Astro Foorumi

Olen pähkäillyt elämässäni monenlaisten asiotten ja tapahtumien kimpussa.
Nykyisin on tullut tarvetta pohtia pitkään,voiko toimia niin,miten olisin ennen automaattisesti toiminut.
Välttämättä ne eivät ole aina johtaneet parhaaseen tulokseen.
Nyt puhun nimen omaan suhteessa muihin ihmisiin ja sielunsuunnitelman suunnalta katsoen.

Pientä lasta meidän on lupa ohjailla ja neuvoa suurimmilta vaaroilta,kunnes hän oppii itse huomaamaan syyn ja seurauksen.

Entä aikuisen ihmisen kanssa,joka ei opikaan virheistään niin kuin lapsi oppii?
Saako puuttua,jos siihen tarjotaan avaimia?
Saako "pahan" katkaista ja onko kyllin kykenevä näkemään,missä raja kulkee?

 :o ;D :smitten:

Miten ihmeessä annoitkin minulle taas vahvistusta asiaan,jota olen kaksi päivää nyt miettinyt!
Esko Jalkasen ajatuksiin perustuvalle peruskurssille,joka järjestään lähikaupungissa.
Tuo nimi on nyt niin monta kertaa ja monilta tahoilta tullut,että pitää minun mennä.
Jokin juttu siellä on,mikä pitää oppia tai oivaltaa.KIITOS! :angel:

Ja eilen juuri kävin hänen sivuillaan tutustumassa hänen elämäntyöhönsä. :D

Itse olen ottanut sen linjan, että jos ihminen vahingoittaa kaikilla toimillaan muita ihmisiä asiasta sen suurempaa syyllisyyttä tuntematta, niin varoitan asiasta muita ihmisiä. Vaikka minua ei edes uskottaisi, varoitan silti, koen sen velvollisuudeksi.

Näin toimin kuitenkin vasta siinä tapauksessa, jos olen varma, että ihminen ei tule koskaan oppimaan virheistään, ei muuttumaan ainakaan parempaan suuntaan eikä tule koskaan pyytelemään pahoja tekemisiään anteeksi. En myöskään kaihda rikosilmoitusten tekemistä näissä tapauksissa, mikäli henkilöiden tekemiset ylittävät laillisuuden rajat.

Tässä hommassa on tietenkin se vaara, että uhkaillaan pahimmillaan hengenlähdöllä tai lavastetaan syylliseksi johonkin rikokseen (nimim. kokemuksen rintaääni), mutta toistaiseksi minua ei ole säikytelty hiljaiseksi.

Paha tekee työnsä pimeydessä,
joten ei aina saa palkkaansa.

 :2funny: :2funny: :2funny:

Pimeän töistä maksetaan joskus jopa yltäkylläisyyden lahjoin.
Joten kyllä,sekin on hyväksyttävä,mutta aina voi yrittää.

Taas vanha sanan lasku;Yrittänyttä ei laiteta,,,mutta mihin? ???
Sitä ei minun tietolähteeni kerro.

Eri suunnissa ollaan sitten Elämänilo,mutta samassa opissa. :D
Menen sinne lähinnä kiinnostuksesta luonnon henkiin ja joo,ei siitä enempää.

Lillin kanssa mennään samoilla linjoilla,myös kokemusperäisesti osittain.

Kappas Rakkauden Valo,kirjoitettiin samaa asiaa yhtä aikaa. :2funny:

Pimeän työn tekijöillä harvemmin on työnantajakaan valossa,joten,,, ::)

SA, minä puhun tässä hieman pahemmista asioista kuin muiden vilkuilusta parisuhteen aikana.

Minä pidän verrattain pahana mm. seuraavanlaisia tekoja/käytöstä:

-Henkinen, fyysinen, seksuaalinen ja taloudellinen hyväksikäyttö
-Heitteillejättö
-Valheellisten tietojen levittely vahingoittamistarkoituksessa
-Huumaavien aineiden jättäminen lasten ulottuville
-Vastuunpakoilu ja omien tekosten vierittäminen muiden harteille
-Väkivalta ja henkirikokset

Yleinen epäluotettavuus on myös ikävä piirre ihmisessä, joka tietenkin tarkoittaa sitä, että hänen kanssaan ei voi tehdä koskaan mitään sopimuksia. Niistä luistetaan aina.

No vähän tuollaisia asioita tarkoitinkin.Jatkuvaa,päättymätöntä tuskan aiheuttamista useille ihmisille.
En siis mitään parisuhdetta,koska ne ajan myötä haallistuvat ja kuuluvat selviönä meidän elämäämme.

Yhden kerran voi jokainen hairahtaa,kaksikin vielä,mutta jos ei opi mistään.
Normaalisti omatunto alkaa soimata niin,ettei toista uudestaan samaa tekoa.Mutta kun tuntuu,että joillekin ei sellaista ole annettu ollenkaan? :o
Silloin kai saa puuttua,luulisin.
Ja puhun vaan tästä elämästä.Tokihan jossain karman kiertokulussa sekin piste tulee.
Mutta oma omatunto ei saa soimata silloin,kun puutut asiaan.Silloin teko ei lähde kostosta,kiukusta ehkä,,,En tiedä.

Chandra,

minä olen ottanut sen linjan, että en niinkään lähde tuhlaamaan energiaani siihen pahantekijään, vaan yritän pelastaa uhrit, ennen kuin mitään liian peruuttamatonta vahinkoa on sattunut. Varoitan ainakin niistä räikeimmistä hyväksikäytön muodoista, joista jokaisen on hyvä olla tietoinen.

Itsehän osallistuin erääseen kirjaprojektiin, jossa uhrien kannalta kerrottiin kokemuksia todella viheliäisistä ihmisistä. Mietin pitkään, teinkö oikein kun projektiin lähdin mukaan, mutta palaute on ollut niin hyvää, että ei tässä oman omatuntonsa kanssa tarvitse kauheasti painiskella.

Mulla on joissain tapauksissa kädet hieman sidottu uhrien suuntaan,joten aina jää mietittäväksi se tekijä.
Katson nyt,miten tässäkin tehtävässä käy.
Ainakin yritän minimoida tulevien uhrien lukumäärää.

Ja en tee lopullista päätöstä missään.
Sehän on kuin vihje rikoksesta ja päätöksen tekijät ovat sitten syyttäjä,joka päättää nostetaanko syyte,oikeusistuin ja tulos.

Ei minullekaan ole koskaan ikävyyksiä tullut,enkä osaa niitä pelätä.
Joskus vaan joutuu miettimään enemmän. :)

Ajatuksissa on vaarallisen paljon totta, mutta kuka puhuu vaarallisista ajatuksista, meilla on valta poistaa ne perustuen Newton'in lakiin-josta juuri luin-se aiheuttaa oppositio ajattelun.
Mielestani vaarallisimpia ajatuksen muotoja ovat ne jotka eivat puhu... :knuppel2:
Tiedan tapauksia-jotka ovat maksaneet karmaansa jopa kymmenien vuosien jalkeen
joten uskon etta jokainen kylvaa niin sita han niittaa!!!

Totta,tiedän myös.Yhtäkin seurasin sivusta n.5v.Sitten teki pahan mokan ja sai kyllä palkkansa,korkoineen.
Ei se kyllä siitä mitään oppinut.
Syrjään vetäytyi hetkeksi ja taas jatkui sama touhu.
Mutta hän nyt saa jatkaa,koska on samalla viivalla muitten ihmisten kanssa.
Räikeimmin asemaansa väärin käyttävät mielestäni suurten firmojen johtoporras,lääkärit ja valtion virkamiehet.
Niihin ei kyllä mikään lain koura yllä.Siellä se miestä ei jätetä-periaate istuu niin tiukassa.
Aika hassua,tehdään ennen vaikka itse väärin myös,kun paljastetaan kaveri. :idiot2:

     

Niin,tuo läheisen ihmisen törttöily ja itsenkin,onkin kaikkein vaikein ongelma,jos lähdetään yksittäisille teoille,joista ei koidu sellaista suurta tuskaa kenellekään.
Itselläni on ollut pitkään jo tietyt rajat itseni ja läheisteni suhteen.Mitä hyväksyn,mitä en ja pysyn siinä.
Pyrin noudattamaan niitä yleisesti,ettei tarvitse huonoa omaatuntoa turhaan kantaa ja poikani Esim.tietää kyllä kantani ja rajani siinä,miten minun luonani ollaan ja että selvinpäin tullaan.
Ei minun tarvitse katsoa enää mitään,mistä en pidä omassa kodissani.

Hyvin se on mennyt sen jälkeen kun rajat muutama vuosi sitten vedin.
Mutta joudun kyllä usein itseänikin tutkimaan.Toinen topic sitä varten,mutta kunhan sanon,että itseään kannattaa hieman myös tarkkailla,kuten ELÄMÄNILO tuolla ajatusten voimastakin kirjoitti.

Ja jos satut lukemaan tätä,niin oma kurssini meneekin vasta huhtikuun puolelle,sinulla näkyy olevan jo aijemmin. ;) :D


Mulle on kehittynyt luki-tai kirjoitushäiriö! :2funny:

Niin... mielenkiintoista lukea ajatuksianne asiasta,
mutta mikä sitten on pahaa ja mikä hyvää syvemmässä
tarkoituksessaan? ???

Pienenä esimerkkinä, jos olen kateellinen itseäni ulkoisesti
paremmin koulutetulle, menestyneemmälle ja ns. "johtoportaalle",
niin onko hän tehnyt minua kohtaan väärin opiskelemalla
ja ponnistelemalla menestyksensä eteen enemmän kuin minä
saavuttaakseen aseman, jonka hoito vaatii rankkoja päätöksiä
muiden ihmisten elämästä ja tulevaisuudesta, joka väkisinkin
minkä päätöksen kautta tahansa, aina vahingoittaa jotakuta
ja tekee hyvin taas jollekin toiselle ja saat kiitosta toiselta
työntekijältä samaan aikaan kun saat vihat päällesi joltain toiselta?

Kumpi meistä on pahempi, minä, joka kannan ikäviä ajatuksia
toisesta vapaa-ehtoisesti vai hän, joka joutuu asemansa asettaman
pakon vuoksi tekemään pahan ratkaisun, vaikka sydän itkisi sisällä
kuinka paljon ja joutuisi kylmettämään sen tietoisesti muiden velvollisuuksien painaessa enemmän vaaka-kupissa?

Kumpi on pahempi, minä, joka kadehdin toista ihmistä
ja näen hänessä kaikki pienetkin virheet
vai hän, joka ihmisenä joka tapauksessa on yhtä inhimillinen
virheineen kuin minäkin?

Tekeekö minun kateuteni minusta paremman ihmisen
kuin siitä toisesta?



Ja kaikissa tapauksissa katsomatta toisen rikosta tai virhettä;

Miksi minun pitäisi toivoa "pahalle palkkaansa",
jos ko. ihminen on vain minun mielestäni "paha"?

Kumpi on pahempaa, se että toivoo toiselle (siis pahalle)
pahaa (siis palkkaa) kuin antaa anteeksi toisen virhe?

Onko "pahalle palkan" toivominen sittenkin
vain oman egoni koston halua?  

 ::) :P

Jos Sasha otit tuosta kirjoituksestani tuon johtoportaan yksittäin esiin,niin en tarkoittanut että KAIKKI ovat.
Vaan että siellä on sellainen kähmintä ja suojelu välillä ettei mistään rikollispiireistä löydy,MUTTA sinne ei pääse käsiksi kuin harvoin.

En nyt tarkoita itseäni. :2funny:
Vaan ihan virkavaltaa.

Useissa yrityksissä on paljastunut kyllä sellaista"sivutoimintaa",jolla rahoitetaan itse "päätointa",ettei voisi kuvitellakaan.
Nämä herrat ne eivät kyllä näyttäydy,vaan heillä on omat tornadonsa,jotka hoitavat sen puolen.
Mutta se oli vain yksi esimerkki,miten "HYVISSÄKIN" paikoissa on pahaa,jos se yleisellä mittarilla katsotaan.

En usko että on kateudesta aina kiinni.Kyllä se on tiedon etsimisestä ja siitä,että kaikissa ryhmissä on hyvää ja pahaa.
Jokaisella on oma käsityksensä pahasta.Siksi sen laitoinkin lainausmerkkeihin.

En ole huomannut,että kukaan toivoisi pahaa kenellekään,vaan keskustelu on pysynyt suhteellisen asiallisena.
Voisi kysyä sitäkin sananlaskua,jotta onko vanhentunut sekin,että "lopussa kiitos seisoo".

Mielenkiintoista pätevätkö nuo vanhat lausahdukset vielä nykypäivänä.
Molemmat hyvin yleisiä. :)

Myos paatoksia tehdessa meidan pitaisi ottaa oikeudenmukaisuutemme harkittavaksi-eika johdon paatos ole aina itsestaan selvaa...
Tajuan juuri mita tarkoitatChandra liikemiesten sivutoiminnasta-joka on joskus todellinen mafia. Itse olen joutunut kaymaan sen lavitse ja viela Suomessa joka liittyy ulkomaan kauppaan. Yhtio johon minulla on yksinoikeus ja luvataan tuottaa niin ja niin paljon tiettya tuotetta, mutta tama yhtio lahettaakin omat agenttinsa talle minun yhtiolle, onneksi pomoni olivat rehellisia ja saatiin asia kuntoon muita teita...

Onni sinulle Diamond,sillä muuten olisit kyllä taistellut tuulimyllyjä vastaan. :-\
Ikävä tosiasia,että yksilö jää ryhmän jyrättäväksi.
Ja pieni yritys suuren,jne,,,

Muistan sen hyvin ajalta,joilloin isäni pyöritti omaa yritystään.
Oli aina poissa ja loput ajat murehti työasioita.
Sairaslomia paljon ja työt olisi pitänyt tehdä.
Omasta ja äidin selkänahasta se revittiin,joten en kadehdi.
En myöskään siitä syystä,että olen itsekin yrittäjänä ollut ja vaikka rahallinen toimeentulo oli kunnossa,niin johan söi hermoja.

Mutta siltikin olen sitä mieltä,vaikkei pahalle nyt voikaan kasvoja suoraan antaa,että jokaisen olisi ainakin jollain tavalla hyvä erottaa ja vetää raja "hyvyydelle" ja "pahuudelle".
Mitä tästä maailmasta enää tulisikaan,jos ei saisi pahaa tunnistaa? ???
Kyllä itselläni on raja.Ehkä sitten tuomaroin tai mitä lie,vanhanaikaisuutta.
Mutta haluan sen rajan pitää edelleen.