Astro Foorumi

Heippa
Kaikki te, jotka olette  :askendentti: - :skorpioni: ja "minä-itse -huoneessa (1.huone) oleva illuusionluoja Neptunus.
Kertokaa oletteko masentuneisuuteen taipuvaisia? Miten selviätte masennuksestanne? Viekö se teidät ihan pohjalle? Liittyykö tähän masennusperiodiin pako todellisuudesta, käyttämällä huumaavia aineita, tai jotain, joka helpottaa oloanne jotenkin?
Kykenettekö tekemään mitään muuta kuin pyörimään tässä ahdistuksessa?

Itselläni on masennustaipumusta. Lunean sanoin: "Skorpparit ovat joko seitsemännessä taivaassa tai aallonpohjassa".
Itselläni tuo pitää paikkansa. Ja itse aikanaan käytin Turmiolan Tommia paetakseni ahdistusta, joka vain lisääntyi käytön myötä. Olin itsetuhoinen, mitä suuremmassa määrin.

Kertokaa miillaista teillä on, joilla Radix-kartalla Neptunus nousee ja on tunnekylläinen Noususkorppari. Kiitän  :coolsmiley:

En ole skorpioninousuinen, mutta tunnen läheisesti erään ihmisen jolla on tämä AC sekä Neptunus nousussa.

Tällä hetkellä hän on sairaseläkkeellä masennuksen takia. Itsemurhaa on yrittänyt omien sanojensa mukaan 3 kertaa.

Liili
Voitko kertoa hänestä jotakin? Millä tavalla masennus ilmenee? Käpertyykö hän vain itsensä ympärille, kykenemättä mihinkään normaaliin elämään?

Itsellä masennus hiipii hiljalleen ja sitten *poks* jokin laukaisee sen täyteen mittaansa.

Kun yritin itse eritellä, mistä tämä  masennus johtuu, mitään selkeätä yksittäistä syytä en löytänyt.
Vain halun lähteä in the eartista pois, jota en milloinkaan ennen ole niin vakavasti ajatellut, eli itsemurhaa...

Ajattelin väärällä tavalla itsekkäästi, "minulle suuri helpotus, ei tarvitse kokoajan tuntea sietämätöntä ahdistusta, pettymystä, mitättömyyttä etc".

Jep.

Kyseessä on mieshenkilö,  :aurinko: :oinas:, :kuu: :leijona:. Hän oli ennen masennustaan varsin huomionhakuinen drama queen, musikaalisesti erittäin lahjakas.

En ole varma, milloin hänen masennuksensa alkoi, mutta arvioni on n. vuonna -99. Hän on kertonut, kuinka tunsi valtavan mustan möykyn rintansa päällä, eikä ilmeisesti pystynyt tämän möykyn painoa vastustamaan. Tämän jälkeen hän on ilmeisestikin ollut jatkuvasti mielialalääkityksellä. Näiden lisäksi hän on kaiketi joutunut syömään unilääkkeitä. Lääkkeistä ei ole paljon ollut apua ja itsemurhayritykset on tehty nimenomaisesti niiden ja alkoholin sekakäytöllä.

Masennusta ovat pahentaneet tai ainakin pitäneet yllä erittäin haastavat ihmissuhteet niin yksityis- kuin työelämässäkin. Nythän hän on todellakin sairaseläkkeellä, koska ei pystynyt enää taistelemaan töissä tuulimyllyjä vastaan. Hengen syrjässä häntä pitänee kiinni vain 4-vuotias tytär.

Pahimpana tämä ystävä on pitänyt sitä, että hänen intohimonsa, soittaminen ja säveltäminen ei ole tuntunut miltään. Tosin hän aivan vastikään osti uudin kitaran ja on alkanut tehdä taas biisejä, joten jotakin kehitystä on kaiketi ollut parempaan suuntaan.

Masennus ei ole tätä miestä tehnyt kokonaan toimintakyvyttömäksi, kyllä hän hoitaa esim. velvollisuutensa lastansa kohtaan ja pitää kotinsa siistinä, mutta alkoholia häneltä kuluu aivan liikaa, ja ulkomuoto on tällä hetkellä niin turvonnut, että itsestään hän ei selkeästikään juuri huolehdi perushygieniaa lukuunottamatta.

Viime syksynä hän puhui terapiaan lähdöstä, mutta en tiedä, onko hän sellaisessa käynyt. AC-Skorpionina hän ei kuitenkaan kauhean avoimesti puhu omista asioistaan.

Niin ja Stareyes, itsekin olen joskus sairastanut masennuksen ja se on niin viheliäinen tauti, että kehotan tekemään sille jotakin ennenkuin se äityy todella pahaksi.

Masennuksessa ei ole todellakaan mitään hienoa, ylevää eikä edes henkistä.

 :askendentti:  :skorpioni: ja  :neptunus: 12.huone  asc.lla
minusta tuntuu että neppari tekee ihmisestä löysän ei ole oikein varmoja mielipiteitä mistään ja minua on helppo käyttää hyväksi. on ollut jollain lailla masennusalttiutta ja itsetuhoaikeita ei hyvinkään pitkä aika sitten. tabuja nappasin. vaan eikös neppari voi olla myös ihmisen voimavara.itsestä tuntuu tällä hetkellä että voin sanoa tässä yksinäisessä maailmassa olevani vahva yksinäisyys ei häiritse sen kanssa on oppinut elämään ja kyllä oli viina nuorempana hyvää vaan olen nyt tod.näköisesti siitäkin päässyt eroon . tsemppiä  :smitten: :smitten:

Kiitos Lilli  :)
Mulla on ollut ihan perusolemuksessa aina tuo masennustaipumus, siis koko ikäni. Ennen aikaan en edes huomannut sellaista olevankaan, koska kaikki huomioni oli todellakin muualla, mutta ajatellen taaksepäin sitä on ollut aina.
Mun elämän realiteetit jo sanelevat tilanteeni, en muista oletko katsellut syntymäkarttaani?? Mutta joka tapauksessa masennusta on ollut.
Lähipiirissä tapahtunut mullistavia asioita tiuhasti. TR-Pluto ollut pitkän aikaa Kuuni ja Aurinko välimaastossa ja nyt tulossa yhtymään Auringolleni.
En minä elämää pelkää, en kuolemaakaan, molemmat limittyvät toisiinsa. En pelkää mitään ennalta, en tuhlaa energiaa sellaiseen. Pyrin elämään tässä ja nyt.

Erään minulle todella tärkeän ystävän kanssa eilen puhuin puhelimessa ja totesin, että tämä masennusperiodi on alkanut hiipien ja sitten yks kaks = POKS.

Pyysin viimeisillä voimillani apua, onhan minussa Jousimiestä persoonallisissa planeetoissa. Ilman tätä positiivista muuttuvaa tulimerkkiä olisin varmasti menettänyt kaiken elämän. 

Tai jos elelisin yksin ja minun hyväntahtoisuttani ja iloisuuttani käytettäisiin hyväksi, olisin minäkin todennäköisesti itsemurhaillut itseäni.

