Astro Foorumi

Heippa kaikki  ;)

Haluaisin tietää onko minulla kohtalon tovereita näillä sivuilla.  ;)

Olen viisi vuotta jo kulkenut henkistä tietäni. Henkinen tie kulkea voi olla myös aika rankka kokemus. Siihen kuuluu kokemukset jotka ovat vahvistaneet minua henkisestia ja kokemukset jotka koen fyysisesti aika rankkoina. Itse käyn aika rankkaa vaihetta elämässäni. Minulle on tullut todella voimakkaita fyysisiä oireita, jotka ovat minullekkin olleet aikamoinen mysteeri. Lääketiede ja lääkärit eivät voi auttaa minua, eikä kukaan muukaan voi ymmärtää mitä joudun käymään läpi.

 :smiley6600:

Oletko sinä joutunut kokemaan selittämättömiä fyysisiä oireita. Olisi kiva tietää niistä ja kirjoitella niistä.

 :angel: Kirjoittelemisiin Toivoo daana

Minkälaisia oireita sinulla siten on?Itse olen kokenut sen n.s.puuskkitain ,on hiljaisia aikoja mitään ei tapahdu henkisesti ja sitten taas menee etenpäin ja saa oivalluksia asiosta.Koko ajan ei voi mennä eteenpäin,rasitta liika sekä henkisesti että fysisesti.

onkohan mullakin sitte isompia kasvukipuja kun kohta 4v kestänyt kuume +-38 jatkuvasti ilman että lääkärit ovat keksineet selitystä asialle..kuume sinänsä ei vaivaa millään tavalla, en tietäis että sitä on jos en mittais (jåå å, joku uteliaisuus tjtnsp täytyy olla kun aika ajoin sitäkin tarkistan  :idiot2: ;D )

Heippa  :)

Tiedän, että jokainen ihminen kokee fyysisesti asiat eri tavalla. Toinen voi olla fyysisesti vahva ja toinen taas voi olla fyysisesti herkkä. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen katekoriaan. Minun elimistöni on todella herkkä. Olen todella monelle ruoka-aineelle herkistynyt. Ruoka- aineita mitä pystyn syömään taitaa olla 10.
Olen myös herkistynyt kemiallisille aineille. En pysty ottamaan mitään lääkettä tai syömään tavallista ruokaa. Ruoan pitää olla luomua. Olen herkistynyt myös kaikille hajusteille hajuvesille, pesuaineille ym. En ole enään niin herkkä hajusteidensuhteen, kuin olin viisi vuotta sitten. Tiedän, että olen saanut nämä oireet sitä varten, että oivallan elämässäni ne asiat mitkä minun pitääkin ja että minustakasvaa ihmisenä se  mikä on ollut tarkoitus.

 :)

Laitan tähän mukaan listan henkisestä kasvusta, itse sain paljon apua siitä ja samalla myös ymmärsin mistä johtui nämä ikävät oireet. Itse olen ja käyn koko ajan läpi kaikkia näitä kohtia.

 ;)

MERKIT ITSENSÄ LÖYTÄMISEN ALKAMISESTA


Kasvava tyytymättömyys tuttua ympäristöä kohtaan, mikä voi ilmetä epämukavana tunteena työssä tai tärkeimmässä ihmissuhteessa.

Kyvyttömyys saada selville, miksi on masentunut tai väsynyt.

Läpitunkeva yksinäisyyden tunne, johon usein liittyy huoli siitä, että eristäytyneisyys ei koskaan pääty.

Ehdoton tietoisuus siitä, että jokin elämässä on muuttunut ja että tulevaisuus on epävarma, mutta menneeseen ei voi enää palata ja elää kuten ennen.

Kasvava uteliaisuus omien henkilökohtaisten tarpeiden suhteen ja halu saada selville, mitä ne ovat, ja halu löytää joku, joka ymmärtää näitä tuntemuksia ja vahvistaa ne aidoiksi.
Heräämiseen voi liittyä syvä yksinäisyyden tunne, joka vaatii jonkin tasoista vahvistusta, varsinkin jos lähimmäiset eivät ymmärrä kokemuksia. (Jos olet tilanteessa, tietoisuustukiryhmään liittyminen tai alan seminaareihin osallistuminen voi olla erittäin hyödyllistä ja kannustavaa.)

Täysin uusien kykyjen ilmaantuminen, kuten kyvyn parantaa tai muutoin auttaa muita, tai muutos siinä miten todellisuutta havainnoidaan. Tämä usein sisältää korostuneen herkkyyden ihmisten ja ympäristöjen energeettisille kuvioille tai väreilylle. Ulkoista maailmaa ei enää havainnoida vain viiden aistin avulla kuten ennen, vaan moni aistilliset ja intuitiiviset kyvyt heräävät. Vaikka selviämisintuitio tai –vaisto toimii aina jokaisessa ihmisessä, tämä uusi herkkyys heijastaa paljon syvemmän intuitiivisen kyvyn esiin tulemista. Se voi kehittyä sellaiseksi herkkyydeksi, jota tarvitaan parantamiseen esimerkiksi terapeuttisella kosketuksella tai akupunktuurilla, tai se voi auttaa kasvamaan ymmärtävämmäksi yksilöksi.

Muutos suhteessa aikaan. Heimovoiman käsityksen mukaan aika on ulkoinen ja lineaarinen voima, joka liikuttaa ihmisiä elämän vaiheiden läpi nuoruudesta vanhuuteen. Se, mitä ihminen saa aikaan ja kuinka nopeasti hän onnistuu, mitataan heimon aikakäsityksen mukaan. Jos heimo uskoo, että syövästä selviämiseen tarvitaan vuosi hoitoa ja viisi tervettä vuotta, niin juuri näin heimouskoja olettaa käyvän. Yksilön voiman mukaan aika on huomattavasti suhteellisempi käsite. Kun yksilö on ymmärtänyt oman tietoisen mielensä voiman, ryhmän ajoitus ei enää välttämättä hallitse häntä; sen sijaan hänellä on mahdollisuus alkaa ottaa selvää, kuinka itsensä vahvistaminen ja sisäisen minän parantaminen voivat vaikuttaa fyysisen kehon parantumiseen. Tämä ajankäsitys ulottuu siihen nopeuteen, millä ihminen voi luoda jotain uutta itseään varten. Sen sijaan että ajattelisi ”olen liian vanha aloittamaan alusta”, hän voi uskoa, että iällä ei ole mitään tekemistä luovuuden, rakkauden tai elämästä nauttimisen kanssa.

Vahvistuva yliherkkyys tietyille ruoka-aineille, materiaaleille, ympäristön myrkyille  tai lääkkeille kuten aspiriinille ja tavallisille flunssalääkkeille. Ihminen voi kehittää allergioita aineille, jotka eivät aiemmin mitenkään vaikuttaneet häneen, kuten vehnälle, maitotuotteille tai kofeiinille.

Kasvava uteliaisuus itsensä kehittämiseen liittyviin asioihin, joko vapaehtoisena valintana tai pakosta.

Uuden identiteetin kohoamisen tuntu, mihin voi sisältyä uusien pyrkimysten tai halun elää aivan uudenlaista elämää löytäminen. Ihminen voi valita luopumisen kaupungista ja muuton maalle tai hyväksyä palkan alenemisen saadakseen enemmän vapaa-aikaa ja mahdollisuuden tehdä muuta mielenkiintoista.

Täysin ennen kokemattomat vapautumisen tunteet, kuin olisi murtautunut irti näkymättömistä kahleista, jotka ennen kiinnittivät toistuviin käytösmalleihin, jotka eivät enää sovi hengelle.

Tarve päästä läheisempään yhteyteen luonnon kanssa tai saada enemmän aikaa itselleen.

Kasvava tyytymättömyys institutionaaliseen uskontoon ja tarve etsiä hengellisyyttä. Uudet henkiset kokemukset kuten syvät meditaation tilat, kutsu uudelle elämänpolulle tai kundalini-herääminen.

Loputon kyllästymisen tunne ja kiinnostuksen menettäminen kaiken sen suhteen mikä ennen tuotti tyydytystä ja tyytyväisyyttä.

Sairauden, jota ei pystytä menestyksekkäästi hoitamaan allopaattisilla hoitomenetelmillä, kehittyminen.

Jokainen, joka on polulla kohti yksilön voimaa, tutustuu vähintään yhteen näistä merkeistä tai vaiheista ja jotkut voivat kokea useimmat tai jopa ne kaikki. Kukin edustaa eräänlaista haastetta:
joko uutta ärsykettä tai epämukavuutta, jota on lievennettävä, tai uutta suuntaa, taitoa tai voimaa, jota on hyödynnettävä. Haasteiden kestäminen ja ratkaiseminen on matkan tunnusmerkki ja matkaa kuvataan usein autiomaakokemukseksi tai sielun synkäksi yöksi. Tämän sielun synkän yön lähestyminen voi vaikuttaa pelottavalta ja lannistavalta, mutta yksilön voimaan kasvaminen aiheuttaa väistämättä jonkin verran tuskaa ja epämukavaa oloa. Se tarjoaa kuitenkin meille mahdollisuuden päästä korkeammalle mestaruuden ja tyytyväisyyden tasolle. Kuin uuteen kotiin muuttaminen, uudessa työssä aloittaminen tai uuteen ihmissuhteeseen ryhtyminen ne vaikeudet joita kohtaamme matkalla lähtiessämme, kätkevät usein alleen suuremman ilon ja täyttymyksen mahdollisuuden.

Henkinen harjoitus voi jopa haastaa meidät kärsimään jonkin sairauden keinona, jonka kautta hengen inspiraatio ja syvempi voiman tuntu voivat tulla esiin. Kun sairaus on osa henkistä matkaa, mikään lääketieteellinen tai lääkinnällinen hoito ei voi auttaa, ennen kuin henki on alkanut suorittaa niitä muutoksia, joita sairauden on tarkoitus saada aikaan. Lääketieteelliset keinot, täydentävät parannusmenetelmät, ravinnon muutokset ja koko elämäntavan muutos voivat auttaa jossain määrin ja niitä pitää toki käyttää. Kun edessä on sairaus henkisenä haasteena, kaikkein tehokkain paranemiskeino on luottaa siihen, että henkiset harjoitukset saavat aikaan tarvittavan oivalluksen.
Harjoitus voi olla keino kestää sairautta ja parantaa se hengen kasvavan voiman ja viisauden avulla.

Toivottavasti sait tästä itsellesi apua. Toivoo daana

Daana, tosi hyvä ja paikkaansapitävä lista :smitten: Itse tunnistan ainakin nämä:

Kasvava tyytymättömyys tuttua ympäristöä kohtaan, mikä voi ilmetä epämukavana tunteena työssä tai tärkeimmässä ihmissuhteessa.

Kyvyttömyys saada selville, miksi on masentunut tai väsynyt.

Läpitunkeva yksinäisyyden tunne, johon usein liittyy huoli siitä, että eristäytyneisyys ei koskaan pääty.

Ehdoton tietoisuus siitä, että jokin elämässä on muuttunut ja että tulevaisuus on epävarma, mutta menneeseen ei voi enää palata ja elää kuten ennen.

Kasvava uteliaisuus omien henkilökohtaisten tarpeiden suhteen ja halu saada selville, mitä ne ovat, ja halu löytää joku, joka ymmärtää näitä tuntemuksia ja vahvistaa ne aidoiksi.
Heräämiseen voi liittyä syvä yksinäisyyden tunne, joka vaatii jonkin tasoista vahvistusta, varsinkin jos lähimmäiset eivät ymmärrä kokemuksia. (Jos olet tilanteessa, tietoisuustukiryhmään liittyminen tai alan seminaareihin osallistuminen voi olla erittäin hyödyllistä ja kannustavaa.)

Vahvistuva yliherkkyys tietyille ruoka-aineille, materiaaleille, ympäristön myrkyille  tai lääkkeille kuten aspiriinille ja tavallisille flunssalääkkeille. Ihminen voi kehittää allergioita aineille, jotka eivät aiemmin mitenkään vaikuttaneet häneen, kuten vehnälle, maitotuotteille tai kofeiinille.

Kasvava uteliaisuus itsensä kehittämiseen liittyviin asioihin, joko vapaehtoisena valintana tai pakosta.

Uuden identiteetin kohoamisen tuntu, mihin voi sisältyä uusien pyrkimysten tai halun elää aivan uudenlaista elämää löytäminen. Ihminen voi valita luopumisen kaupungista ja muuton maalle tai hyväksyä palkan alenemisen saadakseen enemmän vapaa-aikaa ja mahdollisuuden tehdä muuta mielenkiintoista.

Täysin ennen kokemattomat vapautumisen tunteet, kuin olisi murtautunut irti näkymättömistä kahleista, jotka ennen kiinnittivät toistuviin käytösmalleihin, jotka eivät enää sovi hengelle.

Loputon kyllästymisen tunne ja kiinnostuksen menettäminen kaiken sen suhteen mikä ennen tuotti tyydytystä ja tyytyväisyyttä.

Sairauden, jota ei pystytä menestyksekkäästi hoitamaan allopaattisilla hoitomenetelmillä, kehittyminen.

Oikeastaan olisin voinut valita nuo kaikki ;D

Rauha, rakkaus, ilo ja vapaus  :)
Onni olla  :smitten:

Hei taas   ;)


Mitä tapahtuu kun joutuu kokemaan fyysisesti näinkin vaikeita juttuja ?

Itse olen ainakin tullut henkisesti vahvemmaksi ihmiseksi. Minua ei pienet asiat enään lannista. Olen oppinut siihen, että kaikilla asioilla on kaksi puolta. En tuomitse toisia ihmisiä vaan ajattelen, että hänellä on elämässään tapahtunut jokin asia joka tekee hänestä sen mikä hän on nyt ja toivon sydämestäni, että hän oivaltaisi itsestään sen.

 :angel:

Olen joutunut myös nöyrtymään, joten nöyryy on myös rikkaus ihmiselle. Se ei vaadi mitään vaan hyväksyy kaiken pyyteettömästi. Mukana on tullut myös rakkaus itseen. Olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Kun olen oppinut hyväksymään omat positiiviset ja negatiiviset luonteenpiirteeni niin minun on myös helpompi hyväksyä toisten ihmisten negatiiviset puolet. Olen oppinut myös sen, että jos koen jonkun ihmisen negatiivisesti, niin lähden heti peilaamaan itseäni. Ajattelen, että mikä tässä ihmisessä minua ärsyttää ja että mikä luonteen piirre minulla on minkä kanssa en ole vielä sinut. Heijastus ja peilaaminen ovat myös työkaluja ihmisen kasvamiseen kun sen taidon oppii ja oivaltaa on lähempänä todellista itseään.

 :angel: 

Kukaan ei kasva pelkässä auringonpaisteessa.
Mitä rajummat myrskyt sen voimakkaampi kasvu !  :smitten:  T: Daana

Onhan noita ollut ja on edelleen, mutta luultavasti olen tahkonut pahimman vaiheen yli, mutta on vielä paljon asioita, jotka aiheuttavat tuskaa. Se, että on herkistynyt enemmän kaikelle, niin tuntee raskaammin maailman painon ja välillä se on todella raskasta. Se, että ihmiset ovat sellaisia kuin ovat, masentaa välillä toden teolla.
Mun pitäisi oppia suojaamaan itseni paremmin, mutta sitä välillä unohtaa nämä jutut ja sitten vain rypee siinä huonossa olossaan.

Uskon kuitenkin, että hiljaa hyvä tulee...

Daana, minua itketti tuo lista  :'(

Olen tarponut tuota nöyrtymisen tietä jo yli viisi vuotta. Ehkä jotain on tapahtunut minussa tuona aikana, sillä suhtaudun pieniin vastoinkäymisiin jo hymyillen...isoja murheita on ollut liikaa, niin ei enää jaksa. Kroonisten kipujen kanssa taistelu päivästä toiseen antaa kivuttomalle päivälle aivan uuden ulottuvuuden :) Kun hyvä päivä tulee, sen varmasti huomaa ja osaa olla siitä kiitollinen :angel:

Päivän ajatus: Kun käsissäsi ei ole voimaa ja kuppi putoaa kädestäsi lattialle, kuuntele kuinka posliinin kilinä on kaunista.

 :smitten:

Panacod

Heippa taas  ;)

Osuit asian ytimeen panacod   :D

Kun opimme nauttimaan niistä hetkistä kun meillä on hyvä olla, se on askel parempaan. Positiivinen asenne on tie hyvään oloon ja terveyteen. Itse tunnen intuitiivisesti mitä minun pitää milläkin hetkellä tehdä itseni hyväksi.

Niin kuin aikaisemmin kerron lääketiede ei pysty minua auttamaan. Olen käyttänyt vaihtoehtohoitoja esim. Akupunktiota ja nyt tällä hetkellä homeopatiaa. Molemmat hoidot ovat sellaisia, että ne tuovat ensin esille kaikki vanhat vaivat ja sen jälkeen elimistö rupeaa parantamaan itseään. Homeopatia on ihmeellinen kun se tuo myös esille vanhoja tunteita, jotka olen elämän varrella tukahduttanut. Nyt minun pitää käsitellä niitä ja täytyy sanoa, että kovilla olen ollut. Tiedän, että jos tunteita pitää sisällänsä ne tuovat mukanaan sairauksia, joten kasittelemällä vanhat negatiiviset tunteeni voin tulevaisuudessa fyysisesti paremmin.

Olen joutunut opiskelemaan ja hakemaan tietoa itse kun kukaan ei voi ymmärtää minun oireitani, eikä myöskään pysty auttamaan. Sen tähden nyt haluan kirjoittaakin tälle palstalle jos vaikka pysyisin auttamaan ajatuksillani jotain ihmistä.

Kun herkistyin kaikille maitotuotteille niin se tuli minulle todelliseksi ongelmaksi. Minulla on todettu osteopenia ja silloinhan tarvitsisin paljon kalkkia. Joten maitotuotteet eivät käyneet minulle eivätkä mitkään kalkkitabletit. Ruuasta sain kyllä osan päivittäsisestä kalkin tarpeestani mutta se ei riittänyt. Olin ihmeissäni, että mitä minä nyt teen luuni rupeavat haurastumaan ja minulle tulee osteoporoosi. Olen oppinut kuuntelemaan omaa intuitiotani ja toimin aina sen mukaan koska tiedän, että se kertoo aina oikein. Kerran olin kirjastossa ja askeleeni vei minut sellaisen kirjahyllyjen väliin jossa en ole ennen käynyt. Ihmettelin asiaa ja ajattelin, että joku tarkoitus tällä oli. Siinä kirjoja selaillessani suoraan sanoen syliini hyppäsi yksi kirja ja rupesin sitä selailemaan. Se oli Vogelin kirja joka kertoi luonnon lääketieteestä ja kasveista. Lainasin kirjan ja rupesin mielenkiinnolla lukemaan sitä kotona. Siinä lukiessani pamahti suoraan silmiini yksi sana joka oli kananmunan kuori. Vogel kertoi, että munan kuori on hyvä kalkin lähde. Siinä oli vastaus ongelmaani ja rupesin tehosekoittimella jauhamaan itselleni jauhetta. Pari vuotta olen jauhetta ottanut ja täytyy sanoa, että kynnet ovat kyllä vahvat ja kasvat reippaasti. Kerroin tämän sitä varten, että jos jollain on vaikeuksia kalkin saannin suhteen niin tässä olisi yksi vaihtoehto ja toiseksi kun minulla oli ongelma ja uskoin että minua autetaan kun sitä tarvitsen. On ihana huomata, etten ole yksin ja että joku pitää minusta huolta ja auttaa vaikeuksien yli.

