Astro Foorumi

olen tässä miettinyt että onkohan kaikki ravut yhtä sekaisin oman päänsä ja tunteidensa kanssa kun minä.minä en osaa muuta kun miettiä ja olla kokoajan aivan sekaisin.
itse en tunne yhtään rapunaista..ainostaan itseni :) tai no,ongelma on siinä että en taida tuntea itseäni  :(

kertokaapas kaikki kokemuksennne rapunaisista. millaisia he ovat olleet?ihan luonteeltaan yms..





 :rapu:

Tunnen vain yhden rapunaisen ::)

Hän on erittäin sydämellinen, taiteellinen, laatutietoinen, tyylikäs, inhoaa talven pimeyttä ja elää vain kesälle, auringolle ja merelle.

Hassu juttu sattui hänen kanssaan kerran... Järjestimme yhdessä tapahtumaa. Meillä oli puoliksi jaettu käytettävä budjetti...mutta mutta. Hän ei tingi laadusta tippaakaan, joten päätin olla diplomaatti ja antaa hänelle enemmän rahaa käyttöön kun huomasin ettei tästä rauhanomaisesta kädenväännöstä tule loppua ennen huomista päivää. Jos joku asia on "henki ja elämä", voin joustaa sillä maailmani ei siihen romahda :laugh: Yllätyin kun en ollut kohdannut vastaavaa tinkimättömyyttä aiemmin :o Kaikki olivat tyytyväisiä ja tapahtuma onnistunut :D

Panacod

Tunnen muutamia  :) Paras ystävättäreni on sekä aurinkomerkiltään rapu että myös nouseva rapu. Hän on hauska, lojaali, suora ja ystävällinen. Hän ei ole yllättävää kyllä kovin herkkä, tai oikeastaan hän kätkee tunteensa kuorensa alle, ei tuo herkkyyttään esille.
Toinen rapunainen taas on hyvin herkkä myös ulospäin, sellainen itkeskelijä  ;)

Itse nousevana rapuna olen välillä hyvinkin ailahtelevainen tunteissani ja tunnetilat vaappuu edestakaisin. Olen miettinyt olenko ihan tasapainoinen kun mielialat vaihtelee niin usein  ;D

Rapunaisissa, ainakin oman kokemukseni mukaan on tyypillistä rakkaus eläimiä kohtaan, ja monella myös lapsia ja kaikkia olentoja kohtaan. He aistivat hyvin myös muiden mielialoja. Rapuihmiset ovat taipuvaisia myös mököttämään  ::)
Rapu usein myös kätkee pahanolonsa ja surunsa ronskiin huumoriin.

Ravuilla saattaa olla myös itseluottamuksen puutetta, tämän tunnistan itsessänikin oikein hyvin.

Parhaita puolia ravuissa on lämpö, itse aistin sellaisen ja minun on helppo olla rapuihmisten seurassa.

Itsellänikin rapuna on ollut pientä ongelmaa tämän itsensä tuntemisen kans.. johtuisko just tästä ailahtelevaisuudesta sitte. Huomaa monesti ihmettelavänsä että miksis minä nyt näin käyttäydyn? Joskus tekee mieli huutaa itselle että no mikäs nyt on vikana? :idiot2:  ;D Olen päättänyt jättää itsetutkiskelut vähemmälle ku ei oikein meinaa päästä perille siitä ollaanko tässä nyt lintu vai kala  :o

olis niin hienoa jos osaisi päättää olevansa ajattelematta. ystäväni ovat sanoneet että minun kanssani on vaikeaa olla kun saatan kehittää päässäni yksinkertaisestakin asiasta ongelman. joskus saatan olla huolissani siitä että en ole huolissani.. miksi en ole huolissani?onko tulossa eteen jotain jonka takia en juuri nyt ole huolissani. välillä mietin että olenko ihan täysjärkinen,välillä syytän jopa ikääni.
olen käymässä päässäni läpi jotain, vielä vain en ole saanut selville että mitä. en osaa ottaa asioita yksitellen mietintään ja siitähän sekasotku syntyy. onko tämä sitä henkistä kasvua?
olen koko ikäni ollut tämmöinen "vaikea ihminen". onhan minulla tietysti hyviäkin jaksoja jolloin en vaivaa päätäni niin paljoa.
nyttenkin kuin olen tehnyt eräässä minulle tärkeässä asiassa todella väärin ja loukannut sillä rakastamaani ihmistä niin minulla on huono olo sen takia kun minulla ei ole huono olo tekemiseni takia. :uglystupid2:
kyllä mä vaan voin sanoa että jotain on vialla... tää on ihan hullua tää tämmönen elämä *huokaus*

minun pitäs opetella hallitsemaan tunteeni tai ainakin ottaa ne yksi kerrallaan.


 :uglystupid2: :rapu:

Juu, tiedän nuo tunnekierteet aurinkorapuna ja kuukalloina!

Ehkä parasta mitä olen oppinut, on pitää ne ittellänsä eikä kaataa ympäristöön. Jos niin vain sellaiselle, joka haluaa kuunnella. Kyllä ne iän myötä helpottuu ja oppii niitä hallitsemaan tai ainakin tutut asiat. Mutta kun uutta tulee koko ajan lisää!  ??? 

Ja minä en ainakaan osaa mökötättäääää... :D

joo mulla on kans tuo mökötys hukassa.. enkä todellakaan ole pitkä vihainen.. vain harvoissa tapauksissa. jos suutun (ja vaikka kuinka päättäisin olla ikuisesti vihainen sille ihmiselle) niin vartin päästä olen jo niinku mitään ei ois tapahtunu ja unohtanu koko jutun  8)

Hei
Tunnen useita rapu-naisia ja mielestäni niitä on kahdenlaisia; joko äiti-tyyppejä ja tai aitonaisia, naisellisen avuttomia naisen perikuvia. Yleensä ovat kiinnostuneet kodista, perheestä ja lapsista. Myös huolehtimis-vietti on hyvin korostunut. Pitävät joko kukkamekoista ja rimpsuhameista tai ovat luontoihmisinä safarihenkisesti pukeutuneita. Tunnollisia puurtajia, usein jonkin verran huomaamattomia. Tämä aitonainen -tyyppi kyllä huomataan; se on nainen, jolle aina avataan ovet ja kannetaan kassit. Rapunaiset ovat kyllä ystävällisiä ja helposti lähestyttäviä, mutta heistä itsestään on vaikea päästä selville, he puhuvat mieluiten perheestään ja lapsistaan kuin itsestään.

Mutta kertokaapa minulle jousimiestytöistä (ämmistä) vai tuleeko jousimies naisista koskaan ämmiä? Kun vielä jousimies on nouseva merkki?

terv. ato

Tyttäreni on  :rapu: ja nousumerkkinä  :vaaka:, joka hieman taitaa tasoitaa elämän polunturhia mutkia  :idiot2: toivon näin...
Hän on aloitteleva murkku, eli pussahduksia raivarista kyyneliin löytyy suuri eleisen draamakuningatteren toimesta. Ehkäpä nekin tasoittuvat... toivon niin  ::)
Kaikkea kaunista rakastaa ja haalii ympärilleen, kantaa huolta pienistä ja muiden mielestä turhistakin asioista ja puolustaa heikkoja ja pieniä... hieno ihminen  :smitten:
Vanhasta irtautuminen on toisinaan vaikeaa, koska kehittää tunnesiteen vanhoihin vaatteisiinkin ja rikkinäisiin esineisiin  :tickedoff: Uuden aloittaminen ja uskallus ovat myös joskus kiven alla ja saa tehdä töitä, että lapsi uskalsi yrittää em.ajaa polkupyörällä  :buck2: monasti intohimo syttyy kun vain uskaltaa, näin kävi uimisen kanssa  ;D
Äitinä pelkään eniten hänen naiiviutensa ja auttamisen halun vuoksi  :-[ Häntä on helppo sumuttaa linssiin, jos vain osaa ja niitä ihmisiä valitettavasti on tuolla maailmassa, jotka "haistavat" tämän tyyppiset "sinisilmät"... toivon, että  :vaaka: nostaa päätänsä ja antaa harkintaa enemmän tytölleni, joka on päästettävä aikanaan maailmaan kokeilemaan omia siipiään  :angel:

Hei!
Täällä yksi rapunainen.
Mietittävää minullakin riittää ja sekaisin taidan olla aina.. Jos joskus pohdittava näyttää vähenevän, keksin kyllä taas jotain minka kanssa painiskella. Ja ei kai ole yllätys että kirjoitan päiväkirjaa ;)
Elän tunteella, saatan itkeä ihan pienistäkin jutuista, tai sitten vetäistä herneet nenään jostain mitättömästä asiasta ja seuraavana hetkenä jo nauran. Mieliala vaihtelee siis todellakin vauhdilla. Läheisille onkin joskus vaikeaa pysyä mun ajatuksenjuoksun ja mielialojen perässä. :D
Intoudun helposti asioista, mut kiinnostus lopahtaa sit ihan yhtä nopeasti. Valintojen tekeminen on vaikeaa, jään pohtimaan ja punnitsemaan vaihtoehtoja.. Vanhasta irtipäästäminen on joskus (liian usein) vaikeaa.

Panacodin kuvauksesta tunnistin kyllä itseni, en vaan ole tullut ajatelleeksi että laatutietoisuus ja tyylikkyys voisi olla rapumainen piirre. Laatua se olla pitää, niin vaatteissa, kengissä kuin kodinkoneissakin. Laadukas tuote kestää käyttöä ja niin rakkaita kenkiä saa pitää vuosikausia :smitten: Liittyiskö jotenkin Jaspiksen mainitsemaan vanhasta irtautumisen vaikeuteen..? Ehkä. Rapu pitää rakkaistaan tiukasti kiinni, niin ihmisistä kuin tavaroistakin..

Ja kai tuo laatuajatus sopii myös ihmissuhteisiin, vaadin ystäviltäni paljon. en jaksa jutella diibadaabaa, sellaista täytehuttua. Haluan puhua kunnolla asioista, pohtia juttuja, kertoa mitä oikeasti ajattelen ja kuulla mitä ystäväni ajattelee.
Olen uudessa seurassa arka enkä jaksa jutella niitänäitä, smalltalkia.. Mut sit kun tunnen oloni tarpeeksi turvalliseksi ja hyväksytyksi, puhun melko paljon. Sit kun joku on saanut mun luottamuksen ja keskustelu sujuu, pystyn kertomaan hankalistakin asioista kiertelemättä, suoraan. Inhoan taka-ajatuksia ja kiertelyä, sellaista kaksinaamaisuutta. Tahdon mieluummin kuulla karun totuuden kuin kaunistellun tarinan. Vitsailen paljon itseni ja muiden kustannuksella, saatan olla joskus todella piikikäs kommenteissani, itseluottamus heittelee tunteiden mukaan.

Sellainen rapunainen, kummajainen jopa itselleen :laugh:

Yhdyn "Panacodiin"
onneksi raha ,ja hyvä maku
eivät kulje käsikkäin.
Muuten tässä oltais jo ihan hukassa ;)
 :aurinko: :rapu: mutta luulen ,että'  :kuu: :oinas:
tekee minusta räiskyvän persoonan.
Mitä mieltä ikinä olenkaan sen pystyn sanomaan
uskon myöskin omaan  :askendentti: :leijona:
IHMINENHÄN MINÄKIN OLEN
 :angel: :angel: :angel:

Mä tunnen kaksi sosiaalisesti erittäin lahjakasta, aktiivista, vitsikästä ja viksua rapunaista. Toinen on paras ystäväni ja toinen mummini. Myös mieheni on rapu, mutta sitä ei tietenkään tähän ketjuun lasketa. Kaikkia näitä rapuja yhdistää tunneviisaus.  :smitten:

Taidan kuulua myös näihin sosiaalisiin..yms. kuu jellonassa ja nousu vaaka tainnu tehdä tehtävänsä  :smitten:

Minun hyvä ystäväni on rapu ja hän on ihana ihminen. Ensin ajattelin että mikäs kovanaama tuo on, mutta kun tutustuin, niin kyllä tuokin luulo katosi. Ystävälleni läheiset ovat tärkeitä ja hän masentuu, jos hänen hyvällä ystävällään on jotain vialla. Hän auttaa ja haluaa kuunnella, hän ei tuomitse vaan ymmärtää. Erittäin hyvä huumorintaju. Seurustelusuhteissa hän saattaa huomaamattaan roikkua, mutta tarkoittaa sillä vain hyvää... rapuystäväni on huomaavainen ja varovainen, ja hänen ei ole helppo luottaa toisiin..
Hän kyllä osaa pitää hauskaa!  :smitten:

ihana lukea kuinka kaikki kirjoittavat kauniisti näinkin "vaikeasta" merkistä :smitten:
tuli ihan hyvä mieli :D
onneksi nytten alkoi uusi vuosi. vuosi 2007 oli minulle nimittäin aivan kauhea. koko vuoden odotin että vuosi vaihtuisi ja alkaisi parempi kausi. nyt sitten jännittyneenä odottelen että mitä tästä tulee.
pelottavaa




 :rapu:

Eihän rapu ole edes vaikea  ;D  :smitten:

Mitä vaikeaa nyt ravussa olisi? Pikkuisen herkkä, josta se oikukkuus voi johtua... ::)

Oi kuinka hyvin tunnistin itseni ;D Täällä myös erittäin herkkis ja vaikea rapunainen. Mietin ihan liikaa asioita,  koko ajan kehittelen jostain jotain ongelmaa. Kiinnyn ja luotan liikaa ihmisiin, sitten on vaikea päästää irti. Vaadin toisilta paljon koska olen erittäin vaativa myös itseäni kohtaan, siksi varmaan petynkin niin herkästi. Ailahtelevaisuus- erittäin tuttua. Ja ainahan minä olen ollut sellainen huolehtiva kanaemo, lapsiakin halusin heti kun mahdollista ja onneksi niitä siunaantuikin :smitten: Mutta on tämä rapuna oleminen vain vaikeaa..Liian herkkä, liian tunteellinen, liian sinisilmäinen..Ja mitähän vielä? :o

Sydämellinen, hellyttävä, rakastettava ja erittäin miellyttävä ihminen,
mutta ah' miten välillä karmeen itsekeskeinen ja itseriittoinen!  ;D

Nii-in. Myöhän ollaan mahottoman mukavia ihmisiä  :smitten:

Varokoon, joka muuta väittää  :knuppel2:

En kuitenkaan malta olla pistämättä mielikuviinne sitä tunteiden kirjoa, kun joskus rapuäitini, rapuminä ja murkkuikäinen raputyttö "neuvoteltiin"  ;D :tickedoff:  :'( :coolsmiley:

oi voi, voin kuvitella.. oma äiti myös rapu, äidin äiti rapu.. kuten minäkin..  :tickedoff: :uglystupid2: ??? >:( :knuppel2:

Minulla oli lapsuudessa/nuoruudessa ystävänä rapu-tyttö/nainen.
Hän oli aika erilainen kuin minä.  ;)
Kotikeskeinen, lämmin, huolehtivainen.
Äidin tyttö.
Minä porhalsin pikku ponilla maita ja mantuja ympäri sitä maalaiskylää, välillä hukassa koko päivän ja nukuin yöni joskus naapurissa. (rapu-tytön luona) Hän oli kerran tulossa vastavierailulle yökylään meille, pääsimme noin 20m heidän portistaan ulos, kun hän alkoi itkeä koti-ikävää ja palasi kotiinsa.  :)
(olimme silloin n.7v)

Aikuisena kärsivällinen ja tunnollinen perheenäiti ja vaimo. Näin siis pääpiirteittäin.

Lapsuudenystäväni on :aurinko: :rapu: ja olen tuntenut muitakin sekä mies- että naispuolisia (itselläni DC Ravussa), mutta kerron nyt tässä vain naispuolisista kun heistä nimenomaan kysyttiin. Rapu on johtava merkki ja muistan, että tämä lapsuudenystäväni usein leikeissä halusi hiukan "pomottaa", vaikka onkin itseäni vuotta nuorempi. Tunneherkkä on myös ja ilmeisesti myös fyysisesti herkkä, kärsi jo lapsena allergioista ja aikuisenakin ollut joitain terveysongelmia. Muistan, että hän oli pienenä se tyttömäisempi meistä, itse en ole koskaan rimpsumekoista perustanut. Pikkutavaran keräily ja kaikenlainen "hamstraus" ovat aina olleet hänelle ominaista. Nykyään asuu perinteisesti itse rakennetussa omakotitalossa perheen kanssa maalla ja työskentelee sosiaalialalla. :) Niin, ja eläimistä pitää myös, lemmikkikin löytyy.

Sittemmin olen tuntenut pari Rapu-naista, joille alkoholi maistui melkoisen hyvin, mutta ystävinä olivat mukavia ja rehellisiä. Ainakin toisella oli paljonkin erilaisia lemmikkieläimiä. Toinen oli töissä lastentarhassa, toinen museossa (hyvin Rapu-Kauris-akseliin sopivaa...). Nyttemmin ainakin toinen on perustanut perheen, hän haaveili jo tutustumisemme aikaan lapsista.

Neljäs Rapu-nainen jonka tunnen, on entinen luokkakaverini. Hänellä tosin on paljon Vaaka-painotusta kartallaan, mutta rapumaisuus näkyy silti. Hän on kunnianhimoinen ja pitkäjänteinen, suunnittelee elämäänsä järjestelmällisesti. Haluaisi perheen ja lapsia, ehkä ne pian saakin. Kouluttautui aikuisiällä uudelleen (kuulemma unelma-ammattiinsa) sosiaalialalle.

Olen varmaan jo aiemminkin Rapu-ketjuissa maininnut, mutta minusta Riitta Väisänen on aika hyvä esimerkki Rapu-naisen "arkkityypistä". Riitta on :aurinko: :rapu: ja :askendentti: :rapu:, :kuu: :kauris:. Täytyy myös tietysti aina ottaa muukin kartta huomioon, koska se voi joko vahvistaa tai heikentää henkilön rapumaisuuksia.

Hyvissä ystävissäni on 2 rapunaista, jotka ovat hyvinkin erilaisia keskenään.

Olen tuntenut toisen jo yli 20 vuoden ajan, hän on  :aurinko:  :aspect_con: :kuu:  :rapu: :askendentti: :skorpioni: , äärimmäisen tarkka tuo Auringon ja Kuun yhtymä, syntymä juuri hetken ennen uuttakuuta. Siis ikivanha Kuu! Hän on tunteikas, herkästi loukkaantuva, melko takertuvakin joihinkin vanhoihin loukkauksiin. Hän ei mielellään poistu kotoaan, ja näkisittepä hänen kauniin kotinsa! Pitsiliinoja, vanhaa tavaraa, keräilyesineitä, enkeleitä. Ystävänä lojaali, ihana ihminen. Hänellä on hieman torjuva ulkokuori aluksi ja hänkin kätkee joskus tunteensa roisin, mustan huumorin kaapuun ( :kuu: :rapu: un liitän hulvattoman huumorin). Tyylillisesti "riittaväisästä", pitää suurista koruista ja pitkistä hameista vähän hippityyliin.

Rapunainen nro 2 on  :askendentti: :leijona: ja  :kuu: :jousimies: ja hyvin ulospäinsuuntautunut, ulkonäöltään todella tyylikäs ja huoliteltu (mitä rapunainen nro 1 ei aina ole). Ammatillisesti ja yhteiskunnallisesti johtavassa asemassa. Rapunainen 1 ei ole työorientoitunut vaan on kotiäitinä. Yhteistä heille on herkkätunteisuus ja kaunis koti, joka on ihastuttavilla yksityiskohdilla sisustettu. Molemmat ovat hauskoja  :)

Nousu- ja kuumerkillä on yhteisistä piirteistä huolimatta todella suuri vaikutus!

Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut tästä samasta rapu-aiheesta jonnekin samantyyppiseen topicciin. Omassa ystäväpiirissäni on siis yksi rapu. Rapu ja oinas ovat kovin erilaisia ainakin äkkiseltään, mutta meitä yhdisti/yhdistää hauska huumori ja huulen heitto :) Kävimme joskus pienenä mökillä, ja jäi mieleen, että tällä raputytöllä oli mukana hirveät kasat jotain tuoksuvesiä ja voiteita vaikka me muut istuimme likaisina mökissä koko vklopun ;D Lisäksi hän ei ikinä puhunut/puhu mitään ihastuksistaan. Nyt kun olemme parikymppisiä, hänestä on tullut aivan erilainen: ulkonäköön liittyviä pakkomielteitä (liippaa syömishäiriön rajamailla, vaikuttaa siltä, että useilla ravuilla ongelmia tällä saralla tai ainakin erittäin tarkkoja ulkonäöstään), kauheaa vertailua, selkään puukottamista, kiukuttelukohtauksia, kettuilua, pomottelua, on kuin pahanenkin murkkuikäinen, olenkin pitänyt tietyn välimatkan tähän henkilöön etten joutuisi kokemaan näitä "kylmiä jaksoja", koska olen itsekin melko herkkis... Lisäksi perhepiirissäni on muutama rapu. Minulle he eivät ole henkilökohtaisesti tehneet mitään, mutta lähipiirilleni ovat: pettämistä, valheita, piikittelyä, kateellisuutta, kaksinaamaisuutta yms. asiaan sotkettu mukaan viattomat lapsetkin..

En tiedä sitten ovatko ravut niin herkkiä, että kun heitä tarpeeksi on loukattu, he kostavat sen lähipiirilleen/muuttuvat katkeriksi. Mutta tosiaan, aurinkomerkin perusteella ei voi tietenkään näin jyrkkiä johtopäätöksiä tehdä, varmasti näillä myös ikäviä aspekteja ym. kartalla.

Yleisesti ottaen olen tullut rapujen kanssa hyvin toimeen pitämällä heihin tietyn välimatkan, hauskaa huumoriseuraa kyllä :)

Tuntemani rapunaiset...hm. Heissä on kyllä eroja. Eräs parhaimmista ystävistäni on rapu, tosin hänellä on  :kuu: :vesimies: , joten olenkin ajatellut, että se lienee meitä yhdistävä tekijä. Onhan itsellänikin  :kuu: :skorpioni: , veden merkissä, ettei kai se yhtälö sitten ihan kaamea ole. Tämä rapu on todella tunteellinen ja herkkä ja oikein kanaemo huolehtiessaan lapsistaan. Kyllä hieman riittaväisästä häivähtää, ehkä lähinnä sellaisessa luonnollisuudessa. Mutta röyhelöitten ja hörhelöitten ystävä hän ei ole. Hellan ääressä viihtyy ja lapset kaiken edellä. Hän on selvästi ns. käytännön ihminen. Käytännön hommat siis luistaa hienosti. Ja hoitoalalla.

Eräs toinen rapuystäväni on räväkkä ja rempseä tytteli. Ei ehkä heti ekana olisi  :rapu: tullut mieleen, mutta se hän on. Ei niinkään ole vannoutunut äitifriikki, joskin tunteella lapsensa hoitaa.
Näillä molemmilla rapunaisilla on silmissä sellaista syvyyttä ja vetistä tunteellisuutta. Ja käytännön tyyppi ehdottomasti, sellainen rivakka jokapaikan höylä. Tulisuutta löytyy muuten molemmista, kierroksia löytyy kiitettävästi, jos aihetta ilmenee. ;D

Sitten eräs kolmas rapu ystäväni...Hänen karttaansa en tiedä tarkemmin. Hänkin on enemmän käytännön ihminen, mutta paljon jähmeämpi, kuin nämä kaksi aiemmin mainittua. Äitipersoona ilman muuta.
Joskus näillä saattaa tuntosarvet olla turhan herkillä, eli turhaan pahoittavat mielensä oletetuista asioista, mutta he kai ei voi sille mitään, että ne tuntosarvet jatkuvasti tutkailee tilannetta ja aistii mahdollisia negatiivisia viboja.

Oikein mukavia tapauksia ovat olleet.

Siskoni on  :aurinko: :askendentti: :rapu: - ja termi 'koti-ihminen' istuu hänelle yhtä hyvin kuin hajuvesi lihapullille :o  Nimittäin en olisi koskaan uskonut, että rapusista löytyisi edes ketään siskoni kaltaista.. :idiot2:  Siskoni on aina menossa, joko itsekseen tai kavereiden kanssa, yleensä kavereiden kanssa, kotona käy vain nukkumassa, jos yleensäkään edes viihtyy kotonaan.. Toimii ihan hetken mielijohteesta ja saattaa keksiä vaikka mitä uusia ideoita, todellinen kokeilijaluonne, ei mikään arkajalka :) Ei mikään äitihahmo, pitää huolen vain itsestään (ja siksi varmaan on vielä kolmikymppisenä lapseton). Mikään kodinhengetär ei ole, elelee aika boheemisti ja sotkuisesti - tosin on erittäin taitava ruoanlaittaja ;)  Ottaa herkästi itseensä muiden kommenteista, erittäin ailahtelevainen, tulinen temperamentti, mutta omaa myös erittäin omalaatuisen huumorintajun, kuten myös minä (kyllä meidät sukulaisiksi tunnistaa) :D

Tuohon temperamenttiin voisi sanoa sen, että siskoni on  :kuu: :leijona: , kuten minäkin. Ehkä sen takia me molemmat olemme kiivaita reagoimaan asioihin ja järjestämme molemmat kolmannen asteen draamakohtauksia, jos joku asia ei satu miellyttämään.. ;)

Ja olisikos tuohon siskoni sitoutumattomuuteen syynä se, että häneltä löytyy  :venus: ja :mars: :kaksoset:  ???  Miesystävät vaihtuvat välillä kiivaaseenkin tahtiin, erotaan ja palataan taas yhteen (itsellä kun on :mars: :kauris: , eli se kai tuo muuten vilkkaalle  :aurinko: :jousimies: :lle vähän vakautta tuohon toiminta- ja ihmissuhdepuoleen..), riidellään ja jonkin ajan päästä ollaan taas niin rakastuneita.. Myös suunnitelmallisuus ei ole vahva puoli, siskoni aloittaa aina kaikkea uutta ja muuttaa suunnitelmiaan ihan hetken mielijohteesta, harvoin vie mitään loppuun asti kun aina tulee uusia ja mielenkiintoisempia suunnitelmia vanhojen tilalle.. :-\

Sitten toinen  :rapu: -nainen, jonka tiedän, on ex-avomieheni äiti, tai siis ex-anoppini. Mukava, erittäin käytännöllinen ihminen, joka puuhailee kaikkea kotosalla. Viihtyy hyvin kotioloissa ja lähiympäristön lenkkipoluilla joko itsekseen tai koiran kanssa. Ei mikään paapojatyyppi, mutta selkeästi koti-ihminen ja huolehtivainen täti :)  Ex-anopilla on myös hiukka omalaatuinen huumorintaju ja kyllä sitä ailahtelevaisuutta on myös pelissä.. Osaa myös välillä olla yllättävän teräväsanainen, sanan säilä heiluu tarvittaessa :P  Pitää tiiviisti yhteyttä perheeseensä, perhe on selkeästi tärkeä - tosin antaa myös lapsille tilaa toteuttaa itseään ja tehdä päätöksiä eikä tunkenut poikansa ja meikäläisen väliin, kun olimme vielä yhdessä..

Ex-anopille en ole syntymäkarttaa onnistunut tekemään, joten muut kartalla painavat seikat jäävät siis mysteeriksi..

Vanha aihe, mutta hauska!! Mun ympärillä tuntuu rapuja ryömivän joten aloitetaas: Yksi ystävä  :aurinko: :rapu: on aivan ihanan lämmin, osaa kuunnella ja on empaattinen, mut juma jos ei jokin asia mene niin kuin hän haluaa, niin seuraa täys räjähdys! Siis suoraa huutoa, ja kippo seinään. Liikenteessä tämä ominaisuus on liian jännittävää.. Muutaman kerran olen mielessäni kiitellyt, että onneksi lapseni eivät istu kyydissä..  :2funny: Itkee myös herkästi, eli tunteet ovat pinnassa.

Toinen nainen myös  :aurinko: :rapu:, ei ole niin sinut oman herkkyytensä kanssa, joten ei näytä sitä vaan se kuori on enemmän päällä. Ja antaa mielellään kylmemmän, hiukan häijyn kuvan itsestään. On oikeasti kykenevä empaattisuuteen, mutta monesti vain jos siitä on hänelle hyötyä. Kippo lentää myös täällä seinään. Ihan tosta noin vain. Pyytää myöhemmin anteeksi oma-aloitteisesti. Hurtti huumori!  ;D

Kolmas nainen, todella herkkä, tunteikas ja empaattinen. Hyvin seksuaalinen. Avoin ja osaa ilmaista jos kokee tulleensa loukatuksi. Ihania pohdintoja ollut hänen kanssaan. Hallitsee suuttumuksensa paremmin kuin muut, eli suuttuu kyllä, mut kipot säilyvät ehjänä. Lempeä!  :smitten:

Tyttäreni 2,5v  :askendentti: :rapu:, saas nähä kuin käy.. Tulinen ja herkkä on, mut johtuu myös siitä et on  :aurinko: :vesimies: ja  :kuu: :oinas:. Kipot ja nuket seinään siis..  :smitten:

Oikein läheinen ystäväni ja luotetuin on  :askendentti: :rapu:. Ihana, erikoinen, herkkyys ja vetäytyvyys kasvaneet viimevuosina. Selvästi pehmeämpi ja ailahtelevisempi kuin ennen. Arempi myös. Kaipaa enemmän läheisyyttä ja hellyyttä kuin ennen. Tuo nousumerkki on selvästi pehmentänyt  :aurinko: :vesimies:.. Toki  :kuu: :skorpioni: tekee osansa herkkyydessä. Mut ihana paketti hän on! Syvempiä pohdintoja hänen kanssaan, ollaan kuin yksi henkilö halkaistu kahtia.  :smitten:

Ja vaikka oli puhe vain naisista, niin pakko laittaa pari miestä mukaan: ensimmäinen poikaystäväni oli rapu. Tosi pehmeä, liian myötäilevä, aina hiukan melankolinen.  :buck2:

Tyttäreni isä  :askendentti: :rapu:, Tosi umpimielinen, herkkä ja sulkeutuva. Kuitenkin empaattinen, lämmin ja rakastava. Kaipasi enemmän hellyyttä kuin seksiä. Ja hänkin räjähti tuosta noin, jos jokin ei miellyttänyt. Toki tässäkin vaikuttaa  :kuu: :oinas:.

Minulle läheinen isosiskoni on rapu. Vaikka olemme täysin erilaisia ja luonteidemme erilaisuus välillä aiheuttaa ongelmia, niin auta armias sitä henkilöä joka toista yrittäisi satuttaa :knuppel2:

Töissä tapasin toisen rapu-naisen, joka oli kyllä täysin erilainen kun oma siskoni. Heillä oli paljon yhteistä, mutta hänessä se empaattisuus ja herkkyys purkautui täysin erilailla kuin siskossani. Hän kun oli ilmeisesti lukenut liikaa horoskooppiaan ja ruvennut pitämään itseään vähän liiankin empaattisena. Hän avautui suunnilleen päivittäin minulle jousimiesten huonoista puolista ja muutenkin kommentoi päivittäin luonnettani ja käyttäytymistäni. Täydellä rakkaudella tietysti ::)

Rapu-naiset osaavat mielestäni valita sen pahimman hetken heittää ilmoille oman mielipiteensä. Osa tahattomasti, osa tahallaan.

Itselläni yksi parhaista ystävistäni on rapunainen. Entinen kämppikseni on rapu ja muutamia muitakin rapunais tuttuja löytyy. Ystäväni kanssa kesti hetken, että pääsimme samalle aaltopituudelle. Aluksi hänen kanssaan meni hetki, että sain edes selville pitääkö hän minusta vai ei, mikä tuntuu olevan aika yleistä rapujen kanssa. Alkuun siis saattavat olla vähän kylmähkön oloisia, mutta mitä paremmin tutustuu, niin sitä enemmän rupeaa sitä lämpöä löytymään.

Ystävälläni on omaperäinen oma tyylinsä, mitä itse ihailen suuresti. Ehdottomasti älykäs. Se mikä rapujen kuvauksissa usein unohdetaan on se, että rapu on kuitenkin johtava merkki ja mielestäni se näkyy siinä, että ravut touhuavat uskomattoman paljon, eivätkä vapaa-ajallakaan jämähdä sohvalle makoilemaan. Minun tuntemillani ravuilla on ainakin kädet täynnä tekemistä, mutta jostain syystä he pitävät siitä, eivätkä stressaanu. Siitä varmaan osittaiin tuleekin se mielikuva, että ravut ovat perinteisiä äitejä, sillä he rakastavat pientä puuhailua kotona, leipomista, ompelemista, ruuan laittoa jne.

En koe, että tuntemani rapunaiset olisivat erityisen ailahtelevaisia. Kyllä heistä huomaa, kun heitä loukkaa, mutta toisaalta heiltä on silloin helppo pyytää anteeksi ja toisaalta he itsekin usein tajuavat loukanneensa ja he ovat ystäviä, jotka osaavat pyytää anteeksi tarvittaessa.

Ja niin ravuilta yleisesti saa parhaat lahjat. Itse syntymäpäiviä vähän aikaa sitten viettäneenä täytyy sanoa, että eniten sydäntä lämmittäneet lahjat tulivat ravuilta. =)

Minä kyllä olen ehdoton rapujen fani, olivat he sitten naisia tai miehiä. =)

No oikeastaan noi  :rapu: miehet ovat olleet ikäänkuin kohtalona mulle, sukulaisissa, puolisona jne.  Tuntemaani kolme  :rapu: naista ovat kauniita, jotenkin sensuelleja, rohkeita vähän hössöttäjiä. Yksi hajottaa kaiken mihin koskee mutta toisaalta tekee paljon kaikenlaista. Eivät ole ns. muuttuvaa tyyppiä, kaikki tehneet samaa uraa/työtä/ harrastuksia pitkään. Eivät tee mitään nopeita liikkeitä nk. esim.  :kaksoset: tai :oinas:. Vahvoja naisia, ei siis niin että välttämättä toisivat mielipiteensä voimalla esiin mutta osaavat pedata asiansa hyvin, selviytyjiä. Eikös Riitta Väisänen ole  :rapu:? Siitä mulle tulee aina  :rapu:- naiset mieleen, niissä on vähän jotain Riittamaista. Ainakin kaksi on asunut samassa talossa/asunnossa pitkään parikymmentä-kolmekymmentä vuotta.Yksi taitaa asustella kotitilalla.

 :rapu: miehethän on sitten ihan oma...klaaninsa. ;D

Mä tunnen läheisesti muutaman nousu rapunaisen ja yhden nousurapu miehen. Nää naiset on molemmat jotenkin niin tyypillisiä naisia. Tunteellisia, äidillisiä, vahvoja, ottavat aina ohjat käsiinsä ja mikään ei oo mahdoton ongelma heille. Parhaita ystäviäni molemmat. Mutta todellakin ovat ailahtelevaisia, vaikka samalla tietävät tarkalleen mitä haluavat ::) Molemmilla aina ollut haaveena perhe, avioliitto ja lapsia. Perinteisiä arvoiltaan. Vahvoja naisia, jotka kaipaavat vielä vahvempaa miestä rinnalleen. Ja tuo nousurapu mies taas.. Hänellä on pitkään ollut tarve tehdä uraa, opiskella ja menestyä. Nyt valmistuttuaan on rauhottunut, vaikka tekeekin väitökirjaa niin silleen hissukseen. Nyt on ilmennyt se halu perustaa perhe, saada lapsia ja mennä naimisiin. Ikävä vaan että hänen avokkinsa otti ja lähti kesällä... Suuri murhe on ollut tällä mielellä siinä, että hän oli jo niin valmis ko. suhteessa avioliittoon ja lapsiin, nyt suree että koskas ne sitten suodaan hänelle.

Kyllä nämä ravut on jotenkin ihania ihmisiä, ihan erilaisia monessa mielessä kuin minä, mutta saan heistä todella paljon iloa elämääni ja toisaalta taas ovat parhaita ystäviä sen puoleen, että heillä on se empatian kyky ja halu pitää huolta läheisistään. Ihania :smitten:

Minäkin olen rapu ja tunnen kaltaiseni ikäiseni alle kolmekymppisen rapunaisen hyvin. Me molemmat olemme parhaimmillamme kun emme ole kaltaisessamme seurassa intenssiivisesti montaa päivää kauempaa KOSKA menee hermot, kun näkee koko ajan kaikki omat viat toisessa :D nim.merkillä: yhdessä reissussa n. 3 kuukautta.
Itsekkyys on piirre mikä istuu syvässä. Oma etu ja etenkään saavutetuista eduista ei luovuta helpolla. Rahan kanssa ollaan tarkkoja kenelle nyt missäkin muodossa tämä lankeaa kohtalokseen.
Mustavalkoisuus on tunnuspiirre.
Tunnen useita rapuja ja monia yhdistää henkisestä valveutumisesta riippuen sellainen piirre, että suurin osa lauseista sisältää 'minä minä minä minä....' hehe, eikä tätä siis millään pahalla kukaan sano vaan kyseessä on ilmiö, ravun hyvin subjektiivisesta maailmankuvasta, jonka pohjalta me haluamme kertoa kaiken muillekin. Eli kertoen jonkun simppelin asian, mutta se on pakko pukea muotoon missä ensin kerrotaan itsestään joku asia jolla viitataan puheenaiheena olevaan asiaan. Eli tahtomattamme ryöstetään show tai saamme itsemme kuulostamaan tosi itsekkäiltä sellaisten seurassa jotka eivät itse ilmaise itseään kyseisellä tavalla. Tai sitten olen itse vain vetänyt tälläisiä ihmisiä puoleensa who knows..
Yksi kanssa huono piirre on se, miten puhumme ja puhumme ja puhumme jos emme ole oppineet kuuntelemaan muita. Selittely on myös hanskassa eikä hanskat ole sensuhteen hukassa (tuskin) koskaan?

Meistä kumpikaan tuskin haluaa perhettä vielä vuosiin, eikä kummallakaan ole ollut vakituista kotia paria vuotta kauempaa. Matkaajia kuin ollaan. Ilman kotiakin useita aikoja. Että siinäsuhteessa ei olla perusrapuja.
Olemme toki huolissamme muista ja aina yritämme neuvoa ja ajatella muiden parasta, ihan muiden ärsyyntymiseen saakka :D Tunneäly on korkealla, sekä lempeys ja suvaitsevaisuus, tietynlaatuinen äidillisyys.
Äitini on rapu myös. Ei kyllä kirveelläkään puhu omista tunteistaan vaikka läpihän ne loistaa kun vähän vaivautuu katsomaan. Vaihtaa aina sutjakasti puheenaihetta kun yrittää udella jotain. Rahalla jakaa rakkauttaan ja antaisi vaatteensakin päältään jopa kadulla tuntemattomalle. Hänellä on maailman suurin sydän. Ronski huumorintaju löytyy kaikilta mutta tilannetaju ei aina ole kohdallaan!

Yksi minun ja ystävättäreni sielunsisko on  :aurinko: :neitsyt: ja  :askendentti: :rapu:, hänkin matkaaja mutta enemmän se ruoanlaittaja ja haaveilee perheestä. En ole sanallakaan kuullut hänen puhuvan koskaan pahaa kenestäkään eikä myöskään säästä kyyneleitä kun siltä tuntuu keskellä toria tai työpaikallakaan. Mielettömän älykäs nainen ja elää sopusoinnussa ekologisen elämäntavan kera kaikkine sen tuomine viisauksineen.
No meillä kaikilla tunteiden skaala on kutakuinkin mennentullen nähtyjä päivittäin ja se mieliala muuttu pikkutekijästä halusimme tai emme.
Taiteet on tuttuja ja omia ravuille ja itse ainakin allekirjoitan kaikki hyvät piirteet mitä tässä ketjussa on tullut jo esille. Rapujen on myös helppo kadottaa aikaa ja olla vaan tekemättä mitään.

Mutta kiva kuulla itsekin ettei se minun hulluus ole mitenkään ainutlaatuista. Että muutkin ravut voi ollaihan sekaisin omassa pienessä päässään tunteidensa kanssa ;)

Allekirjoitan tämän täysin. Minullakin on kohtalona törmätä näihin saksiniekkoihin aina tietyin väliajoin.

Naisravuista... On hyvää sanottavaa, mutta myös huonoa. En ole koskaan ymmärtänyt seikkaa, miksi ravut, yleensä, ovat minua satuttaneet joko tahallaan tai tahattomasti. Isoäitini oli tälläinen. Hän piti kovan kurin minulle lapsena, kun olin mummolassa hoidossa. Ja sota-ajan eläneenä pakotti aina syömään lautasen tyhjäksi, vaikken olisi jaksanutkaan. Ankara hän siis oli. Vielä yläasteiässä näin mummostani painajaisia, vaikka ennen peruskouluun menoa olin hänen ja vaarin luona hoidossa.

Yleensähän  :rapu: liitetään kotiin, hoivaamiseen ja lapsiin. Tämäkään ei pidä paikkaansa kaikkien kohdalla. Minulla on ollut yksi kaveri  :aurinko:  :oinas:  :askendentti:  :rapu: , joka tykkäsi auliisti jakaa itseään ympäri kyliä. Hän myös paljastui lähimmäisriippuvaiseksi. Hänessä itsekkyys korostui aika hurjiin mittasuhteisiin, kuten myös lojaaliuden puute.

Sen olen huomannut, että  :rapu: -naiset pitävät kodista hyvää huolta, jopa neuroottisuuteen asti. Ja marttyyriys kulkee käsikädessä  :rapu: :n kanssa, puhumattakaan oikuttelusta.

No, minulla taitaa vain olla huonoja kokemuksia  :rapu: -naisista. Eikä niissä miehissäkään hurraamista ole, vaikka eräskin herätti minut eloon panssarini alta.

Tuo rapumainen 'koti-ihminen' tai pesän rakentaja tms. voi olla myös hyvin symbolista tai henkistä olomuotoa.

Oletteko huomioineet, että jos Rapu on tasapainoinen rapumerkki, tarkoittaa tietyllä lailla jo paikkansa löytänyttä, ympäristöään huomioivaa tyyppiä, hän kerää helposti ihmisiä ympärilleen ja ihmiset puhuvat luottamuksella muustakin kuin alennusmyynneistä, usein tunnemaailmastaan.

Tarkoitan, että 'koti ja pesä' on myös tunnetila, atmosfääri, astraalitila, josta löytyy jonkinlaista turvallista olotilaa tai tunnetta 'olla ymmärretty, kuunneltu, mukana kuin kotona. Siinä tilassa voi löytyä tuota hoivatunnetta, vaikka oltaisiin erämaassa.

Eikä lapset tarvitse olla 'lapsia', vaan ideoita, suuntaviivoja, uusia näkökantoja, joita voi löytyä Ravun luota silloin, kun häneen luotetaan ja silloinhan hän avaa 'panssarinsa'.  ;)

Mun mummivainaa oli Rapu, joka ei ainoastaan ollut pullantuoksuinen ihanneisoäiti vaan korvasi monessa mielessä mun varsinaisen mutsin. Puutarhanhoito, koti ja lastenlapset oltiin kait tärkeintä.

Ikävä on. :'(  RIP mummi.

On paljon totta, jokaisella merkillähän on se toinen ääripää, jonka kautta me kasvatamme toisia ja jonka kautta meidän itse pitäisi kasvaa. Siksi minullakin rapuna on hyvin onnistunut avioliitto Kauris-miehen kanssa.  :D

Minunkin rapuna on helpompi nähdä heikkoudet toisessa ravussa ja on todella pelottavaa se ehdottomuus, joka ravussa tulee vastaan. Kamala tunteikkuus ja sitten kun sitä on loukattu, niin yhtä lailla tunteettomuus. Pelko. Pelko että nauretaan. Sulkeudutaan hiljaa kuoreen ja sehän äänettömyys on kylmän raastavaa.

Se loogisuushan ei ihan ole poissulkevaa miltään tähtikartalta. Sillä näitä merkkien hehkuja ilmaantuu eri huoneissa ja eri planeettojen kautta.

Täällä on hehkutettu Rapua ja sitäkin me kaikki merkit tarvitsemme!  :)

On tosi, Utunen, että kyynisen loogiset ihmiset voivat hyvin helposti lukkiuttaa Ravun herkkyyden ja sitten on vain vastassa oikukasta kyhmyistä kuorta.  ;D

Mutta samoin eri kuvioin voi lukkiuttaa muitakin merkkejä. Miksi sitä tekisimme? Aina voi valita.

Kyllä varmaan!  ;) Siksi ei saiskaan henkilöittää edes merkkeihin kyynis-loogisuutta, vaan kyllähän se löytyy tietyissä tilanteissa kaikilta joskus.

Pahinta on se, että alkaa inhota esim. ns. rapumaisia piirteitä, kuten minullekin joskus käynyt.  :-\
Niin kuin siinä ei olisi muuta kuin ravun heikkouksia.  ;)  Siksi pitää välillä nostaa häntä vain pystyyn ja siirtää kuoret koppaan!  :D

Kertokaas mulle rapuliinit, miksi ravut uhraavat oman onnensa velvollisuuksien edestä? Tiedän yhden pariskunnan (mies  :rapu: ja nainen  :leijona: ), jossa tämä mies uhraa onnensa velvollisuuksien edessä. Kaveri on sanonut, että sitä paremmin menee, mitä enemmän on poissa kotoa ja silti hän saa nalkutusta osaksensa... Minen ymmärrä. Puhevälitkin katkenneet näiltä kahdelta tai ovat hyvin pinnalliset.

Olen ollut näkevinäni, että kumpikaan osapuoli ei oikeastaan uskalla ottaa vastuuta omista elämistään, vaan molemmille vaan "tapahtuu" kaikenlaista.

Omituisia ihmisiä. Kauriina en tällaista ymmärrä. :idiot2:

Ehkä se ei ole uhraamista, vaan sinne kuoreensa vetäytymistä ja asioiden torjumista, ainakin ravulta.
Ja Leijona hukkuu ylpeyteensä. Ei varmasti nöyrry.  ::)

Tunnen monia rapunaisia (ja joitakin miehiä) Mielestäni he ovat ihan kiinnostavia, mutten yleensä pääse heihin kovin hyvin sisälle. Tiedä sitten yritänkö tarpeeksi. Ravut ovat jotenkin liian introvertin oloisia enkä ehkä välitä hirveästi sellaisten ihmisten seurasta

koska

itse olen  :aurinko: :vesimies:, mutta kaiketi aika vahvalla rapu-latauksella. Planeettoja ei ole kuin  :jupiter: :rapu:, mutta neloshuone ehdottomasti painottunein. ( :mars: :venus: :neptunus: :uranus: :saturnus:) ja kaikki on  :kauris: (huoneen kärki kuitenkin :jousimies:)
Koen sen jotenkin rajoittavan omaa sosiaalista puoltani, mikä ärsyttää joskus paljonkin. Vaikka olen periaatteessa sosiaalinen niin välillä olen niin kotiinvetäytyvä angstilöllerö ettei mitään rajaa. Sitten ärsyttää kun muut pitää hauskaa kun itse istuu neljän seinän sisällä murjottamassa. :( (Sen takia hakeudunkin ehkä mieluiten ilma- ja tulimerkkien seuraan. )
Pitäisi yrittää aina muistella niitä rapujen hyviä puolia, mutta voitte kai tekin myöntää ettei  :aurinko: :vesimies: tollasella 4.huoneen latauksella hirveen harmoniselta tunnu. :D

Minä ehkä juuri pidän ravuista siinä mielessä, että heistä paljastuu aina uusia puolia. Ravuista ei heti näe kaikkea ja onkin mukava tutustua heihin pikku hiljaa ja rauhassa. Ehdottoman luotettavia ystäviä. Oma läheisin ystäväni on rapu ja no, aika kauan kesti, että oppi tuntemaan, mutta koen silti tulevani yleensä rapujen kanssa hyvin toimeen ihan alusta astikin. En itse ehkä vaadi heti mitään avautumista, vaan pidän siitä, että toisiin tutustuminen menee omalla painollaan ja siitähän ravutkin yleensä pitävät.

Aloitus viestiin vastaus: pari rapunaista tunnen. Ovat molemmat tosi läheisiä ihmisiä, toinen mummoni, joka maailman sydämellisin ihminen :) aina ajattelee vain muiden parasta. Myös tosi herkkä ihminen.
Toinen työkaverini, jonka kanssa samanlainen huumorintaju, ja paljon samoja asioita elämässä.
Silti tämän ravun kanssa otetaan jatkuvasti yhteenkin, mielipiteiden osalta  :knuppel2:
välillä maailman ärsyttävin, välillä ihanin  :2funny:

Äitini on rapu, ja hän pilasi elämäni.

Koskaan en ollut tarpeeksi hyvä äidilleni, hän vähätteli ja mitätöi minua koko lapsuuteni - tunsin olevani jotenkin hävettävä. Vasta aikuisiällä läpikäyty terapia on palauttanut itsetuntoni.

Äitini on aina ollut arkkityyppinen marttyyri - hänessä ei ole mitään vikaa, koko maailma on häntä vastaan, kaikki haluavat hänelle pahaa. Leijona-isäni kanssa ottivat yhteen lähes joka päivä vielä siihen aikaan kun asuin kotona, varmaan siis vieläkin. Mikäli asiat eivät mene äitini haluamalla tavalla, hän saa raivokohtauksen tai sitten sulkeutuu omiin oloihinsa itkemään ja mököttämään. Hän ei todellakaan ole mikään pullantuoksuinen kodinhenki, vaan itsekäs, omaa etuaan tavoitteleva selkäänpuukottaja.

Näin kauniita sanoja minulla siis ihmisestä, jonka olisi pitänyt olla elämäni tärkein nainen, mutta epäonnistui surkeasti. Emme ole puhuneet yli 10 vuoteen.

Hui, Dissolven teksti kosketti - käsittelee erinomaisesti kehittymättömän Ravun käytösmalleja. Siskoni on samanlainen, täysin kehittymätön Rapu, vieläpä tupla-Rapu ja Kuu huomionkipeässä, dramaattisessa ja pahimmillaan naurettavan oikukkaassa Leijonassa :o

Koskaan en ollut tarpeeksi hyvä äidilleni, hän vähätteli ja mitätöi minua koko lapsuuteni - tunsin olevani jotenkin hävettävä. Vasta aikuisiällä läpikäyty terapia on palauttanut itsetuntoni.

Äitini on aina ollut arkkityyppinen marttyyri - hänessä ei ole mitään vikaa, koko maailma on häntä vastaan, kaikki haluavat hänelle pahaa. Leijona-isäni kanssa ottivat yhteen lähes joka päivä vielä siihen aikaan kun asuin kotona, varmaan siis vieläkin. Mikäli asiat eivät mene äitini haluamalla tavalla, hän saa raivokohtauksen tai sitten sulkeutuu omiin oloihinsa itkemään ja mököttämään. Hän ei todellakaan ole mikään pullantuoksuinen kodinhenki, vaan itsekäs, omaa etuaan tavoitteleva selkäänpuukottaja.

Vahvistin siskooni sopivat mallit Dissolven kirjoituksesta... Siskoni vielä on lisäksi ainakin jossain määrin alkoholisti (+ huumeet ainakin jossain vaiheessa ollut kuvioissa), ihmissuhteissa sotkee kuvioita ja kun toinen lähtee, siskoni itkee perään ja pyytelee anteeksi, kunnes ollaan taas kaveria/pariskuntaa aina seuraavaan yhteenottoon asti... Ei tiedä termiä 'uskollisuus', harrastaa parisuhteen ulkopuolisia suhteita (no, tämän selittänee siskon kaksikko  :venus: :mars: :kaksoset: vähintään yhtä häilyvässä 12. huoneessa ???). Oma elämänhallinta on täysin hukassa, laskujakaan ei osaa maksaa ja on täysin riippuvainen muista ihmisistä, yksin ei osaa olla eikä hoitaa asioitaan itsenäisesti.

Todella ikävä esimerkki Ravusta :(  Siskon kanssa en ole väleissä, mielummin keskityn omaan elämääni kuin pahoitan mieltäni jatkuvasti siskoni tempausten ja vähättelyni ja haukkumiseni takia :-\

Huomasin, että esimieheni (tai -naiseni) on myös Rapu. Todella herttainen ihminen, joka esimiesasemastaan huolimatta ajattelee alaisiaan ja esim. leipoo koko työporukalle :)  Hoitaa hommansa tunnollisesti ja auttaa mielellään muitakin, on hyvin pidetty esimies. Hyvää juttuseuraa :)

Laitoin liitteeksi äitini kartan, jos kiinnostaa vilkaista.

Minä olen rapu ja olen aina ihmetellyt nopeasti vaihtuvia mielialojani, mutta sain tietää nyt, että olen niin herkkä että aistin toisten mielialat ja "vaivun" niihin. Kun aloin miettimään tätä niin näinhän se on, en vain ollut tiedostanut sitä.

Dissolve, luin karvat pystyssä muistojasi äidistäsi. Oletko koskaan tutustunut narsistin oireisiin?

Kuuluuko muutosvastaisuus rapuihin?

Minulla oli käytännönjaksolla ohjaajana rapunainen ja kun toin esille ehdotuksiani, jotka olisivat helpottaneet hänen työtään ja uudistaneet työympäristöä (kyse oli ihan pienistä, jopa edullisista muutoksista), hän tyrmäsi kaiken vedoten rahallisten resurssien vähyyteen. Voin sanoa suoraan, että se oli täyttä BS:iä. Hän oli takertunut vanhoihin kankeisiin juttuihin, eikä uskaltanut uudistautua.

Tosiaan, tuon tiedostamisen tiellä olevana totean myös miten täytyy oikein keskittyä vahvistamaan itseään, kuitenkaan luomatta pysyvää panssaria ympärilleen, jotta jaksaisi kanssakäymistä ympäröivään maailmaan.
Täytyy ottaa etäisyyttä toisten mielipiteisiin ja tunteisiin, ja yrittää vain ymmärtää ettei ole aina tehtävissä mitään.
Jättää siis huolehtiminen.
Johtavana merkkinä haluaa vastuuta, vaikkei voi kantaa vastuuta jokaisen sivuavan ihmisen tunnoista.
Herkillä kuuihmisillä pelot joka suuntaan aiheuttavat ylireagointia.