 

Kieltämättä sinulla on erittäin haastava transiitti menossa/tuloillaan. Itselläni oli Pluton kvinkunssi Kuulle ja oppositio Auringolle tuossa vuosituhannen vaihteessa melko hurjaa aikaa tunnepuolella. Noin konkreettisesti ei tapahtunut hirvittävän suuria muutoksia.

Itse sairastin masennusta 5 vuotta myöhäisteini-iässä. 1 vuosi siitä oli niin kauhea, että voisin ilomielin sen pyyhkiä kokonaan elämästäni pois. Jos tästä on kuitenkin jotain hyvää seurannut, niin ainakin se, että olen kehittänyt runsain mitoin masennuksenestokeinoja. En minä halua enää moista sairautta vaivoikseni. Elämänkoulu on pitänyt huolen siitä, että menetelmieni toimivuus on myös testattu rankoilla tavoilla.

Itse koen niin, että masennus on jonkinlaista negatiivista tunnemössöä, jota ei ole kyetty käsittelemään kunnolla pois. Jos näitä tunteita ei pystytä tunnistamaan saatikka tunnustamaankaan, niin ne jäävät jotenkin syömään sielua aiheuttaen pahaa jälkeä.

Tuo tuleva Pluto-transiitti on muuten siinä mielessä hyvä, että silloin se tunnemössö voi muuttua epämääräisestä aktiiviseksi hyvinkin räjähdysmäisellä tavalla. Omalla kohdallani aikoinaan masennus hiipi epäonnistumisen kokemuksesta, mutta mukana oli myös vihaa läheisiä kohtaan, jota ei tietenkään voinut tuolloin tunnustaa, kotona negatiivisia tunteita ei saanut näyttää. Pluto-Aurinko -transiitin aikana vihasin sitten niin maan perkeleellisesti monta kuukautta, jonka jälkeen oli verrattain puhdas olo - tuntui suorastaan siltä, kuin olisi syntynyt uudestaan.

Viime vuosi oli niin tapahtumarikas negatiivisessa mielessä, että olisin hyvin voinut vaipua täydelliseen masennukseen, ellen olisi tajunnut antaa itselleni aikaa ja armoa käsitellä kaikkia vastaantulleita asioita. Jos niitä ei voi käsitellä heti paikalla, niin käsittelen ne niin pian kuin mahdollista.

Liiallisen paineen alla annan itselleni myös luvan romahtaa täydellisesti. Tämä on mielestäni vain merkki niin itselleni kuin muillekin, että mitta on täynnä ja asiat eivät voi jatkua enää samalla tavalla kuin ennen. Toipuminen alkaa yleensä tällaisessa tilanteessa nopeasti, samoin liiallisten rasitteiden (ihmisten tai asioiden) rajaaminen pois elämästä.

Olen  :aurinko: :kaksoset: ja :askendentti: :skorpioni:
ja  :neptunus: on  :jousimies: ja 1.huoneessa perääntyvänä
ja samainen  :neptunus: on sextiilissä  :pluto:

Olen taipuvainen syvään synkkyyteen ja viiltelemään
ranteita auki, kunhan olen ensin viillellyt kaulat auki muilta. ::)

Olin murrosiässä hyvin väsynyt (rankka koulukiusaaminen, vaikea suhde biologiseen äitiin ja veljen kuolema).
Adoptio-äitini ei tiennyt mitä tehdä pohjattomalle surulleni
ja tuki minut sitten viimein pois Suomesta käymään koulut loppuun.
Itku ja masennus hellitti.

Hän vieraili joka toinen viikonloppu luonani ja soitti joka päivä
ja kaikki lomat olin hänen kanssaan.
Tuskaisinta oli lomat Suomeen. Itkin jo lentokoneessa lohduttomasti
ja sain paniikkihäiriökohtauksia parikin kertaa, kun piti lentää Suomeen.

Kaikista kauheinta oli sitten koulun jälkeen muutto takaisin Suomeen.
Ensimmäinen puoli vuotta itkin joka päivä ja halusin vain kuolla pois,
vaikka (adoptio)äitini soi valtaisan turvan ja suojelun.
Sitten jotenkin totuin, enkä itkenyt niin paljon enään,
vaan aloin järjestämään asumista jatko-opiskeluihin
Saksaan Müncheniin. Opiskelu-aika oli loistaavaa aikaa elämässäni.
Olin hyvin onnellinen. (adoptio)Äiti vierali jatkuvasti luonani,
-minä en kertaakaan Suomessa.
Opiskelut loppuivat ja tuli jälleen tilanne, jolloin piti palata
Suomeen. Tein jotain todella epätoivoista ja olin sairaalassa
Münchenissä pitkään. Kun kuntouduin, niin äiti haki pois. ;)

Itkin vuoden Suomessa ja viimein (adoptio)äitinikin tajusi,
että hänen täytyy päästää minusta irti ja päästä minut
lentämään omin siivin, vaikka sitten se tarkoittaisikin
muuttoa kokonaan Suomesta hänen läheltään pois.
(Hän tunnustaa itsekin, että hän ei millään haluaisi
päästää minua sylistään, kun maailma on ollut niin
kova minulle jo syntymästäni lähtien ja hän haluaisi
vain edelleenkin suojella kaikelta kolhuilta,
-vieläkin vaikka olen 32 vuotias! ;D)

Asuinkin sitten monessa maassa ja varsin onnellisesti,
koko ajan paremmin ja paremmin voiden. :)

Nyt asun Wienissä ja elän elämäni onnellisinta aikaa. :)

Vierailen silloin tällöin Suomessa, mutta varaudun
paniikkihäiriölääkityksellä ja masennuslääkityksellä.
Pelkään jääväni jumiin Suomeen, jos vierailen siellä.

Viimeksi kävin suomessa viime jouluna ja se kävi tosi raskaaksi. :buck2:
Olin koko ajan kuin varpaisillani, koska koko ajan tapahtui jotain
ikävää odottamatonta, ihmiset melankolisia ja kaatoivat kaikki ongelmat niskaani jo pelkästä -mitä-kuuluu-kysymyksestä, suhtautuivat minuun ja härkä-mieheeni kuin alieneihin ja härkäni
ei pitänyt koko vierailusta sitten yhtään. :buck2:

Sain paniikkihäiriökohtauksen muutamia kertoja. :buck2:
Ja viimeisimmän, kun  paluulennoissa oli jotain häikkää ja minun piti
suunnitelmista poiketen lentää päivää, paria myöhemmin
takaisin Wieniin kotiin Härkä-mieheni palatessa kotiin
jo paria viikkoa aikaisemmin.
Tuntui, että en pääse kotiin ollenkaan. :'(

Mutta kuten sanottua, elän elämäni kauneinta
ja onnellisinta aikaa nyt, eikä minulla ole mitään ongelmia
terveyteni tai elämäni kanssa.
Kaikki siis tasapainossa. :)

Tunnistan itsessäni tuon masentuneisuus taipuvaisuuden
ja asiat, jotka aiheuttavat sitä,
mutta järjestän elämääni koko ajan niin,
että minun ei tarvitse kärsiä siitä. :)

Hyvä ystäväni on skorpparinousuinen, Neptunus ykkösessä ja hänelläkin peräytyvänä. Skorpparinousuisten elämä ei todellakaan ole helppoa, elämänpolku kulkee usein todella plutomaisia latuja ja tuntuu sisältävän paljon syviä, jäljen jättäviä kokemuksia. Myös ystäväni on kärsinyt masennuksesta, eikä sinänsä ole ihme, kun tietää hänen elämänkokemuksistaan.

Hienoa on aina kuulla kokemuksista kuten nuo oopiumin ja Sashan, joissa se oma kovan koulun kautta haettu vahvuus on opittu tunnistamaan ja sitä arvostamaan.

Ehkä Suomi skorpparinousuisille on? He kun kokevat ympäristönsä melko vahvasti ja - ehkä merkin mukaisesti - myös mustavalkoisesti. Mutta toki tuokin on totta, mitä sanoit sisäisestä valosta.

Juu, vaakanousuiset kokevat todennäköisesti maailman aivan eri tavoin. Tai näin siis astrologian perusteella, enhän kukaan voi sanoa oikeasti tietävänsä, miten itse kukin maailman kokee.

Itse kun olen Kauris-nousu, niin Suomi tuntuu aika kotoisalta. Täällä ollaan vähäpuheisia ja "karuja" ja arvostetaan vastuuta. Tosin joskus tuo karuus häiritsee ja silloin on hyvä matkustaa jonnekin eksoottisempaan ja vehreään maahan. :)

Mutta aiheesta piti puhuman, eli Stareyes halusi lähinnä nousu-Skorppareiden omia kokemuksia kuulla. Anteeksi sivuraide!

Itse kun olen Kauris-nousu, niin Suomi tuntuu aika kotoisalta. Täällä ollaan vähäpuheisia ja "karuja" ja arvostetaan vastuuta. Tosin joskus tuo karuus häiritsee ja silloin on hyvä matkustaa jonnekin eksoottisempaan ja vehreään maahan.

*Joo, ei kolahda minulle mutta ihme kun ei kolahtanut kauriille joka oli  :askendentti:  :skorpioni: - ei pääse vastuuta pakoon kuin.. depikseen==??

Vastaus kysymykseen itsetuhoisuudesta oli kai tässä ketjussa tuo Pluto. Minulla se on tuonut vain valtaan ja vastuuseen, ei tuhoon liittyviä juttuja (paitsi tuhosin suhteet jotka ei toimi ja tue - kuin Shiva).

Kommentoin, että siinä ei paljon sisäiset valot sun muut ideologiat
paljon auta, jos koko muu elinympäristö kaatuu/kasataan
painavana pienen ihmisen päälle.

Olen onnellinen muutettuani pois Suomesta
-se oli ratkaisu masentuneisuuteeni.
Jollakin toisella se on jokin muu asia. :)

Tunnistan itsessäni tuon synkemmän puolen
ja mistä se johtuu ja kuinka sen kanssa voi elää
ja miten tehdä oma elämä sellaiseksi, ettei se vaivaa.

Kartalla tuo aspekti on vain siksi, että sen voi löytää
haasteena ja myöhemmin vahvuutena.

Tärkeintä on löytää se, miksi masentuu,
jolloin löytää myös keinot sen estämiseksi. ;)

elinympäristö kaatuu/kasataan  painavana pienen ihmisen päälle.

Aikuisena pääsee kyllä muista ihmisistä maata vaihtamattakin, mutta on kiva tietää että jossain toisessa fyysisessä maassa on onnela. Olen itse miettinyt mikä maa se voisi olla, ja yllättäen, täälläkin on ihan kivaa.

Kaikkea hyvää sinulle - muuten onkohan kartallasi jossain että alkuelämä on hankalaa, loppuelämä paremmin? Minulla luki, alkuelämä on alkusoittoa, suuremmat kuviot myöhemmin kahlausten jälkeen.

Ongelmat kasvattavat juuri valoa, elleivät kasvata kieroon.

Neptunus nousulla ilmoittautuu. Onhan noita masennuksia ollut, mutta en ole niitä ajatellut välttämättä neppariin liittyväksi. Minusta se vaikuttaa nousuplaneettana ennemminkin 'virittymisenä vallitseviin energioihin'. Herkkyyttähän se tietty lisää rutkasti ja se taas voi sitäkautta aiheuttaa masennusta.
Neptunukseni on todella vahvasti aspektoitunut, esim  :aspect_opp:  :venus: :seen seiskahuoneessa, joten nämä jutut liittyy usein ihmissuhteisiin.
Olen myös kokenut vahvaa 'kaukokaipuuta' ja reissannut paljon aikoinani. Ihmeellistä on, että muilla mailla kulkiessa olen aina kun kotonani. Olen pariin otteeseen asunut hetken ulkomailla, mutta palannut takaisin. Välillä on ollut tosi paha suomiangsti.

Voipi olla myös, että auringon ja kuun asemani tekee minusta niin perusoptimistin, ettei nuo masennukset kauaa pidä pihdeissä. Vääntöja ja ongelmia on todella riittänyt matkan varrella noususkorpparin tyyliin. Pluto möllöttää vielä keskitaivaalla, ettei totuus unohdu.

Kiitos Sasha  :)
Luin aiempaa postaustasi ja olin todella likuttunut.

Minulla lapsuudessani ei ollut myöskään pysyvää kotia, ei siis mitään juuria. Olin lapsena erittäin masentunut.
Kaikki nämä menneet olen käsitellyt ja tullut sopuun näiden menneiden kanssa, kunhan nyt vain hieman raotan verhoa.

Ei myöskään ollut vahvaa aikuista, johon olisi voinut luottaa.

Tässä tullaan siihen, että minulle on ensiarvoisen tärkeää, että olen Lapselleni kokoajan läsnä, että hänellä on molemmat vanhemmat, jotta saa tasapainoisen kasvualustan.

Hän ei kasva irtonaisena lapsena. Minulle perheeni on voimavara.
Aurinkonihan maijailee 2.huoneessa, Härän huoneessa.

Pluton kurimuksessa on tullut muutoksia. Näen aina samaa tuskaisaa luopumisunta. Pakkaan kiireellä tavaroitani, enkä haluaisi lähteä, mutta minun on pakko, muuta vaihtoehtoa ei ole.

Mutta kuten jossain tuli esille Neptunus ensimmäisessä huoneessa hämärtää joskus oman minuuden ja haaveet saavat liiallisesti kasvualustaa.
Ehkäpä tahdon pakonomaisesti tehdä haaveistani totta, ja kun se ei onnistu, masennun tämän tämän, en tiedä??

Nyt olen saanut apua masennukseeni ja ponnistelen ylös täältä kuilusta. Joten akuuttihätä on ohitse.

Jos ajatellaan Neptunusta vahvuutena. Se löytyy toisten ihmisten auttamisessa, kykyyn olla empaattinen ja myötäelävä.
Kykyyn runoilla sielunsopukoista. Kykyyn rakastaa pyyteettömästi, ilman vaatimuksia. Kykyyn olla omaitsensä, ilman naamioita toisten edessä. Kykyyn ilmaista haavoittuvaisuutensa, ymmärtäen, että se on vahvuutta.

Aivan loistavaa! :smitten: Sain eräältä parhaimmalta ystävältäni
hyvän neuvon;

"Kun sinulla on kuvana päässäsi se, mitä haluat,
ponnistelet automaattisesti sitä kohden"

Pidänkin huolen, että minulla on aina mielessäni kauniita ajatuksia
ja unelmia itsestäni ja tulevaisuudestani.
Ne yllättävän nopeasti käyvät toteen.  :)

En kuvittele mieleeni mitään tulevia synkkiä ajatuksia,
vaikka sillä hetkellä olisi jokin ongelma päällä.
Kuvittelen, kuinka sen ongelman ratkaisen ja kuinka onnellinen
olen sen jälkeen, mikäli väkisinkin asia puskee päälle.
Pidän onnellisesta loppuratkaisusta kiinni mielessäni. ;)

Se vaatii hiukan itsensä pakottamista ajattelemaan tietyllä
tavalla, ainakin aluksi, mutta voin kertoa,
että loppupeleissä se on kannattanut. :)

Toivottavasti tästä on apua sinullekin. :)


Juuri näin. Neptunus-koulun hyvä puoli on se,
että ei mikään, eikä kukaan kaada enään,
vaikka olisi oma itsensä heikkouksineenkin.
Muiden mielipiteet ja ajatukset eivät kosketa
ja tabut lakkaavat olemasta.
Oikeaa ja todellista vapautta. ;)

Ja tuohon, mitä sanoit aikaisemmin, jota en lainaa tähän,
monet ihmiset sokaistuvat ja näkevät elämästäni
vain tämän nykyisyyteni.
Kuitenkaan suurin osa ei tajua, -vaikka tietävät-
että mistä olen lähtenyt ja millaisia ylivoimaisia vaikeuksia ja myrskyjä,
turvatonta päämäärättömyyttä ja kivuliaita karikoita se matka
tähän pisteeseen on ottanut.

Jos tarjoaisin tämän nykyisyyteni, jota moni jopa kadehtii,
jollekin samalla hinnalla, minkä itse maksoin,
niin kukaan ei olisi valmis hyppäämään samoihin saappaisiin.

Elämä maksaa aina moninkerroin takaisin kärsimäsi,
-sinun pitää vain olla valmis ottamaan se vastaan.

Kun tuosta selviät Stareyes, niin selviät mistä vain.
Ja sinähän selviät. :coolsmiley:

Minulla on läheinen joka on skorpioni nousuinen ja hänellä neptunut ensimmäisessä huoneessa.

Hän masentuu ajoittain, käyttää paljon alkoholia, elää paljon "haaveissaan".
Herkkä ihminen josta monikaan ei osaisi kuvitella herkkää puolta.

En ole huomannut erityistä taipumusta masentuneisuuteen -  liekö sitten Aurinko Jouskari joka sitä tasapainottaa - vaan ajattelisin että olen perusolemukseltani enempi sellainen vakavamielinen. Mietin juttuja useimmiten vähän pintaa syvemmältä  ja olen paljon omissa ajatuksissani, mutta en ole ollut koskaan todella masentunut. Alkoholia en juurikaan käytä, jos olen oikein mieli maassa, piristän itseäni komedioilla, riehakkaalla seuralla tms. Lapsena kyllä pelkäsin tosissaan että minusta tulisi alkoholisti, varmaan siksi että suvussa niitä riittää.

Tuosta herkkyydestä sitten, en kai näytä sitä erityisen helposti muille. Omasta mielestäni olen isostikin herkkä, mutta olen kuullut vieraammilta tuttavilta että he pitivät/ pitävät minua jopa pelottavan kovana.

Mulla siis Skorppari nousee, Neptunus ykköshuoneessa Jouskarissa osana stelliumia. (041274 7:45 Lahti)

Tuumailin tässä hyvän ystäväni karttaa. Skorpparinousu, aurinko ja neptunus tarkassa yhtymässä 1. huoneessa, nousuplaneetta merkurius 12. h:ssa.

Henkilönä ei päällepäin vaikuta lainkaan masennusherkältä, mutta silloin kun elämä potkii päähän, niin tuntuu uivan todella syvissä vesissä. Elämä ei hänellä aina ihan helppoa ole ollut, mutta skorpparimaiseen tyyliin ei ehkä näytä sitä muille vaan osaa kyllä peittää sen taidokkaasti. Joskus olen vasta jälkeenpäin saanut kuulla ja tajunnut, miten vaikea tilanne on oikeasti ollut. Tässä taas parhaillaankin seurailen elämäntilanneettaan, joka tuntuu näyttävän nurjia puoliaan.  :-\

Ehkäpä toi aurinko jousimiehessä tuo sitä positiivisuutta luonteeseen, että jaksaa rämpiä, vaikka välillä vaikeaa onkin. (Ja jupiterin ja kuun yhtymä vesimiehessä sekstiilissä aurinkoon.) Neppari ei huonosta maineestaan huolimatta ole saanut häntä ainakaan huumaaviin aineisiin sortumaan ja käyttää alkoholiakin todella harvoin. Itse asiassa hän on bilehile, joka sille päälle sattuessaan jorailee kotibileissä täyttä häkää aivan selvinpäin!  :D

Olen muuten itsekin huomannut, että jotkut neptunikot välttävät alkoholia ja nauttivat sitä hyvin harvoin. Ovat itsekin tajunneet, että se ei sovi heille ja tuottaa vain ongelmia (järkyttävä krapula tai muu toikkarointi, jota saa myöhemmin hävetä).

Täällä vielä yksi skorpparinousuinen, neptunus 1. huoneessa (ja neliössä saturnukseen, muun muassa). Ja aurinko vielä kauriissa, kuu neitsyessä ;D Synkkää...kö?!

Sen voin sanoa, että on hyvin vaikea olla täysin tyytyväinen itseensä.
Karttani on kaikin puolin hankala  muutenkin (t-ristiä ja suurristiä) ja totta ihmeessä masennusta on ollut. Tuo neptnuksen ja saturnuksen neliö on mm. katkaissut minulta erittäin menestyneen ja pitkän uran kuin veitsellä leikaten, ilman mitään järkeenkäypää syytä. ja ketäpä siinä muita sitten syyttelemään, kuin joko mustaa magiaa tai - itseään. :(  Tosin tuo itsesyyttely siis ei ole tuollaisessa tilanteessa  rationaalista vaan tuskallisen hahmotonta: minussa täytyy olla jotain vikaa mutta jos vaan keksisi edes että MITÄ...????

Myös leikki-ikäinen lapsoseni kuoli ilman lääkärien keksimää syytä, POX vaan  :angel: :angel: (syntyi muuten halloweenina ja kuoli ystävänpäivänä ja oli aurinkoskorppari, SIINÄ teille skorpparihuumoria!!!)

Minä kuulun heihin jotka EIVÄT juo, muutkin huumaavat aineet saavat aikaan hyvin epämiellyttävän olon. Itse tulkitsen tämän siten, että en halua menettää kontrollia. Kenties alitajuisesti pelkään "omaa voimaani" joka voi olla erityisen tuhoisa jos olen sekaisin  :buck2:

Eräs näkijä sanoi kauan kauan sitten, että mulla on vieläpä paha silmä, jota pitäisi yrittää hallita. No yritetty on  :-[  (Syntyessäni taas eräs noitasukulainen sanoi että mulla on kolmas silmä).

Kun läheisiä sairastuu tai kuolee ympäriltä muistan aina syyttää itseäni ja pahaa silmääni, kenties olen ajatellut heistä pahaa :knuppel2:  Kaameaa, myönnetään, mutta me skorpparithan olemme tälllaisia   ;) :uglystupid2:

.juu ja Suomea kohtaan ei kauheasti ole tunteita, olen luonnoltani "nomadi" (mustalainen, beduiini, tuaregi tms.)

Suomalainen muotoilu on kauheinta mitä tiedän!! Ei se rumaa ole mutta kun se on ANKEAA (kuten syomalainen helmikuu)  :knuppel2:

Kaksi ihmistä tunnen joilla  :neptunus:  :aspect_con:  :askendentti:  :skorpioni:, toisella persoonallisuushäiriö jonka myötä sekoilut olleet rankemman mukaan.

Tännehän on tullut paljon vastauksia. Kiitos
No, johan pomppas, minulla myös Aurinko Kauriissa! Kuu Jouskarissa, tuo vekkuli on autellut minua, ilman tuota planeettaa, persoonallisissa planeetoissa, olisin enemmän kuin hukassa  :P :P
Minulla on Neptunuksen sekstiili Uranukseen Radixilla.
Olen erittäin henkinen tyyppi, juu.
Radixilla Neptunus neliöi MC
Sanotaan näin: Yritä olla putoamatta kuiluun, joka on unelmiesi ja todellisuutesi välillä. Haavemaailma todellisempi kuin arkinen elämä
Pluto sekstiili Neptunus, niin ikään.
Erittäin mielikuvituksekas.

Niin, kukapa meistä olisi??
Pitänee olla jollaintapaa henkisesti sairas, mikäli pitää itseään täydellisentyytyväisenä itseensä.

 Minä käytin negatiivisesti alitajuntani voimaa aikanaan. Nyt tuolle en anna enää tilaisuutta tehdä pahaa, muille. Tosin tuo voima äksyilee minulle, kun en anna sen riehua  :tickedoff: joka kerta, kun se nostaa päätään, muistan sanoa sille:"Miten kivaa, että olet olemassa, minä rakastan sinua". Paijaan ja hellin sitä, se rauhoittuu.

Tuon syyttelyn voisit kyllä suosiolla jättää pois, koska itse olen käynyt samat syyllisyydentaistelut lävitse ja tullut tulokseen, että en halua kantaa tuota rasitetta koko elinikäni.

Voimia ja yrittämistä tuo on todella vaatinut, mutta minun on muistettava, että jokaisella ihmisellä on oma vastuunsa omasta elämästään, ei minulla

Moips Maisa. tuo sun teksti vaikuttaa tulta. Ollaan molemmat aurinko jouskareita ja noususkorppareita. Neptunus löytyy myös  :jousimies: merkistä ja on osa stellumia. Erona vain että on 2 huoneen puolella pari astetta sen kärjestä.

Nousu skorpparit ovat kaikki herkkiä. ulkokuori vain vaikuttaa sellaiselta että se kestää mitä vain ja joskus meitä käytetäänkin likakaivona vain sen vuoksi ettei ulkopuoli paljosta värähdä vaikka sisus kuohuu. Itselläni ilmaisua häiritsee  :merkurius:  :kauris:   :aspect_opp:  :jupiter:  :leijona:. Ilmaisu ei todellakaan ole aina sitä mitä haluaisin.

Aurinko jousimiehessä on ollut monessa suhteessa pelastajani. Ja siitä olen kiitollinen!

 :askendentti:  :aspect_con:  :vesta:  :aspect_con:  :kuu: :aspect_con:  :uranus:  :aspect_con:  :pallas:. Taas aiheuttaa pään vaivaa ajoittain... Kaikki siis  :skorpioni:. Mutta hei! Elämää se vain on!

Meruska

Kiintoisaa, "astrokaimani" eli topikin aloittaja :D

Käypä sinäkin muuten, kuujouskari,  astrofaces.comissa. Minun 'kaksoisolentoani' sieltä ei löytynyt (siis  :aurinko: :kauris:, :kuu: :neitsyt: :askendentti: :skorpioni:)
mutta sinulle ehkä löytyy... :crazy2:

Heh! Moonstar! Kyllä noususkorppari onkin myös vahvuus. Sitä ei käy kieltäminen. Mutta kaikella on nurjapuolensa ja ajoittain sitä väsyy jatkuvaan järkyttämiseen. Joskus sitä toivoo että ihmiset näkisivät sen kaiken läpi ja tulisivat vastaan ilman mitään varuksia taikka odotuksia taikka jatkuvan tuen tarvetta. Olisin iloinen jos joku tarjoaisi olkapään mullekin välillä!..... Tosin se että päätän nöyrtyä ja nojata siihen ja ehkä itkeä tirauttaa on taas ihan toinen juttu....

 ;D
Täällä toinen, joka ei ole vielä löytänyt kauheampaa muotoilua. ;D

Minulta ei löydy Iittalan (laitos-) laseja, vaan Kare Desingista löytyneet kauniit ruskean sävyiset, runsaasti kulta ornamentti kirjailtuja viini, shampanja
-ja vesilasit, joissa myös vesilaseissa on kaunis jalka.
Ne ovat ns. "uus-antiikkia" ja hyvin "kuninkaallisen" näköisiä. ;D

Minusta Aalto-tuolit ja muut huonekalut ovat hirveitä. :-*

Nyt sanon varmasti kauhean kirosanan, mutta en voi sietää
perinteistä Marimekko-kuviointia. :2funny:

Onkohan niin, että  :askendentti: :skorpioni::illa
pitää olla vähän ikään kuin ns. gootti-tyylistä tai "vampyyri-tyylistä"
-toisin sanoen barokki-tyylistä linnamaista sisustamista kotona? :idiot2:

Minun sisustus-tyylini on -ainakin tällä hetkellä-
oikeastaan ollut jo kauan, antiikkista -ja uusantiikkista.
Se sopii Wieniläiseen yli 3-metriä
korkeaan asuntooni. Perinteisessä suomalaisessa matalalissa
huonekorkeuksissa ko. tyyli näyttäisi lähinnä tunkkaiselle.

Hahaa ;D Marimekko tosiaan, bad word...  :knuppel2: !!! Arvatkaa kärsinkö seitkytluvun retromuodista, kävin juuri jälleen goottiliikkeessä, jossa muut asiakkaat ovat n. 30 vee nuorempia  ;D
 Onneksi kauppias on vanha sielu eikä katso minua wanhaa noitaa ulos kaupastaan...

Minun huushollissani ei myöskään  :knuppel2:ole modernia muu kuin tietsikka ja keittiökoneet, kaikki muu antiikkia tai itämaista tavaraa.

Nuorempana oli joitain hieman uudempia kalusteita (tosin antiikki lookalikea nekin), mutta oli pakko hankkiutua niistä eroon ja hankkia aidot tilalle  :idiot2:

Tämä viestiketju on tarkoitettu Skorpioninousuisille, joilla Neptunus 1.Huoneessa. Aihe lipsuu pois siitä mistä on kyse.

Tutkailin tuossa tuttavieni karttoja ja tuon ensin mainitun miehen lisäksi tunnen ainakin kaksi   :askendentti: :skorpioni::a, joilla on  :neptunus: ykköshuoneessa. Heillä ei ole tiettävästi masennustaipumusta, tai jos on, niin he pitävät sen omana tietonaan. Skorpionimaiseen tapaan heidän sisäinen maailmansa jää aikalailla vieraaksi näin normaalissa kanssakäymisessä. Toinen näistä henkilöistä on kuitenkin muusikko ja hän ilmaisee tuntojaan musiikin kautta. Myös toinen on taiteellinen - hänen ammattinsakin on taiteellis-tekninen - ja on tarkka niin omasta kuin ympäristönsäkin ulkonäöstä. Sisäinen maailma näkyy parhaiten sisustamistyylissä, mutta myös musiikkimaussa. Tästä henkilöstä olen hieman huolissani, pääasiallinen sisustusväri on harmaa ja kuuntelemansa musiikin lyriikat ankeita.

Heissan,
täälläkin kirjoittelee nousu skorppari, jolla neppari yhtymässä aurinkoon 1. huoneessa, joka onneksi on jouskari!
Lyhyesti sanottuna elämä ei aina ole ollut ruusuilla tanssimista ja masennustakin löytyy. Ekan kerran se iski myöhemmässä teini-iässä, kun perhe muutti takaisin Suomeen Afrikan lämmöstä... siinä menikin pari kolme vuotta tajuamatta edes mikä mättää, kunhan mätti  :buck2: :tickedoff:
Opiskelun aloittaminen auttoi, tosin sittenhän tuli kuvaan alkoholi, mutta onneksi ei kuitenkaan vienyt mennessään. Joskus joku on jopa sanonut, että mulla menee alkoholi hukkaan, kun oon ihan yhtä hullu selvinpäinkin... ;D Nykyään osaan käyttää alkoholia, mutta erityistä tarvetta siihen ei ole, eli voin olla ilmankin hyvinkin pitkiä aikoja.
Yksinäiset kaudet ovat tulleet tutuiksi. Nytkin on meneillään semmoinen ja vähän on se masennuskin yrittänyt pukata päätään, mutta onneksi tällä kertaa tajusin sen ajoissa ja hain saikkua. Eli kotona olen, mietin syntyjä syviä  :D ja yritän löytää iloa elämään  :angel:. Tuntuu, että nyt käyn läpi myös niitä edellisen masennuksen aiheuttamia ja aikaisia juttua. Nyt on elämän kokemusta rutkasti enemmän ja tuntuu, että tällä kertaa tästä on mahdollista selvitä paremmin. Ehkäpä se feeniks-lintu nousee tuhkasta tämän jälkeen  :)
Ei elämä helppoa ole, mutta ei sen kai pidäkään olla  :laugh:
Itse katson sitä Suomeen paluuta siten, että minun piti oppia uudestaan pitämään Suomesta. Se on toteutunut. Ulkomailla koen yleensä olevani ihan yhtä kotona kuin täälläkin. Kai sitä on tullut aiemmissa elämissä elettyä vähän joka puolella. Koti on tämä maailma  :smitten: Nyt on hyvä olla Suomessa, ehkä joskus jossain muualla tai sitten ei. Aika näyttää  ;)
Tsemppiä matkaan skorppari/neppari nousuiset, kyllä se tästä iloksi muuttuu  :D :smitten:

Taidanpa minäkin raapustaa vielä tuosta nousunepparin yhteydestä "huimausaineisiin". Alkoholin kanssa on joskus läträtty, mutta jo nuorena huomasin, ettei minun tarvitse välttämäti itse juopotella, riittää kun on tekemisissä juoppojen ja narkkarien kanssa.
Pääsee leveleille siinä sivussa  :uglystupid2:

Olen ollut aina erittäin kiinnostunut tietoisuuden ja tajunnan eri tasoista ja lienee hyvin skorpparimaista tutkia niitä myös oikoteiden eli päihteiden kautta.
Nykyisin minua kutkuttaa eniten shamanismi. Muiden kiireideni takia en pysty sitä vielä laajamittaisesti harjoittamaan, mutta mikäs kiire tässä on. Annan homman muhia alitajunnassa ja neptunuksen avulla rakentua tiedostamattomilla alueilla.

Tunnistan syvän tarpeen sulautua johonkin suureen. Onneksi on musiikki ja taiteet joihin voi sukeltaa. Musiikkia kuuntelen joka solullani, 'kokovartalokorvalla'. Ja mieluiten sellaista musiikkia, jossa ei ole sanoja.

T. Synapsi

Tuon allekirjoitan siinä mielessä, että minulle itsellenkin oma sisäinen maailma on outo. Kun Neptunus luo illuusioita ja järkiminä ei tajua sen juttuja, olen täysin pihalla itsestäni välillä  :o

Itselläni myös synkkyystaipumusta ja siksi en kuuntele melankolisia sävelmiä. Koska 'pakenen' kaikkea ikävää.
Minulle myös tuo musiikki avaa oven ulospäin. Kuunnellessani sitä, avaudun iloiseksi, se poistaa junnaavat mielteet ajatuksista ja helpottaa oloa.

Ja runoilu on myös minulla yksi keino purkaa sisäistä maailmaani.

Jaa, minusta suomalainen muotoilu ei ole kauheaa, vaan hienostelevat gucci pucci merkkimuotoilut, joita eräät katsovat tarvitsevansa.. pidän tilasta ja valosta..

goottityyli on juuri "kamalaa", mutta nythän senkin ymmärtää paremmin astron varjolla. Vain lasten halloween juhlassa voi leikkiä mustalla ja punaisella "tosissaan"..  ;)

Aalto on ihan jees, mutta kaikkea uuttakin on.

Eikös Neptunukseen voisi liittää taiteen.. minulla kutosessa nyt AP-  ;)  :vaaka:

Heips,

tässä myös skorppari-nousuinen (+ kuun alasolmu 12. huoneessa, orbi -6), jolla on Neptunus 1. huoneessa sekä Pluto MC:llä (orbi -2) yhtymässä Uranukseen.

Olen ollut ongelma itselleni koko elämäni, jo 40 vuotta. Itse asiassa olen elänyt jo monta elämää, sillä olen aloittanut ja lopettanut niin työ- kuin ihmissuhteita useamman kappaleen. Töitä on toki aina ollut, mutta ihmissuhteita ei, ja viimeiset vuodet olenkin ollut sinkkuäitinä - parasta varmaan kaikille, että näin on.

Toivoisin, etten olisi niin herkkänahkainen ja säikky. Ihailen ihmisiä, joita eivät pienet asiat hetkauta eivätkä päällepäsmärit säikäytä. Minusta tuntuu, että vanhimmiten, kun pitäisi tulla vahvemmaksi ja itsevarmemmaksi, minulle onkin käynyt päinvastoin. Rasitan itseäni ihmisten tietoisilla tai tiedostamattomilla negatiivisilla kommenteilla ja varon lähes neuroottisesti loukkaamasta muita. Eihän totaalinen piittaamattomuuskaan ole hyväksi, mutta kultainen keskitie on vaikea löytää, ja ärsyttävää on turha herkistelykin.

Mitä tulee päihteisiin, niin nekin ovat vanhimmiten jääneet. Nuorena en todellakaan sylkenyt pulloon ja sätkääkin paloi askitolkulla, puhumattakaan kaikenlaisista muista nautintoainekokeiluista. Nyt olen aika tylsää seuraa, sillä en mielelläni nautiskele viinaksia enkä muitakaan päihteitä (makeaan olen kyllä koukussa), kun niistä tulee mieletön darra ja elämä pysähtyy pariksi päiväksi. Koska en kestä krapulaa/morkkista, niin mieluummin olen erakko tylsimys.

Ei sillä eikä sen puoleen; lapsuuteni ja nuoruuteni eivät todellakaan olleet mitään "normaalikuvioisia", joten sekapäisyyteni ei ihan 100 %:sesti ole itseaiheutettua.

Minulla on pikkusisar, joka noususkorppari, neptunus ykkosessa oppositiossa venukseen.  :aurinko: :kaksoset:. Sairaselakkeella, maanisdepressiivinen. Ainoa mika saa sangysta ylos on musiikki, - jos saa. Hyvin tarkka ulkomuodostaan, hyvin kiltti, ihan neuroottinen ettei loukkaa muita. Ei halua lainkaan matkustella. Houkuttelisin pois Suomesta, uuteen ymparistoon, itse olen lahtenyt ja koen Suomen enimmakseen masentavana. Ehka kun on omat perheenjasenet masentuneita vaikuttaa asiaan. Sisaltahan se valo tulee, mutten niin valaistunut ole, etta voisi kaikki maalliseet seikat sivuuttaa, niinkuin toi ilmasto. Ja innostuneet, kannustavat ihmiset ymparilla. Kyl useimmat suomalaiset on kyynisia. Tama sisarkin ei usko mihinkaan henkiseen. Vannoutunut ateisti, mitaan jumalaa kuin muutakaan henkista silmilla nakymatonta ei ole. "Masennus johtuu aivojen kemian hairioista. piste." Ja usein johtuukin. Mutta silloin ei positiivinen tsemppaus auta.

Olipas masentavaa luettavaa ja Kyllä - olen noususkorppari, Neptunus 1. huoneessa ja yhtymässä askendenttiin (7 asteen tarkkudella). Ja Kyllä - minulla on voimakas alkoholismin taipumus. Jos en kyttää itseäni koko ajan, olen humalassa illalla klo 21 mennessä. Onneksi tiedostin tämän taipumuksen jo nuorena, joten olen välttänyt sillanalusen. Mutta kyllä viina maistuu samassa sekunnissa, kun vaan annan itselleni luvan hörpätä. ;D

Mun mielesta kaikilla, jotka tanne kirjoittelee ja naita juttuja lukee, on mahdollista parantua masennuksesta ja riippuvuuksistaan, koska he selvasti ovat viela kiinnostuneita asioista.  Tahdonvoimaa se aina vaatii runsaasti, jonkinlaista motivaatiota, suotuisia  olosuhteita, ja ehka hyvaa menetelmaa. Muun muassa "Mindfulness" jutut mainostavat etta auttavat mielen hallintaan, ja ovat minuakin auttaneet niin etta synkimmat mielialat ovat unohtuneet, vaikkei mun ongelmat suurimmat ole olleetkaan.   :angel:

Olet Antimoguli justiinsa oikeassa. Joskus vaan tympii se, että pitää vahtia itteensä ihan kuin ei koskaan kasvaisikaan aikuiseksi. Minä olen 40 täyttänyt ja pitäisi jo osata käyttäytyä, mutta ei. Juhlissa on aina sanottava "ei kiitos" pienille tarjoiluille, kun tietää etten voi siihen pariin lasiin sitten lopettaa. Mutta kunpa en absolutistiksikaan halua, niin ryypäänpäs sitten kaaosmaisesti kotona, kun hetki on sopiva eli melkein kerran viikossa. Pöljää toimintaa tällanen!!!   :tickedoff:   

Suomalaisissa juhlissa suomalainen juomakulttuuri ei kannusta kohtuuteen, ainakin 10 vuotta sitten viela oli noin. Olis kiva eurooppalaistua. Sisarellani on ihonalaiset antabus kapselit. En tieda milla perusteella sen saa tai milloin sita ei saa laittaa. Ykkosolut silti maittaa. Muttei vahvempaa ota, - mutta siina taitaakin henki lahtea jos ottaisi. En tieda tarkemmin. ::) :)

Tässäpä taas yksi noususkorppari, jolla on Neptunus ykköshuoneessa. Taidan olla sikäli poikkeuksellinen, että minulle ei alkoholi maistu juuri ollenkaan, eikä ole koskaan maistunutkaan, muista päihteistä puhumattakaan. Joskus teininä toki yritin olla normaali ja juoda siinä missä muutkin, mutta en vain saanut kännäämisestä minkäänlaisia positiivisia kiksejä. Minun on aina ollut hyvin vaikea ymmärtää, miksi joku nauttii voimakkaasta humalatilasta, kun itse koen sen lähinnä epämiellyttävänä.  :idiot2:

Saahan tuota aina selitellä, Suomessa varsinkin. Tuntuu että välillä pidetään melkeinpä jonkinasteisena snobina, kun ilmoitan juovani ainoastaan silloin tällöin viiniä, ja sitäkin ruoan yhteydessä.  ::)

Mitä tulee tuohon masentuneisuuteen, niin en ole kyllä onneksi ollut koskaan syvästi masentunut. Kuitenkin minulle on tuttua sellainen tietty surumielisyys, joka usein kulkee mukanani, vaikka asiat periaatteessa olisivat ihan hyvinkin. En oikein tiedä mistä se tulee, ja välillä koen sen jopa jollain tavalla turvalliseksi ja kauniiksi tunteeksi...Se on ikäänkuin vanha ystävä, joka on ollut kanssani aina, niin kauan kuin muistan... mutta jota ilmankin tulisin mielelläni toimeen.  ;D No, tämä on tietysti ihan eri asia kuin masennus, mutta varmaan kumpuaa jostain samasta lähteestä... Itse asiassa minulla on aina ollut sellainen epämiellyttävä tunne, että jos minulle tapahtuisi elämässä jotain todella ikävää, saattaisin sairastua helposti masennukseen.  :( Toivottavasti olen väärässä. Ja onhan tässä onneksi selvitty jo yhdestä jos toisestakin vastoinkäymisestä ilman että näin olisi tapahtunut.  :)

Tuolta yhdestä viestistä poimittuna jäi mieleen... kuinka moni teistä (meistä) ykköshuoneen Neptunus - Noususkorppareista polttaa tupakkaa?

*nostaa käden ylös* Minä...

Poltin melkein 30 vuotta, mutta nyt olen vihdoinkin päässyt röökistä eroon.  :smitten:

Joskus teininä tuli muutaman vuoden poltettua, mutta sitten löin kaverin kanssa vetoa, että pystyn lopettamaan ja siihen se jäi. Joskus on kuulemma tullut poltettua humalassa, mutta siihen en ota kantaa, kun en muista  :crazy2: ja nykyään en oikein edes juo, joten polttamatta olen ja erittäin tyytyväinen siihen  :D

Olen skorpioninousuinen mies, jolla neptunus 1.huoneessa. Olen ollut masennuslääkityksellä useamman vuoden.
En yleensä lue foorumin keskustelupalstaa, sillä ahdistun siitä miten muut jaksavat innosta puhkuen setviä kaikenmaailman asioita. Minäkin haluaisin, mutta voimattomuus iskee, käy ylivoimaiseksi liian pitkien viestien lukeminen ja karttojen tulkitseminen.
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, sillä tämä yhteiskunta ei ole herkille eikä heikkohermoisille. Monta kertaa yritin vaihtaen aina suunnitelmia, mikään ei tuonut helpotusta. Joka paikassa tuntuu olevan päällimmäisenä ahneus ja sen synnyttämä kilpailu. Aloin karttelemaan ihmisiä ja kontakteja, koska tunteet ovat minulla liian hallitsevassa osassa enkä jaksa minkäänlaista teeskentelyä. Nyky-yhteiskunta ei kaipaa miestä, joka lähestyy asioita tunteella ja jonka kanssa
voi puhua "järkeviä" vain tunnekysymyksistä. Varsinkin miehet pelästyvät pahan kerran, kun avaan suuni ja useimmat naiset kiemurtelevat tuskissaan eivätkä voi ottaa vakavasti minunkaltaistani.
Haluaisin asua Suomessa, mutta talvien pimeys ja kylmyys aiheuttaa heti fyysisiä oireita. Kuitenkin ulkomaille muuttaminen jo pelkkänä ajatuksena on raskas, enkä usko, että olisin yhtään onnellisempi muualla.

tässä moinen samanlainen lisäksi vielä tripa skorppari :askendentti: :aurinko: :neptunus: saman merkin alla...

no elämä on ollut kyllä vuoristo rataa, myönnän sen... ääripäästä toiseen...
jos on jotin hyvää on yhtäpaljon pahaa tapahtunut... ja matkannut olen paljon, mutta itseään ei pakoon pääse... elämä helpottui vasta kun opin itseäni rakastamaan ja lopetin itseni tarkastelemisen suurennus lasilla... olin itseni suurin vihollinen, vaadin yli-ihmisyyttä itseltä...täydellisyyttä...mutta merkillinen omituisuus itsessäni huomasin... itselle en antanut virheitä anteeksi...

kaikille muille kylläkin, niillekkin jotka väkivaltaa teki... vihasin maailmaa en tuntenut kuuluvani tänne... toinen ongelma oli se että en nähnyt itsestä kuin ne negatiiviset puolet mutta kaikki muista sen kauniimman puolen...

kunnes älysin loppu viimein se kaunis mitä ne muut itselleni heijasti olikin minun piilotettua itseäni...

ja se paha jonka kohtasin olikin omaa vihaani...

ja kun aloin nähdä tämän ja hyväksyä itseni ihan kelpo ihmisenä...

neptunus tuo sen meidän tunne muistin ja ne masennutkset heillä kertoo siitä että ihmiset muistaa ali tajuisesti sen oman pyrkimyksen tullessan maailmaan eli ihanne elämänsä... niin henkenä kun olemme emme  muistakkan sitä että maan hidas energia ei saa asioita tapahtumaan niin nopeasti kuin ennen siis.. henkenä ollessa...se tuottaa tälle tälle merkki yhdistelmälle sen että muisto elämän suunitemasta surua... toinen on se että tämä yhditelmä tuntee toisten tunteet ja tuskan... ja alkoholi korosta pimeiden tunteiden esille tuomisen...

nämä ihmiset on tullet tekemään sydämmen muutosta, vapautumaan peloista... ja pelkonsa he joutuukin kohtaamaan...

salainen sisäinenmuisti siitä suunattomasta rakkaudesta jota henkenä oleessamme tunsimme tuo sen tyhjyyden tunteen sieluumme... mutta se rakkaus on meissä ja sen voimme tuoda esiin jokaisella henkäisyllä...

antakaa itsellenne anteeksi sillä kukaan muu ei teitä syytä kuin te itse...
ja antakaa sydämmen valon loistaa, sillä se ohjaa.. oikeaan paikkaan...

ikävä kyllä valonne vetää yöperhosia luoksenne... kasvattakaa valoanne... sillä kun kirkkautenne loistaa yöperhoset katoaa ympäiltänne...
kun valonne virtaa koko ajan... olette jo valon lähde...

masentuneena te kannatte muiden huolia ja olette ne ottaneet sydämmenne lisätkää valoa... niin ne huolet ja tuska mikä tässä maailmassa on ei enää tulekkaan itseennen vaan valonne puhdistaa toisin sanoen... olette lähde tunteiden järven pohjassa... tunnette syvät vedet... muunnatte ne myös...mitä voimakkammin annatte itsenne virrata sitä kirkkammat vedet :smitten: :smitten: :smitten:

Täällä myös yksi Skorpioninousuinen ja Neptunus 1. huoneessa.
Jonkinasteista masennusta ja taipumusta synkkyyteen on ollu havaittavissa teini-iästä saakka. Nyt tänä syksynä sitten iski ihan kunnon masennus ja saikkaria siitä. Ei vaan jaksa.
Alkoholi on aina ollu jotenkin vieras aine mulle. Nuorempana tuli kyl nautittua toisinaan aika paljonkin, mut se seuraavan päivän morkkis on ollu aina niin kamala ett ei se toimi. Ja muutenkin bileiltana haluan mieluummin olla ylipirteä kuin ihan soosissa. Joten bilejuomana ehkä yksi tai kaksi siideriä ja iso kuppi kahvia toimii  :D
Tupakkaa en oo koskaan polttanu ja huumeet, äh, ei oo mun juttu. Mukavampi pitää pää selkeänä, saa paremmin yhteyden niihin syvempiin aatoksiin, intuitioon jne. En halua blurrata, sieltä saa voimaa, oivalluksia.

Heip, yksi itsetuhoinen, masentuneisuuteen taipuvainen skopparinousuinen ilmoittautuu.   :angel:

Joo, millaista elämä on.. ei helppoa.. ja varsinkin kun itse sen yleensä tekee itselleen hankalaksi.
Vaikka ei lapsuus/nuoruus ollutkaan olosuhteiltaan omaa vikaa..

Paljoa en asioistani höpöttele..  :merkurius: -  :skorpioni: ja vahva Pluto vaikutus muutenkin kartalla, joten jos olen maissa, niin kaikki sen varmaankin huomaa, jotka ovat kanssani tekemisissä, paitsi jos en halua heidän tietävän..
En tykkää kaataa ongelmiani muiden niskaan.. Eikä niille kukaan yleensä mitään voisi tehdäkään, kun minä itse.   :knuppel2:

Yleensä vetäydyn aivan omiin oloihini, miettimään syntyjä syviä ja yleensä silloin kuppiakin kaatuu melkoisesti.. mutta, aina sieltä on noustu..  :coolsmiley:

Näillä ajanjaksoilla on kuitenkin melkoisen puhdistava vaikutus ja olo on vahvempi ja luottavaisempi sen jälkeen.. Että näin täällä..  :coolsmiley: