Astro Foorumi

Loistava aihe, Rakkaudenvalo!

Näitä puolia löytyy aina kaikesta. Pahimmat mokailutkin voi yhtäkkiä kääntyä hulppeiksi voitoiksi, kun ei jää niihin rypemään.
Mulla ihan tuore kokemus semmoisesta.. Tuskissani ehdin jo ajatella, että nyt o kaik mänt. Vaan eipä ollukaan, vaan vasta tulossa :D
Ilmeni nimittäin niin, että kun terapeuttisessa mielessä kertoilin häpeästäni lopulta melko monillekin ihmisille, he alkoivat jotenkin niinkuin rentoutua seurassani ja suhteisiin tuli lisää syvyyttä ja yhteisymmärrystä, koska ensinnäkin jokainenhan on joskus joutunut johonkin vastaavantyyppiseen tilanteeseen, ja toisekseen sain kuulemma kertomukseni myötä enemmän inhimillisiä piirteitä ;D

Lopputulos elämäni noloimmasta tilanteesta on siis todella sielua riipivät, mutta ehdottoman antoisat ja vahvistavat itsen ja koko elämän tutkiskelut pelkojen kohtaamisen myötä, sekä ihmissuhteiden lujittuminen.
Ja nyt on kutinaa, että jotakin todella ihan huippu super hyvää on kohta samasta inhimillisyyden lähteestä tulossa... 8)

Voi miten ihana aihe RV.  :)

Ensimmäisenä tulee mieleen sellainen asia kun isäni kuolema.
Läheisen ihmisen poismeno on aina mullistava ja surullinen asia, enkä tarkoita tätä nyt mitenkään että "onneksi hän kuoli" tavalla, en toki, olisin onnellinen jos saisin vieläkin olla hänen seurassaan tässä elämässä..
Mutta tosiaan, isän poislähdön jälkeen moni asia muuttui paljon.

Isäni sairasti ja oli hyvin väsynyt viimeiset vuodet ja koti oli siksi hyvin rauhoitettu paikka.
En kutsunut meille kavereita saatikka poikaystävää, mutta isän kuoleman jälkeen äiti sanoi että nyt meille voi tulla enemmän vieraita.

Muutama päivä ennen isän lähtöä olin tutustunut ja lähentynyt erään kivan pojan kanssa ja tämän tapahtuman jälkeen suhteemme muuttui yhtäkkiä hyvin vahvaksi. Emme olisi varmaankaan lähentyneet yhtäkkiä niin paljon ilman tätä tapahtumaa. Hän olikin 3v rinnallani, ensimmäinen varsinainen kunnon rakkauteni.  :)

Muutenkin, suruvaiheen jälkeen, kun oli hyväksynyt asiat, olo oli huojentuneempi ja kevyempi kuin viimeiseen viiteen vuoteen. Isän sairastelu ja kohtaukset eivät enää aiheuttaneet huolta ja murhetta. Koko perheemme pääsi aloittamaan uuden elämän. Ja kaiken tämän jälkeen, me olemme kaikki lähentyneet toisiamme hyvin paljon. Muistan kuinka hautajaisissa seisoin äidin ja siskojen kanssa arkun luona ja äiti luki muistolauseen. Seisoin siinä ajatellen että tässä on perheeni, me kaikki olemme tässä toisiamme varten. Sen jälkeen olen osannut rakastaa lähelläni olevia ihmisiä hyvin paljon ja olla heistä kiitollinen - siitäkin huolimatta että joskus riitelemme emmekä aina ole samalla aaltopituudella - kun tiedän että tämä maallinen vaelluksemme ei kuitenkaan tule meillä kaikilla loppumaan yhtä aikaa. pitää olla siis kiitollinen siitä että näen heidät terveinä ja elävinä.  :)

Toinen asia..

Rakkauden Valo, tuo ensimmäinen esimerkkisi kosketti sydäntäni hyvin paljon.
Se ei ehkä täysin ole verrattavissa minun tilanteeseeni, enhän ole ollut naimisissa eikä minulla ole lapsia
ja yhteistä eloa exän kanssa vain vuosi takana.
Mutta tämä oli suhde jonka toivoin muuttuvan aina vain paremmaksi ja toivoin että se kestäisi elämäni loppuun asti.

Ero ei ollut mikään helppo asia.

Mutta kuten sinulla, minullakin kaikki eron jälkeen tapahtui kuin itsestään. Sain tämän asunnonkin ihmeen kaupalla 12 hakijan joukosta ja sänky tuotiin suoraan kotiini ja ilmaiseksi.  :)

Vaikka tämä elo on nyt vähän "tyhjää", olen onnellinen siitä, että saan olla rauhassa, enää ei tarvitse riidellä mistään ja olen alkanut arvostaa itseäni ihan uudessa valossa. Uskon tämän olleen oikea ratkaisu tähän tilanteeseen, vaikka mietinkin erontuskissani aikanaan että pääseeköhän elämäni tästä enää raiteilleen. Olen lopettanut tupakoinnin, alkanut lenkkeilemään ja syönyt terveellisemmin. En enää ole jatkuvasti väsynyt ja stressaantunut. Voin rauhassa joogata ja venytellä hiljaisuudessa, eikä kotonani ole mitään bileitä ilman lupaani. Hallitsen nyt itse kaikkea ja se tuntuu hyvältä.  :)

No yhtenä tuollaisena voisin sanoa, että aika jonka olin todella "jumissa" Suomessa,
mikään ei sujunut, onnistunut, eikä mennyt eteenpäin ja kaikki mahdolliset takaiskut
vain seurasivat toisiaan ja se aika tuntui todella kiroukselta.
Mutta sitten läksin tänne Itävaltaan ja lopun sitten tiedättekin. :)

Ajattelen nykyisin, että se "kirous" oli ihan selvä universaalin äidillinen ohjaus,
että minun paikkani on jossain muualla, että valitsetko vapaa-ehtoisesti astumisen
tästä ovesta vai autanko sinua astumaan siitä ovesta? ;)

Sitten varmaan toinen, kun tapasin mieheni. :)
Hän oli tuolloin naimisissa, kaksi pientä lasta ja minä menossa naimisiin ja eikä se ollut niin itsestään selvää,
että hän eroaa ja minä perun hääni.
Molemmat ovat aikas isoja ja riskaapeleja juttuja pienen ihmisen tehdä.
Rakkaus ja tunteet paloivat, mutta kuinka kivulias se oli!
Se tuntui sellaiselle katkeran suloiselle kiroukselle, mutta niin vaan elämä meni eteenpäin
ja erot tuli entisiin puolisoihin ja tässä sitä ollaan umpi rakastuneina ja onnellisina. :)

Eikös vastaus ole ihan tässä  :smitten:

Jossain Sepon tekemässä tulkinnassa lukee, että "halu lähtee haluamalla ja himo lähtee himoitsemalla"..
Jostain syystä tuo "joutua alistumaan" hyppää silmille  :o ..tiedän mitä ajattelen, mutta ulos ei tule  :'(

Mustasta valkoiseen mahtuu myös harmaata.

Jos joku ei menesty, voi aina sanoa että en ole materialisti ja materialismi tuhoaa luonnon. Heh, tarkoitin tolla sitä että välillä voi nollata kaiken ja katsoa seikkailua sellaisenaan.

Tässä asioiden eri puolet.. mutta tämä taitaa olla eri asia.. kun saa uraa, ei saa suhdetta kestämään? Tämä on kai eri asia mistä täällä puhuttiin.. but ainahan se on niin että kun yksi juttu loppuu, tulee JOTAIN muuta. ;)

Madonnan ja ohjaaja-aviomies Guy Ritchien liitto nitisee liitoksissaan. Viimeisen todiste parin suhteen kariutumisen puolesta ovat Madonnasta julkisuuteen tulleet kuvat, joissa hän on ilman vihkisormusta.

Poptähti kuvattiin lapsineen saapumassa New Yorkin Kabbalah Centeriin eikä Madonna peitellyt valokuvaajilta itseään tai vasenta kättään, jonka nimettömässä ei poikkeuksellisesti näkynytkään sormusta.

Madonnan ja Ritchien seitsemänvuotisen liiton päättymisestä on puhuttu jo noin vuoden päivät. Kaksikon jännittynyt yhteiselo Cannesin filmifestivaaleilla herätti jo huomiota, mutta tällä viikolla huhumylly sai vauhtia entisestään.

Luottaisinkohan joogaopeeni vai Sashaan noissa suhdekiemuroissa.. kun olen alkanut jo ajatella että yksi sielukumppani varmaan "korvautuu" toisella.. siksi en mene 100% mukaan enää.. kokemuksia. Ei koskaan voi ajatella että joku umpirakkaus kestää, ei kuulema ole elämän syvin tarkoituskaan. Silloin suhderakkaus korvautuisi sisäisellä, aina uudestaan. Mikään ei ole kiveen kirjoitettu, kaikki kaksoisliekit eivät pysy yhdessä, jotkut on henkimaailmassa.

Sinänsä kiinnostavaa oli lukea erään näkijän/auttajan antamaa listausta noista sielukumppaneista jne. On kuulema sellainenkin kumppanimalli olemassa kuin Jumalainen ilmentymä, joka nostaa ahdistuksia esiin (putsattavaksi). Kaikenlaista versiota on tuossa tiedotteessa.. ahdistus ei siis ole paha asia, jos se on vain jotain mitä voittaa. Pelko, aina vaan uudestaan voitetaan rakkaudella. Kaksi eri puolta; ego ja sielu. .

www.spiritofmaat.com

Juuri näin! :smitten:
Se (suhde malli/hekilö), mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovikaan toiselle. :)
Omaan syvimpään sisäiseen tunteeseen kannattaa luottaa. ;)

Jokainen suhde on ainutkertainen, uniikki.
Vaikka olisi ollut suhteessa toisen kanssa, seuraava suhde ei ole kopio vanhasta. :coolsmiley:

Tämä pätee kaikkiin ihmisiin, myös exiin, joiden kanssa on ollut "hankala" suhde,
niin se ei tarkoita, että ex painisi samojen ongelmien kanssa uudessa suhteessaan/olisi
onnellisempi~onnettomampi.
Myöskin itseeni~itseemme se pätee;
Minä~sinä emme ole samanlaisia eri ihmisten kanssa~suhteessa,
koskapa eri ihmiset saavat eri puoliamme eritavoin esiin. :)

Asioilla on siis tässäkin suhteessa aina kaksi puolta... ;)