Astro Foorumi

Elämä antaa meille pieniä ja isoja oppimisenmahdollisuuksia joka päivä.

Tähän saa listata opit, jotka ovat menneet perille,
kertoa niiden käytäntööntoteuttamisesta, sekä
tunteesta, jonka oppiminen ja oivaltaminen sai aikaan...

              :smitten: :smitten: :smitten:

Olen onneksi pikkuisen oppinut oivaltamaan sitä, mitä on sisäisen tahdon ääni.

Senhän voi peitellä hyvinkin syvälle. Järki tumppaa sen vielä lujaa sinne.

Mutta keho alkaa valitella....onneksi.

Olen saanut elää niitä elämän kohokohtia, milloin sisin ja ulkoinen ovat sopusoinnussa keskenään ja voi sitä elämisen riemua!!! :D

Minä olen oppinut sen, että hetken mielijohteesta ei kannata/tarvitse toimia.

"Nuku ajatuksesi yli. Jos se on sama vielä huomenna, voit ehkä tehdä jotakin sen eteen".
Tehtyä kun ei saa tekemättömäksi, joten parempi katsoa kuin katua.

Kliseitä ehkä, mutta elintärkeitä mun tämänhetkisessä elämäntilanteessani.

Joulukuun koettelemus on ohi. Vaikka minua kohtaan hyötkättiin ankarin kritiikin, usko itseen ei horjunut. En tiedä miksi tieni näyttää useinkin niin kiviseltä, miksi mikään ei onnistu helposti. Mut periksi en anna prkl 8). Onneksi tällä kritiikillä oli vain päinvastainen tarkoitus, se voimisti päämäärääni. Skoripioni aina nostaa häntänsä.

sisäinen rauhallisuuteni.
Jota valotyöntekijänä vaaditaan, joskus kompuroin ja kaadun. Tällä kertaa rauhallisena, tietäen olen täyttä valoa.

Olen oppinut, että asiat tapahtuvat juuri niin kuin niiden on tarkoituskin tapahtua.
Olen oppinut luottamaan intuitiooni ja jonkinlaiseen johdatukseen.
En ole yksin.

Olen oppinut/oppimassa luottamaan sisäisiin tuntemuksiin/intuitioon ja toimimaan niiden pohjalta, en järjen tai muiden odotusten pohjalta. (vaikka hemmetin hankalaa se nousu neitsyenä ja kuu härkänä onkin :crazy2:)

Jotain siitä  ;D että tuliympyrä ilmakolmiossa kiertää kahdeksaista pallomaailmaa eneten yhteen suuntaan vetovoimallisten nousujen ja laskujen kautta seitsämän kristallimeren risteytymispintojen tähdenlennoissa :idiot2:

Olen oppinut yksinkertaistamaan :)

Katso, tässä sen itse sanoit lyhyesti ja ymmärrettävästi.

Et vain kai uskonut, että muut ymmärtävät sinua? 

Olen oppinut olemaan rehellinen itselleni :)
se on perusta sisäiselle rauhalle ja sitä kautta harmonialle ympäristönkin kanssa.

Oman rehellisyyteni avulla vaikutan rauhoittavasti toistenkin energioihin - liekö se sitä Ykseyttä
:smitten: :smitten: :smitten:

Olen oppinut hyväksymään tunteeni erilaisina energioina, nauttimaan niiden virtauksista, ja samalla pitämään pääni kirkkaana ja selkeänä tunteiden yläpuolella, yhteydessä niiden taivaallisiin tarkoitusperiin
:smitten: :smitten: :smitten:

Paatin ottaa kaikki tarjotut tilaisuudet vakavasti ja tehda parhaani, etta saan ne toteutettua!!!

olen oppinut että jos tekee virheen eikä ota siitä opikseen niin joutuu toistamaan virheen niin usein että oppii.

Olen siis oppinut oppimaan :) Ettei tarvitsisi aina kantapään kautta, vaikka se onkin usein se "paras" opetus :knuppel2:

Opin, ettei mikään ole kiinni siitä mitä olen, vaan sitä mitä koen.

Vaikka joskus pystyisikin olemaan juuri sitä mitä tavoittelen, se ei silti tekisi minua onnelliseksi. Oleminen on pelkkää olemista, mutta se mikä minut on koko elämäni ajan tehnyt onnelliseksi on ihanat, kamalat, monipuoliset, rakkaat kokemukseni joita en vaihtaisi ikinä pois.
Tästä lähtien kähden kaikkeen mukaan vain kokeakseni erilaisia asioita.  :)

Muistan kun tuossa muutama vuosi sitten olin päässyt siihen pisteeseen, että ymmärsin alkaa korjaamaan omia (tietysti minulle aikanaan opetettuja) käsityksiä ja uskomuksia.
Ja ensimmäinen jonka kanssa tein oikein konkreettisesti töitä ja oli oikein tietoisesti tekemäni muutos oli tämä

'Älä ota mitään henkilökohtaisesti'

Voi että se oli vaikeaa, aluksi. Ja se oli kyllä kovaa työtä. Aina kun joku ihminen esim. petti jollain tapaa, muistan kuinka siinä vaiheessa tuli eräs oikein "hyvä" ja konkreettinen tilanne, kun eräs tuttava ja ehkä kaveriksikin luokiteltu petti lupauksensa aivan täysin. Olin maksanut eräästä työstä, jota hän ei sitten tehnyt ja siinä meni kuukausia ennen kuin hän sen teki, ja siitä aiheutui kyllä aikamoista vaikeutta minulle.

Ja muistan kun siinä katkeruuksissani ja kiukussani hoin itselleni, että 'älä ota tätä henkilökohtaisesti' ja sitä minä hoin itselleni joka päivä, ja että 'se kyllä kohtelee muitakin tällä tavalla'
 jota minun oli hyvin hyvin vaikea uskoa, tai oikeastaan en siinä vaiheessa uskonut, mutta sitä minä itselleni vain hoin.

Myöhemmin sitten sain tietää monista muista ihmisistä, joille hän oli tehnyt saman tempun, ja pahempaakin.

Tämän asian sisäistämisessä meni kuukausia, ennen kuin oikeastaan tuli se päivä, että minä todella ajattelin ja uskoin niin. Ja se oli kyllä hieno tunne.

Sen jälkeen olen huomannut monet kerrat, kun joku ihminen käytöksellään saa mieleni mustaksi, niin myöhemmin saankin kuulla, että mitä kaikkea se on sanonut ja tehnyt muille, ja olen monesti saanut todeta jälkeenpäin, että ei se nyt sentään tuollainen ollut minua kohtaan.

Että tämän olen oppinut  :)  :angel:

Tänään olen oppinut, että en ole korvaamaton.  Ihana vapauden tunne ja saan mahdollisuuden alkaa toteuttaa itseäni.

Testi: Upota sormi vesilasiin, jossa on vettä. Nosta sormi pois ja jos siihen jää kolo. OLET KORVAAMATON.

Mitä kaikkea se vielä  tarjoaakin.

sekku

Olin viikonloppuna mielenkiintoisella kurssilla..

Suhde- ja suhteellisuusdynamiikkaa opin sekä teoriassa että käytännössä -
jokainen osanen on kokonaisuuden harmonian kannalta tärkeä,
kokonaisuus täydentää aina itseään -
jos jotakin otetaan pois, kokonaisuus muotoutuu tuon poisotetun ympärille -
mikään ei koskaan ole pois mistään.
Poisotetun tai -suljetun tärkeys vain korostuu torjunnasta, harmonian hyväksi.

Harmonia on aina, vaikkei se siltä näyttäisikään.


Lisäksi sain muistutuksen siitä, että kaikki sairaudet ovat Kaikkeuden viestintuojia.
Niitä pitää rakastaa sellaisenaan, ottaa niiden viesti vastaan, torjunta vain lisää niiden voimaa.
Olemme kutsuneet luoksemme nämä viestit.
Kaikki ajallisuuteen ilmentynyt on ollut potentiaalisena ilmenemisen mahdollisuutena aina,
sopivaa kanavaa ja vastaanottomuotoa odottamassa.
Mikään ei ole paikassa tai ajassa, vaan kaikki on ikuisuuden harmonian resonanssia ajallisuuteemme.

Olen alkanut ymmärtää elämääni, sen kulkua ja mitä se yrittää minulle opettaa... Olen pikkuhiljaa alkanut oppia olemaan irrallinen.
Olen perehtynyt Pluton symboliikkaan ja oppinut itsestäni ja edellisestä elämästäni.

Lukeminen intensiivisesti ( lue: plutonisesti) saa pään särkemään; eli olen siis kutsunut päänsäryn elämääni.  ;)

Olen oppinut jotain mielenrauhasta ja miten kykenen sen saavuttamaan.

Pitää kohdata asiat, joita pelkää tai välttelee ja käydä niihin kiinni. Olen oppinut päästämään irti siitä asenteesta, joka "vastustaa"..

Vastustaminen on ainakin minulla ollut elämässä aika vahvasti mukana. Jos en jotain osaa, vastustan sen tekemistä. Jos en johonkin usko, vastustan sitä. Jos en esimerkiksi usko, että minä pystyisin johonkin, en yritä, ennen kuin on pakko. Jos pelkään, että en saa tehtyä jotain velvollisuutta, saatan vain pyyhkiä sen velvollisuuden pois mielestä, pitkiksi ajoiksikin. (tämä siis itseäni koskevissa asioissa, vastuullisuus on minulle Pyhä asia, jos asia koskee myös muita henkilöitä, tavallaan vastuuttomuudella dissaan vain itseäni)..

Enkeliviesteissä tulee joskus viesti: itsekuri on avain vapauteen.

Miten v-mäisenä pidin tuota lausetta joskus  ;D mutta nyt en enää.

Itsekuri ei tarkoita mitään keskitysleirifiiliksissä hampaat irvessä puurrettua väkipakkosuoritusta.
Se voi tarkoittaa sitä, että muuttaa negatiivisen asenteen ensin positiiviseksi ja sitten ryhtyy johonkin hommaan ajatellen: tämä on kivaa.

Miten PIENI ja ITSESTÄÄNSELVÄ oivallus tämä onkaan, mutta hyvin merkittävä! Ainakin minulle!

En uskonut, että ikinä valmistuisin ammattiini. Tässä on aika kiire kaikkien rästitehtävien ja opinnäytetyön kanssa, koska viimeiset puoli vuotta kaikki työt ovat odottaneet tekijäänsä (johtuen siitä vastustuksesta).
Päätin vaan rauhoittua nyt ja listata paperille ne asiat, mitkä on hoitamatta. nyt olen hoitanut niitä yksi kerrallaan ja huomannut, että opiskelukin on tavallaan ihan mukavaa ajankulua. Joka kerta kun saa jotain tehtyä, pitää kiittää itseään ja muistuttaa, että nyt ollaan taas askel lähempänä tavoitetta.

Stressi pysyy poissa kun elää tässä hetkessä, miettii asiat eteenpäin noin viikko kerrallaan ja viikon kuluttua katsoo, miten asiat ovat hienosti edistyneet. Rauhallinen mielentila ja kiitollisuus joka päivä.
Turhat huoleet ja ressi hornan tuuttiin!   ;)

Kysymys on oikeasti vain asenteesta ja uskosta.
Kun uskoo johonkin, on helppo antaa kaikkensa sen eteen. Eikä sitä tee saadakseen hyviä numeroita tai päähän taputteluja. Sen tekee vain, koska haluaa olla armollinen itseään kohtaan ja saavuttaa vapauden ja ne tavoitteet, joita on elämässään itselleen asettanut.

dawnchild, tuo on niin totta. Monta kertaa pilaa menneitä heijastamalla tulevan mahdollisuudet.

Toisaalta itse ajattelen sitten kyllä niinkin, että ei niitä menneitä kannata kokonaan unohtaakaan. Joskus menneiden muistojen herääminen (jos ne siis jollain tavalla on jo käsitellyt) voi tarkoittaa jonkinlaista varoitusta, että hei älä nyt mene sinne samaan jorpakkoon...

Siinä on sille kuuluisalle intuitiolle kysyntää kun miettii, että kummasta on kyse ja mitä viittoja katsella...

Olen oppinut, että kohtalon tiellä on monta polkua, ja ihmisen tehtävä on valita vain ne tiet mihin menee.  :)

Viime aikoina usealta taholta minua on muistutettu avoimuudesta...ja mietin kovasti mitä kaikkea se on parhaimmillaan ja mitä se oikeasti ei ole!

Mutta ei voi olla huomaamatta avoimuuden laajenemista ympäriltä, kuten itsesäänkin läheisten kesken.
Avoimuus antaa ja vahvistaa!