Astro Foorumi

Tällä palstalla on puhuttu erilaisista etiäisistä ja oikeen osuneista tuntemuksista, mutta mistä sellaisen voi  tunnistaa etukäteen?
Tänään kun juttelin äitini kanssa puhelimessa, minulle tuli jotenkin sellainen tunne, että tämä jää viimeiseksi puheluksi hänen kanssaan. Hän lähtee huomenna isän kanssa autolla itärajalta Helsinkiin ja ulkomaille eli olisi kiva jos joku vastaisi aika pikapuoliin?

Jos minulle tulee se "tunne", niin silloin minä vain "tiedän". Tulen yleensä hyvin surulliseksi, suren vähän niinkuin etukäteen. Joskus jos tunne on oikein ahdistava, nousee pala kurkkuun, sydän hakkaa yms. Silloin ryntään puhelimeen ja yritän selvittää asian, että olo helpottuisi. Pääosin nämä aavistukset ovat liittyneet läheisiin ihmisiini, minun ja heidän välisiin suhteisiin. Joskus myös arkipäivän elämään.

Jaa-a, en osaa sanoa.
Mulla on tällä hetkellä ikävä aavistus ystäväni raskaudesta. Ja joo, mieluummin sanon sitä aavistukseksi kuin tiedoksi.
Oma intuitioni kertoi aikanaan minulle lapseni sukupuolen heti kun tein raskaustestin, se oli kyllä ihan satavarmaa alusta alkaen.

Jos sen vaan sitten tietää että on kyse tiedosta, ja aavistaa jos on kyse aavistuksesta  :D

Ainakin minulla aavistukset ja pelot tuovat niin samankaltaisia tuntemuksia, etten erota niitä mitenkään toisistaan.

Olen kyllä nähnyt nuorempana enteitä ja enneunia, mutta tässä kehitykseni on mennyt huonompaan suuntaan(: Monet sekä hyvät että pahat asiat ovat viime vuosina päässeet yllättämään.

Onneksi useimmat peloistani eivät kuitenkaan toteudu.

Ne oppii erottamaan ja tunnistamaan aikanaan.

Tunne/aavistus tai pelko. Kyse on joko intuitiosta tai egosta. Intuitio, eli tieto yleensä vain sanoo miten asia on sen kummemmin selittelemättä asiaa. Ego on se, joka selittää ummet ja lammet, pelottelee, jossittelee, muttailee. Välillä minullakin on vaikeuksia erottaa niitä noista vinkeistä huolimatta. Jos asia koskettaa minua itseäni, otan avukseni riimut tai tarotit, tai soitan ystävälleni, joka nostaa minulle tarotin. En myöskään usko sattumaan, joten tosi pattitilanteessa, kun olen kyllästynyt "kumpi ääni on oikeassa" pähkäilyyn, olen ottanut kylmän viileästi kolikon ja heittänyt sen siunattuani sillä kruunaa ja klaavaa!  :D Ja aina on tullut oikea vastaus  ;)

Niinpä.  :)

Itselläni ei varsinaisesti ns. etiäisiä ole, mutta enneunia on kyllä silloin tällöin. Vaikeaa tässä on nimenomaan se, että miten ns. tavallisen unen erottaa todeksi tulevasta unesta. Tavallisesti sen tajuaa vasta, kun unesta tulee totta.

Tässä aika karsea esimerkki torstai-aamulta, hieman ennen heräämistä: yhtäkkiä aloin vain nähdä unta, jossa ääni sanoo, että maailma loppuu tänään. Olin ihan äimänä ja epäuskoinen, mutta sitten alkoi olla todisteita, että näin tosiaan käy (massiivinen maanjäristys Pariisissa rapisutti maapalloa, tai jotain). Sitten mietin, mitä tässä muutaman lopputunnin aikana tekisi ja halusin vain olla läheisten kanssa ja nauttia hyvän aterian.

Sattuneesta syystä heräsin tähän uneen, ja osasin odottaa, että torstaina tapahtuu jotain mullistavaa.

No, illalla oli typerä katastrofileffa TV:ssä maailmanloppuskenaarioineen ja arvelin, että tämä se oli. Perjantaina - eilen - sain sitten tiedon, että isäni oli torstaina joutunut sairaalaan ja on nyt koomassa ja hengityskoneessa. Hänellä on aivokalvontulehdus ja toivon todella, ettei "maailma lopu", ts. hän kuole tähän infektioon.  :'(

Hei,
voi toivotaan, että kaikki menee hyvin.

