Astro Foorumi

Heips,

Minua on viimeaikoina askarruttanut tämä minun pelkoni yliluonnollisia asioita kohtaan. En ymmärrä mistä moinen kauhu saattaisi johtua.

Luin eilen loppuun Diana Cooperin kirjan "Ihanat Enkelit" ja olen tehnyt kirjassa olevia palveluharjoituksia sitä lukiessani. En vain ymmärrä mistä johtuu se, että ajoittain pelkään houkuttelevani joitain epäystävällisiä olentoja. Olen saattanut maata sängylläni täysin turvallisessa kodissani ajatellen enkeleitä kun yhtäkkiä mieleni täytty kamalilla kauhukuvilla jostain hirveästä olennosta joka tahtoo minulta jotain.

Minä pelkään jotain aivan kamalasti. Tämä on alkanut riivaaman minua ihan toden teolla ja tahtoisin tietää mistä voisi olla kysymys. Toisaalta tunnen itseni ihan hölmöksi kirjoittaessani tästä.

Tuossa kirjassa on yksi enkeliharjoitus / mietiskely, minkä avulla voisi saada selville oman suojelusenkelinsä nimen. Ryhdyin tekemään sitä eilen illalla kunnes yhtäkkiä tunsin pakokauhua edes siitä ajatuksesta, että kuulisin päässäni jotain. On hetkiä jolloin toivoisin, että voisin ihan konreettisesti nähdä enkelin, valo-olennon tai oppaan ja silti pelkään sitäkin.
Tämä on ihan naurettavaa. Tuntuu siltä kun painaisin kaasua käsijarru päällä tässaä asiassa.

Kirjassa kerrotaan, että kolmas silmä-chackra voi avautua joissain tapauksissa väkisin jonkun trauman, huumeidenkäytön, nälkiintymisen (tai muun) takia. Tämän seurauksena henkilö voi alkaa näkemään alempiin astraalimaailmoihin. Luulen, että minulle on teininä käynyt niin. Näin niin toden tuntuisia kauhieta unia, että tuo selitys olisi siihen aika osuva. Niissä unissa lähdin aina liitelemään kehostani ja ympärilläni oli hirveästi pakokauhua, pelkoa, tuskaa, hätää yms. .. joksus näin unissa epämukavia tai pelottavia olentoja, mutta useimiten se oli sellaista tietoisuutta ympäröivästä pahuudesta. Kaikkien hirveintä noissa unissa oli aina se, että tiedostin täysin olevani unessa, mutta en saanut itseäni hereille millään! Huh, ne oli kamalia - onneksi (*koputtaa puuta*) en kärsi niistä enää.

Voikohan se olla niin, että olen niiden kautta ruvennut pelkäämään niin, etten uskalla antautua tai nähdä/kokea mitään, mikä ei liity tähän fyysiseen todellisuuteen?

Onko kukaan muu kokenut mitään samankaltaista? Entä onko kenelläkään mitään hyviä neuvoja siihen, miten saisin tuon pelon häviämään?

/A

Ensimmäinen askel pelosta irti pääsemiseen on ymmärtää, että mitään pelättävää ei ole. Kaikki on osa Alkulähdettä ja koska sinäkin olet osa Alkulähdettä voidaan sanoa, että kaikki on osa Sinua. Sinulla on valta kieltää negatiivisia olentoja ja ajatuksia tulemasta luoksesi.

Samankaltainen vetää puoleensa samankaltaista eli jos alat ajatella, että vedät puoleesi jotain matalavärähteistä olentoa niin käy, ennen pitkää. Niinpä sinun tulee muuttaa ajatusmaailmasi toisenlaiseksi: vedän puoleeni vain ystävällisiä olentoja ja jos joku ei-niin-ystävällinen olento yrittäisi kontaktiin kanssani minulla on oikeus ja voima käskeä sitä Rakkauden nimeen poistumaan. Lisäksi, kun Dianan kirjoja olet lukenut, tietänet myös, että arkkienkeli Mikael suojelee kaikkea negatiivista vastaan, samoin kuin arkkienkeli Zadkiel polttaa kaikkea negatiivista pois. Voisit yrittää polttaa pois pelkojasi Zadkielin avulla ja pyytää Mikaelia suojaksi silloin, kun pelottaa.

Kaikilla meillä alkaa jossain vaiheessa mielikuvitus laukkaamaan ihan liikaa ja huomaan itsekin joskus pelkääväni, että entäs jos huoneessani onkin jotain ei-mukavaa. Tunne menee kuitenkin ohi, kun ei anna mielikuvitukselle valtaa. Tuollainen pelottelu kuuluu egon piiriin, joka on siis sielun vastakohta. Sielu tietää,ettei sillä ole mitään pelättävää (ja jos onkin, niin ainoa pelättävä asia on joutuminen egon vaikutuksen alaisuuteen kokonaan), mutta ego ei luota mihinkään tai kehenkään. Eikä varsinkaan sellaiseen, mitä ei voi fyysisesti nähdä, tuntea, haistaa, maistaa tai kuulla! Egolle on luontaista pelätä tuntematonta. Se on osa itsesuojeluvaistoa, joka kuuluu egon alaisuuteen. Egon tehtävä on huolehtia ensisijaisesti ruumiistamme, jotta voisimme sieluina elää ja täyttää tehtäväämme täällä kupsahtamatta siihen, että ilman itsesuojeluvaistoa menemme taputtamaan meille tuntematonta eläintä ja joudumme tapetuksi ;D Tai että menemme tutkimaan tuntematonta luolaa ja jäämme kivisortuman alle. Siihen sinunkin pelkosi perustuu - pelko siitä, että sinulle tapahtuu jotain kamalaa, joka johtaa ennen pitkää kuolemaasi. Ego yrittää siis pitää kehoasi hengissä, mutta nyt tuo hengissäpitomekanismi on ottanut sinusta aivan tarpeettoman ylivallan.

Mitä kertomiisi uniin tulee, on paljon mahdollista,että ne ovat vain unia. Vahvoja, mutta unia kuitenkin. Jos kyse on ruumiistairtautumisesta unen aikana ja koet pelottavia asioita voisin veikata, että yksi elämäsi tehtävä tässä elämässä on päästä tuosta pelosta irti. Tietää, että sinusta huolehditaan ja sinua suojellaan. Voin kertoa omakohtaisen ruumiistairtautumiskokemuksen. Minullahan ruumiistairtautuminen on sinun tapaasi äkkinäistä ja hyvin epämiellyttävää. Minua pelottaa enkä meinaa päästä takaisin kehooni. Kaikki ympärillä tuntuu epämiellyttävälle. Irtosin kerran kehostani juuri ennen nukahtamista ja singahdin jonnekin mustaan, tyhjään paikkaan. Sellaiseen Olemattomuuteen, missä ei ollut mitään - ei seiniä, ei lattiaa,ei kattoa, ei ääniä, ei hajua, ei ketään muuta, ei mitään valoa tai väriä, ei välimatkoja. Ei yhtikäs mitään. En päässyt millään takaisin kehooni. Olin itsekin lukenut juuri muutamaa kuukautta aiemmin Dianan kirjan "Ihanat Enkelit" ja päätin kutsua enkeleitä avukseni. Minun luokseni lennähti salamana kaksi aivan valtavankokoista miesenkeliä (vaikka eihän heillä olekaan sukupuolia ;D). He ottivat minua molemmista käsistä kiinni, mutta silti minua pelotti, että jos päästän irti tipahdan jonnekin. Toinen heistä huomasi, että minua pelotti, joten hän sanoi voivansa ottaa minut syliin kannettavaksi. Niin hän tekikin ja kun pyysin päästä takaisin kehooni, hän lupasi viedä minut sinne. Kiepsahtelin takaisin ruumiiseeni ja hetken päästä kuulin telepaattisesti mielessäni äänen "nyt voi alkaa herätellä itseäsi". Ja minä heräsin. Pelotti ruveta nukkumaan tuon jälkeen, mutta Mikaelin avustuksella uskalsin taas nukkua. Myöhemmin sain tietää, että kyseinen minua auttanut miesenkeli oli oma suojelusenkelini Athamaijos ja nykyisin keskustelemme toistemme kanssa melkein joka päivä. Yhteys siis toimii moitteetta ja mikä tahansa minua pelottaakin voin aina jutella siitä Athamaijokselle.

Eli meistä kyllä pidetään huolta! Ensi kerralla jos näet tuollaisen unen koetapa pyytää enkeleitä avuksesi!

En itse näe, että kyseessä olisi kolmannen silmän liian aikainen avautuminen. Jotenkin tulee vain sellainen kutina. Sinua opetataan vain ymmärtämään, että yliluonnollinen on luonnollista ja mitä me todella saamme pelätä ei ole tuonpuoleinen vaan tämänpuoleinen. Tuonpuoleinen on koti ja tämänpuoleinen on vieras paikka, jossa on enemmän pelättävää ja kuolettavampaa pelättävää kuin toisella puolella: väkivalta, sodat, rasismi, pelot, kiistat, rikokset, sairaudet, itsekkyys, tunteettomuus jne. Ja nuo kaikki johtuvat vain siitä, että ihmiset eivät ole avautuneet kunnolla tuollepuolelle, henkimaailmalle. Todellinen Itse ja Koti on unohtunut. Ihmiset eivät luota siihen, että heistä huolehditaan. Sanotaan, että vain vahvat ja nopeat elävät, elämä on taistelua, mutta se on egon määritelmä elämästä, ei sielun määritelmä.

Ja mehän olemme sieluja, joilla on fyysisiä kokemuksia, emme kehoja, joilla on sielullisia/yliluonnollisia kokemuksia :coolsmiley:

epona, ei hätää. Mäkin pelkään ihan kaikenlaisia yliluonnollisia asioita aivan tolkuttomasti.
  Itselläni tämä johtuu liian vilkkaasta mielikuvituksesta ja liian nuorena katsotuista kauhuelokuvista. Iltaisin yksin kotona koneella istuessani huoneeni ovi lukittuna, TV kiinni ja hiljaisuuden vallitessa saan joskus aivan järjettömiä paniikkikohtauksia. Tuntuu kuin joku hengittäisi niskaan ja vahtisi minua. Toisinaan pelkään jonkun kävelevän ulos kokovartalopeilistäni tai vaatekaapistani. (Tämä ei ehkä liittynyt asiaan ihan täydellisesti, mutta odotas.)
  Kerroit unistasi ja siitä kuinka tiedoistit nukkuvasi. Noh, pistän paremmaksi; kuvittelepa tilanne, jossa nukut ja luulet olevasi hereillä. Itselleni tätä sattuu ehkä noin kerran kuussa, viimeksi kaksi viikkoa sitten. Makaan omassa sängyssäni ja yritän saada unta. Katson kelloa ja se näyttää puoli yhtä. Käännyn selälleni. Yritän erottaa katon kuvioita. Kuulen koko ajan sen seinäkellon sekuntiviisarin tikityksen ja keskityn siihen. Sitten mun sänkyni päädystä suoraan pääni kohdalta ilmestyy käsi, joka haparoi jotain tarttuen mun yöpaidan kaulukseen ja täten kuristaen mua. Heräsin potkien ja olin ihan varma että mun kaulalla oli käynyt sellainen kylmä käsi. Kovasti myös yskitti.
  Useimmilla meistä on myös vaistomainen pelko kaikkea uutta, tuntematonta ja selittämätöntä kohtaan. Minä ainakin pelkään asioita joita en osaa itse määritellä.
  Pelothan edelleen voi voittaa kohtaamalla ne, mutta minä en ainakaan nää mitään keinoa päästä irti näistä peloistani, koska ne ei oo niin.. ööh.. konkreettisia? (esim. liikenneonnettomuuden jälkeen sitä tapahtumapaikkaa pelkää. Kun siitä ajaa taas niin se pelko häviää. Jää toki pieni kokemuksen tuoma varoitus takaraivoon tulevan varalle. Konkreettisempaa kuin esim. pelko hengistä). Get it?
  Kai kaikista peloista pääsisi eroon virittämällä oman mielen modeen "en pelkää". Se vaan on niin pirun vaikeaa..

Tästä tuskin oli paljon apua, joten ihmiset pistäkää neuvoja niin saadaan eponan kanssa mielenrauha..  ;)

EDIT: AthaMaarit, täydet pojot sulle. Enää ei pelota niin kamalasti..  :laugh:

Ai niin! Unohdin sanoa, että kun samankaltainen vetää puoleensa samankaltaista se koskee myös meidän omaa mielen ja energiatasapainon tilaa. Jos olemme jatkuvasti onnettomia, surullisia, ahdistuneita, stressaantuneita, peloissamme tai elämme muuten vain haitallista elämää (esim. itsekeskeistä elämää, liikaa ryyppäämistä, huumeita, jatkuvaa vihaa, tunteettomuutta esim. parisuhteessa ymv.) alkaa negatiivinen energia ympärillämme kutsua puoleensa negatiivisia energioita ja olentoja. Tästäkin löytyy omakohtaisia kokemuksia. Autoin joskus raskaasti masentunutta ystävääni (nykyisin entinen ystävä) puhdistamaan hänen asuntonsa negatiivisten värähtelytasojen olennoista, joita hän itse nimitti demoneiksi. Lähetin ajatuksissani hänelle valoa ja pyysin olentoja poistumaan, mutta vielä mitä! Sieltähän pölähti sellainen musta, kylmä otus minun luokse uhkailemaan! Pyysin Mikaelia tulemaan suojauksensa kanssa silloiseen huoneeseeni, joka auttoi. Otus ei päässyt sisälle, mutta odotti heti oven takana. Viipyi ehkä 2 tuntia, mutta lähti. Puhdistus sinänsä ei auttanut mitään sillä ystäväni jatkoi näiden negatiivisten olentojen kanssa vehkeilyä kiroten enkelit maan rakoon (koska ne eivät luvanneet hänelle mitään konkreettista vaan kehottivat kasvamaan, kun taas nämä "demonit" lupasivat vaikka mitä). Samanarvoinen veti puoleensa samanarvoista.

Toinen samantyylinen kokemus liittyi toiseen asuntoon, jossa asuin miespuolisen kämppiksen kanssa. Ihana ihminen ja kiltti tyyppi, mutta elämä ihan retuperällä. Suurin osa ajasta kului viinaa juodessa, vaikka hän usein sanoikin ettei se tunnu hyvälle. Sosiaalijuomari. Saattoi mennä kaksikin viikkoa etten nähnyt häntä lainkaan ja periaatteessa asuin yksikseni.
Noh, kämppiksen huoneessa oli inhottava energiatukkeuma yhdessä nurkassa ja se säteili aina olohuoneeseen saakka. Silloinen työtoverini oli meillä yhden yön ja nukkui olohuoneessa. Aamulla hän sanoi ettei enää koskaan tule nukkumaan meidän olkkariin, kun siellä tuntui koko yön olevan jotain pelottavaa. Kämppikseni silloinen tyttöystävä puolestaan näki kämppiksen huoneessa pelottavia ja todentuntuisia painajaisia. Yritin monesti puhdistaa sekä olkkaria että kämppiksen huonetta,mutta energia tuli aina takaisin, kiitos kämppikseni. Hänen elämäntilanteensa ja tapansa pitivät tuota energiaa yllä ja toisekseen asunto oli aikaisemmin kuulunut hänen isälleen ja tämän naisystävälle ja asunnossa oli tapahtunut paljon ikäviä asioita, mm. viinan liikakäyttöä ja pahoinpitelyä - myös lasten hakkaamista. Paljon riitaa ja epäsopua. Kämppiksen muistot noista ajoista ruokkivat vielä taloon jäänyttä ikävää energiaa.
Nukuin itsekin joitakin öitä olohuoneessa ihan vain huvin vuoksi ja aina siellä aisti jonkin ikävän fiiliksen. Ei mitenkään vaarallisen mutta ikävän. Sain silti nukuttua hyvin, kiitos jälleen kerran enkelien, joita pyysin avukseni.

Pitäkää siis huolta, että olette Itse kunnossa ja tasapainossa! Tasapainoon pääsee kuuntelemalla ja toteuttamalla sydämensä ääntä, olipa se ääni miten hulluja ehdotteleva ääni tahansa ;D

Kiitoksia vastauksista.

Uskon kyllä itsekin, että ihminen houkuttaa puoleensa negatiivista enegrigaa jos ajatukset ja teot liikkuvat samankaltaisissa asioissa. Nuo näkemäni unet heijastivat tosissaan erittäin hyvin silloista elämääni ja sieluntilaani. Olin pitkään hakusessa itseni kanssa, voin erittäin huonosti ja elin hyvin itsetuhoista elämää. Onneksi elämälle näyttää avautuneen uusi suunta ja nuo ajat, (vaikka ovatkin osa minua), vaikuttavat jääneen taakse.

Se, että pelkoni liittyvät egooni voi tietysti olla täysin mahdollista. Onpa sillä siinä tapauksessa erittäin vahva ote minusta. Toisaalta voin varmasti lohduttautua sillä, että egosta ja sen vallasta voi oppia eroon.

Ehkä tässä nyt sitten vaan on kyse epätasapainoisesta tunne-elämästä eikä mistään muusta. Toisaalta, ehkä minä pelkään sisimmissäni hulluksi tulemista (se on jo tosin aivan liian myöhäistä kaikkien viisaiden päätohtoreidenkin mukaan- miksi  sellaista siis enää tässä vaiheessa pelätä :)) tai kenties minä tosiaan olen aivan liian nuorena katsonut liikaa sopimattomia elokuvia.

Huomaan toivoneeni, että kyseessä olisi ollut kolmannen silmän liian varhainen avautuminen, vaikka nuo kokemukset sinällään olivat negatiivisia. En oikeastaan edes tiedä miksi ajattelen niin...



Mitä enemmän tässä mietin asiaa sen varemmaksi tulen siitä, että olen epätasapainoisempi kuin olin itselleni mieltänyt. Kenties mniun tekisi hyvää lukaista uudemman kerran "chakrat balanssiin" -palsta ;)


Kiitoksia vielä teille AthaMaarit ja Lionheart siitä, että kirjoititte. Annoitte minulle ajattelemisen aihetta.  :smitten:



Ai niin tuli vielä mieleen siitä suojelusenkelistä. Silloin toissayönä yritin kovasti  saada selville hänen nimeään ja pelästyin suunnattomasti kesken koko mietiskelysession. Ajattelin, että eivät enkelit eikä muutkaan oppaat varmasti antaisi minun edes kokea mitään sellaista mihinkä en ole valmis. Sain silloin pelkoni häviämään miettimällä tuota ja kutsumalla juuri arkkienkeli Mikaelia luokseni. Juuri kun olin nukahtamaisillaan kuulin äänen päässäni sanovan nimen Annika. Ei sitä sanottukaan millään maailmanloppuäänellä, eikä se kolissut päässä kirkon kellojen tavoin vaan se sanottiin aivan rauhallisesti lempeällä äänellä. En pelästynyt ollenkaan.
Olen sen jälkeen kyllä miettinyt, että eihän se voi olla minkään enkelin nimi: Noin tavallinen ja vielä suomalainen nimi. Eikös enkeleillä pitäisi olla joku sellainen mahtava, uljas ja persoonallinen nimi?
Annika? :o
Sehän kuulostaa pikemminkin naapurin tädiltä kuin joltain enkeliltä. Voih, että olen pettynyt....saan tuskin koskaan selville sitä nimeä.


 :)

mulle sanottiin että azhai  ;D

voihan olla että se nimi kirjoitetaan hyvinkin monimutkaisesti eikä suomalaisittain niinkuin sanotaan..vähän sama asia kun että enkelit näkyvät hamoissa jonka ymmärtää, esim miehenä tai naisena.

selitinköhän nyt vähän hankalasti..

epona

älä ole pettynyt oman suojelusenkeli nimeen.

enkelisi nimi voi aivan hyvin olla annika. enkelin nimen ei tarvitse eikä pidä olla mitenkään vaikeasti lausuttava tai kirjoitettava (joskus näinkin on).

vaikea sanoa että mistä on tullut ihmisille ihme päähän pinttymä siitä että enkeleiden nimet ovat jotenkin hyvinkin erilaisia omistamme.
Enkelin nimi voi olla ihan tälläisten mattimeikäläisten nimi...luota vaan siihen ensimmäiseen intuitioosi nimessä jonka kuulet.

Suojelusenkelillläsi on mielestäni oikein kaunis nimi.

Oman suojelusenkelini nimi on Zadine.

Niin, toisaalta tosiaan miksi se ei voisi olla ihan tavallinenkin nimi. Olet ihan oikeassa Coventina.

Oi vitsi, Epona! Sinulla on siis naispuolinen suojelusenkeli! En tiedä kuin yhden henkilön, jolla on naispuolinen suojelusenkeli, yleensä he nimittäin tuntuvat ilmentävän itseään miespuolisena. En tosin tiedä miksi, ei kai sillä ole väliä ;D

Ja muistaakseni jonkun meidän astrolaisen toisen suojelusenkelin nimi on Jorma. Eli kyllä, myös suomalaisia nimiä voi olla enkeleillä. Samoin oppailla. Oppaat tosin eivät ole minun kohdalla kuin yhtä opasta lukuunottamatta kertoneet nimeään. Olen saanut nimetä heidät itse, kun vastaus nimeä kysyttäessä on aina ollut "ei sillä ole väliä,kutsu miksi haluat". Nimensä kertonut oppaani esittelikin sitten koko nimensä: etunimen, toisen etunimen ja sukunimen ;D

Sori, en kykene vastustamaan kiusausta vähän editoida
"allekirjoitustasi", joka menee tälleen:

Asato Maa Sad Gamaya
Thamaso Maa Jyothir Gamaya
Mrithyor Maa Amritham Gamaya


Tuossa taitaa olla muutama "ylimääräinen" aspiroitu dentaaliklusiili (th).
Veikkaisin, että se saattaa ehkä kenties mahdollisesti
olla peräisin jostakin etelä-intialaisesta lähteestä...

Aikuisten oikeesti se käsittääkseni männöö, jonsei nyt
pilkkuja ruveta viilaamaan, näinikkäästi:

Asato Maa Sad Gamaya
tamaso Maa Jyotir Gamaya
Mrityor Maa Amritam Gamaya

Siis tää oli niin yliluonnollinen juttu, että nytpä pelottaa... :buck2:

Olen viime aikoina kokeillut ns. paradoksaalisen intention soveltamista
erilaisiin negatiivisiin tunteisiin. Perusidea lienee vähän samantapainen
kuin esim. monissa budolajeissa: käytetään vastustajan omaa energiaa
hyväksi tämän taltuttamiseen. Niinpä jos kyseessä on pelkotila, joka
ei vielä ole edennyt lähellekään paniikkia, sitä voi yrittää lieventää
provosoimalla itseään ikäänkuin pelkäämään vieläkin enemmän,
eli tavallaan yrittämällä pinnistetellä, jotta pelko tulisi voimakkaaksi
vaikkapa verbaalisesti ajattelemalla, että eihän tämä ole pelkotila
eikä mikään, täytyy yrittää huomattavasti bättrata, jotta siitä tulisi
kunnon pelkotila, josta voin olla "ylpeä".

http://www.netlife.fi/~msiivola/krit/logoterapian_ideologia.html

Pidän paradoksaalisen intention menetelmää sen verran arvokkaana, että näiden muutamien rivien puitteissa yritän luonnehtia sitä omalla kielelläni: kyse on sen hyväksymisestä mikä on.

Hiukan laajemmin: kun oireita ei enää juosta karkuun eli ei enää yritetä olla muuta (parempi, vahvempi, terveempi) kuin mitä on, niin teeskentely loppuu, ja ensimmäistä kertaa voidaan ponnistaa todelliselta pohjalta.

Vasta nyt tulee itse tekniikka mukaan: ei tyydytä siihen, että oireita ei enää juosta karkuun, vaan päinvastoin juostaan aktiivisti niitä vastaan; kuin kylän rakkikoiria, jotka aina ovat räksyttäneet pakenevan kantapäillä, mutta kääntyvätkin karkuun pakenijan kohdatessa ne silmästä silmään, ja juoksemalla perässä. Oireita nimittäin liioitellaan; yritetään pelätä, yritetään olla vieläkin pakkoneuroottisempi mitä ollaan, suurennellaan kaikkia omia oireita aivan absurdiuteen saakka. Absurdiuden mukana tulee kuvaan yksi mahtavimmista lääkkeistä: huumori. Kun oiretta ei vavisten enää ihastella, ja tehdä siitä Eric Bernen, transaktioanalyysin perustajan niin mainiosti kuvaamaa "kasvihuonepeliä", jossa sekä terapeutti että potilas ihastelevat oiretta kuin trooppista kukkaa, vaan nauretaan sille päin silmiä, vetää se häntänsä koipien väliin ja poistuu paikalta.

Kiitoksia vinkeistä.

Se pelko, mistä puhuin on laantunut aika paljon. Mietin sitä asiaa mielessäni ja tulin siihen tulokseen, että suuri osa siitä pelosta syntyi siksi, että yritin pakottaa itseäni kehittymään. Otin kamalaa stressiä ns. hengellisestä heräämisestä ja koin, että olen jotenkin huono ihminen kun mitään ei vaikuta tapahtuvan. En esim. näe auroja, enkä enneunia...
Paskat. Päätin, että antaa olla. Se tapahtuu, jos on tapahtuakseen.

 Ihminen on hassu kehittäessään itselleen pelkotiloja tai stressiä ihan turhista asioista.

Olen viimeaoikoina miettinyt suojelusenkeliäni paljon jos on tullut sellanen olo, että saattaisi alkaa pelottamaan. Kuvittelen olevani sellaisen vaaleanpunaisen pallon tai kuplan sisällä samalla kun enkeli ottaa minut suurien siipiensä suojiin. Se on auttanut.

Lisäkis olen miettinyt: Mikä on pahinta mitä voisi sattua, vaikka kaikki pahimmat pelkoni tulisivatkin toteen? Sellanenkin ajatusleikki on jollain tasolla pienentänyt sitä valtavaa pelkoa, mitä koin.

Siitä suojelusenkelistäni sen verran. Olkoon hänen nimensä sitten Annika. Yksi ilta mieleeni tupsahti seuraava hassu ajatus: "Entäs jos hänen nimensä ei olekaan Annika vaan olen keksinyt sen päästäni ja hänellä onkin jokin ihan toinen nimi." Sitten rupesin ajattelemaan. On se nyt perhana, että tällasista asiostakin pitää murehtia. Ellei hänen nimensä ole se, niin nyt nimeän hänet Annikaksi. Hän tuskin siitä kovasti pahastuu. Nimen hokeminen auttaa minua keskittymään kun kutsun häntä apuun.
Eli hän on Annika ja sillä sipuli.

Että näin :)

Ei kaikkea pidä oottaa niin vakavasti.

/A

Henkitasolla onkin olemassa tuollainen periaate, että asiat pitää tiedostaa mutta niitä ei pidä ottaa turhan vakavasti. Sellaista ymmärtävää tietoisuutta, joka ottaa rennosti, koska se tietää ettei mitään stressattavaa ole. ;)

Ja nimillä ei henkimaailman olennoille tunnu olevan väliä. Ystävälläni on suojelusenkeli, joka kertoi aikoinaan minulle, että hän ei halua antaa omaa nimeään minun kautta ystäväni tietoon (koska hän toivoi ystäväni kehittävän niin vahvan siteen, että voisi itse kuunnella nimen), joten hän pyysi meitä kutsumaan itseään Gaalebiksi. Nykyään kumpikaan meistä ei edes mieti mikä enkelin oikea nimi on ja Gaaleb on erittäin tyytyväinen nimeensä, eikä varmasti pahastu, jos todellinen nimi ei koskaan tulisi ystäväni mieleen :)
Samoin omat oppaani, joita olen tavannut, ovat kaikki käskeneet minun nimetä heidät, koska he eivät välitä nimistä, lukuunottamatta yhtä oppaistani. Tyytyväisiä ovat ainakin nimiinsä tähän mennessä olleet ;D

Tässä tulikin paljon hyviä vinkkejä minunkin tilanteeseeni  :) Minäkin pelkään tosi paljon.. en epäystävällisiä olentoja vaan ihan kaikkea yliluonnollisen näkemistä. Toisaalta haluaisin nähdä henkiä, mutta sitten tulee pelko mukaan. Mutta toivottavasti se pelko häviää ajan myötä :)

Tunnistin itseni noista..
Mulla on nyt viime aikoina ollut paljon sellasia pelkotiloja ja pari kertaa (viimeksi eilen) piti juosta ulos huoneesta kun olin ihan varma, etten ollut yksin. Ja sitten mä oon nyt kuukauden sisällä tuntenut pari kertaa kuinka mun sänky niinkuin 'tärisee'. Oon yrittäny pistää kaiken mielikuvituksen piikkiin, muttaku se 'tärinä' ei vaan lopu ja se on todellista. Se on oikeesti pelottavaa, enkä tiedä sitten miten suhtautua, kun tunnen sen. Nukkumaanmeneminen pelottaa (mua on oikeestaan aina pelottanut nukkua) ja pahasti. Myös nää mun painajaiset on lisääntyny (mainittakoon esimerkiksi se, kun heräsin saatuani luodin ohimoon ja kuolin), kuin myös unissakävely ja ne ööh.. kutsutaanko nyt kauhukohtauksiksi (huudan, itken ja unohdan missä olen yms.)?
  Oon hirveen väsynyt tähän pelkäämiseen ihan niinku fyysisestikin kun en uskalla nukkua. Tänkin päivän oon eläny kahvin ja muitten piristeitten voimalla, nytkin kittaan kokista ku viimistä päivää. Hermostuneisuus kasvaa sitä mukaa ku aurinko painuu mailleen.. Voi jestas..

Hei Lionheart,
kuvittele ympärillesi kultainen kupla tai pallo, joka suojaa sinua kaikelta pahalta ja peloiltasi. Kuten Athamaaritkin ja muutkin kirjoittivat, voit myös pyytää suojausta ja apua sekä omalta suojelusenkeliltäsi (ei haittaa vaikket tiedä nimeä) ja arkkienkeli Mikaelilta. Pyydä Mikaelia laittamaan yllesi suojaava viitta, joka pitää pahan poissa. Aina kun pelottaa, niin kutsu heitä luoksesi ja puhu heille. He kyllä kuulevat sinut, vaikket sinä kuulisikaan heidän vastauksiaan. Ajan mittaan alat psytynet kuulemaan heitä ja luottamuksesi kasvaa ja voitat pelkosi. Keskity ajattelemaan rakkautta.
Voisit illalla ennen nukkumaan menoa tehdä hengitysharjoituksen. Makaa sängyllä ja hengitä syvään. Voit jopa puhkua ilman ulos keuhkoista. Jokaisella sisäänhengityksellä kuvittele hengittäväsi vaaleanpunaista ilmaa, joka täyttää sinut. Jatka sitä niin kauan kuin tuntuu tarpeelliselta. Sitten kuvittele hengittäväsi vaalean vihreää ilmaa ja anna sen täyttää sinut. Jatka tätä niin kauan kuin tuntuu tarpeelliselta. Lopuksi kuvittele hengittäväsi kirkasta vaaleaa valoa. Anna sen täyttää vartalosi joka sopukan ja energisoida sinut hyvällä, positiivisella energialla. Näin puhdistat energiakehosi ja "lataat" itseesi hyvää, puhdasta energiaa, joka suojaa sinua ja auttaa rentoutumaan.  :smitten: :angel:

Olisinpa itse tiennyt näistä harjoituksista, kun eräänä iltana vuosia sitten en voinut mennä nukkumaan, koska olin varma, että kuolen, jos ummistan silmäni... :buck2: :angel: Enpä kuollut ja onneksi äitini valvoi sen yön kanssani  :smitten:

Voimia ja enkeleitä sinulle Lionheart ja myös muille, jotka pelkojen kanssa kamppailevat!

Kiitoksia Miikkulainen  :smitten: Noita aion kokeilla kun seuraavan kerran alkaa pelottaa.  :)

Ittellänikin on noita samanlaisia pelkoja. Aattelen illalla, etten halua tavata ketää henkiä enne nukkuman menoa, nii alitajuntani tai mikä onkaa.. nii kutsuu heitä luokseni vahvasti ja pelko nousee. Tätä on vaikea selittää, mutta pelkoni on hiljaa laskeutunut kun olen hyväksyny ajatuksen yliluonnollistani kvyistäni. Muillekkin suosittelen tätä posiitivista ajatusta, ja hyvät henget ja enkelit suojelevat pahoilta ajatuksilta :)
ja kiitokset myös miikkulaiselle ajatuksesta kun pelottaa. Itsekkin voisin kokeilla samaa tapaa :smitten: