Astro Foorumi

Tuli tuosta pettämisketjusta ajatus,että moniko vielä kykenee vastaamaan tuohon kysymykseen,tahdotko sinä Jumalan silmissä ja kunnes kuolema teidät eroittaa?

Ajattelin kahta avioliittoani ja sitä,että olenko minä kuunnellut jännitykseltäni ihan oikeasti kaiken,mitä olen vannonut?
Ja onko kumppani?
Kai ensimmäisessä avioliitossa,sillä uskoin sen silloin melkeinpä teinityttönä vielä,olevan mahdollista ja että tämä rakkaus kestää. :smitten:

Nyt tässä kolmannessa avoliitossa sanoin,että en voi vannoa tuollaista,mutta tulet olemaan ensimmäinen,joka saa tietää,jos rakastun toiseen ja ennen kuin mitään on tapahtunut.
En minä enää voisi tuollaista luvata.
Liiton voi rikkoa päihteet,toinen ihminen,tai rakkaus yksinkertaisesti vain loppuu.

Mistä sitä tietää,mitä elämällä on vielä tarjottavana?
Minkäs tunteilleen tekee,jos ne kuolevat?Tai jos toisen tunteet
kuolevat?

En ainakaan Jumalan kasvojen edessä vanno enää.Korkeintaan voisin sanoa yrittäväni,enkä tiedä niin siitäkään,,, ;D

Eli jos oikein päättelin,et myöskään vannoisi? ???
Papille en suurta merkitystä siinä anna,välikäsi.
Mutta on se aikamoinen vala,jos oikein miettii,mitä se pitää sisällään. :o
Ja minä olen pokkana vaan sanonut TAHDON ja KAHDESTI!!!!!!!!! :idiot2:
Kai sitä silloin on sitten uskonut siihen ja ei se ole tuntunut niin vaikealta kuin nyt tuntuisi.
Tuo valehteleminen kun on tosiaan alkanut tulla mahdottomaksi ja valehan se olisi,jos en siihen usko.

Mitenkähän papin suu loksahtaisi,jos piipittäisi siinä,että voinhan minä yrittää,,, :2funny:

Heh, onneksi en kuulu kirkkoon, niin ei tarvitse miettiä tuollaisia lupauksia....  ;)  On kyllä ihan höpöhöpö juttuja meikäläiselle. Että oikein jumalalle luvataan, hah, niin kuin jumala olisi jotain vailla, tai tarttisi näitä lupauksia johonkin.

En ole koskaan ymmärtänyt, että mikä järki tuossakin on, kauheata kun olisi joku hyvä ystävä teini-ikäisenä tai nuorena ja sitten pitäisi olla sen ihmisen kanssa tekemisissä ja 'ystävä' hautaan asti, tapahtui tässä maailmassa ja elämässä mitä tahansa. Tai tulisi ihmisistä mitä tahansa, niin olisi vain oltava tekemisissä keskenään, ettei jumala vain suutu.

No onhan näitä höpöuskontoja maailma täynnä. Eikä kristinuskonto nyt tietysti ehkä pahimmasta päästä. 

Ai niin.Arvasin että joku tarttuu tuohon kristinusko juttuun,mutta otin sen vain esimerkkinä.
Siis lupaus,vala,sitoomus,joka joskus nuorena tuntui tärkeältä.
Että miten sitä alkaa siinäkin suhteessa miettimään tarkemmin,mihin sitoutuu.
Sillä kyllä minulla on tarve pitää lupaukseni esim ystävilleni.
En heiluttele huuliani ja lupaile niitä näitä,jos tiedän,etten kykene sitä pitämään.
Siksi aloin miettiä vain tuota lupausta ja sen suuruutta.
En minäkään usko siihen,että Jumala siitä rankaisee.Jos uskoisin,niin mitä toivoa minulla olisi?
Miksi uskoa sitten enää mihinkään?
Mutta ehkä se on tärkeää,kun lupaat toiselle,lupaat samalla jotain myös itsellesi.
Ja lupausten rikkomisista yleensä seuraa mielipahaa.
Höh,olipa pitkä sepustus,,, :idiot2:

Minä käsitin tuon alkup.kirjoittajan kysymyksen enemmän sellaisena retorisena - voiko ylipäätään olla kestävää rakkautta tai avioliittoa tai vannoa vilpittömästi toista rakastavansa aina jne.. Ei niinkään, että se liittyisi uskontoon tai olisi jumalalle annettu lupaus. Vaan enemmänkin itselle ja sille toiselle. Käsitin kai väärin? Noista uskontojutuista en lähde keskustelemaan - ne on jokaisen niin henkilökohtaisia asioita.

Kyllä minä voin ja sanonkin rakastavani miestäni aina ja ikuisesti.  :smitten:
Ja minä tulen häntä rakastamaan, se on sitten eri asia tulenko asumaan ja elämään hänen kanssaa loppu elämäni, sitä ei voi koskaan tietää.

Kyllä sinä rapu76 käsitit asian juuri siten,miten sen tarkoitinkin.
Tuo uskonnon sekoittaminen taas sotki koko jutun ja lähdin laajalti sitä itsekin väsyneenä sähläämään.
Tuosta lupauksesta itselle ja toiselle ja kuolemaan asti.
Kun vielä keskusteltiin tuolla pettämis-topicissa rehellisyydestä ja luottamuksesta,niin ne ovat kovia vaateita ja pitää aika paljon oppia,ettei lähde sille valkoisten valheitten tielle,joista sitten syntyy mustia ja koko liitto karisee.

Kyllä itsekin tiedän voivani sanoa rehellisesti toiselle tekemiseni ja lupaamaan sen,etten selän takana pelehdi.Mutta ikuista rakkautta en voi vannoa.En minä voi sitä tietää.Tunteet vain ovat sellainen osa alue,joiden muuttumiselle emme voi mitään,vaikka miten haluaisimme.
Saatikka,että voisimme odottaa,ettei tuo toinen koskaan lakkaa rakastamasta.
Haluta voi ja yrittää kaikkensa,mutta aina se ei vaan onnistu ja sekin pitää hyväksyä.

Tuota...raamattua ja noita juttujahan on käännetty ja tulkittu niin tuhannenlailla, niin miksipä ei tavallinen tallaajakin saisi. Hurja sentään.

Mutta jos ns. kuolemaa ei tuolla tavalla olekaan, kuin papit sen yrittää meille selittää. Ja kun täälläkin moni ymmärtää että sieluina taas tavataan missä ja miten monta kertaa lienee....niin jos se onkin rakkaus joka kuolee ja joka erottaa.

Ja kun tässä on tongittu tuota egoa, jonka pitäiski kuolla heti monesti kehittyäkseen ja luodakseen nahkansa, niin ihmisen muuttuessa 'kuolema' toki erottaa. Eikä se paha asia ole, vaan itsetarkoitus.

Ja kyllähän se kaikki on totta siinä hetkessä mitä puhumme. Emme voi vaatia, mitä uudet hetket tuovat tullessaan, ainakin uusia haasteita.  :D

Sinä Esmiralda löysit hyvän vastauksen! :smitten:

Tämä se kuolema on,joka meidät erottaa ja jonka tarkoituskin on se aina joskus tehdä.
En minä usko siihen raamatun tulkintaan,jona papit sen nyt meille totena puhuvat,vaan sielujen kohtaamisina täällä,siellä,missä milloinkin.
Ja jokainen tulee meille jotain opettamaan ja me opetamme vastavuoroisesti jokaista,jonka kohtaamme. :smitten: :D

Egoahan siinä ravistellaan usein ja lujaa!

Tuohon alkuperäiseen kysymykseesi Chandra...
...niin...  ::)  ...vannomatta paras... ::) :P
 -ihan kaikessa, siinäkin, ettei sano vannovansa!  ;D

Nimimerkki; 2 kertaa perutut häät, 5 kertaa kihloissa,
eikä tullut (vielä) lasta eikä paskaa
ja samat miehet edelleen kuvioissa yhtä lukuunotamatta,
joka vaihtui toiseen, joka on edelleen kuvioissa... ;D :2funny:

Tavallaan... ::) Tuo merkitsee 7 miestä ja seitsemän
sentään on pyhä luku... ;D :2funny:

Ja... ::) ...jos ollaan kovin optimistisia... :P
...niin häiden suhteen 3. kerta toden sanoo
ja kihlautumisen suhteen... ::)
...hmmm... tupla kolmas kerta se vasta ratkaisee! :D :2funny:

Tuo, joka vaihtui tuohon pyhään seitsimäkköön,
tietyllä tapaa... ...hmmm... "rakkain" näistä rakkaista,
myöskin vaikein, jos mitataan elämän kolhuilla,
joita olemme joutuneet kohtaamaan yhdessä
ja ainut, jonka kanssa en ole ollut "rengastettuna",
koskapa... ::) ...ko. herra kuin myös on ollut jo monessa
"lieassa" ja "talutushihnassa" kytkettynä... :P
..mutta taas toisella tapaa, henkisellä ja sielullisella tasolla
ja tietenkin nyt maallisella tasolla
esim. taloudellisista kytköksistä olemme
eniten "naimisissa" keskenämme.

Tuo maallinen kytkös on helppo purkaa,
mutta tuo henkinen ja sielullinen...  :-\
...olemme yrittäneet eroon monta kertaa, riidelleet sielu vereslihalla,
mutta aina vain palaamme yhteen kuin magneetin vetäminä. :P

Tuo side välillämme on johtanut yhteen avioeroon
ja yksiin häiden perumisiin.
Olemme yhdessä ja off ja taas yhdessä aivan varmasti,
vähintään ainakin ystävinä, kunnes toinen kuolee.
Siitä ei ole epäilystäkään kummallakaan meistä.
Kysymyksessä on siis tuo "legendaarinen" Vaaka-mieheni. :smitten:

Vai olet sinäkin Sasha perunut häät! ;D :D
En sitten ole ainoa.

Alkoi tuo sulho olla liian innokas naimapuuhissa ja minä luikertelin ja etsin aina jonkun syyn,että miksi ei sovi tämä muoto.
Lopulta jo sanoin,että jos se sinun pappisi vihkii meidät mökin kalliolla ja minä saan intiaanimekkoa pitää hapsuineen,niin sitten.
Muistan menneestä elämästä täysin millainen intiaaniasuni oli.
Ja se pappi SUOSTUI!!!!!!!!!!!!!
En nyt muista mikä se hänen uskonsa oli,mutta palautunee mieleen.
Siinä joka tapauksessa todistajien taustat selvitetään. :o

No,oli olo kuin kuristuspannassa ja sinä kesänä soi usein Anne Mattilan "perutaan häät"levy.Vieläkin naurattaa kun kuuleen sen.
Minä en monille asiasta puhunut,mutta niille todistajille piti tietysti sanoa ja mies oli laajemminkin puhunut.
Lopulta katsoin sen miehelle niin pakkomielteeksi (on ollut jo viidesti aviossa),että minä peruin koko jutun.

Kyllä oli helpottunut olo,joskin noloa se soittelu oli. ;D
Parempi kuitenkin niin,sillä sitä sisäistä ääntä kannattaa kuunnella,, ::)

Ja tässä tapauksessa en uskonut liiton kestävyyteen edes alkuun,niin miksi ihmeessä,,, ???

Hmmm

mietin nyt tässä että miksi pitää olla niin vakavaa ja liittoa ja kaikkea

minusta on ollut kivaa just kuukausikaupalla sellasen kans, jonka kans ei johda liittoon, eri asia mihin nyt sitte johtaa kun minäkään en ole rakastamis-automaatti  :buck2:

Ei tarvitakkaan enää mitään sitovia liittoja.Siksi aloin tätä alkuperäisessä kysymyksessäni pohtimaankin.

Ja minä olen suorastaan surkea ihastumaan kehenkään. :buck2:
Johtunee kait siitä,että pidän yleisesti tummista miehistä,kun olen niillä seuduin useissa elämissä asunut.
Heitä ei vaan kovin paljon suomessa ole.

Voisin ja toivoisin  :smitten:
Naivina taidan tässä höpötellä...  :crazy2:
Mutta lupaus tuntuu kliseeltä siinä vaiheessa, jos sellaista yksin lupailee. Avioliitto on sopimus ja aina kumpaisellakin on velvollisuudet, siinä missä oikeudetkin. Joskun tuntuu, kuin nuo pyhät sanat koskisivat vain naispuolisia ja onhan tuo naisen omistaminen aika tuttu käsite vieläkin joittekin mielestä  :(

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimm%C3%A4inen_kirje_korinttilaisille

Voisin uskaltaa toivoa, että sopimus pitää jos kumpikin osapuoli sitoutuu ja ymmärtää mitä se tarkoittaa. Ja toisaalta, kun elämä kuljettaa niin siinä vaiheessa kun ei ole enään muuta, niin täytyy osata myös päästää irti. Rakkaus ei varmasti koskaan kuole, mutta rakkautta on kun antaa toisen mennä. Vapaasta tahdosta se on siihen tullutkin... oletan...  ::)
Minulla on teini kokemuksena tyttöystävä, joka pisti vaatien verivalat ystävyyden nimeen  ??? siihen loppui meidän ystävyys, ilmoitin etten moista hullutusta aio tehdä vaikka kännissä oltiinkin  ;D
Kun taas eräs herra omisti palan sydäntäni vuosia ilman, että se olisi ollut poissa aviopuolisoltani joka astui kuvioihin. Se oli sitä jälki hehkua suuresta tunteesta, mutta roihua siitä ei saanut enään, se oli minulle ainakin selvää. Sanoinkin kerran sille kaverille, kun yritti jotakin vokotella ettei meistä enään paria saa, mutta ystävyyttä aina välillämme voi olla ja sitä toivoinkin. Hänellä vain oli toisen näköinen katsanto naisen ja miehen välisestä ystävyydestä ja niin sammui sekin hiillos, kun esiripun takaa alkoi ajan kanssa paljastua oikea sovinisti p***a  >:(

Eräs tietää että kirjoitan pian kirjan miehistä ja parisieluista, heh, hyvää matskua. Ottakaa iisisti. Sanoin hänellekin että matskua puuttuu (siis mieskokemus, siis hän..)-- :coolsmiley:


 :2funny: lukisitteko kirjan jossa olisi ikuinen love ja happy end vai erilaista versiota?

Mikaan ei ole niin varmaa kuin epavarma-eli vannomatta paras.
Tyttareni meni naimisiin hyvin nuorena ja muistan mieheni kysyvan-etta oletteko ihan varmoja, nuori sulhanen sanoi, etta jos emme parjaa-niin sitten erotaan.Mieheni sanoi, etta tuolla asenteella ETTE parjaa, mutta tehkaa kuten haluatte. Tyttareni karkasi 1 1/2 vuoden paasta ulkomaille ja he erosivat.
Tunnen yhden pariskunnan jotka ovat menneet naimisiin(siis samat henkilot)toistensa kanssa jo 3 kertaa, he rakastavat toisiaan, mutta eivat osaa olla yhdessa(ainakin minun vaikutelma).
Itse olen ollut saman miehen kanssa jo ikuisuuden, vaikka joskus on mieli tehnyt iskea kaulin sen paahan(ja varmaan painvastoin) montakin kertaa-mutta emme osaa olla erillakaan(tottumus, rakkaus ja vastuu) joten...

Ou jee..!  ;D On tästä ollut täällä aikaisemmin puhettakin. :)

Ensimmäinen "melkein-karmea-lipsahdus" oli jo tuossa melkein 10 vuotta
sitten. Häitä suunnittelivat molempien suvut yli vuoden verran,
sulhokin oli hyvin tohkeissaan ja kaikkea, hääpukuni teetettiin
ja tilattiin varta vasten Pariissa, uniikit valkokultaiset
teetetyt sormukset ja kaikkea, häätkin oli suunniteltu oikeaksi
spectaakkeliksi ja niin, MUTTA... ::)
...sulho, kuten myös molempien sukulaiset ja ystävät
olivat unohtaneet kysyä minulta, että NIIN, TAHDOTKO sinä naimisiin
tämän miehen kanssa... ;D
...no olisihan se pappi sen viimein kysynyt, mutta jotenkin katsoin,
että silloin se on jo HIUKAN liian myöhäistä silloin
ja päätin uskaltaa pysäyttää HÄÄKONEEN
kolmea viikkoa ennen hääpäivää... ::)
 ;D :2funny:

Nyt kyllä naurattaa jo, mutta eipä silloin. :-X

Toinen... ::) ...no... ::)
..ei nyt niin kauan aikaa sitten Härkä-mieheni kanssa.
Vaaka-mieheni oli jo ollut jonkin aikaa kuvioissa mukana,
mutta oli tahollaan naimisissa tuolloin. Otti sitten avioeron
ex-vaimostaan vuokseni, enkä minäkään sitten pystynyt
enään naimisiin menemään.
Sitten sahasin...  :buck2: :buck2: ...sahaan kai edelleen.. :-X
...hiukan joskus... :P
...näiden kahden upean miehen väliä, tosin nyt vakavoituneena
Vaakaan... ...ainakin tällä hetkellä... ::)

Olemmekin nauraneet, että viimein, kun olemme tuollaisia
yli 8-kymppisiä, niin voimme jo ihan "sovussa" olla
samoissa (tulevaisuudessa tulevien) kahden tyttäriemme perhejuhlissa,
joista toinen on
Vaa'an kanssa ja toinen olisi Härän kanssa.  ;D :2funny:


Nuo kihlautumiset... ...äh... :buck2: ...en oikein edes muista,
kuinka kukin oikeastaan meni ja tuli... ::) ...menivät nuo suhteet
päällekkäin ja limittäin ja niin... ::) :P
...yhtä lukuunottamatta ovat kaikki vielä yhteydessä
ja ystäväpiirissä, eikä niistä nyt oikein suurinta osaa
ole varsinaisesti edes lopetettu, vaan ovat ikään kuin telakalla
ja eikä tässä nyt ole vielä viimeistä sanaa sanottu... ::)
 :2funny: :2funny:

Niin ETTÄ kunnes kuolema meidät erottaa... :D ;D :2funny:


 ;D
Tiedän tunteen, mutta toisella kertaa se menee jo huumorilla. ;D :2funny:
Kukaan ei taida valmistua "seuraaviin" häihini ennen kuin tuntia aikaisemmin..
-jos sittenkään...:2funny:

Kihlajaisetkin menee jo niin, että mitäs me annettiin
lahjaksi edellisellä kerralla?
Keräätkö vielä samaa sarjaa astiakaappiisi..? ;D :2funny:

Mikähän pakkomielle minulla on..?  ::) :o
Ei taida olla toivoakaan enään..? :P
Tosin... en ole EHTINYT vielä naimisiin asti koskaan, jota pidän
itselleni jonkinlaisena ikään kuin meriitinä kaikkien näiden
rengastus-katastrofien keskellä, enkä myöskään koskaan eronnut...
..siis ainakaan riidoissa ja vihoissa ja niin... ::)

Mummonikin sanoi aina, että naisen on hyvä pitää vähintään
kolme miestä siinä lähellä, mutta käsivarren matkan päässä aina,
etteivät tunne oloaan liian varmaksi.  ;D :2funny:

Mitä tästä nyt voi repiä jotain järkevää kuin sen,
että ystävinä kannattaa aina erota..
-mutta jätän tarkistusvaran sille, ETTÄ kuinka hyvinä ystävinä..  :2funny:

Olen ystävä ensimmäisen mieheni kanssa,mutta jostain syystä kaksi seuraavaa (kenen kanssa olen asunut),eivät ole edes puhelimessa halunneet kommunikoida kanssani. :idiot2:
Mahdan olla aika  :crazy2: kun niin pelottaa.

Haluaisin olla ystävä varsinkin tyttäreni isän kanssa,mutta kun erosi samalla tyttärestänikin. :buck2:

Minulla on vain yksi kihlaus ja se tämän avomiehen kanssa.Se tehtiin salaa kahdestaan,ilman mitään seremonioita.
En halunnut,mutta tingin siinä kohtaa siitä,ettei mitään sitoomuksia.
Ne tuntuivat olevan niin tärkeitä hänelle ja hänen nyt lukuisten liittojensa jälkeen olisi luullut ymmärtävän,ettei sellaiset sanat paina yhtään mitään.

Ehkäpä Sasha korekeampi minäsi ohjaa sinua pitämään itsesi vapaana.
Jos sitä oikein kuuntelet,niin voipi se sen sinulle HUUTAAKIN. :2funny:

Ja tuosta tahkoavasta suhteesta,josta aijemmin kerroit.Vaikeaa ja tapellaan,vaan eroon ei päästä.
Taitaa olla kaksoisliekkisi. ;D :smitten:

Parempi rakastaa kuin vihata :smitten:

Ihmisiä voi rakastaa monella tavalla ja jos joku uusi ihminen tulee elämään niin häntä rakastaa taas eri tavalla ja eri syistä.

Jaa...no kyllä minä ukolle sanoin, että haluan häneltä aivan kaiken paitsi hänen vapautensa. Minä pysyn hänen kanssaan ikuisesti vapaaehtoisesti ja hän voi olla minun kanssani, jos haluaa. Intuitio sanoo, että tästä miehestä minä en eroa, mutta onhan hänellä omatkin mielipiteensä. Jos hän minut skippaa, niin sittenhän skippaa. Päasia, että tiedän hänen olevan tässä liitossa omasta vapaasta tahdostaan.   ;)

Jaa'a, taidan perua puheeni. Eilen erästä miestä ajatellessani tuli tunne, että lupaisin kyllä ihan mitä tahansa hänelle ja kenelle vaan  ;D
jos saisi omakseen...  ;)

 ;D
Huutaisikin... ::) 
...mutta taitaapi olla tämä suhdesompailuni
ihan alempien minieni tarvetta elää elämä täysillä..
-tai/ja sitten vain jänistää tosipaikan tullen.. ::)
Korkeampi minäni on yhtä kaikkien näiden rakkaiden sielujen
kanssa jokatapauksessa. :)

Jaa-a.. ::) En oikein ymmärrä noita käsitteitä täysin kaksoisliekeistä
ja parisieluista ja niin, koska koen itse elämää suurempaa "yhteyttä"
ja "tarvetta" useamman persoonan kanssa, eikä niistä toki vähäisemmät
ole herrat Vaaka ja Härkä. ;)

Vaa'an kanssa olemme kovasti "riippuvaisia" toisistamme
henkisellä tasolla, mutta ihan mukavalla ja miellyttävällä tavalla. :)
Olemme molemmat hiukan "hukassa" ilman toista.. :P
...ja mukavampaahan se on luotsia yhdessä elämän aallokoissa
kun suunta, kulku, tahti, hevosvoimat ja päämäärä ovat samat. ::)

Loppujen lopuksi emme riitele ja tahkoa kovinkaan paljoa,
itseasiassa vähemmän kuin keskiverrosti olen koskaan muissa suhteissa. Esim. Härän kanssa yhteenottomme ovat tulisia
ja suhteellisen usein, mutta emme loppujen lopuksi pääse
kovin kauas toisistamme,
vaikka voimme olla erossa jopa muutamia viikkoja.

Vaa'an kanssa... ::) ...emme pääse edes ns. "päivän matkan päähän"
toisistamme, sillä välillämme niin voimakas "veto",
että kärsimme yllättävän rajusti, jos olemme erossa
-etenkin jonkun riidan vuoksi.

Tykkään vain välillä olla "tekemässä ja näkemässä muutakin"
Ikävöiminen on hyvästä suhteelle välillä. ;)

Kyllä,ehdottomasti pieni,miksei suurikin ikävöiminen on suhteelle hyväksi! :D
Siksi minulle ei sopimut lainkaan tuo virkamiehen tylsä työaika.
Tuli aina kotiin samaan aikaan joka päivä ja katsoin jo kauhulla kelloa,että kohta se tulee,,, :buck2:
Lisäksi kun ei halunnut käydä missään,luki vaan kirjojaan kotona viikonloput,niin oli se mahdottoman tylsää elämää.
Viikoonlopput ahdistivat eniten,kun koko ajan kiinni toisessa ja oli pakko lähteä itse jonnekin,että vähän pääsi siitä tilanteesta irti.
Olin meistä se,joka ajoi autoa,joten joskus vain ajelin maita ja mantuja ja poppikone huusi autossa ja minä lauloin kurkku suorana mukana,kun oli niin vapaa olo. ;D :smitten:

Toinen aviomieheni oli aina reissuhommissa ja olin tottunut,että oli viikot poissa.
Yrittäjä elämän alettua oli aina töissä,joten ei siinä sellaista ahdistusta tullut.
Hänen kanssaan erottiin muuten kahdesti.
Kun ensimmäisen kerran jälkeen jokin veti kumpaakin takaisin vuoden päästä ja vuosi meni ihan hyvin.
Sitten sattui kaikenlaista ja elämä lipsahti takaisin vanhoihin ikävämpiin tapoihin ja taas ero.
Se ero oli niin kipakka ja riitaisa,että liitto oli vihdoin loppuun käyty.
Sen miehen kanssa vaan sattui ja tapahtui ja oltiin aina menossa jonnekin.
Matkusteltiin ulkomailla ja täällä kotimaassakin,joten hän sopi minulle paremmin.
Ei sentään enää uudestaan avioiduttu,eikä kumpikaan sitä enää halunnutkaan.
Luulen että siinä vaiheessa avioliittohömpötys jäi molemmilta pois elämästä.
Ei ole uuden kumppaninsakaan kanssa avioitunut.

Tuo kotona "käkkiminen"vie kyllä suhteen aika nopeasti loppuun tällaiselta luonteelta,joka etsii seikkailuja ja haluaa nähdä maailmaa ja yleensä olla toimiva.
Ei minusta ole nyhräämään sohvalla käsi kädessä kenenkään kanssa.
Ja mies saa kyllä olla vaikka ulkomailla töissä,jos joskus vielä sellaiseen rakkaussuhteeseen ajaudun.

Mutta olisi ollut kyllä hurjaa perua tuollaiset isot häävalmistelut ja kutsutut vieraat. :2funny:
Minulle oli tarpeeksi vaikeaa jo nämä pienimuotoisetkin,kun yritin ensin monesti perua,mutta sanat juuttuivat kurkkuun ja sitten kerran sen pamautin nopeasti suustani ja toisen ilme,,, :o :buck2:
Taisi herra pelätä liian vapaata sieluani,koska hän tarvitsi sitoomusta,kirjallista ja virallista. :idiot2:
Se oli kyllä elämäni viisain teko,sillä 8 kk:n jälkeen asuimme jo erillään.
Joskus on pakko uskaltaa pitää omia puoliaan,vaikka sitten joutuukin satuttamaan toista.

Kaksoisliekki on itsellenikin vaikeampi käsite.Kattaa niin monenlaisia suhteita.Mutta parisuhteena kuulemma erityisen rassaava ja vain harvoissa tapauksissa toimiva.
Sielunkumppani on selkeämpi ja heitä on matkan varrella osunutkin vastaan.
Tosin sen todellisen sielunkumppanin kanssa,emme koskaan aloittaneet mitään suhdetta,ei pitempää sellaista.
Molemmat tiesivät mikä se voimakas veto välillämme oli,ensihairahdusten jälkeen.
Tai en niitä kadu,eikä hänkään,vaan nyt olemme parhaat ystävät. :smitten:
Mutta tämä viimeinen oli kyllä jokin voimakas karmallinen tilien selvitys,joka oli aika kammottavaa ensi huuman jälkeen.
Kyllä opin ainakin itsestäni paljon ja myös kuuntelemaan itseäni.
Jotta kiitos hänelle opetuksista! :smitten:

Ahaa! :D Härkä-mieheni on kuin maskuliinen versio minusta. :)
Hän sanoo aina, että jos olisi nainen, olisi justiinsa minä. ;D
Olemme kuin kaksoset ajattelutavaltamme
ja täydelliset vastakohdat kehollisesti.
Hän on tuollainen 2 metrinen jätti ja minä pieni ja siro.

Meillä on hauska "yhteensattuma" myös syntymäpäivien kohdalla;
Hän on syntynyt 13.5.1975 ja minä 30.5.1975.
Päivän kohdalla hänellä maskuliininen 1 ja minulla feminiininen 0
ja muutoin sama.  :D
Hän on aivan ihanan sietämätön! :tickedoff: :smitten:
Tappelemme välillä hyvin rajusti, mutta tiukoissa tilanteissa
olemme toistemme turvaverkot, johon voi pudota isoimmitta
kolhuitta. :)
Eroon emme toisistamme pääse, mutta yhteiselo
parisuhteessa on yhtä helvettiä, joten olemme päättäneet niin,
että olemme parhaat ystävät + luontaisedut ::) :P

Vaaka.. ::) Normaalisti en jaksa viettää niin paljon aikaa
yhdessä kenenkään kanssa, mutta omaksi yllätyksekseni
viihdyn hyvin yhdessä hänen kanssaan. :)
Asiaan voi vaikuttaa se, että olemme vapaa-ajallamme
hyvin paljon menossa ja varsin aktiivisia harrastusten
ja sen sellaisten kanssa. :)

Ilman merkkeinä me molemmat kaipaamme myös omaa
tilaa, vaikka Vaaka on omasta mielestään sitä sorttia,
ettei osaa olla yksin ja ikävöi kovasti.
Minä taas tarvitsen aikaa myös yksin
ja joskus hänen on vaikea ymmärtää sitä.

Molempien työt kyllä pitävät hyvin huolen,
ettei tarvitse koko ajan olla näkemässä
-joskus vähän liiankin kanssa. :-[

Käymme yhdessä eräällä regressio(?) terapeutilla,
joka tasapainottaa chakroja ja hoitaa sielua ja henkeä
ja hän sanoi, että me olemme jokin "taivaissa solmittu" pari
ja olemme eläneet yhdessä jo hyvin monia elämiä ja haluamme
aina vain tulla nauttimaan yhdessä elämästä
ja siinä ei paina sitten muut sitoumukset missään muualla.
Vaakahan otti avioeron vaimostaan vuokseni ja minä peruin hääni. :P

Kysymys ei kuitenkaan kuulema ole mistään karmallisesta suhteesta,
eikä sielullisista veloista toisiamme kohtaan,
joten miksi tuota sitten pitäisi kutsua? ???

Meillä näkyy tuo myös syntymäkartoissamme. :)

Meillä molemmilla on unia ja "flash-backejä" entisistä elämistämme
yhdessä ja ne ovat vain lisääntyneet ja voimistuneet
tuon terapian ansiosta. :)
Jotkin näkemäni unet entisistä elämistämme yhdessä ovat tosi kauniita
kaikessa raadollisuuksissaankin
ja olen kirjoitellut niitä muistiin tulevaa romaania varten. :)

Näinköhän on, että sitten ei edes fyysinen kuolema erota,
kun se "oikea" on siinä?  ???

Ohoh Sasha, harkamiehesi on syntynyt 13.05 ja mina 14.05-vuodet vaan on erilaiset...

Sasha tuota härkä-miestä juuri ajattelinkin kaksoisliekkinä,kun hänestä tuolla aijemmin jo kirjoitit.
Tai teidän sanoisinko tulisesta suhteestanne. ;D :D

Todennäköisesti ei poistukkaan elämästäsi koskaan kokonaan ja jatkuu jotenkin sitten fyysisen kehon kuoleman jälkeenkin. :angel:
Miten,sen näkee sitten,mutta varmasti hänet tunnistat,kun taas tapaatte. :smitten:

Kyllä kaksoisliekki ON myös ihmisen hahmossa.
Voi olla toki muunlainenkin suhde kuin parisuhde,mutta nimenomaan siinä on voimakas haaste.
On helpompaa jos sen tiedostaa,mutta hyvin usein kaksoisliekkisuhteet myöskin katkeavat.

Silti vetovoima pysyy. :smitten:

Se on paljon mahdollista Wild Star,todennäköistäkin jos niin koet.

Omani on maan päällä,vaan ei parisuhde.Vahva kummallinen side,josta ehkä syntyy ystävyys joskus syvemmällä tasolla.
Nyt on välimatkaa.
Tosin olen tullut siihen tulokseen,että kaksoisliekkejäkin voi olla useampia.Sillä yksi on poistunut jo maan päältä ja on nyt oppaanani.
Side ei tunnu katkeavan,eikä muisto haalistuvan.Ei myöskään tässä elämässä ollut parisuhde.


Mutta kaksoiliekkiin voi yhtyä myös korkeamman minänsä,eli itsensä kanssa.
Versioita on useita.Paljon monimutkaisempi käsite kuin parisielu.