Astro Foorumi

Olisi hienoa saada kaikki maanisdepressiiviset keskustelemaan samalle palstalle. Ja miksei masentuneetkin. On kai teitä muitakin? Löysin vanhan ketjun täältä, joka keräsi aika vähän vastauksia. Itse olin sinne kommentoinut "vain masentuneena" ja nyt on käynyt ilmi, että olen itsekin maanisdepressiivinen. Olisi hienoa kuulla muiden tarinoita. Kuitenkin, maanisdepressiivisyys on lääketieteelle vieläkin haasteellinen, kuten masennuskin joiltain osin. Haluaisin kuulla, kuinka olette hoitaneet sitä, tulleet toimeen sen kanssa ja ylipäätään neuvoja ja kokemuksia. Tarkoitus ei ole missään nimessä möyriä itsesäälissä tai potea pahaa oloa, vaan nimenomaan parantaa sitä jakamalla kokemuksia. Eiks Jeah??  ;)

Sitten niille, joilla ei ole asiasta tietoa, voitte kurkata http://fi.wikipedia.org/wiki/Maanisdepressiivisyys (http://fi.wikipedia.org/wiki/Maanisdepressiivisyys) ja http://www.mielenterveysseura.fi/mieli_info.asp?main=Mielenterveys%20ja%20elamankulku&page=177&cat=Mielen%20sairaudet&show=no (http://www.mielenterveysseura.fi/mieli_info.asp?main=Mielenterveys%20ja%20elamankulku&page=177&cat=Mielen%20sairaudet&show=no).

Olen tässä itse ollut keskivaikean masennuksen lääkityksellä melkein neljä vuotta, jonka aikana tasaisesti lääkitystä nostettiin. Nyt vasta, itse tajusin, ettei kyse ole vain masennuksesta. Olin peittänyt psykiatrilta maaniset vaiheet, koska en tajunnut mistä oli kyse ja luulin sitä normaaliksi hyväksi oloksi. Nyt oloni kuitenkin romahti suoraan sanoen ja elämä alkoi kelautua silmieni edessä. En tiedä mistä tämä johtui, ehkä siitä että pyysin tällä sivustolla apua teiltä kaukoparantajilta, en tiedä  :smitten: Vaikka olo tosiaan romahti, on tämä jakso saanut minut tajuamaan mistä on kyse. Nyt lähden selvittämään elämää ihan tosissaan. Ehdinhän melkein menettää luottotietoni ja sotkea täysin elämäni. Nyt sain kerrottua perheelleni ja sain taustatukea. Ensi viikolla sitten otan sen askeleen, että pääsen kunnon hoitosuhteen aloittamaan tämän sairauden osalta.

On se niin hassua. Minulla on viimeiset vuodet olleet sellaisia, etten ole saanut itkettyä vaikka on ollut huono olo. Nyt viikon sisällä minulta on purskahdellut vähän väliä, sen yhteydessä, kun olen asiasta kertonut tai miettinyt. Minulla on taival vasta edessä. En tiedä mitään tulevista hoidoista, tai että mitä elämäni tulee olemaan. Tai onko minulla edes elämää  :( Kuitenkin, sen valossa haluaisin, että te, joilla on kokemuksia asiasta, että jakaisitte ne minun ja toivottavasti muiden kanssa. Edelleen muistutan siitä, että maanisdepressiivisyyden toteaminen on vielä nykypäivänäkin vaikeaa ja juuri siksi lienee hyvä pitää asia esillä.

Joten, nyt kaikki purppasemaan asiasta  :smitten:

Tämä on hieno avaus keskustelulle! Toivon että muutkin tulevat mukaan.
Minulla on ystäviä, jotka ovat poteneet tuota tavalla tai toisella ja tiedän, että on aivan veitsenterällä varmasti hyvin monella se tilanne, milloin tuollainen olisi puhjennut yli sen tietyn rajan. Minullakin.
Kiitos enkeleille, ystäville ja paljolti niille joita en osaa nimetä, omalle sielunvoimilla myös, että on selvinnyt näinkin vähällä. Eikä koskaan tiedä, milloin tällainen tilanne todetaan.

Muistaa kannattaa, että kaikki nämä vaikeat jutut ovat osa ihmisyyttä, jos toisessa niin minussakin, ja siksi niiden tiedostaminen ja ymmärtäminen on kauhean tärkeää.  :smitten: :smitten:

Hienosti sanottu, että jokaisella on oikeus olla pieni!!! Se on kuin kirkkaaksi hiottu miekka tässä tulosvaatimusten materialistisessa päivässämme.  :knuppel2:

Mnjoo. Ensinnäkin, erittäin hienoa tällainen ketju, tosi hyväksi että ihmiset puhuu täällä tämmösestä, jakaa kokemuksiaan ja rohkaisee, ettei me pienet kovin säikähdettäisi internetin(kin) pelottavaa tekstiä, mitä maanisdepressiosta puhutaan. Minulle ainakin kovin pelottavaa tekstiä lukea jotenkin.. Sit samalla huvittaa, ku ensinnäki asteita on niin monia, niin maanisia ku depressiivisiäki (meniköhän tuo nyt oikein) ja sit luulen et kaikki kuitenki kokee niitä joskus elämässään. Aika paljonkin varmasti. En tiedä miten asia on ja oliski hauska tehdä vähän sellasta tilastoa et minkälaisia me "maanisdepressiiviset" ihmiset oikeasti ollaan, näin muuten elämässä. Miten me suhtaudutaan asioihin, miten me ollaan kasvettu jne. Ettiä sellasia yhteneväisyyksiä.

Mie oon ainaki tosi herkkä rapu, reagoin ja oon aina reagoinukki tosi herkästi asioihin. Tosin pienempänä, ala-asteella taisin olla vielä aika herkkä, mut sit pikkuhiljaa mulle alko tulee kuorta ympärille ja aloin voimistua, jopa kiusaamaan muita ja heikompia. Ehkä se käsittelemättömänä on osa syytä, mikä johtaa sit tällaseen heittelyyn. Isäni on "maanisdepressiivinen" ja syö lääkkeitä päivittäin. Hänellä oli joskus aikanaan kovatkin elämänvaiheensa, meni hotellin aamupalalle salkkukädessä syömään bisnesmiesten kanssa muka bisnesmiehenä itsekkin (halusi tuntea arvokkuutta?), saattoi jättää perheen yhtäkkiä ja lähteä nopeasti reissuun (vapauden kaipuu, jonku mitä ei oo koskaan voinu toteuttaa, vaan joku on pakottanu sut hautaamaan sen?), osti kaikkea hienoa ja kallista (kohottaakseen omatuntoaan, tunteakseen olonsa paremmaksi ja tärkeämmäksi?) jne.

En jotenki osaa myöntää koko maanisdepressio-sairautta. Niissä takana täytyy olla vain jotain tukkeutumia, pahoja tukkeutumia. Jotain mitä ei olla päästy purkamaan. Toiset on vaan eläny niin, että niistä on tullu herkempiä, ottaa asiat henkilökohtaisesti vakavasti jnejne. Ite oon ollu sellanen, et oon joutunu miettimään lapsesta asti tosi paljon, miettiny et mitä mä nyt tein väärin. Lapsuus oli vähän sellanen, et vastauksia ei tuntunu saavan, vaan aina piti miettiä et mitä mä nyt tein. Koin myös ettei kukaan mua ymmärtäny, jos yritin jotain sanoa. Lapsi vailla ymmärrystä ja tukea, siitäkös kovan kuoren itselleen kutoo ja jos siitä ei tajua ja osaa riisutua (niinku ilmeisesti minä), niin sit se alkaa oirehtimaan. Ei sen kummempaa. Ei mitään sairautta, mielestäni.

Jokatapauksessa, päivät menee nykyään niin, että reagoin asioihin edelleen hyvin voimakkaasti. Omat ajatukset, ne ne voimakkaita onki. Jos näet siinä kauneutta ja puhtautta, oi että kuinka hyvä olo tulee, mut sit siel pohjalla saattaa olla sellane tyyppi, joka yrittää sit aina vähän väliä pukata paniikinkaltasta hyperaktiivisuutta tai muuten vaan lannistaa sut yhtäkkiä.

Jotenki niihinki mielen ailahteluihin liittyy monesti joku ajatus. Joka on voimakkaasti joko sitä mihin tietosesti tai tiedostamatta pyrit, eli positiivinen ja mieltä kohottava, tai sit joku ehkä jopa tuttu tapa, toimintamalli tai asia, joka on just päinvastasta sille, mitä pidät kauniina. Jos seo joku "ei-toivottu", sitä helposti turhautuu ja masentuu, jonka mukana mieli lähtee sit heittelemään kaikkea muutaki pa*kaa sun niskaan, jolloin koko olemus yhtäkkiä muuttuu tiedostamattomaksi masentuneisuudeksi.

Tästä olisi kiva keskustella enemmän ja kiva jos ihmiset jakaisi mielipiteitään, ajatuksiaan, kokemuksiaan. Koottaisiin vaikka yhdessä yhtenäisiä tekijöitä tjs. Perustettaisi oma tukiverkko tai mitä ikinä.

Rakkautta ja valoa ihmiset. Kiitoksia olemassaolostanne ja jaksamisestanne elämää kohtaan. Seo hieno lahja, vaikka vastoinkäymiset pahalta tuntuisikin. aaw.  :smitten: noni, puhukaa !  ;D

olisi vielä paljonkin lisättävää ehkä, mutta ei pistetä kirjoitusta liian pitkäksi että sen jaksaisi jotkut jopa lukeakin. (hyvä käyttäytymis malli sen pohjalta, että itsellä tuottaa monesti vaikeuksia lukea pitkiä tekstejä) mutta sanottakoon sen, että tunnen (ainakin luulen tuntevani) chakroistani sen verran, että solar plexus on aivan jumissa, samoten energia pakkautuu päähän jotenkin kovasti, ehkä kurkku chakra tukossa kans tai kolmas silmä liian kovaa, emt.. onneksi viikonloppuan reikikurssit (: