Astro Foorumi

Hei Ystäväin 

:angel:

Oletko TUNNEKOUKUSSA   :tickedoff:
- pystytkö antamaan anteeksi sinua loukanneelle henkilölle.
- kuinka kauan jaksat vihoitella sinua loukanneelle henkilölle.

Hyvä kirja Anteeksiannon opiskelua varten on:
Tuulikki Saaristo:  :angel:
TAIKASANAT; Miksi antaisin anteeksi
- onko kokemuksia kirjasta;
   - oletko kokeillut; miten se on sinuun vaikuttanut

Itse luin em. kirjan n. 4-vuotta sitten.   :smitten:

Suosittelen - säästyy paljon energiaa postiivisempiin asioihin,
kuin esim. kaunankantaminen tai vihoitteluun    :)


 :smitten:  Elämänilo   :smitten:

Olen opetellut ja antanut anteeksi varmaan viimeiset viisitoista vuotta elämässäni.  Voisinpa sanoa, että varmasti yksi niistä elämän suurimmista haasteista tämäkin, oppia sanomaan: Saat anteeksi / Anna anteeksi.

Mutta se kannattaa.

 :) :vaaka:

Oijoi, kuinka hienoa tekstiä... !  :smitten: Itselläni tämän anteeksipyynnön ja myös anteeksiannon kanssa ollut aina melkoisia vaikeuksia... Mutta PALJON olen petrannut tälläkin saralla !  :smitten: Riippuu aina vähän asioista ja tilanteista... Sanoisin, että noin yleisesti vihani/aggressioideni kanavoinnissa olisi vielä paljon parantamisen varaa...  :tickedoff: Useimmiten ne kääntyvät suoraan itseeni (mieletön itseinho, itsetuhoisuus) taikka sitten muihin... Kenenkään kimppuun en fyysisesti käy, mutta sanallisesti ja muilla teoillani olen toisinaan hyvin julma ja ilkeä... Sellainen hävettää !!  :-[ Kun TIEDÄN, että pohjimmiltani OLEN kuitenkin hyvä, rakastettava, kiltti ihminen... Noh, mutta oppia ikä kaikki !  :smitten:  :angel:

Tämän tekstin "sain" meditoinnin yhteydessä. "Kyselin" aihetta,kun olemme aloittamassa ystävän kanssa henkisen kasvun opettamista.

ANTEEKSIANTO on avainsana sydäntietoisuuden avaamiseen.
Siirry pois uhrina olemisesta. Sinun ei tarvitse hyväksyä tekoa esim:alistamista, hylkäämistä, pahoinpitelyä,loukkaavia sanoja,pettämistä,hyväksikäytetyksi tulemista jne.vaan anna anteeksi tälle sielulle/henkilölle,sillä hän on ymmärtämättömyyttään tekonsa tehnyt.
Sinusta voi tuntua että hän on tehnyt sen täysin "sielun ja ruumiin"voimissa.Mutta me emme voi tietää kenenkään kehitystasoa,ja tämä ihminen voi hyvinkin tarvita tekonsa kasvaakseen pois eläimellisyydestä/raadollisuudesta.

Siis anna anteeksi,muistuttaen itseäsi,että olit hänelle "opettaja".Täten hän sai sinun kauttasi tämän teon tehdyksi tässä elämässä.On hänen oma asiansa jatkaako hän näiden tekojen tekemisiä vielä tämän jälkeenkin..mutta asetu itse pois uhritietoisuudesta.

Anna anteeksi myös itsellesi,sillä jokin sinussa ehkä sai hänet toimimaan näin.
Se voi olla karmallista entisistä elämistä,tai tai jokin tiedostamaton/tietoinen käytösmalli johon hän reagoi.

Uhrina oleminen pysäyttää henkisen kehityksesi.
Ajatuksesi pysyvät negatiivisina ja vähitellen alat katkeroitua. Se pitää myös teon tehneen henkilön sidoksissa ja täten saa hänet (mahdollisesti)jatkamaan samaa rataa.

Anteeksianto vapauttaa negatiivisuuden. Pikkuhiljaa alat tuntea vapautumisen. Saatat huomata sen myös toisessa ihmisessä. Teistä ei tarvitse tulla "sydänystaviä",  vaan että voit hänestä puhuttaessa,tai hänet nähdessäsi tunteaolosi täysin neutraaliksi.
Voit kohdata hänet täysin varauksettomasti,aivan kuten kohtaat sinulle tuntemattoman ihmisen.
Sinun ei tarvitse olla varuillasi omien tunteiden hallitsemisesta.  Sinulle ei nouse "möykky" rintaan etkä tunne vatsasi kääntyvän ylösalaisin.

Kun tiedostat tämän tapahtuneen olet voinut antaa hänen sielulleen anteeksi  ja olet vapautunut uhrina olemisesta. Kehityksesi pääsee jatkumaan.
Olet antanut myös itsellesi anteeksi ja vähitellen alat rakastaa itseäsi!

Ymmärryksesi on kasvanut ja alat tiedostaa kuinka Jumala rakastaa meitä jokaista,olivat heidän tekonsa täällä maan päällä mitä tahansa.
Meidän tulee RAKASTAA JUMALAN KALTAISESTI jokaista!

Korostan  että tekoja ei tarvitse hyväksyä näin aluksi,mutta kehittyessäsi tulet ymmärtämään,että sielu tarvitsee näitä oppiakseen,kehittyäkseen.
Alat nähdä että kyseinen henkilö onkin ollut oiva opettaja myös sinulle.

 Tulet tiedostamaan kuinka joskus entisessä elämässä tilanne on ollut toisinpäin tämän sielun kanssa,josta on jäänyt karmallista sidosta välillenne.Teidät on nyt laitettu kohtaamaan toisenne ja purkamaan tuo sidos. Se ei purkaudu sillä että tapahtumat menevät toisinpäin ja uhrista tulee tekijä.
Ainoastaan anteeksianto voi tämän purkaa.

Vapaudut ja alat kohota kehityksessäsi.
Alat hallita tunteitasi ja rakastaa itseäsi!
Tämä alkaa näkyä myös suhteessasi muihin ihmisiin. RAKKAUS alkaa virrata sinussa,alat hehkua ja säteillä rakkautta ulospäin.

Sinussa ei ole enää anteeksiantamattomuutta joka kahlitsisi Rakkauden virtausta.
Olosi on vapautunut,ikäänkuin taakka olisi otettu hartioilta.
iloisuutesi huomataan.

Enkelit taputtavat käsiään;  SINÄ TEIT SEN; ANNOIT ANTEEKSI!     :smitten:

Miekestäni me jokainen olemme täällä "kasvattamassa" itseämme,joten toinen ei voi pitää sidoksissa ja olla "avaamatta" koukkua.

 :-\
Mikäli hän ei kykene anteeksiantoon tulee hän opettelemaan sitä jonkun toisen kanssa.
 :knuppel2: ???

Olen melko anteeksiantavainen enkä jaksa kantaa kaunaa vanhoista asioista, mielummin sitä on puhumatta mitään kuin purkaa vihaa toiseen monen vuoden ajan.
Ihmettelen kyllä miksi sana anteeksi on niin vaikea sanoa... Siis ainakin silloin kun oikeesti pitäis pyytää. Itselleni se on todella vaikeaa mutta kun sen saa sanottua, niin olo tuntuu hyvältä.. Ja vielä paremmalta jos saa anteeksi.

Tuulispää, kiitos kauniista kirjoituksesta!

Tajusin lukiessani sen, miten aina aina uudestaan asetun uhrin asemaan. Ihmissuhteet vaihtuvat, mutta minä senkun uhraan itseäni, anna käyttäytyä miten tahansa, koska "minähän ymmärrän".

Pitkä tie täällä sielulla vielä edessä, mutta se taatusti kannattaa!

  Teksti todellakin tuli enkeleiltä, itsekin ällistyin kun nyt sitä kirjoittelin. :D

Kyllä minulle myös tulee valtava pienuuden ja nöyryyden tunne,kuinka paljon onkaan vielä "Läksyjä"tekemättä.Parhaani kuitenkin olen tehnyt,ja tulen tekemään oppien virheistäni.
 :smitten:

Entäpä jos on sellaisessa tunnekoukussa, että tykkää jostain aivan älyttömästi, mutta sitä ei voi elää todeksi, eikä osaa päästää irti?
Esimerkiksi yksipuolinen ihastuminen? Tai useinhan ihmiset ihastuvat, vaikka ovatkin naimisissa?
Tai jos toinen jättää, ja itsellä on vielä runsaasti tunteita, eli on koukussa?
Mikä neuvoksi?

Hei "selkälokki"

Vastaus on: Anna hänelle anteeksi   :smitten:

Hyvä kirja Anteeksiannon opiskelua varten on:
Tuulikki Saaristo:
TAIKASANAT; Miksi antaisin anteeksi   :smitten:

Itse luin em. kirjan n. 4-vuotta sitten.   :smitten:

Suosittelen - säästyy paljon energiaa postiivisempiin asioihin,
kuin esim. kaunankantaminen tai vihoitteluun


 :smitten:  Elämänilo   :smitten:

Mutta miten pääsee eroon niistä rakkauden tunteista?
Jos on voinut antaa anteeksi tai ei kanna kaunaa jne. siis että miten voi päästää irti lopullisesti?

Vai onko se vaan elettevä niin kauan, että ne tunteet lopulta kuolee?

(Huom. tämä ongelma on tuttavallani  ;))

Itse olen päästänyt irti rakastamalla :)
En tiedä saanko tämän esitetyksi sanoin, mutta yritän.
Yritin pitkään huijata itseäni kuvittelemalla että olen jo päässyt Hänestä yli. Silti huomasin että aina uudessa suhteessa, aloin vertailla... tunsinko yhtä vahvasti kuin hänen kanssa. Kävin "enkelihoitajalla"päästämässä irti ja itkin kovasti siellä,sillä jokin osa minusta ei kuitenkaan halunnut päästää otetta,kuvitellen että jospa joskus kuitenkin voisimme palata.
 Sen jälkeen en uskaltanut antaa ajatuksen ripettäkään hänelle,etten vaan kiinnittyisi uudelleen! ja voin huonommin ..
Sitten eräänä päivänä (Meditaatiossa ollessani) oivalsin!!!
Saan RAKASTAA häntä edelleenkin ja niin paljon kuin vain repeämättä pystyn...  mutta PYYTEETTÖMÄSTI!  :smitten:

Eli ei mitään mielikuvia odotellen, ainoastaan lähettämällä Rakkautta.

Ja eräänä päivänä huomasin kuinka Häntä ajatellessa oloni todellakin tuntui vapautuneelta. Yhä lähetän hänelle rakkautta,mutta nyt hän tuntuu samalta kuin lapseni.. eli niinkuin ymmärrän, äidin rakkaus lapseen on puhtaimmillaan pyyteetöntä. :smitten:

Oooooooooooh!!!
 :smitten: :smitten: :smitten: