Astro Foorumi

Kuohahti eilen niin adrenaliinit suonissa yhestä asiasta, että pani mut kirjottamaan pitkästä aikaa. Tällainen energiasyöppö-ketju on myös ihmisiin liittyen täällä (https://www.astro.fi/foorumi/index.php?topic=19438.msg163701#msg163701)
mutta tää mun kuohahdukseni liittyy ihmisten aikaansaannoksiin yleensä.

Asia lähti liikkeelle siitä, että kirjoittelin ystävälle tunteestani, että nyt pitää kaivella menneitä, tehdä sukututkimusta. Ystävä sitten vastauksessaan sivusi erästä löytämäänsä sotkua, risaan liiteriin vuosikymmenten aikana kasattua sateen kastelemaa aikakausilehtipuuroa. Siitä se sitten ryöpsähti tämä vastaukseni hänelle:

"Ihan pakko vaan äkkiä vastata tohon aikakauslehtikompostiin. Tietyn ikäset ihmiset tai jollakin tietyllä kymmenluvulla (onko se ollut 50- vai 60-luku) elämänvaikutteensa imeneet ihmiset on täyttäneet koko Suomenniemen kaikella paskalla. Sinne vaan liiterin taakse ja metän reunaan ja johonkin hikiseen kuoppaan ja kiven koloon kaikki dödöpullosta jalluun ja siitä väliltä.
Me nykyaikaiset kierrättäjäkompostoijat potkitaan näitä löytöjä ensin kengän kärjellä ja ihmetellään ja sitten on pakko siivota.
Vuosikymmeniä vanhoja syntejä. Yäk.

Ei oo ihme että joka paikassa ahistaa tunkkaset energiat. Mä en käsitä mitä ne siellä teryleeniaikakaudella on miettineet. Laittaneet vaan kaiken pois silmistään eli pois mielestään. Täälläkin jumalauta joo on ollu tanhuat pullollaan vanhaa ainotossua ja puolikasta arapianlautasta kun ei oo hennottu kai pistää oikeesti kaatopaikalle. Pahahan se tietysti on kaatopaikkakin mutta kaatopaikalla on kaatopaikan sielu; se on sen tehtävä.
Kivenkololla ison kuusen juuressa ei oo sellasta kaatis-sielua. Sillolis ihan muu tehtävä mutta siellä on kossupulloa ja rautalankaa ja virttiny apulantasäkki vanhassa maalipöntössä tuhat miljoonaa vuotta.

Ja kuten huomata saattaa tämä aihe nostattaa sitä adrenaliinia entisestään. Mä oon siivonnu näitten perkeleitten tanhuoita ja itkeny ja siivonnu. Nyt ollaan jo melkeen synnittömiä.
Inhoan koko tanhua-sanaa (sori Seppo) mitä sitten lie tarkottaakaan, jotain pihan laitaa, pellonreunaa, joutomaata kai. Mulle se on synonyymi roskakasasta pajupuskan takana ja ränsistyneen omenapuun alle unohtuneesta pohjansa menettäneensä ruostuneesta tynnyristä.

no hops. Tulipa sanottua pois vaivaamasta.
Enkä mä oo yhtään ekovihreä, mä oon energiasyöppöjen vastustaja."

Vaikka sain purkaa asian ystävälleni niin se jäi vielä kaihertamaan. Monilla tuntuu olevan tunne 'uuteen aikaan' menosta, mm. nikki kirjotteli siitä eilen voimakkaasti kuunkierrossa. Itse olen siivonnut elämääni ja tunne vanhojenkin asioiden putsaamisesta ennen jotain uutta on voimakas. Energiasyöpöistä asioista elämässä on päästävä irtautumaan!

Mulla asia ryöpsähti näin tunteenomaisesti ja yllättävästikin pintaan;
onko teillä muilla vastaavia kokemuksia jostakin energiat imevästä paikasta, tapahtumasta yms?!

Nyt kun luin kirjoitustasi, tajuan miksi tietyt paikat ympäristöstäni on alkanut tuntua väljemmiltä  :D
Kun saavuin tälle tontille, alkoi sama ralli ja jatkuu vieläkin. Kilometritolkulla piikkilankaa ja sähköaitaa ja vain kaadettuna maahan tolppineen, pesässä poltettu kaikki ja sen jälkeen kaadettu metsään. Tuhkahan ei haitaa, mutta mihin tölkit tai alumiiniset kahve- tai mehutölin sisukset, patterit tai kertakäyttöpartakoneet mihinkään hukkuu? Astioita -kaiken näköisiä ja kokoisia, ehjiä ja rikkinäisiä. NJE, NJE...  :tickedoff:
Olen ilkeitä piikkejä saanut niskaani, kun niitä olen tuolta kaivellut ja raivonut, että mitä ne täällä tekee? Pistä likka maata päälle, niin eihän niitä sillon näe  :o :tickedoff:
Olen organisoinut kuorman jos toisen oikeaan kaatopaikkaan ja "pakottanut" ukkoni "tossun alla kun on" ajamaan ne sinne ja lisää on...  >:( mutta pointtini... tuossa jokin aika takaperin ajattelin, kun kävelin metsässä kuinka raikkaan ja kevyen tuntuinen se oli. Ajattelin muutoksen olleen minussa, koska tuohon paikkaa en mielelläni ole alkuaikoinani mennyt, saati hämärään tai pimeään aikaan  :buck2: Nyt sinne on hyvä mennä vaikka pussipimeässä  :angel:
Vaikka ei nuo vanhat, jotka sen sotkun ovat saaneet aikaan eivät usko tätä, mutta minulle tuli hyvä mieli. Sädekehä hieman loistaa kirkkaammin  :angel: ;D ja jaksampa taas uudella innolla painostaa noiden muutamien paikkojen putsausta ensi tilassa  :police: Kiitos sinulle kun kirjoitit ryöpsähdyksestäsi  :-*
Tuo vertauksesi kaatopaikalla on kaatopaikan sielu, on niin osuva kun katsoo monien vanhojen maapaikkojen ympäristöjä ja nykykehitystä  ???

Materiasta puhuttaessa mun energiaa syö epäsiisti kämppä. Muksujen kans varsinkin tulee tunne, ettei ehdi siivota sitä mukaa kun sotkevat, ja siitä taas seuraa tunne ettei jaksa tehdä mitään muutakaan  :(

Sama juttu täällä!!! Nytkin kämppä on ihan sotkussa ja pölyssä, ja suursiivous piti tehdä jo joululomalla, mutta ei. Koko ajan olen menossa, töissä, yliopistolla, ystävillä, sitten kun olen kotona, olen ihan rättiväsynyt ja kämpän siivo väsyttää ja vie energiaa entisestään :tickedoff:. En pysty rentoutumaan sotkuisessa kämpässä, pari päivää menee, mutta sitten rupeaa ahdistamaan...

Sotkuinen asunto, sellainen syö energiaa. Sekä tietenkin asunto, jossa on liikaa tavaraa, vaikka se olisikin siisti ja siivottu. Energia ei pääse kiertämään vapaasti, kun se tukkeutuu ja pysähtelee jokaiseen kohtaan kiinni ;D Sellaisessa paikassa väsyttää ja ahdistaa vain ihan kamalasti.

Minulla menee vielä vuorokauden tajukin ihan sekaisin,jos energia ei kierrä! Koska ulkoa tuleva vuorokausienergia ei pääse liikkumaan talon sisällä vapaasti, minusta mm. tuntuu illalla nukkumaan mennessä, että kello on kuusi aamulla ja tunnin päästä pitää herätä töihin. Ei tunnu yhtään illalle/yölle eikä herätessä sille, että vuorokausi olisi vaihtunut. Niinpä heräilen yöllä jatkuvasti siihen tunteeseen, että on aamu ja että myöhästyn kohta, jos ummistan silmäni. Se stressaa ja väsyttää entisestään. En saa kerättyä energiaa vaan sitä kuluu koko ajan.

Jaspis, olipas vapauttavaa lukea että tuosta oudosta aiheesta on toisellakin niin samanlainen kokemus. Pystyssäpäin paljastamaan romukasoja! Seuraavalla kerralla siivouksessa on mukana hengenheimolaisten hyvät energiat.
Kiitos!  :smitten:

Niin, sotkuinen kämppä ja turhaa tavaraa pullollaan - se syö henkilöä - mutta kun sen tiedostaa se ei olekaan maailmanlopunenergiaa onneksi.
Mutta tämä samainen Suomi piilotettuine kaatopaikkoineen on samalla täynnä koteja joiden pysähtyneitä energioita ei huomata ja tiedosteta millään tavalla! Ne on mulle itelle aina kovia paikkoja mennä ja kokea. Omat sotkut kestää kun tietää että energia lähtee taas jonakin päivänä virtaamaan, jahka ryhdistäydyn.

Mulla puristaa rinnasta kun meen johonkin kotiin jossa on kenties vuosikymmeniä kelluttu ummehtuneessa energiassa. Se saattaa alkaa siitä että ulko-ovi aukeaa väärään suuntaan tai hankalasti, siten että pitää jotenkin väistää ovea sisään päästäkseen. Eteisen kenkäröykkiöt ei tapa, ne yleensä liikahtaa aika-ajoin.
Mutta suomalainen kirjahylly tappaa. 25 vuotta on ollu reinolehväslaiho siinä vasemmalla ja sukulaistytön kellastunut vihkikuva oikealla. Kenties joulukynttelikkö hyllynpäällä odottaa seuraavia jouluja ja 3,5 vuotta sitten puoliksi poltettu kynttilä sopivaa sähkökatkoa. Pölyt on pyyhitty ja siistiä on, mutta mitään ei uskalleta tai tajuta päivittää.

Mä oon ikävä ja nurinkurinen, mutta tällaisella 'tiedän mitä en halua'-tekniikalla saan oman pesäni jotakuinkin pidettyä puhtaana. Jotenkin kyseenalaistamalla saan oman fengshuini esiin. Jatkan tästä jos ajatus jotenkin selkenee. Aattelin nyt siivota muutaman lehti- ja kirjapinon harmoonisemmaksi...

Omassa kodissa sotku ei luonnollisestikaan tunnu niin pahalle kuin vieraassa paikassa, kun kotona on kuitenkin aina se itseluotu, oma energia. Vieraassa paikassa taas vieraan, kyseisen asujan energia(t). Sisäinen sekamelska ja epätasapaino heijastuu myös ulos ja usein se näkyy voimakkammimmin juuri asunnon siisteydessä. Omien ongelmien kanssa "pärjää" kuitenkin, mutta vieraassa paikassa iskevät päälle ne toisten surulliset, matalat energiat, joita ryydittää vielä talon jähmettynyt energia.

Selkeä mieli, selkeä asunto! Jos tykkää paljosta tavarasta se ei silti tarkoita, että olisi sekaisin sisältä energoittensa puolesta :D Tärkeintä on se oma energia, se luo viihtyisyyden myös asunton itseensä, olipa siellä tavaraa miten paljon tai vähän tahansa.

Koin samoin lukiessani sinun teksti, sellainen "iih, en ole ainoa!"-fiilis  :D ja nimenomaan sain voimaa jatkaa sitä varsin tylsää projektia, muttei turhaa  :angel:

Hyva Jaspis!!!
Luonto on aina ollut Jumalani ja olen aina uskonut, etta kun pidat hyvaa huolta luonnosta-saat sen monikertaisena rakkautena takaisin-eli juuri hyvina energioina ja maailman parhaita inspiraatiopaikkoja on vain luonnossa.

Atha mina myos pidan space sanasta, jos on liikaa kamaa ymparilla-niin saan ahtaan paikan kammon  ;)

Mä ihmettelin tuossa äsken... Siirsin nojatuolin kirjahyllyn vierelle, kun ei mulla ole telkkaria, niin ajattelin sit seurustelun sujuvan mukavammin, kun näkee sit muut sohvalle. Mut jotenkin tuo ei vaan sit ollutkaan hyvä. Tuntui että se nojatuoli blokkaa energiat just siinä  :o Piti sit siirtää se takaisin vanhalle paikalleen, mukamas että näkis telkkarin, jos sellainen olisi...  :P

Juku, olipa asiaa, oikeaa asiaa.

On totta että energiat tukkeutuvat sellaisessa kodissa, jossa kaikki moska vain piiloitetaan jonnekin.

Minulla on samat kokemukset tässä talossa, jossa ukkoni oli jo asunut leskenä kahdeksan vuotta. Vanhassa maatalomiljöössä oli tapana, että kaikki moska vietiin laskiämpärissä tunkiolle, josta se vietiin sitten pellolle lahonneena. Pellolta sai sitten aarteena lapset poimia noita kahvikupin sirpaleita. Myös kaikki muu pantiin puun juurelle metsään kaivettuun kuoppaan.

Ei siis ihme, että mieheni oli aivan kuolla sairauksiin, makkaraan ja piimään ja yksinäisyyteensä.

Kiitos, kun muistutitte minkä puhdistusurakan tässä olen tehnyt. En muistanutkaan. siivosin metsästä kaikki ylösnousseen kaman, pikkilangat maasta kieritin pois. Navetan kaikki kamalat lehtipinot kannoin ulos ja poltin, samoin yläkerran vintin, joka oli vuorattu noilla lehdillä. Tosin löytyi aarteitakin, kuten vanhoja kirjoja ja muuta. Mutta monta kesää siinä kaikessa on mennyt!

Ja raivata pihalta turpasheinät ja nokkoset pois, raivat kukkapenkkejä ja muuta.

OHHOI, kun helpotti! Olen ollut aikamoisen muuttajan väärti! On siinä voinut sitten uudet paaperot pihatannerta ja kotometsää juosta ja koko mies oli kuin uusi!

Olemme tehneet hyvää työtä ja teeme sitä edelleen!

Mitä nuo yhdet pölyt ja epäjärjestys joskus, se on elämää! Välillä taas puhdistamme.  :smitten:

 :smitten:

Minäkin olen löytänyt aarteita ja monet asiat ovat saaneet selityksen romuläjiä tonkiessa.
Kasat kai odottivat kaivajaansa, energiat vapauttajaansa.
Ja sain hemmetin hyvän mielen siitä, että kirjoitin nämä tunteet ulos tässä ketjussa! Olen kokenut aiemmin typerää, turhaa syyllisyyttäkin siivotessani vaikka samalla olen tiennyt sen olevan ainut tie vapauteen.

Ihana, teit enemmän kuin arvasitkaan!  :smitten:

Haha.. Itse olen miettinyt samaa asiaa omasta vanhasta mummolastani, jossa on päärakennus, navetta, heinälato, muutamia aittoja, riihi, varasto, traktori- ja autotallit, tuulimylly...

Kaikkialla sama tunnelma.. Kuin elämä siellä olisi jumittunut johonkin 40-50-luvulle, tunkkaiset aitat ja päärakennuksen vintti täynnä kaikkea vanhaa rojua maasta taivaaseen.. Eräässä ulkorakennuksessa makaa monta autonraatoa.. Metsät täynnä piikkilankaa ja roskia..

Enoni joka siellä nyt asuu yksinään ei ole päästänyt äitiä päärakennuksen vinttiä siivoamaan. Äitini olisi halunnut hakea omat tavaransa sieltä, nuoruuden vaatteita ja kenties jotain rakkauskirjeitä yms hyvin henkilökohtaisia asioita! Jotka äitini varmaankin laittaisi kaikki suoraan roskiin, varsinkin sellaiset joissa on negatiivisia muistoja kiinni..

Kirjoitin tästä aiheesta joskus jopa runon!!

Aitan luurangot

Uppoan muistoihin
kuin liian täyteen ahdettu laiva
meren pohjaan syviin vesiin
sukellan aarteita pohjasta esiin

Aittoihin joiden avaimia ei löydetty
piti murtautua saadakseen selville
pölyttyneet laatikot nurkissa
tunkkainen
tunneherkkyys iskee
nurkassa itkee
silmäpuoli nalle

Tässä paikassa elää mennyt elämä
tavaroissa jotka kertovat ilmeillään
mitä milloinkin oli meneillään
tunnen surua ja puutetta
kodittoman kodin

Vanha vihreä melodika soi
viimeisen kerran

Katson huonetta vaarin viinapullon läpi
hetkeksi aloillani istun
kuulen nurkissa itkun ja nyrkin iskun

Tunsin tunnelmasi syvään...

Jonakin päivänä ehkä sinun on tehtävä se puhdistustyö ja ehkä löydät myös herkkiä aarteita.  :smitten:

Olen sitä joskus miettinytkin, että mitenkä mahtaa olla.. Enollani ei ole omia lapsia, mutta isoveli ja pikkusisko, yksi sisaruksista on kuollut.. Periikö maatilan ja metsät sisarukset ensisijaisesti vai me sisarusten lapset (minä, kaksi siskoani ja neljä serkkuani)..?  :idiot2:

Heh.. Aloin jo veikkailemaan kuolemisjärjestystä, siis äidin ja enojeni, uuuups..  :uglystupid2: :2funny: Siis ei millään pahalla, en toivo kenenkään kuolemaa..  ;D

Voin suoraa sanoa, että minä en haluaisi periä tuota rojutilaa.. Siitä seuraisi ihan hirveä työmäärä!

Älä pelkää, ensisijaisesti sisarukset!  ;)

Eli todennäköisesti siis äitini.. Eli tulee se meille joka tapauksessa, he he hee..  ;D

Ei, kyllähän minä joskus haaveilin että tekisin siitä oikean luomutilan.. Nykyäänhän se ei toimi maatilana oikein millään tasolla, villiintyneitä kissoja vaan joka nurkassa, muita eläimiä ei, pellot vuokrattu naapureille, metsien harvennukset laiminlyöty kohta parikymmentä vuotta..

Ja mikäpä on tämä enoni horoskoopiltaan, kas kummaa,  :aurinko: :kaksoset: ... ::) :-\

Anna haaveillesi energiaa!  :smitten: