Astro Foorumi

unessa vuodetta pedatessani leijali pieni höyhen ilmassa.Otin sen käteeni iloissani ja huudahdin että taas ihana pieni enkelinhöyhen, ja otin sen käteeni. Samassa höyhen alkoi kasvaa kädessäni, se kasvoi kauniiksi enkelin sulaksi ja vieläkin suuremmaksi, lähes kuin siiveksi! :angel: Tunsin sulasta virtaavan voiman kädessäni ja koko kehossani. Tiesin myös, että tämä kaikki merkitsi muutoksia elämääni, henkistä kasvua, voimaa ja vastuuta! :smitten:

Luulen ymmärtäväni kutakuinkin uneni viestin, mutta mielelläni ottaisin muidenkin kommentteja vastaan! :angel: 8)

Enkeleitä

t. Charity

Sinähän siellä sängyssä nukut  ;D, joten oletko katsonut mitä omassa selässäsi on  ;), ehkä se enkelisulka irtosi omista siivistä, jotka kasvaa sitä mukaan kun sielusi viisastuu ja herää, kohtahan pääset jo lentämään niillä  ;) ;)

Kiitos Charity kun laitoit unesi tänne esille.

Muistin että näin itsekin viime yönä unta, jossa poimin maasta kaksi pientä valkeaa höyhentä ja olin ihan innoissani että nämäkö nyt ovat niitä enkelihöyheniä.

 :smitten:

En muista todellisuudessa törmänneeni näihin höyheniin, mutta ainakin unessa. Jonkinlainen viesti enkeleiltä varmasti sekin.  :smitten:

Edit: oma unikirjani sanoo unessa esiintyvistä höyhenistä: Höyhenet edustavat suojelusta ja elämän hyviä asioita.

Hei Hopeatähti ja Alzbeta, ja kiitos vastauksistanne! :smitten:

Oli "kutkuttava" ;D ajatus kurkkia omaan selkään, josko jotain sieltä olisi irronnut!  :D

Ja ihan totta! Kyllä enkelit meille viestejä jättävät, joko ihan konkreettisesti tässä maailmassa, tai sitten siellä unen tasolla, astraalimaailmassa! :angel:

Ja sekin on mielenkiintoinen juttu, kun joskus tietää aivan varmasti jonkun asian tapahtuneen, mieli ei vain enää välttämättä muista, missä ::) se asia tapahtui!?
Ehkä tietoisuutemme ei ollut aivan kokonaan läsnä, tai sitten asia tarkoituksella unohdutetaan mielestämme!  ::)


Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa teille kaikille!

Enkeleitä, t. Charity

Minä en ole henkilökohtaisesti näihin "enkelinsulkiin" törmännyt valveilla ollessani, mutta ihan tavallisia linnunsulkia olen löytänyt tuon tuostakin... ;D Koen enkeleiden kuitenkin olevan vahvasti läsnä elämässäni ja usein olen unia niistä nähnyt.
"Oikeastihan" enkeleillä ei ole varsinaisia siipiä. Se on energiaa/auraa tai miksi sitä nyt halutaan kutsuakkaan joka voi näkyä ns. "siipinä". Enkelit tosin voivat näyttäytyä ihan minkälaisena vain...

Noista enkeliunista vielä sen verran, että minä näin vähän ennen toisen lapsemme menettämistä (meillä olisi nyt siis 3 lasta, jos hän olisi jäänyt eloon) unen, jossa löysin valkoisen höyhenen. Herätessäni tiesin, että lapseni lähtee "enkelten luo". Uni oli samaan aikaan lohduttava ja surullinen.  :'( :angel: Hereillä ollessa sain myös viestin lapseni poismenosta (siitä olen jo jonnekin kirjoittanut...) kun enkelikoriste tippui makuhuoneemme seinältä ja meni rikki.

Vielä tänne "tuntojani" puran. Nimittäin tuo pienokainen, joka olisi syntynyt lokakuussa 2003 olisi ollut poika. Saimme nähdä hänet sen jälkeen, kun olin joutunut hänet synnyttämään (raskausvko 20).
Muutamat viikot tuon menetyksen jälkeen elin melkoisessa "sumussa" enkä ihan tarkalleen muista tapahtumia ja ajankulua. Vahvasti on kuitenkin jäänyt mieleeni se, että pian sairaalasta pääsyni jälkeen autossa radiosta kuulin Yön kapaleen Ihmisen poika. Arvatkaapa "murruinko" ihan täysin. Vieläkin tuo kappale saa kyynelehtimään...  :'( :'( :'( :'( :'(
Voi kunpa matkasi onneksi kääntyis, vihaa katkeruutta et tuntis joutavaa...  :angel:
Pienokaisellamme on kuitenkin kaikki hyvin. Sen TIEDÄN. Ja minäkin olen päässyt menetyksen "yli". Vaikka eihän sitä koskaan unohda... Silti olen ymmärtänyt "syitä ja seurauksia" ja tiedän, että näin oli tarkoitettu. Ja niin "hullulta" kuin se voi vaikuttaa  :crazy2: : olen tästäkin kokemuksesta, kaikesta huolimatta kiitollinen.  :angel:
Anteeksi "vuodatukseni" ja se että meni hieman ohi aiheesta...  :-[  :D

Jospa menen minäkin hiukan myös ohi aiheesta  :)
Vaikka tiukastihan nuo 'enkeli.energiat' liittyy lapsiin ja itseasiassa meihin kaikkiin.  :angel:

Sinällään tuo kertomasi kosketti, koska nähtävästi tuon kaltaisia tunteita on nyt 'ilmoilla'.
Itse nimittäin juuri hetki sitten itkeä tihruuttelin myös aikanaan 'menettämääni' lasta.
Tosin tapaus oli erilainen.
Tunsin aivan valtavaa kaipuuta tätä lasta kohtaan, joka periaatteessa ei koskaan ehtinyt syntymään tähän maailmaan.
Taas kerran pyytelin anteeksi ja kaipasin...ja tunne oli todella syvä.
Ja aina 'vastaukseksi' tulee se sellainen syvästä rauhallisuudesta kumpuava myötätunnollinen vastaus, kaikki on hyvin, kaikki meni niinkuin pitkin. Älä kanna murhetta enää.
Ja minua hävettääkin jopa, että en kykene vieläkään ottamaan vastaan tuota 'armollisuden' tunnetta tapahtuman tiimoilta, vaan piiskaan itseäni syyllisyyden tunteilla.
 :-[

Ihan selkeästi... Kiitos enkeleille ja Charitylle joka tämän aiheen avasi.  :-* :angel:

Ei siinä ole mitään hävettävää! Kaikki aikanaan ja kyllä sinäkin vielä pääset tuohon "armollisuuden" tunteeseen. Voi kuinka lukuisat kerrat olen itsekin itseäni "piiskannut" syyllisyyden yms. tunteilla. Nyt vasta voin sanoa olevani "voitolla". :smitten: :angel:

Eihän siinä hävettävää ole, enkä tavallaan 'perinteisellä tapaa' häpeäkkään, vaan ihmettelen, mikä 'lukko' minussa estää olla hyväksymättä asiaa niin...
Olen kuitenkin sellainen, että käyn kokemukset läpi niin syvästi ja monikerroksellisesti, koska en halua, että vain kuvittelen jotain läpikäyneeni.. :)

Ja kun vielä olen nyt saanut kokea, että nuo kaikki mitä on läpikäynyt ajallisesti, on tarpeen siirtyä jokaiseen hetkeen, sisäisenä prosessina jatkuvasti.
Ei voi pysähtyä, nyt se on tehty, kun se on kerran tehty.
Hengityksen kaltaista tapahtumaa koko ajan... :smitten:

Hei taas!


Kuuntelin juuri ihanaa enkelimusiikkia, ja siitäpä sainkin ajatuksen kirjoittaa...

Ehkäpä meidän pitäisi kaikkien kantaa ne vanhat, ikävät ja surullisetkin asiat ja ajatukset enkeleiden siipien suojaan! :angel:

Violetti liekki puhdistaa, uudistaa ja armahtaakin meidät turhasta taakasta, itsemme piiskaamisestakin. :smitten:

Niinkuin laulussa sanottiin;  Liekin violetin nään
                                     kaikki vanha jo jää,
                                     sävy polttava on
                                     mutta voima niin suunnaton,
                                     mulle vapautuksen tuo
                                     Zadkiel vie armon luo...

Eli siellähän enkelit vain odottavat meidän pyyntöämme, saadakseen auttaa meitä eteenpäin matkallamme! :angel: :smiley6600:


Rakkautta, iloa ja valoa teille kaikille

Enkeleitä, t.Charity

Itsessä ne kuitenkin lopun viimeksi on koettava, eikä missään muualla.

 :angel:  :angel:  :angel:  :angel:  :angel:  :angel:  :angel:  :angel:  :angel:  :angel:

Violetti liekkimme vain nostaa sen eteemme !
 :smitten:

En ole unohtanut, vaan ymmärtänyt jotain syvää.
Ei auta venyttää (projisoida mielellään) kaikkea niin kovin kauas itsestä, vaan löytää se ihan konkreettisena kokemuksena sydämestään ja tässä olemisen hetkestä.

Voilettiliekki(-kin) on mielen käsitteellinen ilmaus itsen ulkopuolelle jostain ihmisen olemuksen osasta, jossa asuu armollisuuden ja anteeksiannon kokemus, jota emme silmin voi nähdä ja vaan kokea syvällä sisimmissämme.

Mieli voi luoda harhaa ja ajatella, olen ottanut sen vastaan, mutta sielläpä se edelleen on jossain taivaanenergioissa kaukana käsittellisenä ja irrallaisena ilmiönä/energiana itsen ulkopuolella. Ajatus ei riitä. Sydän haluaa kokea sen. Ihminen sen tekee itsensä sisällä kokemuksena. Vain sellainen kokemus on puhdasta tätä hetkeä ja kaiken sen tuomista alas tähän hetkeen, kuten meidän kai tarkoitus onkin, tuoda 'taivas maan päälle'. Ihminen itsesään on/voi olla  tämän hetken ja todellisuuden tosin 'kuva'
 :smitten:

Saattaa olla. Tosin olen tiennyt jo jonkin aikaa...kokemuksina elän sen elämällä elämäni tässä todellisuudessa.
Minä en vain näe mieltä tai edes rakkaudellisuutta siinä, että jatkaa käsiteellisyyksien viljelemistä nimittämällä ne itse ulkopuolisiksi käsitteiksi.
Se johtaa omaa ja muiden mieltä harhaan. Se sysää vastuun itsen ulkopuolelle. Tehdään tekoja jonkun muun nimissä. Riittää, että on mitä on, ja tekee 'omissa nimissään' eli 'yhden' nimissä tekonsa.
Se estää näkemästä, että ei tarvita 'hengellistä-sanastoa' tai edes minkäänaista perehtymistä niihin, etteikö voisi olla 'henkisesti kehittynyt' tai ehyt ja elää tässä hetkessä.
Se estää ymmärtämästä, ettei ole mitään 'etujoukkoja' olemassa todellisuudessa.
 :smitten:

Niin. Ne kuuluvat ala- tai ylämaailmoihin. Tämä pinta jossa nyt hengailemme on sellainen sopivanlaatuinen alusta niiden kohtaamiselle.

Huoh, olen saanut pari päivää nukkua höyhentäkin alla. Ihmettelinkin mitä enkeleillä yleensä tarkoitetaan tässä todellisuudessa ja huomasin että sana 'enkeli' on unikuva jostakin mikä on jossakin todellinen. Selkärangassani kuuluvat muutokset vain vahvistavat epäilyksiäni asian luonteesta (nukkunut liian pehmeällä alustalla???)

Hmm  :idiot2:
Menipäs sanattomaksi.   :-X  Upeasti ilmaistu, jos yhtäänkään ymmärsin. Omalla tavallani kyllä ymmärsin ja totesin; ihanan hienosti tuo kirjoituksesi jättää 'laajan tulkintavaran' ...
 :angel:

Hyvä Keho !
Minulla ei ole hätää, eikä ole ollutkaan, elän vain tässä eläämäni joka valmistuu päättyessään.
Minulla on mukavat kengät...paljaat terveät jalatkin...
Vain sinä itse voit kaivaa ne kollektionin teot itsesi kautta..ei sitä kukaan muu tee itsellesi.
Etkä sinä tee sitä kenekään muun puolesta.
 :smitten:

Vastaus Keholle;

En ole välttynytkään, olenhan syntynyt tähän maailmaan.  :)

Sydämen puhtauden ja armon jokainen hakee oman sydämensä kautta, jotta voi toteuttaa sen katseellaan ja teoillaan ja nähdä puhtaasti sen todellisuuden mikä on.
Kun ei näe enää sitä mitä kuvittelee näkevänsä, vaan näkee sen mikä on, siinä se on.
Sitten vaan eletään ja otetaan elämä vastaan.
Ei tarvita mielen tekoja. Jokainen tekee tekonsa, elämällä elämänsä.
Tähän kaikkeen liittyy myös terveesti oma persoonan, mielen ja egon käyttöönotto.

