Astro Foorumi

Osaatteko heittäytyä tefloniksi, kun joku ilkeämielinen henkilö syytää suustaan ilkeitä kommentteja ?

Minua on harmittanut jo muutaman päivän ajan eräs työkaveri, joka jokaisessa mahdollisessa käänteessä letkauttaa mulle päin naamaa, mitä ikinä vaan keksii, jolla vois olla epäystävällinen mua kohtaan. En tosin ole ainoa, jota kohtaan hän näitä ilkeyksiä laukoo, minä taidan olla nyt tänävuonna tai toivottavasti vain tämän kuukauden hänen kohteenaan.

Hidas kun olen, en siinä tilanteessa osaa reakoida letkaukseen mitenkään, vaan jään ihan pölvästinä niille sijoilleni hämmästelemään, että taas siltä pääsi. :(

Yritän kyllä asennoitua ko. henkilöön ihan neutraalisti, mutta sellaisen letkauksen jälkeen tuntuu, että koko loppupäivän ei meinaa mikään enää onnistua.

 :vaaka:

Sama hätä minullakin, nimittäin hidas sytytys.
Onneksi nyrkkini on nopea.  :police:

Mutta oikeasti voisit vaikka kokeilla kohdata hänet kahden kesken ja sanoa suoraan tuosta asiasta.
Ja siellä sattui juuri silloin olemaan eräs samanlainen työtoveri.
Käytin tilaisuuden kääntääkseni katseeni itseeni.
Korvasin hänen mielipiteensä minusta, omilla tuntemuksillani itsestäni.

Ei se tietenkään mitään muuttanut ja paskalta kaikki silti tuntui.
Jooh...

Hei Usvametsä
aika usein mullekkin sattuu niin, etten ehdi reagoida jonkun piikeille ajoissa ja sitten joskus tunnin tai päivän kuluttua  mielentilasta riippuen) keksin jotain mojovaa vastavetoa.
Mutta tuo loukkaantuminen riippuu vähän miten törkestä heitosta on kyse. Yleensä vaan naurahtelen ja saatan kääntää homman jotenkin vitsiksi. Esitän tyhmää joka ei edes muka ymmärtänyt juttua. Vaikka voi se oikeasti kaivella. Pomotyypeille yleensä käytän seuraavaa:
jos tietty raja ylittyy niin sitten pyrin sanomaan asiallisesti että eipäs mennä henkilökohtaisuuksiin tvs.

jos sellainen  piikittely on jatkuvaa ja ihan tietoista provoa niin mulla on tasan kaksi reagointimallia:
A  suhtaudun koko tyyppiin kuin ilmaa ja ajattelen että omapa on häpeänsä. Yleensähän kiusaaja luovuttaa kun ei saa huomiota.


B  jos ilkeyttä kuulee väärällä hetkellä niin saatampa haistattaa aika pahasti. Silloin kyllä poltan sillat ja oksat ja männynkävyt eikä paluuta entiseen ole. Mutta tätä tapahtuu aika harvoin.

Mutta tsemppiä sulle. Ei se pomo-asema kenestäkään parempaa tee.

Minäkään en reagoi kaiken maailman molottajiin juuri mitenkään, korkeintaan ajattelen että mitä tuokin pateettinen kuolevainen kuvittelee saavuttavansa. ::)

USVAMETSÄ

Yritän parhaani olla välittämättä ilkeämielisistä letkautksista (veljeni heittelee tosi ilkeää herjaa välillä :tickedoff:).
Ajattelen, ehkä lakonisesti, että letkauttelijalla on paha olo/päivä tai jokin muu jurppii kovasti :uglystupid2: :uglystupid2:
En yleensä kamalasti kiinnitä asiaan edes huomiota, mä kun olen sellainen haavemaailmassa kulkeva olento, joten puolet voi mennä ihan reippaasti sivusuun.
Mutta jos mun kimpussani hääräisi joku oikein ilkeämielinen ihminen, kun omaan tulista temperamenttia niin, sanoa paukautan kyllä sitten kun menee jo liikaa yli. Ehkä mun onni, ehkäpä ei, mutta sillä tavalla olen aina pärjännyt, kun pidän puoleni 8) 8)
Toivotan sinulle paljon voimia, että saat sanotuksi sen mikä mielestäsi on oikein.
Stareyes ;)

Yksti työkaveri on monesti pain in the ass... koska hänen tätyy ainha olla se paras (oinas), oli kyse sitten hvyästä tai pahasta. Usein menee mulla ihan toisesta korvastas sisään ja toisesta ulos. Joskus tulee kyllä pistettyy takas ja useinmiten ihan itsekkään huomaamatta  :knuppel2:

Hei minä!!!