Ehkä nämä "etiäiset" tai "aavistukset" oppii erottelemaan, mutta jäin miettimään miksi ne ovat yleensä negatiivisia? Jotain onnettomuuksia tai sairautta? Jos kerran maailmassa menee kaikki juuri niinkuin on tarkoitettu niin miksi joitakin ihmisiä kiusataan tällaisilla ikävillä "näyillä", jos niille kuitenkaan ei voi se kyseinen ihminen tehdä oikeen mitään?  :-\

 :smitten:  Rakkautta ja luottamusta! Niin Lillillä oli hyvä pointti, joka osui silmiini: se ego tuppaa selittelemään. Intuition ääni on aina hiljainen, rauhallinen, rakastava, lyhyt ja ytimekäs.

Kiitti vastauksista
varmaan se on sitten tuo ego mulla yrittänyt selitellä tuntemuksia. Jotenkin vaan on ollut koko viikon vähän levoton olo, sellainen, että jollekulle läheiselle sattuu jotain ikävää.
Esim. maanantaina tei katoamisilmoituksen pojastani, jota kukaan pihan kavereista ei ollut nähnyt ja joka ei ollut tullut kotiin sovittuna ajankohtana. Sitten noin vartti sen jälkeen kun poliisit kävivät kysymässä tuntomerkkejä jne. niin eikös nuoriherra tullutkin pihalla vastaan kello yhdeksältä. Oli ollut jonkun uuden kaverinsa luona kylässä. Eli taisin itse ylireagoida.

Mutta sitten kun oli tuo äidin puhelun aiheuttama aavistus vielä. Että ilmeisesti jollekulle läheiselle jotain on tapahtumassa en vain osaa sen tarkemmin "aavistaa" kenelle ja mitä..

ohoh!
mikä sensuuri-automaatti, kun ei suomenkieli kelpaa

siis poikani ei ollut saapunut aikaan jonka sovimme


uskomatonta.... :buck2:

Selailen kiinnostuneena vanhoja keskusteluja ja vastaan tähän vaikka viimeisestä vastauksesta on jo vuosia aikaa. Kun "etiäinen" tai aavistus tulee, sen vain tuntee sisimmässään. En yksityiskohtaista esimerkkiä kirjoittaa kun joku tuttu voi minut tältä palstalta tunnistaa. Kummipoikani syntyi aivan liian aikaisin, hän painoi alle 700 grammaa syntyessään. Kun kuulin tapahtumasta, olin järkyttynyt (kuten kaikki muutkin) mutta sisimmässäni tiesin että kaikki tulee kääntymään parhain päin ja kummipojastani tulee terve. Tapahtumasta on nyt heinäkuussa 4 vuotta aikaa ja se pieni poika on täysin terve, valloittava ja ihana persoona. Se aavistus kaikkein toivottovimmalla hetkellä oli todella lohduttava, eikä kyse ollut pelkästä toivosta, vaan tiedosta.  :smitten:

Monikin asia nyt maailmassa vaan on niin kuin on, ei sille mitään mahda :)

Mä aistin kuoleman ja se tekee olon fyysisesti levottomaksi. En pysy paikallani ja kävelen eestaas ahdistuneena.
Näin tapahtui mieheni kuolinyönä sekä päivä ennen Kauhajoen kouluampumista. Nämä tuli ekana mieleen.
Kouluampumisen tiesin tapahtuneeksi kun heräsin. Aiemmin olin pyörinyt ympäri kämppää tiedostaen että jotain pahaa tulee tapahtumaan muttei aavistustakaan mitä
Avasin heti herättyäni tv:n, radion ja netin. Kaikista tuli uutisia ampumisesta.

Sinä päivänä puhuin meedion kanssa tunnin puhelun.
Hän sanoi että tälläinen näkökyky tulee tarkentumaan ajan kuluessa eikä silloin tule enää epämääräistä levottomuutta.

Mieheni kuolinyön kylmyysahdistuslevottomuuskohtaus mulla vei ajantajun.
Olin kuin transissa.
Kuolinilmoitus aamulla ei tullut yllätyksenä.

Mulla on ollut inhottavia tuntemuksia myös tänä kesänä liittyen äitini kuolemaan koska olen nähnyt energiahoidon ja meditaation aikana välähdyksiä tulevasta.

Entäs sitten, kun olevinaan tietää jotain ja on niin tuntevinaan, että joo, tää on se tunne kun tosiaan tietää, ja joku toinenkin aavistaa yhtä lailla varmana, mutta lopulta asia meneekin ihan eri rataa tai jopa päinvastoin?  :idiot2:

Ja tämä siltä pohjalta että on aiemmin nähnyt ihan oikein toteutuneita enneunia jne.?  :idiot2:

En mää väittelyä haekaan vaan keskustelua ja avoimuutta. Eikä ollut kohdistettu henk.koht sinulle, terhi71 vaikka siltä tuossa näyttikin, eikä kellekään muulle henkilölle, vaan ihan tähän ketjun otsikkoon ja ketjussa aiemmin puhuttuihin asioihin liittyen.  :)