Astro Foorumi

Olen tässä omien tuttujeni ja julkkisten karttoja tutkaillut ja olen pistänyt merkille, että niin Aurinko- ja Kuu-Vesimiesten lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu aika usein äkillisiä ja traagisia menetyksiä. Eilen tutustuin uuteen ihmiseen (60-vuotias tällä hetkellä), ja hän kertoi ihan avoimesti, että hänen äitinsä kuoli auto-onnettomuudessa, eikä isä toipunut tästä - hän joutui mielisairaalaan. Kertoja oli 15, kun nämä asiat olivat tapahtuneet. Häneltä on kuollut myös yksi lapsi 32-vuotiaana täysin yllättäen eikä kuolinsyytä ole vieläkään pystytty selvittämään. Kyseinen herra jäi myös leskeksi varsin äskettäin - vaimo kuoli sydänkohtaukseen.

Karttaansa kun katsoin, niin Kuu-Vesimenieheksi tämä Oinas-mies osoittautui. Olen hyvin samantapaisia kertomuksia kuullut monilta muiltakin Aurinko- tai Kuu-Vesimiehiltä, julkkispiireissä samoin tätä trendiä on nähtävissä.

Äitini on Au-Vesimies ja hän menetti isänsä äkillisesti 17-vuotiaana.

Kuuluisia Au- tai Kuu-Vesimiehiä, joiden lapsuuteen tai nuoruuteen kuuluvat menetykset  - ei kuitenkaan välttämättä kuolema, ovat mm. Marilyn Monroe (äiti oli mielisairas ja  Marilyn vaelsi sijaiskodista toiseen), Monacon prinsessa Stephanie, prinsessa Carolinen poika Andrea(?) Casiraghi, prinsessa Diana (äiti lähti toisen miehen mukaan ja jätti lapset isälle). Dianan oma kuolintapa on tietysti myös äkillinen. Myös Espanjan kuningas Juan Carlos on Kuu-Vesimies ja hänen nuoruuteensa liittyy epäselvä ampuma-aseonnettomuus, jossa hänen veljensä sai surmansa. Eräiden spekulaatioiden mukaan Juan Carlos on saattanut laukaista kyseisen aseen. Britney Spears on itse Kuu-Vesimies, kuten toinen hänen lapsistaankin. Britneyn lapsuutta en tarkoin tunne, mutta nythän oikeus on päättänyt, että hänen lapsensa pidetään äiteestä kaukana...

Missään nimessä menetykset eivät kuulu kaikkien Veskareiden elämään, vaan merkin energia toimii eri tavoin joillakin muilla ihmisillä.

Ovatko muut havainneet tällaisia trendejä Aurinko- tai Kuu-Vesimiehillä?

Ystäväni on Kuu-Vesimies ja häneltähän kuoli täysin yllättäen äiti nyt kesän aikaan. Puhelinkin siitä miten muutin ystäväni seuraksi ja avuksi äidin kuoleman jälkeen ja viivyin siellä puolisen vuotta.

Mina olen kuu vesimies ja olen menettanyt koko perheeni-siis siskoni, veljeni ja aitini etta isani

diamond, huh!  :o Nykyinen miesystäväni on Kuu-Vesimies ja hän on ainoa perheensä hengissä oleva jäsen. Omaa perhettä hän ei ole koskaan perustanut.

Ex-mieheni jo edesmennyt isä oli Aurinko-Vesimies. Legenda kertoo, että tämän Veskarin isä oli paatunut naistenmies ja kuoli lopulta mustasukkaisen naisen käden kautta. Virallisesti kyseessä oli tapaturma, epävirallisesti siis murha. Joka tapauksessa ex-appi oli setänsä kasvattama.

Kuinka tarkkaa onkaan astrologia
Veljeni oli vain 26 vuotias, siskoni 38 vuotias, isani 44 vuotias ja aitini paasi 60 vuotiaaksi-ettei ollut kysymys kuolla vanhuuteen, siskoni menehtyi hukkumalla ja veljeni sai allergiakohtauksen-otti penisiliinia aidiltani ja oli sille allerginen(tietamattomyyttaan)-joten tsemppia miesystavallesi-Miten sait tuon selville-miesystavasi karttaa katsomalla?

Miesystäväni on kuvaillut varsin yksityiskohtaisesti perhetragedioitaan. Hänen tapauksessaan isä on kuollut luonnollisella tavalla, äiti ja veli väkivaltaisesti.

Täällä asc- ja Kuu-vesimies, menetin nuorena isäni ja veljeni (en fyysisesti vaan psyykkisesti, vanhempieni riitaisessa avioerossa ja tästä syystä en ollut heidän kanssaan tekemisissä moniin vuosiin ja näin he jäivät minulle vieraiksi ihmisiksi). Äitini alkoholisoitui ja jäin huomioitta, kotoa lähdin jo 16-vuotiaana..

.. Minulla on ollut myös paljon kolauksia ihmissuhteissa, ja eräänlaisia menetyksiä nekin ovat olleet, koska kaikki kolhut ovat tulleet ns. puun takaa ja suhteet katkenneet siihen paikkaan...

 :aurinko: :vesimies: tuttuni ei myöskään ole kärsinyt fyysisiä menetyksiä, mutta ei vähätellä psyykkisiä... niin löytyy  :'(
Eli onko  :kuu: :vesimies: ns. kovemmassa koulussa vai vain erillaisessa?
Tämä tuttuni on jollakin tapaa eksyksissä itsensä suhteen ja joskun olen ajatellutkin, että hänen haaste olis päästä monien vanhojen juttujen yli. Mutta ei maton alle vaan, vaikka muhkuroita jo näkyy kun tavaraa maton alla on ja paljon...
Itselläni on  :mars:  :vesimies: ja tämä on ehkä yksi suurin kapula tuttavuutemme rattaissa  :buck2:

Kuu-Vesimiehenä elämäni on tosiaankin ollut menetyksiä täynnä. Isäni menetin 14-vuotiaana, äidin kuollessa olin jo aikuinen, mutta traagiseksi asian teki äidin kuoleman ajankohta vain kuukautta ennenkuin tyttäreni syntyi.

Olisiko näiden menetyksien karmallinen tarkoitus johdattaa tunteiden järkeistämiseen usein sortuva Vesimies tutustumaan omiin tunteiisinsa - vaikka sitten pakolla jos ei muu auta?

Toisaalta oman karttani Pluto Ascdendentilla ja ykkösessä Yodin kärkenä on myös isona syynä moneenkin tragediaan. Yodin kantana kun on juuri tuo Vesimies-Kuu ja Jupiter.

nykyään tämä mies on vaan todella hyvä ystävä mutta  :aurinko: :vesimies: on myös hän ja menetti äitinsä nuorempana hyvinkin traagisesti...

muutenkin tuntuu siltä että ottaa tietynlaiset menetykset todella henkilökohtaisesti ja raskaasti..

Sama juttu taalla  :pluto:  :askendentti: ja ykkosessa-jodia en osaa katsoa

Kuulostaa muuten aika loogiselta  :o

Hmm, itse olen :kuu: :vesimies:, enkä ole kokenut (ainakaan vielä, koputan puuta) noin dramaattisia menetyksiä kuin mistä tässä ketjussa on ollut puhetta. Jollei lukuun oteta lapsuudessa peräjälkeen (neljän vuoden kuluessa) tapahtuneita isovanhempien ja tädin poismenoa, mutta katson ainakin isovanhempien kuoleman aivan normaaliksi osaksi elämää - tädin kuolema (syynä oli muistaakseni syöpä) oli hieman poikkeuksellisempi, koska hän oli vielä suhteellisen nuori ihminen. Kuuhuni kohdistuu lähes poikkeuksetta vain hyviä aspekteja, joten en onneksi liene sen suhteen erityisen kovassa koulussa.

Äitini :aurinko: :vesimies: on tosin kylläkin menettänyt oman äitinsä teini-iässä, niin että häneen tämä pätee paremmin. Muistelen nyt, että toinenkin menetys hänen lapsuuteensa taitaa liittyä, mutta tämä täytyy ensin tarkistaa ennen kuin puhun läpiä päähäni. Hänellä on kylläkin lisäksi :neptunus: :aspect_con: :kuu:, mikä kuvaa asiaa myös.

Kaveripiiristä löytyy yksi :kuu: :vesimies:, jolle selvisi vasta aikuisiällä, että hänellä on velipuoli. Tämä velipuoli ei kuitenkaan koskaan ollut lapsuudessa osa heidän perhettään. Toinen tuttu on :aurinko: :vesimies:, mutta en ainakaan tiedä, että hänellä olisi mitään vastaavaa takanaan. Perhe on ollut ehjä ja "tavallisen" tuntuinen ainakin sen ajan, minkä olen hänet tuntenut.

En kylläkään osaa veikata, miksi asia liittyisi juuri Vesimiehen merkkiin? Varmasti menetyksiä kokeneiden kartoilta asia näkyy myös muuten, esim. tuo oma neljän vuoden ajanjaksoni lapsuudessa näkyy mm. Solar Arc -kartalla. Maylla oli kyllä ihan osuva veikkaus. Veskariinhan liittyy tietyllä tavalla etäisyys, jollei fyysinen, niin ainakin tunne-etäisyys. Siinä mielessä minullakin Veskari-kuu näkyy, että todellakin asun fyysisesti varsin etäällä perheestäni ja kokisin kovin lähellä olemisen ehkä jollain tapaa ahdistavanakin. En esim. kuulu niihin ihmisiin, jotka voisivat muuttaa vanhempiensa naapuriin. ::)

Onpas mielenkiintoista keskustelua.

Tuli tässä lukiessa mieleen, että eräs entinen miesystäväni (  :kuu: :vesimies: ) joutui jättämään kotimaansa ja perheensä eli samanlainen kokemus kuin SAn kuvaamalla veskarilla.

Veljeni on  :kuu:  :vesimies: ja ei ole kokenut menetyksiä, paitsi isoäidin ja iso-isoäidin kuolema muutamaa kuukautta ennen syntymää. Näen tuon samalla tavalla kuin Ajatus elämään kuuluvaksi.

Tunnen muuten Kuu Kauriin, joka asuu vanhempiensa naapurissa.  ::)

Viela puita pesaan kun lueskelin naita juttuja.
Minulle loytyi omissa haissani velipuoli-jota me aina luultiin serkuksi-silloin vasta aitini uskalsi kertoa taman salaisuuden-oli se aika sokki.
Onko se sitten  :kuu:  :vesimies: vai  :vesimies: :neptunus:-joka on kolmannen huoneen lopussa...

olen  :aurinko: :vesimies: ja kuoleman kautta olen vähän menettänyt aivan läheisiä. Mutta henkisesti olen kärsinyt kovan koulun, jossa siskon ja kaikki entiset ystäväni panivat välit poikki ja suhtautuvat minuun kuin kuolleeseen. Syynä se, että lähdin pois uskonnosta, johon vanhempani ja siskoni ja aiemmat ystävät kuuluivat.
Voihan se olla oppiläksy se, että täytyy tunteiden maailmaan mennä. Toisaalta ajattelen myös sitä, että usein vesimiehistä sanotaan, että veskarit ovat oman tiensä kulkijoita. Ehkä olosuhteet pakottavat vesimiehen löytämään sen oman polkunsa ja kulkemaan sitä itsenäisesti.
Itselleni se on ainakin välttämättömyys. Tiedän, että jos liittyisin takaisin tuohon uskontoon, välit siskoon ja muihin palautuisivat. Mutta koska ajattelen asioista miten ajattelen, enkä voi elää itseäni vastaan, minun on kuljettava oma tieni itsenäisesti.

 :kuu:  :vesimies: ovat aivan varmasti myos oman tien kulkioita-mina myos jatin uskontoni...

Onko tänne hakeutuneet  :aurinko: ja  :kuu:  :vesimies: niitä selviytyjiä? Jotka ovat menetyksistä ja/tai ongelmistaan jollakin tavalla selviytyneet voittajina, vaikkakin ehkä naarmuilla ja arvilla.
Missä ovat ne jotka eivät jaksa elää sisäisen äänen mukaan ja em.tehdä radikaaleja päätöksiä läheisten ja muiden sosiaalisista paineista huolimatta? Miten käy jos/kun ei jaksakaan pelata korteilla kotka sai syntymässään?
Oma kokemukseni juuri tuosta on kertomani tuttava... juuri äsken kuulin taas viimeiset edesottamukset ja pika-analyysi ihmisestä on karu; dominoiva, psyykkisesti hyvin hallitseva muita perheenjäseniä kohtaan ja varsin raadollisen itsekäs, mutta korostaa koko ajan kuin hyvä ja uhrautuva on (marttyyri) nje., nje, nje  :(
Itse on voi olla enään tekemisissä koska oma elämäni on tiukassa muutostuulessa ollut viimiset pari vuotta ja koin tuon henkilön kuin mustaksi aukoksi ja hirvittävän raskaaksi. Taisin tehdä hänelle myös epämukavat vibat  ;) mutta lähinnä, koska hänestä tuntui kuin olisi sairastunut mieleltäni ja siksi kyseenalaistin kaikkea. Niin ja nyt olen sit seonnut lopullisesti  :2funny:

Hei Kaikki!

Tähän on pakko tarttua.
Miten käy Vesimiesten, jotka eivät jaksa uida vastavirtaan?
Mieheni  :aurinko: :aspect_con: :venus: :vesimies:   :aspect_opp: :uranus: :leijona: teki kaksi vuotta sitten itsemurhan. Hän jäi työttömäksi -92 taiteellisesta "vapaasta" ammatista, eikä enää jaksanut näitä työllisyystoimenpiteitä. Alkoholisoitui ja lähti pois.

Hän menetti 15-vuotiaana isänsä avioeron yhteydessä. Isä ei ollut enää missään yhteydessä poikaansa, eikä avannut ovea, vaikka poika kävi ovea kolkuttamassa.
Nyt meidän poikamme menetti isänsä saman ikäisenä.

Minua jäi askarruttamaan näiden kolhittujen Vesimiesten läheisten vanhempien ja lasten kartat. Tietenkin omassa tapauksessani mietityttää alkoholismin periytyminen.

Poikani peri isältään seuraavat aspektit:
 :venus: :aspect_squ: :neptunus:
 :kuu: :aspect_tri: :venus:

pojalla  :venus: :aspect_squ: :uranus:, isällä  :venus: :aspect_opp: :uranus:
 :kuu: samassa ilmamerkissä
pojan  :aurinko:  :aspect_con: isän :askendentti:
isällä  :mars: :aspect_con: :saturnus:, pojalla  :mars: :aspect_con: :pluto:
pojan  :venus: :aspect_con: isän  :keskitaivas:
pojalla  :kuu: :aspect_con: :keskitaivas:, isällä  :kuu:  :aspect_opp::askendentti:
molemmilla  :venus: 2. huoneessa ilmamerkissä

Paljon on yhtymäkohtia. Pojallani on  :uranus: 4.huoneessa,  :saturnus: :vesimies: 5.huoneen alussa.
Pelastaakohan  :aurinko: :aspect_sex: :saturnus: poikani?

Tällä hetkellä poikani on päässyt taidepainotteiseen lukioon ja hän voi hyvin.

Kun tapasimme mieheni kansssa  :pluto: konjuktoi  :juno::ani.

Descendanttimerkkini on  :vesimies: ja minä todella pidän Vesimiehistä, itselläni on  :aurinko: kvintiili  :uranus:.

Että tällaista. Olisi mielenkiintoista kuulla  heijastuksista läheisten kartoissa.

