Astro Foorumi

Kaikkihan tietävät miten ihanalta elämä maistuu,kun on juuri rakastunut!  :smitten:
Elämä hymyilee,kukat kukkivat ja energiaa riittää.Vastapuolen äänikin mitä kauneinta musiikkia. :D

Jossain vaiheessa,kun jo asuttu pidempään yhdessä,saapuu kutsumaton vieras  :tickedoff: :(  ARKI!!!
Miten ne toisen erilaisuudet,jotka ensin tuntuivat niin mukavilta,alkavatkin vähitellen ärsyttää  >:(
Ja mitä enemmän vuosia vierii,ollaankin aivan eri mieltä,miten suhdetta pitäisi hoitaa.Aluksi kumpikin tietysti sopeutuu yhteisen sovun nimissä.

Olen usein miettinyt,mikä on pitkien ONNELLISTEN liittojen voima?
En usko,että kukaan välttyy jonkin asteisilta vaikeuksilta.
Miten teillä?Miten kohtaatte vaikeudet?Millä keinoin niistä yli?Milloin mielestänne aika luovuttaa?
Onko näin;NIIN PIENEN HETKEN RAKKAUS,,, :smitten:

Itse olen ollut parisuhteessa jo vuosia, muistaakseni 7-8 vuotta. Se rakastumisen ensihuuma on kauaksi jäänyttä  ;D
Vaikeuksia oli jossain vaiheessa mutta päätin että periksi en anna. Niistä päästiin yli ja eteenpäin. Itse en halua luovuttaa, en halua olla kuten monet tutuistani jotka antavat kaiken kaatua ensimmäisiin vastoinkäymisiin.
Olemme toistemme parhaat ystävät. Meillä on kivaa yhdessä ja vaikka suhde onkin muuttunut arkisemmaksi niin itse nautin siitäkin.  :)
Riitoja emme aikaan saa, joskus kinastelemme pikkuasioista. Onhan tämä joskus tylsää mutta silti ihanan tuttua ja turvallista  :) Itse en kaipaa romanttista hössötystä.
Uskon että elinikäiset suhteet perustuu ystävyydelle, intohimo kuolee usein pois vuosien saatossa tai ainakin laimenee, ystävyys ei.
Isovanhempani ovat olleet 41-vuotta naimisissa, he ovat toistensa tuki, turva ja parhaita ystäviä.

Sinäpä sen sanoitkin! :D"Itse en kaipaa romanttista hössötystä"!
Kun en kaipaa minäkään,vaan toinen osapuoli tuntuu kaipaavan. :'(

Minulle riittää,että ollaan yhdessä,turvallisuutta ja vakautta on,"pelisäännöt"on puhuttu,,
Mihin niitä sanoja niin hirveästi kaivataan?? :-\
Tai kyllähän tykkään keskustella kaikesta maan ja taivaan välillä,vaan tuo liirum laarum osasto ei millään istu suuhun.Ei sen puoleen,en moista välitä kuunnellakkaan.
En oikein tiedä ovatko kaikki vesimiehet romantiikan nälkäisiä,vaiko vain tämä kohdalle osunut.En tunne ennestään kuin yhden,naispuolisen veskarin.Hän on paras ystäväni,kaikin tavoin kekseliäs,pirtsakka pakkaus,vaan sinkku ja haku päällä.
Lisäksi kaipaan omaa aikaa,PALJON,hänestä mukava viettää kaikki vapaat yhdessä.
Olen muuten onnellinen ja tyytyväinen,vaan nämä kaksi asiaa hiertää molempien kengissä.Eikä oikeen ole löytynyt ratkaisua.
En näillä syillä todellakaan ole valmis periksi antamaan,kurjaa vain aina samoista asioista matsata. :crazy2:  :tickedoff:

Taidan kuulua kategoriaan suomalainen mies!Ei puhu,ei pussaa  :2funny:

Minunkin mieheni on enemmän romantikko joten yritän aina välillä minäkin olla semmoinen  :) Kannattaa puhua miehesi kanssa että josko vaikka kumpikin keksisi omia harrastuksia ja puuhia. Itse tykkään siitä että saan olla yksinkin ja puuhailla omassa rauhassa. Siksi emme näekkään joka päivä  :) Mieheni saa tehdä silloin hänelle tärkeitä juttuja ja minä omia. Emme nimittäin asu vieläkään yhdessä vaikka vuosia jo takana  :)

Ehkä olen keskittynyt parisuhteissa vähän vääriin asioihin, sillä en ole koskaan keskittynyt siihen, miten sen saisi kestämään mahdollisimman pitkään, vaan miten siitä pääsisi vapautumaan.  ;)
Tosin 'laatuisuus' kyllä on tärkeää, oli kesto sitten mikä tahansa.
Joustavuutta, peiliin katsomisia, vaihetelevuutta arkeen, tilan antamista toiselle, eikä missään tapauksessa tarvetta muokata toista.
 :)

Taas meillä Chandra on yhteistä  :D.Miehenä Vesimies ! Me olemme olleet naimisissa 25 vuotta.Vaikeuksia on ollut juuri samoista syistä eli minä olen aika itsenäinen ja kaipaan omaa aikaa paljon, mutta mieheni on aina halunnut että vapaa aika olisi aina meille yhteistä.No asia on ratkennut näin, että teemme pieniä reissuja aina välillä viikonloppuisin jolloin jätän harrastukseni kotiin ja keskityn yhdessä oloon ja sitten kesäaikana meillä on yhteisenä harrastuksena kalastus ja aina kun mahdollista vene perään ja järvelle kalastaan eväät mukana ja nauttimaan luonnosta.Se on kyllä ihanaa  :).Ystävyys ja toisen kunnioitus on tärkeimpiä avioliiton kestämiseen vaikuttavia syitä.Se missä Kuu on vaikuttaa aika paljon, että millaista liirumlaarumia toinen haluaa.Meillä se on molemmilla Kauriissa, joten siinä suhteessa ei ole ongelmia, mutta koska olen sen verran harrastuksiini uppoava (käsityöt, maalaus, kirjoittaminen, lukeminen...jne   :)), mieheni on monesti sanonut, että häntä ärsyttää se, että hän tuntee olonsa yksinäiseksi, koska en kuule enkä näe mitään kun touhuan omiani.Olen yrittänyt ottaa hänetkin enemmän huomioon ja toisaalta ymmärrän hänen mielipiteensä täysin  :).
Ei se varmaan koskaan se ongelma kokonaan häviä, mutta jos toinen on tärkeä pitää pystyä tekemään kompromisseja ja järjestää niin, että toinenkin saa sitä haluamaansa yhteistä aikaa   :smitten: Avoin keskustelu on myös tärkeää  ;)

Taiska, miehelläni on myös kuu kauriissa mutta hänen romanttisuutensa taitaa tulla aurinko ravusta, ehkä? Ei hänkään mikään yltiöromantikko ole mutta enemmän kuin minä kuitenkin  :)

Sekin vaikuttaa ilman muuta ja nousumerkki myös  :).Miehelläni on nousumerkki Ravussa joten olen ajatellut että se vaikuttaa hänessä siihen, että koti ja perhe on hirveän tärkeä ja myös se, että meillä olisi mahdollisimman paljon yhteistä  :smitten:

Taiska, kyllä vaan ravut yleensä mielellään viettääkin rakastettunsa kanssa aikaa ja eivät halua päästää näitä kauas  :) Oma mieheni kuitenkin on nouseva neitsyt ja hän uppoutuu herkästi omiin puuhiinsa, tekniikan ihmeelliseen maailmaan joten häntä ei niin haittaa jos huitelen itse omissa menoissani välillä  :)

Moikka chandra

Ihmetteli mikä on pitkien ONNELLISTEN liittojen voima?

Minä voisin kertoa oman kokemukseni kuinka arki voidaan saada taas hehkumaan, sillä tosi asiahan on, että hekumaa kestää yleensä suhteen alussa max. 1-3 vuotta sitten hiipii se arkipeikko.

Syynä on yleensä yhteisistä asioista puhumattomuus ja molempien tunteiden ja tuntojen vaihto sekä kuuntelemattomuus.
Aluksi yritetään mielistellä toista ja sitten alkaa valtapeli eli yritetään muutta puolisoa mieleiseksi, vaikka pitäisi molempien muuttua ja kasvaa.

Olen ollut naimisissa jo yli 10 vuotta ja vieläkin meitä suhteessa naurattaa, sillä kun huumori loppuu suhteessa niin silloin asiat ovat pahasti umpikujassa.

Tässä ohje, kun alkaa maistua puulta tai sukset tökkiä suhteessa ( vaimon kanssa testattu ja toimii !!!!!!!:

Tehkää tämä parisuhdeanalyysi !!!! ( vaimon kanssa testattu ja toimii !!!!!!!):

Istutaan saman pöydän ääreen ja varataan aikaa väh. 1 tunti
Otetaan molemmille a4-paperit.
Laitetaan paperiin 6 kohtaa.
Kuhunkin kohtaan on laitettava rehellisesti 3 asiaa.
Analyysin aikana ei keskustella toisille eikä kurkita toisen paperiin.

SIIS JOKAISEEN KOHTAAN 3 VASTAUSTA

1. Kohtaan laitetaan: Itselle tärkeä asia tai tavoite nyt.
esim. terveys, lapset, haaveen toteutus

2. Kohtaan laitetaan: Miten itsensä kokee parisuhteessa nykyään.
esi. kämppäkaveri, vanhempi, rahapussi

3. Kohtaan laitetaan: Miten puolison kokee parisuhteessa tällä hetkellä.
esim. Riesa, sängynjakaja, sekopää

4. Kohtaan laitetaan: Mitä toivoo kumppanilta parisuhteessa jatkossa.
esim. Välittämistä, vastuun jakoa, kannustusta

5. Kohtaan laitetaan: Mitä annettavaa itsellä on suhteelle jatkossa.
esim. varmuutta, läheisyyttä, rakkautta

6. Kohtaan laitetaan: Mitä toivoo parisuhteelta jatkossa
esim. avoimuutta, yhteiset pelisäännöt, aitoa huomiota

Analyysin jälkeen vaihdetaan paperit ja luetaan toisen mietteet.

Lukemisen jälkeen keskustellaan asiat halki ja tehdään yhteenveto asioista, joista ollaan samaa mieltä ja jotka on pielessä ja joihin halutaan muutos. Muistettava avoimuus ja rehellisyys.

Lopuksi luodaan oma ja yhteinen tavoite. Oopitte paremmin tuntemaan puolisoa.

Kissa pöytään eli meille, teille vain eri teille.

Jos ei uskalla kumppanin kanssa tehdä tai tämä ei tähän suostu niin kannattaa vastata itse näihin kysymyksiin. Näin ainakin huomaa itse elämänsä heikkoudet ja vahvuudet.

 :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Loistava idea Salomi  :)

Upeaa Salomi  :).Tuo pitää tehdä ensitilassa  :).

Kiitos teille kaikille kommenteista! :smitten:
Etsin tuon kumppanin nousu-ym.merkit,jos joku asiaa tunteva vähän niitten perusteella osaisi valaista.

Ja Salomi,ihan varmasti teemme tämän  :D!Hänestä löytyy myös uskallusta ja yrityshalua moiseen.
Alkoi vaan naurattamaan,kun näin meidät rustaamassa näitä listoja pöydän ääressä.Vielä enemmän nauratti visio siitä,kun niitä puidaan yhdessä  :2funny:
Puoliso kun jo työnsä puolesta kuuntelee muita ihmisiä,ja on oppinut,ettei omaa mielipidettään voi suoraan tuputtaa,vaan yrittää saada toinen itse näkemään tilanteensa.Eli on myötäileväinen.
Minä taas,, :-\ vältän viimeiseen saakka keskusteluja,jotka jo moneen kertaan käyty.Lähden siihen jo väärällä asenteellä ja valmiiksi ärtyneenä.
Pitää nyt puhua itselleen,,
Tiedän nämä omat puutteeni,siksi se yhteenmuutto olikin niin vaikea asia.Myös sen,ettei toista pidä lähteä muuttamaan.Niitäkin yrityksiä elämässä ollut,kun olen"pelastanut"kumppaneita.Silloin jostain syystä kaikki elämän harhapoluille eksyneet vetivät puoleensa.
No,yksikään ei pelastunut,vaan meinasin itse tipahtaa.
Etsinkin nyt nuo kumppanin tiedot,jos joku avittais.

       :smitten:  :smitten:  :smitten:

Tällaista löyty kumppanista;NOUSU;Neitsyt,
KUU;Rapu Merkurius;Kauris VENUS;Vesimies MARS;Härkä

En tiedä mikä eniten parisuhteessa vaikuttaa,mutta jos jollain nyt pistää silmään joku ISO PEIKKO,joka tekee jutun aivan mahdottomaksi,niin KIITOS!

Eikä tarvitse pelätä,että sen perusteellä mitään ratkaisuja teen,osaisin vain kiinnittää huomiota.

Tuo huumoripuoli on tärkeä,ja siinä löytyy kyllä eroavaisuutta  :-\
Harrastan vähän"ronskimpaa"(ei tarkoita mitään härskejä)huumoria,myös itseeni kohdistuvaa.Sen kanssa on menty eteenpäin vaikeina aikoina ja jo sisarukset opettivat siihen.
Toinen taas hienostuneempaa huumoria,eikä ainoana lapsena ole kokenut näitä taisteluja omasta paikasta perheessä.
Hän ei ymmärrä miten voin sanoa itsestäni vähemmän mairittelevia asioita  :2funny:

Oppimishalu tällä kertaa kyllä kovempi,ensimmäiseen liittoon lähtiessäni en moisia edes miettinyt.

Chandra, itse olen myös sitä mieltä että huumoria parisuhteessa pitää olla. en koskaan voisi olla miehen kanssa jolla ei ole huumorintajua. Onneksi miehelläni on yhtä omistuinen huumorintaju kuin minullakin  ;D

Ihastuessani/rakastuessani mieheeni, hänellä oli niin paljon samanlaisia ajatuksia ja tapoja kuin minulla. Tulimme siis hyvin toimeen keskenämme. Nyt olen ollut naimisissa yli 20 vuotta. Siinä on menty ylä ja ala mäkeä. Aina olemme selvinneet niistä, jollain tavoin. Olen miettinyt monta kertaa suutuspäissäni, "miksi mä hullu olen ton kanssa naimisissa, kun en jaksa enää tätä jatkuvaa kinaa ja riitaa." Lasten ihanat heleät äänet ovat usein herättäneet uusia ajatuksia. Niiden voimalla olen jaksanut eteen päin.

Avioeroa olen hakenut kerran, kun en kestänyt mieheni kolmen kuukauden mykkäkoulua ja eikä hän ottanut osaa ruoka ostoksiin ja eikä laskujen maksaniseen ja eikä enään lastenhoitoon. Olin silloin todella kyllästynyt avioelämään. Kyllä, herra heräsi kun sai avioerohaasteen postista. Kävimme 4 kk psykologin juttusilla yhdessä ja erikseen. Se auttoi miestäni ajattelemaan asioita toisesta näkökulmasta. Peruin avioerohakemuksen.

Kyllä, isot vastoinkäymiset kasvattavat meitä molenpia jollain tavoin. Vieläkin olen sitä mieltä, rakastanko ollenkaan miestäni. Täytyyhän se olla jonkinlaista rakkautta kun olemme olleet näin pitkään yhdessä.   :smitten: :smitten:

Samaa mieltä  :).Huumori on tärkeä osa elämää ja varsinkin avioliittoa ja minusta se että osaa nauraa myös itselleen on tärkeää !

Kyllä vaan Taiska! Muut ihmiset taatusti pitävät huumoriamme ihmeellisenä ja lapsellisena  :) Mutta tärkeintä onkin että itsellämme on hauskaa  ;D
Mieheni näkee helposti milloin olen huonolla tuulella tai masentunut ja silloin hän oikeasti hauskuuttaa minua  :) Nauru parantaa oloa.

Minäkin, kuten Taiskakin, olen ollut tuon 25 vuotta naimisissa ihmeen onnekkaasti. Asiaa puoltaa kuitenkin se, että siippani on minua saman verran vanhempi, viisas ja ovela, osannut käsitellä minua.

Suurin voimavara on varmaankin ollut ns. kumppanuus, luottamus ja monet yhteiset harrastukset. Mutta suurena asiana toimii myös tila, minkä annamme toisillemme. Eli meillä on myös eri harrastukset, omat polkumme ja seuramme. Siten saamme virikkeitä yhteiseen olotilaan myös muualta. Ja se koomisuus on tärkeä, kuten poikamme sanoi kerran, että 'hullu perhe; isä vanhuuden höperö, äiti pahasti vaihdevuotinen ja lapset pahimmassa murrosiässä. Olen joskus sanonut pojille, että 'olette saaneet parhaan mahdollisen kasvuympäristön'. (Ja siinä on saanut kasvaa isä ja äitikin!!) Eipä silti. Vuosia tuosta hokemasta sain kuulla, että 'olemme superperhe'. Aika paljon lapselta sanottu!

Muutokseen joustaminen ja epävarmuuteen kasvaminen tulee olla hyväksyttyjä juttuja, sitten jaksaa. Ja...kun siippa kysyi kerran, lupaanko olla uskollinen, katsoin häntä ihmeissäni, että 'ihminenkö uskollinen, kysy koiralta'. Mutta löytyy sitä ihmiseltäkin.

:smitten:

Mukava kuulla,että vielä on olemassa näitä parisuhteessa pitkään olleita,ja siihen uskovia ihmisiä  :D
Nykysin alkavat olla katoavaa luonnonvaraa ja vie uskottavuuden jo koko touhusta.Luulen ja toivon,että itsellänikin taitaa olla alkukankeutta ja pelkoa.
Molemmat tuovat omat juttunsa entisistä liitoista,ja sitä kuvittelee että tuo toinen käyttäytyy yhtä nurjasti kuin edellinen.Sitä mallia ei aivan helposti päästään pois saa.
Uusperheille,joissa minun,sinun ja meidän lapset nostan kyllä hattua jos onnistuvat.Sitä en lähtisi tämän pääkopan kanssa yrittämään.
Pitänee tehdä tuo testi,, ::)
Tänään jo rohkeasti esitin yhtä uudistusta,vaan vastareaktio  >:(  ,jonka jälkeen kauhia  :tickedoff:  :tickedoff: ja mää  :crazy2:
Eli ei testin päivä vielä  :2funny:  :2funny:

Älä silti lannistu Chandra, miehet välillä tuppaavat olemaa tuollaisia mörrimöykkyjä  :tickedoff:

::) Kun on kokenut 2 henkisesti kasvattavaa parisuhdetta''liittoa'' ja 2 pitkähköä yh aikaa, niin nyt osaa antaa arvoa sille ''turvalliselle ja arkiselle suhteelle, itse olen aina ollut sellainen, kun aika loppuu, niin jatkan etiäpäin, jotenkin olen vaistonnut/tiennyt, millon suhde ei palvele enää tarkoitusperää vaan aika on siirtyä, kuka se nyt naimisiin menee jos tietää eroovansa ??? Nyt on itselläni sellainen suhde jota olen elämääni toivonut aina ja keskinäinen ystävyys/kunnioitus/arvostus/rakkaus ja erilaisuus kannatavat meitä, tiedän että vielä tulee hankaluuksia ja esteitä, mutta me selviimme niistä :smitten:

Hei Sawotar  :smitten:

Jotain tuollaista,miksi tämänhetkisen suhteesi kuvasit minäkin etsin.
Itseasiassa uskon, että tämän hetkisessä suhteessa juuri nuo kuvaamasi asiat ovat mahdollista saavuttaa.
Mulla myös pitkä yh-aika takana.Avioliitto ei tunnu mitenkään tärkeältä,vaan löytää se kultainen keskitie kummallekin,hioa liian terävät särmät pois.
Näitä asioita en juurikaan nuorempana ajatellut ensimmäiseen liittoon menessäni.
Ehkä tarkkailen liikaa näitä pieniäkin riitoja,tuntuvat vaan niin kuluttavilta.
Vaan enpäs kovin helpolla enää luovuta. :knuppel2:
Yritän pikkuisen venyttää nopeasti kärvähtävää pinnaani  :crazy2:

Hei Chandra  :smitten: sepä se, ja yksi mikä auttaa on keskinäinen kommukointi, jos toinen on vastaanottavainen keskusteluun, puhuu suoraan tuntoja syviä, eikä jää yksin märehtimään omien tuntojen kanssa, kuten varmaan kokemuksesta tiedät, että ei se yh elämäkään kovin auvoisaa ole, tosin ennen yksin kuin huonossa suhteessa, mutta mikä määrittelee sitten sen suhteen laadun? Parisuhteet ei ole mikään yksioikoinen juttu, tulee ylä- ja alamäkeä nehän kuuluu elämään ja siinähän se aito oikea rakkaus punnitaankin :smitten:, tietty on silläkin rajansa, kaikkea ei tarvitse hyväksyä eikä suodattaa, siinäkin on aina katsottava onko parisuhde oman edun mukaista sehän on sitä itsensä arvostamista :angel: Sepä se kun on yksin niin sillon kaipaa sitä parisuhdetta, ja kun taas on parisuhteessa, sillon sitä kaipaa olla yksin :uglystupid2: on se aika jännää..ei ole hyvä olla yksin eikä yhdessä :2funny:

Joukkarille ei ole olemassa arkea, ja vaaka vaatii ehdottomasti romantiikkaa. Mihin sitä miestä muuten tarvitaan?

Eka joukkarimies ajatteli tähän tyyliin, nousumerkit vaan hieman erilaiset ja henkiset intressit, joiden kanssa pidän nyt matalaa profiilia.  ;)

Tutkimuksissa on todettu (tsekatkaa Conrad & Milburn: "Seksiäly"), että pisimmät ja onnellisimmat liitot perustuvat samanlaisuuteen :). Luonne, harrastukset, mielenkiinnon kohteet, mutta myös esim. sellaiset asiat kuin ÄO, ulkonäkö, pituus ja paino vaikuttavat :o!
Se, että avioparit muistuttavat toisiaan, ei siis liene sattumaa... ;D

Pakko sanoa, että tuossa tutkimuksessa on perää  ;) .Meissä mieheni kanssa on hirveästi samaa (jo syntymä kartoissammekin)ja parisuhde analyysissäkin luki, että olemme todellisia sielun ystäviä vai miten se nyt meni  :2funny: .Minusta se on tärkeää, koska on helppo ymmärtää toista ja kun mielenkiinnon kohteissa on paljon samaa, niin mikäs se enempi yhdistää ???

Sehän on selvä, siksi meinasinkin tulla hulluksi kun exä kielsi ne 20 tai 25 asiaa mitä meillä oli yhteistä, lähtien; koulutus, tytär, harrastukset, matkailu, syntymävuotemme, menneet elämät jne.. kait pitää löytää joku joka on 100% samanlainen eikä vain 90%--  :idiot2:

Niin, ja se lähde oli tietysti väärin :crazy2: Kyseessä oli Bas Kastin teos, jonka nimeä en muista. Olisiko ollut yksinkertaisesti "Rakkaus"...
Joka tapauksessa, hieno ja selkeä kirja kaikille asiasta kiinnostuneille. Suosittelen lämpimästi :smitten:

Tämä oli alussa, mutta mennyt ohi silmieni ja pakko oli ottaa kantaa koska mieheni on myös hulluna kaikenlaisiin teknisiin härveleihin  :2funny: . Avioliiton alkuaikana kaappini täyttyivät lahjaksi saamista keittiö koneista kunnes vihjaisin, että mielestäni keittiö koneet kuuluvat koko perheelle, mutta henkilökohtainen lahja on jotain muuta  :2funny: .Viisas mies, ei tarvinnut kuin kerran vihjaista  :2funny: .Tietenkin koneetkin oli tärkeitä helpottihan ne hirveästi kaikkia kokkaus hommmia, en minä sillä, mutta ei samaa konetta välttämättä tarvitse aina ostaa uudempaa mallia  :2funny: .

Kumppanuus, ystävyys, yhteen hiileen puhaltaminen. Ei välttämättä kuulosta romanttiselta, mutta meillä se on toiminut ja toimii! :smitten: