Astro Foorumi

Henkisen etsinnän syövereistä monet meistä ovat päätyneet
mitä erikoisimpiin uskontoihin, siinä missä toiset ovat
säilyttäneet oman kulttuurinsa traditiot ilman suurempia muunteluita.
Joidenkin etsintä ei ole loppunut, vaan he kokeilevat yhä uusia ja ellei
jopa muinaisia perinteitä, omaksuen niitä lisää ja lisää.
 Mutta mihin tämä päättyy? Mikä on ollut tämän kaiken tarkoitus?
Useimmat meistä ovat päätyneet mumbo-jumbo sekoituksiin, jossa
yhdistävät monien uskontojen harjoitukset, joiden näkemysten paletti ei pysty
muistuttamaan mistään muusta kuin irvokkaasta oksennuksesta.
Enään tieto ei toimi oivalluksen ja pohdinnan lähteenä, vaan siitä on tullut
taidokas pohja pätemiselle, pelkkä alati kasvavan rahavuoren osanen.
Puheen merkitystä ei pohdita, niillä pyritään ainoastaan työntämään
lähimmäinen ahtaalle. Toistamalla ja toistamalla kuten papukaija, joka
on sattunut ohimennen kuulemaan:
"Uskonto ei ole tärkeä, vaan myötätunto"
Jalkapallosta ja muista urheilulajeisa luopuminen on johtanut piilevään paremmuuteen
"Miksi minä ottaisin
osaa johonkin jossa kilpaillaan paremmuudesta? Olenhan minä sen verran
hieno ja parempi ettei minun tarvitse edes osallistua alemman tason
asioihin."

Monet asiat ovat muuttuneet, Traditiot ovat vaihtuneet, rituaalitkin toimitetaan
eri kielillä. Mutta ovatko egotrippailu, kunniotuksen puute, ahneus saaneet
vain paremman pelikentän omille, ikiomille neuroosien loppumattomalle
leikille joka ei johda mihinkään, ja joka ei ole lähtenyt mistään?

Mikäpä sitä tämän maailman todellisuudessa olisikaan aitoa?  :idiot2:

Mielemmekin kun on vain pelkkä projektori tässä holograafisuuden täydellisessä sekasotkuverkostossa... :buck2: Mutta ei hätää matkallahan täällä ollaankin...

Totuus? Kaiva se mustasta aukosta ja palauta silmäsi aurinkoon...

Mitäköhän tuossa tuli trippailtua..  :idiot2:
Todellisuudessa niin.. Jos sitä pitäisi jokaisen olennon kannalta yksilöyhteisöllisenä luomistarinana niin jotain tolkkua tässä varmaan olisikin.. Sellaisena satuna jossa vaelletaan halki elämän  ???

Mutta ei kait siinä mitään egoistista ole jos pitää itseään ja kanssakumppaneitaan tähtinä puettuina ihmiskaapuun? Aito minuutemme kuitenkin lienee jotain ihan muuta kuin tämä lihallinen kasautuma mikroliiketoimintaa  :angel:

Ristiriidatkin joiltain kohdin johtunevat siitä että olemme jakaantuneet moniaisiin osiin ja ulottuvuuksiin ja näiden 'osien' välinen suhde ei välttämäti aina ole ihan tasapainossa kun niiden luonteet ovat hiukka erilaisia käyttäytymisiltään...

Jokaisella aikakaudellahan on tunnusomaiset piirteensä miten evoluution voimat meitä koulivat ja opastavat ihmisyyden kehitystaipaleella.. Ja nyt olemme kohdassa jossa esmes tämmöisiä visuaalisia ja kuvaviestinnällisiä hommeleita availlaan rakenteessamme niin sitä kautta elämisestä voi tulla ei-niin-käsinkosketeltavaa.. Viime jouluna katsoin ohjelmata Dalai Lamasta, jossa näytettiin kuinka Tiibetin Lhasassa pikkulapset pelasivat silmät tapillaan videopelejä suuri luostari taustalla kertoi jotain tästä meneillään olevasta siirtymävaiheesta.. Asioilla on puolensa..

Mutta kuten olettaa sopii nämä ilmiöt mitä kulttuurissa ja ihmisolennon sisällä tapahtuvat palvelevat sitä kuuluisaa Suunnitelmaa olimmepa sen uudistavia vaikutuksia joiltain osin vastaan tahi ymmärrämmekö sen laatiman tien siirtyä matkallamme eteenpäin kohti laajempaa olemisen ja tekemisen yhteyttä...   

Voit käydä moottoritiellä esittämässä saman kysymyksen rekalle
joka tulee 120km/h.



Kummatkin näkemykset ovat lähtöisin mielestä, keho on täysin puhdas
ja keho on pelkkää ...... Toinen tuottaa onnellisuutta, toinen ei.

Mikä sitten kehomme on? Kehomme on aivan yhtä puhdas kuin tämä
"aito minuus", sillä kuulostaa hyvin mahdottomalta ettei keho olisi
sen ilmentymää. Muutoinhan olisi yhtäkkiä olemassa kaksi ´minää´.

Tai... ehkä skitsofreenikot ovatkin sitä valittua kansaa.  :crazy2:

tii hii hii hii


Puhuin niiden mielivaltaisesta muuttamisesta. Jos on esim. buddhalainen ja seuraa buddhalaisia opetuksia. Silloin hyväksyy
sen ettei itse ole valaistunut ja Buddha on valaistunut. Sen takia
kehitetään sellaisia ominaisuuksia kuten: hartautta, luottamusta ja uskoa opetuksiin.

Traditioiden muuttaminen on sama asia kuin menisit ravintolaan, tilaisit
annoksen, ja sen saatuasi alkaisit paistamaan siitä uudestaan.


Koska niiden näkemykset eroavat toisistaan. Kristityillä on eternalisminsa, ateisteilla nihilisminsä ja hinduilla moninisminsä. Plus,
jos alat todella harjoittamaan jotain tiettyä uskontoa, aikasi
ei yksinkertaisesti riitä kaikkiin käsillä oleviin harjoituksiin.
Jos ei tunne luottamusta tekstin kirjoittanutta henkilöä kohtaan,
silloin on olemassa hyvin pienet mahdollisuudet ymmärtää sen perimmäinen tarkoitus. Itsekkäillä näkemyksillä varustettuna on
vahva taipumus jättää asian opiskeleminen puolitiehen. Jos hyväksyy
yhden asian Islamista, silloin täytyy hyväksyä kaikki näkemykset.
Kukaan ei mene vessaan ja jätä hommiaan puolitiehen.

Niin ja kuvajainen muovaisi taas muotoaan, koska se tapahtuminen on näennäistä paitsi itse kohteiden kannalta :buck2:



Eräänlaisia 'jatkeitahan' tässä oltiinkin Yhden minuuden multiudelle...



Buddha olkoon valaistunut ok. Mutta miksi itsesi ei ole vaikka Buddha on sinussa?
Kun eihän mikään ole erillään minuudestamme..

On todella hieno jos tietää tämän sydämessään todeksi,
se ei kuitenkaan ole sam asia kuin se. että omaisi
kokemuksen jota syventämälllä saisi lopullisen realisaation

Ja mikä ihmeen minä?   :D


En tiedä miten tämä kysymyksesi liittyy kirjoitukseeni, mutta vastaan
kuitenkin. Pidä mielessäsi ettei minulla ole muuta kuin rajallinen
näkemykseni Tiibetin buddhalaisuudesta jonka olen typeryyksissäni muodostanut.
Lamaa ei ensinnäkään seurauta, sillä hän osoittaa polun. Se on sinusta
kiinni käveletkö sitä eteenpäin vai taaksepäin.
Täyskumarruksilla puhdistetaan kehoa, puhetta ja mieltä.
Kun olet hyväksynyt Mula-gurun (tai perimyslinjan) turvautumalla häneen kehollasi, puheellasi ja mielelläsi, silloin hänellä on lupa
hajoittaa sinut tuhanneksi kappaleeksi, mikäli hänestä siltä tuntuu.
Ennen sitä, oppilas testaa opettajaansa ja opettaja
testaa oppilastaan.

Tämä tie ei sovellu kaikille,
en ihmettele jos se ei ole sinun juttu.

Miten aitoa on sitkutella elämää? :coolsmiley:
Aitous on hyväksyntä sille mitä on,
eikä pyrkimistä johonkin puhdistumiseen tai vastaavaan, jolloin olisi jotakin
jonkun uskonnon mukaan :P

Eiköhän kaikista uskonnoista löydy teesinsä viisaudelle,
ettei ole niin merkitystä sillä mitä tekee, vaan miten sen tekee. :)

Ömm totaniin joo.. Vastauksia lienee niin monta kuin on siitä tietoisia kysyjiä.. Niistä voisi kasata vaikkapa pyramidin jos niikseen tulee...  :aspect_tri:

Olkoon mikä on

Minusta ollaan kyllä menty parempaan suuntaan,kun saamme kyseenalaistaa ja olla eri mieltä.
Jos nyt vaikka verrataan Suomessa lestadiolaisiin tai jehovan todistajiin,niin kovin on rajallista ja tuomitsevaa,jos hiemänkin poikkeat.

Ihmisen ajatusmaailma,kokemukset ja huomioimiset tiettyjen asioiden kohdalla joko itselleen toimiviksi tai ei,muokkaavat häntä ja muutosta tapahtuu.

Itse ainakin poimin sieltä täältä,on se sitten aitoa tai ei.
Aitoa on ainakin se,että uskallan sen myöntää.
Ja eikö se perusjuttu ole hieman saman suuntainen kaikissa uskonnoissa.

Onneksi meillä on lupa olla sitä,mitä sisällämme oikeaksi tunnemme! :smitten:

Tietoisuus voi olla vain tapa paeta tunnetta todellisuudesta.


Miten aitoa on itsensä ampuminen? :coolsmiley:


Uh-huh, minkä takia et sitten hyväksy pyrkimyksiä?


Löytyy, ja ne teesit eroavat huimasti toisistaan. Jos ampuu itsensä
kultaisella desert eaglilla tai haulikolla, tulos on kuitenkin sama.


Välillä tämä kyseenalaistaminen on vain lapsellista, koska teemme sitä usein
kulttuurimme pohjalta, emmekä totuuden. Pädemme tekmologiallamme joka
on vieraannuttanut meitä niin paljon luonnosta, etteme enään osaa edes purjehtia
tähtien perusteella.


No ei vieläkään ole. Kristityillä on Jumalansa joka rankaisee tuhmuudesta
tai palkitsee kiltteydestä, buddhalaisilla on mieli joka tuottaa positiivisia
tai negatiivisia tuloksia riippumatta ulkoisista/sisäisistä vaikutuksista.

Dalei Lama todella nayttaa polun, mutta eiko meidan itsemme tehtava ole kulkea sita, polunhan voi parantaa, tasoittamalla naita karman sarmia, energiahan muuttuu ja kasvaa mita mina ymmarran?
Mielestani jokainen voi ottaa tippoja mista uskonnosta tahansa-jos sen hyvaksi nakee-maailma on vapaa nakemyksillemme.

En jaksa näitä asioita sanallisesti väännellä"enää" (tai ainakaan nyt), mutta sen verran pitää kirjoittamani, että olen "samoilla linjoilla" Karma Yshen kanssa.
 :)

Tai taasen tunne voi olla sisäsiittoinen tapa työntää tietoisuus syrjään.

Mutta yhteys näiden (kuten muidenkin olemassaolon aspektien välillä..) kesken onkin se juttu, jonka kautta voi syntyä syvempi kokemus ihmisenä olemisen todellisuudesta..

Niin, voihan sitä toki tukahdutettujen tunteiden kautta siirtää sitä omaa vastuutaan elämästä. Sen kun kuitenkin koen olevan osa "elämän matkaa" ja siitä voi oppia ja varmaan jokaisen sekin tie on kuljettava kasvaakseen ihmisenä.  :)
Itse koen, että ihmisen tietoisuus sinällään ei tee elämästä sen syvempää kokemusta tai ihmisenä olemisesta. Sen sijaan koen, että kunnioittavat pohja-arvot(aidot) ovat ja niiden pohjalta eläminen ja valinnat, tekevät elämästä syvää ja tarkoituksellistakin. Aitoa.
Ihan perus maalaisjärjelläkin ihminen ymmärtää ihmisen elämisen todellisuutta syvästi. Ei siihen tarvita välttämättä mitään psyykkisiä-tietoisuus-matkoja.
 :)

Olet täysin oikeassa. Se mitä koitin sanoa on tämä, kun puhuu
buddhadharmasta, silloin täytyy hyväksyä
kaikki mikä liittyy siihen. Muutoin se on vain
Buddhadharma - Lightiä tai Krisddhusmia.



Sulla taitaa olla kokemusta tästä?