Valoisia päiviä
t. Hymy9

Minä olen  :aurinko: :vesimies: mutta en ole menettänyt (toistaiseksi :o) muita kuin mummoni kahdeksan vuotiaana. Surin sitä silloin paljon, mutta luonnollinen osa elämäähän se kuolema on. En tiedä laskeako sitä tähän. Isovanhempien kuolemaa en laske. Niitä oli jo osannut odottaa.
Äitini on myös :aurinko: :vesimies:. Häneltä kuoli sisko yli kaksikymmentä vuotta sitten oman käden kautta. Muita menetyksiä en ainakaan tiedä hänen elämästään. Voi olla että on sellaisia jotka on kokenut menetyksiksi, mutta ei varsinaisia kuolemia muita. Paitsi tietenkin vanhempiensa kuolema, hän piti heistä huolen kotona niin pitkään kuin pystyi.
Entinen poikaystäväni oli :kuu: :vesimies:. Häneltä en tiedä fyysisiä menetyksiä, mutta on ottanut raskaasti psyykkiset menetykset kuten erot.

Kyllä omastakin tuttavapiiristä löytyy niin Au- kuin Kuu-Vesimiehiä, joilta ei tiettävästi ole kuollut ketään eikä kukaan ole eronnut, vaan energia ilmenee eri tavoin.

Julkkisarkistoa vielä kaivoin ja tutkin James Deanin karttaa hieman. Hän oli  :aurinko: :vesimies: :kuu: :skorpioni:. Hänen perheensä oli kotoisin Indianasta, mutta muuttivat Kaliforniaan, jossa asuivat viitisen vuotta. Jamesin äiti kuoli syöpään, kun James oli 9-vuotias. Tämän miellän enemmän tuohon Kuu-Skorpioniin. Joka tapauksessa isä on katsonut olleensa kyvytön kasvattamaan lastaan, ja James on lähetetty takaisin Indianaan setänsä kasvatettavaksi. Eli näin ollen hän menetti isänsäkin. Jamesin oma kuolemahan oli myös äkillinen, liian varhainen ja dramaattinen.

Sedät ja tädit tuntuvat olevan melko suuressa roolissa ainakin näissä Vesimies-tapauksissa, jotka ovat minulla tarttuneet haaviin.

Olen aurinkomerkiltäni vesimies, eikä minulta ole kuollut ketään läheisiä ihmisiä. Molemmat isoisät, mutta eiköhän se ole normaalia. Kumpikaan heistä ei myöskään ollut erityisen läheinen, pikemminkin päinvastoin.

Ohhoh, noita menetyksiä!

Minun  :aurinko: :vesimies: siskoni menetti ensimmäisen lapsensa 2-vuotiaana aivokasvaimeen. Se oli kamalaa!

Minun täytyy kyllä sanoa, että itse olen käynyt kuilun partaalla, jossa jouduin miettimään kumman suunnan elämässäni otan. Uidako vastavirtaan ja käydä itsensä kanssa totaalinen monologi, vai hypätäkö alas ja antaa mennä...

Jos olisin valinnut tuon toisen suunnan niin silloin olisin luovuttanut ja tuskin olisin enää tässä kirjoittelemassa..

Minäkin valitettavasti tiedän, miltä kuilun reunalla näyttää. On ollut sekä hyviä että huonoja aikoja. Olen joutunut tekemään aika radikaalejakin ratkaisuja oman elämäni suhteen ja vetämään ympärilleni terveet rajat suojatakseni itseäni ja elämääni. Tietoisesti olen ottanut etäisyyttä kuluttaviin asioihin ja ihmissuhteisiin; ehkä nekin voidaan laskea eräänlaisiksi menetyksiksi... en tiedä.


Allekirjoitan tuon kyllä omasta kokemuksestani. Risukasasta se pienikin ponnistaa, ja veskari löytää omalle polulleen  ;)

No, en itse tiedä olenko Aurinko vai Kuu-Vesimies vai mikä, Vesimies kumminkin  ;D mutta niitä menetyksiä on elämässä ollut aika lailla, ja rankkojakin juttuja. Ehkä se vaan on niin että jokin voima haluaa vähän "kovettaa" Vesimiestä, että pystyttäisiin niiden menetysten kautta selviämään elämässä paremmin? Vesimies on kuitenkin sisimmässään aika herkkä, ja tuollaiset menetykset vähän opettaa siihen että elämä ei oo aina kovinkaan helppoa, ja että taka-iskuja tulee, ja niiden yli pitää vaan päästä jotenkin.

Minusta tuntuu että kyllä kaikille tulee menetyksiä ja vastoinkäymisiä. Jostakin syystä joillekkin enemmän kuin toisille.
 Mie olen moninkertainen veskari mutta ne menetykset joita tähän mennessä on tullut ovat mielestäni kuuluneet normaaliin kiertokulkuun.Ainahan kuollaan ja synnytään. Asiat eivät mene niinkuin pitäisi.

Olisko yhdistävä tekijä... Kohtalo,joka on itse kullekkin määrätty ! Minusta se menee niin. ::)

Ja se on kyllä huomattu että "edelläkävijänä" joutuu joskus painamaan kohtalaisen rankkaan vastatuuleen,mutta silloinkin pitää pitää suunta selvänä. Ja ainahan voi käyttää kiertoteitä osoitteen pysyessä mielessä.
Vastamäkiin auttanee,(ainakin minulla) se että ajattelee mikä on pahinta,sitten jos ei pahin ei toteudukkaan niin se on positiivista.Sitä positiivisempaa mitä kauemmas pahimmasta jäädään !
Sillä tavalla risukasaankiin saadaan päivänvaloa ! Eikä se ole tulitikku !  ;)
 

Tämä menee nyt ehkä hivenen off-topic ja ei varmaan ihmeemmin kiinnosta pitkän linjan astroharrastajia, mutta huomasin hauskan "sattuman" selaillessani tuossa tulevien pelien ennakkokuvia ja nettiuutisia. Kuten nyt varmaan puolet täälläkin tietää pleikkarilla pelaaminen on intohimoni ja olen hyvin uskollinen pelisarjalle, jos löydän hyvän.

Joskus pelihahmoille keksitään myös syntymäajat, lähinnä nyt vain syntymäpäivän perusteella. Hahmo, jolla olen pelaillut kohta 10 vuotta, nimeltänsä Siegfried (tuommonen tyyppi (http://soulcalibur.dragon-archives.com/Souls/siegfried.jpg)) tuli vastaan netissä äsken ja muistin, että ai niin joo, tämähän hahmo on horoskoopiltaan Vesimies. Ryhdyin sitten miettimään hahmon kehityskaarta ja hoksasin, että Siegfriedin elämä vesimiesmiehenä ei olekaan ollut muuta kuin menetystä menetysten perään! ;D Isän murha (vahingossa omin käsin), kodin menetys, psykoosiin joutuminen, itsensä menettäminen Soul Edge-miekalle (tällainen Taru Sormusten Herrasta olevan Valtasormuksen kaltainen esine, jolla on oma paha tahto, mutta joka tarvitsee isännän toimiakseen) ja siinä miekan vallassa ollessa menikin 7 vuotta murhatessa puoli Eurooppaa ja nyt kun viimeinkin se on takana menneisyys vainoaa yhä.

Ei ole helppoa sillä tyypillä! ;D En usko pelintekijöiden miettineen asiaa sen kummemmin, kunhan vain tyrkkäsivät jotkut syntymäpäivät hahmoille. Ehkäpä kun opin tutkimaan astrokarttoja paremmin laadin Siegfriedille kartan, jonka avulla voin treenata, kun hahmolle on poikkeuksellisesti annettu myös syntymävuosi ja synnyinpaikka.

Kas, kun nyt vasta huomasin tämän topicin. :D

No olen.  :) Olen itse  :kuu:-veskari ja  :aurinko:  :kaksoset: kuten Marilyn Monroe
ja kas, molempien äidit ovat hulluja, isää koskaan nähnytkään (omani kuoli juuri ennen syntymääni),
oloa lastenkodissa ja adoptoituna~kasvattivanhemmilla.  :P
...ja niin kovasti flirttejä ja seksuaalisia, joten pitääpä oikein vilkaista tarkemmin tuota Marilynin karttaa. ::)

Tässä (http://www.astrologyweekly.com/natal-charts/marilyn-monroe.php) linkki Marilynin karttaan. AC-Leijona ja Neptunus ykkösessä sekä Venus MC:llä. Sopivia kuvioita seksipommi-filmitähdelle.

Danke schön. :)
Ainakin  :merkurius: näyttäisi olevan myöskin  :kaksoset::ssa
ja  :mars: :oinas::ssa  kuten allekirjoittaneella näin nopeasti katsottuna
näistä perusplaneetoista.  :P
Pitää laittaa vierekkäin kartat ja tutkia oikein kunnolla,
koska tosiaankin, tuo lapsuus ainakin on niin samantapainen.

Voipi olla kuolemakin, olen nimittäin aina, lapsesta asti ajatellut,
etten elä kauempaa kuin noin 35-36 vuotta,
enkä saa sitä tunteena pois itsestäni vieläkään. :idiot2:

Varmaan tällä elämäntyylillä niin käykin. :angel:

Täälläkin on yksi siipirikko vesimies. Minulla oli todella vaikea aika siitä asti kun aloitin koulun ekaluokalla. Se jatkui 17 vuotiaaksi asti. Minun kiusattiin tosi paljon ja sain siitä pahoja säröjä itsetuntooni. En ole saanut sitä vieläkään takaisin.  :-[ Traaginen rakkaussuhde, itsemurhan yritykset,kamala keskenmeno ja erillaiset sekoilut. Jos kaikesta jäisi kiinni ja enkeleitä ei olisi... Olisin todennäköisesti vankilassa tai kuollut.  :-X

Onneksi todellakin aurinko voi paistaa risukasaankin (ainakin silloin tällöin)  :) mInuakin on aina kiinostanut Marilyn ja koen jotakin ihmeellistä yhteenkuuluvutta hänen kanssaan. Mielenkiintoinen jo edesmennyt henkilö.

no isäni joutui vuonna 1983 lento-onnettomuuteen tosin selvisi siitä hengissä kuin ihmeenkaupalla.Itse en tosin liitä tätä tapahtumaa mitenkään omaan aurinkomerkkiini sillä se sattui kolmevuotta ennen syntymääni.Isäni vanhemmat kuolivat vanhuuttaan pois. Tottakai se on surullista ja otti koville ,mutta en mitenkään liitä tätäkään astrologiaan.Täytyy myöntää,että tunteiden näyttäminen on vaikeaa varsinkin silloin jos ihmiset ovat minulle täysin tuntemattomia tai surullinen tilanne tulee yllätyksenä.

Olimme joskus perheen kanssa  tuttavan hautajaisissa.Minulle tämä jo edesmennyt henkilö oli jäänyt todella etäiseksi enkä ollut koskaan niin paljon hänen kanssaan tekemisissä kuin esimerkiksi isäni.On inhottavaa myöntää,että hautajaisten ajan ajattelin kirkossa aivan muita asioita kuin itse vainajaa ja hänen omaisiaan mitä tunteettomuutta!En edes itkenyt. Sen sijaan mummun ja vaarin hautajaisissa itkin silmät päästäni.

Toinen missä menen täysin lukkoon ovat nämä yllättäen tulevat surulliset tilanteet.Viisi vuotta sitten hyvän ystäväni isä kuoli yllättäen  ja sain kuulla asiasta kun hän soitti minulle.Tieto tuli sellaisena järkytyksenä,että en oikein osannut sanoa hänelle puhelimessa mitään järkevää.Meni varmaan kaksi viikkoa ennenkuin kykenin puhumaan  asiasta hänen kanssaan ja tuolloinkin tuntui siltä,että etten oikein tiennyt mitenpäin olla.Kämppätoveriltani kuoli kummityttö ja minun piti sanoa jotain lohduttavaa.Meninkin sanomaan hänelle,että "semmoista se elämä on".Osaatte kuvitella,että kuinka tunteeton tuo kommentti on juuri suruviestin saaneen ihmisen korvaan!Olin kyllä järkyttynyt,mutta  näytin sen typerällä tavalla.

Athene, rakas astro-kaima, pitkästä aikaa...  :) :) :)

Ennen minuakin vaivasi se, etten oikein osaa reagoida tuollaisiin äkillisiin suru-uutisiin. Sitten oma mummoni, minulle rakkain ja tärkein ihminen, kuoli ja törmäsin samaan asiaan muissa; ihmiset eivät oikein tienneet, miten reagoida. Mutta sillä ei yllättäen ollutkaan mitään väliä?!?! Omalla kohdallani ainakin kullan arvoisiksi osoittautuivat juuri ne ihmiset, jotka uskalsivat olla läsnä ja lähellä siitä huolimatta, vaikkei sanoja olisi ollutkaan. Tuosta opin itsekin. Siinä missä sanat loppuvat, aito välittäminen riittää.

jaa kappas Minerwa.

Mielenkiintoinen ketju tämä.
Minä en suostu uskomaan, että vesimiehet olisivat jotenkin erityisesti määrätty kokemaan menetyksiä, mutta menetykset ovat tietenkin pätevä väylä sysätä vesimies kulkemaan omaa itsenäistä ja yksinäistäkin polkuaan...ihan kuten joku tuolla aiemmin sanoikin.

Jaa, mikähän sille polulle mahtaa viedä tuon  :aurinko: :vesimies: poikani? Isänsä hän on menettänyt alle kaksivuotiaana liki kokonaan, ei kyllä kuoleman kautta.
Oman polkuni...ei voi oikeastaan edes puhua menetyksistä, kun ei voi kaiketi menettää sellaista, mitä ei ole koskaan ollutkaan? Minä en ole siis menettänyt...ainoastaan saanut takaisin ;)

Muoks* Mäpäs tässä oikein mietin, enkä oikeesti tunne yhtäkään vesimiestä, joka ei olisi jollain tavalla menettänyt jotain läheisiään....tietämättäni voin tietenkin tuntea, mutta ne jotka tiedän...eiku yhen keksin :)

Hmmm...

Tunnen monta aurinko vesimiestä, jotka eivät ole menetyksiä kohdanneet, paitsi yksi joka annettiin adoptoitavaksi lapsena eli menetti biologiset vanhempansa ja eräs vesimies aurinko aviopari jotka menettivät lapsensa.

Sen sijaan tunnen kyllä myös veljekset, joilla molemmilla on kuu veskarissa ja heidän äitinsä ei ollut heistä kiinnostunut ja isäkin oli melko hankala. He molemmat ovat pitkälti kasvattaneet itse itsensä. Äiti sittemmin katosi muille maille.

Tunnen myös eräät nuoret vesimies kuu sisarukset, jotka eivät ainakaan vielä ole tragedioita kohdanneet, paitsi että heidän isänsä on hyvin hankala ihminen agressioineen.

No, minähän olen  :aurinko: :vesimies:, yksi pojistani samaten, ensimmäinen mieheni oli myös, hänellä lisäksi  :kuu: :vesimies: Enpä tässä viitsi meidän tarinoita kertoa, mutta luopumista ja surua on varmasti ollut keskivertoa enemmän kullakin, elämän alusta tähän päivään saakka. Vois varmaan sanoa, että kasvun paikkoja on kyllä riittänyt omiksi tarpeiksi... Eihän se tietysti mistään  :vesimies:: jutusta johdu välttämättä. Kyllähän kaikenlaisia kohtaloita maailmaan mahtuu.  :)

 :kuu:  :vesimies::ssä on minullakin ja isäni kuoli kun olin teini-iässä. Onko kellään myös  :kuu:  :aspect_con: IC ?
Mitä se ehkä vaikutaa tässä?

 :aurinko: :vesimies: täällä, minun elämässäni ei ole juuri menetyksiä ollut. Ystävät tosin jostain syystä katoavat aina, kaveripiirini on vaihtunut useasti elämäni aikana, ehkä se on jonkinlainen menetys.