Minä olen paha molottaja. Yleensä muutan kaikki ystäväni vihamiehiksi. Ja en anna anteeksi heidän herkkyydelle, koska he eivät ymmärrä sitä itse. Minähän olen tunteeton kakkahousu.

Hankala tilanne, mutta itse olen huomannut, että niin kauan kuin minussa on "tarttumapintaa" niin kauan toisten letkaukset/haukkumiset/tmv vaikuttaa negatiivisesti.

Hyvä on tietenkin katsoa miksi ja mikä niin kovasti satuttaa, koska siellä missä eniten sattuu, siellä eniten on työstettävää.

Toiset toimii meillä tuossa tilanteessa monena opettavana osana, missä kulkee omat rajat, annammeko miten paljon muiden olla kimpussamme, miten on oma tilanne, tarviiko lähteä mukaan vai antaako toisen olla, miksi loukkaannuin ja miksa haluan vielä loukkaantua jne

Jokaisella meillä on kuitenkin ne omat rajat ja jos kokee, että joku on ylittänyt ne, kannattaa rohkeasti sanoa, että nyt riittää.

Haukkuja jatkaa niin kauan kun me sallitaan hänen jatkavan ja jos ei muu auta, ole täysin huomaamaton kun hän on äänessä, älä välitä äläkä näytä että välität.

Toisen into usein lopahtaa kun huomaa ettei se vaikuta kenenkään.

Lasten kasvatuksessa olen huomannut tämän toimivan äärettömän hyvin, kun lapsi on pahalla tuulella ja haluaa kiukutella kaikille ja kaikesta, on parempi jossain vaiheessa antaa toisen olla omassa kiukussa, koska hyvä on muistaa, että toisen kiukku ei ole oma kiukku mutta voi toki lähteä siihen kiukkuun mukaan.

Valinta on aina meissä itsessään, toinen vai esitti omaa pahaa oloa ja miksi minun tarvitsee jakaa tuon energian hänen kanssa?

Kun tarttumapinnat on työstetty, voi edelleen osoittaa toiselle missä oma raja kulkee mutta se mitä toinen letkauttaa ei häiritse sisäistä tasapainoasi, vaan ymmärrät miksi hän tekee ja miksi se aikonaan sinua kovasti satutti.

Helppoa?

Tarpeeksi kun harjoittelee niin huomaakin yksi päivä, että on paljon helpompaa ja antaa toisten olla niissä omissa energioissa, tuolloin haukkuja on tehnyt tehtäväänsä ainakin omalla kohdallaan.

Riippuu täysin tilanteesta, miten reagoin, mutta jos letkautus sattuu osumaan johonkin todella arkaan paikkaan, minä neito kyllä anna takaisin ja samalla mitalla!
Ennen otin pahat sanat liikaakin itseeni, mutta nykyisin en ole enää niin herkkänahkainen. Monesti kyllä jotkin sanat jää mieleen pyörimään kunnes itsekin tajuan kuinka tyhmiä jutut olivatkaan. Sitten voin unohtaa koko jutun tyystin.

Ei, kyllä minä tiedän, että olen vahva ja että käyttäydyn typerästi jne. Mutta oikeastaan en ajattele, että olisin tehnyt vääryyttä jotain herkkistä kohtaan. Autan ja ymmärrän ihmisiä tarpeen mukaan. Ja minusta on parempi, että silloin tällöin riidellään.

Ja tämä sattui myös minuun erityisesti:

http://www.eroakirkosta.fi/

Erityisen typerä keksintö.

Parempi kun sutkautat...Minä synnyin tälläiseksi ;) Mikäs on sinun perustelusi :uglystupid2:  ;D

yleensä olen tyytyväinen, jos nuo letkautukset ovat rehellisiä. voin siten miettiä, että olenkin tuollainen ja korjata asian. ehkä joskus on tosin vaikea erottaa, onko se totta vai vain turhaa haukkumista.. aina kun alan miettimään olenko sellainen.  :) mutta huumorilla yritän kaiken ottaa. vähän aikaa kyllä sattuu, mutta pian on jo kaikki unohtunut.  :)

Läheisiltä sattuu.. Muista en niin välitä. Useimmiten kumminkin koitan ottaa kritiikin opastuksena!

Hei ja kiitos kommenteista !

En malta olla kirjoittamatta muutamaa kommenttia vielä näistä kommenteista...

Kyse ei ollut letkauttajan puolelta mistään kritiikin antamisesta tai haukkumisesta, vaan ihan  oikeasti letkautuksesta. En yleensä pahastu kritiikistä, koska esim. jos olen tehnyt tai toiminut väärin, haluan vääryyden ilmettyä ilmanmuuta selvittää, miten voisin tehdä tai toimia jatkossa, jotten tekisi uudestaan väärin. Itselleen ei kannata valehdella.

Täällä oli tosi monta ja mainiota neuvoa selvitä tällaisista tilanteista, kiitos näistä teille kaikille. Mun heikkouteni on ollut aina, etten osaa puolustaa itteeni, vaan käperryn siihen surkuttelun asteelle ja menen ihan lukkoon. Tämä, että sain kirjoitettua siitä teille, sai taas mut huomaamaan, mihin tilanteeseen olen menossa. Pitääpä ottaa itseäni taas niskasta kiinni ja korjata tilanne. Yksi vanhoista konsteistani, jonka olin jo unohtanut, on että kääriydyn mielessäni ihanaan vanhaan pussilakanaani, jonka läpi mitkään letkaukset eivät kosketa mua. ;)

 :) :vaaka:

Riippuu mitä ja kuka letkauttaa.Kuten aikanaan äitini naapuri huomautti minulle,kyllä sustakin on tullut materialisti,kun ette lasta tee vaan taloanne maksatte.No siihen tokasin jäätävästi takaisin totuuden,niin pian seitsemättä vuotta sitä lasta ollaan tehty tossa lainan maksun ohella,Ei kuulunut enää asiasta sen perää keltää mitää. ;) Mutta yleensä en näytä ainaskaan kelleen että kolahti,olen kehittänyt naamion jonka taakse ei kovin helpolla näe,ja mulle paras puolustautuminen on ulos kuin ei mitään ja sisällä itsekseni nuolen haavat ja kelaan kauanko asiaa kandee nuolla ja pohtia vai kandeeko, ???

Mie itse olen aivan täysin tunneihminen ja Kuu ravussa vain vahvistaa tätä seikkaa. Minulle täytyy antaa kritiikkiä ja huomautuksia hyvin kohteliaasti ja siltikään ei voi välttyä minun loukkaamiseltani. Se on erittäin, erittäin rasittavaa!

Enpä tosta tiedä.
Meillä on kavereiden kanssa tapana heittää noita ns.
"ilkeitä letkautuksia" toisillemme, koko ajan.
Milloin mistäkin...
Eniten varmaan sanomme "jaahas, et olekkaan mikään turhan tyhmä kaveri"
Huumorintajua, ei kannatta ottaa ihan kaikkea niin vakavasti.
Heittäkää se vitunnahkaviitta menemään ja vähentäkää
sitä yrmeyttä. Ei me olla missään kirkossa.

Eipähän ole vielä kenenkään sydän niistä murtunut ja alkanut
kokemaan niin syvää henkistä tuskaa että ei voisi näyttää naamaansa
tai olisi pitänyt mennä rukoilemaan Jeesusta antamaa
suullisen miekan esiintuloa.  :-\


Minäpä en nokkaani loksauta sellaisille. hmpf.

Ehkä se yrityspomo lovee teitä kybällä mutta ei osaa sanoa sitä?  :smitten:
Rakkaudesta se hevonenkin potkii

Ääh...

Mun pitäisi varmaan opetella tahdikkuuden
metronomiksi, että tietäisin mitä sanoa milloinkin
missä tilanteissa.

jos vaan jaxais.

 :-X

 :2funny: Sinäpä sen sanoit  :2funny:

Niinhän ne parittajatkin
sanovat että autuaampi antaa mielummin kuin ottaa..

Itse otan noin ilkeät letkautukset haasteina tai/sekä huumorilla,
Voi olla ihan hauskaakin että aivosolut saa vähän potkua
ja ne alkavat toimimaan lujemmin
sellaisissa tilanteissa...

Jos tosiaan menee helvetilliseksi vihaamiseksi koko touhu
niin silloin on varmaan parempi vaan kävellä pois tilanteesta

Sarkasmi piristää päivää ja hyvässä seurassa siitä voi nauttia ihan vallattomasti,
mutta tahtoessaan alistaa tai lannistaa ilkeilyllään ihminen vain näyttää oman horjumisensa.
Ei se minua satuta, voimaa toivon hänelle, joka niin toimii. Joskus jopa ihmettelen.  ???

Et taida olla ainoa
joka on joskus ihmetellyt.

En taatusti, onneksi!
Kun joku reagoi ihmettelen vieläkin enemmän kaksi siinä valtataistelussa näyttää vieläkin vitsikkäämmältä. Ja jos sattuu niin, että siihen jostain syystä osallistuu, niin huh heija!
Aiemmin en osanut helposti antaa itselle anteeksi, nykyään kyllä.

huoh.. niinpä   :-\

Sattuu ne, sikäli mikäli niille löytyy jotain 'kosketuspintaa'..... eli kolahtaa kohdilleen...
Mikäli sinänsä on myönteistä, että tietää olevansa vielä tavallinen kuolevainen ja elävä ihminen, joka tuntee ....
Mielummin suuntaudun siten, että en hyljeksi tai piilota minkään laadun tunteitani (en nouse niiden yläpuolelle, enkä mene niiden alapuolelle) ,vaan ymmärrän, ettei ole olemassa 'negatiivisia tai positiivisia' tunteita, vain niiden käyttötarkoituksen kanavointi voi lla hieman eksyksissä, jolloin niiden tuottama jälki ja tulos, voi olla epämieluisaa/epätasapainoista.
 :smitten:

Analysoimalla pääsee hyvinkin pitkiin johtopäätelmiin muttei lähellekkään letkauksen olennaisinta antia.

Odotan päivää kun tarpeeni analysoida (tulla mahdollisimman lähelle sillä tavalla ymmärretyksi kuin koen omassa todellisuudessani  :D )

 :-[ jaaha,,,,tässähän se oli....

Todellisuus on vain yhden sanan päässä sinusta, joten sitä voi kyllä selittää monin lausein kuten hyvään tarinaan kuuluukin  :)

Voin siis kirjoittaa kirjan, sen olematta ymmärretyksi tulemisen tarvetta.  :idiot2:

Tottakai sen sisällön joku aina näkee. Onhan sopassa monta kvanttia ja silmää  :o

Joskus tulee miltei fanaattiseksi, kun näkee liikaa... :-X
Mutta parempi antautua, kuin sitoutua.  ::)

Minkäs mielelleen voi jos sitä ei saa hevillä tyydytettyä...

Kuhan vaan ei silmä pysy vyön alla liian pitkään  ::)

Parempi ruokkia hyvin sillä mikä pitää tyytyväisenä, ettei halua silmäksi !  ::)

(http://www.miiapihkola.fi/000121m6.jpg)
Lähde;http://www.miiapihkola.fi/000121m6.jpg

(http://jenworden.com/images/mind.jpg)
(http://www.chabad.org/media/images/47/iMPe476404.jpg)

:) ::)
Nyt tuutimaan... :aurinko: :kuu:

Heh, itse Buddha sanoi: "jos sinulle annetaan lahja, etkä ota sitä vastaan, niin kenelle se sitten kuuluu?" Tän se sano naljailijalle joka jaksoi jatkaa ja jatkaa mutta Buddha ei puhunu mitään, jolloin tämä kiusaaja ihmetteli että mikset sinä suutu jo mulle!?

Mutta minun on hankala olla käyttämättä terävää kieltäni paikoissa, missä sitä tarvitaan, tietysti ihmisille jotka ottavat sen vitsinä ja tietää etten ole tosissaan. Toisinaan minua oikein koetellaan että pystynkö ammentamaan nyt ja mitä sieltä oikein tuleekaan

Jep! Mutta vain kerran....

Kyllä ilkeily työpaikalla sattuu, vaikkei sitä töissä näytäkään. Omalla työpaikallani on pari henkilöä, jotka ilkeilevät muille. Ovat ns. kovia ja hyviä. Luulen, että molemmilla on huono itsetunto ja sitä pitää pönkittää muiden halveeramisella.Välillä säälittävät, toisinaan kiukuttavat. Paras ase on ollut olla välittämättä. Ehkä he joskus tajuavat missä mennään.
Oinas, Sininen solaarinen kotka  :smitten:

Ilkeille tyypeille teen tepposet. 8) Pomo on kuitenkin asia erikseen. :-X

Ironia voi olla hauska keino tollaisessa tilanteessa..
 :crazy2:
"Voi voi.. sinun julmat sanasi särkivät sydämeni.. Mikä tragedia
 en voi enään näyttää naamani ulkona. Sinä olet niin paha ja älykäs.
 Myönnän tappioni."

 :2funny:

Mutta joo. Buddha puhui paljon Ironiasta, sarkamisista sekä siitä
miten ihmiset ovat liian piikikkäitä. Siinä taitaa olla mulle ainakin
opeteltavaa, hänen puheistaan. Valkoisessa Todellisen Dharman Lootus Sutrassa.
Olipa siellä sellainenkin kohta kuin "Mitä haittaa on sarkamista ja
piikikkäänä olosta jos se johtaa toisen valaistumiseen sekä auttaa
näkemään asiat niinkuin ne ovat?"
Pointti taisi kait olla se ettei tee siitä itse tarkoitusta tai jotain   :police:

Muistan kaiken mitä minulle sanotaan, enkä voi antaa anteeksi - ikinä. Nykyisin pyrin piikittelemään takaisin, yleensä tosin takerrun enemmän siihen mitä he sanovat kuin heittäisin jotain takaisin, tuolloin vain vajoaisin heidän tasolleen. Olen päässyt huonosta itsetunnosta yli, tai ainakin haudannut sen jonnekin syvälle. :coolsmiley: En hyväksy ihmisiä jotka purkavat pahaa oloaan töksäyttelemällä toisille, en kaipaa tuollaisia ihmisiä lähelleni ja otan loukkauksena jos joku tuollainen kehtaa vielä tulla puhumaan minulle. Valitettavasti näitä löytyy myös perheen parista, mutta onneksi meillä on tiettyä välimatkaa..

Aivan. Sitäpaitsi olis sääli jättää yksi hyvä taito käyttämättä, mikäli osaa olla piikikäs. Haittaahan siitä ei ole niin kauan kun ei loukkaa ketään, sanoo sen hauskalla tai ironisella tavalla.

Täsmälleen.

Kultuurilliset vaikutuksetkin ovat hyvin erillaiset sen suhteen miten ihmiset
suhtautuvat vinoiluun ja leikin laskuun. Jossain afrikan paimentolaiskansojen
parissa on aivan tavallista tehdä pilaa toisesta matkan aikana, vuoroin
vieraissa kuten me ehkä sanoisimme.
Eikä siitä tehdä isoa numeroa.

Toisaalta eskimoilla on hyvin erillainen käsitys sen suhteen koska
ihmiset ovat joutuneet elämään lähellä toisiaan ja ovat olleet riippuvaisia
yhteisön avusta ja se on taas tuonut tälläistä sosiaalista varovaisuutta
ilmaisuun. Mutta he ova myös olleet hyvin vapaamielisiä vaimojensa suhteen
ja niitä on sitten vaihdettu keskenään jopa kuukausiksi lämmittämään
yöpakkasia. Vaihtelu virkistää.
r

Jaa että vaimot vaihtoon?

Tekis sulla kummiski ite mieli omistaa kymmenen vaimoa senkin perverssi! :smitten: :smitten: :smitten:

En oikeastaan tiedä kumpi on pahempaa. Se että jäisin hiljaiseksi vai se että huudan ja möskyän niin että kaikki tietävät mistä on kyse. Yleensä minua harmittaa jälkeen päin, että olinpas liian kovaääninen.... ;D Mutta sekin vielä että jos on tyyppi joka jatkuvasti laukoo jotain epämääräistä, sitä vaan pistää itse takaisin miettimättä mitä sanoo. Joten toisaalta, minä olisin erittäin kiitollinen jos osaisin silloin tällöin pitää turpani kiinni.... :-[

Mutta meitähän on moneksi ja sanon samaa kuin moni muukin että mene puhumaan sen henkilön kanssa kahden kesken ja mainitse sille vaikka, että "kyllä sinut on jo huomattu".  :)

Jos istuu väkisin hiljaa, sisällä paine kasvaa.
Jos hyppii - tanssii ja riemuitsee, hiljainen kohta itsessä tulee tunnistettavammaksi. Älköön ihminen väkisin olko mitään mitä kuvittelee ympäristön odottavan.
Eräs viisas ystäväni tuon tuosta muistuttaa
hämmästyjää lausahtamalla: "minä olen minä ja kelpaan kyllä."
Ihmisen pahin vihollinen on: yrittää olla.
Ole, riemuitse itsestäsi, etkä voi olla väärässä!  :smitten:

Tervetuloa klubiin =E

Hurma.
Sä saat olla mun vaimo jos haluat  :smitten:

Ihanko saan? Entäs ne muut vaimoit? PÖHKÖ!

no sun kanssa ei ole
 tarvetta muille vaimoille
              :-*

En loukkaannu paljon jos joku ilkeilee, vaan jätän tyypit omaan arvoonsa  :D
Tosin saatan letkauttaa takas ilkeämpää koska osaan jotenkin "nähdä" toisten arat paikat! En kyllä ilman syytä ilkeile -en edes ihmiselle, jota inhoan. Mutta en mä pienestä loukkaannu, ajatelkoot mitä tahansa  ???  :vesimies:

Jiihaa.... :smitten:

Tottakai ne sattuu ei siinä mitään, mutta yleensä en ole huomaavinani tai sitten esitän tyhmää. ::)