Astro Foorumi

Heips,

Löysin aivan astrologian perinteisen aurinkomerkkeihin keskittyneen teoksen

Eija Hirvonen: Taivaan merkit - eli mitä astrologia meistä ihmisistä kertoo

Luin melkein jokaisen merkin kuvauksen ja yleensä olen tuhahdellut varsinkin Ravun kohdalla aina kun mietin että sen pitäisi olla nousumerkkini mutta kun en tunnista siitä itseäni sitten yhtään. Nyt taas juuri Ravun kuvaus tuntui sopivan itseeni kuin nenä päähän ja luin sen erittäin keskittyneesti. Tunnistin siitä todella itseni ja mielestäni se koko kuvaus oli erittäin uudenaikainen näkökulma "kotihengettärenä" pidettyyn Rapuun, josta en itseäni voinut tunnistaa sitten millään. Olen sittenkin Rapu nousuinen ja ylpeä siitä!

 :smitten:

Voi hitsi, kävipä nyt uteliaisuus vaivaamaan, että mitä siinä oikein ravun kohdalla oli?
Miun armas kultani nimittäin on nousurapu ja olisi vaan kiva tietää....
Mutta riittäis joku ydinlause, ei tarvitse kirjoittaa kaikkea.
Vaikka se, mikä on ollut poikkeavaa juuri tuohon kotihengettäreen verraten. ::)

Heips Selkälokki, se on tosiaan pitkä sepustus, mutta tässä joitain pääkohtia...

"Ravun hyvin feminiiniset ominaisuudet eivät sulje pois sitä etteikö hän pystyisi työelämässä olemaan hyvinkin tiukka ja kovapintainen. Ravun työrooli voikin olla viileän tehokas ja kunnianhimoinen kun taas pehmeämpi puoli pääsee paremmin esille yksityiselämässä. Tai työyhteisön pienissä piireissä ja tapaamisissa. Rapu on kunnianhimoinen, mutta ei kunnian himoinen. Päinvastoin rapu lähes kaihtaa mainetta ja julkisuutta. Ravulle menestys on sitä, että hän pystyy toteuttamaan omat sisäiset unelmansa tai tavoitteensa. Silloin kun motiivi lähtee Ravun omista vaikuttimista eikä ulkoisesta paineesta, hänessä on aimo annos itsevarmuutta ja oma-aloitteisuutta.

Kodin monitoimikoneeksi Rapu ei suostu niin kodin merkki kuin onkin!

Rapu liikkuu kuin kahdessa maailmassa - välillä rohkeasti maalla alttiina vaikutuksille, välillä vedessä sulattamassa kokemaansa.

Rapu on perinteisesti perheen ja vanhemmuuden merkki, silti monella Ravulla ei ole lapsia. Nopeiden yhteiskunnallisten muutosten myötä monet ravut ovat joutuneet eräänlaisiksi väliinputoajiksi, jotka eivät tahdo löytää itselleen luontevaa roolia sen paremmin perheellisenä kuin yksineläjänä. Avioerojen yleistyminen, ihmissuhteiden irrallisuus ja maailman menon koveneminen luovat suuren epävarmuustekijän, joka saa monen ravun varuilleen ja vetäytymään oman kolonsa suojiin.
Ravulta vaaditaan itsenäisyyttä, luottamusta, sopeutuvuutta ja vahvuutta, jotta hän uskaltaa lähteä niinkin epävarmaan seikkailuun kuin ihmissuhteet ja perheen perustaminen ovat." jne...

Mielestäni en ole ikinä ainakaan itse lukenut Ravusta mitään tällaista!  :o

Itseasiassa en ole rapua/nousurapua ikinä nössönä pitänytkään  :)
Eräs ystävättäreni joka on aurinko, nousu ja merkurius rapu, on eräs kunnianhimoisimmista ja epä-äidillisimmistä henkilöistä jotka tunnen. Hän on hyvä tyyppi mutta ei todellakaan äidillinen tai koti ihminen. Hän on rohkeampi ja menevämpi kuin minä  :)
Itselläni on nousevamerkki rapu ja kyllä se minussa näkyy.

tuo on naulankantaan.
Työpaikallakin on monia rapuja ja heissä kaikissa on yhteistä se, että jos käy joku heidän varpailleen astumassa, niin rapu kyllä aukaisee suunsa.
Etenkin miespuoliset ravut.
Muuten ovat erittäin miellyttäviä työtovereita...

Ja mieheenikin tuo lause kyllä sopii.
Vaikka se kotireviiri onkin sitten kova sana, että siinä mielessä on ihan sitä perinteistä rapua.

Selkälokki, totta puhut. Oma mieheni on myös aurinko rapu ja juuri kuvauksesi kaltainen  :)

Terve,

nousu-Rapuhan se minäkin olen, ja perinteiset kuvaukset tästä AC-merkistä menevät myöskin kohdallani metsikköön ja lujaa. Tavanomaisista kuvauksista vain ujous ja taipumus vetäytyä kuoreensa ovat pitäneet paikkansa etenkin lapsena. Nyttemmin nämä taipumukset ovat kaikonneet melkein kokonaan.

Tuo Hirvosen kuvaus kyllä sopi hyvin minuunkin.

Tämä oli mielenkiintoinen keskustelun avaus. He he, en itse enää niin välitä astrologiasta, mutta silloin kun pohdin sitä enemmän, otti hirveesti päähän se nousurapu, joka oli kartallani. Näemmä muitakin se raivostuttaa. Ties mikä siinä kotiäiti -roolissa sitten onkin niin vastenmielistä...alistuvuus? on tylsää? muiden passaaja?

Täytyy kyllä sanoa, että jos sisäinen maailma on hyvin rikas, niin ei oikeastaan mikään elämän osa-alue jätä antamatta jotain. Kotirouvana oleminen antaa hyvinkin tilaa oman sisimmän toteuttamiselle kun ei tarvitse stressata työn tms. kanssa.

Uskokaa tai älkää, itse olisin oikein mielelläni kotiäitinä jos jonain päivänä lapsia saan. En tietenkään lopunelämääni mutta ainakin sen ajan kun lapset ovat pieniä  :)

Olipa osuva kuvaus,

Olen äidillinen ehkä joissain asioissa mutta pelkäksi kotiäidiksi minusta ei ole, kyllä joitain virikkeitä kodin ulkopuolelta tarvitsen tai muuten kuolen pystyyn. Lapsilta en saa sitä kaikkea mitä elämältäni kaipaan. Tämä tuli hyvin koettua äityislomalla.

Allekirjoittaako muut nousu-ravut sen että kotitöitä tehdään mielellään jos inspiraatio lähtee itsestä mutta auta armias jos mies katsoo edes siihen tyyliin että minun pitäisi tehdä jotain kotitöitä (toisin sanoen syssää minulle kodinhoidon kokonaan koska se on mukamas "naisten hommaa") niin ei tapahdu mitään.?

Boboo, todellakin ainakin itse allekirjoitan täysin! Tämän huomasi varsinkin silloin kun vielä asuin kotona. Auta armias kun otti päähän, jos kun koko ajan käskytettiin ja huomauteltiin.

Mutta kun olin parikin tuntia yksin kotona niin siivosin koko talon.  :D

Kyllä kaikki mitä tekee pitää lähteä omasta inspiraatiosta, muuten ei onnaa.
Oli kyseessä sitten arkiset kotityöt tai mikä tahansa.

Heh, tämä nousurapu ei kyllä ikinä touhua keittiössä essu päällä! EI IKINÄ!!
Siksipä minuakin on ärsyttänyt nuo nousuravun kuvaukset kodin hengettärinä...

Mutta tuossa oli kyllä ideaa ja osuvuutta! Se on omalla kohdallanikin totta etten janoa mitään julkisuutta tai loistoa urallani vaan sellaista uraa, joka tyydyttää henkilökohtaisen kunnianhimoni, haluan siis tehdä työtä sellaisten asioiden parissa, joilla on merkitystä minulle itselleni.

Minäkin siivoan joskus jos olen yksin kotona mutta en edellenkään laita sitä essua päälle ja ala touhuta pullia uuniin...  :tickedoff:

En minäkään mikään tupperware-täti ole papiljotit päässä mutta tykkään puuhailla keittiössä sillä olen hyvän ruuan intohimoinen ystävä. Ja mielelläni haluaisin jonain päivänä lapsia niin ettei heitä kovin pienenä tarvitsisi hoitoon laittaa  :)

Tuon allekirjoitan  :D Mutta lapsista ei tule koko elämääni, eikä tietysti pidäkkään, sillä mikä aiheuttaisi heille suuremman stressin kuin äiti joka elää elämäänsä lastensa kautta.

tuo on juuri samantyylinen periaate kuin miulla.
Tosin en ole halunnut hankkia lapsia vielä ollenkaan ja voivat jäädäkin hankkimatta.
Jaa, oisko tuo sitten veskarille ominainen ajatus?
Mutta tosi moni äiti etenkin, elää elämäänsä lastensa kautta.
Ja omista asioistaan ajattelee, että sitten joskus on minun vuoro.
Tavallaan surullistakin, vaikka onhan se tosiasia, että kun on lapset, niin aika pitkälle sitä joutuu lasten ehdoilla elämään.
Mutta ei kai kokonaan?

Totta Boboo. Itse olen ollut hoidossa kaksi vuotiaasta saakka enkä siitä kärsinyt tietenkään mutta muuten olin aika paljon yksinäni lapsena sillä yksinhuoltaja äitini joutui tekemään paljon töitä. Haluaisin että omat lapseni saisivat nauttia enemmän äidin läsnäolosta  :)
Älkää käsittäkö väärin silti, minulla on hyvät välit äitiini ja olemme läheisiä eikä se ollut hänen syynsä että hän joutui tekemään paljon töitä. Arvostan äitiäni todella paljon  :smitten:

Voi olla että tuo vesimies sen tekee.
Ääripäänähän ovat nämä äidit jotka ovat kaiket päivät kotona eivätkä ikinä käy missään ilman lapsia tai muuten sabotoivat omia ilmaisun ja luovuuden mahdollisia "kun ei voi kun on lapsia".
Minulla on suunnitelmissa että esikko on kotona ainakin 2 vuoden ikään saakka. Mutta ei minua täysin kotiin lukita. Miehen kanssa ollaan sovittu että minä voin suorittaa iltaisin kursseja (harrastus mielessä)niin että mies on sitten esikon kanssa.
Enkä näe siinä kuin positiivisia puolia. Ehkä olen vain outo  :uglystupid2:

Boboo, et sinä ole ainakaan minun mielestäni yhtään outo. Kyllä jokaisella äidillä pitää olla omaakin elämää, sillä kuten todella osuvasti aiemmin totesit, niin sellainen äiti aiheuttaa lapsille todella suurta stressiä joka elää elämäänsä lastensa kautta. nimim. "Kokemusta löytyy"

Totta kai lapset rajoittaa, mutta eihän se tarkoita sitä että joka paikkaan mennään lasten kanssa... ei missään nimessä.

Minä ainakin kaipaan omaa aikaa ja omia harrastuksia, ja sitten kun sieltä kotiudun niin jaksan kotonakin paljon paremmin.  :)