Astro Foorumi

Kerron tarinan:

Eilen illalla luokseni tuli, olkoon vaikka Alina. Elimme Alinan kanssa villin sinkkukevään vuosi sitten, kunnes hän tapasi nykyisen miesystävänsä. Tämä Alina on varsin karismaattinen nuori nainen ja yhdessä liikkuessamme herätimme yhden jos toisen miehen huomion. Lisäksi epäilen, että hän ihastui  minuun, mutta välillämme ei koskaan tapahtunut mitään. Hän ihastui myös exääni, mutta koska exälläni ja minulla on edelleen läheinen suhde, exäni ei huolinut Alinaa. Alina yritti järkätä minulle treffejä miespuolisten ystäviensä kanssa, mutta kun nämä tilanteet tulivat hän itse flirttaili minkä ehti em. miesten kanssa. Sitten Alina katosi uuden miesystävänsä maailmaan, eikä sen koommin pitänyt minuun yhteyttä. Jos törmäsimme kadulla, hän oli todella vaivaantunut. Huomasin, että hän oli kutistunut täysin pieneksi ja alistuneeksi, eikä halunnut minun näkevän häntä siinä tilassa. Näin luulisin.

Viime kesänä teimme matkan euroopan ulkopuolelle, jolloin sain nähdä Alinan todellisen luonteen. Hän suuttui minulle aivan käsittämättömistä asioista ja väitti, että minä hallitsen tilaa jatkuvasti. Ensimmäinen riita tuli siitä, että halusin lentokoneessa ikkunan viereen, kuten hänkin, joten matkustimme lyhyen (1,5h) peräkkäisillä (ei vierekkäisillä penkeillä). Mutta tästä hän siis huomautti minulle ja alkoi kostaa minulle tapahtunutta. Lentomme peruuntui 5 kertaa ja meidät sijoitettiin hotelliin odottamaan seuraavaan aamuun. Minulta oli loppunut seuraavana aamuna vesi ja pyysin, saisinko häneltä vähäsen. Hän ei antanut, koska tarvitsi sitä itse. Sitten alkoivat huomautukset: hän suuttui verisesti minulle tuli siitä, miten olin kirjoittanut hänestä ystävilleni sähköpostissa (humoristisesti) ja seuraavan huomautuksen sain siitä, kun kaipasin omaa tilaa ja sanoin lähteväni yksin kiertelemään paikkoja.

Sitten sairastuin, ja loppumatkani meni vuoteessa/sairaalassa. Lopulta riita pukesi siitä, että minä (sairastuttuani vakavasti) pyysin häntä sammuttamaan valot, koska kello oli 01 ja halusin nukkua. Hän ei sammuttanut tunnin kuluessa, jolloin hermostuin. Hän käski minun pitää suuni kiinni. Huusin takasin, jolloin hän vastai: älä kuule minulle ala kiroilemaan. Hän sammutti valot tästä ehkä puolen tunnin kuluttua.

Alina alkoi tehdä retkiä kaupungin ulkopuolelle, koska minä viruin vuoteen omana. Meillä meni lopulta puhevälit. Eräänä päivänä, ennen kuin jouduin sairaalaan, olin niin huonossa kunnossa että luulin kuolevani. En pystynyt liikkumaan kahta askelta ilman että meinasin pyörtyä. Pyysin, että minut vietäisiin sairaalaan ja sitä ennen minun piti pukea vaatteet päälle. Yritin kävellä kaapille, mutta vajosin maahan itkemään. ALINA TUIJOTTAA VIERESTÄ. Pyysin häneltä apua, mutta vasta kolmas pyyntö meni hänelle jakeluun ja hän nosti minut takaisin sängylle.

Seuraavana aamuna hän lähti uudelle reissulle, mistä hän palasi kolme päivää myöhemmin. Luojan kiitos hän lähti sinne, mutta koin vahavasti hänen olevan minuun pettynyt, koska sairastuin enkä reissannut hänen mukanaan. (Tämän tajusin matkan jälkeen, kun hän itse sairastui Suomessa ja kertoi vasta silloin tajunneensa mitä minä olin kokenut matkalla - tosin potenssissa kymmenen).

Eilen Alina tuli luokseni pyytämään apua. Hänen tapansa on tämä: hän kertoo asian, ei kysy kysymystä vaan alkaa tuijottaa silmiin vaatien vastausta. OIKEAA VASTAUSTA. Hänellä on vastaus jokaiseen kysymykseen (paitsi jos vastausta ei ole, hän sanoo: tähän minulla ei ole vastausta) ja minun pitää siis keksiä sama vastaus kuin hän, muuten se ei kelpaa.

Nyt hän tuli kertomaan (ties kuinka monetta kertaa) sairaasta parisuhteestaan. Hän on täysin läheisriippuvaisessa suhteessa jo toista kertaa elämässään. Hän tajuaa, että mies kohtelee häntä huonosti mutta hän antaa sen tapahtua. Syy miksi hän jää suhteesee on "hyvä seksi". Nykyisessä suhteessa hän pari kk sitten kertoi, että mies ei halua edes koskea häneen. Nyt mies oli tullut ja ottanut hänet ovelta, jolloin Alina lähti taas miehen matkaan. Ja saanut pahasti (tiettävästi henkisesti vain) turpaansa.

Käskin Alinaa ties monettako kertaa potkimaan miehen pellolle. He eivät ole tunteneet edes yhtä vuotta, eli suhde on uudehko. Alina ei kuuntele. Alina kaipaa jotain muuta, varmaan ymmärrystä? Kun kerroin, että en ymmärrä miksi viesti "jätä mies" ei mene perille, Alina vastaa että hänelle ei saa sanoa mitä pitää tehdä vaan hänen pitää itse päättää asioista. Että hän lopettaa suhteen sitten kun hän on saanut tarpeeksi. Kysyin, mikset ole jo saanut tarpeeksi? Alina vastaa: minulla on huono itsetunto, kukaan muu kuin hän ei tiedustele vointiani päivittäin. Ja seksi no niin hyvää. Emme käyttäneet taaskaan ehkäisyä.

Minä en voi käsittää. Yritän kertoa Alinalle meditaatiotekniikoita, joilla hän voisi suojata energiakenttänsä, mutta ne eivät mene perille. Alina valittaa, että terapiakin on kamalaa, se tekee olon vain pahemmaksi. Ja Alina tuijottaa silmiini. Tajuan, että sillä katseelle imetään toisen energiat ja vatsaani alkaa sattua, oksettaa. En enää katso häntä silmiini.

Tilanteen laukaisee puhelu. Alina lakkaa imemästä energiaani, näyttää murheelliselta, mutta puhuu taas järkeviä. Että kyllä hän on vahva ja selviää, ei tässä hätää ole.  Ja luojan kiitos poistuu asunnostani. Olen aivan puhki.

En halua enää pitää yhteyttä Alinaan. Minua suorastaan pelottaa koko ihminen.  ???

Hyvä ratkaisu. Niin minäkin tekisin, koska ei me ketään voida väkisin auttaa.  :knuppel2: Alinalla taitaa olla TOSI huono itsetunto ja hän haluaa kohottaa sitä manipuloimalla sinua.   :police:  Minusta tuo on täysin ymmärrettävää käyttäytymistä Alinalta, mutta en altistaisi itseäni moiseen ystävyyssuhteeseen. Itse asiassa olen ottanutkin etäisyyttä yhteen samantyyppiseen ystävääni, vaikka hän on pari astetta miedompi tapaus tuosta kuvailemastasi.  :crazy2: Opiskeluvuonna kämppiksenä oli myös tuollainen hankala versio, mutta onneksi se oli vain yksi talvi ja ystäviä meistä ei todellakaan tullut.   :coolsmiley:

Ardith - valo vetää hyönteisiä puoleensa. Aikoinaan reikikurssilla masteri sanoi, että hänestä tuli oman ekan kurssinsa jälkeen varsinainen reppanaimuri. Näin siinä tahtoo käydä, kun ihmisessä on rakkautta. Sinussa on valo ja rakkaus, joten joudut kestämään myös hyönteiset. Se on tämän henkisen polun hinta, mutta eiköhän me kestetä tämä.    ;)      :smitten: 

Onko tuonlaisia ihmisia TODELLA olemassa?
Minuna en olisi HETKEAKAAN HANEN KANSSAAN
Ehka sina tulit opettamaan hanelle jotain.

Ompa pelottava tyyppi!
Tunnistan kyllä tuon silti, noita tuollaisia maailmassa riittää. Huono itsetunto ja samalla narsisti. Ilmiselvästi yrittää hakea myös "hyvitystä" omaan nöyryytystilaansa hallitsemalla tai kostamalla sinulle. Hankkiudu koko ihmisestä eroon, hän vie vain sinusta kaiken positiivisen energian, eikä edes osaa käyttää sitä. Suorastaan musta-aukko, joka imee toisista hyvän pois, eikä koskaan täyty. Voimia irrottautumiseen!!!! :smitten: Koska luultavasti tämä ihminen yrittää syyllistää sinua siitäkin, ettet anna hänen imeä itseäni tyhjiin.

P.s Kauniit silmät sinulla Diamond  ;)

Olet Ardith käynyt melkoisen kokemuksen  :o ymmärrän kyllä omalla tavallani ainakin " mikä energinen kuvio on ollut ilmassa" oma kokemukseni on että jollain lailla " kuvaamallasi tavalla käyttäytyvät ihmiset " ovat sekä hyönteisiä joita valo vetää puoleensa -  mutta myös samanaikaisesti heitä ympäröi melkomoinen magneetin kaltainen energia ... joka vetää puoleensa heitä/meitä jotka olemme tavalla jos toisella " universaalisissa palvelutehtävissä"

Oma kokemuksni tästä imusta on jotain joka on " kuin lihansyöjäkasvi" joka syötyään saaliinsa ravinnon eli voiman NIIN sylkäisevät tyhjät kuoret pihalle ... itse olen kokenut tämän lukuisia kertoja ... toipuminen vie aikaansa JA irrottautuminen näistä ihmisistä... joka on tehtävä kertaheitollas - vaikka kuinka tahtoisi heitä auttaa NIIN eivät he ota apua vastaan koska eivät kuule eivätkä näe itilannettansa ja omaa käytöstänsä niin että tarvitsevat apua PÄINVASTOIN kääntävät asiat niin että sinä/minä alamme lopulta epäillä itseämme - että onko mulla/sulla "nk. kaikki kotona" että ei ihme että sairastuit ...

En sinänsä uskalla diagnosoida - mutta sanomattakin on selvää että tämänkaltainen käytös kertoo jostain - tosi syvällä olevasta haavasta ... jonka näkeminen saattaisi romahduttaa koko ihmisen verkoston, rakennelman - koska se on rakennettu juuri sille ... että   :'( näiden kokemusten jälkeen on ainakin  :crazy2: oppinut paljon omasta energiasta ja rajoistansa  :smitten:

jk. heidän paraneminensa on kuitenkin heidän omalla vastuullan ainoa minkä voi tehdä on " toivottaa heille valoa ja rakkautta ja sitten irroittaa heidän energiat  itsestänsä " ja usko pois ne energiaputket ovat tosi tiukassa - ja imu on kova eli halu että jospa sittenkin voisin auttaa .... kunnes sitten tapahtuu jotain dramaattista joka avaa omat silmät kertaheitolla  :o

Suhde heidän kanssaan saattaa olla ystävä-, pari-, työsuhde .... ja mitä läheisempi suhde on sen hannakammin " on imussa" oma kokemukseni on että he yksinkertaisesti tankkaavat itsensä - eli "varastavat" energiaa  - jota  heillä kuluu roimasti kun he ylläpitävät omaa rakennelmaansa  :'(

Surullisia tarinoita ovat nämä - vaan kun katsoo toisesta näkökulmasta ELi mitä "korkeampaa tietoisuutta" voi ymmärtää ja oppia ... mutta vaikka itse katsoisikin näitä tilanteita nk. korkeammasta tietoisuudesta joka yleensä on kovin suvaitsevainen ja myötäelävä NIIN itseään ei pidä asettaa lattiamatoksi tai sylkykupiksi SE ei ole hyväksi kenellekään  :smiley6600:

Ensimmäisenä tuli mieleen,että JUOKSE LUJAA KARKUUN!
Älä enää yritä edes ymmärtää,tai"auttaa",sillä nämä eivät ota apua vastaan.
Oletko huomannut muuntaako hän paljon totuutta?
Jopa niin,että uskoo siihen lopulta itsekin?
Kieltääkö sanoneensa asioita,tai ei ainakaan muista sanoneensa?
Kääntääkö selkänsä kaikille,jotka ovat eri mieltä?Koska kaikki muut ovat väärässä?

Jos näin on,et voi tehdä mitään,paitsi luovuttaa voimasi,kuten tuolla jo edellä on kuvattu.
Arkiviisun vertaus lihansyöjäkasviin oli hyvin osuva.

Kun kerran itse jää tällaiseksi tyhjäksi kuoreksi.Kun kaikki voima on imetty,oppii tunnistamaan heidät.
Tuo matka kertoi jo paljon "ystävyydestänne",samoin seksuaalisuuden ehkä hienoinen ylikorostuneisuus.
En ole psykiatri,mutta sanoisin,että todella häilyvä persoonallisuushäiriö,johon myös narsismi liittyy osana.

Miksiköhän melkein jokainen valossa oleva joutuu tämän kokemaan?
Veikkaisin erottelukyvyn oppimista.
Sillä onhan niitä todellisiakin avun tarvitsijoita,jotka ilomielin ottavat vastaan sen,miten sinä ehkä toimisit,miten kannattaisi toimia ja vain sinut ystävänä kuuntelijaksi.
Istuisi lähelläsi,valokentässäsi ja saisi rauhaa jo siitä.

Siksi ei pidä antaa enää viedä omia voimiaan,joten mielestäni teit oikean päätöksen.Tuo ihminen vain käytti hyväksi sinun avuliaisuuttasi.

Huhhuh!  :o 

Rankka elämä ystävälläsi, miten pärjätä itsensä kanssa!  Ei ole Ardith sinun tarkoituksesi tukea häntä ja varmaan olet oppisi kaikesta jo ottanut. Mutta ymmärrän vetovoiman. Se on hänen avunsa selviytyä.

Hmm.. Näitä "sairaita" persoonia vetää puoleensa niin kauan
kuin itse on "sairas" sillä tavoin, että se oma persoona
ja energia niitä kiinnostaa ja vetää puoleensa.  :P
Sitten kun ikään kuin "parantuu", niin ne jotenkin lakkaavat
vaikuttamasta ja hetkauttamasta, vaiko jopa lie katoavat jonnekin pois. ::)

Nim. Jotain asiasta kokenut  :-*

PS. Priiffaan nykyisin 95%:sti vain miellyttäviä ihmisiä.
Se pieni 5%:nen tulee niiden miellyttävien ihmisten ja itseni
huonoista hetkistä.  :P

..mä en ehkä kutsuisi enää "ystäväksi", sen käsitän jotenkin aivan eri tavalla  :)
Pakko oli tulla kommentoimaan koska itselläni oli elämässäni vähän vastaava ihminen, aina soitti ja kertoili elämästään, kuinka vaikeaa, miesten suhteen samalaninen kuin sinunkin ystäväsi. soitteli yöllä vaikka tiesi että mun pitää nousta töihin 04 , ilmoitti että hänen on saatava olla kaaso mikäli menen naimisiin.Määräili ja ohjaili.Sinänsä erikoista koska pidän itseäni vahvana (ehkä liian kilttinä) ihmisenä..

Paljon mietin että miksi.miksi ihmeessä mun edes täytyy olla tekemisissä, mikä siinä ihmisessä vetää..

Diana Cooperin kirjassa oli harjoitus jossa entiseten elämien lupaukset ja velvollisuudet "mitätöitiin", (en nyt keksinyt tähän hätään parempaa termiä  :D ) ja sen jäkeen tämä ihminen ei enää soitellut.. Parani siinä sivussa moni muukin suhde :)

mutta voimia sulle ja toivottavasti löydät ratkaisun, mikä sinulle sopii parhaiten  :smitten:

Niimpä!

Sinussa tapahtuva muutos pelottaa tai ahdistaa ihmisiä, jotka ovat "ystäviäsi" vain omista tarpeistaan lähtöisin. Muuttuminenhan (voi) johtaa siihen, etteivät he saa sinulta sitä mitä haluavat. Oikeat ystävät tukevat muutoksessa, rakastavat sinua kasvaessasikin. Nyt taitaa elämässäsi jyvät erottua akanoista.
Nim. kokemusta löytyy.
Näissä muutosten myrskyissä joskus joutuu järkyttymään kuinka ihan vilpittömäksikin ystäviksi luullut ihmiset katoavat. Pitkässä juoksussa kaikki kuitenkin menee parhain päin.  :smitten:

Kirjoitit NL suoraan asian ytimestä, ainakin kun peilaan omia kokemuksiani ja tuntojani vastaavista tapahtumista  :'( ja kantapään kautta minäkin oppini sain ...  :-[  :o

Pitkässä juoksussa kaikki kuitenkin menee parhain päin - vaikka ensin joutuu kokemaan kovia MUTTA olennaista on että havahtuu ja ottaa kokemuksistaan opiksi.

Nim. kokemusta löytyy.  :buck2: ja lopulta  :smitten:

Totta - noinhan se menee - vaan avuksi voit, voin, voimme olla vasta sitten kun sitä aidosti meiltä pyydetään. muuten olemme " kuin reseptilääke apteekin hyllyltä" otetaan kuureina tarvittaessa. Ja taas "ystävämme", kumppanimme, työtoverimme etc. jaksaa eteenpäin ja palaa taas kun tarvii meitä. Eli summasummaarum - jos vaikka tahtomme onkin " vilpitön" auttaa niin itseasiassa teemme hänelle karhunpalveluksen - varsinkin sen jälkeen kun ollaan havahduttu eli herätty todellisuuteen.

aaviisuinen

Saahan häntä/ heitä ymmärtää ja tuntea myötätuntoa, mutta turha on omaa positiivista, rakkauden energiaa heihin tuhlata. Jos haluaisivat muuttua, eivät vain imisi kaikkea saamaansa energiaa sinusta, vaan olisivat tukena myös sinun kokiessa vaikeita hetkiä.
Pelkkiä energiasieppoja, jotka tuskin tunnistavat oman kasvunsa paikkoja.(sanovat sitten mitä tahansa  ;)) Jatkavat samaa toimintaa muualla, kun sinä kieltäydyt kunniasta.
Muistathan kaikkia ei voi "pelastaa"! :smitten: Oman osasi olet yrittänyt, anna mennä!

Positiivista tässä on, kuten yllä jo totesin aidot oikeat ystävät jäävät.
Heille voi rauhassa energiaansa luovuttaa, sen saa takaisin oman hädän hetkellä... ja aito ystävyys ei "palveluksia" laske.  8)

Njaa...  ::) Varmasti jonkin ajan kuluttua, kun luet tätä topicia,
niin veikkaampa, että sinua alkaa naurattaa. :P

Olisipa mielenkiintoista kuulla, miten ystäväsi "Alina" ja "Marja"
sinut ja sinun käytöksesi kokevat, niin saisimme jonkinlaista
kokonaiskuvaa.

Ainakin minulle välittyy rivien välistä "marttyyri", jota ystävät käyttää
(omasta mielestään) hyväksi ja jota kohdellaan epäkunnioittavasti
ja niin vaikka kuinka teet niin hyvin heille ja olit vielä sairastunutkin.. :P

(topic kiltin tytön syndrooma!)

Niin paljon selostusta siitä, kuinka sinua kohdellaan huonosti
ja tarraudutaan ja käytetään ja niin..
-itse asiassa lähes kaikki, jopa juopot kaduilla. ;)

Kyllä kai sinussa nyt jotain otollista tartuntapintaa
löytyy? ???

Mutta eipä sillä, kaikki tuon vaiheen läpi käy jossain vaiheessa. :-[

Minäkin... :buck2:

Voimia ja jaksamista! :)

En minä tuossa syyttelemään lähtisi ketään, eikä kai täällä syytelläkään? Kyllähän tuohon "heräämiseen" miten itseään kohdellaan ja käytetään tulee väistämättä vastareaktio. Ei ole väärin, että v.....aaa ja on petetty olo. Ne antavat myös voimaa kasvaa irti tuollaisista ihmisistä.

Anna mennä vaan Ardith!   :tickedoff:

Älähän nyt..  :buck2:

Kirjoituksessani ei ole edes narsisti-sanaa,
vielä vähemmän syyttävää sormea.

Haen takaa vain sitä, että näissä tarinoissa on aina kaksi puolta,
sinun ja sen toisen osapuolen.
Yksin ei kukaan riitele. ;)

Kyllä kirjoitat " kuin minun tarinaani"
Tuossapa kuvaat juuri oman Akilleen kantapääni .... kuin myös sen miten itsekkin ajattelen/ toimin , ainakin ennen, tämän kaltaisissa tilanteissa.

Ja sen vuoksi irti päästämisistä tulee(kin) usein(kin) kovin kivuliaita  :-[ :'(

JA sitten ne tilanteet jatkuu , ja yleensä pahenee(kin) , "siinä sivussa" kun miettii  ja työstää itsessään ETTÄ mikä on oikein.

Hhhhh  :-[  itse olen oppinut tämän, että KYLLÄ ihan hyvä että osaan " nähdä pintaa syvemmälle" nähdä sen toisessa ihmisessä olevan negatiivisen toiminnan ja käytöksen taakse - ja " nähdä " hänessä oleva "hyvä , valo, parempi-, korkeampi puoli)  :angel:

MUTTA en saa sen " sisäisen näkökykyni" antaa sokaista itseäni
t o d e l l i s u u d e l t a - eli siltä mikä arjessa eli reaaliajassa on tämän ihmisen tapa toimia ja käyttäytyä , kohdella toisia ihmisiä, ympäristöään, ja itseään ...

Eli josjakun toinen alkaa käyttäytyä huonosti  on siihen varmasti lukuisia syitä - ok. eli olen kokenut hänessä olevaa hyvää ja tahdon auttaa ... ja apuni saa hänet kimmastumaan - ja hän kääntää hyvän tarkoitukseni minua vastaan ... sitten ihmettelen ja kummastelen ja kärsin että mitä ihmettä JA omaa energiaa kuluu ...

ETTÄ itse olen  alkanut toimimaan näin:
puhun asiat suoraan toiselle ihmiselle juuri kuten ne näen ja koen  ja TUNNEN miltä minusta tuntuu hänen käytöksensä  VAIN se miltä minusta tuntuu ( ei sitä miltä minusta hänen käytöksensä näyttää, että johtuuko se siitä tai tuosta) JA kerron että nyt minua mättää " hänen käytöksensä- toimintatapansa " .

SIIS .. jos hän ei lotkauta korvaansakaan  puheilleni niin  sanon hänelle suoraan miltä itsestäni tuntuu hänen seurassaan tai että miltä hänen toimintatapansa minusta tuntuu ....  en ala arvioimaan, en analysoimaan, en hoitamaan, en edes syyttämään ja syyllistämään häntä tai itseäni EN SIIS etsi syyllistä tai uhria ... se ei johda mihinkään muuhun KUIN että ko. ihminen laittaa lisää volyymiä peliin ..

SIIS kerron vain miltä minusta tuntuu JA sitten sanon että otetaan breikki tai pannaan poikki .... aikalisää tällaisissa tilanteissa ei ole - koska molemminpuolisen  aikalisän( aikalisän aikanahan mietitään uutta suuntaa - kun taas tauko on tauko )  voi ottaa vain silloin kun molemmat myöntää että nyt jokin mättää ...

Tietty voin itse ottaa aikalisän suhteessa tähän toiseen ihmiseen - pääasia on ETTÄ viheltää pelin poikki - eli lakkaa oman pelinsä .... usein toinen sitten hakee uuden kumppanin jotta voi jatkaa peliänsä - ja jopa tulee näyttäm'ään minulle/ sinulle ETTÄ katsos nyt miten väärässä olit - ettei tämä toinen ihminen mitenkään edes vihjaa siihen suuntaan että jokin mättää .... ::) ( ja voi käydä niin ETTÄ itseään alkaa mättää "että kuis tuo toinen onnistui siinä missä minä en"  - kunnes tilanne menee puihin heilläkin, ellei sitten kolmas osapuoli ole havahtunut toimimaan toisin)

Kirjoitat "että näen ihmisissä hyvää, olivat he tehneet ihan mitä tahansa! Niin vangit kuin raiskaajat... jokainen on joskus ollut lapsi, täysin viaton ihminen, kunnes tapahtui jotain, mikä ajaa nykyiseen käytökseen." - ja samoin on itselläni SILLÄ itse olen työssäni kohdannut IHMISIÄ JOTKA ovat , raiskannet, murhanneet, tehneet insestiä,  olleet väkivallan tekijöitä, pettäneet ja kavaltaneet ja varastaneet , olleet huumediilereinä etc. ... ja minun on ollut löydettävä jokin reitti jolla olla läsnä heidän kanssaan - miten kohdata nämä ihmiset jotka oikeasti saavat ihoni kananlihalle ja veren kiehumaan - se on ollut melkoinen prosessi ... ja se mitä saattoi tehdä oli että oivalsin että voin jollain lailla ymmärtää heitä VAIKKA en hyväksy heidän käytöstään ... ja oli mentävä melkoisen pitkälle eli pintaa syvemmälle jotta saattoi heissä sen " jota ymmärtää" - pidin tätä tärkeänä KOSKA toinen vaihtoehto olisi ollut ETTÄ olisin muuttunut kylmäksi tunteettomaksi ja kyyniseksi - MUTTA

Oli vielä tehtävä se että oli ensin kohdattava itsessään oma viha, kiukku, inho, pelko, raivo, vastenmielisyys .... jotta saapui siihen pisteeseen jossa olla neutraali JA siinä neutraalissa kohtasi nämä ihmiset - ilman että arvioi heidän tekojansa ( en ollut tuomari vaan itseasiassa henkilö jonka oli tarkoitus olla heillä tukena) ....

Jotta tästä edellä kertomastani löydän sen kohdan joka teki " minusta kuoliaaksi ymmärtäjän" jolle havahduin ja jonka jälkeen löysin " neutraalin pisteen" ...

Mutta ymmärtäminen ja hyväksyminen on kaksi eri asiaa - ja tarvitseeko minun edes ymmärtää kaikkia? nämäkin hyviä kysymyksiä pohdittavaksesi. Ja olet varmasti pohtinutkin.

Hmmm koetin vastata selkeästi MUTTA ytimet ovat kuitenkin tuolla tekstin seassa  ;)

Itse olen päättänyt/ yksityiselämässäni  että kun jokin mättää ja se tuntuu pahalta niin kerron siitä ja jossei toisen käytös muutu NIIN se on bai bai ... on sitten kestettävä sekä hänen reaktionsa että omansa MUTTA ainakin peli tulee vihellettyä poikki.' Työelämässä tämä menee hiukka eri tavalla. Ja hyvä on pitääkin erillään yksityis ja työelämä - mutta se on jo taas toinen juttu.

Vastaavista hallintadraamoista on kirjoitettu kirjassa " YHDEKSÄN OIVALLUKSEN TIE" ... en muista juuri kirjoittajaa, on senverta kauan aikaa kun sitä "työstin"

Aaviisuinen  :smitten:

Totta - riitaan ja peliin tarvitaan aina vähintään kaksi osapuolta ... nimimerkki olen itsekkin ollut monessa " ihmissuhdepelissä mukana" ... eikä ole häpeäksi kenellekkään meistä että " sen tunnustaa", on itseasiassa ainoa tapa viheltää " peli tai riita poikki" että näkee ja tunnustaa ainakin itselleen oman osuutensa tilanteessa ....

... suurin osa suhteistamme on pelejä - siihen asti kun alkaa niitä tunnistamaan ... ja on myös muita tapoja olla vuorovaikutuksessa kuin roolipelit ja MUITA tasoja joilta olla tekemisissä ihmisten kanssa ... kuin egon~minä taso ....

Nämä nyt ajatuksina ja yhdenlaisina  kokemuksina  ja näkemyksinä yleensä  :smitten: aaviisunen

Aaviisuinen, oot kova jätkä.  :smitten: :-*  ;) SUURIN OSA suhteistamme on pelejä?

Hmm minä muutan sen peliksi vasta kun toinen pelaa ellei ole Sydämellä mukana, tämä niin tärkeä elin.-- ;D

Sitten? Mitäs muuta Ardithin elämään kuuluu?  :angel:

 ;D totta  Souli  :-*  :smitten:   8)  mutta " kovan kuoren" alla sykkii  melkoisen herkkä sydän  :2funny:  ;)

Mutta " asiaan palatakseni"  :-*
Elikkäs suomeksi sanottuna - olen sitä saanut siipeni  :-[  :crazy2:  :'( kerta toisensa jälkeen - kunnes " tervehdyin" huomaamaan jotain oleellista itsestäni ... ja ko. ihmissuhteista  mikä on tullut jo aiemmin kerrotuksi, no melkoisena sekahedelmäsoppana, mutta kuitenkin   :smiley6600: että niin kauan kun arvelin ETTÄ kyllä minä tämän(kin)  :-X kestän  ja antaa tulla vain  lunta ja lokaa  ;) - niin huonosti kävi itselleni ainakin - toiset osapuolet sen kun jatkoivat ... ja tässä se ydin on - mistä Sasha(kin) kertoo että nk. sairaassa ihmissuhteessa( jossa oikeastaan molemmat voivat huonosti, vaikka vain toinen sen myöntää) on molemmilla oma osuutensa. Sellaiseen suhteeseen on muodostunut säännöt joista ei puhuta  :-X  :-X - ja molemmat ovat ne nk. hyväksyneet ( juuri sillä puhumattomuudellaan) ja kun toinen alkaa voida huonosti niin ollaan jatkuvasti törmäyskurssilla, toisen ihmetellessä että mikäs sulle nyt tuli ??? Mutta ei ihmettelyt eikä puheet siinä auta VAAN on uskallettava  :-X olla rohkea ja tehtävä jotain sellaista mikä rikkoo pelin kuviot - eli kun lakkaa noudattamasta niitä hiljaisen suostumuksen  :-X :-X myötä tulleita sääntöjä NIIN ollaan uudessa tilanteessa...

Jossa on sitten uskallettava seistä omien kokemustensa ja tunteidensa ja sanojensa takana ... ja tehtävä se miltä itsestään hyvältä tuntuu. Vaikka tulisikin huono olo kun "omatunto alkaa soimata" tyyliin et voi jättää tuota toista - no jos en jätä tai lopeta peliä niin se tarkoittaa että jatkan... eli olen taas mukana pelissä - no joskus sitten tehdään näennäismuutoksia tai kompromisseja- mutta jos kompromissi on sekoitus kahdesta "huonosta" vaihtoehdosta  niin- sitä sitten saa mitä tilaa...

Ai kuinkako näin vuolaasti asiasta kirjoitan  ::) NO olen juuri päättänyt, viheltänyt poikki, lopettanut ihmissuhteen jossa voin huonosti - johon piiiitkään haettiin kompromisseja ja vaihtoehtoja - mutta kun peruskuvio oli SAIRAS ( Eli aiheutti minulle henkistä krapulaa, fyysistä kiukkua, ja toiselta lukuisia lupauksia- joilla hän koetti korvata minulle jotain - eikä niitä koskaan täytetty  :tickedoff: ja ja ...)  ja sellaisena  pysyi NIIIN ei tilanne lopultakaan muuttunut minun kannaltani paremmaksi...

Hetken aina sujui kun uskotteli itselleen - että nyt varmasti jotain oleellista muuttu - ja tilanne selviää - vaan ei selvinnyt kun se peruskuvio ei muuttunut - ja sehän se lopultakin minua mätti
( kertomatta nyt tämän tarkemmin, mikä se kuvio oli mutta sen kuvion myötä aloin olla alvariinsa TÖRMÄYSKUSSILLA ITSENI KANSSA kuin että " myin omia periaatteitani alle torihintojen" joista seurasi uhri-kuvio, että hallintadraamaa kerrakseen oli siinä suhteessa)  Ja lopulta minun oli myönnettävä ETTÄ huijaan itseäni pahemman kerran uskottelemalla " että vielä paremmaksi kaikki muuttuu"    olisin tietty voinut jäädä odottamaan :'(  ja odottamaan  :-X - mutta huh mitä se olisi tiennyt??? ..... alituista vääntämistä itseni kanssa = eli hakemista hyviä syitä joilla taas olisin huijannut itseäni uskomaan että " kyllä tämä tästä" - ja että annan toiselle vielä tämän mahdollisuuden ...  :-[  :coolsmiley:


Tämä vielä mistä Soulikin kirjoitti ETTÄ hyvin harva suhde ja ihminen on todella sairas siis että on oikea diagnoosi ... muutta sillalailla sairaita ihmissuhteita ETTÄ toista tai molempia " sattuu " tai että toinen tai molemmat voivat huonosti ja oireilevat sen mukaisesti NIITÄ  on tosi paljon  Että  :smitten: kuitenkin

jiikoo  :mars: ssilaisia ovat minunkin "ne" suhteet olleet  ;)
mutta se onkin jo toinen juttu - eikä kaiketi oleellinen tässä kohdin. Ainakin näin oletan  :)

voi hyvin siekin Souli  :D
 :smitten:  :smiley6600:

KIITOS että otit asian esille ~ja draamathan kuuluu niihin pelisuhteisiin - että ei niiltä voitu välttyä. Oma kokemukseni tästä ketjusta on se ETTÄ hyvin pysyimme kuosissa = rajoissa vaikka tuntemuksia pidemmiltäkin jaksoilta ynnä ihan lähiajoilta tuulettelimme - että siinä mielessä mikään ei mennyt överiksi .

Minulle ainakin teki tooosi hyvää saada peilata näitä juttuja omiin kokemuksiini ja niistä sitten kertoa. Ihan oli kunnon kevätsiivous näiltä osin.

Totuus on kuitenkin se, ainakin omasta näkökulmastani, että täytyy olla melko pitkälle sinut ko. asiassa  itsensä kanssa ETTÄ kykenee kirjoittamaan - niin kuin itsekukin kirjoitti. Ja sekin että on ottanut melkoisen askeleen siinä vaiheessa kun asiasta alkaa kirjoittamaan. Siä kirjoittaa usein ihan itselleenkin , voidakseen laittaa asioita järjestykseen . Katsoakseen senkin että missä vaiheessa itse menee.

Oletan ja uskon ettei ole yhtä tai edes kahta oikeaa vastausta , mutta kun lukee toisten kirjoituksia saa etäisyyttä omaan asiaansa ja toisaalta myös jotain uutta näkökulmaa joka hyvinkin auttaa seuraavaan vaiheeseen.

Asiat ottavat oman aikansa että tulevat nk. täysiksi , jolloin tulee se hetki jossa tietää " saaneensa tarpeeksi", whatever se ikinä onkin. Ja kun on saanut tarpeeksi eli katsonut ja kokenut ja tuntenut asiat ja tapahtumat pohjia myöten ne kuin tulevat valmiiksi ja jotkut ratkaisut onkin yllättäin helpompi tehdä - kun on päässyt sinuiksi tunteiden kanssa. Ja myös kohdannut toivon joka on oleellinen kokemus siinä että uskaltaa toimia ja luottaa itseensä. Silloin seisoo omilla jaloillaan omassa voimassa ~hieno hetki.

Jep. peukut pystyyn  :smitten:

Että kiitos sinulle Ardith  :-* kuin muillekin  :smitten: