Astro Foorumi

"Miksi olet luonut itsellesi negatiivisen todellisuuden?"

Varmaan unohduksen vuoksi. Tai itsepetoksen. Mutta miksi? Miksi vaikka tietää ja on oivaltanutkin aikoinaan, unohtaa kaiken? Alkaa kyseenalaistamaan ja epäilemään.

Puhun nyt henkimaailman asioista. Siitä rakkaudessa olemisesta. Entä jos se kaikki on pelkkää huijausta, eskapismia jotta selviää elämässä? Jos se onkin petosta.  ???

Minäkin olen joskus hyvin negatiivisella mielellä.

Joskus ajattelen että astrologiakin manipuloi meitä johonkin.

Ja että kaikki henkiset kirjat osoittavat unen kaltaista tietä, pois fyysisestä.

Miksi se niin tekisi?

Sitten käännän katseeni toisaalle ja näen itseni ja oman elämäni tässä kaikkeudessa niin pienenä pieruna, että oikeastaan se kannattaa elää siten, että se 'pieru' on edes iloinen jostakin. Miksi kittuuttaa negatiivisuudella siis? Annetaan sille pienelle kauniin mahdollisuus!

Siis suuri on valintamme suunta.  :o

Minä en ole koskaan epäillyt..
Olen aina uskonut johonkin hyvään, koska se tuntuu hyvältä sekä järkevältä.
En näe mitään syytä miksi meitä huijattaisiin uskomaan parempaan.  ;)

Ardith, näen jo tuossakin monta valintaasi.

Olet päättänyt ettet ota loparia. Olet päättänyt käydä jotakin läpi, ehkä taistella jonkin sinulle tärkeän arvon tähden. Olet ehkä päättänyt katsoa perille asti.

Olet päättänyt iskeä suoraan tuohon negatiivisuuteen. Olet valinnut sen.

Tämä nyt on hyvin karrikoitua, summittaista, kun ei tiedä puitteita. Mutta tämä mitä näen.

Minä näen elämän kaksinaisuudessa myös ensin sen negatiivisen ja aikani sitä pähkäillessäni tuleekin se positiivinen esille. Ihmisillä on vaan niin kiire pois epämielyttävästä tilanteesta, ego itkee ja valittaa vai onko se meidän  :kuu: tunne. Niissä ikävissä asioissa on piilotettuna se helmi joka auttaa uuteen eteenpäin, malta siis ihminen, mihin on kiire.....  :o opitaan näkemään kokonaisuus.

 ;) Mateve

Hyvä ja paha, rakkaus ja viha  :D
Millaisilla ajatuksilla on helpointa olla? Vain itse sen tietää  :)

Jos vaihdetaan rakkaus vihaksi, tai epäilykseksi sen olemassa olosta selvitetään vain se, että se on totta. Nähdäkseen molemmat puolet itsessään voidaan olla ja voidaan ymmärtää.

Töissä olosta. Tarvitsee vain valita onko itse pelkkä patteri/kone vai virtaava lähde. Patteri tyhjenee ajankanssa ja konettakin huoltaa pitäisi. Virtaava lähde vain on puuhastelee ja luo siellä missä on  :)

Oon pyöritelly näitä asioita sieltä täältä puolelta ja toiselta sekä antanut vaan olla ja sitten kuitenkin taas aloittanut setvimään näitä mielen omituisia verkkoja, joissa jokaisesta reiästä pääsee todellisuuden erilaiseen näkökulmaan loppumattomien minuusominaisuuksien kuvastaessa yhtä kaikkiallista multiperspektiivistä elonheijastusta...  :buck2: Jonkinlaista sopeutuvuutta näkymättömän valon värikirjoon siis menossa.. Alkaa tuntua hieman kameleonttimaiselle...

tv: puuropata   :crazy2:

Tässä mietinnässä, onko todellisuus hyvä vai paha, pitää ensiksikin eristää kaksi todellisuutta: ensimmäinen on Henkinen Todellisuus ja toinen on Fyysinen Todellisuus. Molemmat kietoutuvat yhteen, mutta loppupelissä fyysinen todellisuus on vain harhaa, Maya. Täällä kaikki on katoavaista, väliaikaista, ohimenevää ja asioiden molemmat puolet vuorottelevat keskenään.

