Astro Foorumi

Hei, olen jollakin tasolla erittäin kunnianhimoinen ihminen ja kun ihmissuhteissa on ollut ongelmia niin työhön on ollut helppo paeta. Sillä elämänalueella kun yleensä on ollut aina rauhallista eikä mitään isoja kriisejä ole koskaan ollut.

Olen edelleen kiinnostunut urastani ja siitä mitä teen työkseni enkä todellakaan halua jättää lahjojani käyttämättä päätymällä johonkin, joka ei ole minua varten, vain omaa laiskuuttani.

Nyt olen kuitenkin huomannut, että ei niitä ihmissuhteita loputtomiin pääse pakoon. Enkä edes halua enää. Ura on selvästi jäänyt "taustalle" viime aikoina ja olen miettinyt paljon ihmissuhteita tai siis sitä kuinka ihanaa olisi, jos olisi läheinen parisuhde.

Olen viime aikoina tehnyt tavaroistani inventaariota ja heittänyt kaiken turhan pois. En siis tosiaan seurustele eikä silmäni edes ole osunut kehenkään tiettyyn tyyppiin, mutta siitä huolimatta kun mietin mistä ihmeestä tämä suoranainen tavaroista eroon pääsemis vimma oikeen oli kotoisin niin sain ajatuksen, että siksi koska muutan kohta yhteen ihanan miehen kanssa ja silloin minulla ei enää voi olla näitä kaikkia vanhoja tavaroitani nurkissa.

Nyt tässä kohtaa siis pyytäisin teidän apuanne. Nimittäin kannattaako minun elätellä todella toiveita parisuhteesta, ihan lähitulevaisuudessa. Vai olenko edelleen yksin, koska minun pitää ensin opetella tuntemaan itseni?
Koska pelkään, että jos elättelen tuollaisia kauniita toiveita suhteesta niin sitten jos se ei toteudu niin petyn valtavasti ja masennun taas.

Itse heittelin tavaroita menemään n. 1.5 vuotta sitten. Se oli ensimmäinen merkki voimakkaasta muutostarpeesta.

En osaa sanoa, raivaatko tilaa miehelle, mutta ainakin henkisesti olet valmistunut siihen, että annat tilaa jollekin uudelle elämässäsi. Tässä tapauksessa kyseessä ovat siis ihmissuhteet. En ole selvännäkijä, mutta ihan maallikon neuvo on, että pidä mieli avoimena, tutustu ihmisiin ilman suurempia paineita, opettele erottelemaan jyvät akanoista. Pelkkä hengailukin erinäisten tyyppien kanssa on ihan hauskaa, kaikessa ei tarvitse olla parisuhdetaka-ajatusta.

Rakkaus löytyy jos on löytyäkseen. En ottaisi siitä erityisempiä paineita, vaikka toki auttaa, että on avoin tällekin vaihtoehdolle.

Hei Alzbeta  :)

Voisitko ajatella että yksinolemista voisi opetella ja hyväksyä. Opetella nauttimaan hiljaisuudesta, siitä ettei kukaan komentele ja voit tehdä kaikki asiat niinkuin itse haluat, silloin kun haluat  ::)

Minä muistan itsestäni kuinka vaikeaa oli tietyssä iässä itselläni yksin oleminen ja sen onnen odotus :knuppel2:

Mutta se onni ei todellakaan yleensä odottamalla tule, mieluummin se on piilossa jossain nurkan takana, että pääsee sinut yllättämään hetkellä jota et osannut odottaa :smitten:

Helli itseäsi; laita soimaan jotain hyvää musiikkia ja kynttilät palamaan. Napostele jotkin hyvää ja ota vaikka hyvä kirja luettavaksi :smitten:

Toivottavasti saat paremman mielen ja olet onnellinen :smitten:

Alzbeta,

Voisihan tuo liittyä myös henkistymiseen, eli työn ja entisen meiningin merkitysten pienentymiseen sitä kautta.

Minusta oma kehitys tässä suhteessa on ollut mielenkiintoista. Kun vielä yläasteiässä olin varma, että haluan "isona" luoda kunnianhimoisesti rahakasta ja mainekasta uraa, olen vanhetessani ajautunut koko ajan kauemmaksi ja kauemmaksi tuosta ajattelutavasta.

Nyt toivon toki löytäväni mieleisen työn, mutta olisin ihan tyytyväinen ilman perinteistä työskentelyäkin. Palkat ja tittelit eivät merkitse enää juuri mitään ja mieluiten tekisin töitä oman itseni herrana vapaalla aikataululla.

Parisuhteen kaipuun ymmärrän, koska olen itse aina pitänyt seurustelusta. Yhtyisin muihin neuvojiin siinä, että liikaa ei kannata yrittää, mutta on hyvä olla avoimena suhteen synnylle. Oma nykyinen suhde tosin alkoi, vaikka yritin sitä vastaan kaikin tavoin taistella. Ehkä sitten kuitenkin alitajuisesti halusin taas seurustella, en tiedä. Mutta suurin syy tähän suhteeseen on melko varmasti karmaside.

Onnea elämään ja muutoksiin! Kerrohan sitten meille, jos jotakin tapahtuu.

Linn

Kiitos kommenteista!  :)

Ehkä tosiaan se on hieman kaikkea mitä mainitsitte: avautumista uudelle, ehkä myös sitten sille parisuhteelle, mutta muutenkin...
Toisaalta sitten tosiaan koen henkisestikin muuttuneeni ja haluaisin, että elämäni heijastaisi ihan konkreettisestikin sitä kuka olen tällä hetkellä. Ei sitä, joka joskus olin.

Kuinka turhauttavaa ja ärsyttävääkin odotteleminen on. Hämmästyttävää kuinka vaikea sitä on rentoutua ja rauhoittua ja luottaa siihen mitä elämä antaa.

Niin, vaikka kuinka ajattelen, että kaikella on tarkoituksensa niin siltikin  :P

Mutta siis kiitos neuvoista ja yritetään mennä niiden mukaan  :smitten:

Asioiden uusiksi paneminen on mitä tyydyttävintä arkipuuhaa. :)

Koko opiskeluaikani harrastin villiä opiskelijaelämää, ja suorastaan kammosin ajatusta siitä että joutuisin olemaan saman ihmisen kanssa lopun elämääni. Halusin kyllä seurustella, mutta korkeintaan vuoden pätkiä. Toisaalta tuntui epätoivoiselta, että enkö koskaan tapaa hyvää miestä, toisaalta en tiedä mitä minä hyvällä miehellä olisin silloin tehnytkään. Hain suhteista jonkin sortin hyväksyntää ja palvontaa, mutta en kyllä tosiaankaan tasa-arvoista partneria.

Muutama kuukausi ennen aviomieheni tapaamista tulin eräänä yönä spontaanisti siihen tulokseen että minä itseasiassa PIDÄN itsestäni, ja jos tässä ollaan loppuelämä yksin, niin mukavaa on varmaan silloinkin. Ja jos taas tulisin vielä aloittamaan suhteen, niin sen täytyisi olla sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa voisin olla lopun elämääni, koska ympäriinsä hyppääminen alkoi tosissaan kyllästyttää.

Oma neuvoni siis: jos haluat oikeasti jonkun jonka kanssa pysyä yhdessä, niin myönnä se itsellesi. Muuten lähetät ristiriitaisia viestejä. Ja ellet tiedä että haluatko, niin ota selvää. (itselleni se tunne tuli itsestään, ei pähkäämisen seurauksena. Tuli sellainen sisäisen vakaumuksen tunne)

Onnea päätöksentekoon!  :smitten:
Rakkaushan ei tästä maailmasta lopu!

Mulla on ollu jo monta kuukautta tilanne päällä että mitä ihmettä tälle elämälleen oikein tekisi?? En oikeastaan tiedä muutakuin että olen. Mutta sillä ei nyt taideta kovin pitkälle pötkiä...  :buck2:

Pitäisi ehdottamasti toimia johonkin suuntaan mutta mihin???? En todellakaan tiedä... Lähettäkääpä siis vaikka yyveenä näkemyksiänne (oli ne selviä tai ei) tai ennustuksia jonkinlaisesta suunnasta mihin vois kantsia lähteä?
Ehdotuksia ja työtarjouksia otetaan vastaan kaikilta suunnilta   ;)

Ööö... eikös se ole juuri se tie valaistumiseen..?

 ;)

Kannattaa todellakin seurata niitä transiitteja. Aikatauluja. ::)

10.1.2006 Merkurius avautuva kolmio Kuu
*** Alkaa: 8.1.2006 Päättyy: 11.1.2006
Osaat tänään tuoda tunteesi julki oikealla tavalla ja siksi saat lämmintä tukea monille kotiin ja asumiseen liittyville ajatuksillesi.

Mutta mitä/missä/milloin. Mihin? Missä kaupungissa olisi valoisa ilmasto?  :) :) :)

Siellä missä sinäkin olet  ;)

Hmm, ehkä siksi tuntuu niin vaikealta itselleni ottaa rennosti kun olen aina tottunut siihen, että parempi tehdä jotain, vaikka menisi sitten kuinka pieleen kuin olla tekemättä mitään. Olen aina potkimassa itseäni liikkeelle. Joka sinänsä on kai ihan hyvä, mutta...  :-\

*hengitys syvään* ehkä nyt vain sitten kannustan sinua tekemään JOTAIN ja itse opettelen olemaan tekemättä "mitään"  :)

 :smitten:

Hei Alzbeta!

Ei kannata missään nimessä heittää myöskään pois unelmia parisuhteesta ja itselleen sopivasta puolisosta! :smitten: Ajatushan on voimaa ja kun tarpeeksi keskitämme ajatuksiamme johonkin asiaan se tulee toteutumaan tavalla tai toisella (jos sille ei ole mitään karmallista estettä). Ei ehkä ihan pikkutarkasti, mutta kuitenkin.

Minulla sama on pätenyt myös herroihin. Ensimmäinen poikaystävä oli juuri sellainen kuin kuvittelinkin hänen olevan: lävistelty, tumma, pitkä, pitkähiuksinen hevimusiikin ystävä (arvaa naurattiko, kun tämä toteutui! :D) Toinen poikaystävä siinsi ajatuksissa myös pitkänä, tummana, pitkähiuksisena, mutta muuten erilaisena joka ei sietäisi heviä (ja näinhän siis kävi). Ajattelin myös, että tämä toinen poikaystävä olisi vain "välietappi", sillä parisuhteen suhteen oli aina ollut ajatus, että kolmas kerta toden sanoo. Aloin jo ennen kuin seurustelin toisen poikaystäväni kanssa odottaa elämääni pientä, vaaleaa, pitkähiuksista hevimusiikin ystävää, joka ei kuitenkaan olisi ahdasmielinen (tällaisiakin ihmisiä tapaa hevipiireissä  :buck2:). Ilo oli suuri, kun lopultakin elämääni astui tuollainen vaalea mies. Hauskinta oli, että pienetkin seikat, joita olin ajatellut, toteutuivat (mm. se, että mies pitäisi erityisen paljon vatsan paijaamisesta  :D) Aika erikoisella tavalla tapasin hänetkin ja voisi sanoa, että yksi ainoa bändin CD toi meidät juttuetäisyydelle alunperin  ;) Kun tapasin nykyisen herrani aivan ensimmäistä kertaa, seurustelimme molemmat tahoillamme. Ajattelin jo silloin usein hänet nähdessäni, että "voi kun minullakin olisi tuollainen mies..." Noh, nyt on!  ;D

Hei AthaMaarit,

Olen tosiaan viime syksynä tutustunut tuohon ajatusten voimaan ja edelleen siihen haluan perehtyä lisää. Niin moneen kertaan olen aiheeseen liittyviä kirjoja lukiessani hämmästynyt suuresti.

Koko elämäni olen saanut kuulla vain kuinka raha ei kasva puussa, olen itsekäs jos haluan jotain itselleni ja silloin en siis ota muita ihmisiä huomioon. Sitten jos jotain saan niin se on heti joltain muulta pois ja siis tietysti jos jollain toisella on jotain niin se on heti minulta pois... jne.

Höpö höpö, maailmankaikkeus ei toimi tuolla tavalla.  :smitten:

Olen jo pitkään unelmoinut sellaisesta tummahiuksisesta rokkarihenkisestä miehestä, joka on suvaitsevainen, pohdiskeleva ja syvällinen ja pitää keskusteluista yhtä paljon kuin vain hiljaa yhdessä olemisesta.

 :smitten:

Mä olen asunut samassa asunnossa jo neljättä vuotta ja siihen aikaan nähden olen kokenut erillaisia elämäntilanteita, suhde voisi olla 14 tusinassa. Mutta nyt olen vihdoin ja viimein päättänyt lähteä siitä.

Nurkissa ja seinillä on monet ihanat ja surulliset muistot, enimmäkseen siihen vaikuttaa vielä ero ex-miehestäni jonka kanssa asuin seurustelusta neljä kuukautta avoliitossa ja sitten elämäni rakkaus lähti.  Ennen kuin muutimme yhteen kävin läpi jokaikisen tavarani ja siinä samassa hötäkässä luovuin monesta lapsuuden aikaisista tavaroista ja esineistä jotka ovat merkinneet paljon. Tuntui todella haikealta silloin.. :'( Nyt minun pitäisi tehdä sama uudestaan että saisin elämäni ns. järjestykseen, mutta miksi se silti tuntuu niin vaikealta, vaikka tiedän että lähteminen nykyisestä asunnostani saisi minut tuntemaan oloni varmasti paremmalta?  :idiot2:

Olen pohtinut että auttaisiko vaihtaminen myös saamaan uuden ihmisen elämääni, jotta saisin ajatukset pois entisestäni? Tämä asunto muistuttaa mua joka päivä liikaa menneisyydestä..  :'( Kyllä kodin pitää tuntua paikalta jossa viihtyy yksinkin. Ja esineet joissa on paljon tunnearvoa pakkaan laatikkoihin säilöön ja jonakin päivänä otan ne sieltä ja muistan pelkkää hyvää. :)

Usein puhutaan siitä, miten ihmisen aura varastoi erilaisia energioita ympäriltään, mutta usein unohdetaan sanoa siinä samalla, että myös esineet ja paikat varastoivat omaan auraansa energiaa. Ne ikään kuin heijastavat niihin kohdistunutta energiaa takaisin peilin lailla.

Omat tunteet, toisten tunteet, muistot, jopa naapurista tuleva energia vaikuttavat asuntoomme. Tavaroiden poisheittäminen on yksi tapa päästä eroon sellaisesta, mitä ei enää halua kuljettaa mukanaan (ja jos vain pystyy polttamaan nämä tavarat niin vielä parempi. Tuli puhdistaa). Asunnonkin voi puhdistaa, samoin itsensä kannattaa puhdistaa ja antaa itselleen aikaa parantua ihan rauhassa. Ero ei ole koskaan helppo.

Myös arkkienkeli Mikaelia voi pyytää avuksi katkomaan turhan tiukkaan kuristavat surun ja ahdistuksen siteet ja arkkienkeli Samuel ja Raphael voivat pyydettäessä hoitaa särkynyttä sydäntä (Samuel on rakkauden enkeli ja Raphael parantamisen).

Tarkoitinkin sillä, että odottelin kolmatta herraa elämääni, sitä että todellakin odotin vain tuota henkilöä itseään. En hänen tuomaansa onnen huumaa ja rakkauden kemiallisia kaavoja aivoissa, vaikka se ihanaa onkin ;) Tavallaan täytyy olla jotain vaatimustasoa, ainakin sen verran, että pyytää saada sellaisen puolison, joka sopii itselleen parhaiten ja jolle myös minä itse sovin, mutta samalla on valmis myös joustamaan näistä pyynnöistä tarvittaessa. Käsittääkseni toiveissa ei saisi olla paljoakaan ristiriitaisuuksia tyyliin "Haluaisin miehen joka puhuu paljon muttei kuitenkaan puhu" tai "haluaisin vaimon joka tykkää lähteä kanssani lenkille mutta tykkää kuitenkin makoilla".

