Astro Foorumi

Nyt en ole varma, kuuluuko tämä aihe henkimaailman vai unien
alueelle, mutta modet siirtäköön jos niikseen.

Olen jälleen monen vuoden tauon jälkeen alkanut
nähdä unia kuolleesta isoveljestäni, joka herää kuolleista
takaisin elämään ja yrittää ottaa kontaktia minuun.

Hänen eläissään hän oli erittäin paska ja kusipäinen olento koskaan
ja joillekin asioille ei vain ole anteeksiantoa, vaikka kuinka päin vääntäisi.
Hän oli hyvin paha ja ikävä ihminen 24h per päivä ja koko elämänsä.

Kun hän aikoinaan kuoli, niin itkin silkasta helpotuksesta.

Näen siis unta, että joko olemme hänen hautajaisissaan
ja hän avaa silmänsä ja herää kesken hautajaistoimitusten
tai sitten niin, että hän on ollut jo vuosia kuopattuna
ja hän herää haudastaan ja palaa elämään
ja ennen kaikkea minun elämääni.

Unissa hän esiintyy mitä ystävällisempänä ja aurinkoisempana.

Myöskin useissa unissa minulla on perhe ja pieni vauva
ja hän leikkii ja hoitaa lastani.

Aikaisemmin eräs selvänäkijä sanoi minulle, että veljeni
yrittää sopia asioita kanssani, mutta kuten sanottua,
joillekin asioille ei ole sopimusta sen enempää kuin anteeksiantoakaan.
Puhun nyt hyvin vakavista asioista.

Selvänäkijä tuolloin neuvoi minua kieltämään veljeäni tulemasta
uniini, sen enmpää myöskään elämääni. Metodi auttoi,
mutta nyt jälleen monen vuoden jälkeen se yrittää uudestaan.

Ajatuksia, neuvoja..? ???

Minun puolestani hän saa vapauden olla ja painella vaikka alimpaan helevattoon,
kunhan ei häiritse minun elämääni, koskaan.

Joillekin asioille ja teoille ei vain ole unohdusta edes sielullisella tasolla.

Ja kysymys ei ole pahan puhumisesta, vaan tosiasioiden myöntämisestä.
Usein ihmiset tahtovat muuttua "hyviksi" kuolemansa jälkeen
muiden ihmisten mielissä. Monille ihmisille on tabu puhua kuolleen
ikävistä asioista/puolista ja aiheuttamistaan vahingoista.

En usko, että minulla on valtaa sanoa siihen mitään,
mihin veljeni on jäänyt/mennyt astraalitasolla.
Sieluilla on oma elämänsä ja päätäntä-valtansa.

Kysymys kai on lähinnä sielun läheisriippuvaisuudesta
ja pyrkimyksestä roikkua jossain ihmisessä kiinni kuten
joillakin elävilläkin ihmisillä on välillä tapana liimautua kiinni
toiseen ihmiseen, eikä elää omaa elämäänsä.

Eilen olin tosi väsynyt ja menin nukkumaan hyvin varhain.

Meditoin hiukan ennen nukkumaan menoa ja lähetin viestin
veljlleni, että en ole vastuussa hänen teoistaan ja/tai elämästään
ja enkä halua häntä elämääni enään millään tavalla
ja hänen täytyy ymmärtää syyt.
Olin vielä lapsi, kun hän kuoli.

Hän ei ilmestynyt uniini, vaikka uneksin paljon.
Nukuin 20 h yhteen putkeen heräämättä edes herätykseen
ja puhelinsoittoihin.

Adoptioäitini soitti tänään ja sanoi nähneensä unta veljestäni
ja voi huonosti sen vuoksi.
Kerroin hänelle, että hän voi lähettää sen matkoihinsa
elämääme häiritsemästä.

No,mutta Sasha... ???
Luulin,että oivallat sen itsekin,koska olet niin nopea oivaltamaan..
Katsos, kyllä se veljesi on jo aikoja sitten mennyt..(ei 'hän' sinua piinaa)

vain sinun omassa kehostossa..jossakin,jota et halua nähdä, et halua käsitellä,on vielä olemassa "veljesi energia"..koska olemme yhtä.(..joka sinua piinaa)
Nyt korkeampi minuutesi tuo sen uniesi kautta sinun tietoisuuteesi,sillä et voi edetä, ennenkuin olet anteeksiantanut..ei veljellesi,vaan itsellesi.

Kun sanot että on asioita,joita ei vain voi anteeksiantaa..silloin puhuu jokin osa sinussa, eli persoonassa..(ei korkeammassa Itsessäsi), sillä korkeampi Itsesi on jo anteeksiantanut..itseasiassa ei korkeammalla ole ollut edes anteeksiannettavaa(!)...sillä Jumaluutemme hyväksyy kaiken sellaisena kuin se on.Vain me persoonatasolla erillistämme..määrittelemme..arvostelemme ja arvotamme toisiamme..vaikka silloinkin on kyse Kaikkeudesta eli Itsestämme/ykseydestä.

Tämä on järjellä liian vaikea ymmärtää, vaan luulenpa että hoksaat sen kupletin juonen...-niinkuin Kaarina tapaa sanoa! Hihhei :)

Nimenomaan ei ole mitään anteeksiannettavaa, eikä saatavaa,
itselläni-itsessäni eikä hänellä-hänessä.

Meitä yhdisti aikoinaan ainoastaan samat biologiset vanhemmat
maallisella tasolla, nyttemminhän hänen kehonsa
on sulautunut jo maankamaraan tuottamaan ja ylläpitämään
uutta elämää. ;)

Ilmiö on hiukan erilaisella tasolla ja en koe, että ymmärrätte,
mitä haen takaa.
Kun saan paremmat sanat, niin yritän kirjoittaa paremmin
ja ymmärrettävimin. :)

Et ole looginen.. tuulispään kommentti hyvä- anna hänelle anteeksi niinkuin sinulle annetaan.. siis alemmalle minällesi. 

joillekin asioille ei ole sopimusta sen enempää kuin anteeksiantoakaan.
Puhun nyt hyvin vakavista asioista.



Hänen eläissään hän oli erittäin paska ja kusipäinen olento koskaan
ja joillekin asioille ei vain ole anteeksiantoa, vaikka kuinka päin vääntäisi.
Hän oli hyvin paha ja ikävä ihminen 24h per päivä ja koko elämänsä.

Ardith, pelkäänpä samaa, mutta minä en halua
hänen sieluaan lapsekseni. Kysymys ei ole egoilusta.
Ei ole mitään karma-velkaa tasoitettavaksi tai puhdistettavaksi,
ei anteeksi annettavaa, eikä saatavaa.
Yksinkertaisesti on vain -ei-mitään-.

Hänen pitäisi vain jatkaa matkaansa.

Ilmiön voimakkuutta kuvaa varmaan tämä;

Tein tavanomaisen meditoinnin eilen illalla
ja kehoitin veljeäni jättämään minut rauhaan.
Parempi sanoa monta kertaa. :knuppel2:

Nukahdin saman tien ja yöllä tasan klo 03:00
Vaaka ja minä heräämme siihen, että eteishallin
ja olohuoneen valot vilkkuvat nopeaan tahtiin.
Olimme sammuttaneet kaikki valot tietenkin ennen nukkumaan menoa.

Ensin luulimme jonkin palavan, koska vilkkumistahti oli sellainen.
Sitten tajusimme sähköissä olevan jotain vikaa
ja räpsyttelimme katkaisijoita. Välkkyminen lakkasi,
mutta alkoi n. 30 sec. päästä uudestaan.

Vaaka napsautti sähkötaulusta kaikki sähköt pois
päältä hetkeksi.

Tarkistimme, että mikään ei palanut tai ollut oikosulussa.
Mitään päällistä vikaa emme löytäneet.

Menimme takaisin nukkumaan ja näin unta,
että veljeni katsellessa poimin kauniista valkokukkaisesta puusta, jollaista ei ole
oikeasti ole olemassa, kaksi oksaa, jossa oli molemmissa päissä
kauniit isot valkoiset kukat. Kukat tuoksuivat perinteisen
valkoisten kukkien tuoksulle, johon oli sekoittunut hiukan vanilijaa.
Sen lisäksi otin puusta kaksi ycca-palmumaista lehteä,
mutta kapeammat ja yläosastaan kiharat.

Asetin ne ristiin läpinäkyvään maljakkoon. Yllätyksekseni
kukat hukkuivat kokonaan veteen maljakon sisälle.
(veljeni kuoli hukkumalla)
Veljeni katosi taustalta. Heräsin.

****

Vaaka tilasi aamulla sähkömiehen tarkistamaan sähköityksen.
Mitään vikaa ei löytynyt.
Tajusimme, että olohuoneen ja eteishallin valot
eivät ole edes yhteydessä toisiinsa.

Vaaka totesi, että asunnossani taitaa kummitella. :)

Erikoinen yhteensattuma. :P

Mie olisin kanssa samaa mieltä, että niin kauan kuin asia jotenkin "häiritsee" se ei ole vielä kokonaan selvä.

Saat meditoimalla hyvin yhteyden henkimaailmaan. Oletko kysynyt veljeltäsi miksi hän tulee luoksesi? Mitä hän haluaa? Voitko sinä jotenkin edesauttaa häntä saamaan sen lopullisen rauhan? Et varmasti tämän elämän menneisyyden takia halua ottaa kovinkaan mielelläsi yhteyttä veljeesi, mutta itse samassa tilanteessa yrittäisin neuvotella asiaa. Kuten täällä on todettu monta kertaa, jokainen sielu valitsee oman tiensä ja oman egonsa. Kaikelle on tarkoitus aivan samoin kuin kaikki on Jumalaa. Senhän sinä kuitenkin tiedät,joten ei siitä enempää  ;D Minulla on vahva tunne siitä, että kuten sanottua, jos veljesi ei saa välejään kuntoon kanssani näin, hän syntyy sinulle lapseksi. Sinulla ei EHKÄ ole mitään selvitettävää hänen kanssaan, mutta HÄNELLÄ tuntuu olevan. Sidos yhdestäkin suunnasta toiseen sieluun saa aikaan sen, että tuo sidos täytyy purkaa.

Ehkä tilannetta helpottaisi tajuta se, että todellisuudessa meillä ei ole veljiä. Ei sisaruksia, ei vanhempia, ei sukulaisia, ei ystäviä, ei vihamiehiä, ei ketään. Vain sieluja matkalla kohti Kotia. Ei muuta. Kaikki sidokset ja sielujen väliset määritelmät, jotka tekevät meistä jotain muuta kuin sieluja, ovat vain maallista, egoistista harhaa. Kyllä, sinulla on ollut veli, mutta vain egollesi hän on ollut veli. Sielullesi,Korkeimmalle Minällesi, hän on vain toinen sielu. Ei muuta.

Tämä on tärkeää sisäistää jo siksikin, että jos sielu, joka on ollut veljesi, päättää syntyä lapseksesi, sinä tiedät ettei hän ole veljesi. Veljesi on kuollut. Ollut kuolleena jo kauan. Sielu, joka esitti veljeäsi, ei kuitenkaan kuole koskaan, vaan hän syntyy uudelleen ja uudelleen. Uskoisin, että koska olette olleet tässä elämässä läheisissä rooleissa - sisko ja veli - tulette seuraavissakin elämissä olemaan tiiviisti tekemisissä toistenne kanssa. Yleensähän samat sielut kiertävät toisiansa.

En usko, että kukaan meistä haluaa toisten muistavan meidät vain yhtenä tiettynä egonpersoonana elämästä toiseen. Ei edes veljesi sielu. Jos sielu on tässä elämässä espanjalainen kalakauppias André, sen ja sen luontoinen, tuo sielu ei varmastikaan seuraavassa elämässään olleessaan kiinalainen perheenäiti halua tulla muistetuksi vain kalakauppias Andréna, joka ryyppäsi ja möi perheensä. Se on mennyttä. Nyt on nyt.

Ehkäpä Sai Baban kirjallisuudesta löytyisi sinulle vinkki? Oppaat antavat varmasti neuvoa miten menetellä tässä tilanteessa, jotta asia kääntyisi parhain päin sekä sinulle että veljenäsi eläneelle sielulle, ettei mitään sidoksia puolin tai toisin jäisi.

Ai niin!

Ja unohdin sanoa, olet ihan oikeassa siinä, että kaikki sielut eivät kuoltuaankaan ole vielä rakkautta ja harmoniaa. Jokainen menee kuoltuaan sellaiselle tasolle, joka värähtelee samoin kuin hänen sielunsa. Näin siksi, ettei sielu rasitu turhaan liian korkeasta tai matalasta värähtelystä. Matalammin värähtelevät sielut, ne jotka ovat sielun kehityksen mittapuulla vielä pikkuisia ja opettelevat kovasti universaaleja lakeja, päätyvät alemmille tasoille kuin korkeammalle ehtineet. En usko, että meistäkään kukaan pomppaa suoraan Ylösnousseitten Mestareiden tasolle saati siitä ylemmäs kuoltuamme :D Me jäämme meille sopivalle tasolle, joka on toisten sielujen kehitystasoon verrattuna korkeampi taso ja toisten sielujen kehitystasoon verrattuna matalampi taso. Mitään paremmuusjärjestystä näillä tasoilla ei ole! Ne vain värähtelevät eri tavoin.

Sielut, jotka ovat vielä kovin nuoria, saattavat kuoltuaankin jatkaa samanlaista ikävää elämää kuin eläessään. Usein he eivät edes tajua kuolleensa. Usein kuulee ainakin miesten sanottavan, että "haluan helvettiin, siellä on parhaat bändit,viinaa ja naisia". Noh, jos sielu tuollaiselle tasolle haluaa, sellaiselle hän myös päätyy ja jatkaa samaa rietasta elämäänsä kuin ennenkin. Eräs Korkeampi Olento, jonka nimeä en muista, sanoi, että henkimaailman puolella on vielä paljon tällaisia sielujen itsensä luomia erilaisia maailmoja.

Näissä matalimmissa itseluoduissa harhatasoissa kiertää enkeleitä ja muita olentoja korkeimmilta tasoilta, Valon Maailmasta. He katselevat kuka olisi valmis siirtymään eteenpäin pois näistä harhamaailmoista, mutta ketään ei pakoteta. Jokainen sielu lähtee sieltä sitten, kun haluaa. Jälleensyntymä koskee kuitenkin myös näitä harhamaailmoihin jääneitä sieluja.

Veljenäsi elänyt sielu voi siis hyvin elellä tällaisessa harhamaailmassa, jos hän on sielunsa kehitystasoltaan vielä pieni tai jos hän on ajatuksillaan kiskaissut itsensä kuoltuaan sinne.

...tuleepa mieleeni viimeisimmästä jutustasi Sasha poltergeist ilmiö..
Sinusta itsestäsi lähtöisin oleva voimakas energia,joka tietämättäsi aiheuttaa ympärillesi sekasortoa,juuri siksi,että energiasi ovat epätasapainossa,.
Miksi epätasapaino??
Koska sinulla on veljeesi tiedostamaton anteeksiantamaton tunne-energiapatouma,
Tuo patouma aiheuttaa jo energiamyllerrysta ulkoisestikin,koska sisäinen patouma on niin suuri..eli nyt se heijastuu ulkoiseen elämääsi.
Itse veljelläsi ei ole tähän mitenkään osaa, vain sinun oma sisäinen patouma on kasvanut niin suureksi että se aiheuttaa ulkoisia energia'laajentumia'..kuten sähköiset valojen vilkkumiset..joskus joillekkin jopa tavaroiden lentämiset/särkymiset.

Kaiken takana on kuitenkin se oma tunne-energiasi. sen tunne-energian patoutuma..
-joka tuntuu joistakin siltä että ulkopuolelta se tulee,siitä että veljesi on siihen syypää-

Kun tiedostat itsesi..tiedostat tämänkin,jota yritän selittää..en kuitenkaan tuputtaa, sillä vain sinun tietoisuutesi,ja millä tasolla tiedostat..tekee asian ymmärrettäväksi. Juuri niinkuin itse tunnet asian olevan.
 :)

SA, tarkoitukseni ei ollut se että olisin suorasukainen...sillä sinä katsot nyt vain minua identiteetin  eli persoonan (egon) kautta..(leijona,jousimies..vieläpä kuu neitsyt..kritisoimassa)
Identiteettihän on se minkälainen oletan olevani,(tai millaisena minut muut näkevät) ei se kuka minä olen. :coolsmiley:

Tarkoitukseni ei ollut loukata suorasukaisuudella, vaan kertoa sellainen näkökulma,jonka itse havaitsin tietoisuuteni kautta..
Jokaisen oma tietoisuus kuitenkin on se, jonka mukaan he elämäänsä luovat..voin vain kertoa sellaisesta,joka itselleni on jo tietoisuuden monista muodoista selvää..vaan usein toinen kokee saman omalla tavallaan. :)
(ja oma tietoisuuteni on jatkuvasti muuttuvaa..eli huomenna voinkin jo 'nähdä' toisin..)

Onhan sekin totta,että jos sitten kolahtaa..niin silloin pitää miettiä sisällään,miksi kolahti.. hööö-puhun taas itselleni-  ??? ::)
Sori..aiheen vierestä meni että hujahti! :police:

Arvelinkin AthaMaarit, että saatat olla ainoa,
jolla on ymmärrystä ja jotain järkevää ja käytännöllistä
sanottavaa asian suhteen. :)


Minulla on myös nuorempi veli, jolle tämä vanhempi veli
myöskin näyttäytyy. Nuorempi veljeni on hyvin vanha sielu
ja erittäin... no... ::) lahjakas ja viisas. ;)
Isäni ei useammankaan meedion, myöskin oman tuntemukseni mukaan,
synny enään tänne, vaan on jo hyvin kaukana.
Äitimme on nuori sielu.

Nuorempi veljeni oli nähnyt unta, jossa veljemme oli sanonut,
että häneltä jäi kesken jokin asia. Kuitenkaan hän ei ilmoittanut
sen kummemmin mikä, mutta kai tuo selviää. :P

Sen verran keskustelin nuoremman veljeni kanssa,
että voisiko hän kuvitella vanhemman veljemme sielun
tulevana lapsenaan ja hän sanoi, jos niikseen,
niin kai häneltä kärsivällisyyttä siihen riittää.
Hän haluaa lapsia myöhemmin muutenkin. :)

Minä taas... ::) ...en missään nimessä tätä sielua.
Tuntuu luonnottomalle. ??? :idiot2:
Näin unta jokunen vuosi sitten useasti kuolleeseen veljeeni liittyen,
kuinka olin raskaana ja raskaus oli erittäin vaikea, kehoni hylki sikiötä
ja aina näissä unissa, jos lapsi ehti syntyä, niin en kokenut
lasta omakseni ja kuollut veljeni tuli hoitamaan lasta.

Vaaka-miehelläni on jo ennestään 3 poikaa, 23, 10 ja pienin 5 vuotias
ja se on aika riittävä määrä, emmekä ole suunnittelemassa lisää,
vaikka aika ajoin nuorin poika saa meidät hiukan unelmoimaan. ::) :P


Nämä unet ja muut eivät ole mikään uusi ilmiö
maallisessa perhepiirissämme.
En siis ole ainoa, jolle hän näyttäytyy.
Biologinen äitimme, joka on myös maalliselta iältään
hyvin nuori sielu, yrittää edelleen epätoivoisesti tulla raskaaksi,
vaikka käsittääkseni hänellä ei ole siihen enään mahdollisuuksia. ???

Tämä alkoi lähes heti, kun veljemme kuoli ja on jatkunut näihin päiviin. Vanhempi veljeni ja biologinen äitini rimmasivat ns. erittäin hyvin yhteen
ja vanhempi veli oli hänen lempilapsensa. Hän tuli raskaaksi teininä.

Koska minä olen perheen musta lammas ja paska lammikko :P
ja biologinen äitini hylkinyt jo kohtuunsa (koska biologinen isäni kuoli samaan aikaan)
ja nuorempi veljeni hiukan hyväksyttävämpi,
niin hän varmaan tekisi universaalisen palveluksen kaikille meille,
että tekaisee tämän onnettoman eksyneen sielun takaisin
maalliseen kiertokulkuun. :P

Kysymys kai on, miten ohjata tuo piruparka nuoremman
veljeni hoteisiin. ;)


Aivan ja amen! O0 Minua kyllästyttää jo ihmisten tapa
pyhittää kuolleen sielu joksikin pyhimykseksi,
josta ei saa sanoa ainoatakaan kriittistä sanaa.

Sieluthan täällä juuri on oppimassa, eikä kehot
ja sielut eivät opi, jos ei tule kritiikkiä tai sen enempää kiitosta
ja niin.. ::)
Tiedät mitä haen takaa ilman sen enempää selittelemättä. :)



Näinpä. Eipä se elämä ja oppiminen
vielä kehon kuolemaan pääty. ;)



Nuo valo-olennot voisivat ohjata veljenäni esiintyneen
sielun eteenpäin tilastaan.
Joitain vuosia sitten eräs meedio kertoi minulle,
että koki veljeni olevan kuin jääpalan sisällä,
eikä pääse liikkumaan sieltä.
Mutta kai hän on sieluna itse valinnut osansa. ;)


For sure! O0 Jokainen sielu on vapaa valitsemaan,
kuten minäkin, joten en koe olevani vastuussa
hänen sielunsa tilasta. Minulla, kuten kenelläkään muullakaan,
ei ole osaa tai arpaa hänen sielunsa suunnitelmille.
Hänen on opittava itse päästämään irti menneisyydestä
ja kuljettava eteenpäin.
Kai tässä sitten tähdennän sieluni tasolla tätä hänelle? :P

BTW, unet ovat toistaiseksi loppuneet,
mutta olen toki ollut kiireinen työn kanssa ja yöunet
ovat jääneet hiukan lyhyiksi,
kun olen kukkunut viime päivinä aamu-yön tunneille asti. :P