Astro Foorumi

Elämääni sivuaa henkilö, jolla on taipumusta epätoivoon, yhdistettynä suhteettomaan itsekkyyteen, ailahteluun, valehteluun, manipulointiin ym. Hän käyttäytyy kuin viisivuotias. Tiedän että heikkouttaan ja omasta ahdinkostaan johtuen, mutta jossain menee raja. Mikään hänelle ei mene jakeluun. Kuolleelta isoäidiltään saa kuulemma neuvoja miten voittaa ja pomottaa muita. Olisko kellään heittää hyviä idoita?

Anna olla.

Eikai siinä paljon auta, kuin rukoilla hyvää hänen puolestaan, että hän alkaisi ymmärtämään. Hyvät ajatukset tuottavat hyviä tekoja ja pahat pahoja. Uskon, että se vaikuttaa myös ihmiseen jota ajattelemme. Luultavasti tämä henkilö jossain vaiheessa elämäänsä saa opetuksen. Eräs liian huoleton ystäväni lähti matkoille ja häneltä varastettiin lompakko, vaikka hänellä ei varallisuutta juuri olekaan. Uskon, että se oli paikallaan muistuttamaan häntä tulevaisuuden varalle.

Enkelit auttavat, mutta hekään eivät voi kaikkea tehdä, jos toisin on "kirjoitettu". Tällöin voit rukoilla voimia ja ymmärrystä itsellesi tätä henkilöä kohtaan. Elämässämme joudumme  kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja asioita kasvattaaksemme omaa ymmärrystämme.

Voimia sinulle!  :smitten:

Mua usein hämmästyttää tuo hänen kommunikointinsa kuolleiden kanssa? Luulin, että se edellyttäisi jotain, mitä itse kutsuisin henkevyydeksi. Hänellä on kyllä ollut rankkoja kokemuksia elämässä. Vietnamilainen, paennut sotaa Vietnamista laivalla parikymppisenä, jäi kiinni ja oli vankilassa, kunnes pääsi taas pakenemaan. Ei toisaalta ihme, että elämä on jäänyt yhdeksi taistelukentäksi, - nytkin kuvittelee niin, vaikkei enää ole siihen mitään tarvetta.

rankat kokemukset voi saada kyllä aika sekaisin. mutta voisiko tuo kommunikointi kuolleiden kanssa tulla jostain kulttuurisesta perinteestä, jolloin se ei vaadikaan ns. sen kummempaa henkisyyttä? voisiko sanoa jopa kulttuurinen perintö?

Voi olla, että tällaisella henkilöllä ei ole juuri ollenkaan tietoista kokemusta sisäisten kokemusten kautta syntyneestä minuudestaan, vain ulkoisenpalautteen kautta saatua minäkokemusta.
Sellainen ihminen pelkää ja puolustautuu monin eri keinoin.
Eikä todellakaan tarvita mitään ns.'henkisyyttä', kokeakseen saaneensa yhteyksiä 'kuolleisiin ihmisiin'.
Nämä ovat psyykkisiä kokemuksia, eivätkä kerro mitään 'henkisestä kasvusta'.

Itselleni ei tule muuta mieleen kuin kysymys, miten saada tällainen ihminen kokemaan minuttaan sisäisenä kokemuksena....?
Ehkä olemalla itse sisäisenminuteensa kautta läsnä ja lähellä, koskettamalla fyysisestikin...
Jotain konkreettista, mikä todella koskettaa.....
Auttamalla jotenkin purkamaan tuskaa sisältä pois...sitä tuskaa, joka on tullut ulkoisen palautteen kautta saadun minuuden kolhuista...
 :)

Omaan ystäväpiiriini kuului pitkään myös henkilö, joka oli maanisdepressiivinen, ahdistunut, natsistinen, itsemurhaa hokeva tyyppi, joka kaikenlisäksi hengaili pahojen olentojen kanssa. Välillä on oli oikein mukava ja välillä tämä ihminen takertui kiinni kuin hukkuvaan ja syytteli minua siitä, etten ole ottanut tarpeeksi yhteyttä ja kun hän on tällainen vitun paska jota kaikki vihaavat. Hän myös hoki miten kaupungilla ihmiset eivät voi edes katsoa häneen päin kun hän on niin inhottava ja karkottaa muita (katseletteko itse muka vastaantulijoita muuten kuin varoen ettette kävele heidän päälle?). Yritin saada häntä käymään edes psykologin juttusilla, mutta hän ei uskaltanut mennä koska pelkäsi, että hänet suljetaan jonnekin laitokseen. Minä sain olla hänen psykologinsa, halusinpa sitä tai en.


Ymmärsin kyllä, että hänellä on vaikeaa, mutta hyvä luoja sentään kun mikään ei auttanut! Jouduin useasti sanomaan hänelle, että "kuule, en voi vastata viesteihisi koska en enää yksinkertaisesti keksi mitä voisin sanoa lohdutukseksi. Olen jo sanonut kaiken. Ei tämä ole minullekaan yhtään sen mukavampaa kuin sinulle". Tavallaan olisi vain halunnut antaa olla ja samaan aikaan pelkäsi, että meneekö se taivas varjele ampumaan aivonsa pihalle jos en pidä hänelle jonkinasteista seuraa edes.

Emme tavanneet kovinkaan usein, mutta aina kun tapasimme oli hän jälkeen päin iloinen mutta minusta tuntui kuin minua olisi hakattu pesäpallomailoilla koko se aika. Syy tähän oli se, että tämän ihmisen aurassa oli reikä, josta energia karkasi ja hän oli siksi voimaton. Aina tavatessaan minut aura pyrki parantumaan itsenäisesti imemällä voimaa minun aurastani, joka taas uuvutti minut. Tätä ilmiötä kutsutaan ns. "vampyyriauraksi". Hän pyysi usein käymään luonaan, mutta en halunnut mennä tuon takia. Lisäksi se asunto kuhisi pahoja olentoja... Hän pyysi joskus manaamaan niitä pois, koska hän ei enää jaksanut kuunnella demoniensa käärmeen sihinää ja tulen rätinää enempää. Tein parhaani ja sieltähän tuli minun luokse sellainen tapaus, että huh...! Iso, sysimusta, kaapuun pukeutunut kasvoton olento, joka seurasi minua kuin koira. Jouduin tekemään suojauksen huoneeseeni tämän vuoksi, mutta aina kun astuin huoneen ovestani ulos törmäsin "kylmään seinään" - olento odotti minua oven takana. Parin tunnin päästä se kuitenkin lähti pois (luojan kiitos).

Viime vuonna sain tarpeekseni ja pistin välit poikki ihan kokonaan. Intuitio oli suositellut sitä jo pidempään ja lopulta tein sen, kun olin varmistanut ettei tämä henkilö nyt jää kuitenkaan ihan puille paljaille, vaan että häneltä löytyy edes joku tukihenkilö.

Ja tämäkin kaikki häslä tuon henkilön elämässä johtui siitä, että hänen kaksoissiskonsa meni kihloihin, eikä ystävälleni löytynyt rakasta mistään.

Siis kaikki vain rakkauden/suhteen kipeyden tähden.

Kuulostaapa tutulta... Minun lähipiirissäni on myös maanis-depressiivinen ihminen. Häntä kuitenkin rakastan edelleen todella paljon, vaikka kieltämättä rankkaakin on ollut...  :smitten:



Itse olen myös ollut välillä ihan toivoton, kun en tiedä miten voisin häntä auttaa...  :-\



Me tapaamme suht usein, koska olemme läheisiä toisillemme. :smitten: Kiitos sinulle Athamaarit, sillä sain varmuuden asiaan joka on askarruttanut minua ja olen sen näköjään tulkinnut aivan oikein. Nyt siis ymmärrän vielä paremmin tätä hieman "ristiriitaista" tilannetta. Koska etenkin hänen sairautensa "puhkeamisen" jälkeen myös minusta on aika ajoin tuntunut siltä kuin olisi pesäpallomailoilla hakattu. Sen jälkeen, kun olen hänet tavannut.  :o

Kun tämä ihminen on niin rakas minulle, niin mitenhän hänen auraansa voisi ns. "paikata"? Vai voiko hän vain itse tehdä/hakea apua tähän? Olen kyllä itse tehnyt kaiken voitavan. Mm. "rukoillut" apuja jne. tähän tilanteeseen, mutta olen hieman ymmälläni, kun ei ainakaan vielä ole juurikaan tuloksia tullut...

Nyt olen kuitenkin itsekin oppinut paremmin "suojautumaan" energian "imemiseltä". Eikä vika suinkaan ole hänessä, sillä hän ei tätä edes tietoisesti eikä tarkoituksella taida tehdä. Eli eikö tilanteen voisi siinä tapauksessa parantaa?

Itse aikonaan suostuin olemaan yhden ystäväni sielunhoitaja n kolmen vuoden ajan, hän oli erittäin ailahtelevainen ja herkkä, saattoi soittaa milloin vain hänelle sopi ja puhua tuntuikausia omista ongelmistaan, ihmeellistä jahkailua se oli ja sitten kerta kaikkeaa kyllästyin ja pistin rajat, tiukatkin, että milloin voi soittaa ja missä asioissa, ja jos oli todella kiinnostusta myöskin olla vuorovaikutuksessa, eikä yksin puhua minulle.
(hän toimi siis minulle erittäin hyvänä opettajan  ;))

Menetin todella voimiani tässä hässäkässä ja kuitenkin ymmärsin hänet, mutta ei se ole tarkoitus että olemme jonkun henk.kohtainen sielunhoitaja, siihen on muita instansseja.

Tai että joku on meidän henk.kohtainen sielunhoitaja, ystävät toki on asia erikseen jossa ollaan vuorovaikutuksessa.

Tuosta "imemisestä" yksi juttu.

Itse aikonaan koin, että jotkut tilanteet/ihmiset vei minulta ihan uskomattomasti voimia, kunnes huomasin, että alitajuisesti itse luovutin ne pois (omat energiani), annoin siihen siis luvan enkä tuolloin osaanut (en aina vieläkään) säädellä sitä omaa kenttääni.
(voi myöskin varovaisesti kysä itseltään miksi suostuu moiseen  :))

Jos koet, että olet sellaisessa tilanteessa, että alat luovuttamaan sitä omaa energiaa omasta varastosta, kannattaa lopettaa se heti, hetken hengähtää ja pyytää, että kauttasi virtaa energiaa joka ei tyhjennä varastoasi, kun olemme kanavinan tälle energialle, omamme säilyy ja lisää jakaantuu sinne minne pitää ja on tarves.

Oman kentän hallintaa kannataa harjoitella ja olla valppaana kaikissa tilanteissa joten oppii kuuntelemaan ja havaitsemaan miten oma kenttä reagoi ja missä tilanteissa ja miten, se on ensiarvoisen tärkeää jotta itse jaksaa eikä väsy turhaan.

On olemassa erilaisia harjoituksia ja mentelemiä jolloin pidämme omat rajamme ja säilytämme ns yksityisyyden omassa kenttässämme, voimme olla ihan yhtä hyvin jollekin toiselle se väsyttävä tekijä, joten sitäkin kannataa tarkkailla miten ITSE toimii muiden seurassa, miten kentät reagoi, liikkuu ja toimii  :)

Jos pidämme etäisyyttä ja pysymme omassa kenttäsämme, ilman että lähdemme turhaan "kopioimaan" toisten kenttiä, voimme hyvin ja olemme energeettisesti tasapainossa, tästä kopioimisesta on lisää asiaa tuolla linkki vinkissä, eli taisi olla kuthumwin linkki -> mestarin kenttä. (korjaus -> Mestari Djwhalkhul linkki)

Suotta alamme syyttämään toisia imemisestä, koska voimme aina pitää oma kenttämme kunnossa ja vahvana, tämäkin vaatii harjoittelua.

Tuota suojausta kannataa siihen asti harjoitella, kunne todella osaamme olla kanavana eikä lähteä mukaan siihen omien varastojemme tyhjentämiseen.

(en vastaa sitten yhtään ainoaaseen juttuun jossa suojausta tyrmätään, jokainen meistä tietää, että tämä on yksi vaihe kun opetellaan kentämme hallitsemista ja toisen kenttien tunnistamista jne  :tickedoff: )

Niinpä.


Juu. Sitähän täälläkin "harjoitellaan", ettei enää tuollaisia "lipsahduksia" sattuisi. Kukaanhan ei ole "seppä syntyessään".  ;)


Niin. Siihen asti se on täälläkin näissä energia asioissa harjoittelua, kunnes on täysin valmis tuohon Luojan rakkauden energian täydelliseen virtaamiseen itsensä kautta.   :smitten: :angel:

Hei Shaai
Minusta ystavasi kuulostaa skizofreniselta.
T.Diamond

Hei,
olen itse ollut se, joka on toiminut terapeuttina ja kuunnellut toisten ongelmia kuten myös sitten se, joka pakottaa toisen kuuntelemaan sitä kun haukkuu ja kiroaa itseään ja toinen ei tiedä yhtään mitä pitäisi sanoa tai miten voisi lohduttaa kun kaiken käännän itseäni vastaan.  :-[

Auroihin en ole niin hyvin perehtynyt, joten olen Diamondin kanssa samoilla linjoilla. Tällaiset tapaukset, joita kuvailitte kannattaisi kyllä tavalla tai toisella ohjata ammattilaisen luokse. Keneltäkään ei voi tosiaan vaatia toimimista toisen sielunhoitajana 24/7. Tämän toisen pitää ottaa vastuu omasta elämästään. Aivan kuten meidän jokaisen.

Olen tosiaan itse ollut aivan samanlainen ongelmatapaus kuin kuvailitte, en varmaankaan yhtä vakava, mutta kuitenkin. Nyt kun olen näitä miettinyt tuo kokemus on toisaalta sitten opettanut miten toimia kun kohtaa tuollaisen ihmisen.

Lämpimästi, inhimillisesti ja rakastavasti, mutta mistään sellaisesta ei kannata ottaa vastuuta, joka ei itselle kuulu. Eikä myöskään syyllistää itseään suotta.
Vaikka se on välillä kuinka vaikeaa niin yritän aina pitää mielessä, että jokainen meistä toimii oman sen hetkisen parhaan ymmärryksensä ja taitojensa mukaan.
Ei kukaan tahallaan ole toisille ihmisille vaikea, se oma tuska kun vain on niin suuri eikä tiedä mitä sille tekisi.  :-\ :'(

 :smitten:

Jep, niinpä ! Jokainen katsokoon peiliin... Mieleeni on nyt jostain syystä alkanut "pulpahtelemaan" oivalluksia elämästäni... Olen myöskin huomannut sen, että nk. lähipiiri voikin olla juuri se, jonka taholta tulee eniten p.tä niskaan ja puukkoa selkään... Suurimmaksi osaksi kylläkin huomaamattaan... Lisäksi näköjään myös näissä henkisyys-asioissa ON PALJON tekopyhyyttä, egoismia, oman edun tavoittelua. Jeesustellaan näillä asioilla kyllä, MUTTA MISSÄ TODELLINEN PYYTEETÖN RAKKAUS JA AVUNANTO !! ILMAN, että ajatellaan sitä, miltä ITSESTÄ jonkun kanssa tms. tuntuu. Hylätään toinen OMAN ITSEN hyvinvointiin vedoten... ?? Kun HÄN aiheuttaa läsnäolollaan MINUUN negatiivisesti, hän sotkee "hyvät" energiani omilla "negatiivisillaan", minulla on OMAKIN elämäni jne.jne.jne. Tuollainen EI mielestäni ole ns. aitoa, pyyteetöntä rakkautta, vaan tekopyhää jeesustelua ja oman edun tavoittelua ! GRRRRR.....!!! Sanoista tekoihin ! Jos tälläkin foorumilla "julistatte" mahdollisia kykyjänne ja rakkauden ilosanomaa, OSOITTAKAA se myös KAIKKIIN ja KAIKILLE !! Siis SEKÄ omaiset/lähipiiri, SEKÄ tuntemattomat ! Noh, en "sauhua" enempää... Tällaista nyt vain kumpusi mieleeni... Kaikenlaisia kipeitä asioita menneisyydestäni, sekä nykyisyydestäni...  :'( Jonkinlaisia "oivalluksia" esim. siihen, miksi AINA olen kokenut hylätyksi tulemisen, huonommuuden tms. tunteita. Ja sellaista, että minua tarkoituksella jotenkin kartetaan, koska olen huono, ilkeä, paha, sairas tms... Selkäni takana kyllä "kuhistaan" ja "kohisee" mutta... Hmmm... Tiedä näistä sitten... Ei varmaan ainakaan KAIKKI kokemukseni/tuntemukseni ole ihan tuulesta temmattuja. Mutta elämä jatkukoon ! En halua kantaa kaunaa, minun oli vain pakko päästää tämä kaikki sisältäni, jotta voin päästää siitä lopullisesti irti ja eheytyä ! ILOA, VALOA JA RAKKAUTTA KAIKILLE !! Aikuisten oikeesti...  ;)  Niin ja tällä kaikella "vuodatuksellani" ajan vain takaa sitä, että eikö niin kutsuttu laupeudentyö ole JUURI sitä, että eräällälailla "uhraudutaan" MUIDEN hyväksi, muiden auttamiseen ?? Mutta EI tietenkään oman terveydenkään kustannuksella... Kaipa ymmärsitte pointtini, vai olenko ihan väärässä ? :smitten:  :smitten:  :angel:  :angel:

Hei Ozzette,

Pointtisi on ainakin minusta hyvä ja se tulisikin aina pitää mielessä, että teothan ne vasta jotain merkitsevät. Ei ollenkaan pahaksi, että joku tästäkin muistuttaa! On varmasti paljon parannettavaa siinä arjen suhtautumisessa toisiin itse kullakin.

Koska itse olen "terveen itsekkyyden" puolestapuhuja (ykköshuonepainotuksellani ja oman kokemuksen kautta) jäin ihan miettimään asiaa. Varmasti joku on jostain minunkin kirjoituksistani voinut saada sellaisen kuvan, että pitäisi vain miettiä omaa hyvinvointiaan. Tässä on kuitenkin sellainen viestinnällis-tekninen probleema, että kun joku asia on itselle tärkeä ja sitä haluaa korostaa, ei tule ajatelleeksi että samaa viestiä voidaan lukea niin kovin monista eri lähtökohdista ja monia eri kokemustaustoja vasten. ::)

Halusin siis omalta osaltani vain muistuttaa myös siitä, että emme myöskään mistään nettikirjoituksista tms. varmuudella tiedä, millainen henkilö oikeasti on. Kuka voi tietää, miten meistä kukin ihan käytännössä auttaa ja rakastaa toisia? Jos saamme jostain kirjoittajasta "oman edun tavoittelijan" kuvan, voi kyse ollakin vain siitä että tuo henkilö haluaa (ehkä omiin kokemuksiinsa perustuen) korostaa juuri jotain tiettyä asiaa joka on hänelle tärkeä oivallus - eli vaikka nyt esimerkiksi sitä tervettä itsekkyyttä. Ja sinulla Ozzettehan taisi painotus olla 6. ja 12. huoneissa? Juuri pyyteettömään palveluun liittyvissä. :)

Meillä on jokaisella omat opinkappaleemme, toiset opettelevat tälläkin hetkellä sitä rakkauden osoittamista ja pyyteettömyyttä, toiset taas kenties ein sanomista ja itsensä asettamista etusijalle. Ja jossain vaiheessa elämää nekin saattavat keikahtaa päälaelleen. Netissä voi kuitenkin saada ihmisistä varsin yksipuolisen kuvan, olemme sanojemme vankeja täällä eikä niistä oikeista teoistammekaan kukaan tiedä jollemme niistä kerro. :)

Julkinen ANTEEKSIPYYNTÖ KAIKILLE foorumilaisille, joita tämä kitkerä kirjoitukseni loukkasi/satutti !! Minä nyt vain olen tällainen IDIOOTTI, joka haukkuu vaikka kenet, kun on paha olla... Väärätkin kohteet... ANTEEKSI !!  :-[  :-[

Ozzette
Ala ole itsellesi vihainen, se on tapa purkaa pahaa energiaa pois, olen varma etta kaikki ymmartavat sen
Diamond
ps:nain vain pahennat tilannetta

Olen ihan kunnossa taas !! Ja antanut itsellenikin jopa anteeksi...  :smitten:  :smitten:  :angel: