Astro Foorumi

Hei te kaikki, jotka olette lukeneet Michael-kirjoja tai tunnette muuten ko. opetuksia,

Minä olen nyt lukenut Viestejä Michaelilta kirjan ja parhaillaan on menossa The Michael Handbook. Pidin tuosta ensinmainitusta todella paljon ja onhan tämä toinenkin mielenkiintoinen, joskin jo niin paljon teknisempi, että alkaa tuntua enemmän naistenlehtien testikirjallisuudelta..

En oikein tiedä, uskonko tähän Michael-juttuun, mutta jälleen kerran on ollut varmasti hyödyllistä pohdiskella sen kautta itseään ja lähipiiriäkin.

Vaihdan ihan mielelläni mielipiteitä kirjoista ja opetuksista yleensäkin, mutta tässä halusin lähinnä kysyä juuri tätä naistenlehtien testipuolta, eli oletteko onnistuneet päättelemään itsellenne sieluniän, -tason, roolin ja päällyslehdet?

Muistan, että Lilli ja AthaMaarit puhuivat tästä toisessa ketjussa, mutta jos viitsitte toistaa löydöksenne, olisin iloinen.  :)

Koska käsikirja on minulla yhä kesken, en ole vielä edes miettinyt kaikkia päällyslehtiä, mutta tässä joitakin ajatuksia siitä, mitä minä voisin olla:

Olen tullut siihen tulokseen, että minun täytyy olla kypsä sielu. Ajattelin ensin, etten voisi olla, koska en ole kovinkaan masentuvaista tyyppiä tai elänyt kovin vaikeaa elämää. Mutta sitä nuorempikaan en voi mitenkään olla monistakaan syistä - esim. nuorta sielua ei pitäisi kiinnostaa monimuotoinen metafysiikka, hänen tulisi olla hyvin epäsuvaitseva erilaisuutta kohtaan, ja maineen ja mammonan tulisi olla hyvin tärkeää elämässä. Vanhankin sielun piirteitä minussa on, mutta ei tarpeeksi. Esim. minulla on hyvin vahvat mielipiteet toisin kuin leppoisilla, jopa välinpitämättömillä vanhoilla sieluilla.

Kaiken kaikkiaan minusta löytyy eniten kypsän sielun piirteitä ja vähiten siitä poikkeavia piirteitä. Tasosta olen tullut siihen tulokseen entistenkin elämien perusteella, että olen joko viimeisellä tasolla (viimeisimmät entiset elämät ovat olleet aika vaikeita - siis ehkä sen kuudennen tason kiertoja) tai sitten aika alussa, koska toisaalta nuo viime vuosisatojen elämäni voisivat olla myös nuorien sielujen elämiä. En kuitenkaan tunne aiempia inkarnaatioitani niin hyvin, että osaisin sanoa heidän sisimmistä tunteistaan - tiedän siis lähinnä millaiseen ympäristöön ja yhteiskuntaan he ovat syntyneet, mikä voi olla hämäävää. Pitää muistaa myös väärän persoonallisuuden merkitys (olen muuten pahoillani, jos kaikki termit eivät ole ihan oikein, kun olen nyt lukenut tuota englanninkielistä kirjaa).

Rooliksini päättelin esittäjän. Se ehkä selittää myös sitä, miksi minusta puuttuu joitakin kypsän sielun piirteitä. Minussa on paljon myös soturin, tutkijan ja jopa papin piirteitä, mutta uskon (edelleen myös entisten elämien perusteella), että esittäjä on kuitenkin se todellinen roolini.

Päämääräkseni päättelin kamalalta kuulostavan torjunnan. Toimintatavaksi taas voiman, vaikka mietin pitkään myös tarkkailua. Asenne on uskoakseni aika selkeästi realistinen ja perusominaisuus ylpeys (ei taas kuulosta kovin kauniilta..). Tätä pidemmälle en ole vielä kirjassa päässyt.

Kertokaa omasta mahdollisesta iästä, tasosta, roolista ja päällyslehdistä!

Linn

Tiesitkö että minä olen täysin tietoinen ihminen, eli Jumala.
Ja olen silti nuori sielu.

Meillähän on kaksi egoa...koemme minuuttamme sisäisenä kokemuksena, todellisena itsenä sekä ulkoisen palautteen kautta koettua minuutta. Toiset toista enemmän ja toiset toista vähemmän.

Toisen egon ääripään symbolinen ja käsitteellinen ilmaus on jotain mahdolisimman 'alhaista' ja toisen pään 'ylhäistä'.
 :)

Mielestäni Michaelin jutuissa oli mielenkiintoista lukea siitä missä maissa on enemmistönä minkäkin ikäisiä sieluja. Esim. Yhdysvallat on pullollaan nuoria sieluja (raha, uhoaminen, menestystärkeää), Suomessa taas kuulema asustaisi vanhempia sieluja jne... Kun luin kuvauksia niin monet maat tuntuivat kyllä sopivan kuvauksiin.

Mutta se idea oli, että Tietoisuus on ainoa millä on väliä.
Tai se on ainoa mitä on.

Ja tietysti myös vihjaisin, että teiltä kaikilta sitä luonnollisesti puuttuu.
On sitä tai ei niin se paistaa kyllä Tietoiseen silmään.

Eli uskokaa nyt vaan mua.

Muistinpa just äsken tätä ketjua lukiessani, että unessa siskoni sanoi, että reikiopettajansa oli kertonut hänelle, että koko perheemme on tasolla viisi ja sieluniässä viisi. Sitten ajattelin huvittuneesti, että täytyypä tarkastaa Michaelin kirjoista mitä tarkoittaa "viides taso". Tähän siskoni haastoi, että katso mieluummin siitä Emmanuelin kirjasta(nimi tuonnepäin, on siis oikea kirja). enempää en muista. Mikähän mahtaa olla luvun viisi ydin? vai olisko se sitten kymmenen, kun siinä oli kaks vitosta.. heh, no, nyt menee numerologian puolelle.

Mutta aiheeseen, eli Michaelin kirjoihin, joista tässä ketjussa puhe. Kyllähän niissä vähän sitä naistenlehtien testikirjallisuusmeininkiä on, mistä Linn puhuit. Sillä tavalla niihin ei ehkä kannata uskoa, että jää niihin teorioihin kiinni ja maailmankuva niitten kautta rakentuu. Kaikki mahdollisuudethan meillä on koskettaa jumaluuttamme joka hetki, tässä ja nyt, ei tartte oottaa sinne 234 elämän päähän kun on vanha sielu viimeisellä tasollaan tai jotain sellaista. Mutta mielenkiintoistahan ja viihdyttävääkin niitä päällyslehtijuttuja on miettiä ja sielunikäänsä laskea. Niissä on varmasti perää, mutta kaikella kunnioituksella Michaelia(eivät varmaan pane pahakseen) kohtaan, ne opit tuntuvat jo vähän tunkkaisilta! En meinaan usko, että meitä on enää niin vahvasti sidottu sielunikäämme tai persoonamme ja päällyslehtiemme kiemuroihin.  Olen muistaakseni foorumilla maininnutkin joskus Eckhart Tollen kirjan Läsnäolon Voima, siinä on mielestäni hyvin kuvattu sitä Nyt- hetken voimaa, joka on läsnä ja käytössä jatkuvasti. Jotenkin sitä lukiessaan muistaa sen minkä on joka kerta unohtanut, että jokainen tsäänssi on mahdollisuus...    :smitten:
Mutta mielenkiintoisia juttuja nuo sielunikäasiat ovat, ja kiva oli Linn lukea tutkiskeluasi!
Hauskaa kun muistatte niin selvästi noita entisiä elämiänne muuten!

No näinhän se on hyvä tulkita ja jos nyt oikeen haluaa pohtia vaikkapa ihan vitsinä heittää, että missä tökkii "vanhoilla" ja "kypsillä" sieluilla, kun "opetukset" eivät millään tahdo mennä perille ja täällä vielä roikutaan ...  ja väännellään kaksinapaisuuden eroja ja syvyyksiä ja kiistellään onko korkeampi Itse läsnä vai ei ja kuka sitä kuuntelee jne, kovin vaikeaa näyttää olevan tämä muistaminen   ;D ;D

heheh, niinpä! Ja kun on vielä vähän laiskahko, mukavuudenhaluinen, silti kova kohkaamaan ja jousimies, niin ei tästä ihan heti pois sujahdetakkaan   ;D

Heippa Linn!

Se Michaelin käsikirja on aika tekninen ja sellainen testikirja, siinä olet ihan oikeassa. Raskaaksihan sellainen teoriateksti käy lukea, mutta toisaalta oli hauska tutkiskella itseään vielä lisää näiden eri esimerkkien avulla ja katsella sieltä, mikä osuisi itseensä parhaiten.

Minua jäi lähinnä kaivamaan se, millä tasolla mahdan olla. Juttelimme asiasta erittäin hyvän ystäväni kanssa ja hiukan haparoiden tulimme siihen tulokseen, että olisin vanhan sieluniän tasolla kuusi (tämä elämä on yleensä hyvin kiireistä. Henkinen tie on tärkeä ja kuutostason vanhukset ovat taipuvaisia opettamaan asioita, mutta mieluiten vain muutamalle henkilölle). Ystäväni itse nimittäin on aivan selvästi kuutostason vanha sielu, siitä ei ole pienintä epäilystäkään  ;D Meillä on hyvin paljon samoja oppiläksyjä tässä elämässä, hiukan samanlaiset ihme elämänkuviot (pompitaan paikasta toiseen henkisen oman virran mukana "ohhoh!"-meiningillä ja päädytään ties minne ja aina on kiire *nauraa*) ja olemme monesti sanoneet toisillemme, ettemme "tiedä ketään toista joka olisi niin täydellisesti samalla aaltopituudella henkisen kehityksen kanssa kuin sinä, rakas ystäväni." Noihin seikkoihin nojaten päädyimme kuutostasoon, joskin olen asiasta vielä epävarma..   :P

Muuten kaikki päällyslehdet muistaakseni yhtä tai kahta lukuunottamatta olivat innostavia, joka yllätti itseni täysin. Minulla on voimakkaana päällä myös Itsensä aliarvioinnin päällyslehti, mutta se on kuulemma aika normaalia vanhuksille (lohduttavaa, mutta eihän se silti kivaa ole...)

Roolini on esittäjä ja kuulun entiteettiin numero 5 (tähän viittasi suuri taipumukseni tiedotus ja viestintäpuolelle. Yleensä 5 tason entiteetin jäsenistä tulee toimittajia tai vastaavia tiedostusalan työntekijöitä, jollainen itsekin tällä hetkellä olen. Tarkoituksena on opiskella itseni journalistiksi, se on kutsumukseni). Minussa on myös Palvelijan ja Tutkijan heijasteroolia, olen kova pohtimaan ja analysoimaan joitain pieniäkin seikkoja, eteenkin jos sillä on jotain tekemistä rakkaan piirustusharrastukseni, psykologian tai historian suhteen  ;)

Teoriaahan siinä kirjasessa oli aivan tuhottomasti, joten en kuollaksenikaan muista asioista näin teoreettisesti yhtään tämän enempää. Tutkijan heijasteroolini tosin nautti suuresti tästä itsensä analysoimisesta moisen teoriaopuksen kanssa ^_^

Terve Linn,

minäkin luin ensimmäisenä nimenomaan tuon Viestejä Michaelilta -kirjan, ja sehän se koko opetusten tukipilari onkin.

Oman roolin ja päällyslehtien päättely ei ole välttämättä kauhean yksinkertaista, mutta huolellisesti kuvaukset tutkimalla pääsee varmasti melko pitkälle. Itselleni olivat helppoja vain sieluniän ja perusominaisuuden määrittäminen. Näissä opetuksissahan kullakin sieluniällä on tavallaan oma mottonsa, iskulauseensa ja vanhan sielun "Tee sinä mitä sinä haluat, minä teen mitä minä haluan", kuuluu vakiolausahduksiin. Tai "Tee mitä haluat, kunhat et vahingoita ketään". Minun on myös hyvin helppo tuntea yhteyttä kaikkeen ja kaikkiin. Olen kyllä tutkinut kaikkien sielunikien kuvaukset huolellisesti ja kypsänkin sieluniän ominaisuuksia kyllä löytyy, mutta vanhan huomattavasti enemmän. Kypsän sieluniän ominaisuuksia löytyvän lähinnä sen takia, että tunne-elämäni oli jossain vaiheessa melko jumiutunut (kasvatuksen tulosta) ja siinä on sitten saanut opetella rakentavia tapoja olla tunnetasolla yhteyksissä muihin ihmisiin. Tämä koskee lähinnä parisuhdetta, muut ihmissuhteet ovat sellaisia rentoja, eivät kuitenkaan suunnattoman tiiviitä. Kypsän sieluniän ominaisuuksia voi löytyä myös sen takia, että on ihan fyysisesti kypsän aikuisen iässä, eikä tässä vaiheessa vielä jouda/pysty eläkkeelle jäämään.

Tyypillisesti olen juuri sellainen laiska katti, joka ei tee mitään ellei ole pakko. Sitten kun alan tekemään, tekeminen sujuu yleensä helposti ja tehokkaasti. Tehokas olen sen takia, että pääsisi taas äkkiä laiskottelemaan.  ;) En kuuluu mihinkään puolueeseen, järjestöön enkä julista mitään uskontoa ainoana oikeana. Silti olen hyvin metafyysinen tyyppi ja jaksan päivästä toiseen pohtia kaikkeuden olemusta ja elämän salaisuuksia. Tätä olen harrastanut niin kauan kuin muistan. Oikeastaan työnikin liittyy elämän salaisuuksien tutkimiseen.

Neljäs sisäinen monadihan on minulta jo ohitse ja se oli mitä suurimmassa määrin juuri sydänchakran (tai tunnekeskuksen) avautumista, sisäisen olemuksen esiintuloa ja perusominaisuuden rapautumista. Perusominaisuus oli selkeä ylpeys, joka liukui välillä itsensä aliarviointiin. Sielunikä oli helpohko määrittää, koska tartuin Michaelin Viesteihin vasta kun tämän monadin pahin vaihe oli ohitse. Tasoa en halua lähteä määrittämään, tämä vaatisi intensiivisiä lisätutkimuksia.

Rooleista samaistun eniten Tutkijaan, mutta heiluritekniikalla saan tulokseksi Hallitsijan. Päämääränä mitä ilmeisimmin Hyväksyntä, vaikka myös Kasvua epäilen. Toimintatapa lienee Voima, kuten sinulla ja asenne realistinen.

Sitä en itse vain ole oikein voinut 'käsittää/hyväksyä' ajatuksena, etteikö se olisi aina ollut mahdollista......  :idiot2:

En kyllä itse kokenut Michaelin Viestejä mitenkään vanhentuneeksi tai aikansa eläneeksi, kun ko. kirjaan muutama vuosi sitten tartuin. Luin vielä pari viikkoa sitten alkuperäisen transkription -70 -luvulta ja hyvin tuoreelta se tuntui vielä tänäkin päivänä.

Jos sallitte, niin näistä asioista on hauska keskustella. Sopii ihmisille, jotka ihan aikansa kuluksi tutkivat ja testailevat erilaisia teorioita ja niiden toimivuutta käytännössä. Kyllä minä olen kokenut, että näistä on jotain hyödyllistä jäänyt käteenkin.

Olen itse ainakin kuullut ja lukenut symbolisia tarinoita tästä eheytymisen tapahtumasta monen ihmisen kohdalla...
He saattavat tuntua mielen ymmärryksen kautta olleen muuta kuin ihmisiä, mutta ihmisiä he ovat olleet, siinä missä kuka muukin.
Ehkä enemmän kokonaisia ihmisiä alunperin, mutta ihmisiä kuitenkin.

Kyllä nämä ovat ns.'Luojamme' tekoja, joka on se puhdas Rakkaus.
Ei ole kuin se yksi, näin symbolisesti ilmaisten. Ei ole kahta.
Vain oman itsen eheäksi kokemisen kautta, voi nähdä sen symboliikan taa.

Mutta en tässä nyt keskustele asiasta sen enempää tästä aiheesta, vaan annan tilaa niille, jotka haluavat keskustella näistä Michaelin 'jutuista'.
 :smitten:

Kiitos AthaMaarit ja Lilli,

En tunne teitä, mutta viestienne perusteella olisin itsekin veikannut teitä vanhoiksi sieluiksi. Moni muukin itse päättelemänne asia vaikuttaa loogiselta myös kirjoitustyylinne perusteella.

Käsikirjassahan korostetaan, että monesti toiset osaavat määritellä päällyslehdet jne. itseä paremmin - mutta sillä varmasti tarkoitetaan läheisiä ihmisiä "off-line".  :)

Jännää Lilli, että meillä on paljon yhteistä paitsi syntymäkartoilla, myös päällyslehdissä (ainakin ylpeys, voima ja realistinen asenne).  :)

Palaan asiaan viimeistään, kunhan olen lukenut kirjan loppuun!

Linn

Ps. Nöyrä toiveeni on, että ketjussa pysyttäisiin aiheessa, eli Michael-opetuksissa..  :-*

Hei Linn,

olen samaa mieltä siitä, että toisen ihmisen päällyslehdet voi nähdä paremmin kuin ko. henkilö itse. Kaikki näistä eivät ole kuitenkaan helppoja, ihminen pitää tuntea aika hyvin, ennen kuin lähtee päämääriä yms. luettelemaan. Ensimmäisenähän tavallisesti törmää tuohon perusominaisuuteen. Vaikka muuten pitäisi Michaelin opetuksia hölynpölynä, niin kyllä se perusominaisuus on juuri se, mikä näyttää kukoistavan niin itsessä kuin muissa. Näistähän on ihan oma kirjansakin, "Kesytä lohikäärmeesi". Oma Ylpeys oli klassinen oppikirjaesimerkki. Ylpeyden kukistamiseen tarvittiin totaalisen nöyryyttävä kokemus.

Mitä tuohon voiman toimintatapaan tulee, niin se tuli oikeastaan kunnolla esiin vasta 32-vuotiaana. Erikoisesti se oli kytköksissä lapsuuden sietämättömään herkkyyteen, joka sitten muutti muotonsa tuossa iässä voimaksi. En ole edes varma, liittyykö tämä kokemani voima toimintatapaan, vai onko se tyypillinen sisimmän olemuksen rooliin kuuluva ominaisuus. Voimaa käytän säästeliäästi, mutta tarpeen vaatiessa saan melko massiiviset energiat liikkeelle ja isotkin pyörät pyörimään alta aikayksikön.

Astrologisesti tämä sama asia on muuten kiteytetty  :aurinko: :aspect_squ: :pluto: :uranus: -kuviooni. Jonkinlainen muutoskatalysaattorina -ja voimana toimiminen on ihan sisäänrakennettu juttu.

Realismi näkyy lähinnä siten, että osaan katsoa kolikon molemmat puolet ja suhtaudun maailman menoon melko neutraalisti. Tämä asenne ei ole välttämättä täysin pysyvä, muihinkin tunnun liukuvan melko helposti.

Epäilen muuten vahvasti, että miehelläni on tuo Torjunnan päämäärä. Se ei ole todellakaan päämääristä helpoimmasta päästä, koska se voi tehdä ihmisestä melko v-mäisen. Itse siinä yritän Hyväksyntäni kanssa tulla toimeen hänen kanssaan ja sietää hänen omituisuuksiaan, mutta vaikeaa se on välillä. Hänellä on takanaan lukuisia parin vuoden mittaisia suhteita, ja hänelle on äärimmäisen tärkeää se, kuka jättää ja kuka tuli jätetyksi. Hän on tietysti omasta mielestään aina se lemppaaja, mutta esim. minun kanssani hän on tahallisesti pyrkinyt provosoimaan minua niin, että minä hylkäisin hänet. Torjunta näkyy tietysti monessa muussakin asiassa, mm. "Mikään ei kelpaa"-ilmiönä ja ihmisten kritisointina, mikä saa välillä pöyristyttävät mittasuhteet. Onneksi tätä ei ihan joka päivä tapahdu, promilleja pitää olla veressä jonkin verran ennen kuin myrkkysuoni alkaa herralla pulputtamaan.  :buck2:

Hallitseva perusominaisuus hänellä on kärsimättömyys, minkä kanssa ei myöskään ole kovin helppo elää. Meillä on myös jossain määrin tuollainen Oppilas-Opettaja -asetelma, mies pitää minua opettajana, vaikka itse on fyysisesti lähes 10 vuotta itseäni vanhempi. No, en voi sille mitään, että hän yksinkertaisesti tuntuu minua nuoremmalta ja tuo asetelma on syntynyt jotenkin automaattisesti.

Minulla on ollut jonkin verran vaikeuksia omien päällyslehtien tunnistamisessa, koska tuntuu, että tunnistaa itsensä melkein kaikista!

Lilli,

Se on totta, että omia piirteitä löytää lähes kaikista päällyslehdistä ja rooleistakin. Ehkä juuri siksi toinen ihminen pystyy paremmin määrittelemään ne hallitsevat ominaisuudet.

Käytin tätä tavallaan kyllä hyväkseni myös omissa päättelyissäni. Yritin miettiä, mitä sellaiset läheiset, jotka uskaltavat olla rehellisiä sanovat minusta. En esimerkiksi ole omasta mielestäni mitenkään "jyräävä" ihminen, mutta tiedän monien olevan vahvastikin toista mieltä..  ::)

Tuo torjunta on tosiaan vaikea päämäärä, mutta uskon tai ainakin toivon käyttäväni koko ajan enemmän sitä positiivista päätä. Olen kuitenkin liiankin kriittinen ihminen, myös hieman snobahtava. Tämä kriittisyys ja ylemmyydentunto sekä niistä poisoppiminen näkyy selvästi myös tilaamassani Caycen karmahoroskoopissa.

Aion kyllä ajan myötä perehtyä näihin päällylehtiin enemmänkin. Toivottavasti löydän tuon Kesytä lohikäärmesi kirjastosta - kuulostaa mielenkiintoiselta!

Linn

Jep, on ihan hyvä tuumailla, mitä muut ovat kommentoineet itsestä.

Kun itselläni oli tuo Ylpeys vielä kovastikin päällä, minua kuvattiin lähes aina kylmäksi, kovaksi ja koppavaksi. Sittemmin ylpeys sai tosiaankin kuoliniskun ja harvemmin kuulen enää noita kommentteja.

Hyväksyntähän on sellaisen mukavan immeisen päällyslehti, negatiivisessa päässä se kuitenkin aiheuttaa "kiltin tytön syndroomaa" ja miellyttämisentarvetta. Nykyiset kommentit menevätkin siten, että ensin minut ajatellaan kiltiksi, suvaitsevaiseksi ja leppoisaksi, mitä olenkin tiettyyn pisteeseen asti. Minulla on kuitenkin taipumusta kiivastua, kiihtyä, innostua ja tulistua ja vakavassa tapauksessa ottaa kunnon ydinenergiat käyttöön ja monet yllättyvät tästä. Tai oikeampi sana on, että säikähtävät puolikuoliaaksi. Sitten saan kuulla näitä hämmästyneitä "Oletpas sinä kiihkeä" -kommentteja. (Kiihkeyskin voisi olla hyvin toimintatapani, mutta Voima kuullostaa oikeammalta). Suoranaisia viittauksia aggressiivisuuteenkin olen kuullut, vaikken sinänsä koskaan ala riehua valtoimenaan saatikka sitten lähtisin vahingoittamaan ketään. Kaipa olemukseni sitten viestittää, että saattaisin suutuspäissäni marssia paikalle haulikon tai kirveen kanssa.

Jos roolini on tosiaan Hallitsija, niin Voiman toimintatapahan sopii rooliin kuin nenä päähän. Nautin lisäksi voiman käyttämisestä, koska silloin on todella käyttää omia energioita sataprosenttisesti. Ainoastaan tuo hyväksyntä pistää hieman kapuloita rattaisiin, joten kunnon tykitystä tulee harrastettua vain tykitystä vaativissa tilanteissa. Mutta muutenhan tuo Voima antaa aivan käsittämättömän itsevarmuuden, joka on minusta hyvä asia, kunhan se pysyy realistisella pohjalla.

Jostain syystä en kauheasti pidä tämän toimintatavan (tai sisäisen olemuksen roolin) julkisesta esittelystä. Johtunee siitä, että olen nainen ja siksi kai minusta saa sen helpon ja mukavan ihmisen vaikutelman noin ensisilmäyksellä. Myös muita sivuvaikutuksia on. Rooli+toimintatapa antaa sen tunteen, että on valtavan suuri. Fyysisesti olen ihan normaalimittainen nainen, mutta aina kun menen julkiseen tilaan, tuntuu, etten meinaa energiakenttieni kanssa mahtua sekaan. Miehetkin tuntuvat itseäni pienemmiltä, elleivät ole yli 190-senttisiä. Neutraloidakseni hieman tätä tunnetta käytän mm. paljon mustia vaatteita ja tällä foorumillakin käytössä on melko vaatimaton käyttäjätunnus.

Kesytä lohikäärmeesi on hyvä kirja, vaikkei se juuri kenenkään päätä silittele. Sehän kertoo perusominaisuuden, väärän persoonallisuuden kehittymisestä ja ehdottaa erilaisia metodeja siitä irtipääsemiseksi. Itse asiassa Michaelin opetuksethan ovat tie itsetuntemukseen - neuvoja siihen, miten toimit enemmän ytimestäsi etkä egostasi lähtien.

Mietin juuri, että onkohan tästä aiheesta ollut topiceja. Satuin juuri lukemaan tuon Michaelin käsikirjan, joten olen pyöritellyt aihetta mielessäni.

On totta, että lähes kaikista päällyslehdistä ja rooleista löytää piirteitään. Parin päällyslehden suhteen en ollut kovinkaan varma... Kokeilin sitten ne jutut vielä heilurilla (vaikka pitää muistaa, ettei heilurikaan erehtymätön ole).

Sieluniäkseni määrittelin kypsän - tästä kirjoittelin jo toisessakin topicissa. Tunteiden vatvominen on tärkeämpää kuin nuoren sielun rahan keruu. Vanhan sielun välinpitämättömyyttä en itsessäni tunnista, vaikka tämä piirre lisääntyy iän myötä. Voisi olla taso kuusi, mutta ihan mikä tahansa muukin.

Roolini olisi taitaja. Esittäjä (ja tutkija) olisivat myös mahdollisia, mutta sitten myös joidenkin päällyslehtien pitäisi olla toisin. Olen siis ulospäin suuntautunut taitaja tai hieman estynyt esittäjä. Ja taitajaksi epäkäytännöllinen - sen sijaan kyllä juuri niin kaoottinen ja rutiineista ahdistuva kuin taitajan väitetään olevan.

Päämääräksi heiluri valitsi kasvun. Haalin kokemuksia ja puhun mielelläni niistä, ja välttelen päätöksiä... Kakkosvaihtoehtona olisin tarjonnut hyväksymistä.

Asenne olisi ihannoiva. Jostakin syystä mikään asenteista ei oikein tuntunut istuvan. Ihannoivuus oli vähiten epäsopiva, ja siihen kuuluva ikuinen tyytymättömyys kyllä osuva.

Perusominaisuus on ahneus. Itsepäisyys ei myöskään olisi kovin vieras.

Toimintatapa on tarkkailu, keskus tunneperäinen.

Huomasin, ettei minulla ole yhtäkään toimintaan suuntautuvaa päällyslehteä. Se selittäisi, miksi en todellakaan ole mikään toiminnan ihminen, ja delegoin käytännön puuhat mieluummin muille. Kuitenkin jonkinlainen määrä liikuntaa tai tekemistä on minulle tärkeää, koska se maadoittaa epärealistisista ajatusketjuista tai tunnekuohuista.

Oli kiva lukea sinustakin Julietta!  :)

Olin menossa koko viikonlopun, enkä ehtinyt lukea kirjaa eteenpäin, mutta palaan varmaankin pian uusien ajatusten kanssa.  ;)

Linn

Olen ylikypsä sielu ja haisen hieltä! :idiot2: :idiot2: :angel:

Olen kalkkis sielu.
Käyttäytymisen on yhtä korrektia mitä
Matti Vanhasen budjettiesitykset
En osaa pitää hauskaa.
Hienostelen ja olen ämmämäinen.

Vihaan sen takia kaikkia muita.

Terve taas,

tein hieman tutkimuksia noiden tasojen kanssa www.michaelteachings.com -sivustoa apuna käyttäen. Bingo, löytyi! Se on kutonen.

In Mature and Old sixth level lifetimes, you piece together the experiences of the prior levels and start handling obligations incurred along the way. This means accumulated karmic debts get paid back through numerous, intense, nearly overfilled sixth level lives. A person will likely have trouble after hard luck and be at wits end from all the calamitous action coming her way. These sixth level catch-up lives are a difficult and demanding group, usually taking longer to complete than any other level. As an Old Soul, these lives are truly the last chance for all karmic completions, some of which have been avoided for dozens upon dozens of lifetimes.

Täysin samaa mieltä Kehon kanssa.
Aikuistukaa jo.

Ivan, itsetuntemuksen lisääminen on aikuistumista.

Mie testasin eilen tuota heiluria ja otin selvää mm. sieluniästäni ja tasostani. Vastaus oli vanhan sieluniän 5 taso (tosin myöehmmin heilurin tarjosi myös tasoa 6.). Tavallaan oli pettymys huomata, että on vielä jotain oppimatta ja joutuu syntymään uudelleen, jotta pääsee käymään myös läpi tasot 6 ja 7 (ajatellen, että saisin 5. tason suoritettua nyt). Toisaalta, kun rupesi miettimään, miten paljon tasoja on jäänyt jo taakse ja että on jo melkein perillä vapautuakseen tästä materialistisesta tasosta, tuli hyvä mieli ^__^

Tutkiskelen varmaan lisää asioita heilurilla, kunhan joskus jaksan mennä kirjastoon ja toivon mukaan saada lainatuksi Michaelin kirjoja jälleen.

Minäkin luin joskus ja vielä palaankin Michaelin kirjoihin silloin tällöin.
Opin ymmärtämään niistä itseäni, Esittäjän roolin tunsin omakseni, ehkä osa Taitajaa. Se mikä oli antoisaa, aloin ymmärtämään muita, aivan erilailla maailmaa ajattelevia ihmisiä, enkä torjunut heitä enää niin paljon. Opin jopa anteeksiantoa.

Jos Keho kutsuu kirjoja vanhahtaviksi, niin minä olen mennyt ajassa vieläkin enemmän taaksepäin (taaksepäin kävelevä rapu) ja tutustuin Gurdjieffiin, mieheen joka on ollut noiden kirjojen taustalla alkuunpaneva voima. Ja siellä vasta tyyppi! Ihastuin häneen niin  :smitten:, että mielessä on monesti ollut liittyä yhdistykseen tai seuraan, joka Suomessakin on. Olen yrittänyt saada käsiin kaiken mahdollisen häntä koskevan. Ja ihmejuttuja onkin tapahtunut.

Joskus tuntuu, että ne kirjat ja sielut kävelevät vastaan kun aika on.

Nostanpa taas tätä aihetta esille, kun itse meinasin asiasta keskustelua viritellä. Itsekin olen näihin kirjoihin tutustunut. En ole toisaalta ihan kauhean syvällisesti päässyt alkuun tuossa oman sielun pohdinnassa tai no pohdintaa on kyllä ollut, mutta mitään kauhean selkeää kuvaa ei ole vielä muodostunut. Lähinnä olisikin mukava keskustella asiasta enemmän, sillä se jo itsessään varmaan selkeyttäisi omaa pohdintaa, kun sitä ei täysin oman pään sisällä tarvitsisi tehdä.

Eli oletteko miten selkeästi hahmottaneet oman sielunne ikää ja omaa roolia ja päällyslehtiä? Mikä teitä on helpottanut sen pohdinnassa? Entä koetteko sielunne hahmottamisen miten tärkeänä asiana oman kehityksenne kannalta?

Mukavaa olisi saada aikaan avointa keskustelua näinkin mielenkiintoisesta asiasta =)

Tuo on oikeasti tärkeä asia muistaa.

Jollain tapaa tuo järjestelmä vain tahtomattaankin saa aikaan sen, että jotkut sielunvaiheet vaikuttavat paremmilta kuin toiset. Ehkäpä juuri sen takia minulle on erittäin vaikeaa koittaa määritellä omaa sieluani, sillä jollain tapaa koen, että en pysty tekemään sitä irti omasta persoonastani. Jos joskus ajattelen, että tuo kuvaus sopii minuun hyvin hiipii mieleeni kuitenkin epäilys siitä, että olen egoni ohjaamana vain kuvitellut olevani sellainen, että se jollain tapaa hivelee egoani ja on heijastuma lähinnä siitä mitä ehkä haluaisin olla, ei niinkään kuvaus omasta todellisuudestani.

Monia ominaisuuksiahan ihailen ja moniin pyrin, mutta se, että samaistun johonkin tekstinpätkään ei välttämättä tarkoita sitä, että se kuvaisi minua vaan lähinnä se voi kuvata enemmän toivetta ja haavekuvaa.

En haluaisi oikeastaan sanoilla kuvata omaa sielunikääni, sillä kun sen siten kuvailen koen valehtelevani. Kun en sitä kuvaile tunnen kuvailevani sitä parhaiten. Mutta toisaalta taas jos on olemassa sanat oman sisäisen maailmani kuvailemiseen, niin miksi minun tulisi pelätä kuvailla sitä. Miksi pitäisi oikeastaan loppujen lopuksi pelätä sitä, että ego ohjaa liikaa, sillä jos sitä pelkää niin ei kyllä oikein pysty luottamaan omaan sisäiseen ääneen.

Rupesipas itseäkin kiinnostamaan tuollaisen päällyslehtikartan saaminen. Kaiketi siitä olisi se hyöty, että ymmärtäisi omaa käyttäytymistään ja rooliaan paremmin, vaikka en nyt tiedä olenko loppujen lopuksi niin hukassa itseni kanssa kuin aina kuvittelen. Aina tunnun eksyvän oikeisiin paikkoihin ilman sen suurempia ponnisteluja. Mutta olisihan tuo varmaan hyödyllinen juuri sen suhteen, että osaisi ilmentää oman persoonansa positiivisia puolia, eikä keikkuisi siellä negatiivisuuden puolella.

Niin sehän tuossa oman roolin pohdinnassa on vaikeaa, että mielestäni monet kuvaukset noista kuulostavat läheisiltä. Ehkä jollain tapaa taitajan rooli on jäänyt noista itselle mieleen parhaiten, mutta en oikeastaan osaa sanoa, että koenko pohjimmiltani olevani taitaja. =/

Omasta sieluniästäni en oikeastaan osaa edes sanoa, tai no ehkä enemmän aina pelkään meneväni pahasti vikaan sen kanssa. Kun sitä tosiaan ilmentää niin monia asioita omassa elämässä, että sen iän sijoittaminen mihinkään tarkkaan on vaikeaa.

Tuli mieleen tuosta KV:n tekstistä, että on aika jännä ajatella, että haluaako elää uudestaan tämän elämän jälkeen. Minusta kyllä itsestäni vahvasti tuntuu, että haluan palailla katselemaan tätä maailmanmenoa vielä pitkään sen jälkeenkin kun en sitä enää kehitykseni kannalta tarvitsisi. Tai no tällä hetkellä ainakin koen mielenkiintoisena asiana maailmassa sen, että nyt olisi oikeasti aika ruveta toimimaan sen totutun kaavan ulkopuolelta, jotta saataisiin kehitystä eteenpäin. Täytyisi oppia käyttämään sitä ihmisyyden yhtä parhaista piirteistä, nimittäin positiivista luovuutta. Ehkä haluaisin nähdä vaikkakin vain sivustakatsojana ihmisten toimivan parhaimman mahdollisen potentiaalinsa mukaisesti. =)

Mutta huomautan toki, että en pidä itseäni mitenkään erityisen henkisesti pitkälle ehtineenä, joten vaikka en haluaisikaan uudelleensyntyä, niin eiköhän tänne ole pakko palata, jos en nyt vallan hurjaksi heittäydy. =D

moni tällainen kanavoitu kirja koettaa saada ihmisiä muottiin, eikö? on yrityksiä määritellä, no siksi en oikein voi kategorisoida itseäni. monessa kohdassa olisin voinut rastia ruutuun monta roolia. vilkaisenpa vielä mitä Seth opettaa.

 INSPIRATION      SERVER
+Service
-Bondage         PRIEST
+Compassion
-Zeal
EXPRESSION    ARTISAN
+Creation
-Artifice         SAGE
+Expression
-Oration

ACTION
   WARRIOR
+Persuasion
-Coercion         KING
+Mastery
-Tranny
ASSIMILATION         

SCHOLAR
+Knowledge
-Theory
   

My profession of choice might be as actor, dancer, fine artist, surgeon, fashion model, carpenter, contractor, mechanic, designer, craftsman, architect, inventor, musician, writer, poet.

My profession of choice might be as businessman, entrepreneur, foreman, manager, police officer, fireman, lawyer, soldier, prison guard, athlete, construction worker, bouncer.

My profession of choice might be as a scientist, writer, college professor, historian, philosopher. I am    naturally attracted to the information professions, and the information highway via the Internet is something I soak up like a sponge.

My choice of profession might be as actor (especially on stage), teacher, writer, salesperson, politician, TV announcer, public spokesman, psychic, comedian.

My choice of profession might be as head of country; CEO of corporation; film producer; military commander; entrepreneur; investor; economist; bank manager; symphony conductor; football coach; bartender; or anything else that requires a supervisory or problem-solving role.

The Goal of Growth
+ Comprehension
– Confusion    40% of the
population    Inspiration

The Cardinal Inspiration Goal is Growth, and it is the optimistic Goal. This is a difficult Goal for the person who has it do deal with. It causes him to always want more, better, higher, greater. It causes discontent and unrest, what I call the "greener pastures" syndrome. He is never quite satisfied with the present situation. To some extent this can be said about all the Goals, since the nature of a Goal is such that one never fully achieves it. It is true of Growth in the sense that the person who has it is never satisfied to "leave well enough alone". He is always demanding so much of himself. Often he takes more upon himself than he can possibly handle. He likes feeling pushed to the limit of his capacity and beyond with challenging situations and relationships. The person in Growth does not want to let any opportunity slip by. Every life event is seen as a chance for further experience. He feels that the biggest sin one can commit is to not fulfill one's uttermost potential. All talents must be developed. Every situation must be explored. To a person in Growth, the world is a realm of never ending variety. He gets bored easily if there is not an unending stream of new experiences. The more that is happening, the more he is fulfilled. He thrives on challenging situations where many things are happening at once. Circumstances that others might find tumultuous, he finds stimulating. He "has his fingers in many pies" at once. He delights in juggling the numerous activities in which he is involved. He likes to be "in the thick of things."

Growth is the Complement of Reevaluation (Reduction). In other words, each avoids what the other seeks. People in Growth are normally very open about themselves. This is the opposite of -Withdrawal in the Complementary Reduction Goal. People in Growth have nothing to hide. Their lives are an open book -- they want to reveal themselves. They are not mysterious. They like to have people around — "the more the merrier". They are usually very gregarious and have no trouble revealing intimate things about themselves. If someone does not reciprocate by also "letting it all hang out", this is frustrating to them. They are uncomfortable with people who cannot openly and freely express themselves. Quite unlike people in -Withdrawal, they have a desire for an intense intimacy, even to the point of being nosy and prying. People in Growth want everything. People in Reevaluation (Reduction) want only what is truly necessary, and ignore the rest. Both Growth and Reduction, being Aspects of the Inspiration Processes, are concerned with values: Growth values everything — it is unlimited in its scope of quality. On the other hand, Reevaluation values only the necessary — it is very limited. People in Growth often feel that their lives are too restricted, and this is uncomfortable to them. They avail themselves of every opportunity for progress.

The Growth Goal and the Passion Mode are the Counterparts of each other. The Passion Mode has what the Growth Goal seeks — an uninhibited approach to life. The difference between the two is that a person in Passion behaves as if every wonderful experience resided within him already, so he has no need to seek this in the outer world as does the person in Growth.

The original name of the Positive Pole of this Goal is "comprehension". I do not think this meant intellectual understanding, since that is Ordinal Expression, and Growth is Cardinal Inspiration. I think the intention is the noun form of the adjective "comprehensive", meaning "all-inclusive" or "wide in scope". People in this Pole are interested in everything, and they want to get acquainted and involved with everything. They want to embrace everything, and become on familiar terms with it.

In order to avoid possible misunderstanding of this Pole as having to do with mental considerations, I enjoy using "+Unfoldment" rather than "comprehension."  The meaning here is that a person in this Pole seeks personal development, evolution, revelation and intimacy in himself and in others and in the world. He wants things to be out in the open, in plain sight. He wants his experiences to be developed to their greatest potential, to their highest state, to the maximum degree. Such a person tends to be a gregarious extrovert.

The Negative Pole is -Confusion, which often results when the person in Growth tries to take too much upon himself or do too much at once. The seeking of challenging complications has degenerated into chaos. He has become prolific to the point of being wasteful. In the -Confused state, he still pushes for interesting experiences, but he is not sure where to push because he is bewildered. He gropes along with a hit-and-miss method that reveals his perplexity. He often mistakes intricacy or complexity for progress. He is disorganized, and feels befuddled, and confounded. His energy is scattered; he is disoriented, and his head is spinning.

Life presents a person with many and diverse opportunities, and it is quite impossible to fulfill them all. One simply cannot explore every avenue that is presented. If one tries to, he will not be able to concentrate on the most important matters at hand. The result of this can be the Negative Pole of -Confusion. The way to get out of this -Confusion is to consider the Positive Pole of the Complementary Goal of Reduction, which is +Efficiency. Make a priority list. Focus the attention on just one thing and apply your energy to it. There are so many things in the world that can distract one's focus of attention. It takes a concentrated effort for a person in Growth to set priorities because everything is important to him. He wants to experience it all. As a consequence, he may flit about from item to item, from one concern to another, without lingering on one thing long enough to fully appreciate it. This is not the most effective way to promote growth. To get out of -Confusion, people must realistically evaluate what needs to be done by comparing the relative merits of the items they seek to experience. at a time. People with this Goal often pare down their options so they can concentrate on one thing. They seek continually to narrow their range of involvements. They want situations such that they can cope with them easily and without stress and confusion. They avoid circumstances that are demanding or intrusive.

-- Phil Wittmeyer
 

Growth, at forty percent of the population, and acceptance, at thirty percent, are the two most popular goals. Growth is a state of movement, of seeking new experiences, new stimuli to which to respond. To move, we must be unbalanced. When we walk, most of the time, we are “falling” forward. Acceptance is a state of stillness and balance, being peaceful about what happens. People in growth tend to be in motion, and those in acceptance tend to “plunk down.” I would imagine, for example, that adult education classes are filled with people in growth, who tend to be busy and continually trying to learn something. I am in acceptance, and I don’t have much motivation to go out and do those types of things. I probably feel over stimulated more easily than those in growth. Still, those in growth can become over stimulated and, as a result, go into the negative pole, confusion.

-- Shepherd Hoodwin

Oikeastaan juurikin tuo kategorisoiminen on itseäni hiukan kammoksuttanut. Tai no, en itse haluaisi kokea olevani määriteltävissä minkään raamien sisään, vai onko tämäkin sitten sitä egoismia? Ehkä jollain tapaa koen, että tälläiset määritelmät voivat toimia ohjenuorina millaiseen käytökseen ja toimintaan tulisi pyrkiä, mutta en usko niiden aukottomasti määrittävän meidän sielujamme. Jos itsensä ahtaa raameihin, niin mitä tapahtuu sille osalle, joka jää niiden ulkopuolelle. Luultavasti emme silloin kuuntele niitä ääniä, jotka eivät pieniin laatikoihimme sovi ja osa persoonallista potentiaaliamme jää käyttämättä.

Mutta toisaalta voihan olla, että näitä raameja ei ole edes niin tiukoiksi tarkoitettu ja ne vain näiden tekstien välityksellä siltä vaikuttavat.

no jos tutustuu 50 eri tyypin kanavointeihin ja koettaa löytää jonkun kategorian niin huh. ne kaikki väittää tietävänsä Jumalasta. veikkaisin että yksinkertaisuus on valttia.

No ehkä ne onkin sitten tarkoitus lukea kokonaisuutena, että ei liikaa jumitu siihen yhteen kanavoitavaan. =D Noh, en kyllä tiedä. Aikamoista sokkeloa nämä kanavoinnit tuntuvat olevan ja en ole edes varma pidänkö mitään lähdettä nyt niin aukottomana, että siihen uskoani valuttaisin. Lähinnä näitä tuntuu olevan mukavaa lukea kuten mitä tahansa filosofista tekstiä, ajatuksia herättävinä ja pohdintaan inspiroivina.

Minua häiritsee noissa sielunikäasioissa se, että ne ovat hyvin vahvasti yhteydessä meidän ihmiskunnan tämänhetkiseen aikakäsitykseen. Ehkä koska näemme ajan hyvin lineaarisesti niin myös tämä sielunikä nähdään samoin. Pitäisi itseasiassa enemmän perehtyä aika ja avaruusteemaan noin tieteenkin kannalta, voisi valaista tätäkin asiaa kummasti. Jos ajan oppisi näkemään sen kausaliteetin ulkopuolelta niin luultavasti pystyisi ymmärtämään nämäkin asiast objektiivisemmin tai no eikös kaikki ole kuitenkin subjektiivista loppupeleissä.

heheh

Jelaila Starrilla oli jo näkemys, että aiemmat Luojat oli jo luoneet aiemmat Universumit valmiiksi ja tämä sitten luotiin vielä leikiksi päälle. niinkuin seuraavatkin Universumit! niin että koska aloimme ja koska lopuimme= hyvä kysymys.

Aika rajallisesti pystymme käsittämään mitään, joten tuskin voidaan sanoa, että alamme jostain ja päätymme johonkin. Eikös kaikki ole vain sitä kiertokulkua. Tosin ihmismielelle on erittäin vaikeaa käsittää, että joku olisi ollut aina olemassa, sillä olemme niin tottuneita katsomaan maailmaa aloituksista lopetuksiin, syntymästä kuolemaan.