Astro Foorumi

Pientä tutkailua ilmiöistä joita kutsumme sekaviksi, oudoiksi tai muuten vaan järjellä käsittämättömiksi todellisuuden 'harhaladuiksi'...  :angel:

Hahaa! Elikkä siis meillä on tunnetusti nämä kaksi aivopuoliskoa minkä toimintaa ohjailevat kohtalon suuret kämmenet, joiden avulla tietoisuuden kokemuspintaamme viedään halki myriadien yhteyksien läpi kosmisten aivoverkkojen äärettömyydessä...

Olemme halkaistuja ja mitä tapahtuu atomille kun se halkaistaan?  :o

Polariteettisten vastakkaisuuksien esiintyminen, joiden kautta Ykseys virtaa on elämän toiminnan edellytys, jotta voisimme saada näitä kokemuksia maailmoista mitä sielumonadeina olemme tulleet mihin milloinkin hakemaan... Vai onkohan meidät sittenkin aseteltu tänne matrixkentälle kuin pelinappularihmasto... Tulee mieleen se luova hulluus taustalla olevasta universaalisesta älystä huolimatta :idiot2:

Noh joka tapauksessa kuitenkin ihmisinä meille voi joskus tuottaa ongelmia käsittää tätä olemassaoloa ja sen tarkoitustapahtumia mitä itsessämme ja ympärillämme tapahtuu! Tajuntamme joutuu magneettisen luonteensa vuoksi kamppailemaan dualistisen rakenteensa kanssa ja tämä on nähdäkseni merkittävimpiä syitä käytökselle jota edustaa vaikkapa sekavuuteen luokittelu hyvin löyhissä puitteissa kuitenkin.. Meinaan kun jos toinen aivopuoliskolohkareemme on sellainen maskuliininen järjestelmälokerikko, jonne sulloituu älyllisen evoluutioprosession tuotanto niin mekanistisuutensa vuoksi sen voi olla vaikeaa ymmärtää kumppaniaan, joka rajattomassa luovuudessaan ideoi mitä ihmeellisimpiä yhtälöitä... Olkoon tämä maskuliinen vaikka egollinen ja 'toinen' puolemme sielullinen värähtelyulottuvuutemme niin jos niiden väliseen kanavavirtaan tulee hahmotuskyvyn ylitsemeneviä aukkoja voi aiheutua luotaantyöntävää ristiriitaisuutta kuten olette varmaan joskus elämän varrellanne huomanneet... Aaltopituudet mitä lähetämme joko menevät perille jakeluprosessoriin tai sitten voi tulla kamppailevaa vastapalautetta näin niinkuin hyyvin karkeasti jaoteltuna..  :buck2: Toinen sanoo ei ja toinen liputtaa valkeaa... Vauvoillakin on kaksi nähtävää tunneilmaisua joko nauraa tai itkeä tahi sitten olla ja öllöttää.. Mutta Henki kokee kuitenkin asiat hyvin moniperspektiivisen multikirjavasti... Olemattomuudessaan....

Ääh päässäni vilisee mielikuvia (naiseus vilkuttaa...) joita en saa järjestettyä (miehisloogisesti selkeytettyä) sopiviksi sanoiksi, joten heitän (lapsi minussa tekee sen :P ) pallon vapailla käsilläni eteenpäin jos aihe saisi vaikka tuulta alleen!

Olkoon siis kaikki pohdinnat sallittuja siitä miksi maailmassamme ilmenee sekavuutta, ristiriitaa ja ihmisyyden ihmeellisiä tarkoituksia...

Ja miten sitten se kuuluisa olemisen tasapaino, harmonia, sopusointu ja kokonaisuus olisi lähestyttävissä ja sisäistettävissä kuntoon vaikka tätä kaikkea olisimme taikka emme tai sitten vaan lipuisimme läpi avaruuden formuloiden (kaavojen jotka pukevat olennon maailmaan)....  :crazy2:

Lisätäänpäs vielä se, että persoonassamme on taustavaikuttajina monenmoisia 'olentoja' joiden toiminta voi olla hyvinkin huomaamatonta... Kuten vaikkapa erilaisten eläinluonteiden ja vaistojen periytymä että menneiden elämiemme persoonallisuusvaikutteissa saamiemme maailmankuvien välinen vuorottelu niin ei ole ihme että pingispallo pomppii jos sen laittaa pollassamme liikkeelle....  :knuppel2:

Olemme ihmisolentoina putkia, joiden läpi Kaikkeuden koko menneisyyden, olevaisuuden ja tulevaisuuden kokonaisvaltaisen sielullisen ja fyysisen perimän on tarkoitus kanavoitua tähän maailmaan.
Putkessamme meillä on linssejä, joiden hienosäätämiseen koko henkinen kehityksemme perustuu -
kuvan tarkkuuden ja värikontrastien sekä valotuksen säädön optimoimiseen.
Kuvassa ilmenee epäselvyyksiä, kunnes säädöt ovat kohdallaan. :)

Minä - Jumala = Sekavuus

Minä + Jumala = Eheys

Indeed ja jokainen piirre edustaa kuvajaisensa luojaa...

Mää ( :oinas: ) tässä oon jauhanu tota pitkälliselle prosessille tuntuvaa 'hyvän ja pahan' välistä välienselvittelyä ja näin aamutuimaan kattelin sitä sillä tavalla, että tutkiakseen ja kehittääkseen muodostelmiaan on kosmisen olennon pitänyt karsinoida itseään äärimmäisten vastakohtaisuuksien malleihin, jotta koko skaala kiertokulun kokemustarkoituksesta tulisi käytyä lävitse.. Nämä joskus kitkaisilta tuntuvat ominaispuolet ihmistenkin kesken ovat olemassa oppimisen vuoksi, jotta kartoittaisimme mahdollisimman tarkan kuvan elämisen värähtelytasoista.. Sanonnalla vaikeuksien kautta voittoon on totuutensa...

Ja kun katsoo vaikkapa asiaa taistelun kannalta, jossa kaksi osapuolta ottavat yhteen niin siinähän kumppanien energiat pyrkivät yhtymään taikka hävittämään toisensa, jolloin kaaos saa järjestyksensä ja välit selvitetään jos vain mahdollista..

Hyväksymällä elämän pääsee jo aika pitkälle, vaikka kuolema kertoisikin että jokainen laulu loppuu aikanaan...

Eihän se kristallikaan hioudu ilman kiveä muovaavaa kitkapintaa  ::)  :smitten:

Mukana olemme kaikessa jo näiden energiaverkostojenkin kautta -
elävää Maailmankaikkeuden bio-organismia kaikki.
Tietoisuus siitä liittää ykseyteen - sitä varmaan haet?
Lähtökohdan ja päämäärän välillä, koko ajan perillä :angel:


Psykologian ulottuvuuksista lisää myöhemmin, mutta tähän väliin täytyy muistuttaa, että materian kemiallisten yhdisteiden kautta henki kuitenkin tähäån maailmaan ilmentyy, joten kyllä niilläkin merkityksensä on - hengellä materiaan ja materialla henkeen - kysymys sekavuuden suhteen kuuluukin, että mikä onkaan niiden (valta)suhde toisiinsa...  :coolsmiley:

Eräs asia mikä jatkuvasti tuntuu nostavan rumaa päätänsä on eräänlainen henkisten asioiden teilaaminen, että ne olisivat jotenkin hassun huuhaallisia turhia jörinöitä ja niistä puhumisesta voi joutua jopa hullun rooliin!  :o Pelkästään se että toteaa olevansa Jumalan Lapsi voi saada niskaansa kummallisia katseita.. Mutta Jumalasta meillä vasta traumoja onkin!

