Astro Foorumi

Tätä on varmasti kysytty ennenkin, mutta haittaako. Nyt on mukana paljon uusia jäseniä. Minulla on myös tarkoitus tehdä kaksi muuta jatkokysymystä tämän äänestyksen jälkeen. :coolsmiley:

Tähän oli helppo vastata  ;)

Niin oli! :smitten:

Tosi helppo vastata ::)

Kyllä uskon, itseasiassa olen varma että kuoleman jälkeen elämä jatkuu jollain tapaa  :)

Kyllä uskon :)  Luulen, että ihminen on joskus elänyt jo tämän elämän mitä me elämme, koska näkee niitä "deja vu"-juttuja. Monta kertaa sitä oikein hätkähtää, kun tajuaa, että on nähnyt jonkun jutun tapahtuvan. Se on välillä pelottavaa  :-X 
Seuraavassa elämässä olen kuitenkin inhoamani HYTTYNEN. tai korvan juurella suriseva kärpänen  ;D

Jo vain.

Uskon !!

Kyllä uskon.

Uskonpa hyvinkin :smitten:

      Muistanhan joitain "edellisiä eläminiäkin" :coolsmiley: ::)




      Enkeleitä, t.Charity

Uskon  uskon! :smitten:

Noup, ainakaa tällä hetkellä... :P

Kyllä.

Linn

Jag vet inte! Meniköhän oikein?

Jälleensyntyminenhän on sitä
kun tietoisesti synnytään johonkin olomuotoon
ja hallitaan se prosessi.
Uudestisyntymässä vain poukkoillaan bardossa
heikkojen tunteiden vallassa ja synnytään jokseenkin
hajaneisten tietojen perusteella...

Riippuu aivan ihmisestä...

Selväähän se on ettei mikään tässä maailmassa tuhodu totaalisesti..

Jostain syystä ollut itsestäänselvyys jo 9-vuotiaasta saakka ::)

Uskon ! Ja uskon myös niin,että joko nykyisessä tai jossakin edellisessä elämässäni olen ollut täysi kusipää,koska niin paljon on elämä minua päähän potkinut. Who knows ? :buck2:

Ozzette, itse oon tullut siihen tulokseen, että mitä tahansa edellisissä elämissä onkaan tapahtunut, niin ne ovat vaan valmistelleet sinua tähän seuraavaan, jossa olet tarpeeksi vahva ottaaksesi kaiken P:n niskaasi ja selviytyä sen alta voittajana!

Uskon jälleensyntymään...pikkuveljeni kuolema :'(  jo vauvana sai ajattelemaan asiaa...onhan kaikilla jonkinlainen oikeus valita jatkaako tässä elämässä vai sitten aloittaa seuraavassa.  :angel:

Kun ihmisen ruumis on kuollut, sielut siirtyvät uuteen syntymään.
Toisiaan seuraavien elämien aikana sielu kerää vähä vähältä valmiutta ilmentymään ihmisessä.
Ihminen viettää monta elämää tuntematta sieluaan -sielu on pyrkimys ylempään maailmaan.

Sitä ei pidä sekoittaa "yleviin pyrkimyksiin", joilla yleensä tarkoitetaan luovuutta, runoutta, musiikkia ja taidetta.

Ihminen tuntee sielun ilmentymisen uudenlaisena haluna, kaipuutena, tyhjyytenä jota hän ei osaa täyttää. Siitä hetkestä lähtien etsintä alkaa...

Kun ihminen yhdistää itsensä sieluun eikä fyysiseen ruumiiseen, ruumiin kuolema merkitsee hänelle vaatteiden vaihtoa.
Tässä maailmassa saadut tuntemukset eivät katoa, ja maailma, jossa hän elää, pysyy hänen kanssaan kun hänen ruumiinsa kuolee.
Jokainen, joka elää maan päällä on kykenevä ja pakotettu viemään päätökseen tiensä Luojan suunnitelman mukaisesti.

Kiitos Puma! Enpä ole tarkentanut itselleni noita tietoja, mutta tuon mukaan jälleensyntymistä tarkoitan myös sitten jatkokysymyksissäni. Sitten on myös sanonta sielunvaellus. Miten sen selität?

Uskon toki. Asia on yhtä arkipäiväinen minulle kuin syöminen ja nukkuminen.

Ilman sitä meitä tuskin olisi.

Tietysti uskon uudelleen syntymiseen.

Jep!  ;)

Kyllä uskon.
Eikös sielunvaellus tarkoita juuri sitä sielun bardosta toiseen siirtymistä? Eli se on se jälleensyntyminen kun sama sielu taas syntyy eri ruumiiseen. Kuoleman ja syntymän välissä tapahtuva sielunvaellus.

Ahaa!

Näyttää hyvältä tulkinnalta!
Siis:  Sielunvaellus, kun kuljet edellisen elämän ja tulevan elämän välimaastossa.
Uudestisyntyminen epämääräistä poukkoilua, jossa ei tiedosteta vielä sen tarkoitusta ja päämääriä??

 Jälleensyntyminen tietoista pyrkimystä elämästä elämään tarkoitusperäisesti kasvaa ja kehittyä kohti rakkautta.

??? Onko muita mielipiteitä, tulkintoja, oikaisuja?

Ps. Korjailin, koska tärkeä sana puuttui.

Uudestisyntymää harvoin hallitaan.

Jälleensyntymä on sitä kun voit päättä millaiseksi ihmiseksi synnyt,
mieheksi, naiseksi. Rikkaaksi vai köyhäksi. Maanosan, kaupungin jne

Mutta mihin tämä kaikki päättyy? ja minkä takia/mihin tarkoitukseen me keräämme tietoutta ja viisautta läpi elämiemme? Nämä aiheet ovat osa jokapäiväistä elämääni ja melkein itsestäänselvyyksiä, mutta haluaisin kuulla teidän muiden mielipiteitä asiasta. Luulen, että nämä kysymykset ovat alunperinkin olleet ne olennaiset, jotka ovat johdattaneet meidät miettimään elämän monimuotoisuutta ja astrologia on tullut siinä ohessa  :)Ainakin minulla.

Katsos, vanha topic herätetty eloon.

Ilmatar jatkoi tätä mielenkiintoisella kysymyksellä.

Minulla tuli heti ensimmäiseksi mieleen joki suuren suuri kiertokulku, jokin rata tai alkusysäys, josta jotakin on hajonnut pirstaleiksi ja johon ollaan yhtymässä takaisin.

Miksi se on pitänyt hajota? Uudistuakseenko? Pitääkö nk. jumaluudenkin kasvaa?

¨Luinkohan joskus vai liekö omaa mielikuvitusta, että henki halusi kokea jotakin muuta, jotakin sitä mitä se ei voinut olla, joten luotiin ihminen fyysisine olemuksineen?

Se mikä minun tunteessa on varmaa, on jokin syvä kaipuu jotakin kohden.

Katsos, toinenkin yökukkuja ( tonttuilija ;) )

Niin kuin meillä kaikilla, olettaisin, ajatukset näistä "vaikeammista" aiheista, heräävät välillä vahvemmin tiettyinä aikoina esiin enemmän. Minullakin on ollut tietty vaihe meneillään, etten ole edes jaksanut ajatella syvemmin ( oli se sitten työt ym. muu arki, mikä pitää meidät täällä maallisessa maailmassa kiinni ja estää välillä pohtimasta enempää ) Nyt on taas annettu merkkejä siitä, että täytyy käydä ns. " pohjamudissa" omissa ajatuksissa, ettei unohda, mikä on tärkeää. Minun kohdalla herääminen on käynnistynyt ensimmäisen kuoleman kokemuksen kautta ( koirani ) ja elämänmuutosten kautta.

Kirjallisuutta en ole vähään aikana lukenut ( tiedän, sitä pitäisi tehdä enemmänkin ) mutta musiikin kautta olen taas löytänyt heräämistä sisimmässäni. Minun on todella vaikea uskoa siihen, että vaellamme elämissä tuhannetta kertaa, sen takia, että pääsemme ns. "nirvanaan" missä olemme vain. Viime aikoina olen todellakin paljon pohtinut sitä, minkä takia keräämme tietoa. Kenelläkään ei taida tästä olla ainoaa oikeaa totuutta  :angel:

Enpä taida uskoa (vielä). Uskon siihen, että ihminen on pohjimmiltaan henkinen sielu ja että sielu jatkaa elämäänsä ruumiin kuolemisen jälkeen. Mitä sitten tapahtuu, ja mitä on tapahtunut ennen materialistista elämää, sitä en osaa sanoa. ??? :o

Miksi ihmisellä tosiaan on niin vimmattu halu oppia kaikkea uutta, uteliaisuutta ja kokeilemisen halua?

Onko sitä siilellä, joka vielä etsii ruokaa, että voisi talven nukkua?

mitäs jos elämän tarkoitus on vaan elää, eikä sillä tiedonkeruulla ole mitään sen ylevämpää tarkoitusta? miltä elämä silloin tuntuisi?

Ei miunkaan mielestä tiedon kerääminen voi olla itseisarvo, vaan eläminen hetkessä ja läsnä oleminen. Tarkotan siis, että elää tätä päivää eikä roiku menneissä tai koko ajan suunnittele tulevaa. Minusta se on ihan mukavaa elämää ja helpompaa kuin jos koko ajan hurjasti pyrkisi johonkin.  Elämän laiskamato?  ???

Uskon ikuiseen elämään. Tasot/taajuudet vain vaihtuu  ::)

Uskon ehdottomasti!

 :smitten:  :smitten:  :smitten:

Kyllä uskon.

Selittyykö sillä sitten entiset elämät, kysyn?



 :smitten:    maarita          :smitten:

Tai millä selittyy se, että ihmiset jo lapsesta ovat niin kiinnostuneita erilaisista jutuista, aivan yllättävistä, jota muu perhe ei harrasta?

Ja ihmelapset, esim. he, jotka jo 5-vuotiaana säveltävät?

Se on tosiasia ymmärtäisin niin..  ::)

Kuten pätkä dna:ta tai pisara merta sisältävät kaiken informaation eläväisen olemuksesta niin myös sielun hologramminen tietoisuus sisältää koko haltiansa kristallivetisen kuvastuksensa elon yhtenäisessä virtanauhassa.. ja jälleensyntymä on tarinan jatkoa siitä miten sielu matkaansa taittaa..

Mitäs siihen tuumitte rakkaat Elämän kuvastimet?  :angel:

Vai onko usko ikuiseen elämään ja jälleensyntymiseen vain ihmisessä ilmenevä mekanismi, joka laukeaa kun ihminen käsittää olevansa kuolevainen?  :o

On tai ei, niin kysymyksiä jää silti auki. Eilen mietin (suihkussa..öö), että miksi olen juuri tämän näköinen. Mikä tarkoitus sillä on, että minulla on esimerkiksi kaksi korvaa ja kaksi kättä, eikä esim. seitsemää kättä ja kahdeksaatoista korvaa. Tekee välillä hyvää ajatella kuten lapsi. :buck2:

Katsoin TV:stä pari päivää sitten ohjelman Hindulaisuudesta ja se kolahti   :-[ :angel: :smitten:
Silti rukoilen Isämeitää joka ilta  :-* :smitten:

Olisko luotu niin täydellisesti toimivana fyysinen olemus ja kaikki vaan yhtä elämää varten? siinähän ei ole mitään loogisuutta.. täytyy olla joku suurempi tarkoitus.. jatkumo.. eiks totta?   ;)

 :smitten: :smitten: :smitten:

I believe!  :angel:

Eihan missaan olisi mitaan jarkea-jos ei olisi jalleensyntymaa.

Voihan se olla mahdollistakin...
Eihän sitä tiedä ennenku on eka kuollu..
Ja vaikka olisinkin syntynyt jo kertaalleen aikasemmin, niin mitään muiti kuvaa siitä ei kyllä ole...
Saattaapi olla että ehkä vielä nousee tässä ajanmyötä muistikuvia vaikka noita käräjistä tai jostain...  :crazy2:

Minun on pakko lainata tähän poikani ajattelua. Hänen suuri ihmettelynsä on se, että jos Jumala loi ihmisen koettelemaan kykyjänsä tähän maailmaan ja testauttamaan häntä, niin...

miksi ihmeessä hän loi niin valtavat monimutkaiset ja ihmeelliset puitteet tämän kaiken testauttamiseksi, kun se olisi yks pieni lento vain.

Tätäpä minäkin jäin miettimään.

Jollakin lailla on tullut sellainen tunne että kuvannolisesti sanoen, olemme kuin murkut maapallolla ja joku sohasee pesää ja katselee miten murkut reakoimme tilanteeseen.
Jossain puhutaan peleistä että on menossa kosminen peli.
Ja jotenkin järkeenkäypä ajatus sielunperheestä josta osa on siellä toisella puolella ja osa täällä,ja täällä kokijat auttavat omilla kokemuksillaan ryhmäänsä.
Myös Luojamme saa niitä kokemuksia olemmehan kaikki yhtä.
Tuntuuko ihan hullulta ?  :idiot2:

 ;) :-[  Mateve

Tuntuu  :D

Mut niinhän sen on tarkoituskin tuntua -
jotta oppisi tuntemaan tämänkin tason tälläkin tasolla mahdollissisimman syvästi - -
Silkalta sielulta kun puuttuu tää maallisen kätevä kosketuspinta :knuppel2: