Tulosta sivu - Mitä teet vetten äärellä?

Terveisiä Prahasta, virtaavan veden ääreltä! Tulin juuri sieltä lomalta, ja onnekseni valitsin majapaikakseni Botelin, eli Vltava-joen varrella olevan hotelli-laivan. Toissailtana syötin joutsenille leipää huoneeni ikkunasta ilta-auringon hyväillessä huikaisevaa maisemaa!

Mökilläni on myös pikkuinen joenmutka ja tajusin juuri, että joet on erityisesti mun juttuni. Se virtaava vesi.
Ihanaa on tietty myös meren tai järven äärellä mietiskely.

Kyllä vetten äärellä on ihmisen hyvä olla.

Lainaus käyttäjältä: Elwyn - 03.07.2008 19:17:10

Heh, mietin justiinsa vettä ennenkuin kirjoitit tämän :D

Mietin hienoa vedenhaltija/näkki-taulua minkä näin erään artesaanin lopputyönäyttelyssä vuosia sitten.. se oli upea :smitten: Olisin ostanut heti jos olisi ollut pari tonnia ylimääräistä ja harkitsin jopa opintolainan sijoittamista tähän teokseen. Se oli yksi iso kokonaisuus koottuna monista pienistä tauluista.

Mietin myös vesilammikkoa joka tulee isän hiekkakuopille aina lumien sulamisen jälkeen.. se oli lapsena niin tajuttoman kiinnostava ettei tosikaan :-* Kaikkea jännää siellä pohjassa ja täytyy myöntää että menen varmasti tonkimaan jokaisen kiinnostavan mutakuopan nykyäänkin ;D Vesi on niin hieno juttu oikeasti.. tai sekin kun oltiin veljen kanssa muka pilkillä (hiukan vanhempana oikeastikin) yhdessä notkossa jossa lumi suli ensin alta eli hangen alla oli vettä yli 20cm parhaimmillaan. Kaiveltiin sitten reikiä lumeen ja oltiin ongella.

Keväisin ojien tekoa ja heti kahlaamaan lampeen kunhan jäät lähtivät.. kesät elin kirjaimellisesti vedessä enkä tehnyt toisinaan muuta kuin sukeltelin lammen pohjassa katsellen kaloja.

Leikittiin myös merenneitoa kaverin kanssa ja muka asuttiin järven pohjassa.. Metsälampi paras :smitten:

Hei Elwyn! Ei voi mitään noille mielleyhtymille, kun lukee toisen tekstiä. Ihana että löydät noita mielikuvia!
Tuli mieleen laulu, jota olemme perheen kanssa tykänneet kuunnella tosi monella automatkalla. Se on Anna Hanskin Hiekkakuopalle uimaan. Se laulu sai poikienkin kehut ja mielikuvat kulkemaan. Ja minullekin näkki viuluineen on aina ollut kiehtova olento!!! Kunpa niitä kuvia voisi tähän vielä laittaa... ;)

Lainaus käyttäjältä: Synapsi - 03.07.2008 20:25:02

Olitpa hienossa paikassa!!! Yksi minun klassisen musiikin lempikappaleita on ollut Moldau eli Vltava Smetanan sävellys. Koulussa olen joskus pitänyt siitä kokonaisia musiikkitunteja piirtäen ja kertoen mitä kaikkea siinä tapahtuu. SE on niin moninaisen kaunis! Olethan sen kuunnellut. Joskus olen sanonut, että kun olet aivan maassa, kuuntele Smetan Moldau ja pääsi kohoaa...

Minä kuljin viime viikolla Väinöjoen rantoja Riiassa...mahtava joki sekin ja kaikki Riian lahden uskomattomat hiekkarannat. Eihän siellä olekaan muuta kuin hiekkaa!

Voi kunpa meri olisi lähempänä! Minulla on matkaa sinne noin 20 kilometriä. Joskus keväällä kuvittelen kai, että se suolaisuus tulee sieraimiini sieltä mereltä päin kun se alkaa sulaa.

Mutta olen toki asunut lähempänäkin, lapsuudessa kesämökkimme oli suoraan ulapalle ja rakastin sitä. Siksi käyn joka kevät merenrannassa tervehtimässä ja haistelemassa sitä, ainakin kerran pari.

A-S! Sinä varmaan asut aika lähellä merta?

Lainaus käyttäjältä: Synapsi - 03.07.2008 20:25:02

Vau, tuo majoitusvinkki on laitettava korvan taakse! Praha oli kiva kaupunki, sinne voisi vielä joskus suunnistaa itsekin uudelleen.

