Astro Foorumi

Tunnen ensimmäistä kertaa kodissamme "vieraiden" läsnäolon... Mitään negatiivista energiaa en aisti ja hyvä niin. Outoja jopa  hauskoja juttuja on viime päivinä tapahtunut ja tuntuu kuin emme mieheni kanssa aivan itse saisi kaikkia valintoja tehdä. Esimerkiksi televisio ja tietokone tekevät toisinaan aivan muuta kuin mitä me haluaisimme  ;D
Koira tuijottaa usein ylhäälle aivan kuin lumoutuneena ja olenkin miettinyt, että taitaa kokea nämä "vieraat" herkemmin vielä kuin me...

Olisipa mukava kuulla teidän kokemuksia ja jos vaikka joku osaisi kertoa minulle tästä enemmän. Ketähän meillä vierailee???
 

Enpä usko, että ainakaan mitään vaarallisia vieraita teillä on! :D Jokaisessa talossa, jossa itse olen asunut, on aina omanlaisensa vieraat jo ennen kuin muutan sinne. Tervehdin aina talon asukkaita ja kerron jättäväni heidät rauhaan ja toivovani samaa myös heiltä. Henkinen ja fyysinen taso lomittuvat kuitenkin päällekkäin niin, ettei koskaan tiedä ketä tässä ramppaa ees sun taas. Tiedä vaikka majailisi henkisen valtatien päällä ;D

Lahden asunnoissa oli paljon porukkaa. Ensimmäisessä asunnossa, kimppakämpässä, asusteli peikko eteisen komerossa. Toisessa asunnossa, jossa asuin yksi, majaili kolmen "enkelimäisen" siniviherharmaan miehen ryhmä olohuoneessa. Aina siinä samassa kohtaa, ihan kuin he kävisivät jotain HYYYYYVIIIIIIN pitkää keskustelua keskenään ja aina ohikävellessäni kääntyisivät hetkeksi hymyilemään minulle. En vieläkään tiedä keitä nuo - ilmeisesti vieraammalta tasolta - olevat herrasmiehet olivat. Heidän läsnäolonsa tuntui vahvana, muttei häiritsevänä.  Tai noh, yöllä se oli joskus häiritsevää, kun koko ajan tunsi, miten pimeässä olkkarissa on joku ;D

Näin minäkin koen että ihan leppoisaa väkeä täällä  :)
Sinä siis AthaMaarit olet aina heti tehnyt tuttavuutta ja nähnyt nuo kanssa-olijat luonasi? Tätä minä en ole kokenut, eikä kyllä ole aikaisemmin tullut mieleeni... Hiljaa vaan olen toivonut että saisi rauhassa asustella, eikä tarvitsisi öitä kuulostella... ja eikä ole häiriötä ollut. Lähinnä tuo läsnäolojen tunne on vasta nyt viime aikoina tullut minulle tietoon. Enkeleiltä kovasti aina odotan merkkejä ja saankin, mutta kiertoteitse  :angel:

Mie näen vahvasti kolmannella silmällä tiedostaen, en fyysisesti. Mikä ihan hyvä oikeastaan, saisin kamalat sätkyt, jos joku saapastelisi fyysisesti ohitseni! ;D

Näin arvelinkin että tiedostaen olet kohdannut  ;D Voisihan tuo olla melko hurjaa yllättäen jakaa kotinsa muiden fyysisten saapastelijoiden kanssa... Varsinkin jos et voisi itse näihin tyyppeihin vaikuttaa  :laugh:

Minusta olisi jännä tietää, onko asumuksissani sellaisia asukkaita, joita en näe. Minulla ei ole mikään aisti tarpeeksi herkkä että mitään aistisin. :-[  Ja olen erittäin huono tuntemaan minkään sortin läsnäoloakaan. Kivahan se kuitenkin olisi tietää, ettei vaan pahan hengen kanssa asustelisi, vaikka toisaalta sellainen varmaan toisi itsensä ilmi tavalla tai toisella kuitenkin. ::)

Onhan minulla nuo "aavetutkat" eli kissa ja koira, joiden arvioihin pyrin luottamaan. Mutta tuskinpa nekään sätkyjä saavat harmittomista hengistä, eli ei täysin aukotonta ole uskoa noihinkaan.  :crazy2:

Pystyvätkö selvänäkijät tms näkemään, että onko minulla näkymättömiä "kämppiksiä" joista en tiedä?  ???

Voisiko sitä verrata visualisaatiohin joita käytetään mielikuvaharjoituksissa?

Tällä asuu myös hyvää väkeä kanssamme. :smitten:
Siis kissan ja minun.
Kissa katselee usein yläpuolelleni juuri noin kun kuvailit lilah,eli lumoutuneena.
Seuraa jonkun verran liikkumista niin,että kääntää katsettaan puolelta toiselle ja istuu aivan hiljaa.
Minä en näe heitä noin,kuin Atha,vaan näen energiat väreinä.
Loppuviikosta lähetin veljen vaimolle ja tunsin isäni läsnäolon voimakkaasti.Noissa meedio-istunnossoissa onkin tullut ilmi,että hän on voimakkaasti täällä ja on "enkelitasolle" jo siirtynyt.Isäni energia on syvän violetti.
Nämä värienergiat näen yleensä seinillä,mutta tämä lähti nyt suoraan minua kohti ja pysähtyi keskelle lattiaa leijumaan. :smitten:
Minun oli äärettömän hyvä olla.
Yhdessä kulmauksessa käy sen päiväinen napsutus ja koputus,kun lähetän energia-hoitoja että!
Toivottavasti muuttavat mukanani,kun olen ensin puhdistanut uuden asunnon.En siellä kyllä mitään tuntenut,mutta teen niin aina,että edellisten energiat huoneistosta lähtevät.

Ei minullakaan ole mitään ilkeitä kokemuksia kotona ollut.Tulee hyvä ja turvallinen olo.Tuo meedio sanoikin,että sinulla on täällä paljon henkiä toiselta puolen,mutta ovat sukulaisiasi ja ystäviäsi.
Minä jopa juttelen heille välillä ääneen.
Kyllä huomaisi,jos olisi jotain ikävää,sen verran niistäkin on kokemusta,kun puhdistustyötä on tehty muissa kodeissa.
Elelkää vain rauhassa kaikki porukalla. ;D :smitten:

No kyllä ja ei. Kyllä siksi, että nähdään sisäisellä silmällä, enemmänkin mielellä/tietoisuudella ja ei siksi, että nähtäviä olentoja ei visualisoida, vaan he näyttäytyvät ihan omalla tahdollaan.

Kiitos vastauksestasi, on hyvin selventävää keskustella kanssasi.




En kuitenkaan ymmärrä tätä.



Mieli on täysin vapaa kertomuksista, vaikka sulkeekin ne sisäänsä.

Joo,en minäkään ;D En tiedä miksi olisi niin kamalaa nähdä jokin toisen tason olento fyysisessä muodossa, kuten vieressä istuva kaveri. Toisaalta on mukavaa, että minä saan kehoineni olla tässä fyysisellä tasolla ja henkiolennot henkisellä tasolla ja me molemmat vain olemme avanneet verhon siitä välistä. Mie voin katsella henkiselle tasolle,jonne sielunikin kuuluu ja henkisen tason olennot voivat tulla tähän vähän lähemmäs fyysistä tasoa, jotta minä huomaan heidät. Ilman että heidän täytyy materialisoida itseään minulle nähtäväksi.

En siis visualisoi olentoja niin, että "OK, nyt tuossa sohvan luona voisi seisoa joku, yritänpä kuvitella miltä hän näyttäisi". Enemmän se menee niin, että "ihan kuin sohvan luona olisi joku, katsonpa vähän tarkemmin tietoisuudellani... ahaa, se olitkin sinä, oppaani". Tutkitaan heitä enemmän sielulla, auran energiakentällä ja tietoisuudella, kuin silmillä, kosketuksella ja keholla.

Ja tietoisuus on oikeampi sana siihen kolmannen silmän näkemisen kokemiseen kuin mieli.

Täällä Wienissä suurin osa taloista on vanhoja,
normaalistikin 100 vuoden kieppeillä ja vanhimmat
asuintalot vaihtelevat yleisesti ottaen 200-400 vuotiaiksi.

Toinen asunnoistani, siis se missä on se puutarha,
meni viime viikolla remonttiin. Koko taloyhtiö remontoidaan.
Kun muutin tuohon asuntoon, niin aistin vanhemman
italialaissyntyisen naisen läsnäoloa asunnossani.
Nainen tuntui olevan huolissaan talosta.

Näin myös unia menneiltä ajoilta.

Kerrottuani tästä Vaaka-miehelleni, joka omistaa taloyhtiön,
kertoi, että taloyhtiön on aikoinaan rakennuttanut italialaiset
sisarukset, joiden lapsilta tai lapsenlapsilta,
jotka olivat jo hyvin iäkkäitä,
hän osti taloyhtiön kokonaisuudessaan.
Juuri minun asunnossani on asunut italialais-sisarusten yksi sisar.

En uskonut juttua heti, vaan ajattelin hänen "ruokkivan" mielikuvitustani,
mutta Vaaka näytti minulle vanhat
omistuspaperit ja asiakirjat ja valokuvat taloyhtiöstä.

Wienissä taloyhtiöillä on nimet ja ne ovat aina jotain
-hoffeja, esim. Nikolaihof tai Karakofhof ja niin
ja se lukee isolla taloyhtiön julkisivussa.

Taloyhtiön entinen nimi on ollut italialaissisarusten sukunimi-hof
ja Vaaka otatti sen esiin vanhojen laastien alta.

Muutin kaupunki-asuntooni erään kuuluisan wieniläiskirkon naapurissa.
Taloyhtiö on vanha, mutta itävaltalaiseen tapaan
hyvin pidetty, peruskorjattu ja remontoitu huolella
vuosikymmenten aikana.

Asuntoni on entistä ullakkoa, jonne on rakennettu huoneisto
mahdollisesti jo vuosikymmeniä sitten.
Tunnelma asunnossani on leppoinen ja rentouttava,
mutta kun menee kerros kerrokselta alas portaita
pitkin, niin se muuttuukin aivan "silmissä".

Esim. Vaa'an työmiehet, jotka remontoivat ja sittemmin
muuttivat tavarani tähän kaupunki asuntoon,
sanoivat joissain kerroksissa tunnelma oli erityisen "raskas"
ja kun tuli tänne minun kerrokseeni ja asuntooni,
niin se raskas olotila muuttui kevyeksi ja nautinnolliseksi. :)

Itävaltalaiset ovat hyvin herkkiä näille asioille. ;D

Ko. suuren kuuluisan kirkon (joka on naapurissani) "tori"
on täynnä elämää päivisin ja iltaisin, mutta kun kävelee
yöllä, jolloin se on lähes tyhjä, sen läpi, niin aistiikin
sieluja monelta aikakaudelta.
Natsi-aika on tietenkin yksi, mutta myös Unkari-Itävalta kauden ajalta
ja vielä vanhemmaltakin. :)

Wienissä on toki muitakin "spotteja" joissa voi aistia sieluja
ja heidän muistojaan, mutta tuo tori-aukea teki minuun
öisen vaikutuksen jo ennen tätä muuttoani.
Härkä-mieheni nimittäin asuu varsin lähellä
ja asuin siis "nurkilla" jo aiemmin hänen kanssaan.

Nautin suunnattomasti mennä sinne öisin,
kun tähdet ja kuu valaisevat vanhan jykevän goottikirkon torneja
ja paikka on täysin hiljainen.

Avaan myös öisin ikkunan sepposen selälleen kylmästä
ilmasta huolimatta ja istuudun sille katselemaan kirkkoa,
sen torneja ja toria.
Annan vapauden sielulleni lentää ja avaan kolmannen silmäni.
Terapeuttista! :smitten:

Muuttoni myötä tähän asuntoon olen nähnyt paljon
unia menneiltä ajoilta tästä paikasta.
Tosin tämä ei ole mitään uutta,
-kun muutin Itävaltaan, aloin nähdä näitä unia.
Nyt ne näyttävät vaihtelevan paikan mukaan,
missä asun täällä ja kertovan tarinaa menneisyydestä.

Aion pitää molemmat asunnot itselläni,
joten ainakin kahdessa paikkaa saan sumblia
kodin henkien kanssa. :)

 :idiot2:


öh.. Kenen mukaan?

Hei Sasha! Meinasin lomallani pistäytyä Wienissä ja olisi kiva tietää mistä kirkosta tässä kerrot, niin voisimme käydä siellä haamuja moikkaamassa. En ole toistaiseksi tavannut kummituksia livenä, mutta mukavaa niitä on bongailla josko joku kerta sattuiskin tuuri.   :coolsmiley:

Ettei menis ihan off topic, niin itse asiassa muuttaessani tähän nykyiseen asuntooni olin pari ekaa vuotta varma, että edellisen asukkaan henki majaili täällä edelleen. Hän nimittäin oli ollut vaimonsa kanssa tämän asunnon alkuperäiset asukkaat ja siis hallinneet tätä 25 vuotta. Vaimo oli kuollut pari vuotta aikaisemmin kuin tämä mies. yritin aina alkuun selittää miehelle, että hän voisi kyllä jo mennä eteenpäin ja että minä kyllä huolehdin tästä asunnosta.   ;D

Ihan vaan minun mukaan ;D

Domkirche St. Stephan, eli St. Stephen's Cathedral,
eli Pyhän Stepahin katetraali, jolla on se kuuluisa katto. :)
Tori on nimeltään Stephansplatz.
Jos Wienissä vierailet, niin et voi välttyä näkemästä
tai edes ohittamatta paikkaa.
Sen verran keskeisellä paikalla se on keskellä Wien cityä
1.st. alueella. :)
Itse asun Singerstrassella ihan vieressä. :)

Linkkiä kirkosta.
http://www.stephanskirche.at/index.jsp?langid=2&menuekeyvalue=2 (http://www.stephanskirche.at/index.jsp?langid=2&menuekeyvalue=2)

Todella mukaansa tempaavia Sasha nuo sinun kertomuksesi ja kuvauksesi sieltä Wienistä. Aivan kuin olisin voinut kuvitella itseni tuohon ympäristöön ja varsinkin vielä vuosien vuosien taakse. Ihastuttavaa asumista sinulla siellä  :D

Kiitti kovasti ja tervetuloa kauniiseen Wieniin
kun sitten tulet!  :smitten:

Koen itsekin jonkinlaista menneiden elämien muistoja täällä. :)
Tulin eri ihmiseksi, kun muutin tänne
-tosin myöskin koko elämä ja elämän laatu muuttui samalla.

Wien ja Itävalta ovat jostain syystä aina olleet minulle
kovin lähellä sydäntä.

Kirjaa tässä kirjoitetaan parasta aikaa, mutta ei niinkään
Wienistä, eikä historiallista, mutta seuraavana projectina
se voi jo hyvin tulla. :)

Voi jospa minä sinne jonain päivänä pääsen, haaveissa on  :smitten:
Kirjoittamisintoa kovasti ja auringonpaistetta sinne  :coolsmiley:

Siinä tapauksessa tottelen  :police:

Kiitos Sasha tiedoista ja linkistä. Aivan varmasti käymme viettämässä aikaa noin kauniissa paikassa. Hymyillään, jos sattumalta tavataan kun siinä vieressä asustelet.   :)

Mahdollisuus tavata kummituksia tämän Kuun pimennyksen aikana
on hyvin suuri.
Ovatko he ystävällisiä vai vihamielisiä, sitä ei voi tietää.

Muista kunnioittaa esi-isiäsi.