Astro Foorumi

Tuolla se viimeyönäkin täytenä möllötti, ja on lähes "paras kaverini".  ::)

Onko Suomessa koskaan palvottu kuuta?
Millaisia on kuunpalvonta menot?
Missä kuunpalvonta -kulttuuri on ollut 'vahvinta'?

Millainen suhde sinulla on kuuhun, mitä se sinulle merkitsee?


Tämmöisiä linkkejä löysin... (varmasti näistä löytyy vastauksia kysymyksiini, mutten vielä ehtinyt lukea kokonaan.)
http://www.greatdreams.com/moon/moon_worship.htm
http://www.nic.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/wyrd/tahdet.html

Kuu  :smitten:
Sanotaan, että se loittonee koko ajan maasta ja että esi-isämme ovat saaneet palvoa paljon suurempaa kuuta, sen ollessa lähellä maata. Kuu on käsittääkseni maasta irronnut osa, meteoriitin törmäyksen johdosta. Siitäkö syy, kun aina katsoo ylös ja silmä hakee kuuta? ...maasta olet sinä tullut, maaksi sinun on jälleen tuleman... jospa olenkin kuusta?  :D

Kuu tulee täyteen, kulmahampaat kutiaa ja selkään taitaa nousta karvoja  :2funny: Hiljaista kunnioitusta sielussa ja haikea katse haravoi pitkin öistä valaistua maisemaa... miksi? Vaikea sanoa  :idiot2:
Kerran kuitenkin kun tein erään ison ja vaikean päätöksen, tein jotakin mitä en olisi ikinä uskonut aikaisemmin tekeväni  ??? jopa ukkoni taisi pitää hieman kajahtaneena, mutta eipä virkannut mitään...  ;D
Odotin täyden kuun yötä, kahlasin kosteaan nurmikkoon  (oli kesä) paljain jaloin aamutakillani. Puhuin mielessäni kuulle ja pyysin sitä antamaan minulle valonsa ja voimaansa, samalla pyysin Mikaelia ja muita mahdollisia suojelusenkeleitäni katkaisemaan erään ison jutun pois tunnesiteistäni. Jostakin kurkkuuni nousi huuto ja minähän ulvoin kuuta, sitten nauroin ja taas ulvoin, jopa koirani lähti ulvontaan mukaan (vaikka muutoin ei pahemmin edes hauku)   ;D :2funny: ;D
Hitsi mutta se oli nastaa ja seuraavien päivien aikana huomasin muutoksen katkaisun kohteina olleiden tunteiden tasossa ja sillä tiellä ollaan, kohti parempaa ilman olalla istuvia pikkupiruja  :angel: Oli kiitos sitten mihin tahansa osoitettava...  :angel:

Mielenkiintoista. Entäs Irlanti/Skotlanti/Englanti?
Nimittäin lähdin tätä kyselemään siksi, että aihe tulee nykyisin tosi usein uniini. Huppu päässä 'hiippaillaan' yössä ja täysikuu loistaa taivaalla... Kuvat kertonevat enemmän.  :)

Täysikuu kumottaa kirkkaana keittiöömme - lumoavasti  :smitten:

Tuli mieleeni vanha vanha rakkaus-elokuva, jossa eräs (Tyynenmeren kansa??) palvoi kuuta ja jossa hyökyaalto peitti saaren .....   muistaako kukaan nähneensä?
 ::)

Kiitti Ardith! Olen kelttiläisyyttä jonkin verran googlaillutkin, ja tulin "vahingossa" antaneeksi lapsellenikin kelttiläiset nimet.  ::) (Siis jo paljon ennen kuin kelttiläisyydestä kiinnostuin.)

Keltti tatskat on myös ihan must! Ettekä varmaan arvaa, millainen mulla on... (ilman tähtiä, tosin) ;)

 :smitten: :smitten: :smitten:

ARDITH, PAZ! Minäkin olen aina halunnut tuollaisen tatskan/korun! Olen muutenkin kiinnostunut brittien kelttiläisyydestä sekä kuun/äitijumalattaren palvonnasta. Olen lukenut kelttiläisestä mytologiasta etc. Ja tottakai lukenut kirjat: Avalonin metsät, Avalonin valtiatar ja Avalonin usvat 1 ja 2. Suosittelen! Kelttinimet on ihania!

Hihiii! Löytyipäs mukava galleria...  ;)


http://galerieslunamoon.free.fr/

http://blog.lunarianart.com/wp-content/plugins/yet-another-photoblog/lib/phpThumb-1.7.3/phpThumb.php?w=330&src=/wp-content/uploads/2006/10/tiff%20face.jpg

http://www.cosmiccradle.com/images/moon_goddess.jpg

http://i157.photobucket.com/albums/t65/sopivasti_puhuva/sekalaisia/luna/moonwitch.jpg


http://i157.photobucket.com/albums/t65/sopivasti_puhuva/sekalaisia/luna/moongoddesslarge.jpg

Huu, mikä juttu tuo Elwynin Lenore-tarina...tuo "kuu paistaa, kuollut ajaa" kuulosti tutulta, mutten ole koskaan tiennyt mikä tarina sen taakse kätkeytyy. Mielenkiintoista! :)

Kuunvaiheet oli ainakin ennen vanhaan merkitty almanakkaan ja niiden mukaanhan maatyöt tehtiin. Hiljattain aiheesta on julkaistu kirjakin, minkä yhteydessä oli lehdissä juttuja. Kirjoittaja on Anne Pöyhönen ja kirjan nimi Yläkuu ja alakuu - Ajoituksen taito suomalaisessa kansanperinteessä. Ks. linkki kirja-arvosteluun (http://www.ultra-lehti.com/kirjat/arv-ylakuu.html).

Kelteistä puhenollen, voisin ehdottaa Diana Gabaldonin kirjasarjaa, joka alkaa kirjalla Muukalainen (Outlander), sitten tulee Sudenkorento (Dragonfly in Amber), Matkaantekijä (Voyager), Syysrummut (Drums of Autumn), Tuliristi (Fiery Cross) ja Tuhkan ja lumen maa (A Breath of Snow and Ashes)... ne ei ole millään tavalla samanlaisia kuin Avalonin tarinat, mutta ehdottomasti mukaanvieviä ja ovat minutkin vienyt kahdesti Skotlantiin...  :smitten: Niin, ja tossahan on sitten kelttinen tatskani vasemmalla...  ;)

Kiitti vinkistä, pitääpäs lukea!  ;)