Olen joen (joskin pienen) varrelta kotoisin ja niissä on sitä jotain...virtausta, matkalla olon tuntua. En ole merestäkään kovin kaukana asunut, meren tuoksu on ihana. :)

Tykkään sukelella :) Olisi aivan unelma päästä jonnekin Galapagokselle sukeltelemaan snorkkelin kanssa :smitten: Ehkäpä joskus.
Kuutamouinnillakin on niin ihana käydä :) Kotini lähellä on joki, jossa käyn aina joskus öisin uimassa.Vesi ei vaan ole puhtaamasta päästä, eikä pohjakaan siinä joessa kovin miellyttävä, mutta kun ei viitsi yöllä montullekaan lähteä :D

Yks vesipeto ilmoittautuu!

Rakastan uimista, sukeltelu on ihanaa. Vedenalainen maailma on mun mielestä niin.. kiehtova ja erilainen. Haluun päästä isona laitesukeltamaan jonnekin etelän kristallinkirkkaisiin, turkooseihin vesiin.
Toinen lemppariasia vedessä on vesiskoottereilla rallaaminen. Moottoriurheilen siis niin maalla kuin vedessäkin, saas nähä milloin valloitan ton taivaan. Lentolupakirjaa odotellessa.. ;)
Hevosten uittaminen on kans kivaa. Niin ja koirien kanssa uiminen.
Iltaisin järvenrannalla istuessa, kun kalat hyppii ja vesi on tyyni.. Siinä hetkessä on taikaa.

Tästä mun innostuksesta veteen kertoo mm. pihalta löytyvä uima-allas ja talvisin kausikortti uimahalliin. ;D

Lainaus käyttäjältä: Esmiralda - 03.07.2008 21:09:44

Piti mennä etsimään kyseinen sävellys! Upea teos, tunnistin melodian heti, mutten olisi osannut nimetä sitä. Rakkauslaulu joelle, aivan mahtavaa. Tuossa linkki, jos kiinnostaa kohottava musiikki.
http://www.youtube.com/watch?v=WTa3U5qIYxw&feature=related

Kyllä, paikka oli todella hieno ja upea. Vaikka siellä oli hurjasti turisteja, ei näkynyt mitään rähinöitä. Oikein hyvät fengshuit sun muut energiat. Toivottavasti Esmiralda pääset joskus kuulemaan, miten Vltava kuiskii samaa sävelmää! Vai oletko käynyt siellä?

Ja Ajatus, suosittelen lämpimästi Botelia! Tosin hytti oli aika pieni ja suihkukoppi minimaalinen, mutta tunnelma ratkaisee. En muutenkaan välitä viiden tähden hotelleista vaan valitsen aina mieluummin siistin ja rennon asumuksen. Siellä vanhan kaupungin torilla oli muuten tosi hieno Astro-kello ja kaupungissa muutenkin viipyili semmoinen 'keskiaikainen mystisyys'. Eiköhän joskus pidetä Astromiitti Prahassa? ::)

Veden äärellä tulee herkkä olo. En ole ikinä ollut vesipeto, olen aikamoinen räpeltäjä uimaan ja veneessäkin minulle tulee kummallinen olo... Mieluiten vaan istun rantakalliolla tai laiturilla ja tuijotan vettä ja haistelen ilmaa... Usein mietin mitä pinnan alla on ja siitä tulee jokseenkin kummallinen tunne... Tunnen jotain käsittämättömän suurta kunnioitusta järviä ja meriä kohtaan koska en näe pinnan alle! Siellä voi olla syvää ja pimeää, jopa jotain pelottavaa! No en pelkää kun pysyn kuivalla maalla..

En niinkään lutraa ja riemuitse vedestä mutta se liikuttaa minua, saa tuntemaan ihmetystä ja ihailua...
Usein mietin miten monta litraa vettä on missäkin järvessä tai mitä jos koko järvi räjähtäisi nyt pyöreiksi pikku pisaroiksi jotka lähtisivät leijumaan ilmaan.. Juu tiedän oon vähän turhan mielikuvituksekas.. ;D Pintajännityskin on niin kummallinen asia ja se, että vesi ei ole minkään väristä mutta silti en näe mitä järvi pitää sisällään....

Lainaus käyttäjältä: Kaylee - 05.07.2008 19:45:37

Kaylee! Puhutpas jännittävistä seikoista "mitä pinnan alla". Ajatella kuinka paljon meiltä kätketään! Sinä haluat säilyttää siitä sen salaisuuden. Toiset sukeltavat syvyyksiin, hamuavat konkreettisesti... Tai oikeastaan sinäkin sukellat syvyyksiin mutta mielikuviesi kanssa. Onko siinä eroa?

Mulle vesi, erityisesti laineiden liplatus, on rauhoittava elementti. Jo nuorena tyttönä menin järven rantaan mietiskelemään kun oli paha olla ja nyt aikuisena asun melkein meren rannalla ja käyn kuuntelemassa ja katselemassa merta usein. Viimeksi eilen istuskelin kallioilla meren rannalla mietiskelen omia ongelmia. Pelkästään se, että kuulen meren kohinan tuo jotenkin lohtua.

Nautin vedestä myös positiivisessä mielessä. Uiminen on ihanaa ja olen ollut aikoinaan töissä laivalla. Ahdistaa vaan tuo itämeren surkea tilanne (ja silti en tee mitään sen kummempaa sen paranemisen eteen!).

Juon paljon vettä, vihaan sen tuhlaamista tai saastuttamista. Valtamerien syvyys on ihastuttava ja kiinnostava juttu. Katson kaikki dokkarit mitkä vain pystyn, koskien valtameriä. Tiesittekö, että etelä mantereen jäästä on kaikuluotaimella löydetty makea meri -jään alta, ja siitä elämää (liikettä). Oletetaan myös. että tämä meri kulkisi ytimen läpi :D ::) :o Sitä ei myöskään uskalleta kairata auki, koska se ei ole yhteydessä tähän maailmaan ja sieltä voi tulla mitä vaan /päinvastoin myös.

Vesi on jollakin tapaa minulle myös hyvin arvokasta elämän lahjaa... sade on melkein aina kiitoksen paikka, harvoin näen siitä mitää haittaakaan olevan.Hyvin harvoin sitä tulee "liikaa" täällä päin ja ainoastaan, jos raivoamalla sataa.. suren kasveja ja pintamaata :'(

Inhoan uimista ja veneilyä... onko elementilläni jotakiin tekemistä tähän, ehkä ::)
Pelkään hukkumista ja monasti olen miettinytkin, jotta mielummin palan kuin hukun :buck2: jos on pakko valita... mutta taas elementti, ehkä? ;)

Ihmisten olisi syytä muistaa, että ilman ruokaa selviää useitakin päiviä. Ilman vettä todella vähän aikaa :angel: Me olemme vesinahkapusseja, joita luut ja lihakset pitää kasassa ja liikkeessä ;D

Olipa mielenkiintoista, Jaspis, en ole kuullutkaan tuosta makeasta merestä! Siinähän voi olla suuri tulevaisuuden pelastus jossakin tilanteessa, jos saamme siihen sellaisen yhteyden että se ei pääse pilaantumaan puolin tai toisin.

Minä uskon, että voimme ajatuksellakin, kiitollisuudella ja siunaamalla vettä, auttaa sen tilaa! :smitten:

Tuolla 'Veden arvo'-topikissa on paljon käyty läpi näitäkin juttuja.

Vesi merkitsee paljonkin. Olen kasvanut veden ääreellä ja tavannut ihmisen, joka myös viihtyy vesillä. Tällä viikolla olen matkannut veneessä Kuopiosta - Oraviin - Savonlinnaan - Puumalaan ja Lappeenrantaa ja ensi viikolla takas. Aivan ihanaa, sielu lepää. Auton äänet kuulostavat meteliltä sen "hiljaisuuden" jälkeen.

Veneet/laivat nimetään naisten mukaan ja merestä sanotaan, että se on yhtä arvaamaton ja ihana kuin nainen, sama pätee varmaan kaikkeen veteen. Mielestäni vesillä pärjää parhaiten kunnioittamalla tätä "naista", silloin voit nähdä myös niin ihanat kauniit veden kasvot. :smitten:

Mmmm...minulle vesi merkitsee ... kalastusta ensisijaisesti. Tosin paljon muutakin siinä on. Heijastukset ja valon leikit aalloissa,laineiden liplatus,aaltojen pauhu,... :)

Uimisesta kylläkään en tykkää yhtään vaikka muuten vedestä ja järvellä olosta nautinkin. Jotenkin on nautittavan vapaata,voi mennä ristiin rastiin sinne ja tänne. Mutta kyllä toisaalta on "pienessä maailmassa" veneessä. :idiot2:

Vähän samaa kuin mopoilussa. Kulkureitit valittavissa,tie/vesi.

Ja oppiihan vesillä luonnontuntemustakin ja kunnioitusta,se haastaa opettelemaan ennusmerkkejä ja palkitsee jos on opiskellut !

Kalastamisesta tulikin mieleeni.. Se on ihan kivaa puuhaa muttaku en taho kalakaveria saada mökkireissuille enää kenestäkään :-[ Mä sanoin että pois tieltä kun alan heittään virveliä, mutta eihän tää jukuripäinen :oinas: mua uskonu ja mä nappasin sitten vähän.. isomman vonkaleen ::) Sairaalareissuhan siitä tuli ja kaveri meinas laittaa poliisille (?) palautetta, että niitä kalastuslupia ei pitäs myöntää ihan kelle tahansa.. Ei mulla edes ollu sellasta. :P

Nii että lähretäänkö kalaan? :knuppel2: :2funny: Sori, vähän väsyttää ja sillee..

Saastuttamisesta tuli mieleen, että monet ihmiset katsoivat minua todella pitkää ja kuin jotain kummajaista kun Egyptissä hotellin uimarannalla Punaisen meren varrella keräsin roskia ja kaikenmaailman pulloja pois siitä. Ja niitä kertyi paljon. :o Voi että harmitti ja suututti ihmisten välinpitämättömyys. :( :knuppel2: Ja rannalla kun vielä oli roskakoreja yllin kyllin ja uimarannan kylteissä oli vielä roskaamisen, simpukoiden keräämisen ym. kieltotaulut. Punaisesta merestä vielä sen verran, että se ei ollut nimensä mukaisesti lainkaan punertava vaan ihanan turkoosin sininen. :smitten: Kuulin, että tiettyyn aikaan vuodesta siihen tulee jonkinlaista punalevää ja siitä se sitten on saanut nimensä Punainen meri.

Meri on äärimmäisen tärkeä asia minun elämässäni, ilman sitä lakkaisin varmasti hengittämästä.
Meren aallot ja merituuli vievät murheet ja ongelmat mukanaan ja jättää puhtaan sieluni rannalle,
ihanan puhdistavaa olla rannalla ja katsoa meren aaltoja, keskittyä siihen "hiljaisuuteen" ja katsoa ikäänkuin ikuisuuteen...
tulee rauhallinen ja levollinen olo.

ilman merimaisemaa ja meren läheisyyttä, minä tuskin eläisin...

:smitten: :smitten: :smitten:

Olen uimataidoton mutta en koe sitä ongelmaksi. Vedessä siis voin lillutella jalkojani tai vaikka juosta rantaviivaa pitkin; ilakoida siis ihan kunnolla. Pidän veden liplatuksesta, veden loiskeesta ja veden vaahtoavista pisaroista. Veden äärellä oleminen on mulle rauhoittava hetki; tykkään istuskella luodolla veden ääressä ja räpsiä kuvia samalla. Veden tummuus oudoksuttaa mua; se että sinne veden pohjaan ei nää jos vesi ei ole kirkasta. Se herättää mielikuvituksellisia ajatuksia; tiedän, että siellä vedessä on jos minkälaisia öttiäistä... ;)

Vedet kutsuvat minua kaikkina vuodenaikoina-joko vienosti lipatellen, tai jylhasti kohisten.
Kerran viikossa menen veden aareen rauhoittumaan-se on melkein pakko ja taytan patterini silloin noin viikoksi.
Olkoon meri, jarvi tai vuoristopurot-kiitan niiden olemassaolosta, jotka ovat meita virvoittamassa.
Vesi on niin tarkea elementti ja palvon sita!!!

Lainaus käyttäjältä: Esmiralda - 11.08.2008 18:34:41

Tosivihreänä kateudesta kuuntelin serkkupoikaani, joka lähtee Kilpisjärven seutuville poikansa kanssa kanottiretkelle. Kertoi, että ne vedet kutsuvat niin, että koko talvenkin kuuluu korvissa sen veden solina.
Oi joi... ::)

Siis ei! Minä haluaisin kanssa Lappiin, Kilpisjärvelle. Siellä voi kanootin kanssa kokea ikään kuin olevansa intiaaniseudulla :)

Astro Foorumi

Muita keskusteluaiheita => Muita kokemuksia => Aiheen aloitti: Esmiralda - 03.07.2008 19:00:21