Ei elämä ole kilpajuoksua kohti oletettua 'valaistumista', ei se ole elämän tarkoitus, vaan hyväksyä todellisuus. Hyväksyntä syvimillään sisältää kaiken.

(http://www.epco.aero/image/fleury6.jpg)

Onneksi minulle on annettu perhe ja ystäviä. :smitten:
Pitävät jalat maassa tässä todellisuudessa.Parhaani mukaan jaan rakkautta ympärilleni,ja saan vastaanottaa myös.
En huolehdi huomisen taajuuksista,miten jokaiseen vaikuttavat.Herään ja koen ne itsessäni yksilönä.
Nuo kanavoinnit,joita esim Hopeasulan kautta postiini tulee(Kryon,Tobias,Arkkienkeli Mikael,Kwan Yin,,),kehottavatkin meitä rauhassa elämään elämäämme.Puuhastelemaan arkisia asioita,kunnioittamaan ja rakastamaan kanssakulkijoitamme.
Ei väheksymään,eikä aliarvioimaan kenenkään henkistä tasoa.Ei tuputtamaan omaa näkemystämme väkisin toisille.
Lisäksi ovat äärettömän selkeitä ja jatkuvasti uudistuvaa tietoa.

  Niin että;VALOA JA RAKKAUTTA KAIKILLE  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Muistakaa silti laskuvarjo...

(http://www.jwz.org/images/0,1020,393394,00.jpg)

;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D
Tämän vuorokauden ensimmäiset kunnon naurut....kiitos!

Hilkulle meni, mirjam!

Ihmettelen tässä vaan ihan pieneen ääneen pienesti itsekseni mutisten, että jos on niin oman jumaluutensa kanssa tasa- ym. painossa, niin kannattaako sitä sitten lähteä meille pieneläjille julistamaan?  :-\ Eikö silloin ole jo niin suurella korkeamman tietoisuuden tasolla, että tietää asioiden tulevan ajankohtaisiksi muillekin, ilman suurta julistelua milloin milläkin palstalla tai kettingissä? Jos noin kymmenesosa sakista edes jotain ehkä tajuaa, on sekin aika paljon.  :coolsmiley:
*huokailee kummissaan*

Olen sitä mieltä, että ei kannata. Päinvastoin. sekin vähä pakenee, joilla olisi edellytyksiä kohta alkaa asioita ymmärtää. Sillä ne, joiden henkinen kehitys on sillä tasolla, että tietävät, mitä on tulossa, eivät täällä hiihtele julistamassa, vaan rauhassa odottavat ajan kypsymistä sellaiseksi, että ihmiset hakeutuvat heidän luokseen.  :)

Itse huomasin että "mielelläni" oli vaikeuksia hylätä kaikki lukemaansa ja vain antaa sydämmen johdattaa.
Useasti jäin niitä kaikkia asioita pohtimaan liikaa (vieläkin), piti ensin pilkkoa ja murentaa, lokeroida ja tutkia jokaista palaa erikseen, ja sittenkin mieleni halusi tuon pilkotun osuuden kasata uudestaan ja kun se oli kasattu, se halusi taas pilkkoa, nyt hieman erilailla, jokainen pala piti tutkia vieläkin jokaiselta kantilta.

Vaikein itselläni on ollut jättää kaiken oppimaani/lukemaani sivuun (kuitenkin hyödyllisenä) ja olla ns vapaa ja joustava matkallani, otin haasteen vastaan, kykenenkö olemaan edes hetki ilman analysointia, edes hetken olla vain niiden kokemuksien ja tuntemuksien kanssa, hengittää rauhallisesti ja kas kumma, jotain oli tullut tilalle  :)

Irtipäästäminen ja totutun kaavan muuttaminen ja paluu hyvin yksinkertaisiin asioihin oli yllättävän vapauttavaa, luottaa siihen omaan sydämeen ja antaa itseni olla siellä missä ikinä olenkaan, rauhassa, tietäen että kaikki mitä tarvitsen ja kaikki kysymykset jotka nyt ovat avoinna ja jotka mieleni haluaisi analysoida, ei häviä mihinkään vaan tulee vastaan kun se aika on kypsä.

Kiitos mielipiteestäsi ja myös olin lievästi aistivinani jonkinasteista huolenpitoa elämäni laadusta, kiitos siitäkin! Tosin yleensä saan huolenpidon kokemuksen ihan tästä elävästä elämästä fyysistenkin kontaktien kautta.
Jos sinusta tuntuu, että 'omat jumaluudet' on tasa-painossa jollakulla, se on sinun tunteesi ja aistimuksesi, joka syntyy sinussa. Eikä välttämättä kerro mitään muuta.  ;)
Kysyisin kutenkin mitä on 'omat jumaluudet'?
Koska minä en sellaisista mitään tiedä ja kun ymmärtääkseni tämä on keskustelupalsta, jossa vaihdellaan näkemyksiä, kokemuksia ja mielipiteitä, jäi minua tuo jäi kiinnostamaan kovasti....??
Enkä sinuna lähtisi arvioimaan muiden palstalaisten ymmäryskykyä, omaan ymmärryskykyysi nojaten....ei minusta kovin reilua.....
Mutta itse toki valitset, miten toisia arvioit.  :)
Minä en näe vaivaa siitä mitä ja miten kirjoitat, miksi sinä näet?
Tarkoitus on 'nähdä vaivaa' asioista ei henkilökohtaisuuksista, vaikka toki siihen jokainen aina välillä varmasti sortuu.

Julistus...  ;D Mikähän sinussa herättää tuonkaltaisia tunteita.... :coolsmiley:

Kiitos hopeatähti mielipiteestäsi  :smitten:

Rauhoittavaa ja kaunista luettavaa.Sopi tämän aamuiseen rauhan tunteeseeni. :angel:
Opettelen myös luottamaan omaan sisäiseen ääneeni ja siihen,että tarvittavat tiedot tulevat ajallaan.Jälkimmäinen huomattavasti vaikeampi läksy,vaan eiköhän vähitellen. :)

Niimpä. Jotakuinkin tuon tapaisesti itsekin olen kokenut.
Kuinka ollakkaan juuri eilen nukkumaan mennessäni heräsi ajatus, että miten monasti on ihmiset nähneet vaivaa tavastani 'analysoida' asioita.  ;) Olen aistivinani ja näenkin heissä monenmoisia tunteita.
Koska en todellaakaan analysoi aina...ja elämäni arjen minä toki pääasiassa elän aivan muualla kuin foorumilla. Ja ylipäätään 'analysointini' tapahtuu kirjoittamalla, ei puhumalla.
Ja ensinnäkään se mitä kirjoitan, ei ole 'valmiiksi päässäni ajateltua', se vain on 'silkkaa ajatusten virtaa' siinä hetkessä ja en valmiiksi edes välttämättä tiedä mitä tulen kirjoittamaan.
Kirjoittamalla 'analysointi' ei tuota minulle minkäänlaista tuskaisaa pohtimista ja asioiden jäsentelyä, se vain tulee...
Joskus kun olen kirjoittanut hieman erilaiseen 'tarkoitukseen' kuin nyt esmes tämänkaltainen ajatustenvaihto palsta, niin kirjoittaminen tapahtuu ns'inspiraation vallassa' ja voin itsekin välilä ihmetellä jälkikäteen tekstejäni...
Kirjoittamisenkin kautta ajatusen virtani ulostuonti on minulle 'nautinto', eikä se merkitse minulle itseni esiin tuomista.
Tosille ehkä asioiden jäsentely tuottaa tuskaa ja on työlästä ja siltä pohjalta olettavat sen sitä kaikille muillekin olevan.
Ehkä löydän joskus uuden ja paremman tavan toteuttaa tätä itselleni tärkeää harrastusta siten, että kenekään ei ole pakko lukea tekstiäni ja aiheuttaa itselleen pahaa mieltä.
(sitä en ymmärrä miksi täälläkään kenenkään on pakko)
Mutta, en toki halua täällä kiusata ihmisiä....ja herätää liikaa 'outuja' tunteita, joten pyydänpä nyt kaikilta anteeksi, jotka ovat kärsineet!
Hyvää päivänjatkoa!  :)

Hymnejä ja rauhaa kaikille ! (kyllästynyt hyminään tällä hetkellä)

Tänään Vesimies
***
Saat päähäsi mielenkiintoisia oivalluksia, joita haluat päästä myös toteuttamaan. Hermostut jos joku asettuu vastustamaan sinua tai tuntuu muuten olevan kanssasi erimieltä. Hermoilun sijasta sinun tulee toteuttaa oivalluksesi muiden lupaa tai suostumusta kyselemättä. Nyt saat paljon näkyvää aikaan ;D

Voisin tähän väliin laittaa 'tiedoitusluontoisen' (vai julistus?  :D) ajatukseni.

En koskaan luo mitään lopullista kuvaa tai leimaa mistään/kenestäkään sanojen, tekojen ja tekstejen taikka mielipiteiden perusteella. (lähinnä nyt täällä foorumilla tässä tapauksessa)

Usein juuri kun 'äidyn' nimim.Kehon kanssa joskus 'napakastikin' vaihtamaan ajatuksia, mielipiteitä ja kokemuksia tässä sanojen muodossa, ilmenee joilla kuilla käsityksiä, että kyse on riidasta, valtataistelusta ja ties mistä kummasta tuntemuksesta, mitä se nyt itsekussakin herättää.
Kysmys on todellakin 'omien ajatusten jalostamisesta ja muovaamisesta', ei sen vaarallisemmasta.
Miksi siis pelätä?
Kaikki on hyvin.  ;)   :angel:

:smitten:

Mirjam  :)

Kirjoitan vain oman näkemykseni siitä,miten vähän, sanoisinko kovasanaisempi keskustelu itsessäni herättää. :D
Niin,tuossa se sana olikin!Nimen omaan HERÄTTÄÄ itsensäkin ajattelemaan asioita.Olen niin kovakalloinen,etten hyssyttelystä mitään opi,eikä se jaksa kauaa kiinnostaa.
Teillä on molemmilla vahvat mielipiteet ja seisotte sanojenne takana.Lukijan ei tarvitse ajatella,että toinen jotenkin alistettaisiin.
Luen mielelläni kiinnostavia mielipiteitänne,koska ne opettavat sen kautta,mitä tunteita nousee itselle pintaan.Miksi reagoin tähän näin,, :-\   :D
Usein on käynyt niin,että jos joku asia oikein kolahtaa,pitääkin vetäytyä miettimään,mistä näin voimakas tunne?
Toivon ettet kovin nopeasti uusille teille häviä,tuntuisi ,että mukanasi lähtisi yksi väri tästä paletista.
On pitkälti myös omasta mielialasta kiinni,miten milloinkin asiat ottaa vastaan.
Myös siitä,kuten todettukin,että äänensävyt ja kehonkieli puuttuvat.
Kovin olisi tylsää,jos kaikki olisivat aina tismalleen samaa mieltä.
Mistä silloin oppisimme. :coolsmiley:

Kyllähän se tässä itsekullakin noin menee. Ja todellakin myös omasta tilanteesta ja olotilasta riippuen, sitä reagoi asioihin eri tavalla. (ja tähtikuvioista riippuen)  :D
Joskus sitä itseäkin ottaa ns.'hattuun'   :knuppel2: jonkun jutut tai juttujen sanamuodot ja kärvistelen ne sitten tunteissani.
Joskus reagoin, joskus en.
Joskus on hyvä reagoida, joskus ei.  ;)
Usein jopa, vaikka tätä foorumia nyt ajatellen, jonkun kirjoitus tapa tai 'asenne' ärsyttää suunnattomasti tai herättää muita tunteita ja hetken päästä huomaa, että itse on herättänyt aivan vastaavanoloisa tunteita jossa kussa muussa.
Sisäistä joustoa se kaikkineen kyllä lisää!
  :smitten:

Heips

   
ja vielä tähän ;):

 Älkää koskaan vähätelkö tietojanne, sillä aina löytyy joku, joka tietää vielä vähemmän! :smitten: Ja pätee myös päinvastoin!!! :angel:


Ja asia jonka omakohtaisesti tiedän todeksi on se, että kun oppilas on valmis niin opettaja on paikalla! ;D :smitten:

Enkeleitä. t. Charity