Totta kai fyysinen todellisuus on negatiivinen ajoittain! Kyse on ihmisten haasteista, kasvamisesta, vain fyysisestä tasosta käsin elämisestä, siitä että pyrkisimme kohti henkistä. Jos fyysisellä tasolla kaikki on aina hyvin ei kukaan ala etsiä "jotain parempaa". Tällöin sielutkaan eivät kasva, eivätkä valaistu, koska ne eivät koe tyytymättömyyttä. Tyytymättömyys johonkin ajaa varmemmin ihmistä kohti uutta. Kasvaa voi henkisesti, vaikka fyysisessa todellisuudessa/harhassa asiat olisivat hyvin esim. taloudellinen tilanne on hyvä. Se ei ole mikään este. Kyse on enemmänkin oman ajatusmaailman ja näkökannan muuttamisesta. Useimmat haasteet nimittäin kumpuavat VAIN ja AINOASTAAN omasta suhtautumisestamme asioihin.

Työpaikalla on siis negatiivista porukkaa - no entäs sitten? Ei sinun tarvitse lähteä siihen negatiivisuuteen mukaan tai ajatella, että onpas negatiivista  :coolsmiley: Sie voit asennoitua töihisi mukavasti ja suhtautua myös kenkkuileviin työkavereihin ymmärtävästi. Et menetä tuolla asennoitumisella muuta kuin negatiiviset olotilasi ;D Jos tämä ei onnistu tai koet, ettet jaksa, vaihda tyuöpaikkaa. Jos vaihdon jäkeen kohtaat uudessa työpaikassa samat ongelmat on viesti selvä - sinun täytyy oppia tuosta ympäristöstä jotain tärkeää. Muussa tapauksessa samanlaiset tilanteet marssitetaan eteesi vaikka seuraavan 15 elämän ajan, kunnes saat sen AHAA-elämyksen, joka vapauttaa sinut tuosta haasteesta :)

Maailmassa on niin paljon globaalia pelkoa esim. terrorismi, työpaikan menetys, yleinen menettaämisen pelko - no entäs sitten? Ei sinun tarvitse lähteä mukaan pelkäämään, että milloinhan napsahtaa omalle kohdalle jokin globaali turmio tai onnettomuus. Se tulee jos on tullakseen ja jos ei tule, niin sillä hyvä.

Maailma on HYVIN simppeli - me ihmiset vaan teemme sen itsellemme vaikeaksi! :D

AthaMaarit hyvin kirjoitettu....

 ;)   Mateve

Eihän niiden tarkoitus ole ajaa meitä pois ihmisestä vaan antaa syvennystä siitä mitä mahdollisesti olemme.. Joskus kylläkin tuntuu että 'henkiset' asiat/suunnat/ideat tutkailevat jotain ihan muuta kuin 'tavallisia' asioita joita jokainen meistä kuitenkin joka päivä tekee! Ikäänkuin 'normaali' ihminen olisi jotain mistä pitäisi päästä jonnekkin 'henkisempään' suuntaan  ??? Ja miksi ylipäätään pitäisi päästä johonkin (vaikkapa 'korkeammille värähtelytasoille') tai olla jonkinlaista tiettyä jonkun filosofisen muottikaaviouskomuksen mukaan, jota vaikkapa joku 'hyväkorkeallearvostettupyhyys' on sattunut heittämään joskus muinaisessa menneisyyden kissankullassa, josta sitten pyrimme pitämään kiinni kuin tuulessa pyörivästä leijasta?  Emmekö kelpaa itsellemme tai jollekkin verrannolliselle hierarkiselle pienipiiripyöriille sellaisina minä olemme, vaikka kuitenkin elämä itsessään on täydellisyydessä kaiken aikaa olkoon se sitten millaista tahansa? Missä kulkee jumaluuden jokaisen osan todellistava vaikutus ollessamme pukeutuneina henkisyyden viitan alle? :idiot2:

Lumor, kirjoititpa sinä tekstiä! Jäit ihmettelemään.  ???

Niin, mikä on se normaali ihminen?

Onko se hän, joka on skeptinen kaikkeen? Tai se joka on sitä joskus? Tai se joka ei ole ollenkaan skeptinen, nielee kaiken?

Kyllähän minäkin suorastaan vajoan kaikkeen tuohon henkeiseen hömpsään, astrologiassa kuljen myös iloisesti. Eikä paluuta ole!  ;D

Mikä se sitten saa aina tuon epäilevän eeron istumaan olkapäälle ja kuiskimaan.
Ehkä historia, joka on osoittanut niin usein, melkein joka lehtensä sivulla, kuinka hassuja käsityksiä meillä on maailmasta, asioista, itsestä. Kulttuuri on aina sokea jossakin asiassa.

Ja ehkä näin pitää. Juuri se on sitä ihmistä erheineen ja törmäilyineen.

Mutta mikä ihaninta. Niine erheinemme ja törmäilyinemme muutamme tätä maailmaa kuitenkin koko ajan.  :smitten:

Se on jotain mitä ei todellisuudessa olekkaan  ;D


Juuh ja ne meidän inhimilliset piirteet tuppaavatkin olemaan kuitenkin sitä elämää rikastuttavaa ihmesuolaa  :smitten:

Hengen ja materian Ykseydessä energia virtaa esteittä yhteen sulautuneissa muodoissa,
positiivisuuden ja negatiivisuuden ollen vain polariteettisia ilmenemisen kääntöpuolia.
Todellisuuden negaatio on hengen ja materian erottamisesta aiheutuva suhteellisuuden hukka.
Se on resonanssi yksilön rajapinnassa oman erillisyytensä ja Ykseyden välissä, kokemuksen kosketuspinnalla.

(R)ajallisuuden hyväksyminen kokemuksen mahdollisuutena on henkisen kehityksen avain jokaisessa tilanteessa.
Kokemuksen määrittely pos-neg asteikolla voi mitata henkisyyden tasoa?

Hmm liittyyköhän tähän mut kun olin työharjoittelussa niin siellä seinällä oli turvallisuusohjeet hätätilanteita varten, josta silmiin otti hälytysireenin ääniaaltokuva, jossa keskiviivan ylä- sekä alapuolella oli kummassakin 7 sekuntia väliä nousevissa ja laskevissa merkkiäänissä..

Aattelin siitä sitten, että joku juttu tässä elämässä olisi jaettu kahteen seitsenkerroksiseen tasoon... Tämä on tullut parissa 'henkisen raportin' yhteydessä vastaan mutten muista nyt vaan missä..

Ei henkisillä asioilla ole mittoja.

Henkisillä asioilla O*N mitat kun ne kanavoituvat maailmalliseen.
Se_itse_män kiertokulkutasoilla yksilö mittaa Kaikkeutta suhteessa itseensä.
Pos-neg on kierron kallistuman aste.

Ai niin! Ja ihan sellainen juttu unohtui otsikkoon liittyen kuin helppous-vaikeus. Usein ajatellaan, että henkinen kasvu on hirmu helppoa, senkun vaan on ja voilá kaikki tipahtaa syliin. Henkinen kasvu EI ole helppoa! ;D Sen tien alku on hyvin raskas, mutta loppua kohden se helpottuu.

Kasvaminen on aina kipuilua. Toiset kipuilee enemmän kuin toiset. Fyysisesti hyvä esimerkki kasvamiseen ja kehittymiseen on murrosikä. Se tulee vastaan kaikilla ja jokaisella yksilöllisenä. Jonkun aikuiseksikasvaminen noudattaa hyvinkin pikkutarkasti yleistä käsitystä murrosiästä, toinen kriiseilee, toinen saa murrosiän hirmu aikaisin ja toinen myöhään, yksi ei oireile paljoakaan jne. Sama juttu on myös henkisen kasvamisen kanssa, mutta toisin kuin murrosikä, joka kestää vain tietyn ajan, henkinen kasvaminen kestää koko ajan. Jokaisen fyysisen eliniän ajan ja vielä sen jälkeenkin.

Eli ei sitten nojata siihen ajatukseen, että "no joo, olishan se helppoo, jos osain elää tolleen henkisesti" - ei, samat haasteet siellä tulee vastaan. Haasteet on helpompi ottaa vastaan ja ymmärtää niin, ettei itse kilahda ihan totaalisesti, mutta kyllä se kasvaminen silti kysyy sitä energiaa, puurtamista ja hampaiden kiristelyä. Vastaavasti välillä tulee niitä ihania kasvupaikkoja, jolloin kaikki loksahtelee kohdilleen. Henkisen tien pointti onkin siinä, että pitää Itsensä tasapainossa - ei järin hullaannu asioista niin paljoa, että järki menee, muttei kovetakaan itseään niin, ettei mikään tunnu missään :)

Kultainen keskitie, tasapaino
siihen kaikki kokemuksemme meitä vahvistavat:
maadoittamaan kanavamme niin tukevasti, ettei energianvirtauksemme mistään häiriintyisi,
jalostuisi vain :angel:

Eikun niin ja se metamatemaattinen materiamatriisi..

Miltäs tuntuu jos tämä todellisuus olisikin holografinen simulaatio, joka on järjestetty sielujen pelikentäksi ja jonka kulusta vastaa jokainen olio antamillaan värähtelykoodirakenteilla?

Myöskin tulee mieleen tästä kuuluisasta kehityskaaresta sellainen roolipohjainen näytelmä, jota esitämme millaisina sitten milloinkin..

Ja entäs jos meidät onkin ohjelmoitu tähän tasohyppelyleikkiin mukaan? Siis olisimmekin elokuvaohjelmia :o

Vaikka olisikin, niin mitä se muuttaisi? :coolsmiley:

Elämänpelin sääntöjä olemme täällä opettelemassa
kaikista ohjelmoinneista huolimatta tai/vai niiden avulla.

Onko jonkin roolisuorituksen tekeminen käsikirjoitetussa elokuvassa huonompi vaihtoehto kuin nyhjäätyhjästä-tyyppinen veto, jos lopputuloksen kannalta tärkeintä on ainoastaan monipuolinen
kyky kokea elämän eri tilanteita?
Itseohjautuvuus tai ohjattuna olo tunteiden ja tekojen tasolla on
Kaikkeuden näkökulmasta yksyhteen kehitystarpeen täyttämisen kanssa.
Tietoisuuskin on vain väline.

Voisihan sitä katsoa tätä ihmiseloa pikkuisen uudella tavalla päästäessään tietoisuuteen sen, että tätä elämää ohjaillen ohjelmoidaan ja sen ilmentymiseen vaikuttavat kaikki tapahtuvat asiat mitä itse kukin tekee tai ajattelee eli yhteisesti luo.. Tajuttaisiin että hei jokainen on tämän ikuisen elokuvan tähti  ;D

Sama täällä, itseäni on pitkään jo ahdistanut työpaikan negatiivinen ilmapiiri, ihmiset riitelevät. Olen jo etsimässä uutta työpaikkaa...  :)

Jos tarkoituksena on, että sinun kuuluu vaihtaa työpaikkaa, uusi tulee kyllä sinulle - ei huolta ;D Olen itse töytön ja vailla koulutusta ja seilannut työpaikasta toiseen taloudellisesti erittäin epävarmalla pohjalla, mutta aina jostain se työ on eteen tullut, kun olen sitä tarvinnut. :) Kyse ei ole muusta kuin itsensä ja egon voittamiseksi joka selittää, että et voi, et pysty, et saa, et onnistu, ei tule mitään, ei kannata, epäonnistut, sinut tuomitaan, perheesi kuolee nälkään takiasi jne. Jos sydän sanoo, että NYT täytyy tehdä näin, niin usko huviksesi, silloin siitä ei kärsi kukaan! ^___^ Alku on tietysti hankalaa aina, milloin ei olisi, mutta jos intuitio sanoo ja kehottaa sinua tekemään jotain asialle se myös huolehtii siitä, ettei kukaan läheisesi kärsi.

Työpaikkaa, uutta sellaista siis, voi tietysti ryhtyä haeskelemaan jo nykyisen työn aikana ja kun uusi paikka löytyy, irtisanoutua nykyisestä. Ei tietenkään tarvitse hyppiä tyhjän päälle! ;D

Mutta, kuten sanottua, elämä on simppeli - sinä joko jatkat nykyisessä työpaikassa tai et jatka. Ei muuta. :)

Tässä on niin mahtava egon esimerkki! :D "Kuule, ei sun kannata mitään suojauksia edes yrittää! Et sä kuitenkaan osaa, et ole mikään  guru ja kyllähän sun nyt henkinen guru täytyy olla osataksesi suojautua, ettäs tiedät. Sitä paitsi ne negatiiviset energiat on niin vahvat, että ne tulee ihan saletisti sun läpi, vaikka miten suojaisit, joten anna kuule olla vaan. Ei susta ole siihen" ;D

Ja höpönpöpö! Mistäs tiedät ettet muka osaisi jos et ole yrittänyt ollenkaan ja jos et ole yrittänyt IHAN TOSISSASI sydänjuuriasi myöten tyylin NYT LOPPU, TÄNNE ETTE TULE! :D Simppelein keino on vastata negaatioon positiivisuudella. Universumissa nimittäin pätee laki, että negatiivinen väistää aina positiivisen tieltä. Minulla on tästä hyvä kokemus yläasteajoilta, jolloin olin koko ikäluokkani hylkiö ja minua kiusattiin armotta. Yritin panna vastaan ja vastata negaatioon negaatiolla tai totaalisella hiljaisuudella, mutta se ei auttanut. Ysiluokan alussa päätinkin ryhtyä vastaamaan kiusaajille positiivisesti ja myöntelemään heidän sanomisiaan. Jos joku huusi, että silmälasini ovat kuin pullonpohjat vastasin normaalilla äänellä huutajan olevan oikeassa ja harmittelin, että olenkin päästänyt näköni niin huonoon kuntoon, että joudun pitämään niin raskaita laseja enkä herkkien silmien vuoksi voi käyttää edes piilareita. Ja kas, kiusaaminen loppui siihen paikkaan! :D Tyypit siirtyivät räkkäämään niitä tyttöjä, joiden kavereita he olivat olleet viimeiset 2 vuotta ja jättivät minut kokonaan rauhaan, kun heidän negatiivinen energia ei saanut vastaansa muuta kuin oma positiivista energiaani.