 :angel:

Olen myös oppinut elämään tässä hetkessä.

 :angel:

Elämän tarkoitus on etsiä ja löytää.
Löytää itsensä.
Löytää Totuus.
Löytää tarkoitua.

 :) Toivoo daana

  KIITOS DAANA, TÄSTÄ LISTASTA,  :smitten: :smitten:

Hyvä Daana kun muistutit tuosta kananmunankuoresta  ;) Sekoitatko sen jauheen johonkin juomaan?

Minulla on osteopenia ja selässä myös osteoporoosia :-[ Todettu kun olin 38 v, eli 5 vuotta sitten. Se kavala sairaus ei ikää katso :'(

Varoitankin kaikkia hyvin hoikkia ihmisiä, osteoporoosin vaara vaanii :knuppel2: :'(

Onneksi voin syödä kalkkia ja lääkityskin (Optinte) on olemassa, mutta olen sitä taas laiminlyönyt  :uglystupid2:

Jaksamista  :smitten:

Panacod

Hei  :)

Olisiko jollain takataskussa joku tieto jonka voisi pistää kiertoon. Tämä tieto voi olla kultaakin arvokkaampi jollekkin toiselle ihmiselle. Samalla voimme auttaa lähimmäistämme ja itsellemme tulee varmasti hyvä olo tästä.

 :smitten:

Hei Panacod  :)

Otan puoli teelusikallista jauhetta ja laitan suuhuni ja sen jälkeen otan mehua päälle. En sekoita jauhetta mehuun, koska silloin osa jauheesta jää lasiin enkä silloin saa kaikkea jauhetta käyttöön.

 :smitten:

Rohkeutta elämään !
Elämä on liian kallista
sivustakatsomalla tuhlattavaksi !  ;)

 :) Toivoo daana

Olipas mukavaa luettavaa tämä ketju tuli ihan kylmiä väreitä, onnellisuuden tunnetta ja leveä hymy joka ei hevillä hyydy  :smitten:

Nyt sitä tajuaa et ai siksi kävinki ton kaiken läpi ja tajusin onnellisuuden salaisuuden ;)

Hei taas  ;)

Haluan kirjoittaa tällaisesta aiheesta kuin hajuherkkyys. Henkiselle tielle kun lähtee niin silloin helposti herkistyy monellekkin asialle ja hajuherkkyys on yksi niistä. Voi olla, että hajuherkkyys on annettu ihmiselle sitä varten, että hän joutuisi kokemaan syrjäytymisen tunteen, syrjäytymisen tunteen yhteiskunnasta, yksinäisyyden tunteen, kivun, luopumisen tunteen, eristäytymisen tunteen, työssä olemisen. ym. Itse olen joutunut kokemaan tämän kaiken ja se on kestänyt jo 10 vuotta ja täytyy sanoa, että aina kivaa ei ole ollut. Mutta se on pistänyt minut ajattelemaan, että mikä on ihmisen elämässä tärkeintä. Onko se materialimi, itsekkyys, vain itsensä huomioon ottaminen ym. Eipä taida olla.  En ole voinut käydä töissä 10 vuoteen tämän asian takia. :'(

Jos olen vaikka kylässä ja paikalle tulee henkilö joka on laittanut paljon hajuvettä, niin joudun poistumaan taka vasemmalle ja lähtemään pois. On myös paljon muitakin tilanteita mihin en ole voinut mennä koska ihmisillä on hajusteita ja myös pyykin pesuaineiden tuoksut tekevät minulle pahaa. Välillä on huonompia aikoja ja välillä parempia aikoja ja silloin kestän hajuja vähän paremmin. Halusin vain kirjoittaa ja kertoa tästä asiasta. En voi mennä sanomaan henkilölle, että sinulla on vähän liikaa hajusteita, koska silloin ihmiset loukkaantuvat, eivätkä he ymmärrä mitä tekevät silloin kun laittavat hajua korvansa taakse. Yleensä se taitaa olla tietämättömyyttä ja toisinaan ihmiset eivät halua ymmärtää tätä asiaa ja väheksyvät sitä.  :'(

Toivon aina, että kun kohtaan henkilön joka on laittanut paljon hajusteita, ettei joutuisi itse kokemaan tätä mitä minä olen joutunut kokemaan. Kun ajatellaan, että henkilö laittaa korvansa taakse hajuvettä niin se haju on koko ajan hänen nenässän ja mitä hajuvesi on suurimmaksi osakis kemiallisia aineita. Siis vuodesta toiseen ihmiset haistelevat kemiallisia aineita. Joka kerta kun henkilö sipaisee hajustetta ihoonsa niin se menee hänen elimistöönsä. Asiasta voi olla monta mieltä mutta minä olen sitä mieltä ,että se menee elimistöön. Olen elimistöltäni niin herkkä, että tunnen ja maistan kaikki mitkä ovat kemiallisesti tuotettu. Jos vaikka laittaisin jotain salvaa jalkaani niin samassa tuntisin sen salvan maun suussani. :'(

Toivottavsti annoin jotain ajattelemisen aihetta tällä aiheella  ;)

Minkä teet
tee se niin
että voi aina
iloita tekemästäsi !

 :D  Toivoo daana


 

Voi Daana, tiedän vain hieman miltä tuo tuntuu ja pelkään herkistyväni entisestään  :( Itselläni todettiin tuoksuyliherkkyys n.vuosi sitten ja oikeastaan tieto koko asiasta  helpotti ja antoi voimaa.
Lääkärin suhtautuminen oli huojentavaa, koska itsekin ajattelin että vähintään päässä kasvain tai hulluksi ollaan tulossa, auttoi neutralisoimaan ja kertomaan asiasta muille  :) Aikaisemmin myös poistuin paikalta ja sain paljon puhuvia katseita perääni  >:(
Nyttemmin töksäytän hymyille;" te haisette. Voisitko käydä pesemässä pois hajusteen? Olen yliherkkä tuoksuille ja tämä ärsyttää, olen pahoillani."  ;) Ja ne ilmeet  :2funny: :2funny: Toki kun haistan, että haju on peräisin pesuaineesta kerron kohteliaammin, että olen yliherkkä tuoksuille ja valitettavasti sinun käyttämä pesuaine ärsyttää ja siirryn kauemmaksi tai pois vallan.
Kaikkea kun ei toinenkaan voi heti pestä pois  :angel:
Tuoksuherkkyys noin pitkälle mentynä, kuin sinulla on varmasti eristävää monella tapaa? Kuinka tarkkaan sinun pitää katsoa? Oletko jo väriaineille tai värien kiinnitysaineille herkkä? Eli joudutko miettimään mistä hankit vaatteet?
Itse joudun vain kulkemaan nenän perässä, eli ihoon laitettu aine sinällään haittaa jos ei tuoksu  :)
Tämä herkkyys kauhistutti ensin minut totaalisesti, mutta nyt näen sen enemmänkin lahjana  ;) hajuaistini on herkkä myös erittelemään tuoksuja ja nuo eteeriset öljyt ovat tuoksuja joita käytän. Niissäkin on eroja ja muutaman myyjän kanssa olen kinannutkin, kun tahdon puhtaita ja joskus mielestäni ne tuoksuvat jolatkin muulta...
Aidot tuoksut tuoksuvat, keinotekoiset "tuoksut" tuntuvat kitalaessa ja nänän takaosassa epämukavana fyysisenä tuntemuksena.
Olenkin leikkisästi sanonut saaneeni vahingossa koiran nenän ja nuuskuttamalla kuin koira nenä kiinni jossakin saa oikeasti ihan eri tuoksuskaalan irti tuoksunlähteestä. Kokeilkaas joskus  :D
Joskus tuntuu kuin haistaisin myös ihmisissä jotakin muuta, kuin perustuoksut...  :idiot2:  ja olenkin miettinyt mistä saisi tietoa. Kansanparantajat kautta maailman ovat käyttäneet nenäänsä myös yhtenä diagnoosin perusteena.
Tämä juontaa tapaukseen, jolloin mieheni selkärangassa tapahtui tapaturmainen romahdus ja hän jäi sairaslomalle viikoiksi. Tapaturman jälkeen olivat varmasti myös kehon omat kivunlievitys mekanismit täysillä ja tabletteina söi myös kipuun lisää liennytystä. Kun pahin oli ohi ja lääkitystä vähennettiin, alkoi siis toipuminen... alkoi mies haiseen  :buck2: Kukaan muu ei sitä haistanut, mutta minä haistoin ja jopa siinä määrin, että muutaman yön nukuin sohvalla  :( Hulluksihan siinä leimattiin  :-[
Mutta se tuoksu oli makea, vahva, saman tapainen kun lihaa keittäessä nousee kun vaahto muodostuu veden pinnalla. Jälkeen päin kuulin, että kun luu murtuu, erittyy siitä elimistöön aineita jotka voivat sekoittaa jopa pään  hetkellisesti, päiviksi :idiot2: Eli miksi ei myös tuoksuisi läpi? Mutta mieheni tapaturma kohdistui  välilevyihin, mutta onhan elimistön sekin neste väärästä paikasta korjattava pois. Olenkin nuuskutellut uteliaana ihmisiä, jotka kärsivät välilevy ongelmista, mutta vielä en ole kohdannut romahduksen saanutta... toisaalta en myöskään toivo sitä kenellekkään, on kuulemma pysyvästi kankea niiltä osin  :-\

Minäkin olen hajusteyliherkkä... Alan aivastelemaan, silmäni tulevat aroiksi ja vetisiksi, päätäni alkaa särkemään...

Eteeristen öljyjen tuoksut eivät yleensä aiheuta mitään reaktioita.

Jotenkin harmittaa että niin moni luulee korostavansa viehätystään hajusteella, mutta siinä samassa aiheuttaa monille tukalaa oloa, onhan meitä hajuherkkiä, allergisia ja astmaisia melko paljon.

Hei jaspis  :)

Minulle on tehty myös testi, jolla yritettiin kartoittaa hajuherkkyyttäni. Testit olivat negatiiviset ja sitä kautta lääkäreiden kommentit olivat, että ei sinulla mitään ole olet vain luulotautinen. Olen luonteeltani sellainen, että en anna periksi ja haen tiedon vaikka mistä. Olen joutunut käymää koulua joka tutkii ihmistä eli minua itseäni. Olen etsinyt syitä siihen miksi minulla on tämä oire ja miksi tunnen näin.

Olen tullut siihen päätökseen, että kun otin 13 vuotta sitten hormoonikierukan niin se laukaisi tämän, koska sen jälkeen minulle tuli ensimmäisen kerran oireita. Hajuherkkyys ja herkkyys katupölylle ym. Tiedän, että kierukka ei aiheuta monellekkaan oireita mutta minulla saattoi olla pohjalla jo jokinlainen hormoni häiriö ja sitä kautta minulle laukesi tämä herkkyys. Lisämunuainen tuottaa hormooneita ja jos se on rasittunut niin se myös tuo kaikenlaisia oireita. Lisämunuaiset ovat yhteydessä hajuaistiin.


Uskon, että voimme haistaa ihmisistä eri hajuja. Itse haistan ja tunnen eri mielialat. Ihmisen iho on huokoinen ja tottahan näistä huokosista voi erittyä eri hajuja. Makeasta hajusta minulle tuli mieleen suoliston bakteerikanta. Jos suoliston bakteerikanta on huono niin usein uloste usein haisee makealta.
Miehethän usein haistavat naisen ovulaatio ja kuukautis ajan.

Eiköhän mekin paikkamme löydetä ja täytyisi vaan tuoda enemmän esille tätä asiaa niinkuin minäkin ajattelin kirjoittaa tästä ja toivon, että saisin jonkun ajatuksen siemenen pistettyä itämään.

 ;)

Sinulla on rajattomat mahdollisuudet.
Vain sinä itse voit olla pahin rajoittajasi.

 ;)  Toivoo daana

Olen kai sitten herkistynyt niin ettei mitään muuta voi syödä enää ilman oireita kuin elävää ravintoa. Siitä tulee paras olo. :)

Kaikki ihmiset ja eläimet erittävät feromoneja (l. jonkinlaisia hajumolekyylejä), joista osan voi haistaa tietoisesti ja osan tiedostamattaan. Kuukautiskiertoajan haistaminen kuuluu juuri tähän tiedostamattomaan samoin kuin eläinten kyky aistia ihmisen pelko. Mm. muurahaisten kommunikointi liittyy pitkälti feromoneihin, joita jokainen yksilö erittää. Itse uskon, että esim. e-pillereiden käyttö muuttaa naisten feromonien eritystä (=hajua) siten, että ihmiset valitsevat vääriä kumppaneita. Tätä vahvistaa vielä kemiallisten hajusteiden käyttö.
E-pillerit laukaisivat minulla vuosia sitten migreenin ja siihen liittyy myös hajuherkkyys. Ns normaalioloissa hajut eivät rajoita elämääni, mutta migreenin vaaniessa taka-alalla, en voi sietää mitään voimakkaita hajuja. Lopetin pillereiden käytön varsin pian migreenin puhjettua ja vieläkin saan lääkärien kanssa tapella, kun en halua syödä niitä. Eräälle lääkärille jouduin töksäyttämään, kun ei millään uskonut, että en käy salillakaan ja pumppaa itseäni täyteen hormooneja, joten miksi minun pitäisi syödä pillereitä?!!! :tickedoff: :2funny: Kyllä se sitten uskoi  ;D

 :smitten: :smitten: :smitten:

Kiitos Daana mielenkiintoisesta ketjusta!  :)  :smitten:

Oli kuin olisin omaa elämääni lukenut, kun kuvasit tuota ruoka-aineyliherkkyyttä ja sitä, ettei sinua kukaan ole lääketieteellisesti voinut auttaa. Minullakin on ollut n. seitsemän vuotta vastaava ruokavalio -n. 10 ruoka-ainetta käytössä. Olen hoikka ja lopulta olin pahimpina aikoina kuin luuta ja nahkaa -niin, ja allergisoiduin sitten lopulta jo niille muutamillekin ruoka-aineille. Juoksin kaikki mahdolliset lääkärit, vaihtoehtoiset hoitomuodot ym. läpi, mutta olin aina vain huonommassa kunnossa.

Silloin koen olleeni "pohjilla" ja siitä minut kuitenkin nostettiin ylös ja eräänä aamuna mieleeni tuli soittaa parantajalle. Siitä lähtien olen voinut paremmin, vaikka vaivaani, ns. pesäketautia ei voitukaan ihan täysin parantaa. Silti kärsin kirjoittamasi listan jutuista, lähes kaikista, ellei kaikista. Aamuyön heräily ja valvominen ovat nyt olleet aika hankala oire. Siihenkään ei löydy mitään "järkevää selitystä". Luin jostain, että olisi ns. avautuvan kanavan oireita. En tiedä.

Oman mielen ja henkisen yliotteen saaminen esim. sairauksista on mieletön juttu. Eli ei ole liioittelua sanoa, että itse luomme omat koettelemuksemme ja niistä myös vapautumisen... Voisin keskustella tästä vaikka kuinka, mutta annan tilaa teille muille ensin...  :D ;D

Hali, Tytteli

Hei Tytteli kiitos kirjoituksestasi  :)

Aika kauheaa sanoa näin mutta on rauhoittavaa tietää, etten ole yksin maailmassa tämänlaisten oireitten kanssa. Minusta on tuntunut, ettei kukaan ihminen voi ymmärrä kokemuksiani mutta sinä taidat tietää mistä minä kirjoitan ja mitä olen käynyt läpi. Heräilen myös joka yö yhden - kahden välillä.

Voi olla, että olen itse valinnut tähän elämään nämä kokemukset. Tottakai silloin kun olen huonossa kunnossa niin ajattelen, että en minä tälläistä ole halunnut itselleni. Tiedän, että jokaisella sairaudella ja vaikealla kokemuksella on jokin tarkoitus elämässäni. Minun vaan pitää oivaltaa minkä se on ja silloin minun henkeni pystyy parantamaan sairaudet.

Tsemppiä Tytteli eiköhän me selvitä tästä kaikesta ja silloin olemme se ihminen joka meidän on tarkoitus olla.

 :) Toivoo daana

Ymmärrän ihan mielettömän hyvin fiiliksiäsi Daana. Minä kun olen myös luullut olevani edelleen "se outo ja ainut, joka mm. joka paikassa kulkee omien eväidensä kanssa" ja tämä on vaikuttanut sosiaalisiin suhteisiini myös paljon. Kaikki ihmiset kun eivät sitten viitsi edes kutsua käymään luonaan, kun ottavat turhaan paineita siitä, mitä tarjota minulle...

Parantaja totesi minulla olevan pesäketaudin (jota muuten ei sitäkään Suomen lääketiede tiedä) lisäksi ns. maksan mutaatio (10 cm maksan kärjestä, synnynnäinen, ei näy missään lääketieteen testeissä ym.), joka vaikuttaa mm. siihen, etten voi käyttää juuri pisaraakaan mm. sokereita. Ei siis MISSÄÄN muodossa. Mielialat menevät ihan kauhean masentuneiksi ja kiukkuisiksi, jos joskus syön vaikka palan perunaa (juureksen tärkkelys). Muitakin "outoja" vaivoja on riittänyt ja esim. vaihtoehtoisia hoitomuotoja olen alkanut itseni kohdalla välttää, koska aina reaktiot ovat olleet ihan hoitajien ja itseni ymmärtämättömissä. Siis ihan erilaisia ja vaikeita, verrattuna "normaaliin tapaukseen".

Nyt olen kyllä kuitenkin tietyllä tavalla kiitollinen tästä kaikesta, sillä olen ihmisenä jo nyt muuttunut paljon ja henkisesti totisesti kasvanut. Totta kai matkaa on vielä paljon, mutta joka päivä yritän tehdä itseni kanssa töitä. Anteeksi antaminen niin itselle kuin muillekin on jatkuvasti nyt työn alla. Haluaisin niin kovasti päästä eteenpäin, mutta kyllä se on niin vaikeaa välillä... :-[ :-\

Ammatillisesti olen ollut tämän kaiken keskellä todella hukassa ja epätoivoinenkin jossain vaiheessa. En luonteineni ja vaivoineni ym. tuntunut sopivan oikein mihinkään. Nyt valoa alkaa näkyä silläkin saralla. Ja sekös tuntuu ihanalta ja kiitollisin mielin katson eteenpäin.  :smitten:  :D

Kyllä meitä ihan uskomattoman viisaasti viedään, vaikka sitä ei huonoina hetkinä haluaisi nähdä tai myöntää. Minulle on myös käynyt juuri kuin sinullekin, että kirjastosta hakee/löytää juuri siihen hetkeen sopivat teokset. Sitähän sanotaan, että kun oppilas on valmis, on opettajakin paikalla...  ::) Myös Tv:stä olen juuri pohjilla olessani saanut tukea vahingossa nähdyn ohjelman muodossa jne.

Älä tosiaan Daana luovuta, vaan luota siihen, että sinua kannatellaan. Ja affirmaatiot ovat loistavia alitajunnan ohjelmointiin. Minä olen ruvennut hokemaan itselleni mm. "olen täydellisen terve" ja näyttää toimivan! Huonot hetket kääntyvät "hengen voitoksi". Käytän affirmointeja myös muuhun elämääni.
Voimia, rakkautta ja valoa!

Lämmöllä sinua ja teitä muita siunaten, Tytteli

Unohtui tuossa vielä noista hajuista ja tuoksuista kun puhuitte: Minäkin olen herkkä hajuille. Ja ne ovatkin minua ihan kuin "vainonneet", kun joka työpaikassa on ollut hometta. samoin asuinpaikoissani. Nykyinen kotinikin on vanha puutalo, jossa hajuherkkyys on "kehittynyt" entisestään, sillä jouduimme tekemään täydellisen peruskorjauksen n. 10 v. sitten erittäin pahan homeongelman takia. Ja talossamme oli nimenomaan ns. haisuhometta, joka jättää pahoja hajuja jälkeensä. Tätä nykyä sopisin varmaan homekoiraksi, kun tiedän aikas tarkkaan, missä sitä on ja ei ole. Ja voin pahoin voimakkaiden hajujen äärellä.

Mutta kuvaamanne kaltaiset vahvat hajuherkkyydet eivät ole kiva juttu tosiaan. Se helposti eristää ihmisen. Tsemppiä ja voimia kuitenkin!

Miten muuten sitä kananmunankuorta jauhetaan, keitetään ensin munat varmaankin?

Tytteli  ::)

Hei taas  :)

Ihan kuin olisin lukenut itsestäni Tytteli. Mielenkiintoni heräsi kun kerroit, että sinulla on pesäketauti. Mikä se sellainen on ? en ole koskaan kuullutkaan.
Minulla on myös maksassa jotain vikaa. Verikokeet näyttävät, että ei olisi mitään vikaa. Akupunktiolääkäri, iridologi ja saksaan lähetetty verianalyysi kertoo ihan toista.

 :'(

Tiedän, että ihmiset eivät ole samanlaisia, jotkut ovat herkempiä ja jotkut taas vahvempia. Itse olen fyysisesti ja henkisesti erittäin herkkä ja nämä seikat johtavat siihen, että reagoin kaikkiin niin herkästi.

 :'(

Oletko kuullut koskaan sellaisesta kirjasta kun Syö oikein oman verityyppisi mukaan. Mielenkiintoinen kirja, joka kertoo eri verityyppien ruoka-aineista.
Esim. A veriryhmä on painottunut enemmän kasviksiin. Minulla itsellni on A veriryhmä ja peruna on kiellettyjen listalla. Itse kun syön perunaa niin minulla rupeaa nilkat särkemään ja joudun sen jälkeen nilkuttamaan noin viikon verran.
Olen huomannut, että ne ruoka-aineet mitä voin syödä ovat hyväksi A veriryhmälle. Kannatta tsekata tämä kirja jos vaikka saisit jotain vinkkejä.

 ;)

Anteeksi anto on minulla tärkeää. Olen myös itse alkanut sanomaa mielessäni ennen nukkumaan menoa. Minä olen henkisesti vahva, Minä olen fyysisesti vahva, Minä olen psyykksisesti vahva.

 :D

Ps. Tytteli jos sinua kiinostaa niin voisimme viestitellä yv:llä.   :D

Toivoo daana

Heippa  :)

Rikon raan kananmunan ja pistän sen sitten kuivumaan. Keräilen niitä jonkin aikaa ja sen jälkeen tehosekoittimessa hienonnan sen jauheeksi. Oli tosi ihanaa huomata, että tämä jauhe sopi minulle kun en voinut ottaa mitää kalkki kapseleita.

 ;) Toivoo daana

Heippis Daana!

Kyselit pesäketaudista. Laitan siitä tähän, jos olisi jollekin muullekin apua...
Se on krooninen kurkkutulehdus, joka ei siis näy missään kokeissa ja sellaista ei Suomen lääkärien mukaan ole edes olemassa.Olen lapsena sairastanut pari flunssaa, jotka jäivät ilmeisesti kurkkuun. Varsinaisia kurkkuoireita ei ollut, paitsi nyt jälkeenpäin tajuan, että ihmettelin aina, kun jos esimerkiksi nauroin kovasti, että kurkku meni ihan kuin tukkoon tai tuli veren maku suuhun. Samoin öiden jälkeen kurkku oli aina tosi karhea, pahan tuntuinen. Ei tullut yhtään mieleeni sairauden pahoissa vaiheissa, että tällaiset tavallaan viattomilta tuntuneet oireet olisivat koko jutun taustalla. Minua hoidettiin ns. hiivasyndroomapotilaana koko aika.

Minulla on joo se Veriryhmäruokavaliokirja. Siinä oli minun veriryhmän kohdalla sellaisia ruoka-aineita tosi paljon, joita en pystynyt syömään ja kiellettyjen listalla niitä joita pystyin, niin että päätin siinä tilanteessa olla noudattamatta, että ylipäätään pysyn hengissä...  :) Mutta hienoa, jos olet itse siitä saanut apua!

Ilomielin voin viestitellä yv:nä kanssasi. Palataan! T

Mielenkiintoista...  :o
Haistoin meinaan juuri aamulla pistämäni kosteusvoiteen hajun ja mieleeni tuli aaltoittainen hajuherkkyyteni (tässä vaiheessa tuttavapiirini nauraa hajuille, joita muka ei ole olemassakaan: banaani ja jäätelö - YÖK!). Siitähän sitten tuli assosiaatio, että josko joku muukin, ja enköhän tormää keskusteluun, jossa puhutaan henkisestä kasvusta!
Tuolla oli paljon muitakin asioita, jotka sopivat viimeisen vuoden ajan tuntemuksiini (eristäytyminen, yksinäisyys jne.)

En ole vielä lukenut keskustelua loppuun, mutta mistä löydän auttajan, joka auttaisi minua tielläni, ettei tarvitsisi yksin rämpiä?

Hei   :)

Petra 72. Intuitio kertoo sinulle oikealla hetkellä mitä sinun pitää tehdä itsesi suhteen. Sinulle tuodaan joku ihminen juuri oikeaan aikaan tai luet kirjasta sen asian mitä sinun pitää tietää jne. ja silloin sinun pitää olla valpas ottamaan viestistä kiinni.
Pikku hiljaa meille viestitetään mitä meidän pitää tehdä itsemme suhteen ja mikä on meille parasta. Ensiksi meidän pitäisi tietää "kuka minä olen ja miksi tunnen näin". Lähde tutkimaan itseäsi ja täytyy sanoa, että seillailu on mitä mielenkiintoisin.
Opi rakastamaan itseäsi ja myös opi rakastamaan lähimmäistäsi. Opettele myös nöyrtymään terveellä tavalla. Kuuntele sisintäsi ja silloin intuitiosi herää eloon ja alkaa kukoistamaan. Se antaa sinulle ne viestit mitä tarvitset matkallasi.

 :) Toivoo Daana

Heippa  :)

Jatkoa edelliseen kirjoitukseeni. Hyvä keino lähteä tutkimaan itseään on Numerologia. Kolme vuotta sitten tilasin itselleni Numerologisen kartan muutoksineen ja täytyy sanoa, että mielenkiintoista on ollut. Astron auttaja sivuilla on paljon Numerologeja. Suosittelen sellaista joka voi muutta karttaasi. Huomasin, että siellä on ainakin kaksi tällaista NUmerologia jotka voivat tehdä muutoksen.
Käy katsomassa ja lue vaikka heidän kotisivujaan niin tiedät asiasta enemmän.

 :) Toivoo Daana

Olen huomannut tuon hajuherkkyyden hiljattain. Tykkään käyttää erilaisia raikkaita hajuvesiä, mutta nykyään kun laitan niitä, pitää laittaa nokka tukkoon ja kävellä paikasta toiseen, että haju pehmentyisi. Poikaystäväni käyttää todella voimakkaan hajuisia,mutta silti hyväntuoksusia hajusteita, mutta nykyään olen huomannut etten pysty olemaan hänenkään lähellä kunnolla, jos hän on laittanut jotain :( Lisäksi minulla on kaikki siitepölyallergiat, astma, eläimiä en kestä ollenkaan lähelläni (jouduin luopumaan ns. allergiavapaasta koirastani allergian vuoksi), maitoproteiiniallergia, tietyt pähkinät ja hedelmät ja mausteet. Tuntuu, että lista kasvaa kasvamistaan vuosien varrella. Olen käynyt useiden lääkäreiden luona eikä apua löydy, mutta allergeenit ovat kuulemma eräänlaisessa "neliökehässä", jotka risteävät keskenään ja aiheuttavat ihan uusia allergioita. Pahoin pelkään, missä jamassa olen parin kymmenen vuoden kuluttua, jos näitä vaivoja ilmestyy tätä tahtia. Lisäksi en omaa kovin hyvää itsekuria näissä ravintoasioissa, ja tajuan monesti alkavan allergian vasta sitten kun tilanne on äitynyt pahaksi. :-\
En tiedä mihin nämä vaivat suoranaisesti liittyvät.... henkisyyteen, perimään (suvussa paljon allergioita), syntymäkartalla Chiron oppositio Saturnus "Voimavarojen lähes jatkuva ylittäminen kuuluu nuoruuteen ja nuoreen aikuisuuteen luonnollisena osana, mutta se ei voi jatkua keski-ikää pidemmälle ilman vakavia terveydellisiä seuraamuksia. Moni tämän aspektin haltijoista omistautuu erilaisille parantamisen aloille oman vakavan sairauden ja siitä parantumisen seurauksena. Oppositio edustaa henkisissä asioissa tapahtuvaa jatkuvaa kehitystä."   

sairastuin masennukseen kaksi vuotta sitten.tämä on ollut elämäni rankinta aikaa. en ole ikinä miettinyt asioita näin paljon, turhiakin asioita. murehdin liikaa, pelkään tulevaa.
onko tämä henkisen kasvuni aikaa?
olen yrittänyt ajatella asian niin että ehkä tämä nyt sitten on sitä, sitä henkistä kasvua.
kukaan ei siihen usko, kaikki uskoo vaan masennukseen ja mieliala lääkkeisiin.
en tahdo osastolle, ja yritän kokoajan taistella sitä vastaan että kohta sinne on pakko lähteä.
juurikun pääsen asioissa jotenkin paremmalle ajalle tulee uusi tiputus, tiputukset maanpinnalle tuntuu olevan aina vain vaikeampia ja vakavampia.
tässä on ollut niin paljon,kukaan ei ymmärrä.
tämän keskustelun luettuani olen saanut asiaan aivan erillaisen kannan.
tieto siitä että minulla saattaa olla syöpä kaiken tämän paskan kestämisen jälkeen tuntuu helpommalta kun uskoo henkiseen kasvuun. käykö kaikki ihmiset läpi saman asian?onko se niin että toiset ei vaan kestä sitä?toiset vaan menee kovemmin kiven läpi?
olenko minä luotu kestämään? vai menetänkö hallintani kokonaan?
olen yrittänyt nousta ja pitää itseäni niskasta kiinni, mutta miksi juuri nyt kaikki syöpä tutkimukset? kun siellä ei nyt ollut sitä selvää kasvainta ja jatketaan tutkimuksia varjoaine kuvauksilla, niin miksi heti sen jälkeen pojallani epäillään astmaa?
miksi juuri pahimpien shokkien jälkeen eläimeni elämä on kiinni enää jaksamisesta?
mitä hittoa tämä elämä on.. onko tämä vain maanpäällinen helvetti.
joskus minusta tuntuu että sisälläni asuu jokin paha, sitä vastaan taistelen

Rankka juttu, herkkärapu  :(
Henkisestä kasvusta en osaa sanoa, mikä on ja mikä ei, mutta luulisin kaiken tässä maailmassa olevan jotakin kasvua. Aina ei suunta ole ylös päin, vaan pitää luodata aivan pohjasta tai aivan tyhjästä, jotta huomaa sen ihan varmasti oikean suunnan. Kaikilla ei myöskään elämä ole samanlaista, eikä samantapaistakaan... jokaisella on omat kasvukynnykset ja kipupisteet ja aivan omissa elämän hetkissä.
Rakkautta ja voimaa sinulle  :angel:

Sairaudet ovat - kuten tässä ketjussa on jo kerrottukin - aina oire jostain henkisestä epätasapainosta. Esimerkiksi Herkkäravun kertoma, suomalaisilla yleinen sairas eli syöpä tulee siitä, että pakkaa vain sisäänsä kaikkea negatiivista. Mieli/Ajatukset ovat koko ajan tuhoavassa, kielteisessä muodossa ja kun tätä mallia pidetään yllä tarpeeksi kauan, se ottaa fyysisen muodon. Syöpä ryhtyy tuhoamaan elimistöämme. Mistäs suomalaiset ovatkaan kuuluisia? Tunteiden ja negaatioiden tukahduttamisesta.

Tietenkin täytyy aina ottaa huomioon jokaisen yksilökohtainen henkinen tie - jos syöpä kuuluu valittuihin asioihin, siitä ei pääse yli eikä ympäri tässä elämässä. Kaikelle on kuitenkin tarkoituksensa. Jokainen käy samat henkiset vaiheet läpi sielunsa kanssa, kuka mitäkin missäkin elämässä. Olemme samalla viivalla kaikki.

Yhdyn Elämänilon sanoihin täysin!

Ai niin, ja tuosta yrittämisestä! Parempien elämän tapojen yrittämisestä, Itsensä voittamisen yrittämisestä, kaikenlaisesta yrittämisestä. Sellaista asiaa kuin "yrittäminen" ei oikeastaan ole. Sinä joko teet asian tai et tee sitä. Wayne w. Dyer sanoi hienosti kirjassaan "Vaikuta Kohtaloosi", että katsohan pöydällä olevaa kynää. Ota se käteesi. Näetkö? Sinä otit sen käteesi, et yrittänyt ottaa sitä. Jos yrittäisit vain ottaa kynää, et todellisuudessa ottaisi sitä. Waynen mukaan tämä pätee kaikkeen ja ihan erityisesti henkiseen, universaaliin energiaan. Sinä joko muutat elämäntapasi tai et muuta. Sinä joko päätät toteuttaa toiveesi tai et päätä. Piste.

Elämä on simppeli. Me ihmiset vaan teemme siitä vaikeamman mitä se todellisuudessa on!

Voi kiitos AthaMaarit tuosta aiheesta "yrittäminen", ja tuosta hienosta lauseesta Sinä joko teet asian tai et tee sitä.

Jospa tuo auttaisi minua eteenpäin, kun olen mennyt aivan lukkoon, ja jumittunut nyt niin, että hyvä kun saa kahvia keitettyä. Minä olen käynyt tässä henkisessä kasvussani nyt vajaan kolmen vuoden aikana koko elämäni läpi, ihan vauvasta asti, kun näköjään senkin pystyy muistamaan, kun menee aina vain syvemmälle ja syvemmälle. Ja nyt on viimeisen puolen vuoden aikana jo tuntunut monesti, että kohta pystyn alkaa tekemään jotakin, ihan sellaista, että pystyisin itseni esim. elättämään, mutta mutta

tuossa kuukausi sitten tapahtui sellaista, joka sai minut taas kuilun pohjalle, ja sitten parit "vanhoilla keinoilla" yritykset päästä sieltä pois, niin paheni vain, ja nyt minä ihmettelen, että millä minä tästä pääsen eteenpäin.
Ja sain oikein kehiteltyä melkein keuhkoputkentulehduksen itselleni. Tiesin kyllä että se johtuu tästä henkisestä tilasta ja nyt se onkin jo paranemaan päin, en käynyt lääkärissä, kun en syö antibiootteja ennen kuin on viimeinen pakko.

Minulla on niin krooninen syyllisyys ja pelko ja en ole ihan varma, että mikä tässä viimeisessä tunnetilassa nyt oikein on. Mutta tämä tekee ihan hengityksenkin raskaaksi. Kaikki muut tunteet sain käytyä läpi, suru, viha... ja mitä niitä onkaan, mutta nyt tuli jotain sellaista, että koville ottaa. Välillä on ollut jo aivan epätoivoinen, että minun loppuelämäni on tätä samaa, mutta se on niin sietämätön ajatus, että en siihen halua uskoa.
Jotenkin minun pitäisi kulkea jonkun "pelko"tunnelin läpi, mutta ilmeisesti en sinne uskalla mennä. Sinne missä ne kaikki kauhut ovat.

Olen yrittänyt kirjoittaa ja kuunnella todella tarkkaan, että mitä sieltä sisältä on tulossa, mutta ihan lukossa ollaan, vaikka puristaakin rinnasta yötä päivää, ja ahdistaa. En tajua miksi en saa sitä kuulumaan, kun aikaisemmin olen saanut kaiken kielletyn, piilotetun ja salatun tulemaan tietoisuuteeni, ja pystynyt ne kaikki valheet, harhat ja illuusiot tuomaan enemmän totuudellisemmaksi.

Mutta nyt jo yli kuukausi tätä takana, teksisi mieli päästä kohta jo esim. pihalle kävelylle, mutta ei jaksa lähteä, kun kaikki voimat menevät tähän "henkiseen taistoon".
Kait se ego keksii vielä viimeiset suuret valheensa ja muut keinonsa, että en vain vapautuisi, ja että uskoisin kärsimykseen ja pahuuteen.

No ei kait auta kuin antaa sen nyt jyllätä ja pikku hiljaa hivuttaa sivuun ne väärät uskomukset, jotka ovat vain pelottelua, alistamista ja häpeän synnyttämistä varten. Kumma tilanne, kun minä jo jotenkin järjellä tiedän, että miten asiat ovat oikeasti, mutta minun tunne-elämäni ei tahdo uskoa, kun se elää vielä niissä jo lapsuudessa opituissa valheissa ja harhoissa. Se vain pelkää sitä, missä ei ole oikeasti ainakaan aikuisella pelättävää.

 :-\   Että tervetuloa vaan kaikki tälle ratkiriemukkaalle henkiselle kasvutaipaleelle   ;D

Haluaisin vastata herkkäravulle ja Paganille    :)

Oma henkinen tieni on myös ollut välillä tosi rankkaa. Olen fyysisesti ollut niin kovilla (kaikenlaisia sairauksia) ja (äitini teki tänä aikana itsemurhan), että pahimpana aikana sanoinkin, että naulaa naputettiin jo arkkuni kanteen. Ollessani tosi huonossa kunnossa kun en enään jaksanut menin polvilleni ja rukoilin Jumala auta minua en jaksa enään tätä kipua ja tuskaa. Oivalsin jälkeenpäin, että minun piti nöyrtyä, koska huomasin polville menon jälkeen oloni päivä päivältä vähän paremmaksi ja paremmaksi. Nöyryys on se mitä meidän pitää kaikkien löytää itsestämme. Emme saa egon vallata itseämme. Silloin kiellämme todellisen itsemme.

Oivalsin, että minun pitää ruveta ajattelemaan positiivisesti vaikka olo olikin  masentunut. Joka päivä ajattelin 10 positiivista ajatusta. Kun olin vaikka ulkona kävelyllä niin ajattelin, että ihana kun linnut laulaa. Ihanaa kun voin kävellä ulkona. Ihanaa kun elän. Ihanaa kun minulla on perha. Täytyy vain hakea itsestään ne ihanat hetket ja yrittää nauttia niistä. Annan esimerkin. Kuvittele eteesi musta paperi. Kun joka päivä laitat mustalle paperille 10 keltaista palloa niin huomaatkin pian, että musta paperisi onkin muuttunut keltaiseksi.

 :D

Olen tosi pahoillani kokemuksistasi herkkärapu. Ajattele mitä ja miten voit auttaa poikaasi. Hae tieto vaikka kiven alta älä luovuta. Laita kaikki tarmosi poikasi auttamiseen äläkä murehdi siitä, että hän on sairastunut vaan iloitse siitä, että hän on pian terve ja parantunut. Kun murehdit niin heikennät itseäsi.

 :'(

Meidän toisten ihmisten täytyy kokea täällä maanpäällä vaikeampia kokemuksia kuin toisten. Vanhemmat sielut kohtaavat elämässään paljon esteitä. Eivät he muuten pysty auttemaan muita ihmisiä, jolleivat he ole itse kokenee niitä kokemuksia joita ovat joutuneet kokemaan. Heille kasvaa kokemuksien myötä empaattisuutta, nöyryyttä, kyky rakastaa itseään ja muita ihmisiä. (rakasta itseäsi niin kuin lähimmäistäsi). Näistä kaikista syntyy pyyteetön rakkaus ja silloin sinulle on auki kaikki elämässäsi. Muutoksien aikana "meitä vanhoja sieluja" tarvitaa majakkana muille ihmisille. Kun kasvat ihmisenä niin sinulle selviää miksi sinä joudut kokemaan nämä kaikki kurjat kokemukset ja mikä tehtävä sinulla on. Omien kokemuksien jälkeen voin sanoa, että olen kiitollinen niistä (tosin en kyllä haluaisi niitä uudelleen kokea) ne näyttivät minulle oman tieni täällä. Mitä varten olin tänne synytnyt ja mikä tehtävä minulle on annettu.

 :angel:

Kerroin jossain vaiheessa Numerologiasta tässä palstassa. Olen lukenut jostain, että numerologialla on pystytty auttamaan masentuneita ihmisiä. Käykää lukemassa sellaisten numerologien kotisivuja jotka tekevät muutoksa numerologiseen karttaan. Akupunktio on myös hyvä keino masennukseen. Homeopatia myös auttaa masennukseen jne. keinoja on paljon. Yritä löytää itsellesi keino millä pystyt auttamaan itseäsi kuuntele intuitiotasi se kertoo sinulle totuuden.

  :angel:

Kiva, että kirjoitukseni on herättänyt mielenkiintoa näinkin paljon.  :smitten:

Suljettu ovi voi ensin tuntua tylyltä
mutta se voikin tuoda helpotuksen                           :angel:
ja muuttaa suunnan kokonaan uuteen
ja valoisampaan tulevaisuuteen.

Ei haittaa vaikka välillä on oppimisen
tähden kantapäät vähän hellinä.                                :angel:
Ne kyllä paranevat ja oppiläksytkin muistaa.

Kukaan ei kasva pelkässä auringonpaisteessa.
Mitä rajummat myrskyt sen voimakkaampi kasvu !          :angel:

Toivoo Daana

No niin, kannatti rykästä se ahistus pihalle yöllä. Tänään se ymmärrys sitten "laskeutui", se tuli hyvin levollisena, varmana ja jotenkin rakkauden kanssa.
Näin itseni ja ihmissuhteeni ja ehkä osin ympäristöni ymmärryksellä. Jotenkin heräsin jo sellainen "hyvä" olo päällä ja pystyin sen rauhallisuuden pitämään koko päivän. Lähdin tapaamaan erästä ystävääni, kun hän kutsui kylään, ja siellä siinä levollisessa olotilassa minulle alkoi valjeta asioita. Hänen elämäntavassaan, ajatusmaailmassaan ja jutuissaan ei ollutkaan oikeastaan mitään, mikä minua tässä elämänvaiheessani kiinnostaisi. Ja sen myötä aloin miettimään laajemmin viimevuotisia ihmissuhteitani, ja ehkä elämäntapaani, ympäristöä ja kaikkea, ja jotenkin tajusin, että minä olen yrittänyt pitää pystyssä ja raahata elämässäni sitä kaikkea, mikä oikeastaan on jo kuollut.
Kenessäkään ei ole mitään vikaa, mutta nyt olisi vain kylmän viileästi jätettävä kaikenlaista pois, eikä yritettävä väen vängällä vääntää, että minä vielä pidän tästä ja tuosta ja siitä, kun niin ei ole.

Jotenkin tuli mieleen, että eikö tämä ole ongelmana vähän joka asiassa tänä päivänä. Että kaikkea haalitaan enemmän ja enemmän ja lisää ja lisää, mutta mistään ei voida luopua, koska se on aiheesta ja asiasta riippuen, joko uskontojen mielestä syntiä(juuri esim. tietyt ihmissuhteet), tai sitten se on muuten hävettävää ja tuomittavaa. Materiaa pitää kerätä ja kerätä ja kaiken pitää suurentua ja kasvaa, kun jos sieltä toisesta päästä vaikka luopuisi jostain, niin se kertoisi siitä, että tuon elämä ei mene eteenpäin, tai tuo on yhtä "köyhä" kuin kymmenen vuotta sitten, tai jotenkin se vain koetaan häpeälliseksi asiaksi.

Ja jotenkin pitäisi haalia kaikista kulttuureista ja uskonnoista joita täällä maailmassa on, niin kaikenmaailman juhlapyhät ja tavat, kun se olisi niin kuin kohteliasta. Ja ihmisillä on kauhea stressi näistä juhlapyhistäkin, kun pitää toteuttaa ne kaikki vanhat vuosisataiset tai vuosikymmeniset perinteet, ja sen lisäksi tehdä ja elää ja toteuttaa ne kymmenet ja sadat uudetkin tavat ja juhlistamistavat.

Se suuri väärinymmärryshän on mielestäni siinä, että esim. jos joku ihmissuhde loppuu, niin se käsitetään jotenkin niin, että se oli alunperinkin väärä ja huono ja paha, tai sitten tapahtui jotain pahaa tai ne ihmiset ovat pahoja, kun se ihmissuhde ei kestänyt sinne hautaan asti, siis ihan kaikki ihmissuhteet. Ja nykyään kun ihmiset muuttavat ja asuvat ulkomaillakin ja kiertelevät ja matkustelevat, niin sehän on täysin mahdotonta olla "kaikkien kaveri", aina ja iankaikkisesti. Itselläni alkoi suuri muutos parempaan päin, kun ymmärsin luopua ihmissuhteesta vanhempaani, siis tähän toiseen elossaolevaan. Ja minä olen aivan varma, että hänkin on helpottunut, kun ne meidän kivuliaat kohtaamiset ovat loppuneet. Mutta me olemme molemmat kokeneet sen jotenkin äärimmäisen syntisenä ja että me olemme läpeensä pahoja ihmisiä, jos emme ole tekemisissä toistemme kanssa tiiviisti, niin kuin "perheen" jäsenten pitäisi tässä meidän tapakulttuurissamme.

Ja sitten ihan omaa mielikuvitusta, mutta olen aina mieltänyt syövän jotenkin sellaiseksi taudiksi, joka ilmentää sitä ihmistä juuri tässä asiassa, että se, mikä on jo kuollut, niin siitä ei uskalleta tai kehdata luopua, ihan jo ympäristön paineen vuoksi. Ja sitten se alkaa kasvamaan ja kasvamaan, kunnes siihen "tukehtuu", kun syystä tai toisesta haluaa pitää elämässään sen, mikä on jo kuollut.

Ja näköjään tässä ollaan itsekin vielä niin "kiinni" tässä vanhassa ajattelumallissa ja elämäntavassa, että minunkin pitää antaa sen padon tulvia yli, ennen kuin se pato murtuu, ja uskallan ihan levollisesti jättää pois sen, mikä minun täytyy, eikä tuntea siitä lamaannuttavaa syyllisyyttä, että olenko minä nyt paha ihminen, kun en tätä enää halua elämääni.  :'(

No tällainen vuodatus tänään.  ??? Koittakaa kestää  ;)

Ja kiitoksia kaikista näistä ihanista kirjoituksista  :smitten: Ihan varmasti olen saanut aina jonkun ajatuksen, joka on vienyt minua eteenpäin, tai tajunnut, että ai, tuossahan se on sanottu, mitä olen yrittänyt pohtia, tai etsiä vastausta.   :angel:

Ai niin, ja sitten tuli mieleen sellainen mielikuva, jota aion ajatella aina kun tulee se syyllisyys, että minä en voi tästä luopua, niin kuinka kauheaa olisi, jos joutuisi vuodesta toiseen, menemään ekalle luokalle. Aina vain uudestaan ja uudestaan sinne ensimmäiselle luokalle, kymmenen vuotta putkeen. Kyllä siinä tulisi jo hermoromahdus. Ja sehän ei tarkoita, että siinä ensimmäisessä luokassa olisi jotain vikaa tai että se olisi jotenkin kamalan paha asia. Vaan se oli hyvä silloin, kun se ensimmäinen luokka piti käydä, mutta ei siellä kannata koko elämäänsä junnata, vaan siirtyä sille toiselle luokalle, ja taas alkaa elämä maittamaan.  :) Tätä tässä nyt yritän takoa päähäni.  :knuppel2:  :coolsmiley:

Pagan, kiitos hyvästä kirjoituksestasi. Luopuminen on tosiaankin nykypäivänä aliarvostettua!

Luen parhaillaan ale-löytöäni: Juhani Seppäsen kirjaa Selvästi juovuksissa. Siinäkin on yksi versio luopumisesta. Toinen mieleen tullut juttu ovat nämä kaikenlaiset ruokavaliot ja dieetit. Ei mikään niistäkään onnistu kuin hetkellisesti niin kauan, kun luopuminen nähdään negatiivisena asiana. Sitten kun pääsee siihen pisteeseen, että ajattelee luopuvansa jostain sen vuoksi että kyseisestä asiasta luopuminen on itselle hyväksi, se ei olekaan enää niin vaikeaa. Luopuminenkin voi olla hyvä ja ihana asia, kun sen oikein oivaltaa. Mutta pitkä tie siihen voi olla, etenkin jos ulkopuolelta tulevat viestit kehottavat päinvastaiseen.

Heppa   :D


Ajattelin pitkästä aikaa kirjoitaa näille sivuille. Vaikka henkinen kasvu on välllä vaikeaa ja uuvuttavaa, niin onneksi meille on annettu työkalut, jotka auttavat ja helpottavat oloamme. Kun sinä olet valmis niin oikealla hetkellä sinulle annetaan tieto mikä taas auttaa sinua eteen päin. Itse olen tämän huomannut tosi selvästi.
Tulee aikoja jolloin on sellainen tunne, että mitään ei tapahdu ja tuntuu kuin astuisin kaksi askelta eteen ja yksi taakse.

Ystäväni osti kerran yhden kirjan ja luettuaan hän sitten soitti minulle ja sanoi, että sinun on luettava tämä kirja ja kun olet lukenut sen niin haluaisin lähteä kanssani matkalle.

Kirjan nimi on Matka kohti elämänmuutosta ja paranemista. Kirj. Brandon Bays.

Tein itsekkin henkisen matkan , joka tässä kirjassa neuvotaan. Matkustin kerroksittain syvälle itseen ja kun olin käynyt kaikki kerrokset läpi niin sitten tulee vastaan "musta aukko". Itse tunsin tässä kohtaa surua. Minua rupesi sisäisesti itkettämään. Ihan kuin sisäinen lapsieni olisi itkenyt. Tämän tunteen jälkeen minulle tuli rauhallinen olo. Sen jälkeen noustiin kerroksittain ylöspäin ja otin leirinuotiolle ne ihmiset joilla minulla oli jotain sanottavaa. Mielenkiintoinen kokemus. Kirjassa on myös matka fyysiseen kehoon. Itse en ole vielä käynyt tällä matkalla mutta joku päivä taidan astua sukkulaan ja sukeltaa sisälle kehooni ja käydä kaikissa jännissä paikoissa.

Näin viime yönä mielenkiintoisen unen. Olin ostanut vanhan omakotitalon, joka oli kahdessa kerroksessa. Talossa oli paljon vanhoja tavaroita. Aloin siivoamaan taloa ja erityisesti siivosin alakerrassa, jossa oli paljon ruostuneita esineitä, likaisa lattiarättejä ym.

Silloin kun olin tosi huonossa kunnossa niin näin unen joka kantoi minua vaikeittenkin hetkien yli. Joten unikin voi antaa uskoa siihen, että asiat tulevat paremmaksi. Tässä uni, joka on merkinnyt minulle tosi paljon.
Maassa oli suuri ja loistava risti ja minä makasin ristin päällä ja liikuttelin käsiä ja jalkoja ristin päällä edestakaisin. Ihan kuin olisin tehnyt lumienkeleitä. Ympärillä oli suuri joukko ihmisiä ja he katsoivat minua ja samalla kuului voimakas miehen ääni, joka sanoi "Sinä paranet". Nämä kaksi sanaa on antanut minulle uskoa selvitä näistä vaikeista kokemuksistani. Joten arvosta sisäistä tietoasi. Se on mielestäni kaikkein tärkein.

Jaksamista teille kaikille ja iloa jokaiseen päiväänne     :D  Toivoo: Daana

 

Unesi kaksikerroksinen talo tukee ihanasti eheytymisprosessiasi! Ensin pitää siivota Minuuden alakerta eli kaikki egoon liittyvät jutut, joita olet nyt työstänyt pois sielusi tieltä, ennen kuin voidaan menä yläkertaan, kohti korkeimpia ja alitajuntaa.

Henkinen kasvu on elämänmittainen prosessi ja maailmassa, joka kuitenkin toimii, ymmärtää ja määrittelee asiat egopohjaisesti se ei aina ole helppoa.

Heippas!

Onkos vielä haju tai tuoksuyliherkkydestä kärsiviä?

Mulla nyt 2 v ja tuntuu että pahenee vaan enkä tiedä syytä miksi?

Kyllä on ollu hajuaisti herkillä viimeaikoina, voinee johtua tästä todelisuuksien välissä loikkimisesta tai sitten ihan luonnollisista jutuista.
Anyway,  kun on tukevasti hukassa ennenkuin löytää taas jotain minkä tajuaa...  :idiot2: :-[

Ootko varma, ettei pakkaset vaikuta yliherkkyyteen?

Suunnattomat tunteet, niiden keskenään risteileminen.
Järjettömät fiilisten heittelyt pohjattomasta surusta ja epätoivosta taivaassa leijumiseen ja rajattomaan onneen :smitten:

Juttujen oivaltaminen kun yhdistelee tapahtunutta jota ensin ei ymmärrä lainkaan, vaikka se tuttu oiskin.
Unentarpeen ja ruokahalun väheneminen minimiin.

Automaattivaihteella kulkeminen, vaikeudet pysyä vauhdissa. työn ja fyysisen elämän vihaaminen ja kokeminen tiellä olevaksi kuormaksi tärkeämmän asian äärellä.

Jaa-a. Erittäin hyvä kysymys. En tiedä.

Mulla on kans ollu noita tunteiden vaihteluita äärilaidasta toiseen, aloin jo miettimään että onks mulla kaksuuntane mielialahäiriö, mut sit ne alkokin tasottumaan itekseen.
Automaattivaihteella kulkeminen joo, mut oon yrittäny silti olla läsnä, ettei kaikki mee "ohi". Tällä hetkellä mulla on "työ" taikka harrastus mistä tykkään ja nautin, mutta en tiedä onko se taloudellisesti mulle kannattavaa.

Vauhtia on kyllä riittäny, ettei meinaa ehtiä reagoimaan kaikkeen, mutta ehkä kaikkeen ei sitten tarvikaan reagoida.
Mulla on ollu vuodet 2014-2018 ihan hirveetä elämässä henkisesti ja fyysisesti, mut oon tullu siihen tulokseen, että niin oli tarkotuskin. Ei mikään maailmankaikkeus/universumi turhaan lataa kaikkee paskaa toisen niskaan syyttä, vaan just sen verran mitä ihminen sietää ja jaksaa kokea. Niistä on aina jotain opittavaa. Toisilla kaatuu kuppi nurin pienestä, toisella vasta vaikeimmissa asioissa. Jokaisella on oma toleranssi asioihin.

Vasta tänä vuonna elämä on alkanu jotenkuten hymyilemään mulle. On ollu onnekas olo, kun olen päässyt tekeen luovia asioita. Sit ympärilläni on nyt sellasia mun tyylisiä ihmisiä. OOn heivannu pois mun elämäsä sellaset hankalat energiasyöpöt. Välillä ne koittaa ängetä takas mun elämään, mut oon opetellu kantapään kautta sanoon EI, ja olemaan henkisesti luja. Koska sitä mä tarviin.
Oon opetellu oleen yksin ja itsenäinen/riippumaton (tr  :uranus: :aspect_con: :kuu: ja  :mars: ) Mutta tullu tulokseen, ettei kukaan voi olla täysin irtonainen muista. Ihminen tarvii toisia ihmisiä. ja on tärkeetä opetella vastaanottamaan apua, mikä on mun kipupiste, ku oon sellanne "itse-pärjääjä". Ja oppia pyytään apua.
Sit oon tällänen hätähousu, et kaiken pitäis tapahtua heti eikä vuoden päästä, niin oon yrittäny olemaan maltillinen asioiden muotoutumiseen. Turhautuminen on mulle paha asia.
Kaikki kyllä loksahtelee paikalleen ajallaan.