Kokemukset ovat kaikki ohimeneviä, ne eivät pysy.

Tottakai rakenteestani johtuen väistämättä tulee erilaisia tiloja miten elämää koen. Niin monia vivahteita leikkii tässä paletissa..



Olisiko iäisen luomisliikkeessä olemassa sitten jotain pysyvää muu kuin olevan perusta missä kaikkeus velloo?

Kukin toimii tahollaan. Mummo perunamaalla ja avaruusmies hypergalaksissa ovatkin täysin yhtä, koska jaamme tämän elämän yhteiseksi kokonaisuudeksi  :)

Ei välttämättä tarvitse olla sisällä, jotta pystyisi erottamaan sen mikä
on islamia ja mikä ei.


Totta, toivottavasti paranet.



En tiä, Elviksen kuninkuus?

Äh kunkut tulevat, menevät sekä vaihtuvat kuin puiden lehdet vuosien kiertokulussa. Mutta itse puu olemassaolon juurineen on ja pysyy.

Paitsi jos kyseessä on Walt Disney, silloin pysyy jopa kuolemankin jälkeen täällä materiaalisessa sateenkaari ulottovuudessa!

Kumpi oli aiemmin Mikki vai Walt?

Tartu Mikkiin, sanoi Walt

 
Syntax error. Terminate

Mikkiin tarttuessaan Walt-sedän huulilta rupesi kuulumaan puheensorinaa: Kvaak%*#@!!

Ja näin alkoivat taas arkkityyppi Ankan ihmeelliset seikkailut.....

Kyllähän pelikenttä on tietenkin parantunut edellä mainituilla asioilla, kun ihmisten käsityskyky asioista on muuttunut ja suoraan sanoen heittänyt härän pyllyä  :crazy2:

Mehän elämme ns. hyväksymisen aikakautta jolloin kaikki erilainen pitäisi pystyä hyväksymään ja jo sen varjolla halukas pääsee pitkälle. Haetaan tavallaan rajoja, niin kuin kuriton lapsi  ::). Lisäksi kun tätä "Minä itse" ideologiaa on hoettu jo niin kauan, että se on hämärtänyt jo tietyllä tavalla kunnioitusta toisia eläviä ja ennen kaikkea luontoa kohtaan. Lapsuudesta tulee mieleen, kun isossa perheessä joku innostui liikaa tätä "Minä itse" juttua tuomaan esille, niin vanhempien suunnalta kuului rauhallisesti " Minä itse se on koiran kakkakin mättähällä"  :) !

Aika on muuttunut ja minä ainakin kaipaan takaisin kunnioitusta elämää ja luontoa kohtaan.Onneksi luonnon suhteen ainakin ollaan menossa jo parempaan suuntaan, vaikka se tapahtuukin pelon takia.

Eri uskonnoista minun on vaikea sanoa mitään, koska ne eivät kiinnosta minua. Uskonnot ovat jotenkin mielestäni niin vääristyneitä ja saavat paljon pahaa aikaan.Minä uskon johonkin kaikkialla, hyvään rakastavaan voimaan ja enkeleihin jotka kulkevat mukanani missä olenkin.Sen kummempia sääntöjä tai muita "lakeja" en itselleni edes halua asettaa, koska valitettavasti en ymmärrä MIKSI minun tulisi johonkin tiettyyn uskontoon sitoutua jos tiedän että ainoa asia mitä siitä saisin olisi ahdistus tai kuvottava tekopyhyyden tunne joka on niin kaukana AITOUDESTA  >:( !

   

Yhdyn tähän Taiskan mielipiteeseen ihan täysin.
Ymmärrän toki, että on ihmisiä, jotka ovat niin eriytyneitä myötäsyntyisestä henkisestä yhteydestään, että tarvitsevat jonkun instanssin määräämään ja määrittelemään sielunsa tilaa. Ehkä heille uskontojen ulkokultaisuudesta on apua?

Kaikesta, uskonnoistakin, on löydettävissä ihan samat perusrakenteet ja lainalaisuudet, jotka ovat elämän perusta. Mihin tahansa syventymällä (syventymiseen nähdäkseni kehotetaan kaikissa uskonnoissa), voi ne löytää, mutta niiden oivaltaminen on kuitenkin aina henkilökohtainen sisäinen prosessi, johon sinänsä ei millään uskonnolla ole osaa eikä arpaa.

Sisäinen totuus ja aitous karttaa kaikkia uskomuksia. :)

Sielu ei ole olemassa muualla kuin mielikuvituksessa. Mitä nyt?

Houmenta.

Eikös olisi jo aika alkaa "ajattelemaan" itse? Kyseenalaistamaan KAIKKI traditiot ja auktoriteetit ja katsomaan, mihin oma totuus johdattaa. Tuskin kukaan valaistunut mestari on päässyt kovinkaan pitkälle muiden oppeja toistamalla. Jokaisella on oma tie totuuteen, ja se aukeaa vasta kun uskaltaa hylätä muiden opit ja kuunnella sydäntään, mihin se sitten viekin.

Eikö olisi jo aika mennä eteenpäin ja unohtaa uskonnot, jotka vain ihmisen kontrolloimiseksi on luotu? Yritämme ja pinnistämme ja kehitämme itseämme niin kuin muut meitä neuvovat tekemään, kun pitäisi antautua ja hyväksyä itsemme sellaisena kuin olemme.

Mukavia plutouksia toivotellen,

vislaaja

Voi Karma Yesse, mitä muuta kuin mielikuvituksen tuotetta kaikki uskonnot ovat? ;D
Mitenkäs sen aiheen mukaisen aitouden niissä määrittelet?
Onko aitous subjektiivinen kokemuksesi? :)

Vislaaja vihelsi sen totuuden,jonka voin myös allekirjoittaa.
Itse me tiemme ja tekomme valitsemme.
Ja valinnan vapaus on jokaisella.Sydän se on sellainen väline,joka ei valehtele,jos kuuntele avoimin korvin.
Erottaa kyllä tunteet ja tekojen aitoudet.

Ja ettei meillä ole sielua vai,,, ;D
Sekin taitaa olla ainoa aito,mikä meissä on.

Sieluntunnon tavoittaa vain aidon kohtaamisen kokemus,
ei mielikuvituksen värittämä ulkoinen auktoriteetti.

Se on kuitenkin kokemuksenasi, yksilöllinen ja henkilökohtainen.
On parempi olla hiljaa, jos ei pysty kunnioittamaan muita puheellaan.

_____________

Aloitan hylkäämisen tästä.

Ihminen, joka ei ole sinut itsensä kanssa, on torjuva.
Torjunta liittyy pelkoon.
Pelko kohdistuu tuntemattomaan, kokemattomaan.

Tunne itsesi = tunne maailma

Kyseenalaistavuuden ja kriittisyyden ilmaisu on aivan erilaista silloin,
kun se syntyy halusta ymmärtää paremmin itseään ja maailmaa,
oman näkemyksensä laajentamisen halusta,
kuin pelokkaasta torjunnasta.


 :)

Terppa.

Onko vaikea hyväksyä muiden eriäviä mielipiteitä? Onko vaikea antaa jokaisen ihmisen uskoa omien kykyjen, taipumusten ja kehityskaaren mukaan? Onko hankalaa kunnioittaa toisten ihmisten totuutta ja sitä polkua, minkä Luoja on jokaiselle sielulle asettanut?

Tämä keskustelu vaikuttaa joiltakin osin juuri siltä, mistä tämä keskustelu on alkunsa saanut. Egoistista henkisellä tiedolla mässäilemistä, oman mielipiteen korostamista muiden ihmisten totuuden polkemisen ja suvaitsemattomuuden avulla.

Mutta sitähän organisoidut uskonnot juuri ovat. Muita ei suvaita. Sitä ollaan siihen asti piis änd loov, ennen kuin joku esittää omasta maailmankuvasta poikkeavan mielipiteen.

Mikä osa meistä ei suvaitse muita? Mikä on se osa, joka nostaa omat mielipiteensä muiden yläpuolelle ja puolustaa kantaansa tappion pelossa. Mikä osa meistä torjuu ja pelkää?

Piis änd loov -viikonloppua toivottaa,

vislaaja

Se on sinun kokemuksi


Mistä minä löydän tämän itsen, minkä värinen se on, mikä sen muoto
on, onko se ulko- vai sisäpuolella?


Totta, se on erillaista. Kiitos kun huomautit tästä.


Tein kuten pyysit. Ja ei, ei ole hankala kunnioittaa muiden näkemyksiä.
Se kuka sanoo minusta niin, että omaisin epäkunniottavia näkemyksiä
muita totuuksia kohtaan, ei yksinkertaisesti tunne minua.



En tiedä, minusta se ei ole kovin tärkeää. Jos kuitenkin keksit
vastauksen, ole hyvä ja kerro se meille muillekkin. Ehkä me kaikki
voimme hyötyä sinun oivalluksista...


Onnea vaan sullekin  ???

"Tietoja voi ilmoittaa toisille, mutta ei viisautta. Sen voi löytää, sen voi kokea, se voi kantaa löytäjäänsä, sen avulla voi tehdä ihmeitä, mutta ei sitä voi sanoa eikä opettaa."

-Hermann Hesse, Siddhartha

Joo, kokenut olen sitä itsessänikin, siksipä tunnistan tilasi. :)

Se on kaikissa muodoissa ja väreissä, sisällä ja ulkona.
Se on minä maailmassa ja maailma minussa.
Kun saat tuntumaa siihen, tiedät  ;)

Toisin sanoen, fantasioit tunnetiloistani.

...

Näille olettamuksille ja niiden selvittämisille on olemassa oma erityinen paikkansa,
yksityisviestit. Joten ole hyvä, ja lähetä sellainen jos haluat jatkaa keskustelua.
En halua tehdä tästä ketjusta meidän kahden välistä kädenvääntöä.

Clear?

En takerru äärimmäisyyksiin, iloon tai suruun. Silloin henkisyys
voi ilmetä niistä jokaisessa.


Pian löydän itsestäni mahahaavan.
Haluaisitko täsmentää, että miten tämä liittyy topikkiin?
Yksityisviestit olivat vielä silloin toiminnassa kun minä tätä kirjoitin.


Keskusteletko mielestäsi Jeesustelevasti Soul Adventure?

Ja sinä fantasioit yveilystä kanssani ::)

Rohkeasti vaan, voita pelkosi -
lupaan käyttää kädenväännössä kanssasi
vääntövoiman sijaan kutittelutekniikkaa ;) :-*

er.. sun naamasi?

Suurin pelkoni on se, ettet ikinä lopeta. Yv:llä säästäisin muita
keskustelijoita jutuiltasii.


Ja minä naisten käsilaukkua. Kuten voitte huomata, hallitsen sen
suvereenisti.  :knuppel2:


En edes halua tietää mitä olet kokenut, säästä minut yksityiskohdilta.

Höpö höpö. Tieto suklaasta ei ole sama kuin sen maku.


Ikävä kyllä.

Haluaisitko täsmentää, että miten tämä liittyy topikkiin?

Sinulla on kiva itämainen nicci, Karma Y, mutta vaikutat katkeralta/näsäviisaalta nuorelta ihmiseltä. Niinkin voi käydä henkisen tien jossain vaiheessa. Jos pidät iloa ja myötätuntoa jeesusteluna, se ei varmaan ole minun vaan sinun ongelmasi. Ja sanot toki ettei se tuota sinulle ongelmaa, mutta olet tyytymätön.

PS Tämä tästä-

Eläköön AISTIT  :-* :P
 :smitten:

Sydämeni särkyy kappaleiksi.

Pitäisikö ottaa reseptit masennuslääkkeisiin ja taas hymyillä, suru
kun on kiellettyä nyky-yhteiskunnassa...


Ei niissä mitään pahaa ole. Mutta vaikuttaa siltä, että henkilö joka
mainostaa niitä päivästä toiseen ei oikein ymmärrä niiden tarkoitusta.
Ja niin, buddhalaisessa terminologiassa on määritelty idiootti-myötätunto . Myötätuntoista toimintaa ilman viisautta, näin maallikkokielellä.

 
Uh-huh, ja sinä varmaan voisit tyydyttää minut siihen taivalliseen
iloon ja myötätuntoon?
thx, but no thx

jepjep  ~  :smitten: :smitten: on se kuitenkinniinnihanaa että yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta ja kolmannellakin on ihan omat jutut  - aitoutta(han) se vainen on - ja kuka tämänkin määrittelee JA pitääkö edes määritellä - no johonkin pisteeseen asti meibi - eikä sittenkään ole aitoustakuuta  ... paitsi jokaisella se oma sydänmuotoinen  :smitten: ja jossain kohdin kaikki aito kohtaa ja sallii senkin että kokemukset ovat erilaiset esmes aitoudesta  :D

Jaa, minusta taas usein tuntuu, että juuri ilo se on kiellettyä, ainakin tässä depression tilastoykkösmaa Suomessa. Kaikki on niin suhteellista.

Ihmisellä on onneksi kyky hymyillä aidosti ilman masennuslääkkeitäkin. :)

Voidaan tietty sanoa että tyhmä se aina nauraa, hymyilee ja vitsailee, elämä on vakavaa, mutta miten Ihana on sellainen, joka niin tekee. Sopii ainakin minulle.

 :-* :-*

No niin minullekin. Ja elämähän on sellaista, millaisena sen itse kukin näkee. ;)

Niin ja toisaalta voisin sanoa, että nimenomaan näyttää ja tuntuu sellaiselta, miten itse kukin sen näkee(haluaa nähdä), mutta elämä on just sitä mitä on, siitäkin huolimatta.  ;)

Uh-huh, ja sinä varmaan voisit tyydyttää minut siihen taivalliseen
iloon ja myötätuntoon?
thx, but no thx


No ajattelin vaan kun KY:lle tuntuu olevan suuri ponnistus vääntää huulet hymyyn?? Ylläoleva sanoo paljon siitä, mitä mieli valitsee.

Hei vaan, minulla on taas hyvä päivä. VAIKKA joudun taistelemaankin välillä.  ;) ;)

Heittäisitkö vielä wienereitä?
 

Darfurissa ilahduttaisiin tuosta uutisesta.


Haluatko oikeasti tietää mitä pian väännän?

 :2funny: SA Minusta jo tämä KY:n vastaus kumoaa väitteesi.  ;) Mutta pliis kunnioitetaanhan jokaista ihan omana itsenään menemättä puolin jos toisin asiattomuuksiin ja liikaa henkilökohtaisuuksiin jookosta joo?  ;) Kuten Pelle Hermannikin aikoinaan sanoi.  ;D

Pitäisikö ottaa reseptit masennuslääkkeisiin ja taas hymyillä, suru kun on kiellettyä nyky-yhteiskunnassa...

Maksuton pyrkimykseni ilahduttaa päättyy tähän. Olen pudonnut siitä mikä oli topicin perusongelma, ilo kun kuului hänelle olevan jeesustelua. Tykkäätkö siitä sanasta RV? ;)


Heittäisitkö vielä wienereitä?

*En tiedä minkä ikäinen tämä kommentaattorimme on??

Hmm, olet oikeassa. Riehun jo ihan tarpeeksi täällä hämärän rajamailla.


hihih  Maksulliset ovatkin olleet aina se mun juttu


Iik, pelottaa. Liian nuori sulle, ei onnaa.

hui!

Toivottavasti ei.


Olet oikeassa, et ole jeesustelija. Tein tossa hyvin typerän virheen.

Ei taistella?

Pyysin anteeksi, mitä vielä haluat?


Pelkästään aikakausilehtiä lukemalla voi todeta, että toisten
syytteleminen ei hyödytä ketään.

- Chogyam Trugnpa

Pidä mielessäsi, olettamuksesi ovat aina vain olettamuksia.`
On kuitenkin totta, että minussa on hyvin paljon vihaa, typeryyttä
ja ylpeyttä. Kun taas kaikkien muiden ansioksi voidaan luetella hyvät ominaisuudet.


Kvanttifysiikkaa, koen sen siinä määrin todelliseksi, että tunne "minusta", hyvin perustavan laatuinen aiheuttaa
jälleensyntymiä.
Niin kauan kuin ajattelee "minä valaistun" ei pysty valaistumaan,
sen takia on tärkeää kehittää epäitsekkäitä ominaisuuksia rajattomaksi.
Koska ne ilmentävät tätä perusluontoa joka ei ole ollut erossa meistä.

Esim. pidetään muita valaistuneina nöyryyden tunteen kehittämiseksi,
jotta voidaan estää jälleensyntymä Jumalten valtakuntaan (Ylpeys)


ööh... erm... Mulla on päänsärkyä, ehkä joskus toiste, emt?

Btw se että tietää asian, ei ole
sama kuin se että omaisi kokemuksen tai realisaation.

Niiden ominaisuuksien kuvitteleminen itsessä mitä ei omaa, on houretta.

U.F.E.

Unidentified Flying Ego
Kun henkilö pääsee tuohon tilaan, kukaan ei voi auttaa häntä sillä
hän on jo niin pitkällä omassa, henkilökohtaisessa, rajatussa, valaistumisessaan.

 
Mitä karmaa tarkoitat, pancha karmaa? Vapaata tahtoa?
Et ymmärrä nickiäni ja sen tarkoitusta, joten älä tee
oletuksia ennakkoluulojesi perusteella thx

Eihän se mikään uutinen ole. Ja pätee niin Darfurissa kuin missä tahansa muuallakin, jos mietit asiaa.

Myös jos pelkät ulkoiset olosuhteet ratkaisisivat, meillä Suomessakin pitäisi olla hyvin, hyvin paljon enemmän onnellisia ihmisiä, kuin mitä nyt on.

Mutta tämä taitaa jo mennä ohi ketjun aiheen... ;) Hauskaa silti lueskella sanailujanne. Aitoa reagointiahan se ainakin on.

Totta, se oli pientä vitsiä. Ulkoisetkin olosuhteet ovat yksi osatekijä meidän onnellisuudessamme, puhumattakaan ruuasta.
Suomessa ei ehkä ole hyvin, hyvin paljon onnellisia ihmisiä, mutta
mahdollisuus siihen tilanteeseen jossa näin pääsisi käymään on hyvin,
hyvin paljon suurempi kuin sota-alueilla.

No, näin tietysti on - tuon mahdollisuuden tajuaminen tai toteutus on käytännössä kuitenkin jäänyt aika vähille. Ehkä siksi, että se on kuitenkin lopulta kiinni meistä jokaisesta itsestämme?

Mutta ajatella, että mahdollisuus on niinkin suuri kuin se on. Kyllä darfurilaiset olisivat ihmeissään meidän valitustemme aiheista.

Sanopas Ajatus muuta!

AITO myötätunto - se ON harvinaista herkkua  :'(
Ego kun ei kuitenkaan saa koskaan tarpekseen tai mielikseen  ::)

En osaa sanoa. Toisessa ääripäässä olisi tämä vaihtoehto, että kaikki
on kiinni meistä kaikista muista. Luopumalla kummastakin vaihtoehdosta
päädymme pelkkään hyvään tuuriin joka on singonnut meidät tähän
onnekkaaseen aikakauteen.


Niin, mitä tämäkin on?
Osa harjoittaessaan myötätuntoa päätyy hyväksikäytettäväksi ja riepusäkiksi,
ainoastaan siksi että he ovat unohtaneet kehittää tätä tunnetta itseään kohtaan.
Kun he viimein tajuavat tämän, he ehkä jopa luopuvat empatiasta, ymmärtämättä
viisautensa puutostilaa.

 Kovuus ja ystävällisyys eivät ole kaksi erillistä asiaa - Shunryu Suzuki

Minä kun olen yrittänyt harrastaa sekä-että-ajattelua (joko-tai-ajattelun sijaan), niin veikkaampa että tämä on vain yksi monista paradokseista elämässä. Kaikki on kiinni sekä muista että itsestämme, koska olemme yhtä. :)


Totta. Mutta äärilaidoissa on tosiaan joskus käytävä, että löytää tasapainon.

Tämä/SE = Rakkaus  :smitten:
*jeesusteluako*

Sähän sen parhaiten tiedät....

Yleensä rakkauteen liitetään tunne omistamisesta
"Rakastan näitä kenkiä!" mikä ei ole sama asia kuin ´rakkaus´.

Tästä tuli mieleen tuo eilinen onneni ja rakkautenikin luontoa kohtaan.
Miten pakahduttava se tunne oli rinnassa.
Ja maan tuoksua,puita,veden virtaamista ei voi omistaa.
Siksikö se on niin ihana tunne,kun ei ajattelekaan omistavansa esim.muurahaispesää. :smitten:

Tai voihan sitä yrittää siirtää kotiin,mutta huonosti siinä käy. ;D

öhöm... sun naamaasi?
 :buck2:

 ;D

No mikäs se siinä nyt on vikana? ;D
Pitääkö meikata enemmän vai peräti plastiikkakirurgille? ???

Suosittelen haulikkoa :knuppel2:

Katso miten komea minusta tuli sen avulla!

En halua noin kovia otteita!!

Kieltämättä olet komea,mutta pidän näistä kasvoista ihan tällaisina,joten poistun hiljaa takavasemmalle,ettei ne häiritse sinua,,, :smitten: