Astro Foorumi

No niin, olen nyt kunnolla perehtynyt viime aikoina aiheeseen ja ensimmäistä kertaa ottanut sen vakavissani. Aikaisemmin olen ollut peruspessimisti: omannut erittäin kypsän "positiivisuus on... " asenteen ja kuten myös kuvani positiivisista ihmisistä on ollut tyyppiä nami nami pusi pusi.  :P

Viime syksynä kun olin masentunut ensimmäistä kertaa mielessäni oli sellainen kipinä, joka kertoi, että nyt hetkinen mielessäni on jotain, joka ei kuulu sinne. Aikaisemmin masennus oli niin luonnollinen mielentila, etten sitä suoraan sanoen edes oikeen tunnistanut. Se oli luonteeni tai elämäntapa ja
asenne mutta masennusta? ehei... olen vain realisti...

Nyt vihdoin ja viimein olen saanut negatiivisuuden myrkystä tarpeekseni ja oivaltanut, että itse asiassa myönteisyys ei ole pinnallisille vaan erittäin vahvojen ihmisten tapa suhtautua elämään. Jokaisella on elämässään joskus vaikeaa, mutta kysymys onkin siitä miten siihen suhtautuu. Terve ja tasapainoinen ihminen ajattelee ongelman ilmetessä, että minä pystyn selviämään tästä, joten hän pystyy suhtautumaan siihen jos ei välttämättä yltiöpositiivisesti, mutta ainakin rauhallisesti ja itseensä luottaen. Tämä on myönteistä ajattelua ja tähän haluan itse pyrkiä.

Jos olen kerran omaksunut negatiivisenkin ajatusmaailman niin miksen sitten
voisi omaksua myönteistä.  :)

Kertokaa, olisi mukava kuulla mitä teillä muilla on sydämellänne aiheesta? Kokemuksia? Mielipiteitä?

Hei "Alzbeta"

O n n i t t e l u n i     :smitten:

Itse olen muuttanut ajatusmalliani reilut 4-vuotta sitten.
Masennus voi tuhota ihmisen, jos sille antaa vallan.

On itse tehtävä päätös muuttaa elämäänsä, toinen ei sitä voi sinulle tehdä. 
- joskus sen eteen on tehtävä lujasti työtä




 :smitten:   :smitten:Elämänilo   :smitten:

Hei !

Minulla on ollut varmaan ihan samanlaisia kokemuksia aikoinani. Positiivisuuden tavoittelu / opettelu on alkanut elämässäni pikkuhiljaa, tällaisten vastaavanlaisien huomioiden jälkeen.

Monasti käy niin, että kun huomaat jonkin asian elämässäsi, positiivisen tai negatiivisen, törmäät siihen asiaan yhä useammin ja useammin. 

Mielen muokkaus alkaa alitajunnassasi kuin itsestään ja jonain päivänä se vaan putkahtaa sieltä "päivätajuntaasi". Jos olet päättänyt päästä negatiivisesta asenteestasi eroon, uskon, että niin käy, kun tavoitteesi niin on.

 :) :vaaka:

Hei Alzbeta  :)

Aivan samaa kokemusta kävin koko viime vuoden läpi.Jatkuu yhä  ;D
Ei ole helppoa yhtäkkiä opetella aivan toinen ajatusmalli kuin ennen.
Syytin aikaisemmin aina kohtaloa,huonojen tähtien alla syntymistä ja milloin mitäkin virastoa ja tahoa.Saipa siinä jossain vaiheessa Jumalakin oman osansa,kun ei minua poloista auttanut. :-[

On toki paljon sellaisia vastoinkäymisiä ja suruja ollut,joita en millään ajatuksilla olisi voinut muuttaa.Vaan se,että opin jo ajattelemaan ettei mikään koskaan kuitenkaan voi minun kohdallani onnistua,veti kyllä negatiivisuutta puoleensa.

Ajatuksia muuttamalla on elämäkin kummasti muuttunut  :smitten:
Olen usein miettinyt,miksen ole nähnyt sitä kaikkea kaunista mikä ympärillä on.
Aivan kuin värit olisivat olleet poissa. ?
Nyt on elämässä kauneutta ja värejä yllin kyllin.
Jopa silmät suljettuina värimaailma on mahtava. :smitten: :smitten:Toki elämä vielä varmaan kaikenlaista eteen tuo,vaan en ota niitä enää niin henkilökohtaisena.
Uudistusta ilmassa,ajattelussa ja näköjään ihan konkreettistakin  :smitten:
Huomasin,että monet meistä jostain syystä vaihtaneet profiilin ulkoasua.

No hyvänen aika, ajattelin jo että olenko ihan seonnut kun silmät kiinnikin näkee värejä.  :o Näin ei kyllä todellakaan ollut ennen. Tuo väri juttu on todella mielenkiintoinen. Surullista, mutta ihan oikeasti ei masentuneena edes
nähnyt värejä eikä varsinkaan silmät kiinni. Kyllä aika mustalta näytti.  :-\

Nyt on toinen ääni kellossa ja väri mielessä. Useimmiten kun laitan silmät kiinni näen sellaista tumman sinistä kuin tuossa avatteressanikin on. Niin kaunista.
Jos myönteinen ihminen näkee väritkin niin minä olen kyllä mukana. Se mustavalko filmi saa mennä unholaan.

:smitten:

Ei niitä ajatuksia ihan hetkessä muuteta, mutta kyllä kannattaa nähdä vähän vaivaakin sen eteen. Sen verran mukavampaa on ajatella myönteisesti.  :)

Minä olen todella ailahtelevainen tapaus... Olen aina tiedostanut sen että pitää pyrkiä positiivisuuteen koska silloin kaikki sujuukin helpommin... Ajatus on energiaa, me vedämme luoksemme joko hyviä tai pahoja asiota, riippuen ihan siitä mitä ajattelemme...

Olen nyt juuttunut johonkin harmaaseen epätodelliseen sumuun, joka väsyttää ja tuntuu estävän minua saamasta mitään aikaiseksi.. En ole surullinen enkä vihainen, enkä varmaan masentunutkaan, mutta tätä on ollut nyt taas pari viikkoa. On hetkiä, jolloin kaikki on valoisaa, tunnen aurani ehjäksi ja puhtaaksi ja kuljen kaupungilla lähettäen rakkauden ajatuksia jokaiselle vastaantulijalle... Mutta ne hetket katoavat aina jonnekin...

Olin sitten haikea tai iloinen, näen koko ajan maailman kauneuden ja rakkauden. Tuntuu vain siltä, että en saa mitään yhteyttä konkreettisiin asioihin, vaan unohdan tehdä koulutöitä ja siivota, vaikka motivaationi onkin korkea. Tuntuu vain että haluan pois. En vihaa elämää, päinvastoin, rakastan. Mutta tämä oravanpyörä tuntuu niin hullulta.

Hienoa Alzbeta! Positiivisuus on kantava voima. Ja on todellakin kyse vahvuudesta.  :coolsmiley: Nami nami, pusi pusi.  ;)  :2funny:

En nyt ihan tolle nami nami,pusi,pusi linjalle lähde,muille sen kyllä suon.
Näen kuitenkin niin paljon ympärillä vääryyttä ja kaikenlaista kurjuutta,että tuntuisi melko julmalta mennä tuolla asenteella niihin paikkoihin.
Se on kuitenkin työtä jota haluan tehdä,ja positiivisuutta tarjoan niissä puitteissa,kun näen sen olevan mahdollista.

Olen aloittanut työn itseni kanssa,mutta ne ikävät olotilat ovat kyllä muistissa.
Ei masentunut,vakavasti sairas tmv.oikein pysty ottamaan kaiken ryöppyävää ,ulkopuoleltaan tulevaa positiivisuutta vastaan.
Vähän kerrallaan,lapsen askelin.

Tuo mistä puhuit Valonkantaja,on myös tuttua.En koe sitä niinkään negatiivisena.Taitaa vain kuulua ajan oireiluun.

Minulle tuosta avatterestani tuli jotenkin mieleen tarotpakan ison arkanan kuu.
Olen aina pitänyt siitä.Jotain kiehtovaa,mystistä,, :smitten:

Se olikin tarkoitettu vitsiksi, kun tuossa ihan alussa oli siitä mainintaa...  ;)

Hei
Muistakaa ja mina myos, etta jokainen negatiivinen ajatus on porras alaspain.Jos mielestamme asiat ei suju toivomallamme tavalla , siihenkin on syy ,jostain syysta se on omaksi hyvaksemme..
Diamond :smiley6600:

Rakkauden enkeli  :smitten:

En siinä sinua ajatellutkaan,vaan noin yleisesti.   :angel:

Tänään päätin, että NYT ON HYVÄ PÄIVÄ  :angel:

Ja hyvä päivä tästä tulikin!

Olen saanut vihdoinkin siivottua. Kiitokset siitä noille kaikille feng shui-keskusteluille. Tajusin, ettei ole mikään ihme että elämä tuntuu tukkoiselta ja sekavalta, jos kämppä on siinä kunnossa, missä se oli ennen "taistoa villakoiria, likaisia pyykkejä ja ylimääräisiä rojuja vastaan"... ;)

Hyvä olo lähtee siitä, että ympäristö on siisti ja selkeä, niin siitä ei ainakaan tarvitse stressata. On vihdoinkin tilaa tehdä koulutöitä ja kaikkea muuta hyödyllistä!

Hyvää päivänjatkoa kaikille!   :smitten: :smitten:

Aivan, täällä polariteettien maailmassa on tiedostettava molempien puolten olemassaolo, jos aikoo tavallaan "katsoa niitä kauempaa" eli nähdä asiat vähän laajemmasta näkökulmasta ja päästä eroon siitä ajatuksesta että olisi välttämättä sidoksissa kumpaankaan. Suurin juttu tässä kai onkin se oivallus, että itsellä on todellakin valta siihen, mitä ajattelee ja miten asennoituu asioihin. Se tuo aivan uudenlaista vahvuuden tunnetta. :)

Vaikkei kukaan pysty jatkuvasti olemaan mikään pusi-pusi-nami-nami -tyyppi, on pointti kuitenkin siinä, ettei tarvitse ollakaan - kuka sellaista vaatii? Riittää, kun tiedostaa, että ajatukset luovat sen todellisuuden, missä elämme ja lähtee siitä sitten valitsemaan ajatus ajatukselta, mitä asioita haluaa vaalia edelleen ja mitä hylätä kokonaan.

"It is your mind that creates this world", on kuulemma Buddha sanonut ja olen samaa mieltä. :) Jokainen teko ja saavutus on ensin ollut ajatus jonkun päässä.

Ah, juuri kun ajattelin, että pitäisi muistaa, ettei negatiivisia asioita saa laittaa kokonaan pannaan positiivisten asioiden tieltä, asia onkin jo otettu esille ^__^

Sillä jos tuntuu pahalle, niin sitten tuntuu pahalle. Tiedosta se, käsittele pois, mutta riimujen viisauden mukaan "varmista, ettet kärsi sen takia, että kärsit". Padottu negatiivisuus tavalla tai toisella aiheuttaa vain vahingoa, vaikka kuinka yrittäisi peittää sen positiivisuudella.

"Varmista ettet kärsi sen takia, että kärsit." Tuo oli hyvin tiivistetty, kiitos AthaMaarit! :)

Tarkoitus ei ollut alunperinkään millään tavalla kieltää negatiivisia ja ikäviä asioita. Mutta liian monet ajattelevat negatiivisesti ihan silkasta tottumuksesta ja se ei ole hyvä.

Niin ja sitten jos niitä negatiivisia ajatuksia yrittää saada pois, niistä syntyy tyhjiö ja tyhjiöillä on tapana täyttyä jollain. Jos sitä negatiivisuuden jättämää tyhjää tilaa ei korvata positiivisella ajatuksella niin se negatiivinen tulee ennen pitkää takaisin.

Kun innostuin näitä omia lahkojani perustelemaan tänään... niin voisi korvata tuon myönteisen ajattelun termin ajattele kauniita ajatuksia teemalla... Se kuulostaa syvällisemmältä kuin pelkkä "positiivisuus", jonka merkityksen media on hokemalla hieman latistanut. Mutta kauneus on paljon henkilökohtaisempi käsite ja sitä ei voi koskaan olla liikaa.

Kauniita ja myönteisiä ajatuksia tähänkin päivään

Alzbeta  :)

Itselläni aimo harppaus positiivisempaa ajattelua kohti oli Silva-kurssi, jonka kävin toissa marraskuussa. Siinä oppi konkreettiseti miten omilla ajatuksilla ja asenteilla, ja sisäisellä maisemalla yleensäkin on huima vaikutus kaikkii ulkoisiin asioihin.

 Nykyään aloitan jokaisen päiväni menemällä rentoutuneeseen tilaan, ja päättäen itsekseni, että tästä tulee hyvä päivä, ja olen iloinen ja positiivinen jne. En tietenkään voi väittää, että jokainen päivä elämässäni oli tuonkaan jälkeen ollut juuri tuota pusipusia ja naminamia, mutta se pitää todeta, että hyviä päiviä on ollut paljon enemmän kun huonoja. Kaikki on todella paljon asenteesta kiinni. Ja toki huonommillakin päivillä on tarkoituksensa ja paikkansa, mutta niitten jälkeen taas ne kivat hetket ja päivät tuntuu entistä paremmilta.

Itsekin kärsin välillä suurestakin ailahtelusta, josta Valonkantaja tuossa jo puhuikin, ja esimerkiksi  joulukuussa kaikki tuntui jotenkin masentavalta, vaikka kuinka yritin toitottaa itselleni joka aamu, että tänään olen positiivinen ja tämä on hyvä päivä.  Kun tekee välillä hyvinkin kiivastahtista työtä, niin nimenopmaan tuo kaikki tohina ja oravanpyörässä hösays saa mullakin pään pyörälle. Ja tietty se, että tuntuu ettei aikaa ole niille asioille riittävästi, jotka kokee itselleen tärkeimpinä.

Mutta aamun omasta tsemppaushetkestäni en luovu. :smitten:

Hei Elämänilo!  :)

Kiva törmätä toiseen Silva- menetelmä -kurssin käyneeseen täällä. Siitä ei muistaakseni muissakaan keskusteluissa ole juurikaan ollut puhetta.

Mutta itse olen kokenut sen aivan samoin; henkinen kasvuni alkoi toden teolla juuri tuosta kurssista. Kertaamassa en ole vielä käynyt, mutta keväällä ajattelin mennä. Ja jatkokursseistakin haaveilen, ja meinaan myös mennä jossakin vaiheessa kun talous antaa periksi. Oli tosi kiva kuulla, että muillekin tämä on kolahtanut...ja matka jatkuu minullakin yhä.

Ja näin on... :smitten:

Tällaisilla linkeillä Silva-menetelmästä on mainittu:[/color]

http://www.astro.fi/index.php?option=com_smf&Itemid=27&topic=1000.0

http://www.astro.fi/index.php?option=com_smf&Itemid=27&topic=1529.0

http://www.astro.fi/index.php?option=com_smf&Itemid=27&topic=1984.0

http://www.astro.fi/index.php?option=com_smf&Itemid=27&topic=2161.0


 :smitten:  Elämänilo   :smitten:

Olen myönteinen sen suhteen että
kaikki elämässäni menee päin peetä

On se vaan harmi, ettei kouluissa opeteta mitään "oikeasti hyödyllistä"... Niinkuin kansanperinne, elämänhallinta, lääkeyrtit...

:2funny: Ihana. Myönteisyyttä parhaimmillaan.  :angel:

Oikeen pahana päivänä, mistä te saatte sen positiivisuuden ja halun jatkaa eteenpäin?

Itselläni negatiiviset ajatukset tuntuvat olevain oikeita imureita. Yksikin negatiivinen ajatus imee ajatuksistani kaiken positiivisen.  :tickedoff:

Alzbeta!

Kerron vain tämän aamuisen kokemuksen,joka sai minut kyllä nauramaan ääneen. ;D
Tuli yöllä parikin puhelua hieman nauttineilta tutuilta ja tietysti tunneasioita itkeskelivät. :'(
Siinä parhaani mukaan jotain koetin säveltää,ja ehdotin että jatketaan taas aamulla,kun huurut haihtuneet.
Herätessäni mietin heitä ja sitäkin,miten hippusen iloa kaipaisin nyt.Olin ulkona ja samalla lensi harakka puuhun.
Koira haukkui jossain sivummalla ja usko tai älä!!!???Tämä harakka alkoi aivan selvästi karhealla äänellään MATKIA KOIRAN HAUKUNTAA!
Se kuullosti niin koomiselta,että nauroin sitä yksinäni ääneen. :2funny:
Tuli kuin taivaan lahjana!
Joskus pienistä asioista kiinni. :smitten:  :smitten:

Hei
Niin Shandra, joskus se on pienista asioista kiinni.Yleensa uskon, etta onni koostuu JUURI pienista asioista ja sina osaat myos iloita niista.
Aurinkoa, iloa ja rakkautta oikeen roppakaupalla!
Diamond

Kiitos Diamond :smitten:

Samoin myös sinulle!! :D

         :smitten:  :smitten:  :smitten:

Yritän muistuttaa itselleni joka päivä, miten suuri lahja on, että olen terve. Minulla on kädet ja jalat, eikä mikään sairaus rajoita elämääni. Se on niin uskomattoman hieno asia ja siltikin sitä tulee pidettyä itsestäänselvyytenä aina siihen asti kun joku läheinen sairastuu vakavasti...

Mitä sitä vinkumaan ja nasisemaan kun lähtökohdat onnelliselle elämälle ovat mitä otollisimmat!!

Nautitaan siis elämästä täysin rinnoin :smitten: :smitten: :smitten:

Sama täällä,eli pessimisti ja synkistelijä olen ollut minäkin. Liekö sitten positiivisuuden opettelua minulla läpi elämän... Mutta,mutta HYVIN PALJON olen jo OPPINUT !!  :smitten: :D Eli tässä suhteessa olen todellakin kehittynyt. Aikaisemmin pidin suuria vastoinkäymisiäni ja tuskiani elämässä pelkkinä rangaistuksina ja merkkinä siitä,että jollain tapaa olin kaiken paskan ansainnut. Olin esim. niin huono ja ilkeä ihminen,että siksi sain kärsiä. Nykyään sydämeni on TÄYNNÄ valoa ja rakkautta ja ymmärrän,että vaikka miten väärältä, julmalta yms. elämä välillä tuntuu,niin KAIKKI se vain VAHVISTAA. Minun on ollut määrä OPPIA vaikka välillä ns. kantapäänkin kautta ja seinään päätä puskien,että OLEN HYVÄ,HIENO,RAKASTAVA JA RAKASTETTU IHMINEN !!! En mikään hirviö,luuseri,mustalammas tms. RAKASTAN ELÄMÄÄ ja KAIKKEA siinä !! Ja ENNENKAIKKEA ITSEÄNI, jota en ennen tehnyt. Eihän muitakaan voi täysin rakastaa,ellei ensin itseään... Positiivisuus ja rakkaus "ruokkii" kaikkea hyvää,kun taas päinvastainen pahaa. Koko elämäni on oppimista,etsimistä,löytämistä,luopumista... Yhtä suurta ja hienoa "seikkailua" ! Tuntuu,että VASTA nyt 36-vuoden iässäni olen sinut itseni ja maailman kanssa... Kun on "pölkkypää" niin on "pölkkypää"...  :2funny: :smitten: :D ;D

Ozzette, voi miten ihanaa lukea viestisi.  :)

Talleta nuo ajatukset sydämeesi ja ota ne esille sieltä aina, varsinkin silloin kun on pilvisempi päivä. Niitäkin välillä on, sille ei voi mitään, mutta ihmeellinen asia on, että niistäkin päivistä voi selvitä, päivä kerrallaan.

 :smitten:

KYLLÄ,niin aionkin tehdä !!  :smitten: Hih, mikä ei tapa, se vahvistaa...  :smitten: Niin, enkä tälle voi mitään, että olen vain tällä hetkellä niin TOTAALISEN täynnä iloa,valoa ja rakkautta ! JIIHAA !!!  :2funny: :smitten:

Hei, laajennan kysymystä/aihetta sen verran kun muistui mieleeni varsinkin draaman yhteydessä monesti mainittu katharsis eli toisin sanoen negatiivisten tunteiden ja ajatusten purkaminen auttaa vapautumaan niistä.

Vai auttaako?

Täytyy myöntää, että yksi syy minkä takia pidän "järkyttävistä" kirjoista ja elokuvista on se, että ne auttavat käsittelemään mielessä vaikeita aiheita, joista on vaikea puhua ja jopa kirjoittaa.

Mitä mieltä olette sitten tästä? Olisiko myönteisen ajattelun mukaisesti paras vain *look on the bright side* vai...? *both sides*...  ::)  ???

Olipa viisas, ihana ja koskettava runo.  :smitten: :angel:

Hei "Ozette"

Hienosti olet sanasi valinnut.  Onnea uuden elämäsi tielle.

http://www.nic.fi/~jvjokela/luomisen_kurssi.htm


 :smitten:  Elämänilo   :smitten:

Negatiivisten tunteiden purkaminen ilmaisemalla auttaa pääsemään niistä ainakin hetkellisesti eroon, mutta mä luulen että pelkästään tunteita purkamalla ei voi päästä siitä perimmäisestä siemenestä eroon josta tunteet syntyvät.

Tunteiden purkaminen ilmaisemalla on vähän paradoksaalinen tilanne, se helpottaa ja auttaa vapautumaan, MUTTA toisaalta taas ilmaiseminen myös tekee energia tasolla "todeksi" sen tunteen, jolloin se perimmäinen siemen saa itselleen jatkuvuutta eikä autakaan pääsemään siitä lopullisesti eroon.

Musta tuntuu, että tunteiden purkaminen on vain keino hetkelliseen helpotukseen, ja että siihen todelliseen parantumiseen tarvitaan lisäksi jotain muuta. Ainakin Positiivisuutta, tahtoa, uskoa, rakkautta, iloa, kärsivällisyyttä.  :smitten: :smitten: ..ehkä oikea tapa on kombinaatio kaikesta, ilmaisusta, positiivisesta ajattelusta, affirmaatioista ja tarpeen mukaan kunnon synkistelystäskin. Itkeminenkin on loisto tapa päästä eroon epäharmonisista energioista.

Lopputulema taitaa olla se että ihminen jossain vaiheessa hiffaa että tunteet ovat harhaa ja että on oma valinta elääkö ne tunteet todeksi vai luopuuko niistä tietoisesti.  ..tai jotain..  :)

Freelancer

Hei "mg_Artemis"

Onhan tuossa paljonkin tolkkua.

Tuntuu jotenkin ihanalta huomata,
kuinka monet ihmiset alkavat herätä
näihin elämää rajoittaviin
ja turhaa energiaa kuluttaviin asioihin.

Antamalla anteeksi - päästät itsesi vapaaksi tunne-koukusta.   :angel:

http://gamma.nic.fi/~peinio/TTY1A.htm


 :smitten:  Elämänilo   :smitten: