Astro Foorumi

Mitenkäs kartalta näkee hyvän itsetunnon taikka maassa matelevan itsetunnon? Aurinko ja jotain, eikö vaan? Mitkä merkit/aspektit kertovat hyvästä itsetunnosta ja mitkä huonosta? Itsevarmuutta löytyy ainakin ihmisillä joissa on leijonaa, heitä ei hätkäytä mikään.
Ihmiset joissa on paljon rapua lienee taas hiukkasen huonompi itsetuntoisia.

Sisäisesti on joskus vähän heikoilla tuo itsetunto (Aurinko-Merkurius Kaloissa ja Pluto oppositioi, muutoinkin vettä paljon kartalla), mutta ulkoisesti minua pidetään useimmiten vahvana ja varmana (AC Vesimiehessä, Kuu Jouskarissa, Mars Skorpparissa).

Aiemmin kyselin kuunsolmusta (se on minulla leijonassa) ja joku sanoi minulle että ehkä minun tulisi kehittää itsetuntoani ==> leijonamaiseksi.
Toisinaan, tai itse asiassa aika useinkin ajattelen että minusta ei ole siihen ja siihen. Toisinaan taas tuntuu ettei kukaan eikä mikään mahda minulle mitään  :)
Onkohan se oinaan ja ravun kamppailua, välillä toinen saa vallan?

Olin hetken aikaa ihmeissäni, kun olin olevinani lukenut Artemiksen aloittaneen ketjun, mutta sitten näinkin Lunean avatarin.. Mutta olitkin, Artemis, vaihtanut avataria.

Pitäisin oikeastaan kaikkia tulimerkkejä aika hyvän itsetunnon omaavina - noin yleistäen. Miksei ilmamerkitkin. Huonosta itsetunnosta voisi kertoa Ravun lisäksi Kala-vaikutus kartalla.

Mutta eihän se noin yksinkertaista tietenkään ole. Olisi kiva kuulla, jos joku tietää hyvästä tai huonosta itsetunnosta kertovia aspekteja tai muita tekijöitä. Ainoa, jonka muistan, on  :neptunus:  :aspect_squ:  :askendentti: , joka saattaa aiheuttaa itsetunto-ongelmia.

Minä saatan olla sisäisesti hyvinkin epävarma, mutta minua kyllä pidetään päällepäin hyvinkin itsevarmana ja jopa ylpeänä. Syytän tästä nousevaa merkkiäni Skorpionia.  ::)

Linn

Saturnus tulee huonoa itsetuntoa arvuutellessa ensimmäiseksi mieleen eritoten aspektissa Aurinkoon, Kuuhun tai miksei Merkuriukseeenkin. Myös asc:lla se voisi ehkä heikentää itsetuntoa, vai mitä mieltä olette, menisikö kyseinen sijainti enemmänkin vakavuuden ja vastuullisuuden kuin huonon itsetunnon piikkiin?

Leijonallahan sitä tunnetusti riittää itsetuntoa enemmän kuin omiksi tarpeiksi (nimin. Leijonakuninkaan vaimo)  ;). Tosin on olemassa Leijonia ja Leijonia, esim. miehelläni Kuu Ravussa opp. Saturnus, joka taas vetää huonomman itsetunnon suuntaan.. Miksei myös Oinas voisi olla hyvinkin rohkealla ja reippaalla itsetunnolla varustettu. Jousimiehestä puhumattakaan... Olisikohan niin, että tulimerkit olisivat ylipäänsä positiivisempia ja sitä kautta hyväitsetuntoisempia kuin muiden elementtien edustajat?

Planeetoista tulee mieleen Jupiter, joka saattaa laajentaa itsetuntoa yli äyräiden, joskus vähän epäterveelliseenkin suuntaan... ;)

Edit: Linnin viesti oli tullu samaan aikaan kun naputtelin omaani ja siinähän Linn juuri pitää tulimerkkejä hyvän itsetunnon omaavina.

Minäkin muuten erehdyin tuosta avattaresta... Luulin ensin, että Lunea on esittänyt kysymyksen.  :D

Ha, minulla   :kuunsolmu:  Ravussa. Pitäisikö minun opetella huonoa itsetuntoa?  :-\  Blaah, viimeiset 7 vuotta muuta tehnytkään...  :P

Ei se nyt voi noin yksinkertaista olla. Aurinkoni on 6. huoneessa ja se on
 :aurinko: kai aika heikko sijainti? Tosin se on sitten osa 6. huoneen stelliumia...
 ???

Kai nyt muillakin voi olla huono itsetunto kuin vain ravuilla  :o Veikkaisin että Neitsyt, Kalat ja Kauris voisivat myös olla potentiaalisia huonoitsetuntoisia ja myös ehkä Vaa´at?? Miellyttäminen jne... ??

Vaikea, mutta mielenkiintoinen aihe, olin juuri itse laittamassa samasta aiheesta juttua.  :)

Niin ja muuten protestoin sitä miksei muka ravuilla voisi olla hyvä itsetunto
( tämä saarna nyt lähinnä itseni uskottelemiseksi nousu rapuna... köh... )
Tosin herkkänä siinä voi mennä jonkun verran aikaa, mutta Rapu on käynyt omat syöverinsä suurinpiirtein 35 mennessä läpi ja sen jälkeen alkaa maailma todella kirkastua.  :)

Sitten taas miksei muka voisi olla huonoitsetuntoisia Leijonia? Tai Oinaita, jotka siinä missä ujot Ravut aikuistuessaan ovat enemmän omia itsejään ja oppivat tulemaan tunteidensa kanssa toimeen joku hurja oinasnuorukainen vanhetessaan kohtaakin ylitsemättömiä esteitä. Ei sitä voi tietää.

Sekä se, että miten sitten määritellään hyvä tai huono itsetunto.  ::) Onko itsetunto ja itsetuntemus rinnastettavissa? Vesimerkeillä voi ainakin olla hyvä itsetuntemus, koska joutuvat todella miettimään sekavaa ja ailahtelevaa tunne-elämäänsä usein.  :coolsmiley:

Olette niin nopeita... Saturnus ja Neptunus itsellenikin tuli mieleen ja näiden mahdolliset vaikeat aspektit henkilökohtaisiin planeettoihin.

Voisiko kohtuuttoman korostunut Jupiter kertoa narsismista? Tosin narsismihan on huonoa itsetuntoa pohjimmiltaan. Eli umpikuja...

Alzbeta,

Sitähän tämä astrologia on, että mitään ei voi kertoa pelkän aurinkomerkin pohjalta ja siksi tässäkin käydään keskustelua siitä, mitä muita tekijöitä kartalta voisi aiheeseen liittyen löytyä.  :)

Jos helpottaa, niin Aurinko-Rapu -äitini sekä nousevat Ravut pikkusiskoni ja avomieheni ovat itsevarmimpia ihmisiä, joita tunnen.  ;) Myöskään nouseva Rapu-ystäväni, exän tapainen Aurinko-Rapu tai serkkuni, myöskin Aurinko-Rapu, eivät tule ensimmäisinä mieleen, jos ajattelen huonon itsetunnon omaavia ihmisiä (kaikkien sisimpää en tosin tunne).

Oikeastaan ainoa Rapu (Aurinko) lähipiiristä, jolla on mielestäni suht huono itsetunto, on eräs ystäväni, jolla ehkä myös Kuu yhtymässä AC:hen voimistaa tätä rapuvaikutusta (vaikka itse nouseva merkki onkin Leijona).

Linn

Alzbeta, tosi hyvä kysymys! Ja mietin myös sitä, miten eroaa toisistaan hyvä itsetunto ja terve itsetunto? Hyvää itsetuntoa ajatellessa tulee mieleen myös jonkinlainen itsekkyys ja ehkä joskus liiallinenkin omanarvontunto, kun taas terveellä itsetunnolla varustetun luulisi osaavan ottaa muut huomioon tunnistaen silti oman arvonsa tasavertaisena muiden joukossa, ei muita ylempänä. Jotakin tällaista, ehkä....

Luulisin, että juuri Ravuilla voisi empaattisuutensa vuoksi olla nimenomaan terve itsetunto.  :) Ja tietenkin kaikki kartan tekijät vaikuttavat eikä itsetuntoa tai sen puutetta voi tosiaankaan määritellä yhden tekijän perusteella. Ja miten sitten astrologisesti erotella se hyvä ja terve itsetunto?  :buck2:

May - itsekin jo niin sekaisin, että meinasin kaksikin kertaa kirjoittaa sanan omatunto sanan itsetunto sijasta.  ;D

mikseipä omatuntokin voisi olla osa itsetuntoa  :smitten:

Nimenomaan juuri tuota hain, hyvä itsetunto voi olla aivan yhtä huono asia kuin alhainen itsetunto, jos se ei ole terve. Ei ole toisia millään tavalla ylempänä tai sitten alempana vaan samalla viivalla  :)

Voisiko huoneetkin liittyä itsetuntoon sillä tavalla, että ainakin 6. huone painotus tuo itsekriittisyyttä ja varmaan sitä kautta myös alemmuudentunnetta joka sitten voi ilmetä huonona itsetuntona? Tai 12. huone painotus voi tehdä ihmisestä jotenkin "äärettömän" ja sitä kautta hämmentyneen itsensä kanssa, joka voi herkillä ihmisillä ilmetä varsinkin muiden seurassa? Tämä taas voidaan tulkita huonona itsetuntona...?

Sitten taas voimakas 5. huone voisi vahvistaa itsetuntoa? Tai voimakas 10. huone...

Tämä on vaikea aihe psykologisestikin saati sitten astrologian kannalta  :idiot2:

Jep, olin vaihtanut kuvaa  :)
Anteeksi ,ilmaisin taas asiani väärin  :) Elikkä toki on olemassa hyvän itsetunnon omaavia rapuja ja huonon itsetunnon omaavia oinaita ja leijonia. Tuli vaan ensin mieleeni tuo rapu sillä itse olen välillä sellainen ja myös nouseva rapu ystäväni, että vähättelemme itseämme paljon. Minulle joku sanoi että minun tulisi oppia leijonan hyvistä ominaisuuksista ==> itsetunto mm.
Kiitos vastauksista ja lisää otetaan mielipiteitä ja kokemuksia vastaan. Hyvä tietää tuo  :neptunus:  :aspect_squ:  :askendentti:.

Hetkinen, onko Lunealla samanlainen ,en muista... ??? Toivottavasti häntä ei haittaa kun otin samanlaisen...

Itselläni itsetunto on vaihdellut pöhöttyneen ja äärimmäisen huonon välillä palautuen sitten terveehkölle tasolle.

Terveeseen itsetuntoon tarvitaan hyvä itsetuntemus, muussa tapauksessa kokemus omasta arvosta on ulkoaohjautuva, ts. riippuvainen muiden mielipiteistä. Narsistikin voi syöksyä masennukseen, jos kukaan ei ihaile häntä ja hänen suurenmoisuuttaan. Jos ei muu auta, niin narsisti kehuu itseään kaikille, jotka jaksavat kuunnella. Terveeseen itsetuntoon kuuluu se, että on kiva olla Minä eikä tähän kokemukseen juuri muiden mielipiteet vaikuta. Jos tunnen olevani ihan hyvä tyyppi, en tarvitse sille muiden vahvistusta tai hyväksyntää. Herkkyys niin positiiviselle kuin negatiiviselle palautteelle ikään kuin vähenee radikaalisti. Terveeseen itsetuntoon kuuluu myös realistinen käsitys siitä, mihin kykenee ja mihin ei.

Pöhöttyneestä itsetunnosta yksi esimerkki: tunnen erään ikääntyneen Au Oinas, Kuu-Härkä-naisen (Uranus yhtymässä Kuuhun), joka aikansa kuluksi haukkuu kaikki mahdolliset tutut ja tuntemattomat lyttyyn - eritoten omat lapsensa - ja on itse mielestään maailman hienoin ihminen. Polttaa kuin korsteeni, on pitkälle alkoholisoitunut, äärimmäisen pihi, vaikkei ole tarvetta ja asuu täydellisen siivottomassa ränsistyneessä omakotitalossa. Miehensä on jokseenkin samanlainen juoppo ja parisuhde kuluu lähinnä toinen toista haukkuen.

Tätä en ainakaan sanoisi terveeksi itsetunnoksi.  :buck2: Aivan vilpittömästi voin sanoa, etten ole koskaan ollut tekemisissä yhtä vastenmielisen ihmisen kanssa. Pyrin olemaan mahdollisimman vähän tekemisissä. Ongelmana on ainoastaan se, että poikansa ylentää omaa arvoaan samalla tavoin - kehumalla itseään ja haukkumalla muita. Poika on minun miesystäväni. Aurinko-Oinas, Kuu-Kauris, AC Rapu.
Hän ei aina ymmärrä, miksi pidän tapaa kuvottavana. Miehellä on myös Jupiter-Neptunus -yhtymä vitoshuoneessa oppositiossa Merkuriukseen ja hänellä on toisinaan täysin harhaisia kuvitelmia omasta itsestään. Napoleon-syndrooma, sanoisin. Sen takia hän onkin enimmäkseen vaikeuksissa.

Meille onkin tullut jo ero kertaalleen, vaikka ei näköjään lopullisesti.

Lilli, ei todellakaan vaikuta terveeltä itsetunnolta. Yleensä ihminen joka haukkuu muita ei omaa hyvää itsetuntoa. Sillä jos itsetunto on kohdillaan ei tarvitse pistää muita alas. Eräs entinen työtoverini oli samantyyppinen, en tiedä hänen merkkejään mutta hän huomautteli ulkonäöstäni ja painostani jatkuvasti, se oli ikävää. Kommentit oli tyyliin "herra jumala, syötkö sinä koskaan mitään kun olet luurangon laiha, hyi kamala"...

Joo, ei ole kivaa muiden haukkuminen eikä omakehu, ei.. Mutta silti olen sitä mieltä, että tässä maassa suurempi ongelma on se itsensä vähättely.

Siitä(kin) olen ihan samaa mieltä, että narsismi on vain yksi huonon itsetunnon muoto.

Minulla on yksi ystävä vanhassa kotikaupungissa, joka on pärjännyt aivan uskomattoman hienosti ammatillisesti. Hän on myös yleisesti hyvin pidetty ja arvostettu ihminen. Me vanhat ystävät kuitenkin tiedämme, että hänellä on hyvien puoliensa lisäksi myös ikävempiä piirteitä, kuten omituinen, jatkuva (patologinen?) valehtelu. Hänellä on siis päällisin puolin kuitenkin asiat hienosti, mutta silti aina kun hän tapaa meitä vanhoja lapsuudenystäviä, hänellä on tapana kommentoida suoraan tai rivien välistä jotakin loukkaavaa tai vähättelevää vaatteistamme tai milloin mistäkin.

Luulen tämän aika paljon siitä, että hän oli kauan reilusti ylipainoinen. Nyt kun hän on saanut laihdutettua normaalipainoisen lukemiin, hän on paljon ystävällisempi meillekin. Toinen hänessä katkeruutta herättänyt juttu oli ilmeisesti se, että me muut olimme jo nuorena lähteneet "maailmalle" suurempiin kaupunkeihin tai ulkomaille. Hän oli se ainoa, joka jäi kotipaikkakunnallemme.

En nyt suoralta kädeltä tiedä muita hänen merkkejään kuin Auringon Härässä. Ja _muistaakseni_ hän on nouseva Leijona.

Myös minun avomieheni perheessä on mielestäni outo tapa puhua rumasti ihmisistä. Saatan olla itsekin kriittinen, mutta vertaan avo-appivanhempia omiini, jotka eivät oikein ikinä ole haukkuneet ihmisiä meidän lasten kuullen - vieläkään, vaikka olemme jo aikuisia. Tuo avomiehen vanhempien tapa on ehkä enemmän juuri sitä - ruma tapa - kuin luonteenpiirre, mutta he ovat aurinkomerkeiltään Oinas ja Leijona. Arvostavat myös mielestäni ärsyttävän paljon ulkoisia statussymboleita jne. (Anteeksi, meni jo aiheen viereen.)

Linn

Tulimerkkien hyvästä itsetunnosta....nojaah. Olen leijona, jonka pitäisi muka olla niin kauhean itsevarma jne. Kuten monet täällä ovat jo sanoneet,myös minä ehkä vaikutan ulospäin itsevarmalta, mutta aina ei todellakaan tunnu siltä....Jotenkin ajattelisin niin, että ainakin leijonalla itsetunnon kehittyminen on sellainen "kasvun paikka" tai tehtävä, jota täällä toteuttaa. Ja sehän ei taas automaattisesti tarkoita, että leijonilla OLISI hyvä itsetunto. Luulenpa peräti, että leijonat ovat usein monen mielestä ärsyttäviä kaikkitietävyydessään ja itsevarmuudessaan ( :-[) juuri siksi, että todellisuudessa ovat niin kovin, kovin epävarmoja ja hakevat hyväksyntää jatkuvasti...  :-[ ja myös sellainen pomottaminen ja määräily voi olla merkki huonosta itsetunnosta. Jolla on hyvä itsetunto, sehän antaa muiden olla sellaisia kuin ovat  :)