Astro Foorumi

Tarvitsisin vähän pään selvittelyapua. Olen tilanteessa, jossa pomoni huono käytös minua kohtaan pahentaa oloani, ja jo syksyllä alkanut elinvoiman väheneminen mikä johti masennustilaan, on varmastikin syy, miksi pomoni haluaa laittaa minua sivuun työpaikallani. Nämä ruokkivat toisiaan, mutta en jaksa kuunnella pomoni haukkuja enää kertaakaan. Olen aivan lopussa.

Olen nyt sairaslomalla ja sain lääkityksn, eli se puoli hoitunee. Mutta suhde pomoon on jo pilalla. Hän on kauris, nouseva leijona. Järjettömän voimakas nainen, tehokas, mutta todella kaksinaamainen paskiainen, joka suosii toisia ja kiusaa toisia. Vuoden sisällä kaksi työntekijää irtisanoi itsensä ja välit em. pomoon menivät todella tulehtuneiksi. Minä olen näköjään listalla seuraava.

Minun pitäisi vahvistua. Itsevarmuuteni on poissa. Viime vuoden rankat työkuviot ovat syöneet työidentiteettini, sitä ei enää ole. Kehittelin ainoastaan panssarin, jonka avulla jaksoin tehdä rutiinityöni, muuta en enää jaksa. Eli työnteolta on myös mielekkyys kadonnut. Valitettavasti olen alkanut myös määrittää itseäni liikaa sen kautta mitä teen, enkä sen kautta mitä olen. Tuntuu, etten ole enää mitään muuta kuin ilmaa.

Laitoin kaulaani ametistia, jotta vihani laantuisi. Otin esiin loputkin kivet, että kotini pysyisi hyvissä energioissa. Iltaisin olen mielikuvissani tappanut ja kiduttanut pomoani, olen todella todella vihainen, mutta minulla ei ole toivoakaan ilmaista hänelle tätä vihaa. Olen hänen edessään aivan lukossa ja hänellä on totaali ylivalta minuun. Valitettavasti. Tuosta vain en pysty irtisanoutumaan, vaikka se olisi pomolleni varmasti mieluisin vaihtoehto (niin minullekin). Jostain on saatava rahaa millä elää.

Miten ihmeessä saan voimani takaisin? Neuvot on aika vähissä. En jaksa alkaa taistella työpaikalla vaan aion keskittää energiani itseni kokoamiseen. Otan mieluusti vastaan kaikki poppakonstit ja rituaalit, että saan itseni pinnalle tästä suosta.  :-[

Ardith.... :smitten:

Ymmärrän kyllä, että v#ttumainen ::)
pomo... fuck brains like a hell ja olen oppinut hyvin paljon
heistä, etenkin naispomoista ja niin... -miespomoista.

Heh..!  ;D
En tiedä kummat ovat pahempia, mutta jostain syystä
saan suht' usein jokun Einstainin pomokseni,
joka kuvittelee olevansa jotain erityistä asemassaan. :P

...käsittääkseni Suomessa ei noin vain pysty ketään potkimaan
ulos, vaan siihen pitää olla oikea syy ja jos sitä ei ole,
niin se pitää tehdä. Lavastus ja toisen loppuun polttaminen
ovat oivia keinoja siihen. ;)

Työpaikka on kuin menisi leikkimään tai pelaamaan
ja pelisilmä kehittyy, kun tarpeeksi ottaa paskaa ensin niskaansa
ja oppii kaikki kirjoittamattomat pelisäännöt, jotka ovat aina
varsin rumia ja törkeitä, että niistä koskaan puhuttaisiin
niiden oikeilla nimillä.

Tämä on valitettavasti arkipäivää.

Sanonko suoraan, mitä olen oppinut suomalaisista
ja kansainvälisiltä työpaikka-areenoilta?

Ne ovat nykyajan gladiaattori-areenoita ja sinä yksi gladiaattori
muiden mukana.

