Astro Foorumi

Suositelkaapa jotakin kivaa kirjaa, jota voisi lukea myös pienille lapsille? :) Siis sellaista, joka opettaisi henkimaailman asioita :) :smitten:

Yksi hieno kirja lapsille ja lapsenmieliselle on Ami - Tähtien Lapsi jonka on kirjoittanut Enrique Barrios. Kirja kertoo siitä, kuinka Enrique kohtaa toisen planeetan viisaamman olennon, joka vie hänet matkalle eri planeetoille ja opettaa henkisyyttä. Kirja on kirjoitettu kuitenkin satumuotoon eli Enriquen roolia kirjassa esittää pieni poika Pete ja avaruuden viisasta opasta Ami-niminen poika. Yhdessä nämä lapset seikkailevat paikasta toiseen ja Ami vastailee Pete kysymyksiin. Muututaan näkymättömiksi, lennetään nopeammin kuin valo, voidaan ajatuksen voimalla ottaa yhteyttä toisiin, jaetaan kaikki sillä kaikki on yhteistä jne.

Kirja on hyvin lämminhenkinen ja viisas, joskin kannattaa lukaista kirja ensin itsekseen läpi. Ami puhuu nimittäin suoraan sellaisistakin asioista kuin sota ja tappaminen, jotka saattavat pelottaa pieniä. Niiden kohtien ylitse voi hyppiä ja jatkaa vaan seuraavasta lauseesta eteenpäin. Alleviivaa vaikka lyikkärillä kohdat, joita ei saa lukea ja kumittaa ne pois, jos kyseessä on kirjastonkirja.

Kirjan takakannessa lukee näin:

"Kymmenvuotias Pete on leikkimässä meren rannalla, kun hän huomaa lentokoneen kaltaisen esineen syöksyvän mereen. Hatken kuluttua hänen luokseen saapuu vieras poika, Ami. Pian Pete huomaa olevansa keskellä outoja tapahtumia: isoäiti on nukutettu, poliisit hypnotisoitu ja hän itse pystyy lentämään pelkällä ajatuksen voimalla.
Ami ja Pete käyvät katsomassa jopa maapalloa avaruudesta...
Ami, tähtien lapsi on avaruusjanan Pikku Prinssi. Ihastuttava ja monikerroksinen tarina maan pojan ja avaruuspojan kasvavasta ystävyydestä.
Poikien väliset keskustelut sisältävät tarkkanäköisiä huomioita ihmiskunnan suurista kysymyksistä ja tulevaisuudessa.
Tässä valloittavassa kirjassa on suuren sadun tuntua, sillä se kiehtoo niin lapsen kuin aikuisenkin mieltä.
Alkuperäisestä teoksesta on otettu Argentiinassa jo 76 painosta!"

Ja jos haluat tietää, minkälainen kirja on sisällöltään, kirjoitan sinulle tähän pienen pätkän sisällöstä:

10 Planeettojen välinen veljeys
Tasangolla olevaan alanteeseen oli rakennettu pieni sievä amfiteatteri. Katsomo oli täynnä ihmisiä ja kentällä esiintyivät hyvin eriskummalliset olennot. Ensin luulin esiintyjien pukeutuneen naamiaisasuihin, kunnes huomasin heidän olevan aivan aitoja. Joukossa oli jättiläisiä, suurempia kuin Orifin asukkaat ja heitä pienempiä olentoja, melkein kääpiöitä. He olivat kauniita, vaikka heidän piirteensä olivatkin aika oudot: suuret silmät ja pieni suu - oikeastaan heillä ei ollut lainkaan nenää tai suuta. He olivat kauttaaltaan oliivinvihreitä olentoja, lyhyempiä ja laihempia kuin Maan ihmiset. Jotkut olivat aivan meidän näköisiämme. Huomioni kiinnittyi ryhmään lapsia, jotka olivat Amin näköisiä - tosin heillä oli erilaiset vaatteet.
"He ovatkin minun planeetaltani", Ami selitti.
(----) Yleisö osoitti innokkaasti suositotaan kunkin ryhmän esityksen jälkeen.
"Nuo kaikki ovat ilmeisesti eri maailmoista."
"Niin ovatkin. Jokainen ryhmä esittää oman planeettansa tanssia."
Myös yleisön joukossa oli olentoja eri maailmoista. Amfiteatteri oli koristeltu lipuin ja monia erilaisia aluksia oli pysäköitu sen ulkopuolelle pysäköintialueelle. Aluksia seisoi myös ilmassa kentän reunalla, kuten meidän aluksemme.
"Kuka on voitolla?" kysyin
"Voitolla mistä?"
"Minusta tuo näyttää kilpailulta."
"Kilpailulta?"
"Eivätkö he yritä ratkaista, mikä ryhmistä tanssii parhaiten?"
"Eivät."
"Mitä he sitten tekevät?"
"Julistavat tunteitaan, viihdyttävät yleisöä kauniilla esityksella, lujittavat ystävyyden siteitä, opettavat tpisilleen taitojaan ja nauttivat."
"Eikö muita paremmin tanssinut ryhmä saa mitään palkintoa?"
"Esityksiä ei verrata toisiinsa. He oppivat ja pitävät hauskaa."
"Maassa paras ryhmä palkittaisiin."
"Niin, ja muita ryhmiä nöyryytettään ja voittajaryhmän jäsenten ego kasvaa", Ami vastasi
"Kilpailu on kovaa, mutta täytyy todella yrittää parhaansa, jos haluaa voittaa."
"Voittaa: olla enemmän kuin muut - jälleen kilpailua, egoismia, erottelua. Ainoa kilpailun mutoo on itsensä kanssa kilvoittelu, itsensä ylittäminen, ei sisariaan ja veljiään vastaan kilpaileminen. Suitä ei ilmene veljeyteen perustuvissa kehittyneissä maailmoissa, sillä siinä piilee sodan ja tuhon siemen."
"Ei kilpailu meidän mielestämme ole pahasta. Urheilukilpailuisahan edistetään terveyttä."
"Mutta pääpaino on aikansa eläneissä arvostuksissa. Jalkapallo-ottelutkin ovat johtaneet sotaan. Maan stadioneilla ihmiset tappavat toisiaan. Se, mitä näet nyt, on tervettä, urheilullista ja taiteellista."
"Minusta se näyttää lähinnä lasten leikiltä"
"Piiri, ympyrä on maailman ja veljeyden universaali symboli"
"Mitä sinun rinnassasi oleva ympyrä symboloi`?"
"Se kuvaa ihmisyyttä."
"Entä tuo siivekäs sydän?"
"Se on vapaan, kehittyneen ja kaikkiallisen rakkauden symvoli."
"Rakkaus yhdistää ihmiskunnan!" huudahdin.

Ja tietenkin Pikku Prinssi! Luin sitä joskus 3-4.luokkalaisille. Ainakin heidän kokoisilleen se oli syvä ihmetyksen aihe ja siitä keskusteltiin.

 fi.wikipedia.org/wiki/Pikku_prinssi - 21k

Pikku Prinssin lisäksi hyviä kirjoja ovat ihan alkuperäiset Nalle Puhit (ei siis Disneyn versiot). En itse ole lukenut koskaan tätä kirjaa, mutta tiedän, että se on henkisyyteen taipuva eli Lokki Joonatan. Peter Panissakin voi löytää oivalluksia.

Yhteisiksi katselu- ja lukukirjoiksi sopivat myös Bradley Trevor Greiven valokuvakirjat, joissa on aivan mahtavia oivalluksia! Ne on suunnattu aikuisille, mutta sopivat varmasti myös lapsille hassujen valokuviensakin puolesta. Suosittelen lapsille esim. Ylimmät Ystävät ja Hyppysellinen Rohkeutta kirjoja. Näitä löytyy useita ja esim. legendaarinen Pieni Itsepiristyskirja sopinee myös lapsille!

Poikani olivat 7- ja 8-vuotiaat muistaakseni, kun luin heille 1000-sivua paksun opuksen 'Taru sormusten herrasta' iltasatuna, taustalla New Age-musiikki Legenda ja kyllä pojat olivat valmiita unten maille sen jälkeen. Vikkelästi he sänkyyn menivätkin sillä jätin aina jännittävään paikkaan.

Toinen tykkäsi taistelukohtauksista, mutta toinen kyynelehti jo rakkausjutuissakin.
 :smitten:

Hobbiteista on hyvä alkaa!

Ja tietenkin Lewisin kirjat!

Löysin tällaista tietoa Lokki Joonatanista netistä:

"Lokki Joonatan on kirja lokista, joka rakastaa lentämistä, mutta tämä ei ole vain kirja, vaan tunne rajattomasta vapaudesta. Se on kuin raamattu niille, jotka haluavat elää ilman rajoituksia tiellään, ponnistelevat ymmärtääkseen näkymätöntä elämän periaatetta ja jotka haluavat nousta tietämättömydestä oivallisuuteen ja viisauteen.

Kirja alkaa Joonatanin harjoitellessa liidäntää ja se seuraa läpi hänen rajoitusten rikkomisen ja täydellisyyden ymmärtämisen matkansa. Lokki Joonatanille lentämisen opetteleminen oli tärkeämpää kuin ruuasta kilpaileminen. Hänestä tuli hylkiö, koska hän oli vastuuton, mutta hän jatkoi silti tiedon etsintää.

Oivallettuaan lentämisen taidon hän palaa näyttääkseen parvelle lokkeja, jotka olivat hylkineet häntä. Hän kitenkin näkee kuvajaisen itsestään toisessa hyljityssä lokissa ja hänestä tulee tämän opettaja. Vähitellen hän saa eenemmän oppilaita, jotka ovat halukkaita oppimaan täydellisen lentämisen taidon. Eräänä päivänä eräs lokki, joka ei pystynyt liikuttamaan siipiään, tuli hänen luokseen. Joonatan vakuuttaa tälle, että hän pystyy lentämään ja on vapaa. Lokki oppikin lentämään heti. Tapahtuma johti siihen, että Joonatan sai Suuren Lokin Poika- tittelin, mutta hän jättää tehtävänsä tuossa parvessa lokille, jota hän oli ensimmäisenä auttanut, ja lähtee levittämään viisauttaan toiseeen lokkiparveen.

Kirja pyrkii sanomaan meille, että olemme vapaita menemään minne haluamme ja olemaan mitä tahdomme. Se on yksi parhaita seitsemänkymmentäluvulla kirjoitettuja filosofiaan liittyviä kirjoja. Kirja rohkaisee meitä ymmärtämään mitä me oikeastaan olemme ja löytämään itsemme. Se kertoo meille, että voimme voittaa kaikki rajoitukset kärsivällisyydellä ja että olemme kaikki osa rajoittamatonta vapautta."

Iiris rukka, salainen puutarha, pikkuneitejä (?), tuhannen ja yhden yön tarinat ja tottakai tuo lokki Joonatan ja Pikku Prinssi tekivät suuren vaikutuksen silloin muksuna.

Kiitokset  :smitten:

Vieläkö on satukirjoille tarvetta?
Löysin tänään kirjastoautosta etsiessäni huomiselle ykkösluokan satutunnilleni kirjan nimeltä Tarina sinisestä planeetasta, kirjoittaja on Andri Snaer Magnason. Mahtava kuvaus siitä mitä ihmiselle tapahtuu, kun ego ottaa ylivallan sielusta ja miten jokaisen pitäisi kuunnella aina omaa sisintään eikä muiden uskotteluja oikeasta ja väärästä. Kirja on näköjään voittanut kotimassaan Islannissa Valtion kirjallisuuspalkinnon.

Tässä pieni ote kirjasta:

Kuka omistaa auringon?
Ratki-Riemu seisoi rannalla ja hymyli hilpeästi. Hän taputti Brimiriäpäälaelle.
- Voi teitä lapsirukkia, olin jo unohtanut, että olette pieniä lapsia ja katsotte asioita niin yksinkertaisessa muodossa.
- Teistähän on kivaa lentää, eikö?
- Juu, lapset sanoivat.
- Eikö se ole kivempaa kuin mikään muu?
- Jo vain.
- Ja kuka opetti teidät lentämään?
- Sinä, Ratki-Riemu.
- Ja kuka halusi lentää?
- Me halusimme. Se oli unelmamme.
- Ja perhoset ovat teidän maassanne.
- Meidän maassamme? Onko mahdollista omistaa maa?
- Kyllä! Te omistatte maan, jossa perhoset haluavat asua ja siksi te saatte tehdä perhosilla ihan mitä haluatte. Jos muut haluavat nähdä perhosten lentävän maansa ylitse heidän täytyy maksaa siitä, koska te omistatte perhoset. Te ette lopeta lentämistä, elleivät he maksa.
- Maksa meille? Millä?
- He voivat maksaa kullalla.
- Kullalla? Mitä sillä tehdään?
- Sitä säilytetään paikassa, jonne kukaan ei näe.
Lapsista tämä oli kummallista.
- Entäpä aurinko? Kuka omistaa auringon? Se ei alkanut paistaa missään eikä lakannut paistamasta missään vaan kiersi ympäri ja ympäri ja paistoi tasaisesti koko planeetalle, kunnes annoimme sinun kiinnittää sen naulalla taivaankanteen, Brimir sanoi.
- Totta kai te omistatte auringon. Ajatus naulan nakuttamisesta aurinkoon syntyi täällä, ja jos muut haluavat saada auringon muutamaksi päiväksi vuodessa, heidän täytyy maksaa siitä.
Lapset miettävät tilannetta pitkään.
- Siis että toisella puolella planeettaa olevat lapset ovat oikeastaan meille velkaa kultaa siitä, että he ovat nähneet perhoset ilmaiseksi useiden satojen vuosien ajan, filosofi-Olli sanoi.
- Täsmälleen, Ratki-Riemu sanoi. Eikö se ole teistä oikeudenmukaista?
Brimirin ja Huldan ilme oli hieman hämmentynyt.
- Me emme oikein ymmärrä, he sanoivat - tämä ei nyt mene ihan oikein.
Ratki-Riemu huokasi.
- Minä yritän selittää tämän paremmin vauvakielellä, kun te olette niin tyhmiä: haluatteko lopettaa lentämisen ja tylsistyä, kuten ennen vanhaan?
- Emme, mutisivat kaikki muut paitsi Hulda ja Brimir, jotka eivät tienneet kumpaan suuntaan kallistua.
- Muistatteko, kuinka tylsää täällä oli ennen kuin minä tulin?
- Joo, silloin oli tosi tylsää ( - todellisuudessa ei ollut, AthaMaarit huom-)
- Ja muistatteko, mitä Hulda ja Brimir sanoivat laskeuduttuani tänne?
- Että sinä olet kammottava ihmissyöjäavaruushirviö, jolla on neljätoista päätä ja kymmenen korvaa ja terävät syöksyhampaat.
- Siinä näette, että heillä on vain vilkas mielikuvitus. Minä en ollutkaan hirviö vaan hauska Ratki-Riemu, eikä planeetan toisella puolella olevilla lapsilla mene varmastikaan mene niin surkeasti, mitä Brimir väittää, vaikka aurinko onkin kiinni täällä meidän puolellamme. Toisilla puolella asuvilla lapsilla on kuu ja tähdet.
- Mutta susipilven karkottamat pilvilampaat peittävät kuun ja tähdet toisella puolella, Brimir huusi.
- Kuunnelkaa tuota, lapset! Toisella puolella asuvilla lapsilla on kuu ja tähdet ja kaikki pilvet myös, mutta meillä on vaan aurinko! Ja mitä he nyt haluavat? Nyt he haluavat kaiken lisäksi auringon puoleksi päivää! Jo on hävytöntä!
Brimir ja Hulda olivat erimieltä.
- Mutta toisella puolella asuvat lapset elävät ikuisessa pimeydessä!
-Mitä te sanoitte toisella puolella asuville lapsille?
Seurasi pitkä hiljaisuus, mutta sitten Hulda mutisi:
- Me sanoimme, että myös meillä on tällä puolella ikuinen pimeys
- Ja että me olimme näin ruskeita, koska syömme ainoastaan multaa.
- Kuulitteko, lapset? He sanoivat pimeydessä eläville lapsille, että me asumme pimeydessä, mutta sanovat sitten meille, että siellä vallitsee pimeys. Kumpaa uskoa? Ensin he näkevät avaruushirviön ja sitten pimeydessä asuvia lapsia. Jos minä en olisi antanut teille Teflon-taika-ainetta ja perhostomua, villieläimet olisivat syöneet Brimirin ja Huldan, elleivät he sitten valehdelleet niistäkin. Tämäkö on kaikesta kiitos?
Ratki-Riemu oli nyt todella ärsyyntynyt.
- Minusta vaikuttaa siltä, että on vain yksi tapa ratkaista ongelma: meidän täytyy äänestää.
- Äänestää?
- Siten tiedämme, mitä enemmistö haluaa ja enemmistö on aina oikeassa ja sen täytyy päättää jatkuuko hauskanpito vai ei. Eikö se ole reilua? Vai haluatteko kenties olla yksin päättämässä?
- Ei, eiköhän enemmistö ole oikeassa, Hulda ja Brimir sanoivat.
Lapset katsoivat Huldaa ja Brimiriä, jotka tuijottivat apeina maahan.
- Hyvät lapset, ennen kuin äänestätte, aion nyt kertoa teille lopullisen totuuden:
Vaikka aurinko on AINA meidän puolellamme planeettaa, aurinko paistaa planeetalla keskimäärin yhtä paljon keskivertovuoden aikana mittaideksin mukaan verrattuna tiedon antoon uusista luvuista tuotantoprosessissa on 2%:n sisällä merivesi höpö höpö höpö 45 kertaa se reiällä hölynpölyn hölyn pöly pölyn hölyn öpö hintojen yhdenmukaistamispykälän ohjensääntökappale....
- Haha, minä en ymmärrä häntä, pikky tyttö kikatti.
- Voi pikkuista, sinä olet niin tyhmä, Ratki-Riemu sanoi ja taputti tyttöä päähän.
- Ei sinun tarvitse tietää: riittää että uskot minua ja luotat minuun. (---)
Ratki-Riemu jatkoi.
- Jos haluatte jatkaa samaa hauskanpitoa meidän täytyy hyödyntää koko aurinko.  Emme voi ottaa naulaa pois auringosta. Maailmassa on jäljellä yhtä paljon onnellisuutta kuin ennenkin - se on vain siirtynyt. Me saamme vähän ENEMMÄN onnellisuutta ja lapset toisella puolella planeettaa vähän vähemmän onnellisuutta.
- Mutta toisella puolella oleva metsä kuolee ja lapset myös, Brimir sanoi. Me emme saa tehdä näin. Rökvikk, sinähän uskot meitä?
-Hahahahahaa hmmm, ehkä Brimir on oikeassa, Rökvikk vastasi arastellen - ehkä meidän pitäisi auttaa toisenpuolen lapsia.
Ratki-Riemu haukotteli.
- Min voin tietysti ottaa naulan pois ja kiinnittää auringon uudestaan taivaallen toiselle puolelle planeettaa. Se on maailman yksinkertaisin asia.
- Heheheh, mutta sitten me joudumme ikuiseen pimeyteen ja kylmyyteen! lapset huusivat.
- Ei se minua liikuta. Toisella puolella asuvat lapset haluavat varmasti pitää hauskaa, jos te ette sitä halua.
- Mutta toisella puolella asuvat lapset eivät jättäisi meitä koskaan elämään ikuiseen pimeyteen, Margrét sanoi.
Seurasi pitkä hiljaisuus.
- No niin, lapset. Onko teillä nyt kivaa? Ratki-Riemu kysyi.
- Ei, haluamme heti pikimmiten takaisin lentämään, useimmat heistä sanoivat.
- Aiotteko te antaa Huldan ja Brimirin pilata teiltä kaiken ilonpidon? Teillä ei tule enää koskaan olemaan hauskaa, jos naula otetaan ulos auringosta, saati sitten, jos palautatte perhostomun. Kiirehtikää äänestämään, niin voitte jatkaa lentämistä.
Huldalla oli itku kurkussa.
- Älkää antako hänen petkuttaa teitä, lapset! Hän ei piittaa laisinkaan toisella puolella asuvista lapsista. Hän ei halua pelastaa heitä. Hän yrittää vain hämätä petollisilla sanoilla!
Kaikki katsoivat Ratki-Riemua. Ei kai hän halunnut antaa pimeydessä asuvien lasten kuolla.
Ratki-Riemu otti surullisen ilmeen kasvoilleen.
- Tottahan toki haluan auttaa pimeydessä eläviä lapsia. Vain Brimir ja Hulda eivät halua tehdä mitään, koska he haluavat, että MINÄ otan naulan pois auringosta ja sitten pimeydessä asuvat lapset saavat tulla toimeen omillaan.
- Mitä sinä haluat tehdä? Brimir kysyi.
- Jos autamme kaikki toisiamme ja lähetämme pimeydessä eläville lapsille ruokaa ja peittoja ja kenkiä,niin pelastamme heidän henkensä ja saamme pitää naulan auringossa! Silloin kaikki ovat iloisia!
(---)
Brimirin oli ehdottomasti saatava jatkaa napinaansa.
- Mutta mitä tapahtuu, kun he ovat syöneet kaiken ruoan, jonka lähetimme heille?
- Sitten me pelastamme heidät uudestaan ja uudestaan ja uudestaan....
- Kuinka kätevää. Et ole ainoastaan terävä vaan myös hyväsydäminen, lapset sanoivat.
Ratki-Riemu hymyili sydämellisesti.
- Ja nyt voimmekin ryhtyä äänestämään. Valinta on teidän, lapset. Jos äänestätte Brimiriä ja Huldaa, kaikki muuttuu jälleen masentavaksi ja tylsäksi. Jos äänestätte minua, ilonpito jatkuu ja pelastamme planeetan toisella puolella asuvien lasten hengen.

itse löysin jokin aika sitten meidän tytöille kirjan jonka nimi on keijuhevoset (kirjoittajaa en kyllä just nyt muista)...vanhin tyttö nyt 7v ja haltioitui siihen aivan täysin...