Astro Foorumi

Vai millä selittäisitte, kun ihmisellä menee jotakuin kaikki mahdollinen tässä elämässä penkin alle, vaikka yrittää elää kunnon elämää? Tuli mieleen, kun Kalevan mielipidepalstalla oli vastine kirjoitukseen Jumalan rakkaudesta henkilöltä, joka oli menettänyt kaksi vaimoa, kaksi tytärtä ja viimeinen elossa oleva tytär oli vaikeasti vammautunut hoitovirheen vuoksi. Ajatuksia?

Kyllä tuo voimakkaalta karmalta kuulostaa, joskin täytyy muistaa, ettei karma koskaan ole pahaa, vaikka se siltä tuntuukin. Kyseinen sielu puhdistaa Itseään ja hyvittää menneitä pahoja tekojaan nyt noin rankasti tässä elämässä. Ehkähän on päättänyt yhdessä oppaiden kanssa haluavansa suorittaa nyt yhdessä elämässä mahdollisimman paljon karmaansa pois sen sijaan, että tekisi niin vhän kerrallaan useassa elämässä. Jokaisella sielullahan on palava halu päästä takaisin yhteyteen Alkulähteen kanssa, kehittyä ja jalostua aina vaan paremmaksi. Emme tosin yleensäkään muista sitä tässä eläessämme, koska sielun vastakohta ego on niin vahva ja muistot menneistä elämistä sekä henkimaailman tasosta pyyhkäistään pois ennen syntymää. Tämä siksi, että osaisimme keskittyä tähän elämään, tasoon,ruumiiseen ja perheeseen sen sijaan, että kaipaisimme yltiöpäisesti takaisin henkimaailman tasolle.

Diana Cooper on kirjassaan ihanat enkelit  sitä mieltä että karmanvelan, niin henkilökohtaisen , että suvullisen karman voi pyytää anteeksi, osittain tai kokonaan..ja vähän aiheen vierestä, edellisissä annetut valat voi myös purkaa jos kokee että jotkut lupaukset rasittavat tässä elämässä

No tuo onkin sitten ikävä tilanne kirjoittelijalle, koska jos hän ei usko Jumalaan, niin keneltä hän sitten voisi kuvitella anteeksi pyytävän  :(

Yksi minun ystävistäni on myös sanonut irti kaikki sitoumuksensa,valansa,paitsi lähettää reikiä,kun sitä pyydetään.

Olen sitä melko ristiriitaisin tuntein ajatellut ja en itse koe voivani tehdä vastaavaa.
Mutta hänelle se sopii ja on sinut sen kanssa.
Itse en olisi.Tulisi olo kuin vain olisi hypännyt yli jostain,joka kuitenkin pitää suorittaa.
Vähän kuin jättäisi laskun maksamatta ja karhukirjeet seuraisi kyllä perässä. ;D

Mutta jokainen valitsee tapansa ja hänkin on tehnyt sen lukemiensa kirjojen perusteella.Siksi en lue noita paljon.
Sisältävät niin ristiriitaista tietoa.

Ainahan näissä ei ole kyse mistään karmisesta rangaistuksesta, vaan ihan omasta valinnasta. Menneiden elämien tutkiminen on auttanut ainakin itseäni kovasti jäsentämään nykyisyyden tapahtumia.

Otetaan esimerkki:

Olen ollut kaksi kertaa avoliitossa ja kumpikin yrittäjäavomies teki seurusteluaikanamme konkurssin. Velkaa jäi mummon markoissa n. miljoonan verran. Kummankin herran saattelin velkasaneeraukseen, jonka jälkeen suhteet loppuivatkin. Kummallakin kerralla tämä on tarkoittanut myös sitä, että minä olen ollut perheen päävastuullinen toimeentulosta. Kummallakaan kerralla ei käynyt mielessäkään, että hylkään miehet talousongelmien takia.

Lapsuudella ei ole voinut selittää sitä, miksi vedän puoleeni konkurssikypsiä miehiä. Selitys löytyi entisestä elämästä, eikä kyseessä ole mikään rangaistus. 1400-luvulla olin rikas perijätär, jonka omaisuus käytännössä ryöstettiin eikä tukea liieämmälti herunut, kun yritin saada talouden balanssiin ja epäoikeudenmukaiseen kohteluun oikaisua. Onnistuin saamaan jotakin takaisin, mutta taistelu oli pitkä ja yksinäinen. Nykyään vihaan sitä, että ihminen jätetään heitteille heti, kun hänellä on jokin ongelma. En voisi tehdä sitä muille. Olen siis sitoutunut olemaan jonkinlainen vertaistukija.