Ainoa keino on oppia tuo "pelisilmä" työpaikan politikoinnille
ja pitää huoli, että oma takamus ei joudu tulisten hiilien päälle
ja se ei tarkoita sitä, että teet työsi moitteettomasti, vaan sitä,
että pidät pomosi, etenkin hänen pomonsa "tyytyväisenä"
ja se ei tarkoita mielistelyä, vaan "politikointia". ;)

Esimerkkinä kerrottakoon, että itselläni oli todella hankala naispomo täällä Wienissä nykyisessä työpaikassani.
Hän erotti "mutu"-tunteella tosi monia
työntekijöitä jonkun typerän väittelyn tai mitättömän virheen vuoksi.
Työssä ei ollut mitään vikaa.

Hän otti tietenkin minut kohteekseen, kun tulin taloon
ja.. ::) ...siitä tulikin oikeaa "viihdykettä" isolle firmallemme,
kun me kaksi otimme yhteen.
Minähän kun sanoa paukutan suht' pirullisen kierosti suoraan
mitä ajattelen. ::) :P

Olin tullut palkatuksi taloon, kun hän oli lomalla ja hänelle
se oli jotain tosi epämiellyttävää. :2funny:

Palkkaaja oli koko firman omistaja ja hän tykkää
minusta taas erityisen paljon ja siitä tuo "valtataistelu" myöskin,
koska naispomo ajatteli, tosin ihan oikeutetusti, että hänen
paikkansa on vaarassa. ;)

No..  ::) Taistelimme ja hän "erotti" minut lähes joka viikko,
johoin aluksi vastasin, että fine, ja tyhjensin tavarani saman tien
ja sanoin työkavereille hei-hei ja painelin ulos,
mutta joutui aina soittamaan, että tulisitko töihin,
kun me tarvitsemme sinua. ;D :2funny:

Joka kerta vein hänelle palattuani rasiallisen suklaata
ja olin aivan erityisen ystävällinen hänelle
ja olimme kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. :P

Raskasta, mutta toisaalta huvittavaakin aikaa ensimmäiset 5 kk
ja pyrin väistelemään pahimmat karikot ja käytin hyväkseni
minusta pitävien työntekijöiden ja managereiden suosiota
ja tein monia erityisen hauskoja partyja heidän kanssaan
ja "sivutin" naispomoni "ulkopuoliseksi" katselemaan sivusta
hauskan pitoa.  :P
Pidin myös huolen, että asiakkaamme kertovat
kaiken hyvän palautteen minusta johdolle. ;)

Sitten sen 5 kk:n jälkeen lykästi. :)
Meillä oli tosi isot partyt järjestettävänä,
jonne tuli koko Wienin kerma poliitikoista huippu liikemiehiin/naisiin
ja julkimoihin ja hurjan paljon VIPpejä.

Olin epäillyt, että naispomollani on pieni ongelma erään
nenään vedettävän valkoisen aineen kanssa
ja firman omistaja on täysi absolutisti, ei käytä edes alkoholia
ja suhtautuu erittäin kielteisesti huumaus-aineisiin.

Sehän on hänelle pirunmoinen riski, koska olemme yhtiö,
joka järjestää isoja tapahtumia ja partyja.
Poliisi ratsaa näitä tapahtumia usein. :police:
Meiltä saa potkut välittömästi, jos jää kiinni huumeista. :knuppel2:
Tämä lukee meidän jokaisen työsopimuksessa,
koska show business on aina show business
ja ns. luxus-huumeet, kuten tuo valkoinen enkeli pöly,
kuin myös extasi liikkuvat siellä varsin paljon
jo pelkästään asiakkaittemme ja vieraiden puolesta.

No... oli ne isot partyt ja eksyin henkilökunnan vessan
edustalle työkaverini ja erään tärkeimmän asiakkaamme kanssa
ja päätin käydä nopeasti lululla
ja avasin oven sepposen selälleen ja todistimme, kuinka
ko. naispomo oli juuri tehnyt viivat kylppärin mustalle marmori tasolle
ja veti sitä rullatulla satasella nenäänsä. ;D
Hän oli unohtanut lukita oven! :uglystupid2:

Hän oli niin säikähtänyt ja hämillään,
ettei ensin kyennyt sanomaan mitään.
Laukaisin tilanteen alkamalla nauramaan ja vitsailemalla,
että ko. pomo kärsii vaikeasta allergiasta
ja ottaa nyt lääkitystään. :P :2funny:

No sitten hän tuli ulos ja tarjosi rullattua satastaan
ja kysyi, että tarjoan, jos haluat...
..ja kysymys ei ollut siitä satasesta. :P

Kieltäydyin kohteliaasti hymyillen ja sen jälkeen hän
on ollut mitä "parhain ystäväni" ja ei riitele kanssani
enään edes vahingossa ja olen nyt edennyt urallani
vähän isomman pallin päälle ja omaan hiukan omia vapauksia. ;)

Siis... en källännyt häntä, kuten ei myöskään työkavereni tai
tämä tärkeä
(siis hyvin maksava ja paljon meitä käyttävä) asiakkaammekaan,
joka on myös yksityiselämässä minun
ja yhtiömme omistajan läheinen (mutta ei välttämättä hyvä) ystävä.
So... hänellä ei ole varaa mokata kanssani. :coolsmiley:

Koskaan emme ole asiasta sanallakaan maininnut,
ei edes silloin kun sain ylennykseni
ja kaikki ovat tyytyväisiä ja business toimii voittoisasti. :)

Todella ruma arkipäivän esimerkki,
mutta näin se politikointi menee.
Tiedä kilpailijasi ja pomosi heikko kohta
ja pidä se omana tietonasi ja "käytä" sitä.

Tästä on nyt aikaa noin 3 kk ja for sure, pomoni lähtölaskenta
alkoi silloin ja hän tietää sen itsekin,
mutta enpä ole enään hänen hampaissaan. ;)

Miten sitten sinä voit tehdä, niin ala nauramaan,
kun pomosi valittaa jostain ja pyydä ystävällisesti näyttämään,
kuinka hän tekisi sen paremmin. :)
Aina kun pomo valittaa jostain niin, vastaa siihen kysymyksellä.
Silloin hän joutuu perustelemaan
ja usein turhat valitukset jäävät siihen.
Jos hän käyttäytyy huonosti tai ei suostu perustelemaan
valitustaan, niin kai hänelläkin on pomo...?  :coolsmiley:

Voit ehdottaa keskustelua yhdessä hänen (pomonsa) kanssaan,
koska et voi ymmärtää, mitä teet väärin.

Älä valita, äläkä koskaan uhkaile, Uhkaus tehdään sanattomasti aina, jos siihen todella on pakko tarve.
Ja herran tähden, älä koskaan tunteile, siis itke työpaikalla.
Itke kotona tai vessassa, mutta älä näytä sitä v#ttumaiselle pomolle
-KOSKAAN.

Itkulla ja tunteilulla valitettavasti moni nainen pelaa etenemismahdollisuutensa
(joka on nykyään myös edellytys työ elämässä pysymiselle)   
ja jopa työpaikkansa.

Raakaa, mutta niin se vain on. Itku ja yksityisasiat eivät kuulu
työpaikalle ja ne molemmat ovat kiusallisia muille
ja se syö tosi paljon muiden energiaa itse työstä,
eikä niillä ole mitään tekemistä itse työn kanssa.
Ja usein näistä "kiusallisista" ihmisistä halutaan päästä eroon.

Asioita ei muuteta sillä,
että muiden tulee muuttua "avoimiksi", "rakkaudellisiksi"
tai "ymmärtäväisiksi" työpaikalla, koska yksi tarvitsee sitä.
Siitä ei makseta extraa ja se on pois keskittymisestä varsinaisiin töihin.
Työpaikka ei ole päivän terapiapaikka.

Ole kohtelias, vaikka hän ei olisi -> osoita olevasi henkisesti vahva.
Ja... kuten sanottua, työ vaatii politikointia,
joten vastaa aina valituksiin kysymyksellä,
jolloin toinen joutuu perustelemaan.
Kun perustelut osuvat oikeaan, niin älä väitä vastaan,
vaan sano, että tämä selvä ja jatka töitäsi.

Jos pomo jatkaa (turhaa) valitustaan silti, niin sano,
että olet kiireinen tehtäväsi kanssa ja kysy,
miten muuten voit noihin hänen argumeinteihinsa (valituksiin) vastata
ja/tai millainen vastaus häntä miellyttäsi eniten tällä hetkellä.

Ota tavaksi se, niin pääset turhista ongelmista
ja työskentely on huomattavasti mukavempaa. ;)

Mutta... jos olet jo tunteillut ja itkenyt töissä,
niin en tiedä miten sellainen imago korjataan,
koska se jää kaikkien muistiin lähtemättömästi ja usein niin,
että olet hiukan "ongelmatapaus",
mutta kokeile muuttaa omaa käyttäytymistä
maalitaulusta luoviaksi. ;)

Eräs "sääntö" vielä, siis tälläinen "kirjoittamaton",
että älä koskaan yksityiselämässä seurustele/kaveeraa
työkavereiden kanssa tai ainakin pidä mahdollisimman
vähällä ja pidä tietty "etäisyys" heihin.
Ole kohtelias ja ystävällinen, mutta pidä etäisyys.
Jos joku kutsuu sinut ulos, kotiinsa, harrastuksiinsa tai tms.
niin käytä tekosyytä, että valitettavasti olet ehtinyt sopia muuta,
ehkä joku toinen kerta.
-Siis jos aiot edetä urallasi. ;)

Tapaa pomojasi illanistujaisissa, mutta heihinkin tietty etäisyys.
Voit joskus olla heidän pomonsa. ;)

Sellaista...

Hoida itsesi kuntoon ja palaa töihin reippaana
ja "uutena" ihmisenä.

Voimia sinulle! :smitten:

Minäpä yritän samaistua sinuun,joka ei ole edes vaikeaa,koska olen käynyt tuon uupumuksen työssä läpi.Tosin en kiusaamista,sillä siihen en alistu.
Mutta masennuksen ja sen johdosta sairaslomalla olemisen tiedän kyllä.
Mietin sitä,miten pystyt lepäämään ja kasaamaan itseäsi,jos tiedät mikä työpaikalla on vastassa ja mietit koko ajan sitä. :-\

Et siis ole levossa,vaan aivosi työskentelevät koko ajan asian kimpussa,joka taas kasvattaa stressiä.
Riippuu paljon masennusasteesta,pystytkö tuohon Sashan neuvoon.
Yleensä tuosta sairaudesta ammattinsa osaavat lääkärit määräävät pitkän loman.
Ehtisitkö sillä aikaa katsastaa uutta työpaikkaa itsellesi?
Mieleen tulee nyt se koulukiusattu lapsi,jolle täällä foorumillakin pyysin hoitoapua.
Kiusaaminen jatkui niin,että hänet suljettiin yhteisön ulkopuolelle ja jatkuva stressi laukaisi Touretten syndrooman.
Että kyllä sillä merkitystä on paljonkin,missä ympäristössä ihminen joutuu olemaan.

Pyysit neuvoa.
Koska en itse syö,enkä ole enää kuukausiin syönyt masennuslääkkeitä,vaikka minut ikuiseksi käyttäjäksi tuomittiin,niin suosittelen sinulle vaihtoehtohoitoa.
Minä pääsin reikin avulla ja sillä,että työstän paljon esiin tulevia asioita.
Ota pitempi hoito,kuin yksi kerta.
Vaikka neljän päivän peräkkäinen,jossa käydään ihmisen kaikki tasot läpi ja tunteet nousevat työstettäväksi.
Älä jää kiusatuksi,jollet halua kyseisen naisen kanssa työskennellä.
Herkät ihmiset eivät jaksa tuota peliä.
Kuuntele mitä kehosi sinulle kertoo.
Se on viisain ja sen viestejä kannattaa kuunnella. :angel: :smitten:

Oho! :o
Näin nopeasti töihin?!!
En tiedä minkälaisella lääkärillä käyt,mutta täällä kyllä melkein poikkeuksetta tulee ensin 3 viikkoa ja jos sen jälkeen olo on vielä samanlainen,niin sitten kirjoitetaan pitempi.
Nämä kokemukset yleensä mielenterveystoimiston kautta käyneillä,koska siellä on se asiantuntemus masennuksen vakavuudesta ja syistä.
Olen ihan työnikin puolesta paljon tekemisissä masennuksesta kärsivien kanssa,enkä noin lyhyessä ajassa ole kuullut kyllä kenenkään piristyvän.
Silloin on kyse jostain yhdestä pienemmästä ongelmasta.
Erikoislääkäri pulan takia täällä on se systeemi,että käydään psykologilla juttusilla,joka kartoittaa tilanteen ja vie asian lääkärille,joka kirjoittaa loman.
Kun hänelle saadaan aika,pääsee psykiatrian erikoislääkärin juttusille.
En tiedä onko masennuksesi syvyyttä testattu,mutta sekin vaikuttaa sairasloman pituuteen.
Mielenterveystoimisto on sama kuin korvalääkärillä käynti,tai gynegolokilla.
Emmehän anna minkään tumpulan hoitaa näitäkään puolia.
Pidä huolta itsestäsi ja yritä saada se loma pikimmiten selvitettyä.
Jos nyt menet takaisin,et todennäköisesti kauaa kestä siinä ilmapiirissä.
Toivon että löydät valon tunnelin päästä,tai edes pienen tähden pilkahduksen tilanteeseesi. :angel:
Pitkällä lomalla on aikaa miettiä eri vaihtoehtoja ja vaikka yrittää etsiä se toinen paikka.
Kyllä sinä sen löydät! :angel: :smitten:

Ardith

Ollaankos me samassa paikassa töissä  ???
Mulla on 3 naispuolista esimiestä ja olen joutunut silmätikuksi, sanoivat että en saa puhua työaikana muiden kanssa enkä tauoillakaan omista asioista, totesivat sitte samaan hengenvetoon että pitävät mua silmällä. No, saikkuahan minäkin tänään sitten hain, itku tuli lääkärissä kun niin ahdisti.Lääkäri oli jopa sitä mieltä että ei ehkä ole mulle sopivva duunipaikka.

 Luulen tietäväni miltä susta tuntuu.

Oon itteeni koittanut psyykata sillä että joskus täytyy tehdä asioita/työtä mistä ei pidä/ei halua että pääsee lähemmäksi sitä mitä haluaa

mutta voimahalia sinne silti ja muista että on meitä muitenkin jotka painii samankaltaisten asioiden kanssa. eikä mikään ole pysyvää, ehkä tästä tilanteesta sitten oppii jotain arvokasta  :)

pluto vaa'assa 2. huonees ja uranus skorpionissa 3. huoneessa.. tai emmää tiä tarkotikko sitä mutta näin kuitennii siitä syntymäkartasta katoin..  ;D

Bitte schön Schatzi! :smitten:
No niin minäkin olen oppinut päätä seinään lyömällä!  ;D
Työssä en puhu mitään yksityisasioita juuri siitä syystä,
että nykyajan työareenoilla se tekee sinusta pirun haavoittuvaisen
ja aina vähän väkisinkin tietynlaisen "kohteen".
-Kuuntelen kuitenkin mielelläni muiden yksityisasioita. ;) :P



Julkinen kritisointi ei ole kovin kiva juttu kenellekään,
mutta oikeassa paikassa varsin tehokas, koska silloin
kritisoidun on pakko muuttaa toimintatapojaan,
mutta voit olla varma, että se toimii vain sitten siinä
ko. asiassa ja muussa tulee 90% varmasti
sitten henkilöpoliittisia ongelmia.
Käytä vain, jos olet varma, että ko. tyyppi on joka tapauksessa
lentämässä ulos ja et törmää häneen toisessa työpaikassa
tai asiakas suhteissa. ;)

Kritisoinnin voi tehdä kasvotusten niin, että toinen ei tunne
tulevansa häpäistyksi julkisesti.
Ja jos se ei auta, niin sitten hänen pomonsa/pomojensa läsnä ollessa,
mutta ei koskaan muiden alaisten. Silloin se on tehokasta,
koska häntä ylempänä olevat ovat tietoisia asiasta
+ että teet myönteisen vaikutuksen hänen pomoonsa/pomoihinsa,
mutta ole asiallinen ja korrekti; sano asiasta ja jätä henkilökohtaisuudet
ja muut blah-blahaat pois. ;)



Joo, omat korjaamisen varat kannattaa huomioida,
koska kritiikin antamien on omia kykyjä jalostavaa "lannoitusta". ::) ;)

Ardith... :angel: Julkinen kritisointi on aina raa'empaa
ja siten henkilökohtaista.  ;D
Olisit varmaan itsekin aika vihainen ja loukkaantunut
jos saisit julkisen (henkisen) muilutuksen
alaistesi ja työkavereidesi seuratessa sitä? ;)

Vaikka se kutkuttaisi kuinka, ::) etenkin mitä v#ttumaisempi
pomo, :P mutta sehän tekee sinusta yhtä v#ttumaisen
ja niin kauan kun olet hänen alainen, etkä pomo,
niin et ole työpoliittisesti niin vahvassa asemassa,
että voit sen turvallista tulevaisuutta ajatellen riskittömästi tehdä. :)

Kannattaa siis miettiä, että toimiiko työ-kokonaisuus menestyksekkäästi muutamasta viasta ja persoonahäiriöstä
huolimatta vai kannattaako alkaa keikuttaa venettä niiden vuoksi.

Ja... ajattele aina ja vain aina omaa etuasi
perimmäisessä tarkoituksessa.
Niin ne tekevät muutkin ja sillä pärjää. ;)

Sinun etusi mukaista ei ole olla huonoissa väleissä
pomosi kanssa ja jos olet, niin pyri korjaamaan ne.
Sinun ei tarvitse pitää hänestä, riittää, että tulet toimeen
ja varmistat siten oman toimeentulosi ja jaksamisesi. ;)

Tämän(-kin) olen oppinut parilla pään lyömisellä kunnon kiviseinään. ;D


Tämä on "sääntö" lähes jokaisessa työpaikassa.
Ymmärrän, että se on vaikea "kirjoittamaton sääntö" niille,
jotka ovat avoimia ja ihmisläheisempiä kuin muut
ja tykkäävät kertoa omasta elämästään töissä muille.

Mutta niin se vain on, hyväksyi sen tai ei, niin ne jotka
puhuvat, vaikkakin ihan mukavista asioista, niin ovat raskasta
kuunneltavaa muille ja aina on niitä, jotka haluavat panostaa
todella edetäkseen eteenpäin työssään ja tämä "terapeuttina"
ja "kaverina" olo on raskasta ja se on pois omasta työpanostuksesta,
-saati sitten vielä enemmän,
jos joku tuo yksityielämän probleemansa muiden kuunneltaviksi.

Jos 3 pomoasi ovat siitä huomauttaneet sinulle, niin 90% varmuudella
joku tai jotkin työtovereistasi on valittaneet asiasta heille.
Moni työtoveri on liian arka sanomaan suoraan,
että joku häiritsee yksityiselämän jutuillaan työntekoa ja työvireyttä.

Kaikilla on omat ongelmansa hoidettavanaan,
eikä vältämättä työntekokaan kovin maistu ja sitten joudut
vielä palkatta kuuntelemaan jonkun työhön kuulumattomia asioita.
Se kuunteleminen ja ymmärtämien on poissa omasta työtehosta,
ajasta ja aivan varmasti omista urakehityksestä,
mutta myös mahdollisesti siten myös palkkapussista.

Toinen vaihto-ehto on, että he ovat ehkä huomanneet
työtehon/tulosten huonontuneen ja he ovat selvittäneet,
mistä se johtuu.

Yksityisasiat vain eivät kuulu työpaikalle ja pitää kunnioittaa
myös niitä, jotka haluavat keskittyä omiin töihinsä ja työvireyteensä,
mutta saattavat olla liian arkoja sanomaan suoraan, että hei..
-haluan työrauhan. ;)

Omia asioitaan voi puhua sitten vaikka täällä netissä. ;D
Jos jotakuta ei kiinnosta, niin tuskin lukeekaan. ;)

ymmärrän pointin   :) mutta en mielestäni ole se "valittaja" mutta en kyllä osaa puhua vaan päivän säästäkään joka päivä joka tauolla, intuitiolla pelaan ja kuuntelen paljon en puhu päällle ja olen aidosti kiinnostunut siitä mitä muut puhuvat mulle..

 :) mutta mun tapa ei tietenkää oo ainut oikee tapa, eikä väärä, ollaan vaan erilaisia  :)

Kysymys ei ole valittamisesta,
vaan yksityisasioiden puhumisesta työpaikalla
ja se on ihan yhtä raskasta kuin valittaminenkin. :)

Jos kolme pomoasi on asiasta valittanut, niin kyllä se silloin
todellinen ongelma on, eikä juonittelua/v#ttuilua sinua vastaan,
vaikka se voi sille tuntua.

Nykypäivän työ-ympäristö on tarpeeksi raskasta ilman,
että joutuu olemaan "pakosta" jonkun "kaveri" ja kuuntelemaan
sen juttuja, kun haluaisi keskittyä omiin töihinsä.

Jos ko. työ ei ole muuta sinulle kuin sitä, että saat palkan sieltä,
niin olisiko kuitenkin huomaavaista antaa muille
työ -ja keskittymisrauha omiin hommiinsa,
joille se on muutakin kuin vain palkan nostamista
sinulle paskasta/väärästä työpaikasta,
jonka kuitenkin vaihdat ennen pitkää? :)

Joillekin se sinun työpaikkasi on ilon aihe ja he tykkäävät olla siellä. :)

Moni avoin ihminen ei ymmärrä, että kaikki ihmiset eivät halua
kuunnella työssään toisen yksityisasioita.
Siitä ei makseta ylimääräistä ja se on omasta keskittymisestä pois
ja siten työtuloksesta ja niin edelleen yhtiön tuloksesta
ja piste.

Yhtiöiden pitää tehdä kannattavaa tulosta, muuten ne eivät
voi olla olemassa ja häiriötekijät, jotka haittaavat tulosta,
on hoidettava pois.

Olen täysin varma, kun löydät työn, josta todella pidät
ja missä haluat edetä,
niin sinua alkaa v#tuttamaan ihmiset, jotka syövät
energiaasi puhumalla ja juoruamalla työhön kuulumattomia asioita. ;)

Lounaalla/ruokatunnilla ihmiset haluavat rentoutua,
eikä sekään ole paras mahdollinen paikka kertoa omia asioitaan,
vaikka aiheet voivat olla kevyttä rupattelua.

Tarkoitukseni ei ole sanoa kovasti, mutta tämä on kuitenkin
factaa myös omasta elämästäni koettuna ja opittuna
(päätä seinään lyömällä)
sekä alaisena että managerina. :)

Todistettu facta on sekin, että työssään ja urallaan
pärjää ja etenee parhaiten ne, joilla tarpeeksi mielikuvitusta
puhua muista aiheista kuin omista henkilökohtaisista asioistaan
ja antaa työrauha muille, että itselle.
Silloin ei tarvitse olla edes kovin hyvä työssään,
jos on "neutraali" muille, eli kuulut samaan tiimiin. :)

Työpaikka on tiimityöskentelyä, kuin jalkapallo joukkue,
jossa kaikilla on saman väriset peliasut.
Joukkueessa ei voi olla "eri värisessä paidassa",
vaan erottua hyvällä pelaamisella, eli työn teolla. ;)

Yksityisasioiden puhumiselle on hyvä olla muita kanavia
kuin työpaikka. :)

 Terve. Kokeileppas siunata heidät puhtaalla valolla ja rakkaudella ja pyydä yläkerrasta heille kaikki mitä he tarvitsevat elämäänsä oppailtansa ja enkeleiltänsä. (Toimii.)

Sasha
tarkennan nyt vielä että nämä 3 pomoa oli pitänyt yhteispalaverin ja siinä siittä sanoivat, en sitä v*ttuiluna ottanutkaan. En omasta mielestäni sen enempää vaan puhu omista asioistani kun kukaan muukaan, saatoin sanoa että vaikka käytin kattoos taloo, tai että ostin kivat housut paikasta a...siis ihan semmosta yleistä shittiä.

mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat  :)

WS
no mulla on se uus paikka ollut hakusessa koko ajan, mutta en voi ottaa karenssia kuitenkaan.. :)

kyä me tästä , päivä kerrallaa  :smitten:

Schatz, puhekielessä kuitenkin pehmeämmin Schatzi
tarkoittaa suomeksi "kultaseni", mutta sitä käytetään
kaikkien ystävien, tuttujen ja lapsien kesken
ja sinun kauppojen jälkeen,
mutta sillä ei ole yhtä painavaa merkitystä
kuin suomenkielen kultaseni-sanalla, mutta sillä on hyväntahdon
-ja ystävällisyyden merkitys. :)



Ok. :smitten:
Ota kuitenkin varovasti ja harkiten siellä nyt.
Kyllä kaikki järjestyy. :smitten:

hyvin mää itteeni kestän  :2funny: kaikkien muitten mielestä toki ajattelen liikaa (myös terapeuttini mielestä  ;D ) mutta on sekin vaikeaa olla ajattelmatta/analysoimatta

Nooh!, neitsyet taitaa analysoida vähän keskimääräistä enemmän + ajatella aika ankarasti itsestään.  ;D

Jos neitsyt on kriittinen merkki, ei ole vielä mitään mitä kritisoivat ympäristöään verrattuna mitä ovat itselleen!

Onneksi alan saada vastamerkkini kalan piirteitä tässä ja armo itseä kohtaan vain kasvaa. Muille jo annan sitä jo pääsääntöisesti mielestäni hyvin. Mitä jouskari tähän tuo, ei aavistustakaan, ei ole minulla mitenkään vallitseva merkki.

Joo, on tuo nousu neitsyenä elo rankkaa :tickedoff: Syyllisyyden tunteet ovat ihan hirveitä, ja kaikessa pitäis olla täydellinen...Sitten huomaa kuinka ihmiset ympärillä relaa ja tekevät vaikka mitä, ja silti tyytyväisenä tallaavat täällä...Itse saan melkein sydärin pienemmästäkin aiheuttamastani virheestä tai mielipahasta :o Tuota tunnollisuutta ja itsekriittisyyttä on muiden varmasti työelämässä helppo käyttää hyväkseen... >:( Juuh pakko alkaa relaamaan ja antaa armoa itselleen tai on hermoromahdus edessä joka suhteessa :2funny:

Pelottavaa on, että mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän alan muistuttaa tuota nousevaa merkkiä...Haluaisin olla entinen ajattelematon, naiivi ja asioista huolehtimaton impulsiivinen itseni, mutta eipä onnistu enää...

ohhoh  :) hyvä kutina tuli kunhan pysyt jalta maassa, niinq itsesi kanssa kasassa  :)
pelko pois ja eteempäi  :coolsmiley:

tottakai pitää aina kertoa luottareille! ;) oon ite varaluottari.. tuosta kutsutaan sitte porukka koolle, asianomaiset ja tsv sekä esimiehet kertoo omat kantansa että onko kyseessä kiusaamista. jos on, en tiiä miten se etenee, mutta jos ei oo niin luottari voi sun suostumuksella tehä siitä erimielisyyspöytäkirjan jolloin se asia etenee seuraavan tason luottarille ja esimiehelle. ei sitä pelätä kannata. hyvä, että näihin asioihin puututaan. muista, että edunvalvontapuoli on just sua varten olemassa. ne tukee sua.