Astro Foorumi

Mieleeni tuli eilen illalla perheeni kesämökki ja sen lähistöllä oleva hautausmaa. Pienenä vekarana kävin aina siellä huvikseni kävelemässä ja raahasin kauhistuneen kaverini sinne iltahämärissä. Istutin jopa jonkinmoisen saniaisen yhden miehen haudalle, jossa ei ollut kukkia tai muita puskia.
Viime vuonna Italiassa käydessäni vein miesystäväni paikalliselle hautausmaalle. Hän ei siellä jaksanut kauan kulkea ja vaeltelin siellä sitten yksikseni ihmetellen niitä hautamonumentteja(kuva alla). Siellä oli hyvin rauhallista verrattuna muun kaupungin hulinaan.

Toisaalta en ole koskaan tykännyt käydä omaisten haudoilla esim.Jouluna, mutta pakollinen kuviohan se on.

Niin ja aurinko-skorpionille taitaa olla luonnollista tämä hautausmaiden ihailu?

Miten sinä suhtaudut hautausmaihin? Kokemuksia?

Minäkin etsin usein juuri hautausmaiden rauhaa, jos en muualta löydä. Siellä koen ihmeellistä rauhaa!  :smitten:  Ja siellä on paljon kauneutta, ehkä myös kaunista kaipuuta.

 No minä  olen pikkulikasta lähtien tykännyt kuljeskella hautausmailla - päivisin kylläkin  enimmäkseen... paitsi talvisin kun hämärä tulee varhain ...  :)

Jo silloin pienenä kiinnosti etenkin haudat jotka oli vanhoja ... tai lasten haudat, eli laskin minkä ikäisinä olivat kuolleet ja koetin kuvitella heidän tarinoitansa - etenkin niillä haudoilla joissa oli äidit ja isät ja lapset kuolleet samoihin aikoihin ... samoin kiinnosti - kiinnostaa haudat joihin tiedän liittyneen jotain dramaattista - tai että hautoihin on jollain laitettu se mikä oli kuolinsyy ... siis taasen tarinat  :)

Vanhat kalmistot kiinnostavat minuakin - ja ah Turun Tuomiokirkko on lempparipaikka - kuten myös Turun vanhat hautausmaat ... ja ylipäänsä paikat jossa tietää eletyn jo ammoisina aikoina .... itseäni ei niinkään kiehdo kuolema - vaan ne tarinat .... tykkään ortodoksien tavasta esm Venäjällä , siellä hautojen ympärille rakennetaan aitaukset ja usein siellä on penkit jotta haudalla kävijä voi viipyä, syodä eväitänsä ... tai Kreikassa etenkin Kreetan saarella on tapa että esmes tien reunalle, vuoristoon yms, laitetaan pieni muistomerkki, paikkaan jossa joku on kuollut tapaturmaisesti  jossa palaa tuli- pieni öljylampukka ....

Ja aina minua ovat kiinnostaneet dokumenttiohjelmat joissa esitettään eri kultturien - jo menneiden tapoja haudata vainajat ... tai ohjelmat joissa selvitetään löydetyn muumion ymv. henkilöllisyyttä - on aika huikeaa kun tuhansia vuosia kuolleena ollut "tuodaan tähän aikaan "

Kiinnostaa myös eri kulttuurien ja uskontojen hautausmaat ja yleensä erilaiset tavat suhtautua kuolemaan, erilaiset riitit ja rituaalit ; no kuitenkin eniten ne tarinat  :) ja se mistä tässä onkaan kysymys - ajatella sitäkin että joskus myöhemmässä elämässä löytää " oman vanhan hautapaikkansa" jostain - ja alkaa muistaa  :D

Niin taitaa - ainakin :aurinko: :skorpioni: -mieheni pitää hautausmailla kävelystä. :) Itsekin pidän niistä (liekö :venus: :aspect_opp: :pluto: osallinen asiaan), erityisesti Irlannissa on hienoja vanhoja, hieman villiintyneitä hautausmaita kauniine kelttiristeineen. Ylipäätään lomilla tulee usein käytyä hautausmailla. Prahan juutalaisten hautausmaa (http://www.travel-tidbits.com/tidbits/002218.shtml) oli käymisen arvoinen paikka, samoin Pariisin Pére Lachaise (http://www.pere-lachaise.com/). Eikä tuo Helsingin Hietaniemikään hullumpi ole, hienoja patsaita ja tuttavallisia oravia. :)

Mahtaako asboloksen foto olla
Roomasta?
Teininä minä polkaisin kesäiltana kukkia kastelemaan hautausmaalle,
se oli yksi lempipuuhistani.

-Helen-

Minä tykkään myös hautausmaista, mutten niinkään ihaile sitä ajatusta että siellä on aikojen saatossa mädännyt ja maatunut jos jonkinnäköstä luuta ja sisäelintä ja karvatuppoa... Se hajoavan ruumiin makea haju - se karmii vaikka kuolema itsessään ei karmi...

Minun puolesta kaikki tuhkaksi vaan ja mitä sitä mitään monumentteja pystyttämään, kun on muistot tärkeimmät sydämessä.. Mutta puisto-alueena hautausmaa on kaunis ja siellä on kiva puikkelehtia pikku polkuja ja lukea hassuja nimiä kivistä..

Ja on se joulun kynttilä-valomeri hautausmaalla ihan uskomattoman tunnelmallinen...

Pahoittelen jos suorat puheeni häiritsevät joitakin.
Se on vaan minun ajatuksiani, ei tarvitse ottaa sen vakavammin.   ;)

Mulle heräsi hirveä hinku kertoa teille lisää mätänevistä ruumiista mutta se ei ihan kuulu ehkä varsinaisesti aiheeseen.. Oonkohan vähän kieroutunut, kai mun on pakko olla.  ;D

Mutta se on kyllä niin totta että kuolleet on niinkuin nukkeja..
Niistä katoaa persoona, kun se henki livahtaa ulos..

No on mun pakko kertoa, tämä on niin hauska, se sai aikanaan sydämen hyppäämään kurkkuun ja minut ja toisen hoitajan huutamaan... ;D
Oltiin yövuorossa kaksistaan.. Kierrettiin huoneita, ja sitten yhdessä yhden hengen huoneessa oleva vanha nainen ei enää hengittänyt.. Eikä pulssi tuntunut. No, tämä oli jo ennalta arvattavissa että hän lähtee pian.
Kuolemasta ei ollut hirveän pitkä aika koska hän ei ollut vielä kangistunut, joten päätimme äkkiä vaihtaa hänen asentoaan (hän oli puoli-istuvassa asennossa yönkin, koska hengitys oli näin helpompaa). Otin sängyn kaukosäätimen ja aloin laskea sängyn päätyä alas. Kun sänky oli melkein suorassa, kuului ihan hirveän lujalla äänellä sellaista "korinaa", ikäänkuin hyvin voimakas hengenveto, vaikka ilmeestä näki että silmät ovat lasittuneet jne ja hän on kuollut, niin hän piti tuota ääntä kuitenkin ja pitkään!!

Sen sai siis tietenkin aikaan se asennon vaihto, mutta voi jumantsuikkelis me hyppäsimme askeleet taakse päin ja huusimme molemmat, hyvä ettei koko osasto herännyt..... :uglystupid2: Yöaikaan tuollaset jutut vielä herättää vähän erikoisempia tuntemuksia kuin päivällä.... :2funny:

Pahoittelen jos tämä on ihan off topic, voin poistaa tän viestin jos joku häiriintyy...

 ;D
sorry... :-X

Mitenkähän ne suoristaa ne ruumiit, jotka ovat jo kangistuneet ja jossain solmussa
että arkun kansi menee kiinni? :idiot2:

Tuli mieleen lapsuuden muisto;
Lähellä ollut yksinään asuneen miehen talo paloi ja se mies sen mukana.
Palomiehet olivat kantaneet ruumiin ulos ja heittäneet jonkun lakanan sen päälle
ja jatkoivat sammutustöitä.
Ruumis oli vääntynyt keskeltä niin, että se naapurin setä keinui vatsallaan jalkojen
ja käsien vääntyneenä koukkuun ylös
ja kuinkas ollakaan, yksi niistä palomiehistä otti pari askelta taaksepäin ja vahingossa
tönäisi setää ja se ruumis alkoi keinua kuin keinuhevonen ja muistan kuinka
palomiehillä ja uteliailla katselijoilla oli tragediasta huolimatta vaikea pidätellä naurua. ;D

Sorry... :-X

Sorry off topic... :-X

Minä tykkään hautaismaista. :) Täällä Wienissä vierailen vanhoilla hautaismailla, joissa lepää monia
historiasta kuuluisia merkkihenkilöitä ja mietin tarinoita,
etenkin natsi-ajan kuolleiden tarinoita.

Olen viettänyt kokonaisen yön isäni haudalla
ja pissannut veljeni haudalle. :-X ::)  :P

Lapsena vierailimme kotipaikkamme hautaismaalla, joka sijaitsi mukavasti joen
äärellä ja keväisin lumien sulaessa vesi nousi niin korkealle,
että se vei maata mukanaan niin, että luita, kalloja ja mätäneviä ihmisosia tuli esiin
ja se oli kovasti jännittävää tenavana! :D

Sorry, jos kertoilen liian suoraan... :-X

Pahoittelu tulee siitä kun monet ihmiset ovat niin haudanvakavia ja jäykkiä näistä asioista puhuttaessa ja menettävät mielentasapainonsa ja järkyttyvät ja paheksuvat jos kuolleesta ihmisestä puhutaan esim. vähän vitsaillen. No onneksi suurin osa täällä astrossa oleskelijoista tajuaa että tässä ei ole kyse mistään tahallisesta häpäisystä tai epäkunnioituksesta kyseistä elänyttä ihmistä kohtaan.  :)

Ruumis vaan voi olla hauska juttu.  :D Tai siis ihan luonnollinen asia, mistä voi puhua myös huumorilla, kuten kaikista muistakin asioista.


"Mitenkähän ne suoristaa ne ruumiit, jotka ovat jo kangistuneet ja jossain solmussa
että arkun kansi menee kiinni?"

En oikeastaan tiedä, pitää kysyä koska alkoi itseäkin kiinnostamaan. Vain kerran olen ollut laittamassa ruumista ja se oli ihan suorassa makuuasennossa. Sairaalassa olevat ihmiset kun tuppaa kuoleen makuultaan.  ;)

Mina taas kierran hautausmaat kaukaa-eihan sielu ole siella-ehka se on ihmisten keksima surunviettopaikka

Kiva lukea teidän kokemuksia!


Kuvittelin itseni jo paikalliselle hautausmaalle hautakuoppaan makaamaan ja pelottelemaan ohikulkevia ihmisiä.  ;D

Helen, kuva on Milanosta.

ahdistava paikka.
jouluna hautausmaat on kylläkin kauniita

Hautuumaat ovat omalla tavallaan pyhiä maita joille ei ole kaikilla asiaa.
Hyvin energiapitoinen paikka, jonne ei pidä mennä milloin tahansa.

Dok: Kuolema - tarinoita elämästä

Mielenkiintoinen dokkarisarja, eka osassa puhutaan myös hautaamisesta, hautausmaista ..

Osa 1 esitetty Yle Fem su 20.4. klo 20, on areenassa nähtävänä vielä 25 päivää,
löytyy  http://areena.yle.fi/tv/2153374

Tulevat jaksot
Jakso                                                                          Julkaisuaika             Poistumisaika            Kesto
2/5    Dok: Kuolema - tarinoita elämästä: 27.04.2014    Su 27.4. klo 20.00    Ma 26.5. klo 23.59    52 min
3/5    Dok: Kuolema - tarinoita elämästä: 04.05.2014    Su 04.5. klo 20.00    Ma 02.6. klo 23.59    52 min
4/5    Dok: Kuolema - tarinoita elämästä: 11.05.2014    Su 11.5. klo 20.00    Ma 09.6. klo 23.59    52 min
5/5    Dok: Kuolema - tarinoita elämästä: 18.05.2014    Su 18.5. klo 20.00    Ma 16.6. klo 23.59    52 min

Hautausmaiden rahastuksista sun muista en tie mitään, mutta tilan tuhlauksena en niitä pidä, ainakin monet vanhat hautausmaat on kulttuurihistoriallisia muistomerkkejä, niin Suomessa, Japanissa kuin Ranskassa, esim Pariisin Pere-Lachaise jossa olen itekkin käyny, se on ku astuis siihen viime vuossadan vaihteen maailmaan, sen voi haistaa menneiden diivojen parfyymin tuoksuna, kuulla säveliä ja keskustelua, sinne on haudattu Sarah Bernhardt, Oscar Wilde, Jim Morrison, Edith Piaf ja monet muut, myös sadat kissat viihtyy siellä.

Erilaisia hautaustapoja on ja on ollut kulttuuristakin riippuen eri aikoina ja on yhäkin käytössä. Ei voi sanoa että yksi tapa
olisi oikeampi kuin toinen. Olosuhteet, uskonnot, tavat, ja moni muukin seikka vaikuttaa siihen kuinka edesmennyttä
kohdellaan.

Hautaaminen maahan, ennen myös kirkon lattian alle, tuhkaus ja sen myötä uurnahautaus tai tuhkan laskeminen tärkeään
maastoon tai vaikkapa mereen. Intiassa tuhkataan avonuotiolla, Tiibetissä on taivashautaus (ilmahautaus), samoin
zarathustralaisilla on käytössä ´hiljaisuuden torni´ .. kummassakin tapauksessa ´siistimisen´ huolehtii taivaan linnut.
Jokin intiaanikansa aikanaan ripusti, tai paremminkin nosti, vainajansa puuhun. Suomessa ja lähialueella on ollut
ns kalmosaaria, jotka ovat toimineet hautausmaana, näin on mm Inarinjärvessä. Pitkillä laivamatkoilla on ennen
ollut tapana haudata kuolleet mereen, .. ja hautanahan toimii myös uponnut Estonia usealle vainajalle.

Uutta on ruotsalaisen Susanne Wiigh-Mäsakin kehittämä ekologinen hautaustapa promessointi, josta kerrotaan
dokumentin Kuolema - tarinoita elämästä ykkösosassa. Nykyajan keksintöjä on avaruushautaus eli tuhkaa
laitetaan satelliitin mukana avaruuteen.

Hautausmaat ovat varsin erinäköisiä suht pienelläkin alueella. Mainitulla Pariisin hautausmaalla en ole käynyt,
mutta voisin verrata hautausmaita vaikkapa Portugalissa ja Venäjällä, ne poikkeavat melkoisesti suomalaisista
´Jumalan Puutarhoista´, joissa niissäkin on paljon eroa jo perustamisajankohdasta johtuen.

Mahdollisuuksien mukaan olen osallistunut oman seurakuntani hautausmaan haravointitalkoisiin syksyisin sekä keväisin.
Siellä talkooväen kesken joskus tulee juttua erilaisista hautauksista, mm kirkkomaahan hautaamisesta ja tuhkaamisesta.
Muuan ns lakihenkinen vanhan liiton rouva kuunteli keskusteluamme tuhkaamisesta, sanoi itse haluavansa tulla haudatuksi
siunattuun maahan eli perinteisesti hautausmaahan. Kun taas keskustelukumppanini kertoi toiveensa olevan tulla aikanaan
tuhkatuksi ja tuhkan viedyksi rakkaalle mökkipaikalleen. Minä vain osasin mielipiteenäni sanoa kaiken maan olevan minulle
siunattua maata, Jumalan luomaa, ja että itse haluan joskus tuhkana lentää tuulen mukana, vapaana, Lapin tuntureilla.

Tarkoitan sitä ankaraa kristillisyyttä jossa ´raamatulla lyödään päähän´,
syytetään itseä ja muita sekä tehdyistä että tekemättömistä synneistä ..
Vaikea on sellaisen ihmisen elämä joka ei tunne armoa ansaitsevansa,
kuitenkin tässä tapauksessa kirjatietoa hänellä on paljon .. raamatun
osaa kannesta kanteen selityksineen - mutta ´ei kelpaa´, omasta
mielestään. Tuskaisaa elämää, psyykkinen terveys horjuu ..