Huomasin myös sinun kirjoituksista (ei mitenkään loukaten, mutta esimerkkinä  ;)), että sanoit ettet halua enää leikkia perhettä (=pysyvää parisuhdetta) vaan rakastajat on kivempia. Samaan aikaan kuitenkin etsit vimmatusti pysyvää suhdetta, sitä oikeaa kumppania rinnallesi ( kuten varmasti jokainen meistä tavalla tai toisella).

Se on sitten ihmisistä itsestään kiinni, miten se suhde etenee. Meidät vain saatetaan yhteen, ei eletä suhdetta puolestamme (ei missään, olipa kyse millaisesta suhteesta tahansa).

Tällaisia ajatuksia siis.

Hm, etsin ehkä ajatuksissa, mutta suoraan sanoen tullut se tunne että ei sellaista ihmistä olekaan. Alkanut ärsyttää muut ihmiset kun aina pettyy. Eli oikeasti en etsi, en liikauta evääkään. Kirjoitan sitäkin enemmän ehkä.

Jäi kaivertamaan viime jutussa se kaksoisliekkiasia, jos hän ei ollut se, missä Se voisi olla. Jos Hän on henkitasolla ja tuo oli joku parisielu, niin..

Mutta kertakaikkiaan hyydyttää projisoida unelmia Toiseen olentoon joka voi tehdä ihan mitä sattuu, eli rakastaminen on päätöntä.  :coolsmiley: :idiot2:

Niimpä. Rakkaudessa ja kaikenlaisessa kahden (tai useamman ihmisen) kanssa käymisessä on riskinsä  :coolsmiley:

Itse en suosittele yhden illan juttuja. Kaikenlainen seksuaalinen kanssakäyminen jättää aina jälkensä molempien auraan ja nyt kun Alzbeta tunnut olevan hankalassa elämän vaiheessa (ja suruinen) en suosittele sinua enää sotkemaan auraasi muiden energioilla "vain ajankuluksi" tai "suhteen korvikkeeksi".  :'(

Aiheesta on keskusteluketju Henkimaailman osiossa, tässä linkki sinne:
Seksisuhteet ja yhdenillan jutut (http://www.astro.fi/index.php?option=com_smf&Itemid=27&topic=2318.0)

Älä sit suosittele, minä suosittelen.

Se on kivaa.

Kantsuu löytää sellainen jonka sänkyyn palaa uudestaan, kuka nyt ihan hulluna sitä alkaa harrastaa, ei ainakaan A mutta hän vois vähän rentoutua asian kanssa, ei siihen nyt KUOLE vaikka minäkin olin 5 kanssa viime vuonna eiku toissa vuonna, viime vuonna vain 2. jee-kato ei kaikki kiinnosta niin on ihan turvallista mennä sänkyyn, ei pakko tehä mitään. Se rajoittaa ainakin minulla. Voi olla että pari kundia on aurastani lumoontunut, minä en siitä toisesta piitannut mutta se toinen... woow.. meillä on siis aurat kytköksessä.. jahuu..

Siitä edellisestä olikin jo kauan, olen kuullut että aurat irtoo 9 kuukaudessa eli oli mennyt jo se aika ainakin. Eikä paluuta, jotenka voin verrata edellisen suoritusta tai FIILISTÄ seuraavien kans. Mutta minä olinkin synttärinä konsertissa kuin karkkikaupassa, siellä oli niin monta komeeta miestä. Mee ulos A!

Anna nyt jouskaritätin opettaa jouskarineitoa vaan.  :P

Mulla ei ainakaan ole ollut vaikeuksia olla tapaamatta yhden illan herroja uudestaan, eri asia kun siinäkin VOI se rakkaus syttyä (jos se nyt on niin välttämätöntä, kysyn vaan onko), sitä tässä ajan takaa. Ongelma tulee kun rakkaussuhde loppuu, silloin se sattuu ja sillä on tekoa just auran, sydänsiteiden ymv kanssa. Mitä voi myös hoitaa.  :-*

Te ootte ihania  :smitten:

Molempien puheissa on vinha totuus. ES oot oikeessa siinä että mun pitäis todella opetella ottaan nää jutut "vähän" rennommin...  :-[

Toisaalta AM on oikeessa siinä, että tällä hetkellä tilanne ja mun mieleni ja aurani on jo muutenki aika sekavassa tilassa, etten todellakaan halua sekottaa sitä muiden auralla. Enkä taas päinvastoin halua itsekään suotta vaikuttaa toisen auraan omalla sekavalla tilanteellani...

Täytyy myöntää, että oon toiveissani vähän ristiriitanen. Haluaisin suhteen, mutta toisaalta ainaki tällä hetkellä ihan rehellisesti tunnen, että mun energiani on sen verran epätasapainossa, että suorastaan pelottaa millasia tyyppejä vetäisin puoleeni... Tästä syystä ihan suoraan sanoen hiukan välttelen nykyään ihmisiä. Ainakin mitä tulee lähempään suhteeseen.

Epätoivonen tilanne, mutta täytyy sitte kattoo uudestaan kun oma aurani on vähä rauhallisempi.

Näin tietokoneen kautta on helpompi olla toisiin yhteydessä kun se vaikutus auraan ei oo ihan niin voimakas. Puolin tai toisin...  :-\

Sekavaa on elo todella tällä hetkellä, mutta eiköhän se tästä vähitellen...

 :smitten:

Voi kun tietäisinkin mikä tässä oikein mättää, mutta ku ei tiedä  :-X

Niin, siis uskon siihen ( toisaalta ikävä kyllä... ) etten voi vetää puoleeni tasapainoo ennen kun oon itte tasapainossa...

Enhän mä nytkään sitä kuuntele...  :-[  Mutta minkä takia?  ???

Voi Alzbeta kun pystyisit unohtamaan sen 5.huoneen Saturnuksen ja lähtisit joskus vaan kaljalle ilman mitään taka-ajatuksia! Näillä tarkoitan siis sitä ajatusta, että "olen täällä etsimässä elämänkumppania".

Yhdyn täysin edellisiin jotka kertoivat että "Se Oikea" tulee vastaan jos on tullakseen, ja monesti juuri silloin kun sitä vähiten odottaa!

Minulla oli aika värikäs ja hauska, oluenhuuruinen sinkkuaika ennen kuin tapasin mieheni. Ja sekin sattui niin, että minulla oli treffit sinä iltana erään toisen miehen kanssa, joka soitti että oli sairastunut ja halusi siirtää treffejä. No minua huvitti  lähteä kuiteski ulos joten soitin tyttökavereilleni ja lähdimme silloin ulos neljän hengen tyttöporukassa.

Ja sinä iltana tuleva mieheni käveli vastaan, otti kädestä kiinni ja siitä se lähti...

Mutta olipa motiivisi mitkä hyvänsä, niin kannattaa käydä ulkona ja tavata ihmisiä, ikinä ei tiedä kuka tulee vastaan...  ::)

Onhan lovemetal nyt rakkaudellista...  :-[ Pianomusiikki on rakkaudellista ja rakastan pianomusiikkia, mutta kun ongelma on, että kun kuuntelen sitä tarpeeksi niin alkaa itkettämään ihan hysteerisenä  :-[

Toinen juttu, voisin tietysti mennä ulos pitämään hauskaa, mutta jos en saa baarissa aivan järkyttävää alemmuuskompleksia ja masennu niin sitten saan jonkinlaisen paniikkikohtauksen ja haluan vain pois. Kun vuosi sitten keväällä harrastin enemmänkin "deittailua" niin aina joka kerta kun tulin kotiin niiden treffien jälkeen ainoa ajatukseni ihan oikeasti suurinpiirtein oli, että selvisin sentään hengissä. Tästä johtuen päätin, että kun se on noin vaikeeta niin annetaan sitten olla. En jaksa kiduttaa itseäni enempää kuin jo muutenkin kidutan. Toisaalta ei kyllä sitten ole mukavaa yksinkään koko aikaa...  :buck2:

Hädintuskin koulussa kykenen olemaan, vaikka sekin välillä ahdistaa. Mutta heti kun mennään vapaampaan ympäristöön niin alkaa ahdistaa ja baarit on ihan viimesiä! Kahviloissa tykkään olla, mutta kun siellä se meininki on taas niin "sivistynyttä", ettei kukaan uskalla tulla juttelemaan eikä kukaan jaksa siellä koko aikaa istua muka lukemassa.  :P

Haluan jonku Fab5, joka tulee ja pelastaa mun sosiaalisen itsetuntoni ja elämäni!

Miten nää deitti ongelmat kuullostaa aina vaan tutummilta? :o Mä olen yrittäny itteeni saada lähtee ulos tapaamaan uusia ihmisiä kun kuitenkin olen niin sosiaalinen. Oon tavannu mitä ihmeellisempiä miehiä, mut aina vaan joku tökkii. Se on niin kummallista et kun löytää tosi kivan tyypi, hengaa sen kans aikansa ja huomaa et se ei oo sitä mitä haluu. Oon miettiny et onko mun rima liian korkealla, mut ei se edes oo. Mua on satutettu, loukattu, ihailtu ja rakastettu, mut mitä me todellisuudessa oikeastaan etsitään? Viimeisinkin treffi seuralainen oli luokassaan mahtava tyyppi mut jotenki se yhteys katkes.. Eipä miehestä kuulunut mitään vaikka vaan istuttii kahvilla ja juteltii.. Puolin ja toisin oli todella mukavaa. Aikoihin ihminen joka tuntui ensi kohtaamisesta asti vanhalta tutulta.  :D

Mut kyllä siinä kanssa käymisessä pitää kaikki kemiat toimia ennen kuin mitään vakavampaa ajattelee. Itsekkin olen lempannut muutaman miehen ihan pikku juttujen takia jotka on jälkeen päin jäänyt vähän kaivertamaan.. Mut meillä naisillahan on tapana vertailla kaikkea..  :coolsmiley: siksi miehillä todennäisemmin onkin helpompaa kun eihän ne mitään ajattele, mutta en silti ala yleistämään tätä.

Kyllä itsensä, itseni mukaan lukien, pitää lähteä katselemaan ja nauttimaan uusista tuulista. Vaikeeltahan se saatta tuntua jos sattuu olemaan vähän epätoivoinen asiaan "löytyykö mulle ikinä ketään" tyyliin. Pitäis vaan olla niin hemmetin rohkee ja näyttää maailmalle kuka olen. Ei sitä koskaa tiedä että mistä se unelmien uros pöllähtää, vaikka olisit vaan tankkaamassa autoa tai postista hakemassa pakettia.  ;)

Täytyy vaan oppia ensi rakastamaan itseään ja olemaan yksin. Ja kaikki onni tulee silloin kuin vähiten sitä odottaa. ;) ;D

Kaikki yksinäiset sinkut, ei lannistuta! :smitten: :smitten:

Lumor, tuttua minullekin tuo, että jotenkin vain kuljeskelee katsellen ihmetellen ympärilleen. Vanhojen tuttujen samoja juttuja kuuntelee lähinnä huvittuneen kyllästyneenä... Varsinkin nyt ihan viime vuosina on ollut hämmentävän "tarkkailija ja tutkailija" -tunnelma. Tosin itselläni se katse tuppaa olemaan liian usein maassa... Mutta kyllä se vähitellen nousee.

Sain oivalluksen tämän kaiken hämmennyksen keskellä; elämäni ei näytä suuriltakaan osin mitenkään loistavalta, paljon on pielessä. MUTTA kun mietin elämääni niin siinä on niin paljon sellaista jota en ITSE ole VALINNUT tai ITSE TOIVONUT. Olen niin sanotusti vain epätoivoisesti haalinut kokoon kaikkea ja lopputulos on myös sen näköinen...

Mutta nyt kun tiedostan tämän niin voin alkaa olemaan itse aktiivisempi ja vaikuttamaan siihen mitä elämääni kuuluu ja mikä ei. Mitä minä elämääni HALUAN. Se osuus tulee lisääntymään vähitellen ja kun suunta on tämä niin lopulta... olen varma etten voi mennä vikaan.

 :smitten:

NÄIN Se Menee ja näin anna mennäkkin!  :angel:

Meillä ihmisillä on tuo kasvatuksen ja toisten ihmisten mielipiteiden tuoma 'varjostus' joskus elämän päällä joka suuntaa sitä katsetta maahan. Luomme mielipiteitä sisällemme omasta olemuksesta mitä se on tai ei ole muitten antamista pienistä lausunnoista päätellen, joitten sitten annamme seurata kulkua jos niistä ei olla päästy irti. Ja negatiiviset ihmisten antamat lausunnot voivat olla vain hätäisiä puolustusreaktioita jotakin vastaan mikä koetaan jollakin tavalla uhkaaviksi monista syistä johtuen. Niitä ei pidä kuljettaa sydämessä sillä kun rupeamme analysoimaan itsessämme näitä toisten antamia kuvauksia tai viitteitä niin ne voivat jäädä kummittelemaan pelkkinä mielikuvina että minä olen sellainen tai tällainen vaikka todellisuus tässä ja nyt on puhdas menneisyyden siteistä.

Varsinkin parisuhteiden loppumisessa tämä käy varsin kivuliaasti ilmi. Minä löysin kerran puhtaan helmen ja vaikka se meni menojaan niin se jätti valtavan suuren varjon sisälleni. Luulin pitkään ja joskus vieläkin ettei sellaista enää kävele vastaan tässä elämässä, mutta kun annoin ajatuksen tästä helmestä mennä menojaan niin se on jättänyt minut rauhaan etten muka koskaan voisi löytää sellaista. Eli loin mielikuvan ihmisestä joka olisi täydellisen sopiva sielulleni ja kuuluisi olla minun kanssani vaikka todellisuudessa näitä timantteja on maailma täynnä!

Meidän ei vaan kannata kiinnittää mieltämme näihin helmiin vaan opeteltava että jokaisella vastaantulevalla on jotakin valoisaa annettavana.

Ehkenpä sitten voisi.. :smitten:

Lumor aivan näin  :smitten:

Kaurisenergiaa kun muistutit tuosta Saturnuksesta 5. (kiitoksia  :P) Heh,
niin nytpäs törmäsinkin tänään Maarit Laurennon kirjaan "Jokanaisen astrologia" ja siellä puhutaan Saturnuksesta ja elämän 7 vuoden episodeista ja siitä kuinka Saturnuksen tarkkaileminen kartalla voi auttaa meitä ymmärtämään pelkojamme
Se on ikään kuin se oman itsemme varjo, jota emme tunnista ja siksi pelkäämme.

Vaikka kuinka olen " iloinenveikkojousimies" niin uhkapelit, lapset, rakkaus, ylenmääräiset tunteet, iloisuus ja hauskanpito pelottavat minua, koska en pysty oikeen liittämään itseäni mihinkään noista. En pysty kuvittelemaan itseäni rakastuneena, äitinä, iloisena, seurallisena pelurina... Kauhistus!

Kieltämättä pieni ahaa elämys tähän päivään...

Saturnus  :vaaka: sanotaan kirjassa seuraavaa:

minäkö muka syyllinen? käsi sydämelle onko vika helposti aina jossakussa toisessa, ei itsessäsi? Saatat heijastaa itsestäsi ikävät puolet toisiin ja löytää vian mieluummin muualta kuin itsestäsi. Katso peiliin ja tunnusta itsellesi myös heikkouksiasi, jotta voit edetä elämässäsi. Kohtaa ihmiset suoraan.

toisessa kohtaa kirjassa mainittiin Saturnus Vaa´an yhteydessä jatkuva toisiin ihmisiin vertailu, jota täytyy tunnustaa harrastan ihan liikaa  :-[

Paitsiettä, pitäisikö minun katsoa myös  :saturnus:  :skorpioni: kuvausta kun Saturnus on 29 ja jotain astetta Vaakaa?

Tuo kaikki mitä sanottiin osui tosin kyllä itseeni. Auts. Tähän vielä lisäksi Kuu Kalat ja välillä orastava marttyyrius niin...  :buck2:

Tuttua kamaa on.. kokemusta kaikki on vaan."

En mäkään osaa kuvitella kuukalojen tunne-elämää kuujouskarina, mut.. jee..miksi me kaikki ajaudummekaan toistemme kanssa tekemisiin. Mahtaa kuukala pelätä paljon kaikkea? Tai siis se fiilis on nyt tullut..  :angel: anteeksi A puhun siitä toisesta nyt kuten arvaat. Alan tosissaan kiinnittää kuumerkkiin huomiota vastedes, koska au ja nousu ei riitä.  :-*

"Vaikka kuinka olen " iloinenveikkojousimies" niin uhkapelit, lapset, rakkaus, ylenmääräiset tunteet, iloisuus ja hauskanpito pelottavat minua, koska en pysty oikeen liittämään itseäni mihinkään noista."

No varmasti Kuu Kalat pelkää. Ei ole itselleni ainakaan uutta.

itkettää, tykkään opiskelusta, mutta kun voimat on ihan loppu ja tuntuu ettei jaksa oikeesti yhtään mitään. Tuntuu, ettei opinnot etene yhtään enkä jaksais käydä luennoilla, joilla ei kuitenkaan puhu kenenkään kans tai jos puhuukin niin jotain ihan diibadaabaa enkä jaksais nyt sellasta. Huolestuttaa todella miten käy.

Rahallinen tilanne mietityttää, mistä ihmeestä saan ens kesänä töitä ja miten jaksan?

Mun mielentilani on todella kaoottinen. Toisaalta on ihan kuoleman väsyny toisaalta vaan haluais muutosta niin hirveesti, mutta kun ei oo voimia.

Ihan niinku muutenki ei olis jo ihan tuskaa niin mulle kaupattiin puhelimessa miesten boksereita. Ei hyvää päivää.

Sori kun vuodatan tänne, ei jaksa aina siihen typerään päiväkirjaan vuodattaa ku se on ihan turhaa. Äh, kaikki on niin turhaa. Mitä ******** mun pitäis oikeen tehdä? Mä en enää tiedä. Kun tuntuu, että tekee mitä tahansa niin aina sama virsi.

 :'(  :-\

Suruinen ja epätietoinen A

A, nyt pitää pysähtyä ja hakeutua henkisesti kohottavien ihmisten seuraan. Sitä voi suositella itse kullekin. Jooga-ja meditaatio-opetus. MIELESI on nyt se mikä on kaaoksessa, Tietoisuus ei ole.

Mitä opetusta paikkakunnallasi löytyy?  :angel:

Me olemme kaikki kasvamassa täällä. Se toinen kuukala myöskin.  :angel: :angel: :-*

Kyllähän se lämpöpatteri olisi kiva, mutta kun haluaisin myös lattialämmityksen ja kaikki muutkin...  :-\

Mun mieleni on tosiaan kaaos. Se on vuosien ja vuosien negatiivisten ajatusten myrkyttämä ja alemmuudentunteen lamauttama. NYT SAA RIITTÄÄ!
Sanon niille negatiivisille ajatuksille tiukasti, että "Kuulkaas nyt se olen minä joka täällä määrää. Poistukaa olkaa hyvät."

Tuo uneni ja kaikki viittaa siihen kuinka haluan miehen ja suhteen ja toisaalta sitten tuolla aikaisemmin valitan kuinka en pysty näkemään itseäni rakastuneena tai iloisena tai what ever. Ehkä en juuri nyt, mutta se on kyllä
mahdollista.

Jos olen oikeasti pystynyt kerran luomaan ajatuksillani tämänkin tilanteen niin enköhän sen myös pysty muuttamaan. Uskon siihen vakaasti.

Mietin sitä untani niin tajusin, että se tunne, joka minulla oli siinä unessa. En varsinaisesti seurustellut siinä, mutta uskoin siihen, että minua rakastetaan ja minusta pidetään ja olen seksuaalisesti viehättävä.

Uskoa minä kaipaan.

 :smitten:

Tiedä sitten se että Sinuun TODELLAKIN uskotaan että olet tärkeä ihminen. Luota siihen   :smitten:

Luotan, Uskon ja Tahdon

 :smitten:

Tuosta tahto sanasta ja hieman muustakin asiaan kuuluva linkki:
http://www.teosofia.net/artikkelit/ss-tahto.htm   :angel:

Alzbeta, minäkin uskon että sinä tulet löytämään rakkauden mutta ehkäpä kohdallasi se löytyy muualta kuin savuisista kapakoista?

Tuosta Saturnuksesta ja peloista. Minä olin mukana Maarit Laurennon keskusteluryhmässä kun kävimme läpi Saturnuksen sijaintia ja pelkoja. Oli osuvia juttuja. Itselläni se on muuten huoneessa 11, eli en tunne oloani hyväksi isoissa ryhmissä ja suurissa ihmisjoukoissa.

5.huoneessa eli "flirttailun " ja harmittomien romanssien huoneessa mulla on taas mm. Jupiter ja alasolmu, eli minulle nuo asiat ovat tosi helppoja... vaikka olenkin jäyhä ja karu Kauris...  ;D ;D Toisin kuin iloiselle Jouskari-Alzbetalle...

Mutta tosi hyvä juttu kun luotat ja uskot itseesi. Siitä se lähtee. Tulevaisuudella on vielä paljon hyvää tarjottavaa sinulle.

MUISTA AINA TÄMÄ ALZBETA! Jouskarin hyväntahtoisuus kiehtoo miehiä mutta hyväksikäyttöä on, varsinkin kehittymättömissä ja piheissä merkeissä, joita ei saa antamaan just millään mitään.

Jousimiestyttö oppii jo aivan pienenä lapsena kunnioittamaan isäänsä jopa jonkinlaisena jumalhahmona ja yhtä varmasti hän myöhemmin tulee katkerasti pettymään, koska isä aivan käsittämättömällä tavalla jättää hänet vaille rakkauttaan. Tämä muisto saa hänet etsimään tarunhohtoista ritaria, joka on yhtä voimakas kuin hänen isänsä, mutta joka ei kuitenkaan jättäisi häntä. Jos saat häneltä myönteisen vastauksen olet jo voittanut ritarin roolin, mutta sillä ei pitkälle pötkitä. Toinen näytös vaatii jo paljon enemmän. Lähes kuumeisesti hän etsii varmuutta siitä. että saa pitää sinut ja on siksi valmis uhraamaan kaikkensa, jopa ihanteensa, että sinä olisit tyytyväinen. Tämä tuntuu varmaan ihan hyvältä, mutta juuri nyt pitäisi hälytyskellojen alkaa soida päässäsi. Hän on Jupiterin, yltäkylläisyyden lapsi ja tekee kovasti töitä saadakseen elämän näyttämään jatkuvalta juhlalta. Kuitenkin hän pyrkii pitämään sinut onnellisena sen sijaan, että juhlisi itse. Tässä pyrkimyksessään hän tulee surkeasti epäonnistumaan, sillä sinun todelliset toiveesi ovat erilaisia, kuin hänen sinulle asettamansa ja näin jätät tahtomattasi hänen suuren uhrauksensa käyttämättä hyväksesi. Älä siis ihmettele, jos hän alkaa suhtautua sinuun kyynisesti ja kylmäkiskoidesti, lopulta jopa vihamielisesti. Tietämättäsi olet nyt alkanut käyttää häntä hyväksesi ja sitä oikeudentuntoinen Jousimies ei voi sisällään hyväksyä, koska alat muistuttaa isää, jolle lopulta mitkään rakkaudenosoitukset eivät riittäneet, vaan lapsi jäi yksin.

Seuraa liittonne kannalta elintärkeä kysymys: Mitä sinä sitten voisit tehdä? Tämä kuulostaa kroteskilta, mutta on lopulta ainoa tie todella valloittaa Jousimiesnainen. Pidä hänet alusta alkaen riittävän etäällä itsestäsi, jotta hänelle jää ikäänkuin väkisin tilaa toteuttaa omia ihanteitaan ja mielihalujaan. Ole riittävän lähellä, jotta hän tuntee olonsa turvalliseksi, mutta älä suostu sitomaan häntä itseesi. Hän etsii universumin tarkoitusta ja tässä etsinnässä hän tarvitsee täydellisen vapauden. Antamalla sen hänelle tulet saamaan omasi moninkertaisesti takaisin, sillä ihastuksesi kohde on onnettaren jatkuvassa suosiossa. Muista kuitenkin, että onnetar suosii häntä vain hänen omilla ehdoillaan, sinun ehdoillasi ei onni ole saavutettavissa.

Hmm... väitän kyllä, että mulla on enemmän ollu ongelmia äidin kans. Oon isän kans aina tullu paremmin toimeen.

Mielenkiintosta kyllä ei mulla varsinaisesti sellanen tunne oo, että olisin mitenkään jumissa. Toi tr. Pluto neliö Kuu vaan tekee sen että jotenkin ne muutokset ja ajatukset muotoutuu vähitellen. Tuo kaikenlaisia tunteita pintaan ja vaikka oon tunteellinen muutenki niin kyllä toi Pluto syventää sitä tunne-elämää sekä hyvässä että sitte pahassa.

Ainoo mitä toivon on se, että voisin säilyttää kuitenki sellasen peruspositiivisen asenteen, vaikka välillä tuntuukin olo aika tukalalta. Siinä on työtä riittämiin kun ne negatiiviset ja ikävät ajatukset aina jostain kolosta tuppaa sinne mieleen.

Niin olen ajatellut itsekin, että epäilen vahvasti josko oma rakkaani löytyy baarista. Hassua, mutta olen pienestä asti jotenkin ajatellut, että puolisoni tulee olemaan ulkomaalainen. Olisiko sitten se Venus Jousimies vai mikä, mutta tällainen tunne on ollut jo pitkään.

On se jännä itselläni taas 11. huoneessa on Kuu ja jos olen oikeassa mielentilassa niin tunnen suuressa joukossa olevani kuin kala vedessä  :) Se ei varsinaisesti ole mitenkään ahdistavaa, mutta auta armias, jos pitäisi jollekin oma alotteisesti mennä flirttailemaan tai muuten juttelemaan niin ei onnaa. Siinä vaiheessa iskee rimakauhu. Konserteissa on mukavaa, vaikka siellä on paljon ihmisiä kun tietää minkä takia ne ihmiset sinne on tullu ja mitä siellä "tehdään" periaatteessa... Kun taas baarissa ei tiedä yhtään minkä takia ihmiset siellä on ja mitä ne hakee jne... se ahdistaa mua.  :-\ Ei oo tilanne hallinnassa kyllä yhtään.  :P

Yksi elämän mysteeri, minkä ihmeen takia olen aina lokakuussa hieman masentunut, mutta sitten marras-helmikuu on yleensä mukavaa aikaa. Mutta mitä pidemmälle kevät menee sitä ahdistuneempi olen. Sitten kesä on taas parempi. Minkä ihmeen takia kevät ja lisääntyvä valoisuus saa ihmisen masentumaan? Ei ymmärrä.

Edit: tai jos ei masentumaan niin ainakin pois tolaltaan.  :crazy2:

Äkillinen valon määrän kasvu voi saada ihmiset käyttäytymään varsin erikoisilla tavoilla  :uglystupid2:

Masentumaan=? No ei kevät kyllä pysty masentamaan mua.

Klassinen selitys, valo paljastaa pimeät ja harmaat nurkkasi..

NAISEN ROOLI ON LAITTAUTUA JA HYMYILLÄ ja miehet voi siihen tulla pörräämään ja iskemään. Ei tarvi kuin hymyillä. No mitä tästä opimme? Kehojen maistelu on kivaa- :angel:tulipa taas maisteltua.. ooh.. minäkin huomasin että konsertissa voi vapaammin tavallaan löytää, baareissa ihmisillä = miehillä voi tulla epätoivokin iskemisessä ja kaikki humaltuu yhä enempi.  ::)

:coolsmiley:
                 Naiset ovat ihanan sipulisia !

                  Kun kerroksen saa riisuttua, niin jo löytyy uusi

                   kerros, kitkerän makeaa, ja nautimme ! ! ?

                    Miehet - nuo Banaanit, kerran kuorittu,
               
                      ja kaikki jo paljastui ! !

                 

(http://www.personal.psu.edu/users/g/j/gjk132/Images/i_fun_fly.gif)

Bah.
Hellan ja nyrkin väliin.
Sekä hakemaan kaupasta kaljaa
raavaille karjuille. Sekä silittämään heidän karvaista mahaansa.

Röyh

Naisen rooli on olla kaunis, jotta joku herrasmies ja kiihkeä tapaus kohtelisi kauniisti, ja molemmat ovat tyytyväisiä, olen kokenut tällaista ihmettä aika ajoin.  :coolsmiley:

Tuo oli kyllä jokin nousu vaakamainen lipsahdus... ES!
Puman kanssa samoilla linjoilla. Minun mielestäni tuo ei ole sen enempää naisten kuin miestenkään tehtävä.

Jos laittaudun niin sitten kyllä itseäni varten  :-*

Jos laittaudut itseäsi varten, et yritä miellyttää toista, näin ollen et saa toista.

Pitää olla just se mentaliteetti että menee hurmaamaan, ja tekemään hyvää sille toiselle josta pitää, muuten ei saa just mitään, jos ei anna, mutta kannattaa toki VALITA seuransa.  :angel:

Alatkos päästä jyvälle..vai menitkö meditoimaan. Taidan alkaa..  :-*

Tykkään olla hyvännäköinen, koska totuus on että kauniit menestyy paremmin..

Olen huonolla tuulella sori...

Olen kiltti ja alistun...

Niin vaakaa niin vaakaa...  :) Oot kyllä niin erilainen ihminen ja sulla on niin erilainen Asenne ku kaikilla, jotka tunnen.  8)  :) Ehkä sen takia oon tällanen "ryppyotsa" kun oon viettäny liikaa aikaa sellasessa seurassa elämäni aikana.
 ???

Mutta kerropa mistä ihmeestä mä voin sitten tietää mistä se toinen tykkää?
 ???

Onko siis ihme että miehet tulee hunajan luo..

Jos haluaa velloa synkkyydessä niin onhan gootteja olemassa.

Toisen oppii tuntemaan niin että toiseen kiinnittää huomiota, jolloin pääsee lähelle+sänkyyn ja silti ihmiset voi jäädä mysteeriksi. Eikä se haittaa koska kaikki on leikkiä. Puhun ja flirttailen aina monien kanssa ulkona mutta harva kiinnostaa. Se joka saa huomioni saa kerman kakkuineen.  :D

Mut siis ihan ekana että se MIES tekisi sen lähestymisen niin silmäpeliä ja sitten vaan olet kaunis, ja mies toimii, ja sitten sinä toimit. Simppeliä oikeestaan.  :angel: No olen varmaan 3 kanssa oppinut tai kymmenten..  ::)

Olen siis gootti kun kiukuttaa ja olen synkkä kuin aamu-uloste? :'(

Menenkin kuuntelemaan himiä ja itkemään..

Ei tietenkää ole tehtävä. Se on keisarillinen etuoikeus
päästä niinkin yltiöpäisen jumalalliseen asemaan
palvelemaan karvaperseistä urosta.

Nami Nami

Kukapa nyt ei siitä asemasta nauttisi  ::)

A, kuten huomaat, tilanteesi ilman miestä ("vakavasuhde") ei olekaan hassumpi. Näin se hämmennys selkenee.   :smitten: Lisäsilaus meditaatiolta niin Tietoisuutesi huomaa et just näin kaiken piti ollakin.  :2funny:

Anteeksi töykeä tuppautuminen keskusteluunne, mutta julma totuus on, että ulkonäkö on se, johon ensiksi kiinnitetään huomiota. Kieltämättä itsekin, kun miestä katselin, niin minulla oli tietty ihannekuva miehestäni.

Miehet taas ihastuvat naistyyppiin, joka on heidän mielestään kaunis. Kaikki eivät ihastu blondeihin, aika moni mies ilmoittaa ihannenaiselleen tummat hiukset.

Sen olen huomannut että liian laitettu ei saa olla. Tunnen erään naisen, joka on blondannut hiuksensa liian vaaleiksi ja meikkaa rajusti. Ei miehet tykkää sellaisesta.  Ja ääripää on taas ilman meikkiä.

En tiedä. Kun kysyin mieheltäni mihin hän aikoinaan ihastui minussa, niin kai se oli sekoitus ulkonäköä ja iloista pilkettä silmäkulmassa...

Kaurisenergiaa, totta ei siitä mihinkään pääse kyllä sen ulkoisen olemuksen ensin näkee.

Itselläni on joku fetissi tummiin hiuksiin, en voi sille mitään, mutta ne vaan on niin...  ::)

Tottakai sitten kun tutustuu paremmin ja oppii tuntemaan niin se luonne tulee etusijalle.

ES, en osaa keimailla, se on vaakojen jalo taito  :-[ No ehkä tarvitsen vain "pienen" Asennemuutoksen ja siitä se lähtee  :-*

Niin kieltämättä, joskus olen vähän liiankin tyytyväinen toisaalta tähän olotilaani, että jaksanko tehdä muutoksen eteen oikeasti mitään.  :-\ No mutta kyllä sitten kun SE tyyppi tulee vastaan niin olen varma, että se on menoa.

 :smitten:

Nousurapu.. hmm.. niissä vois olla äidillistä lämpöä jota ainakin skorpparipojat hakee ja muutenkin vesi+vesi.. mutta yhdistelmä vesi+tuli vois olla outo.. kyllä, vaaka vahvistuu minussa yhtä lailla kuin jousimies on vahva.

Kaikenlaista menoa ja tuloa on nähty..  :angel: :-* :smitten: Itselläni vaaleisiin joku juttu yhä  enemmän vaikka eka pitkä suhde tumma ja tulinen.  :angel: (ulkomainen, jos haet ulkomaista, mee matkoille - mullakin ulkomainen vielä optiona)

Skorpparipojat... hmm, kuulostaa hyvältä...  ::)

Miesten pitää olla kunnossa naisia varten eikä toisinpäin  :knuppel2:

Ehkempä elämässä ei tarvitse muuta kuin 'olla oma itsensä', jolloin asiat luontuvat yhteiseen selviöön ja siten järjestyy tasapainopuolisuus kokonaisuuden kesken  :smitten:

Voih, pelkäsinkin että koska joku ottaa tämän "ole oma itsesi" -kortin esille...
entä jos ei tiedä edes itse kuka tämä "Minä" on? Mitä sitten tehdään?  ???

Niin siis korjaus edelliseen... Miehet tietenkin eikä pojat...  ::)

Mieheni on nouseva Jousimies eli hänen DC on Kaksosissa. Minä en ole Kaksonen mutta koska parhaiten aspektoitunut planeettani on Merkurius, olen aika "Kaksosmainen". Ehkäpä siihen mieheni ihastui.

Mene ja tiedä.

Minä : Sielu eli kaiken kattava kokonainen juuri Sinussa
 :smiley6600:

Elämä on erään buddhalaisen mestarin
mukaan kuin purkki missä on kärpäsiä ja mehiläisi.

Kärpäset hakeutuvat sonnan luokse ja mehiläiset hunajan.

Siksi lähdenkin äänestämään.

ES, juu tiedetään... kelaan ihan liikaa asioita... mutta ku sekin on ikään kuin paha tapa...  :-X

Kaurisenergiaa, mielenkiintoinen teoria... tarkoitatko siis nimenomaan
parhaiten aspektoitunut vai eniten?

Lumor, no tuo Sielu kuulostaa huomattavasti tutummalta.  :smitten:

Kaikki on mahdollista.  :smitten:

Kyllä sen täytyykin olla myös jollain tavalla pohtijatyyppiä, koska ei se muuten mun kanssa jaksa... enkä mä sen  :P

Minulla on Merkurius sekä eniten että parhaiten aspektoitunut.

Nyt kun teitä on näin paljon paikalla, heitän taas välikommentin, jonka jälkeen toivottavasti palataan Alzbetan aloittamaan aiheeseen.

Mihin Corvus katosi?

No mulla on se valtava Stellium 6. mutta siis Aurinko ja Kuu on eniten aspektoituneita ja Kuu vieläpä kolmioin ja sekstiilein. Hmm... vaikka se yks neliökin siellä on, mutta kuitenkin...

Saisko tosta sitä Skorpionia jotenkin, heh  ::)

En tiedä Korpusta, itsekin ihmettelin että mihin mahtoi kadota?

Mee Lumor iskee joku nainen. Kokeile A:aa...  :P :smitten: :smitten:

ABCD kissa kävelee joo-o kuhan pysys vaan tämä jellona pöksyissään ettei karkais tuo mielikuvitus :smitten:

Voit iskeä myös mut, me ollaan molemmat jouskareita mut mulla on kai nyt joku toinen menossa.  :D ;D ;D Nii jouskari ja leijona sopii.

Hetkinen, Onko Lumor vastoin mun oletuksia mies vai onko musta tullu lepakko?

Tai jos mun pitäiski olla bi? Paremmat mahdollisuudet vai miten se meni...
 ::)  :2funny:

:-[ :-[ Mä ihan luulin... Just tätä tää netti meikäläiselle teettää...

Sori Lumor.  :smitten:

ES, joo molemmat Jouskareita, mutta mä oon kans -82  ;)

 :smitten:

Edit: -82 joka edelleen haluaa vajota maan alle...  :-[

Alzbeta, jos sulla on Kuu parhaiten aspektoitunut niin sehän lisää niitä Ravun piirteitä... sorry.

Mutta se sun valtava stelliumi 6:ssa taas lisää Neitsyt-piirteitä eli siksikö pohdiskelet niin paljon?

Ei mitään. Tällä netillä on kyllä omat ongelmansa kurrrrr   :D

Viestit ei mee aina perille :smitten:

Lumor, Ihanaa, ettet pahastunu.  :smitten:

No nyt tiedän  ;)

Lumor, haluatko kokenutta vai kokematonta? hehehehehehheeheheeeeeeeeeeee


niin no siis, en osoittele ketään!  :D :laugh: :crazy2:

Muista, kummassakin on puolensa!  :P

Heh heh HEEEE et YHTÄÄN osottele, köh köh.
 
 ::)

Leijona, nousujouskari ei oo paha, tää olis tulinen, huh huh.

Löytyiskö vähän iällä varustettua versiota.

Voisinko edes kuvitella että olis molemmat au ja nousu tulta, huh. Olin ajatellu ilmaa..  :coolsmiley:

Enpä mä täältä seksiä vonkaa. Kuhan muuten vaan höpöttelen niitä näitä  ::)

ES täällä vonkaa  ;)  :2funny:

Höpöttely on kivaa  :)  :smiley6600:

:smiley6600:  :-*  :D

Neuvoja tämä kaipaakin. :smitten:

Heip taas...

Olen viimeisen parin vuoden ajan oikeastaan miettinyt vain yhtä kysymystä.
Nimittäin sitä että missä vaiheessa olen menettänyt luottamuksen elämään ja uskon itseeni, minkä takia näin on käynyt ja miten ihmeessä voisin voittaa ne takaisin sisimpääni.

Olen siis nyt pari vuotta miettinyt tätä ja oikeastaan minkäänlaiseen lopputulokseen en ole päässyt. Voisitteko, te näkijät, auttaa?

Vaikee sanoo kun en tiiä mut jos sun (sun, hyvä sana muuten) pitäis maistaa enemmän mille elämä konkreettisesti tuntuu? Siis niinku päästää jollakin tavoin se energia ulos mitä sun sisälläs kiertää!

Kokeile päästä siis enemmän ekstaasimaisiin fiiliksiin musiikin tai harrastusten kautta.

Tai jos sulla on vielä hakusessa se missä sä voisit todella loistaa ja näyttää taitos?

Kaikkee ei kans tarvii kelata sun ittes kautta vaan anna asioden olla silleensä miten ne on keskittyen vaikkapa tutkimaan kuinka hienoja muotoja ja värejä sun ympäriltäs löytyy.  :smitten:

Siitä on niin kauan kun muistan minkäänlaisia ekstaattisia kokemuksia, kaikki värit on mun maailmassani taittunu mustaan ja harmaaseen ja muodot kadonnu äärettömyyteen... konkreettinen elämä ei oo siis tuntunu kauheen houkuttelevalle tai mukavalle.

Oon paennu sitä mieltämällä itteni jotenki "henkisenä" ja lukenu, kirjottanu, pohdiskellu paljo.

Nyt oon erittäin hämmentyny kun tuntuu että ne värit ja muodot on palannu ja se on myös hämmentävää kun muutkin asiat kiinnostaa ku lukeminen ja tällanen "älyllinen puuhastelu". Haluais tosiaan maistella sitä konkreettista elämää ja nauttia siitä sellasenaan. Mutta kun en oo tottunu sellaseen ollenkaan ja nyt on jotenki sellanen hämmentyny ja tyhjä olo kun ei oikein tiedä miten pitäis toimia tai olla.  ???

Mä en oo löytäny sitä aluetta, jolla mä olisin hyvä ja uusia harrastuksia on korkee kynnys alottaa kun asetan ittelleni heti niin korkeet vaatimukset, että vähemmästäki masentuu.  :-\

Itse asiassa toi kuvais aika hyvin mun koko elämäntilannetta; ihan niinku mä menisin elämäni ensimmäiselle pianotunnille kun mä en koskaan oo nähny pianoo. Siitä huolimatta mä oon kuullu muiden pianon soittoo ja mun tavotteet on korkeella. Sitte siellä tunnilla mä tunnen vaan olevani ihan täys hölmö ja oon ihan hirveen pettyny ja hämmentyny. Lopetanko heti alkuunsa ettei tästä tuu mitään vai vedänkö syvään henkee ja mietin minkä takia haluan oppia soittaan pianoo ja sitten vaan kestän sen etten heti oo täydellinen virtuoosi. Kas siinä pulma. Kun kumpikin vaihtoehto tuntuu yhtä vaikeilta omalla tavallaan.  ???

Tärkeämpää on kuulla pianon ääni sisällään kuin koskettaa sitä.

Toi sun juttus kuulostaa perfektionismihakuiselle. Siitä muodostuu eittämättä ongelmia jos asiat ei onnistu tyyliin että ne pitäis jostakin syystä onnistua.

Kannattaa ehken kokeilla antaa mennä vaan taktiikkaa. Siis tehä jotain mistä ei oo mitään aavistustakaan mitä siitä seuraa.  :crazy2:

Tiedän, täydellisyydentavottelu on niin turhaa ja typerää kun vaan olla ja voi, mutta minkä teet  :-[

Lukion jälkeen olin elämäni tähän asti ainoon kerran sellasessa mielentilassa, etten nyt tiedä sitte yhtään mitä tästäkin jutusta seuraa, mutta kokeillaan nyt kun ei oikeen muutakaan keksi. (tää liitty opiskeluihin. en päässy sinne minne halusin ja sitte lähdin summissa ihan toiseen suuntaan. Sillä tiellä oon edelleen  ;) )

Mutta siis pitäis jostain löytää se vire, että hemmetti ei mitään hajua mistään mutta kokeillaan. Jos menee ihan totaalisen hutiin niin sitte menee, mutta jos onnistuu niin ei ainakaan tarvi jossitella.

(kuka toi ihminen on, haluis taas ajatella ja oikeesti tuntee noin!)

Edit: onko kenelläkään hyviä vinkkejä miten elämäänsä sais lisättyä "luovaa hulluutta"...?

ÖöÖ kokeile toimia impulsiivisen toiminnan kautta yhdistäen siihen intuitiota ja herkkää vaistoa.

Opettele näkemään itsesi olevassa ja elä sisäisen liikkeen ja rytmitajun mukaisesti. :D

Uskalla toimia päättömästi ilman huolta seuraamuksista.  :buck2:

Ole vapaa rajoituksista joita tiellesi on asetettu. Pura ne näkemällä mielesi läpi.

Opi siis nauttimaan hetkestä ja mukaudu siihen että kosmoksessa on kaikki helvetin hyvin.  :smiley6600:

Syleile elävää  :smitten:

No kiva kiva, teen noin. ja helvetin hyvin menee.

Absintti voisi lisätä luovuutta. Kehitä asennettasi ja pakota itsesi huomaamaan kuinka erinomainen yksilö olet. Äläkä välitä pikku jutuista. Jos koet jonkun kommentit ym. luokkaaviksi niin loukkaa takaisin. Äläkä anna periksi kenellekään; omapa on elämäsi. Ja ehdottomasti unohda kaikki turhanpäiväiset henkimaailma-paskanjauhannat.

Alz, tappelen tavallaan saman elämään luottamus kysymyksen kanssa varsinkin viime vuoden jälkeen. Mun pitää luottaa nyt vähän yhteen jos toiseen asiaan. Tiedän, miehiin en luota, se on selvä asia. Mutta ehkä kuitenkin luotan siihen että elämä on seikkailua jossa saa kokemuksia, mitään ei kannata hirveesti surra vaan eteenpäin.

Kun yksi ovi menee kiinni, toinen aukeaa. Jotain sellaista koin ainakin tossa viime syksynä rahan kanssa ja suhteiden kanssa joulukuussa, vaikka vieläkin olen vaiheessa, niin näen tämän "kannattelun" tuloksia muutaman kk:n sisään.

Kyllä se on vaan pakko visualisoida että asiat menee oikein. "oikein" sanon edelleen eilisen pahan riidan jälkeen-

Toisaalta - kuka määrittelee miten PITI käydä? Lopulta kaikki muuttuu energiaksi ja palaa valoon.. luulen..

No siinähän se just on, etten osaa antaa samalla mitalla takasin ja siltiki jos annan niin tulee vaan ihan ******* olo. Lopulta käännän sen sitten vaan itteeni...  :'(

Ehkä, tohon seikkailuun liittyen, täytyy sitten ajatella, että jokaisesta kokemuksesta jää muistoja ja muistot on lopulta vaan rikkautta.

Minne muistot maailmankaikkeudessa varastoituu..Aikakirjoihin..

Seikkaile, seikkaile.

Niin minunkin piti ennenkuin jostakusta alkoi liikaa välittää mutta pääseehän siitäkin pois. Kuten tiedät!  :-*

Raha-asiat muuten yleensä toimii suhteita paremmin, kumma.

Ai niin muuten. Ellei nyt ihan huonosti käy, periaatteessa kai kumpikin saa jotain suhteesta, jonkun miehen mielestä nainen voi vaan lempata miehen helpommin, sitten kai mies oppii lemppaajaksi, ja peli jatkuu. Koeta löytää joku joka ei ole itseään vielä kylmettänyt niin sulla on helpompaa-

 :police:
           Kontrol  kontrol, avot` tuo tuttu naapuri...

             Kuis`hänest irti päästään ? NO vot` ei huolita

               mukaan, päästetään IRTI, ei huolita mukaan !!!

                                      :2funny:

Luovaa hulluutta alkaa tulla esille ihan itsestään, kun tunnistaa oman sisäisen lapsensa ja heittää estot pois!  ;D Jos tekee mieli hypätä lumihankeen keskellä katua ruuhka-aikaan, niin anna mennä ja hyppää! Joku ehkä tuijottaa, että "mitä hemmettiä? onko tuo päästään vialla?!" mutta anna tuijottaa. Sinähän vain toteutat sisäistä lastasi ^__^

Täytyy uskaltaa laittaa itsensä likoon "noloihin tilanteisiin", jos tuntuu siltä, että olisipa hauskaa nyt kajauttaa ilmoille laulu täällä kaupan käytävillä, niin ei kun laulamaan vain!

Leikki-ikä on koko ikä  ;D