|
Otsikko: uuden alku ja totuuden tajuaminen Kirjoitti: loststar - 24.11.2007 22:50:50 Tästä aiheesta oli nyt pakko kirjoittaa sillä oma elämäni koki täydellisen muutoksen viimeisimmän 2kk aikana.
Kaikki mitä pidin itsestäänselvyytenä olikin pelkkää illuusiota joka oli rakennettu ympärilleni peittämään todellisuus.On hirvittävää joutua yhtäkkiä muuttamaan käsityksenä kaikesta tutusta ja siirtyä tuntemattomaan ja huomata ettei kukaan paitsi yksi uusi tuttavuus ole valmis auttamaan millään tavalla.Oli suorastaan ihme että selvisin koettelemuksestani hengissä ja että rakkauteni jumalaan ei rikkoutunut. Nyt elän päivä kerrallaan ja yritän nähdä joka päivän uutena alkuna enkä lopun alkuna. Maailmankaikkeus antaa aina uutta ajateltavaa ja muistot kodista eivät unohdu. Otsikko: Vs: uuden alku ja totuuden tajuaminen Kirjoitti: Esmiralda - 25.11.2007 14:04:02 Kaikella lämmöllä, Lostar, luomme aina nahkamme uudelleen ja uudelleen, emmekä alussa näe, mitä hyvää siitä koituu juuri silloin, kun kaikki tuntuu 'sortuvan'.
Voimaa ja kärsivällisyyttä sinulle! Esmiralda :smitten: Otsikko: Vs: uuden alku ja totuuden tajuaminen Kirjoitti: Sissell - 26.11.2007 23:02:23 Juu itselläni ollut kanssa aina vastoinkäymisiä ja nyt alkanut tulla taas tämän vuoden lopulla. Alkuvuosi menikin jotenkin "liian" hyvin...
Nyt tämä 21-vuotias yrittää vihdoin totutella ajatukseen 'äitipuolena' olemisesta tulevaisuudessa jossain vaiheessa...ja vuosi sitten vielä en voinut lapsia oikein sietääkään..onneksi nykyään sentään suhtaudun lapsiin aika positiivisesti :) Mutta helppoa ei varmasti ainakaan aluksi tule olemaan kun lapsiin en ole vielä paljon yhtään tottunut Otsikko: Vs: uuden alku ja totuuden tajuaminen Kirjoitti: Esmiralda - 26.11.2007 23:09:05 Äitipuoleksi! Huh! Olet niin nuori. Ja elämän yliopistoon jo!
Sitä minä olin vasta 33, kun äitipuoleksi tulin. Mutta voi sitä löytyä vaikeampaakin tässä elämässä. Ole positiivinen! :smitten: Otsikko: Vs: uuden alku ja totuuden tajuaminen Kirjoitti: Sissell - 27.11.2007 09:27:55 Joo, seurustelen itseäni vanhemman miehen kanssa...Kaksosmiehen kanssa :knuppel2: Itse olen ihmeenkin positiivinen, kunhan vain nyt vihdoin pääsisin todellakin tutustumaan lapseen enkä kokisi oloani enää niin ulkopuoliseksi. Lapsi on 1v7kk joten vielä olisi varmaan todella hyvät mahdollisuudet muodostaa läheinen suhde häneen :) Ja lapsi kuitenkin asuu äidillään emmekä me asu vielä miesystäväni kanssa yhdessä, mutta silti haluaisin nyt päästä tutustumaan tähän pienokaiseen. Vaikeinta ehkä on ajatella kuinka jollain toisella naisella on mahdollisuus jakaa oman mieheni kanssa jotain näin ainutlaatuista ja pysyvää kun taas minulla ei :( No, jos joskus tulevaisuudessa minullakin..
|