taaskaan pessyt käsisäsi, häpeä! Olet aina myöhässä, voisit kyllä hävetä! Häpeä on ihmissuhteissa jatkuvasti läsnä. Lapsesta asti meitä opetetaan häpeämään eri asioita ja vastaavasti arvostamaan toisia. Kasvamme kiinni yhteisömme häpeään, niin että eri perheistä ja ympäristöistä tulevien on usein mahdoton ymmärtää toisen häpeää.

Mattisen perheessä opetetaan ouhumaan hillityllä äänellä ja teitittelemään vanhempia ihmisiä. Kekkosen lapset eivät tunne häpeää, vaikka kailottavat suureen ääneen. Törmätessämme toiseen kulttuuriin huomaamme, miten erilaisia ovat arvot ja myös häpeä.
Auktoriteetit istuttavat meihin tärkeäksi pitämiään asioita ja opettavat häpeämään. Häpeä on eristävä tunne, joka sulkee pois yhteisöstä.
Lapsi voi oppia, että jos hän ei arvosta vanhemman tärkeäksi pitämiä asioita ja häpeä oikein, niin hän ei saa aikuisen hyväksyntää.
Lapsi tavallaan ostaa hyväksynnän. Hävetä voi likaisuutta, etuilua, köyhyyttä, maiskutusta ruokapöydässä tai ahneutta. Kotoa saadut häpeän aiheet istuvat meissä.

Jos omat vanhemmat ovat aina korostaneet muiden huomioonottamisen merkitystä, tunnemme piston sydämmessämme kohdellessamme muita töykeästi. Vaikka murrosikäinen kapinoi vanhempien arvoja vastaan eikä suostu häpeämään näiden opettamia asioita, yllättävän harva kuitenkaan suuntaa aikuisena vanhempiensa arvomaailmasta täysin päinvastaiseen suuntaan. Kriisitilanteessa, kun rahat tai usko loppuvat, on helppo palata kotoa saatuhin turvallisiin arvoihin.
Aikuinen voi sanoa lapselle: "Nyt sinä olit tuhma, eikä äiti enää tykkää sinusta." Lapsi oppii häpeämään "Tuhmana" olemista . Ilman sitä hän ei saa aikuisen rakkautta. Jo aivan pieni lapsi voi oppia kielteisten tunteiden patoamista. Kotona on sallittua näyttää vain myönteisiä tunteita. Jos kielteisyyden näyttämiseltä on kanava poikki, myös rajummat tunteet tulvahtavat esiin kiertotietä. Mukautuvaksi painostettu voi kehittää psykosomaattisia oireita, kuten päänsärkyä, vatsakipuja ja verenpaineen nousua kääntäessään vihan sisäänpäin.
Ympäristön on oltava turvallinen jotta uskaltaa olla vihainen, pettynyt ja turhautunut ilman hylkäämisen pelkoa. Lapsen ei tarvitse opetella piiloagressiiviseksi vihan naamioijaksi. Kun ihminen naamioi vihaa, hän kanavoi vihan juoruiluksi, manipuloinniksi ja toisten eristämiseksi. Näin ei tarvitse kärsiä agrssiivisuuden häpeästä, kun viha on näppärästi kätketty maton alle. jos vain pojan on sallittua näyttää agressiivisuutta suoraan ja avoimesti raivoamalla, ja tytöltä odotetaan kiukun nielemistä, häpeä pakottaa tytön piiloagressiivisuudeksi."

"TIETOKULMA"
" Heikkoitsetuntoinen häpeää helposti asioita, joita hänen ei tarvitsisi.
Vahva itsetunto on suoja sosiaalista painetta vastaan, jolloin ihminen voi olla oma itsensä vieraassakin seurassa.
 Häpeä on usein tiedostamatonta. Meitä on elämän varrella opetettu häpeämään eri asioita.
 Itsensä ja arvonsa tunnistava oppii käsittelemään myös häpeäänsä.
 Ei ole olemassa oikeita arvoja, joita kaikkien pitäisi noudattaa, tai häpeää jota kaikkien pitäisi tuntea.
Työpaikan valitessaan ihminen sitoutuu työn arvoihin ja tätä myötä myös häpeään. Aamuunisenkin on tultava ajoissa työpaikalle, eikä tempperamenttinen voi olla tyly asiakkaille kiivaaseen luonteeseensa vedoten."

ONKO SINUA JOSKUS HÄVETTÄNYT?

Aika hyvä opettaja tavallaan...
Kun ihminen tulee tietoiseksi siitä että opetetut häpeät eivät ole hänen häpeäänsä, esiin tulee myös opetus siitä, miten meitä manipuloidaan.
Kun on hävennyt itseään riittävästi, pää nousee ja on valmis ottamaan oman voiman käyttöönsä ja sen jälkeen tuskin mikään enään saa ihmistä uskomaan alistamiseen missään muodossa.
Täällä myös yxi ex häpeejä...  :o

 ;)  Mateve

Joo, kyllähän tuota häpeää ja häpeäntunnetta on monenlaista ja varmaan jokaisella niitä on hyvin paljon muistoissa juuri kouluajalta. (?)
Ainakin itselläni. Toki sitä on paljon koettu muuallakin läpi elämän.

Osa häpeän kokemista on varmaan ihan tervettäkin ja joskus jopa toivottavaa.

Mokailulle itsensä alttiiksi asettaminen vapauttaa tietynlaisesta häpeästä. Olen aktiivisesti mokaillut läpi elämäni ja nykyään melko aktiivisesti. Se on oman kokemukseni mukaan hyvin vahvistavaa.  ;)

Itse mietin tuon artikkelin luettuani juuri sitä, että minä keinoja itsellä ja ihmisellä ylipäätään on peittää tuollaista häpeää, josta tuossakin kirjoitetaan? Nehän on aina itseltäkin salattuja, eihän ne muuten toimisikaan.
Kotona on sallittua näyttää vain myönteisiä tunteita. Jos kielteisyyden näyttämiseltä on kanava poikki, myös rajummat tunteet tulvahtavat esiin kiertotietä. Mukautuvaksi painostettu voi kehittää psykosomaattisia oireita, kuten päänsärkyä, vatsakipuja ja verenpaineen nousua kääntäessään vihan sisäänpäin.
Ympäristön on oltava turvallinen jotta uskaltaa olla vihainen, pettynyt ja turhautunut ilman hylkäämisen pelkoa.

...piiloagressiiviseksi vihan naamioijaksi. Kun ihminen naamioi vihaa, hän kanavoi vihan juoruiluksi, manipuloinniksi ja toisten eristämiseksi. Näin ei tarvitse kärsiä agrssiivisuuden häpeästä, kun viha on näppärästi kätketty maton alle. jos vain pojan on sallittua näyttää agressiivisuutta suoraan ja avoimesti raivoamalla, ja tytöltä odotetaan kiukun nielemistä, häpeä pakottaa tytön piiloagressiivisuudeksi."

Minun on ainakin pitänyt piilottaa lähes kaikki kielteiset tunteeni lapsuudessa jo siksi, että pysyn hengissä tai ainakin jonkinlaisissa sielun ja ruumiin(kehon) voimissa.

Olen esim miettinyt uskontoja, uskomuksia, new age suuntauksia yms, miten pitkälle ne voi olla ihmiselle keino lakaista maton alle kielteiset tunteet? Tyyliin: kaikki on rakkautta? Eikö silloin vai kykene käsittelemään kaikkia tunteita ja elämänmuotoja ja ottamaan niitä vastaan, kokemaan ....
Miten paljon nämä padotut tunteet aiheuttaa mielenterveysongelmia jne?

Vääränlainen häpeä voi saada ihmisen elämään uskomusten maailmassa...  ???

syviä ja tärkeitä kysymyksiä pöydälle nostit, väkisinkin mieleen tulla pulpahtelee vaikka mitä teemaan liittyen...

"Anteeksi että olen olemassa" asenne ja olemus näkyy jopa "katukuvassa" - harva siellä kulkee rinta aidosti rottingilla ja ilo silmissä ja hymy huulilla   ???

PALJON näkyy juuri päinvastaista, välinpitämättömyyttä itsestä/muista, pakoa huumeisiin/itsetuhoa/negaa jos jonkinsorttista. JOhtuenko JUURI siitä häpeän tunteesta  ??? :o

Onko HÄPEÄ=PERISYNTI ?

# KUN USKOO KOHTALOON = EI TARVITSE HÄVETÄ #

# KUN EI MYÖSKÄÄN KADEHDI, KIIREHDI, MUREHDI #

t.timo

 :smitten: RAKASTAKAA KAIKKEA = JUMALAA  :angel:

Häpeästä ja murheesta TAKAISIN iloon ja paratiisiin  :smitten:

Keksiikö joku paremman sanan korvaamaan TAIVAS-sanaa, tarkoittaen HEAVEN ?
 :smitten:

:2funny: :2funny: :2funny:

HARMOLA = Taivas  :smitten:

 :-* :-* :-*

Taivas = rakkauden lavetti

Elämä = kiire

Helvetti = murhe

Usko = lahja

Toivo = lapsi

Rakkastelu = taivastelu

Paras mies = auttavainen

Paras nainen = antavainen

t.timo

 :smitten: :knuppel2:

MIKÄS SANALEIKIN HIEKKALAATIKKO TÄSTÄ KETJUSTA ON TULLUT !!??  :knuppel2:  :coolsmiley:

HYI TEITÄ, H Ä V E T K Ä Ä !!!!

 :2funny:

 :2funny:
 :smitten:

Löytyihän joku vanha ketju, jossa puhutaan häpeästä.

Itsellä kun on tämä aika menossa, ja toivottavasti loppusuoralla, jossa kaikki padotut, vanhat ja kielletyt, piilotetut tunteet tulvivat esiin, niin nyt iski sitten tämä tunne. Häpeä.
Sain tekstiviestin, joka laukaisi aivan mielettömän tunnevyöryn. Se tulvi ylitse, niin että meinasin hukkua siihen. Oikein paukahti tietoisuuteeni.

Minä näin taas koko elämäni aivan uusin silmin. Ja minä näin sen kaiken häpeän, ne monet häpeälliset tilanteet ja vielä häpeällisemmät ihmissuhteet. Se oli niin vastenmielistä, että aloin voimaan pahoin. Ajattelinkin yhdessä vaiheessa, että oksennanko. No en sitten kuitenkaan.

No, sainpahan ryvetä siinä häpeässä oikein kunnolla, mutta kyllä tuli hyvä olo, kun se tuli pois, tai ainakin osa.

Luin drPhilin kirjasta, että sitä lapsuudestaan oppii, kuka mitäkin, mutta kun joku asia toistuu ja toistuu, niin sitä oppii, että "sellaista on elämä". Ja minä opin joka päivä aamusta iltaan, että elämä on häpeää ja häpeällisiä ihmisiä. Ja niitä minä sitten olen tainnut haalia elämääni, että on tuntunut kotoisalta. Minä olen näköjään valinnut niiden satojen ihmisten joukosta juuri ne, jotka tuottavat minulle sitä häpeää suurin piirtein sen verran, kuin mitä oli ensimmäiset parikymmentä vuotta elämästäni.´

Voi hyvänen aika, kun on taas kuin kalikalla päähän lyöty.  :knuppel2:

Tieto lisää tuskaa, tai tässä tapauksessa pahoinvointia  :buck2:
Mutta
     Onneksi tämä totuus tekee vapaaksi!!!   :angel: :smitten:

Ja taas ollaan askeleen lähempänä sitä omaa itseä. Oikein odottaa seuraavaa häpeä-vyöryä, jotta se ei enää sabotoi elämääni. Ja etten enää ainakaan usko siihen.
Joka kerta kun tällainen tunnevyöry on tullut, ja mennyt, oli se sitten mikä tunne tahansa, niin olo on kuin heränneellä. Ja ehkäpä sitä onkin.  ;)   
Tulee sinuiksi tämän tunteen kanssa, niin lakkaa häpeämästä häpeäänsä  :idiot2:  Kuulostaapa paradoksaaliselta.

Hapea sanalla on kylla manipuloitu ihan tarpeeksi-jos ei ymparisto niin vanhemmat.
Mutta onko meidan pakko haveta-kaikkihan tekevat virheita, eika aina voi onnistua-entas sitten
On vain kehitettava tervetta itsetuntoa ja ajatella itsekseen next time
Lapsille siita todella voi jaada traumoja koko iaksi jos ei ole tarpeeksi ymmartavaisia ihmisia.

Hävettää ihan kirjoittaa tätä, mutta toisaalta minulla on ollut mahdollisuus syntyä perheyhteisöön, jossa piti hävetä kaikkea mahdollista mm. ääneen nauramista  :2funny:

Siinä oli mahdollisuus kehittää itselleen täydellinen anteeksi kun olen olemassa-syndrooma.

Matkalla on tullut siis koettua hyvin paljon tilanteita, joissa on ollut mahdollisuus kokea häpeää käyttäytymisensä (häpiä tyttö ku tuollai nauroo rutkatat), puheidensa (etkö älyä hävetä kun tuollai mänit sanomaan viisaammilles), olemuksensa vuoksi (herramujee minkälaisissa vuatteissa kulet - etkös häpiä) sekä myöskin myötähäpeää (kyllä minä sinuna häpeäisin, kun...) ...

Myötähäpeään muuten suosittelen lääkkeeksi elokuvia, kuten Uuno Turhapuro ja Borat... ;D
http://blog.wired.com/gadgets/a-borat2.jpg

Mutta kas, tavoitin itseni eräänä iltana sanomasta teini-ikäiselle, ettei häpeään kuole eikä siihen ole kuollut tietääkseni kukaan... minkä jälkeen nauroimme asialle häpeämättömän kovaäänisesti (eikä tullut mummopuolivainaa kopsauttamaan kepillään saati tippunut tulikivi taivaasta päähämme)  ;)

Ben Malinen on kirjoittanut aiheesta kirjan Häpeän monet kasvot, mitä en ole valitettavasti ehtinyt vielä lukemaan.

Ja niille, jotka eivät tiedä tätä kansallisaarrettamme, häpeää, että mitä se oikein on:
http://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4pe%C3%A4

ja ensiapukeino häpeään:

http://hikipedia.info/wiki/Sensurointipalkki

- hävyttömästi virnuillen Elektra -

Elektran hävyttömiä haasteluita nauraessani tuli muuten mieleen, juontuuko sana häpeäkin alunperin feminiinisestä sukupuolesta? Tarkoitan, että kun naisia nyt kautta aikojen on muutenkin alistettu ja heitä on koskeneet monet sellaiset moraalisäännöt joista kaksilahkeiset ovat päässeet kuin koira veräjästä - etten sanoisi häpeämättä...

Miettikääpä sanaa "hävytön", sehän viittaa naisen hyvin intiimiin ruumiinosaan. Häpy > hävytön > häpeämätön > häpeä??

No empa tieda, taalla on sanonta-etta tuo mies on ihan munaton(tarkoittaa, etta on kyvyton tekemaan paatoksia)
Arvatkaa, kuka on keksinyt tuon lauseen  ;D

Tehdäänpä yhteenvetoa:

FEMINIINISET ILMAUKSET

- Hävytön (negatiivissävyinen ilmaus)
- Onpa häpyä! (negatiivissävyinen ilmaus)

MASKULIINISET ILMAUKSET

- On munaa (positiivissävyinen, ihaileva ilmaus)
- Munaton (negatiivissävyinen)

Miehet siis "johtaa" 2-1.  :)

Muuten sorry että olen vetänyt alkuperäisen, asiallisen keskustelun asiattomampaan - tai ainakin vähemmän aiheeseen liittyvään - suuntaan.
Jatkakaa rauhassa asialinjalla! Lupaan olla jatkossa vähemmän hävytön! ;)

"They lay soe close together,
they made me much to wonder,
I knew not which was wether,
until I saw her under.
Then off he came,
and blusht for shame,
soe soon that he had endit;
Yet still she lies,and to him cryes,
"one more and none can mend it"

online etymology dictionary
-shame
cum-come
suoritusasteikolla cum laude abrobatur??
suorituspaineet tuottavat häpeää?
siirretty naisen kannettavaksi,
hällä kun on "väki" ja valta?

Minullahan on munaa jatkaa tätä keskustelua, on nimittäin munat sarjassa eikä peräkkäin kuten maskuliinisemman sukupuolen edustajalla  :-*

Tottakai häpeä liitetään ensinnä naissukupuoleen, kiitos kirkonisien. Kas kun perisynti on olemassa jo pienellä lapsella - niin tottakai siihen liittyy häpeä, onhan lapsi tullut maailmaan hävystä.

..osta sie hyvä karvakaulus... oli muuankin kaupankäyjäsuvun perillinen kätilölle sanonut syntyissään....

Ja hävyn häpeällisyys liittyy juurin Nikin mainitsemaan väkeen ja valtaan....

Kirkko oivalsi pikaisesti aikoinaan sen, että kun keskimäärin puolet väestöstä julistetaan ikäänkuin oikeustoimikelvottomiksi - saastaisiksi - niin toisella puolella väestöstä menee tosi lujaa. Ja niin nämä kirkonmiehet keksivät että Jessen äitihän onkin Neitsyt ja Jessen vaimo onkin vain opetuslapsi muiden jermujen joukossa  :angel: Ja vielä tänäkin päivänä nämä synnittömästi siinneet ja siten tahrattomat kirkonmiehet yhtyvät viattomiin poikalapsiin välttääkseen saastuttamasta pyhiä vehkeitään   :buck2:
Mutta naisten häpeällisyyttä he eivät suinkaan olisi kumonneet, jos ei valistus ja viisaus olisi alkanut kummuta ihmiskunnan keskuudessa. Tämän vuoksi häpeästä nyt jo voidaan puhua häpeämättömän avoimesti.

Onhan silti edelleenkin näitä taantumuksellisia pesäkkeitä - mutta ne eivät hävyissämme sikiä, vaan aivan siellä munapäiden aivosolujen siimeksessä, minne ei päivä paista eikä kuu kumota - aaamen :laugh:

Äskeiseen ei ole paljon lisäämistä muuta kuin AAMEN!  :angel:
Hyvä kirjoitus, noinhan se juuri menee.

Muuten, eilen postiluukkuun kolahtaneessa Henkimaailma-lehden uusimmassa numerossa on myös pitkä ja mielenkiintoinen artikkeli häpeästä! Suosittelen lämpimästi!

Häpeään liittyy myös syyllisyys, syyllistäminen ja tuomio.

Joskus näille asioille voi olla aika sokea. Kannattaakin kysyä itseltä, kuka minua on syyllistämässä ja kuka tuomitsemassa.

Usein uskotellaan, että se on ympärillä kaikki jotka ovat tuomitsemassa. Syy on vain ulkopuolella.

Mutta  olenkohan itse itseäni kohtaan puhdas pulmunen? 

Puhut vähän, mutta asiaa Ihana Esmiralda,

syytämmekö me itseämme ja kannammeko häpeää ihan omasta keksinnöstänne vaiko toisten yllytyksestä - vai kohtelemmeko tosiaankin itseämme kaltoin ja ihan sydämen kyllyydestä.... ja jos näin on niin, miksi...

Onko se meillä geeneissä - vai meemeissä - vai tuommeko tämän taidon tähtien takaa edellisistä elämistämme vai onko se jokin tarttuva tauti, mikä väijyy nurkan takana...

Siinäpä sitä onkin pohtimista  :coolsmiley: itsekullekin meistä  :)

Ai, sähköinen Elektra, ja sinäkö puhut sitten paljon!  ;D

Kylläpä osasit muutamilla sanoilla luoda sen valtavan verkoston ja yhteyksien viidakon missä sielumme vaeltelee ja taisteloo!  :idiot2:

Ollaankohan monimutkistettu yksinkertainen asia?

Vai pitääkö kaiken kulkea mutkien kautta, jotta löytäisimme 'punaisen viivan'?

Kas - monesta on minua syytelty, muttei vielä vähäpuheisuudesta  ;D

Uskoisin, että meille ihmisolentoina on sallittu loistava kyky ja taito tehdä kärpäsistä härkäsiä ja mennä syövereihin sekä syvänteisiin näitä kykyjämme koettelemaan - monestihan tunnemme pettymystä oppiessamme jotain liian helposti... onhan meille jo pienestä pitäen isolla kirjalla kalloon taottu, miten kärsimysten kautta tie onneen vie - tai kärsi,kärsi, kirkkaamman kruunun saat. Sitten tässä taomme näitä kirkkaita kruunuja vaikka emme ole niitä vaihtovälineenä tarvinneet sitten Yrjö Maunun aikojen...

Punainen viiva lienee veteen siirretty lanka... kukaties... ;) ;D

Niin, joskus ne totuudet kestää niin kauan tulla tykö...

Häpeä on kuitenkin hyvin monitahoinen ja vaikea asia. Ja aivan turha.

Niistä pitää päästä irti, vaikka se irtipääseminen tekee kipeää.  :tickedoff: Ja varsinkin silloin, kun on itse siihen syyllinen tai syyllistänyt itsensä. Jonkun pitää tulla ja kipeästi herättää.

Vähäpuheisuus...katso itse kuinka voimallisen ja harvasanaisen lauseen teit, Elektra!
Kunniaksesi! Ota vain reilusti vastaan!  ;)

Niin - häpeäkseni myönnät, että olet todellakin oikeassa Esmiralda  ;) :smitten:

Niin, hapiakseni myos myonnan, etta joskus kauan sitten, tama mualma on ollut miesten, mutta ilokseni ilmoitan, etta asenne on muuttunut ja naisten hapya on MIESTEN HAPIA.
mITA ENEMMAN me PUHUMME-SEN VAROVAISEMPIA OVAT he.

Maapallo pyörii napa-akselinsa ympäri, kuten jokainen ihminenkin omansa.
Se on luonnollista ja tarkoituksenmukaista.
Olemisensa ja tekojensa suhteuttaminen laajempaan näkemykseen vapauttaa muunmuassa häpeästä.

Makrokosmoksellisesta näkökulmasta olemme minihitusia - mikään sanamme tai tekomme ei suista maapalloa radaltaan. Kaikki Maailmankaikkeudessa on täsmällisessä kosmisessa järjestyksessään.

Suhteellisuudentajun kehittyminen lienee yksi elämän tärkeimmistä läksyistä elämäntaidon jalostumiseen.
               :smitten: :smitten: :smitten:

Sanan 'häpeä' etymologiasta sen verran, että olen aina mieltänyt hävyttömyyden ilman häpyä olemiseen, siis miehisyyteen :knuppel2: Hävyttömyys naisessa on siis  maskuliinisuuden ilmaisua - miehethän ovat hävyttömiä ihan luonnostaan ;D

Toisaalta kollektiivikenttä on hyvin mukautuvainen ja tällainen opittu käyttäytymismalli kuin häpeäminen on kehittynyt siihen kriittisen massan kokemusten myötä. Sieltähän sitä sitten on helppo ammentaa, mutta voi miten mielenkiintoinen ajanjakso tämä onkaan - kyseenalaistaa näitä vanhoja ohjelmointejamme ja päästellä niistä irti...

kollektiivikentän kuuraajat työssä, varokaa liukastumista ettette lankea vanhaan uudelleen

Kauas olemme otsikosta lipsuneet, ja onko tämä nyt sellainen pohtimus, mikä lenkin yhdistää.... eli yhteisön ulkopuolelle on aiemmin suljettu häpeän tiimoilta, vaiko häpeäkö on ajanut ihmisen yhteisön ulkopuolelle vaiko onko häpeä sulkea ihminen yhteisön ulkopuolelle, koska häpeää ei ole enää tarpeen kokea.... :D

Sellanen hassu tarina, kuinka naisen häpeä kääntyy miehen häpeäksi aika äkkiä.

Tämän kertoi minulle eräs aika räväkkä äidinkielen opettaja.

Nimittäin kaupan kassalla tämä edellä mainittu naisihminen touhusi ostostensa kanssa ja tuli vähän tönineeksi sellaista nuorta miestä, jonka kasvoilta tuli kiukkuisen ilmeen kanssa 'Vittu, ämmä'. Silloinkos ämmä kääntyi koko kemeuksineen nuoreen mieheen päin eikä säästellyt ääntään, kun sanoi: -Jaa että sellainen, liekö sitä nähnytkään. Mutta voimmehan siirtyä vähän syrjemmälle, niin minä näytän sen sinulle.

Kyllä oli ollut tukala paikka nuorella miehellä, punastunut hiusmartoa myöten ja sanattomaksi mennyt. Arvata voi tunnelmaa kassalla.

 ;D

Miten sinä olisit reagoinut tuon edellisen nuorukaisen asenteeseen, SA?

Ihana tarina, Esmiralda  ;D  Pitäisiköhän itsekin kokeilla joskus...

SA - kaikkia asioita ei pysty neutralisoimaan pelkästään puhumalla, optimismilla tms. Mielestäni on aikamoista ylimielisyyttä kuitata voimakkaiden, monien sukupolvien myötä kehittyneet väärät ohjelmoinnit sekä niistä irtipäästäminen mitätöimällä ne noin köykäisesti. Joillekin se onnistuu, mutta on ihmisiä, jotka ovat valmiita riistämään hengen itseltään ennemmin kuin joutuisivat kasvokkain tällaisten asioiden kanssa. Meillä kaikilla on varmaankin omat juttumme -ja kirjoituksistasi päätellen tämä ei välttämättä ole sinun saraasi ? ???