Tämä on demoni nimeltä pelko joka pelkää rakkautta. Pimeä metsä tarjoaa sille suojaa. Sillä on kosmisia traumoja kannettavanaan ja se ei uskalla päästää irti vaan haluaa olla nurkan takana hyljettynä piileskellen ja sieltä käsin heittelee vittumaisuuksiaan. Vapaus tuntuu olevan sille liian iso asia purtavaksi, jotta heittäytyisi mukaan tanssiin ja nauttisi elämästä. Mutta jo kohta kertookin pyörivänsä mustan aukon tahdeissa. Menneisyys on sen vanki. Kerroin sille valosta joka loistaa kaiken välillä ja se sytytti jotain ilmeisen purkauttavaa, mutta vielä on kuulemma suonsilmän kanssa tekemistä..  :idiot2:

Meinasin aloittaa ketjun "hullu vai henkinen", mutta täällähän tätä pohdiskelua jo olikin. Mistä erottaa milloin on ihan sekaisin ja milloin on vaan niin jumalaisen laajentuneessa mielentilassa, että livettää?  :-\

Tämä pohdiskelu alkoi, kun noin vuosi sitten aloin saada nk. kohtauksia. Kohtauksen aikana maailma muuttuu ja muistan tai aistin asioita, tilanteita ja henkilöitä, joita en tässä elämässä tunnista. Lähinnä tuntuu siltä kuin siirtyisin hetkeksi rinnakkaismaailmaan (mitä sekin sitten tarkoittanee). Koska silti näen ja tiedostan myös reaalimaailman ja tajuan olevani "muualla", niin hulluksihan sitä silloin on tullut. Eiks niin? Vaan kun tämä ei kuitenkaan uhkaa millään tavalla minun arkielämääni, niin lekuriinkaan en ole lähtenyt. Olen siis valinnut henkistyväni enkä sairastuvani.  ;D

Vastaavia kokemuksia kellään? Millainen lääkitys olisi paikallaan? Vai pidänkö kiinni henksitymis-teoriasta? Hullu vai henkinen? Mitä sanoo vaistosi, tietosi, henkioppaasi, mestarisi, psykiatrisi, korttisi?   :coolsmiley:

Joo mikromakrokosmisessa solukossa täällä hillutaan..  :coolsmiley:



Ah tämä on niitä ikuisuusjuttuja..   ::)

Ja kuten aina tasapaino voi löytyä vain sisältämme  :smitten:

Se että vapaudumme rajoittavista tekijöistä ja nousemme potentiaalisuudessa mittaamme edellyttää kaavamalleista ja totutuista rakenteista väistämätöntä purkautumista ja kun sellaista tapahtuu voi se tuntua jokseenkin hullulta, koska sillloin meihin voi laskeutua jotain uutta ja täysin ennenkokemattoman tuntemattomaa...  ;)

Varjonsa kohtaamisella lienee osuutta aiheeseen....

Kummallista, olen viime päivinä törmännyt jo useaan kirjoitukseesi "NtiAika", jotka voisin miltei sinällään suoraan allekirjoittaa.  :coolsmiley:

Et ole yksin ajatuksinesi, ntiAika. :) Esim. sosiologian/sosiaalipsykologian saralla sellainen heppu kuin Erving Goffman (http://en.wikipedia.org/wiki/Erving_Goffman) on kirjoittanut kokonaisen opuksen tuon ajatuksen pohjalta, nimeltään The Presentation of Self in Everyday Life (suomeksi Arkielämän roolit). Hän on myös kirjoittanut statussymboleista yhteiskunnassa sekä juuri mielenterveyspotilaiden asemasta teoksessa Asylums. Wikipedia sanoo tästä kirjasta näin: "the book details Goffman's theory of the "total institution" (principally in the example he gives, as the title of the book indicates, mental institutions) and the process by which it takes efforts to maintain predictable and regular behavior on the part of both "guard" and "captor," suggesting that many of the features of such institutions serve the ritual function of ensuring that both classes of people know their function and social role, in other words of "institutionalising" them." Sinua voisi kiinnostaa hepun tuotanto, suosittelen tutustumaan. :) Itse en ole lukenut kuin tuon Arkielämän roolit, mutta kirjoitin siitä esseen ja kirja oli erittäin kiinnostava.


Näinhän se on, "hulluja" ei olisi olemassa ilman "terveitä" ja päin vastoin. Kukaan meistä ei itse asiassa olisi olemassa itsenään ilman muita ihmisiä. Yhteiskunta perustuu erilaisiin rooleihin ja positioihin ja niiden suhteisiin toisiinsa, tätä juuri sosiaalipsykologia tutkii ja sen vuoksi olenkin siitä niin kiinnostunut. :) Oletko sattumoisin itse koskaan harkinnut ko. alaa, ntiAika?

Lisää Goffmanista löytyy suomeksi Helsingin yliopiston sivuilta (http://www.avoin.helsinki.fi/opetus/materiaalit/goffman.htm).

Väliin heitän minäkin, että muutamia vuosia sitten löysin minäkin tuon sosiaalipsykologian (pelkkä psykologia  :buck2: ), mutta en saanut vaan lähdettyä lukemaan... sen sijaan löysin jotain muuta... Mikä lienee sekoitus monesta ja se tuntuu hyvälle... ainakin nyt vielä...

Mutta siis palatkaamme aiheeseen..  ::)

Nojuu, täällä aivan samat aatokset. ;D Avoimen kautta lueskelin nuo perusopinnot ja kiinnostaisi kyllä tutustua lisääkin ko. aihepiiriin. Hauskaa sinänsä, että alaa minulle suositteli jo lukioaikana eräs kirjekaverini, mutta siihen aikaan tuskin olisin saanut opiskelusta näin paljon irti kuin nyt.

Mutta juu, tämä kaikki siis vain sivujuonteena ketjun aihepiiriin. ;) Hulluuden "olemusta" voi kuitenkin siis pohtia tällaisesta sosiaalipsykologisestakin näkökulmasta.

Alkuperäinen tarkoitus lienee löydettävissä vain elämällä, jonka myötä tätä touhua voisi sitten ymmärtää..

Jos oletamme olevamme sieluja sekä omaavamme kollektiivisen sieluorganismin jolle on väistämättömästi tapahtunut historian loputtomuudessa niin paljon asioita että ihan huippaa ajatellakkin!  :o On ollut jumalia ja vaikka sun mitä valtikanheiluttelijoita mukana matkassa..  :buck2: Korkeimman näkymättömyys on ollut vaatetettuna milloin minkäkinlaisiin kangasverhoihin ja kun näitä kangastuksia on ruettu palvomaan ainoana ja oikeana 'meidän' (kuin se olisi jokin puolue..) Jumalana (jolloin siitä tulee väline sitten millekkin tarkoitukselle) niin ollaan voitu mennä hiukkasen sivuteille siitä todellisuuden kantaperustasta, että Jumala yhdistää jokaisen elävän ja olevan ollen Yhtä kaikkeuden sydämessä...  :smitten:

Mutta onneksi meillä on aikaa harjoitella ja sitämyöten oppia mistä olemassaolosta onkaan kyse  ;)

Eilen löysin teosofia.netistä tammikuun tekstin PAHOLAISEN OMA
AJATUKSIA ORMUZDISTA JA AHRIMANISTA, joka viittailee aihepiirin mittaamattomiin syövereihin... Kantsii tsekata selventävien asianhaarojen puitteissa!
 
Terve, pyhä valo,
Taivaan esikoisen,
ikuisen säteen lapsi.

... Koska Jumala on valo
Kirkkaan olemuksen kirkas ulosvirtaus.

... Saatana pukee nopeat siivet,
ja päin helvetin portteja
Tutkii yksinlentoaan.

Siitäpä se sekavuus...  :coolsmiley:

Ja miten ollakkaan Saatanaa kuvataan joissakin yhteyksissä ainemaailman valtiaana ja kaaokseen laskeutuneena luomisvoiman tietoisuusviettinä... 

Tulee mieleen ihan joku digipää ::)

Linkki jossa tarinaa aivojemme koostumuksesta:

http://www.dreamhawk.com/brainlevel.htm (http://www.dreamhawk.com/brainlevel.htm)

Niin ntiAika ja huomioitava tekstin taustalla vaikuttava tuhansia vuosia vanha 'perusoppi'..

Tuossa saunassa ollessani tuumailin asiaa elementtien kannalti siten, että jos järkeämme pidettäisiin jäämöhkäleisenä informaatioverkkona niin jos siihen ilmenisisi tietoisuuden valo niin siinähän kävisi hassusti.. Voisi mennä palikat ihan sekaisin siitä mahtavasta vapautuksesta jonka tuli antaisi!!  :o

Voin jo nähdä maailman lainehtivan...  :D